SELOSTUS JUVAN TUTKIMUSPROJEKTIN MALMI- TUTKIMUKSISTA VUOSINA (X = O eteläpuoli)

Koskee: 13142 3144 3231 3233 Juva-Rantasalmi-Mikkelin mlk Jouni Pekkarinen 12.04. 1972 SELOSTUS JUVAN TUTKIMUSPROJEKTIN MALMI- TUTKIMUKSISTA VUOSINA 1962-1971 (X = 6880. O eteläpuoli)

Johdanto... 1 1. ENOVEDEN-LUMPEISEN-KANGASJÄRVEN Ni-Cu-PITOISET PERIDOTIITTILOHKAREET JA -PAL JASTUMAT... 5 1. 1 Tutkimusten alkuvaiheet... 5 1. 2 Oliviinitutkimus... 6 1. 3 Malmin e siintymistapa ja metallipitoisuudet... 10 1. 4 Naytteiden fysikaaliset ominaisuudet ja geofysikaalinen tulkinta... 11 1. 5 Ehdotetut jatkotoimenpiteet... 13 2. NAARINGIN Cu-Zn-PITOISET LOHKAREET JA PALJASTUMAT; MAGNETIIT TILOHKAREET... 14 2. 1 Lohkare -etsinta ja kallioperakartoitus... 14 2. 2 Geokemialliset tutkimukset... 16 2. 3 Naytteiden fysikaaliset ominaisuudet ja geofysikaalinen tulkinta... 17 2. 4 Tutkimuskaivannot ja syvakairaus... 18 2. 5 Ehdotetut jatkotoimenpiteet... 21 3. NARILAN-SIIKAJÄRVEN Cu-PITOISET KARSI-AMFIBOLIITTI- LOHKAREET... 22 3. 1 Lohkaretutkimukset ja kalliope rakartoitus... 22 3. 2 Naytteiden fysikaaliset ominaisuudet ja geofysikaalinen tulkinta... 24 3. 3 Ehdotetut jatkotoimenpiteet... 25 4. SAARIJÄRVEN-JuKAJÄRVEN Ni-Cu-PITOISET GABRO. PERIDOTIITTILOHKAREET JA.INTRUUSIOT... 26 4. 1 Tutkimusten alkuvaiheet... 26 4. 2 Lohkaretutkimukset ja kalliope rakartoitus... 26 4. 3 Näytteiden geofysikaaliset ominaisuudet ja geofysikaalinen tulkinta... 29 4. 4 Geokemialliset tutkimukset... 30 4. 5 Kaivutyöt ja syvakairaukset... 30 4. 6 Ehdotetut jatkotoimenpiteet... 34

5. SUOTLAMMEN -KIISKILÄN Cu-Ni-PITOISET PERIDOTIITTI- LOHKAREET JA.INTRUUSIOT 5. 1 Lohkaretutkimukset ja kallioperakartoitus...... 5. 2 Näytteiden fysikaaliset ominaisuudet ja geofysikaalinen tulkinta... 5. 3 Syvakairaukset... 5. 4 Ehdotetut jatkotoimenpiteet... 6. PELTUEEN -RONKALAN KV -DIORIITTI. JA KV -JUONILOHKA- REET SEKA Mo-Cu-MINERALISAATIOT KALLIOSSA... 6 1 Lohkaretutkimukset ja kallioperakartoitus... 6. 2 Geofysikaaliset mittaukset... 6. 3 Ehdotetut jatkotoimenpiteet... 7. KOLKONRANNAN Cu-Zn-Pb -LOHKAREET... 7. 1 Lohkare -etsintä ja lohkaretyypit... 7. 2 Kallioperakartoitus ja geofysikaaliset mittaukset... 7. 3 Jatkotoimenpiteet... 8. KOLKONPAAN Cu-PITOISET AMFIBOLILIUSKELOHKAREET... 8. 1 Lohkaretutkimukset ja kalliope räkartoitus... 8. 2 Lohkareiden geofysikaaliset ominaisuudet ja geofysikaaliset mittaukset...... 8. 3 Ehdotetut jatkotoimenpiteet 9. MUUTAMIA ERILLISIA MAL MIAIHEITA... 10. MUUTAMLA HAVAINTOJA ALUEEN YLEISPIIRTEISTA... LIITELUETTELO...

JOHDANTO Juvan alueella oli ennen vuotta 1960 tehty joitakin erillisia tutkimuksia ja tarkistuskäynteja kansannäytteiden johdosta (Hyvärinen 1959, Lammela 1958, 1959, Pääkkönen 1949, 1953, 1954 ja 1958). Järje stelmälliset malmitutkimukset aloitettiin kuitenkin vasta vuoden 1960 jälkeen saapuneiden kansannäytteiden perusteella. Niiden joukos - sa oli useita hyviä Cu- ja Ni-malmilohkareita. Huomattavin tähän as- tisista tutkimustuloksista on Narilan -Siikajärven karsi-kuparimalmi- lohkareiden alkuperän selvittäminen, joka johti Hallinmäen Cu-esiin- tyman löytymiseen (~yvärinen 1960, 1961, 1962, 1966 ja Virkkunen 1961). Näiden tutkimuksien yhteydessä on löydetty monia uusia, lupaavia malmiaiheita, joiden perusteella koko aluetta voidaan pitää malmigeneettise sti sangen mielenkiintoisena. Koska eri malmiaiheet ovat alu - eelise sti lähekkäisiä tai osittain jopa peittävät toisensa, on tutkimus - ten tehokkaan suorittamisen vuoksi kaikki mittaukset ja kartoitukset pyritty suorittamaan yhtenäisella alueella. Eri malmiaiheet kuuluvat ns. Juvan tutkimusprojektin piiriin. Tähän kuuluu myös osia Joroisten, Rantasalmen ja Mikkelin m1k:n pitäjista (liite 7). Tässä selostuksessa tutkimusvaiheet ja tutkimustulokset on käsitelty malmiaiheittain, jotta eri toimenpiteiden asiayhteys kävisi selvemmin e sille. Jokaisen malmiaiheen tutkimukset on yleensä aloitettu lohkare-etsinnöilla ja kallioperäkartoituksella. Paikoitellen on käytetty myös malmikoiraa apuna. Näin on saatu uusia viitteitä tutkittavan alueen rajaamiseksi. Kiinnostavilla alueilla on tehty geokemiallisia tutkimuksia ja geofysikaalisia mittauksia. Ge okemiallisen tutkimuksen avulla on koetettu mo -

reenin llsaastumisasteen" perusteella löytää mineralisoituneita kivilaji- vyöhykkeitä. Tietyissä kohteissa moreeninäytteet on erikoismenetelmin (c obra) otettu aina kallioon saakka. Käytetyt geofysikaaliset malminet - sintämenetelmät ovat magneettiset, eletromagneettiset (~lingram) ja gravimetriset mittaukset. Paikoitellen on kokeiltu myö s erikoismene - telmiä. Geofysikaalisten mittaustulosten ja geokemiallisten sekä geologisten viitteiden perusteella on valittu muutamia kohteita, joissa on edelleen suoritettu syväkairauksia mahdollisten malmiesiintymien toteamiseksi ja paikallistamiseksi. Näin onkin löydetty useita pieniä malmie siintymiä eri puolilla aluetta. Tulevaisuudessa on kuitenkin vielä taydet mahdollisuudet uusien, ekonomisten malmiesiintymien löytymiseen, joten muutamien malmiaiheiden jatkotutkimukset ovat täysin perusteltavis sa. Tutkimusten yleisjohdosta vastaa osastonjohtaja, prof. A. Kahma. Geologiset tutkimukset on tehty tri Lauri Hyvärisen valvonnassa. Tutkimustöihin ovat osallistuneet geologit E. Lyytikäinen ja J. Pekkarinen se - kä tutk. as sist. E. Lindberg. Geofysikaaliset mittaukset on suoritettu tri T. Siikarlan ja fil. lis. L. Eskolan johdolla. Geokemiallisista tutkimuksista on vastannut maist. A. Nurmi. Ke saisin alueella on työskennellyt lukuisia ke säharjoittelijoita ja vakituisessa palveluksessa olevia Alueen tutkimuksia on käsitelty seuraavissa julkaisuissa ja raporteissa: Hyvärinen, L. 1959, 1960, 1961. Selostukset Juvan malmitutkimuksista vuosina 1959-1961. Gt1:n arkisto, ~17/Jv-59/1, ja Jv-60/1, ~17/Jv-61. Hyvarinen, L. 1962 : Raportti Sulkavan, Juvan ja Virtasalmen pitäjista löydettyjen malmipitoisten lohkareiden keskinäisestä vertailusta lähinnä lohkareiden mineralogisten ominaisuuksien perusteella. Gtl :n arkisto. - 1 1-1965: Karsikummun kupariesiintymän geologiasta. Gt1:n arkisto. - 1 1-1969: On the geology of the copper ore field in the Virtasalmi area, eastern Finland. Bull. Comm. Géol. Finlande No 240.

Hyvärinen, L. 1970: Selostus Juvan-Virtasalmen alueen malmitutkimuksista vv. 1964-1 970. Gt1:n arkisto, M19/ 3232/-70/1. Lammela, T. 1958,1959: Selostukset Juvan rnalmitutkimuksista koskien tutkimuksia kesinä 1958-1 959. Gt1:n arkisto, M17/ Jv-58/2, M17/Jv-59/2. Lyytikainen, E. 1966: Selostus Etelä - Juvan tutkimuksista vuosina 1961-1 966. Gt1:n arkisto, M17/Jv-66/1. - (1-1967 : Selostus Etela-Juvan tutkimuksista vuosina 1961-1967. Gt1:n arkisto, M17/Jv-67/1. Pääkkönen, V. 1949,1953,1954,1958 : Selostukset Juvalla tehdyistä malmitutkimuksista vuosina 1949, 1953,1954 ja 1958. Gt1:n arkisto, M17/Jv-49/1, M17/Jv-53/1,2, M17/Jv-54/2, M17/Jv-58/1. Saltikoff, B. 1 970 : Virtasalmen alueen e maksisten kivien nikkelipi - toisuudesta. Gt1:n arkisto, Ml 9/3232/-70/4. Siikarla, T. ja Ketola, M. Virkkunen, M. 1966: Yhteenveto Naaringin-Siikaveden alueen pal jastuma - ja lohkarenaytteiden fysikaalisis - ta ominaisuuksista. Gtl :n arkisto, M17/Jv-66/2. 196 1 : Muutamien Juvan pyrokseeninaytteiden ominaisuuksia. Gt1:n arkisto, M17/Jv-61/lb. Kenttähavainnot ovat seuraavissa paivakirjois sa: Appelqvist, H. Arvonen, A. Autere, Y. Helppi, V. Hyvarinen, L. Hanninen, V. Karvonen, H. Kemppainen, T. Kellokangas, V. Kielosto, S. Lampela, P. Liljestrand, B. Lindberg, E. Liuskallio, A. Lyytikäinen, E. Mattsson, P. Niemelä, M. Paananen, J. Pekkarinen, J. Rieck, K.H. Räisänen, E. Saltikoff, B. Äyras, M. 1968 1970 1968 1962,1963,1964,1968,1969 1962,1963 1963 1969,1970,1971 1968, 1969 (koiratutk. ''UP~") 1968 (koiratutk. 'l ~aka") 1969,1970,1971 1963,1964 197 0 (suske~t. mittauksia) 1964 1967,1968,1969,1970,1971 1967,1968 1967 (koiratutk. "Lari") 1967,1968 1967 1963,1964,1968,1969,1970,~9~1 1963 1971 1963 1960

Kivilajien ja mineraalien nimilyhennykset gr-dr kv-dr dr g b prd AP Aug Bt Di G ra HY Kv 01 Sv SP S ~ P Ti Spi granodioriitti kvart sidioriitti dioriitti gabro pe ridotiitti pegmatiittijuoni se rpentiinikivi apatiitti augiitti biotiitti diopsidi g ranaatti hype r s te eni kvartsi oliviini sarvivalke serpentiini skapoliitti titaniitti spinelli k -gn sv-gn kv-ms di -gn di -afb gra-ka sv -1 Cur Pbh Fei C uk Cuh Fek Fem Moh Nip Zns UP kiillegneis si sarvivalke gneis si -gn kvartsimaasalpagneis si diopsidigneis si diopsidiamfiboliitti. g ranaattika rsi sarvivalkeliuske borniitti lyijyhohde ilme niitti kuparikiisu kuparihohde magneettikiisu magnetiitti molybdeenihohde pentlandiitti s inkkivalke uraanipikimalmi

1. ENOVEDEN-LUMPEISEN-KANGASJÄRVEN Ni-Cu-PITOISET PERIDOTIIT TILOHKAREET JA -PAL JASTUMAT 1. 1 Tutkimusten alkuvaiheet Ensimmäinen viite tästä malmiaiheesta tuli kansannäytteen muodossa (~/3440). Tämä samoin kuin seuraavat H. Karvosen löytämät lohka - reet ovat vaikuttaneet tutkimusten kulkuun ~/3440 v. 1961 ol-sp-sv-kivi Cu 0.96 70 Ni 0.49 70 Co 0.027 70 ~/4437 V. 1964 - II - Cu 5.90 70 Ni 1.73 % CO 0.12 70 ~/4677 v. 1965 ol-sp-pit. prd Cu 0.32 70 Ni 3.06 70 CO 0.063 70 Vuosina 1961-1968 suoritettiin näiden lohkareiden antamien viitteiden johdosta tutkimuksia useaan otteeseen. Enoveden-Lumpeisen-Kangasjär - ven valisella alueella. Selostus näistä tutkimuksista vuosilta 196 1-1 967 on esitetty Lyytikäisen (+) antamissa raporteissa ~17/~v-66/1 ja ~17/ Tassa selostuksessa aikaisempia tutkimuksia on käsitelty suppeasti ja viitataan Lyytikaisen raportteihin. Lyytikaisen aikana oli v. 1967 kerät - ty uutta tutkimusaineistoa ja tehty kaksi syväkairausreikää Luijunjäen tienoil2&(r1-3 + q1+)3nnen kuolemaansa, v. 1968, hän ei ehtinyt tätä aineis - toa käsitellä, vaan aineiston jatkokäsittely jäi tämän selostuksen laa- tijan tehtäväksi. Lyytikäinen (1967) toteaa selostuksessaan, että Enoveden, Lumpeisen ja Kangasjärven valisella alueella on runsas peridotiitti-serpentiini- oliviinikivilohkareisto. Nämä lienevät peräisin Luijunjärven, Lumpeisen ja Kangas järven ympäristön lukuisista pe ridotiittipahkuista. Var - sinaisia oliviini -se rpentiinikiviä ja 01 -Sp -rikkaita peridotiitteja on ra - joitetulla alueella Lumpeisesta Enovedelle. Ainoa paljastuma, jossa tällaista kiveä tavattiin on ns. Turusen peridotiitti. Tassa pahkussa on myös hieman kiisuja. Magneettisen ja gravimetrisen kartan perusteella siihen kairattiin kaksi reikää, mutta todettiin vain erittäin heikkoa kiisupirotetta.

Lohkare - ja paljastumanäyteaineistoa on jaoteltu eri menetelmin, jotta malmiutumiselle otollisimmat tyypit voitaisiin erotella joukosta. Vertailukohdaksi on otettu kivien mineraalikoostumus, metallipitoisuudet ja fysikaaliset ominaisuudet. 1. 2 Oliviinitutkimus Koska löydetyt malmilohkareet ja paljasturnat sisälsivät oliviinia ja se rpentiiniä, otettiin ne tarkemman tutkimuksen kohteeksi (kuva 1, 3-4). Oletettiin nimittäin, että oliviinin koostumuksen perusteella voi - taisiin näytteitä joko yhdistellä tai erotella toisistaan. sarvival ke klinopyro kseeni ortopyrokseeni ol iviini serpentiini X X X spinelli malmi muut Kuva 1 Enoveden-Lumpeisen alueen oliviini-serpentiinikivien ja pe ridotiittien mine raalikoo s tumuksia. Näytteiden järjestys on merkitty paikoilla 1-14 (näytteiden tunnusnumerot em. järjestyksessä: L230/~~-67, L81/~~-67, ~3440,~4677, ~14/16.85, ~14/18.25, ~29l/ALi-67, ~14/15.64, L249/~~ -67, ~13/9.95, ~136/ALi-67, L~~/EL-67, ~14/46.70, ~13/18.40).

Lyytikäisen (1967) mukaan voidaankin näytteet jakaa oliviinikoostumuksen perusteella eri luokkiin ( ~ a 20, Fa 20-23, Fa 23,5-26,5, Fa > 30). Oliviinin koostumuksessa voidaan nähdä myös alueellista jakautumista. Tarkistaakseen tämän asian hän otti monta sarjaa lisänäytteitä. Tässä selostuksessa on tarkasteltu niitä muutoksia mitä lisanaytteiden käsittely on aiheuttanut aikaisempiin käsityksiin. Oliviinikoostumus on määritetty mikroanalysaattorilla kiilloitetuista ohuthieistä (Siivola, Saltikoff ja Laajoki). Oliviinin koostumus (Fa-komponentti) on laskettu ke skiarvona MgO - ja FeO -pitoisuuksien perusteella las - ketuista teoreettisista arvoista. Tulokset on esitetty histrogrammojen muodossa (kuva 2). Aineistossa on ollut 19 lohkare- ja 82 paljastumanäytettä. Jos tarkastellaan oliviinien Fa -komponenttia, voidaan todeta selvät maksimit luokis sa Fa 23-24 ja Fa 28-29' Edellinen on me rkattu tyyp - pinä A ja jälkimmäinen tyyppinä B. On myös erotettu tyyppi x, jonka alue on hiukan epämääräinen sisältäen heikon maksimin luokassa Fa 17-18. Lisäksi on tyyppi y, jossa koostumus vaihtelee huomatta - vasti sisältäen useita heikkoja maksimeja. Syytä näiden maksimien esiintymiseen on yritetty selvittää vertaamalla oliviinin koostumusta mine raalikoostumukseen (kuva 3). Yleisesti ottaen oliviini on sitä MgO-rikkaampaa mitä enemmän kivessä on oliviinia ja se rpentiiniä. Toisaalta oliviinin koostumus riip - puu myös pyrokseenien määrästä. Oliviinin koostumuksen ja mineraa - likoostumuksen perusteella voitanee erottaa samat kivityypit x, A, B, y em. jaottelussa.

tumuksen vaihtelua (I?aZ2-49). Näin ollen malmille otollisten emäk- sisten pahkujen valinta ei onnistune tällä perusteella. 1. 3 Malmin e siintymis tapa ja metallipitoisuudet Pääasias sa oliviinipitoiseen lohkareistoon, joka on Enoveden ja Kanga s järven välisellä alueella, liittyy runsaasti kiisupitoisia kiviä. Cu - Ni-pitoisuudet jaavat kuitenkin yleensä alle 0. 20 70. Varsinaisia malmilohkareiksi katsottavia lohkareita on löydetty vain Enoveden ja Luon - tarinveden ympäristöstä. Kiinnostavimmat ovat em. kansannaytteet K 3440, K4437 ja K4677, joissa Cu-pitoisuus vaihtelee 0.32-5. 90 70 ja Ni-pitoisuus 0.49-3. 06 70. Malmilohkareissa on pienin määrin myös kobolttia. Co-pitoisuus vaihtelee 0. 02-0. 12 70. Oliviinitutkimuksen mukaan nämä kuuluvat tyyppeihin A ja B sisältäen runsaasti oliviinia ja serpentiiniä. Oliviinipitoisten lohkareiden lisäksi on neljä muuta lohkaretta, joissa on runsaasti kiisuainesta. Naissa Cu- ja Ni-pitoisuudet jaavat alle 1 %:n. Kivityypiltään ne ovat gabroja ja peridotiittigabro ja, joissa pääasiallisin tumma mine raali on sarvivälke (oliviinia ei esiinny). Huomattava piirre on, että Enoveden ja Luontarinveden lohkareet on löydetty matalan veden aikana juuri vesirajan alapuolelta. Saattaa olla niin, e ttä maanpinnalla olleet hyvät lohkare et ovat rapautuneet koko - naan, sillä talletetut kansannaytteet ovat alkaneet hajota jopa säilytyslaatikossa. Luontarinveden saaris sa on gab ro -pe ridotiittia pikkupahkui - na, joiden koko vaihtelee muutamasta metristä muutamaan kymmeneen metriin. Naissa on heikosti kiisuja. Yhdessä (P 24-EL-67=K4592) on kuitenkin tavattu pesäkemäisesti 0.70-0. 98 70 Ni noriitissa. Gabro- pe ridotiittilohkareet saattavat olla peräisin sarnantyyppisistä pahkuis - ta. Samanlaista kivityyppiä kuin kyseisissä malmilohkareissa ei ole kuitenkaan tavattu. Lumpeisen, Luijunjärven ja Kangas järven ympäristös sa on myös muutamia heikosti kiisuja sisältäviä (Cu ja Ni 0.20 %) pe ridotiittipahkuja,

joiden koko vaihtelee muutamista metreistä pariin sataan metriin. Poikkeuksen muodostaa ns. Turusen pe ridotiitti, jossa Ni-pitoisuus saattaa satunnaisesti nousta yli 1/2 70:n (Turusen montut). Turusen peridotiitti koostuu kahdesta 100-200 m pitkästä pahkusta, jotka kum- pikin on lävistetty kairaamalla (liite 7). Niis sä vuorottelevat perido- tiittiosat ja oliviinikiviosueet muutaman metrin välein. Satunnaista heikkoa kiisupitoisuutta on oliviini-se rpentiinirikkaassa peridotiitissa. Tärkeimmät malmimine raalit ovat magneettikiisu, kuparikiisu, pent - landiitti ja magnetiitti. Pentlandiitti esiintyy suurehkoina rakeina mag - neettikiisun yhteydessa tai lamelleina siinä. Magnetiitti on hienona pirotteena se rpentiinin yhteydessa. Edellisista kivityypeistä poikkeavia ovat selvat serpentiini-oliviinikivet (tyyppi x) Kalvitsan tien varrella ja Enoveden rannalla. Nämä ovat melkein kiisuttomia. Serpentiinis sä on hienoa magnetiitti-pirotetta. 1. 4 Näytteiden fysikaaliset ominaisuudet ja geofysikaalinen tulkinta Lohkare - ja paljastumanäytteistä on mitattu niiden magneettisuus (sus - keptibiliteetti K) ja ominaispaino. Osa tästä aineistosta on käsitelty Ketolan ja Siikarlan (1966) raportissa ~ 1/JV 7-66/2. Tämän jälkeen on vielä saatu lisäaineistoa, joka on lisätty em. aineistoon. Mittaukset osoittivat, että eri kivityypeillä on selvat toisistaan poik- keavat suskeptibiliteettiarvot ts. erilaiset magneettiset ominaisuudet. Se rpentiini -oliviinikivet ja se rpentiini -oliviinirikkaat pe ridotiit it erot - tuvat selvästi oliviinittomien ja vain hieman oliviinia sisältävien pe - ridotiittien joukosta korkeamman K-arvon perusteella (taulukko 1).

TAULUKKO 1 Lumpeisen-Enoveden alueen lohkareiden suskeptibiliteettiarvot (K) ja tiheydet (D). N = naytteiden lukumaara. Kivityyppi K. 10'~ vaiht. rajat 3 D g/cm vaiht. rajat N Ol-Sp-rikas prd ja 01 -Sp -kivi 7560 4135-14563 2.888 2.80-3.00 10 prd 617 39-2115 3.126 3.00-3.25 2 4 gb -prd 540 151-990 3.017 2.98-3.08 3 malmilohkareet 5175 4243-67 04 3.293 3. 12-3.50 3 Pal jastumanäytteet on luokiteltu samalla tavoin. Vertailun vuoksi on mu - kaan otettu ympäristön tyypillis immät kivila jit (taulukko 2). TAUL UKKO 2 Lumpeisen ja Enoveden alueen paljastumien suskeptibiliteettiarvot (K) ja tiheydet (D). N = naytteiden lukumaara. Kivit y y ppi K. 10 vaiht. rajat D g/cm vaiht. rajat 01 -Sp -rikas prd 6204 3959-9600 3.044 2.968-3. 104 5 prd 4 14 45-2177 3.107 3.02-3.028 52 gb -prd 3 04 29-1176 3.007 2.94-3.060 8 kv -dr, gr -dr 43 3-97 2.735 2.609-3. 04 13 k -gn 25 3-97 2.697 2.62-2.795 5 sv-gn 135 2.947 1 Suurimmat suskeptibiliteettiarvot on mitattu oliviini-serpentiinirikkaista peridotiiteista. Tällä seikalla näyttää olevan selvä yhteys serpentiinin yhteyde s sa e siintyvaan magnetiittipitoisuuteen. Korkeimmat arvot on ta - vattu melkein puhtais sa se rpentiinikivissä. -6 Jos otetaan esimerkiksi malminaytteiden K-arvo noin 5000.10, voidaan maksimianomalia maan pinnalla laskea seuraavasti: 2,Z = 2 9 K0Z Z = maan magn. kentän ve r - tik. komp, A Z = maksimianomalia K = suskept.

Likimaaraiseksi arvioksi saadaan anomalia 1500 y, joka tuleekin se1 - vasti esille mittauksissa. Y mparistön kivien magneettisuus on vahai- nen. Näin ollen emaksisten pahkujen pitäisi tulla magneettisessa mit - taukse ssa esille, mikäli niissä on oliviini-serpentiinipitoisia osia. Tiheyserot peridotiittien ja ympäristön kivien välillä ovat suuret, 0.3-3 3 0.4 g/cm (ero malmilohkareisiin 0.5-0.6 g/cm ). Näin ollen niiden pitäisi tulla selvästi esille myös gravimetrisessa kartassa kuten maas- totutkimukse s sa on havaittukin. Lohkareissa malmi on tasaisena pirotteena, joten tämän tyyppisen malmin ei tarvitse antaa Slingram-anomaliaa. Gravimetrisen, magneettisen ja Slingram-anomaliakartan perusteella on päätelty, että kiinnostavimmat anomaliat ovat Lumpeisen tienoilla. Lammen kohdalla on useita pieniä gravimetrisia maksime ja. Nama ilmeises - ti johtuvat peridotiittipahkuista. Joihinkin liittyy selvät magneettiset anomaliat (1000 y). Ne kuvaavat peridotiittien serpentiini-oliviini-rikkaita osia. Lammen etelais en gravimetrisen anomalian laitaan liittyvä Slingram- anomalia saattaa olla esim. ruhjeesta johtuva, koska siihen ei liity minkaanlais ta magneettista anomaliaa. 1. 5 Ehdotetut jatkotoimenpiteet Lumpeisen etelärannasta alkaa noin 100 m leveä 01 -Sp-prd-lohkareiden vyöhyke, Kiisuja on niukalti. Nama ovat ilmeisesti pe raisin lamme s sa olevista prd -pahkuista. Saattaa olla niin, että varsinaiset malmilohka - raat ovat rapautuneet pois. Tästä syystä ehdottaisin, että lammen ete - larantaan tehtaisiin geokemiallisia koelinjoja pyrkien ottamaan moree - ninaytteet aina kallioon saakka. Jos ne antavat viitteitä malmin ole - massaolosta, tutkimuksia jatkettaisiin syvakairauksin.

2. NAARINGIN Cu -Zn -PITOISET LOHKAREET JA PAL JASTUMAT ; MAGNETIITTILOHKAREET 2. 1 Lohkare -etsintä ja kalliope rakartoitus Lähtökohtana Naaringin malmitutkimuksille voidaan pitää kahta kansannäytetta ~/3696 (H. Kamppi) ja ~/3999 (0. Hänninen). Ne ovat Fem-rikkaita kvartsikivia. Niiden johdosta geologi L. Hyvarinen suoritti v. 1962 tarkistuskäynnin maastossa ja tämä johti tutkimusten aloittamiseen. Naaringin alueella on suoritettu vuosina 1962-1964 lohkare -etsintää ja kalliope rakartoitusta. Magnetiittipitoisia kvartsilohkareita löy - dettiinkin lukuisia ja samankaltaista kiveä tavattiin myös paljas - tumas sa. Näiden ohella löydettiin useita kvartsikivia, joissa oli runsaasti kuparikiisua. Myös muutamia Cu-pitoisia kvartsi-maa- salpa -gneis si- ja karsilohkareita löydettiin. Aerornagneettinen ano - malia Naaringinjarven NE -puolella tutkittiin montuin ja sen todet - tiin johtuvan kiisupitoisista gneisseista. Virtasalmella aloitettujen tutkimusten takia tutkimukset jäivät kesken. Ke sallä 1967 aloitti geologi E. Lyytikäinen apulaisineen lohkare - tutkimukset uudelleen. Samalla aloitettiin kallioperakartoitus geo - fysikaalisten anomalioiden selvittämiseksi. Tutkimuksia jatkettiin ke salla 1968. Lyytikäisen kuoltua kesällä 1968 allekirjoittanut sai tehtäväkseen tutkimusten jatkamisen. Uusia malmilohkareita löydettiin aina noin 1 km:n päästä Tutusen lammesta, johon lohkareet näyttivät yhtäkkiä loppuvan; ks. kartta - liite 9. Cu-pitoisten lohkareiden lisäksi löydettiin kaksi Zn-lohkaretta.

Naaringin alueen malmilohkareet voidaan jakaa kivila jiensa puo - le sta kolmeen pääryhmään: 1 kvartsikivilohkareet II kvartsi-maasalpagneissi- ja diopsidigneissilohkareet II1 karsiarnfiboliittilohkareet Lukumaaraise sti suurimman ryhman Naaringin alueen malmilohkare ista muodostavat runsaasti kiisuja sisal- tavat kvartsilohkareet. Niissä on kvartsin ohella taval- lisesti myös oliviinia ja amfiboleja, harvemmin spinel- lia ja turmaliinia (liite 2). Joissakin on erittäin runsaasti apatiittia (P 0 = 16. 1 %). Pääasiallisin kiisu- 2 5 mineraali on rnagneettikiisu. Tämän lisäksi on kuparikiisua, rikkikiisua ja sinkkivalke tta. Suurin analysoitu Cu - pitoisuus on 1.61 70. Muutamista lohkareista on löydet - ty uraania (U 0 = 0.01-0.10 70). Uraani esiintyy piki- 3 8 valkkeen muodossa apatiittirikkais sa kivis sa. Kvartsilohkareista yleisiä ovat myös magnetiittipitoiset, joissa rautapitoisuus saattaa nousta 50 O/o :iin. Kiisuaine s - ta on vahan. Pegmatiittisia osia on usein. Toisen tärkeän ryhman muodostavat kvartsimaasalpa- gneissit ja diopsidigneissit. Nämä koostuvat kvartsista, maasalvista (etupäas sa plagioklaasi) ja piene sta maäras - ta biotiittia tai dopsidia. Joskus on runsaasti apatiittia ja tällöin on mukana myös vahan uraania (U 0 = 0.03 70). 3 8 Hieno pirotteinen kiisuaines on kuparikiisua, magneettikiisua ja sinkkivalketta. Kuparipitoisuus on parhaimmis - sa lohkareissa yli yhden prosentin. Varsinaiset Zn-

malmilohka reet kuuluvat tähän ryhmään. Paras ana - lysoitu Zn-pitoisuus on 6.45 7'. Kolmannen ryhmän rnalmilohkareista muodostavat Cu - pitoiset karsilohkareet. Niiden mineraalikoostumuksen muodostavat plagioklaasi, diopsidi, sarvivalke; har - vemmin on skapoliittia, karbonaattia ja apatiittia. Joskus kivi on kvart siutunut. Kiisuaine s on pirotteena. Kuparikiisu, magneettikiisu ja sinkkivälke ovat tavalliset kiisumineraalit. Joskus on tavattu myös uraania. Metallipitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin edellisissa lohkareissa. Kaikista lohkaretyypeistä on tehty myös Co-, Ni- ja jalometalli- maärityksia, mutta pitoisuudet ovat olleet verraten pieniä, (liite 2). Kartoituksessa löydettiin kvartsikiveä karsiarnfiboliitti-kvartsimaa- salpägneis sikivijaksosta, joka ulottuu Loukeisen lammelta Tutusen lammelle (ks. liite 10). Kivi on samanlaista kvartsikiveä kuin lohkareissa. Siinä on runsaasti magneettikiisua, mutta hyvin vähän kuparikiisua. Eräässä paljastumassa (M 271/~~i-69) on runsaasti magnetiittia. Tämä alue valittiin tarkemman tutkimuksen kohteeksi. 2. 2 Ge okemialliset tutkimukset Ge okemiallisia tutkimuksia on suoritettu Naäringin ja Pohjois -Nää - ringin välisen maantien varrella tekemällä muutamia tunnustelulinjoja. Alue on sama kuin missä pääosa lohkareista sijaitsee. Selviä anomalioita ei ole todettu, joskin linjatiheytta varsinkin alueen pohjoisosassa ei voida pitää riittävänä.

2. 3 Näytteiden fysikaaliset ominaisuudet ja geofysikaalinen tulkinta Muutamista lohkareista on tehty suskeptibiliteetti- ja tiheysmaarityksia (Taulukko 3). TAULUKKO 3. Naaringin ja Pohjois-Naaringin alueen lohkareiston suskeptibiliteettiarvot (K) ja tiheydet (D). N = naytteiden lukumaara. - 6 Xivit yyppi K. 10 vaiht. rajat vaiht. rajat cm 3 N Kv-kivi t Fem korkea 3.522 1 Kv-kivi t kiisut 1678 36 1-5529 3.270 2.828-3. 900 5 di- afb 733 44-1423 3.203 3. 187-3.219 2 di -gn 14 9 146-151 3.090 2 AV -ms - gn 405 84-1079 2.785 2.785-2.835 4 Suskeptibiliteetti on magnetiittipitoisissa lohkareissa luonnollisestikin suuri, mutta muutoin se on yleensä pieni vaihdellen jonkin verran kiven magneettikiisupitoisuuden mukaan. Ympäristön kivilajeista on tehty vastaavia maarityksia (~aulukko 4). TAULUKKO 4 Naaringin ja Pohjois -Naaringin alueen paljastumien suskeptibiliteettiarvot (K) ja tiheydet (D). N = naytteiden lukumaara. - a Kivityyppi K.10 vaiht.rajat vaiht.rajat kv -kivi (t~ek) kv-kivi (t~em) di -afb di-afb tfek di -gn sv-gn kv-ms -gn kv-dr, gr dr k -gn 226 7825 187 199 1069 189 1 3 1 120 5 7 7-542 7-535 1-803 1 6-9005 6-559 1-173 cm 2.718 2.780 3.059 3.682 2.819 2.778 2.595 2.731 2.735 2.676-2.775 2.887-3.216 2.660-3. 039 2.704-2.876 2.603-2. 956 2.596-3. 013 N 3 1 11 1 12 8 1 9 11

Kiillegne is sien, kv -dioriittien ja diopsidiamfiboliittien K -arvot ovat pieniä. Diopsidigneis sien, sarvivalkegneis sien ja kvart sikivi - en suskeptibiliteettiarvot vaihtelevat magneettisten malmimineraalien pitoisuuksien mukaan. Alue on mitattu magneettisesti maasta käsin. On todettu, että selvimmät magneettiset anomaliat johtuvat diopsidigneisseista, svgneisseista, Fek-Fem-pitoisista kv-kivista ja Fek-pitoisista kiillegneis seistä. Naytteista mitatuilla arvoilla on siis selvä korrelaatio maa stos sa havaittuihin anomalioihin. Magneettikiisurikkaiden kv-kivilohkareiden ja karsiarnfiboliittiloh- kareiden tiheys on suuri verrattuna ympäristön gneisseihin ja kv- 3 dioriitteihin (DD = 0.5-0.6 g/cm ). Tästä syystä voidaan käyttää apuna gravimetrista mittausta. Kiisuvapaiden amfiboliittien esiintyminen samoissa jaksoissa malmiutumien kanssa vaikeuttaa tul- kintaa. Kun malmi esiintyy pirotteena kvartsimaasalpagneississa, ei saada gravimetrista anomaliaa (tiheysero on pieni). Mitä tulee eri malmityyppien s ahkönj oht okykyyn voidaan kompaktia magneettikiisua sisaltavaa malmia pitää hyvänä johteena, kun taas piroteluontoiset tyypit ovat huonoja johteita. Maastossa on todettu, että kompaktia kiisua sisältävät osueet voidaan jotenkin rajoittaa Slingram -anomaliakartan pe rusteella. 2. 4 Tutkimuskaivannot ja syvakairaus Malmilohkareiston loppuminen Tutusen alueella samoin kuin sieltä löytyneet magneettikiisupitoiset paljastumat antoivat aiheen tutkia tarkemmin noin 1 km:n pituista Slingram-anomaliajaksoa lammen eteläpuolella (kuva 4).

Slingram-anomalian kohdalta etsittiin sopivia kaivukohteita. Muu- tamia sopivia kohteita löydettiinkin. Suurin kaivannoista on noin 25 m pitkä. Kaivannossa on tavattu runsaasti magneettikiisua si- sältävää kv -kiveä. Kv -kivi näyttää muodostavan useita rinnakkai - sia juonia, jotka loivasti leikkaavat kivilajien kulkua (kivilajien kulku likim. N 75 W, juonien suunta N 50 W). Juonia on tavattu 20-30 m leveällä alueella. Juonien kontaktit eivät ole suoravii- vaisia, vaan polveilevia. Ympäristön kivet ovat erilaisia gneisse ja kiillegneis seistä ~arvivälke~neis seihin. Juonet ovat voimakkaasti kiisuuntuneita. Pääasiallisin kiisumineraali on magneettikiisu. Kuva 4. Syväkairausreikien ja tutkimuskaivantojen sijainti Tutusen alueella. Karttapohja Slingram-anomaliakartta (imag. komp. )

Kaivannosta otettiin säännöllisin välein jauhenäytteitä Cu-pitoisuuden selvittamiseksi. Cu-pitoisuus on pieni, 0.02-0. 07 70. Saman verran on sinkkiä. Satunnaisesti Cu-pitoisuus nousee 0. 17-0.41 70:iin. Malmiutuman luonteen selvittamiseksi kairattiin v. 1970 suurimman tutkimuskaivannon kanssa samaan profiiliin kaksi reikää R 3 10 ja R 3 11 (kuva 5). - - -- - - -. - Kuva 5. Poikkileikkaus kv -kivivyöhykkee stä. Selitykset : 1 = afb ; 2 = kv-ms -gn; 3 = kv-kivi; 4 = Cu-malmi; 5 = kgn, sv-gn; 6 = ruhje.

Molemmissa tavattiin magneettikiisurikasta kv-kiveä. Ilmeisesti oli tavoitettu sama juonisysteemi kuin tutkimuskaivannossa. Ala- osa staan kv -juonisysteemi muuttuu hajanaiseksi. Kv-kiven Cu -pi - toisuus on vähäinen, sen sijaan kv-kiven itapuolella kv -ms -gneis - sissä on hienoa Cuk-pirotetta. Paras osuus on 0.96 % ~u/2.25 m (R 310, väli 79. 15-81.40 m). V. 1972 alussa kairattiin kaksi lisäreikää, joista yksi edellisten alle ja toinen 50 m:n päässä olevaan viereiseen profiiliin. Nai- den perusteella voitiin päätellä, että kv-kivivyöhyke jatkuu saman- levyisenä luotee seen, mutta näyttää kaakkoa kohden nousevan pin - taan. Ilmeisesti kv-kiven pintaan nouseminen liittyy alueella todet- 0 tuun luotee seen suuntautuvaan venymään (kaade n. 45 ). Magneetti- kiisua on kv -kivivyöhykkee s sä hyvin runsaasti, mutta kuparikiisua esiintyy epätasaise sti. Tämän anomaliajakson itapuolella on toinen hajanaisempi anomalia- vyöhyke, joka myös liittyy kvartsikiveen. Siinä on magneettikiisun ohella myös magnetiittia. 2. 5 Ehdotetut jatkotoimenpiteet Kairauksella on todettu, että Slingram-anomalia johtuu kiisuista. Pääa siallisin kiisumine raali on magneettikiisu. Kupa rikiisua on tavattu, mutta sitä esiintyy epätasaise sti. Lohkareiston perusteella on kuitenkin odotettavissa, että vyöhykkeessä on Cu- ja Zn-rikkaampia osia; näin ollen vyöhykkeen seuraaminen syväkairauksella on perusteltavissa. Asiaa voitaisiin lisäksi tutkia vetämällä muutamia geokemiallisia näytteenottolinjoja anomalian poikki pyrkien selvittämään Cu-Zn -anomalioiden pe rus - teella kv-kiven Cu-Zn-~itoiset osat.

3. NARILAN -SIIKAJARVEN cu -PITOISE T KAR- SIAMFIBOLIITTILOHKAREET 3. 1 Lohkaretutkimukset ja kalliope räkartoitus Alueella on suoritettu lohkare -etsintää v. 1949 alkaen. Muutamat Juvan alueelta saapuneet kansannäytteet käynnistivät tutkimukset, jotka johtivat v. 1964 Hällinmaen kuparimalmin löytämiseen (Hyvärinen, 1966). Selostus tutkimusten alkuvaiheista on esitetty L. Hyvarisen (1966) raportissa "Kar sikummun kuparie siintymän geo - logiasta". Melko laajalla alueella Narilasta aina Etelä - Juvalle saakka on tavattu runsaasti Cu-pitoisia karsilohkareita. Nämä muistuttavat niin paljon Hällinmaen Cu-malmikiviä, että ne Hyvarisen (1966 ja 1970) mukaan ovat suurelta osin peräisin joko Hällinmäen malmista tai lukuisista pienistä e siintymista Virmas järven, Hällinmäen ja Virtasalmen välillä. Vuosina 1968-1971 on löydetty lisää karsilohkareita aikaisemmin tunnetun lohkareiston itä- ja länsipuolelta. Näiden lähtökohta saattaakin olla lähempänä ja tutkimisen arvoinen. Narilan -Siikajärven alueen karsilohkareita on kahta päätyyppiä: a) diopsidiamfiboliittilohkareet; mineraalit P1, Di, Sv, Ti, Ap, Ep; tavallisimmat malmimineraalit kuparikiisu, magneettikiisu, kubaniitti ja joskus borniitti tai kuparihohde ; malmi esiintyy pirot - teena. b) granaatti-hedenbergiittikarsi; mineraalit Gra + He + Ep + Skp + T i + Ap ; tavallisimmat malmimine raal it kuparikiis u, kubaniitti, magneettikiisu (-kpyriitti) ja joskus borniitti ja molybdeenihohde ; malmi esiintyy rikkaina pesäkkeina ja runsaana pirotteena, jos - kus on runsaasti magnetiittia.

Jos verrataan lohkareistoa Hallinmäen malmiin, niin lohkaretyyppi a vastaa L. Hyvärisen (1966) pirotemalmityyppiä ja tyyppi b breksiamalrnia, Näistä jälkimmäinen tyyppi on ehkä ekonomisessa mielessä kiinnostavin. Suurimmat Cu -pitoisuudet on analysoitu granaattikar silohkareista. Näissä Cu-pitoisuus nousee jopa 4 OJo:iin. Runsaasti on tehty myös Ni-Co ja Zn-määrityksiä. Pitoisuudet ovat pieniä (- 0.02 70). Jalo - metallipitoisuudet ovat vähäisiä (suurimmat anal. arvot Au 1.2 g/t ja Ag 14 g/t). Ni-, Co ja Zn-pitoisuudet eivät näytä riippuvan Cu- pitoisuudesta tosin korkeimmat arvot ovat yleensä niissä, joissa Cu-pitoisuus on suurin. Jonkinlainen korrelaatio näyttää olevan Ni- ja Co-pitoisuuksien valilla. N~/CO-suhde vaihtelee valilla 0.5-5. 7 (lukuunottamatta yhtä näytettä jossa oli erittäin paljon magneettikiisua). Kuva 6. Narilan -Siika järven kar silohkareiston N~/CO - suhteet (logaritminen asteikko).

Hallinmäen malmissa N~/CO-suhde vaihtelee välillä 0. 7-5.0 (tiedot analyysitaulukoista). N~/C o -suhteen vaihtelu on sekä malmis sa että lohkareis sa samaa luokkaa, joten lohkareiden jaotte - lulla tällä perusteella ei ole merkitystä (kuva 6). Kallioperäkartoituksella on todettu, että Siikajärven Narilan välisellä alueella on hyvin vähän kar siarnfib oliitte ja. Mikäli niitä e siintyy, ne ovat välikerroksia (osa alueesta kuuluu Rantasalmen karttalehteen 3233, kartoittanut K. Korsman). Poikkeuksen muodostaa kapea amfiboliittikaari, joka jatkuu Saaksjärvelta Narilaan. Tässä mielessä sen "suojapuolelle" jäävät lohkareet ovat kiinnostavia (ns. Saäks järven lohkareet). Itaisimpia lohkareita selviteltaessä taas Suotlammen ja Kaitaisten amfiboliitit ovat mahdollisia lohkareiden lähteitä. 3. 2 Näytteiden fysikaaliset ominaisuudet ja geo - fysikaalinen tulkinta Lohkareistoa ei voida jakaa alueellisesti eri ryhmiin magneettisuuden perusteella. Hyvin usein karsilohkareet sisältävät magne - tiittia. Sen määrästä riippuen suskeptibiliteetti vaihtelee huomat- tavasti (taulukko 5). TAULUKKO 5. Narilan-Siikajärv n karsilohkareiden suskeptibiliteettiarvot (K) ja '3 tiheydet (D g/cm ). N = näytteiden lukumäärä. 3 Kivit yyppi K. 10-~ vaiht. raj. D g/cm vaiht. raj. N x) di-afb, gra-ka 6538 92-1836 3.187 3.004-3.462 11 x) taulukossa ei ole mukana gra-ka -lohkareita, joissa jopa puolet kivestä on magnetiittia ja K-arvo korkea.

Keskimääräisen suskeptibiliteetin K = 6538.10-~ perusteella voidaan arvioida, että tämän tyyppinen malmi aiheuttaa maastossa n. 2 000r:n anomalian. Karsikivien tiheys on suuri. Jo ennestään suuria tiheyksiä lisää niiden suuri kiisuja magnetiittimäärä. Lohkareiden fvsikaalisten ominaisuuksien antamien vihjeiden perusteella malmia on etsittävä magneettisista ja gravimetrisista anomalioista. (Ks. liiteluettelossa mainitut, R8-12/Jv, syväkairauksen kivilajiraportit ja pystyleikkaukset). Hyvänä esimerkkinä tästä on Hallinmäen Cu-malmi. Saäksjärven tienoon karsilohkareiden lähtökohta saattaa olla Narilan-SääksjZrven välinen amfiboliittikaari. Tähän liittyvät selvät magneettiset ja gravimetriset anomaliat, mutta tutkimuksia vaikeuttavat harjumuodostelmat ja jarvialueet. Suotlammen koillispuolella liittyy amfiboliittijaksoon teräviä gravimetrisiä, magneettisia ja Slingram-anomalioita. Nämä kohteet ovat kiinnostavia ennen kaikkea niiden kaakkoispuolelta löydettyjen hyvien Cu-lohkareiden takia. 3. 3 Ehdotetut jatkotoimenpiteet Ns. Saäksjarven karsilohkareiden lähtökohtaa voitaisiin yrittää selvittaa vetämällä muutamia geokemiallisia tutkimuslinjoja jakson poikki cobra-systeemillä ja päättämällä sen jälkeen jatkotoimenpiteistä. Suotlammen koillispuolen gravimetriset anomaliat johtuvat geologisten havaintojen mukaan amfiboliitista. Niihin liittyvät myös Slingram-anomaliat. Paljastumissa on tavattu magneettikiisua ja rikkikiisua, joista Slingram-anomaliat ilmeisesti johtuvat. Syväkairauksin pitäisi selvittaa liittyykö näihin myös kuparikiisupitoisia osia.

Ns. Pakinmaan lohkare iden lähtökohtana voidaan epäillä Kaita sten amfiboliittijaksoa. Tämä alue pitäisi ottaa geofysikaalisten mittaus - ten piiriin (nyttemmin mittaukset aloitettu). Myös geokemiallisista tutkimuksista saattaisi olla apua. Alueella olisi syytä lisäksi täydentää lohkare -etsintää ja kriittisten alueiden kartoitusta. 4. SAARIJÄRVEN-JUKAJÄRVEN Ni-Cu-PITOISET GABRO - PERIDOTIITTILOHKAREET JA -1NTRUUSIOT 4. 1 Tutkimusten alkuvaiheet Narilan-Siikajärven karsilohkaretutkimusten yhteydessä löydettiin Saarijarven (entinen "Saarikko") rannasta muutamia pyroks eniitti - paljastumia. Ne sisältävät hieman kuparia ja nikkeliä. Ympäristö tutkittiin ja mitattiin geofysikaalisesti. Anomalioiden selvittämisek- si. kairattiin yksi reikä (Hyvärinen, 1961). Malmia ei kuitenkaan tällöin tavattu. 4. 2 Lohkaretutkimukset ja kalliope räkartoitus Saarijarven ympäristö otettiin uudelleen tutkimusten kohteeksi v. 1968. Kävi ilmi, että kaikki ymparistösta löytyneet peridotiittija gabrolohkareet eivät voineet olla lähtöisin samasta intruusiosta, vaan lähteitä täytyy olla useita. Osa, saattaa olla peräisin Ankeleen tienoon emaksisistä intruusioista, mutta suurin osa ilmeisesti Saarijarven ymparistösta. Aina Jukajär - ven S-päähän saakka tavattiin emäksisia lohkareita. Cu-Ni-pitoisuutta

on sekä gabro- että peridotiittilohkareissa. Pe ridotiiteis sa esiintyy mine raaliyhdistelmä: sarvivälke - + klinopyrokseeni + malmi Tavallisimmat malmimine raalit ovat rnagneettikiisu, kuparikiisu ja pentlandiitt i. Gabm is sa esiintyy kaksi päätyyppiä, noriitit ja kummingtoniitti- gabrot. Seuraavat mineraaliyhdistelmät ovat tavallisimmat: a) plagioklaasi + hypersteeni - + kl-pyrokseeni + sarvivälke + biotiitti + malmi. b) plagioklaasi + kummingtoniitti + - sarvivalke + biotiitti + malmi. Tavallisimmat malmimine raalit kummassakin ovat magneettikiisu, kuparikiisu ja pentlandiitti. Tärkeimmät lohkareissa esiintyvät metallikomponentit ovat kupari ja nikkeli. Yleensä Cu- ja Ni-pitoisuudet vaihtelevat 0.15-0.40 70: iin, yli 0.5 70:in pitoisuudet ovat harvinaisia (liite 3). Lohkareista on analysoitu myös koboltti. Sen määrä on vähäinen. Ni- ja Cu- pitoisuudet eivät näyte olevan riippuvaisia toisistaan. Jonkinlainen riippuvaisuus suhde vallitsee Ni - ja Co -pitoisuuksien välillä vaikkakin tämä suhde vaihteleekin melkoisesti, N~/CO 4.0-3 1.5 (kuva 7). N~/CO -suhde on pe ridotiiteis sa yleensä hieman pienempi kuin gab - roissa, mutta jyrkkää rajaa ei voida vetää. Lohkareita ei voitu luokitella tällä perusteella (muutamat diag ramman pistetihentymät ovat näennäisiä johtuen siitä että analyysissa todettu Co on ilmoi- tettu vain 0.0 1 70:in tarkkuudella).

Ympäristön muissakin emaksisis sa paljastumis sa on tavattu heikkoa kiisupirotetta (Ni 0.2 70). 4. 3 Näytteiden geofysikaaliset ominaisuudet ja geofysikaalinen tulkinta Muutamista naytteista on tehty suskeptibiliteetti- ja tiheysmaarityksia. Peridotiittien ja pyrokseniittien K-arvot ovat melko pieniä seka lohkare - että paljastumanaytteis sa (ks. taulukko 6). Naista poikkea - via ovat oliviini-se rpentiinikivistä mitatut arvot, jotka ovat selvästi suurempia. TAULUKKO 6 Saarijärven-Jukajarven emaksisten lohkareiden ja Saarijärven ympa - ristön emaksisten intruusioiden näytteiden suskeptibiliteettiarvoja (K) ja tiheyksia (D). 3 Kivityyppi K. 10-~ vaiht. raj. Dg/cm vaiht.raj. N prd-lohkareet 890 367-1 925 3.066 3.020-3.138 5 prd - P Y~ 147 73-279 3. 172 3.048-3.252 5 sp -01 -kivi 3077 2.898 2 Suskeptibiliteettiarvojen perusteella voidaan päätellä, että lohkareiden lähtökohdan ei tarvitse sijaita voimakkaassa magneettisessa anomaliassa. Intruusioiden oliviini-serpentiinikivet tulevat esille magneettisina anomalioina. Pe ridotiittien tiheydet verrattuna ympäristön kivilajeihin, gneis seihin ja kv -dioriitteihin ovat niin suuria, että ne voidaan paikallistaa maa st os sa painovoimamittauksella. Geofysikaalisilta kartoilta on löydetty muutamia kiinnostavia kohteita, joissa on suoritettu lisätutkimuksia.

4. 4 Geokemialliset tutkimukset Jo tunnettujen emaksisten intruusioiden ja gravimetrisen kartan perusteella paikannettujen emaksisten intruusioiden poikki vedettiin geokemiallisia naytteenottolinjoja. Näytteet otettiin cobra -sys - teemilla aina kallioon saakka. Naytte istä analysoitiin nikkeli ja ku - pari. Lievää tason nousua oli tutkittujen intruusioiden kohdalla, mutta kahdessa paikassa oli selvästi poikkeuksellisen korkeita Ni-Cupitoisuuksia. Toinen paikka on emaksinen intruusio Saarijarven SW -puolella ja toinen pieni gravimetrinen anomalia Kiiskilankankaalla. Edellisessa suurimmat analysoidut Ni- ja Cu-pitoisuudet ovat 800 ppm ja 180 ppm ja jalkimmaisessa 4300 ppm ja 4100 ppm. Tämän vuoksi on tutkimuksia jatkettu s yvakairauksella. 4. 5 Kaivutyöt ja syvakairaukset Saarijarven SW-puolella sijaitseva intruusio on lavistetty kuudella syvakairausreialla. Kairausreikien suunnittelussa on käytetty magneettisen ja gravimetrisen kartan lisäksi Slingram-korkeajaksomit- tausta (15000~~) ja geokemiallisia anomalikarttoja (kuva 8 a-b). Intruusiosta saa sellaisen käsityksen, että sen S-pää muodostaa lusikkamaisen painuman gneissiympäristössa (kuva 8 e). Pohjoista kohden se kapenee, kun taas järven N-päässä levenee muodostaen samankaltaisen painuman, joskaan sen muotoa ei siellä tarkoin tun- neta. Lusikkamaisen painurnan sisaosa on oliviini-serpentiinikivea (01 + Sp + Af - + En, Aug). Alaosa on peridotiittia, jossa on pyrokseniittisia

osia (En- + 01 + Sp + Af - + Aug). Kiisupirotetta esiintyy peridotiitti- massan alaosassa ja lähellä peridotiitin ja oliviini-serpentiini- kiven rajapintaa. Ni- ja Cu-pitoisuudet harvoin ylittävät 0.20 7':ia. Paras analyysiväli on reiassa 316, Cu = 0.07 70 ja Ni = 0.20 7' 3 m:n matkalla. Paikoittain on kiisupe säkkeita, joissa Ni-pitoisuus saattaa olla suurempi. Jos verrataan geokemiallisella tutkimuksella saatuja anomalia - arvoja ja kairausnaytteiden analyysituloksia ke skenaan, voidaan todeta niiden melko hyvin vastaavan toisiaan. Mitä tulee korkea - jakso-slingram-mittaustuloksiin on kairauksella todettu, että se on erittäin herkkä tuomaan esille kivilajien ruhjeet ja maapeitteen laadusta johtuvat anomaliat. Varsinaisia kiisuista johtuvia anomalioita ei todettu. Toinen kairauskohde on gravimetrinen ja magneettinen anomalia Kiiskilänkankaalla. Paikalla on todettu myös Slingram-anomalia. Kun lisäksi moreenissa on todettu anomaalisen korkeita Ni- ja Cu- pitoisuuksia, anomalian syy haluttiin selvittää syvakairauksella ja paljastamalla kallion pinta kaivamalla (kuva 9). Anomalian syyksi todettiin noin 100 m leveä, pitkulainen gabromas - sa. Se lavistettiin kolmella syvakairaus re iällä. Geokemiallisen ano - malian (Ni = 4300 ppm ja Cu = 4100 ppm) selvittämiseksi tehtiin noin 20 m pitkä tutkimuskaivanto. Gabromassa koostuu pääasiassa sarvivalke -kummingt oniittigabrosta. Mas San ke skiosas sa on muutaman metrin levyisiä pe ridotiittipahkuja. Näissä mineraalikoostumuksen muodostavat sarvivälke, ortopyroksee - ni, oliviini ja biotiitti.

Heikkoa kiisupitoisuutta on tavattu koko mas sas sa. Runsaimmat kiisupitoisuudet liittyvät pe ridoottiin ja gabromas san länsikontak - - tiin. Nikkeli- ja kuparipitoisuudet jäävät yleensä alle 0.2 70:in. Parhaimmis sa näytteis sä pitoisuudet ovat noin 0.4 70 (liite 6). Tutkimuskaivannossa kallion pinta on rapautunut voimakkaasti 0.5-1 m:n syvyyteen kiisuista johtuen, Yläpuoleinen moreeni sisältää runsaasti pahoin rapautuneita kiisulohkareita, joskus vain haamu- maisia jäännöksiä. Eräs kiisurikas lohkare analysoitiin ja siina todettiin 1.83 70 Ni. Ilmeisesti nikkelipitoisuus massassa voi paikoitellen nousta samoihin lukemiin. Kaivannon pohjasta otettiin jauhe - näytteet analyysiä varten. Saadut Ni-, Cu -pitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin kairausnaytteissäkin. Ne pystyvät selittämään myös geokemialliset anomaliat. Otaksuttavasti gabromassan koko on niin pieni ja siinä todetut Ni- Cu-pitoisuudet niin vähäisiä, että ekonomisen malmin löytämismah- dollisuudet ovat varsin pienet (syväkairaus/geofysikaaliset kartat). 4. 6 Ehdotetut jatkotoimenpite et Kaiken kaikkiaan Saarijärven emäksisista intruusioista voidaan todeta, että ne sisältävät kuparia ja nikkeliä niin vähän, ettei niillä ole tällä hetkellä taloudellista me rkitystä. Muutamia gravimet risia anomalioita olisi vielä tarkistettava. Näis - ta huomattavin on laajahko anomalia paikassa x = 6872.7 ja y = 534. 1. Oletettavasti anomalia johtuu emäksisitä kivistä. Tämä alue voitaisiin tutkia ensin geokemiallise sti hyväksihavaitulla cobrasys - tee millä.

5. SUOTLAMMEN -KIISKILAN Cu-Ni-PITOISET PERI- DOTIITTILOHKAREET JA -1NTRUUSIOT 5. 1 Lohkaretutkimukset ja kallioperäkartoitukset Tämä malmiaihe on tullut e sille alueellisten lohkaretutkimus ten ja kartoitusten yhteydessa. Suotlammen ympäristössä aloitettiin lohkaretutkimukset kesällä 1968. Lohkare -etsijöiden lisäksi käy- tettiin apuna rnalmikoira "Hakaa". Neljää ensimmäistä malmiloh- karetta voidaan pitää malmikoira Hakan löytäminä. Lohkareet olivat peridotiittia, jossa oli hieman magneettikiisua ja kuparikiisua (5-8/ ~~/68). Näiden lohkareiden merkitys on se, että ne ohjasivat lohkare-etsijät alueelle, josta löytyi tarkemmassa tutkimuksessa pa- 2 rempiakin malmilohkareita. Malmikoiraa käytettiin n. 5 km :n laa - juisella alueella (liite 7). Lammen ympäristöstä löytyi runsaasti kiisupit oisia pe ridotiittilohkareita. Samantyyppisiä lohkareita löydet - tiin edellisistä kaakkoon karsilohkaretutkimusten yhteydessa. Kiisu- pitoisissa peridotiittilohkareissa esiintyy seuraava mineraaliyhdis - telmä: sarvivälke + klinopyrokse eni + malmi Tavallisimmat malmimine raalit ovat kuparikiisu, magneettikiisu, pentlandiitti ja ilmeniitti. Malmi esiintyy epätasaisena pirotteena. Tärkeimmät metallikomponentit ovat kupari ja nikkeli. Kuparipitoi- suus on suurempi kuin nikkelin. Paras analysoitu Cu-pitoisuus on 2.75 70. Ni-pitoisuudet jäävät alle 0.5 70:in. Kalliope räkartoitukse s sa löydettiin Suotlammen NW -puolelta muuta - mia peridotiittipaljastumia. Joissain tavattiin heikkoa kiisupitoisuutta. Tutkimuksia haittasi suoperäinen maasto.

2 Näytteiden fysikaaliset ominaisuudet ja niiden geofysikaalinen tulkinta Muutamista lohkarenaytteista on tehty suskeptibiliteetti- ja tiheysmaärityksia (taulukko 7). TAULUKKO 7. Suotlammen-Kiiskilan peridotiittilohkareiden suskeptibiliteettiarvoja (K) ja tiheyksia (D). 3 ~ivityyppi K. 10-~ vaiht. raj. D g/cm vaiht. raj. N prd -1ohkareet 1054 124-2902 3.101 3.040-3.240 10 Jos käytetään edellä e sitettyä maksimianomaliakaavaa, saadaan - 6 keskimääräisen suskept. arvon, K = 1054.10, perusteella arvio maastos sa havaittavasta magneettise sta anomaliasta 300. Koska ympäristössä on kiisupitoisia gneisseja, ei tällaisten anomalioiden erottaminen taustasta ole kovinkaan helppoa. Pe ridotiittien tiheyse ro ympäristön kivilajeihin, gneis seihin ja 3 kvartsidioriitteihin on selvä (0.3-0.4 g/cm ). Näin ollen peridotiittipahkut tulevat esille gravimetrisessa mittauksessa. (gravimetrinen kartta, g ravimetrinen jaännösanornaliakartta). Gravimetristen karttojen mukaan intruusiot ovat suhteellisen pieniä. 5. 3 Syvakairaukset Kairauskohteet on valittu geofysikaalisten karttojen ja jo tunnettujen peridotiittipaljastumien antamien viitteiden perusteella. Suotlammen NW -puolella on lavistetty useita pe ridotiittipahkuja. Ne ovat linssimaisiä ja asettuneet konformisti gneis siymparistöön (liite 12).

Niiden leveys jää alle 30 m:n. Kivilaji on pääasiassa peridotiittia, paikoitellen on kuitenkin pieniä gabro -osia. Pahkujen kontakteihin liittyy usein Slingram-anomalioita, mutta ne näyttävät johtuvan gne issien grafiittipitoisista kerroksista, joita on usein runsaasti juuri kontaktialueella. Saattaa olla niin, että grafiittipitoiset ke r - rokset ovat toimineet ikään kuin liukupintoina peridotiittiaineksen tunkeutue s sa paikoilleen. Peridotiitit ovat sarvivälkeperidotiitteja, joissa on lisäksi hieman biotiitfia. Paikoitellen on plagioklaasia ja koostumus lähestyy gab- roa. Kiviaines poikkeaa alueen malmilohkareista sikäli, että pyrok- seene ja ei niis sä esiinny. Perid~tiitti~ahkujen kontaktien lähellä on heikkoa kiisupirotetta. Tavallisimrnat malmimineraalit ovat magneet tikiisu, kuparikiisu, pentlandiitti ja ilmeniitti. Ni - ja Cu-pitoisuudet ovat vähäisiä ja harvoin ylittävät 0. 1 O/o (liite 6). Aivan samankaltaista peridotiittia kuin malmilohkareissa ei kairauksissa tavattu. 5. 4 Ehdotetut jatkotoimenpiteet Suotlammen kairaukset lopetettiin, koska kairauksissa ei tavattu riittäviä Cu- ja Ni-pitoisuuksia. Sen jalkeen on muiden tutkimuksien yhteyde s sä löydetty lisää kiisupitoisia peridotiittilohkareita kairausalueen NW-puolelta. Lohkareita on hyvin runsaasti ja lohkareikko päättyy jyrkästi NW -suunnassa. Alue on täydennetty sen jalkeen geofysikaalisilla mittauksilla. Siinä kohdassa, mihin lohka - reikko näyttää päättyvän on voimakas gravimetrinen anomalia (x = 6879.1, y = 537.2). Samassa paikassa on myös heikko magneettinen anomalia. Ehdottaisin että tämä kohde tarkistettaisiin geokemiallisella koelinjalla (c obra -systeemi) ja katsottaisiin antaako se aihetta syväkairaukseen.

Yleispiirteenä voidaan sanoa, että Suotlammen alueella on useita peridotiittipahkuja, joihin liittyy heikkoa kiisuuntumista. Mittasuh - teiltaan ne ovat kuitenkin hyvin pieniä. Geofysikaalisten karttojen perusteella voitanee kuitenkin ennustaa, ettei mitään suuria Ni- Cu-malme ja ole löydettavis sa. 6. PELTUEEN-RONKALAN KV -DIORIITTI- JA KV -JUONI- LOHKAREET SEKA Mo-Cu-MINERALISAATIOT KALLIOSSA 6. 1 Lohkaretutkimukset ja kallioperakartoitus Peltueen ja Ronkalan alueella suoritettiin ke salla 197 1 lohkare - etsintää. Viitteitä mielenkiintoisista kivilajeista oli saatu geologi K. Kor smanilta, joka on suorittanut alueella kallioperakartoitusta (Ran - tasalmen lehti, 3233). Ronkalan tienoilta löydettiin aluksi kv-dioriittilohkareita (liite 9), joissa on runsaasti kv -juonia ja -silmakkeita. Kvartsidioriitti on voimakkaasti suuntautunutta ja siinä on gneissimaisia osia. Joissa - kin kv -juonis sa on runsaasti kuparikiisua ja molybdeenihohdetta, mutta hienoa pirotetta on myös kv-dioriittisen aineksen puolella. Malmiaines on epätasaisesti jakautunut. Paikoitellen Cu-Mo -pitoi - suudet saattavat nousta melko suuriksi (~5/~~/71, Cu = 1.51 %, Mo = 0.85 70 ks. liite 5). Lohkareiden lahtöpistetta alettiin jäljittää ja Peltueen läheltä tavat- tiinkin heikkoa Cu -Mo -pitoisuutta kv -dioriittipalja stumis sa. Kartoituksessa todettiin, että kv-dioriitti muodostaa kupolimaisen massan gneissiympäristössa (kuva 10). Kv-dioriitis sa on runsaasti

gneis sisuikaleita. Se on voimakkaasti suuntautunutta lahe s gneissi- maista. Siinä esiintyy voimakas venyma (kuva 10). Kupolin keski- 0 osassa on runsaasti N 50 W -suuntaisia kv-juonia. Myös pegmatiit - tia e siintyy samansuuntaisina juonina ja epämääräisinä pahkuina. Yleensä kv-juonet ovat vain muutaman senttimetrin levyisiä, mutta leveys saattaa olla puoli metriakin. Kv - juonis sa e siintyy kuparikiisua ja molybdeenihohdetta pe sakkeina. Myös juonen sivukivessä on usein heikkoa Cu-pirotetta joidenkin metrien etäisyydelle kontaktista. Muutamista näytteista analysoitiin Au ja Ag. Ainoastaan yhdessä todettiin Au = 0.5!g/t, kun taas lohkareissa todetut korkeimmat pitoisuudet ovat Au = 2!g/t ja Ag = 20 g/t. 6. 2 Geofysikaaliset mittaukset Tavanomaisilla geofysikaalisilla mittauksilla, Slingram-menetel- malla ja magneettisella mittauksella ei saatu minkäänlaisia anorna- lioita. Alueella kokeiltiin indusoidun polarisaation menetelmää. Mit- 2 tausalue on noin 1 km. Ainoastaan Väanalan talon lähellä todettiin ~ienehkö anomalia (kuva 11). Jonkinlainen selitys anomalialle voidaan löytää. Anomalian kohdalla on tieleikkaus. Kivi on kv-dioriittia, jossa on heikkoa Cuk-pirotetta. Vahvin anornalia voi johtua kuparikiisupir ottee s ta. Anomaliakuvioihin saattaa kuitenkin vaikuttaa talon ohitse kulkeva sahkölinja.

7. KOLKONRANNAN Cu-Zn-Pb -LOHKAREET 7. 1 Lohkare -etsinta ja lohkaretyypit Kolkonjarven rannasta on löydetty muutamia lohkareita, joissa on kuparikiisua, sinkkivalketta ja lyijyhohdetta (liite 9). Malmilohka - reet ovat kivilajiltaan joko hohkaista kv -kiveä tai kv-ms -gneissiä, harvemmin sv-gneis siä. Parhaimmissa lohkareis sa kuparipitoisuus on yli 1 70:in ja sinkkipitoisuus noin 2 70. Yksi lohkare sisältää lyijyä peräti 14.5 70. Myös jalometallimaarityksia on tehty. Analyy- sien mukaan lohkareet sisältävät jonkin ve rran hopeaa ja hieman kultaa (esim. L4/~~/71, Ag = 321 g/t, Au = 4.2 g/t). Eräässä näyt- teessa (LI o/al~/~ 1 ks. liite 5) on epätasaisesti scheeliittihippuja. Kiven analyysi osoittaa W -pitoisuudeksi 0.13 70. Tämä kivi on sv- gneissi. Kvartsi-kivi- samoin kuin kv-ms -gneissilohkareet ovat ruh- jeisia ja hohkaisia ikään kuin olisi kysymys jonkinlaisesta ruhjetayt- teestä. Tämän perusteella malmi saattaisi liittya jonkinlaiseen kvartsijuoni-ruhje systeemiin. 7. 2 Kallioperakartoitus ja geofysikaaliset mittaukset Kvartsi-maasalpagneis sivyöhykkeet tutkittiin tarkoin, koska lohka - reiden antamien viitteiden perusteella malmi saattaisi liittya juuri tämäntyyppiseen muodostumaan. Kalliope rakartoitukse s sa ei kuitenkaan löydetty lohkareiden emäkalliota (kartoitus K. Korsman). Tällöin todettiin, että kvartsi-maasalpagneissit edustavat jonkin- laista kalliope ran heikkousvyöhykettä, jossa kerrokset ovat poimu- tuksen aikana katkeilleet ja ruhjoutuneet.

Malmia on koetettu ja1 jittää myös geofysikaalisin menetelmin. Näyt - teistä tehtiin suskeptibiliteetti- ja tiheysmäärityksiä. Suskeptibili- -6-6 teetti on pieni, keskimäärin 107. 10 (vaiht. raj. 3-514.10 ) joten malmi ei aiheuta magneettista anomaliaa. Tiheys on pieni 2.650 g/cm 3 3 (jopa Pb-lohkareissa vain 2.698 g/cm ). Malmi ei siis ilmeisesti aiheuta gravimetristä anomaliaa. Sähkömagneettiset menetelmät saat - tavat tulla kysymykseen sikäli, että malmi-kvartsijuoni-ruhjesysteemi voisi näkyä e sim. Slingram-anomaliana. Kun alue mitattiin geofysikaalisesti, ei todettu lohkareiden lähialueella minkäänlaisia malmiin viittaavia anomalioita. Lähimmät Slingram-anomaliat ovat lohkareikosta noin 5 km luoteeseen. Alueesta tiedetään, että siellä on runsaasti grafiitti-kiisupitoisia gneissejä ja näin ollen on anomalioiden tulkinta vaikeaa. 7. 3 Jatkotoimenpiteet Koska lohkareet ovat tyypiltään melko hyviä, kannattaisi vielä tutkia tarkemmin kalliope rää lohkareiden luoteispuolella samoin kuin yrittää löytää uusia lohkareita. Olisi myös yritettävä maastotutkimuksin selvittää kiillegneissien raja-alueita, koska on todettu, että kvartsi-maasälpägneissit liittyvät yleensä kiillegneissialueiden laita - osiin. Täs sä mieles sä Kolkonjärven ja Hakojärven välinen alue olisi otettava tarkemman tutkimuksen kohteeksi.

8. KOLKONPAAN Cu -PITOISET AMFIBOLILIUSKE - LOHKAREET 8. 1 Lohkaretutkimukset ja kalliope rakartoitus Useimmissa lohkareissa amfiboli on sarvivalketta, jonka lisäksi on hieman kvartsia ja plagioklaasia. Paras lohkareista on kuitenkin antofylliitti-granaattiliusketta. Tavallisimmat malmimine raalit ovat kupa rikiisu, magneettikiisu ja sinkkivalke. Parhaassa lohkareessa Cu-pitoisuus on 3.55 %. Suurin analysoitu sinkkipitoisuus on 0. 92 %. Malmi esiintyy kaikissa hienona tasaisena pirotteena. Lohkareet saattaisivat sijaintinsa puolesta olla peräisin joko Kolkonjarvesta tai sen NW-puolelta. Korsmanin mukaan amfiboliliusketta kartoituksessa on tavattu harvoin, mutta esim. Hakojärven rannassa on sita pienellä alueella. 2 Lohkareiden fysikaaliset ominaisuudet ja geofysikaaliset mittaukset Muutamasta lohkareesta on tehty suskeptibiliteetti- ja tiheysmaa- ritykset. Näytteistä on saatu seuraavat keskimääräiset arvot: -6 suskeptibiliteetti K = 640. 10, vaiht. raj. 321-1563, naytteita 4 3 tiheys D w cm ] = 3.017, vaiht. raj. 2.986-3.061, naytteita 4. Suskeptibiliteetti on niin pieni, että ke skimaaraista K -arvoa käyttäen saamme likimaaraiseksi anomalia -arvioksi maastossa 2 00 7. Koska tuloskartoissa ensimmäinen käyrä on 250, tällainen anomalia jaa huomiotta. Tiheys on sita luokkaa, että malmi voitaisiin paikantaa gravimet rise sti.

Malmi e siintyy lohkareis sa pirotteena. Jos tarkastellaan yksityisiä rakeita, on todettu, että rakeet ovat usein levymäisiä liuskeisuu - den suunnassa. Ne saattavat muodostaa näin ollen jonkinlaisen johteen. Lohkareiden luoteispuolella, myös jarvialuella, on tehty magneettisia ja Sling ram -mittauksia. Malmiin viittaavia anomalioita ei ole kuitenkaan havaittu. Veden suuri syvyys saattaa olla syynä Slingram-anomalioiden niukkuuteen (kelaväli 40 m, 3600 Hz). 8 3 Ehdotetut jatkotoimenpiteet Lohkareiden lähtökohta saattaa olla Kolkonjarves sa, mutta mahdollisuuksien rajoissa on, että lohkareet voisivat olle peräisin jär - ven NW -puolelta. Tässä mielessä lohkare - ja paljastumatutkimuksia olisi jatkettava järven NW -puoella tämän asian varmistamiseksi. Kiinnostavin on Hakojärven ja Kolkonjarven välinen alue. 9. MUUTAMIA ERILLISIA MAL MIAIHEITA Jos tarkastellaan liitteenä olevia lohkareluetteloita, voidaan todeta, että malmilohkareet sijaitsevat pääasiassa Juvan -Virta salmen alu - eella. Haukivuoren ja Mikkelin mlk:n alueella (323 1 01-07) on suoritettu geologista kartoitusta ja samalla tarkkailtu alueen lohkareis - toa. Tällöin on todettu, että malmiaiheita on tällä alueella hyvin va-. hän. Tavallisimmat ovat hiukan kiisua sisältävät peridotiittilohkareet (liite 1). Peridotiittilohkareiden esiintyminen on hyvin ymmärretta- vaa, koska Haukivuoren alueella on kymmenittäin pieniä peridotiitti- intruusioita. Näihin liittyvät kiisuuntumat ovat vähäisiä.

Karttalehden 3231 04 alueella on eräs aihe, jonka johdosta on suoritettu tarkempia tutkimuksia. V. 1967 löysi paikallinen rnaanviljelija runsaasti magneettikiisua kalliosta louhie s saan rakennuksen pe - rustaa. Naytteessa on 1.61 70 nikkeliä. Maist. Lyytikäinen (t) suoritti paikalla detaljikartoitusta ja totesi, että kiisua on pesakemaisesti vain muutaman metrin matkalla. Kivilaji on gabro-peridotiittia. Kives sa on tummina mine raaleina sarvivalketta ja biotiittia. Ta - vallisimmat malmimine ralit ovat magneettikiisu, pentlandiitti, kuparikiisu ja magnetiitti. Pentlandiitti esiintyy omina rakeina. Kartoituksessa todettiin, että alueella on useita peridotiittipahkuja gneis siymparistössa (liite 8). Ne ovat yleensä pyrokseenipitoisia. Kiisuja niissä tavattiin hyvin vähän. Peridotiittipahkut olisi syytä kuitenkin tutkia ge ofysikaalisin ja ge oke miallisin menetelmin vielä uudelleen, sillä onhan mahdollista, että niihin liittyisi laadultaan parempia Ni -mine ralisaatioita. Hallinmaen Cu -malmin löytymisen jälkeen joutuivat Virtasalmen karsiamfiboliittijaksot tarkan tutkimuksen kohteeksi. Selostukset naista tutkimuksista on esitetty Hyvärisen (1970) raportissa, joka koskee aluetta Narilasta pohjoiseen. Luomasen tien varrella amfiboliittijaksot ulottuvat kuitenkin Juvan puolelle karttalehden 3231 08 alueelle. Ns. Tervalammen kairaus - alueella amfiboliittimuodostuma on lavistetty viidellä kairausreialla. Kiisua e siintyi vain niukalti ja sekin oli paaasias sa magne ettikiisua.

10. MUUTAMIA HAVAINTOJA ALUEEN YLEISPIIRTEISTA Virtasalmen, Juvan ja Rantasalmen tutkimusalueet muodostavat eräänlaisen malmiprovinssin. Malmilohkareita on tavattu alueelta, joka ulottuu Virtasalmelta Juvalle ja Rantasalmelle. Tämän alueen pituus on n. 60 km ja leveys 10-30 km. Samalta alueelta tunnetaan lisäksi lukuisia rnalmimineraalisaatioita kallioperassä. Niistä kuitenkin vain yksi, Hallinmäen Cu -rnalmi on osoittautunut ekonomiseksi. Karttalehden 3231 länsiosa on suurimmaksi osaksi kartoitettu, mutta se poikkeaa selvästi em. alueesta. Malmiaiheita on vähän, eikä se niin ollen ole malmimielessa yhtä kiinnostava. Malmigeologisten havaintojen mukaan on edelleen suuret mahdollisuudet löytää Virtasalmen -Juvan -Rantasalmen tutkimusalueelta seuraavan tyyppisiä malmie siintymiä: a) karsiamfiboliitteihin ja amfiboliliuskeisiin liittyvat Cu -mine rali - saatiot b) emaksisiin ja ultraemaksisiin kiviin liittyvat Ni -Cu -mine ralisaatiot c) Cu-Zn-mineralisaatiot, jotka liittyvat kvartsi-maasalpagneissien ja diopsidigneissien ruhje -kvartsijuonisysteemeihin: Rantasalmen alueella näihin liittyy myös Pb-pitoisuutta d) kv-dioriitteihin liittyvat piroteluonteiset Cu-mineralisaatiot ja niihin liittyvat Mo -pitoise t kvartsijuonet (Rantasalmen alue). - Otaniemessä, 12 pna _ huhtikuuta 1972 Geologi ',.:@?u c Jouni Pekkarinen,

LIITELUETTELO Lohkareluettelot Liite 1 3142-09, -11, -12, 3144-01, -02, -03, -08,3231-05, -07 Liite 2 3231-10 Liite 3 3231-11 Liite 4 3233-01, -02 Liite 5 3233-04, -05, -08 Malmie siintymat ja mine ralisaatioluettelo Liite 6 Kartat Liite 7 Yhdistelmakartta Juvan-Rantasalmen tutkimusalueelta (1 : 100 000) Liite 8 Yhdistelmakartta karttalehden 3231 länsiosa (1: 100 000) Liite 9 Juvan-Rantasalmen tutkimusalueen tar - keimmät malmilohkareet (1 : 100 000) Liite 10 Malmie siintymakartta Juvan -Rantasalmen tutkimusalueelta (1 : 100 000) Liite 11 Kallioperakartta Juva, Saarijärvi (1 : 20000) Liite 12 Kalliope räkartta Suotlammen kairausalue (1 : 5 000)

Seuraavana lueteltavat, liitteisiin kuuluvat syväkairauksen kivilajiraportit ja pystyleikkaukset säilytetään tutkimus- laitoksen arkistossa Syvakairauksen kivilajiraportit Svväkairauksen pystyleikkaukset

~iide i Koord. Kivilaji LOHKARELUETTELO 3142 09 Tärkeimmät Hie no Analyysi malmimin. Fys. omin. - 6 Om. p. KxlO Koko Huom. L 613/~~i-67 6859.78 529.06 prd Fek, Cuk, Nip 0,09 0,20 0,02 K/4437 6846.56 539.74 01-sp-pit. prd Cuk, Fek, Nip 13333 8347 5,90 1,73 0,23 0,05 Cr=O, 20 ptco, 01 g/t Pd 0,20 3.50 4578 30x15~15 löyt. H. Karvonen, rantakivikos sa L 2 3 / ~ ~ ~ - 6 6858.90 3 537.70 prd Fek, Cuk L 3 4 / ~ ~ ~ - 6 6856.56 3 534.60 prd Fek, Cuk jif 60cm pyöristynyt 50x20~20 K/4677 6837.75 543.70 01-sp-pit. Fek, Nip, Cuk 13181 9139 0,32 3,06 0,063 0,012 S=16,3 prd!k/ek 2 6839.96 543.28 prd Fek, Cuk 17230 0,62 0,08 0,03 3.26 4243 3 n. 1 m tasainen pisote-t-pe sakk. löyt. H. Karvonen, rantak, $ 50cm kansann.,esko Karkkainei L 154/~~i-68 6849.00 542.70 gb Cuk, Fek, Nip 0,42 0,55 0,02 K/4584 6849.00 542.70 gb -prd Cuk, Fek, Nip 13364 0,078 1,04 0,026 0,005 K/43 56 6844.90 543,76 gb Cuk, Fek, Nip 0, 15 0,35 n. 3 m 3 vain osa kiisuuntunut 60x60~50 löyt. H. Karvonen,rantak. 30x30x20 pirotemalrnia K/3440 6850.12 541.93 01-sp-pit. Cuk, Fek, Nip 8371 0,96 0,49 0,027 0,013 prd K/1356 6850.10 555.30 gra-ka Cuk,Sk,Fem <;2b,88 K/3726 6855.70 555.10 gra-ka Cuk, Sk, Fem 9740 7086 1,57 0,004 0,007 0,017 3.12 6704 jif 30 löyt. H. Karvonen, rantak. n. 40kg 29.9.53, ~17/~~/53/1 löyt. S. Pasanen, Särkijärvi K/27 13 6845.80 561.90 gra-ka Cuk, Fek, Sk 7682 572729 3,25 0,O 0,O 0,02 Ag 11,Au=0,2,MoS =0,02 2 L ~O/LH-58 6846.10 562.04 gra-ka Cuk, Fek, Fem 7685 5735 1,02 Ag 1,Au=0,3 L 69/~~-58 6846.10 562.05 di-ka Cuk, Fek, Sk {VkEq 5734 0,65 löyt. J. Kiiskinen -58 Siikajarvi Siika järvi L ~/JP-68 6875.08 513.64 prd Cuk, Fek L 468/~~i-67 6863.48 528.15 prd Fek, Cuk 0, 18 0, 15 0,02 Päiväkirjat : LH L. Hyvärinen 1958 VMH V. Hanninen 1963 ALi A- Liuskallio 1967,1968 JP J. ~ekkarinen 1968 K/ kansannäyte Luettelossa o-sät mukana lohkareet, joissa a) Cu -pitoisuus 7 0,3 70 b) Ni-Oitoisuus >0,3 % c) (Cu-t-Ni)-pitr>isuus 0,3 70 d) muita metalleja poikkeuksellisen runsaasti

0 3 ; a E Q 0. Io - LI] & 2 a 0 r- 0 o o m m m o o o o 00 ~ o o o o o ~ omo m m o dr Ndr4Nmm-l TT Qdr 0drNNNdXCr)Q m N 4 - l X O X X X X X X X X O X X O X X X X X O X X O X X X X m o N m o m o o o m o m 00-1 o o o o o 0 ' o o m m o m m X dr Nm-4~3Qm-l Q FQ XdrmNNNgmF m m N 4 m X - L X X X X X X X X h 23 go3osggsoab4go$ X 0 0 0 0 0 0 m 0 0 0 m mr-nm0'mn a ar- -adrmmdr-drr- drdrdr- 4 - madrodrm r- 0' 0' 4 - m N Q ~ r - N c O c O N F r- N Qdrm b dr m dr00q4 dr N 0 Ln Cr, 0' 4 4 m 4 4 4 m... O 0 N N mm N m m m m m....... 00-ilT)Lnr- N Q 00 c O 0 ' Q dr 0 0 <r)dr4o<r)co CO 4 O F Ndln 0 0'0' -C\IC\lr-a- r- 00 0'- c O N N N 0 0 m m m ~ ~ m - a 0 drao 0 N IIa ; om II Ii 5 m*o 0-0 - - - dr N -0 00 - - 0 II II II N 0 3 3 3 3 44 44 4 4 4 0 m 0 0 0 O X L n L n O NdrNmmdr N o 4 X m X X X X X X X m X o X 000000 0 - m m 0 drdrm--dr m X-Xm X X X X X X X O X O X o o m m m o o m m m o mmm--a drdn400 N 0 m o o *r-q

Liite 3 LOHKARELUETTELO 3231 11 Tärkeimmät Koord. Kivilaji malmimin. Hie no Anal yy s i x Y Oh Ph Cu Ni Co Zn L 97/VH-64 6876.40 534.95 gra-ka L 14/VK-68 6877.10 539.60 prd K/2 964 6877.40 532.20 gra-ka L 121/~H-59 6877.70 532. 10 di-afb L 22/HK-71 6874.495 533.215 prd L 277/A~i-70 6871.85 535.62 prd L 9/MÄ/60 6877.88 532.53 di-ka L 33/VH-68 6876. 17 533.58 gb L ll/vk-68/a 6877.10 539.60 prd L 16/HK-70 6875. 97 539.63 kv-kivi L ll/vk-68 6877.10 539.60 prd L 189/~~-63 6879.17 531.08 gra-ka L 23/VH-68 6875. 91 536.58 di-afb L ~O/VH-69 6871. 92 535.77 prd L 19/VH-69 6871.78 535.72 prd L 15/MÄ/60 6877.95 532.84 afb L 26/VH-68 6876.12 537.42 gra-ka L ~O/VH-68 6876.17 533.58 gb L 29/VH-68 6876.17 533.58 gb L 288/A~i-70 6871.90 535.61 prd L 12/VK-68 6877.10 539.60 gb L 178/A~i-70 6875,15 534.26 gb L l/aa-63 6878.25 533.95 gb L 7/VH-69 6875.98 534.57 gb L ~~/TK-~~/uPA 6873.42 533.78 di-afb L 36/TK-~~/UPA 6873.42 533.72 di-afb L 32/VH-68 6876.17 533.58 gb L ~O/VK-68 6877.10 539.60 prd L 31/VH-68 6876.17 533.58 gb L 17/VK-68 6877.50 539.30 prd L 9/VK-68 6877.10 539.10 prd L 38/HK-70 6874.70 530.71 gb L 1/~K-70 6878.70 537.56 prd L 13/VK-68 6877. 100 539.600 prd Cuk, Fek Cuk, Fek, Nip Cuk, Sk Cuk, Fem, Sk Fek, Nip Fek, Cuk C uk Cuk, Fek, Nip Cuk, Fek, Nip Fek, ZnS Cuk, Fek, Nip C uk C uk Cuk, Fek Cuk, Fek Cuk, Cuh Cuk Cuk, Fek, Nip Cuk, Fek, Nip Cuk, Fek, Nip Cuk, Fek, Nip Fek, Cuk Cuk, Fek, Nip Fek, Cuk Cuk, Cur Cuk Cuk, Fek, Nip Cuk, Fek, Nip Cuk, Fek, Nip Fek, Cuk Cuk, Fek, Nip Fek, Nip, Cuk Fek, Cuk, Nip Cuk, Fek, Nip Fe Ti02 V205 K/783 6876.40 532.40 gra-ka Fem,(~ek,Cuk) 3855 2516 57,3 0,31 0,06 L 27/VH-68 6877.32 532.28 di-afb Fem, Cuk 52,l 0,22 0,03 Fys. omin. -6 Om, P. KxlO Koko Huom. Eino Hytönen -59 melk. komp. Fek Gra -pitoinen isompi kivi ks ll/vk-68 Cuh satunnais e sti pieni kivi ks 1 1 /VK-68/a epatas. Cuk epatas, Cuk kiisu plag -kerroksessa satunn. juonina ja pe sakk. tas. Cuk-pirote tasainen pirote g ranaattipitoinen Paivakirjat: VH V. Helppi 1964,1968,1969 LH L. Hyvärinen 1959 HK HeKarvonen 1969,1970 TK/UPA T. Kemppainen ja malmikoira UPA 1969 VK V. Kellokangas 1969 PL P, Lampela 1963 ALi A, Liuskallio 1969, 1970 MÄ M. Äyras 1960 K/ kans annayte

X Koord. Y Kivilaji g ra -ka di -gn afb prd di -afb afb di-afb di -afb g b prd prd prd Tarke immat malmimin. Cuk, Cur Cuk Cuk Fek, Cuk Cuk, Cur Cuk Cuk, Gur Cuk, Fek Fek, Cuk Fek, Cuk Fek, Cuk Fek, Nip Analyysi Oh Ph Cu Ni Co Zn Fys. omin. - 6 Om. p. KxlO Koko 3.462 134 50x30~3 4' cm 3/4 m 15x10~10 3.138 1925 20x10~10 25x25~20 25x24~23 40x30~30 20x20~15 50x50x35 20~20~20 20x20~18 300x150~150 Huom. Cuk pesakkeina löyt. N. Honkanen heikko Cuk-pirote tas. Fek-Cuk-pirote pe s akke ina heikko tas. pirote epatas. pirote kiisut ~irott. ja ~esakkeina heikko pirote epatas. pirote ja pesakkeina pirotteena di -ka gra -ka di -afb di -afb di -afb di -afb di-afb di -afb di -afb di -afb prd di-afb prd g ra -ka prd di-afb g b gb Cuk Cuk, Cur Cuk, Fem Cuk, Fek, Moh Cuk Cuk Cuk, Fek Cuk Cuk, Cur Cuk, Fem Cuk, Fek, Nip Cuk-Fem Cuk, Fek Cuk Fek, Cuk Cuk, Fek Fek, Cuk Cuk, Fek, Nip tasainen pirote tasainen pirote Ska -pitoinen, pyöristynyt kiisuja runsaasti tasainen pirote kiisut kiven toisella laid. pirotemalmia tasainen pirote pirotteena ja pesakkeina kiisuja epätasaisesti pirotetta ja pe sakkeita epatas. pirote pirotteena epatas. kiisuja malmi epatas. pe sakkeina tasainen pir., rapautunut ~a 877/68 L 16/~H-68 6875.23 541.78 afb K/367 1 6875.20 540.70 afb Fe Ti02 V205 Fem, Sk, Cuk 59,8 0,32 0,03 Fem 9737 41,7 Paivakir jat : VH V. Helppi 1968 HK H. Karvonen 1969 ALi A. Liuskallio 1968,1969 K/ kansannayte

Liite 5 LOHKA RELUETTE X Koord. Y Kivilaji Tärkeimmät malmimin. Hie no Oh Ph Fys. omin. - 6 Om. p. KxlO Koko Huom. 6862.90 557.62 6860.90 554.30 6865.48 556.48 6864.86 553.10 6865.54 556.42 6866.45 550.39 6866.56 551. 18 6861.80 550.83 afb di -gn prd afb gra -ka afb di -afb prd Cuk, Fek, Fem Cuk, Fek, Sk, Fei 9738 7084 Fek, Cuk 14605 Fek, Cuk Cuk, Fem, Sk 14602 Cuk 17099 Cuk, Fem 14603 Fek, Cuk 14604 Ag 14 Au0,4 50x40~30 CYY Ag 4 AuO, 0 35-55 cm 3.078 480 40x35~30 Ag 1 AuO, 0 35x27~19 3.004 92 30 cm 3.217 11240 40x25~25 60x60~50 löyt. E. Haikarainen löyt. 0. Mäkinen 196 1 pirotemalmia löyt. L. Heikkine~peltok. pirotteena ja pe säkk. hieno pirote pirotetta L 27/HK-71 6878.74 557.65 kv-ms-gn Cuk 1,08 0,001 0,001 1,65 Ag.133 Au3,2 W=O,O 2.520 9 25x13~10 kulmikas, lähistöllä muita samankaltaisia L 13/~~i-7 1 6878.85 557.51 kv-kivi Cuk, ZnS, Pbh 17104 10246 0,42 0,001 0,001 2,25 Pb=O,19 2.555 21 25x20~10 vesirajassa L 14/~~i-7 1 6878.85 557.5 1 kv-ms -gn Cuk, ZnS, Pbh 0,42 1,85?b=0,05 2.689 3 25x20~15 rantakivikos sa L ~/HK-7 1 6877.63 558.65 kv-kivi Pbh 17088 10238 0,024 0,001 0,001 0,007 14,5 Ag=32,1,Au=4,2 2.698 6 20x20~10 kulmikas, pellossa L 32/HK-71 6878.59 557.79 sv-bt-gn Sk, ZnS, Pbh 17094 10241 0,08 0,006 0,003 0, 92 Mo=O,O 2.789 514 30x20~20 kul mika s L 10/~~i-71 6876.38 558.42 sv-1 Cuk, Sk 17103 0, 04 0, 003 0,0 W=0,13 3.057 462 1/2 m3 scheeliittia epätas. atf -g ra -1 Cuk 17091 sv-gn Cuk kv-dr Cuk, Moh, ZnS 17089 kv-dr+kv-j Cuk, Moh sv-gn-kv Cuk sv -1 Cuk 17092 kv-oh Cuk, Moh kv-dr Cuk kv-dr Cuk sv -1 Cuk, ZnS 17093 sv -1 Cuk, Fek kv-drtkv-j Cuk, Moh 3.061 521 60x50~40 Mo=O, 65 Ag=9 Au=0,8 100x80~70 Ag=6 Au=O, 2 15x10~10 Ag=5 AuO, 0 60x60x50 2. 986 321 30x30~20 3.033 154 70x60~40 MO=O, 06 tasainen pirote pyöristynyt malmi kvartsin yht. kulmikas W=0,01 malmi kv:n yhteydessä kulmikas kul mika s pirotemalmia kv-rikas kulmikas, pirotemalmia kulmikas, pirotemalmia Paivakir jat : HK H. Karvonen 1971 ALi A. Liuskallio 1968,1971 K/ kansannäyte

MALMIESIINTYMAT JA KIISUPITOISET PAL JASTUMAT 3144 02 Koord. Analyysi x Y Kivilaji Malmimin. Cu Ni Co Zn Anal. väli pituus Huom. 6845. 92 543. 14 noriitti Fek, Cuk, Nip 0.11 d.70 0.03 6845.92 543.14 II 0.18 0.98 0.039 6865.20 510.04 g 'J Fek, Cuk, Nip, Fem Q. 03 1.60 0.12 3231 04 3231 10 6866.45 533.00 di-afb Cuk, Fek 0.82 0.011 0.004 0.011 6861.51 530.65 prd Fek, Cuk, Nip 0.17 0.11 0.015 0.003 6860.08 532.38 prd Fek, Cuk, Nip 0. 14 0.10 0.008 0.003 6869.968 532.105 kv-kivi Fek, Cuk 0.08 0.16 0.08 0.01 Ag 2 Au 0 6869.930 532.070 kv-kivi II II II Fek, Cuk 0.96 0.47 /79,15-81,40 i+~ /97-40 -98,OO 2,25 m 0,60 m nayte samasta peridotiittipahkusta, pahkun halkaisija muutama metri, pahku sijaitsee gneis siymparistös sa, kansannäytteen löyt. H. Karvonen oh 13365, 13435 Mikkelin mlk, alunperin kansannayte, löydetty rakennuksen perustöissa, oh 16865 ph 10162 malmi epatas. pesakkeina, oh 10896 pirotetta koh 13905 pirotetta koh 13567 "110-Kall;! nayte, hyvin runsas Fek paaasias sa kv-kive ssa, Fek kompaktia II II (syvakair. rap. ) 3231 11 Fek, Cuk, Nip 0.04 0. 16 0.01 /62,25-67,OO 4,75 m Fek, Cuk, Nip 0.15 0.19 0.03 /75,50-76,80 1,30 m II 0.07 0.21 0.01 /102,20-105,20 3.00 m Fek, Cuk, Nip 0.14 0.32 0.01 Fek, Cuk, Nip 0.07 0.15 0.01 Fek, Cuk, Nip 0. 14 0.24 0.01 Fek, Cuk, Nip 0.21 0,36 0.01 Fek, Cuk, Nip X)O. 03 0.06 Fek, Cuk, Nip 0.06 0. 07 0.01 Fek, Cuk, Nip 0.14 0.21 0.01 /44,60-46,35 1,75 m Fek, Cuk, Nip 0.10 0.19 0.02 /3,70-11,65 7,95 m II 0.08 0.33 0.03 /36,35-38,50 2,15 m II 0.13 0.18 0.08 /76,30-77,85 1,55 m II 0.31 0.38 0.05 -- /78,80-79, 90 1,10 m II 0.11 0.13 0.02 8,5 m Fek, Cuk, Nip 0.02 0.01 Pt 0,01 Pd 0,01 Fek, Cuk, Nip 0.10 /4,00-6,00 2,00 m Fek, Cuk, Nip 0,07 0.11 /18,65-24,65 6,00 m Fek, Cuk, Nip 0.05 0.08 /1,75-3,75 2,00 m Fek, Cuk, Nip 0.04 0.13 /72,85-73,85 1,00 m Fek, Cuk 0.41 0.09 0.06 0.02 Fek, Cuk 0.23 0.05 0.04 0.03 Saarijärvi, heikko pirote (syvakair. raportti) I l 11 II 11 II II II II 1 I ( rnax.. pitoisuus ) I l 11 II II 11 " oh 16293 x)keskipit. 20 ni<yfettä(maks. p? Cu.0, 09 %j gb -paljastuma intruusion laid. Ni=0, 17 70 Kiiskilankangas, heikko pirote (syvak. raport, II 11 II 11 II 11 I l II II heikko pirote, 17 pisteanal. (jauhenaytteita) paljastuma, Suotlampi, heikko pirote Suotlampi, heikko pirote (syvakairausraportti 1 I II 11 II Tutunen, pisteanalyysi (jauhenayte) II l l 3233 05 ~ 1 4 / ~ ~ - 7 1 6875.80 559.10 kv-dr Cuk, Moh 0.73 0.001 0.001 0.009 Mo=O, 0 Peltue, kv-silmakkeissa pe sakemaisesti Cuk ja Moh, Moh jakautunut hyvin epätasaisesti, oh 17090 P~o/HK-~~ 6880.71 554.02 prd-sp-pit. Fek 0.02 0.12 0.01 heikkoa kiisupirotetta Paivakirjat : melppi 1962 "Lari" malmikoira Lari/~. Mattsson 1967 HK H. Karvonen 1971 ALi A. Liuskallio 1971 EL E. Lyytikäinen 1967 VK V. Kellokangas 1968 K/ kansannayte Syvakairaus raportit: M 19/52/3231/-70/~310 M 19/52/3231/-71/R312 M 19/52/3231/-71/R318 M 19/52/3231/-71/R320