MAR-C1002 Maisema-arkkitehtuurin perusteet 2A, luontotekijät (6 op) 2015 KASVIOPPI FM Aapo Ahola 23.9. 25.11.2015
Kurssin järjestelyt 1,5 op kontaktiopetusta 9 h ja itsenäistä opiskelua 30 h vanhojen vaatimusten mukaan tekevillä mahdollisuus suorittaa kurssi 3 op arvoisena => lisätehtävää Luennot 28.10. ja 25.11. Kurssitehtävät (moodle), palautus 4.12.2015 mennessä Hyvä suoritus nostaa kurssiarvosanaa Palauttaminen mahdollista 15.12.2015 asti, laskee arvosanaa Lajintunnistustehtävä (moodle) 15.12.2015 mennessä Tärkeimmät metsätyyppien indikaattorikasvilajit iso osa maastoretkellä katsottuja vaatimuslista tulee moodleen itseopiskelu verkkomateriaaleista Yhteystiedot: aapo.ahola@faunatica.fi, 050-562275
Metsät Lehdot Monimuotoinen luontotyyppiryhmä, jonka hallinta vaatii pitkällistä kokemusta ja rautaista lajintuntemusta Pääjako ravinteisuuden (keskiravinteiset - runsasravinteiset) ja kosteustason (kuivat - tuoreet - kosteat) mukaan Lisäksi eri jalopuulehtotyypit käsitellään usein erikseen Yleisesti: Puusto hyvin vaihtelevaa tyypeittäin ja kuvioittain Pensaskerros! Indikaattorilajeja runsaasti
Kosteat lehdot Mesiangervo Ojakellukka Nokkonen Lehtotesma Hiirenporras Mustaherukka Punaherukka Taikinamarja (ja muut lehtopensaat) Alvejuuret (ym. suursaniaiset) Sudenmarja Käenkaali Metsäkurjenpolvi Vuohenputki Karhunputki Huopaohdake Mustakonnanmarja Lehtotähtimö Kevätlinnunsilmä Suikerosammalet Lehväsammalet
Tuoreet lehdot Valkovuokko Sinivuokko Käenkaali Sudenmarja Ahomatara Kevätlinnunherne Lehtoimikkä Lehtotesma Metsäkurjenpolvi Nuokkuhelmikkä Vuohenputki Lehtokuusama Taikinamarja (ja muut lehtopensaat) Alvejuuret Pystykiurunkannus Lehtokorte Lehto-orvokki Mustakonnanmarja Näsiä Suikerosammalet Metsäliekosammal Lehväsammalet
Kuivat lehdot Ahomansikka Ahomatara Kevätlinnunherne Lillukka Nuokkuhelmikkä Puolukka (!) Sinivuokko Valkovuokko Lehtokuusama Taikinamarja (ja muut lehtopensaat) Kataja Haisukurjenpolvi Metsävirna Mäkilehtoluste Näsiä Suikerosammalet Metsäliekosammal Kerrossammal Seinäsammal Lehväsammalet
Metsät Lehtomaiset kankaat Vaateliaita lehtolajeja voi olla, mutta vain harvakseltaan Varpuja on runsaasti, lähinnä mustikkaa; varvusto korkeaa Ei-vaateliaita ruohoja ja heiniä runsaasti: oravanmarja, metsäimarre, metsätähti, metsäkastikka, kielo, metsäorvokki, sananjalka Tyyppilaji käenkaali yleensä aina läsnä (OMT) Pensaskerros puuttuu tai melko heikosti kehittynyt
Lehtomaiset kankaat Käenkaali Oravanmarja Metsäkurjenpolvi Metsäorvokki Mustikka Nuokkuhelmikkä Ahomansikka Valkovuokko Metsäimarre Metsäkastikka Sormisara Metsäliekosammal Kerrossammal
Metsät Tuoreet kankaat Kangasmetsän olemus Kuusi, mänty, koivu Varvut mustikka ja puolukka hallitsevat (paitsi tiheän puuston alla) Ei-vaateliaita ruohoja harvakseltaan: oravanmarja, metsätähti, metsäkastikka, kielo, kultapiisku Metsälauha runsas Pensaskerros puuttuu
Tuoreet kankaat Mustikka Puolukka Metsälauha Metsätähti Oravanmarja Kultapiisku Metsäalvejuuri Metsäkastikka Metsäkorte Riidenlieko Kerrossammal Seinäsammal
Metsät Kuivahkot kankaat Avaramman kangasmetsän olemus Mäntyvaltainen (+ kuusi, koivu) Vahvasti varpuvaltainen kenttäkerros. Puolukka valtavarpuna, lisäksi kohtalaisen runsaasti mustikkaa ja kanervaa Ei-vaateliaita ruohoja harvakseltaan ja heikkokasvuisina: metsätähti, kultapiisku, metsäkastikka, kielo, oravanmarja Metsälauha runsas Jäkäläisyyttä, peittävyys n. 5 15 %
Kuivahkot kankaat Puolukka Mustikka Kanerva Metsälauha Metsätähti Kultapiisku Kerrossammal Seinäsammal Poronjäkälät
Metsät Kuivat kankaat Puusto yksinomaan mäntyä Kanerva runsain varpu, puolukkaa melko runsaasti; mustikka kituliasta Yksittäisiä kitukasvuisia ruohoja Metsälauhakin jo heikkokasvuinen Jäkäliä runsaasti
Kuivat kankaat Kanerva Puolukka Poronjäkälät Seinäsammal Keltanot Sianpuolukka Isohirvenjäkälä
Karukkokankaat Poronjäkälät Kanerva
Metsien luonnontilaisuus Metsien luonnontilaisuutta indikoivia piirteitä Puuston ikä Puuston monimuotoisuus (käyrät, vikaantuneet ym. yksilöt) Ikärakenteen jatkuvuus = eri-ikäisrakenteisuus Puulajirakenne Lahopuu Myrskytuhoaukot Metsäpalojen jäljet Vanhan ihmisvaikutuksen jäljet (esim. kaskikoivikot) Luontainen tulvaisuus (vesistöjen varret; majavapadot) Vanhat ojat, ajourat, kannot yms.
Metsien erityisiä elinympäristöjä 1 Erityisiä maastonkohtia, jotka lisäävät metsäalueen monimuotoisuutta Osa 1 Kalliometsät Kivikot Louhikot, pirunpellot
Metsien erityisiä elinympäristöjä 1 Erityisiä maastonkohtia, jotka lisäävät metsäalueen monimuotoisuutta Osa 1 Kalliometsät Kivikot Louhikot, pirunpellot Rotkot, kurut, jyrkänteiden alustat Valorinteet ja varjorinteet Supat
Metsien erityisiä elinympäristöjä 1 Erityisiä maastonkohtia, jotka lisäävät metsäalueen monimuotoisuutta Osa 1 Kalliometsät Kivikot Louhikot, pirunpellot Rotkot, kurut, jyrkänteiden alustat Valorinteet ja varjorinteet Supat Dyynimetsät Vyörysoraikot, hietikot
Dyynejä Inari, Kettukangas
Metsien erityisiä elinympäristöjä 2 Erityisiä maastonkohtia, jotka lisäävät metsäalueen monimuotoisuutta Osa 2 Purot, norot
Metsien erityisiä elinympäristöjä 2 Erityisiä maastonkohtia, jotka lisäävät metsäalueen monimuotoisuutta Osa 2 Purot, norot Muut vesistöt (tulvaisuus!) Lähteiköt, tihkupinnat
Metsien erityisiä elinympäristöjä 2 Erityisiä maastonkohtia, jotka lisäävät metsäalueen monimuotoisuutta Osa 2 Purot, norot Muut vesistöt (tulvaisuus!) Lähteiköt, tihkupinnat Pienet soistumat, kosteat painanteet, lampareet
Metsien erityisiä elinympäristöjä 2 Erityisiä maastonkohtia, jotka lisäävät metsäalueen monimuotoisuutta Osa 2 Purot, norot Muut vesistöt (tulvaisuus!) Lähteiköt, tihkupinnat Pienet soistumat, kosteat painanteet, lampareet Suonreunukset - kangasmaan vaihettuessa suohon muodostuu liukuva sarja soistumisen sukkessiovaiheita: kangas turvekangas kangaskorpi/kangasräme varsinainen suo Rannat yleensä Luhdat, tulvametsät - avoluhdat, pensasluhdat, metsäluhdat luetaan varsinaisesti soihin
Suot Punainen: ojitettu Sininen: ojittamaton Turkoosi: ei tietoa (ojittamaton)
Suot Luokittelussa käytetyt ekologiset vaihtelusuunnat: Suomuodostuma: keidassuo, aapasuo Turvekerroksen paksuus - puuston määrä ja koko indikoivat turvekerroksen paksuutta - puulajisto indikoi ravinnetasoa (puut tarvitsevat ravinteita kivennäismaasta): saarni > tervaleppä > harmaaleppä > kuusi > koivu > mänty Vedenpinnan taso - mätäspinta (vedenpinta kaikissa tilanteissa yli 20 syvyydessä pinnasta) - välipinta (vedenpinta 5-20 cm päässä suon pinnasta) - rimpipinta (vedenpinta 0-5 cm tai vesi peittää suon pintaa) Ravinteisuus- eli trofiataso - runsasravinteisuus l. eutrofia - keskiravinteisuus l. mesotrofia - niukkaravinteisuus l. oligotrofia - sadevesiravinteisuus l. ombrotrofia
Suot Luhdat Voimakas pintavesivaikutus = tulvaisuus luhtaisuus (suuren osan vuodesta) Luhtia tavataan usein lampien, järvien ja jokien yhteydessä Luhdat ovat primäärisoistumisen (vesistön umpeenkasvun) ensimmäisiä vaiheita Turvekerros: - päällimmäisenä on elävien kasvien juurakkojen muodostama kelluva, hyllyvä 10 50 cm paksu lautta - sen alla pitkälle hajonnutta hienojakoista turveliejua
Suot Nevat Väli- tai rimpipintaisia, puuttomia soita Ravinteisuustaso vaihtelee ombrotrofisesta mesotrofiseen Turvekerros usein paksu
Nevan ja rämeen muodostamaa mosaiikkimaista ns. yhdistelmätyyppiä
Suot Rämeet Mätäspintaisia, puustoisia soita, puusto heikkokasvuista Ravinteisuustaso yleensä oligotrofinen (joskus mesotrof.) Turvekerros yleensä paksu, suon reunaosissa voi olla ohutkin (alle 0,5 m)
Suot Korvet Puustoisia soita, puusto hyväkasvuista, usein mukana kuusta tai tervaleppää usein metsätalouskäytössä, joten monet suotyypit uhanalaisia Ravinteisuustaso yleensä mesotrofinen Turvekerros ohut (alle 0,5 m)
Suot Letot Runsasravinteisia eli eutrofisia Puuttomia tai puustoisia soita Yleensä hyvin pienialaisia Erittäin paljon uhanalaista lajistoa
Perinnebiotoopit lyhyesti Ihmisen vuosisatoja jatkuneen perinteisen maankäytön tuloksena syntyneitä biotooppeja Hyvin runsaasti uhanalaista lajistoa, jota ei tavata täysin luonnontilaisissa ympäristöissä Lajiston säilyminen vaatii yleensä aktiivista hoitoa
Tehtävä: Kasvillisuuskartta Larcher ym. 2003
Tehtävä: Kasvillisuuskartta