M 17/Ks-57/1/60 KUUSAMO Ylikitkajärvi R. Lauerma 25.11.1960 Radioaktiiviset tutkimukset Kuusamossa 1957. Talvella 1956-57 suoritettiin geologisessa tutkimuslaitoksessa radiometrisiä tutkimuksia mahdollisten radioaktiivisten näytteiden löytämiseksi laitoksen kokoelmista ja varastoista. Tällöin havaittiin heikkoa radioaktiivisuutta mm. kansannäytteessä N:o K/744. Tämä näyte on hematiittia ja sen on lähettänyt opettaja Antti Kunelius Kuusamosta. V. Yletyinen kävi elokuussa 1950 tutustumassa näytteen ottopaikkaan (Kuusamo, Ylikitkajärvi, Uuniniemi). Hänen mukaansa tällä esiintymällä ei ole taloudellista merkitystä (Raportti M 17/Ks-50/1). Esiintymän radioaktiivisuudesta ei tällöin ollut tietoa. Näytteen radioaktiivisuus oli hyvin heikko. Betasäteily vastasi myöhemmin suoritetun mittauksen mukaan vain 0,004 % U 3 O 8 -ekv. Fluorimetrinen analyysi N:o 38/57 antoi tulokseksi 0,000 % U 3 O 8. Näytteen geologinen luonne antoi kuitenkin aihetta käydä suorittamassa paikalla radiometrisiä mittauksia. Kävin paikalla ensimmäisen kerran 31.8.1957 tekn. yo J. Tanilan kanssa. Ylikitkajärven rannalla Uuniniemen NW-päässä olevasta paljastumasta tapasimme voimakkaasti radioaktiivisia osueita. Suoritin jatkotutkimuksia samoin tekn. yo J. Tanilan kanssa aikana 20.-25.9.1957. Tutkimme aluksi yksityiskohtaisesti ko. paljastuman ja suoritimme sitten tunnustelun luonteisia tutkimuksia ympäristössä. Tutkitut alueet on merkitty paljastumakarttaan M 11.1/Ks-57/1. Lisäksi suoritimme autoon asennetulla skintillometrillä radiometrisiä mittauksia etupäässä Ylikitkajärven Uuniniemen S-puolella uusia autoteitä pitkin aina Singerjärvelle asti etelässä. Radioaktiivisia anomalioita emme tavanneet. Voimakkaimmin radioaktiivinen paljastuma on merkitty em. paljastumakarttaan numerolla 4/RL-57. Se on kooltaan n. 10 x 30 m, kaaren muotoinen ja sijaitsee aivan järven rannassa.
Kivilaji on kivilajikartan 1:400.000, kenttähavaintojen ja yhden ohuthieen mukaan kvartsiittia, mutta kivilaji on voimakkaasti tektonisoitunutta ja mineralisoitunutta. Todennäköiseltä vaikuttaa, että paljastumassa esiintyy kaksi eri-ikäistä liuskeisuussuuntaa. Paikka paikoin on havaittavissa likimain E-W suuntainen S-pinta, joka vaikuttaa primääriseltä liuskeisuudelta tai kerroksellisuudelta. Toinen pääsuuntaus näyttää olevan likimain N-S-N 20 E. Jälkimmäinen on useimmiten paljon voimakkaampi ja selvempi kuin edellinen. Se vaikuttaa lähinnä ruhjeliuskeisuudelta. Varmoja kaadehavaintoja ei paljastumasta saanut. Kivilaji koko paljastumassa on pahasti ruhjoutunutta ja rakoillutta. Paljastumassa on karbonaattia muutaman cm² suuruisina läiskinä ja muutaman mm:n levyisinä juonina. Lisäksi on paikoitellen syvälle rapautuneita osueita, jotka myös sisältävät karbonaattia. Nämä osueet ovat epämääräisen muotoisia läiskiä tai juonia, joista suurimmat ovat n. 50 cm:n levyisiä. Väriltään ne ovat yleensä ruskehtavia tai punertavia. Yhdestä tällaisesta karbonaattipitoisesta näytteestä (4 c/rl-57) tehdyn röntgenograafisen määrityksen mukaan on kysymyksessä oleva karbonaattimineraali kalsiittia. Koko paljastumassa on heikkoa hematiittipirotetta. Se esiintyy tavallisesti hyvin kapeina, vain muutaman mm:n levyisinä juonina tai erillisinä kiteinä muodostamatta missään suurempia kasaumia. Muutamissa raoissa ja onkaloissa on sikeröinä omamuotoisia kvartsikiteitä. Suurimmat kvartsikiteet ovat 2-3 cm:n pituisia. Niitten yhteydessä esiintyy lisäksi hiukan fluoriittia. Paljastuma kartoitettiin radiometrisesti geiger-mittarilla n. 50 x 50 cm:n ruuduin ja paikoin tiheämminkin. Mittaus suoritettiin kallion pinnasta. Tulokset on esitetty radiometrisessä kartassa M 25/Ks-57/1. Voimakkaimmin radioaktiivisessa kohdassa nousee radioaktiivisuus 2-3 mr/h saakka. Karkean arvion mukaan vastaa tällainen aktiivisuus noin 0,5 % U 3 O 8 tai 1,5 % ThO 2. Hematiitti-, kalsiitti- ja kvartsimineralisatio näyttää liittyvän lähinnä N-S suuntaiseen ruhjeliuskeisuuteen tai breksioitumiseen. Radiometrisen kartan mukaan on radioaktiivisella mineralisatiolla paikoin samaa tendenssiä, mutta tämä ei ole yhtä selvä. Edellä kuvatun paljastuman lisäksi tapasimme heikkoa radioaktiivisuutta (20-150 mikror/h) useista muistakin paljastumista Uuniniemestä Ylikitkajärven rannalta (hav. numerot 5-6/RL-57 ja 9-10/RL- 57). Myös näissä paljastumissa on kivilaji breksioitunutta kvartsiittia, joka sisältää karbonaattijuonia
ja hematiittipirotetta. Kaikkiaan tapasimme radioaktiivisuutta n. 500 m:n pituiselta alueelta. Radioaktiivisen vyöhykkeen todellisesta ulottuvaisuudesta on kuitenkin vaikea tehdä arvioita, sillä paljastumia löysimme vain järven rannasta ja kivilajin tai ruhjevyöhykkeen kulusta emme saaneet varmoja havaintoja. Kemiallisten analyysien mukaan voimakkaimmin radioaktiivisessa kohdassa (näyte N:o 4 a/rl-57) on 1,49 % ThO 2 ja vain noin 0,01 % U 3 O 8. Saatu tulos täsmää melko hyvin toriumstandardia käyttäen suoritettujen radiometristen analyysien kanssa (1,30-1,54 % ThO 2 -ekv.). Röntgenograafisten tutkimusten mukaan näyte sisältää mm. toriittia (ThSiO 4 ). Koska toriumilla ei nykyään ole sanottavasti kysyntää, ei esiintymä antane tässä vaiheessa aihetta jatkotutkimuksiin. Malmigeologi Liittyy: Kartat M 25/Ks-57/1 M 11.1/Ks-57/1 Analyysit; 38/57, Ra 327/57, Ra 777/59 ja Ra 778/59 Ohuthieet; 7103, 7430, 7431 Pintahie: 5219 Päiväkirja: R. Lauerma 1957 Näytteet: 4/RL-57