(2 OUTOKUMPU OY 0 # MALMINETSINTX LOHKARE-ETSINTA VARKAUDEN KARTTALEHDELLA V. 1956-1973 Yleistä Tässä raportissa käsitelläan 3234 karttalehden lohkare-etsintöjä v. 1956-1973, erityisesti Kangaslammen aluetta, jossa etsintöjä on tehty tiiviimmin mainittuna aikana. Raportti on tehty päiväkirja-, raportti- ja karttamateriaalin perusteella. Havainnot on käyty läpi ja arvioitu uudelleen v. 1985 alussa. Referoinnin tarkoituksena oli selvittää mainitulta karttalehdelta ernäksisten kivien levinneisyys, mahdolliset lohkaretihentymät ja lohkareviuhkat, seka arvioida niiden malminetsinnällistä merkitystä Varkauden matalalentoalueen tutkimuksia ajatellen. Tutkimukset alkoivat v. 1956 P Tolvasen 15hettaasta kansa~äytteestä (Ni 2,02 %, Cu 0,9 %) A Ahl- strömin uittokanavasta. Saman vuoden syksyllg saatiin näyte ns. Kytöluodon mineralisaatiosta V Juvonen (Cu 1,O %, Ni 0,6 %). Näiden johdosta aloitettiin tutkimukset v. 1956 ja niitä jatkettiin 1958-1959 aikana laajoilla alueilla Haukiveden pohjoisosassa, pääasiassa rannoilla ja saaristossa. 3.8.59 saatiin Kangaslammen Pisananiemestä, Niemiahdesta, R ja R Rasasen kansannäyte, jossa oli,6 % Ni. Tämä johti laajoihin etsintöihin 1959-1965 aikana koko Haukiveden alueella, erityisesti Pisamaniemestä luoteeseen olevilla alueilla. Lohkare-etsintää tehtiin myös lohkareharavalla Niemilahdessa, Pisamaniemen lohkareviuhkalla, Aittosaaressa, sekä Rauhasalmessa. Naiden tutkimusten tuloksena löytyi useita hyvälaatuisia lohkare-aiheita joista vanhan karttamateriaalin perusteella saa vaillinaisen kuvan, sillä kaikkia havainnoituja lohkareita ei ole merkitty kartoille. Referoinnin yhteydessä merkittiin kartoille kaikki havainnoidut emäksiset lohkareet riippumatta siitä, olivatko ne kiisuuntuneita. Tällä tavoin eräät yksittäiset malmilohkareet saavat eri merkityksen, silla usein niiden läheisyyteen liittyy heikkokiisuisia tai kiisuttomia sanian tyyppisiä lohkareita, joita aiemmin ei ole riittavästi huomioitu.
9 OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX Yleisenä piirteenä on huomattava, että lohkaretihentymät, niiltä osin kuin ne on selvitetty, ovat alueella hyvin paikallisia, enintään satoja metrejä kulkeutuneita. Lohkaretihentymiin on siksi jatkossa kiinnitettävä erityistä huomiota. Yksittäisiä lohkareita näyttää kulkeutuneen pitkienkin matkojen päähän. Pisin varmuudella todettu kulkeutumismatka on n. 5 km (Joutsenlahdessa, Oku-ass. lohkareet ). Tehtyjen havaintojen perusteella alueella on kaksi kuljetus~uuntaa~ n. 320, joka ilmeisesti on vanhempi ja n. 300. Analysoitu havaintomateriaali on viety LOHPAL-tiedostoon. Liitteet : luettelo lohkarepäiväkirjoista lu~ltelo raporteista - SF /Ni diagrammit ja frekvenssijakaumat koko lohkarernateriaalista 3234 karttalehdeltä Muut liitteet karttalehdittäin.
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX Lohkare-etsintää tehty hajanaisilla alueilla karttalehden lounaisnurkassa (UMV, HOP 1980). Lohkareetsinnät liittyvät paaasiassa ns. Lahnalahden vulkaniittijaksoon. Ei mainittavia havaintoja..lohkare-etsintää tehty v. 1956 pääasiassa karttalehden itäosassa, Haukiveden rannoilla ja saaristossa, sekä Valvatus- järven kaakkoispuolella. Etsintöjen yhteydessa löytyi ns. Iso Valvatuksen HBL-massiivi (kts. rap. 001/3232, 3234/E~S/80). Haukiveden rannoilta on havainnoitu joitakin satunnaisia emäksisiä lohkareita, sekä ilmeisen paikallinen satunnaisesti kiisupitoinen GB-lohkareikko Akonlahdessa (30-SK-63, x = 6909,80, y = 548,70). Analyysitiedot puuttuvat. Lohkareikon osalta lisätutkimustarve on ilmeinen. Lohkare-etsintää tehty varsinaisesti vain 1956 eikä näillä havainnoilla ole juuri merkitystä. V. 1966 kartoituksen yhteydessa ( A Vihreäpuun ryhnä) on tehty hajanaisia lohkarehavaintoja karttalehden koillisosassa. Merkittäviä lohkareita tai lohkaretihentymiä ei kuitenkaan ole havainnoitu. Karttalahden* alueelta tunnetaan useita emäksisiä rnuodosturnia (kts. kallioperäkartta) ja kaksi pienialaista Ni-mineralisaatiota (Ahlströmin uittokanava ja Kopolanniemi), jotka ovat merkkinä alueen Ni-kriittisyydestä. Tästä syystä alueella on tehtävä lohkare-etsintää uusien aiheiden saamiseksi. Uittokanavan tyyppisiä lohkareita on saatu kansannäytteenä eri puolilta Varkautta, mm. syvasataman alueelta, Könönpellosta ja Kosulanniemestä. Nämä lohkareet lii ttynevät uittokanavan rnineralisaatioon, josta louhinna yhteydessa on ajettu louhetta ainakin syvasataman ja Kosulanniemen alueelle. Lohkare-etsintää tehty pienellä alueella karttalehden luoteisosassa (v. 1956) sekä Tiemas järvestä koilliseen hajanaisilla alueilla kartoituksen yhteydessä 1969-1970. Lohkarehavainnot eivat anna lisäinformaatiota jo kartoituksen perusteellakin tunnetuista emäksisistä muodostumista. Toisaalta on todettava, että lohkare-etsintää ei ole tehty kovinkaan systemaattisesti. Alueelta tunnetaan useita emäksisiä muodostumia, jotka aiempien tietojen perusteella eivat vaikuta kovin Ni-kriittisilta. Poikkeuksena naista on ns. Tiemaso jan Ni-mineralisaatio (Arvo Lönroosin kansannäyte), joka nikkelin lisäksi on mielenkiintoinen myös platinan osalta (Pt-pitoisuus n. 1,O g/tn>.
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX Lohkare-etsintää tehty Tahkosaari - Kuokkasalo linjan NE-puolella paaasiassa rannoilla, teiden varsilla ja pelloilla. Mankilansaaressa on tehty 1 : 4 000 lohkarekartoitus (A Kuivamaki - E Luukkonen 1970). Alueilta on havainnoitu runsaasti GB, PRD, ja HBL lohkareita, jotka kuitenkin ovat kiisuttomia tai hyvin heikkokiisuisia. Havainnoidusta lohkaremateriaalista on analysoitu noin 1/5. Naista kaksi on selvästi muita mielenkiintoisempia (72-AK-70 ja 111-VPT-70). Mielenkiintoisimmat kohteet: 1) Mankilansaari - Petkellahti Mankilansaaressa ja sen luoteispuolella olevassa niemessä on runsaasti kiisuttomia tai heikosti kiisuuntuneita GB- ja PRD-lohkareita (poikkeuksena 72-AK-70, jossa Ni 0,32 % ja Cu 0,l %). Osa lohkareista selittyy Petkellahden GB: lla. Siinä ei kuitenkaan tunneta PRD-osia ja toisaalta osa lohkareista on muodostuman itäpuolella. Näiltä osin lohkareiden lähtökohtaa on haettava muualta. Lohkareissa on havaittavissa selvä jakauma siten, että GB-lohkareiden osuus koi11 iseenpain 1 isaäntyy. Paikallisia tihentymia on Jänisvuoren kohdalla Mankilansaaren ete lärannalla (PRD), Mankilansaaren pohjoiskarjessa (GB), seka Kutvolan talon S- puolella olevilla pelloilla (PRD). 2) Huhtauskangas 3) Huuhtaus Pienialainen, paikallisena lohkare ikkona havaintoitu PRD-lohkareikko. Lohkareet ovat lähes kiisuttomia. Se sijaitsee Huhtauskankaalla, Rautalan talon luoteispuolella. Lohkareista n. 200 m luoteeseen on heikko magneettinen anomalia, johon lohkareet voisivat liittya. Lohkareista ei ole analyysituloksia. Revidoitava. lfuuhtauksen talon luoteispuolella on rannalla paikalliseksi mainittu GB-lohkareikko. Lohkareet ovat lähes kiisuttomia, mutta läheisyydessä on heikko matalalentoanomalia, johon ne saattaisivat liittya. Lohkareista ei ole analyysitietoja. Revidoitava.
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX 4) Hiirela 5) Kapealahti Immolan järven pohjoispuolella on laa ja-alainen magneettinen anomalia, jonka kaakkoispuolelta, Hiirelän talosta kaakkoon, on havainnoitu useita PYGB- ja PRD-lohkareita, joissa on heikkoa FEK-pirotetta. Yhdessä lohkafipessa (111-VPT-70) on Ni 0,14 %, Cu 0,06 % ja SF 2,l. Muiden analysoitujen näytteiden pitoisuudet ovat merkityksettömiä.. Häiriöalueen kaakkoispuolelta on havainnoitu myös useita kiisupitoisia SVGN-AFB- ja GRFGN-lohkareita, joista häiriö suurelta osin johtunee. Kapealahdesta tunnetaan kaksi lohkaretta, joiden Ni-pit. on 1,05 % (L 13-RV-59 ja 188-EM-61). Kyseessä on ilmeisesti sama lohkare. Lohkaretta etsittiin v. 1984, mutta sitä ei löydetty. Hietutkimusten perusteella on ilmeista, että lohkare liittyy lähistöltä tavattuun Oku-jaksoon. Pitoisuudet ovat tästä huolimatta mielenkiintoiset. Hajanaisia lohkarehavainto ja on tehty vuosien 1961, 1963 ja 1966 aikana karttalehtien A-C-alueella. Emäksisiä lohkarei ta on havainnoi tu vain muutamia koko alueelta ja nekin yhtä lukuunottamatta (12-SK-63) ovat mielenkiinnottomia. Lohkareiden lisäksi tunnetaan Rauhamäen asemalta Varkauteen päin rataleikkauksissa PRD- ja GB-paljastumia (kartoitettu 1984 uudelleen) seka paikassa x = 6912,96, y = 552,22 PRD-paljasturna, jossa on FEK-pirotetta. Pal jastumasta ei ole muita tietoja ja se on syytä tarkistaa. Tetriniemesta, paikasta x = 6916,34, y = 552,60, on löydetty parin nyrkin kokoinen GB-lohkare ( 12- SK-63A1 jonka Ni-pitoisuus on 0,5 %, Cu 0,25 % ja SF 5,5. Havainnot viittaavat pitkämatkaiseen lohkareeseen. Asian varmistamiseksi on lbhiymparistöa tarkasteltava uudelleen. Lohkare-etsintää on tehty karttalehtien B ja D alueilla vuosien 1964 ja 1970 aikana pääasiassa rannoilla. Vuoden 1970 lohkare-etsinnässä (V ja P Tiitta) on Äimisveden saaristosta tehty havaintoja lukuisista emaksisistä lohkareista, mutta havainnoista puuttuu suurelta osin paikkatiedot.
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA Havainnot ovat kuitenkin osoituksena emäksisten kivien ' levinneisyydestä tällä alueella. Tästä syystä lohkare-etsintä olisi tehtävä uudelleen mikäli se muutoin katsotaan aiheelliseksi (kts. vesistöolosuhteet ). Mielenkiintoisimmat lohkarehavainnot sijoittuvat Kurikkasaaren Ni-mineralisaation (rap. 020/3234 07/GG-72) itä- ja kaakkoispuolelle, Karhunsaareen Hölkinsaaren ja Paavalin-Kortesaareen. Kortesaaren ja Hölkinsaaren lohkareet, ainakin osa niistä, voi liittyä Kurikkasaaren mineralisaatioon, mutta Karhonsaaren lohkareille kul jetussuunta on liian läntinen. Metallisuhteissa on myös huomattavia ero ja eri lohkareiden välillä. Todennäköisempää onkin, että Kurikkasaaren tyyppisiä mineralisaatioita on useampia ns. Haukiveden siirroksen läheisyydessä. Lohkare-etsintää on tehty koko karttalehden alueella. Eniten kuitenkin Pisamaniemessä ja siitä luoteeseen olevilla alueilla, I-iärmäniemessä, Joutsenlahdella sekä Aittosaaren ymparistössa. Yksityiskohtaista lohkare-etsintaa lohkareharavalla on suoritettu Niemilahdessa, Pisamaniemen lohkareviuhkalla, Rauhasalmen ymparistössa ja Aittosaaressa. Mielenkiintoisimmat lohkareet ja lohkaretihentymät sijoittuvat pääasiassa noin 5 km leveälle, luodekaakko suuntaiselle vyöhykkeelle Pisamaniemen ja Harmäniemen välille sekä Aittosaareen. Mielenkiintoisimmat kohteet : 1) Pisamaniemen lohkareviuhka SPPRD-lohkareviuhka, jonka luoteisin lohkare tunnetaan Rauhasalmeen menevän tien varresta. Lohkareviuhkasta on havainnoitu kaikkiaan 32 lohkaretta. Pitoisuudet vaihtelevfir Ni 0,25 % - 1,25 %, 0,24 % - 0,31 % ja SF 12-16. Näiden lohkareiden lisäksi päiväkirjoissa mainitaan Pisamaniemen tien varrelta, Onnelan talon SE-puol isilta pelloilta SPPRD-lohkareita, joita on runsaasti. Näistä ei ole muita havaintoja (päiväkirja A Vihreäpuu 1964). Analyysitulosten perusteella poikkeaa Niemilahden puhkeaman läheisyydestä löydetyt kaksi SPPRD-lohkaretta selvästi Pisamaniemen lohkareista ja onkin mahdollista, että em. näytteet sekä Onnelan pelloilla olevat lohkareet olisivat eri muodostumista peräisin. Tutkimukset aloitettu uudelleen 1984. 1 Cu
9 OUTOKUMPU OY 9 K MALMINETSINTA 2) Rauhasalmi Rauhasalmesta länteen tavataan noin 1 km2:n alueella runsaasti PYGB- ja PRD-lohkareita, joista vm. liittyy palloperidotiitte ja seka sen täplämäisiä muunnoksia. Lohkareet muodostavat selvästi kaksi erillistä lohkareviuhkaa ( 2 ja ~ 2~). Koivulan talon kaakkoispuolella on runsaasti PRDlohkareita, joista osa ns. palloperidotiitteja. Lohkareet ovat lähes kiisuttomia, mutta Ni-ohj. tulosten perusteella selvästi Ni-kriittisia. Lohkareiston edustalla Koivulan talon luoteispuolella on painovoima- ja magneettinen anomalia, josta lohkareet todennäköisesti ovat lähtöisin. Kumpulan talosta kaakkoon, erityisesti Rauhasalmen tien kaakkoispuolella on runsaasti PYGB-lohkareita. Lohkareet ovat paaosin heikkokiisuisia tai kiisuttomia, lukuunottamatta kolmea lohkaretta (79, 81-AV-63 ja 191-EM-61), joissa Ni 0,25-1,O. Havaintojen mukaan lohkareet ovat varsin paikallisia ja niiden edustalla on painovoima-anomalia, joka sopisi hyvin lohkareiden 1 ahtökohdaksi. Molemmat aiheet tutkimuskohteina 1984 ja 1985. 3) Tul iraudanniemi 4) Lamsniemi 5) Ristiluodot Rauhasalmesta n. 1,s km kaakkoon, Tuliraudanniemessa, on GB-lohkaretihentyma. Lohkareet ovat vain satunnaisesti kiisuuntunei ta ja on mahdollista, että ne liittyvät Rauhasalmen lohkareisiin. Asia tarkistettava. Pisamaniemen S-kärjessä, Lamsniemessa, on havainnoitu lohkaretihentyma, joka todennäköisesti on varsin paikallinen. Lohkareikon W-osassa on paaasiassa GB- ja E-osasa PRD-lohkareita. Molemmat tyypit voivat olla eri muodostumasta peräisin. Lohkareista on analysoitu vain 5 lohkaretta, joista yhdessä on korkeampi Ni-pitoisuus (112-JK-59; PRD, Ni 0,40 %, Cu 0,18 %). Ristiluodolla tunnetaan GB-PRD-pal jastuma, jossa on kapea kiisuuntunut osa (50-OPK-59, 75-AV-63, ja 47-OPK-~~). GB-lohkareita tavataan pal jastuman ympäristöstä seka sen pohjoispuolella olevalta pieneltä luodolta runsaasti. Useissa näytteissä
Q OUTOKUMPU OY 9 K MALMINETSINTA 6) Aittosaari 7) Tynnöriniemi 8) Rauhalahti on kohtalainen FEK-CUK-pirote. Lohkareista on analysoitu vain muutama jainiiden pitoisuudet ovat heikkoja. (Ni 0,l %, SF 1-2 %) Lohkarerevidointi lienee kuitenkin aiheellinen. Katso 3234 09. Rauhalahden Tynnöriniemessa ja siita luoteeseen on hyvin todennäköisesti paikallinen PHD-HBL-GBlohkareikko. Lohkareita on runsaasti Kiiskiluodolla ja siita luoteeseen olevalla rannalla n. 300 metrin matkalla. Lohkareikon SW-reunalla on myös kookkaita PRD-breksialohkareita, joissa breksioivana kivena on TR. Lohkareissa on paaasiasssa satunnaista FEK-pr, eikä niistä ole analysoitu kuin muutama. Pa haat pitoisuudet Ni fi1 0,2 %, kaksi lohkaretta. SF 1-3,5 %. Rauhalahden länsiosassa, Hevonsaaressa, Perunniemessa ja Ryönalarnmesta kaakkoon on havainnoitu runsaasti emaksisia lohkareita, pääasiassa GBja DR-lohkreita, mutta myös PRD (Purunniemi ja ~yönalampi). Mielenkiintoisimpia naista on Purunniemen W-rannalta löytyneet kolme lohkaretta (144-147-EM-61), joissa parhaassa Ni 0,6 % (XRF-analyysi ), seka lohkareet 153- ja 164-EM-61, jotka ovat Ryönalammesta kaakkoon, Rauhalahden rannalla. Kaikki em. lohkareet ovat kookkaita ja sarmikkaita. Lohkareet ovat tyypiltään samanlaisia kuin Ryönälammen kaakkoispuolella oleva paikallinen PRD-PYGB-lohkareikko ja ilmeista onkin, ett a lohkareet liittyvät juuri tähän lohkareviuhkaan. Aiheella tehty tutkimuksia 1984. Soukanlahden W-rannalla on pienellä alueella useita PHD-lohkareita, joiden Ni-pitoisuus on korkea (~i 0,39-0,53 %). Samaan lohkareviuhkaan kuulunee myös Soukanlahden E-rannalta löytyneet PRDlohkareet seka yksi KGII-lohkare, jonka Ni-pitoisuus on 1,14 % (kts. hav. 34-39-AV-63). Käsitykseni mukaan lohkareet eivät voi olla peräisin tunnetusta Harmaniemi 1-puhkeamasta, koska (a) lohkareviuhka olisi liian läntinen, (b) puhkeamasta
Q OUTOKUMPU OY.3 K MALMINETSINTX 10) Harmalahti ei tunneta peridotiittisia osia ja (c) lohkareiden Ni/Cu- ja Ni/Co-suhteet ovat pienempiä kuin puhkeamassa. Näillä perusteilla lohkareiden lähtökohtaa on haettava muualta. Eräs sopiva lähtökohta on lohkareista luoteeseen n. 300 m paassa oleva heikko painovoima-anomalia.. Harmalahden S-rannalla on piene 11 a alalla PRD-lohkareikko (kuusi lohkaretta, kts. päiväkirja AV-64, hav. 42, Ni 0.68 %). Lohkareet liittynevat Härmäniemi 1 -muodostumaan, tunnetun puhkeaman etelapuolisille jatkeille, jossa tunnetaan PRD:sia osia. 11) Joutsenlahti - Mäntysaari Joutsenlahden pohjasta Mänty saareen saakka on havainnoitu kapealla vyöhykkeellä, paaasiassa saaristossa useita tyypiltään poikkeavia emaksisia lohkareita ja lohkaretihentymia, jotka ilmeisesti ovat useasta lähtökohdasta peräisin. Mielenkiintoisimpia ovat Makrasaaren W-puolelta olevasta saaresta löydetty GB-lohkaretihentyma, @ssa Ni 0,15-0,44 %, Cu 0,l - 0,17 % ja SF 3,2-5,8 %. Lähes samantyyppisiä lohkareita on löydetty Lamposaaresta, seka Nakränsaaren E-rannal ta. Harmäniemen N-kärjestä on havainnoitu PYGB-lohkaretihentyma. Lohkareissa on havaittavissa differentioitumista SW-suunnassa emaksisempaan aina PRD:iin saakka. PYGB:t ovat heikkokiisuisia tai kiisuttomia. PRD:ssa on kiisuja runsaammin, tosin pitoisuudet ovat vaatimattomia. Lohkaretihentymia on havainnoitu myös Kuhaluodoilta, jossa on runsaasti kiisurikkaita GB-lohkareita, mutta pitoisuudet ovat vaatimattomia. Mäntysaaren N-päässä on PRD-lohkareikko, joka on selvästi Pii-kriittinen (hav. 7. VHK-60 ja 33-AV- 64, Ni 0.31 %, Cu 0,17 % ja SFAi 3,9). Edellä mainittujen lisäksi on Kaidansaaren luoteispäässä KVDR-lohkare (1-PM-60), jonka Ni-pitoisuus on n. 1,O % ja Cu 0,5 % (XRF-analyysi). Lohkareen luoteispuolella on havaintoja GB-lohkareista ja GB-murskaleista SCHO: ssa. Todennäköisesti em. lohkare liittyy differentioituneen emaksisen massiivin reunaosiin. Vrt. Leppavirta/Sarkalahti. on
Q OUTOKUMPU OY 3 K MALMINETSINTX 12) Pölkkysaari Mainitulla Joutsenlahti - Mäntysaari -alueella on tehtävä detal jiluonteinen lohkarekartoi tus lohkareiden ja lohkaretihentymien selvittämiseksi. Vuoden 1959 vuosiraportissa (OH) on maininta Kgl/ Pölkkysaaresta löytyneestä, Niemilahden tyyppisestä GB-lohkareesta, jossa on Ni 1,O 7; (XRF-anal.) (A Taskisen kn). Paikalla käydessä ei mitään ole ollut nähtävissä. 0 Koistisen päiväkirjasta saa sen käsityksen, että kyseessä saattaisi olla myös Kotalahden malmia. Vuoden 1959 jälkeen lohkareesta ei ole havaintoja. Lohkareen aitous tarkistettava. 13) Pisamaniemen E-osa Pisamaniemen E-osassa, Pisamakaita-saaresta Marjoniemeen saakka on havainto ja GB-lohkareista, sekä Mustalahdesta n. 200 m luoteeseen olevalla alueella HBL-lohkareista. Lohkareet ovat pääosin kiisuttornia. Tällä alueella lohkare-etsinnästä on vain satunnaisia havaintoja. Tästä syystä aluetta kannattaa penkoa tarkemmin. 14) Kytöluoto ja sen ympäristö 15) Kortesaari Kytöluodon (Tuohiluodot) etelärannalla on kyrnrnenittäin heikosti kiisuuntuneita (FEK) GB- ja PRD-lohkareita. Lohkareita on analysoitu vain muutama ja näiden pitoisuudet ovat heikko ja, mutta osaksi mielenkiintoisia. Lohkareiden tyyppisiä paljastumia on havainnoitu lohkareiden luoteispuolelta Rapasaaresta ja Kumrneliluodolta (48, 285-AV-64). Pal jastumanäytteiden pitoisuudet va~iaavat lohkareiden pitoisuuksia (Ni 0,l %, SF 1,O - 2,3). Kaikki lohkareet eivät kuitenkaan selity ko. paljastumilla ja mahdollista onkin, että Kummeliluodon pohjoispuolella olevaan heikkoon laajaan matalalentoanomaliaan liittyy suurempi muodostuma. Kortesaaresta tunnetaan kaksi PRD-paljastumaa (32-324-AXI64), joiden Ni-pitoisuus on 0,04 ja 0,19 ja SF noin 7,4. Paljastuman läheisyydessä o e- vissa lohkareissa on parhaassa Ni 0,35 % ja SF ml 6,4 %. Aihe vaatii lisäselvitystä.
Q OUTOKUMPU OY 3 K MALMINETSINTX 1) Aittosaari Edellisten lisäksi on Kortesaaren N-päässä PRD- SPPRD-lohkaretihentymä (318-322-AV-64). NäytteiNI den Ni-pitoisuus vaihtelee 0,12 76-0,41 % ja SF 2,3-4,l välillä. Lohkareista luoteeseen on laaja vesistöalue, joka vaikeuttaa jatkotutkimuksia. 0m.inaisvakioiden mukaan lohkareet ovat vain heikosti magneettisia. Lohkare-etsintää on tehty pääasiassa Kangaslampi- Vil jolahti tien eteläpuolella, sekä joillakin hajanaisilla alueilla x = 6914 -koordinaatin eteläpuolella. Pohjoispuolelta ei ole havaintoja lohkareetsinnästä. Etsinnät näyttävät keskittyneen Aittosaaren lohkareiden selvittelyyn. Tämä onkin lähes ainoa konkreettinen kohde t ällä karttalehdellä. Aittosaaresta on havainnoitu kaikkiaan n. 30 PRDlohkaretta, joiden Ni-pitoisuus vaihtelee 0,05Ni 0,31 %, keskiarvon ollessa 0,2 % luokkaa ja SF 2,O %. Tyypillistä lohkareille on, että Cuja Ni-pitoisuudet ovat suunnilleen samansuuruisia. Tässä suhteessa lohkareet poikkeavat muista alueen lohkareista. Em. lohkareiden lisaksi on Aittosaaresta löydetty yksi PRD-lohk~re (3-VHK-60). jossa Ni 1.87 %, Cu 0,49 % jfiisf 4,7 %. Lohkare poikkeaa Ni/Cu suhteen ja SF osalta ns. Aittosaaren tyypistä. Havaintojen perusteella lohkareet ovat hyvin paikallisia. Tutkimuskohteena 1984 ja 1985. Aittosaaren lohkareesta n. 1 km pohjoiseen, Kuusenlahden rannalla on PRD-lohkarei ta, joista yhdessä analysoidussa Ni 0,17 % (90-OK-59). Revidoitava. Lohkare-etsintää on tehty vuoden 1964 aikana Vuorisaari - Vaahersalo linjan koillispuolella, pääasiassa vain rannoilla. Alueelta on havainnoitu useita mielenkiintoisia lohkareviuhkoja ja yksittäisiä lohkareita, jotka vaativat lisäselvityksiä. Aiheet ovat kuitenkin suure 1 ta osin saaristossa ja laajat vesialueet vaikeuttavat niiden tarkempaa selvittelyä. Mielenkiintoisimmat kohteet : 1) Horkansaaren SE-puoli Horkansaaren kaakkoispuolella olevista saarista on havainnoitu pienialaisia lohkaretihentymiä
Q OUTOKUMPU OY 3 K MALMINETSINTX Pieni-Horkkasaaren W-osasta (SPPRD-lohk., hav. 239-AV-64). Ketvelsaaren W-osasta havainnon 242- AV-64 ymparistösta (PRD-lohkareita) sekä Saavisaaren pohjoisosasta hav. 244-AV-64 ympäristöstä (PRDlohkareita). Pieni-Horkan ja Ketvelsaaren lohkareet sijoittuvat ns. Horkansaaren lohkareviuhkaan ja on mahdollista, että lohkareet ovat samasta muodostumasta peräisin. Kuvauksen perusteella lohkareet ovat erityyppisiä. Lohkareista on analysoitu vain yksi, 242-AV-64. Pitoisuudet ovat heikkoja, mutta mielenkiintoisia ja poikkeavat Horkansaaren lohkareista. Saavisaaren pohjoisosan lohkareikko poikkeaa myös k'ivila j il taan ja analyysi tuloksi1 taan Horkansaaren lohkareista (yksi analyysi). Pitoisuudet ovat merkityksettömiä, mutta havainnoissa on maininta mahdollisesta PRD-pal jastumasta lohkareikon välittömässä läheisyydessä, jota ei ole kartoituksen yhteydessä huomioitu. 2) Tervakuusisaari 3) Kaskessalmi 4) Lokkiluoto Tervakuusisaaressa on GB-muodostuma, jonka läheisyydessä on paikallinen, samantyyppinen lohka eikko. Ni-pitoisuudet ovat 0.1 % - 0,18 7; ja SF fii 2,2 % - 3.2 %. Myös Ori- ja Laihosaaressa on tyypiltaan samanlaisia lohkareita. Ne liittynevat samaan muodostumaan. Muodostumassa ei tunneta kiisupitoisuutta. GB-lohkareikko (hav. 198, 262-264-AV-64). jossa on heikkoa FEK-pirotetta. Lohkareita on useita ja ne ovat kookkaita ja sarmikkäitä. Pitoisuudet ov~f heikko ja ( < 0,l %), mutta mielenkiintoisia. SF noin 5,O %. Lokkiluodolla, x = 6892,94 y = 576,26 on neljä samantyyppistä pienehköä, sarm' kastä GB-lohkaretta. rii 0,38%, Cu0,15% jasfkl 3,17% (340-AV- 64). Mahdollisesti pitkämatkainen paikalleen hajonnut lohkare.
9 OUTOKUMPU OY 9 K MALMINETSINTA 5) Vuorisaari 6) Tappunierni 1) Horkansaari 2) Siikasalmi Lokkiluodon lohkareiden kanssa samfirtyyppinen GBlohkare. Ni 0,31 %, Cu 0,12 %, SF 3,19 % (havainto 361-AV-64). Tappuniemestä on kaksi mielenkiintoista GB-lohkareha aintoa. 201-AV-64, Ni 0,14 %, Cu 0,07 % ja i61 SF 6.3 % sekä ka~fa~äyte Toivo Vajanto, Ni 0,51 %, Cu 0,24 % ja SF 4,8 %. Molemmat ovat tyypiltään samankaltaisia ja voisivat olla samasta muodostumasta peräisin. Ympäristössä tehtävä täydentävää lohkare-etsintää. Lohkare-etsintää on tehty v. 1958, 1963-64 ja 1973 pääasiassa Haukiveden rannoilla ja saaristossa. Päiväkirjoissa on mainintoja emäksisistä, usein breksioituneista lohkareista Menginniernestä Tappuvirralle saakka. Yleensä näytteet ovat kuitenkin kiisuttomia, eikä niistä ole tehty varsinaisia havaintoja. Mielenkiintoisimpia ovat Horkansaaren, Rantasalon ja Siikasalmen PRD-lohkareet. Horkansaaren pohjoisrannalla ja siitä kaakkoon on n. 300 m leveällä alueella runsaasti PRD-lohkareita, joissa on verkkomainen FEK-pirote. Lähes samantyyppisiä lohkareita on löydetty n. 700 m luoteeseen olevalta pieneltä luodolta, joskin analyysitulokset ovat poikkeavia Horkansaaren lohkareista. Ilmeistä kuitenkin on, että lohkareet ovat samaa alkuperää. Tältä osin lohkare-etsintää on syyta tarkentaa. Katso raportti 020/3234/GG-71. Siikasalmen pohjoisrannalla on yksinäinen SPPRDlohkare, jota aiemmin on pidetty Pisarnaniemen lohkareviuhkan pitkämatkaisena lohfareena. Lohkareen Ni-pit. 0,23 %, Cu 0,l % ja SF 3.16 %. Lohkareen metallisuhteet eroavat merkittävästi Pisamaniemen lohkareista, joten lähtökohtaa on syytä etsiä lähempää.
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINT~ 3. Rantasalo Paikassa 6904.39/571.78, Rantasalon pohjoisosassa on kolme heikkokiisuista PRD-lohkaretta, joita on selvitelty viimeksi 1973, katso rap. 015/3234... /AEV-73. Raportissa sanotaan mm. : "Alueella tutkittiin kahta eri lohkaretyyppiä, joista toinen, karkearakeisempi, saa selityksensä lohkareiden luoteispuolella vajaan kilometrin päässä sijaitsevalta breksioituneelta GB-PRD-alueel ta. Tästä muodostumasta, erää1 ta luodol ta on tavattu samanlaista kiveä pal jastumasta. Kiisupitoisuus paljastumassa on melkeinpä satunnaista, mutta kiisujen esiintymistapa ja kivi ovat samat kuin lohkareissakin. Toinen, tiivisrakenteinen PRD, jossa kiisut ovat verkkomaisena pirotteena on edelleen se lvitt ämätta." Luodon paikka ei ole tiedossa, eikä muistissa. Tarkistettava maastossa. Lohkare-etsintää on tehnyt karttalehden B ja D alueilla 0 Koistinen v. 1962. Ei merkittäviä havainto ja.
Q OUTOKUMPU OY 9 K MALMINETSINTIL LUETTELO LOHKAREPAIVÄKIRJOISTA 3234 KARTTALEHDELIA V. 1956-1973 Matti Putkonen, Lep. Var. Jouko Talvitie Pentti Vil jakainen Reino Vuorenmaa Kari Vähätalo Eero Metsalä Eino Mainonen Matti Putkonen Markku Elomaki Osmo Koistinen Jaakko Kurki Veijo Lehikoinen Eino Mainonen Mauri Pöllänen Veikko Hyttinen Oiva Kiiskinen Osmo Koistinen Väinö H Koistinen Jaakko Kurki Pentti Markkanen Jouko Penninkilamp i Veikko Peura Pekka Saastamoinen Erkki Marttinen Jaakko Kurki Seppo Korkee Aimo Vihreapuu Martti Aaltonen Aimo Vihreapuu Aimo Vihreapuu Esa Mattila Aimo Kuivamäki Veikko ja Pentti Tiitta Urpo Vihreapuu Aimo Vihreapuu
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX RAPORTTILUETTELO, INDEKSIN MUKAAN RYHMITELTYNA Haukiveden alue, Vihreapuu Urpo, 1981 Haukivesi, lohkareet, Jaakko Kurki, 1964 Horkansaari, Gaal G - Mattila Esa, 1971 Torasalo, Gaal G - Mattila Esa, 1971 Petkellahti, Gaal G - Mattila Esa, 1971 Harjuranta, Gaal G - Mattila Esa, 1971 Vehkasaari, Gaal G - Mattila Esa, 1971 Harmasaari, Gaal G - Mattila Esa, 1971 Varkaus - Savonlinna, Gaal Gabor, 1966 Haukivesi, Gaal Gabor, 1970 Voinsalmi, Gaal Gabor, 1972 Varkaus-Ahlströmin kanava, Gaal Gabor, 1970 Harmäniemi, Gaal Gabor, 1971 Haukiveden alue, Gaal G - Grundström L, 1969 Kartoitukset, Grundström Leo, 1969 Linnansaari, Grundström - Gaal, 1969 Kopolanniemi, Liimatainen Martti, 1968 Pisamaniemi, Liimatainen Martti, 1967 Pisamaniemi, Wennervirta Heikki, 1966 Hevossalo, Wennervirta Heikki, 1971 Pisamaniemi, Viluksela Erkki, 1972 Kopolanniemi, Viluksela Erkki, 1973 Vehkaranta, Viluksela Erkki, 1974