KAIKILLE JÄSENILLE AVOIN PUHEENJOHTAJAKOKOUS BRYSSELISSÄ TIISTAINA 18. HELMIKUUTA Puhetta johti puhemies COX

2-001 2-002 KAIKILLE JÄSENILLE AVOIN PUHEENJOHTAJAKOKOUS BRYSSELISSÄ TIISTAINA 18. HELMIKUUTA 2003 Puhetta johti puhemies COX (Kokous avattiin klo 9.40.) Puhemies. Haluaisin toivottaa lämpimästi ja henkilökohtaisesti tervetulleeksi neuvoston puheenjohtajan Simitisin ja onnitella häntä eilisen huippukokouksen päätelmistä sekä puheenjohtajavaltio Kreikan rohkeasta yrityksestä vahvistaa tässä menettelyssä Euroopan unionin kannanoton yhdenmukaisuutta. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tiedän, että otitte tietyn poliittisen riskin. Monet sanoivat, ettei nyt ollut oikea hetki tällaiselle kokoukselle. Olette osoittanut, että arvostelijanne olivat väärässä. 2-003 Simitis, neuvoston puheenjohtaja. (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, noin kolme viikkoa sitten heräsi kysymys, pitäisikö järjestää Euroopan unionin huippukokous, jossa pyrittäisiin sopimaan erimielisyydet ja laatimaan yhtenäinen kannanotto Irakin tapahtumiin. Puheenjohtajavaltio Kreikan mielestä huippukokous oli välttämätön, sillä kuten tiedämme aikaisemmista neuvoston kokouksista, kansainvälisistä suhteista muihin maanosiin on mahdotonta keskustella ilman, että käsitellään ajankohtaista ja ratkaisevan tärkeää kysymystä Irakista ja rauhan turvaamisesta. Kun puheenjohtajavaltio Kreikka teki aloitteen huippukokouksen koolle kutsumiseksi, jotkut maat reagoivat siihen toteamalla, että kokous oli ennenaikainen, aika ei ollut kypsä, kokous korostaisi Euroopan unionin sisäisiä erimielisyyksiä ja sitä pitäisi lykätä. Kokouksesta sovittiin kuitenkin, ja me jatkoimme valmisteluja, sillä Euroopan on mielestämme oltava läsnä kansainvälisissä asioissa ja osoitettava erimielisyyksistä ja erilaisista lähestymistavoista huolimatta, että näiden eroavaisuuksien ylittämiseksi luodut menettelyt ovat edelleen käyttökelpoisia. Lisäksi Euroopan kansalaiset odottivat meidän tekevän jotain yhtenäisen kannan aikaan saamiseksi. Eri puolilla maailmaa viime lauantaina järjestetyt mielenosoitukset, joihin osallistui miljoonia ihmisiä, ovat osoitus ihmisten valtavasta huolestuneisuudesta, ja olisi ollut kummallista, jos me, Euroopan unioni ja sen päättäjät, emme olisi vastanneet tähän huoleen. Parin viime viikon aikana ja etenkin sen jälkeen, kun kahdeksan jäsen- ja ehdokasvaltiota ilmaisivat näkemyksensä kirjeellä, on muodostunut käsitys, ettei Euroopan unionilla ole lainkaan ulkopolitiikkaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Ministerineuvosto antoi Irakia koskevat päätelmät 27. tammikuuta ja esitti virallisen yhteydenoton Irakiin 4. helmikuuta. Kuten tiedätte, tämä oli kuitenkin vain yleiskehys, ja erimielisyydet olivat suuret, kun maiden piti arvioida Irakin vaalituloksia, tulkita YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa ja päättää, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Meidän tehtävänämme oli siis yrittää löytää näiden huomattavien kysymysten osalta jonkinlainen yhteinen maaperä, jonka perusteella voitaisiin muodostaa yhteinen kanta. Kuten huomautin eilen arvoisille ystävilleni, emme ole täällä voidaksemme korostaa erimielisyyksiämme ja vahvistaa eroavaisuuksiamme vaan muuttaaksemme asioita ja luodaksemme uusia ajatuksia sekä uuden lähestymistavan. Kuten tiedätte, puheenjohtajan tehtävänä on yhdistää eri näkemykset. Puheenjohtajavaltiolla on omat näkemyksensä, mutta sen tehtävänä ei ole tyrkyttää niitä muille. Sen tehtävänä on pyrkiä löytämään yhteinen linja, ja uskoakseni eilen osoitimme ensinnäkin, että menettelyt, joiden avulla päästään sovitteluratkaisuun ja sopuun, ovat edelleen käytössä ja ettei Euroopan unioni ole kokonaisuus, jossa kaikki kulkevat omaa tietään piittaamatta kenestäkään muusta. Tämä oli huima saavutus. Euroopan unioni on kokonaisuus, jossa on tarve keskustella, käsitellä eroavia näkemyksiä ja löytää yhteinen tie eteenpäin. Osoitimme myös, että kun kuljemme tätä yhteistä tietä, erimielisyyksistämme huolimatta on joitakin keskeisiä näkökohtia, joita olemme kaikki valmiita ottamaan huomioon. Mitä nämä keskeiset näkökohdat sitten ovat? Ensimmäinen on ymmärrys siitä, että riippumatta sodan oikeutuksesta se aiheuttaa aina tuhoa, ja meidän olisi turvauduttava siihen vasta, kun kaikki rauhanomaiset keinot ja muut kriisinhallintakeinot on käytetty ja kun on selvää, että kaikki sodan vaihtoehdot ovat vieläkin tuhoisampia. Neuvoston päätelmissä todetaan, että "sota ei ole väistämätön. Voimankäyttöön on turvauduttava vain viimeisenä keinona. Irakin hallinnon on lopetettava tämä kriisi noudattamalla turvallisuusneuvoston vaatimuksia." Toinen näkökohta, jota myös korostetaan päätelmissä, on seuraava: Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa, jossa määritellään maailmanrauhan kannalta uhkaavissa tilanteissa käytettävät menettelyt, todetaan selkeästi, ettei maailmanrauhan turvaaminen kuulu vain yhdelle maalle. Se kuuluu kansainväliselle yhteisölle, ja YK:n turvallisuusneuvoston on valtuutettava kaikki toimet. Kyseinen sääntö ohjaa kansainvälisiä suhteitamme, ja Kosovo on

6 18/02/2003 yksi viimeaikainen käytännön esimerkki tästä. Tämä esimerkki osoittaa, että kaikkien tällaisten sotilaallisten väliintulojen jälkeen on järjestettävä rauhanomainen seuranta, joka kuuluu yksistään Yhdistyneille Kansakunnille, kuten Kosovossa. Tämän vuoksi YK ja turvallisuusneuvosto muodostavat näiden menettelyjen ytimen. Turvallisuusneuvosto voi tehdä aloitteen, turvallisuusneuvosto antaa päätöslauselmat, ja turvallisuusneuvosto päättää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämän vuoksi päätelmissä todetaan, että "olemme sitoutuneet siihen, että Yhdistyneet Kansakunnat on kansainvälisen järjestyksen ytimessä. Tunnustamme, että ensisijainen vastuu Irakin aseistariisunnasta kuuluu turvallisuusneuvostolle. Annamme turvallisuusneuvostolle täyden tukemme sen hoitaessa velvollisuutensa." Kolmas näkökohta liittyy siihen, kuinka me reagoimme Irakin tapahtumiin. Irak ei ole toistaiseksi noudattanut täysimääräisesti Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmaa, mikä on valitettavaa. Se ei ole tehnyt yhteistyötä ja hankaloittaa tarkastajien toimintaa. Irak ei ole antanut tarvittavia tietoja, jotta voitaisiin varmistaa, ettei sillä ole enää joukkotuhoaseita. Meidän on myös ymmärrettävä, että Irakin on vihdoin ryhdyttävä yhteistyöhön, kuten Blixin raportissa tehdään selväksi. Niin kuin kaikki tiedämme, toistuvat kehotukset noudattaa vaatimuksia ovat turhia, jos niitä toistellaan ilman mitään lopputulosta. Se, että Irak jatkuvasti kieltäytyy noudattamasta vaatimuksia, osoittaa, ettei se suhtaudu tarkastus- ja neuvotteluprosessiin vakavasti. Jos joku kieltäytyy jatkuvasti noudattamasta vaatimuksia ja kyseenalaistaa toistuvasti menettelyt, kyseessä on estäminen, ja tulimme siihen lopputulokseen, että Irakille on viestittävä vakavasti, että aika on loppumassa. Kolmas näkökohta, jonka haluan mainita, on kappale, jossa todetaan, että "annamme täyden tukemme YK:n tarkastajien työskentelyn jatkumiselle". Heille on annettava niin paljon aikaa ja resursseja kuin YK:n turvallisuusneuvosto arvelee heidän tarvitsevan. Turvallisuusneuvosto antaa päätöslauselmat ja päättää, mitä keinoja tarkastajat käyttävät tehtävänsä suorittamiseen. Tarkastuksia ei kuitenkaan voida jatkaa loputtomiin ilman Irakin täysimittaista yhteistyötä. Yhteistyö tarkoittaa sitä, että Irakin on annettava kaikki tarkastajien raporteissa esitettyjä kysymyksiä koskevat täsmälliset lisätiedot. Bagdadilla ei pitäisi olla harhakuvitelmia: sen on luovuttava aseista ja tehtävä täydellistä yhteistyötä välittömästi. Tämä on Irakin viimeinen tilaisuus ratkaista kriisi rauhanomaisesti. Ymmärrämme toki, että meidän on vahvistettava edellisen yleisten asioiden neuvoston päätelmät, tunnustettava niiden perusteella saavutettu edistys ja ilmaistava Euroopan unionin yhteinen pyrkimys jatkaa yhteistyötä. Haluaisin myös mainita, että näissä päätelmissä viitataan Lähi-itään. Meidän on edelleen tuettava sitä, että niin sanotun kvartetin ehdottama suunnitelma pannaan nopeasti täytäntöön. Terrorismi ja väkivalta on lopetettava. Päätelmissä todetaan suhteista Yhdysvaltoihin, että "kansainvälisen yhteisön yhtenäisyys on ratkaisevan tärkeää, kun pyritään ratkaisemaan näitä ongelmia. Olemme sitoutuneet työskentelemään kaikkien kumppaniemme ja erityisesti Yhdysvaltojen kanssa Irakin aseistariisunnan, alueen rauhan ja vakauden sekä kaikkien sen kansalaisten hyvän tulevaisuuden puolesta." Arvoisat jäsenet, haluaisin lopuksi korostaa sitä, että Euroopan parlamentin puhemies Cox oli mukana ilmaisemassa Euroopan parlamentin näkemykset kokouksen alussa. Tämä oli erittäin arvokasta, kuten oli myös YK:n pääsihteerin Κofi Annanin läsnäolo. Hän otti päätelmissä esiin toimet sodan välttämiseksi, tarpeen jatkaa rauhanomaista prosessia, tarkastajille annetun tuen ja Irakin tarpeen noudattaa välittömästi turvallisuusneuvoston päätöslauselmia. Ne, jotka kaipaavat yksityiskohtaista aikataulua, joka sisältäisi täsmälliset määräajat muutaman seuraavan päivän aikana toteutettaville toimille, olivat kenties pettyneitä eiliseen huippukokoukseen. Olemme kuitenkin sitä mieltä, ettei tässä tilanteessa voida laatia tällaisia aikatauluja. Tilannetta on arvioitava säännöllisin väliajoin, ja aloite tässä asiassa on turvallisuusneuvostolla. Se, mitä voimme tehdä ja mitä Euroopan unioni on tehnyt, on osoittaa kiinnostusta yhteiseen keskusteluun ja periaatteisiin sekä vahvistaa, että unioni edistyy hyvin yhteisen politiikan laatimisessa. Yleinen päättäväisyys on olemassa, ja meidän on sovellettava tätä päättäväisyyttä sekä toteutettava se käytännössä. Eilinen huippukokous osoitti, että pystymme tekemään juuri niin. 2-004 Poettering (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa Euroopan neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensin kiittää puheenjohtaja Simitisiä siitä, että hän on tänään paikalla, ja onnitella häntä eilisiltana saavutetusta menestyksestä. Arvoisa puheenjohtaja Simitis, tavatessamme Ateenan puheenjohtajakokouksessa ennen joulua sanoitte toivovanne, että kaikki olisivat oikeudenmukaisia. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja eurooppalaisten demokraattien ryhmän puolesta haluaisin kertoa teille, että olemme aina tukeneet puheenjohtajavaltio Kreikkaa sen pyrkimyksessä löytää yhteisiä ratkaisuja. Kun keskustelimme viime viikolla hallituksenne ministerin Yiannitsisin kanssa Strasbourgissa, ilmaisimme tukevamme puheenjohtajavaltio Kreikan ajatusta kutsua valtioiden ja hallitusten päämiehet tähän huippukokoukseen. FI Esitän kolme lyhyttä huomiota, joiden lisäksi haluaisin huomauttaa, missä asioissa voimme mielestäni ottaa opiksi tapahtuneesta. Kukaan ei kadehdi sitä tilannetta, johon puheenjohtajavaltio joutui, kun Euroopan yhtenäisyys lojui sirpaleina edessämme. Kertaamatta tapahtumien järjestystä mikä avaisi vanhoja haavoja totean, että meidän on

18/02/2003 7 tulevaisuutta varten pidettävä mielessä se, että eurooppalaisten on pyrittävä muodostamaan yhteinen kanta. Ei saa olla mitään yksipuolisia, kahdenvälisiä tai monenvälisiä julkilausumia, jotka on laadittu Euroopan unionin yhteisömenetelmän ulkopuolella. Sen sijaan meidän on toimittava yhdessä, ja tämänkaltainen solidaarisuus on jokaisen maan velvollisuus. Jos yksikin osapuoli rikkoo sitä, seurauksena on välittömästi vastakkaisia reaktioita muilta, ja tämän vuoksi meidän on edellytettävä kaikkia asianosaisia hallituksia ottamaan yhteisön koneisto käyttöön. Toinen asia, joka tästä voidaan oppia, liittyy Irakiin mutta on täysin riippumaton siitä. Meidän ei pitäisi määritellä suhdettamme Yhdysvaltoihin tai paremmin sanottuna Euroopan yhdentymistä vastakkainasetteluksi Yhdysvaltojen kanssa, vaan tarvitsemme pikemminkin kahden tasavertaisen osapuolen kumppanuutta. Jos määrittelisimme tämän suhteen niin, että Euroopan yhdentyminen olisi vastakkain Yhdysvaltojen kanssa, ajaisimme siinä samassa Euroopan unionin tulevat jäsenvaltiot eli Keski-Euroopan maat Yhdysvaltojen syliin, sillä kyseisten maiden kokemus historiasta johon en aio nyt uppoutua sen yksityiskohtaisemmin saa ne väistämättä hakemaan turvaa Yhdysvalloista. Tämän vuoksi Euroopan yhdentymisessä on aina oltava tavoitteena muodostaa Yhdysvaltojen kanssa tasavertaisten osapuolten kumppanuus. Kolmanneksi haluan todeta, että olitte oikeassa mainitessanne laajat mielenosoitukset ja niihin osallistuneet ihmiset. Mielenosoitukset ovat osa vapauteen perustuvaa demokraattista yhteiskuntaa, josta me voimme Euroopassa ja koko maailmassa olla ylpeitä, mutta meidän on myös varottava sekoittamasta syytä ja seurausta. Ongelmana ei ole Yhdysvallat vaan Saddam Husseinin rikollinen hallinto. Tämä on mielestäni ratkaisevan tärkeää, emmekä saa unohtaa sitä edes tänä ilon päivänä. Päätöslauselmassa, josta en voi muuta kuin onnitella teitä vilpittömästi, ilmaistaan kaikki tämä erittäin tasapainoisella tavalla. Kuitenkin nyt kun tuhat tonnia kemiallisia aseita, pernaruttoa ja VX-hermokaasua mukaan luettuina, on kadoksissa, eikä Irakin rikollinen hallinto suostu luovuttamaan todisteita niiden sijaintipaikasta, meidän on oltava tulevien päivien ja viikkojen aikana erittäin valppaina. Näin ollen en voi muuta kuin olla samaa mieltä kanssanne sanoessanne, että tämä on Saddam Husseinin viimeinen tilaisuus. Joko hän tekee yhteistyötä tai hänen aseensa viedään häneltä. Voin vain toivoa, että tämä tehdään rauhanomaisesti ja Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksessa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, lopuksi vielä yksi huomio: mielestäni on myönteistä, että lausunnossa mainitaan selkeästi myös Lähi-idän rauha sekä Israelin ja Palestiinan konflikti. Meidän on viestittävä arabimaailmalle, että Eurooppa on mukana edistämässä turvallisten rajojen saamista Israeliin ja Palestiinaan ja ettemme ole arabivastaisia, vaan pyrimme saamaan aikaan todellisen ja oikeudenmukaisen rauhan. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja eurooppalaisten demokraattien ryhmä haluaa vielä kerran onnitella teitä vilpittömästi tästä saavutuksesta, ja toivomme, että teillä on jatkossakin menestystä rauhan saavuttamisessa ja vaaran pitämisessä loitolla sekä ennen kaikkea Euroopan yhtenäisyyden ylläpitämisessä. Tähän tehtävään toivotamme teille paljon onnea. 2-005 Barón Crespo (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensin ilmaista Euroopan sosiaalidemokraattisen ryhmän puolesta tyytyväisyyteni neuvoston puheenjohtajan Simitisin rohkeuteen ja poliittiseen päättäväisyyteen. Hän kutsui kokoon ylimääräisen huippukokouksen, joka ei ollut epävirallinen vaan merkittävä huippukokous, ja jonka ansiosta annettiin päätöslauselma. Olemme täysin samaa mieltä tästä päätöslauselmasta, koska siihen on sisällytetty pääpiirteittäin Euroopan parlamentin tammikuussa antaman päätöslauselman sisältö ja se osoittaa, että voimme työskennellä yhdessä ja edistyä. Lisäksi meidän on syytä korostaa YK:n pääsihteerin Kofi Annan läsnäoloa ensinnäkin parlamentissa mistä kiitämme häntä ja toiseksi neuvostossa. Uskon, että Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat voivat työskennellä yhdessä, ja tämä on osoitus siitä. Tässä kaikessa on yksi tärkeä osatekijä turvallisuusneuvoston viime perjantaina pitämän julkisen kokouksen lisäksi, mikä oli historiallinen kokous, nimittäin eurooppalaisen tai jopa maailmanlaajuisen yleisen mielipiteen syntyminen. Kyseessä on uusi supervalta, joka on vähitellen ilmestymässä historiaan ja jota meidän on puolustettava ja tuettava. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tekstissä puhutaan Euroopan kansasta, joten miksei myös perustuslaillisen sopimuksen luonnokseen tehdä tarkistusta, jossa puhutaan eurooppalaisista kansana? Sekin olisi tärkeää. Olemme täysin samaa mieltä päätöslauselmasta siltä osin, että meidän on pyrittävä täysimääräiseen ja tehokkaaseen aseistariisuntaan, että sota ei ole väistämätön parlamentti sisällytti päätöslauselmaansa tämän merkittävän lausunnon, F

8 18/02/2003 jonka te olette nyt ottanut mukaan että tarkastajien on jatkettava työtään ja ettei heidän työskentelyllään ole YK:n pääsihteerin eilen mainitseman päätöslauselman nro 1441 mukaan aikarajaa. On totta, etteivät he voi jatkaa loputtomiin, mutta meidän on tuettava tarkastajien työtä. Heitä johtaa Euroopan kansalainen Hans Blix, josta olen erittäin ylpeä. Lisäksi on tärkeää antaa Saddam Husseinille viesti siitä, että meidän on jatkettava painostusta ja hänen on tehtävä rehellistä yhteistyötä, sillä ja tämä on tärkeää eniten tilanteesta kärsii Irakin kansa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, mielestäni Lähi-idän kaltaisessa vaikeassa tilanteessa on myös asianmukaista antaa viesti arabimaille. Meidän on korostettava Israelin ja Palestiinan konfliktin ratkaisua ja toteutettava aktiivista politiikkaa Euroopan näkökulmasta. Mielestäni tärkein eilen saavutettu asia kaikkien kokemiemme vaikeuksien ja tämän kriisin jälkeen oli se, että puheenjohtajavaltio onnistui palauttamaan yhtenäisyyden ja varmistamaan, että Eurooppa on läsnä ja aktiivinen. Lisäksi ja tämä huomio pitäisi osoittaa Yhdysvalloille myös Yhdysvalloissa oli huomattavia mielenosoituksia. Euroopan unioni on Yhdysvaltojen uskollinen kumppani, mutta olemme myös tasavertaisia kumppaneita, joilla on Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnan puitteissa täydet oikeudet. Toinen asia, jota pitäisi mielestäni korostaa, on päätöslauselman kolmas kappale, jossa todetaan, että tämä on erittäin tärkeä tapaus ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Se, miten Irakin kriisi hoidetaan, on ennakkotapaus, jolla on suuri vaikutus maailmaan seuraavien vuosikymmenten aikana. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, lopuksi muistutan, että tapaatte ehdokasvaltioiden johtajia keskipäivällä. Teidän on mielestäni annettava heille myönteinen viesti ja painotettava, ettei Euroopan unioni ole vain maatalouspolitiikan ja rakennerahastojen unioni, vaan unioni, joka perustuu yhteisiin periaatteisiin ja arvoihin. 2-006 Watson (ELDR). Arvoisa puhemies, haluaisin ELDR-ryhmän puolesta onnitella puheenjohtajavaltio Kreikkaa ainutlaatuisesta onnistumisesta, sillä se sai aikaan tasapainoisen ja yhtenäisen Euroopan unionin yhteisen kannan, joka koskee Irakia. Tämä osoittaa, että Kreikan päätös järjestää tämä huippukokous oli oikea ja se antaa Euroopan unionille tilaisuuden palata takaisin yhteen viime päivien katkeran sanailun jälkeen. Yhteinen kanta on merkittävä edistysaskel, sillä Yhdistyneet Kansakunnat asetetaan siinä prosessin ytimeen. Siinä tuetaan YK:n tarkastajien työtä rauhanomaisen aseistariisunnan aikaansaamiseksi, mutta velvoitetaan Irak tekemään täysimääräistä yhteistyötä asiassa. Siinä todetaan, että mikäli Irak ei tee näin, sotatoimet saattavat olla tarpeen Yhdistyneiden Kansakuntien tahdon toteuttamiseksi. Ryhmäni on tyytyväinen siihen, että jotkin maat ovat lieventäneet tähän asti jyrkkiä kantojaan. Yhdistynyt kuningaskunta on myöntänyt, että olisi keskityttävä kriisin rauhanomaiseen ratkaisuun ja turvauduttava sotaan vain viimeisenä keinona ja silloinkin YK:n tuella. Saksa on ymmärtänyt, että YK:n on säilyttääkseen uskottavuutensa oltava valmis tukemaan voimankäyttöä viimeisenä keinona. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, en tiedä, mitä laitoitte alkupaloiksi tarjoamiinne viininlehtikääryleisiin, mutta se todella tepsi! (Naurua) Tämän vuoksi on sääli, että presidentti Chiracin huippukokouksen jälkeen esittämät aiheettomat ja alentuvat huomiot uusista jäsenvaltioista myrkyttivät myönteisen ilmapiirin. Asiaa olisi mielestäni auttanut, jos ehdokasvaltiot olisi kutsuttu ylimääräiseen huippukokoukseen. Tällaisissa asioissa tarvitaan mahdollisimman laaja yksimielisyys. Parlamentissa eilen pidetyssä puoluejohtajien kokouksessa Kofi Annan kertoi meille, ettei yhdessäkään turvallisuusneuvoston kolmesta päätöslauselmasta aseteta määräaikaa tarkastusten loppumiselle. Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmä kehottaa turvallisuusneuvostoa esittämään uuden päätöslauselman, jossa asetetaan määräaika vaatimusten noudattamiselle, mikäli tarkastuksissa ei nähtävästi edistytä tulevina viikkoina. FI

18/02/2003 9 Saddam Husseinia pitäisi kehottaa Caesarin tavoin varomaan maaliskuun viidettätoista päivää. Niiden neljäntoista päivän, jotka erottavat Blairin Chiracista, merkitys ei niinkään ole sotaan valmistautumisessa kuin siinä, että hankitaan tukea miljoonalle aliravitulle lapselle ja viidelle miljoonalle irakilaiselle, joilla ei ole puhdasta vettä tai riittävää viemäröintiä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmä on tyytyväinen EU:n kantaan, jonka te saitte taitavasti aikaan. Yhdysvaltalainen runoilija Robert Frost on kirjoittanut kahdesta tiestä, jotka eroavat keltaisessa metsässä. Euroopan on kehotettava YK:ta valitsemaan YK:n tie. Se on vähemmän kuljettu reitti, ja juuri tässä on suuri ero aiempaan. 2-007 Kaufmann (GUE/NGL). (DE) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja, olitte oikeassa tehdessänne aloitteen tämän ylimääräisen huippukokouksen koolle kutsumiseksi, sillä tämäniltaiseen lausuntoon on kirjattu yksi totuus. Sillä, miten Irakin tilanne hoidetaan, on huomattavia vaikutuksia maailmaan tulevina vuosikymmeninä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, EU:n valtioiden ja hallitusten päämiesten Irakia koskevassa lausunnossa ilmaistaan ennen kaikkea halu löytää rauhanomainen ratkaisu kriisiin, antaa asetarkastajille enemmän aikaa suorittaa tehtävänsä ja antaa heidän käyttöönsä ne työkalut, joita turvallisuusneuvosto arvelee heidän tarvitsevan. Lausunnossa tehdään myös selväksi, että YK:n turvallisuusneuvostolla on vastakin oltava vastuu sodasta ja rauhasta, mikä on hyvä asia. Samanaikaisesti lausunnossa todetaan myös, ettei sota ole väistämätön ja että voimankäyttöön voidaan turvautua viimeisenä keinona. Haluan ilmaista mahdollisimman selkeästi, että tämä lausahdus on räikeässä ristiriidassa Euroopan unionin ja koko maailman suuren enemmistön mielipiteen kanssa, ja tämän vuoksi pidän tätä kannanottoa kaiken huomioon ottaen kyseenalaisena kompromissina. Sen tarkoituksena on pelastaa kasvot; yhtäältä Saksan ja Ranskan ja toisaalta Yhdistyneen kuningaskunnan, Espanjan ja Italian presidenttien ja pääministerien kasvot. Aikaisemmin ilman Ranskan mukanaoloa Nato oli jo käyttänyt samanlaista temppua, jonka ansiosta voidaan tehdä Turkkia koskevia suunnitelmia siinä tapauksessa, että Irakin vastainen sota syttyy. Saksan liittokansleri Schröder myönsi, että Saksan oli ollut pakko liikkua. Mielestäni se liikkui väärään suuntaan. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, en usko, että tällä lausunnolla voidaan peittää Euroopan erimielisyys sotaa ja rauhaa koskevassa olemassaoloon liittyvässä kysymyksessä, sillä erimielisyys tästä asiasta on suurempi kuin koskaan EU:n historiassa. Kyse ei ole Euroopan unionin poikki kulkevasta jaosta, vaan tämä asia jakaa hallitukset ja kansalaiset, niin kuin oli ilmeistä viime viikonloppuna miljoonien kansalaisten osoittaessa mieltään ja ilmaistessaan tahtonsa. Euroopan kaduilla ja toreilla he vetosivat yksimielisesti sellaisen yhteisen eurooppalaisen ulkopolitiikan puolesta, jolla ylläpidetään rauhaa. Tämän viikonlopun viesti on yksiselitteinen. Euroopan kansalaiset eivät halua sotaa, ja koska minä olen kansalaisten suoraan valitsema edustaja ja Euroopan parlamentin jäsen, haluan myös todeta, että meillä on velvollisuus noudattaa kansan tahtoa sen sijaan, että myöntyisimme arveluttaviin kompromisseihin. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan lopuksi sanoa, että Eurooppa-valmistelukunnassa laaditaan parhaillamme perustuslakia Euroopalle. Koska tilanne on sellainen kuin puheenvuoroni alussa kuvailin, sillä, miten me nyt käyttäydymme, on huomattava vaikutus maailmaan ja Euroopan ulkopolitiikkaan. Tämän vuoksi on mielestäni todellakin välttämätöntä, että Euroopan perustuslaissa todetaan selkeästi, että Euroopan itsenäisesti noudattama linja on julistaa sota laittomaksi keinoksi saavuttaa poliittisia päämääriä. 2-008 Frassoni (Verts/ALE). (IT) Minäkin haluaisin onnitella puheenjohtajavaltio Kreikkaa, sillä tilanteessa, jossa eurooppalaisilla ei valitettavasti ole mitään velvollisuutta saavuttaa yksimielisyyttä kuten arvoisa neuvoston puheenjohtaja totesi yksimielisyys ja siihen pyrkiminen ovat kuitenkin hyvin tärkeitä. Näin ei ole ainoastaan siltä kannalta, mikä vaikutus yksimielisyydellä saattaa olla tapahtumien kulkuun, vaan myös kansalaisten kannalta, sillä he haluavat Euroopan toimivan yhtenäisesti maailmassa, eikä heidän vastalauseitaan voida sivuuttaa. Tämän vuoksi kiitämme teitä kärsivällisestä työstänne. Kiitämme teitä siitä, että kutsuitte pääsihteeri Kofi Annanin neuvoston istuntoon, sillä hänenkin läsnäolonsa oli tärkeää. Kiitämme teitä siitä, että lähetitte ulkoministerinne Arabiliiton epäviralliseen kokoukseen. Työnne teki minuun niin suuren vaikutuksen, että aloin pohtia, mitä olisi tapahtunut, jos Euroopan unionilla olisi yksi ainoa paikka Yhdistyneissä Kansakunnissa, ja kuinka paljon tärkeämpää ja ratkaisevampaa tämä työ siinä tapauksessa olisi. Ajan myötä selviää, auttaako tämä väliaikainen sopu rauhan säilyttämisessä ja Irakin aseista riisumisessa. Tällä hetkellä etuna on kuitenkin se, että on koottu yhteen kannat, jotka eroavat toisistaan vähemmän kuin sotahuudot eri suunnilta voisivat antaa ymmärtää. Yhdysvaltojen pääasiassa myönteinen reaktio neuvoston päätelmiin osoittaa kuitenkin, että kaikki tulkitsevat tätä sopua enemmän tai vähemmän oman makunsa mukaan. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tätä monitulkintaisuutta ei voida pitää yllä kauan. Tarkastajien esittämän määräajan ja Yhdysvaltojen ehdotuksen välinen ero F

10 18/02/2003 tarkoittaa sitä, että pian joudutaan valitsemaan puolia ja että tätä harmaata aluetta ei voida säilyttää enää kauan. Se, mitä nyt tapahtuu, on selkeästi turvallisuusneuvoston jäsenten käsissä. Maailmassa ei ole tarpeeksi toimijoita, jotka pystyisivät edistämään kehitystä jyrkästi jakautuneessa maailmassa. On harvoja selkeitä sääntöjä, mutta kaikki säännöt puoltavat rauhaa. Tämä on käynyt hyvin selväksi viime päivien tapahtumien valossa. Muutaman kuukauden sisällä Yhdysvallat on onnistunut kääntämään koko maailman itseään vastaan, ja arabimaat ovat toistaiseksi epäonnistuneet pyrkimyksissään saada aikaan yhteinen kanta. Eurooppa voi olla tämä myönteinen voima, mutta viime hetkinä olemme saaneet nähdä häiritseviä poikkeamia joidenkin sen huomattavien jäsenten käytöksessä. Tällaisia ovat muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan sekä Yhdysvaltojen ilmavoimien jatkuvat pommitukset Irakiin sekä aivan eri tasolla tietenkin presidentti Chiracin tahdittomuus, sillä hänellä ei missään nimessä ole varaa antaa ehdokasvaltioille tiedottamisen ja kuulemisen oppitunteja, täysin irrallaan tietenkin siitä, mitä hän yleisesti ottaen sanoi. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tulevina päivinä niillä, jotka yrittävät pitää tätä prosessia koossa, kuten teillä, Kofi Annanilla ja turvallisuusneuvoston jäsenillä, on ensisijaisen tärkeä tehtävä: heidän on estettävä sellaisen tilanteen syntyminen, jossa Yhdistyneiden Kansakuntien uskottavuus sekä Yhdysvaltojen uskottavuus ja arvovalta ovat suorassa ristiriidassa keskenään erityisesti sikäli kuin ne itse ovat kyseessä. Tämä on äärimmäisen tärkeä tehtävä, ja sen lopputulos ratkaisee, tuleeko sota vai rauha. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, vielä yksi huomio: toivon, että hyödynnätte tulevina kuukausina osoittamaanne lahjakkuutta niin, että myös Kyproksen konflikti saadaan ratkaistua. 2-009 Collins (UEN). Arvoisa puhemies, meidän on kaikkien syytä ymmärtää, kuinka merkittävä sen yhteisen julkilausuman teksti oli, jonka EU:n johtajat eilen illalla antoivat. EU:n hallitukset ovat antaneet Saddam Husseinille ankaran ja päättäväisen varoituksen, jonka mukaan Irakin on riisuttava aseensa rauhanomaisesti. Tämä on Irakin hallituksen viimeinen tilaisuus ratkaista kriisi rauhanomaisesti. Irakin hallitus on nyt täysin tietoinen siitä, että EU:n hallitukset pitävät Saddam Husseinia vastuussa seurauksista, jos Irak uhmaa edelleen kansainvälisen yhteisön sääntöjä. Toisin sanoen sota ei kaikeksi onneksi ole väistämätön, ja voimankäyttöön turvaudutaan vain viimeisenä keinona. On selvää, että Euroopan unionin johtajat ovat löytäneet uudestaan yhteisen maaperän, jotta varmistetaan, että YK:n päätöslauselman nro 1441 määräykset pannaan täysimääräisesti täytäntöön. Eilen aikaan saatu sopu on osoitus viime päivien pyrkimyksistä ratkaista EU:n hallitusten erimielisyydet siitä, miten Irakin hallitus olisi parhaiten riisuttava aseista. Eilisellä huippukokouksella varmistettiin, että poliittinen yksimielisyys on tullut EU:n hallitusten viime aikoina niin ilmeisen epäyhtenäisyyden tilalle. Euroopan unionin on edelleen pyrittävä löytämään rauhanomainen ratkaisu kriisiin. Tämä on selkeästi unionin kansalaisten näkemys. Haluamme, että Irak riisutaan aseista ja sen joukkotuhoaseet hävitetään. Haluamme välttää sotilaallisen konfliktin ja säilyttää ensisijaisen vastuun Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolla. Olen tyytyväinen YK:n pääsihteerin Kofi Annanin esittämiin huomioihin ja kannatan niitä. Kofi Annania on myös syytä kiittää hänen omaksumastaan johtajan roolista tällä hetkellä. Hän on oikeassa todetessaan, että mitkään Irakin vastaiset toimet, jotka toteutetaan ilman Yhdistyneiden Kansakuntien tukea, eivät yksinkertaisesti ole legitiimejä. Yhdistyneet Kansakunnat on ollut keskeisesti mukana koko prosessissa, jonka tavoitteena on varmistaa Irakin hallituksen riisuminen aseista. Olemme johdonmukaisesti ilmoittaneet tukevamme voimakkaasti tätä kansainvälisen kollektiivisen turvallisuuden järjestelmää, jonka ytimenä on Yhdistyneet Kansakunnat ja jonka on oltava ensisijaisesti vastuussa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä. Lopuksi toteaisin, että me haluamme ja meidän pitää edelleen tukea kansainvälisten hallitusten järjestelmää pyrkiessämme ratkaisemaan tämän Irakin kriisin. Kyse ei ole puolien valitsemisesta vaan järkevästä ja harkitusta tavasta ratkaista tämä kriisi. FI 2-010 Bonde (EDD). (DA) Arvoisa puhemies, eilinen kokous YK:n pääsihteerin Kofi Annanin kanssa oli ylevöittävä kokemus. Riippumatta siitä, mitä mieltä me kaikki olemme tämänhetkisestä kriisistä, Kofi Annan on oikea mies vaikealla hetkellä. Hän korosti sitä, että Saddam on YK:n päätöksen mukaisesti riisuttava aseista, mutta hän oli myös vakaan päättäväinen sen

18/02/2003 11 suhteen, että sotaan turvaudutaan vain aivan viimeisenä keinona. Sodan ja rauhan kysymys on ratkaistava YK:ssa. Turvallisuusneuvoston on arvioitava, onko Irak rikkonut vai noudattanut sille asetettuja vaatimuksia. Jos sotaan joudutaan, koko maailman eikä ainoastaan Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan, EU:n tai jonkin yksittäisen valtion tai ryhmittymän on julistettava sota. Kansainvälisen oikeuden mukaan jokaisella maalla on oikeus puolustaa itseään, mutta millään maalla ei ole oikeutta ryhtyä jakamaan oikeutta muissa maissa. Yksinoikeus voimankäyttöön on YK:lla, ja on tärkeää, että näin on vastakin. Kukaan ei saa epäillä, että YK:lla on joitain muita päämääriä kuin rauha. Jokaisen irakilaisen on tiedettävä, että peli on pelattu heti, kun YK:n aseistariisuntaa koskeva päätöslauselma on pantu täytäntöön. Jokaisen Lähi-idässä on tiedettävä, ettei YK tavoittele viimeistä öljypisaraa. Ainoastaan turvallisuusneuvoston yhteinen päätös on tie aseistariisuntaan ja rauhaan. Tämän pitäisi edelleen olla EU:n valtioiden vastaus Yhdysvalloille. Kulkekaa YK:n tietä ja tukekaa Kofi Annania. Oikotietä ei ole. Mahdollisen sotilasiskun yhteydessä on toteutettava entistä laajempia toimia siviiliväestön hyväksi. Irakin väestöstä 60 prosenttia on riippuvaisia öljystä saadakseen ruokaa. Itse asiassa sodan ensimmäinen uhri ei ole Saddam vaan kymmenen miljoonaa siviiliä, jotka näkevät nälkää, ja kenties kaksi miljoonaa siviiliä, joista tulee pakolaisia. Valmiuden auttaa on oltava suurempi kuin valmiuden tappaa. Kyse ei ole ainoastaan säädyllisyydestä. On myös hyvin itsekästä antaa maailmalle ja niille, jotka hakevat perusteita itsemurhaiskujen ja terrorismin tueksi, oikeanlainen merkki. Meidän on käyttäydyttävä rauhanomaisesti ja anteliaasti, ja meidän on myös opittava tästä. YK:lla on oltava omat nopean toiminnan joukot, jotka voidaan lähettää tehtäviinsä turvallisuusneuvoston annettua päätöslauselmansa. Eilen Kofi Annan ilmaisi meille juuri tämän toiveen. Tukekaamme häntä kaikin tavoin ennen kuin pommikoneet aiheuttavat Bagdadiin verilöylyn. 2-011 Dell'Alba (NI). (IT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, minäkin haluaisin kiittää Italian radikaaliryhmän puolesta teitä ja puheenjohtajavaltio Kreikkaa ylimääräisen huippukokouksen järjestämisestä, Kofi Annanin kutsumisesta ja siitä, että onnistuitte saamaan aikaan yhteisen kannan tämä ei ole mikään vähäinen saavutus. Tällä yhteisellä kannalla on se hyvä puoli, että siinä todetaan ennen kaikkea, että Irakin kriisin ytimessä on joka tapauksessa Saddam Hussein seikka, jonka monet hyvistä aikomuksistaan huolimatta usein unohtavat ja että ongelmana on se, ettei Irakin hallinto noudata aseistariisuntaa koskevia sitoumuksia. Haluaisin myös kiittää teitä sen vahvistamisesta, että voimankäyttö on viimeinen keino, vaikka viisitoista jäsenvaltiota eivät suljekaan sitä täysin pois, ja sen selventämisestä, mitkä ovat YK:n ja erityisesti turvallisuusneuvoston tehtävät ja niiden keskeinen rooli. Eilen annetun julistuksen lopussa Euroopan neuvosto muistuttaa unionin sitoumuksesta työskennellä Irakin aseistariisunnan, alueen rauhan ja vakauden sekä kaikkien sen kansalaisten hyvän tulevaisuuden puolesta. Olisimme mieluummin halunneet, että siinä olisi mainittu selkeästi sitoutuminen siihen, että rauha, demokratia ja perusoikeudet annetaan Irakin kansalaisille, jotka ovat eläneet eräässä historian julmimmista diktatuureista viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tästä näkökulmasta uskomme, että YK:n rooli on jälkiselvittelyn yhteydessä ratkaisevan tärkeä erityisesti, jos Saddam Husseinin hallinto ei täytä sitoumuksiaan. Tämän vuoksi toivomme, että myös unioni harkitsee tuhansien kansalaisten vaatimusten mukaisesti sitä, että Irakiin asetettaisiin YK:n väliaikaishallinto huolehtimaan asioista yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa Saddam Husseinin jälkeen, mikäli tällainen tilanne siis tulevien kuukausien aikana syntyy. 2-012 Puhemies. Tähän päättyy poliittisten ryhmien puheenvuorojen kierros. Haluan ilmoittaa teille, että neuvoston puheenjohtajan on määrä lähteä kohtalaisen pian, koska hänen on osallistuttava muutamiin kahdenvälisiin kokouksiin ennen ehdokasvaltioiden kanssa pidettävää kokousta, jonka puheenjohtajana hän toimii myöhemmin aamupäivällä. Ehdotan, että nyt aloitetaan kysymysten esittäminen catch the eye -menettelyn mukaisesti. Minulla on jo luettelo, joka on pidempi kuin käytettävissämme oleva aika. Pahoittelen sitä etukäteen. 2-013 Deva (PPE-DE). Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajaa hänen johtajuudestaan ja hänen lausunnostaan, joka on todellakin paljon päättäväisempi kuin viime viikolla olisi osattu odottaa. Kerta toisensa jälkeen Yhdysvallat on uhrannut miehiään ja välineistöään muiden maiden vapauden puolesta. Jos yhdysvaltalaiset eivät olisi tehneet sitä kuutisenkymmentä vuotta sitten, kukaan meistä ei istuisi täällä tänään. Tällä kertaa kyseessä ovat kenties Irakin kansalaisten vapaudet. Sota voi olla viimeinen keino. Kukaan ei halua sotaa, mutta jos sota syttyy, meidän on tunnustettava Yhdysvaltojen kansalaisten kerta toisensa jälkeen tekemät uhraukset muiden maiden vapauden puolesta. Euroopan unioni uskoo kuitenkin hyvään hallintotapaan, demokratiaan ja oikeusvaltioon, ja kenties juuri tältä osin Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot voivat olla täysimääräisesti mukana perustamassa demokraattisia elimiä Irakiin. 2-014 Berès (PSE). (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella neuvoston puheenjohtajaa. Olette kuunnellut Hans Blixiä; olette kuunnellut Euroopan yleistä mielipidettä, tuota uutta supervaltaa, kuten ryhmäni puheenjohtaja sanoi. Sekä täällä, F

12 18/02/2003 Euroopan unionin viidessätoista jäsenvaltiossa, että tulevissa jäsenvaltioissa yleinen mielipide on ensinnäkin, ettei sota merkitse terrorismin loppua, päinvastoin kuin Bushin hallinto haluaisi meidän uskovan. Yleinen mielipide osoittaa, että kansalaiset uskovat yhteiseen turvallisuuteen, ja se haastaa meidät luomaan edellytykset eurooppalaiselle turvallisuuspolitiikalle. Tämän politiikan on annettava Euroopan unioniin liittyville maille takeet siitä, että nämä yhteisen turvallisuuden joukot on luotava unionissa, jossa vanha Eurooppa on mukana. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, voimmeko luottaa siihen, että varmistatte päättäväisesti, että Euroopan unioni panee huomenna kaiken arvovaltansa peliin vastustaakseen voimankäyttöä ja että ne valtiot, joilla on veto-oikeus turvallisuusneuvostossa, uskaltavat kulkea loppuun tämän tien, jonka olemme yhdessä aloittaneet? 2-015 Malmström (ELDR). (SV) Arvoisa puhemies, kiitän neuvoston puheenjohtajaa hänen tekemästään aloitteesta ja erittäin onnistuneesta lopputuloksesta. On ainoastaan sääli, ettei tätä kokousta pidetty muutama viikko sitten. Minulla on kaksi kysymystä. Ensinnäkin millaisia reaktioita olette saanut Washingtonista? Oletan, että soititte eilen illalla ja välititte eteenpäin eilisen kokouksen päätelmät. Toiseksi oletteko sitä mieltä, että tämä saattaa olla eräänlainen läpimurto tulevalle Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikalle siinä mielessä, että tietty raja on nyt ylitetty ja tulevaisuudessa todellakin pyritään parempaan koordinointiin; vai saatiinko sopu aikaan painostuksen alla? Miten arvioitte tulevaisuutta? 2-016 Alavanos (GUE/NGL). (EL) Arvoisa puhemies, minäkin olen tyytyväinen niihin hyviin aikomuksiin, jotka ovat puheenjohtajavaltio Kreikan ja sen kumppaneiden toimien ja aloitteiden taustalla. Minua huolestuttaa se, että tulokset ovat hieman muodottomia ja sopivat siis molemmille osapuolille. Tämän vuoksi haluaisin esittää neuvoston puheenjohtajalle seuraavat kysymykset, jotta saisin selville, huolehdinko turhaan. Miksi tällaisessa virallisessa yhteisön tekstissä määriteltiin ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan yksipuolinen sotilaallinen läsnäolo olennaiseksi? Tämä on ensimmäinen kerta, kun lause "sotilaallisen valmiuden lisääminen on ollut olennaista" on sisältynyt tällaiseen viralliseen yhteisön tekstiin. Toinen kysymykseni koskee tarkastuksia. Irakia vastaan esitetyn syytöksen mukaan se "uhmaa edelleen kansainvälisen yhteisön tahtoa". Silti tarkastajat ovat ilmoittaneet edistyksestä. Miksei tätä ole mainittu? 2-017 Segni (UEN). (IT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, eilinen onnistumisenne josta koko parlamentti haluaisi kiittää teitä antaa teille, hallituksellenne ja unionin puheenjohtajavaltiolle myös huomattavasti arvovaltaa ja on saattanut pohjustaa tietä uusille toimille. Tämän vuoksi haluaisin esittää teille kaksi kysymystä. Ensinnäkin päätöslauselmassa on yksi kohta, joka on hyvin selkeä ja jossa erityisesti poiketaan aikaisemmasta linjasta. Tämä on kohta, jossa YK:n turvallisuusneuvostolle annetaan yksinomainen valta päättää sotilastoimien tarpeellisuudesta. Ainakin tämä tehdään päätöslauselmassa selkeäksi. Kysymykseni on seuraava. Jotkin Euroopan hallitukset erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, mutta myös Italian ja Espanjan hallitukset vastustivat tätä kohtaa tai olivat epävarmoja siitä. Tarkoittaako eilinen lausunto sitä, että kaikki viisitoista jäsenvaltiota hyväksyvät nyt periaatteen, jonka mukaan päätös kuuluu YK:n turvallisuusneuvostolle? Toinen kysymykseni on, aiotteko järjestää uuden huippukokouksen ennen turvallisuusneuvoston seuraavaa päätöstä, jotta unionin voisi esittää turvallisuusneuvostossa yhteisen kannan? 2-018 Maij-Weggen (PPE-DE). (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella neuvoston puheenjohtajaa Simitisiä lopputuloksesta. Olen myös ylpeä siitä, että nimenomaan pieni maa on onnistunut ratkaisemaan pääasiassa suurten maiden aiheuttaman pattitilanteen. Vilpittömät onnitteluni. Minulla on kolme kysymystä. Ensinnäkin onko uusi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma edelleen mielestänne tarpeellinen? Onko asiasta keskusteltu neuvostossa? Toinen kysymys: ottaen huomioon, että näkyvät erimielisyydet ovat kovin haitallisia, onko myös sovittu, että Saksan, Ranskan, Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan on nyt noudatettava yhtenäistä politiikkaa turvallisuusneuvostossa? Esitän nyt kolmannen huomioni. Ymmärtääkseni aiotte keskustella heti tämän jälkeen ehdokasvaltioiden kanssa. Olin todellakin hyvin järkyttynyt siitä, mitä presidentti Chirac totesi tänä aamuna televisiossa kehottaessaan ehdokasvaltioita olemaan ilmaisematta mielipiteitään vastaavista kysymyksistä tulevaisuudessa. Mielestäni presidentti Chirac on todennäköisesti viimeinen henkilö, jolla on varaa puhua tähän sävyyn. Koska teillä on tapaaminen ehdokasvaltioiden kanssa tämän istunnon jälkeen, millaisen lähestymistavan aiotte itse omaksua niitä kohtaan? FI 2-019 Schulz (PSE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Uskon, että tämän keskustelun kannalta on hyödyllistä, jos asetetaan vastakkain kaksi viime sunnuntaina saatua viestiä ja kaksi tähän päätöslauselmaan sisältyvää

18/02/2003 13 viestiä. Viime sunnuntaiset viestit olivat Condoleezza Ricelta ja ulkoministeri Powellilta: toisessa viestissä todettiin, että aika on loppumassa, ja toisessa, että kyse on ennemminkin viikoista kuin kuukausista. Ne kaksi viestiä, jotka haluaisin vertailun vuoksi johtaa päätöslauselmastamme, ovat: sota ei ole väistämätön, ja tarkastajat tarvitsevat niin paljon aikaa ja resursseja kuin turvallisuusneuvosto on valmis heille antamaan. Mielestäni ei ole tätä selkeämpää osoitusta siitä valtavasta menestyksestä, jonka te saavutitte ottamalla käyttöön eurooppalaisen lähestymistavan konfliktin ratkaisemiseksi. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tämän vuoksi te ja teidän tekemänne aloite ansaitsevat erittäin suurta arvostusta. 2-020 Simitis, neuvoston puheenjohtaja. (EL) Hyvät parlamentin jäsenet, kiitoksia huomioistanne; ne osoittavat, että haluamme lujittaa yksimielisesti yhteistä eurooppalaista politiikkaa, joka perustuu periaatteisiin ja erityisesti siihen periaatteeseen, jonka mukaan erimielisyydet ratkaistaan rauhanomaisin keinoin. Lisäksi huomionne osoittavat, että tämä rauhanomainen ratkaisu on pantava täytäntöön kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti. Vastauksena kysymykseen siitä, mikseivät ehdokasvaltiot olleet paikalla ja miksi niitä varten on erillinen menettely, toteaisin, että vakiokäytäntö kaikissa Euroopan unionin aikaisemmissa laajentumisissa on ollut, että ehdokasvaltiot ovat saaneet olla mukana Euroopan unionin toimielimissä, neuvoston kokouksissa ja huippukokouksissa vasta kun ne ovat allekirjoittaneet liittymissopimuksen. Sopimuksen allekirjoittamisen ja sen ratifioimisen välisenä aikana ehdokasvaltiot saavat olla mukana näissä elimissä tarkkailijoina. Toisin sanoen kymmeneen ehdokasvaltioon sovelletaan periaatetta, jonka mukaan ne eivät voi osallistua toimielinten toimintaan ennen kuin 16. huhtikuuta. Siitä päivästä lähtien ne ovat mukana tarkkailijoina, ja 1. toukokuuta 2004 niistä tulee täysimääräisiä jäseniä. Mielestäni tämä on järkevä sääntö, sillä vasta kun valtio on tehnyt tiettyjä sitoumuksia allekirjoittamalla liittymissopimuksen, se voi käyttää oikeuksia ja saada yleiskuvan tämän sopimuksen asemasta, tarkoituksista ja vaikutuksesta. Tapaan ehdokasvaltioita myöhemmin tänään keskustelujen merkeissä, ja voin vakuuttaa, että mielestäni Euroopan unionilla on edessään merkittävä tavoite, joka on vähintään yhtä tärkeä kuin kansainvälisen rauhan ylläpitäminen, nimittäin pienentää kuilua Länsi-Euroopan sekä Itä- ja Keski-Euroopan välillä, yhdistää koko Eurooppa ja laatia yhteisiä politiikkoja ja yhteisiä kantoja, jotka ovat kaikkien etujen mukaisia. Se, ettei tilanne ole tämä tällä hetkellä, johtuu historian kulusta ja Euroopan unionin sisäisistä erimielisyyksistä, eikä näin saa tapahtua uudestaan. Arvoisat ystävät, lopuksi haluaisin vielä muotoilla uudestaan sen, mitä totesin aikaisemmin eilisten päätelmien vaikutuksista. Puhemies Cοx sanoi eilen jotakin erittäin ystävällistä, ja minulla on hänen lupansa lukea se teille: 2-021 Jos tämänhetkisestä keskustelusta on jotakin opittavaa, niin se on kuilu pyrkimystemme ja toimintavalmiutemme välillä. Aikana, jolloin keskustelemme Euroopan tulevaisuudesta, meidän on ymmärrettävä, että perustuslait ja toimielimet ovat lähinnä tyhjiä astioita, jos niitä ei elävöitä päättäväinen poliittinen näkemys ja tahto. Juuri tämä on haasteemme. 2-022 Olemme tästä samaa mieltä, ja olemme hiljattain ymmärtäneet, ettei meillä olekaan aivan sellaista yhteistä tahtoa tai yhteistä näkemystä kuin haluaisimme. Eilisen huippukokouksen lopputulos osoitti, että voimme olla yhtä mieltä ja meillä voi olla yhteisiä pyrkimyksiä sekä periaatteita. Se ei tietenkään ratkaise ongelmia. Emme tietenkään tiedä, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Uusia erimielisyyksiä voi luonnollisesti syntyä, mutta mikäli emme vahvista ja vakuuta sekä sano selkeästi haluavamme yhteisen Euroopan, tulemme epäonnistumaan. Sanoimme näin eilen, ja teimme siinä oikein. 2-023 Puhemies. Hyvät kollegat, kiitän teitä osallistumisestanne tänään. Kiitän neuvoston puheenjohtajaa hänen halukkuudestaan olla tänään paikalla hyvin kiireisestä Brysselin aikataulusta huolimatta, hänen yhteistyöstään Euroopan parlamentin kanssa sekä hänen työskentelystään neuvoston kanssa eilen ja ehdokasvaltioiden kanssa tänä aamuna. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ennen kaikkea onnittelemme teitä saavutetusta edistyksestä. (Kokous päättyi klo 10.40.) F