KOULII -hanke Koulutuksen Innovaatio & Integraatio 2010-2013 Omnian julkausuja C 13 ISBN:978-952-5745-13-9 (nid.) ISBN:978-952-5745-14-6 (pdf) Toimitus: Kirjoittajat: Julkaisija: Rahoittaja: Briitta Hiitola Ulla-Maija Arminen, Hannele Heikkinen-Hellsten, Auli Hietanen, Briitta Hiitola, Tarja Ikonen, Petra Joulio, Hannu Kallio, Eva Kauhanen, Kyllikki Kupari, Nina Lahtinen,Virpi Lund, Henry Lybäck, Kaija Pesso, Sari Sarlio-Siintola, Hannamari Talasma,Sirpa Vattulainen, Riitta Vihunen Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia Euroopan sosiaalirahasto (ESR) Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) Painopaikka ja taitto: Multiprint, Vantaa, 2013 1
KUVAILULEHTI Julkaisija: Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia, tammikuu 2013 Toimittanut: Kirjoittajat: Kuvat: Briitta Hiitola Ulla-Maija Arminen, Hannele Heikkinen-Hellsten, Auli Hietanen, Briitta Hiitola, Tarja Ikonen, Petra Joulio, Hannu Kallio, Eva Kauhanen, Kyllikki Kupari, Nina Lahtinen, Virpi Lund, Henry Lybäck, Kaija Pesso, Sari Sarlio-Siintola, Hannamari Talasma, Sirpa Vattulainen, Riitta Vihunen hanketoimijat Julkaisun nimi: Koulutuksen innovaatiot ja integraatiot Koulii -hankkeessa Tiivistelmä Koulutuksen Innovaatio & Integraatio-hanke, KOULII, oli Espoon seudun koulutusyhtymä Omnian ja Laurea-ammattikorkeakoulun yhteisprojekti. Hankkeessa edistettiin ammatillisen toisen asteen ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä ja osaamista metropolialueen innovaatiojärjestelmän kehittämiseen Espoon alueella. Opetushenkilöstön osaamisen kehittäminen oli avaintekijä koulutusorganisaatioiden palveluinnovaatioita painottavassa aluekehitystyössä. Koulutusasteiden yhteistyö innovaatiotoiminnassa ja aluekehitystyössä on ollut satunnaista, jonka vuoksi opetushenkilöstön yhteistoiminta nähtiin projektissa keskeisenä asteiden integraatiota edistävänä tekijänä. Projektin yhtenä tuloksena syntyi toimintamalli toisen asteen ja ammattikorkeakoulun yhteistyölle, joka mahdollistaa yhteiset opinnot, kehittämishankkeet ja helpottaa opinpolkua ammatillisen toisen asteen opinnoista ammattikorkeakouluopintoihin. Projektissa kehitetiin opetushenkilöstön t&k&i-osaamista erityisesti palvelumuotoilun konseptia hyödyntäen. Palvelumuotoilulla tarkoitetaan palvelukokemuksen käyttäjälähtöistä suunnittelua niin, että palvelu vastaa käyttäjien tarpeita ja palvelun tarjoajan liiketoiminnallisia tavoitteita. KOULII -hankkeessa palvelujen innovointi kohdistui Espoon Suurpeltoon, jonka rakentamisessa tavoitellaan viihtyisyyttä, ekologisuutta sekä työn, perheen ja vapaa-ajan yhdistämistä. Suurpelto toimi LivingLab-ympäristönä, jossa opettajat, opiskelijat ja alueen toimijat kehittivät ja kokeilivat elämäntapaan ja -tilanteeseen sopivia palveluja ja tuotteita vuorovaikutuksessa käyttäjien kanssa. KOULII on parantanut ammatillisen toisen asteen ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä, innovaatio-osaamista ja aluekehitystyön laatua. Projekti on tuettu alueellista innovaatiojärjestelmää edistämällä toimijoiden välistä verkostoitumista ja yhteistyötä. Opettajien ja opiskelijoiden osaamista on kehitetty vastaamaan paremmin asiakkaiden ja työelämän tarpeita. Projektissa tuotettiin tutkimustietoa, jota voidaan hyödyntää koulutuksen kehittämisessä paikallisella ja kansallisella tasolla. www.koulii.fi Avainsanat: Kokonaissivumäärä: 68 Kieli: Jakelu: Raporttia voi tiedustella: ammatillinen koulutus, pedagoginen kehittäminen, asteiden välinen yhteistyö, innovaatiot, intergaatio, palvelumuotoilu, käyttäjälähtöisyys suomi www.omnia.fi ja www.koulii.fi Projektiassistentti Helena Kämäräinen (helena.kamarainen@omnia.fi) Sarjan nimi ja numero: Omnian julkaisuja C 13 4
SISÄLLYS Esipuhe... 6 Valokuvaus pedagogisena välineenä KOULII -hankkeessa... 7 Pedagogisia menetelmiä, välineitä ja kokeiluja Parasta arkea pilotissa... 19 Kohti vihreää keidasta... 26 Omnian aikuisopiston hotelli-, ravintola- ja cateringalan opiskelijat Suurpellossa... 29 Vihreä keidas-pilotti kehitti pedagogisen toimintamallin asteiden välisestä yhteistyöstä... 38 Laurean ja Omnian opiskelijoiden kuvailua oppimisestaan Suurpellon Living Lab ympäristössä... 42 Urbaani lavaviljely yhteisöllistä ja verkostotoimintaa... 47 Opiskelijaosuuskunnasta pedagogisen osuuskuntamallin rakentamiseen... 56 Palvelukoordinaattori... 65 5
Esipuhe Briitta Hiitola Innovaatiossa on kyse ideasta, käytännöstä tai tuotteesta, jonka yksilö tai yhteisö kokee uutuudeksi, hyödylliseksi ja se saa riittävän laajan käytön. Koulutusinnovaatiot tarkoittavat usein uusien tietoteknisten sovellutusten hyödyntämistä ja mukaan ottamista koulutukseen ja opetukseen. Oppimisympäristöt ja opetusmenetelmät ovat jatkuvassa uudistumisprosessissa välineiden, laitteiden ja ohjelmien sekä sovellutusten kehittyessä. Integraatio puolestaan yhdistää ja yhdentää kaksi tai useamman asian, tekijän tai toiminnon yhdeksi kokonaisuudeksi. Integraationkäsite koulutuksessa ja kasvatuksessa puolestaan liitetään yleensä erityisopetuksen ja -kasvatuksen järjestämistapaan, jossa erilaisia oppilaita yhdistetään keskenään toiminnallisiksi ja pedagogisiksi ryhmiksi. Integraation käsite voidaan organisaatiotasolla ymmärtää myös horisontaalisesti, jolloin kaksi erilaista toiminta-alaa yhdistetään, tai vertikaalisesti, jolloin saman alan toimijat yhdistävät voimavaransa tuottaakseen parempaa osaamista. Koulutuksen innovaation ja integraatio - Koulii oli Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnian ja Laurea-ammattikorkeakoulun yhteinen kehittämishanke. Hanke toteutui vuosina 2010-2012 ja sen rahoitti Euroopan Sosiaalirahasto ja Uudenmaan ELY -keskus. Hankeen avulla haluttiin edistää ammatillisen toisen asteen ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä ja koulutusorganisaatioiden aluekehitystyöosaamista. Valtakunnalliset innovaatio - ja koulutuspoliittiset linjaukset toimivat hankkeen lähtökohtina. Hankkeen käytännön toteutuksessa ja tutkimuksessa hyödynnettiin käyttäjälähtöistä tutkimus -,kehittämis - ja innovaatiotoiminnan mallia, joka korostaa yksittäisten henkilöiden, yritysten, käyttäjäyhteisöjen sekä julkisten toimijoiden merkitystä tiedon ja osaamisen tuottajina. Hankkeen totutukseen liittyi prosessimainen arviointitutkimus ja yhtenä hankkeen tuloksena syntyi toimintamalli toisen asteen ja ammattikorkeakoulun yhteistyölle ja tulevaisuuden kehitystyön pohjaksi (Juujärvi & Pesso 2012). Hankkeen tavoite oli kehittää molempien oppilaitosten opettajien innovaatio-osaamista. Tämän tueksi opettajat saivat perehtyä palvelumuotoilun prosessiin, työtapoihin ja -menetelmiin. Yhteisenä toimintaympäristönä ja kehittämiskohteena toimi Suurpellon asuinalue Espoossa. Suurpellon alue oli jatkuvasti muuttuvana ja kehittyvänä Living Lab -ympäristönä haasteellinen toimintaympäristö, mutta se mahdollisti käyttäjälähtöisten palvelujen kehittämisen ja kokeilemisen. Hankehakemuksen (2010) mukaan integraation edistämiseksi toimintamuodoiksi ajateltiin oppilaitosten yhteisiä opintoja, kehittämishankkeita ja oppimispolun kehittämistä ammatillisen toisen asteen opinnoista ammattikorkeakouluopintoihin. Hankkeen toiminnan ja kehittämistyön lähtökohtana oli oppilaitosten opettajien yhteistoiminnallisuus, joka konkretisoitui pilottiryhmissä. Pilotit muodostuivat molempien oppilaitosten opettajista ja pilotin kehittämiskohde valikoitui hankkeeseen osallistuneiden opettajien mielenkiinnon mukaisesti. Hankkeessa syntyi yhteensä seitsämän pilottiryhmää. Pilottien syntyminen, verkostoituminen ja käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan kehittelytyö on raportoitu hankkeen aikaisemmissa julkaisuissa (Juujärvi 2012, Juujärvi & Pesso 2012). Tähän julkaisuun on koottu pilottien pedagogisia kokeiluita hankkeen ajalta. Mukana on esimerkkejä yhteisopetuksen toteutuksista, palvelumuotoilun menetelmien hyödyntämisestä opetuksessa, opintoihin liittyvistä toiminnallisista hakkeista Suurpellossa, yhteisesti kehitetty pedagogisen toiminnan soveltamismalli, opiskelijoiden ja opettajien mielipiteistä ja kokemuksia pedagogisesta toiminnasta Living Lab ympäristössä, oppilaitosten yhteisestä opiskelija osuuskunnasta, yhteisöllisyyden ja verkostojen kehittämisestä sekä palvelukoordinaattorin merkityksestä. Lähteet Hankehakemus Koulii. 30.6.2010. Juujärvi, S. 2012. Saappaat Suurpellon savessa. Koulii -hankeen väliraportti. Helsinki: Edita Prima Oy. Juujärvi, S. & Pesso, K. 2012. Ihmiset tehevät Suurpellon. Koulii -hankeen arviointitutkimus. Helsinki: Edita Prima Oy. 6
Valokuvaus pedagogisena välineenä KOULII hankkeessa Ulla-Maija Arminen ja Virpi Lund Täs on se kaukoputki Tarkoituksesta ja kysymyksenasettelusta KOULII -hankkeen yhtenä tarkoituksena oli saada aikaan toimintamalli oppilaitosten väliselle yhteistyölle, joka mahdollistaa yhteiset opinnot, kehittämishankkeet ja oppimispolun ammatillisen toisen asteen opinnoista ammattikorkeakouluopintoihin. Tarkoituksena oli toteuttaa oppilaitosten opettajien ja oppilaiden kanssa yhdessä opetuskokeiluja. Opintojaksoiksi näissä opetuskokeilussa valikoituivat kuvallinen ilmaisu sekä varhaiskasvatus ja toteuttajajoukoksi sosionomiopiskelijat ja lähihoitajaopiskelijat. Menetelmäksi valittiin valokuvaaminen lasten, nuorten ja aikuisten asukkaiden kanssa (ESR Projektihakemus KOULII -hankkeelle, 2010). Valokuvausprojektit toteutti KOULII -hankkeen Parasta arkea -pilotti ja tarkoituksena oli tallentaa uuden rakenteilla olevan Espoon Suurpellon asuinalueen historiaa, monimuotoisuutta, vuodenaikoja ja rakentamista eri-ikäisten ihmisten silmin. Asuinalueen valokuvaamisen avulla haluttiin saada selville ajatuksia rakenteilla olevasta asuinalueesta. Tavoitteena oli kuulla kuvaajien mielipiteitä luonnosta, taloista, liikenteestä, leikkipaikoista ja rakennustyömaasta. Kuvaajien ajatuksia kirjattiin ylös mm. sadutuksen avulla sekä havainnoimalla ja valokuvaamalla kuvaamiskertoja. Ennen valokuvausprojektin aloittamista ilmeni monia kysymyksiä esim. miten oppilaitosten opettajien yhteissuunnittelu ja lukujärjestysten tekeminen onnistuu. Toisena kysymyksenä oli se, miten eri koulutusasteilla ja opintovaiheissa olevien opiskelijoiden yleiset, yhteiset ja omat oppimistavoitteet toteutuisivat. Kolmanneksi kysyttiin, miten saadaan asiakkaiden mielipide ja osallisuus esiin, miten se viitoittaa opintojen tavoitteita sekä mitä uutta yhteinen hanketoteutus tuo. Ajatuksena oli myös saada tietoa kentän yhteistyökumppaneista, asiakkaiden tarpeista, onko tällainen toiminta hyödyllistä ja sitouttaako tämän tyyppinen toiminta oppilaita. Viimeisenä kysymyksenä oli op- 7
pilaitosten opinto-ohjaajien yhteistyö opintojen jatkumon ja hyväksi lukemisen mahdollistamiseksi. Suurpelto lapsen silmin Valokuvausprojektin toteutus Ulla-Maija Arminen ja Virpi Lund Ensimmäiseksi käytännön yhteistyöksi valittiin lasten kanssa toteutettava valokuvausprojekti. Tässä opetuskokeilussa tarkoituksena oli toteuttaa käytännössä eriasteisten oppilaitosten opettajien ja oppilaiden yhteistyöprojekti (Laurea ja Omnia). Opintojaksoiksi valittiin varhaiskasvatus ja kuvallinen ilmaisu. Yhteisinä tavoitteina oli antaa lapsille mahdollisuus ilmaista näkemyksensä Suurpellon asuinalueen rakentamisesta, oppia saduttamista, valokuvaamista ja lasten osallisuutta. Tavoitteina sosionomiopiskelijoiden opinnoissa oli toiminnan alkusuunnittelu sekä teorian ja käytännön vuoropuhelu. Lisäksi tavoitteena oli tulevan työelämäkumppanuuden syventäminen tuntemalla toisen asteen opiskelijoiden opintopolkua. Tavoitteet lähihoitajaopiskelijoiden opinnoissa oli ymmärtää ja tutustua ammattikorkeakoulun opiskelutapaan sekä huomata oman oppimispolun toteuttamisen mahdollisuudet jatko-opinnoissa ammattikorkeaopinnoissa. Molempien oppilaitosten opiskelijoiden tavoitteina oli yhteisesti suunnitella, toteuttaa ja arvioida valokuvausprojekti lasten kanssa (Laurea Opetussuunnitelma 2009, Omnia opetussuunnitelma 2009). Oppilaitosten opettajat suunnittelivat lukujärjestykset yhteensopiviksi joulukuussa 2010, ja varsinainen sisällöllinen yhteistyö aloitettiin tammikuussa 2011, jolloin suunniteltiin tarkempi aikataulu ja työnjako. Sosionomiopiskelijoita oli 7, lähihoitajaopiskelijoita oli 19 ja opettajia oli 3. Sosionomiopiskelijat olivat kutsuneet mukaan heille tuttuja lapsia 7. Opettajista 2 oli kasvatustieteellisten aineiden opettajia ja 1 kuvaamataidon opettaja. Opiskelijoiden ryhmät muodostuivat yhdestä sosionomi-opiskelijasta sekä 3 lähihoitajaopiskelijasta. Ryhmissä 18.1.2011 opiskelijat ryhmäytyivät ja suunnittelivat tulevaa valokuvausprojektin retkipäivää Suurpellon asuinalueelle sekä sen jälkeen pidettävää lasten taidepajatyöskentelyä. Valokuvausprojektin retkipäivä toteutui Suurpellon alueella 5.2.2011. Mukana olivat 25 opiskelijaa, 7 lasta ja 1 opettaja. Lapset olivat 2 11 -vuotiaita, opiskelijoille tuttuja, mutta keskenään toisilleen vieraita lapsia. Lasten annettiin tutustua toisiinsa rauhassa leikkien päiväkodin piha-alueella ennen varsinaista retkeä. Tutustumisleikkien jälkeen opiskelijat jakaantuivat sovittuihin pienryhmiin, siirtyivät päiväkodin pihalta asuinalueelle lasten kanssa ja varsinainen valokuvaaminen alkoi. Pienryhmät koostuivat nyt 4 opiskelijasta ja 1 lapsesta. Opiskelijoista 2 ohjeisti lasta valokuvaukseen ja keskittyi lasten ajatusten kuuntelemiseen ja kirjaamiseen ja 2 opiskelijaa dokumentoi eli otti valokuvia heidän toiminnastaan. Lapset johdattelivat pienryhmää eteenpäin ja toiminta eteni lapsen ehdoilla. Lapset eivät liikkuneet laajalle alueelle, vaan löysivät kiinnostuksen kohteensa lähimaastosta. Pienryhmät hajaantuivat pikku hiljaa toisistaan. Osa lähti luontoon, osa kiinnostui rakennustyömaasta ja osa halusi pysytellä päiväkodin lähellä. Lapset tutustuivat kaivinkoneisiin ja muihin rakennustyömaakoneisiin sekä lumikasoihin ja kokeilivat mäenlaskua. Työmaakuopat, montut, lätäköt sekä vesileikit kiinnostivat lapsia. Myös lasten pihatelineet olivat Kaikki paikalla, valokuvausretki voi alkaa 8
kuvauskohteena. Opiskelijat ottivat valokuvia lapsista heidän toiveidensa mukaisesti ja esittelivät kameroitaan ja juttelivat lasten kanssa sekä kannustivat lapsia itsenäiseen valokuvaamiseen. Pikku hiljaa lapset alkoivat ottaa kuvia ja opiskelijat auttoivat lapsia kuvaamisessa. Suosituimpia valokuvakohteita olivat kuvat työmaakoneista, vesielementit ja lumi sekä toiset lapset. Lapset viihtyivät ja uppoutuivat uuden asuinalueen kuvaamiseen. Lasten ottamia kuvia kertyi kaiken kaikkiaan 250. Opiskelijoiden ottamia kuvia kertyi noin 300. Lapsen näkökulma Näin kamera toimii Traktorilla tehdään töitä Valokuvaaminen vaatii keskittymistä 9
Ne roskikset oli semmosia, että niistä meni putki maan alle. Meiän roskis on sellanen pikkunen talo. Oli se jotenki erilainen. Ku tässä rapakossa oli niitä keppejä ja jos sinne menis, nii sit uppoais, eikä sinne kannata mennä. Seuraavalla viikolla 10.2.2011 iltapäivällä opiskelijat pitivät taidepajan retkellä olleille lapsille. Pajan tarkoituksena oli käydä retkipäivän tuntoja ja ajatuksia läpi sekä työstää valokuvakollaaseja ja saduttaa lapsia. Lapset otettiin vastaan yksilöllisesti sitä mukaa kun he tulivat ja toiminta aloitettiin saman tien. Pienryhmien kokoonpano oli sama kuin retkipäivänä ja pääpaino oli nyt lasten saduttamisessa ja askartelun avustamisessa. Lisäksi dokumentoinnin vastuuopiskelijat tallensivat työpajan Tää on kukkapuu. Se on erikoinen. Siniset on siitepölyä. Sit ne punaset on sellasta siitepölyssä olevaa hunajaa, jotka on laittanu siihen mehiläiset. 10
Kesällä siellä paistaa aurinko. Kesällä voisi pelata jalkapalloa. Valokuvanäyttely Suurpelto lapsen silmin 8.3.2011 Pitkiä Pellavia! -tapahtumassa aikana ja se herätti mielenkiintoa ja sai myönteistä palautetta kävijöiltä. Tämän jälkeen näyttely siirtyi hankkeessa mukana olleisiin oppilaitoksiin. Suurpelto lapsen silmin -valokuvausprojektista valmistettiin artikkeli Lahden Innovations for Competence Management -konferenssiin 19.-20.5.2011 ja projekti esiteltiin siellä Innovatiiviset koulutusorganisaatiot -työpajassa käytännön kehittämistyönä. Tulosten sovellettavuus Taidepajatyöskentelyä retken jälkeen. toiminnan valokuvin. Lapset työskentelivät erittäin keskittyneesti ja lopputuotoksena oli isoja ja värikkäitä valokuvakollaaseja. Saduttaminen tapahtui rauhallisesti toisessa huoneessa. Valokuvausprojektin purku- ja arviointitilaisuus pidettiin 16.2. 2011 opiskelijoiden ja opettajien kesken. Valokuvausprojekti käytiin läpi osissa ja opiskelijat saivat ilmaista mielipiteensä ja kehittämisehdotuksensa projektista. Opiskelijat toivat esille mielipiteensä, kehittämistoiveensa ja onnistumisen kokemuksensa yhteisestä uudentyyppisestä työskentelystä. Lisäksi opiskelijoilta kerättiin kirjallinen itsearviointi, joka oli tehty KOULII -hankkeen opetus- ja tapahtumakokeiluja varten. Opettajat jatkoivat valokuvien työstämistä valitsemalla valokuvanäyttelyyn tulevat valokuvat, painattamalla ne mainostoimistossa, kehystämällä kuvat sekä pystyttämällä näyttelyn. Yhteisen työskentelyn lopputulos huipentui 8.3.2011 pidettyyn valokuvanäyttelyyn Suurpelto lapsen silmin. Näyttely pidettiin Maakirjan päiväkodissa Pitkiä Pellavia! -tapahtuman yhteydessä. Näyttelyssä kävi noin 250 vierasta kahden tunnin Yhteisten työelämähankkeiden toteuttaminen on mahdollista. Opiskelijat olivat innostuneita ja kiinnostuneita työskentelemään keskenään. Projektin aikana opiskelijat huomasivat, että opinnoissa on yhteneväisyyksiä sekä eroja; ammattikorkeakouluopiskelu on itsenäisempää ja työelämälähtöistä sekä tieteellisiin tutkimuksiin ja teoriakytkentöihin perustuvaa. Toisen asteen opinnot ovat opettajalähtöisempiä ja käytännön työelämään valmentavia ja toiminnallisempia. Huomioitavaa oli se, että projektin toteutuksessa opiskelijat olivat valmiita ottamaan omat vastuualueensa suunnitelmien mukaisesti. Osa toisen asteen opiskelijoista kiinnostui jatko-opinnoista ammattikorkeakoulussa. (KOULII -hankeraportti, 2011). Oppimistulokset olivat sidoksissa opiskelijan motivaatioon ja sitoutuneisuuteen. Tämän tyyppinen opiskelu vaatii tiimityötaitoja, jotta työskentely vieraiden opettajien ja opiskelijoiden kanssa sujuisi. Lisäksi opettajien tuki ja ohjaus nousi opiskelijoiden arvioinnissa tärkeäksi. Teorian ymmärtäminen esim. lasten eri ikä- ja kehitysvaiheiden ominaisuuksista oli pohja toiminnan suunnittelulle ja toteutukselle. Työmenetelmien opetusta yhteisesti kaivattiin enemmän esim. kameroiden käytöstä ja ohjeistuksesta kohderyhmälle. Toiminnallisten menetelmien käyttö kuten sadutus, valokuvaus ja taidepajatyöskentely soveltuvat opiskelijoille koulutusasteesta riippumatta (KOULII -hankeraportti, 2011). 11
Opettajien sitoutuminen yhteistoimintaan ja ajallisten resurssien mahdollistaminen ovat edellytyksiä toiminnan onnistumiselle, samoin kuin riittävä määrä opettajia suhteessa opiskelijoihin. Joustavuutta tarvitaan, koska etukäteen on vaikea tietää opintojaksoille osallistuvien tarkkaa määrää. Jotta opiskelijat hyötyisivät suoritetuista opintokokonaisuuksista jatkossa tulee oppilaitosten opinto-ohjaajien sopia yhteistyössä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta (Haltia & Jaakkola, 2009). Asiakkaiden tarpeista saatua tietoa hyödynnetään myöhemmin valokuvanäyttelyn kierrättämisellä eri paikoissa sekä alueen päiväkodin lasten mukaan ottamisella tuleviin projekteihin ja mahdollisesti valokuvaamisen laajentamisella eri ikä- ja asukasryhmiin eri vuodenaikoina sekä valokuvaamisen lisäkoulutuksella. Mielenkiintoista on tallentaa alueen rakentamisen eri vaiheita ja historiaa valokuvaamisen avulla. Puheenvuoro ihmiselle - Suurpelto asukkaan silmin Virpi Lund Parasta Arkea -pilotin toinen valokuvausprojekti toteutettiin loppuvuodesta 2011 ja alkuvuodesta 2012. Ensivalmistelut teki Laurean kuvallisen ilmaisun lehtori loka-joulukuussa 2011 ja niihin kuului lukujärjestyksen laadinta, luokkien varaus, vapaaehtoisten asukasvalokuvaajien rekrytointi ja lämpimien iltaisin avoinna olevien kokoontumistilojen kartoitus Suurpellon alueelta, kameroiden, muistitikkujen ja muiden tarvikkeiden valmistelu, yhteistyökumppanin mukaan kutsuminen, joka tässä tapauksessa oli Helinä Rautavaara -museon museonjohtaja Maria Koskijoki sekä opas Elina Mäkilä, yhteistyöstä sopiminen Omnian mediaharjoittelija Jarno Paavolan kanssa sekä suunnittelu Laurean yliopettaja Soile Juujärven kanssa. Vapaaehtoisia Suurpellon asukkaita kuvaajiksi oltiin etsitty lehti-ilmoitusten ja mainosten avulla sekä erilaisten tapahtumien yhteydessä. Vapaaehtoisia kuvaajia löytyikin 14 Suurpellon alueelta. Osallistua saivat myös ne, jotka vasta suunnittelivat muuttoa alueelle. Laurea-ammattikorkeakoulun 28 toisen vuoden sosionomiopiskelijaa aloittivat kuvallisen ilmaisun Voimaannuttava Ilmaisu -opintojakson 11.1. 2012, jolloin Helinä Rautavaara -museon asiantuntijat kertoivat opiskelijoille osallisuutta lisäävistä valokuvaamismahdollisuuksista, yhteisöllisistä työpajoista ja tekemistään valokuvausprojekteista. Heille esiteltiin Photovoice-menetelmää käytännön esimerkkien ja harjoitusten avulla. Opiskelijoille kerrottiin tulevan valokuvausprojektin ohjeistus ja tehtäväksianto. He tuottivat tapaamisen aikana yhdessä tehtävänsä kysymyksen asettelun sekä toimintamallit asiakkaiden tapaamiseen. Lisäksi kerrottiin kamerankäytön mahdollisuuksista, tallennusohjeita, aikataulut, käytettävissä olevista resursseista Heini Pitkänen: Urbaani kerrostalosaunamme, jonka ikkunanäkymä herättää vieraissa monenlaisia reaktioita ja joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Asukkaat pitävät siitä hyvin paljon. Tuomo Rantanen: Usko tulevaan 12
Kutsuva kesämaisema ja tiloista. Opiskelijoille jaettiin vapaaehtoisiksi lupautuneiden asukasvalokuvaajien yhteystiedot, joihin heidän tuli ottaa yhteyttä ennen seuraavaa tapaamista. Ensimmäisen yhteydenoton ja oman esittäytymisen tärkeyttä ja merkitystä korostettiin ja harjoiteltiin. Kuvaajat ja opiskelijat jaettiin sekaisin ryhmiin. Kussakin ryhmässä oli yksi asukas ja kaksi opiskelijaa. Opettajan ja opiskelijoiden toinen tapaaminen oli 19.1.2012 Suurpellon alueen Infopaviljongissa, joka on alueen yhteinen kohtaamispaikka. Mukaan sai myös tulla asukkaita, jos opiskelijat olivat asiasta heidän kanssaan sopineet. Tapaamiskerrassa keskusteltiin ensimmäisestä yhteydenotosta asukkaaseen mm. millaisina ajankohtina opiskelijat ja asukas olivat päättäneet Talvinen kävely Elina Bäckström: Ulkoilijat 13
Puheenvuoro ihmiselle Suurpelto asukkaan silmin -näyttelyn avajaiset olivat 8.3.2012 Pitkiä Pellavia! -tapahtumassa Suurpellon Infopaviljongissa. valokuvata, missä he tapaisivat ja katselisivat otoksiaan, kerrattiin kamerankäytön lisävinkkejä ja painotettiin valokuvien julkaisuluvan allekirjoittamista. Tässä tapaamisessa suunniteltiin myös ryhmätapaamisten järjestelyistä (näihin pyrittäisiin), sovittiin väritulostamisesta, annettiin ohjeita tiedonkeruuseen, tallentamiseen ja tarinoiden dokumentoimiseen. Opiskelijat vastuutettiin pitämään yhteyttä omaan asukkaaseensa ja pitämään hänet ajan tasalla projektin etenemisestä. Seuraavien viikkojen aikana opiskelijoiden oli määrä toteuttaa neljästä kuuteen valokuvaus- ja tarinankeruukertoja pienissä tai suuremmissa ryhmissä asukasvalokuvaajien kanssa suunnitellusti ja itse toiminnasta vastaten. Näissä tapaamisissa valokuvattiin, kuunneltiin toisten näkemyksiä ja ääntä, tehtiin alustavia kuvavalintoja ja kuvatekstejä lopulliseen näyttelyyn ja rakennettiin alueen yhteistä tarinaa. Tätä vaihetta kutsuttiin tiedonkeruuvaiheeksi. Samalla pidettiin sähköisessä oppimisympäristössä päiväkirjaa projektin tapahtumista, josta voitiin seurata, mitä milloinkin oli tapahtunut. Viimeinen tapaaminen 16.2.2012 oli opiskelijoiden, opettajan ja asukkaiden yhteistapaaminen, jota kutsuttiin Kuvista tarinoiksi -pajaksi. Kukin asukas valitsi kaksi valokuvaa näyttelyyn, jossa kuvaan liittyi saumattomasti asukkaan kertoma tarina. Nämä 28 valokuvaa asetettiin luokan seinälle suurennettuina ja numeroituina. Jokainen sai valita ja asettaa liimalapun sellaisen kuvan kohdalle, joka miellytti eniten. Eniten lappuja keränneet valokuvat muodostivat näin seuraavan kierroksen otsikkokuvat ja ne nostettiin muiden kuvien yläpuolelle. Otsikkokuviksi valittiin 4 eniten ääniä saanutta valokuvaa, joille annettiin teemanimi. Seuraavaksi keskityttiin katsomaan otsikkokuvia ja pohdittiin 4 hengen ryhmissä, mitkä alemmista kuvista voisi liittyä johonkin otsikkokuvan teemaan. Jokaisen otsikkokuvan kanssa toimittiin samoin ja jäljellä olevat valokuvat sijoittuivat tasaisesti teemaotsikkojen alle. Asioista ja näkemyksistä keskusteltiin ja pyrittiin pääsemään yhteisymmärrykseen. Jokaisessa 4 teemassa oli nyt 7 valokuvaa. Seuraavaksi kuvat irrotettiin seinästä ja ne aseteltiin rullapaperin päälle. Osallistujat ryhmäytyivät kuvien ympärille ja alkoivat hahmotella kuvista muodostuvaa yhteistä tarinaa. Yhdessä erilaisia kuvayhdistelmiä sommitellen saatiin tarinan erilaisia ääniä kuuluviin, keksittiin tarinalle nimi, kirjoitettiin tarina ja liitettiin osallistujien nimet mukaan. Lopuksi suunniteltiin kuvien lopullista painatusta, tarkastettiin kuvien laatu, huolehdittiin kuvien ja tekstien numeroinnista ja siirrettiin tuotokset muistitikuille oikeaan järjestykseen. Puheenvuoro ihmiselle Suurpelto asukkaan silmin -näyttelyn avajaiset olivat 8.3.2012 Pitkiä Pellavia! -tapahtumassa Suurpellon Infopaviljongissa. Mukana olivat asukkaat, opiskelijat, opettajat, mediaharjoittelija, Helinä Rautavaara-museon asiantuntijat, esiintyjiä ja yleisöä. Näyttely koostui 5 kokoon rullaantuvasta roll-upista, joissa valokuvien teemoina oli Photovoive -menetelmän esittely sekä teemat Piirtoa vaille valmis, Yhteisöllisyyden henki, Kävelyllä ja Koti on siellä, missä sydän on. Näyttelystä kirjoitettiin mm. Länsiväylä-lehdessä. Suurpelto asukkaan silmin -valokuvanäyttelyn mahdollistivat Kuntayhtymä Omnian ja Laurea-ammattikorkeakoulun Koulii -hanke ja Suurpellon markkinointi Oy. Valokuvanäyttely on kiertänyt useissa Espoon kirjastoissa, kouluissa, näyttelytiloissa, tilaisuuksissa, Espoon valtuustosalissa, Suurpellon markkinointitilassa, Weegee-talossa ja se kiertää edelleen. Näyttely on saanut myönteistä palautetta ja herättänyt ihastusta. Valokuvanäyttely oli esillä KOULII -hankkeen 14
Nuoret Suurpellossa syyskuu 2012 päätösseminaarissa 21.11.2012 ja siitä on tehty abstrakti Kuopion Kansainvälisen konferenssin COHEHREn posterinäyttelyyn 17.-19.4.2013. PhotoVoice-menetelmä käyttäjätiedon lähteenä PhotoVoice -valokuvausmenetelmän avulla on helppo tapa lähestyä ihmisen ajatuksia ja mielipiteitä. Sen tavoitteena on rohkaista ihmistä tuomaan esille hänelle tärkeitä asioita, valokuvata yhdessä ja tutustua toisiin ihmisiin. Samalla käynnistyy yhteisön voimaannuttava yhdessäolon prosessi. Tarkoituksena on ohjatusti synnyttää keskustelua ja yhteistä tarinaa samasta teemasta. (Berg & Lune, 2011). Tavoitteena oli valokuvaamisen avulla tuoda asukkaiden ääni kuuluviin asuinalueen laadun arvioinnissa. PhotoVoice - menetelmän avulla etsittiin sellaisia asioita, joita asukkaat kokevat itselleen tärkeiksi. Samalla keskusteltiin alueen vahvuuksista ja heikkouksista sekä asukkaiden yhteisestä tarinasta. Valokuvausprojektin aloittaman prosessin toivotaan syventävän asukkaiden ja asuntoalueen suunnittelijoiden välistä yhteistyötä ja tuovan asukkaiden äänen kuuluviin asuinalueen arvioinnissa. (Berg & Lune, 2011). Sain kuulla projektista Suurpeltoseuran perustamiskokouksessa, jossa Koulii -hankkeen edustaja pyysi kiinnostuneita osallistumaan projektiin. Tähän oli helppo innostua. Sovimme käytännön järjestelyistä puhelimitse ja sähköpostitse. Yhteyttä ottaneet opiskelijat olivat ystävällisiä ja innostuneita. Oli mukavaa ja tuli ajateltua omaa asuinympäristöään ja perheen tarinaa uudella tavalla. Myönteinen kokemus. Yhdenlainen, hauska tapa kasvattaa juuria uudelle asuinalueelle. Suurpelto nuoren silmin valokuvausprojekti Ulla-Maija Arminen Syyskuussa 2012 toteutettiin kolmas Parasta arkea - pilotin valokuvausprojekti, joka oli nimeltään Suurpelto nuoren silmin. Koska Parasta arkea - pilotilla oli jo muiden projektien avulla saatua tietoa lapsilta ja aikuisilta, haluttiin tämän valokuvausprojektin toteuttajiksi nuoret. Suurpelto nuoren silmin -valokuvausprojekti toteutettiin Omnian ammattiopiston lähihoitajaryhmän kanssa. Ryhmä oli aloittanut opiskelunsa elokuussa 2012. Suurpelto nuoren silmin -valokuvausprojektin tarkoituksena oli antaa nuorille mahdollisuus ilmaista mielipiteensä Suurpellon rakenteilla olevasta asuinalueesta ja rohkaista heitä etsimään ja valokuvaamaan mielipaikkansa Suurpellossa. Tavoitteena 15
oli saada nuorten ääni kuuluville. Kysymyksinä esitettiin, mitkä paikat uudessa asuinalueessa kiinnostavat nuoria ja miksi sekä mitä näissä mielipaikoissa voisi tehdä. Valokuvausprojektin toteutti 23 elokuussa 2012 opiskelunsa aloittanutta lähihoitajaopiskelijaa. Luokka on ensimmäinen kansainvälisyyspolkua opiskeleva opiskelijaryhmä kuntayhtymä Omniassa. Opettajista oli mukana luokan ryhmänohjaaja sekä yksi alkusyksyllä luokkaa opettanut opettaja. Opiskelijoista seitsemän oli poikia ja 16 tyttöä. Suurin osa opiskelijoista oli 16-vuotiaita, luokassa on kaksi täysi-ikäistä opiskelijaa (22v ja 19v.). Projektiin integroitiin kaksi lähihoitajien vapaasti valittavien opintojen opintokokonaisuutta; Maailman kansalaisuus 1, (Kansainvälisyyspolku -opintoja) ja Nuoren maailma. Valokuvausprojekti koostui monesta eri osasta. Projekti aloitettiin tutustumalla ensin KOULII -hankkeeseen, Parasta arkea -pilottiin ja sen toimintaan sekä Suurpellon asuinalueeseen. Opettaja kertoi opiskelijoille KOULII -hankkeen tavoitteista ja toiminnasta ja Parasta arkea pilotin sekä Laurean ja Omnian yhteisistä projekteista. Lisäksi katseltiin Suurpelto lapsen silmin -valokuvausprojektin valokuvat. Suurpellon nettisivut antoivat opiskelijoille kattavan kuvan alueesta. Valokuvaamisen teoriaopetus keskittyi lähinnä kameran käytön opiskeluun sekä aihealueen rajaamiseen. Varsinainen valokuvaaminen tapahtui Suurpellossa 18.9.2012. Paikalle saapui 20 opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Kolme poissa ollutta opiskelijaa kävivät valokuvaamassa mielipaikkansa itsenäisesti Suurpellossa myöhemmin omalla ajallaan. Nimenhuudon ja yhteisen ryhmäkuvan jälkeen ryhmänohjaaja jakoi alueen kartan jokaiselle. Ensimmäiseksi opiskelijat kiersivät opettajien johdolla tutustumassa Suurpeltoon. Ryhmänohjaaja kertoi parin tunnin kierroksen aikana Suurpellon alueesta ja sen rakennuksista sekä ympäröivästä luonnosta. Kierroksen lopuksi kokoonnuttiin Infopaviljongin eteen saamaan tarkemmat ohjeet valokuvaamista varten. Opiskelijat jakaantuivat ensin pieniin 4-6 hengen ryhmiin. Jokaisella ryhmällä oli vähintään yksi kamera käytössä. Tämän jälkeen ryhmänohjaaja antoi jokaiselle opiskelijalle kirjallisen ohjeistuksen valokuvaamista varten. Yhtenä ohjeena oli, että jokainen valitsee oman mielipaikan. Opiskelijoille annettu ohje: Kiertele ensin rauhassa ryhmäsi kanssa Suurpellon asuinalueella. Katsele ympärillesi ja mieti mikä voisi olla sinun mielipaikkasi Suurpellossa. Ota tämän jälkeen viisi valokuvaa mielipaikastasi. Mieti lisäksi seuraavia kysymyksiä: Miksi valitsin juuri tämän paikan? Mikä herätti huomiosi / mielenkiintosi paikkaa kohtaan? Mikä tekee paikasta erityisen, sinua viehättävän? Mitä ajatuksia paikka herättää sinussa? Mitä nuoret voisivat tehdä tässä mielipaikassasi? Valokuvaamisen jälkeen nuoret merkitsivät karttaan mielipaikkansa sijainnin. Seuraavalla viikolla oli valokuvaukseen liittyvä työpaja, jolloin keskusteltiin valokuvauskokemuksista, Suurpellosta asuinalueena sekä arvioitiin projektityöskentelyä. Lisäksi nuoret valitsivat parhaan otoksen ottamistaan viidestä mielipaikkakuvistaan sekä kirjoittivat kuvaan sopivan tekstin Mielipaikkani Suurpellossa. Mielipaikkani valokuvat jakaantuivat neljään eri teemaan: Suurpellon rakennukset (5 kuvaa), luonto (3 kuvaa), vapaa-aika (9 kuvaa) sekä Angry Birds -puisto (6 kuvaa). Teksteissä pohdittiin ja perusteltiin mielipaikan valintaa monipuolisesta. Rakennusteema: Valitsin kuvassa näkyvän paikan, koska pidän alueen kerrostalojen väreistä. Ne piristävät kivasti Suurpeltoa ja ovat kauniita ollakseen kerrostaloja. Haluaisin itsekin asua tuollaisessa talossa. Luontoteema: Valitsin paikan, koska se oli kauniin näköinen ja se oli mukavaa vaihtelua rakennustyömaihin. Metsä näytti hienolta asuinalueen vieressä ja kallio sai sen tuntumaan pysyvältä. Paikka on tien vieressä oleva metsä, joka on pienen kallion päällä. Nuoret arvostivat asuinalueen luontoa, rauhallisuutta sekä kauniita näköaloja: Valitsin tämän paikan, koska se oli rauhallinen. Paikassa viehätti kauniit näköalat ja siitä näki pitkälle Suurpeltoa. Vapaa-aikateema: Valitsin kuvassa olevan paikan koska harvoilla asuinalueilla on mahdollisuus pelata lentopalloa. Paikka on lisäksi todella viihtyisä ja huoliteltu sekä avara paikka nuorille viettää aikaa. Angry Birds -puisto: Valitsin mielipaikakseni Suurpellosta Angry Birds -puiston. Oli kiva huomata, että kaikki puistot ei ole samantyylisiä, tylsiä ja teemattomia. Se miten pisto oli teemalla täytetty ja sen ainutlaatuisuus viehätti minua. Nuoret kuvailivat seuraavanlaisesti vapaa-ajan tekemisiään mielipaikassaan. 16
Rakennusteema: Kerrostalo on söpö ja värit tekivät talosta viehättävän. Talo herätti lämpimiä ajatuksia ja nuoret voisivat oleskella talon ulkopihassa tai sisällä. Angry Birds -puisto: Mielipaikkani soveltuu enemmän pienemmille lapsille, mutta silti illan tullen voi siellä nuorisokin viettää aikaa. Luontoteema: Paikassa nuoret voivat rentoutua ja ihastella luonnon kauneutta. Luonto on hyvä inspiraation lähde. Sekä: Paikka on sopiva miettimiseen, piirtelyyn sen rauhallisuuden ja hienon maiseman takia. Vapaa-aikateema: Valitsin tuon paikan koska koin, että se on sellainen missä voisin itse viettää aikaa kavereiden kanssa hyvällä säällä. Paikasta tekee erityisen se, että se vaikutti hyvin rauhalliselta lukuun ottamatta työmaan hälinää. Ryhmänohjaaja tulosti valokuvat, kehysti ja liitti nuorten tekstit kuviin toisen projektissa mukana olleen opettajan avustamana. Suurpelto nuoren silmin -valokuvanäyttely oli esillä KOULII -hankkeen päätösseminaarissa 21.11.2012. Palaute näyttelystä on ollut ajatuksia herättävää ja positiivista. Suurpelto nuoren silmin - valokuvanäyttely on esillä seuraavaksi Omnian ammattiopiston aulassa tammikuussa 2013. Projektin onnistuminen edellytti opettajien yhteissuunnittelun lisäksi opetusjärjestelyiden ja lukujärjestysten muokkaamista. Opiskelijoilta projekti vaati uudenlaisia projektiopiskelutaitoja, sitoutumista aikatauluihin sekä luovuuden esiin nostamista valokuvauksen keinoin. Projektin tarkoituksena oli saada selville minkälaiset paikat kiinnostavat nuoria ja missä he viettäisivät vapaa-aikaa. Lisäksi parasta arkea -pilotti halusi selvittää mitä nuoret tekisivät mielipaikoissa. Valokuvausprojekti antoi vastaukset asetettuihin kysymyksiin. Nuoria kiinnostavat hyvin erilaiset paikat. Osa nuorista arvostaa luontoa ja rauhallista ympäristöä. Toiset haluavat toiminnallisia paikkoja, joissa voi liikkua, harrastaa ja tehdä yhdessä. Angry Birds -puisto herätti nuorissa sisäisen lapsen ja se koettiin erittäin mielenkiintoiseksi ja leikkimiseen houkuttelevaksi paikaksi. Nuorten ottamat kuvat toivat esille nuorten äänen ja ne lisäsivät hivenen ymmärrystä nuorten ajattelumaailmasta. Lopuksi Ulla-Maija Arminen ja Virpi Lund Valokuvaus pedagogisena välineenä on soveltunut erittäin hyvin eri koulutusasteiden väliselle yhteistyölle. Toiminnallinen käytännön projekti on mahdollistanut sekä yhdessä toimimisen että eri tasoisen teoriatiedon opiskelun ja käyttämisen. Kameran käyttö on helppoa ja kameroita on kaikilla. Valokuvaamisen avulla olemme saaneet uutta tietoa eri-ikäisten kiinnostuksen kohteista, olemme oppineet kuuntelemaan toista ihmistä ja hä- 17
nen mielipiteitään ja kannustamaan toisia tuomaan oma mielipiteensä kuuluviin ja näkyviin. Olemme pystyneet tarjoamaan Suurpellon asukkaille mielenkiintoisen ja helpon tavan ja mallin yhdessä toimimiselle. Valokuvien kautta eri-ikäisten ihmisten äänet tulevat näkyviksi ja kuuluviksi. Lasten kanssa valokuvattaessa tapaamiset on suunniteltava huolellisesti, mutta toimintahetkellä lapsi johdattelee aikuisen kiinnostuksensa kohteen äärelle, kun hänellä on riittävä vapaus siihen. Tarkentavien kysymysten tekeminen lapselle antaa aikuiselle tietoa lapsen ajattelusta. Lapset kuvasivat konkreettisia rakennustyömaavälineitä, lunta, lätäköitä, luontoa, pihoja ja leikkipuistoja. Nuoria kiinnosti hyvin erilaiset paikat; luonto ja toiminnalliset harrastuspaikat. Nuorilla heräsi oma sisäinen lapsi Angry Birds -puistossa ja se koettiin leikkisäksi paikaksi. Siellä nuorten ajattelumaailma tuli selvästi näkyviin. Asukkaat kuvasivat paikkoja, jotka ovat heille tärkeitä esim. tunnelmaltaan. Asukkaat kuvasivat mielellään omaa kotia tai ikkunastaan avautuvaa näkymää tai arjen kulkureittien maisemia. Heille oli tärkeää saada näkyviin myös aiemmin ottamiaan omia valokuvia samasta kohteesta eri vuodenaikoina. He halusivat jatkaa valokuvaamista ja heistä oli tärkeää tallentaa alueen historiaa. Lähteet Berg, B., Lune, H. 2011. Qualitative research methods for the social sciences. Pearson.US. ESR Projektihakemus KOULII -hankkeelle. 30.6.2010. Haltia, P., Jaakkola, R. 2009. Osaaminen esiin, Näkökulmia tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Helsinki, Edita. Hankeraportti. 2011. Opintojaksolta Lapsen ja perheen hyvinvointi. Harjunkoski, A., Ikonen, H., Kohonen, E., Paulin, K., Serpola, J., Vänskä, V., Väärälä, T. Opetussuunnitelma Laurea. 2009. Laurea-ammattikorkeakoulu. Opetussuunnitelma Omnia. 2009. Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia. Internet-lähteet Tietoa Laureasta. Luettu 14.4.2011. http://www.laurea.fi/fi/tietoa-laureasta/sivut/default.aspx Tietoa Omniasta. Luettu 14.4.2011. http://www.omnia.fi/resource.phx/sivut/sivut-omnia/omnia/index.htx 18
Pedagogisia menetelmiä, välineitä ja kokeiluja Parasta arkea pilotissa Briitta Hiitola, Hannamari Talasma ja Riitta Vihunen Parasta arkea pilotissa on Koulii -hankkeen aikana kehitetty matalankynnyksen palveluja sosiaali - ja terveydenhuollon opettajien ja opiskelijoiden voimin. Tavoitteena on ollut ennaltaehkäisevä toiminta ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi ja sitä kautta Suurpellon alueen yhteisöllisyyden kehittämiseksi. Palveluja on tarjottu erityisesti lapsille ja lapsiperheille, mutta myös aikuisille hyvinvointi-iltoina, terveyskioskina ja unikouluna. Palvelujen kehittämisessä on hyödynnetty palvelumuotoilun menetelmiä ja pilotissa on aktiivisesti kokeiltu niiden käyttöä opetuksessa. Samoin tavoitteena on ollut löytää ja kokeilla erilaisia malleja asteiden väliselle opetukselle. Tässä artikkelissa on kuvattu yhtä toteutettua asteiden välistä oppimisprosessia, joka toteutettiin Laurean sairaanhoitajaopiskelijoiden ja Omnian lähihoitajaopiskleijoiden kanssa syksyllä 2011. Toisena käsitellään menetelmiä, joilla lasten mielipiteitä heille suunnatuista palveluista on kerätty hankkeen aikana ja lopuksi kuvataan lähihoitaja opiskelijoiden toteuttamia lastenpalveluja Nuori Yrittäjä- toiminnan kautta. Yhteinen ja eritytetty oppimisprosessi sairaanhoitaja ja lähihoitaja opiskelijoille Briitta Hiitola ja Hannamari Talasma Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitosten kouluttamat ammattilaiset toimivat monissa työyhteisöissä työtovereina ja työtiimien jäseninä. Monet opetuksen ammattisisällöt ovat samaan aihealueeseen kuuluvia ja yhtenevät ammatilliset käsitteet toistuvat niin toisen asteen opetussuunnitelmassa kuin ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmassakin. Eri koulutusasteiden opetussuunnitelmissa on kuitenkin selviä taso - ja vaatimusero. Keskusteltaessa KOULII -hankkeessa yhdessä toteutettavasta pedagogista kokeilusta arvioitiin, että yhteiset opinnot ammatillisella toisella asteella ja ammattikorkeakoulussa ovat mahdollisia, jos ne suunnitellaan molempien koulutusten opetussuunnitelmien vaatimukset huomioiden. Tähän perustuen lähdettiin suunnittelemaan keväällä 2011 oppimiskokonaisuutta aikuisopiston lähihoitajaopiskelijoille ja ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoille. Kevään 2011 aikana KOULII -hankkeen toimijat perehtyivät palvelumuotoilun menetelmiin ja prosessiin. Parasta arkea -pilotin jäsenten omat kokeilut asiakastiedon keräämisestä palvelumuotoilun menetelmien avulla vahvistivat ajatusta, että asiakasymmärryksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen havainnointi asiakkaan näkökulmasta voisivat olla yhteinen ammatillinen osa-alue. Sen osalta molempien oppilaitosten opiskelijoiden osaamista voitaisiin kehittää yhteisen oppimisprosessin kautta. Pilotissa haluttiin kokeilla myös palvelumuotoilun menetelmien käyttöä pedagogisina välineinä ammatillisessa koulutuksessa. Opetuskokonaisuuden lähtökohdaksi valittiin Laurean sairaanhoitajaopintoihin liittyvä opintojakson osat Ihmistuntemus ja palvelutaito sekä kehityspsykologia. Omnian lähihoitajaopiskelijoilla yhteisopinnot liitettiin Lasten ja nuorten hoito ja kasvatus osaamisalan opintoihin ja siellä erityisesti asiakasymmärrys osaamiseen, lapsi ja perhe -palveluihin sekä oman ammatillisuuden tuotteistamiseen. Lähihoitajaopiskelijoiden oppimistehtävä saatiin linkitettyä työssäoppimisenjaksolle. Sairaanhoitajaopiskelijat olivat opintoja aloittelevia aikuisopiskelijoita, lähihoitajaopiskelijaryhmä oli loppuvaiheessa oleva monikulttuurinen opiskelijaryhmä. Suunnitteluun ja toteutukseen osallistui hyvin moniammatillinen opettaja joukko kasvatuksellisten aineiden opettaja, psykologin opettaja, hoitotyön opettaja ja yhteiskunnallisten aineiden opettaja - jotka yhdistivät omat opetussisältönsä yhteiseksi oppimisprosessiksi. Kuva 1.Oppimisprosessin vaiheet ja sisältö Opintokokonaisuus toteutettiin syksyllä 2011. Kokonaisuus piti sisällään kolme erityyppistä yhteisoppimistilannetta: orientaation opintojaksolle, yhteiset palvelumuotoilun workshopit ja lopetusseminaarin. Opinnoissa eritytettiin opetussuunnitelmien mukaan verkkokeskustelujakso ja oppimistehtävät. 19
Orientaatio ja verkkokeskustelut Orientaation tavoitteena oli tutustuttaa opiskelijaryhmät toisiinsa, käydä läpi käytännön asiat sekä pohtia yhdessä hoitoon ja kasvatukseen liittyviä ammatillisesti yhteisiä käsitteitä. Sairaanhoitaja ja lähihoitajaopiskelijat pohtivat sekaryhmissä käsitteitä ammatillisuus, asiakaslähtöisyys, ihmiskäsitys, monikulttuurisuus ja vuorovaikutus. Keskustelun pohjalta rakennettiin käsitekartta ja käytiin lopuksi yhteiskeskustelua eri teemoista. Orientaation jälkeen teemojen käsittely jatkui opiskelijoiden omissa verkkoympäristöissä Optimassa ja Moodlessa. Omnian lähihoitajaopiskelijat kuvasivat ja pohtivat omassa verkkokeskustelussaan omia kokemuksiaan suomalaisesta päivähoitojärjestelmästä sekä miten he haluaisivat kehittää päivähoidon palveluja paremmin vastaamaan monikulttuuristen lasten ja heidän perheittensä tarpeita. Laureassa opiskelijoiden verkkokeskusteluissa puolestaan pohdittiin toteutuuko asiakaslähtöinen hoitotyö käytännössä, mitä tarkoitetaanhoitotyön ihmiskäsityksellä sekä millaisia vuorovaikutuksen haasteita sen toteuttaminen tuo hoitotyöhön? Omnialaisten monikulttuuristen lähihoitajaopiskelijoiden keskustelussa korostui kieleen ja erilaisiin kulttuureihin liittyvät asiat. Kielen merkitys ymmärrettiin tärkeäksi perusturvallisuutta luovaksi elementiksi lapsille. Opiskelijat korostivat selkokielen, kuvien, jopa ilmeiden ja eleiden käytön merkitystä vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Päivähoidon arjessa usein korostetaan, että päiväkoti on paikka, jossa maahanmuuttajataustainen lapsi oppii suomenkielen. Opiskelijoiden mielestä, tästä pidetään myös aika kirjaimellisesti kiinni, jolloin ehkä jää hyödyntämättä maahanmuuttajataustaisen työntekijän monipuoliset mahdollisuudet tukea lapsen sopeutumista päiväkotiin ja Suomeen. Erään opiskelijan mukaan myös oman äidinkielen käyttäminen tukee lapsen kaksikielisyyden kehittymistä hoito ja kasvatustilanteissa ja hän nosti tämä asian muutoskohteeksi päivähoitopalveluissa: Ehkä nyt, kun paljon puhutaan monikulttuurisuudesta, jotain vaihdetaan päiväkodissa, ja työntekijät hyväksyvät kun maahanmuuttajatyöntekijä ja lapsi puhuvat omalla kielellä. Erilaisten kulttuurien merkityksen opiskelijat näkivät tärkeänä sekä lapsen omaan kulttuuriin sekä suomalaiseen kulttuuriin tutustumisessa. Keskustelussa tuli myös ilmi, että heillä itsellään voi olla aktiivinen rooli kulttuurien erojen esille tuomisessa päiväkodin arjessa ja yhteistyössä vanhempien kanssa. Opiskelijat halusivat kannustaa päiväkotien suomalaisia työntekijöitä tutustumaan erilaisiin kulttuureihin ennakkoluulottomasti ja avoimesti: Itse haluaisin että monikulttuurista osaamista kehittäisiin sillä tavalla että työntekijöille annettaisiin myös mahdollisimman paljon tietoa erilaisita kulttuureista niin he pystyvät kunnioitamaan ja ymmärtämään lasta paremmin Laureassa verkkokeskustelua käytiin teemoista asiakaslähtöisyyden toteutuminen hoitotyön todellisuudessa, hoitotyön ihmiskäsityksen ilmentyminen terveydenhuollossa ja sairaanhoitajan kohtaamat haasteet hoitotyön vuorovaikutustilanteissa. Opiskelijat arvioivat keskusteluissaan, että asiakaslähtöisyys ei aina ilmene hoitotyön palvelutilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla. Asiakaslähtöisyyttä käsittelevissä keskusteluissa pohdittiin mm. empatian merkitystä, hoitajan inhimillisyyttä ja kohtaamisen taitoja sekä terveydenhuollon asiakaspalvelutaitojen heikkoa tasoa. Hoitotyön ihmiskäsityksestä käyty keskustelu perustui holistiseen ihmiskäsitykseen Rauhala (1986) mukaan sekä siihen sisältyvien käsitteiden tunnistamiseen hoitotyön arjessa. Ihmiskäsityksen reflektointi ja tietoisuuden lisääminen ihmisyyteen liittyvistä filosofisista lähtökohdista on perustana eettiselle kehittymiselle hoitotyössä. Kolmannella keskustelualueella keskityttiin argumentoimaan sairaanhoitajan työn vuorovaikutteisiin ilmiöihin ja sairaanhoitajan vuorovaikutustaitoihin. Opiskelijat käsittelivät hoitotyön vuorovaikutuksen käsitteistöä kattavasti ja laajasti. Keskustelua käytiin esimerkiksi itsetuntemuksesta ja reflektiotaidoista, aidosta kohtaamisenkyvystä, johtamisen merkityksestä osana ammatillisten vuorovaikutustaitojen kehittymistä sekä omien tunteiden näyttämisestä hoitotyössä. Keskustelu kaikilla kolmella osa-alueella oli aktiivista ja kannustavaa. Opiskelijat harjoittelivat tieteellistä argumentointia keskustellessaan ja kommentoidessaan toistensa argumentointia. Verkkopohjainen opintojakson osa auttoi opiskelijoita sisäistämään ammattikorkeakouluopiskelun tapaa ja kehitti erityisesti kriittisen argumentoinnin taitoja lähteisiin nojautuen. Lisäksi ryhmäläiset tutustuivat toistensa ajatteluun ja käsityksiin hoitotyön perustan kannalta merkittävien käsitteiden osalta. Yhteiset workshop-työskentelyt Jatkuva palvelujen kehittäminen on jo nyt todellisuutta sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Resurssien vähetessä palvelujen tulee säilyä inhimillisiä ja laadukkaina. Yhteisen workshop työskentelyn avulla opiskelijat saivat ikäryhmittäin pohtia tulevaisuuden sosiaali - ja terveydenhuollon palveluja. Palvelumuotoilussa käyttäjän tai asiakkaan näkökulma on keskiössä ja käyttäjien inhimillinen toiminta, tarpeet, tunteet sekä motiivit ovat kokonaisvaltaisen ymmärtämisen perusta (Miettinen Workshop työskentelyä palvelumuotoilun menetelmillä 20
2011). Tavoitteena oli aktivoida opiskelijoita keskusteluun oman alansa palveluista asiakkaiden näkökulmasta. Palvelumuotoilun menetelmistä käytettiin käyttäjäprofilointia, palvelupolkua, palvelutarinoita ja skenaarioita. Skenaariotyökalua avulla opiskelijoita ohjattiin pohtimaan tulevaisuuden palvelujen tarpeita ja muotoja sosiaali - ja terveydenalueella. Kuvitteelliset käyttäjäprofiilit muodostettiin eri ikäryhmille. Laurean opiskelijat sijoittuivat oman kehityspsykologia tehtävänsä mukaiseen ryhmään, Omnian opiskelijat valitsivat jonkun lasten ja nuorten palveluja pohtivan ryhmän. Käyttäjäprofiilien muodostamisessa opiskelijat hyödynsivät omia kokemuksiaan ja verkkokeskusteluja. Palvelupolku rakennettiin kuvitteelliselle käyttäjälle ja lopuksi mietittiin hänelle palvelutarina. Workshop työskentely oli pohjana oppimistehtäville, jotka eritytettiin opiskelijoiden opetussuunnitelman mukaan. Omnian lähihoitajaopiskelijat haastattelivat maahanmuuttajataustaisia lapsia päiväkodissa tai koulussa. Laurean opiskelijoiden oppimistehtävä oli laaja asiakastarpeiden selvitys eri ikäryhmissä, jossa he hyödynsivät haastatteluja, havaintoja, kehityspsykologista tietoa eri ikävaiheista ja tutkimustietoa sosiaali - ja terveydenhuoltopalvelujen tulevaisuudesta. Lisäksi opiskelijat pyrkivät visioimaan palvelumuotoilun keinoin eri-ikäisten palvelupolkuja ja jotakin tiettyä tulevaisuuden palvelua kokonaisuutena. Lopetusseminaari Seminaarin tavoitteena oli oppimisprosessien koonti yhteiseksi kokemukseksi. Opiskelijat esittivät omat oppimistehtäviensä tulokset. Laurean opiskelijat olivat tehneet oppimistehtävään esitykset Pecha Kucha -esitysformaattiin (http://www.pechakucha.org, 25.3.2013), joissa oleellinen asiasisältö tiivistetään 20 kuvaan ja esityspituus on tiukasti rajattu. Toisena oppimistehtävien esittelymenetelmänä käytettiin learning cafe-mentelmää, jossa Omnian ja Laurean opiskelijoiden oppimistehtävät esiteltiin yhdessä pöydässä. Lopuksi oppimisprosessista ja siinä käytetyistä menetelmistä kerättiin opiskelijapalaute pöytäliinoihin. Palautetta ja pohdintaa Opiskelijoiden palaute oli pääosin myönteistä. Oppimisprosessin alussa oli kuitenkin liikaa informaatiota ja kokonaisuus jäi osalle opiskelijoista epäselväksi. Yhteistä aloitusta sinänsä pidettiin hyvänä lähtökohtana. Opettajina huomasimme myös, että eriytetty ohjaus oli ensitapaamisen jälkeen vielä tarpeen. Opiskelijat arvioivat verkkokeskusteluja aktiivisiksi. Keskusteluteemojen eriyttäminen tuki opettajien mukaan hyvin opiskelijoiden eritasoisia oppimistavoitteita. Palvelumuotoilun menetelmät koettiin kiinnostaviksi, mutta myös vaativiksi. Laurean opiskelijoiden palautteessa tuli esille, että käytetyt menetelmät herättivät ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta ja synnyttivät uutta ammatillista ajattelua. Omnian maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden palautteessa tuli esille heidän ajoittaiset vaikeudet työskentelyssä yhdessä Laurean opiskelijoiden kanssa. Syyt olivat lähinnä kielellisiä, kun palvelumuotoilutyöskentelyssä käytetyt käsitteet eivät olleet tutuja. Opettajien silmäarvoin mukaan kaikki workshopryhmät toimivat kuitenkin aktiivisesti ja keskustelu eri työkalujen kautta oli vilkasta. Oppimistehtävien eriyttäminen oli merkityksellinen opiskelijoiden oppimisprosessissa. Molempien tehtävien avulla opiskelijat kokivat syventävänsä asiakastietouttaan. Opettajien arvioimana valitut asiakastiedon keräämismenetelmät toimivat hyvin ja antoivat opiskelijoille kokemuksen tiedon keräämisestä asiakaspinnassa. Yhteinen loppuseminaari oli tärkeää sekä Laurean että Omnian opiskelijoille. Yhteinen oppimisen jakaminen onnistui avoimessa ja mukavassa tunnelmassa. Osana tähän vaikutti varmasti yhdessä sovittu nyyttikesti ja omnialaisen opiskelijan ohjaamat Bollywood-tanssit. Työpajatyöskentely ja piirustushaastattelu pedagogisina työvälineenä lapsiasiakastiedon keräämisessä Briitta Hiitola Parasta arkea -pilotissa on kehitetty palveluita lapsille ja lapsiperheille Suurpellon asunalueelle. Näiden palvelujen suunnittelussa on hyödynnetty lapsilta kerättyä tietoa. Lapset itsenäisinä, ja asiantuntevina tiedonlähteinä kehitettäessä heille suunnattuja palveluita, on uutta. Taustalta löytyy Lasten Oikeuksien Sopimuksen kautta levinnyt ajatus lapsen osallisuuden lisäämisestä ja oikeudesta ilmaista näkemyksiään häntä koskevissa asioissa (Turja, 2011). Lapsuuden tutkimuksen käsitteet lasten toimijuus ja lasten ääni pitävät sisällään ajatuksen lapsesta aktiivisena vaikuttajana ja ympäristönsä kehittäjänä (Alanen & Karila, 2009). Parasta arkea -pilotissa haluttiin kuulla lasten näkökulmia heille suunnatuista palveluista ja ottaa heidät sitä kautta aktiivisiksi toimijoiksi Suurpellon kehittämisessä. Palvelumuotoilun periaatteiden mukaisesti asiakasymmärrystä on kerättävä monipuolisilla menetelmillä lähellä asiakaspintaa. Yksi lähetymistapa on entnogarfia ja sen erilaiset tiedonkeruumenetelmät. Se tarjoaa monia mahdollisuuksia, joilla on mahdollista kerätä asiakastietoa myös lapsilta, tuoda lasten ääni näkyväksi, kuultavaksi ja ymmärrettäväksi (Miettinen, 2011). Parasta arkea -pilotissa kokeiltuja toiminnallisia asiakastiedonkeruumenetelmiä lasten kanssa olivat valokuvaus, saduttaminen, työpajatyöskentely ja lasten haastattelu piirustushaastattelu -menetelmää hyödyntäen. Valokuvauksen ja sadutuksen käyttämistä kuvataan omassa artikkelissa. Tässä kuvataan esimerkkejä lasten työpaja - menetelmästä ja piirustushaastatteluista. Molempia käytettiin osana lähihoitaja opiskelijoiden opintoja Omnian aikuisopistossa. Työpajatyöskentelyn kautta opiskelijaryhmä keräsi asiakastietoa lapsille suunnatun luontokerhon suunnittelua varten. Piirustushaastattelulla kerättiin lasten ajatuksia päiväkodista ja koulusta sekä leikkipuistotoiminnasta. 21