Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX YHTEENVETO Karttamateriaalin geologisen tulkinnan perusteella rajattiin kohdealueet geologiselle kartoitukselle. Alustavien tutkimusten ja kohdekartoituksen merkitys oli siinä, että löydettiin ja rajattiin malminetsinnällisesti mielenkiintoiset ja geologisesti yhtenäiset vyöhykkeet ja yksiköt. Niistä saatujen tulosten perusteella kartoitusta laajennettiin tässä tutkimuksessa esitettyyn ulottuvuuteen alueen geologisen yleiskuvan selvittämiseksi (liite 1). I Kartoituksen tuloksena varmistui N-S -suuntainen vihrealiuskefasieksen olosuhteita edustava sarvivälkegneissivyöhyke, jonka keskiosista löytyi arkeeisia pohjagneissiesiintymiä. Osoittautui myös, että kyseinen vyöhyke on voimakkaasti deformoitunut sisältäen kataklastisia kiviä, breksia- ja schollenmigmatiitteja. Samaan vyöhykkeeseen kuuluvat alueen useimmat potentiaaliset Ni-malmi,en isäntäkivet. Muu kartoitusalue on iältään proterotsooista ja kuuluu amfiboliittifasiekseen. Rakenteellisesti alueella vallitsee kaksi voimakasta ja selvää alueellista deformaatiovaihetta Dl ja D2 sekä kolme muuta vaihetta Do, Dgja D4 (liite 2). Do -vaihe liittyy kerrostumiseen (so), jonka aikana voidaan olettaa tapahtuneen kuormitusmetamorfoosia (load metamorphosis) aiheuttaen kerrostumisliuskeisuutta (bedding cleavage). Do -vaihe on staattinen ja gravitatiivinen. Vaiheet Dl-D4 ovat kaikki dynaamisia, ja niihin liittyy deformoituminen. Dl -vaiheessa pääpuristus on ollut koillis-lounainen. Tuloksena on loiva pääasiassa kaakkoon kaatuva poimutus, ja liikunnot ovat olleet plastisia.
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTS D2 -vaihe edustaa jäykkää ja plastista deformaatiota. Tässä vaiheessa pääpuristus on ollut itä-läntinen, ja sii- nä on syntynyt runsaasti kataklastisia kiviä sekä jyrkkä etelään kaatuva poirnutus, joka on vallitseva ainoastaan tällä kyseisellä vyöhykkeellä. Dg -vaiheessa on tapahtunut porfyyrisen graniitin intrudoituminen, joka on aiheuttanut alueen luoteisosassa rakenteiden kääntymistä. Dq tulee ilmi rnyloniittihavaintoina porfyyrisessä graniitissa osoittaen nuorempien liikuntojen tapahtuneen porfyyrisen graniitin intrudoitumisen jälkeen.
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX KATAKLASTISTEN KIVIEN VYÖHYKKEET JA NI-POTENTIAALISET MAFISET SYVÄKIVET Alueen kataklastisten kivien levinneisyys käy ilmi karttaliitteesta 3. Kataklastisien kivien ryhmään on luettu myös breksia- ja schollenmigmatiitit. Kataklastisten kivien esiintyminen osoittaa, että päälineamenttisuunnissa on ruhjeita ja/tai siirrosvyohykkeitä. Mafisten kivien esiintyminen tutkimusalueella on esitetty liitteessa 3. Verrattaessa esiintymisalueita huomataan, että breksia- ja schollenrnigmatiitit ja emäksiset kivet liittyvät tällä alueella läheisesti toisiinsa. Liitteessa 4 on Outokumpu Oy:n geologisen laboratorion tulosten perusteella piirretty Suonenjoen-Karttulan alueen Fe/Ni-diagramrni. Tutkitut magmakivet jakautuvat kahteen eri tyyppiin - potentiaalisiin (liite 4, b-käyrä) ja eipotentiaalisiin (liite 4, a-käyrä) Ni-malmin isäntakiviin seka kahteen intruusiovaiheeseen (Hakli, suullinen tiedonanto). Saatua tulosta on verrattu Kotalahden alueen Fe/Nisuhteista tietokoneella piirrettyyn diagrammiin, joka antaa saman tulkintamahdollisuuden eli mafisten magmakivien voidaan olettaa olevan peräisin ainakin kahdesta intruusiovaiheesta. Kun liitteessa 4 esitetyt potentiaaliset Ni-malmien isäntäkiviesiintymät on merkitty liitteeseen 3, voidaan todeta kyseisten mafisten kivien liittyvän breksia- ja schollenmigmatiittien yhteyteen seka noin N-S -suuntaiseen tektoniseen vyöhykkeeseen. Liitteessa 3 on esitetty mafisten ja kataklastisten kivien vyöhykkeet laajimmillaan mitä ne alueella esiintyvät. Tulosten perusteella voidaan esittää, että paaosa mafisten
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX kivien intrudoitumisesta on tapahtunut kartassa rnerkityil- 1ä vyöhykkeillä deforrnaatiovaiheessa Dl, jolloin plastiset, rnuovautuvat liikunnot ovat olleet vallitsevia. Kataklastisten kivien esiintymisvyöhykkeet ovat syntyneet vai- heessa D2, jolloin samalla Ni-potentiaaliset emäksiset kivet ovat intrudoituneet lähinnä N-S -suuntaisissa vyöhykkeissä. Vaiheessa D2 ruhjeliikunnoilla on tärkeä osuutensa - kataklastiset kivet, breksia-.ja schollenmigmatiit ovat syntyneet kyseisessä vaiheessa. Muillakin alueilla nikkelietsinnän yhteydessä on todettu, että rnafisten kivien tuntumassa esiintyy usein tyypillisinä breksia- ja schollenmigmatiitteja. Niissä paleosoorniaines on voimakkaasti rnigrnatiittiutunutta kiillegneissiä ja erilaisia mafisia kivia sekä neosoorniaines on trondhjemiittinen. Tällaisia ovat kuvameet,esirnerkiksi Gaál ja Rauhamäki (1971) Haukiveden alueelta. Vammalan alueella on breksia- ja schollenmigmatiiteilla, syvämurroksilla ja mafisilla kivillä ilmeinen yhteys keskenään (Heikilä-Harinen, 1975). Samoin Ahlaisten alueella Seitsaari (1962) kirjoittaa pienistä sulfidipitoisista intrusiiveista, jotka ovat särkyneet ja breksioituneet. Alueen deformaatioon liittyy Seitsaaren mukaan jäykkien blokkien liikuntoja. Lornbaard ja Schreuder (1978) ovat.kuvanneet Okiepin kuparialuetta Etelä-Afrikassa. Siellä liittyvät läheisesti toisiinsa jyrkät rakenteet, megabreksiat ja rnafiset kivet. Jyrkät rakenteet ovat tyypillisesti kapeita. antiformaalisia piirteitä, joita pitkin leikkaavat poirnut ja shear-liikunnot katkaisevat sivukiven. Rakenteisiin liittyviä rnafisia kivia pidetään potentiaalisina kuparinkantajina.
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA Pohjois-eteläinen deformaatiosuunta on merkittävä Kotalah- den alueella (Gaál, 1980). Suunta liittyy siellä Ni-esiintymään kontrolloiden sitä, joten N-S -suunnan voidaan katsoa esiintyvän toistuvana Kotalahden vyöhykkeellä. Mafisten Ni-potentiaalisten intrusiivien, "graniittigneissi-ikkunoiden", kataklastisten kivien ja ruh jeiden sekä retrogressiivisen metamorfoosin leimaamaa N-S -suuntaista gneissivyöhykettä voidaan todennäköisesti seurata etelään Virtasalmelle asti. Tähän viittaavia piirteitä on sekä alueen aeromagneeftisessa kartassa että Wilkmanin (1935) geologisessa yleiskartassa ja Vorman (1971) Pieksämäen karttalehdellä 3232.
LIITE 4 Ni ppm SUONENJOEN - KARTTULAN ALUEEN MAFISET KIVET I F@/N~ - DIAGRAMMI (arnf ibolin Fe; Ni) A. fotentioolisia Ni- malmin * fsönt6 kiviä (vrt. liite 9) Muita rnafisia kiviä 500 400 300, 200, 100, ' 9 b a \ 1.. \ lr3 KMLPA 6s JL \ \ \ \ A 57 A MLP \ \ ' A 448 UMV 'OJ~MLP.. A 117 JL \ \ 481i<Lp 'Al14 JL 205 JL. l q 0 KON I I l l 1
1 SuhorQlän GB-PEn): n (N~=o, 3%) syvyysulottuvuuksia ei tunneta eikä myöskään esiintymän pituutta N-suurmassa. Esiintymä on magneettineri, joten jatkotutkinaikset miodostinian rajaamiseksi ja laatan asennon määrittämi- seksi edellyttäisivat geofysikaalisen maastanittauksen suorittamista. 2. Vehvilän Zn-lohkareen (Zn=4 j 2%) alkupera on edelleen selvittämättä. Iohkareetsintä (1973-1974) alueella ei tuonut lisäviitteitä. Kallio- peräkarbitusta ei 3241 06 lehdellä ole suoritettu. I * I 3 Palokki- j-en cortlandiitin läheltä löytyi GB-pal jastuma (57A-bII.P), joka Ni-ohjeiman tulosten perusteella kuuluu potentiaalisiin Ni-malmin isäntäkiviin. Esiintymien laajuutta ei kartoituksen avulla pystytty selvittcpnaan. GeofysWran maastanittaus alueella olisi paikallaan. Alueella suoritettu (1973) magnetanetraus ja pmksaminti ei ulotu GE3-pai jackmrille asti. f - 4 N-S -rm~taina ylöhyke on selvasti magneettisella hairiöalueella. '. -ta löytyi gliakcisiä kiviä, jatka ovat ~i-kriittisiä. ~ y- '5.. - seisten Bnakcisten esiintymien laajuutta olisi ehkä mahbiiisuus sel- I vittää matalaientanittaiinten avulla. Tulosten perusteella olisi niahdollista rajata näytteenotolla tarkastettavat kohteet, Lisäksi vyöhykkeen itä-kdcoisosassa ei ole suoritettu 1okka.r- etsintää.. Koko alueen lohkare-etsinnästä on tehty raportti 015/3241-3242/UMV/1974.