Pentti Niemistö, Metla PA 5.9.2013 Männikön harvennustapa ja aika puntarissa 50 v viljelymännikkö: < Alaharvennus Laatuharvennus >
Harvennustapakoe (Kajaani-Iisalmi) Ks. Pentti Niemistö, Metsätieteen aikakauskirja 1994(1) - Perustettu 1987 iältään 30 v viljelymännikköön (Hdom 11 m ja ppa 21 m²/ha) - Kasvu 8,6 m 3 /ha vastaa Motilla laskettua MT-männikköä Mikkeli-Tampere-linjalla - Verrataan alaharvennusta, laatuharvennusta, yläharvennusta +pystykarsintaa ja 10 vuodella viivästettyä ensiharvennusta (kolmena toistona Tapion harvennusmallien mukaan) - Mittaukset + KPL 25 vuodelta + nykypuuston tarkka laatumittaus - Kasvatus kiertoajan loppuun simuloitiin Motilla + optimaalinen apteeraus (H. Kilpeläinen) - Kannattavuusvertailu nettotulojen nykyarvon avulla kokeen perustamishetkeen
Ensiharvennuksen keskiarvot harvennustavoittain Pystypuusto: Harventamaton Alaharvennus Laatuharvennus Yläharvennus 10v viiväst. Harvennus Runkoluku kpl/ha 2066 1010 1302 1358 753 Pohjap.-ala m²/ha 21,0 13,8 13,6 13,6 15,0 Tilavuus m³/ha 108 72 70 69 104 Paksuin oksa mm 23,6 25,3 22,2 22,4 Poistuma: Pystykarsinta Runkoluku kpl/ha 1056 764 708 990 Tilavuus m³/ha 36 38 39 101 Käyttöpuuta m³/ha 32 35 36 93 Keskitilavuus dm³ 35 50 54 102
Tähänastinen kasvu ollut korkein yläharvennuksessa ja viivästetyssä harvennuksessa, pienin alaharvennuksessa Samoin Motilla ennustettu tuleva kasvu
80 v kiertoajalla kokonaistuotos on korkein viivästetyssä harvennuksessa, tukkipuuta tuottaa eniten laatuharvennus, pystykarsinta lisää A-tyvien määrää Alaharvennus tuottaa vähiten
80 v kiertoajalla laatu- ja yläharvennus olivat selvästi alaharvennusta kannattavampia, viivästetyn harvennuksen kannattavuus parani korkokannan noustessa
Harvennuksen viivästäminen lisäsi ensiharvennustuloja, yläharvennus myöhempiä harvennustuloja ja laatuharvennus sekä pystykarsinta niin päätehakkuun kuin koko kiertoajan tuloja. Varhain aloitetut alaharvennukset ovat 80 v kiertoajalla huonoin vaihtoehto.
Harvennustapa, korkokanta ja kiertoaika MT-männikössä Pentti Niemistö 5.9.2013
Männikön ikä (v) harvennustapakokeen harvennuksissa (1-3 kpl) ja vaihtoehtoisten kiertoaikojen mukaisissa päätehakkuissa 1.harv. 2.harv. Päätehakkuu 3. harv. Päätehakkuu Alaharvennus 30 45 60,65,70 60 70,75,80,85 Laatuharvennus 30 45 60,65,70 60 70,75,80,85 Yläharv.+pystyk.* 30 45 60,65,70 60 70,75,80,85 Viiväs. ensiharv. 40 60,65,70 60 70,75,80,85 * Tulokset eivät sisällä pystykarsinnan kustannuksia eivätkä karsittujen runkojen lisähintaa Puutavaralajit ja kantohinnat hakkuukerroittain 1. harvennus 2. harvennus 3. harvennus Päätehakkuu A-tyvet 65 65 Tukit 40 47,5 55 Pikkutukit 20 20 25 Kuitupuu 12,5 13,5 14,5 17,5
2% korolla männikkö kannatti kasvattaa harvennustavasta riippumatta noin 80-vuotiaaksi. Aikaisin aloitettuna (H dom 11 m) laatu- tai yläharvennus kannatti tehdä 3 kertaa, alaharvennus 2 kertaa. 27 cm keskiläpimitta vastasi hyvin edullisinta kiertoaikaa 2% korolla.
3 % korkokannalla männikkö kannatti kasvattaa 65-vuotiaaksi 1-2 harvennuskerralla lukuunottamatta yläharvennusta+pystykarsintaa, jossa parempi oli kolme harvennusta ja 5-10 vuotta pidempi kiertoaika. 27 keskiläpimitta johtaisi noin 15 v optimia (3%) pitempään kiertoaikaan
4 %:n ja sitä suuremmalla korkokannalla männikön optimikiertoaika jäisi harvennustavasta riippumatta alle 60 vuoteen 1-2 harvennuksella. Kiertoajan tukkituotos jäisi pieneksi.
Johtopäätöksiä eri tavoin harvennusmallien (Tapio) mukaisella voimakkuudella harvennetusta männiköstä Aikaisin aloitettu, alaharvennuksiin perustuva kasvatusohjelma kannatti heikosta ja tuotti vähemmän aines- ja tukkipuuta kuin vastaavat laatu- ja yläharvennukset. (osasyynä tässä kokeessa tuulenkaadot) 10 vuodella viivästettyyn ensiharvennukseen perustuva kasvatusohjelma vähensi tukkipuun tuotosta, mutta ei kasvua. Laatuharvennus tuotti eniten tukkipuuta: A-tyviä saatiin keskimäärin 18 m 3 /ha, yläharvennuksella+pystykarsinnalla 3 4-kertaisesti. Yläharvennus kohotti harvennustuloja oleellisesti vasta kolmannessa harvennuksessa, joten se parantaa kannattavuutta vasta korkeilla korkokannoilla. Aikaisessa vaiheessa aloitettu laatuharvennuksiin perustuva kasvatusohjelma oli alaharvennuksia sekä viivästettyä ensiharvennusta kannattavampi vaihtoehto korkokannasta riippumatta.
Lisää johtopäätöksiä 27 cm:n keskiläpimittaan perustuva kiertoaika oli kahdella alaharvennuksella 75 vuotta, kolmella laatu- ja yläharvennuksella 80 ja 85 vuotta ja viivästetyn harvennuksen tapauksessa 79 vuotta. Matalalla 2 % korkonannalla männikön taloudellisin kiertoaika oli noin 80 vuotta vastaten 27 cm keskiläpimittaa ja puusto kannatti tässä tapauksessa harventaa vielä 60-vuotiaana. Alaharvennuksissa kannattavin oli kuitenkin lyhyempi kiertoaika 2:lla harvennuksella. 3 %:n korkokannalla taloudellisin kiertoaika on lyhyempi, noin 65 vuotta, jolloin viimeinen harvennus 60-vuotiaana jätetään luonnollisesti tekemättä. 4 %:n korkokannalla (ja sitä korkeammalla) edullisin kiertoaika jää tukkipuun tuottamisen kannalta kovin lyhyeksi, ilmeisesti noin 55 vuoteen, jolloin kasvatusajan vuotuisesta tukkituotoksesta menetettäisiin 34 % (1,15 m 3 /ha/v) verrattuna 80 vuoden kiertoaikaan. Toisin sanoen, siirtyminen 2% korolla kannattavimmasta kiertoajasta (80 v) 4%:n korolla kannattavimpaan kiertoaikaan (55 v) vähentäisi MT-männikön tukkipotentiaalia noin kolmanneksen. Vastaava vähennys 65 v kiertoajalla olisi 22% (0,66 m 3 /ha/v).
Käsittelytapoina laatuharvennus tai yläharvennus+pystykarsinta eivät tässä vertailussa varsinaisesti pidennä edullisinta kiertoaikaa, mutta niiden vaikutussuunta on kohti pitempää kiertoaikaa ja useampaa harvennuskertaa. Laatutukkien osuuden lisääntyminen näyttää parantavan pidemmän kiertoajan asemaa, mutta merkittävä muutos edellyttäisi laatuhinnoittelun jyrkentämistä. Tukkien järeyteen perustuva laatumaksutapa toisi vielä suuremman muutoksen.
Kiitos