Ympäristöministeriö MINVA YM Neuvostossa käydään kaksi poliittista keskustelua ja lisäksi on joukko ilmoitusasioita.

Transkriptio

1 Ympäristöministeriö MINVA YM EU Mattila Mervi(YM) Viite Asia Ympäristöneuvosto Neuvostossa käydään kaksi poliittista keskustelua ja lisäksi on joukko ilmoitusasioita. Keskustelussa ilmanlaadun parantamiseen tähtäävästä päästökattodirektiivistä puheenjohtaja hakee evästystä ehdotuksen käsittelyn jatkotyölle. Ministereitä pyydetään erityisesti ottamaan kantaa vuodelle 2030 asetettuihin tavoitteisiin. Suomelle keskeisin ongelma ehdotuksessa liittyy ammoniakkipäästöjen 20 %:in vähentämisvelvoitteeseen. Suomi katsoo, että kansallisten päästövähennysvelvoitteiden tulee perustua vaikutusarviointeihin ja kustannustehokkuuteen. Suomi voi hyväksyä uusimmissa tutkimuslaitos IIASAn laskelmissa esitetyn ammoniakkipäästöjen vähentämisvelvoitteen 15 %. Toisen keskustelun ministerit käyvät valmistautumisesta Pariisin joulukuussa 2015 pidettävään ilmastokokoukseen. Keskustelu pohjustaa neuvoston päätelmiä, jotka on tarkoitus hyväksyä ylimääräisessä ympäristöneuvostossa Suomi katsoo, että Pariisin sopimuksen tulee olla kattava, sääntöihin perustuva ja oikeudenmukainen mahdollistaen laajan osallistumisen ja velvoitteiden täysimääräisen toteuttamisen. Kunnianhimoiset kansalliset päästövähennystavoitteet, sopimuksen maantieteellinen ja sektorikohtainen kattavuus sekä suurten päästäjien sitoutuminen ovat tärkeitä tekijöitä, jotta päästöjä vähennetään riittävästi ja hiilivuotoriski minimoidaan. Tavoitteiden toteutumiseen vaikuttaa myös sopimuksen oikeudellinen sitovuus. Myös lounaalla on tarkoitus keskustella kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista.

2 Asialista: 2(18) Muut kuin lainsäädäntöasiat 2. (mahd.) A-kohtien luettelon hyväksyminen Lainsäädäntökäsittelyt 3. (mahd.) A-kohtien luettelon hyväksyminen 4. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta (ensimmäinen käsittely) Periaatekeskustelu s. 3 Muut kuin lainsäädäntöasiat 5. Pariisissa 30. marraskuuta 11. joulukuuta 2015 järjestettävän, ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten konferenssin valmistelut a) Komission tiedonanto: Pariisin pöytäkirja ilmastonmuutoksen torjuntatoimet vuoden 2020 jälkeen b) UNFCCC:n kanssa käytävien neuvottelujen edistyminen Keskustelu s.11 Muut asiat 6. a) Käsiteltävänä oleva säädösehdotus: (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 8 kohdan mukainen julkinen käsittely) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (ensimmäinen käsittely) Puheenjohtajavaltion tiedotusasia b) Viime aikojen tärkeimmät kansainväliset kokoukset: i) Baselin (COP 12), Rotterdamin (COP 12) ja Tukholman (COP 7) yleissopimusten osapuolten kolmoiskonferenssi (Geneve, toukokuuta 2015) ii) Kosteikkojen suojelua koskevan Ramsarin yleissopimuksen osapuolten konferenssin 12. kokous (Punta del Este, Uruguay, kesäkuuta 2015) Puheenjohtajavaltion ja komission tiedotusasia c) Euroopan strategisten investointien rahasto mahdollisuus ympäristöhankkeisiin Komission tiedotusasia d) Lissabonin peruskirja - opas juomavesihuoltoa, jätevesihuoltoa ja jätevesien käsittelyä koskevien palvelujen julkista politiikkaa ja sääntelyä varten Portugalin valtuuskunnan tiedotusasia e) Seuraavan puheenjohtajavaltion työohjelma Luxemburgin valtuuskunnan tiedotusasia

3 Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM YSO Salo-Asikainen Sirpa(YM) (18) Asia Päästökattodirektiiviehdotus Kokous Ympäristöneuvosto U/E/UTP-tunnus U 14/2014 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Asiasta käydään periaatekeskustelu ympäristöministerineuvostossa puheenjohtajan kysymysten pohjalta Direktiiviehdotuksesta käytiin suuntaviivakeskustelu ympäristöministerineuvostossa. Asiaa on käsitelty ympäristötyöryhmässä 13 kertaa ja komissio on teettänyt päivitetyt laskelmat eri päästöjen kansallisista vähentämistarpeista. Näiden muutosten ja Euroopan parlamentin näkemysten perusteella komissio antanee muutetun ehdotuksen kesän jälkeen. Suomen kanta Suomi katsoo, että direktiiviehdotuksen toimeenpanolla saadaan aikaan huomattavia terveys- ja ympäristöhyötyjä koko Euroopan alueella. Koska ilmaan joutuvat päästöt ovat kaukokulkeutuvia, terveys- ja ympäristöhaittojen vähentämiseksi tarvitaan Euroopan laajuisia toimia. Suomi pitää tärkeänä, että jäsenmaille asetettavien velvoitteiden toteuttamiseksi tarvittavat toimet ovat kustannustehokkaita saavutettaviin terveys- ja ympäristöhyötyihin nähden. Suomen ilman laatu ja ympäristön tila ovat parempia kuin useimmissa muissa EU-maissa, joten Suomelle direktiivin toimeenpanosta aiheutuvat hyödyt eivät ole yhtä mittavia kuin muualla Euroopassa. Suomi kuitenkin hyötyy muiden maiden toimista, koska yli puolet epäpuhtauspitoisuuksista tulee kaukokulkeumana. Suomi voi hyväksyä Suomelle uusimmissa IIASAn laskelmissa esitetyt päästöjen vähentämisvelvoitteet. Myös komission alkuperäisessä ehdotuksessa ehdotetut päästövelvoitteet olisivat hyväksyttävissä lukuun ottamatta ammoniakkipäästöjen vähentämisvelvoitetta. Suomi kannattaa komission ehdotuksen mukaisesti sitä, että päästöjen vähentämisvelvoitteet määritellään suhteellisesti, siis prosentteina, verrattuna vuoden 2005 päästöihin. Näin velvoitteet määriteltäisiin yhdenmukaisesti Göteborgin pöytäkirjan

4 4(18) velvoitteiden kanssa. Kun perusvuoden päästöt muuttuisivat inventaariomenetelmien kehittyessä, vähenisi myös tarve menetelmien kehittymiseen liittyvien joustojen käytölle, mikä vähentäisi velvoitteiden seurantaan liittyvää hallintoa. Puheenjohtajan kysymykset: 1) Neuvostossa käytiin kesäkuussa 2014 keskustelu, jossa kannatettiin vuoden 2030 tavoitteita koskevaa vaiheittaista lähestymistapaa, johon osallistuvat kaikki alat. Pitäen lähtökohtana näitä tuloksia, mitkä ovat päävaikeudet pyrittäessä saavuttamaan päivitetyt vuoden 2030 tavoitteet? Suomen osalta ongelmat liittyvät ammoniakkipäästöjen vähentämiseen ja mahdollisesti pienhiukkaspäästöjen arvioitua suurempaan kasvuun johtuen kiinteistökohtaisen puun pienpolton arvioitua suuremmasta kasvusta. Direktiiviehdotuksessa Suomelle on esitetty 20 %:n vähentämisvelvoite ammoniakkipäästöille. Tämä perustuu Göteborgin pöytäkirjan muutoksessa hyväksyttyyn vähentämisvelvoitteeseen. Tutkimuslaitos IIASAn komission tilauksesta vuonna 2014 tekemien päivitettyjen laskelmien mukaan Suomen ammoniakkipäästöjen vähentämisvelvoite olisi 15 %. Suomen mielestä kansallisten päästövähennysvelvoitteiden tulee perustua vaikutusarviointeihin ja kustannustehokkuuteen. Täten Suomi katsoo, että Suomelle asetettava ammoniakkipäästöjen vähentämisvelvoite voi olla korkeintaan 15 %, kuten IIASAn laskelmat osoittavat. Pienhiukkaspäästöjen vähentämisvelvoitteet asettavat Suomelle haasteita, mutta ne on mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti mm. tehostamalla kiinteistökohtaisen pienpolton neuvontaa ja ottamalla käyttöön parasta mahdollista tekniikkaa. 2) Päätavoitteena on vähentää 50 prosentilla ennenaikaisia kuolemantapauksia EU:ssa. Mitä muita seikkoja voitaisiin harkita sellaisten vuoden 2030 tavoitteita koskevien ratkaisujen löytämiseksi, jotka ovat sekä realistisia että kunnianhimoisia? Pääasiallinen sisältö Suomi pitää tärkeänä, että vuodelle 2030 asetettavat tavoitteet ovat sitovia. Suomi ei sen sijaan pidä tarpeellisena, että vuodelle 2025 asetettaisiin sitovia välitavoitteita. Suomen mielestä jäsenmaiden tulisi esittää ilmansuojeluohjelmassaan uskottava päästöjen vähentämispolku vuodesta 2020 vuoteen 2030 ja toteuttaa sitä. Vähentämispolun ei tarvitsisi olla lineaarinen vaan siinä olisi mahdollista ottaa huomioon toiminnanharjoittajien investointisyklit. Komissio voisi seurata päästöjen vähenemisen toteutumista jäsenmaiden vuosittain toimittamien inventaarioraporttien perusteella. Suomi katsoo, että direktiiviin on tarpeen sisällyttää joitain joustoja, jotta mikään jäsenmaa ei joudu kohtuuttomaan tilanteeseen esimerkiksi päästöjen arviointimenettelyjen kehittyessä. Näiden joustojen tulisi kuitenkin ensisijaisesti vastata Göteborgin pöytäkirjan joustoja. Puheenjohtajan kompromissiehdotus on Suomen näkemyksen mukaan vienyt direktiiviehdotusta oikeaan suuntaan.

5 Kompromissiehdotus sisältää muutoksia pääasiassa seuraaviin direktiiviehdotuksen asioihin: - vuodesta 2030 eteenpäin ehdotetut päästöjen vähentämisvelvoitteet on päivitetty vastaamaan IIASAn uusimpia arvioita. Uusimmat arviot pohjautuvat jäsenmaiden kanssa käytyihin bilateraalineuvotteluihin, joiden avulla erityisesti perusvuoden 2005 päästöjä tarkennettiin. - metaanille (CH4) ei ehdoteta vähennysvelvoitetta. Lähes kaikki jäsenmaat olivat huolissaan päällekkäisestä sääntelystä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoitteiden kanssa. - päästöjä ei tarvitsisi vähentää lineaarisesti vuosien 2020 ja 2030 välillä, jos jäsenmaan on teknisesti ja taloudellisesti tehokkaampaa vähentää päästöjä muunlaisessa rytmissä. Syyt tulisi raportoida komissiolle. - alkuperäisistä joustoista on jäljellä enää päästöinventaarioiden sopeuttamista koskeva Göteborgin pöytäkirjan mukainen jousto. CH4-jousto poistuu automaattisesti, jos CH4 ei ole mukana direktiivissä. - useita raportointiin liittyviä päivämääriä on muutettu. Komission alkuperäinen ehdotus Direktiiviehdotuksen tavoitteena on vähentää ilman epäpuhtauksien aiheuttamia terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia haittoja. Tavoitteen saavuttamiseksi ehdotuksessa asetetaan päästöjen vähentämisvelvoitteet rikkidioksidin (SO2), typenoksidien (NOx), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden lukuun ottamatta metaania (NMVOC), ammoniakin (NH3), pienhiukkasten (PM2,5) ja metaanin (CH4) päästöille. Tarkkailu- ja raportointivelvoitteet asetetaan edellisten lisäksi hiilimonoksidille (CO), raskasmetallille (Cd, Hg, Pb), pysyville orgaanisille yhdisteille (POP-yhdisteet) ja hiukkasille (PM10) sekä mustalle hiilelle. Jäsenvaltioiden tulee lisäksi laatia ja toteuttaa kansalliset ilmansuojeluohjelmat sekä tarkkailla epäpuhtauspäästöjä ja seurata niiden vaikutuksia ja raportoida niistä. Kuten voimassa olevassa NEC-direktiivissä, ehdotettavassa päästökattodirektiivissä asetettaisiin tavoitteet päästöjen vähentämiselle ja vähimmäisvaatimukset tavoitteiden toimeenpanolle. Jäsenvaltiot voisivat määrittää keinot vaatimusten saavuttamiseksi. Ehdotuksessa kuitenkin yhdenmukaistettaisiin kansallisille ohjelmille asetettavia vaatimuksia sekä ilmaan menevien päästöjen tarkkailu- ja raportointivelvoitteita, millä pyrittäisiin paikkaamaan NEC-direktiivissä havaittuja puutteita sekä täyttämään kaukokulkeutumissopimuksessa ja sen pöytäkirjoissa määriteltyjä kansainvälisiä velvoitteita. Direktiivin soveltamisala laajenee verrattuna NEC-direktiivin soveltamisalaan, johon eivät kuuluneet hiukkasten ja metaanin päästöjen vähentäminen. NEC-direktiivi ei myöskään sisältänyt tarkkailu- ja raportointivelvoitteita hiilimonoksidille (CO), raskasmetallaille (Cd, Hg, Pb), pysyvät orgaanisille yhdisteille (POP-yhdisteet) eikä hiukkasille (PM10) eikä mustalle hiilelle. Edellä mainituista yhdisteistä raportoidaan jo nyt kaukokulkeutumissopimuksen pöytäkirjojen velvoitteiden mukaisesti. Päästöjen vähennysvelvoitteet 5(18) Päästöjen vähentämisvelvoitteet (päästökatot) määritellään jäsenmaittain prosentteina vuosille 2020 ja 2030 verrattuna vuoden 2005 päästöihin. Vuoden 2020 päästöjen vähennysvelvoitteet ovat metaania lukuun samat kuin Göteborgin pöytäkirjan muutoksessa. Metaanille on asetettu päästöjen vähentämisvelvoite vasta vuodelle 2030.

6 6(18) Vuoden 2030 päästöjen vähentämisvelvoitteet ovat selvästi tiukemmat useimmille maille ja epäpuhtauksille verrattuna Göteborgin pöytäkirjan vuoden 2020 velvoitteisiin. Taulukko 1: Suomen päästöjen vähennysvelvoitteet prosentteina vuosina 2020 ja 2030 verrattuna vuoden 2005 päästöihin Vuosi SO 2 NO x NMVOC NH 3 PM 2,5 CH Vuosi 2025 olisi välitarkistusvuosi, jonka perusteella arvioitaisiin, ovatko jäsenmaiden toimet riittäviä, jotta vuoden 2030 velvoitteet olisi mahdollista saavuttaa. Välitavoite määriteltäisiin lineaarisesti vuosien 2020 ja 2030 päästövelvoitteiden välistä. NEC-direktiivin mukaiset kansalliset päästökatot rikkidioksidille, typenoksideille, ammoniakille sekä haihtuville orgaanisille yhdisteille olisivat voimassa 31 päivään joulukuuta 2019 asti. Joustomekanismit NEC-direktiiviin verrattuna täysin uutta on se, että ehdotuksen määriteltäisiin kolme joustavuusmekanismia vuoden 2025 välivaiheen ja vuoden 2030 päästöjen vähennysvelvoitteiden kustannustehokkaan täytäntöönpanon tukemiseksi. Joustavuusmekanismien käyttö tulisi hyväksyttää komissiolla päästöjen tarkkailutietojen toimittamisen yhteydessä. Ehdotuksen mukaiset joustavuusmekanismit olisivat seuraavat: 1) Jäsenvaltiot voisivat vähentää kansainvälisen meriliikenteen päästöjä ja korvata niillä osan (enintään 20 %) rikkidioksidin, hiukkasten tai typenoksidipäästöjen päästövähennysvelvoitetta. 2) Jäsenvaltiot voisivat toteuttaa metaanipäästöjen vähennyksiä EU:n lainsäädännön mukaisten yhteisten hankkeiden, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (406/2009/EU) sääntöjen mukaisesti. 3) Jäsenvaltiot voisivat ehdottaa tarkistuksia kansallisten päästöjensä aiempien vuosien päästöinventaarioihin. Tämä olisi mahdollista, jos parannetulla ja kattavammalla inventaariomenetelmällä saadut korkeammat päästöt osoittaisivat, että päästöjen vähentämisvelvoitteita ei saavuteta. Tarkistettujen päästöinventaariomenetelmien pitää perustua tieteelliseen tietoon ja olla läpinäkyviä. Kansalliset ilmansuojeluohjelmat Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi hyväksyä, toteuttaa ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle kansalliset vuoteen 2030 ulottuvat ilmansuojeluohjelmat. Ilmansuojeluohjelma olisi keskeinen keino toteuttaa päästöjenvähentämisvelvoitteet. Ohjelmissa tulisi esittää, miten vähennysvelvoitteet aiotaan toteuttaa. (kansallinen politiikkakehys, toimintavaihtoehdot ja valitut toimenpiteet ja niiden seuranta, kustannukset, kytkennät muihin politiikkalohkoihin ja tarvittaessa perustelut, jos päästökattoja ei voida saavuttaa) sekä mustan hiilen päästöjen vähennyksiä koskevat tiedot. Ohjelmien mukaiset kansalliset toimet voivat sisältää muun muassa direktiiviehdotuksen mukaisia maatalouden PM2,5 ja NH3 -päästöjen hillitsemiseksi

7 7(18) tarvittavia toimia sekä teollisuuspäästödirektiivin ja sen perusteella laadituissa parasta käyttökelpoista tekniikkaa koskevissa asiakirjoissa esitettyjä toimia ja tekniikoita. Kansallinen ilmansuojeluohjelma olisi laadittava siten, että se tukisi yleistä ilmansuojelun edistämistä, kuten kansallisten, alueellisten tai paikallisten ilmanlaatusuunnitelmien täytäntöönpanoa. Ohjelmassa tulisi myös arvioida päästölähteiden vaikutusta ilmanlaatuun ja laskeumaan sekä tarvetta lisätoimille ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelman tulisi myös sisältää toimenpiteiden valinnan perustana olleet analyysit. Jäsenvaltioiden olisi järjestettävä ilmansuojeluohjelmasta julkinen kuuleminen ennen niiden viimeistelyä. Ilmansuojeluohjelma tulisi päivittää joka toinen vuosi. Ohjelma tulisi kuitenkin päivittää 12 kuukauden kuluessa tilanteissa, joissa päästöjen vähennysvelvoitteita ei ole täytetty tai on vaarana, ettei niitä täytetä. Samoin ohjelma tulisi päivittää vuosittain, jos jäsenvaltio päättäisi hyödyntää ehdotuksen tarkoitettuja joustavuusmekanismeja. Päästöjeninventaariot ja -ennusteet Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee tarkkailla päästöjään siten, että ne voivat toimittaa direktiiviehdotuksen mukaiset päästöinventaariot ja -ennusteet sekä niihin liittyvän inventaariokertomuksen. Inventaariokertomus tulee laatia kaukokulkeutumissopimuksen nojalla vahvistettuja velvoitteita ja ohjeita noudattaen lukuun ottamatta metaanipäästöjä. Metaanipäästöt raportoidaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 (järjestelmä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi) mukaisesti. Päästöjen vaikutusten tarkkailu Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi seurattava ilman pilaantumisesta vesi- ja maaekosysteemeihin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia asetettujen kriteerien perusteella. Ilmaan menevien päästöjen vaikutusten tarkkailu tulisi tarvittaessa sovittaa yhteen muun unionin lainsäädännön, kuten ilmanlaatudirektiivin, ilmanlaadun metallidirektiivin ja yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin 2000/60/EY, edellyttämien tarkkailuohjelmien kanssa. Tarkkailuun liittyisi velvoitteita toimittaa tietoja neljän vuoden välein. Jäsenvaltioiden raportointi Jäsenvaltioiden tulee toimittaa komissiolle säännöllisesti kansalliset ilmansuojeluohjelmansa, päästöinventaariot ja päästöennusteet sekä tarkkailutiedot. Tietojen saatavuus Jäsenvaltioiden ilmansuojeluohjelmat ja niiden päivitykset, päästökartoitukset, päästöennusteet, inventaariokertomukset sekä muut jäsenvaltion komissiolle toimittamat tiedot on julkaistava internetissä ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin 2003/4/EY mukaisesti. Samoin komissio julkaisee tiettyjä EU:n laajuisia päästökartoituksia, päästöennusteita ja inventaariokertomuksia internetissä tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksesta annetun asetuksen (EY) N:o 1367/2006 mukaisesti.

8 8(18) EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Ehdotuksen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 192 artikla 1 kohta (ympäristö). Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät ehdotuksesta tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen sekä talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa kuultuaan. Komissiolle ehdotetaan siirrettävän säädösvaltaa antaa delegoituja säädöksiä määräämättömäksi ajaksi seuraavista seikoista: 1) liitteen III osan 1 mukauttaminen tekniikan kehitykseen (ilmansuojeluohjelman toimet maataloudessa) 2) liitteen I mukauttamiseksi määräaikojen osalta (tarkkailun ja raportoinnin sisältö) 3) liitteen IV mukauttaminen tieteen ja tekniikan kehitykseen (päästöinventaarioiden muuttaminen) 4) liitteen V mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen (ympäristövaikutusten seuranta). Komissiolle ehdotetaan siirrettävän täytäntöönpanovaltaa, jolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/ artiklaa. Komissiota avustava komitea olisi direktiivin 2008/50/EY 29 artiklalla perustettu ilmanlaatukomitea. Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Päästökattodirektiivin esittelijä Euroopan parlamentissa on Julie Girling (ECR). Ympäristövaliokunta. Ympäristövaliokunta äänestää direktiiviehdotuksesta Täysistunnon äänestys on syyskuussa. Suomessa direktiiviehdotuksen valmisteluun ovat osallistuneet keskeiset ministeriöt (TEM, LVM, MMM, VM), Suomen ympäristökeskus, Suomen Kuntaliitto, Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus, VTT, Suomen luonnonsuojeluliitto ja keskeiset teollisuuden sidosryhmät (Elinkeinoelämän keskusliitto ry, Energiateollisuus ry, Metsäteollisuus ry, Kemianteollisuus ry, Teknologiateollisuus ry ja Öljy- ja biopolttoaineala ry) ja Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto (MTK). Komission ehdotusta on käsitelty ympäristöjaostossa (EU23) , ja Luonnos valtioneuvoston kirjelmäksi oli ympäristöjaoston kirjallisessa menettelyssä EU-ministerivaliokunnan kirjallinen menettely (ympäristöneuvoston asiat), (ympäristöneuvoston asiat). Eduskuntakäsittely Direktiiviehdotuksesta on toimitettu U-kirjelmä eduskunnalle Asiaa on esitelty eduskunnan ympäristövaliokunnassa (11/2014 vp), talousvaliokunnassa (23/2014 vp) ja maa- ja metsätalousvaliokunnassa

9 Suuri valiokunta (ympäristöneuvoston asiat), (ympäristöneuvoston asiat). Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset Alustavan arvion mukaan ehdotuksen tehokas täytäntöönpano edellyttää, että ilmansuojeluohjelman laatimisvelvollisuudesta ja sen sisältövaatimuksista, päästökatoista ja niiden jakautumisesta eri sektoreille sekä joustomekanismeista olisi säädettävä ympäristönsuojelulaissa ja sen nojalla annettavassa alemmanasteisessa lainsäädännössä. Ehdotus koskee ympäristönsuojelua, joka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 10 kohdan mukaan kuuluu Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Itsehallintolain 59 b :n mukaan maakunnan ja valtakunnan välinen toimivallan jako säilyy myös yhteisön oikeuden täytäntöönpanossa. Ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia Suomessa on selvitetty SYKE:n julkaisuissa Päästökattodirektiiviehdotuksen ja keskisuurten polttolaitosten direktiiviehdotuksen toimeenpanon vaikutukset Suomessa ja Ammoniakkipäästöjen teknis-taloudelliset vähentämismahdollisuudet. Arvioiden mukaan päästöjen vähentämisvelvoitteet toteutuvat pääosin jo päätetyillä toimilla, kuten teollisuuspäästödirektiivin täytäntöönpanolla, liikennettä koskevilla pakokaasumääräyksillä ja ilmasto- ja energiapaketin toteuttamiseksi tarvittaviin toimilla. Arvioiden mukaan lisäkustannuksia verrattuna jo päätettyihin toimiin aiheutuisi ennen kaikkea maataloudelle. Maataloudelle aiheutuvat lisäkustannukset olisivat noin 4 milj. /a. Kustannuksiin liittyy paljon epävarmuuksia. Maatalouden kustannukset syntyvät ammoniakkipäästöjen vähentämisestä eli lannan käsittelymenetelmien tehostamisesta ja lietelantaloiden rakentamisesta. Näitä kustannuksia kompensoidaan ympäristökorvauksilla ja investointituilla. Ympäristökorvauksen rahoituksesta EU:n osuus on 45 % ja loput on kansallista rahaa. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Päästökattodirektiivillä on tarkoitus panna täytäntöön kaukokulkeutumissopimuksen Göteborgin pöytäkirjan muutos vuoden 2020 kansallisten päästökattojen osalta. Komission ehdottama neuvoston päätös valtiosta toiseen tapahtuvan ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan vuoden 1979 yleissopimukseen liittyvään happamoitumiseen, rehevöitymiseen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevaan vuoden 1999 pöytäkirjaan (Göteborgin pöytäkirja) tehdyn muutoksen hyväksymisestä (COM(2013) 917) annettiin osana ilmansuojelupakettia Komission tavoitteena on Göteborgin pöytäkirjan ratifiointi mahdollisimman pian. Suomen osalta sekä pöytäkirjamuutoksessa että direktiiviehdotuksessa vuodelle 2020 asetettu päästövelvoite ammoniakille on ongelmallinen. Suomen neuvottelutavoite Göteborgin pöytäkirjan muuttamista koskevissa neuvotteluissa Genevessä vuonna 2012 oli sitoutuminen 11 prosentin ammoniakkipäästöjen vähentämiseen vuodesta 2005 vuoteen Pöytäkirjan 20 prosentin vähennysvelvoite ei tämän vuoksi ole Suomen neuvottelutavoitteen mukainen. 9(18)

10 10(18) Muilla jäsenvaltioilla ei tiettävästi ole vaikeuksia saavuttaa Göteborgin pöytäkirjan muutoksessa vuodelle 2020 asettuja ammoniakkia koskevia päästöjen vähentämisvelvoitteita. Sen sijaan päästökattodirektiiviehdotuksessa vuodelle 2030 asetetut ammoniakkipäästöjen ja myös muiden päästöjen vähentämisvelvoitteet saattavat olla ongelmallisia myös muille jäsenmaille. Nykyisessä voimassa olevassa kaukokulkeutumissopimukseen liitetyssä Göteborgin pöytäkirjassa Suomelle on asetettu vuodelle 2010 sama ammoniakkipäästöjen vähennysvelvoite eli tonnin päästökatto kuin NEC-direktiivissä, jolla pöytäkirjan velvoitteet on täytäntöönpantu EU:n osalta. Suomi ei ole saavuttanut tätä päästökattoa, vaan ammoniakkipäästöt ovat olleet velvoitetta suuremmat. Sopimuksen täytäntöönpanokomitea on pyytänyt Suomelta selvitystä siitä, miksi se ei noudata Göteborgin pöytäkirjan Suomea koskevaa ammoniakkipäästöjen vähentämisvelvoitettaan. Ensimmäinen selvitys toimitettiin sopimuksen toimeenpanevalle elimelle (EB). EB:n joulukuussa 2013 tekemän päätöksen mukaisesti toimitettu selvitys ei ollut riittävä ja Suomi on toimittanut uudet selvitykset ja Suomi on lisäksi toimittanut pöytäkirjan toimeenpanoelimelle ns. adjustment -hakemuksen, jolla haetaan sopeutusta Suomen ammoniakkipäästöinventaarioihin. Jos hakemus hyväksytään, Suomen voidaan sanoa noudattavan Göteborgin pöytäkirjaa. Komissio tavoittelee Göteborgin sopimuksen ratifiointia koskevan neuvoston päätöksen pikaista käsittelyä. Komissio on käynnistänyt Suomea vastaan ns. pilot-menettelyn, koska Suomi ylittää voimassa olevan päästökattodirektiivin ammoniakkipäästövelvoitteet. Suomi vastasi tähän kyselyyn Kyse on samasta asiasta kuin Göteborgin pöytäkirjan rikkomisessakin, koska Göteborgin pöytäkirja on EU:n osalta täytäntöönpantu päästökattodirektiivillä. Suomi on jatkanut kahdenvälisiä neuvotteluja komission kanssa ammoniakkipäästöjen vähentämisvelvoitetta koskevan ongelman ratkaisemiseksi viimeksi Asiakirjat 9247/15 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Sirpa Salo-Asikainen, ympäristöministeriö, EUTORI-tunnus EU/2013/1862 Liitteet Viite

11 Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM YSO Aho Laura(YM) (18) Asia Tie Pariisin ilmastokokoukseen Kokous Ympäristöneuvosto U/E/UTP-tunnus E 177/2014 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen osapuolikokouksessa Pariisissa on tarkoitus sopia puitesopimuksen alaisuudessa uusi maailmanlaajuinen ilmastosopimus vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Osana EU:n sisäistä valmistautumista Pariisin osapuolikokoukseen komissio antoi Pariisin pöytäkirja -tiedonannon Tiedonannosta käytiin lyhyt keskustelu ympäristöneuvostossa , jossa tiedonantoa pidettiin pääsääntöisesti hyvänä pohjana jatkotyölle. Ympäristöneuvostossa keskustellaan puheenjohtajamaan laatimien kysymysten pohjalta, jotka on laadittu ottaen huomioon komission tiedonanto ja kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden neuvottelutilanne. Ministerikeskustelun pohjalta pj-maa laatii luonnoksen neuvoston päätelmiksi, jotka on tarkoitus hyväksyä ympäristöneuvostossa ja jotka määrittelevät EU:n kantoja Pariisin ilmastokokoukseen. 1. Ottaen huomioon vuoden 2020 jälkeisen ilmastoregiimin oikeudellisen muodon ml. aiottujen kansallisten panosten muuttuminen kansallisiksi panoksiksi, miten voidaan parhaiten taata maailmanlaajuinen osanotto Pariisin sopimukseen ja sopimuksen mahdollisimman korkea kunnianhimontaso? Suomi pitää tärkeänä, että uudella sopimuksella tavoitellaan maksimaalista vaikuttavuutta maailmanlaajuisten päästöjen vähentämiseksi, jotta ns. kahden asteen tavoite pysyy saavutettavissa. Päästöjen riittävän vähentämisen ja hiilivuotoriskin minimoinnin kannalta kunnianhimoiset kansalliset päästövähennystavoitteet, sopimuksen maantieteellinen ja sektorikohtainen kattavuus sekä suurten päästäjien sitoutuminen sopimukseen ovat tärkeitä tekijöitä. Tavoitteiden toteutumiseen taas vaikuttaa myös sopimuksen oikeudellinen sitovuus. Suomi korostaa, että kaikilla edellä mainituilla tekijöillä on merkitystä sopimuksen vaikuttavuuden suhteen.

12 12(18) Suomi katsoo, että päästöjä tulee vähentää kaikilta sektoreilta, mutta korostaa samalla, että yksittäisten, yksityiskohtaisten päästövähennyskeinojen sääntely uudessa sopimuksessa ei ole toivottavaa. Osapuolilla tulisi olla tavoitteensa puitteissa mahdollisuus määrittää parhaat päästövähennyskeinot yksin tai yhteistyössä muiden kanssa. Lisäksi Suomi katsoo, että uuden sopimuksen toimeenpanossa tulisi ensisijaisesti hyödyntää jo olemassa olevia instituutioita ja prosesseja. Kansainvälisen lento- ja meriliikenteen päästöjen vähentämistä koskevista toimista tulisi sopia ICAOssa ja IMOssa siten, että päästöjä rajoittavien instrumenttien soveltamisen voimaantulo tulisi tapahtua samanaikaisesti uuden ilmastosopimuksen kanssa. Suomi katsoo, että Pariisin sopimuksen tulee olla kattava, sääntöihin perustuva ja oikeudenmukainen mahdollistaen laajan osallistumisen ja velvoitteiden täysimääräisen toteuttamisen. Suomi pitää tärkeänä, että neuvotteluissa pyritään Durbanin osapuolikokouksen päätöksen mukaisesti pöytäkirjaan, muuhun oikeudelliseen instrumenttiin tai lopputulokseen, jolla on oikeudellista vaikutusta. Suomi tukee komission tiedonannon näkemystä siitä, että parhaimmillaan Pariisin sopimus olisi oikeudelliselta muodoltaan YK:n ilmastosopimuksen alainen pöytäkirja. Suomi kuitenkin korostaa, että EU:n tulisi tarvittaessa osoittaa Durbanin mandaatin puitteissa joustavuutta neuvotteluissa sopimuksen rakenteen ja sen oikeudellisen muodon osalta. Suomi tukee komission tiedonannon näkemystä siitä, että mailla tulisi olla päästöjen vähentämiseen tähtäävä hillintäsitoumus, jotta ne voisivat olla sopimuksen osapuolia. Suomi pitää tärkeänä, että mailla on riittävät kannustimet ryhtyä sopimuksen osapuoliksi. Suomi tukee komission näkemystä siitä, että vain osapuolet voivat osallistua uutta sopimusta koskevaan päätöksentekoon. Suomi kuitenkin toteaa, että toimeenpanon tuen kytkemistä sopimukseen osallistumiseen rajoittavat mm. aiemmat osapuolikokouksen päätökset. Suomi on valmis tarkastelemaan mitä mahdollisuuksia voisi olla ehdollistaa toimeenpanon tuki ja muu sopimuksen kautta mahdollisesti kanavoituva rahoitus (esim. markkinamekanismit) sopimukseen osallistumiselle. Suomen näkemyksen mukaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden hyväksymä INDC ei ennakoi EU:n uuteen sopimukseen tehtävän päästövähennyksen lopullista tasoa eikä sitä miten siihen päästäisiin. Suomi voi tukea näkemystä, jonka mukaan EU:n 2030 päästövähennyksen lopullinen taso määritetään osana Pariisin sopimusta tai mikäli tämä ei ole mahdollista, EU:n sisäisessä prosessissa Pariisin kokouksen jälkeen. Suomi on EU:n INDC:n käsittelyn yhteydessä tukenut näkemystä siitä, että yksityiskohtien tarkentuminen ei saa laskea EU:n päästövähennystavoitteen kunnianhimon tasoa. Saman periaatteen tulee Suomen näkemyksen mukaan koskea kaikkiaosapuolia. 2. Miten Pariisin sopimuksen kunnianhimon taso voisi dynaamisesti kasvaa ajan kuluessa? Millainen tarkastelusyklien tulisi olla, jotta ne takaisivat protokollan kestävyyden ja kahden asteen tavoitteen pysymisen saavutettavissa? Miten tulisi tähän liittyen suhtautua muihin kuin päästöjen hillintään liittyviin sopimuselementteihin? Suomi katsoo, että maiden päästövähennysten tulee perustua todellisiin ja todennettaviin toimiin ja niiden luonteen, tavoitetason ja kattavuuden osalta tulee pyrkiä oikeuden- ja tarkoituksenmukaisuuteen. Osapuolten vastuut ja toimintakyky ovat erilaisia ja toimintakyvyssä tapahtuvat muutokset tulee ottaa huomioon.

13 Pääasiallinen sisältö 13(18) Suomi pitää tärkeänä, että uusi sopimus mahdollistaa päästöjen hillintää koskevan kunnianhimontason nostamisen myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi Suomi korostaa, että kansallisten päästövähennystavoitteiden yhteenlaskettua riittävyyttä suhteessa pitkän aikavälin tavoitteeseen tulee seurata ja niiden mahdollisen kiristämisen on oltava yksinkertaista. Siten Suomi suhtautuu positiivisesti komission tiedonannon näkemykseen maiden hillintätavoitteiden viisivuotisista uudelleentarkasteluista alkaen vuodesta Suomi ei kuitenkaan katso, että EU:n tulisi harkita erillisen sitovan 2025 tavoitteen asettamista. Kokonaisneuvottelutilanne huomioiden Suomi suhtautuu alustavan myönteisesti tarkastelusykleihin sopeutumisen ja ilmastorahoituksen osalta huomioiden kuitenkin näiden erilaisuus ja hillinnän syklistä eriävät päämäärät. Suomi katsoo, että yhteisesti päätetty vahva ja läpinäkyvä mittaus-, raportointi- ja todentamisjärjestelmä ja yhteiset laskentasäännöt mahdollistavat toimien seurannan ja läpinäkyvyyden ja niillä pystytään seuraamaan myös kahden asteen tavoitteen saavuttamista. Suomi suhtautuu positiivisesti siihen, että raportointia uudessa sopimuksessa kehitetään toimivampaan ja kustannustehokkaampaan suuntaan. Suomi tukee komission näkemystä siitä, että sopimuksen tulisi sisältää avoimuutta ja vastuullisuutta koskeva järjestelmä, jolla pyritään varmistamaan, että kukin osapuoli täyttää velvoitteensa ja kykenee saavuttamaan tavoitteensa. YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen osapuolikokouksessa Pariisissa pyritään sopimaan YK:n ilmastosopimuksen alaisuudessa uusi maailmanlaajuinen ilmastosopimus vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Neuvottelut kaikkia maita koskevasta uudesta sopimuksesta käynnistettiin Durbanissa vuonna Neuvottelumandaatin mukaan tavoitteena on sopia viimeistään vuonna 2015 ilmastosopimuksen alaisuudessa protokollasta, muusta oikeudellisesta instrumentista tai lopputuloksesta, jolla on oikeusvaikutuksia ja jota sovellettaisiin kaikkiin osapuoliin vuoden 2020 jälkeen. Virkamiestason neuvotteluissa Genevessä helmikuussa 2015 päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että ns. Geneven neuvotteluteksti on virallinen Pariisin sopimuksen luonnos. Geneven teksti on toimitettu tiedoksi kaikille ilmastosopimuksen osapuolille maaliskuussa 2015, mikä mahdollistaa ilmastosopimuksen menettelytapavaatimusten mukaisesti sen, että Pariisissa hyväksyttävä lopputulos voi olla uusi pöytäkirja. Geneven teksti on kuitenkin 90-sivuinen eri maiden ja neuvotteluryhmien kantojen kokoelma, joka ei sellaisenaan täytä kansainvälisen valtiosopimuksen edellytyksiä tai ole valmis vietäväksi ministeritason neuvotteluihin. Ennen Pariisin osapuolikokousta pyritään Geneven tekstiä virtaviivaistamaan sekä karsimaan vaihtoehtoisten ratkaisuvaihtoehtojen määrää. Poliittisesti kaikkein vaikeimmat kysymykset ratkaistaneen vasta ministeritasolla Pariisissa. Osana EU:n sisäistä valmistautumista Pariisin kokoukseen komissio antoi tiedonannon Pariisin pöytäkirja suunnitelma ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuoden 2020 jälkeen Tiedonannossa todetaan, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) uusimpien havaintojen mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi koko ihmiskuntaan ja kaikkiin ekosysteemeihin, jos sitä ei torjuta kiireellisesti. Jotta tavoite pitää maapallon keskilämpötilan nousu alle kahdessa asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan (ns. kahden asteen polku) pysyisi saavutettavissa, olisi kaikkien maiden vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään huomattavasti ja kaikkia maita oikeudellisesti sitova sopimus tulisi saada valmiiksi

14 Pariisissa joulukuussa Tiedonanto sisältää komission vision uudesta ilmastosopimuksesta. 14(18) Komission mukaan uuden sopimuksen tulisi olla läpinäkyvä, dynaaminen ja oikeudellisesti sitova. Sopimus sisältäisi kaikkien osapuolten kunnianhimoiset ja oikeudenmukaiset, viiden vuoden välein uusimman tieteellisen tiedon nojalla tarkistettavat sitoumukset, jotka huomioisivat maan kehitystason ja muuttuvat olosuhteet. Yhteenlaskettuna sitoumusten avulla tulisi pysyä ns. kahden asteen polulla ja vähentää globaaleja päästöjä vähintään 60 %:a vuoden 2010 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on todennut viidennessä arviointiraportissaan, että päästöjä tulisi kahden asteen polulla vähentää % vuoden 2010 tasolta vuoteen 2050 mennessä. Komission mukaan vähintään 60% vähennys vastaa EU:n aiempaa pitkäaikaista tavoitetta maailmanlaajuisten päästöjen puolittamisesta vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Mikäli tavoitetaso jää Pariisissa em. matalammaksi, tulisi Pariisissa sopia vuonna 2016 käynnistyvästä työohjelmasta, joka toteutettaisiin tiiviissä yhteistyössä vihreän ilmastorahaston kanssa ja jolla identifioitaisiin lisätoimia päästöjen vähentämiseksi. Määräajoin uudistettavalla päästövähennyssitoumuksella nostettaisiin maan aiempaa päästövähennystavoitetta. Komission näkemyksen mukaan sitoumusten viisivuotisissa uudelleentarkasteluissa osapuolten tulisi kertoa sitoumuksensa toimeenpanon edistymisestä sekä siitä, miksi osapuoli katsoo toimensa olevan reilu ja kunnianhimoinen suhteessa globaaliin kahden asteen tavoitteeseen. Komission näkemyksen mukaan sopimuksen oikeudellisena muotona tulisi olla YK:n ilmastosopimuksen alainen pöytäkirja. Suurimpien talouksien, erityisesti EU:n, USA:n ja Kiinan tulisi osoittaa poliittista johtajuutta sitoutumalla pöytäkirjaan mahdollisimman aikaisin. Pöytäkirja tulisi voimaan, kun ne maat, jotka yhdessä vastaavat 80 %:sta nykyisistä globaaleista kokonaispäästöistä, ovat sen ratifioineet. Ts. pöytäkirja tulisi voimaan kun maat, joiden yhteenlasketut päästöt ovat yli 40 gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuoden 2015 tasolla, ovat tallettaneet ratifioimisasiakirjansa. Komission mukaan pöytäkirjan soveltamiseen liittyvät tekniset yksityiskohdat olisi sovittava vuoteen 2017 mennessä. Komission mukaan maalla tulee olla päästöjen vähentämiseen tähtäävä oikeudellisesti sitova hillintäsitoumus, jotta se voi olla pöytäkirjan osapuoli. Pöytäkirjan alle tulisi luoda tehokkaat yhteiset säännöt ja menettelyt (mm. mittaamisen, seurannan, raportoinnin, todentamisen ja laskentasääntöjen osalta), jotta voitaisiin arvioida ja todentaa se, onko maan päästövähennystavoite saavutettu ja tavoitteeseen liittyvä, pöytäkirjaan annettu sitoumus täytetty. Lisäksi tiedonannossa korostetaan, että pöytäkirjalla olisi perustettava elin, jonka tehtävänä on tukea täytäntöönpanoa ja tarkastella vaatimuksenmukaisuuskysymyksiä, joita nousee esille osapuolten velvoitteiden toimeenpanon yhteydessä. Pöytäkirjan ilmastorahoitusta, teknologian kehitystä ja siirtoa sekä toimintavalmiuksien kehittämistä koskevat tukimuodot olisivat sopimukseen liittyneiden maiden käytettävissä. Komissio toivoo, että tämä menettely toimisi kannustimena pöytäkirjaan liittymiselle. Tukimuodot helpottaisivat pöytäkirjan toimeenpanoa mm. tukemalla päästöjen vähentämiseen sekä ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin sopeutumiseen tähtäävien strategioiden toteuttamista. Komission mukaan pöytäkirjalla olisi lujitettava kaikkien osapuolien velvoitteita jatkaa sellaisten toimenpiteiden laatimista, suunnittelemista ja täytäntöönpanoa, joilla helpotetaan ilmastonmuutokseen sopeutumista.

15 15(18) Tiedonannon mukaan päästövähennyksiä tulisi tehdä kaikilla sektoreilla, ml. maatalous, metsätalous ja muu maankäyttö. Osapuolten sitoumusten olisi luotava kaikille toimijoille kannustin vähentää ja rajoittaa edelleen maailmanlaajuisia päästöjä. Komissio edelleen korostaa, että kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO), kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja Montrealin pöytäkirjan yhteydessä olisi pyrittävä sääntelemään tehokkaasti kansainvälisen lento- ja meriliikenteen päästöjä sekä fluorikaasujen tuotantoa ja kulutusta vuoden 2016 loppuun mennessä. Tiedonannossa otetaan lisäksi esille, että pöytäkirjan tulisi kannustaa julkista ja yksityistä sektoria investointeihin, joilla tuettaisiin vähäpäästöisiä ja ilmastoystävällisiä hankkeita, jotka edesauttaisivat vähäpäästöiseen talouteen siirtymistä. Vaikka julkisen sektorin ilmastorahoitus nähdään tiedonannossa keskeiseksi, tulisi komission mukaan pöytäkirjassa tunnustaa yksityisen sektorin merkitys keskeisenä ilmastorahoituksen lähteenä. Hiilidioksidipäästöjen hinnoittelu, muut kannustimet sekä julkisten kehityspankkien investointipolitiikka olisivat keskeisessä asemassa ja niitä tulisi edistää. Tiedonanto myös korostaa vihreän ilmastorahaston merkitystä. Ylipäätään tiedonannossa korostetaan eri politiikkatoimien synergioita (kauppapolitiikka, tieteellinen tutkimus, innovaatiot ja teknologiayhteistyö, taloudellinen yhteistyö ja kehitysyhteistyö sekä katastrofiriskin vähentäminen ja ympäristöala) ja niiden merkitystä EU:n kansainvälisen ilmastopolitiikan vahvistamisessa ja pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamisessa. Tiedonanto sisältää myös komission vision EU:n ja sen jäsenvaltioiden uutta ilmastosopimusta varten annettavasta yhteisestä aiotusta kansallisesta kontribuutiosta (nk. INDC, intended nationally determided contribution). Ympäristöneuvosto saavutti yhteisymmärryksen EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisestä INDC:stä pj-maan esityksen pohjalta EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteinen INDC pohjaa Eurooppa-neuvoston 2014 lokakuussa tekemälle päätökselle vähentää kasvihuonekaasupäästöjä EU:n sisäisesti vähintään 40 %:a vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. INDC:ssä kuvataan em. päästövähennystavoite Liman osapuolikokouksessa joulukuussa 2014 sovittujen ohjeiden mukaisesti. Maankäyttösektorin osalta INDC:ssä toistetaan Eurooppaneuvoston päätelmäkirjaus, jonka mukaisesti päätös siitä, miten maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous sisällytetään, tehdään heti kun tekniset olosuhteet sallivat sen ja joka tapauksessa ennen vuotta EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteinen INDC koskee päästöjen hillintää eikä se sisällä rahoitus- tai sopeutumisosioita. EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteinen INDC oli Sveitsin jälkeen toinen uuteen ilmastosopimukseen annettu INDC. Tiedonannossa korostetaan, että kaikkien maiden pl. vähiten kehittyneiden maiden tulisi antaa niiden INDC hyvissä ajoin ennen Pariisin ilmastokokousta. Tähän mennessä ( ) INDC:n on antanut EU:n ja sen jäsenvaltioiden lisäksi 9 muuta ilmastosopimuksen osapuolta, joiden yhteenlasketut kasvihuonekaasupäästöt vastaavat noin 30 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä. Tiedonannon mukaan komissio järjestää marraskuussa 2015 konferenssiin, jossa arvioidaan osapuolien aiottujen kontribuutioiden riittävyyttä suhteessa globaaliin kahden asteen tavoitteeseen. Liman osapuolikokouksen päätöksen mukaisesti aiotuista kontribuutioista ei järjestetä erillistä arviointia ilmastosopimuksen puitteissa. Sihteeristö julkaisee kaikki INDC:t internetissä ja laatii marraskuun alkuun mennessä yhteenvedon niiden INDC:n vaikutuksista, jotka on toimitettu 1. lokakuuta mennessä.

16 16(18) Komission tiedonantoa täydentää ulkoasiainneuvoston hyväksymä Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission yhteistyössä laatima vuoden 2015 ilmastodiplomatian toimintasuunnitelman, jonka avulla pyritään tehostamaan EU:n vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa neuvottelusessioiden välillä. Ilmastodiplomatian toimintasuunnitelma korostaa, että neuvottelusessioiden välissä on tärkeää käydä jatkuvaa vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa, jotta saavutettaisiin parempi ymmärrys muiden osapuolien neuvottelukannoista, saataisiin tukea EU:n neuvottelukannoille ja löydettäisiin koalitioita omien tavoitteiden edistämiseksi. Rahoitusta koskevien näkemystensä lisäksi EU:n tulisi saada tukea näkemykselleen monenkeskisestä järjestelmästä, joka edistää ja helpottaa sopimusmääräysten oikeaaikaista ja tehokasta toimeenpanoa ja kunnianhimon tason nostamista ajan kuluessa. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely - Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely - Ilmastoneuvotteluryhmän (YM, UM, TEM, VM, MMM, LVM, VNEUS) kirjallisilla kommenteilla EU(23) Ympäristöjaosto suullinen esittely , kirjallinen menettely EU-ministerivaliokunta (ympäristöneuvoston asiat) Suuri valiokunta (ympäristöneuvoston asiat) Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Mikäli Pariisissa solmitaan sopimus, joka sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, kuten oikeudellisesti sitovan päästövähennysvelvoitteen, tulee sopimuksen määräykset saattaa voimaan lailla. Sopimuksen kansallinen hyväksyminen vaatii tällöin myös eduskunnan suostumuksen. Sopimuksen voimaansaattaminen Ahvenanmaalla vaatisi Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksynnän. Taloudelliset vaikutukset Komission tiedonantoon sinänsä ei liity taloudellisia tai muita vaikutuksia koska kyse on keskustelunavauksesta eikä varsinaisesta lainsäädäntöehdotuksesta. Vuoden 2020 jälkeisistä rahoitusvelvoitteista ei uuden sopimuksen neuvotteluissa ole toistaiseksi sovittu mitään Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät -

17 Asiakirjat 17(18) 9257/15 COM(2015) 81 final; Pariisin pöytäkirja Suunnitelma ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuoden 2020 jälkeen Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot EUTORI-tunnus EU/2015/0687 Laura Aho, YM, Tuomas Kuokkanen, YM Harri Laurikka, YM, Paula Perälä, YM Liitteet Viite

18 18(18) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi EU-ministerivaliokunta, ilmansuojelu, ilmastonmuutos, ympäristöneuvosto, ympäristö UM, YM ALR, EUE, LVM, MMM, OKM, OM, PLM, SM, STM, TEM, TPK, TULLI, VM, VNK, VTV