Kohti tasa-arvoista päiväkotia

Kohti tasa-arvoista päiväkotia

Kohti tasa-arvoista päiväkotia Keskivertainen päiväkotihoidossa oleva suomalaislapsi viettää siellä suurimman osan valveillaoloajastaan. Päiväkodissa leikkikavereiden ja kasvattajien kanssa vietetyllä ajalla on erityinen merkitys lapsen tulevan kehityksen ja minäkuvan muotoutumisen kannalta. Lapsi omaksuu tiettyjä sukupuolirooleja pitkäaikaisessa prosessissa, joka monien ympäristövaikutusten alaisena muovautuu jatkuvasti. Aihetta on käsitelty muutamissa väitöskirjoissa viime vuosina (Värtö 2000, Ylitapio-Mäntylä 2009, Paju 2013). Sukupuolesta riippumaton tasa-arvoinen kohtelu on perusarvo, joka on kirjattu myös kaikkia lapsia käsitteleviä säädöksiä ohjaavaan Lasten oikeuksien sopimukseen (1991). Myös Suomen perustuslaki (1999) toteaa, että lapsia tulee kohdella tasa-arvoisesti yksilöinä. Mitä sukupuolesta? Tutkimusten mukaan (Eliot 2010, ks. myös Hyyppä 1995) aivojen neurologiset erot tyttö- ja poikalasten välillä ovat suhteellisen pieniä, mutta vanhempien ja muiden lähiympäristön aikuisten lapsiin kohdistamat odotukset, oletukset ja tietynlainen kohtelu muokkaavat näitä eroja pysyviksi aivorakenteiksi. Jo kolmevuotiaalla lapsella on suhteellisen selkeä käsitys siitä, minkälaisia ominaisuuksia ulkomaailma liittää miehiin ja naisiin. Tämän takia olisi erityisen tärkeää, että kasvattajat itse tiedostaisivat omat totunnaiset, sukupuolittuneet tapansa katsoa maailmaa. Esimerkkitutkimus: Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa kahdelle koehenkilöryhmälle soitettiin nauhalta vauvan itkua. Toiselle ryhmälle kerrottiin ennakkotietona lapsen olevan tyttö, toiselle ryhmälle lapsen taas sanottiin olevan poika. Tuloksena ryhmät arvioivat oletetun poikavauvan itkevän kiukusta, tyttövauvan arveltiin olevan surullinen. Miten luulet vastaavanlaisten sukupuolittuneiden odotusten vaikuttavan kasvattajien kehonkieleen ja ilmaisuun kohdatessaan lapsia? (Esimerkki kirjasta: Marklund & Snickare 2006) Sukupuolta voidaan määritellä usealla eri tavalla. Yksi tapa jäsentää sitä on määrittää sukupuoli yksilön biologiseksi ominaisuudeksi, jolloin sukupuolielimet, kromosomien määrä ja hormonituotanto määrittävät ihmisen naiseksi tai mieheksi. Sosiaalinen sukupuoli taas viittaa käsitykseen tietynlaisesta feminiinisestä tai maskuliinisesta käytöksestä, jota yhteiskuntamme liittää tietyn sukupuolen edustajan ominaisuuksiksi. Sosiaalinen sukupuoli on aina historiallisesti muotoutunut ja siksi muutettavissa oleva asia. Eletty sukupuoli käsittää yksilön yksityisen kokemuksen tiettyyn sukupuoleen kuulumisesta ja

kromosomien määrä ja hormonituotanto määrittävät ihmisen naiseksi tai mieheksi. Sosiaalinen sukupuoli taas viittaa käsitykseen tietynlaisesta feminiinisestä tai maskuliinisesta käytöksestä, jota yhteiskuntamme liittää tietyn sukupuolen edustajan ominaisuuksiksi. Sosiaalinen sukupuoli on aina historiallisesti muotoutunut ja siksi muutettavissa oleva asia. Eletty sukupuoli käsittää yksilön yksityisen kokemuksen tiettyyn sukupuoleen kuulumisesta ja sukupuoli-identiteetin omaamisesta. Tärkeintä onkin tiedostaa vallitsevien sukupuolinormien ahtaus ja tarjota samalla lapselle moninaisesti rooleja ja toimintavaihtoehtoja sensitiivisesti kuunnellen ja havainnoiden lapsesta itsestään nousevaa tapaa ilmentää omaa sukupuoli-identiteettiään (Huuska & Karvinen 2012). Sukupuoli on siis monitahoinen kokonaisuus, jossa voi olla eri painotuksia, sisäisiä ristiriitaisuuksia ja vivahteita riippuen ajasta, paikasta ja kulttuurista. Kun sukupuolta ja sukupuolisuutta määritellään, käytetään usein maskuliinisuuden ja feminiinisyyden käsitteitä. Tietyt eleet, toiminnot ja tavat määrittyvät kulttuurissamme feminiinisiksi tai maskuliinisiksi. (Ylitapio-Mäntylä 2012) Joka vuosi syntyy myös joukko lapsia, jotka kokevat selkeää sukupuoliristiriitaa oman sukupuoli-identiteettinsä, kehonsa ja ulkomaailman odotusten välillä. Tämä voi tuottaa lapselle hämmennystä ja ahdistusta, joita lievittävät joustavuus rooliodotuksissa, lapsen oma luovuus ja fantasian ja moninaisten roolien käyttö leikeissä. (Huuska & Karvinen 2012) Tytöiksi ja pojiksi erottelua tuotetaan erilaisten käytäntöjen kautta kuten pukemalla pojat sinisiin ja tytöt punaisiin vaatteisiin, muodostamalla ryhmiä biologisen sukupuolen perusteella tai ohjaamalla lapsia esim. motorisesti eri tavalla haastavien tehtävien pariin. Sukupuoliroolit ovat kaavamaisia käsityksiä siitä mitä on olla tyttö, poika, mies tai nainen. Kun näiden käsitysten perusteella tehdään yleistyksiä eri sukupuolille ominaisista kyvyistä tai ominaisuuksista, on kyse sukupuolistereotypioista. Esimerkiksi tyttöjen katsotaan olevan luonnostaan tunnollisia, kilttejä ja rauhallisia, poikien taas toiminnallisia, matemaattisesti ja teknisesti lahjakkaita. (Ylitapio-Mäntylä 2012) Inhimillinen kokemus omasta sukupuolesta pitää kuitenkin väistämättä sisällään niin biologisen, sosiaalisen kuin henkilökohtaisen tason. Jokainen on itse oman sukupuolisuutensa paras asiantuntija. Pohdintaa: mieti tilanteita, joissa olet tullut kohdelluksi vain sukupuolesi edustajana? Mitä tunteita se on sinussa herättänyt ja miten olet toiminut tilanteessa?

Tietoisuutta herkistämässä Ruotsalaisten tutkimusten mukaan noin 80 % lasten saamasta huomiosta on luonteeltaan negatiivista (Henkel & Tomicic 2009). Huomion laatu on sukupuolieriytynyttä: pojat saavat kuulla nimensä tyttöjä useammin, heitä puhutellaan lyhyemmin ja negatiivissävytteisemmässä yhteydessä kuin tyttöjä. Hoitajien juttutuokiot tyttöjen kanssa taas ovat pidempiä ja henkilökohtaisempia, mutta samalla tyttöjen oletetaan pärjäävän vain vähäisellä tuella ja auttavan muita. Esimerkki: Tukholmalaisessa päiväkoti Nicolaigårdenissa on tehty jo vuosia töitä tasa-arvokasvatuksen parissa. Aloittaessaan kehittämistoiminnan joitakin vuosia sitten hoitajat olivat varmoja, että kohtelivat tyttöjä ja poikia tasa-arvoisesti. Videoidun materiaalin perusteella henkilökunta kuitenkin huomasi seuraavaa: pojat saivat vastauksen kysymykseensä tai avuntarpeeseensa nopeammin kuin tytöt, joita pyydettiin usein odottamaan. Minkälaisia sukupuolioletuksia tällainen kohtelu toistuessaan ylläpitää ja kannustaa? Laadukkaan varhaiskasvatuksen merkeiksi on todettu tilan ja ajan antaminen lasten omalle ajattelulle ja lasten mahdollisuus toimia luovasti ilman liiallisia ulkoisia pakotteita (STM:n raportti 2007:72). Sukupuolinäkökulmasta tarkastellen varhaiskasvatuksessa luovuutta rajoittaviksi tekijöiksi voidaan laskea kasvattajien stereotyyppiset sukupuolioletukset, sukupuolia perusteettomasti erottelevat käytännöt ja leikkimateriaalien sukupuolistereotyyppinen sisältö. Itsereflektio kriittinen katse omaan toimintaan Tasa-arvotyön edistämiseen mukaan lähteminen vaatii kasvattajalta halua uudistua ja kyseenalaistaa omat, totutut ajattelumallinsa. Ajattelutapojen muuttaminen ei ole helppo tai nopea tehtävä, mutta pienetkin konkreettiset teot ovat jo iso harppaus kohti tasa-arvoa. Erityisesti päiväkodeissa, joissa kiire ja kuormitus ovat arkipäivää, voi pienillä, arjen perinteistä kulkua kyseenalaistavilla pohdinnoilla saada muutoksia aikaan omissa toimintatavoissaan. Rutiininomainen työ ja päivärytmissä pysymisen vaatimus altistavat henkilöstön usein toimimaan turvallisiksi koettujen, perinteisten mallien mukaan. Itsereflektio tarkoittaa lyhyesti sanottuna oman toiminnan ajattelua. Tällöin kasvattaja syventää ymmärrystään toiminnasta tarkastellen sen tarkoitusperien ja todellisuudessa ilmenevän toteutuksen välisiä ongelmia. Toiminnasta voidaan kerätä faktoja pedagogisen dokumentoinnin avulla. (Ojala 2009) Tämä hanke suosittaa pedagogisena dokumentointimenetelmänä erityisesti arkisen työn videointia. Videokuvaamisen suurin hyöty on siinä, että se tallentaa todenmukaisesti kaiken tiedostamattomankin kehonkielen, puhetavat, äänenpainot ja katsekontaktin. Videomateriaalia katsoessa huomio saattaa

Tämä hanke suosittaa itserefleksiivisenä dokumentointimenetelmänä erityisesti arkisen työn videointia. Videokuvaamisen suurin hyöty on siinä, että se tallentaa tiedostamattomankin kehonkielen, puhetavat, äänenpainot ja katsekontaktin. Videomateriaalia katsoessa huomio saattaa kiinnittyä johonkin mieltä askarruttavaan seikkaan, joka ei ole ratkaistavissa vallitsevien kasvatuskäytäntöjen kautta. Kasvattaja voi pohtia, mitä kuvassa todella teki ja mitä kenties jätti tekemättä. Tietoisuuden avartuminen siitä miten omat ennakkooletuksiin perustuvat toimintatavat saattavat rajoittaa lasta, on tärkeää. Muuten on vaara että epätasa-arvoa ylläpitävää tilannetta pidetään normaalina. (Eidevald 2011, 198.) Syntynyttä materiaalia arvioidaan yhdessä työyhteisön ulkopuolisen kehittämistyöntekijän kanssa keskustelumuotoisesti miettien vaihtoehtoisia tapoja toimia jatkossa. Viime vuosina kasvatuksesta keskusteltaessa julkisuudessa on esiintynyt käsitepari sukupuolineutraali kasvatus. Tämä sekoitetaan usein helposti sukupuolisensitiivisyyteen. Neutraali suhtautuminen sukupuoliin jättää huomiotta sukupuolen eri määritykset ja tätä kautta saman tarjoamisen kaikille ajatellaan tuovan automaattisesti tasa-arvoa. Sukupuolisensitiivisesti orientoitunut toimija tunnustaa ja hyväksyy sukupuolen moninaisuuden ja käsittää perinteiset sukupuoliroolit historiallisina, muuttuvaisina asioina. Parhaimmillaan sukupuolisensitiivisesti asennoitunut pedagogi välittää lapselle herkkyyttä tunnistaa tasa-arvoon liittyviä solmukohtia ja kykyä purkaa niitä. Edellytys sukupuolisensitiivisen kasvatusasenteen omaksumiseen on omista, mahdollisesti stereotyyppisistä sukupuoliodotuksista tietoiseksi tuleminen ja näiden ajatusrakenteiden kyseenalaistaminen. Kasvattaja voi pohtia mm. seuraavanlaisia asioita: Onko minun helpompi lähestyä fyysisesti lapsista tietyn sukupuolen edustajia ja annanko näin ollen tietyille lapsille enemmän läheisyyttä kuin toisille? Vahvistanko positiivisesti kaikkia lapsia tasapuolisesti heidän persoonastaan suorittamisen tai ulkonäön kommentoinnin sijaan? Voisinko seuraavan kerran kommentoida esimerkiksi lapsen paidan väritystä tai hänen upeita käsiään, jotka osaavat piirtää niin hienosti? Olenko jo luovuttanut joidenkin erityishuomiota kaipaavien lasten suhteen ja keskitynkö heidän puhuttelemiseensa lyhytsanaisesti tai autanko heitä mahdollisimman nopeasti ja pyyteettömästi? Voisinko jonkun lapsen kohdalla seuraavalla kerralla kieltämisen sijaan koskettaa lasta, kysyä miten ratkaisemme tämän? tai antaa tilanteen häiritsijälle pienen lisätehtävän ryhmän apulaisena?

Lasten leikeissä mahdollistuu myös perinteisten sukupuolikuvien toisintekeminen. Tunnistavatko kaikki ryhmän lapset perustunteet vihan, surun, ilon ja pelon? Voisinko käyttää apunani esim. tunnenukkea (esim. askarreltu kasvokuva), jonka kautta keskustelen lasten kanssa eri tunteista? Tärkeää on, ettei yhtä tunnetta arvoteta toista tunnetta tärkeämmäksi. Mikäli menetelmä on jo käytössä päiväkodissanne, tarkistathan, että nukke on sukupuolineutraali ja puhut siitä edistämättä sukupuolistereotyyppisiä oletuksia. Jakaessani ryhmää pienempiin osiin, käytänkö ryhmiin jakamisperusteena lasten biologista sukupuolta vai lasten yksilöllisiä ominaisuuksia? Tytöt vs. pojat? Lasten jakaminen ryhmiin heidän biologisen sukupuolensa perusteella vahvistaa lapsille kehittyvää kuvaa sukupuolista toisilleen vastakkaisina, jopa kilpailevina ryhminä. Lapset oppivat orientoitumaan sukupuolisuuteen jännitteisenä asiana, kuvana, jonka tuottavat kuitenkin itse asiassa aikuiset oletuksillaan. Hyväntuulinen naureskelu poikien ja tyttöjen väliselle ystävyydelle, siitä kiusoittelu ja sen erityinen huomioiminen ylläpitää myös kuvaa heteroseksuaalisuudesta toivotuimpana seksuaalisuuden muotona. Sukupuolten välisiin ystävyyssuhteisiin kannustamisen lisäksi kasvattajan on hyvä olla lähellä ja tarkkailla sekaryhmätilanteita kiinnittäen huomiota tilanteisiin, joissa lapset mahdollisesti vahvistavat stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Kasvattaja voi miettiä ja kuulostella aikuisten ja lasten tapoja puhua sukupuolista: sanotaanko esim. tyttöjen nauramisen sijasta hihittävän tai kikattavan? Ovatko pojat puheissa aina vallattomia ja villejä?. Lasten kanssa toimivan aikuisen tulisi välttää tyttöjen ja poikien puhuttelemista ryhminä, sillä tällainen puhetapa pelkistää yksilöiden minuudet osaksi joukkoa. (Henkel & Tomicic 2009) Puhuttelut, joissa sukupuoli määrittää tiettyä lapsiryhmää (esim. nyt tytöt hiljaa! ) saattavat syyllistää myös sellaisia lapsia, jotka eivät ole olleet tilanteessa osallisina. Kutsumalla lasta nimeltä kasvattaja voi korostaa ja kunnioittaa lapsen yksilöllisyyttä. Esimerkkitilanne: Päiväkodin jumppasalissa on meneillään pienryhmän liikuntatuokio. Lapsiryhmän jäsenet ovat keskenään suurin piirtein samanikäisiä ja ryhmässä on yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Tunti on päättymässä ja kasvattaja kehottaa kaikkia lapsia siivoamaan liikuntavarusteet pois. Ryhmän pojat eivät ole kuulevinaan tätä ja ryntäävät kiipeilemään puolapuille. Kasvattaja huutaa heille: No kiipeilkää te vielä vähän aikaa niin me siivotaan nää tyttöjen kans pois!. Leikkiä pidetään lähes kaikissa varhaiskasvatusta käsittelevissä julkisissa dokumenteissa päivähoidon tärkeimpänä elementtinä. Kokopäivähoidossa olevan lapsen päivästä leikin osuus voi olla jopa 80 % (Petäjäniemi & Pokki 2010). Ohjattujen, aikuisten määrittelemien leikkituokioiden määrä ajallisesti on kokopäivähoidossa suhteellisen pieni. Vapaan leikkiajan merkitys lapsen sosiaalistamisessa on siis suuri.

Ohjattujen, aikuisten määrittelemien leikkituokioiden määrä ajallisesti on kokopäivähoidossa suhteellisen pieni. Vapaan leikkiajan merkitys lapsen sosiaalistamisessa on siis suuri. Lasten leikeissä mahdollistuu myös perinteisten sukupuolikuvien toisintekeminen. Kasvattajan tulisi olla sensitiivinen tällaisille tilanteille ja vahvistaa lasta myös silloin, kun tämä ylittää perinteisten sukupuoliroolien rajat. Aikuisen paras tuki tilanteissa, joissa lapsen käsitys omasta sukupuolisuudestaan on vasta kehittymässä, on joskus lapsen kokemuksen sanallistaminen. Sanallistamisen apuna kasvattaja voi käyttää myös leikkimateriaaleja, edellyttäen että tulkitsee niitä sukupuolisensitiivisesti. Tunteelliset monsterit ja rohkeat prinsessat Jo varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2005) todetaan satujen erityinen merkitys lapsen kielelliseen kehitykseen ja maailmankuvan muokkautumiseen. Lapset käyttävät kertomusten sisältöjä ja ihmiskuvia hyväksi rakentaessaan leikkejään ja muodostaessaan käsitystään itsestään toimijana. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi peruskoulukirjojen kuvista keskimäärin 56 % kuvaa miespuolisia ja 34 % naispuolisia hahmoja. 10 % olennoista on sukupuolineutraaleja. (Tainio & Teräs 2010) Folkhälsanin ruotsinkielisille päiväkodeille suuntaamassa tasa-arvoprojektissa päiväkotihenkilökunta kävi läpi päiväkodin lastenkirjojen päähenkilöiden sukupuolijakaumaa. Myös he huomasivat, että maskuliiniset hahmot ovat enemmistössä lastenkirjallisuudessa: 68 % päähenkilöistä esitti miestä tai poikaa, kun taas 32 % hahmoista oli tyttöjä tai naisia. (FH seminaari 20.9.2010) Tasa-arvotyön edistäminen ei vaadi välttämättä päiväkodin koko kirjavaraston uudistamista. Tuttujen tarinoiden kulkua on mahdollista muuttaa vaihtamalla pää- ja sivuhenkilöiden nimiä toisen sukupuolen edustajiksi tai keksiä olennoille uusia ominaisuuksia. Kasvattaja voi keskustella lapsen kanssa sukupuolikuvien historiallisuudesta tyyliin ennen ajateltiin näin, mutta nyt tiedämme, että. Saman toimenpiteen voi toistaa päiväkodissa laulettujen laulujen kohdalla. Mikäli laulujen sanoissa ilmenee stereotyyppisiä kuvailuja sukupuolista, voi kasvattaja toistaa laulun toisin ja kuulostella lasten reaktioita. Lasten ja aikuisten yhteiset keskustelut sukupuolikuvista laulamisen ja kirjojen lukemisen lomassa ovat helppo tapa tehdä konkreettista työtä perinteisten sukupuoliroolien laajentamiseksi.

Sukupuolittuneiden ja lapsia mahdollisesti epätasa-arvoistavien käytäntöjen esiin tuominen ja niistä keskustelu työyhteisössä ovat työtä kohti moniarvoisempaa yhteiskuntaa. Päiväkodin työntekijöiden välisen, aikuisten ja lasten välisen sekä lasten keskinäisen ilmapiirin avartaminen ennaltaehkäisee erilaisuudesta johtuvaa kiusaamista ja viestii lapsille moninaisuuden kunnioittamisesta. Kysyttävää? Lisätietoja antavat: Projektipäällikkö Milla Paumo milla.paumo@naisunioni.fi Projektityöntekijä Reija Katainen reija.katainen@naisunioni.fi p. 044 785 2879 p. 050 550 3072 Naisasialiitto Unioni ry Tutustu hankkeeseen myös Facebookissa! Löydät meidät nimellä: Tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa Lukuvinkkejä: Eidevald, Christian (2011): Anna bråkar! att göra jämställdhet i förskolan. Tukholma: Liber. Franséhn, Emma Sofia (2011): Cool boys and sweet girls? A study about gender roles and children s clothing. Pro gradu -tutkielma Boråsin yliopisto. (pdf- versio internetissä) Henkel, Kristina & Tomicic, Marie (2009): Ge ditt barn 100 möjligheter Istället för 2. Om genusfällor och genuskrux i vardagen. Linköping: Olika Förlag AB Meyer, J. Elizabeth (2010): Gender and Sexual Diversity in Schools. London/ New York: Springer (pdf- versio internetissä) Suortamo M, Tainio L, Ikävalko E, Palmu T, Tani S. toim. (2010): Sukupuoli ja tasa-arvo koulussa. Jyväskylä: PS-Kustannus Ylitapio-Mäntylä Outi (2009): Lastentarhanopettajien jaettuja muisteluja sukupuolesta ja vallasta arjen käytännöissä. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus Ylitapio-Mäntylä Outi, toim. (2012): Villit ja kiltit tasa-arvoista kasvatusta tytöille ja pojille. Jyväskylä: PS-Kustannus

Lähteet: Eidevald, Christian (2011): Anna bråkar! att göra jämställdhet i förskolan. Tukholma: Liber. Eliot, Lise (2010): The Truth about Boys and Girls. Scientific American Mind 21 (2). Sivut 22-29. Folkhälsanin seminaari Hänger mobbning och ojämställdhet ihop? 20.9.2010 Henkel, Kristina & Tomicic, Marie (2009): Ge ditt barn 100 möjligheter Istället för 2. Om genusfällor och genuskrux i vardagen. Linköping: Olika Förlag AB Huuska, Maarit & Karvinen, Marita (2012): Persoona on aina enemmän kuin sukupuoli. Teoksessa: Ylitapio-Mäntylä Outi, toim: Villit ja kiltit. Tasa-arvoista kasvatusta tytöille ja pojille. Jyväskylä: PS- Kustannus. Sivut 31-53. Hyyppä, Markku T. (1995): Sukupuolten kirjo. Helsinki: Yliopistopaino Lapsen oikeuksien sopimus (1991): http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060 Marklund, Liza & Snickare, Lotta (2006): Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. Helsinki: Otava Ojala, Mikko (2009): Varhaiskasvatuksen käytännön kehittäminen reflektion avulla. Teoksessa: Ojala M, Venninen T, Mäkitalo A-R. & Vilpas, B: Löytöretkellä omaan työhön. Kehittämistä ja tutkimusta päiväkodin arjessa. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCAn ja Heikki Waris-instituutin julkaisusarja nro 22. Helsinki: Socca. Sivut 27-36. Paju, Elina (2013): Lasten arjen ainekset. Etnografinen tutkimus materiaalisuudesta, ruumiillisuudesta ja toimijuudesta päiväkodissa. Helsinki: Tutkijaliitto. Petäjäniemi Tuulikki & Pokki, Simo (2010): Selvitys päivähoidon ja varhaiskasvatuksen asemasta valtionhallinnossa. Helsinki: STM, OPM. Suomen perustuslaki (1999): http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 Tainio, Liisa & Teräs, Tiina (2010): Sukupuolijäsennys perusopetuksen oppikirjoissa. Raportit ja selvitykset 2010: 8. Helsinki: Opetushallitus Varhaiskasvatus vuoteen 2020. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007: 72. Helsinki: STM Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, toinen tarkistettu painos 2005. Helsinki: Stakes Värtö, Petteri (2000): Mies vastaa tekosistaan siinä missä nainenkin : maskuliinisuuksien rakentaminen päiväkodissa. Kuopio: Kuopion yliopisto Ylitapio-Mäntylä Outi (2009): Lastentarhanopettajien jaettuja muisteluja sukupuolesta ja vallasta arjen käytännöissä. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus Ylitapio-Mäntylä Outi, toim. (2012): Villit ja kiltit tasa-arvoista kasvatusta tytöille ja pojille. Jyväskylä: PS-Kustannus