Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 Katsauksia ja keskusteluja Ammatillisen aseman muotoutumisen pitkäaikaisseuranta Kari Jusin väitös Ammatillisen aseman rakentuminen (2010) kehystää uranvalinnan taustoja Raimo Lahti 1 Puitteet Esiteltävä, postuumisti julkaistu väitös liittyy kiinteästi kansainväliseen urankehitystutkimuksen perinteeseen, jonka merkittävimpiä nimiä ovat D.E. Super (1990) ja J.L. Holland (1997). Superin keskeisiä käsitteitä ovat uratyypit (mm. vakaa ja epävakaa ura) sekä valintakypsyys (ammatillinen kehitys, minäkuva ja itsen toteuttaminen vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa). Holland perustaa teoriansa kuudelle persoonallisuustyypille ja niitä vastaaville ammattiympäristöille. Tyypit ovat realistinen, intellektuaalinen, taiteellinen, sosiaalinen, johtava ja konventionaalinen. Suomessa uranvalinnan pitkäaikaistutkimusta on tehty ennen kaikkea Joensuun yliopiston psykologian laitoksella: Liisa ja Yrjö-Paavo Häyrynen (1994) selvittivät yliopisto-opiskelijoiden ja yliopistojen pääsykokeissa karsiutuneiden ammatillisen aseman rakentumista Bourdieun (mm. 1993) ja Hollandin teorioihin perustaen. Bourdieun mukaan kullakin suku- ja ikäpolvella on omanlaisensa tapa rakentaa uraansa. Koulumenestys ja sosiaalinen tausta vaikuttivat Häyrysten tutkimuksen mukaan eniten ammatillisen aseman kehitykseen. Sinisalon (1986) tutkimuskohteena olivat peruskoulun päättäneiden pohjoiskarjalaisten koulutus- ja työuran kehitys. Työurat jaettiin vakaisiin, epävakaisiin ja pysähtyneisiin. Kaikki heikot, yksilön henkilökohtaiset, kehitysympäris-tön sekä yhteiskuntatason tekijät kasautuivat niillä, joiden työura oli pysähtynyt. 1 Raimo Lahti, PsT, erikoispsykologi, ammatinvalintapsykologi, Helsingin TE-toimisto / Haapaniemi 77
Katsauksia ja keskusteluja Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 Perhon luokan-opettajien seurantatutkimukset (1982, 1988) koskivat opettajankoulutukseen päässeitä, siitä valmistuneita ja työhön sijoittuneita. Opettajien ammatillisten valintojen varmuus kasvoi opintojen aikana. Luokanopettajaa ihanneammattina pitäneillä hahmottuivat seuraavat kolme varmuuden tyyppiä onnistunut ja persoonallinen valinta, pinnallis-intuitiivinen, perusteltu, mutta passiivinen valinta sekä vastuuntuntoinen virkamiesopettaja. Hollandin teoria toimi tutkimuksessa hyvin opettajien ammatinvalintaa jäsentävänä lähtökohtana. Jusi valmisteli väitöskirjaansa Joensuun yliopiston psykologian laitoksella ja liittymät edellä kuvattuun tutkimustraditioon ovat selvät. Hänen tutkimuksessaan on kuitenkin omanlaisensa aineisto ja lähestymistapa. Tarkasteltavina olivat lukuvuoden -84 ja -85 helsinkiläisabiturientit, joiden uranvalintaa ja sen varmuutta Jusi analysoi lisensiaatintutkimuksessaan (1987). Seurantajänne oli poikkeuksellisen pitkä 15 vuotta; väitöksen Ammatillisen aseman rakentuminen (2010) aineisto kerättiin 1999. Tutkija sitoo teoriankehittelynsä nopeaan yhteiskunnan ja työelämän kehitykseen viime vuosituhannen loppuvuosikymmeninä ja lainaa sosiologi Sennett iä (2002), joka kirjoittaa jatkuvuuden ja pitkäjännitteisyyden katoamisesta työelämässä, nopean voiton tavoittelusta. Työntekijöihin kohdistuva joustavuuden vaatimus kasvaa ja voittajat asemoivat itsensä mahdollisuuksien verkostoon. Epäonnistumiset, uran katkeamiset, koskevat yhä useammin myös perinteistä keskiluokkaa. Työelämässä tarvitaan nykyään enemmän tervettä itsetuntoa. Työelämän kovuuteen Jusi tutustui läheltä Wärtsilän telakan alasajossa, jossa hän toimi psykologina (1989). Jusin näkemyksiin suomalaisen työelämän kehityksestä on vaikuttanut paljon myös Kauppinen, joka väitöskirjassaan (1992) totesi työmarkkinamallin muutoksen yhteiskuntakorporatismista yrityskorporatismiin. Kauppinen ennakoi osuvasti osaaikatyön ja määräaikaisten työsuhteiden lisääntymisen 2000-luvulle siirryttäessä. Työelämän muutosten nopeutumisen Jusi yhdistää informaatioteknologiaan ja tietotyöläisyyden lisääntymiseen, mikä Suomessa oli havaittavissa selvästi jo seurantatutkimuksen ajanjaksona 1980 ja -90-luvuilla (mm. Blom, 1999). Ydin (Perho, 17.5.2010) Jälkiteolliseen työelämään sopivasti Jusi päätyi ottamaan tarkastelujensa lähtökohdaksi tutkittavien ammatillisen aseman ja sen muutokset jähmeämmän, savupiipputeollisuuden aikaan paremmin sopivan uratyypin sijasta. Tutkija päätyi tähän käsitteelliseen näkökulmaan huolellisen tilastollisen tarkastelun tuloksena. Ammattitaidon tason ja työn vaativuuden perusteella tutkittavat luokitetettiin keskitason osaajiin, keskitason ylittäjiin, ekspertteihin ja johtajiin. Ryhmittely teki parhaiten ymmärrettäväksi aineistossa ilmenevät monet tilastollisesti merkitsevät erot. Niiden esiin saamista auttoi myös tutkittavien riittävän suuri lukumäärä, 202 naista ja 139 miestä. Tärkeä tutkimustekninen ratkaisu oli miesten ja naisten erottaminen omiksi ryhmikseen, kun ilmeni, että sukupuolten ammatillisen aseman muotoutuminen oli omanlaistaan. Koko aineistosta 40 %:ia kuului keskitason osaajiin ja ylittäjiin, lähes 40 %:ia ekspertteihin ja runsas viidennes johtajiin. Naiset olivat yliedustettuna keskitason osaajissa ja ylittäjissä, miehet johtajissa. Naisia oli johtajissa vain runsas kymmenesosa. Ekspertit ja johtajat pitivät työtään haasteellisena ja luovana ja olivat tyytyväisempiä tehtäviinsä ja taloudelliseen asemaansa kuin keskitason 78
Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 Katsauksia ja keskusteluja ylittäjät ja erityisesti keskitason osaajat. Johtajat olivat kokonaisvaltaisesti tarkastellen elämäänsä tyytyväisin ryhmä. Miesjohtajat valittivat vähäistä vapaa-aikaansa. Itsearvostus tunne selviytymisestä, onnellisuus ja usko itseen osoittautui varsin pysyväksi ominaisuudeksi seuranta-aikana. Erityisesti naisjohtajien itsearvostus oli selvästi korkeampi kuin muissa ammattiasemissa olevien naisten. Myös miesjohtajat kokivat vähiten itsearvostukseen liittyviä pelkoja ja puutteita. Miesjohtajien itsearvostus oli jo lukion päättöluokalla selvästi muita vahvempaa. Toisin kuin itsearvostus, Hollandin teorian mukainen ammatillinen minäkuva muuttui sekä miehillä että naisilla vuodesta 1984 vuoteen 1999. Naisilla taiteellisuus väheni kaikissa ammatillisissa ryhmissä, sosiaalisuus ja konventionaalisuus lisääntyivät keskitason osaajilla ja eksperteillä, realistisuus ja konventionaalisuus lisäksi myös keskitason ylittäjä -naisilla. Miesten ryhmissä kasvoivat yhtä lailla sosiaalisuus ja konventionaalisuus, keskitason ylittäjillä naisten tapaan myös realistisuus. Erityisesti keskitason osaaja -miehet ja naiset ilmensivät tyytymättömyyttään työtilanteeseensa halullaan vaihtaa ammattia. Vain neljännes miehistä aikoi jatkaa ammatissaan, naisista 40%:ia. Johtajilla ja eksperteillä oli vakiintunein työtilanne. Muutospaineet liittyivät luonnollisesti koulutukseen, erityisesti sen puutteisiin keskitason osaajilla ja ylittäjillä. Keskitason osaaja -miehistä 40 %:lla ei ollut mitään ammatillista koulutusta. Vuoden 1999 ammatinvalintapulmat voidaan yhdistää lukioajan -84 85 koulutustavoitteisiin. Naisten ryhmissä koulutusalatavoite jäi toteutumatta kokonaisuutena 53 %:lla, keskitason osaaja -naisista 70%:lla. Koulutustaso-tavoitteestaan jäivät useimmin sekä naisista että miehistä keskitason ylittäjät (2/3-osaa). Sosiaalisen taustan tekijöistä perheen eheys vaikutti vain miehillä heidän tulevaan ammattiasemaansa. Johtajilla oli keskimääräistä useammin ehjä lapsuuden perhe, keskitason osaajista yli puolella oli yksinhuoltaja- tai avioeroperhe. Pojilla perheen pulmat haittasivat enemmän sekä lukio-opintoja että vastaista ammatillista suuntautumista. Perheen merkitystä miesten menestykselle osoittaa, että miesjohtajat olivat naimisissa muihin ryhmiin kuuluvia useammin. Molempien sukupuolten johtajilla vanhemmat olivat tärkeitä ammatillisen tiedon lähteitä ja neuvottelukumppaneita ammatinvalintaasioissa, yleisesti myös eksperteillä. Tutkittujen naisten vanhempien koulutustaso ja ammatillinen asema vaikuttivat jälkeläisten myöhempään tilanteeseen selväpiirteisemmin kuin miesten: Keskitason osaajien isien koulutustaso oli matalin, eksperttien isien korkein, johtajien melko matala. Naiseksperttien äidit olivat odotusarvoa useammin ylempiä toimihenkilöitä. Mielenkiintoisen yksityiskohta on, että naisyrittäjien jälkeläisistä tuli aina keskitason osaajia tai -ylittäjiä, ei eksperttejä eikä johtajia. Miehillä isien korkeakoulututkinto liittyi yllättävän usein jälkeläisen jäämiseen keskitason osaajiksi. Mies- ja naisjohtajat ja ekspertit menestyivät parhaiten lukiossa ja tähtäsivät määrätietoisesti ylioppilaspohjaisiin ammatteihin. Keskitason osaaja -naiset olivat lukioaikanaan vapaa-aikaan keskittyviä joutokäynnillä olijoita ja harrastavia vaihtoehtoispuuhailijoita, saman ryhmän miehet tyypillisimmin vetäytyjiä. Motivaatio pitkään koulutukseen oli suurin eksperteillä, seuraavaksi johtajilla. Hollandin uratyyppien mukaan mies- ja naisjohtajat olivat ylivoimaisesti muita useammin yrittävään E-tyyppiin kuuluvia. Naisekspertit olivat intellektuaalisia, tutkivia ja taiteellisia, miehistä ekspertit tutkivampia kuin keskitason osaajat ja -ylittäjät. 79
Katsauksia ja keskusteluja Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 Johtajien yrittävyys ja eksperttien tutkivuus ennakoivat tulevaa ammatillista asemaa jo lukion päättöluokalla. Eri ryhmien ammatilliset arvot sopivat Hollandin teorian mukaisiin eroihin. Saavuttaminen ja suoriutuminen korostuivat eksperteillä ja johtajilla. Ekspertit arvostivat älykkyyttä, johtajat rahan ansaitsemista. Kootusti voi sanoa, että sijoittumista eri asemiin ennustivat parhaiten hyvä menestys lukiossa sekä määrätietoinen ja tavoitteellinen ponnistelu yliopistotasoisiin opintoihin. Erityisesti johtaja-miehillä lapsuuden perheen eheys oli tärkeä myöhemmän menestyksen kannalta. Keskitason osaajat ja ylittäjät tulivat muita useammin ero- ja yksinhuoltajaperheistä. Kodin koulutuspääoman merkitys korostui eksperttien myöhemmän ammatillisen aseman muotoutumisessa. Arvio Jusin tutkimus edustaa positivistis-tilastollista, käyttäytymistieteellistä psykologiaa, jossa on runsaasti yleisiä yhteiskuntatieteiden aineksia. Tutkimuksen näkökulmilla ja tuloksilla on yhteiskunta- ja työpoliittista arvoa ja ne antavat perusteita ammatinvalinnanohjaustyön suuntaamiseen -auttavat sijoittamaan asiakkaiden yksilölliset tilanteet yleisempään kehykseen. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta on merkille pantavaa, että helsinkiläisestä ylioppilas-aineistostakin erottuvat näin selvästi menestyjät ja heikommin pärjäävät. Sosiaalinen tausta ja henkilökohtainen motivaatio ennakoivat osuvasti jo lukiolaisten tulevaa ammatillista kehitystä. Häyrysten (1994) tutkimusten tapaan lukiomenestys ja sosiaalinen tausta ovat tämän tutkimuksen parhaita ennustavia muuttujia. Ylioppilasaineistosta erityisesti ekspertit ovat lähimpänä Häyrys-ten tutkimia menestyneitä ryhmiä. Lähimmäksi Sinisalon (1986) huonoosaisia peruskoululaisia, joiden työura oli pysähtynyt, sijoittuvat ylioppilasaineiston keskitason osaajat, joilta puutui usein ammatillista koulutusta ja joiden perhetausta oli rikkonainen. Psykologista apua ja tukea ammatillisen identiteettinsä rakentamisessa tarvitsevat keskitason osaajien ja -ylittäjienkin joutokäynnillä olevat, vaihtoehtoispuuhailijat ja vetäytyjät. Erityisesti näiden ryhmien pulmallisista perheistä tulevat pojat ovat heikoilla, eivätkä löydä ratkaisuja omin voimin. Hollandin teoriaan pohjaava kiinnostustesti on ammatinvalinnanohjauksessa paljon käytetty menetelmä. Tässä tutkimuksessa sen arvo ammatillista suuntautumista jäsentävänä ja ennakoivana lähtökohtana vahvistui (vrt. mm. Perho 1982, 1988). Lukiolaiset, joiden kiinnostukset painottuivat yrittämiseen/johtamiseen sijoittuivat viidentoista vuoden kuluttua usein johtaviin asemiin, intellektuaalisia ja taiteellisia intressejä esiin tuoneet eksperteiksi. Keskitason osaajat ja -ylittäjät eivät useissa tapauksissa olleet edenneet ammatillisten kiinnostustensa mukaisiin asemiin, olivat tyytymättömiä ja halusivat vaihtaa ammattia. Samat ryhmät ovat siis ohjauksen tarpeessa sekä lukion päättövaiheessa että keski-iän kynnyksellä. Käytännön ammatinvalinnanohjaus, psykologien asiakastyö, on enemmän hermeneuttista, tulkitsevaa ja ymmärtävää sielutiedettä. Tämän tutkimuksen itsearvostusta mittaavat muuttujat tulevat kiinnostustekijöiden ohella lähimmäksi käytännön psykologiaa. Havaittu itsearvostuksen pysyvyys ja tärkeys ammatillisen aseman muotoutumisessa perustuvat Superin teorian mukaisen käyttäytymistä ja kokemuksia mittaavaan inventaariin. Tulos vastaa täysin kehitys- ja syvyys-psykologiseen arviointiin pohjaavia jokapäiväisiä, ammatinvalintapsykologin työssä tehtäviä observaatioita. Hyvä ja vakaa 80
Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 Katsauksia ja keskusteluja itsetunto on olennaisen tärkeä onnistuneen ammatillisen suuntautu-misen rakentamisessa. Jos itsearvostus on heikko tai horjuva, ammatillisen identiteetin integroiminen on vaikeaa. Tämä näytti olevan keskitason osaajien ja ylittäjien tilanne jo lukiossa. Esitelty tutkimus edustaa jo osin mennyttä maailmaa. Sennett in (2002) kuvaama jatkuvuuden ja pitkäjännitteisyyden katoaminen asettaa yhä kovemmat vaatimukset ihmisten itsetunnolle ja identiteetin rakentamiselle myös suomalaisessa, nopean muutoksen informaatioyhteiskunnassa. Joustavuuden vaatimusten edessä keskiluokkakin on kovilla. Tästä esimerkkinä ovat hyvissä asemissa olleet, loppuun palaneet puurtajat, joita tulee paljon ammatinvalinnanohjauksen asiakkaiksi. Seurantatutkimus ammatillisen suuntautumisen muotoutumisesta kvartaalitalouden olosuhteissa olisi nyt ajankohtainen. Lähteet Blom, R. (1999) Mikä Suomessa muuttui? Sosiologinen kuva 1990-luvusta. Helsinki:Gaudeamus. Bourdieu, P. & al. (1993) Misère du monde. Editions du Seuil. Holland, J.L. (1997) Making vocational choices: A Theory of Vocational Personalities and Work Environments (32. ed.). Lutz, FL: Psychological Assessment Resources, Inc. Häyrynen, L. & Y-P. (1994) Akateeminen kenttä ja elämänrata; suomalaisen ylioppilaspolven pitkittäistutkimus 1965 83. Teoksessa Perho, H. & Sinisalo, P. (1994) Näkökulmia elämänkulun ja ammattiurien tutkimukseen. Soveltavan psykologianlaitoksen monografioita 7 (s. 12 31). Helsinki: Suomen Psykologinen seura. Jusi, K. Abiturienttien uranvalinta ja uranvalintavarmuuden kehittyminen. Tutkimus helsinkiläisten lukuvuoden 1984 1985 abiturienttien uranvalinnan lähtökohdista ja uranvalintavarmuuden ehdoista. Työvoimapoliittisia tutkimuksia nro 71. Helsinki:Työvoimaministeriö. Jusi, K. (1989) Vuosaaren telakan sulkeminen ja työvoimahallinnon toiminta. Raportti telakkateollisuuden rakennemuutoksesta ja sen työvoimapoliittisesta ja muusta hoidosta vuosina 1986 1988. Työvoimapoliittisia tutkimuksia nro 84. Helsinki: Työvoimaministeriö. Jusi, K. (2010) Ammatillisen aseman rakentuminen. Seurantutkimus abiturienttien ammatilliseen koulutukseen ja työelämään sijoittumisesta. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 14/2010. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Kauppinen, T. (1992) Suomen työmarkkinamallin muutos. Työpoliittinen tutkimus no 30. Helsinki: Työministeriö. Perho, H. (1982) ammatti- ja opintosuuntautumisen luonne ja merkitys luokanopettajan opinnoissa. Joensuun korkeakoulun julkaisuja A 23. Joensuu: Joensuun korkeakoulu. Perho, H. (1988) Kahdeksan vuotta luokanopettajan opintojen aloittamisesta. Seuranta valinnasta työelämään. Teoksessa Perho, H. (toim.) Opettajan ammatillista kehittymistä ja opettajan koulutusta tutkimassa (s. 1 21). Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja B. Teoriaa ja käytäntöä 29. Perho, H. Ammatillisen aseman rakentuminen. Esittely Kari Jusin väitöstutkimuksen julkaisutilaisuudessa Psykologiliitossa 17.5.2010. Sennett, R. (2002) Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa. Jyväskylä: Vastapaino. Sinisalo, P. (1986) Työvoimaura ja yksilön kehitys. Työvoimapoliittisia tutkimuksia nro 63. Helsinki: Työvoimaministeriö; suunnitteluosasto. 81
Katsauksia ja keskusteluja Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2010 Super, D.E. (1990) A Life-span: Lifespace approach to career development. In Brown, D. & Brooks, L. and al. Career choice and development: Applying contemporary theories to practice (pp. 197 261). (2. ed.) San Francisco: Jossey- Bass. 82