Koitelaisen ja Kevitsan (Keivitsan) ympäristön malmipotentiaali Tapani Mutanen

Pohjois-Suomen yksikkö M10.1/2007/64 3.12.2007 Rovaniemi Koitelaisen ja Kevitsan (Keivitsan) ympäristön malmipotentiaali Tapani Mutanen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro 3.12.2007 Tekijät Tapani Mutanen Raportin laji M10.1 Toimeksiantaja Sodankylän kunta/kevitsan kaivoshankkeen ohjausryhmä Raportin nimi Koitelaisen ja Kevitsan (Keivitsan) ympäristön malmipotentiaali Tiivistelmä Tässä raportissa on esitetty arvio metallien, teollisuusmineraalien ja rakennnuskivien esiintymismahdollisuuksista ns. Keski-Lapin vihreäkivialueella ja sitä ympäröivien syväkivien alueella Koitelaisen-Kevitsan ympäristössä. Aluksi esitetään lyhyt katsaus malminetsinnän historiaan ja alueen kallioperägeologiaan. Omassa luvussaan selostetaan, mikä merkitys, ja mitä vaikeuksia, malmipotentiaalin arvioinnille on Keski-Lapille tyypillisellä rapautumisella. Alueen malmimahdollisuuksien arvioinnin pohjana on löytyneet kaivannaisesiintymät ja kaivannaisaiheet. Esitetään arvioinnit seuraavien kaivannaistyyppien ja kaivannaisten esiintymismahdollisuuksista: massiiviset tulivuorentoimintaan liittyvät kiisumalmit (ns. VMS-malmit: sinkki, kupari, lyijy, hopea ja kulta), koboltti, nikkeli-kupari, kupari, platinaryhmän metallit-kulta, kromi, kulta, molybdeeni, lyijy-sinkki, rauta, titaani, vanadiini, apatiitti, uraani, kalkkikivi (dolomiittikalkkikivi), talkki, vermikuliitti, kaoliini, alumiinisilikaatit, grafiitti, teollisuuskivet ja rakennuskivet. Todetaan, että varsinkin kiisumalmeja (VMS, nikkeli, kupari, koboltti) ja kalkkikiviä esiintyy todennäköisesti paljon yleisemmin kuin mitä tunnettujen esiintymien määrästä voisi päätellä. Kallion pinnassa esiintyvinä on kiisumalmiaiheita tähän mennessä löytynyt joki- ja purouomista ja kalliota louhittaessa, yleensä sattumanvaraisesti. Kultaesiintymistä tunnetaan vasta pieni osa. Alueella on jo huomattavan suuret tunnetut, hyödyntämistä odottavat varannot (kromi, vanadiini, platinaryhmän metallit, nikkeli, kupari). Kaikki tähän mennessä löytyneet kaivannaisesiintymät ovat pitoisuuksien kannalta verraten laihoja, suhdanteista riippuen joko heikosti kannattavia, kannattavuuden rajalla tai sen alapuolella. Liitteinä on esitetty raportin pohjana oleva kirjallinen aineisto (liite 1), lyhyt kuvaus kaivannaisesiintymistä (liite 2), taulukkomuotoinen esiintymäluettelo (liite 3), esiintymien sijainnit aeromagneettisen matalalentokartan pohjalla (liite 4) ja alueen yleisgeologinen kartta ja suojelualueet (liite 5). Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Keski-Lapin vihreäkivivyöhyke, malminetsintä, rapautuminen, geofysiikka, geokemia, malmimahdollisuudet, metallit, sinkki, lyijy, kupari, nikkeli, koboltti, kulta, platinaryhmän alkuaineet, hopea, kromi, rauta, vanadiini, titaani, uraani, molybdeeni, kalkkikivi, dolomiitti, talkki, vermikuliitti, kaoliini, alumiinisilikaatit, grafiitti, teollisuuskivet, rakennuskivet Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Lapin lääni, Sodankylä Karttalehdet 3713, 3731, 3714, 3723, 3741, 3732 Muut tiedot Arkistosarjan nimi Lausunnot luonnovaroista Kokonaissivumäärä 12 s. + 5 liitettä Yksikkö ja vastuualue PSY/501 Allekirjoitus/nimen selvennys Kieli suomi Arkistotunnus M10.1/2007/64 Hinta Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Julkisuus ei julkinen, vapautuu 01/2009 Tapani Mutanen

GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Date / Rec. no. 3.12.2007 Authors Mutanen, Tapani Type of report M10.1 Title of report Koitelaisen ja Kevitsan (Keivitsan) ympäristön malmipotentiaali Commissioned by Sodankylän kunta/kevitsan kaivoshankkeen ohjausryhmä Abstract The potential of occurrences of metals, industrial minerals and building stones in the Central Lapland Greenstone Belt and surrounding areas are assessed. The first two chapters deal with the exploration history and general bedrock geology. Then the significance of pre-glacial weathering with regard to the estimation of ore potential is considered. The ore estimation of ore potential is based mainly on the known mineral finds. The known and possible mineral types include massive volcanogenic sulphide deposits (VMS) with zinc, copper, lead, silver and gold, cobalt, nickel-copper, copper, platinum-group elements with or without gold, molybdenum, lead-zinc, iron, titanium, vanadium, apatite, uranium, limestone and dolomite, talc, vermiculite, kaolin, aluminium silicates, graphite, industrial stones and building stones. The potential for sulphide ores (VMS, nickel, copper, cobalt) and limestones is greater than what could be reasoned from known occurrences. The sulphide occurrences in bedrock found thus far occur along water courses (rivers, creeks) or in hard rock quarrying. Only a small fraction of gold deposits has been found. Large unexploited resources of chromium, vanadium, platinum-group elements, nickel and copper are already known in the area. All mineral deposits found are of low grade and, depending on commodity prices, marginally profitable at best, or below the pay threshold. Appended materials: Literature and unpublished reports (Appendix 1), short description of known mineral deposits (Appendix 2), table of mineral deposits and their localities (Appendix 3), mineral occurrences in the lowaltitude gray-tone aeromagnetic map (Appendix 4) and geological map, with protected nature areas (Appendix 5). Keywords Central Lapland Greenstone Belt, exploration, weathering, geophysics, geochemistry, ore potential, metals, industrial minerals, industrial stones, building stones Geographical area Finland, Lapland province, Sodankylä Map sheet 3713, 3731, 3714, 3723, 3741, 3732 Other information Report serial Total pages 12 + 5 apps. Unit and section Northern Finland Office/501 Signature/name Language Finnish Archive code M10.1/2007/64 Price Project code Signature/name Confidentiality confidential until 01/2009 Tapani Mutanen

Sisällysluettelo Kuvailulehti Documentation page 1 LYHYT KATSAUS LAPIN MALMINETSINNÄN HISTORIAAN 1 2 ALUEEN RAJAUS, KAIVANNAISTYYPIT JA LÄHDEAINEISTO 1 3 ALUEEN GEOLOGIA 1 4 RAPAUTUMISEN MERKITYS 3 5 ALUEEN MALMIPOTENTIAALI 4 6 MALMIPOTENTIAALISET KIVILAJIYKSIKÖT JA MUODOSTUMAT 12 7 LIITTEENÄ OLEVA AINEISTO 12

1 1 LYHYT KATSAUS LAPIN MALMINETSINNÄN HISTORIAAN Lukuun ottamatta aikaisempia yksittäisiä malminetsintätyömaita (Sirkka, Riikonkoski ja Porkosen-Pahtavaaran alue Kittilässä, Lemmenjoki ja Laanila Inarissa, Mäkärärova Sodankylässä, Sokli Savukoskella, ym.) voimallinen, järjestelmällinen malminetsintä alkoi Lapissa vasta 1970- luvun alkupuolella. Tämän raportin valmistelussa käytetyssä julkaisu- ja raporttiaineistossa (liite 1) vain neljä on tehty ennen vuotta 1972, sen jälkeen tehtyjä on 63. On kylläkin otettava huomioon, että menneinä aikoina malminetsinnöistä ei säännöllisesti eikä tarkasti tehty kirjallisia raportteja. Näin oli erityisesti tapauksissa, joissa tutkimuskohteessa ei tehty valtausta; tosin valtausraportitkin olivat usein niukkasanaisia. Malmiyhtiöiden (Rautaruukki Oy, Outokumpu Oy) omat, perusteellisemmat raportit ja muu tutkimustieto ovat tulleet julkisesti saataviksi vasta näinä vuosina, mutta toistaiseksi niitä ei vielä saa helposti luettavaksi. Tämä raportti perustuu pääasiassa julkaisuihin ja GTK:n RAO-tietokannassa oleviin raportteihin; joitakin ulkopuolisten malminetsijöiden raportteja on löytynyt VALTRAP- ja LOPPI-tietokannoista. 2 ALUEEN RAJAUS, KAIVANNAISTYYPIT JA LÄHDEAINEISTO Tässä raportissa käsittelen Koitelaisen ja Kevitsan (Keivitsan) ympäristön malmipotentiaalia. Alue käsittää Sodankylän kunnan koillis-, pohjois- ja luoteisosat ja pienen alueen Savukosken kunnan luoteisosasta, karttalehdillä 3713, 3731, 3714, 3723, 3741 ja 3732. Neliömäisen alueen eteläraja on Sodankylän kirkonkylän tasalla, itäraja Värriö-Lokka linjalla, pohjoisraja linjalla Lokka-Pomovaara ja länsiraja Pahtavaaran-Kaaresselän linjalla. Metallisten aiheiden lisäksi käsitellään teollisuusmineraaleja, teollisuuskiviä ja rakennuskivinä. Seuraavassa näistä kaikista käytetään lyhyyden vuoksi nimeä malmi. Malmimahdollisuuksien arvio perustuu löydettyihin esiintymiin ja malmiaiheisiin (esim. lähtöpaikan suhteen selvittämättömät lohkareet), yleiseen geologiaan, saatavilla olevaan geofysikaaliseen aineistoon (lähinnä GTK:n matalalentokartat) ja geokemialliseen tietoon (pääasiassa moreenin ja rapakallion geokemia). Tämän raportin pohjana oleva kirjallisuusaineisto on liitteessä 1, lyhyt kuvaus esiintymistä liitteessä 2. Malmiaiheet on esitetty taulukossa liitteessä 3, ja niiden sijainnit magneettisen matalalennon harmaasävykartan pohjalla liitteessä 4. 3 ALUEEN GEOLOGIA Alueen kivet ovat iältään prekambrisia (ikä yli 570 miljoonaa vuotta). Tällä alueella kallioperä koostuu alaproterotsooisista muuttuneista (metamorfoituneista) laavakivistä ja kerroskivilajeista (sedimenttikivistä), joiden ikä on n. 2000 2500 miljoonaa vuotta. Runsaasti laavakiviä sisältäviä vanhoja alueita nimitetään vihreäkivivyöhykkeiksi; tämä alue on osa ns. Keski-Lapin vihreäkivivyöhykettä. Laavakivet ovat alkuperältään emäksisiä (mafisia) basaltteja, ultraemäksisiä (ns. ultramafisia) komatiitteja tai happamia dasiittisia tai ryoliittisia laavoja. Varsinaisten laavojen lisäksi on tulivuorentuhkista syntyneitä kiviä (tuffeja) ja tuliperäisen tuhka-aineksen ja sedimenttiaineksen sekoituksia (tuffiitteja). Sedimenttikivet ovat alkuperältään savia (peliittejä: fylliittejä, kiilleliuskeita ja kiillegneissejä), hapettomissa oloissa kerrostuneita sulfidi-grafiitti-

2 pitoisia savia (ns. mustaliuskeet), kvartsirikkaita hiekkoja (kvartsiitit), kvartsi-maasälpähiekkoja (arkoosit) ja kalkkiliejuja (kalkkikivet, dolomiitit). Laavakivi-sedimenttikivipinkkoihin on useissa vaiheissa ja pitkällä aikavälillä tunkeutunut syvältä maankuoren alapuolelta vaipasta emäksisiä sulia (magmoja), jotka eivät ole purkautuneet maanpinnalle tai meren pohjaan laavoina vaan ovat levinneet enemmän tai vähemmän kivilajikerrosten suuntaisiksi magmasäiliöiksi. Näiden magmasäiliöiden hitaasti kiteytyessä syntyi erilaisista kivilajikerroksista koostuvia muodostumia, ns. kerrosintruusioita ja ohuempia laattamaisia, maansisäisiä magmapurkaumia, kerrosjuonia, ns. sillejä. Kerrosintruusioiden alkuperäinen paksuus on jopa yli 2 km (Koitelainen), kerrosjuonien paksuus on muutamista metreistä muutamaan sataan metriin. Jako kerrosintruusioihin ja kerrosjuoniin on luonnollisestikin jossain määrin mielivaltainen. Vanhimmat kerrosintruusiot tällä alueella (esim. Koitelainen) ovat n. 2450 miljoonan vuoden ikäisiä; Rantavaaran intruusion (Moskuvaaran eteläpuolella) ikä on n. 2150 miljoonaa vuotta, Kevitsan (ns. Keivitsa-Satovaara -kompleksi) ikä on 2057 miljoonaa vuotta. Intruusioiden iät on määritetty GTK:ssa erilaisilla isotooppimenetelmillä. Intruusion alaja yläpuolella olevat sivukivet ovat ainakin jonkin verran vanhempia kuin itse intruusio. Vihreäkivivyöhykkeen kivet ovat muodostumisensa jälkeen poimuttuneet, ja niitä leikkaavat eriikäiset siirrokset. Idässä ja luoteessa vihreäkivivyöhyke rajautuu ns. vanhan pohjan kiviin, jonka päälle vihreäkivivyöhykkeen laavat ovat purkautuneet ja sedimentit kerrostuneet. Nämä kivet ovat arkeeisia (ikä yli 2500 miljoonaa vuotta), ja ne koostuvat pääasiassa vaaleista, happamista (verraten piihapporikkaista) gneisseistä. Arkeeisia kiviä esiintyy myös kupolimaisina alueina vihreäkivien keskellä, esim. Koitelaisessa Kiviaavalla ja Rookkijärvellä, mahdollisesti myös Kiurujärvellä. Alueen pohjois- ja luoteisosissa arkeeisia gneissejä ja vihreäkivivyöhykkeen kiviä leikkaavat vuorijonopoimutusta nuoremmat (ns. postkinemaattiset tai posttektoniset) graniitit, joita nimitetään Nattastunturien esiintymän mukaan Nattas-tyyppisiksi graniiteiksi. Näiden graniittien ikä on 1770 1800 miljoonaa vuotta. Luoteisosan graniitit kuuluvat Pomovaaran graniittiryhmään, pohjoisosassa on Riskaskaman graniitti. Graniitit tunkeutuivat kuoreen useampina magmapulsseina. Diabaasit ovat emäksisiä ns. puolipinnallisia magmakiviä, jotka leikkaavat kapeina juonina arkeeisia vanhan pohjan kiviä ja vihreäkivivyöhykkeen kiviä. Niiden koostumukset ovat basalttisia. Osa näistä juonista on ylemmäksi purkautuneiden laavojen tulokanavia, ja ne ovat muuttuneet (metamorfoituneet) ja poimuttuneet yhdessä vihreäkivien kanssa. Jotkut oliviinia sisältävät, magnesiumrikkaat basalttiset juonet ovat edellisiä nuorempia (ikä 1940 1970 miljoonaa vuotta), ja ilmeisesti vihreäkivivyöhykkeen laavoja nuorempia. Sallasta Sodankylän kirkolle ulottuu emäksinen ns. Sallan juoni, jonka ikä on n. 1100 miljoonaa vuotta. Alueen kiviä pilkkovat monensuuntaiset ja iältään hyvin erilaiset maanjäristyssiirrokset; esim. Koitelaisessa tyypillisiä ovat pohjois-eteläiset ja koillis-lounassuuntaiset siirrokset. Osa näistä siirroksista on vuorijonopoimutuksen ikäisiä. Sen sijaan luode-kaakkosuuntaiset siirrokset, joita näkyy erityisen hyvin magneettisella matalalentokartalla Pomovaaran graniittien alueella, ovat näitä graniitteja nuorempia. Tämän suuntaiset siirrokset ovat yleisiä koko Lapin alueella. Alueen kallioperän yleispiirteet on esitetty geologisella kartalla liitteessä 5.

3 4 RAPAUTUMISEN MERKITYS Olennaisesti Keski-Lapin alueen geologiseen kehitykseen liittyy poimuvuoriston kuluminen ja monet tasankovaiheen ajan rapautumistapahtumat, jotka alkoivat jo ennen Nattas-graniittien tunkeutumista ja jatkuivat prekambriajan jälkeen (ns. fanerotsooinen aika) nykypäivään asti. Erilaisissa ilmasto-oloissa syntyi erilaisia rapaumia: Siurunmaan kaoliiniesiintymä syntyi voimakkaan kemiallisen rapautumisen vaikutuksesta, ja lukuisat vermikuliittiesiintymät syntyivät myöhäistertiäärisen ajan lopulla ja kvartääriajan alussa (alkaen n. 50 miljoonaa vuotta sitten), jolloin täällä vallitsi kostea ja nykyistä lämpimämpi ilmasto. Kallioperän rapautumiseen ja kulumiseen liittyi mm. karkeamman kullan syntymistä ja upakullan rikastumista jokiuomissa. Malminetsinnän ja malmipotentiaalin arvioinnin onnistumiselle on olennainen edellytys, että kalliopaljastumista ja siirtolohkareista saatu tieto kallioperästä on mahdollisimman tiheää ja edustavaa. Keski-Lapissa suurena vaikeutena on se, että tertiääri-kvartäärikausilla tapahtuneessa kemiallisessa, voimakkaasti hapettavassa rapautumisessa malmimetallien sulfidimineraalit ( kiisut ) hapettuivat ja liukenivat pois kallion pintaosista. Samassa rapautumistapahtumassa (ns. grussifikaatio) myös karbonaatit liukenivat, ja tumma kiille (biotiitti) muuttui vesipitoiseksi, pehmeäksi vermikuliitiksi. Lapissa tämä ilmiö on yleinen ns. jäänjakaja-alueella Sodankylän pohjoisosissa, jossa mannerjäätikön pohja makasi paikallaan eikä jäätikkö siten kuluttanut kallion rapautunutta pintaosaa pois. Lapin rapakallioalueelle on tyypillistä, ettei kiisuja, karbonaattia tai kiillettä sisältäviä kiviä esiinny avokallioina eikä rakkoina. Kiisuja on näkyvillä yleensä vain jokiuomissa (esim. Kitisen Utsamokosken kuparikiisu ja Puisuvannon pyriitti), mannerjäätikön sulamisvaiheessa syntyneissä maanvyörymäkuruissa (Koitelaisen Bonanzan kupari-kultaesiintymä) ja ihmisen tekemissä kalliolouhoksissa (Povivaaran kupari-kobolttiesiintymä, Sodankylän ns. Sokoksen montun kupari-kultaesiintymä). Hapettuva rapautuminen merkitsee myös sitä, että kun kiisupitoisten malmien pintaosat olivat jo ennen jääkautta rapautuneita, hajonneita ja arvometalleista köyhtyneitä, ei niitä ole juuri mahdollisuutta löytää myöskään jäätikön kuljettamina siirtolohkareina. Kaiken lisäksi kokemus on opettanut, että rikkaat kiisumalmit hajoavat maan pinnalle nostettuina muutamassa päivässä ja hapettuvat pian jäljettömiin (Nellimin Keskimmäinen-järven kupari-kulta-sinkkimalmilohkare). Toisaalta malmimetallit eivät rapautumisessa ilmaankaan haihtuneet, vaan painuivat liuenneina vesien mukana syvemmälle kallioperään, jossa ne liuosten väkevöityessä ja neutraloituessa saostuivat ja saattoivat rikastua kallioperän avoimiin rakotiloihin. Tällä tavalla köyhienkin kiisumalmien pintaosien alapuolelta saattaa löytyä nikkelistä, kuparista ym. metalleista rikastuneita rakotäyterikastumia, taskuja. Tällaiset rikastumat ovat tyypillisesti mustanruskeita ja ruskeita ruosteita (limoniitti, götiitti), mutta koska ne ovat huokoisia, pehmeitä ja hauraita, niillä on voimakas taipumus huuhtoutua sydännäytekairauksissa pois huuhteluveden mukana. Tällaisissa tilanteissa kannattaa kiinnittää huomiota kairauksen sydänhukkaan. Tämä ei ole pelkästään kuvittelua: Kun Koitelaisen kromiesiintymää tavoiteltiin syväkairauksessa lähellä kerroksen moreeninalaista pintapuhkeamaa, hävisi n. 1.5 metrin paksuinen kromiittikerros kokonaan huuhteluveden mukana; samasta paikasta tehdyssä kuivakairauksessa (jossa ei käytetä huuhteluvettä) saatiin talteen löyhää, hiekkamaista kromitiittia n. 0.8 metriä. Edellä kerrottu merkitsee sitä, että Keski-Lapin malmimahdollisuuksien arvioinnissa on ehdottomasti ymmärrettävä kivien valikoitunut (selektiivinen) säilyminen pintakallioissa ja lohkareissa. Kiisupitoiset ja varsinkin kiisurikkaat malmikivet ovat kallioperä- ja lohkareaineistossa voimakkaasti aliedustettuja. Samasta syystä helposti rapautuvat kalkkikivet ovat alueella varmasti paljon yleisempiä kuin tunnettujen esiintymien lukumäärästä voisi päätellä. Myös sellaisia

4 malmityyppejä, joissa tumma kiille (biotiitti) esiintyy runsaana harmemineraalina (esim. Koitelaisen kromitiitti), ei ole säilynyt näkyvillä kallioissa eikä lohkareina. Tässä raportissa tarkastelen malmimahdollisuuksien osoittajina vain varmistettuja esiintymiä kalliossa tai sellaisiin vahvasti viittaavissa jäätikön kuljettamissa lohkareissa. 5 ALUEEN MALMIPOTENTIAALI Jonkinlaisen kuvan mahdollisuuksista löytää tiettyjen metallien tai muiden kaivannaisten esiintymiä antavat liitteissä 2-4 esitetyt esiintymät ja malmiaiheet. Kuten edellisestä, rapautumista koskevasta kappaleesta ilmenee, havaintoihin ja malmitutkimuksiin perustuva esiintymävalikoima on todennäköisesti pahastikin vääristynyt sikäli, että kiisupitoisilla kivillä ei juuri ole luonnollisia kalliopaljastumia. Näin ollen konkreettiset viitteet kiisumalmien esiintymistä ovat täysin sattumanvaraisia. Tällä alueella, ja Lapissa laajemminkin, kiisupitoiset esiintymiä on löytynyt paikoista, joista jääkauden jälkeinen veden kulutus joki- tai purouomissa on poistanut kallion yläosassa olleen vanhan, ehkä hyvinkin paksun rapautuneen osan. Itse asiassa tämä näkyy jo esiintymien nimissä: Kittilän Riikonkoski (kupariesiintymä Ounasjoen rantakalliossa), Utsamokoski (kupariesiintymä Kitisen pohjassa), Puisuvanto (pyriittiesiintymä Kitisen uomassa), Ylä- Liesijoki (kobolttipitoinen pyriitti joen rantakalliossa), Kelujoki (koboltti, kupari). Rapautuneen kallion lisäksi Lapissa malmiaiheiden löytämistä haittaa maan eteläisempiin osiin verrattuna myös se, että täällä on suhteellisen vähän ihmisen toiminnassa paljastunutta kalliota, jo pelkästään harvan asutuksen ja asutuksen keskittymisen (jokivarsiin) vuoksi, mutta myös verraten tasaisen topografian takia. Siten Lapissa on hyvin vähän näkyvillä louhittua kalliota, kuten tieleikkauksia, vesikanavia ja kaivoja. Lähes kaikki eteläisen Suomen arvoesiintymät ovat paljastuneet maan ja kallion kaivutöissä: Outokumpu (lohkare Rääkkylän Kivisalmea ruopattaessa), Vihanti ja Pyhäsalmi (kaivojen kaivu), Kotalahti (tieleikkaus), Siilinjärvi (rautatieleikkaus), Kemi (kallioon louhittu makeavesikanava), Stormi (tieleikkaus), ym. Vastaavia esimerkkejä löytyy helposti maailmalta: Kanadan Sudburyn valtavan nikkelikentän ensimmäinen malmiesiintymä löytyi Canadian Pacific Railway -yhtiön rautatieleikkauksesta; Kanadan suuren (suurimman?) kultamalmin Hemlon lähtöaihe löytyi maantieleikkauksesta. Tässä voi Lapin kannalta nähdä myös valoisan puolen: metsissä ja soiden alla on malmiesiintymiä, jotka pitää ja voidaan löytää älykkäämmillä keinoilla. Kivilajiseurueen perusteella monenlaiset kiisuesiintymät ovat tällä alueella mahdollisia. Malminetsinnän kannalta houkuttelevimpia ovat mm. ns. vulkanogeeniset massiiviset sulfidimalmit (ovat kiisurikkaita läskimalmeja, usein lyhennetään VMS-malmit) joita Suomessa ovat mm. Pyhäsalmi ja Vihanti. VMS-malmit ovat tärkeitä sinkin, kuparin, lyijyn, hopean ja kullan lähteitä. Ne liittyvät usein, vaikka eivät välttämättä, kivilajiseurueisiin, joissa on runsaasti piihapporikkaita laavakiviä. Näitä kiviä tunnetaan tältä alueelta, esim. Koitelaisen Sadinojalta ja Kitisen Matarakoskelta, mutta ne eivät näytä olevan yleisiä. Sadinojan laavakivi on erikoista, heittelelaavasta syntynyttä murskaleista kiveä (ns. mill rock), jollaisia pidetään vahvoina viitteinä siitä, että malmia on syntynyt hyvin lähellä. Rapakallionäytteenä tunnetaan sinkkivälke-lyijyhohdepitoista hapanta vulkaniittia Kitisen Vajukoskelta. VMS-malmien yhteydessä on usein voimakkaasti muuttuneita kiviä, joiden synty liittyy malmia synnyttäneisiin prosesseihin. Tähän ryhmään kuuluvia, kordieriitti-antofylliittirikkaita kiviä on löytynyt GTK:n kairauksissa Rytinivalta Puolakkavaaran länsipuolelta, jossa samassa kivilajiseurueessa on mm. grafiitti- ja kiisupitoisia liuskeita (ns. mustaliuskeita) ja dolomiittisia kalkkikiviä.

5 Vaikka varsinaisista VMS-malmeista ei ole (vielä) näyttöä, pidän Keski-Lapin vihreäkiviä VMSmalmien esiintymisen kannalta hyvin lupaavana. Niiden löytäminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä VMS-malmit, ja erityisesti rikkaimmat ja paksuimmat, ovat todennäköisesti rapautuneet pintaosistaan syvälle kuopalle, eivätkä siten ole näkyvissä kallion pinnassa, eikä niistä ole voinut irrota lohkareitakaan mannerjäätikön kulutuksessa. Ja jos lohkareita olisikin irronnut, ne ovat hyvin nopeasti murentuneet ja hapettuneet olemattomiin maan pinnalla. Keski-Lapissa VMSmalmien ryhmää voivat edustaa ns. Jeesiöjoen liuskejakson sinkin ja kuparin viitteet (Kaaresselän kohteet, luettelossa numerot 28-29). Muista alueista pidän VMS-malmeille otollisimpina Kaaresselästä Sodankylän-Sattasen kautta Puolakkavaaraan kulkevaa liuskealuetta; varsinkin alueen itäpäässä on hyvin vähän paljastuneita kallioita eikä siellä ole tehty juuri ollenkaan malminetsinnän maastotutkimuksia (esim. maastogeofysikaalisia mittauksia). Koboltti (kartalla liitteessä 4 merkitty tummansinisillä palloilla) esiintyy yleisesti rikkiyhdisteissä tai rikki-arseeniyhdisteissä (kobolttipitoinen pyriitti eli rikkikiisu, kobolttipitoinen nikkelimineraali pentlandiitti, kobolttihohde). Lisäarvoa antavina metalleina on tyypillisesti kupari, joskus palladium tai kulta. Kaikissa tähän mennessä tunnetuissa Keski-Lapin kobolttiesiintymissä koboltti esiintyy pyriitissä. Hyödyntämisen kannalta on oleellista, että paitsi malmissa myös koboltin kantajamineraalissa (ja näin ollen kobolttirikasteessa, esim. pyriitissä) on riittävän korkea kobolttipitoisuus (arviolta yli 0.5 % kobolttia pyriitissä). Pyriitti, kobolttipitoinen pentlandiitti ja arseeni-rikkimineraalit ovat herkkiä rapautumaan ja niiden löytäminen on sattumanvaraista. Sähköä johtavana kobolttipitoiset kiisut ovat periaatteessa löydettävissä sähköisin menetelmin, mutta käytännössä runsaastikin pyriittiä ja nikkeli-rauta-kobolttiyhdisteitä sisältävissä kivissä raerakenne on usein sellainen, ettei sähkö kulje kiven läpi ( Parkhomenkoefekti ). On kuitenkin olemassa sähköisiä menetelmiä, joilla lähellä pintaa olevia, rapautumistilassa olevia kiisuja voidaan löytää (sähköinen ns. omapotentiaalimittaus). Tehokkaampi keino saattaisi useinkin olla moreenin hivenalkuaineiden tutkimus (ns. moreenigeokemia). Kobolttirikkaat kiisut esiintyvät tyypillisesti piihappoköyhissä kivissä ja juonissa niiden lähettyvillä (Kelujoki, Povivaara). Ylä-Liesijoen kobolttiesiintymän isäntäkivi on vaalea, natriumrikas kivi, albitiitti, joka sekin liittyy läheisesti piihappoköyhiin syväkiviin. Alue on koboltin suhteen erittäin lupaava, ja kaikissa tähän mennessä löytyneissä kobolttiesiintymissä pitäisi tehdä jatkotutkimuksia. Nikkeli-kuparimalmit. Alueella on lukuisia piihappoköyhien (emäksisten ja ultraemäksisten) kivisulien (magmojen) tunkeumia (intruusioita), joissa yleisesti esiintyy raudan, nikkelin ja kuparin rikkiyhdisteitä (sulfideja eli kiisuja ). Näistä kivistä nikkelirikkaimpia ovat magnesiumrikkaat kivet, kuten peridotiitit ja serpentiniitit. Serpentiniiteissä on yleisesti nikkeliä 0.2 0.3 %, mutta nikkeli on niissä yleensä sitoutunut serpentiinimineraaleihin ja magnetiittiin. Mukana in kobolttia (n. 5-10 % nikkelin määrästä), ja usein platinaryhmän metalleja (platina, palladium, rhodium, rutenium, osmium ja iridium), kultaa ja hopeaa. Rikin ohella on vaihtelevia määriä seleeniä ja telluuria. Platinametallien ja kullan pitoisuudet vaihtelevat laajoissa rajoissa; joissakin esiintymissä ne ovat rahallisesti merkittäviä, mutta monissa suurissakin nikkelikuparimalmeissa näiden jalometallien määrä on merkityksetön, jopa lähes olematon (esim. Kanadan uusi suuri esiintymä Voisey s Bay Labradorin rannikolla, Rånan nikkelimalmi Narvikin lähellä Norjassa). Kaikkien eteläisen Suomen nikkelikaivosten (Kotalahti, Hitura, Laukunkangas, Stormi) malmit ovat hyvin köyhiä platinaryhmän metalleista ja kullasta. Alueella esiintyy lukuisasti erilaisia eri-ikäisiä piihappoköyhiä syväkiviä. Niihin liittyvät kiisupitoiset nikkeli-kuparirikkaat osat (malmit) ovat kuitenkin pinnastaan rapautuneet näkymättömiin, eikä niitä juuri löydy avokallioista. Joskus ruosteeksi rapautunut malmi (gossan) saattaa olla näkyvissä, mutta Keski-Lapissa niissä kiisut ovat poikkeuksetta hajonneet ja nikkeli ja kupa-

6 ri liuenneet (uuttuneet) jäljettömiin. Rikkaat läskimalmit löytyvät useimmilla sähköisillä etsintämenetelmillä, mutta kiisuköyhemmät pirotteiset malmit eivät raerakenteensa takia useinkaan löydy tavallisilla sähköisillä etsintämenetelmillä. Nikkelin ja kuparin kiisumineraalit eivät ole yleisesti, eivätkä aina niiden sivukivetkään, magneettisia, ja siten ne eivät tule suoraan esiin magneettisilla mittauksilla. Nikkeli-kuparimalmien yleisimpiä kiisumineraaleja ovat pyrrotiitit, joita yleistäen, ja harhaanjohtavasti, on nimitetty magneettikiisuksi ; kuitenkin useista pyrrotiittiryhmän mineraaleista ainoastaan ns. monokliininen pyrrotiitti on magneettinen. Useissa tutkimissani nikkeliesiintymissä ei ole tätä magneettista pyrrotiittia. Edellä olevasta ilmenee, että näidenkin malmien etsinnässä on haasteita, mutta silti alueelta on mahdollista löytää paitsi totunnaisia, konventionaalisia nikkeli-kuparimalmeja myös oudompaan ympäristöön sijoittuneita malmeja. Eräs mielenkiintoinen potentiaalinen nikkelimalmityyppi on nikkelirikas magnetiitti, jollaista eräästä alueen serpentiniitistä on löytynyt (Aulis Häkli, suullinen tieto). Koska mukana ei ole prosessille haitallista kuparia, voisi nikkelirikas magnetiittirikaste soveltua suoraan ferronikkelimetallin valmistukseen. Kuparin rikastumia (ilman nikkeliä) on kerrosintruusioiden yläosissa, joiden kivissä kuparipitoisuus yltää 0.15 %:iin (Koitelainen ja Akanvaara). Nämä kuparivarannot saattaa joskus hamassa tulevaisuudessa olla taloudellisesti kiinnostavia, varsinkin kun niissä on usein mukana platinametalleja, kultaa ja vanadiinia. Kartalle (liite 4) nikkeliaiheet on merkitty vihreillä, kupariaiheet punaisilla palloilla, tai vastaavilla alkuainesymboleilla Ni ja Cu (valkoisten pallojen sisällä). Platinaryhmän metallit: platina, palladium, rhodium, rutenium, osmium ja iridium. Malmiaiheet on kartalle (liite 4) merkitty vihreällä tähtisymbolilla tai valkoisilla palloilla, joissa on symboli (= platinum-group elements, platinaryhmän alkuaineet). Kiisuja sisältävissä platinaryhmän metallien esiintymissä on lisäksi mukana kultaa ja merkittävinä lisämetalleina kuparia, nikkeliä ja kobolttia (esim. maailman suurin platinamalmikerros Merensky Reef Etelä-Afrikassa). Yleinen käsitys on, että platinaryhmän metallit seuraavat rautanikkeli-kupari-kobolttipitoisia kiisuja, mutta Keski-Lapissa useimmat esiintymät eivät sisällä ollenkaan kiisuja, ja kiisupitoisissakin esiintymissä platinaryhmän metallien ja kiisun määrillä ei ole vastaavuutta (korrelaatiota), tai vastaavuus on käänteinen siten, että kiisurikkaimmat kivet ovat köyhimpiä ja korkeimmat pitoisuudet ovat kiisuköyhissä kivissä. Koitelaisessa esiintyy kiisurikkaita kerroksia, mutta niiden platinametallipitoisuudet ovat merkityksettömiä; Koitelaisessa, samoin kuin Savukosken Akanvaarassa platinaryhmän metallien rikastumat ovat joko oksidirikkaissa kivissä (magnetiitti, ilmeniitti, kromiitti) tai täysin tavallisen näköisissä silikaattikivissä. Tällaisten ei-kiisupitoisten platinametallimalmien löytäminen vaatii kiven (esim. kairansydämen) järjestelmällistä, aukotonta analysointia. Tällä tavalla paljastuivat mm. platinametallikultarikastumat Kelujärven pohjoispuolella olevassa Kaikkivaltiaanlehdon esiintymässä (luettelossa no. 13). Kaikkivaltiaanlehdon emäksisen intruusion platinamalmipotentiaali ansaitsisi lisää kairauksia. Koitelaisen intruusion magnetiittigabroissa on n. 75 m:n paksuinen kerros, jossa kullan, platinan ja palladiumin yhteenlaskettu pitoisuus nousee 0.5 grammaan tonnissa. Tämän paksun rikastuman keskiosassa on n. 2 m:n paksuinen kerrososa, jossa kultapitoisuus on n. 2-2.5 grammaa tonnissa. Tällaiset laihat mutta suuret (kymmeniä miljardeja tonneja) jalometallivarannot ovat edullisesti avolouhittavissa, ja ne saattavat joskus tulevaisuudessa tulla uuteen harkintaan kun tekniikka kehittyy ja kun (jos) jalometallien hinta pysyy korkeana. Tällä hetkelläkin louhitaan esim. Nevadassa (USA) kovan kiven kultamalmeja, joissa kultapitoisuudet ovat alle gramman tonnissa.

7 Yleensäkin Keski-Lapissa alueen platinametallien malmimahdollisuuksia ei ole selvitetty läheskään riittävästi. Työ vaatisi lukuisten kohteiden järjestelmällistä tutkimista ja varautumista oppikirjojen opinkappaleista poikkeavien esiintymien mahdollisuuteen. Kromimalmit. Koitelaisen kerrosintruusiosta tunnetaan lukuisia kromirikkaita kerroksia, joissa päämineraali on kromiitti. Tällaisia kiviä nimitetään kromitiiteiksi. Koitelaisen kromiitit sisältävät pääasiassa vain rautaa, kromia, alumiinia ja happea. Metallurgisesti hankala magnesium puuttuu, mutta ylimmän kromiittikerroksen kromiitissa on korkea vanadiinipitoisuus, joka on periaatteessa hyödynnettävissä sivutuotteena. Koitelaisessa on näissä kromitiittikerroksissa todettuja, todennäköisiä ja geologisesti mahdollisia varantoja useita satoja miljoonia tonneja. Nämä ovat tulevaisuuden malmivarantoja. Intruusion yläosassa on yhtenäinen, useita kymmeniä kilometrejä pitkä ja n. 1.2 m paksu kromitiittikerros, alaosassa on useita (yleensä 4-6 kpl) vaihtelevanpaksuista (0.5-2.5 m) kromitiittikerrosta, joiden todettu jatkuvuus (pituus maanpinnassa) on n. 30 km. Yläkromitiitissa on muihin kromitiitteihin verrattuna poikkeuksellisen korkea vanadiinipitoisuus. Kaikissa kerroksissa on kohonnut platinaryhmän metallien pitoisuus (n. 1 grammaa tonnissa). Eniten on palladiumia ja platinaa, mutta tyypillisistä kromi- ja platinaesiintymistä poiketen on suhteellisen runsaasti (suhteessa platinaan ja palladiumiin) rhodiumia, ruteniumia, iridiumia ja osmiumia; kulta sen sijaan puuttuu. Koitelaisen lisäksi alueelta ei ole tiedossa muita merkittäviä kromiesiintymiä, ja tunnettujen geologisten tosiasioiden perusteella ei tällaisia mahdollisuuksia voida osoittaa. Kartalle kromimalmiaiheet on merkitty valkoisella pallolla ja symbolilla Cr. Kultaesiintymiä tunnetaan tältä alueelta useita. Taulukossa (liite 3) on esitetty vain kaikkein merkittävimmät, ja niistäkin vain ne joiden tiedot ovat julkisia. Työn alla on useita GTK:n ja malmiyhtiöiden kultakohteita. Kartalle (liite 4) kultaesiintymät on merkitty keltaisella pallolla tai symbolilla Au. Koko aluetta voidaan pitää kullan suhteen lupaavana, mutta erityisen merkittäviä ovat vihreäkivi-liuskealueet, joihin Pahtavaaran kultakaivos ja muut kultaesiintymät sijoittuvat. Kultamalmien tyyppivalikoima on laaja, ja ne sijoittuvat monenlaisiin, usein geologisesti ennalta arvaamattomiin paikkoihin ( Kultamalmi on niin kuin sika: se makaa missä lystää ). Maailmalta löytyy jatkuvasti merkittäviä, uudentyyppisiä kultamalmeja. GTK:n moreenin kultapitoisuuksista keräämä laaja aineisto tarjoaa erään, vaikkakaan ei ainoan, mahdollisuuden valikoitaessa kullan kannalta lupaavia kohteita. Kullan etsinnässä eräänä vaikeutena on, ettei kulta pieninä pitoisuuksina (malmeissa yleisesti 5-10 grammaa tonnissa) esiintyessään tule yksiselitteisesti (kullan omien ominaisuuksien varassa) näkyviin geofysikaalisilla etsintämenetelmillä, vaan nämä antavat epäsuoraa ja yleensä moniselitteistä tietoa kivilajeista ja kallioperän rakenteista. Mutta tällainenkin tieto on hyödyllistä kultamalmien etsinnässä, koska malmeja synnyttävät prosessit ovat yleensä jättäneet jälkiä kallioperään; kysymys on vain siitä, osaammeko lukea oikein näiden jälkien merkitykset. Molybdeenin ainoa merkittävä kantajamineraali on molybdeenihohde eli molybdeniitti. Mikroskooppisen pieninä rakeina (mutta pieninä määrinä) se on verraten yleinen monentyyppisissä kivissä. Kuten kartasta (liite 4, vaaleansiniset pallot) ilmenee, havainnot molybdeenihohteesta ja kohonneet molybdeenipitoisuudet kairanrei issä keskittyvät Pomovaaran graniittimassiivin alueelle (kohteet 21, 22 ja näiden lounaispuolella olevat siniset pallot) ja Riskaskaman graniittimassiivin eteläosiin (kohteet 23 ja 24). Nämä massiivit kuuluvat nuorten, vuorijonopoimutusta nuorempien ns. Nattas-tyyppisten graniittien ryhmään. Tähän graniittiryhmään kuulu Tepaston graniittimassiivi Kittilässä, jossa Outokumpu Oy on aikoinaan tutkinut molybdeeniesiintymiä. Myös

8 itärajan takana Uts-Juvoaivilla (Utsabjuaivi) esiintyy molybdeenia Nattas-graniittien ikäiseen graniittiin liittyvissä ns. greisen-muodostumissa. Kaiken kaikkiaan Nattas-graniitit ovat lupaavia molybdeenin suhteen. Lyijyn ja sinkin esiintymistä (kartta, liite 4, pienet valkoiset pallot, kohteet 25-28) monet sijoittuvat Pomovaaran ja Riskaskaman graniittimassiivien väliselle alueella. Ilmeisesti nämä esiintymät ovat juonityyppisiä eivätkä ne siten liittyisi synnyltään vihreäkiviin. Pudas-nimistä esiintymää on Outokumpu Oy tutkinut 1950-luvun lopulla. Lyijy-sinkkijuonien sijoittuminen on sopusoinnussa malmien syntyoppien kanssa, joiden mukaan graniittisulasta lähteneiden kuumien liuosten mukana lyijy ja sinkki etenivät kauimmaksi, ja näiden metallien mineraalit lyijyhohde ja sinkkivälke saostuivat liuoksista verraten matalissa lämpötiloissa, kun taas molybdeenihohde pysähtyi lähellä liuosten lähdettä, kuumaa graniittia. Raudasta (kartta, liite 4, ruskeat pallot) on alueella vain kaksi vaatimatonta esiintymää, joista kumpikaan ei kuulu taloudellisesti merkittäviin malmityyppeihin. Näitä esiintymiä (Kirkonkangas ja Visasaari) kannattaisi kylläkin tutkia hiukan perusteellisemmin, koska niihin saattaisi liittyä muunlaisia, näkymättömiä malmeja, kuten kultaa ja platinaryhmän metalleja. Titaanija vanadiiniesiintymissä (esiintymät 33-36) rautamalmimineraali magnetiitti on tyypillinen, ja sitä voidaan suotuisissa tapauksissa erottaa vanadiinin tuotannon yhteydessä rautarikasteeksi (esim. Otanmäen kaivos). Itse asiassa magnetiittirikas Ala-Postojoen vanadiiniesiintymä voitaisiin luokitella myös rautaesiintymäksi. Titaanin (liite 4, valkoiset pallot joissa symboli Ti) malmimineraaleista ovat käytetyimpiä titaanin ja hapen yhdiste (oksidi) rutiili ja rauta-titaanimineraali ilmeniitti. Molempia käytetään titaanimetallin ja titaaniyhdisteiden, pääasiassa valkoisen pigmenttiaineen, titaanivalkoisen, valmistukseen. Rutiili, joka on titaanin malmimineraleista arvokkain, saattaisi olla taloudellisesti kiinnostava jo silloin kun se esiintyy muutaman prosentin pitoisuuksilla. Rutiilia esiintyy Keski- Lapissa monin paikoin, esim. natriummaasälvän yhteydessä (ns. albitiiteissa), mutta rutiilia ei tässä mielessä ole täällä tutkittu. Keski-Lapin malmipotentiaalin kannalta on helpompi kohde ilmeniitti, jota säännöllisesti esiintyy kerrosintruusioiden vanadiinista rikastuneissa yläosissa. Tämän tyyppisten titaanin esiintymien arvoa laskee se, että magnetiitti ja sen seuralainen ilmeniitti esiintyvät vain pirotteena, vapaata (helposti rikastettavaa) ilmeniittiä on kivessä vähän suhteessa magnetiittiin, ja lopulta se, että ilmeniitti on vaihtelevassa määrin muuttunut titaniitiksi (titaanin, kalsiumin, piin ja hapen yhdiste), jolla ei ole arvoa malmimineraalina. Rikkaidenkin ilmeniittiesiintymien ongelmana voi olla, että ilmeniittirikasteessa on epäpuhtautena jatkojalostusta haittaavia metalleja, esim. kromia tai vanadiinia. Kaiken edellä sanotun lisäksi on vielä muistettava, että ilmeniittirikasteiden hinnat ovat melko matalia; ne ovat paljon halvempia kuin maailmalla runsaasti tarjolla olevan rutiilin; rutiilirikasteen hinta on n. kuusinkertainen puhtaan ilmeniittirikasteen hintaan verrattuna. Vanadiini (kartta, valkoiset pallot joissa symboli V) on rikastunut piihappoköyhien magmojen loppukiteytymiin. Maailmalla tyypilliset vanadiinimalmit esiintyvät kerrosintruusioiden yläosissa, joissa vanadiini on sitoutunut magnetiittiin. Tähän ryhmään kuuluu Mustavaaran vanadiinikaivoksen malmi Koillismaalla. Lapissa esiintymien laatu on huomattavasti, ja Koitelaisessa ratkaisevasti, huonontunut myöhempien muuttumisten vaikutuksesta. Näissä muuttumisissa suuri osa magnetiitin sisältämästä vanadiinista on siirtynyt sarvivälke-ja biotiitti -nimisiin mineraaleihin, joissa vanadiinipitoisuus on matalampi ja mineraalit itsessään vaikeammin rikastettavia ja jatkojalostuksessa hankalammin käsiteltäviä. Keski-Lapissa vanadiinirikastumia on Koitelaisen ja Akanvaaran magnetiittirikkaissa gabroissa ja Koitelaisen magnetiitti-ilmeniittirikkaissa piipuissa; kaikissa näissä on paikoin kohonneita ku-

9 parin, platinaryhmän metallien ja kullan pitoisuuksia. Suotuisissa tapauksissa, kuten Vuolijoen Otanmäen kaivoksella, vanadiinimalmien sivutuotteena on saatu titaania (ilmeniittirikasteessa), kobolttia (pyriittirikasteessa) ja rautaa (vanadiiniprosessin jäte ). Myös kerrosintruusioiden kerrosjärjestyksen ylimmät kromitiittikerrokset ovat huomattavan vanadiinirikkaita; tässä suhteessa Koitelaisen ja Akanvaaran kromitiitit ovat maailmassa ainutlaatuisia; niiden kromiittirikasteen vanadiinipitoisuus on yhtä korkea kuin Otanmäen vanadiinirikasteessa. Rautaruukki Oy:n kairaama Ala-Postojoen rautaesiintymä (magnetiitti) edustaa poikkeuksellista vanadiinin esiintymätyyppiä sikäli, että siinä on hyvin pieni titaanipitoisuus. Esiintymä ansaitsisi lisätutkimusta. Merkittäviä vanadiinin rikastumia on joissakin grafiittipitoisissa liuskeissa, ns. mustaliuskeissa, jotka edustavat pelkistynyttä hiiltä ja rikkiä sisältäneitä mätäliejuja. Tällaisia liuskeita esiintyy mm. Iso Hanhilehdossa. Vanadiinin lisäksi näistä kivistä saattaisi löytyä kuparia, platinaryhmän metalleja, kultaa ja hopeaa. Apatiitti (kartta, vaaleanvihreä kärjellään seisova neliö) on maankuoressa kaikkialla esiintyvä hivenmineraali, ja siihen sisältyy käytännöllisesti katsoen kaikki kasvien (ja sitä kautta eläinten) tarvitsema valkuaisaineiden fosfori. Myös fosforiitti-niminen kaivannainen koostuu apatiitista. Apatiitista tehdään fosforilannoitetta, jossa fosfori (superfosfaattina) on viljelykasveille helpommin irtoavassa muodossa. Lapin tunnetuin apatiittiesiintymä on Savukosken Sokli, jossa alun perin laiha apatiittipitoinen kivi on rapautumalla rikastunut pintaosissaan. Tällä alueella merkittävin apatiittiesiintymä on Piettämäjoki Lokan pohjoispuolella, jossa piihappoköyhässä kivessä on 2.5 5.5 % apatiittia. Esiintymään on kairattu vain yksi lyhyt reikä (Rautaruukki Oy), eikä apatiitin esiintymistä tällä magneettisena häiriönä näkyvällä alueella siten tarkemmin tunneta. Kemiralta saatujen tietojen mukaan n. 10 %:n apatiittipitoisuus olisi jo kiinnostava (Siilinjärven esiintymässä apatiittia on n. 8 %). Piettämäjoen kohteessa olisi perusteltua kairata lisäreikiä mahdollisien rikkaampien apatiittiosien selville saamiseksi. Apatiittirikastumia on myös kerrosintruusioiden kaikkein ylimmissä kerroksissa (Koitelainen, Akanvaara). Emäksisten kivien apatiitit eivät sisällä juuri ollenkaan uraania. Veteen kerrostumalla syntyneistä fosforiittiesiintymistä saatu fosforilannoite on niin uraanirikasta (esim. Floridan fosforiiteissa n. 0.01 %), että fosforilannoitesäkkien kasat näkyvät geofysikaalisissa lentomittauksissa voimakkaan säteilyn kohteina. Tulevaisuudessa piihappoköyhien syvämagmakivien (gabrot, karbonatiitit) apatiittiesiintymät tulevat saamaan lisääntyvää kilpailuetua matalan uraanipitoisuutensa ansiosta. Uraania (kartalla merkitty keltaisella tähtikuviolla) esiintyy alueen kaakkoiskulmassa Peskihaaralla. Täällä on uraanin lisäksi molybdeenia ja paikoin kuparia. Kohteessa on uraania korkeina pitoisuuksina varsinkin eloperäisissä lähde- ja purokerrostumissa sekä turpeessa. Uraniniittia (uraanioksidia) esiintyy rikastumina valkoisissa karbonaattijuonissa Kevitsan Ni-Cuesiintymän isäntäkivessä (ks. Mutanen 1994, kuva 29). Uraniniitti-mineraalissa on runsaasti lyijyä (lyijyhohde-mineraalina), joka on uraanin radioaktiivinen hajoamistuote. Näiden juonistojen uraanipitoisuutta ei GTK:n tutkimuksissa ehditty tarkemmin tutkia, mutta asiaa pitäisi perusteellisemmin selvittää uraanin hyötykäytön kannalta, mutta myös ympäristöhaittojen kannalta, koska uraani on erittäin myrkyllinen raskasmetalli. Alueella voidaan katsoa olevan mahdollisuuksia uraanimalmien esiintymiselle.

10 Kalkkikiviesiintymiä alueelta tunnetaan useita (kartalla vaaleanruskea kolmiosymboli, kohteet 38-42). Esiintymät ovat kerrosmaisia. Analysoidut kalkkikivet ovat kaikki dolomiitteja (magnesiumin ja kalsiumin karbonaatteja). Dolomiiteilla on hyvin laajaa ja monenlaista käyttöä rakennuskivinä, monilla teollisuusaloilla ja maataloudessa. Käyttö perustuu joko dolomiitin fysikaalisiin ominaisuuksiin (esim. tiheys, koristeellisuus, valkoisuus, jauhautuvuus) tai kemiallisiin ominaisuuksiin (esim. happojen neutralointi). Käyttötarkoituksesta ja laadusta riippuen dolomiitti voi olla tonnihinnaltaan halpaa (esim. maatalouskalkkina) tai hyvinkin kallista (valkoinen muovien, paperien, maalien yms. täyte- ja pinnoiteaine). Koska kalkkikivet kestävät heikosti kemiallista rapautumista, ei niitä yleensä tavata kallion pinnassa paljastuneina. Saatavilla oleva hajanainen, ja hyvin puutteellinen, kairaustieto osoittaa, että kalkkikiviä esiintyy paljon tunnettua yleisemmin vihreäkivi-liuskealueilla. Mahdollisesti läpikairattujakin kalkkikiviä on jäänyt tunnistamattomiksi. Pidän alueen kalkkikivipotentiaalia hyvänä. Talkkia esiintyy yleisesti hyvin piihappoköyhissä (ns. ultramafisissa) kivissä alkuperäisten mineraalien muuttumistuloksena. Tällainen on taulukkoon otettu Peurasuvannon esiintymä (vaaleansininen pallosymboli, no. 43). Talkki itsessään on lähes liukenematon ja kestää siten hyvin kemiallista rapautumista, mutta koska talkkiesiintymissä on yleensä vaihtelevia määriä karbonaatteja (vuolukivet), ne ovat rapautuneet eivätkä juuri esiinny pintakallioissa. Kairaustietojen mukaan talkkia esiintyy yleisesti Keski-Lapissa piihappoköyhissä kivissä. Vermikuliittia syntyi rauta-magnesiumkiilteestä (biotiitti, flogopiitti) alueen nuorimman jääkautta edeltäneen rapautumisvaiheen aikana. Vermikuliittiesiintymän edellytyksenä on biotiittirikas kivi, joka on pintaosistaan rapautunut; tätä tyyppiä edustaa Koitelaisen Bonanzan esiintymä (symboli musta kärjellään seisova kolmio valkoisessa ympyrässä, no.44). Mahdollisuudet vermikuliitin esiintymiseen Keski-Lapissa ovat hyvät. Lähin pitemmälle tutkittu vermikuliittiesiintymä on Etelä-Lapissa Posion Maaninkavaarassa. Tulkoon mainituksi, että Venäjän suurin vermikuliittiesiintymä Kovdor sijaitsee ihan itärajan takana. Kaoliiniesiintymistä (kartalla kärjellään seisova valkoinen neliö) on merkittävin Siurunmaa. Täryporanäytteenotossa (Cobra) on kallion pintaosista löytynyt kaoliinimineraaleiksi rapautumalla muuttuneita kiviä. Alueella on mahdollisuuksia kaoliinin esiintymiselle, mutta riittävän valkoisen, esim. paperin valmistukseen kelpaavan ja samalla riittävän suuren esiintymän löytäminen on vaikeaa. Alumiinisilikaateilla (kartalla punainen kolmio valkoisen ympyrän sisällä) tarkoitetaan yleensä kolmea mineraalia sillimaniitti, andalusiitti ja kyaniitti, joista käytetään myös yhteisnimeä sillimaniittiryhmän mineraalit. Ne ovat alumiinin, piin ja hapen yhdisteitä. Näillä mineraaleilla on sama koostumus mutta niillä on erilaiset fysikaaliset ominaisuudet, saatavuus ja hinta. Kyaniittirikaste on jonkin verran andalusiittirikastetta kalliimpaa. Ns. Kelujärven jakson alumiinirikkaissa liuskeissa on suuret määrät ja melkoiset pitoisuudetkin andalusiittia ja kyaniittia, itäpäässä myös sillimaniittia (kohde no. 40). Näitä esiintymiä vaivaa kuitenkin se, että alumiinisilikaateissa on paljon vieraita sulkeumia, joiden vuoksi jauhatuksella ei saada riittävän alumiinirikkaita vapaita rakeita. Alumiinisilikaatteja käytetään tulenkestävien tuotteiden valmistukseen, ja sota-aikana mm. Ruotsin Bolidenin malmin sivukivien andalusiittia on käytetty alumiinimetallin raaka-aineena. Keski-Lapin alueelta ei tunneta alumiinisilikaatteja sellaisina esiintyminä, joista jalostus olisi kannattavaa. Grafiitin (kartalla kärjellään seisova avokolmio) arvo riippuu hyvin paljon sen laadusta, lähinnä suomujen koosta ja puhtaudesta; parhaista laaduista maksetaan jopa yli US$700/tonni. Alueella

11 on mahdollisuuksia löytää grafiittiesiintymiä. Satovaaran grafiittirikkaan kiven (kohde no. 50) käyttöä ei ole suunniteltu. Satovaara edustaa mätäliejukerroksesta syntynyttä grafiittia, mutta suomugrafiittia on voinut kiteytyä suoraan kivisulista. Hyvälaatuista suomugrafiittia löytyykin gabroista (ks. Mutanen 2005, kuva 35). Grafiittia on syntynyt myös tilanteissa, jossa hiilidioksidia on tunkeutunut vesiliuosten mukana tai kaasuna hyvin piihappoköyhiin kiviin, joissa kiven rauta on pelkistänyt happeen sitoutuneen hiilen (hiilidioksidissa) grafiitiksi (esim. Sallan Lehtomaa). Magmakivien grafiittiesiintymiä on kuitenkin vaikea löytää sähköisillä mittausmenetelmillä, koska niissä grafiitti, vaikka se sinänsä johtaakin hyvin sähköä, ei yleensä muodosta johtavaa raeverkostoa, vaan sähköjohto on niissä irrallisina murusina. Teollisuuskiveksi voidaan sanoa kiveä, jota käytetään sellaisenaan (ilman edeltävää rikastusta) sulatettuna (esim. vuorivillakivi) tai joka prosessiin lisättynä vaikuttaa kemiallisesti, niin kuin esim. saven lisääminen sementtiuuniin. Lisäyksellä voi olla myös prosessia jouduttavia vaikutuksia (ns. fluksausaineet). Sodankylän Mantovaaran kiveä (kärjellään seisova punainen kolmio, kohde 51) on aikanaan viety Kolariin sementtiuuneihin lisättäväksi. Myös sementinvalmistuksen perustana olevaa kalkkikiveä voidaan sanoa teollisuuskiveksi. Tavallisen oloisillekin kiville voi löytyä uusia, yllättäviä käyttömahdollisuuksia: mm. Venäjällä on käytetty rautamasuuneissa lisäyksenä kiveä, jossa on runsaasti rautarikasta mineraalia, stauroliittia. Stauroliitti toimii masuunissa paitsi fluksausaineena (pienentää masuunikuonasulan sitkoisuutta eli viskositeettia) mutta se merkitsee myös pelkistyneemmän raudan oksidin (ns. ferroraudan) lisäystä. Stauroliittirikkaita kiviä esiintyy mm. Rovapään vaaran alueella Koitelaisen itäpuolella. Rakennuskiviä (kartalla sininen kärjellään seisova kolmio) on alueella louhittu jo entisaikoina pienessä mitassa esim. takkakiviksi, ja liuskekiviä käytetään vieläkin laajasti takkoihin, takkaseiniin, pihalaatoiksi, ulkomuurikiviksi, kadunreunuskiviksi jne. Tällaiset käyttömuodot vaativat hyvin vähän kiven muokkausta, eivätkä kuljetuskustannuksetkaan ole paikallisessa käytössä suuria. Suurille markkinoille kuljetettaessa kustannukset nousevat nopeasti, mikä tietenkin nostaa kiven hintaa, joka taas vähentää kysyntää. Sama koskee kaikkia, myös blokeiksi irrotettuja ja muokattuja rakennuskiviä. Todella erikoiset, koristeelliset ja mieluummin kestävät kivet (esim. Mutsoiva, kohde no. 54, Kelujärvi B, kohde no. 53) löytävät helpommin ostajansa, eikä hinta ole niin ratkaiseva kuin massatuotteille, mutta niiden eteen on tehtävä markkinointityötä. Keski-Lapista tunnetaan sekä vaaleita punaisia graniitteja (Pomovaaran ja Riskaskaman alue, siellä esim. Ruosselkä, kohde no. 55) että mustia rakennuskiviä (gabroja; Virnikkaselkä, kohde no. 56). Monia esiintymiä on kartoitettu ja niiden käyttöä on tutkittu pidemmällekin. Rakennuskivien käyttöä rajoittaa se, ettei niitä (marmoria ja vuolukiveä lukuun ottamatta) ole voitu kaivoslain mukaisesti vallata, vaan käytöstä on pitänyt sopia maanomistajan kanssa. Myös tieverkon harvuus, suojelualueet ja kalliorintausten harvinaisuus laajoilla aloilla rajoittavat hyödyntämistä. Maan eteläisten osien suhteen on Keski-Lapissa lisäksi haittana se, että monissa kivilajeissa (esim. Nattasen graniitti) on jopa kymmenien metrien syvyyteen ulottuvaa piilevää rapautumista, mikä saattaa heikentää kiven lujuutta ja kiillottuvuutta. Ja kuten edellä todettiin, Lapin rakennuskivillä kuljetusmatkat ovat kiinteä lisärasite. Eräs rajoitus on paikallisen ja alueellisenkin rakentamisen vähyys. Alueen rakennuskivien mahdollisuuksista on seikkaperäiset selvitykset Markku Raskin (1990) ja Risto Vartiaisen (2002, 2004, 2005) raporteissa.

12 6 MALMIPOTENTIAALISET KIVILAJIYKSIKÖT JA MUODOSTUMAT Selvimmin osoitettavia ja usein helposti rajattavia ovat emäksiset ja ultraemäksiset kivilajit, joissa on mahdollisuuksia nikkelin, koboltin, kuparin, kullan ja platinaryhmän metallien löytymiselle. Rautarikkaissa muunnoksissa on mahdollisuuksia löytää titaania, vanadiinia, platinaryhmän metalleja ja kultaa. Teollisuusmineraaleista näihin kiviin liittyy talkkia, oliviinia, asbestia, vermikuliittia ja apatiittia. Teollisuuskivinä käytetään emäksisiä kiviä sellaisenaan sulatettuja vuorivillan valmistukseen. Mustia emäksisiä kiviä (gabroja ja peridotiitteja) käytetään rakennuskivenä, talkki-karbonaattimuuttuneita kiviä vuolukivenä. Vihreäkivi-liuskepinkoissa lupaavimmalta vaikuttaa kerrostaso ( horisontti ), jossa mustaliuskeet ja ultramafiset komatiittiset kivet esiintyvät lähekkäin. Tässä kivilajiyhteydessä on löytynyt monen kaivannaisen esiintymiä: platinaryhmän metallit, kulta, nikkeli, kupari, koboltti, vanadiini, sinkki, lyijy, grafiitti ja dolomiitti. Kultamalmien löytämiselle alue on erittäin lupaava, varsinkin kun ottaa huomioon, että kultamalmeja on systemaattisesti etsitty vasta vähän yli 20 vuotta ja louhittu alle 20 vuotta! 7 LIITTEENÄ OLEVA AINEISTO Raportit ja julkaisut, joista tiedot on kerätty, on liitteessä 1. Lyhyt kuvaus tunnetuista ja raportoiduista kaivannaislöydöistä on esitetty liitteessä 2. Liitteessä 3 on taulukkomuodossa tiedot esiintymistä ja niiden sijainnista (karttalehdet ja x-y paikkakoordinaatit) kaivannaislajien mukaisessa järjestyksessä. Taulukossa on myös tiedot hyödynnetyistä esiintymistä (kaivokset ja louhokset), ja luokiteltu esiintymät niiden arvioidun merkittävyyden mukaan, onko kyseessä kaivannaisaihe, merkittävä tai kiinnostava esiintymä. Tähän jälkimmäiseen luokkaan olen vienyt esiintymät, joiden metallipitoisuudet ovat hyviä mutta joita ei ole kairattu ollenkaan (esim. Ylä-Liesijoen kobolttiesiintymä), joita on kairattu liian vähän tai liian lyhyillä rei illä (esim. Kaaresselkä A:n kultaesiintymä), tai joissa aihetta ja sen ympäristöä ei ole riittävän hyvin selvitelty geofysikaalisin mittauksin (esim. Povivaaran koboltti-kupariesiintymä). Tähän on otettu mukaan myös kiinnostavia, tyypiltään poikkeuksellisia esiintymiä (Kaikkivaltiaanlehdon platinaryhmän metalleja ja kultaa sisältävä esiintymä, Ala-Postojoen vanadiiniesiintymä), kairatut esiintymät, joiden jatkuvuutta maanpinnan suunnassa ja syvälle päin ei ole rajattu, ja esiintymät, jotka joissakin markkinatilanteissa saattaisivat olla kannattavasti louhittavissa (esim. Maaselän kupariesiintymä, Siurunmaan kaoliiniesiintymä). Tavatut kaivannaisesiintymät on esitetty kartalla liitteessä 4. Kartta on GTK:n matalalentojen harmaasävykartta, jossa magneettisuus kasvaa sävyn tummentuessa. Kartalle on merkitty myös karttalehtijako (lehtinumerot punaisella) ja päätiet oranssinpunaisella. Alueen kallioperäkartta ja suojelualueet on esitetty liitteessä 5.

Kirjallisuusaineisto (julkaisut, raportit, opinnäytteet ym.) Liite 1 Front, K., Vaarma, M., Rantala, E. & Luukkonen, A. (1989) Keski-Lapin varhaisproterotsooiset Nattas-tyypin graniittikompleksit, niiden kivilajit, geokemia ja mineralisaatiot. Tutkimusraportti 85. Report of Investigation 85. GTK. 77 s. Geokemiallinen kartta. (1977?) Vermikuliitti rapakalliossa. Sheet 3723 10. Scale 1:20 000. (Allekirjoitus Kalevi Kauranne, GTK:n geokemian osaston johtaja. Paperikopio, ei päiväystä, mahdollisesti ei arkistoitu). Härkönen, I. (1980) Selostus malmitutkimuksista Sodankylän Kaaresselän alueella 1978 1979. GTK, arkistoraportti M19/3714/-80/1/10. 20 s., 16 liitettä.. Härkönen, I. (1984) Tutkimus kullan esiintymisestä Keski-Lapin alaproterotsoisissa, karkeissa, klastisissa sedimenteissä 1978 1983. GTK, arkistoraportti M19/3714/-84/1/10. 85 s., 19 liitettä. Härkönen, I. (1985) Tutkimustyöselostus Sodankylän kunnassa valtausalueella Kaarestunturi 1, kaiv. rek. n:o 2878/1 suoritetuista malmitutkimuksista. GTK, arkistoraportti M06/3714/- 85/1/10. 6 s., 3 liitettä. Isherwood, D. & Street, A. (1976) Biotite-induced grussification of the Boulder Creek Granodiorite, Boulder County, Colorado. Geological Society of America Bulletin 87, 366 370. Isokangas, P. (1973) Tutkimusselostus suoritetuista töistä Sodankylän kunnassa valtausalueilla Vaiskonlampi ja Keivitsansarvi, kaivosrek. n:o 2176/1,2. 2 s., 5 Liitt. Kirje KTM:lle 24.10.1973. Karvinen, A. (1981a) Tutkimustyöselostus Sodankylän kunnassa valtausalueella Kaaresselkä 1 kaiv. rek. n:o 2998 suoritetuista malmitutkimuksista vuonna 1980. GTK, arkistoraportti M06/3714/-81/1/10. 3 s., 7 liitettä. Karvinen, A. (1981b) Sinkki-lyijytutkimukset Kaaresselän alueella Sodankylässä vuosina 1978 1981. GTK, arkistoraportti M19/3714/-81/2/10. 21 s., 10 liitettä. Karvinen, A. (1982) Tutkimustyöselostus Sodankylän kunnassa valtausalueella Kelujoki 1, kaiv. rek. n:o 3070 suoritetuista malmitutkimuksista vuosina 1980 1981. GTK, arkistoraportti M06/3713/-82/10. 4 s., 10 liitettä. Karvinen, A. (1983) Kobolttitutkimukset Lokan Iso Povivaarassa Sodankylän kunnassa vuosina 1979 1982. GTK, arkistoraportti M19/3741/-83/1/10. 7 s., 12 liitettä. Korkiakoski, E. (1992) Geology and geochemistry of the metakomatiite-hosted Pahtavaara gold deposit in Sodankylä, northern Finland., with emphasis on hydrothermal alteration. Geological Survey of Finland Bulletin 360. 96 p. Korkiakoski, E. & Kilpelä, M. (1997) The komatiite-hosted Pahtavaara gold mine near Sodankylä, northern Finland. In: Korkiakoski, E. & Sorjonen-Ward, P. (eds.) Research and

exploration where do they meet. 4th Biennial SGA Meeting, August 11-13, Turku, Finland. Excursion guidebook B1: Ore deposits of Lapland in northern Finland and Sweden. Geological Survey of Finland Guide 43. 46 p. Lehmuspelto, P. (1994) Sodankylän ja Talkkunapään kartta-alueiden geokemia. Summary: The results of the geochemical survey in the Sodankylä and Talkkunapää map-sheet areas. Geokemiallisten karttojen selitykset. Lehdet 37 ja 47. Explanatory notes to geochemical maps, Sheets 37 and 47. GTK. 24 s. Lehmuspelto, P. & Vuojärvi, P. (1979) Geokemialliset kohdetutkimukset Tussarilammilla karttalehdellä 3732 05 vuonna 1979. GTK, arkistoraportti S/41/3732 05/1/1979. 10 s., 3 liitettä. Lehmuspelto, P. & Vuojärvi, P. (1980) Raportti geokemiallisista kohdetutkimuksista Peskihaaran Latvajängällä karttalehdellä 3731 12 vuonna 1979. GTK, arkistoraportti S/41/3731 12/1/1980. 3 s., 42 liitettä. Lehmuspelto, P. & Vuojärvi, P. (1983) Raportti geokemiallisista kohdetutkimuksista Kaikkivaltiaanlehdossa karttalehdellä 3732 01 vuonna 1981. GTK, arkistoraportti S/41/3732 01/1/1983. 3 s., 12 liitettä. Lehto, T. (1975) Pohjois-Suomen rautamuodostumat. Raportti Lapin rautamalmien horisonttisidonnaisuusprojektin tutkimuksista Pohjois-Suomessa vuosina 1972 1975. Pohjois-Suomen malmigeologinen toimikunta, Kauppa- ja teollisuusministeriö. 241 s. Lestinen, P. (1980) Peurasuvannon karttalehtialueen geokemiallisen kartoituksen tulokset. Summary: The results of the geochemical survey in the Peurasuvanto map-sheet area. Geokemiallisten karttojen selitykset. Lehti 3723. Explanatory notes to geochemical maps, Sheet 3723. GTK. 97 s., 1 liite. Mattila, H. (1974) Karelidit Savukosken Tanhuan alueella, Keski-Lapissa. Pro gradu tutkielma, Geologian laitos, Oulun yliopisto. 89 s. Mikkola, E. (1937) Sodankylä. General Geological Map of Finland 1:400 000, Pre-Quaternary rocks, Sheet C 7, Sodankylä. Geological Survey of Finland. Mikkola, E. (1941) Kivilajikartan selitys. Explanation to the map of rocks. Map sheets B7 C7 D7, Muonio Sodankylä Tuntsajoki. General Geological Map of Finland 1:400 000. Geological Survey of Finland. 286 s. Murtovaara, P. (1985) Kobolttitutkimukset Ylä-Liesijoen alueella Sodankylässä vuosina 1981 1982. GTK, arkistoraportti M19/3723/-85/1/10. 8 s., 11 liitettä. Mutanen, T. (1976a) Koitelaisen malmitutkimukset 1975. GTK, arkistoraportti M19/3741/76/1/10. 45 s., 10liitettä. Mutanen, T. (1976b) Kaitaselän vermikuliittiaihe ja Lapin vermikuliittipotentiaali. GTK, arkistoraportti M19/3741/76/2/10. 5 s., 2 liitettä. Mutanen, T, (1976c) Sodankylä. Kansannäytetutkimuksen esiraportti. GTK, raportti M19/3713/76/2/10. 1 s.

Mutanen, T. (1982) Tutkimustyöselostus Sodankylän kunnassa valtausalueella Tussarilammit 1, kaiv. rek. nro 2832 suoritetuista malmitutkimuksista. GTK, arkistoraportti M06/3732/- 82/1/10. 3 s., 9 liitettä. Mutanen, T. (1988) Kupariaiheen tutkimukset Utsamokoskella Sodankylän kunnassa vuosina 1973 ja 1981-1982. GTK, arkistoraportti M19/3723/-88/1/10. 7 s., 5 liitettä. Mutanen, T. (1994) Keivitsansarven kupari-nikkeli-jalometalliesiintymä. GTK, arkistoraportti M06/3714/-94/1/10. 61 s., 29 liitekuvaa. Mutanen, T. (1997) Geology and ore petrology of the Akanvaara and Koitelainen mafic layered intrusions and the Keivitsa-Satovaara layered complex, northern Finland. Geological Survey of Finland Bulletin 395. 233 p. Mutanen, T. (2001a) Potential for additional Ni-Cu- targets in the near surrounding to the Keivitsa Ni-Cu- deposit. Report to Scandinavian Gold Prospecting Co. 14 p. Mutanen, T. (2001b) Compilation report on data from Koitelainen intrusive complex, northern Finland. Report to Scandinavian Gold Prospecting Co. 47 p., 10 App. Mutanen, T. (2002a) Tutkimustyöselostus Sodankylän kunnassa valtausalueilla Pajukoski 1, kaivosrekisterinumero 6866/1 ja Pajukoski 2, kaivosrekisterinumero 6866/2 tehdyistä malmitutkimuksista. GTK, arkistoraportti M06/3714/2002/1/10. 31 s. Mutanen, T. (2002b) Tutkimustyöselostus Sodankylän Koitelaisen alueella tehdyistä malmitutkimuksista valtausalueilla Rykimälampi 1 (kaiv. rek. no.5337/1), Paasikivenaapa 1-4 (kaiv. rek. no. 5337/2-5), Viuvalo-oja 1-3 (kaiv. rek. no. 5337/6-8), Kahdenputaanaapa 1 (kaiv. rek.no. 5338/1), Rytioja 1-2 (kaiv. rek. no. 5339/1-1), Huutamoaapa (kaiv. rek. no. 5340/1), Haapalampi 1 (kaiv. rek. no. 5340/2), Jäsessaari 1-4 (kaiv. rek. no. 5340/3-6), Rookkijärvi 1-5 (kaiv. rek. no. 5566/1-5), Kainalomukka 1-2 (kaiv. rek. no. 5567/1-2), Porkkausoja 1 (kaiv. rek. no. 5624/1), ja Porkkaussoja 2 (kaiv. rek. no. 5634/2). GTK, arkistoraportti M06/37/2002/1/10. 26s. Mutanen, T. (2003) Magmatismi ja malminmuodostus. Loppuraportti toiminnasta 1998 2001. GTK, arkistoraportti M10.4/2003/1. 41 s., 1 liite. Mutanen, T. (2005) The Akanvaara intrusion and the Keivitsa-Satovaara Complex, with stops at Kaikkivaltiaanlehto and Rantavaara intrusions. Field trip guidebook, prepared for the 10th Platinum Symposium in Oulu Finland 2005. Geological Survey of Finland, Guide 51b. 128 p. Nenonen, E. (1975) Selostus malminetsintätöistä Sodankylän Kuusilomavaarassa ja Ruosselässä vuosilta 1969 1972. GTK, arkistoraportti M19/3723/-75/1/10. 13 s., 3 liitettä Nurmi, P. (1979) Molybdeenin dispersio ja esiintyminen maanpinnan olosuhteissa geokemiallisen etsinnän kannalta, esimerkkialueena Korpiselkä, Sodankylä. Pro gradu tutkielma, Geologian ja mineralogian laitos, Helsingin yliopisto. 104 s., 14 liitettä. Pulkkinen, E. (1983) Sattasen karttalehtialueen geokemiallisen kartoituksen tulokset. Summary: The results of the geochemical survey in the Sattanen map-sheet area.

Geokemiallisten karttojen selitykset. Lehti 3714. Explanatory notes to geochemical maps, Sheet 3714. GTK. 67 s. Pulkkinen, E. (1992) Kultaesiintymien paikantaminen moreenin geokemian avulla Sodankylän Sattasvaaran alueella. Lisensiaattitutkielma, Maaperägeologian laitos, Turun yliopisto. 71 s. Pulkkinen, E. (1998) Tutkimustyöselostus Sodankylän kunnassa valtausalueella Kaaresselkä 2, kaiv. rek. n:o 4445/1 suoritetuista malmitutkimuksista. GTK, arkistoraportti M06/3714/- 97/1/10. 6 s., 3 liitettä. Pulkkinen, E. (1999) Summary report. The Kaaresselkä gold and copper prospects, Sodankylä, Finnish Lapland. GTK, report CM06/3714/99/2. 7 p. Pulkkinen, E. (2004) Tutkimustyöselostus Sodankylän kunnassa valtausalueella Lehtovaara 1 kaiv. rek. nro 7548/1 suoritetuista malmitutkimuksista. GTK, arkistoraportti M06/3723/2004/1/10. 9 s., 7 liitettä. Pulkkinen, E., Keinänen, V. & Salmirinne, H. (2005) The Sakiatieva gold prospect in the Central Lapland Greenstone Belt, Finland. Geological Survey of Finland, Report CM06/3741/2005/1/10. 29 p. Pulkkinen, E., Ojuva, V. & Pänttäjä, M. (1991) Sattasvaaran komatiittikompleksin kultatutkimukset. Hankkeen S/85/403 loppuraportti. I osa: Komatiittialue Pahtavaarasta Visakuppuroille. GTK, arkistoraportti S41/3714/1/1991. 77 s., 2 liitettä. Pulkkinen, E. & Rossi, S. (1984) Discovery of the Maaselkä copper-cobalt showing in Finnish Lapland. In: Prospecting in areas of glaciated terrain 1984. Papers presented at the Sixth International Symposium, Institute of Mining and Metallurgy, Glasgow, Scotland, 17-18 May, 1984. London, Institute of Mining and Metallurgy, 121-125. Pulkkinen, E. & Salmirinne, H. (2006) Tutkimustyöselostus Sodankylän kunnassa valtausalueilla Lohiaapa 1 kaiv. rek. nro 7549/1, Urakka 1 kaiv. rek. nro 7782/4, Sorva 1-2 kaiv. rek. nrot 7782/2 ja 7782/3 sekä Ruosselkä 1-7 kaiv. rek. nrot 7118/1, 7141/1 7141/6 tehdyistä kultatutkimuksista vuosina 1999 2005. GTK, arkistoraportti M06/3741/2006/1/10. 35 s., 10 liitettä. Puustinen, K. (1975) Selostus Sodankylän Lohisarrion malmigeologisista esitutkimuksista elokuussa 1975. GTK, arkistoraportti M19/3723/75/2/10. 3 s., 2 liitettä. Puustinen, K. (1977a) Malmitutkimukset Sodankylän Rumanilmankuusikossa. GTK, arkistoraportti M19/3723/77/1/10. 8 s., 9 liitettä. Puustinen, K. (1977b) Tutkimustyöselostus malmitutkimuksista Sodankylän Rumanilmankuusikossa. GTK, arkistoraportti M19/3723/77/2/19. 5 s., 1 liitettä. Puustinen, K. (1978) Malmitutkimukset Sodankylän Lohisarriolla. GTK, arkistoraportti M19/3723/78/1/10. 8 s., 11 liitettä. Rask, M. (1978) Kivilajeista ja metapeliittien progressiivisesta metamorfoosista Sodankylän Kelujärven alueella. Pro gradu tutkielma, Geologian ja mineralogian laitos, Helsingin yliopisto. 64 s., 2 karttaa.