Ympäristöministeriö MINVA YM2015-00360 EU Mattila Mervi(YM) 09.12.2015 Viite Asia Ympäristöneuvosto 16.12.2015 Ympäristöneuvosto kokoontuu 16.12.2015 Brysselissä. Neuvosto pyrkii yleisnäkemykseen päästökattodirektiivistä. Suomi katsoo, että puheenjohtajan kompromissiehdotus antaa mahdollisuudet neuvoston yleisnäkemyksen saavuttamiseksi. Suomi on valmis hyväksymään puheenjohtajan kompromissiehdotuksen, mikäli se sisältää Suomelle tärkeän, erittäin rajatun joustomahdollisuuden ylittää ammoniakkipäästöjen vähentämisvelvoitteensa määräajaksi. Asia on vielä Coreper-käsittelyssä 9.12. Neuvoston on tarkoitus hyväksyä päätelmät EU:n biodiversiteettistrategian väliarvioinnista. Suomi voi hyväksyä neuvoston päätelmät. Suomi pitää tärkeänä strategian toimeenpanon merkittävää vahvistamista.
Asialista: 2(17) 1. Esityslistaehdotuksen hyväksyminen Muut kuin lainsäädäntöasiat 2. (mahd.) A-kohtien luettelon hyväksyminen Lainsäädäntökäsittelyt (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 8 kohdan mukainen julkinen käsittely) 3. (mahd.) A-kohtien luettelon hyväksyminen 4. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta (ensimmäinen käsittely) (mahd.) Yleisnäkemys s. 4 Muut kuin lainsäädäntöasiat 5. Ehdotus neuvoston päätelmiksi luonnon monimuotoisuutta koskevan, vuoteen 2020 ulottuvan EU:n strategian väliarvioinnista Hyväksyminen s. 12 Muut asiat 6. a) REACH kemikaalilainsäädännön parantamisen haasteet ja vaihtoehdot Puheenjohtajavaltion tiedotusasia, jota Itävallan, Belgian, Tanskan, Ranskan, Saksan, Alankomaiden ja Ruotsin valtuuskunnat kannattavat b) Lääkkeiden kestävät tuotanto- ja kulutustavat sekä lääkejätteiden kestävät käsittelytavat Ruotsin valtuuskunnan tiedotusasia c) Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen (Barcelonan yleissopimuksen) ja sen pöytäkirjojen sopimuspuolten 19. kokous (Ateena, 9. 12.2.2016) Kreikan valtuuskunnan tiedotusasia d) Liikkuvan kulutuskäyttäytymisen aiheuttaman pilaantumisen vähentäminen: kannatus eurooppalaiselle panttijärjestelmälle Belgian valtuuskunnan tiedotusasia e) Energiaunionia koskeva tilannekatsaus Komission tiedotusasia
3(17) f) (mahd.) Ehdotukset kiertotalouden edistämiseksi Komission tiedotusasia g) (mahd.) Todellisissa ajo-olosuhteissa syntyvät päästöt Komission tiedotusasia h) (mahd.) Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) 21. osapuolikonferenssi (COP 21) sekä Kioton pöytäkirjan 11. osapuolikokous (CMP 11) (Pariisi, 30.11. 11.12.2015) Puheenjohtajavaltion ja komission tiedotusasia i) Seuraavan puheenjohtajavaltion työohjelma Alankomaiden valtuuskunnan tiedotusasia
Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM2015-00359 YSO Salo-Asikainen Sirpa(YM) 09.12.2015 4(17) Asia Komission ehdotus direktiiviksi tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta (päästökattodirektiiviehdotus) Kokous Ympäristöneuvosto 16.12.2015 U/E/UTP-tunnus U 14/2014 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Puheenjohtajan tavoitteena on yleisnäkemys 16.12.2015 ympäristöneuvostossa. Direktiiviehdotuksesta on käyty suuntaviivakeskustelut 12.6.2014 ja 15.6.2015 ympäristöneuvostoissa. Asiaa on käsitelty ympäristötyöryhmässä noin 20 kertaa. Puheenjohtajan kompromissiehdotuksessa jäsenmaiden päästövähennysvelvoitteet perustuvat komission johdolla päivitettyihin taustalaskelmiin. Kompromissilla saavutettaisiin 48,7 %:n vähennys haitallisiin terveysvaikutusiin, kun alkuperäisessä komission ehdotuksessa haitalliset terveysvaikutukset olisivat vähentyneet 52 %. Direktiiviehdotukseen on myös lisätty useita joustoelementtejä päästövähennysvelvoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. Puheenjohtajan viimeisintä kompromissiehdotusta käsitellään Coreperissa 9.12. Suomi katsoo, että puheenjohtajan ehdotus antaa mahdollisuudet yleisnäkemyksen saavuttamiseksi. Suomi katsoo, että viimeisen kahden vuoden aikana tehdyt lisäselvitykset ja -laskelmat ovat riittävä pohja jäsenmaakohtaisten päästövähennysvelvoitteiden asettamiseksi. Suomi pitää valitettavana sitä, että puheenjohtajan viimeisimmässä ehdotuksessa direktiiviehdotuksen päätavoitteesta eli terveyshaittojen vähentämisestä on tingitty useita prosenttiyksikköjä, 52 %:sta 48,7 %:iin. Suomi on kuitenkin valmis hyväksymään puheenjohtajan kompromissiehdotuksen edellyttäen, että siihen sisältyy Suomelle räätälöity, erittäin rajattu jousto. Jouston mukaan Suomi voi, tietyin edellytyksin siinä tapauksessa, että se ei pysty saavuttamaan ammoniakkipäästökattovelvoitettaan kustannustehokkailla toimilla, kompensoida osan vähennysvelvoitteesta toisen päästön, esim. rikkipäästöjen vähentämisellä. Puheenjohtaja ehdottaa, että joustoaika olisi kolme vuotta, mutta Suomi pyrkii vielä
Pääasiallinen sisältö 5(17) muuttamaan sen viideksi vuodeksi. Kompromissin saavuttamiseksi yleisnäkemyksestä Suomi voi hyväksyä myös puheenjohtajan ehdottaman kolmen vuoden jouston. Suomi pitää erittäin tärkeänä, että vähennysvelvoitteet määriteltäisiin vaikutusarviointien mukaan, eikä maille tulisi asettaa tiukempia vähennysvelvoitteita kuin mitä vaikutusarvioinnit edellyttävät. Suomelle ehdotettu ammoniakkipäästöjen vähentämisvelvoite (20 %) on tiukempi kuin mitä vaikutusarviointien perusteella olisi kustannustehokasta (15 %). Suomen tiukempi velvoite johtuu Göteborgin pöytäkirjassa vuonna 2012 päätetyistä velvoitteista, jotka EU toimeenpanee päästökattodirektiivillä. Suomea varten tehty jousto auttaa osaltaan Suomea saavuttamaan ammoniakin vähentämisvelvoitteensa. Direktiiviehdotuksessa asetetaan ilmaan joutuville päästöille kansalliset päästöjen vähentämisvelvoitteet. Kansalliset päästökatot perustuvat kustannustehokkuuteen ja ovat siten erilaiset eri maille. Kompromissiehdotus sisältää muutoksia pääasiassa seuraaviin direktiiviehdotuksen asioihin: - vuodesta 2030 eteenpäin ehdotetut päästöjen vähentämisvelvoitteet on päivitetty ottaen huomioon sekä IIASAn uusimmat laskelmat (TSAP 16) ja jäsenmaiden omat laskelmat että polluter swapping. Laskelmissa on otettu huomioon uusimmat tiedot jäsenmaiden päästöjen kehityksestä ja päästöjen vähentämismahdollisuuksista. Vähennysvelvoitteita määriteltäessä on käytetty lisäksi ns. polluter swapping menetelmää, jossa tietyn päästön vähennysvelvoitteen on voinut korvata toisen päästön vähentämisellä. Vähentämisvelvoitteen kompensaatio on laskettu ns. PM ekvivalenttina, jolloin päästöjen vähennyssiirron vaikutus ilman laatuun on mahdollisimman pieni. - metaanille (CH4) ei ehdoteta vähennysvelvoitetta. Lähes kaikki jäsenmaat olivat huolissaan päällekkäisestä sääntelystä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoitteiden kanssa. - päästöjä ei tarvitsisi vähentää lineaarisesti vuosien 2020 ja 2030 välillä, jos jäsenmaan on teknisesti ja taloudellisesti tehokkaampaa vähentää päästöjä muunlaisessa rytmissä. Syyt tulisi raportoida komissiolle. - alkuperäisistä joustoista on jäljellä enää päästöinventaarioiden sopeuttamista koskeva Göteborgin pöytäkirjan mukainen jousto. o Uusina joustoina ehdotukseen on sisällytetty artiklan 5.1a mukainen kylmien talvien, kuivien kesien tai ennakoimattomien talousmuutoksien jousto. Näissä tapauksissa päästöille voitaisiin laskea kolmen vuoden keskiarvot vaatimuksenmukaisuutta arvioitaessa. Jousto vastaa Göteborgin pöytäkirjassa olevaa joustoa. o Artiklan 5.1b jousto on Suomelle räätälöity. Se on kompromissi siitä, että Suomi ei saa vaikutusarviointien mukaista päästövähennysvelvoitetta ammoniakkipäästöilleen. Artikla mahdollistaa sen, että Suomen ammoniakkipäästöt voivat olla tietyin edellytyksin (kustannustehokkaat vähennykset tehty, päästövelvoitteen ylitys kompensoitu muun päästön, esim. rikkisdioksidipäästön vähentämisellä) kolme vuotta suuremmat kuin 20 prosentin vähennysvelvoite edellyttäisi. o Artiklan 5.2a jousto ottaa huomioon ennakoimattomat olosuhteet energian saannissa (esim. ongelmat kaasun saannissa) ja tuotannossa. Suomen osalta kyseeseen voisi tulla ongelmat kaasun saannissa.
6(17) Komission alkuperäinen ehdotus Direktiiviehdotuksen tavoitteena on vähentää ilman epäpuhtauksien aiheuttamia terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia haittoja. Tavoitteen saavuttamiseksi ehdotuksessa asetetaan päästöjen vähentämisvelvoitteet rikkidioksidin (SO2), typenoksidien (NOx), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden lukuun ottamatta metaania (NMVOC), ammoniakin (NH3), pienhiukkasten (PM2,5) ja metaanin (CH4) päästöille. Tarkkailu- ja raportointivelvoitteet asetetaan edellisten lisäksi hiilimonoksidille (CO), raskasmetallille (Cd, Hg, Pb), pysyville orgaanisille yhdisteille (POP-yhdisteet) ja hiukkasille (PM10) sekä mustalle hiilelle. Jäsenvaltioiden tulee lisäksi laatia ja toteuttaa kansalliset ilmansuojeluohjelmat sekä tarkkailla epäpuhtauspäästöjä ja seurata niiden vaikutuksia ja raportoida niistä. Kuten voimassa olevassa NEC-direktiivissä, ehdotettavassa päästökattodirektiivissä asetettaisiin tavoitteet päästöjen vähentämiselle ja vähimmäisvaatimukset tavoitteiden toimeenpanolle. Jäsenvaltiot voisivat määrittää keinot vaatimusten saavuttamiseksi. Ehdotuksessa kuitenkin yhdenmukaistettaisiin kansallisille ohjelmille asetettavia vaatimuksia sekä ilmaan menevien päästöjen tarkkailu- ja raportointivelvoitteita, millä pyrittäisiin paikkaamaan NEC-direktiivissä havaittuja puutteita sekä täyttämään kaukokulkeutumissopimuksessa ja sen pöytäkirjoissa määriteltyjä kansainvälisiä velvoitteita. Direktiivin soveltamisala laajenee verrattuna NEC-direktiivin soveltamisalaan, johon eivät kuuluneet hiukkasten ja metaanin päästöjen vähentäminen. NEC-direktiivi ei myöskään sisältänyt tarkkailu- ja raportointivelvoitteita hiilimonoksidille (CO), raskasmetallaille (Cd, Hg, Pb), pysyvät orgaanisille yhdisteille (POP-yhdisteet) eikä hiukkasille (PM10) eikä mustalle hiilelle. Edellä mainituista yhdisteistä raportoidaan jo nyt kaukokulkeutumissopimuksen pöytäkirjojen velvoitteiden mukaisesti. Päästöjen vähennysvelvoitteet Päästöjen vähentämisvelvoitteet (päästökatot) määritellään jäsenmaittain prosentteina vuosille 2020 ja 2030 verrattuna vuoden 2005 päästöihin. Vuoden 2020 päästöjen vähennysvelvoitteet ovat metaania lukuun samat kuin Göteborgin pöytäkirjan muutoksessa. Metaanille on asetettu päästöjen vähentämisvelvoite vasta vuodelle 2030. Vuoden 2030 päästöjen vähentämisvelvoitteet ovat selvästi tiukemmat useimmille maille ja epäpuhtauksille verrattuna Göteborgin pöytäkirjan vuoden 2020 velvoitteisiin. Taulukko 1: Suomen päästöjen vähennysvelvoitteet prosentteina vuosina 2020 ja 2030 verrattuna vuoden 2005 päästöihin Vuosi SO 2 NO x NMVOC NH 3 PM 2,5 CH 4 2020 30 35 35 20 30-2030 30 51 46 20 39 15 Vuosi 2025 olisi välitarkistusvuosi, jonka perusteella arvioitaisiin, ovatko jäsenmaiden toimet riittäviä, jotta vuoden 2030 velvoitteet olisi mahdollista saavuttaa. Välitavoite määriteltäisiin lineaarisesti vuosien 2020 ja 2030 päästövelvoitteiden välistä.
7(17) NEC-direktiivin mukaiset kansalliset päästökatot rikkidioksidille, typenoksideille, ammoniakille sekä haihtuville orgaanisille yhdisteille olisivat voimassa 31 päivään joulukuuta 2019 asti. Joustomekanismit NEC-direktiiviin verrattuna täysin uutta on se, että ehdotuksen määriteltäisiin kolme joustavuusmekanismia vuoden 2025 välivaiheen ja vuoden 2030 päästöjen vähennysvelvoitteiden kustannustehokkaan täytäntöönpanon tukemiseksi. Joustavuusmekanismien käyttö tulisi hyväksyttää komissiolla päästöjen tarkkailutietojen toimittamisen yhteydessä. Ehdotuksen mukaiset joustavuusmekanismit olisivat seuraavat: 1) Jäsenvaltiot voisivat vähentää kansainvälisen meriliikenteen päästöjä ja korvata niillä osan (enintään 20 %) rikkidioksidin, hiukkasten tai typenoksidipäästöjen päästövähennysvelvoitetta. 2) Jäsenvaltiot voisivat toteuttaa metaanipäästöjen vähennyksiä EU:n lainsäädännön mukaisten yhteisten hankkeiden, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (406/2009/EU) sääntöjen mukaisesti. 3) Jäsenvaltiot voisivat ehdottaa tarkistuksia kansallisten päästöjensä aiempien vuosien päästöinventaarioihin. Tämä olisi mahdollista, jos parannetulla ja kattavammalla inventaariomenetelmällä saadut korkeammat päästöt osoittaisivat, että päästöjen vähentämisvelvoitteita ei saavuteta. Tarkistettujen päästöinventaariomenetelmien pitää perustua tieteelliseen tietoon ja olla läpinäkyviä. Kansalliset ilmansuojeluohjelmat Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi hyväksyä, toteuttaa ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle kansalliset vuoteen 2030 ulottuvat ilmansuojeluohjelmat. Ilmansuojeluohjelma olisi keskeinen keino toteuttaa päästöjenvähentämisvelvoitteet. Ohjelmissa tulisi esittää, miten vähennysvelvoitteet aiotaan toteuttaa. (kansallinen politiikkakehys, toimintavaihtoehdot ja valitut toimenpiteet ja niiden seuranta, kustannukset, kytkennät muihin politiikkalohkoihin ja tarvittaessa perustelut, jos päästökattoja ei voida saavuttaa) sekä mustan hiilen päästöjen vähennyksiä koskevat tiedot. Ohjelmien mukaiset kansalliset toimet voivat sisältää muun muassa direktiiviehdotuksen mukaisia maatalouden PM2,5 ja NH3 -päästöjen hillitsemiseksi tarvittavia toimia sekä teollisuuspäästödirektiivin ja sen perusteella laadituissa parasta käyttökelpoista tekniikkaa koskevissa asiakirjoissa esitettyjä toimia ja tekniikoita. Kansallinen ilmansuojeluohjelma olisi laadittava siten, että se tukisi yleistä ilmansuojelun edistämistä, kuten kansallisten, alueellisten tai paikallisten ilmanlaatusuunnitelmien täytäntöönpanoa. Ohjelmassa tulisi myös arvioida päästölähteiden vaikutusta ilmanlaatuun ja laskeumaan sekä tarvetta lisätoimille ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelman tulisi myös sisältää toimenpiteiden valinnan perustana olleet analyysit. Jäsenvaltioiden olisi järjestettävä ilmansuojeluohjelmasta julkinen kuuleminen ennen niiden viimeistelyä.
8(17) Ilmansuojeluohjelma tulisi päivittää joka toinen vuosi. Ohjelma tulisi kuitenkin päivittää 12 kuukauden kuluessa tilanteissa, joissa päästöjen vähennysvelvoitteita ei ole täytetty tai on vaarana, ettei niitä täytetä. Samoin ohjelma tulisi päivittää vuosittain, jos jäsenvaltio päättäisi hyödyntää ehdotuksen tarkoitettuja joustavuusmekanismeja. Päästöjeninventaariot ja -ennusteet Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee tarkkailla päästöjään siten, että ne voivat toimittaa direktiiviehdotuksen mukaiset päästöinventaariot ja -ennusteet sekä niihin liittyvän inventaariokertomuksen. Inventaariokertomus tulee laatia kaukokulkeutumissopimuksen nojalla vahvistettuja velvoitteita ja ohjeita noudattaen lukuun ottamatta metaanipäästöjä. Metaanipäästöt raportoidaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 (järjestelmä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi) mukaisesti. Päästöjen vaikutusten tarkkailu Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi seurattava ilman pilaantumisesta vesi- ja maaekosysteemeihin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia asetettujen kriteerien perusteella. Ilmaan menevien päästöjen vaikutusten tarkkailu tulisi tarvittaessa sovittaa yhteen muun unionin lainsäädännön, kuten ilmanlaatudirektiivin, ilmanlaadun metallidirektiivin ja yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin 2000/60/EY, edellyttämien tarkkailuohjelmien kanssa. Tarkkailuun liittyisi velvoitteita toimittaa tietoja neljän vuoden välein. Jäsenvaltioiden raportointi Jäsenvaltioiden tulee toimittaa komissiolle säännöllisesti kansalliset ilmansuojeluohjelmansa, päästöinventaariot ja päästöennusteet sekä tarkkailutiedot. Tietojen saatavuus Jäsenvaltioiden ilmansuojeluohjelmat ja niiden päivitykset, päästökartoitukset, päästöennusteet, inventaariokertomukset sekä muut jäsenvaltion komissiolle toimittamat tiedot on julkaistava internetissä ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin 2003/4/EY mukaisesti. Samoin komissio julkaisee tiettyjä EU:n laajuisia päästökartoituksia, päästöennusteita ja inventaariokertomuksia internetissä tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksesta annetun asetuksen (EY) N:o 1367/2006 mukaisesti. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Ehdotuksen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 192 artikla 1 kohta (ympäristö). Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät ehdotuksesta tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen sekä talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa kuultuaan. Komissiolle ehdotetaan siirrettävän säädösvaltaa antaa delegoituja säädöksiä määräämättömäksi ajaksi seuraavista seikoista: 1) liitteen III osan 1 mukauttaminen tekniikan kehitykseen (ilmansuojeluohjelman toimet maataloudessa)
9(17) 2) liitteen I mukauttamiseksi määräaikojen osalta (tarkkailun ja raportoinnin sisältö) 3) liitteen IV mukauttaminen tieteen ja tekniikan kehitykseen (päästöinventaarioiden muuttaminen) 4) liitteen V mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen (ympäristövaikutusten seuranta). Komissiolle ehdotetaan siirrettävän täytäntöönpanovaltaa, jolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. Komissiota avustava komitea olisi direktiivin 2008/50/EY 29 artiklalla perustettu ilmanlaatukomitea. Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Päästökattodirektiivin esittelijä Euroopan parlamentissa on Julie Girling (ECR). Ympäristövaliokunta. Ympäristövaliokunta äänestää direktiiviehdotuksesta 16.- 17.6.2015. Täysistunnon äänestys oli 27.10.2015. Suomessa direktiiviehdotuksen valmisteluun ovat osallistuneet keskeiset ministeriöt (TEM, LVM, MMM, VM), Suomen ympäristökeskus, Suomen Kuntaliitto, Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus, VTT, Suomen luonnonsuojeluliitto ja keskeiset teollisuuden sidosryhmät (Elinkeinoelämän keskusliitto ry, Energiateollisuus ry, Metsäteollisuus ry, Kemianteollisuus ry, Teknologiateollisuus ry ja Öljy- ja biopolttoaineala ry) ja Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto (MTK). Komission ehdotusta on käsitelty ympäristöjaostossa (EU23) 14.2.2014, 27.5.2014, 2.6.2015 ja 3.12.2015 Luonnos valtioneuvoston kirjelmäksi oli ympäristöjaoston kirjallisessa menettelyssä 17.- 20.3.2014. EU-ministerivaliokunnan kirjallinen menettely 4.-6.6.2014 (ympäristöneuvoston asiat), 12.6.2015 (ympäristöneuvoston asiat), 11.12.2015 (ympäristöneuvoston asiat). Direktiiviehdotuksesta on toimitettu U-kirjelmä eduskunnalle 3.4.2014. Asiaa on esitelty eduskunnan ympäristövaliokunnassa 8.5.2014 (11/2014 vp), talousvaliokunnassa 7.5.2014 (23/2014 vp) ja maa- ja metsätalousvaliokunnassa 13.5.2014. Suuri valiokunta 11.6.2014 (ympäristöneuvoston asiat), 12.6.2015 (ympäristöneuvoston asiat), 11.12.2015 (ympäristöneuvoston asiat). Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Alustavan arvion mukaan ehdotuksen tehokas täytäntöönpano edellyttää, että ilmansuojeluohjelman laatimisvelvollisuudesta ja sen sisältövaatimuksista, päästökatoista ja niiden jakautumisesta eri sektoreille sekä joustomekanismeista olisi säädettävä ympäristönsuojelulaissa ja sen nojalla annettavassa alemmanasteisessa lainsäädännössä. Ehdotus koskee ympäristönsuojelua, joka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 10 kohdan mukaan kuuluu Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan.
Taloudelliset vaikutukset 10(17) Itsehallintolain 59 b :n mukaan maakunnan ja valtakunnan välinen toimivallan jako säilyy myös yhteisön oikeuden täytäntöönpanossa. Ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia Suomessa on selvitetty SYKE:n julkaisuissa Päästökattodirektiiviehdotuksen ja keskisuurten polttolaitosten direktiiviehdotuksen toimeenpanon vaikutukset Suomessa ja Ammoniakkipäästöjen teknis-taloudelliset vähentämismahdollisuudet. Arvioiden mukaan päästöjen vähentämisvelvoitteet toteutuvat pääosin jo päätetyillä toimilla, kuten teollisuuspäästödirektiivin täytäntöönpanolla, liikennettä koskevilla pakokaasumääräyksillä ja ilmasto- ja energiapaketin toteuttamiseksi tarvittaviin toimilla. Arvioiden mukaan lisäkustannuksia verrattuna jo päätettyihin toimiin aiheutuisi ennen kaikkea maataloudelle. Maataloudelle aiheutuvat lisäkustannukset olisivat noin 4 milj. /a. Kustannuksiin liittyy paljon epävarmuuksia. Maatalouden kustannukset syntyvät ammoniakkipäästöjen vähentämisestä eli lannan käsittelymenetelmien tehostamisesta ja lietelantaloiden kattamisesta. Kustannuksista 2,3 milj. syntyisi lannan sijoituslevityksen lisäämisestä nykyisestä 30 %:sta 65 %:iin ja letkulevityksen lisäämisestä nykyisestä 25 %:sta 35 %:iin. Lantavarastojen kattamisen kustannukset olisivat 1,8 milj. /a. Näitä kustannuksia kompensoidaan ympäristökorvauksilla ja investointituilla. Ympäristökorvauksen rahoituksesta EU:n osuus on 45 % ja loput on kansallista rahaa. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Päästökattodirektiivillä on tarkoitus panna täytäntöön kaukokulkeutumissopimuksen Göteborgin pöytäkirjan muutos vuoden 2020 kansallisten päästökattojen osalta. Komission ehdottama neuvoston päätös valtiosta toiseen tapahtuvan ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan vuoden 1979 yleissopimukseen liittyvään happamoitumiseen, rehevöitymiseen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevaan vuoden 1999 pöytäkirjaan (Göteborgin pöytäkirja) tehdyn muutoksen hyväksymisestä (COM(2013) 917) annettiin osana ilmansuojelupakettia 18.12.2013. Komission tavoitteena on Göteborgin pöytäkirjan ratifiointi mahdollisimman pian. Suomen osalta sekä pöytäkirjamuutoksessa että direktiiviehdotuksessa vuodelle 2020 asetettu päästövelvoite ammoniakille on ongelmallinen. Suomen neuvottelutavoite Göteborgin pöytäkirjan muuttamista koskevissa neuvotteluissa Genevessä vuonna 2012 oli sitoutuminen 11 prosentin ammoniakkipäästöjen vähentämiseen vuodesta 2005 vuoteen 2020. Pöytäkirjan 20 prosentin vähennysvelvoite ei tämän vuoksi ole Suomen neuvottelutavoitteen mukainen. Muilla jäsenvaltioilla ei tiettävästi ole vaikeuksia saavuttaa Göteborgin pöytäkirjan muutoksessa vuodelle 2020 asettuja ammoniakkia koskevia päästöjen vähentämisvelvoitteita. Sen sijaan päästökattodirektiiviehdotuksessa vuodelle 2030 asetetut ammoniakkipäästöjen ja myös muiden päästöjen vähentämisvelvoitteet saattavat olla ongelmallisia myös muille jäsenmaille. Nykyisessä voimassa olevassa kaukokulkeutumissopimukseen liitetyssä Göteborgin pöytäkirjassa Suomelle on asetettu vuodelle 2010 sama ammoniakkipäästöjen vähennysvelvoite eli 31 000 tonnin päästökatto kuin NEC-direktiivissä, jolla pöytäkirjan velvoitteet on täytäntöönpantu EU:n osalta. Suomi ei ole saavuttanut tätä päästökattoa, vaan ammoniakkipäästöt ovat olleet velvoitetta suuremmat. Sopimuksen täytäntöönpanokomitea on pyytänyt Suomelta selvitystä siitä, miksi se ei noudata
11(17) Göteborgin pöytäkirjan Suomea koskevaa ammoniakkipäästöjen vähentämisvelvoitettaan. Ensimmäinen selvitys toimitettiin 15.8.2013 sopimuksen toimeenpanevalle elimelle (EB). EB:n joulukuussa 2013 tekemän päätöksen mukaisesti toimitettu selvitys ei ollut riittävä ja Suomi on toimittanut uudet selvitykset 31.3.2014 ja 31.3.2015. Suomi on lisäksi toimittanut pöytäkirjan toimeenpanoelimelle ns. adjustment -hakemuksen, jolla haetaan sopeutusta Suomen ammoniakkipäästöinventaarioihin. Göteborgin pöytäkirjan toimeenpanoelin hyväksyi Suomen adjustment-hakemuksen vain osittain tieliikenteen ja pienpolton osalta, mutta ei maatalouden ammoniakkipäästöjen osalta. Suomi ylittää siis edelleen ammoniakkipäästövelvoitteensa. Komissio tavoittelee Göteborgin sopimuksen ratifiointia koskevan neuvoston päätöksen pikaista käsittelyä. Komissio on käynnistänyt Suomea vastaan ns. pilot-menettelyn, koska Suomi ylittää voimassa olevan päästökattodirektiivin ammoniakkipäästövelvoitteet. Suomi vastasi tähän kyselyyn 3.11.2014 ja jatkokyselyyn 23.9.2015. Kyse on samasta asiasta kuin Göteborgin pöytäkirjan rikkomisessakin, koska Göteborgin pöytäkirja on EU:n osalta täytäntöönpantu päästökattodirektiivillä. Maa- ja metsätalousministeriö on valmistelemassa toimintasuunnitelmaa ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi. Asiakirjat 15038/15, lopullista neuvostoasiakirjaa ei ole vielä saatavilla. Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Sirpa Salo-Asikainen, ympäristöministeriö, sirpa.salo-asikainen @ymparisto.fi, 0400-178 337 EUTORI-tunnus EU/2013/1862 Liitteet Viite
Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM2015-00345 LYMO Niikkonen Kristiina(YM) 04.12.2015 12(17) Asia Luonnon monimuotoisuutta koskevan EU strategian vuoteen 2020 väliarviointi, neuvoston päätelmät Kokous Ympäristöneuvosto 16.12.2015 U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Ympäristöneuvoston on tarkoitus hyväksyä päätelmät kokouksessaan 16.12.2015. Komissio antoi 2.10.2015 väliarvioinnin EU:n biodiversiteettistrategiasta (KOM(2015) 478). Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen neuvoston päätelmiksi. Suomi pitää tärkeänä, että neuvosto hyväksyy päätelmät. On tärkeää, että luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian toimeenpanoa vahvistettaisiin merkittävästi vuoteen 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomi tukee päätelmien näkemystä, jonka mukaan luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden suojelua, hoitoa ja ennallistamista tulee pitää investointina luontopääomaan, joka luo yhteiskunnille merkittävää lisäarvoa pitkällä tähtäimellä. Suomi katsoo, että strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta on olennaisinta, miten luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden merkitys valtavirtaistetaan ja sisällytetään muihin politiikkasektoreihin EU:n laajuisesti ja kansallisesti. Esimerkiksi Business & Biodiversiteetti -verkostoja tulee vahvistaa niiden vaikuttavuuden lisäämiseksi. Suomi tukee päätelmien muotoiltuja, jotka tukevat käsitystä siitä, että maatalouden luonnon monimuotoisuudelle aiheuttamat paineet johtuvat sekä intensiivisen maatalouden kehittymisestä, mutta myös maatalousmaiden hylkäämisestä ja niiden umpeenkasvusta. Suomi tukee niin ikään näkemystä, että eri maiden kesken vertailukelpoista tiedonsaantia yhteistyössä metsäsektorin kanssa Euroopan metsävarannoista tulee vahvistaa.
Pääasiallinen sisältö 13(17) Suomen näkökulmasta on kannatettavaa korostaa sen merkitystä, että luonnon monimuotoisuuteen liittyvät huolenaiheet otetaan asianmukaisesti huomioon EU bioenergiaan liittyvissä politiikoissa, mukaan lukien ne toimenpiteet, joilla vältetään haitalliset vaikutukset. Suomen mielestä on tärkeää tunnistaa EU:n ja sen jäsenmaiden merkitys globaalin luonnon monimuotoisuudelle suojelulle ja kestävälle käytölle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa, niiden hallintajärjestelmien ja ympäristösopimusten kehittämisessä sekä globaalien 2030 Kehitystavoitteiden saavuttamisessa. On erityisen tärkeää tukea näiden tavoitteiden ja politiikkojen yhtenäisyyden kehittämistä ja eri sopimuksiin perustuvien prosessien synergiaa. Komissio antoi 2.10.2015 väliarvion luonnon monimuotoisuutta koskevasta EU strategiasta vuoteen 2020 KOM(2015) 478. Väliarvioinnin keskeinen viesti on, että strategian päätavoitetta ei ole saavutettu: luonnon monimuotoisuuden katoa ja sen mahdollistamien ekosysteemipalveluiden heikentymistä ei ole saatu pysäytettyä, millä on merkittävät haitalliset vaikutukset luonnon kykyyn vastata tulevaisuuden yhteiskuntien tarpeisiin. Strategian kuuden alatavoitteen saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä edellyttää merkittävää toimeenpanon vahvistamista. Päätelmien lähtökohtana on luonnon monimuotoisuuden ja luontopääoman suojelun ja lisäämisen keskeisen roolin tunnistaminen EU:n 7. ympäristöohjelman ja YK:n 2030 Kestävän kehityksen toimintaohjelman (hyväksytty 25.9.2015), erityisesti kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen toimeenpanossa. Väliarvio perustuu Euroopan ympäristön tila 2015 (SOER 2015) ja Euroopan Unionin luonnon tila (20.5.2015) raportteihin sekä luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, Convention on Biological Diversity (CBD) väliarvioon (Global Biodiversity Outlook 4). Päätelmissä korostetaan luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden merkityksen arvioimista ja sisällyttämistä muihin politiikkasektoreihin EU:n ja kansallisella tasolla sekä erityisesti niiden sisällyttämistä rahoituskriteereihin ja päätöksentekoprosesseihin. Päätelmissä peräänkuulutetaan valtavirtaistamista sekä yhteistyön lisäämistä sektoreiden ja eri toimijoiden välillä. EU:n ja kansalliset Business & Biodiversiteetti -verkostot nähdään kannustavina esimerkkeinä. Päätelmissä strategian toimeenpanon rahoituksen osalta todetaan, että luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden suojelua, hoitoa ja ennallistamista tulee pitää investointina luontopääomaan, joka tuo yhteiskunnalle merkittävää lisäarvoa. Päätelmissä tuodaan esiin, että jäsenmaat eivät ole täysimääräisesti hyödyntäneet EU:n monivuotisen rahoituskehysjakson (Multiannual Financial Framework, MFF 2014 2020) tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia strategian toimeenpanossa. Päätelmissä edellytetään, EU 7. ympäristöohjelman mukaisesti, luonnon monimuotoisuudelle kohdistuvan rahoituksen jäljittämistä ja luontopääoman tilinpidon edistämistä sekä haitallisten tukien identifiointia. Tavoite 1 - Luonto - ja lintudirektiivien täysi toimeenpano
14(17) Päätelmissä todetaan, että luonto- ja lintudirektiivien tehokas toimeenpano on keskeinen työkalu eurooppalaisen luonnon suojelussa. Vaikka monien lajien ja luontotyyppien tila on heikentynyt, Natura 2000 -verkoston osalta niiden tila on osoittautunut paranevan. Päätelmissä edellytetään riittävää rahoitusta Natura 2000 -verkoston ylläpidolle ja hoidolle sekä luonto- ja lintudirektiivien nykyisen tavoitetason säilyttämistä. Tavoite 2 - Ekosysteemipalveluiden ylläpito ja ennallistaminen Päätelmissä korostetaan ekosysteemikohtaisen lähestymistavan (ecosystem -based approach), luontoon perustuvien ratkaisujen (nature based solutions) ja vihreän infrastruktuurin kehittämistä, myös rajat ylittävässä yhteistyössä, luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden suojelun ohella, myös ennallistamisella voidaan palauttaa heikentyneitä luontoarvoja. Päätelmissä painotetaan ekosysteemipalveluiden arvottamisen ja niiden kansallisen tilinpidon sekä No-Net-Loss -aloitteen kehittämistä. Vesi- ja meripuitedirektiivien toimeenpano on tärkeä osa strategian tavoitteiden toimeenpanoa. Tavoitteet 3a - Luonnon monimuotoisuuden ylläpito ja lisääminen maataloudessa ja 3b - Luonnon monimuotoisuuden ylläpito ja lisääminen metsätaloudessa Päätelmissä todetaan, että maataloudella on huomattavat vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, eikä vuoden 2012 jälkeen ole mitattavaa parannusta havaittavissa niihin perustuvissa luontotyypeissä ja lajeissa. Päätelmissä korostetaan CAP-tukien merkityksen arvioimista ja parempaa hyödyntämistä strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Maataloudessa luonnon monimuotoisuuden parempi huomioiminen lisää globaalia kestävää ruokaturvaa ja edistää ilmastonmuutoksen torjumista ja siihen sopeutumista. Päätelmissä tuodaan esiin metsäisten luontotyyppien jatkuva heikentyminen ja korostetaan kestävän metsänhoidon merkitystä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden tuottamiseksi sekä edellytetään metsien tietotason ja suojelutason parantamista yhteistyössä metsäsektorin kanssa. Päätelmissä tuodaan esiin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tärkeys bioenergian käytössä. Tavoite 4 - Edistetään kalavarojen kestävää käyttöä ja hyvää ympäristön tilaa Päätelmissä tunnistetaan Euroopan kalakantojen heikentymisen riski ylikalastuksen ja tiettyjen kalastustapojen takia ja edellytetään näistä johtuvien haittojen eliminointia myös Euroopan yhteisessä kalastus- ja tukipolitiikassa. Päätelmissä korostetaan sisävesi- ja mereisten Natura 2000 -verkoston toimeenpanon ja hoidon pitkäkestoisen suunnittelun tärkeyttä. Tavoite 5 - Haitallisten vieraslajien torjuminen Päätelmissä kiitetään etenemistä haitallisten vieraslajien torjunnassa (EU:n vieraslajiasetus), mutta edellytetään ensimmäisen lajilistan hyväksymistä ja aktiivisia kansallisia toimia haittojen torjumiseksi. Kansainvälisen painolastivesiyleissopimuksen voimaan saattaminen olisi tarpeen laivojen mukana leviävien vieraslajien torjumisen vuoksi. Tavoite 6 - Edistetään globaalia luonnon monimuotoisuuden kadon estämistä
15(17) Päätelmissä tunnistetaan EU:n ja sen jäsenmaiden merkittävä rooli globaalin luonnon monimuotoisuudelle asetettujen tavoitteiden (CBD:n strategisten Aichi 2011 2020 - tavoitteiden) saavuttamisessa, niiden hallintajärjestelmien ja ympäristösopimusten kehittämisessä sekä globaalien 2030 Kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Päätelmissä kehotetaan lisäämään näiden tavoitteiden yhtenäisyyttä erityisesti niiden vaikuttavuuden mittaamisessa ja strategian tavoitteiden systemaattista huomioimista relevanteissa kauppasopimuksissa sekä kehitysyhteistyöohjelmissa. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Neuvoston päätelmät hyväksytään yksimielisesti. Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Parlamentin oma-aloitemietintö väliarvioinnista 27.10.2015, (2015/2137(INI)). Raportoija on ympäristövaliokunnan varajäsen Mark Demesmaeker. Ympäristöjaosto 3.12.2015 EU-ministerivaliokunta 11.12.2015 (16.12. ympäristöneuvoston asiat) Suuri valiokunta 11.12.2015 (16.12. ympäristöneuvoston asiat) Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset - - Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät - Asiakirjat 14950/15 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot YM, Kristiina Niikkonen, 02952 50198, 050-3014721, kristiina.niikkonen@ymparisto.fi EUTORI-tunnus EU/2011/1036 Liitteet Viite
16(17)
17(17) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi EU-ministerivaliokunta, ympäristöneuvosto YM ALR, EUE, LVM, MMM, OKM, OM, PLM, SM, STM, TEM, TPK, TULLI, UM, VM, VNK, VTV