Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 1 / 31 Liittyy Liukko- nimitutkimukseen, ks. Seppo Liukko kotisivut Kielenvaihdot Euroopassa alkoivat kivikaudella n. 5000 vuotta ennen ajanlaskua. kirj. Seppo Liukko Tällä artikkelilla on tarkoitus selvittää Euroopan alkuperäisväestöjen -suomensukuisten väestöjen kielenvaihtoa maanviljelyn saapuessa metsästäjien alueelle. Ja samalla selvittää oliko Baltian väestö alkuperältään myös suomensukuista. ja kielistä väestöä, mihin kampakeraamisen kulttuurin laajat alueet viittaisivat (ks. Museovirasto). Tämän selvityksen perusteella on mahdollista lähdetietoihin perustuen tarkastella mm. suomenkielen kielen (sanojen) merkittävää vaikutusta baltin kieleen ja myös sitä kumpaan suuntaan ns. lainsanat / substraatit ovat siirtyneet. Lisäksi selvitetään kielikontaktien aiheuttamat murteet Suomessa ja miten Liukko nimi on otettu käyttöön suomensukuisten alueilla mm. Suomessa ja Liettuassa. Hypoteettinen kysymys, johon artikkelissa etsitään myös vastausta: Onko baltin ja suomen kanssa yhteiset lainasanat tulleet suomeen baltin kielestä? Vai päinvastoin? Aluksi lyhyt katsaus indoeurooppalaisen maanviljelykielen saapuminen Eurooppaan: Uuden kielikunnan vaikutus Eurooppaan oli vallankumouksellinen. Indoeurooppalaisesta kielestä syntyi uusia kieliä alkuperäisten Eurooppalaisten metsästäjien ottaessa käyttöön uuden kielikunnan sanavarastoa. Syntyi lausumisvaikeuksien kautta uusia kieliä mm. vanhimpana (esi-) germaani. Uusia murteita syntyi alkuperäiskielten väestöille kielikontaktien vaikutuksesta mm. suomalaiskieliselle väestölle, siellä missä kieli ei kokonaan vaihtunut lainasanojen eli superstraattien vaikutuksesta (SL). Indoeurooppalaisen maanviljelykielen migraatio ja Euroopan kielenvaihdot (Colin Renfrew): Vieraskielisen prestiisielinkeinon väestömigraation ollessa selkeästi alle 15% alueen kieli ei yleensä vaihdu. Jos prestiisielinkeinon (kivikaudella - rautakaudella maanviljely - metsästykseen verrattuna) migraatio on n. 15-25% kieli vaihtuu, kuten on tapahtunut Keski- Pohjois - Euroopassa. Silloin suomensukuisten kieli vaihtui indoeurooppalaiseen esi- / varhaiskantagermaaniin n. 5500-3000/2000 eaa. aikana. Nauhakeramiikan kulttuurien Eurooppaan saapunut maanviljely väestö oli peräisin Indoeuroopasta (Anatolia- Iran varhaisimmalta Hedelmällisen pulikuun maanviljely alueelta). Maanviljelyn vanhimpia sanoja on jyvä. Se on vanhimpia indoeurooppalaisia lainoja niin suomenkielessä kuin baltissa, sen alku menee jo kauas indoeurooppalaiseen alkukieleen, avestanja iranilaiseen kantamuotoon vilja (mm. K. Häkkinen 2007:299).
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 2 / 31 (PS. Kielenvaihtoa ei tapahtunut vielä tällöin Baltiassa, Skandinaviassa eikä Virossa - Suomessa, joissa suomalaiskieli ei vaihtunut ollenkaan). Euroopan kannalta merkittävä Neoliittinen vallankumous n. 5000-3000 eaa. Neoliittisen vallankumouksen aikana Eurooppaan muuttaneita indoeurooppalaisia maanviljelijöitä oli suhteellisen vähän (jopa alle 25%), mutta uusi maanviljelyelinkeino oli niin elinvoimainen, että myös alkuperäisen väestön (tässä metsästäjien), "kannatti" vaihtaa puhumansa kieli maanviljelykieleen. Indoeurooppalaisten tulo Eurooppaan ei ollut suuri väestömuutto, vaan Euroopan metsästäjäväestöt siirtyivät maanviljelyyn ja samalla kieli vaihtui niin, että n. 96% nykyeurooppalaisista puhuu nyt indoeurooppalaisia kieliä. Pois lukien Euroopan alkuperäiskielet; suomensukuiset kielet ja baski. Siksi Euroopan uudeksi valtakieleksi 5500-3000 eaa. ajan neoliittisen vallankumouksen jälkeen tuli nauhakeraamisen kulttuurin maanviljelykieli- indoeurooppalainen kieli. Metsästäjien vaihtaessa elinkeinoaan maanviljelyyn samalla vaihtui myös kieli. Suomensukuisten kielten vaikutuksen vuoksi muodostuivat eri suomensukuisten metsästäjien murrealueilla (myös eri aikoina), ensin germaani, slaavi ja sitten baltti. PS. Germaani, slaavi, baltti ovat kielitermejä, kieli ei kuvaa mitenkään väestön genetiikkaa, vain sitä mihin kieliryhmään kuuluvaa kieltä ko. väestö nykyisin puhuu. Suomensukuisten väestöjen kielenvaihto Euroopassa Liukko - nimitutkimuksen taustojen selvittämisen kannalta on tuotava esiin muutamia seikkoja suomensukuisten väestöjen asutushistoriasta Keski- Pohjois- Euroopan alueelta. Liukko - nimitutkimukseen liittyy myös suomensukuisten jatkuvuusteoria, jonka merkitys on myös suomenkielen jatkuvuuteen mm. Baltiassa ja Suomessa. Tässä ensimmäisen ja merkittävimmän muutoksen aiheuttaa nauhakeraaminen maanviljelykulttuurin ja indoeurooppalaisten kielten invaasio suomensukuisten kampakeramiikan laajalle - alueelle Euroopan Alppien pohjoispuolisille alueille n. 5500-3000 vuotta ennen ajanlaskua. Vasarakirvesgermaanien vaikutus suomenkielen lainasanoihin ja kielen muuttumiseen kielikontaktien vaikutuksesta on otettava huomioon. Lisäksi ns. vanha myytti Volgan mutkasta on hyvä tuoda esiin. Sekä, miksi suomensukuisten väestöjen asuma- alueet ovat olleet mm. Baltiassa ja Novgorodin suuralueella, huomattavasti ennen slaavilaisten tuloa alueelle. Suomensukuisten kielten erot ja murteet Suomen alueen sisällä on ymmärrettävästi selvitettävissä. Nämä kaikki em. seikat vaikuttavat tämän mm. tämän Liukko -
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 3 / 31 nimitutkimuksen erilaisiin nimivariaatioihin Suomessa ja Baltiassa. Ensiksi on perusteltava miksi Volgan mutka teoria on vanhentunut, mikä olisi arkeologisten ja geneettisten asutusteorioiden mukainen todellisuus. Vanhimpien baltin- ja suomenkielen sanojen alkuperästä ja kielenvaihdoista Euroopassa neoliittisen vallankumouksen seurauksena. Aluksi selvitys Nauhakeraamisen kulttuurin - maanviljelyn ja indoeurooppalaisen kielen - saapumisesta suomensukuisten kielten laajalle alueelle, eli Kampakeramiikan metsästäjien alueelle: Maanviljely ja indoeurooppalainen kieli saapuivat samanaikaisesti metsästäjien alueelle (Renfrew): Kuten aikaisemmin olen todennut, baltinkielen vanhimmat sanat ovatkin alkuperäisiä esivarhaiskantasuomen kielin sanoja ajalta jolloin balttilaiset olivat vielä suomensukuisten kielien puhujia (metsästäjiä). Vanhimpia baltin sanoja ovat tässä em. suomensanojen lisäksi, vanhimmat maanviljelyn termit, jotka ovat (esi- tai varhaiskanta-) germaanikielen lainasanoja (eli vanhimpia indoeurooppalaisia sanoja), joita löytyy vielä huomattavissa määrin, niin nykyisessä baltin- kuin myös suomenkielissä. Maanviljelyn levittäjäkulttuurit Euroopassa ja niiden kieli: Yleisimminkin on todettavissa että, indoeurooppalaisen maanviljelykielen vaikutuksesta Euroopan alkuperäiskieliset suomensukuiset metsästäjäväestöt vaihtoivat puhumansa kielen ja hiljalleen myös elinkeinonsa maanviljelyyn (karjanhoitoon) Mustanmeren- Itämeren eteläosien välisellä suomensukuisten laajalta - alueelta alkaen > pohjoiseen. Nauhakeramiikka: Ensimmäisen aallon maanviljely saapui Europppaan ns. nauhakeraamisena kulttuurina n. 5500 eaa. alkaen, jonka kieli oli indoeurooppalainen kieli. Metsästäjien suomensukuinen kieli vaihtui tähän maanviljelykieleen ja ko. kielenvaihdon seurauksena syntyivät ensimmäisenä germaanikielet (varhaiskantagermaani) ja huomattavasti myöhemmin Alppien - Ranskan alueilla kelttikulttuurit ja keltin kieli (eteläisen indoeuroopan- ja baskinkielen kosketuksesta ja vaikutuksesta), jotka joutunut sen jälkeen siirtymään syrjäisimmille alueille Euroopassa. Indoeurooppalaiskielten muutokseen germaanikieleksi vaikutti eniten juuri suomensukuisten metsästäjien kielenvaihto. Suomensukuisten väestöjen kannalta uuden kielen - uuden
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 4 / 31 kielikunnan kielen ääntäminen oli vaikeaa. Tästä syystä indoeurooppalainen kieli muuttui ja tämän seurauksena syntyivät ensiksi germaanikielet (varhaiskantagermaani) Eurooppaan Suomensukuisten laaja alue mm. vielä kampakeramiikan aikana, aiheutti sen, että suuri osa suomensukuisista vaihtoi hiljalleen elinkeinonsa maanviljelyyn ja samalla puhumansa kielen indoeurooppalaisiin kieliin ensiksi germaaniin ja pohjoisten alueiden suomensukuiset säilyttivät osittain oman alkuperäisen kielensä (Viro ja Suomi). Suomensukuisten kielenvaihto tapahtui myöhemmin Baltiassa ja Skandinaviassa n. 400-1600 jaa., ja Venäjän alueilla kielenvaihto jatkuu edelleen. Nuorakeramiikka eli vasarakirveskulttuuri: Toisen aallon maanviljelykielen ja indoeurooppalaisen kielen samanaikainen leviäminen tapahtui n. 3000-2200 eaa. aikana Weikselin germaanialueelta Baltiaan ja Suomeen. Silloinen maanviljelyn leviämiskulttuuri oli jo nimeltään Nuorakeraaminen eli vasarakirveskulttuuri ja kielenä esigermaani. Germaanikielet, ovat ns. indoeurooppalaisen kielen vanhimpia murteita (esigermaani) Euroopassa, joka erottuu mm. baltinkielessä vieläkin. Baltinkieleen on jäänyt paljon myös metsästäjäväestöjen suomensukuisten kielien vanhinta murrevaikutusta; ääntämistä ja substraatteja, jotka ovat edelleen baltinkielen vanhimpien sanojen substraatteja. Ensimmäiset vieraskielisten väestöjen migraatiot suomenkielisten alueille, muuttivat itämeren alueen varhaiskantasuomenkielen lopulta kantasuomeksi: Ks. myös Suomen alueen murteiden muutos johtuu uusien kielien ja pääasiassa nuorakeraamisen maanviljelykulttuurin esigermaanikielestä. Sen vaikutuksesta varhaiskantasuomeen, tuli uusia lainasanoja- superstraatteja. Suomessa kieli ei vaihtunut, mutta esigermaanikielten lainasanojen vaikutuksesta, myös ääntämiseen tuli kielen muutoksia jo 2800-2000 eaa. aikana. Syntyi uusi murre, - kantasuomi. Kielenvaihdosta merkittävin tutkimustieto (Colin Renfrew); Miksi metsästäjäväestöt vaihtoivat puhumansa kielen, ns. maanviljelykieleen? Puhutun kielen vaihtuminen metsästäjien kielistä indoeurooppalaiseen maanviljelykieleen, on tapahtunut pääasiassa ajalla n. 5500-3000 eaa. eli ns. nuorakeraamisen kulttuurin eli vasarakirvesgermaanien levittämänä. Maanviljelyn leviäminen aiheutti suomensukuisten metsästäjien kielenvaihdon Euroopassa.
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 5 / 31 Suomensukuisten kielet ovat Euroopan alkuperäiskieliä ja ovat eri kielikuntaa kuin indoeurooppalainen kielikunta, jonka maanviljelyväestöä on saapunut Anatolia - Persia ns. hedelmällisen puolikuun alueelta Eurooppaan neoliittisen vallankumouksen eli maanviljelynkulttuurin ja ie - kielikunnan kielen samanaikaisen saapumisen yhteydessä. Tämän n. 5000 eaa. alkaneen maanviljelyn- eli indoeurooppalaiskielisen nauhakeraamisen kulttuurin leviämisen seurauksena suomensukuiset metsästäjät vaihtoivat elinkeinonsa maanviljelyyn ja maanviljelyelinkeinon kieleen. Indoeurooppalaista väestöä ko. suhteellisen vähäisen migraation aikana tuli Eurooppaan vain n. 20-25% metsästäjäväestöjen määrästä, sillä maanviljelyn leviäminen tapahtui pääasiassa diffuusiona - eli metsästäjien elinkeinon vaihtotapahtumana (ks. Seppo Liukko yhteenveto ko. asiasta). Prof. Colin Renfrew 1987 teoria: Maanviljelyn - ja indoeurooppalaisen kielen leviäminen Eurooppaan ovat tapahtuneet samanaikaisena tapahtumana kivikaudella n. 5500 eaa. alkaen. Maanviljelyä levittänyt kulttuuri oli nauhakeraaminen kulttuuri, jota seurasivat nuorakeraaminen kulttuuri, joka mm. pohjoismaissa tunnetaan nimellä vasarakirveskulttuuri (ks. Colin Renfrew sivun asiasisältö: Indoeurooppalaiskielistä väestöjä, jotka levittivät maanviljelyä saapui Eurooppaan Anatoliasta eli Indoeuroopasta). Balttilaiset lainat, onko sellaisia? Taustaa: Baltin kieli pohjautuu vanhimmalta osaltaan suomalaiskieliin (alueen alkuperäisväestön kieli), ja vanhimpiin indoeurooppalaisiin (esi-) germaanikieliin. Sillä Baltiassa tapahtui maanviljelyn leviäminen ohessa suomalaiskielien (murre-) muutos lähes samalla tavalla kuin Suomessa, jolloin suomensukuiseen väestöön assimiloitui vasarakirveskulttuurin germaanikielistä väestöä. Kieli ei silloin n. 3000-2200 aikana vaihtunut Itämeren kantasuomesta baltin kieleksi. Suomalaiskielien vaihtuminen baltin kieleksi tapahtui vasta slaavin vaikutuksesta n. 500-900 jaa. aikana. Tämän vuoksi baltinkieliin (liettua, latvia) sisältyy hyvin paljon vanhimpia suomenkielen sanoja (substraatteina) ja myös vanhimpia indoeurooppalaisten (esigerm.) kielen superstraatti sanoja (asiasta tarkemmin alla, esigermaaniset lainasanat Itämeren suomenkielisillä alueilla). Slaavilaista väestöä (sloveenit) saapui Valdai - Itämeri alueelle n. 400- luvulta alkaen, suhteellisen runsaasti selvästi yli 15% alkuperäisasukkaiden määrästä. Sen jälkeen slaavilaisten kieli vaikutti baltialaisten alueen väestöihin ja puhuttuun kieleen niin merkittävästi, että baltialaisten kielenvaihto on tapahtunut jo n. 800 - lukuun mennessä. Syntyi baltinkieli, pääasiassa em. kolmen kielen yhteisvaikutuksesta, (esi-) varhaiskantasuomen - ja esigermaanin sanojen jäädessä baltinkielen vanhimmiksi alkuperäissanoiksi (substraateiksi).
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 6 / 31 Vanhimmat baltialaiset sanat ovatkin nimenomaan lainasanoja alueen vanhimmista kielistä peräisin (substraatteina). Kielet ovat jäänne alueen alkuperäisen suomensukuisten metsästäjä väestöjen kielestä ja myös alueelle n. 3000-2800 eaa. alkaen muuttaneiden esi- indoeurooppalaisten maanviljelykielestä muuttuneesta esigermaanin kielestä, jota nimenomaan maanviljelyä levittäneet nuorakeraamiset - eli vasarakirveskulttuurit puhuivat. Usein väitetään, että suomenkielessä on n. 400-600 baltinkielistä sanaa, mutta asia on toisinpäin (evidenssiä; arkeologiset asutusliikkeet ja genetiikka, tarkemmin alla). Baltinkielen vanhinta sanastoa ovat, Baltian alkuperäisasukkaiden eli suomensukuisten, suomalaiskieliset substraatit (lainasanat), joita on noin 400-600 sanaa. Lisäksi n. 2800-2500 eaa. aikana alueelle saapui maanviljelyelinkeinon mukana, vasarakirveskulttuurien esigermaanikielisiä lainasanoja. Esigermaanikieliset lainasanat ovat indoeurooppalaisen kielikunnan tuontia ja myös vanhinta Indo- Euroopasta (Anatolia-Persia - Indus kulttuureista-) tuotua kielikerrosta Euroopassa Ks. myös professori Jorma Koivulehdon artikkelin selvitys siitä, että esigermaaniset / kantagermaaniset lainasanat ovat suomensukuisten kielien (Baltian ja Suomen alueilla) vanhimpia lainasanoja. Hän esittää vahvan näytön, että balttilaiset lainat ovat nuorempia (Ks. SL - selvitys alla*) http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1971_380.pdf. Tämä artikkeli myös vahvistaa allekirjoittaneen Seppo Liukon väitettä siitä, että baltinkielen vanhimmat sanat ovat suomensukuisten kielien esi- varhaiskantasuomen sanoja - substraattisanoja baltinkielessä. Jäänteitä alkuperäisestä suomensukuisten kielestä. *Tämä Virittäjä- lehdessä ollut kirjoitus tavallaan myös todistaa, että suomensukuiset ovat asuneet alueillaan silloin, kun vasarakirvesgermaanit toivat maanviljelyn ja indoeurooppalaisen kielen lainasanoja suomensukuisten alueelle mm. Baltiaan ja Suomeen, esivarhaiskantasuomenkielisenä aikana eli n. 2800-2200 eaa. Nämä vasarakirveskulttuurien (mies-) ryhmät assimiloituivat suomensukuisten kanssa. Tämän jälkeen Kiukaisten kulttuurin aikana maanviljelijöiden kieli Baltiassa ja Suomessa muuttui kantasuomeksi n. 1600 eaa. mennessä. Syntyi ns. itämerensuomenkielen kantasuomalainen muoto (murre). Suomenkielen vanhimmat lainasanat ovat esigermaanista: *Koivulehdon artikkelin lausumat tukevat myös selkeästi allekirjoittaneen hypoteesia germaanikielistä vasarakirveskulttuurien (maanviljelyä levittäneistä) väestöliikkeistä suomensukuisten alueille ja niiden ikää eli ajoitusta, milloin lainasanat ovat viimeistään saapuneet ko. suomenkielen kielialueelle (terminus ante quem, Virittäjä 1971 s.383), jonka myös Kustaa Vilkuna on tutkimuksissaan aikaisemmin todennut (Virittäjä 1970 s.273). Myös arkeologia ja genetiikan myöhemmät tiedot balttien alkuperägenetiikasta sekä maanviljelyn siitepölyanalyysit tukevat vasarakirveskulttuurien ja maanviljelyn levinneen Baltiaan ja Suomeen jo n. 2800 eaa. alkaen. Edellä mainituista kielitieteilijöiden ja arkeologien (mm. Huurre), lausumista seuraa, että esigermaanikielisten miesryhmien ekspansio on tapahtunut varmuudella suomensukuisten alueelle n. 2000-2800 eaa. (tarkemmin alla ko. asiasta). Silloin on myös hyvin todennäköistä, tämän tutkimuksen mukaisesti, että Liuta > Liuko- Liukko sana / nimi on siirtynyt esigermaanisilta kaskiviljelijöiltä suomensukuisten käyttöön Itämeren ympäristössä ja sen jälkeen Suomessa.
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 7 / 31 On täysin mahdollista, että varhaiskantagermaanin liuti* sanavartalon johdannaisena on muotoutunut itämerensuomen alueella liuta ja liuko sanat, omine ihmisryhmää ja kaskiviljelypaikkaa tarkoittavine merkityksineen. Edellä mainittu lainaetymologia on täytynyt tapahtua varhaiskantagermaanista itämerensuomeen (Johan Schalin,Virittäjä 1/2004:24-33). Laina on ajoitettavissa kivikauden lopun maanviljelyn leviämisen aikaan ja siten myös vasarakirvesgermaanien migraatioon ja kaskiviljelyn - karjanhoidon leviämiseen esi-/ varhaiskantagermaanikieliseltä Veikselin alueelta Baltiaan ja Suomeen, Vasarakirveskulttuuri ja maanviljelyn esigermaaninen maanviljelysanasto. Tämän kaskiviljelyn ohessa Suomeen siirtyi Baltian suomensukuisten käyttämän Liuko- sanan lisäksi, sana - kirves -, mm. nämä sanat tulivat Suomeen nimenomaan Baltian kautta. Liuko- on kaskenkaatajien nimi kaskiviljelypaikoille ja kirves oli ko. kulttuuriin kuuluva kivikirvespuunkaatoväline. Koska Liuko- Liukko- sana /nimi on tullut Suomeen vasarakirveskulttuurin aikana ja nimenomaan Baltian kautta, selvitän ko. baltin kielen ja Baltian väestöliikkeitä tässä tarkemmin, ennen varsinaista tutkimusperustelua. Balttilaisvaikutuksesta suomenkieleen on ollut paljon vääriä tietämyksiä, ja nimenomaan kielentutkijoilla. Suurin virhe syntyy nykyisin lainasanojen suunnasta, ja epätiedosta onko baltinkieli vanhempi kieli kuin suomenkieli. Ja mitä kieltä baltit puhuivat ennen kielenvaihtoa. Virheen ilmeisesti aiheuttaa rekonstruointi, jolla saadaan suhteellisen hyviä tuloksia sellaisilla alueilla, jossa ei ole tapahtunut kielenvaihtoa. Tässä; Baltinkieliset olivat aikaisemmin itämerensuomalaista väestöä, jolle tapahtui kielenvaihto slaavin vaikutuksesta. Ns. balttilaista kieltä ei ole ollut olemassa 1500 eaa. aikana kuten on väitetty, muinaisbaltti on muodostunut n. 400-800 -luvulla ja vasta sen jälkeen kieli oli vaihtunut baltin kieleksi (slaavin vaikutuksesta). Siksi balttilaisia lainasanoja ei ole voinut siirtyä suomenkielen ainakaan ennen 400- lukua. Vanhimmat baltin sanoiksi väitetyt sanat ovat vanhimpia indoeurooppalaisia /esigermaanin sanoja, jotka olivat tulleet suomenkieliselle alueelle vasarakirvesaikana, huomattavasti ennen baltin kielen muodostumista, kuten tässä tutkimuksessa on osoitettu. Kielentutkimuksen rekonstruointi ei tunne kielenvaihtoa (valitettavasti): Jos on tapahtunut kielenvaihto, kuten balteilla, ei tällainen nykyajasta menneisyyteen taaksepäin oleva tutkimustapa ole oikea, se ei tunnista esim. kielenvaihtoa. Tutkimuksen tulokset ovat silloin virheellisiä, silloin tarvitaan sellaisia epärelevantteja selityksiä, jotka eivät ole enää sidoksissa muiden tieteiden kanssa, joiden perusteella olisi mahdollista selvittää, mitä on tapahtunut kyseisenä aikana esihistoriassa. Kaikkien poikkitieteellisten tutkimusten on oltava yhtäpitäviä samassa ajassa, esim. 3000 eaa., 1500 eaa, 500 eaa. tai 500 jaa, aikana. silloin kaikkien tutkimustuloksien mukaan, on todettavissa ko. todelliset tapahtumat. Tapahtumakulku ko. ajassa on silloin todettavissa, niin kielitieteen, arkeologian, genetiikan, tai muiden mittaustulosten esim. vaikka maanviljelyn alkuajat tunnistavan siitepölyanalyysin perusteella. Lainasanan etymologian / ajoitus ja siihen liittyvän tapahtuma on tarpeellista ja mahdollista todeta kaikilla
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 8 / 31 tutkimustavoilla tapahtuneeksi, saman aikaisesti, poikkitieteellisesti. Silloin vasta hypoteesi on hyväksyttävissä oleva teoria. Seppo Liukko Tästä balttilainojen virheellisenä tulkinnasta esimerkkinä on mm. Jalo Kalima lähteet 1906-1934 (joita edelleen lainataan), joissa hän väittää, että itämerensuomenkielen olleen samanaikaisesti sekä balttilaisen ja germaanisen vaikutuksen alaisena, josta mm. edellinen on alkanut aikaisemmin sekä Balttilaisen vaikutuksen alku on asetettava viimeisen vuosisadalle ennen ajanlaskumme alkua. Noin 500 jkr. on varovaisestikin laskettuna äärimmäinen raja, sitä myöhempi aika ei tule kysymykseen. Em. lainaus tulee esiin, Santeri Junttila, Pro gradu, 2005, nettilainaus). Kuitenkin jo ennen tällaista virheellistä väittämää balttilainoista, oli ollut niitä tutkijoita mm. Karlsten, jotka ajoittivat ko. germaanikosketuksen huomattavasti kauemmas menneisyyteen (kuin baltti kosketukset) ja olivat myös lähempänä todellisuutta: Lähimpänä totuutta oli mm. Vilhelm Thomsen, lähteet 1869-90, sillä Thomsen arvioi jo 1800- luvulla, että baltinkielessä olevat suomen kanssa samanlaiset sanat ovatkin lainasanoja nimenomaan itämerensuomenkielestä (ism.) balttiin. Ks. suomen > baltian samojen sanojen suunnasta ja ajasta mm. Vilkuna aikaisemmin ja mm. Schalin, Virittäjä 1/2004:27. Thomsen tavallaan tiesi, että vanhin maanviljelysanasto suomensukuisten alueella oli vanhempaa kuin baltin kieli ja ilmeisesti oletti suomensukuisten olleen kosketuksessa germaaneihin jo esigermaani ajoilta alkaen. Eikä, kuten osa kielitieteilijöistä edelleenkin väittää, että vasta ajanlaskun jälkeen, ja että baltin kielen lainasanasto suomenkielessä olisi balttilainoja, eikä alkuperäistä vasarakirveskulttuurin maanviljelyyn liittyvää sanastoa. Tällaista virheellistä väitettä ja ajallisesti virheellistä tietoa on esittänyt mm. Kalima ja muutamat muut Suomessa. Täytyy vain ihmetellä, että nykypäivän laajan monipuolisen poikkitieteellisen tutkimuksen ja - informaation aikana, edelleen joissakin kielitieteen kammioissa väitetään suhteellisen nuoren baltin kieleen olevan lainanantaja suunta suomalaiskieliin. Samalla siis edelleen väitetään virheellisesti (tai on ko. virheellisen balttilaina teorian ylläpitämiseksi pakko väittää), että suomalaiset olisivat tulleet Suomeen vasta ajanlaskun alkamisen aikoina. Vaikka monen tieteen avulla on todistettavasti osoitettavissa että suomalaiset ovat olleet Suomessa ja suomensukuiset ja - kieliset väestöt Baltiassa (Kundan suomensukuisten kulttuurista alkaen) jääkauden jäiden lähdöstä alkaen (jatkuvuusteoria). Ja, että ensimmäiset vieraskieliset Suomen ja Baltian alueella ovat olleet esigermaaniset nuorakeramiikan kulttuurit ja niiden esigermaaniset lainasanat, huomattavasti ennen baltinkielen muodostumista (SL). Mutta vanhentuneen balttilainateorian pystyssä pitämiseksi edelleen väitetään, joissakin kielitieteen piireissä, että suomalaiset ovat tulleet Suomeen vasta ajanlaskun vaihteen tienoilla, ja suomenkieliset olisivat saaneet ajanlaskun vaihteen aikana (+-500v.) mm. maanviljelysanastoon kuuluvat lainasanansa baltin kielestä, jotta esim. virheellinen balttilainateoria pitäisi paikkansa. Muiden baltin ja suomen yhteisten sanojen osalta on niin, että nykyisinkin pääasiassa suomensukuiselle Baltialaiselle väestölle on jäänyt suuri määrä (400-600) suomensukuisten sanoja (substraatteja).
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 9 / 31 Kyseinen balttilaina teoria ei voi pitää paikkaansa. Tämän on jakanut myös kielentutkijoita. Arkeologisen- ja geenitutkimuksen perusteella on saatavissa tähän vastauksia, mutta myös kielen tutkimuksen etymologiat osoittavat, että esigermaanilainat suomeen vanhempia. Myös Kaliman väitteiden vastakkaisia määritelmiä on olemassa, koska balttilainojen selityksissä ja baltti-germaani yhteisajassa on ongelmia (mm. Schalin 2004:31). Tällaisia määritelmiä (esi-) germaanilainojen vanhemmuudesta löytyy mm. prof. Koivulehto ja Schalin sekä Vilkuna esityksistä, joissa esigermaani lainat on todettu balttilaisia aikaisemmin tapahtuneeksi. Baltinkielen muodostumisen aika on merkittävää tämän tutkimuksen kannalta: Tämän tutkimuksen kannalta on merkittävää onko itämerensuomen lainasanat germaani tai balttilaiselta suunnasta. Tutkimuksen etymologiset perusteet ja mm. baltinkielen muodostuminen perustelut antavat pohjaa em. Liuko- nimitutkimukselle. Toisinpäin tarkastelleessa tämä selvitys antaa lisävalaistusta mm. siitä, mikä on Liuko- nimen etymologian kannalta mahdollista suomensukuisessa Baltiassa ja miksi samanlainen nimisana (propri) on Liettuan paikannimistössä kuin Suomessa. Alla tarkemmin selvitetyn tutkimuksen perusteella, miten esigermaaninen liuti* -liuta > Liuko- nimi on tullut Suomeen Baltian suomensukuisen väestöalueen kautta ja nimenomaan esigermaanisen lainasanana, koska baltin kielessä ei ole iu- diftongia (fakta, lisää faktoja alla). Suomensukuisten alkuperäisväestöt olivat mm. Suomessa ja Virossa sekä Baltiassa vasarakirveskulttuurien vaikutuksen tullessa: Tämän Liuko- Liukko - nimitutkimuksen esigermaaninen nimi on muuttunut muinaissuomalaiseen käyttöön jo viimeistään pronssikaudella. Liuko- nimi on Suomessa ollut jo selkeästi ennen ajanlaskun vaihdetta. Tämän tutkimuksen mukainen Liuko- Liukko - nimi jo osaltaan todistaa vallan muuta, kuin edellä tarkoitetut epärelevantit väitteet mm. suomalaisten Suomeen tulosta. Liukolan - kylän nimi ja myös koko Liukko - paikannimistön laajuus Suomessa todistaa sen (ja iudiftongi), että suomalaiset ovat kohdanneet Baltian kautta tulleet esigermaanit nimenomaan Suomessa jo 2800-2200 eaa. aikana, siihen viittaavat mm. myös vanhimpien lainasanojen ajoituskin Ne jotka väittävät lainsanojen tulleen balttien kielestä suomeen n. ajanlaskun vaihteen aikana, ihmettelevät mm. nykybalttilaisten kielten klusiilien, vokaalien pidentymiä, diftongien jne. ongelmia, joita ei yritetäkään selvittää. Tilanne on vaikea, koska ne peräytyvät alkuperäiseen suomenkieleen mm. Baltiassa, jossa ei silloin vielä ollut edes baltinkieltä. Ongelma on myös miten sijoitetaan ajallisesti baltin ja - germaanikielten vaikutus itämerensuomenkieleen, ja miksi suomen kielessä on niin paljon samoja sanoja baltin kanssa. Ja ongelma miksi näitä suomen sanoja on jäänyt Baltian alueen väestölle, jossa on suomensanojen lisäksi paljon esigermaanin lainasanoja (nekin baltinkielessä substraatteja). Lisäksi lievempänä ongelmana on Baltian väestön slaavilaisten sanojen suuri määrä, jotka ovat baltin kielen nuorinta kerrosta, joka sotkee vanhimpien kielien vaikutusta balttiin, koska rekonstruointi menetelmä ei tunnista n. 400-800 jaa. tapahtunutta kielenvaihto tosiasiaa.
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 10 / 31 Kielen vaihto on mahdollista: Amerikan ja Australian esimerkit selvästi näyttävät, että monet alkuperäiset kansat ovat vaihtaneet kielensä englantiin, espanjaan, portugaliin. Tämän tuloksena monet alkuperäiset kielet ovat kutistuneet, ja monet ovat jo kuolleet. A. Marcantonio 2002 (mm. Kaltio 2004) On ollut aikaisemmin varsin vaikea ymmärtää, että Baltin väestön kieli on vaihtunut, siihen on tarvittu aikaisemmin arkeologien tietoa ja sen varmistamiseksi geneettistä tietoa. Kielitiede ei ole pystynyt selvittämään kielenvaihtoa edeltänyttä aikaa. Kielitiede ei ole pystynyt selvittämään, että Baltian alkuperäisasukkaita ovat olleet suomensukuiset väestöt. Eikä sitä, että vasta ajanlaskun jälkeen Baltian ympäristöön tulleet slaaviväestöt ja niiden kontaktit ovat olleet niin voimakkaita määrällisesti, että balttilaisten kieli on vaihtunut. Tämä balttikielen sananselvitys - etymologia ei selviä kielitieteen yleisesti käyttämällä rekonstruointi menetelmällä, koska baltin kieltä ei ollut ole ollutkaan silloin kun em. suomen ja esigermaanin sanat ovat olleet Baltian alueen suomensukuisen väestön käytössä, siis huomattavasti ennen ajanlaskun vaihdetta. Suomen kielen ja yleisen kielitieteen tutkija; Vanha traditionaalinen su - kantakielen rekonstruointi ei ole tieteellisesti pätevä. Lopuksi voin vain todeta... kielitieteilijänä painotan sitä, ettei lingvistiikka voi olla ottamatta huomioon "sisar"-tieteittensä tuloksia. Nykyisin tämä on vielä entistä tärkeämpää, sillä nämä tieteet perustuvat nykyisin kohtalaisen luotettaviin analyysimenetelmiin (kuten hiiliajoitus-menetelmä arkeologiassa), toisin kuin vertaileva kielitiede, joka perustuu vanhanaikaiseen ja epärealistiseen kielen kehityksen malliin sekä vanhoihin kielitieteellisiin periaatteisiin, jotka myös moderni lingvistinen tutkimus on todistanut vääriksi. Angela Marcantonio Rooma (Kaltio 2/2004) http://www.kaltio.fi/vanhat/indexbac9.html?364 Varsinkin nykyisin tiedetään jo enemmän mm. maanviljelyn saapumisesta Suomen alueelle, että maanviljely on tullut siitepölytutkimusten mukaan Suomeen jo 2800-2200 eaa. ja että maanviljelyn vanhimmat lainasanat suomeen ovat peräisin vanhemmalta ajalta kuin 2000 eaa. (Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja 2007) ja, kun tiedetään, että vasarakirveskulttuurit olivat esigermaanikielisiä ja toivat maanviljelysanojen mm. kaski sekä puunkaatoon sopivat välineet kirveet ja taltat. Tätä esigermaanikosketusta todentaa mm. Museoviraston / Kansallismuseon pääluettelo nro -löydöt ja ajoitukset vasarakirveskulttuurin n. 2200 eaa. ajalle, esimerkkinä Perho Liukon
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 11 / 31 kylä, kivinen kourutaltta, nro 27303, Timo Jussila. Kivityökalu on kaskiviljelyn aikainen puunkatkaisu taltta, myös veneenkoverrukseen käytetty taltta. Lisäksi useita muita Liukonpaikannimisiltä alueilta löytyneitä ja tässä tutkimuksessa mainittuja löydöksiä, vasarakirveskulttuurin aikaisia kirveitä ja talttoja (alla). Suomeen tullut esigermaanin maanviljelyä levittäneet Baltiasta tulleet miesryhmät (liutamiesryhmiä) on välittänyt Suomeen esigermaanin lainasanoja. Tämä varmistuu kun tiedetään, että vasarakirveskulttuuri levisi Suomesta Ruotsiin (Huurre). Ja kun vielä tiedetään, ettei ruotsin- tai baltin kielessä ole iu- diftongia, on ko. diftongi- lainasanojen täytynyt tulla suomen kielen jo huomattavasti aikaisemmin, esigermaanisen kosketuksen /- assimiloitumisen välityksellä. Täten on todistettu, ettei väite mm. balttilainojen maanviljelytermeistä suomen kieleen ole voinut tapahtua ollenkaan (vannas, kirves, ruis jne..), koska ne ovat esigermaanikielestä sinne jo aikaisemmin tulleita ja Baltiassa suomenkielistyneitä sanoja (liuta- liuko). Baltiasta Suomeen tulleet, alkeellisen maanviljelyä levittäneet vasarakirvesryhmät (liuti* > liuta) olivat silloin vielä Baltian suomensukuista väestöä, joilla oli jo esigermaanin sanastoa, maanviljelysanaston lainasanoja käytössään. Nämä ryhmät toivat ko. iu- diftongin sisältäviä sanoja Suomeen, Baltian kautta. Ja mm. siksi, suurin osa baltinkielen suomensukuisista sanoista (joita on n. 400-600) on alkuperäisen Balttiväestön eli suomen sanojen jäänne (substraatti) balttoslaavilaiseen nykykieleen. Nykyinen balttoslaavin - kielinen väestö on pääosin geneettisesti alkuperäistä suomensukuisen väestöä (ks. mm. Savontaus genetiikka). Nykyiseen balttoslaavin - kieleen on tämän vuoksi jäänyt sitä paljon vanhemman suomenkielen sanoja ja myös alueelle n. 2800 eaa. maanviljelyn tuoneiden vasarakirveskulttuurien - esigermaanien lainasanoja. Silloin mm. edellä mainittu kirves sana on suomenkieleen esigermaaneilta lainattu (kirves sana on yksi niistä n. 500 sanasta, joita mainitaan usein virheellisesti balttilainaksi suomalaisille, tämä sana on myös jäänne suomenkieliseltä ajalta nykybalttiin - substraatti). Traditionaalinen malli ja rekonstruointi: Tutkija A. Marcantonio suomalaiskielten traditionaalisesta tutkimusteoriasta: Traditionaalinen uralilainen teoria olettaa, että moderni suomalais-ugrilainen / uralilainen kansa tuli idästä, minne heidän alkukotinsa on teoreettisesti sijoitettu, ja että he vaelsivat länttä kohti puun oksien tapaan haarautuen. Tämä traditionaalinen malli myös olettaa, että kieli on sama kuin etninen ryhmä. Toisin sanoen, jos joku puhuu uralilaista kieltä, täytyy hänen myös kuulua alun perin uralilaiseen etniseen ryhmään. Kuitenkaan tämä ei välttämättä ole totta. Rekonstruktio menetelmästä: Rooman yliopiston suomalaiskielien tutkija A. Marcantonio arvostelee sanojen rekonstruktio menetelmää tarkemmin seuraavasti: Monet kielitieteilijät, itseni mukaan lukien, uskovat, että tämä epärealistinen, vanhentunut malli pitäisi hylätä tai ainakin sitä pitäisi käyttää yhdessä enemmän realististen kielten leviämis- ja kehittymismallien kanssa. Lisäksi pelkästään kielitieteellisen tutkimuksen välityksellä emme pysty jäljittämään kielten / kansojen alkuperää kauas historiaan. Itse asiassa pelkkä rekonstruoitu kantakieli kertoo meille vain vähän oletetun kielen/perheen/yhteisön iästä sen vuoksi, että rekonstruktiot (sanojen, äänteiden, kieliopin) eivät ole muuta kuin abstrakteja malleja, jotka auttavat meitä kuvaamaan havaitsemiamme samankaltaisuuksia kielten välillä jotensakin systemaattisella
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 12 / 31 tavalla. Siispä näitä kielitieteilijöiden kehittämiä malleja ei pystytä ajoittamaan. Jos yhdistämme nämä tosiseikat, on järkevää olettaa, että Baltian rannikon aikoinaan asuttaneet kansat ovat nykysuomalaisten ja muiden suomensukuisten kansojen esi-isiä. On myös järkevää olettaa, että he liikkuivat etelästä pohjoiseen seuraten jääpeitteen vetäytymistä noin 15 000-10 000 vuotta sitten. Tämä onkin itse asiassa uusi perusidea. Perinteiset tutkijat ovat esittäneet, että ei ole olemassa keinoa saada selville, puhuivatko nämä vanhat paikalliset balttilaiset kansat jotain kantauralin (itämerensuomensukuista) muotoa. http://www.kaltio.fi/vanhat/indexbc6d.html?323 Angela Marcantonio 2002 (Kaltio 2/2004) PS. Baltian väestö on puhunut aikaisemmin suomensukuisia kieliä ja Baltian väestön myöhempi kielenvaihto on tosiasiaa (SL). Ks. mm. M- L. Savontaus et.al. 2006 geenitutkimus, maininta; balttilaiset- liettua- ja latvialaiset ovat puhumansa kielen vaihtaneita suomensukuisia (ks. alla oleva suomensukuisten jatkuvuusteoria ja - alkuperätutkimus). Lainasanojen suunta on suomen kielestä baltin kieleen ja esigermaanista suomeen ja sitten balttiin (seppo Liukko). Ketju on nykybaltissa kronologisesti seuraava: vanhimmat alkuperäiskielen eli suomensukuisten kielten sanoja, esigermaanin (varahaiskantagermaani) sanoja ja nuorimpana slaavin kielen sanoja, joista on muodostunut baltin nykyinen kieli. Tämä yllä esitetty laaja yhdistelmä faktoja todistaa myös sen, että vanhimmat germaanisperäiset lainasanat ovat tulleet Suomeen suoraan maanviljelyä levittäneiden esigermaanien taholta, eikä silloin ole mitenkään mahdollista, että ne olisivat tulleet Skandinavian kautta, mm iu- diftongi on tästä todisteena. Tämä siirtymä n. 2800-2200 eaa. Suomesta Ruotsiin on arkeologien toteama, mm. Matti Huurre (9000 vuotta Suomen Esihistoriaa, 2004:72) toteaa, että vasarakirves- eli nuorakeraaminen kulttuuri on siirtynyt Skandinaviaan Ruotsiin Suomen kautta (silloin ei vielä Baltteja - baltinkielisiä tai Ruotsia - ruotsinkielisiä ollutkaan, ks. koska baltinkieli ja ruotsinkieli ovat syntyneet vasta n. 600 jaa.). Baltteja tai tarkennettuna nimenomaan baltinkielisiä ei nuorakeramiikan aikana vielä Liettuassa ollut, koska koko Baltia on ollut silloin suomensukuisten asuttamaa (genetiikka). Balttilaiset ja baltinkieli ovat myöhäisempää tapahtumaa. Balttilaisille on tapahtunut slaavin vaikutuksesta kielenvaihto suomalaiskielistä (ism.) balttin kieleksi, jossa on suomen- ja esigermaanin lanasanoja (ajalta ennen slaaveja). Baltinkielessä olevat lainasanat ovat jäänne suomalaiskielistä ja esigermaanista,
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 13 / 31 uudemmat ovat n. 400-800 luvun slaavin kielestä. Muinaisbaltin kieli on muotoutunut vasta n. 400- luvun jälkeen. Seppo Liukko Baltiassa ja Suomessa kieli ei vaihtunut ko. germaanikielisten vasarakirveskulttuurien vaikutuksesta, sillä nämä toivat ensimmäisinä maanviljelyelinkeinon ohella uutta kielikontaktia (- lainasanoja) näiden suomensukuisten alueelle. Baltian eteläosissakin (Liettua) Itämeren suomenkieli (kantasuomi) vaihtui baltinkieleksi, vasta " Novgorodin " alueen slaavien vaikutuksesta 800- luvun jälkeen, Latviassa viimeiset itämerensuomenkielen taitajat ovat eläneet nykyajalle saakka. Baltialaiset ovat geneettisesti suomensukuisia väestöjä (geenitutkimukset mm. M-L Savotaus), mutta ovat vaihtaneet puhumansa kielen vasta slaavilaisen väestön ja sen kielen vaikutuksesta. Tämä kielenvaihto vaikutus on alkanut ko. Baltian suomensukuisten alueella (Valdai - Itämeri) vasta kansainvaellusten jälkeen n. 400-800 jaa. sekä jatkuen aina 1900- luvulle saakka. Tässä Wikipedian kartassa on nähtävissä slaavien sijainti n. 800-900 jaa. Se osoittaa myös, että slaavilaisten (sloveenien) nousu etelästä kiilana Mustanmeren- Kievin kautta Ukrainan ja Puolan alueelle ja pohjoiseen Novgorodiin ja Baltiaan on tapahtunut (siis vasta 400-800 luvulta alkaen) suomensukuisten alueelle (ks. Novgorodin perustaminen - alla). Tässä kartassa näkyy myös, että vielä n. 900- luvulla lähes puolet Baltian Latvian alueesta on vielä itämeren suomensukuisten eli tässä tsuudien aluetta. Tämän kartta- alueen itäpuolella ei vielä slaaveja ole, mutta siellä on merkittynä 900- luvulla vielä olleita alueen alkuperäasukkaiden suomensukuisia kansoja mm. merja, merva, muroma, mordva, metserä, permiläiset ja vepsäläiset pohjoisessa, tsuudit lännessä ja pohjoisessa (Tsuudit ovat suomalaisia ja virolaisia). Suomensukuiset ovat olleet myös kartassa näkyvien nykyisen Valko-Venäjän ja Ukrainan sekä Bolgarin ja Kazanin alueen alkuperäasukkaista, mutta tässä karttahetkellä n. 900 jaa. slaavit ja kazanilaiset ovat jo nousseet ko. alueille. Näiden vanhimpien slaavilaisten alueiden suomensukuisten väestöjen nimet ovat jo hävinneet, kuten ovat useat kieletkin hävinneet Moskovan eteläpuolelta, mutta jonkin verran tietoa on ko. väestöistä säilynyt (ks. muroma, metserä, merva jne.). Se myös osittaa todeksi sen, että slaaviväestö on levinnyt vasta tämän jälkeen Moskovan ja sen ympäristön suomensukuisten alueille n. 1000-1300 jaa. aikana (jolloin vasta venäjän kieli on muodostunut suomalaisen alkuperäväestön - ja slaavin kielien yhteisestä vaikutuksesta). Venäjän ja Baltiassa alueilla alkuperäisenä väestönä olleet suomensukuiset ovat vaihtaneet puhumansa kielen hiljalleen uuteen venäjän kieleen ja - balttoslaaviin. Balttilaisen kielen ero venäjään on lähinnä sen pohja, joka on muodostunut jo vasarakirveskulttuurin aikana varhaiskantasuomesta ja esigermaanista (vastaavaa esigermaanivaikutusta ei ollut Venäjän alueella), mutta myöhemmän kielenvaihdon syynä oli molemmissa tapauksissa slaavin voimakas vaikutus n. 400-800 luvuilta alkaen.
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 14 / 31 Baltiassa olevan väestön uutta kieltä on, slaavi vaikutuksen vuoksi, nimitetty balttoslaaviksi tai balttilaiseksi kieleksi. PS. Liettuan pakanavaltio (silloin baltinkielinen) oli aikanaan 1200- luvulla Euroopan suurin "valtio", ulottuen Itämeri- Valdai alueelta Mustaanmereen saakka. Baltin kielen vanhojen suomenkielisten lainasanojen ja esigermaanilainojen balttilainen merkitys- ja ääntäminen-, jopa kirjoitusasu on muuttunut alkuperäisestä, monista eri syistä. Esimerkkinä mainittakoon kirjoitusasun muuttumisesta, jossa usein esigermaanikielten lainasanasta iu- diftongin toinen vokaali liudentuu pois (paitsi vanhimmista propreista). Kaikki vanhimmat suomensukuiset sanat tai esigermaanilainat eivät ole muuttuneet. Esimerkkinä sana, jossa on säilynyt iu- diftongi, on Liettuassa oleva Liukon - nimi. Liukon - nimi on vanhinta nimikerrosta suomensukuisten alueella, koska se on esigermaanista lainasanastoa suomensukuisten kielien alueella. Koska slaavinkielisten vaikutus on nuorempaa, nämä vanhimmat sanat olivat vakiinnuttaneet paikkansa nimistössä ns. propreina (erisniminä) ko. alueella ja säilyivät nimensä muuttumattomana. Liuko - sana on alkuperäiskielen suomenkielen vanha substraatti Baltiassa. Nykyisin vanhasta esigermaanisesta lainasanasta liuti * sanasta suomalaisella kielialueella ääntämismuotona muuttunut liuta - sana, joka on säilynyt Liuko- Liukko- nimisenä proprina suomensukuisten vanhoilla alueilla. Kuten laaja Liukon - paikannimet esiintymä lähes koko Suomessa osoittaa, yli 300 paikannimeä ja myös Baltiassa (Liuko- Luko). Suomenkielisenä vanha substraatti on jäänyt baltin kieleen. Liuko - sana on säilynyt muodossa ja äännetään liettuan ja latvian kielessä edelleen Liuko. Nykyisen liettuan ja latvian kielen slaavilaistuessa, Liuko- sanan merkitys onkin jo muuttunut toiseksi, balttilaisten kielenvaihdon jälkeen. Hypoteesi Liuko- nimen etymologiasta: Vanhimmilla ns. alkuperäisten suomensukuisten alueilla on käyttöönotettu vasarakirvesgermaanien joukkoa kuvaava sana liuti*, joka on muuttunut n. 2800-2200 eaa. aikana äänteellisesti liuta - sanaksi, josta Liuko -sana juontuisi. Liuti > liuta sanojen merkitys tarkoittaa kaskiviljelyä levittäneitä ihmisryhmiä (- mon.). Liuta > Liuko nimistö olisi näiden ihmisten - henkilöiden raivaamien kaskialueiden nimistöä Suomessa ja Baltiassa. Seppo Liukko 2008 Sen jälkeen suomensukuisten alueen murrevaikutus on muuttanut sanan lausumisen liuko-
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 15 / 31 muotoon Baltiassa ja Suomessa. Sana on säilynyt nykypäiviin saakka, vaikka ko. alueella olisi tapahtunut kielenvaihto (Baltia): Vanha suomensukuisten käytössä ollut esigermaaninen ryhmää tarkoittava sana Liuti* on muuttunut suomenkielisellä alueella Liuta > Liuko muotoon, myös Baltiassa, koska sana on säilyttänyt alkuperäisen suomensukuisten ääntämismuodon (Liuko). Se osaltaan osoittaa edellä mainitun balttilaisten (liettuan- latvian) kielenmuutoksen ja silloin alkuperäiselle suomensukuisten alueelle tulleen esigermaanisen sanan / nimen (liuti*- Liuta >Liuko) säilymisen suomensukuisten (balttien) käytössä, vielä senkin jälkeen vaikka balttilaisille suomensukuisille tapahtui kielenvaihto baltinkieleksi, slaavin vaikutuksesta n. 500-800 jaa. jälkeen. Tämä liuti - sanavartalon ääntäminen ja toisaalta ui- diftongin esiintyminen ainoastaan vanhemmissa esigermaanikielissä selittää, miksi maanviljelyä levittäneiden vasarakirvesgermaanien lainasanoja on tullut varhaiskantasuomalaiselle alueelle, mm. Balttiaan ja Suomeen Arkeologisten tosiasioiden perusteella: Vasarakirveskulttuuri Suomeen etelästä Baltian kautta, ja mahdollisesti myös Suomen kautta myös Ruotsiin. Saapumisaika Suomeen n. 2500 eaa. alkaen Matti Huurre, 2004, 9000 vuotta Suomen Esihistoriaa s. 72. Tämä osaltaan selvittää, miksi varhaiskantasuomeen n. 2800-2200 aikana tullut esigermaanisia lainasanoja Suomeen ja yleensä Itämeren alueella myös Baltiaan. Edellä olevien lähteiden ja allekirjoittaneen (Seppo Liukko- SL) hypoteesien mukaan mm. tämän tutkimuksen kohteen mukainen Liuko- Liukko- sana /nimi on todennäköisimmin muodostunut esigermaanien liuti - sanasta. Iu- diftongi osoittaa Liuko- Liukko- nimen ikää ja nimen tarkoitusta / merkitystä Miksi suomenkieleen kuulumaton esigermaaninen iu - diftongi ja sen sisältämä sana on voinut säilynyt näin kauan vain suomensukuisissa kielissä? Tästä suomenkielen erikoisuudesta kirjoittaa myös germaanikielten prof. Koivulehto seuraavasti (lyhennettynä); suomenkieli on kuin säilövä pakastin (asiasta tarkemmin alla). Tämän perustelun vuoksi on ymmärrettävää, että muissa nuoremmista germaanikielistä kuten ruotsinkielestä, että myös myöhemmän kielenvaihdon indoeurooppalaisissa kielistä mm. baltin nykyisestä kielestä, puuttuu kokonaan iu - diftongi (baltista se on hävinnyt vasta slaavin kielen vaikutuksesta). Tätä iu- diftongin merkitystä suomalaiskielien - ja suomalaisväestöjen esihistorian selvittämisessä perustellaan monipuolisesti ja tarkemmin näillä Liukko - nimitutkimuksen sivuilla.
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 16 / 31 Koska Liuko- Liukko- sanan / nimen etymologia perustuu osittain juuri iu- diftongiin, samalla Liuko- nimisten pakannimien ajoittaminen on mahdollista. Toisin sanoen, Liukkonimitutkimuksen avulla on mahdollisuus perustella suomalaisten jatkuvuusteoriaa ja mm. vasarakirveskulttuurin leviämisaikaa ja samalla esigermaanikieleten leviämistä suomalaiskieliselle alueelle Baltiassa ja Suomesa (myös Ruotsiin). Siksi edellä mainittujen seikkojen perusteella, on hyvin todennäköistä, että Lounais- Suomessa ja myös Baltian Liettuassa samanlaisessa muodossa esiintyvät vasarakirveskulttuurien aikana käyttöönotetut suomensukuisten paikannimet, kuten Liuko-; Liukonys ja Liukon courtyard, ovat johdannaisia esigermaani - ja kantasuomen kielen liuti* > liuta - sanoista. Johtopäätelmä: Erityisesti tämän Liukon - nimen säilyminen ja myös iu- diftongin säilyminen vanhimmissa paikannimissä osoittaa, että ko. alkuperäinen Liukon - nimi on peräisin jo vasarakirveskulttuurien ajoilta, myös Liettuassa. Samalla se osoittaa prof. Koivulehdon yleismaininnan todeksi (ks. tark. tutkimusseloste), että suomenkieli on kuin säilövä pakastin; sillä vanhat esigermaaniset - indoeurooppalaiset (n. 5000-4500 vuotta vanhat sanavartalot), vieraskieliset superstraatit eli lainasanat ovat säilyneet lähes muuttumattomina kaikkein parhaiten juuri suomalaiskielissä. Iu- diftongin säilymisestä on useita esimerkkejä alkuperäisten suomensukuisten kielten alueilla, jotka nykyisin ovat jo n. 4500 vuotta vanhaa vasarakirvesgermaanien lainasanastoa. Suomensukuisten kielien lainasanat ja esigermaaniset lainasanat ovat säilyneet, vaikka vanha suomensukuisten kieli olisi myöhemmin vaihtunut, kuten Baltiassa. Tämän kielenvaihdon jälkeen monet nuoremmat iu- diftogin sisältämät sanavartalot ovat muuttuneet mm. lyhyempään Luko - muotoon (esim. Luko - järvi, Trakai). Mutta vanhimmilla kaskiviljelyalueilla kuten Liukonys`n kylässä nimi on ollut väestön vakiintuneessa käytössä niin kauan (proprisoitunut nimi), ettei edes myöhempi kielenvaihto slaavin vaikutuksesta liettuan kieleksi, ole sitä enää muuttanut. Suomessa ja suomalaiskielissä esigermaaninen iu- diftongi on säilynyt parhaiten moniin muihin kieliin verrattuna. Vrt. esimerkkinä iu- diftongin liudentumisesta, joka tapahtuu nuoremmissa indoeurooppalaisissa kielissä myös mm. ruotsinkielessä. Esim. Liukon - nimestä sanan iudiftongi häviää jo 3-400 vuoden aikana. Tästä on historiallista näyttöä, mm. tässä alla ja Liukko - nimitutkimuksessa vielä tarkemmin; Liukko > Luko - muutos 1600- luvulta suomalaismetsien Värmlannissa.
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 17 / 31 Huom. Prof. Koivulehdon mainitsema suomenkielen erityinen vieraskielisten substraattien säilyttävä vaikutus, on erityisesti huomattava mm. esigermaanin iu- diftongin säilymisessä suomenkielessä hämmästyttävän hyvin (jopa 5000 vuotta), vaikka alkuperäisessä suomenkielessä ei diftongeja ollut ollenkaan. Suomenkielen säilyttävä vaikutus on erityisen merkittävää etymologiatutkimuksen kannalta, koska, kuten myöhemmin tässä tutkimuksessa osoitetaan lähdetietoihin perustuen, myös nuoremmissa germaanikielissä ja baltinkielessä iu- diftongi häviää jo n. 300-400 vuoden kuluessa. Tämän vuoksi on mahdollista selvittää mm. iu- diftongin sisältävien sanojen /nimien etymologiaa, nimen taustaa / merkitystä, historiaa ja jopa iän määritystä (Suomessa ja Baltiassa). Tässä tutkimuksessa on selvitetty, miten Liuko - Lauko nimien muuttuminen on tapahtunut pronssikaudelta tai ainakin rautakaudelta alkaen, rannikolta sisämaahan siirryttäessä: Sanojen muuttuminen murrealueilla mm. geminaatan (kaksoiskonsonantti) muodostuminen Liuko - sanaan > Liukko. Geminaatta ilmestyy tämän tutkimuksen mukaan sanavartaloon Suomen sisämaassa (esim. Liuko >Liukko ja Lauko > Laukko). Tässä asiassa on taustana suomenkielisten murrealueiden syntyminen jo kantasuomalaisen maanviljelyväestön ja varhaiskantasuomalaisen pääasiassa metsästäjä- kalastajien välillä. Sisämaan erilainen murrealue vaikuttaa kaksoiskonsonantin ilmestymiseen rannikolta lähteneisiin nimiin. Läntisen Suomen maanviljelyalueilla, oli nimeämishetkellä ns. migraation omakielinen nimi otettu varhaiskantasuomalaisten käyttöön, lähes alkuperäisessä lainasanamuodossaan (Liuti* Liuta > Liuko- muodossa). Tämä näkyy selkeästi vielä nykyisissäkin paikannimistö kartoissa. Vasarakirvesgermaanien assimiloituessa* rannikon suomalaiseen - hämäläiseen väestöön, ei sen jälkeen sisämaassa ollut enää ns. germaanivaikutusta samassa määrin, siksi sisämaan vanha murre (varhaiskantasuomi) pystyi muuttamaan ko. nimet geminaatta muotoon^. * Germaani siirtolaiset sulautuivat ilmeisen nopeasti Suomessa jo olleeseen, tulokkaita huomattavasti runsaampaan kantasuomea puhuneeseen väestöön Vahtola 1996:53. Vasarakirvesgermaanien (esigermaanin) migraatiot / saapuminen on nykyisin ajoitettu 3200-2200 eaa. aikaan, samalle ajalle määräytyy myös maanviljelyn alku Suomessa. Tämän vanhimman "alkeellisen" kaski- maanviljelyn aloituksen todentaa viljan useat siitepölyanalyysit. ^Em. murre eroista johtuu, että rannikkosuomen kantasuomalaisiksi muuttuneet paikannimet muuttuivat vielä lievästi sisämaan (vanhemman kielen- jota saamelaiseksi suom. kieleksi on mainittu) varhaiskantasuomalaiselle alueelle siirryttäessä. Näillä alueilla kantasuomi otettiin käyttöön suomalaisten /metsästäjähämäläisten osalta vasta 1200- luvulla.
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 18 / 31 Siksi ko. alueelle jo rautakaudella tulleessaan, mm. Liuko ja Lauko nimet, muuttuivat ko. vanhalla murrealueella asukkaiden erilaisen ääntämisen vuoksi. Tästä esimerkkinä ovat tässä tutkimuksessa mainitut Liukko - Laukko - nimet. Evidenssinä mainittakoon mm. Vesilahden vanhimmat talojen nimet mm. Liukko ja Laukko, ovat rautakaudella muodostuneita nimiä. Nimet ja talot ovat peräisin huomattavasti ennen ruotsinvallan aikaa. Myös näiden "nimipari" siirrynnäisnimien siirtymisen ja nimien muutoksen perusteella on tehtävissä havainto, että maanviljelyelinkeinon saapuminen on vaikuttanut myös elinkeinon lisäksi alkuperäisen hämäläisten metsästäjä- kalastaja väestön kielen muuttumiseen varhaiskantasuomesta kantasuomeksi (lähinnä suuren maanviljelyyn liittyvän vasarakirvesgermaanien uuden lainasanaston vuoksi; kaski-tuhka -joukkoliuta -jne...). Tämän muutoksen tapahtumaketjua perustellaan tarkemmin varsinaisessa tutkimusesittelyssä (mutta myös lyhyesti tässä alla). Kantasuomen muutokset ja murrealueiden syntyminen Suomessa Suomen maanviljelyalueilla ja sisämaassa kielen muuttuminen; varhaiskantasuomesta > kantasuomeen, tapahtui hitaan lainasanojen leviämisen vuoksi eri aikoina niin, että sisämaassa siirtyminen kantasuomeen kesti n. 3000 vuotta, kunnes koko maa oli pohjoissaamelaisia lukuun ottamatta muuttunut kantasuomenkielisiksi n. 1100- lukuun mennessä. Ensimmäisillä Suomen maanviljelyalueilla, rannikolla, kantasuomeen siirtyminen tai kantasuomen muodostumiseen saattoi ottaa satoja vuosia, maanviljelijöiden assimiloitumisnopeudesta riippuen, mutta kantasuomen puhuminen aloitettiin Lounais- Suomen rannikkoalueilla lähes kaskimaanviljelyn maahantulosta alkaen, siis n. 2500-2000 eaa. alkaen: Länsi - Suomen maanviljelyalueet olivat kielellisesti pronssikaudella jo kantasuomessa. Muutos on tapahtunut nuorakeraamisten - vasarakirvesgermaanien (esigermaaniskielisten ryhmien) assimiloituessa alkuperäisten hämäläisten metsästäjä- kalastaja- keräilijöiden kanssa, muodostivat kaski- maanviljelyn alun jälkeen yhdessä ns. muinaissuomalaisen maanviljelyväestön rannikolta alkaen. Näiden puhekielenä oli jo silloin varhaiskantasuomesta lainasanoilla muuttunut uusi murre - kantasuomi. Mutta sisämaan väestö, alkuperäiset (suomalaiset) hämäläiset - metsästäjä- kalastajakeräilijät oli kielellisesti vielä silloin varhaiskantasuomessa, joita myöhemmin rautakauden lopulla ja keskiajan alussa olivat lappalaisiksi (tai eteläsaamelaisiksi) kutsuttuja. Sisämaan vanha jatkuvuusteorian mukainen varhaiskantasuomi on sisältänyt
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 19 / 31 paljon sellaista alkuperäistä vanhempaa jatkuvuusteorian mukaista suomensukuisten sanastoa, jota ei kielitiede pysty tarkoin määrittelemään, koska tämä kieli on selkeästi yli 6000 vuotta vanhaa kieltä, eli nimet ovat ajalta n. 4000 eaa. ja aikaisemmin (PS. Kielitiede ei pysty määrittelemään yli 6000 vuotta vanhaa kieltä, prof. Riho Grunthal). Suomensukuisten kieli on n. 10-12.000 vuotta vanhaa (uralilaisesta kielestä muodost. n. 16.000 vuotta sitten), josta on jäänyt sellaisia vanhoja propreja, kuten Päijänne, Saimaa, tai Vammala kantasuomalaiseen käyttöön. Nämä vanhimmat proprit ovat vanhinta suomensukuisten kielien kerrosta Suomessa, joka ovat ns. jatkuvuusteorian Suomeen tulon alkuajan nimistöä, mahdollisesti jopa 4000-8.000 vuotta vanhoja nimiä. Nämä proprit eivät ole pohjoissaamelaisia sanoja, vaikka niin väitetään, koska pohjoissaamelaiset eivät ole niitä väestöjä, jotka olisivat asustaneet eteläsuomessa. Nykyisten pohjoissaamelaisten äitilinjojen genetiikka eroaa muista suomalaisista ja eurooppalaisista, sillä heillä yleinen äitilinjan haploryhmä on H1 ja U5b1b, he olisivat peräisin Iberian refugista. Tämä olisi tapahtunut niin, että Iberian väestöä olisi siirtynyt pohjoiseen ja Fennoskandian läntistä reittiä Norjan silloista "kuivaa" rannikkoa pitkin mm. Komsaan n. 9000 eaa. Ks. Suomalaisten geneettiset alkujuuret, Idästä vai lännestä, Huopana, Lappalainen, Savontaus 2006;12 (1);63-81. Nämä nimet eivät ole indoeurooppalaista perua, sillä Suomen alueella ei ole ennen vasarakirvesgermaaneja ollut mitään muita vieraskielisiä väestöjä. Saman asian toteaa suomen kielen professori, Pauli Saukkonen, jatkuvuusteoriaan viitaten. Tämä lainaus on kirjasta nimeltään Suomalais-ugrilaisten kasojen ja kielten alkuperäisongelma, 2006, s. 107: "Baltia, Suomi, Venäjän Karjala ja Skandinavia ovat ainoita maita, jotka ovat saaneet koko väestöpohjansa varmasti vasta jääkauden jälkeen, ja se näkyy myös saamelais- itämerensuomalaisessa kielellisessä erillisyydessä (Viitso 2000). Eivät sinne rynnänneet ensimmäisinä eteläisen Euroopan ihmiset, vaan heidän edellään jään reunan läheisyydessä eläneet. Alkuperäisväestö on ja elää tutkituissa geenilinjoissa ja sen alkuperä voidaan jäljittää. "Tuntematonta" väestöä ei ole enää olemassakaan, ei siihen voida vedota, sillä genetiikka on antanut kaikille nimet. Ei ole myöskään hyväksyttävää sanoa, ettei alkuperäisten asukkaiden tai yleensä esihistoriallisten ihmisten kielestä voi päätellä mitään ja että on voinut tapahtua mitä tahansa. Ei ole voinut tapahtua mitä tahansa, kun tiedetään perusfaktoja väestöistä ja niiden ajallis- maantieteellisestä ja kulttuurillisista suhteista...." Professori, Pauli Saukkonen, 2006:107
Euroopan alkuperäväestöjen kielenvaihto, tarkastelu mm. suomen ja baltin kielet, Seppo Liukko Sivu 20 / 31 Suomensukuisiin liittyvät perusfaktat ovat tiedossa, että voidaan selvittää mikä olisi mahdollista ja mikä ei. Myös tähän nimitutkimukseen liittyvät asiat on selvitettävä kielitieteen ja asutusliikkeiden ja muiden tieteiden avulla, jotta voitaisiin saavuttaa todennäköisyys työhypoteesille, onko Liuko- Liukko - nimi ns. esihistoriallisen ajan nimi Suomessa. Tämän nimitutkimuksen perusteena on huomattava määrä lähdetietoja, erilaisia argumentteja ja tietokantoja poikkitieteellisesti monelta suunnalta tarkasteltuna. Lähdetietoihin viitataan useassa kohdin, lisäksi asiantuntija- lainaukset ovat erikseen raamitettu riittävän informaation ja netti luettavuuden saavuttamiseksi. Kaikki suomalaiset olivat jatkuvuusteorian mukaisia hämäläisiä, vuoteen 2800 eaa. saakka sen jälkeen väestöön assimiloitui vasarakirvesgermaaneja: Suomen pohjoisosien saamelaiset eivät ole alkuperältään geneettisesti jatkuvuusteorian mukaisia suomensukuisia väestöjä, he ovat aikaisemmin suomensukuisiin kieliin puhumansa kielen vaihtaneita baski- väestöjä. Tämä kielenvaihto, on n. 10.000 vanhaa, se on tapahtunut laajan alueen suomensukuisten vaikutuksesta. saamenkielessä on baskin kielen alkuperäisiä substraatteja. Lappalaisuus (tai saamelaisuus) nimityksestä on olemassa virheellinen käsitys. Sisämaan lappalaiset, eivät olleet saamelasia, vaan vanhaa jatkuvuusteorian mukaista varhaiskantasuomea puhuvia väestöjä. Lappalaisuudella tarkoitetaan nimenomaan ei maanviljelyä harjoittavia hämäläisiä (zeme). Tämä sama nimi tarkoittaa hämäläistä, suomalaista ja saamelaista, koska kieli on myös saamelaisilla samaa suomensukuista pohjaa, mutta ei ns. läheistä geneettistä sukulaisuutta. Eikä ns. eteläsaamelaisilla lappalaisilla, jotka jäivät maanviljelijöiksi sisämaassa, ole havaittu merkittävää pohjoissaamelaisten perimää. Sisämaan varhaiskantasuomalaisille (hämäläisille - lappalaisille) väestöille mm. maanviljelyn lainasanat olivat uutta sanastoa vielä rautakaudelta ja jopa monille 1100 - luvulle saakka, jolloin "murre" vaihtui kantasuomeksi. Siksi sisämaan alueilla, rannikon maanviljelyväestön kielen lainasanojen, ääntäminen oli poikkeavaa murretta ja sen vuoksi lainasanaperäiset nimet "muuttuivat" sisämaassa havaittavasti - vaikkakin lievästi. Ääntämisen aiheuttama muutos tapahtui ketjussa; mm. tässä tutkitussa nimessä; Liuko > Liukola > Liukko - Liukkola. Suomi ja hämäläinen - sanojen etymologiasta ja merkityksestä: