03/2012 FINANSSIMARKKINAKATSAUS Viisi edellytystä toimivalle pankkiunionille Euroalueen yritysten rahoituksesta aiempaa pienempi osa pankkilainoja Luodaanko velkajärjestelyllä yrittäjyyttä? Rahamarkkinoiden viitekorot polttopisteessä Miten varainsiirtoveron korotus vaikuttaa asuntomarkkinoihin?
Lähde: Euroopan komissio VIISI EDELLYTYSTÄ TOIMIVALLE PANKKIUNIONILLE Pääekonomisti Veli-Matti Mattila Komissio teki syyskuussa ensimmäiset pankkiunionia koskevat esityksensä. Suomen finanssiala kannattaa yhteistä pankkivalvontaa mutta pitää unioniin mahdollisesti sisältyvää yhteisvastuuta erittäin ongelmallisena. joiden täyttyminen on FK:n mielestä välttämätöntä, jotta pankkiunioni olisi toimiva ja edistäisi euroalueen rahoitusjärjestelmän vakautta. Nämä edellytykset koskevat yhteistä sääntökirjaa, yhtenäistä kriisienhallinnan työkalupakkia, riippumatonta ja vahvoin valtaoikeuksin varustettua valvojaa, pankkien ja talletussuojajärjestelmien kunnon yhdenmukaistamista sekä omistajien, velkojien ja pankin kotimaan veronmaksajien vastuun korostamista kriisitilanteissa. Komissio esitti viime keväänä visionsa EU:n talous- ja rahaliiton syventämisestä. Sen keskeisenä osana oli pankkiunionin Pankkiunioni tarvitsee yhteisen sääntökirjan ja yhtenäiset työkalut mahdollisia kriisejä varten perustaminen. Asia oli esillä myös kesäkuun lopulla euroalueen maiden huippukokouksessa, jossa esiteltiin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn työryhmän raportti ( Towards a Genuine Economic and Monetary Union ). Kokouksen päätösten seurauksena komissio teki syyskuun puolivälissä eh- Pankkiunionilla tarkoitetaan yleensä kokonaisuutta, joka koostuu dotuksen yhteisestä euroalueen pankkivalvonnasta. Ensimmäisiä ylikansallisesta pankkivalvonnasta, yhteisestä talletussuojajär- päätöksiä asiassa odotetaan vielä tämän vuoden aikana. jestelmästä sekä yhteisestä kriisienhallintatoimien rahoituksesta. Viimeksi mainitut voivat olla kansallisten rahastojen muo- Finanssialan Keskusliitto (FK) julkisti syyskuun alussa oman dostamia kokonaisuuksia tai puhtaasti ylikansallisia järjestelyjä. kannanottonsa pankkiunionista. Siinä esitettiin viisi edellytystä, Finanssialan Keskusliitto (FK) pitää yhteistä eurooppalaista 2
pankkivalvontaa perusteltuna mutta näkee pankkiunionin mahdolliset yhteisvastuuelementit erittäin ongelmallisina. Yhteiset säännöt ovat FK:n mielestä välttämätön edellytys toimivalle pankkiunionille. Pankkien valvonnan pitää unionissa perustua kaikkia koskevaan sääntökirjaan ( single rule book ). Vain tällä tavoin eurooppalainen pankkivalvoja kykenee toimimaan tehokkaasti ja tasapuolisesti. Samalla yhteinen sääntökirja osaltaan takaa, että kilpailutilanne on kaikkien pankkien kannalta reilu. EU:ssa ollaan parhaillaan viimeistelemässä pankkien uusia vakavaraisuus- ja maksuvalmiussäännöksiä (ns. Basel III). Niihin ollaan sisällyttämässä monia kansallisesti harkinnanvaraisia asioita. Jotta yhtenäinen sääntökirja toteutuisi, tulisi uusien säännösten olla mahdollisimman yhdenmukaisia kaikissa EU-maissa. Eurooppalainen pankkivalvontaviranomainen tarvitsee yhteisen sääntökirjan ohella myös yhtenäiset menettelytavat, joiden avulla vaikeuksiin joutuneet pankit elvytetään, järjestellään uudelleen tai ajetaan hallitusti alas. Ongelmiin joutuneita pankkeja tulee kohdella kaikissa maissa samalla tavoin. Komissio teki kesäkuun alussa esityksen pankkien kriisienhallintadirektiivistä. Se sisältää mm. ehdotukset siitä, miten vaikeuksiin joutuneiden pankkien tilanteeseen puututaan ja miten velkojien vastuuta lisätään (ns. bail-in). Komission esitys sisältää kuitenkin paljon kansallisesti harkinnanvaraisia asioita: nämä liittyvät esimerkiksi siihen, missä vaiheessa viranomainen voi puuttua pankin toimintaan ja miten erilaisia velkojia kohdellaan. Tämänkaltaiset kansalliset poikkeamat eivät voi FK:n mielestä olla mahdollisia pankkiunionissa. Eurooppalaisen pankkivalvojan tulee olla täysin itsenäinen Jotta yhteinen sääntökirja ja yhtenäiset kriisienhallintatoimet toteutuisivat myös käytännössä, eurooppalaisen pankkivalvontaviranomaisen tulee olla toiminnassaan täysin itsenäinen ja hyvin ammattitaitoinen. Sama koskee kriisienhallinnasta vastaavaa tahoa, mikäli se on eri kuin pankkivalvoja. Erityisesti kriisitilanteissa vaaditaan viranomaisilta vahvaa riippumattomuutta: suurten jäsenmaiden suuria pankkeja tulee kohdella samalla tavalla kuin pienten maiden pankkeja. Minkä tahansa horjuvan pankin toiminta on tarvittaessa voitava ajaa alas. Reilun kilpailun näkökulmasta on lisäksi tärkeää, että uudella viranomaisella on valtuudet valvoa euroalueen pankkien ohella kaikkia EU:n alueella toimivia pankkeja. Komissio on ehdottanut, että Euroopan keskuspankki (EKP) vastaisi euroalueen yhteisestä pankkivalvonnasta. Tämä on kannatettava ratkaisu. EKP:llä on oltava riittävät resurssit valvonnan hoitamiseen, ja lisäksi valvontatehtävien ja EKP:n rahapoliittisten tehtävien hoitamisen on pysyttävä tiukasti erillään toisistaan. Yhteisvastuu vasta viimekätinen vaihtoehto Yhteisen pankkivalvonnan ohella pankkiunioniin kaavaillaan elementtejä, jotka perustuvat yhteisvastuuseen. Näitä ovat yhteinen talletussuojajärjestelmä sekä kriisienhallinnan rahoitus. Tällaiset yhteisvastuuelementit ovat aina hyvin ongelmallisia, koska niihin liittyy väistämättä moraalikato-ongelmia. Erityisen ongelmallisia ne ovat nykytilanteessa, jossa eri maiden pankkien ja esimerkiksi talletussuojarahastojen tilanteet poikkeavat toisistaan hyvin paljon. FK katsoo, että eri maiden pankkisektorit ja talletussuojajärjestelmät olisi hoidettava yhdenmukaiseen kuntoon, ennen kuin voidaan alkaa edes keskustella yhteisvastuun lisäämisestä. Kuntoon laittamisen tulisi tapahtua pankkien omistajien ja kotimaiden toimesta. Tarvittaessa pankkijärjestelmien rakenteita on uudistettava kovalla kädellä. Vaikka kaikki pankit ja talletussuojajärjestelmät olisi saatettu unionia perustettaessa samalle viivalle, on varauduttava siihen, että yhteisestä pankkivalvonnasta huolimatta jokin maa tai pankki voi pyrkiä hyödyntämään yhteisvastuun elementtejä omaksi edukseen. Moraalikato-ongelman pienentämiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että pankkien omistajien ja velkojien vastuut määritellään tarkoin kriisienhallintaa koskevissa säännöksissä ja että näitä säännöksiä myös sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa tilanteissa. Lisäksi lähtökohtana tulee olla, että kriisienhallinnan kustannukset mikäli pankin omistajien ja velkojien vastuut eivät niitä täysimääräisesti kata hoidetaan ensisijaisesti pankin kotimaan talletussuoja- ja kriisirahastojen varoilla sekä tarvittaessa kyseisen maan veronmaksajien panostuksella. Yhteisvastuu pitää nähdä vasta viimekätisenä vaihtoehtona. Pankkiunioni ei ole ratkaisu nykyiseen kriisiin Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa on toisinaan esitetty, että pankkiunioni auttaisi merkittävästi nykyisen kriisin ratkaisemisessa. Kuten edellä olevasta käy ilmi, eurooppalaisen pankkiunionin rakentaminen jos sellaisesta päätetään on pitkän aikavälin projekti. Unioni on syytä valmistella huolella, ja sen vaikutukset pankkeihin ja kansantalouteen on arvioitava tarkkaan. Yksistään unionin edellyttämän lainsäädännön laatiminen vie helposti vuosia, kuten käynnissä olevat finanssialan sääntelyhankkeet osoittavat. Onkin selvää, että pankkiunioni ei ole ratkaisu nykyiseen kriisiin, vaan sen vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin, ehkä ensi vuosikymmenellä. 3
EUROALUEEN YRITYSTEN RAHOITUKSESTA AIEMPAA PIENEMPI OSA PANKKILAINOJA Analyytikko Elina Salminen Luottolaitosten yrityksille myöntämät lainat ovat supistuneet euroalueella velkakriisin pitkittymisen seurauksena. Suomessa yritysrahoitus toimii kuitenkin edelleen SUHTEELLISEN hyvin ja lainat ovat keskimäärin edullisia. Pankeilla ja muilla luottolaitoksilla on perinteisesti ollut keskeinen rooli eurooppalaisten yritysten rahoituksessa. Euroalueen velkakriisin pitkittymisen seurauksena luottolaitosten myöntämät lainat yrityksille ovat kuitenkin euroalueella vähentyneet. Luottojen tarjonta on joissain maissa kiristynyt, kun pankkien oma varainhankinta on kallistunut ja vaikeutunut. Myös luotonkysyntä on heikentynyt, kun yritykset ovat talouden epävarmuuden vuoksi varovaisia investoimaan tai palkkaamaan uutta työvoimaa. Euroalueella toimivat yritykset turvautuvatkin entistä enemmän muihin rahoitusmuotoihin kuin pankkilainoihin (kuvio 1.). usein ole mahdollisuutta laskea liikkeelle joukkovelkakirjoja. Tilanne euroalueen sisällä on hyvin erilainen eri maissa. Useissa euroalueen maissa pankkien luotonanto yrityksille on supistunut voimakkaasti. Etenkin kriisimaissa, kuten Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa, luottolaitosten yrityksille myöntämät lainat ovat selvästi vähentyneet. Sen sijaan Suomessa, Saksassa ja Hollannissa pankkilainojen osuus yritysten uudessa rahoituksessa oli nettomääräisesti suurempi kuin velkakirjamuotoisen rahoituksen vuoden 2012 ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Suomessa yritysrahoitus on edelleen kasvanut Suomessa luottolaitosten yrityksille myöntämät lainat kasvavat tällä hetkellä noin 8 prosentin vuosivauhtia 1, kun taas euroalueella kasvuvauhti on jatkuvasti hidastunut ja kääntynyt jopa negatiiviseksi kesän aikana. Vuoden 2012 ensimmäisellä vuosipuoliskolla euroalueen yritykset hankkivat nettomääräisesti suurimman osan uudesta rahoituksestaan suoraan velkakirjamarkkinoilta (64 Mrd. EUR), kun taas pankkilainojen takaisinmaksu oli hieman suurempaa kuin uusien lainojen nostot (-8 Mrd. EUR). Etenkin suuret, hyvän luottoluokituksen omaavat yritykset saavat tällä hetkellä hyvin edullisesti rahoitusta velkakirjamarkkinoilta, kun velkakirjasijoittajilla on pulaa hyvistä sijoituskohteista. Pk-yritysten rahoitus on kuitenkin huomattavasti riippuvaisempi pankkirahoituksesta, koska niillä ei Suomen Yrittäjien uusimman pk-yritysbarometrin 2 mukaan talouden ja rahoitusmarkkinoiden kriisiherkkyyteen nähden yritysrahoitus on jatkunut Suomessa melko vakaana. Myös rahoituksen pankkikeskeisyys on säilynyt lähes ennallaan: 76 prosentilla vastaajayrityksistä oli pankkilainaa. Suomessa pankkien vahva vakavaraisuus ja toimiva varainhankinta tukevat luotonantokykyä ja sitä kautta reaalitalouden kehitystä. Lisäksi pankkilainat ovat yrityksille Suomessa keskimäärin edullisia, vaikka marginaaleja onkin kiristyvän sääntelyn takia hiukan nostettu. Yrityksille myönnettyjen uusien pienten pankkilainojen (enintään 250 000 EUR) keskikorko oli heinäkuussa Suomessa 3,04 %, kun se euroalueella oli 4,85 %. Useissa Etelä-Euroopan maissa luottolaitosten yrityksille myöntämien pienten lainojen keskikorot ovat jopa 6-8 %. Kiristyvän sääntelyn 3 pelätään entisestään vaikeuttavan eurooppalaisten pankkien luotonantoa yrityksille. Pankkien luotonantokyvyn turvaaminen olisi kuitenkin hyvin tärkeää Euroopassa, missä etenkin pk-yritykset ovat riippuvaisia pankkilainoista. Rahoituksen saatavuus investoinneille on edellytys talouskasvulle ja uusien työpaikkojen syntymiselle. Kuvio 1. Euroalueen yritysten hankkima nettomääräinen rahoitus vuosittain 1 Lähde: Suomen Pankki 2 Pk-yritysbarometri syksy 2012 (julkaistu 4.9.2012) 3 Basel III/CRD IV 4
Luodaanko velkajärjestelyllä yrittäjyyttä? Johtaja Helena Laine VELALLISEN MAKSUKYVYTTÖMYYDEN VARALLE LUOTU VELKAJÄRJESTELY ON JÄLLEEN AJANKOH- TAINEN. HALUTESSAAN TUKEA KANNUSTAVAA YRITYSILMAPIIRIÄ TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERI JYRI HÄKÄMIES ON EHDOTTANUT, ETTÄ MAKSUOH- JELMAN KESTOA LYHENNETTÄISIIN NYKYISESTÄ KOLMESTA VUODESTA ESIMERKIKSI KAHTEEN VUO- TEEN. LIIKETOIMINNASSAAN EPÄONNISTUNEEN YRITTÄJÄN KOLMIVUOTISTA MAKSUOHJELMAA on VERRATTU JOPA VANKILATUOMIOON, JOKA ESTÄÄ UUDEN YRITYSTOIMINNAN ALOITTAMISEN. ON LISÄKSI ESITETTY, ETTEI MUUTOS VAHINGOTTAISI VELKOJIEN ETUA. 1 Yrittäjyyteen rohkaiseminen ja myönteisen yritysilmapiirin luominen on tärkeää. Keinoja on kuitenkin harkittava tarkkaan. Finanssialan näkemyksen mukaan velkajärjestelyn yhteydessä vahvistettavan maksuohjelman lyhentäminen ei hyvästä tarkoituksesta huolimatta parantaisi yrittäjien asemaa. Nyt olisi maltettava odottaa vireillä olevan velkajärjestelyn uudistamistyön toista vaihetta, joka on parhaillaan oikeusministeriön arvioitavana. Maksuohjelman kestolla on laajempaa merkitystä Ns. henkilökohtaista konkurssia selvitettäessä vuonna 2004 todettiin, että talouden kannalta ratkaisevan tärkeän luottojärjestelmän toimivuus ja tehokkuus edellyttävät velkojien oikeuksien riittävää turvaamista. 2 Maksuohjelman lyhentäminen voisi olla heikentämässä yritystoiminnan edellytyksiä. Aloittavien yrittäjien rahoituksen saatavuus vaikeutuisi. Henkilökohtaisen takauksen vakuusarvo heikkenisi entisestään. Yhä useammin velkojien tulisi vaatia veloille reaalivakuuksia, joita aloittavalla yrittäjällä ei aina ole. Velkojan luottoriskin kasvaessa syntyy myös kustannuspaineita. Pankkien tiukentuvat vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimukset kaventavat niiden mahdollisuuksia rahoittaa asiakkaitaan. Muutoksen seurauksena yrittäjiltä voitaisiin ryhtyä vaatimaan nykyistä laajemmin myös etukäteisvakuuksia tai käteissuorituksia esimerkiksi tavarantoimituksissa. Yrittäjävelallisen asemaa tulisi parantaa sellaisin kohdennetuin toimin, jotka eivät heikennä yleisesti velkojien maksunsaantia. Halutaanko esimerkiksi yksityisvelkojille, kuten takaajille tai vahingonkorvaukseen oikeutetuille yksityishenkilöille tulevia kertymiä myös pienentää? Maksuohjelman kestoa on juuri lyhennetty, joten seuraavaksi tulee arvioida työryhmän muita ehdotuksia, joilla voidaan parantaa myös yrittäjien asemaa. Lyhyt maksuohjelma on suomalainen erikoisuus Asiansa moitteettomasti hoitanut yrittäjä voi tällä hetkellä saada yritystoiminnan päättymisen jälkeen velkajärjestelyn, jossa maksuohjelman pituus on kolme vuotta. Maksuohjelman normaalikesto lyheni vuonna 2010 viidestä vuodesta kolmeen vuoteen. Ohjelma kestää edelleen viisi vuotta tilanteessa, jossa velallisen moitittava menettely muodostaa esteen velkajärjestelylle, mutta painavat syyt puoltavat järjestelyn myöntämistä. Jos velallisella ei ole lainkaan maksuvaraa ja jos maksukyky ei myöskään ohjelman aikana parane, velallisen maksuvelvollisuus poistetaan kokonaan niin ikään viiden vuoden kuluttua. Ohjelman kolmen vuoden kesto on eurooppalaisittain poikkeuksellisen lyhyt. Suurimmassa osassa Eurooppaa ja myös muissa Pohjoismaissa kesto on vähintään viisi vuotta, joskin Tanskassa yrittäjien ohjelma kestää vain kolme vuotta. Iso-Britanniassa veloista voi vapautua vuoden kuluttua konkurssin alkamisesta, paitsi jos oikeus määrää velalliselle kolmivuotisen maksuohjelman. 1 Esimerkiksi Kauppalehti 21.8.2012, s. A 6-7 ja Kauppalehti 22.8.2012, s. A 7. 2 Pauliine Koskelo: Henkilökohtainen velkavastuu ja insolvenssimenettelyt, Oikeusministeriö, Lausuntoja ja selvityksiä 2004:16. Ks. myös samasta aihepiiristä Jussi Kuittinen - Jussi Nikkinen - Petri Sahlström: Velkavastuusta vapautuminen - vaikutukset rahoitusmarkkinoilla, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Julkaisuja 13/2004. 5
Maksuohjelman pituudella on ratkaiseva merkitys velkojille tulevien kertymien kannalta. Vaikka nykyjärjestelmällä velkojille ei kerrykään paljon suorituksia, niiden merkitystä ei tule aliarvioida. parantavia ehdotuksia. Velkajärjestelyn saanut velallinen voisi esimerkiksi jatkaa samaakin yritystoimintaa, mikä ei nykyisin ole mahdollista. Maksuohjelman lyhentämisen tavoitteena oli uusi alku konkurssiyrittäjille Tarvitaan muutakin kuin velkojen järjestely Maksuohjelman lyhentämisen taustalla oli hallituksen vuonna 2009 ns. politiikkariihessä tekemä linjaus velkajärjestelyn kehittämisestä siten, että konkurssiin joutuneet yrittäjät saavat uuden mahdollisuuden. Uudistus valmisteltiin oikeusministeriön vuonna 2009 asettamassa velkajärjestelytyöryhmässä, jonka toisen vaiheen ehdotukset maaliskuulta 2011 ovat oikeusministeriön arvioitavina. Työryhmän lähtöajatuksena oli, että vaikka maksuohjelman kestoa ensivaiheessa lyhennettiin, jatkotyössä pyrittiin siihen, ettei velkojien suorituskertymä pienentyisi. Keinoja kompensoida haittavaikutuksia velkojille haettiin esimerkiksi velallista kannustavilla elementeillä. Työryhmä teki myös yrittäjän asemaa Yrityksen perustamista harkittaessa velkajärjestelyn maksuohjelman pituus ei varmasti ole ratkaiseva asia. Kyse on paljon muusta. Eräänä uutena ajatuksena on, että maksuohjelmaan liittyisi aina taloudellista ohjausta ja tukea velalliselle, jotta hänen taloudenhallintaansa saataisiin kohennettua. Myös yrittäjille tulisi olla tarjolla vastaavia palveluja. Pelkkä velkojen leikkaaminen ei näytä toimivan. Pysähdyttävänä voidaan pitää tietoa, että velkajärjestelyyn hakeutuvista 7-10 % on jo saanut aiemmin velkajärjestelyn. 3 Lähtökohtahan on, että järjestelyn voi saada vain kerran. On syytä harkita tarkkaan, missä vaiheessa tämän mahdollisuuden käyttää. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos teki lokakuussa 2010 kyselytutkimuksen talous- ja velkaneuvonnan asiakkaille. 4 Sen mukaan: Asiakkailla oli velkaa keskimäärin 30 000 euroa ja velkasuhteita 15 kpl. Asiakkaiden velat olivat pääosin kuluttajaluottoja, vippejä ja maksamattomia laskuja. Yritysvelallisten osuus on 2000-luvulla pudonnut puoleen eli 30 prosentista 15 prosenttiin. Lamavelallisten osuus asiakaskunnasta oli enää pieni (7 %). Velallisen maksuvara (tulot miinus menot) oli keskimäärin 208 euroa kuukaudessa. Kolmasosalle ei jäänyt maksuvaraa lainkaan. Niillä henkilöillä, joilla oli maksuvaraa, mediaaniksi muodostui 370 euroa kuukaudessa. Edellisten tietojen perusteella: Nollaohjelmat pois lukien kolmivuotisella ohjelmalla kokonaiskertymä on keskimäärin 13 300 euroa. Jos ohjelma kestää viisi vuotta, kokonaiskertymäksi muodostuu 22 200 euroa. Lisäksi joka kolmas kaikista velkajärjestelyvelallisista maksaa lisäsuorituksia parantuneen maksukyvyn johdosta 5 3 Elisa Valkama: Talous- ja velkaneuvonnan asiakkaat 2010 velkajärjestely tuomioistuimessa vai muu apu? Oikeuspoliittinen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 18/2011. 4 Elisa Valkama: Talous- ja velkaneuvonnan asiakkaat 2010 Velkajärjestely tuomioistuimessa vai muu apu? Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 18/2011. 5 Elisa Valkama: Velaton uusi alku? Velallisten selviytyminen velkajärjestelystä ja tilanne sen jälkeen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 22/2011. 6
RAHAMARKKINOIDEN VIITEKOROT POLTTOPISTEESSÄ Lauri Mikkola, avustava analyytikko Veli-Matti Mattila, pääekonomisti Viimeaikainen keskustelu libor-viitekorkojen peukalointiyrityksistä on herättänyt kysymyksiä myös euroalueen vastaavien viitekorkojen, euriborien, luotettavuudesta. Euriborien peukalointi on huomattavasti liboreita vaikeampaa, koska euriborit lasketaan suuren pankkijoukon antamien korkonoteerausten perusteella. Lisäksi noteerauksien antamista valvotaan, ja ne ovat julkista tietoa. Eri pankkien antamien noteerausten erot ovat kasvaneet euroalueen kriisin myötä, mutta suomalaisten pankkien antamat noteeraukset ovat olleet hyvin lähellä toteutuneita korkoja. Rahamarkkinoiden viitekorot ovat pankkien antamien korkonoteerausten perusteella laskettavia lyhytaikaisia korkoja, joihin esimerkiksi pankkilainojen korot usein sidotaan. Lisäksi niitä käytetään laaja-alaisesti erilaisten rahoitusinstrumenttien hinnoittelussa. Viime aikoina on keskusteltu ennen kaikkea Lontoossa noteerattavien libor-korkojen (London Interbank Offered Rate) peukalointiyrityksistä. Brittiläinen Barclays-pankki tuomittiin kesällä 2012 mittaviin sakkoihin väärinkäytöksistä, joihin sen todettiin syyllistyneen vuosina 2005 09 libor-korkojen noteeraamisessa. Myös eräitä muita suuria pankkeja tutkitaan osallisuudesta liborviitekorkojen peukalointiyrityksiin. Libor-korot ovat keskeisessä asemassa mm. Ison-Britannian ja Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoilla, kun taas euroalueella viitekorkoina käytetään yleensä euribor-korkoja (Euro Interbank Offered Rate). Komissio selvittää parhaillaan, liittyykö euribor-korkoihin vastaavanlaisia väärinkäytöksiä kuin libor-korkoihin. Kuva 1. Pankkien antamien 1, 3 ja 12 kuukauden euriborkorkonoteerausten keskihajonnat Kuva 2. Eri maiden pankkien antamien noteerauksien keskimääräinen poikkeama toteutuneista 1, 3 ja 12 kuukauden euribor-koroista ajalla 4.1.2010 31.7.2012 7
Euriborit eroavat libor-koroista Euribor-korot poikkeavat eräiltä osin olennaisesti libor-koroista, mikä pienentää väärinkäytösten mahdollisuutta. Euribor-korot lasketaan päivittäin 44 pankin antamista noteerauksista. Pankkien määrä on tuntuvasti suurempi kuin libor-korkojen laskennassa. Pankkien antamat euribor-noteeraukset kertovat, millä hinnalla ne arvioivat hyvien pankkien ( prime bank ) olevan valmiita antamaan euroalueella vakuudetonta euromääräistä luottoa toisilleen määräajaksi ( the best price between best banks ). Ne eivät siis kuvaa pankkien oman varainhankinnan hintaa, kuten libor-noteeraukset. Euribor-korot lasketaan karsitun keskiarvon periaatteella siten, että korkeimmat ja matalimmat noteeraukset jätetään pois (15 % molemmista). Suomesta euribor-korkojen laskentaan osallistuvat Nordea Pankki Suomi sekä Pohjola Pankki. Euribor-korkojen laadintaa hallinnoi Euribor-EBF, joka on Euroopan pankkiyhdistyksen (European Banking Federation, EBF) sisarjärjestö. Sen asettamat menettelytapasäännöt (Code of Conduct) ohjaavat noteerauksia antavien pankkien toimintaa. Euribor-EBF myös seuraa pankkien antamia noteerauksia ja valvoo niiden muodostamista. Kaikkien pankkien antamat noteeraukset ovat julkista tietoa, ja ne ovat nähtävillä euribor-ebf:n internet-sivuilla (www.euribor-ebf.eu). Kriisi on tuonut eroja pankkien antamiin noteerauksiin Pankkien antamien euribor-noteerausten hajonta (mitattuna sekä kaikkien noteerausten keskihajonnalla että korkeimman ja matalimman noteerauksen erona) oli hyvin pientä syksyyn 2007 asti. Euroalueen rahoitusmarkkinat toimivat tuolloin häiriöttömästi, ja pankkien näkemykset pankkien välisen luotonannon hinnasta eri maturiteeteissa olivat hyvin yhdenmukaiset. Markkinoiden häiriötilan synnyn myötä noteerausten vaihteluväli alkoi kuitenkin kasvaa syksyllä 2007. Vuotta myöhemmin - Lehman Brothersin konkurssin jälkeen - noteeraukset erkanivat toisistaan voimakkaasti, kun markkinoiden toimintaongelmat kärjistyivät. Noteerausten hajonta väheni jonkin verran vuoden 2009 aikana mutta on euroalueen velkakriisin syventyessä kasvanut uudelleen (kuva 1). Hyvän luottoluokituksen omaavat pankit ovat viime kuukausina antaneet yleensä matalampia noteerauksia kuin huonon luottoluokituksen pankit. Ero näkyy myös maakohtaisissa tuloksissa: kriisimaiden pankkien antamat noteeraukset ovat yleensä olleet monien Pohjois- ja Keski-Euroopan maiden pankkien noteerauksia korkeammat (kuva 2). Tämä voi heijastaa euroalueen rahamarkkinoiden pirstoutumista ja pankkien toimintaympäristöjen suuria eroja. Erojen vuoksi pankkien käsitykset pankkien välisten markkinoiden hinnoista sekä hyvistä pankeista voivat poiketa aiempaa enemmän toisistaan. Nordea Pankki Suomi on ollut mukana euribor-korkojen noteeraamisessa alusta alkaen. Pohjola Pankki liittyi mukaan tammikuussa 2011. Suomalaispankkien antamien noteerauksien poikkeama toteutuneista euribor-koroista on ollut hyvin pieni: ne ovat siten kyenneet hyvin arvioimaan sitä, millä korolla hyvät pankit ovat keskimäärin olleet valmiita luotottamaan toisiaan euroalueella. Suomalaisten pankkien asema turvasatamina useiden muiden pohjoismaisten pankkien ohella on antanut niille hyvän tietopohjan noteerausten laatimiselle, sillä pankeille on ollut runsaasti tarjolla rahoitusta muilta pankeilta. Miten varainsiirtoveron korotus vaikuttaa asuntomarkkinoihin? Rahoitusasiantuntija Ulla Halonen Asuntokauppaan liittyvä varainsiirtoverotus kiristyy ensi vuoden alussa kahdella tapaa. Asunto-osakeyhtiöiden ja kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden varainsiirtovero nousee 1,6 prosentista 2 prosenttiin. Lisäksi veropohjaa laajennetaan koskemaan myös yhtiölainaosuuksia. asuntojen hinnat ovat meillä jo nyt korkeat. Lisäksi kotitalouksien asumiskustannukset ovat voimakkaassa nousussa. Näihin vaikuttavat erityisesti energian ja veden hinnan nousu, kiinteistöverojen korotukset sekä kiinteistönhuoltomenojen ja asuntojen peruskorjausten kasvu. Ensi vuonna jatketaan myös asuntolainojen korkovähennyksen rajaamista, jolloin asuntolainan koroista enää 80 prosenttia on vähennyskelpoisia. Varainsiirtoverotuksen kiristymisen myötä asuntojen tosiasiallinen hintataso eli kotitalouksien asunnosta maksama hinta nousee. Erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa Veronalaiseen kauppahintaan luetaan mukaan jatkossa myös yhtiölainaosuudet, mikä tulee nostamaan asunnonostajan kustannuksia uusissa kohteissa. Käytännössä muutos tarkoittaa sitä, 8
että asunto-osakkeen ostaja maksaa jatkossa varainsiirtoveron asunnon velattomasta hinnasta pelkän myyntihinnan sijaan. Veropohjan laajeneminen vaikuttaa erityisesti rakenteilla olevien ja juuri valmistuneiden asuntokohteiden kauppaan ja saattaa hidastaa sitä erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa yhtiölainaosuudet ovat uusissa kohteissa usein suuria. Mikäli omistusasuntomarkkinoiden toiminta heikkenee veronkiristysten myötä, sillä voi olla vaikutusta kotitalouksien asuinmuodon valintaan. Tällöin vuokra-asumisen suosio voi lisääntyä, mikä saattaa nostaa yleistä vuokratasoa tilanteessa, jossa vuokra-asuntojen tarjontaa ei ole riittävästi. Asuntomarkkinoiden toiminnan heikkeneminen haittaisi myös työvoiman alueellista liikkuvuutta ja sitä kautta koko talouden kehitystä. Varainsiirtoveron muutoksen vaikutukset kiinteistösijoittamiseen Luottolaitoksilla ja vakuutusyhtiöillä on tyypillisesti merkittävää kiinteistösijoitusomaisuutta. Varainsiirtoverotuksen muutoksen myötä säännöksen soveltamisen piiriin kuuluvat jatkossa myös kiinteistösijoitusyhtiöt. Varainsiirtoveron korotus nostaa kiinteistösijoittamisen investointikustannuksia ja laskee sijoitusomaisuuden tuottoprosenttia. Varainsiirtoveron korotus voi saada aikaan asuntokauppojen määrissä ja hinnoissa heiluntaa vuoden vaihteen molemmin puolin. Tilanteessa, jossa sopiva asunto on löytynyt ja mietitään, tehdäänkö kauppa tämän vuoden joulukuussa vai tammikuussa, voi varainsiirtoveron muutoksella olla vaikutusta kaupan tekohetkeen. Talousennusteet Taulukossa ovat finanssimarkkinoilla toimivien FK:n jäsenten viimeisimmät Suomea koskevat talousennusteet julkaisuajankohdan mukaisessa järjestyksessä. Lisäksi taulukossa on suomalaisten ja kansainvälisten ennustelaitosten ennusteita. Yhteenvetotaulukon yksittäisten ennusteiden eriäviin näkemyksiin on hyödyllistä tutustua syvällisemmin kunkin tahon ennusteista. Uusin talousennustetaulukko löytyy FK:n verkkosivuilta: www.fkl.fi Suomea koskevat uusimmat talousennusteet Laatija Bkt, muutos-% Yksityinen kulutus, muutos-% Vienti, muutos-% Investoinnit, muutos-% Kuluttajahintainflaatio*, % Julkaisupvm Työttömyysaste, % 2012 2013 2014 2012 2013 2014 2012 2013 2014 2012 2013 2014 2012 2013 2014 2012 2013 2014 Sampo Pankki 11.9.2012 0,0 1,0 1,5 1,0-2,0 1,5-1,0 1,5 2,9 2,6 7,7 7,9 Handelsbanken 6.9.2012 1,0 2,0 2,8 1,7 1,5 2,2 1,1 5,0 7,0-1,7 2,0 3,9 2,8 2,6 2,4 7,6 7,6 7,4 Nordea 4.9.2012 0,8 1,2 2,8 2,2 1,3 2,0-1,7 2,6 7,1-3,2 0,6 3,8 3,0 2,5 2,3 7,7 8,0 7,9 OP-Pohjola -ryhmä 27.8.2012 0,7 1,4 1,9 1,5-0,8 2,2-2,4 1,4 2,9 2,7 7,6 7,5 Tapiola Pankki 14.6.2012-0,5 0,5 1,5 0,5-2,0 4,0-5,0-1,0 2,7 1,5 8,5 9,0 POP Pankki -ryhmä 13.6.2012-0,4 1,7 1,0 1,4-1,0 4,6-3,8 1,1 2,7 2,4 7,8 7,9 Aktia 16.5.2012 0,3 1,5 2,8 2,6 8,0 7,8 Etla 26.9.2012 0,5 1,0 2,2 1,1 0,6 1,3-1,1 2,7 4,1-1,5-1,3 4,1 2,9 2,9 1,8 7,7 8,0 7,7 PTT 25.9.2012-0,4 0,8 1,0 0,8-2,0 4,0-3,4 0,7 2,8 2,1 7,5 7,9 VM 17.9.2012 1,0 1,0 2,0 1,7 1,1 1,6-0,3 2,5 4,8-0,5-0,2 3,1 2,6 2,4 2,3 7,6 8,1 7,9 PT 4.9.2012 1,4 2,0 1,7 0,8 1,2 4,8-2,3 3,1 3,0 2,8 7,6 7,6 Suomen Pankki 14.6.2012 1,5 1,2 1,6 1,4 1,3 1,6 2,2 5,1 5,2 2,9 2,1 1,7 7,7 7,6 7,5 Euroopan komissio 11.5.2012 0,8 1,6 1,7 1,0 1,9 4,8-1,2 2,8 2,7 2,1 7,9 7,8 OECD 1.5.2012 0,9 2,0 1,7 1,9 0,5 3,3 0,6 1,6 3,2 2,4 8,0 7,7 IMF 17.4.2012 0,5 1,8 2,9 2,1 7,7 7,8 * OECD, IMF ja Euroopan Komissio = yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi Päivitys 26.9.2012 9
Finanssialan Keskusliitto (FK) on toimialajärjestö, joka edustaa turvaan kuuluvia liikenne-, työeläke- ja työtapaturmavakuutuksia. Suomessa toimivia pankkeja, vakuutusyhtiöitä, rahoitusyhtiöitä, Finanssialan Keskusliitolla on noin 450 jäsenyhteisöä ja niiden arvopaperinvälittäjiä, sijoitusrahastoyhtiöitä sekä finanssialan palveluksessa toimii noin 43 000 työntekijää. työnantajia. Osa jäsenistä hoitaa myös lakisääteiseen sosiaali- Finanssialan Keskusliitto Bulevardi 28 00120 Helsinki etunimi.sukunimi@fkl.fi www.fkl.fi