FCG Finnish Consulting Group Oy PUDASJÄRVEN KAUPUNKI. Livojoen rantayleiskaava Luontoselvitys

FCG Finnish Consulting Group Oy PUDASJÄRVEN KAUPUNKI Livojoen rantayleiskaava Luontoselvitys 19.1.2012

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 3 (37) SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 3 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 4 2.1 Käytetyt aineistot... 4 2.2 Maastotyöt ja raportointi... 4 2.3 Arvokkaat luontokohteet ja lajisto... 5 3 SUUNNITTELUALUEEN YLEISKUVAUS... 6 3.1 Sijainti... 6 3.2 Kaavoitustilanne ja maankäyttö... 6 4 SUUNNITTELUALUEEN LUONNONOLOSUHTEET... 8 4.1 Ilmasto... 8 4.2 Maa- ja kallioperä sekä topografia... 8 4.3 Pohjavedet... 9 4.4 Vesistöt... 10 4.5 Kasvillisuuden yleispiirteet... 13 4.6 Eläimistön yleiskuvaus... 16 4.6.1 Nisäkkäät... 16 4.6.2 Linnusto... 16 4.6.3 Kalat ja muut vesieläimet... 17 5 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET... 17 5.1 Natura-alueet ja muut suojelualueet... 17 5.2 Uhanalaiset ja arvokkaat lajit... 23 5.3 Luonnon kannalta arvokkaat kohteet... 25 5.3.1 Vesistöt... 26 5.3.2 Suot... 28 5.3.3 Metsät... 28 5.3.4 Niityt... 28 5.3.5 Perinnebiotoopit... 29 6 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE... 30 7 KIRJALLISUUS... 31 LIITTEET: Liite 1: Livojokivarren arvokkaat luontokohteet ja luontotyyppikokonaisuudet Karttaliitteet: Luonto- ja maisemakartat Kartta-aineistot Maanmittauslaitos lupanro 60/MML/11 Maanmittauslaitos lupanro 60/MML/11 Maanmittauslaitos lupanro 60/MML/11 Valokuvat FCG Finnish Consulting Group Oy / Ville Suorsa, Minna Tuomala Lentokuva Vallas Oy

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 3 (37) 1 JOHDANTO Pudasjärven kaupunki on käynnistänyt Livojokivarren rantayleiskaavoituksen syksyllä 2010. Tämä työ on Livojokivarren rantayleiskaavaa tukeva selvitys, joka on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten (MRL 39, 1999/132) mukaisella ja rantayleiskaavoituksen edellyttämällä (MRL 73 ) tarkkuudella. Alueen luonnonolojen esiselvitys eli olemassa olevien tietojen ja suojelualueiden koonti laadittiin syksyllä 2010 kaavatyön aloituksen ympäristö- ja ekologisten vaikutusten arvioimisen pohjaksi. Tähän luontoselvitysraporttiin on koottu esiselvityksen olemassa oleva tieto kaava-alueen luonnon nykytilasta täydennettynä kesän 2011 maastoinventointien tarkemmilla luontotiedoilla. Raportissa kuvataan kaava-alueen luonnon yleispiirteet, maankäytön suunnittelun kannalta huomioitavien arvokkaiden luontotyyppien sekä eläimistöltään ja kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden esiintyminen sekä luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön kannalta huomionarvoiset kohteet. Kaavoitusalueen luonnonolojen selvittämisen tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet sekä luonnonsuojelulain (47 ja 49 ) mukaisen erityisen arvokkaan lajiston mahdolliset esiintymisalueet. Pyrkimyksenä on myös edistää hyvän elinympäristön ja kestävän kehityksen tavoitteita. Luontoselvityksen ovat laatineet FM biologit Aija Degerman, Ville Suorsa ja Minna Tuomala FCG Finnish Consulting Group Oy:n Oulun toimistolta.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 4 (37) 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Suunnittelualueen luonnonolosuhteita ei ole systemaattisesti kartoitettu aiemmin. Pudasjärven turvetuotantoalueiden YVA-menettelyjen aikana on laadittu joitain vedenlaatua tai vesiluontoa koskevia selvityksiä myös Livojoen osalta. Tausta-aineistoa alueen luonnonoloista on koottu ympäristöhallinnon OIVAtietokannasta. Maa- ja kallioperätiedot ovat peräisin Geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) kartta-aineistoista. Ennen maastotöitä selvitettiin alueelta tiedossa oleva uhanalaisten lajien paikkatieto ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (Hertta Eliölajit -tietokanta; Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, 2011). Maastoinventointien yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota mahdollisen uhanalaisen lajiston sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivien mukaisten lajien esiintymiseen niiden potentiaalisten kasvupaikkojen ja elinympäristöjen kautta. 2.1 Käytetyt aineistot Suunnittelualueen luontoselvitysten lähtötiedoiksi kartoitettiin ja hankittiin Livojoen alueelta seuraavat olemassa olevat luonto- ja paikkatietoaineistot: pohjavesialueet (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta) Natura 2000 -verkoston alueet (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta) luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien alueet (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta) Pudasjärven perinnebiotooppikohteet (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus) Hertan Eliölajit -tietokannan uhanalaisten lajien paikkatietoaineistot (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus) Suomen kansainvälisesti (IBA) ja kansallisesti (FINIBA) arvokkaat lintualueet (BirdLife Suomi ja SYKE) Metsähallituksen luontotietoaineisto valtion mailta (Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelut) metsätalouden ympäristötukikohteet (Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskus) Lisäksi muita alueelta olemassa olevia luontotietoja etsittiin mm. kirjallisuudesta. Alueen eläimistön kuvaukset perustuvat yleistietoon lajiemme levinneisyyksistä sekä tietoon niiden elinympäristöjen esiintymisestä suunnittelualueella. Linnuston osalta tukeuduttiin myös Suomen III lintuatlaskartoituksen tietoihin (Valkama ym. 2011). 2.2 Maastotyöt ja raportointi Selvityksen maastoinventoinnit toteutettiin kesä-heinäkuussa 2011, yhteensä kymmenen maastotyöpäivän aikana. Suunnittelualue on hyvin laaja ja sen kaikkien arvokkaiden luontokohteiden löytäminen sekä niiden arvottaminen vaatisi huomattavasti yleiskaavatasoa kattavamman ja tarkemman selvitystyön. Inventoinnit kohdennettiin kartta- ja viistoilmakuvatarkastelun, maa- ja kallioperätietojen sekä uhanalaisen lajiston paikkatietojen pohjalta potentiaalisia luontokohteita sisältäville alueille. Tällaisia maastossa tarkastettuja kohteita olivat mm. joen luonnontilaisen kaltaiset koskipaikat ja sen sivu-uomat, puustoltaan iäkkäämmät kohteet, rantojen tulvaniityt sekä ojittamattomat suokohteet. Tavanomaiset kasvatusmetsät, hakkuut ja taimikot sekä pääosin rakennetut alueet on jätetty käytännössä tarkastelun ulkopuolelle. Tässä raportissa on kuvattu yleispiirteisesti maastoinventoinneissa tarkastettujen alueiden kasvillisuustyypit ja mahdollinen merkittävä lajisto. Lisäksi kuvaillaan yleisesti metsien kasvupaikkatyypit sekä niiden käsittelyaste.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 5 (37) Suunnittelualueella ei selvitetty linnustoa tai muuta siellä esiintyvää eläimistöä, vaan niiden esiintymiseen ja potentiaalisiin elinympäristöihin kiinnitettiin huomiota luontoselvityksen maastotöiden yhteydessä. Raportin liitekartalla on esitetty kaikki olemassa olevat luonnon kannalta arvokkaat alueet (ks. kappale 5). Lisäksi kartoilla esitetään kesän 2011 maastoinventointien aikana löydetyt ja viistoilmakuvatarkastelun perusteella rajatut arvokkaat luontokohteet sekä laajemmat luontotyyppikokonaisuudet, jotka käsitellään tarkemmin tässä raportissa (ks. kappale 5.4). Alueiden arvotuskriteereinä on käytetty niiden edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta, uhanalaisuutta sekä lajiston monimuotoisuutta. Salassa pidettävän uhanalaislajiston esiintymiä ei ole esitetty tarkasti kartoilla, mutta ne on viety kaavoittajan tietoon. 2.3 Arvokkaat luontokohteet ja lajisto Luontotyyppejä suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Luonnontilaisesta poikkeavien luontotyyppien tilaa voidaan tarvittaessa parantaa ennallistamalla niitä. Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää alueen luonnon monimuotoisuutta. Arvokkaita luontokohteita ovat mm. luonnonsuojelualueet, Natura 2000 -verkostoon sisällytetyt alueet ja suojeluohjelmien alueet, luonnonsuojelulaissa luetellut luontotyypit, metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt ja vesilain mukaiset kohteet, uhanalaiset luontotyypit sekä uhanalaisen, silmälläpidettävän tai muuten huomionarvoisen lajiston elinympäristöt. Alueiden arvoa nostaa usein myös niiden toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueina. Luonnonsuojelulaissa (LSL 29 ) on lueteltu merkittäviä luontotyyppejä, jotka ovat lain mukaan suojeltuja. Niiden asema on lainsäädännöllä turvattu, kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvien suunnittelukäytäntöjen mukaisesti huomioitava myös maankäytön suunnittelussa. Kaava-alueen inventoinneissa on huomioitu myös muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meriluoto & Soininen 1998), joita edellä mainitut lait eivät huomioi. Tällaisia kohteita ovat mm. vanhat havu- ja sekapuumetsiköt, vanhat lehtimetsiköt, harjujen paisterinteet, supat, ruohoiset suot, metsäniityt ja hakamaat. Vesilaissa on pilaamis-, muuttamis- ja sulkemiskielto, joka koskee 15 a ja 17 a :ssä lueteltuja kohteita, joita ovat pienet lammet (<1 ha), lähteet, fladat ja kluuvijärvet (<10 ha) sekä luonnontilaiset purot. Kuva 1. Taivallammen sara- ja kortevaltaista rantaa Livojoen alajuoksulla.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 6 (37) Luontotyypeillä on tärkeä merkitys paitsi lajien elinympäristöinä, myös itsenäisenä osana biodiversiteettiä. Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (Raunio ym. 2008). Uhanalaisia luontotyyppejä ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on alueella harvinainen. Uhanalaisia luontotyyppejä esiintyy kaikissa ympäristöissä; rannoilla, metsissä, soilla, tuntureilla ja ihmisen muokkaamissa ympäristöissä. Arvokkaita luontokohteita ovat myös perinnemaisemat, jotka ovat perinteisten maankäyttötapojen synnyttämiä luonto- ja maisematyyppejä. Ne jaetaan perinnebiotooppeihin ja rakennettuihin perinnemaisemiin. Perinnebiotooppeja ovat erilaiset niityt, kedot, ahot, kaskimetsät, hakamaat, nummet ja metsälaitumet. Rakennettua perinnemaisemaa ovat muun muassa historialliset rakennukset ja rakennelmat lähiympäristöineen sekä muinaisjäännökset. Maankäytön suunnittelussa huomioitavia ovat uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät sekä EU:n luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdysalueet. Myös lintudirektiivin liitteen I mukaisten lintulajien esiintyminen tulee huomioida riittävällä tarkkuudella. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu uusimpaan Suomen uhanalaisten lajien Punaiseen kirjaan (Rassi ym. 2010). Uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Näiden lisäksi on luokiteltu silmälläpidettävät (NT) lajit, jotka eivät ole valtakunnallisesti uhanalaisia. Alueellisesti uhanalaiset lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). 3 SUUNNITTELUALUEEN YLEISKUVAUS 3.1 Sijainti Livojoki sijaitsee pääosin Pohjois-Pohjanmaalla Pudasjärven kunnassa. Se saa alkunsa Livojärvestä Lapin läänin puolelta, Posion kunnasta. Livojoen pituus on 133 km ja se virtaa pääosin Pudasjärven kunnan luoteisosissa laskien Iijokeen kaupunkikeskuksen länsipuolella. Livojoki kulkee Sarajärven, Rytingin sekä Livon kylien kautta. Suunnittelualue kattaa jokivarren Iijoesta aina Pudasjärven ja Posion kuntien rajalle saakka. Kaava-alueen kokonaispituus on siten 122 km ja sen pinta-ala on 68 km 2. Suunnittelualue kattaa Livojoen rantaa keskimäärin noin 500 m pääuoman molemmin puolin sekä lisäksi Rytinkijärven ranta-alueen. 3.2 Kaavoitustilanne ja maankäyttö Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuusto on hyväksynyt 11.6.2003 Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan. Ympäristöministeriö vahvisti kaavan 17.2.2005 ja siitä tehdyt valitukset käsiteltiin korkeimmassa hallintooikeudessa 25.8.2006. Kaava on kaikilta osin lainvoimainen. Maakuntakaavassa Livojoen rantayleiskaavan lähialueelle on osoitettu Pärjänsuon ja Sarakylän kyläkeskukset (at) sekä Syötteen matkailun vetovoimaalue / matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealue (mv-2). Livojoki on Livon kylän yläpuoliselta osuudelta osoitettu lohikannan elvytysohjelman ja uhanalaisen eliöstön kannalta arvokkaaksi virtavesistöksi (av). Suunnittelualueelle sijoittuu maakuntakaavassa kahdeksan pohjavesialuetta ja osittain yksi valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluva arvokas harjualue (MY-hs).

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 7 (37) Kaava-alueelle sijoittuu osittain myös Sarajärven kulttuuriympäristö tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue. Tiestön osalta on osoitettu tieliikenteen yhteystarve Repovaaran alueelle. Maakuntakaava on ohjeena yleiskaavoitukselle. Kuva 2. Ote Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavasta.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 8 (37) 4 SUUNNITTELUALUEEN LUONNONOLOSUHTEET 4.1 Ilmasto Pudasjärvi kuuluu pohjoisboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Alueen ilmasto on mantereinen, mille ovat tyypillisiä hyvin suuret vuotuiset lämpötilanvaihtelut. Maaston kohoaminen koillista kohti sekä paikalliset olosuhteet vaikuttavat voimakkaasti sademääriin sekä talven runsaslumisuuteen. Vuoden keskilämpötila Pudasjärven länsiosissa on noin +1,5 C ja laskee koillista kohti ollen Kuusamossa noin -0,5 C. Vuoden kylmimmän kuukauden (tammikuu) keskilämpötila on noin -11-14 C ja lämpimimmän (heinäkuu) 14,5 15,4 C. Sademäärät ovat kunnan alavilla länsiosilla noin 550 650 mm vuodessa, mutta korkeammilla paikoilla lähellä 700 mm. Sateisimpia kuukausia ovat heinä- ja elokuu, kuivimpia helmi huhtikuu. Pudasjärven itä- ja pohjoisosat kuuluvat maamme runsaslumisimpiin alueisiin. 4.2 Maa- ja kallioperä sekä topografia Livojokivarren kallioperä on pääasiassa vanhaa, yli 3100 2500 miljoonaa vuotta vanhaa arkeeista kallioperää. Alueen pääkivilajeja ovat granoidiset gneissit ja migmatiitit sekä niiden sisään sulkeutuvat amfiboliitit. Pudasjärven kaupungin pohjoisosissa arkeeisia kivilajeja leikkaavat terävästi varhaisproterotsooiset diabaasit ja graniitit (Lehtinen ym. 1998). Alueella ei ole kalliopaljastumia. Livojokivarren yleisin maalaji on moreeni, jota peittää paikoin ohut turvekerros. Livojoen laaksossa, jokiuoman lähellä on enimmäkseen karkeaa hietaa, hiekkaa ja soraa jokikerrostumina. Yläjuoksulla, Sarajärven alueella, esiintyy myös hienoa hietaa. Nämä tasaiset tai loivasti jokeen viettävät kentät on osin raivattu pelloiksi ja jokiniityiksi (Johansson ym. 2004). Paikoitellen Livojokivarressa tavataan myös paksuturpeisia maalajeja. Topografialtaan Livojoen alajuoksu on melko alavaa ja tasaista, mutta latvaosiltaan maanpinnan suhteellinen korkeus kohoaa jo yli 200 metriin, lähestyttäessä Koillismaan vaarajaksoa. Livojoen putouskorkeus on 137 m. Kuva 3. Suunnittelualueen pohjoisosassa on suuria korkeuseroja, kuva Repovaaralta.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 9 (37) 4.3 Pohjavedet Suunnittelualueelle sijoittuu yhteensä viisi vedenhankintaan tärkeää pohjavesialuetta (I-luokka): Auralankangas-Riekinkangas (11615114), Nissinkangas (11615157), Penikkakangas (11615117), Uhkakangas (11615141) ja Hylkilampi (11615125A) (kuva 4, taulukko 1). Suunnittelualueelle sijoittuu tai siihen rajoittuu lisäksi yksi vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue (IIluokka) sekä kahdeksan muuta pohjavesialuetta (III-luokka). Kuva 4. Suunnittelualueelle ulottuvat tai sitä sivuavat pohjavesialueet.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 10 (37) Taulukko 1. Livojokivarren pohjavesialueet lueteltuna alavirrasta lukien (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta). Nimi Numero Alueluokka Muodostumisalueen pinta-ala (km 2 ) Kokonaispinta-ala (km 2 ) Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä (m 3 /d) Auralankangas- Riekinkangas 11615114 I 3,77 6,13 3200 Nissinkangas 11615157 I 0,08 0,25 50 Penikkakangas 11615117 I 0,20 0,77 120 Jakunkangas 11615151 III 0,73 1,54 500 Juominkiharju 11615142 III 0,32 0,94 200 Uhkakangas 11615141 I 0,23 0,51 120 Seipikangas 11615140A II 1,39 2,97 1200 Autiolampi 11615139 III 0,21 0,61 150 Rytinki 11615137 III 2,22 3,40 1500 Murtoselkä 11615128 III 0,73 1,39 500 Nuorunka 11615126 III 0,44 1,49 300 Hylkilampi 11615125A I 0,55 0,84 300 Kilsikangas- Isokivenkangas 11615501 III 5,77 8,39 4500 Koirakangas 12614141A III 0,43 0,70 250 4.4 Vesistöt Suunnittelualue sijoittuu kokonaisuudessaan Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueelle (VHA4) ja Iijoen valuma-alueelle (61) ollen Iijoen toiseksi suurin sivujoki. Livojoen valuma-alue (61.5) jakaantuu edelleen yhdeksäksi toisen jakovaiheen alueeksi, joista kaava-alue sijoittuu pääosin Livojoen alaosan alueelle (61.51), Livojoen keskiosan alueella (61.52) sekä Livojärven alueelle (61.53) (kuva 5). Livojoen valuma-alueen kokonaispinta-ala on 2252 km 2 ja järvisyysprosentti 3,2. Livojoella on putouskorkeutta yhteensä noin 137 m. Jokityypiltään Livojoki luokitellaan suureksi kangasmaiden joeksi (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta). Jokityyppi vastaa luontotyyppiä keskisuuret havumetsävyöhykkeen joet, joka on luokiteltu koko maassa silmälläpidettäväksi (NT) ja vaarantuneeksi (VU) Etelä-Suomen alueella (Raunio ym. 2008), mihin Livojoen alaosa kuuluu. Livojoen suurin järvi on Rytinkijärvi. Suurimpia Livojokeen laskevia jokia ovat Pärjänjoki, Nuorunkajoki, Kouvanjoki ja Mäntyjoki. Livojoki meanderoi hienojakoisen maa-aineksen keskellä, minne on muodostunut useita juoluoita eli makkarajärviä. Alaosaltaan Livojoki virtaa paikoitellen melko rauhallisesti, mutta joen yläjuoksulla on runsaasti koskia.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 11 (37) Kuva 5. Suunnittelualueen sijoittuminen Livojoen valuma-alueelle. Livojoen alaosan Hanhikoskella on valtakunnallinen virtaamahavaintopaikka. Vuosien 1980 2010 havaintojen perusteella keskivirtaama Hanhikoskessa on 26 m 3 /s. Hanhikosken havaintoihin perustuen keskivirtaama Livojoen alaosalla on 29 m 3 /s. Vähäisestä järvisyydestä johtuen virtaaman vaihtelut Livojoessa ovat hyvin suuria. Keskiylivirtaama (MHQ) Livojoen alaosalla on 89 m 3 /s ja ylivirtaama (HQ) 433 m 3 /s. Keskialivirtaama on 8,4 m 3 /s ja alivirtaama 4 m 3 /s. (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta) Laajaan biologiseen, fysikaalis-kemialliseen sekä hydrologis-morfologiseen aineistoon perustuva Livojoen ekologinen kokonaisluokka on erinomainen. Fysikaalis-kemialliset tekijät (veden laatu) ilmentävät hyvää tai erinomaista tilaa. (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta)

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 12 (37) Kuva 6. Näkymää Rytingistä, Livojoen ylittävältä sillalta Seipikankaan suuntaan. Livojoen vesi on humuspitoista ja rautapitoisuudet ovat olleet korkeita johtuen valuma-alueen suomaista. Kemiallinen hapen kulutus on ollut 2000-luvulla Livojen alaosan Kyngäksen havaintopaikalla keskimäärin 13 mg/l ja rautapitoisuus 1155 µg/l. Fosforipitoisuudet ovat olleet selvästi Suomen virtahavaintopaikkojen keskiarvopitoisuutta matalampia. Myös typpipitoisuudet ovat olleet matalia, ilmentäen karua, erinomaisessa tilassa olevaa vesistöä. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut 2000-luvulla keskimäärin 25 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 324 µg/l. (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta) Livojoen valuma-alue on suurimmaksi osaksi rakentamatonta metsämaata. Valuma-alueella ei ole tällä hetkellä lainkaan turvetuotantoa, mutta sinne on suunnitteilla useita turvetuotantohankkeita. Asutus ja maatalousmaat ovat keskittyneet Livojoen ja suurimpien järvien rannoille. Livojokea on aikanaan perattu voimakkaasti uiton tarkoituksiin, mutta uittosääntöjen kumoamisen jälkeen lähes kaikki joen virtapaikat on kunnostettu ja kuivilleen jääneet sivu-uomat vesitetty. Livojoki on vesivoiman suhteen rakentamaton ja se kuuluu Iijoen vesistön keski- ja yläosan koskiensuojelulailla (35/1987) suojeltuihin vesistöihin. Koskiensuojelulaki sisältää 53 erillistä suojelukohdetta eli yksittäistä koskea, jokiosuutta tai vesistöaluetta. Koskiensuojelulain 1 :n kohdan 40 mukaan uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää vesilaissa tarkoitettua lupaa Iijoen vesistön keski- ja yläosassa. Hallituksen esityksessä koskiensuojelulaiksi on todettu, että suojeltavaan alueeseen sisältyvät Iijoen pääuoma sivuvesistöineen Taivalkosken kunnassa sijaitsevalta Jokijärveltä Yli-Iin kunnassa sijaitsevalle Haapakoskelle, Kostonjoki Iijoesta Kostonjärven säännöstelypadon alapuolelle sekä Livojoki (Häkkinen ym. 2005). Rytinkijärvi sijaitsee Livojen keskiosan alueella Rytinkijärven alueella (61.522 bif.). Rytinkijärven pinta-ala on 98,9 ha, ja se saa vetensä pääosin järven itäpuolelta laskevista ojista, jotka saavat alkunsa valuma-alueen itäosista Syötteen kansallispuiston alueelta. Rytinkijärven Valuma-alue on suurelta osin rakentamatonta, mutta järven rannoilla on vapaa-ajan asutusta ja jonkin verran vakituista asutusta sekä peltomaita. Kansallispuistoaluetta lukuun ottamatta valuma-alue on pääosin ojitettua suo- ja metsämaata. Rytinkijärvi on tyypiltään matala humusjärvi (Mh) ja toissijaiselta tyypiltään pieni humusjärvi (Ph). Järven ekologista tilaa ei ole luokiteltu. Vuosien 1975 2000 vedenlaatuhavaintojen (n=31) mukaan järven kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 24 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 304 µg/l ja klorofylli-a pitoisuus 5,5 µg/l. Kemiallinen hapen kulutus on ollut keskimäärin 11 mg/l, rautapitoisuus 1025 µg/l ja väriluku 95 mg Pt/l. Järven ph on vaihdellut välillä 6,2 7,2. (OIVA- ympäristö- ja paikkatietokanta).

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 13 (37) Kuva 7. Rehevää rantametsää Livojoen alajuoksulla Taivallammen kohdalla. 4.5 Kasvillisuuden yleispiirteet Livojoki kuuluu alaosiltaan keskiboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeen Pohjanmaan lohkoon, keskiosiltaan pohjoisboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen Peräpohjolan lohkoon ja latvaosiltaan pohjoisboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen Kainuun Kuusamon lohkoon. Suokasvillisuuden aluejaossa Livojoki kuuluu Pohjois-Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen. Alueen metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia kangasmetsiä ja metsäkasvillisuus on melko karua. Jokivarren metsienkäsittely on talousmetsäalueille tavanomaista ja metsäojituksen vaikutukset ulottuvat osin myös Livojoen pääuomaan saakka, joka kuitenkin on pääosin luonnontilainen tai sen kaltainen. Jokivarteen on jätetty metsänuudistusalojen kohdalla pääosin riittävä puustoinen suojavyöhyke. Jokivarressa sekä järvien ja lampien rannoilla kasvillisuus on muuta aluetta rehevämpää ja rannoilla esiintyy lehtipuuvaltaisia metsiä (kuvat 7 ja 8). Valtion metsien avohakkuut saivat 1960- ja 1970-luvuilla runsaasti kielteistä julkisuutta. Pudasjärven ja Posion rajamailla sijaitseva nk. Osaran aukea oli kooltaan 20 000 hehtaaria, ja se sijoittuu osittain Livojoen pohjoisosan alueelle. Tämä selittää hyvin alueen metsien yksipuolista rakennetta, ja koska alueet ovat voimakkaassa metsätalouskäytössä, sieltä puuttuvat lähes kokonaan vanhat ja varttuneemmat metsät. Kuva 8. Livojoen rantaa suunnittelualueen pohjoisosassa Karjalaisen kosken kohdalla (Lentokuva Vallas Oy). Kuvasta on selvästi nähtävissä joen perkauksen ja suoristamisen vaikutukset.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 14 (37) Kuva 9. Suunnittelualueelle tyypillistä kuivaa mäntykangasta Jakunkankaalla. Kuva 10. Suunnittelualueen metsät ovat pääasiassa voimakkaassa metsätalouskäytössä, kuva Isonkivenkankaalta. Kuva 11. Livojoen tuntumassa esiintyy paikoin myös rehevämpiä metsätyyppejä, kuva Rytinkikoskien alueelta.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 15 (37) Kuva 12. Vastasuo on laaja avosuo Livon kylän pohjoispuolella. Pudasjärvellä soiden osuus pinta-alasta on suuri, ja alueen suot kuuluvat aapasuoyhdistymätyyppiin. Alueen suot ovat suhteellisen matalia (Hänninen & Hyvärinen 1990), ja suurin osa niistä on ojitettu. Suotyypeistä rämeet ovat yleisimpiä. Livojoen tuntumassa on useita laajoja ojittamattomia avosuoalueita, jotka ovat linnustollisesti merkittäviä kohteita. Livojoen ympärillä on myös useita Natura-alueita, jotka kuuluvat myös soidensuojeluohjelmaan. Joen luontaiset tulvat pitävät saarten ja alavien rantojen niittyjä avoimina. Aikoinaan jokivarren luonnonniittyjä on niitetty karjan rehuksi, ja Pudasjärvellä parhaat niityt olivatkin jokien ja purojen varsilla. Livojoessa on muutamin paikoin hiekkarantaisia osuuksia. Joen rannat ovat enimmäkseen jyrkkäpiirteisiä törmiä, mutta erilaisten rantatyyppien monipuolinen vaihtelu lisää joen ekologista monimuotoisuutta. Rehevimmille paikoille jokivarteen sekä järvien rannoille ja soille on aikoinaan raivattu peltoja. Avoimia viljelykäytössä olevia laajempia peltoalueita on Sarajärven, Nuorungan, Suvannonkylän, Yli-Livon, Livon ja Ala-Livon kylien alueella ja pienempiä peltoalueita on koko jokivarren alueella. Pellot ja niityt ovat käytön loputtua osin pensoittuneet ja metsittyneet luontaisesti tai ihmisen toimesta. Alueen kulttuurivaikutteista maisemaa edustaa Aittojärven Kynkään valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, joka on Pohjois-Pohjanmaan nevalakeudelle tyypillistä järvenrantojen ja jokivarsien asutusta vähäisine viljelyksineen. Kuva 13. Avointa jokivarren viljelysmaisemaa Suvannon kylän eteläpuolella.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 16 (37) Kuva 14. Livojoki sijaitsee poronhoitoalueella ja poro onkin alueen näkyvin nisäkäs. 4.6 Eläimistön yleiskuvaus Kaava-alue sijoittuu kokonaisuudessaan Oulun Pohjanmaan (Oba) eliömaantieteelliselle alueelle. 4.6.1 Nisäkkäät Livojokivarren nisäkäslajisto koostuu pääosin alueellisesti tavanomaisesta nisäkäslajistosta, jonka runsaimpia lajeja ovat mm. metsäjänis, kettu, hirvi sekä useat eri pikkunisäkäslajit. Kesällä 2011 alueen myyräkannat olivat erittäin korkealla. Laajojen ja rauhallisten metsäisten seutujen vuoksi alueella esiintyy myös suurpetoja, joista yleisin on karhu. Koko Livojoen suunnittelualue kuuluu poronhoitoalueeseen. 4.6.2 Linnusto Livojoen alueella levittäytyvät Pohjois-Pohjanmaalle ja Pudasjärvelle luonteenomaiset laajat metsä- ja aapasuoalueet sekä paikoin jokivartta kirjavoivat peltolaikut. Alueen linnusto koostuu pääosin näille elinympäristöille tyypillisistä ja yleisistä lajeista. Edellisen valtakunnallisen lintuatlaskartoituksen mukaan alueen eteläosissa pesivän maalinnuston keskimääräinen tiheys on 125 150 paria / km 2, mutta linnuston tiheys laskee pohjoista kohti ollen alueen pohjoisosissa 100 125 paria / km 2 (Väisänen ym. 1998). Suomen III lintuatlaksen mukaan suunnittelualueelle ulottuvilla lintuatlasruuduilla on havaittu yhteensä 124 lintulajia, joista 95 lajia on tulkittu varmasti tai todennäköisesti pesiviksi (Valkama ym. 2011). Suunnittelualueen linnustollisesti arvokkaimpia kohteita ovat luonnontilaiset ja rimmikkoiset aapasuot sekä Sarajärven Ihmelammen rehevä lintuvesikokonaisuus, jotka on arvotettu myös kansallisesti arvokkaiksi lintualueiksi eli FINIBA-alueiksi (kuva 18). Suoalueilla pesii arvokas ja monilajinen kahlaajalajisto, joita lähistöllä pesivät muuttohaukat saalistavat. Sarajärven Ihmelammen alue on alueellisesti arvokas vesilintujen pesimäalue. Livojoen ja siihen laskevien purojen rehevämmät varsimetsät kasvattavat elinympäristöjen monipuolisuutta ja lintujen monimuotoisuutta ympäristön karumpiin metsiin ja suovaltaisiin alueisiin verrattuna. Jokivarren peltoalueilla ja ihmisen läheisyydessä pesii myös kulttuurivaikutteisille alueille tyypillisiä lintulajeja. Suunnittelualuetta ympäröivillä laajoilla ja suhteellisen rauhallisilla metsäalueilla pesii myös suojelullisesti arvokkaita petolintuja, kuten maakotkia. Luontoselvityksen yhteydessä havaitut lintulajit olivat suurimmilta osin alueellisesti yleisiä ja runsaita metsälintulajeja. Alueella havaittiin kohtalaisen runsaasti metsäkanalintuja, joista yleisimmin havaittiin teeren, metson ja pyyn poikueita. Livojokivarren korpimaisilla osilla sekä soiden reuna-alueilla,

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 17 (37) varsinkin keski- ja yläjuoksulla, havaittiin melko yleisesti pohjansirkkuja, joka on voimakkaasti taantunut laji ja luokiteltu vaarantuneeksi (VU) viimeisimmässä uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010). Joen yläjuoksulla, Repovaaran lounaispuolella (ks. kansikuva), havaittiin laulava lapinuunilintu, joka on Pohjois- ja Itä-Suomen harvalukuinen pesimälaji. 4.6.3 Kalat ja muut vesieläimet Livojoki on Iijoen arvokkaimpiin kuuluvia sivujokia mm. hyvän kalakantansa vuoksi. Livojoki on tunnettu kalastuskohde runsaine koskineen, missä pääsaalislajit ovat harjus, taimen ja kirjolohi. Joen kalakantoja tuetaan poikasistutuksin. Livojoki kuuluu osana Vaelluskalat palaavat Iijokeen 2008 2010 hankkeeseen, missä lohia ja meritaimenia on siirretty Iijoen voimalaitosten yläpuolelle tavoitteena palauttaa jokiin niiden luontainen jalokalakanta. Alustavien tulosten mukaan Livojoelta onkin jo löydetty siellä kuteneiden lohien poikasia (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011). Joessa lisääntyvä lohikalakanta edesauttaa myös jokihelmisimpukan lisääntymistä alueella. Livojoessa, varsinkin sen yläosalla, on suhteellisen vahva jokihelmisimpukkaeli raakkukanta. Jokihelmisimpukkaa on käsitelty tarkemmin kappaleessa 5.2. 5 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 5.1 Natura-alueet ja muut suojelualueet Syötteen Natura-alue (FI03828) sijaitsee lähimmillään noin 2,3 km etäisyydellä suunnittelualueesta (kuva 16). Natura-alue on kooltaan 18796 ha ja se on suojeltu luonto- (SCI, Sites of Community Importance) ja lintudirektiivin (SPA, Specially Protected Area) perusteella. Syötteen Natura-aluerajaukseen sisältyvät myös seuraavat, suunnittelualueen läheisyyteen sijoittuvat suojelualueet tai suojeluohjelmien alueet: Syötteen kansallispuisto (KPU110033), Syöte Salmitunturin IBA ja FINIBA -alue (FI029) sekä Syötteen vanhojen metsien suojelualue (AMO110207) (kuvat 17 ja 18). Syötteellä sijaitsee alueellisesti arvokas vanhojen metsien ketju, jolla on pituutta noin 25 km. Syötteen alueen metsät ovat pääosin lakialueen kuusikoita, mutta eteläisemmillä ja alavammilla osilla lajistossa esiintyy myös eteläisempiä piirteitä. Syötteellä kasvavat Suomen eteläisimmät tunturikasvit, kuten esim. riekonmarja. Alueella esiintyy myös lehtoja ja lettoja sekä ultraemäksisiä kallioita. Syötteen alue on myös merkittävä retkeily- ja virkistysalue. Natura-alueen suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin luontotyypit ovat pikkujoet ja purot (<1 %), lehdot (<1 %), humuspitoiset lammet ja järvet (<1 %), luonnonmetsät (60 %), aapasuot (25 %), silikaattikalliot (<1 %), kalkkikalliot (<1 %), vaihettumissuot ja rantasuot (1 %), kalkkilammet ja järvet (<1 %), puustoiset suot (5 %), kosteat suurruohoniityt (<1 %), runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (<1 %), alavat niitetyt niityt (<1 %), vuoristojen niitetyt niityt (<1 %), lähteet ja lähdesuot (<1 %) ja letot (1 %). Suojeluperusteissa mainitut lintudirektiivin liitteen I linnut ovat helmipöllö, kapustarinta, kurki, liro, metso, palokärki ja pyy. Lisäksi alueen suojeluperusteissa mainitaan yksi laji, jonka tarkemmat tiedot ovat salassa pidettäviä. Suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin liitteen II lajit ovat ilves, liitoorava, karhu, saukko, lapinleinikki ja lettorikko. Kaakkurinrimpien Natura-alue (FI1103824) sijoittuu lähimmillään noin 200 m etäisyydelle suunnittelualueesta (kuva 16). Alue on kooltaan 91 ha ja sen aluetyyppi on SCI/SPA. Kaakkurinrimpien Natura-aluerajaukseen sisältyvät kokonaan tai osittain myös Kaakkurinrimpien soidensuojeluohjelman

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 18 (37) kohde (SSO110420) sekä Suomen linnustollisesti arvokkaisiin alueisiin kuuluva Livojoen alajuoksun soiden FINIBA-alue (810325) (kuvat 17 ja 18). Kaakkurinrimmet on karu keidassuo, joka kuuluu Karhusuon ja Kaakkurinrimpien muodostamaan laajempaan suokokonaisuuteen. Alueen keskeisimmällä kohdalla on linnustoltaan monipuolista runsasallikoista suota ja alueen itäosassa sijaitsevan suorantaisen Iso Kataisen ympäristössä on paikoin melko märkiä sekä karuja soita. Alueen suolinnusto on edustava ja monipuolinen, ja alueella pesii yhteensä noin 20 lajia vesilintuja ja kahlaajia. Natura-alueen suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin luontotyypit ovat keidassuot (91 %) sekä humuspitoiset lammet ja järvet (3 %). Lintudirektiivin liitteen I lajeista suojeluperusteissa mainitaan kaakkuri, kalatiira, kapustarinta, kuikka, kurki, laulujoutsen, liro, mehiläishaukka, metso, palokärki, sinisuohaukka, suokukko, suopöllö ja vesipääsky. Lisäksi alueen suojeluperusteissa mainitaan yksi laji, jonka tarkemmat tiedot ovat salassa pidettäviä. Soininsuon Kapustasuon Natura-alue (FI1103804) sijoittuu lähimmillään noin 1,6 km etäisyydelle kaava-alueesta (kuva 16). Natura-alue on kooltaan 2491 ha, ja sen aluetyyppi on SCI/SPA. Soininsuon Kapustasuon Naturaaluerajaukseen sisältyvät kokonaan tai osittain myös Soidinsuon ojitusrauhoitusalue, joka on soidensuojeluohjelman kohde (SSO110445), Soininsuon soidensuojelualue, joka kuuluu valtion mailla oleviin luonnonsuojelualueisiin ja soidensuojelualueisiin (SSA110099) sekä Livojoen alajuoksun soiden FINIBAalue (kuvat 17 ja 18). Alueella edustavimmilla rimpisillä aapasoilla pesii arvokas linnusto ja alueella on runsaasti uhanalaisia lintu- ja kasvilajeja. Soininsuo on Pohjois-Pohjanmaan laajimpia rimpisiä avosoita ja Kapustasuo on edustava avoin ja karu aapasuo. Alueella esiintyy paikoin myös runsasruohoista lettonevaa, hienoja luhtia ja tulvaniittyjä. Kapustalammen pohjoispuolella on kasvillisuudeltaan mielenkiintoinen lähde. Natura-alueen suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin luontotyypit ovat humuspitoiset lammet ja järvet (1 %), pikkujoet ja purot (<1 %), keidassuot (2 %), vaihettumissuot ja rantasuot (<1 %), lähteet ja lähdesuot (<1 %), letot (<1 %) sekä aapasuot (87 %). Suojeluperusteissa mainitut lintudirektiivin liitteen I linnut ovat ampuhaukka, kalatiira, kapustarinta, kurki, laulujoutsen, liro, mehiläishaukka, metso, palokärki, pohjantikka, sinisuohaukka, suokukko, suopöllö ja vesipääsky. Lisäksi alueen suojeluperusteissa mainitaan yksi laji, jonka tarkemmat tiedot ovat salassa pidettäviä. Kaahlo-ojan Susisuon Natura-alue (FI1103814) sijoittuu lähimmillään noin 3,3 km etäisyydelle suunnittelualueesta (kuva 16). Natura-alue on kooltaan 1851 ha ja sen aluetyyppi on SCI. Kaahlo-oja (860 ha) kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan (AMO110145) (kuva 17). Kaahlo-ojan metsät ovat luonnontilaisia mänty- tai kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on paikoin runsaastikin lahopuuta. Alueen suot ovat enimmäkseen luonnontilaisia karuja rämeitä ja nevoja, mutta purojen varsilla on myös runsaslahopuisia korpia. Susisuo on edustava aapasuo, jonka keskeisillä osilla sijaitsee laaja koivulettoalue ja itäosassa on rinnesoita. Kaahlo-oja Susisuo on alueellisesti poikkeuksellisen laaja yhtenäinen metsä- ja suoalue. Natura-alueen suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin luontotyypit ovat pikkujoet ja purot (<1 %), aapasuot (60 %), vaihettumissuot ja rantasuot (7 %), keidassuot (10 %), luonnonmetsät (10 %), letot (3 %) sekä puustoiset suot (10 %). Suojeluperusteissa mainitut lintudirektiivin liitteen I linnut ovat ampuhaukka, kapustarinta, kurki, laulujoutsen, liro, suokukko ja vesipääsky. Luontodirektiivin liitteen II lajeista alueen suojeluperusteissa mainitaan lettorikko. Ruosuo Isosuon Natura-alue (FI1103809) sijoittuu lähimmillään noin 2,5 km etäisyydelle kaava-alueesta (kuva 16). Natura-alue on kooltaan 508 ha ja sen aluetyyppi on SCI/SPA. Ruosuolla on monipuolinen linnusto, mihin kuuluu useita uhanalaisia lajeja. Edustavat rimpinevat, luhtaiset suotyypit sekä lähteiset lettonevat ovat alueelle tyypillisiä. Suon rehevimmillä osilla kasvaa

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 19 (37) vaateliasta kasvilajistoa. Isosuo on erillinen ojitusalueen avulla Ruosuosta erotettu märkä ja osin keidassuomainen karu suo. Natura-alueen suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin luontotyypit ovat humuspitoiset lammet ja järvet (5 %), keidassuot (10 %), lähteet ja lähdesuot (<1 %) sekä aapasuot (83 %). Suojeluperusteissa mainitut lintudirektiivin liitteen I linnut ovat kapustarinta, kuikka, kurki, liro, laulujoutsen, metso, pohjantikka, sinisuohaukka, suokukko ja uivelo. Lisäksi alueen suojeluperusteissa mainitaan yksi laji, jonka tarkemmat tiedot ovat salassa pidettäviä. Seipikankaan Natura-alue (FI1103800) sijoittuu osittain kaava-alueelle (kuvat 15 ja 16). Natura alue on kooltaan 314 ha ja sen aluetyyppi on SCI. Natura-aluerajaukseen sisältyy myös harjujensuojeluohjelman kohde Seipikangas (HSO110111), joka on esitetty maakuntakaavassa merkinnällä arvokas harjualue (MY-hs). Natura-alueella ovat myös soidensuojeluohjelman kohde Seipikankaan korpi (SSO110442) sekä yksityisten mailla olevat luonnonsuojelualueet Martanmäen luonnonsuojelualue (YSA118356) ja Seipikankaan luonnonsuojelualue (YSA117714) (kuvat 17). Seipikangas on soiden ympäröimä erikoinen harjumuodostuma, jonka deltamaisten liepeiden kainaloissa on useita lampia ja tihkupintoja sekä keskiravinteinen lähde. Seipikankaan korvessa on luhtaisia ja lähteisiä nevoja sekä Livojokivarren tulvaniittyjä. Natura-alueen suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin luontotyypit ovat humuspitoiset lammet ja järvet (5 %), lähteet ja lähdesuot (<1 %), vaihettumissuot ja rantasuot (20 %) sekä puustoiset suot (15 %). Suojeluperusteissa mainitaan lisäksi luontodirektiivin liitteen II laji lettorikko. Suomen tärkeisiin lintualueisiin kuuluva Ihmelampi Sarajärvi (FINIBA, 810021) sijoittuu lähimmillään noin 0,7 km etäisyydelle kaava-alueesta. Alue on kooltaan 278 ha. Ihmelampi-Sarajärvi on keskikokoinen, rehevöitynyt peltojen, metsien ja soiden ympäröimä järvi. Kuva 15. Seipikankaan Natura-alue ulottuu osin suunnittelualueelle Rytingin länsipuolella.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 20 (37) Kuva 16. Kaava-alueelle ulottuvat tai sen läheisyyteen sijoittuvat Natura-alueet.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 21 (37) Kuva 17. Kaava-alueelle ulottuvat tai sen läheisyyteen sijoittuvat luonnonsuojeluohjelmien alueet sekä muut luonnonsuojelualueet.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 22 (37) Kuva 18. Kaava-alueelle ulottuvat tai sen läheisyyteen sijoittuvat kansainvälisesti tärkeät (IBA) ja kansallisesti tärkeät lintualueet (FINIBA).

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 23 (37) 5.2 Uhanalaiset ja arvokkaat lajit Uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen uhanalaisten lajien Punaiseen kirjaan 2010 (Rassi ym. 2010), joka on laadittu IUCN:n uuden uhanalaisuusluokituksen ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille arvioiduille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi niiden elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia. Alueellisesti uhanalaisten lajien (Rassi ym. 2001) osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osaalueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). EU:n luontodirektiivin liitteissä II ja IV (a) luetellaan yhteisön tärkeänä pitämiä eläin- ja kasvilajeja, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, jolloin niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain nojalla (LSL 49 ) kiellettyä. EU:n lintudirektiivin liitteessä I luetellaan erityistä suojelua edellyttäviä luonnonvaraisia lintulajeja, joiden suojelua ja elinympäristöjen säilymistä direktiivi turvaa. Lajien suojelemiseksi EU:n jäsenmaiden on osoitettava erityisiä suojelualueita (SPA = Specially Protected Areas) eli lintudirektiivin perusteella suojeltuja Natura-alueita. Maankäytön suunnittelussa tulee lisäksi huomioida myös etenkin erityisesti suojeltavien eliölajien (LsL 46 ja 47 ) esiintymät. Jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) eli raakku on erittäin uhanalainen (EN) laji, ja se kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteen II mukaisiin lajeihin. Puhtaissa ja luonnontilaisissa virtavesissä elävän jokihelmisimpukan pääasiallisiksi uhiksi on lueteltu vesirakentaminen, jokien perkaukset ja ruoppaukset sekä muut uomaa tai virtaamaa muuttavat toimet, isäntäkalojen väheneminen tai häviäminen esimerkiksi jokien patoamisen vuoksi, metsien ja soiden ojitukset sekä vesien likaantuminen tai rehevöityminen. Merkittävin lajin uhanalaistumiseen vaikuttanut syy oli helmenpyynti, joka loppui lajin rauhoittamiseen vuonna 1955 (Rassi ym. 2010). Raakkua on pyydetty mm. Livojoen Kynkäänlammella ja sen alapuolisilla alueilla (Iijoen suojeluyhdistys 2008). Livojoella jokihelmisimpukkaa esiintyy paikoitellen joen keskijuoksulla, mutta vahvin kanta on joen yläjuoksulla. Jokihelmisimpukan esiintyminen joessa indikoi hyvää vedenlaatua ja joen luonnontilaisuutta. Raakku reagoi herkästi veden laadun, kiintoainekuormituksen, virtauksen ja pohjan laadun muutoksiin. Purotaimen on välttämätön raakun lisääntymiskierrossa, koska sen toukkavaiheet, eli glokidiot talvehtivat kalan kiduksissa. Raakun ja taimenen esiintyminen on otettava huomioon kaikessa toiminnassa, joka voi vaikuttaa vesistön kuntoon ja veden laatuun. Jokihelmisimpukan tarkemmat esiintymistiedot ovat viranomaisen julkisuudesta annetun lain (621/1999, 24, 1 mom.) nojalla salassa pidettäviä, koska tiedon julkisuus saattaisi vaarantaa kyseisten lajien suojelua. Tiedot on kuitenkin viety kaavoittajan ja viranomaisten tietoon. Lettorikko (Saxifraca hirculus) on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) lajiksi, ja se kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV (a) mukaisiin lajeihin. Lettorikon kasvupaikkoja ovat ravinteikkaat letot ja lähteiden liepeet. Sen elinympäristöjen määrä ja levinneisyysalue ovat supistuneet. Lajia uhkaavat ojitus ja turpeenotto sekä vesien rakentaminen, jotka vaikuttavat kasvupaikkojen vesitalouteen. Livojoella lettorikkoa esiintyy joen yläjuoksun soilla. Silmälläpidettäviä kasvilajeja (NT) ovat alueella esiintyvät ahonoidanlukko, ahdinsammal ja tulvasammal. Ahonoidanlukko (Botrychium multifidum) kasvaa hiekkaisilla laidunkedoilla ja niityillä. Sen voi löytää myös vanhoilta pihoilta, peltojen laidoilta, tienvarsiniityiltä, rantatörmistä ja pensaikoista. Ahdinsammalen (Platyhypnidium riparioides) kasvupaikkoja ovat kosket, joet ja purot. Se kasvaa kiviin tai puunjuuriin kiinnittyneenä vesirajassa tai veden alla. Ahdinsammalen kasvupaikkojen vähenemiseen ja heikkenemiseen ovat

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 24 (37) vaikuttaneet ojitukset, purojen perkaamiset, vesistörakentaminen ja vesistöjen rehevöityminen. Tulvasammal (Myrinia pulvinata) kasvaa purojen ja jokien varsilla ajoittain tulvan alle jäävien lehtipuiden ja pensaiden sedimentin peittämillä rungoilla. Tulvasammalen elinympäristöt ovat vähentyneet vesien säännöstelyn ja koskien perkauksen sekä rantojen raivauksen takia. Kuva 19. Kullero Alueellisesti uhanalaisista (RT) putkilokasvilajeista alueella esiintyy pulskaneilikka (Dianthus superbus), siniyökönlehti (Pinguicula vulgaris) ja kullero (Trollius europaeus). Pulskaneilikan kasvupaikkoja ovat jokien hiekka- ja sorarannat, rantaniityt, kallionpenkereet, kuivat kyläkedot, tienvarret ja pientareet. Siniyökönlehti kasvaa lettomaisilla soilla, kosteilla niityillä, lähteikköjen laiteilla ja rannoilla. Siniyökönlehden vähenemiseen ovat vaikuttaneet ojitukset. Kulleron kasvupaikkoja ovat tulvapensaikot ja joenvarsiniityt. Kulleroa on käytetty myös koristekasvina, joten sitä voi esiintyä myös puutarhakarkulaisena pihoilla ja pelloilla. Pulskaneilikka, siniyökönlehti ja kullero ovat levinneisyydeltään pohjoisia kasvilajeja. Alueellisesti uhanalaisista sammalista (RT) alueella esiintyy viitasammal, rosopurosammal ja purokorvasammal. Viitasammal (Leskea polycarpa) kasvaa jokivarsissa tulvanalaisissa rantametsissä ja pensaikoissa puiden ja pensaiden sedimentin peittämillä rungoilla, joskus kivillä ja lahopuulla. Kanta on Etelä-Suomessa elinvoimainen. Rosopurosammal (Hygrohypnum duriusculum) kasvaa purokivillä ja kallioilla upoksissa ja joskus vesirajassa, ja sen kanta on taantunut etelässä vesien rakentamisen ja likaantumisen vuoksi. Purokorvasammal (Jungermannia exsertifolia subsp. cordifolia) kasvaa purotai lähdekivillä virtaavissa vesissä, ja sen levinneisyys on painottunut Skandinaviassa etelä- ja keskiosiin. Muuttohaukka (Falco peregrinus) on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi, minkä lisäksi se luetaan EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja se on säädetty Suomen luonnonsuojelulain ja -asetuksen perusteella erityistä suojelua vaativien lajien joukkoon. Muuttohaukka on levinneisyydeltään pohjoisten laajojen aapasuoalueiden laji, jonka pesimäkanta Livojoen valuma-alueella on vahva. Se pesii alueen rimpisimmillä suoalueilla ja saalistaa siellä pesiviä lintuja tai vierailee lähialueen kosteikoilla saalistamassa.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 25 (37) Kuva 20. Seiterinojan luonnontilaista rantaa. 5.3 Luonnon kannalta arvokkaat kohteet Suunnittelualueen luonnon kannalta arvokkaat alueet on esitetty yksittäisinä kohteina (mm. puronvarret) tai useiden luontotyyppien muodostamina laajempina kokonaisuuksina liitekartalla. Näillä alueilla on metsä- ja/tai vesilain mukaisia kohteita, uhanalaisia luontotyyppejä tai perinnebiotooppeja ja ne toimivat yleensä uhanalaisten tai muutoin arvokkaiden lajien elinympäristöinä. Alueet on numeroitu ja esitetty kohteittain liitteessä 1. Kohteet on rajattu kartoille pääasiassa suunnittelualueen rajoja noudattaen, mutta kohteiden luonnonolot voivat jatkua vastaavanlaisina myös suunnittelualueen ulkopuolelle. Suunnittelualueella ei suoritettujen maastoinventointien tai muun olemassa olevan tiedon perusteella esiinny luonnonsuojelulain 29 mukaisia arvokkaita luontotyyppejä. Suunnittelualueen maantieteellinen sijainti ja luonnon yleispiirteet huomioiden luonnonsuojelulaissa lueteltujen luontotyyppien esiintyminen alueella on hyvin epätodennäköistä yksittäisiä maisemapuita lukuun ottamatta. Suunnittelualueella on useita vesilain 15 a suojelemia luontotyyppejä kuten lähteitä, noroja ja alle 1 ha suuruisia lampia. Suunnittelualueen maastoinventoinneissa metsälain 10 mukaisista erityisen tärkeistä luontotyypeistä havaittiin purojen ja pysyvien vedenjuoksu-uomien muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömiä lähiympäristöjä, ruoho- ja heinäkorpia, reheviä lehtolaikkuja, vähäpuustoisia soita ja rantaluhtia. Uhanalaisista luontotyypeistä alueella esiintyy pääasiassa metsien, soiden ja virtavesien luontotyyppejä. Luontotyyppien uhanalaistumisen syitä ovat muun muassa soiden ojitukset, metsätalous, rakentaminen, jokien perkaukset (uitto) ja maatalouden muutokset. Esimerkiksi metsämaan kuivattamiseksi ja puuston kasvun lisäämiseksi suunnittelualueen puustoiset suot on pääosin ojitettu ja purojen uomia on usein perattu ja oiottu. Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset metsät ja soiden luontotyypeistä puustoiset suot (mm. korvet) ovat pienialaisia. Metsälain mukaisista kohteista lehtoja ja reheviä korpia esiintyy vaaranrinteiden kuusikoissa sekä usein purojen varsilla. Avokalliota alueella on vain vähän. Kallioalueita on rajattu kartalle mahdollisina metsälain mukaisina kohteina Livojoen pohjoisosasta Kilsivaaralta, Välikankaalta ja Seiterinpalosta suunnittelualueen läheisyydestä. Pieniä lampia esiintyy koko suunnittelualueella. Lähteitä ja tihkupintoja esiintyy etenkin Kouvervaaran pohjoispuolella sekä Kouvervaara Hangasvaara välisellä alueella.

FCG Finnish Consulting Group Oy Livojoen rantayleiskaava 26 (37) Kuva 21. Seipikankaan Natura-alueella sijaitsee useita harjujen väliin syntyneitä suorantaisia lampia. 5.3.1 Vesistöt Pienvesien lähiympäristöissä on useampia metsälain mukaisia arvokkaita kohteita. Livojoen alueella on runsaasti pieniä jokia, puroja, lampia, lähteitä, lähteiköitä ja tihkupintoja, joiden luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset välittömät lähiympäristöt ovat metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Maastokäyntien aikaan inventoituja arvokkaita puronvarsia Livojoen yläjuoksulla ovat mm. Seiterinoja, Sotioja, Maijanlamminoja ja Rytinkijärveltä etelään Posonoja, Pihlajaoja, oja Koirakoskella, oja Koiranivassa ja Juominginoja. Seiterinojan varressa on vanhaa korpimaista kuusi- ja mäntyvaltaista metsää, jossa on paljon lahopuuta. Sotiojan varrella on pajuluhta. Maijanlamminojan puronvarsi on korpimainen. Posonojan laskukohdassa Livojoen rannalla kasvaa huomionarvoisena lajina siniyökönlehteä. Pihlajaoja on lähes luonnontilainen, vuolas ja kasvillisuus sen rannoilla on rehevää. Koirakoskella on kasvillisuudeltaan rehevä ojanvarsi, jossa kasvaa järeitä kuusia. Koiranivan ojanvarsi on kasvillisuudeltaan rehevä ja rannoilla kasvaa järeitä kuusia. Ojalan Juominginoja on luonnontilainen ja mutkainen oja, joka on todennäköisesti hyvä kalojen kutujoki. Rantavyöhykkeessä kasvillisuus on rehevää. Livojoki luetaan havumetsävyöhykkeen keskisuuriin jokiin, jotka ovat uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut (VU). Jokiuoma on mutkainen eli meanderoiva. Hiekkaisilla jokiosuuksilla joen virtaukset ja tulvat liikuttavat hiekkaa, mistä esimerkkinä on Hiekkasaari joen alajuoksulla (kuva 22). Livojoen rannat ovat kuitenkin pääosin kasvillisuuden peitossa, ja paikoitellen jokiuoma on jyrkkärantainen. Meanderoiva jokiuoma syntyy, kun joki virtaa hienon sedimentin täyttämässä laaksossa. Mutkitellessaan joki kuluttaa uomaansa ulkokaarteista ja kasaa kuljettamaansa ainesta sisäkaarteisiin. Livojoen meanderoivilla jokiosuuksilla on vanhoja, osin tai kokonaan pääuomasta irti kuroutuneita ja seisovavetisiä uomanosia eli juoluoita, jotka ovat osin soistuneet. Soistuneet juoluat ovat mahdollisia metsälain 10 mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä (vähäpuustoiset suot). Livojoki menderoi eniten alaja keskijuoksulla, missä myös juoluoita on eniten, etenkin Livon kylän kohdalla. Maastokäynneillä inventoituja arvokkaita kohteita ovat Livojoen yläjuoksulla soinen juolua Kivikuivien eteläpuolella, Sarajärven pohjoispuolella Livojoen rannalla sijaitseva Vaulusuo, sekä Livon kylän tuntumassa sijaitsevat Murtoniemi ja Martinaho.