2007
Sisällys VUOSIKATSAUS 2007 2 Toiminta-ajatus ja tehtävät 2 Organisaatio 10 Paikallinen ja alueellinen toiminta 14 Anjalankosken A-klinikkatoimi 16 Espoon A-klinikka ja katkaisuhoito 17 Espoon nuorisoasema 18 Helsingin nuorisoasema 19 Helsingin terveysneuvontapiste Vinkki 20 Hietalinna-yhteisö 22 Hämeenlinnan A-klinikkatoimi 23 Järvenpään sosiaalisairaala 24 Kettutien A-poliklinikka 27 Kokemäen perhe- ja päihdeklinikka 29 Kouvolan A-klinikkatoimi 30 Kuusankosken A-klinikkatoimi 32 Kymen A-klinikkatoimi 33 Lahden A-klinikkatoimi 36 Mikkelin A-klinikkatoimi 37 Salon A-klinikkatoimi 38 Tampereen A-klinikkatoimi 39 Turun A-klinikkatoimi 40 Vammalan päihdeklinikkatoimi 42 Tiedotustoiminta 43 Kehittämistoiminta 46 Koulutustoiminta 49 Tilastotaulukot 52 TOIMINTAKERTOMUS 58 Tilinpäätös 64 Tilintarkastuskertomus 73
VUOSIKATSAUS 2007 Toiminta-ajatus ja tehtävät A-klinikkasäätiö pyrkii vähentämään päihdehaittoja sekä parantamaan päihdeongelmaisten ja heidän läheistensä asemaa tarjo amalla monipuolisia päihdepalveluja. A-klinikkasäätiön tehtävät ovat sekä tyypillisiä järjestötehtäviä että kuntien toimeksiannosta toteutettua palvelutoimintaa. A-klinikkasäätiö tarjoaa hoidon ja kuntoutuksen lisäksi varhaisvaiheen palveluja ja tekee ehkäisevää päihdetyötä. Perustehtävää tuetaan tiedotus-, koulutus-, kehittämis- ja tutkimustoiminnalla. A-klinikkasäätiö toteuttaa päihdetyötä valtakunnallisessa keskustoimistossa, A-klinikoilla, nuorisoasemilla, katkaisuhoitoasemilla, Järvenpään sosiaalisairaalassa, huumeidenkäyttäjien terveysneuvontapisteissä ja muissa palveluyksiköissä. Järjestötoiminnan ja palveluntuottamisen erilaisten toimintaympäristöjen ja toimintasektoreiden välisen vuoropuhelun kautta pyritään vuosittain määrittelemään myös koko A-klinikkasäätiötä koskevia yhteisiä painopisteitä ja visioita, joista osaan kytketään myös koulutus- ja kehittämistoimintaa. A-klinikkasäätiön työtä toteutettiin toimintavuonna säätiön oman moniammatillisen henkilöstön kanssa ja tuella sekä yhteistyössä päihde- ja muiden sosiaali- ja terveysalan järjestöjen samoin kuin muiden julkista hyvinvointivastuuta toteuttavien tahojen kanssa. Erityisinä valtakunnallisina painopisteinä olivat A-klinikkasäätiön ja kuntien välisten hankintasopimusten monipuolistaminen ja säätiön tuottamien palveluiden parempien kuvaamistapojen ja laadun ja vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen sekä tilasto- ja rekisteritiedon rinnalla usein hyödyntämättä jäävän ns. hiljaisen kokemustiedon parempi käyttäminen. Työn vaikuttavuuden osoittamisessa painopisteinä olivat (pilotteina) opiaattiriippuvaisten huumeidenkäyttäjien korvaushoito ja ehkäisevän päihdetyön arviointivälineiden tuottaminen. Hoitomenetelmien puolella kehiteltiin mm. perhetyötä, erilaisiin riippuvuuksiin ja moniongelmaisuuteen liittyviä hoitokäytäntöjä sekä erityisryhmien palveluita. Koko A-klinikkasäätiön läpäisevä TYKES-hanke käynnistyi painopisteinään henkilöstön työhyvinvoinnin edistäminen ja moniammatillisuuden ja osaamisen johtamisen kehittäminen. A-klinikkasäätiöllä oli toimintavuoden lopussa 825 työntekijää, joista vakinaisessa työsuhteessa noin 73 %. Henkilöstön määrä kasvoi edellisestä vuodesta 2,9 %. Työntekijöistä naisia oli 78 % ja työntekijöiden keskiikä oli 42,9 vuotta. Suurimpia ammattiryhmiä olivat sairaanhoitajat, sosiaaliterapeutit, lääkärit ja ohjaajat. A-klinikkasäätiön paikallisten toimintayksiköiden työ oli kiinteä osa kuntien hyvinvointipalveluiden kokonaisuutta. Palvelujen sisältö ja painotukset vaihtelivat paikkakunnittain ja niitä säätelivät kuntien tai niiden yhteenliittymien kanssa tehdyt 106 ostopalvelusopimusta. A-klinikkasäätiön toiminta järjestönä laajeni ja palvelujen tuottajana monipuolistui. Eniten kasvua tapahtui matalan kynnyksen hoitojen alueella. Säätiöllä oli edelleen hyvä mahdollisuus erilaisten projektien kautta kehittää alueellisia ja paikallisia toimintojaan. Samaan aikaan joissakin kunnissa näkyivät kuntatalouden vaikeudet ostopalveluihin kohdentuvina säästövaatimuksina. Myös orastavat ostopalveluiden kilpailuttamisvaatimukset kertoivat hyvinvointipalveluiden organisointiin ja rahoitusmalleihin vaikuttavista EU:n palveludirektiivistä, hankintalaista ja tilaajatuottajamallista. Paikallisessa palvelutoiminnassaan ja valtakunnallisissa vaikutustehtävissään A-klinikkasäätiö törmäsi yleisemminkin suomalaisten kuntien kasvaneisiin eroihin mahdollisuuksissa turvata perus- ja erityispalveluitaan. 2 VUOSIKATSAUS 2007
Säätiön palvelutoiminnassa ostopalvelusopimuksin säädellyt palvelut toteutuivat hyvin ja niiden taloudelliset edellytykset olivat kohtuullisia, mutta sopimusten ulkopuolella markkinoiden ehdoilla tapahtuvassa valtakunnallisessa palvelutoiminnassa oli edellisen vuoden tavoin vaikeuksia. Vaikeudet kohdentuivat erityisesti säätiön suurimpiin palvelukokonaisuuksiin, Järvenpään sosiaalisairaalan ja Kymen A-klinikkatoimen kuntoutuspalveluihin. Ongelma lienee ensisijaisesti seurausta päihdepalveluiden heikosta asemasta kuntien palvelukokonaisuudessa. Palveluiden ostoa vähensivät erityisesti isot varakkaat kunnat. Sekä näissä että monissa pienemmissäkin kunnissa maksusitoumuksiin tarkoitetut määrärahat loppuivat jo loppusyksystä. Päihdeongelmaisten oikeudet tukeen ja hoitoon vaarantuivat entisestään ajankohtana, jossa päihteidenkäyttö ja siihen liittyvät haitat jatkoivat kasvuaan. Erityispalveluille on monissa A-klinikkasäätiön yhteistyökumppanikunnissa delegoitu päihdehaittojen viimesijai sen käsittelijän tehtävä. Päihdeongelmien ehkäisytehtävä on selkeimmin määritelty Hämeenlinnan seutukunnan ja säätiön välisessä kumppanuussopimuksessa. Joissakin kunnissa A-klinikkasäätiön yksiköt toimivat kunnallisten päihdehuoltopalveluiden ja muiden sosiaali- ja terveysjärjestöjen tuottamien päihdepalveluiden rinnalla ja täydentäjinä. Muutamissa kunnissa säätiön yksiköt olivat lähes ainoita erityispalveluiden tuottajia. A-klinikkasäätiön asiantuntijoita on käytetty myös valtakunnallisena painopisteenä olevan varhaisen tuen ja puuttumisen työmallien kehittelyssä. Yhteenvetona voi todeta, että toimintavuodelle asetettujen A-klinikkasäätiön järjestötehtävien tavoitteet toteutuivat hyvin. Erityisesti RAY-rahoitus tarjosi A-klinikkasäätiölle hyvät edellytykset toteuttaa tie- dotuksella, kehittämisellä ja koulutuksella vaikuttamista koko suomalaisen päihdetyön parhaaksi. Myös säätiön järjestölähtöisessä palvelutoiminnassa saavutettiin kuntien kanssa ostopalvelusopimuksissa yhdessä sovitut määrälliset tavoitteet varsin hyvin, jopa joiltakin osin ne ylittäen. Palvelutoiminnan kriittiset kohdat liittyivät ilman sopimuksia tapahtuvaan "markkinoilla" olevaan palvelutoimintaan. Niissä jäätiin asetetuista määrällisistä tavoitteista. Päihdetyön kokonaisuuden kehittäminen A-klinikkasäätiön vaikuttamis-, palvelu- ja kehittämistoiminta järjestönä ja palveluiden tuottajana jakautui karkeasti kolmeen tasoon: 1) ehkäisevään päihdetyöhön, 2) varhaisvaiheen päihdetyöhön ja 3) korjaavaan päihdetyöhön. Näistä muodostui kokonaisuus, jossa painopiste oli toisaalta ehkäisyyn liittyvässä varhaisvaiheen päihdepulmien käsittelymallien ja toisaalta kaikkein syrjäytyneimpien päihdeongelmaisten aseman ja oikeuksien ajamisessa sekä sosiaalisten olojen, tuen ja hoidon kehittämisessä. Lisääntyneet matalan kynnyksen tuen ja huumehoidon tarpeet sävyttivät säätiön toimintaa aikaisempaa enemmän kaikilla tasoilla. A-klinikkasäätiön keskustoimiston työ painottui järjestötehtävien lisäksi omaan organisaatioon suuntautuvien hallinto-, palvelu- ja koordinointitehtävien lisäksi edelleen jonkin verran kasvaneisiin valtakunnallisiin kehittämis-, koulutus- ja tiedotustehtäviin sekä kansainvälisiin EUhankkeisiin. Valtakunnallisessa Järvenpään sosiaalisairaalassa sen toteuttamien palvelutehtävien rinnalla toimi monipuoliseen kliiniseen hoitotutkimukseen keskittyvä tutkimusyksikkö. Säätiön saamat Raha-automaattiyhdistys-, terveyden edistämisen, sosiaali- ja terveysministeriön ja EU-avustukset mahdollistivat valtakunnallisten kehittä- VUOSIKATSAUS 2007 3
mistehtävien toteuttamisen suunnitelmien mukaisesti. Osa kehittämishankkeista sijoitettiin A-klinikkasäätiön paikallisiin yksiköihin, mutta niiden tuotoksia vietiin koko suomalaisen päihdetyön hyödyksi. Keskustoimistossa toimivan kehittämisyksikön yleisenä tehtävänä oli tuottaa päihdetyön sekä toimintaorganisaation, palvelujärjestelmän että toimintaympäristöjen kehittämisen asiantuntijapalveluita koko maahan. Koulutuksella taas pyrittiin edistämään päihdehuollon työmuotojen uudistumista, projekteissa ym. kehitettyjen innovaatioiden leviämistä ja henkilöstön valmiuksien kehittymistä. A-klinikkasäätiöllä säilyi edelleen merkittävä asema erityisesti päihdehuollon ammatillisen täydennyskoulutuksen järjestäjänä. Tässä säätiön alueyksiköiden oma koulutustoiminta vahvisti rooliaan. Säätiön toteuttama järjestötoiminta voitiin sijoittaa koko väestöön kohdistuvan ehkäisevän ja varhaisvaiheen päihdetyön sisään. Sen menetelminä käytettiin tiedotusta, koulutusta, kehittämistoimintaa ja muuta vaikutustoimintaa. Kansalaisten elinoloihin ja elintapoihin vaikuttava rakenteellinen työ ja yhteistyöverkostojen luominen muihin hyvinvointitoimijoihin ja kansalaisiin olivat osa säätiön ehkäisevää vaikutustoimintaa. A-klinikkasäätiön palvelutarjonta A-klinikkasäätiön paikallisissa ja alueellisissa toimintayksiköissä toteutetun korjaavan päihdetyön tavoitteena oli päihteiden ongelmakäytön vähentäminen ja käytöstä aiheutuneiden haittojen ja kärsimysten lievittäminen. Päihteiden ongelmakäyttö luo tai kärjistää myös muita ongelmia käyttäjän lähipiirissä. Näin kokonaisvaltaisella, moniammatillisella ja perhekeskeisellä työotteella on merkittävä rooli. A-klinikkasäätiön tuottamissa avohoitopalveluissa oli vuonna 2007 noin 26 500 asiakasta. Kuntoutuspalveluissa asiakkaita oli noin 4 600 ja asumispalveluissa noin 540. Kaiken kaikkiaan säätiön toimintayksiköt kohtasivat kasvokkain noin 31 700 päihdeongelmaista ja heidän läheistään. Avopalvelukäyntejä kertyi noin neljä prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna, eli noin 341 000. Kuntoutusyksiköiden hoitovuorokaudet lisääntyivät noin kahdella prosentilla ollen noin 110 000 ja asumispalveluvuorokaudet vähenivät noin prosentilla ollen noin 99 100 vuorokauteen. Käyntikerrat lisääntyivät A-klinikoilla. Alkoholipoliittisesti ongelmallinen tilanne ei kuitenkaan näkynyt täysimääräisesti asiakasmäärissä, koska A-klinikoiden resursseja ei ole viime vuosina voitu lisätä alkoholin kokonaiskulutuksen ja haittojen kasvun mukana. Jonot esimerkiksi yksilöterapiaan monilla A-klinikkasäätiön A-klinikoilla ovat jo vuosia olleet huomattavia. Nuorisoasemien asiakasmäärät kasvoivat, mutta käyntimäärät laskivat hieman. Huumeidenkäyttäjille tarkoitetuissa terveysneuvontapisteissä tapahtui pientä kasvua sekä asiakas- että käyntimäärissä. Korvaushoidoissa kasvu oli vähän suurempi. Laitosmaisten yksiköiden, mukaan lukien katkaisuhoito, hoitovuorokausien kokonaismäärä ja hoitojaksot kasvoivat jonkin verran. Sen sijaan Järvenpään sosiaalisairaalan hoitovuorokaudet vähenivät entisestään hieman. Myös tuki- ja palveluasuntojen käyttövuorokausissa oli pientä laskua kuten myös selviämisasemien käytössä. Sen sijaan päiväkeskusten kävijämäärä kasvoi vähän. (ks. tilastotaulukot) A-klinikkasäätiön palvelutoiminnassa on lähtökohdaksi otettu se, että suurin osa ihmisistä vähentää tai lopettaa ongelmallisen päihteidenkäytön itse ilman ammatillista apua. A-klinikkasäätiön verkkopalvelu Päihdelinkki on jo yksitoista vuotta auttanut ihmisiä hyödyntämään omat voimavaransa ja 4 VUOSIKATSAUS 2007
toisaalta madaltanut kynnystä avun hakemiseen. Suomen suurin päihdeaiheinen verkkopalvelu tavoittaa kuukausittain keskimäärin noin 42 000 eri kävijää. Vuosien varrella Päihdelinkki on kasvanut tietopalvelusta useiden vuorovaikutteisuutta hyödyntävien palvelujen avulla Suomen suosituimmaksi palvelukokonaisuudeksi. A-klinikkasäätiö tavoittaa myös runsaasti tavallisia suomalaisia tiedotusvälineiden kautta. Observer-mediaseurannan mukaan säätiö esiintyi vuoden aikana eri tiedotusvälineissä yli 1400 kertaa. Uusia painopisteitä A-klinikkasäätiö pyrki virittämään hyvän hoidon kriteerikeskustelua monilla foorumeillaan, niin hoitotyössä kuin sitä tukevan tiedotuksen, koulutuksen sekä kehittämisen ja tutkimuksen piirissä. A-klinikkasäätiön oma laatutyöryhmä jatkoi koko säätiön laatutyön koordinointia. Laatutyöryhmä valmisteli myös seuraavia koko säätiötä koskevia niin sanottuja ydinprosesseja, joiden kautta A-klinikkasäätiön yhtenäisyyttä ja ison asiantuntijaorganisaation mahdollistamaa suuruuden ekonomiaa voidaan hyödyntää paremmin koko säätiön ja sen yhteistyökumppaneiden hyväksi. Monipuolisen asiantuntijuuden tietoperustana A-klinikkasäätiöllä jatkettiin tilasto- ja hoitorekisterin uudistamisen lisäksi sekä hoidon vaikuttavuudenarviointivälineiden että tutkimus- ja kokemustiedonkeruukäytäntöjen kehittämistä. Muutamat toimintayksiköt kokosivat järjestelmällistä asiakaspalautetta, systematisoivat kokemustiedon keräämistä ja kehittivät sosiaalisen raportoinnin menetelmää sen kuvaamisessa. A-klinikkasäätiö pyrki sekä järjestötoimijana että palvelujen tuottajan roolissaan arvioimaan yhteiskunnassa tapahtuvia palvelutarpeisiin vaikuttavia muutoksia. Säätiöllä TEK RAY EU STM Järjestötehtävät - yleishallinto - taloushallinto - koordinointi - kehittäminen - koulutus - tiedotus A-KLINIKKASÄÄTIÖ Johtoyksikkö Lisäarvo oli aktiivinen rooli alkoholipoliittisessa keskustelussa ja järjestölähtöiseen palvelutoimintaan soveltuvien kumppanuusmallien kehittelyssä. Uusia hoitomenetelmiä ja toimintamalleja suunniteltiin mm. moniriippuvaisille, suonensisäisesti huumeita käyttäville, vangeille, asunnottomille, maahanmuuttajille, vanhuksille, päihdeperheiden lapsille, erilaisille vammaisryhmille ja ongelmapelaajille. Uusiin avauksiin johtaneista hankkeista monia toteutettiin Rahaautomaattiyhdistyksen tuella ja yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa. Toimintavuonna kehiteltiin myös uudenlaisia sähköisiä tiedonhallintakeinoja. Tietoja koottiin omiin, valtakunnallisten toimijoiden (mm. Stakes) sekä kansainvälisten tahojen (mm. EU ja eurooppalaiset yhteistyöverkostot) rekistereihin ja muihin tietopankkeihin. Tietoa käytettiin päihdepalveluiden seurannassa, arvioinnissa ja kehittämisessä. A-klinikkasäätiön hoito- ja tutkimuseettinen toimikunta käsitteli hoidossa esiin nousseita hoitoeettisiä kysymyksiä, joista uusimmat liittyivät mm. asiakkaita koskevien tietojen luottamuksellisuuteen ja asiakkaiden oikeuteen tehdä itse hoitopaikkavalintansa. Konkreettisina keskusteluteemoina olivat myös yliopistojen kanssa toteutet tava hoitotutkimus, markkinaehtoisen logii kan vaikutus hoitoon sekä nuorten Palvelujen tuottaminen Kunnat VUOSIKATSAUS 2007 5
MAARIT SAVOLAINEN A-klinikkasäätiön työntekijöitä osallistui heinäkuussa Sulkavan Suursoutujen retkisoutuun. Partalansaari kierrettiin kahden kirkkovenejoukkueen voimin. Kuvassa etualalla Marianne Mäkinen ja Sami Rantanen Tampereen A-klinikkatoimesta. miesten aggressiot ja paha olo. Myös A-klinikkasäätiön valtakunnallinen yhteistoimintaneuvottelukunta (SVYNK) käsitteli osaa edellisistä teemoista ja aktivoi keskustelua säätiön arvoista ja etiikasta yhteiskunnan megatrendien puristuksessa. A-klinikkasäätiön toiminnan haasteista ja reunaehdoista A-klinikkasäätiön toimintaan vaikut ti vat päihteidenkäyttöön liittyvien tekijöiden ohella monet yhteiskunnalliset tekijät. Säätiön yksiköissä näkyivät 1990-luvun lopulla nousuun kääntynyt alkoholinkäyttö ja lisääntyneet alkoholihaitat. Jokainen suomalainen joi vuonna 2007 keskimäärin 10,5 litraa 100-prosenttista alkoholia. Määrä oli lähes kolme prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna. Tilastot osoittivat, että alkoholin matkustajatuonti on hieman vähentynyt. Suurin osa alkoholista hankittiin kotimaasta. Vuoden 2004 keväällä Viron EU-jäsenyyden kynnyksellä pakon edessä tehdyt alkoholijuomien hinta- ja veroratkaisut erityisesti väkevän kirkkaan viinan 40 %:n hinnanalennus ovat merkinneet suomalaiselle päihdehuollolle vaikeita aikoja. Eduskunnan vuonna 2007 päättämä alkoholin veronkorotus 15 prosenttia väkeviin juomiin ja 10 prosenttia mietoihin juomiin on osoittautumassa riittämättömäksi, jonka ennakkoarvion A-klinikkasäätiö myös esitti eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Alkoholisairauksien aiheuttamat kuolemat jatkoivat kasvuaan (3 049 henkeä vuonna 2006). Entistä tyypillisempiä hoidossa kohdattavia alkoholisairauksia ovat maksakirroosi ja vakavat haimatulehdukset. Tämän selittää osin myös se, että alkoholin kokonaiskulutuksen lisäyksen viime vuosina on arvioitu kaatuneen erityisesti alkoholin suurkuluttajien ja päihdeongelmaisten suihin. Heidän joukostaan rekrytoituvat myös päihdehuollon palveluiden käyttäjät. Arvion mukaan 20 % alkoholinkäyttäjistä juo noin 70 % kaikesta alkoholista. He juovat keskimäärin 250 koskenkorvapullollista vastaavan määrän alkoholia vuosittain. Suurkuluttajien määrä on noussut selvästi ollen arviolta noin 600 000, ja alkoholihaitat ovat kasvaneet dramaattisesti. Katkaisuhoidon ja kuntoutushoidon tarve on lisääntynyt rajujen juomisputkien seurauksena. Kunnat eivät ole kuitenkaan vastanneet lisääntyneeseen hoitotarpeeseen lisäpalveluilla. Ennakkotietojen mukaan poliisien koti- 6 VUOSIKATSAUS 2007
hälytysten määrä kasvoi viime vuonna neljällä prosentilla ja poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyt yli 11 prosentilla ja törkeät pahoinpitelyt 16 prosentilla. Rattijuoppojen määrä kasvoi valtakunnallisesti 7 prosentilla. A-klinikkasäätiön toiminnassa näkyi vuonna 2007 lisäksi myös suonensisäisesti huumeita käyttävien ongelmien vaikeutuminen, vaikka huumeidenkäyttäjien kokonaismäärä ja hoitoon hakeutuminen kor vaushoitoa lukuun ottamatta eivät enää lisääntyneet. Huumeriippuvaisten monipuolisten hoito- ja kuntoutuspalveluiden turvaaminen oli monille kunnille vaikeaa. Toisenlaisia haasteita säätiön toimintaan on tuonut 1990-luvun laman seurauksena syntynyt suuri pitkäaikaistyöttömien joukko. Erityisesti katkaisuhoidossa ja matalan kynnyksen palveluyksiköissä työttömien osuus on ollut suuri. Vaikka työttömyys ei yksiselitteisesti johda juomiseen, laajassa pitkäaikaistyöttömien joukossa on kuitenkin kova ydin, jolla on myös päihde- ja/tai mielenterveysongelmia. Tämä on yksi yhteiskuntamme suurimmista ja ajankohtaisimmista haasteista. Pitkittynyt työttömyys ja syventynyt päihdeongelma johtavat yksilöitä ja perheitä herkästi pysyvään köyhyyteen ja syrjäytymiseen. A-klinikkasäätiön työntekijät ovat viime vuosina kohdanneet enenevässä määrin tätä asiakasryhmää erityisesti katkaisuhoidossa ja matalan kynnyksen palveluyksiköissä. Muutamat säätiön yksiköt kehittivät päihdeongelmastaan kuntoutuville pitkäaikaistyöttömille työllistämiseen tähtääviä erilaisia räätälöityjä toimintamalleja. Suomessa on kattavat hyvinvointipalvelut, mutta julkisten palveluiden saavutettavuudessa ja kyvyssä käsitellä moniongelmaisuutta ja syrjäytymiskierteitä on suuria vaikeuksia. Yksilöllisyyden ja erilaisuuden huomioiminen toteutuu usein varsin huonosti ja hyvinvointivaltion lupaus huolenpidosta jää näin vain retoriseksi puheeksi osalle kansalaisia. Lisäksi vaikeasti diagnosoitavien, ei selkeästi mistään alkavien eikä mihinkään päättyvien ilkeiden ongelmien käsittelyä vaikeuttaa ammatillisesti ja hallinnollisesti sektoroitunut palvelujärjestelmämme. Pirstaleisten palveluiden, tukitoimien ja taloudelliseen toimeentuloon liittyvien etuuksien yhteensovittaminen ei suurista ponnistuksista huolimatta ota onnistuakseen. Asiakkaiden ongelmat monimutkaistuvat ja haastavat hoidon A-klinikkasäätiön tuottamien erityispalveluiden työssä painottuvat monipuoliset hoitomenetelmät ja laajemmin sosiaalinen kuntoutus, jossa moniammatillisin toimin autetaan asiakkaita arkielämänsä turvaamisessa ja pidemmällä tähtäimellä lisätään tai pidetään yllä asiakkaiden toimintaedellytyksiä. Vaikka A-klinikkasäätiön työn eettisiin lähtökohtiin kuuluu selkeästi asiakkaan yksilöllisyyttä ja ainutlaatuisuutta kunnioittava työskentely, yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen mahdollisuus ei ole ollut itsestään selvää. Kuntien ostopalveluissa ja tilaaja-tuottaja-mallissa asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen riippuu aina siitä, mitkä ovat toiminnan taloudelliset ehdot ja siitä, miten tilaaja haluaa määritellä asioita. A-klinikkasäätiön toiminnan reunaehdot kulkevat siis palveluita kuntalaisille ostavien kuntien määrittämissä rajoissa. Tästä seuraa, että kaikkein suurinta paneutumista edellyttävien asiakkaiden räätälöity käsittely joutuu kunnissa kilpailemaan voimavaroista suurien väestöryhmien ja lainsäätäjienkin priorisoimien käyttäjäryhmien kanssa. Päihteidenkäytön kustannuksia lisäävä vaikutus kanavoituu paljolti lastensuojelun kautta. Ikääntyvien päihdeongelmaisten tilanteen vaikeutuminen tuo hoitoresursseista käytävään kamppailuun oman lisäelementtinsä. Kokonaisvaltaista auttamistyötä A-klinikkasäätiön toimintayksiköissä tekevät ammatti-ihmiset tarkastelevat kunkin yksilön tarvitsemia palveluita ja etuuksia ammatilliseettisestä näkökulmasta asiakkaan rinnalla seisten samalla sovittaen yhteen yhteiskunnan kulloinkin auttamistyölle tarjoamia resursseja ja asiakkaiden tarpeita. Tehtävä on raskas ja kuluttava erityisesti silloin, kun resursseja on vähän ja asenteet ovat kovia ja tehokkuusvaatimukset kasvavat. Työntekijöiden työssä jaksamiseen liittyvää keskustelua käytiin enenevästi monilla A-klinikkasäätiön foorumeilla. Eikä helpompia aikoja näytä olevan tulossa. Kilpailutus- ja tehokkuusajattelu on syvenemässä. Jotta päihdeongelmaisten erityistarpeet tulisivat oikeudenmukaisella tavalla huomioon otetuiksi, päihdetyössä olisi kyettävä sanoutumaan irti pelkästä palvelutehdasroolista, joka on vahvistunut kasvavan tuote-, tulos- ja suorite- VUOSIKATSAUS 2007 7
vimmaisen ajattelun voimistumisen myötä. A-klinikkasäätiön toimintayksiköt uskovat aluejohtajilta kerätyn tiedon mukaan edelleen toiminnan tulevaisuuteen ja säätiölle annetun tehtävän toteuttamisen mahdollisuuteen. Parhaiten kokonaisvaltainen ja räätälöity apu monimutkaisiin ongelmiin voidaan taata tilanteessa, jossa kuntatoimija ja säätiö toimivat aidossa kumppanuudessa, johon on sisäänrakennettu molemminpuolinen luottamus ja jatkuva vuoropuhelu. Moniammatillisen ja kokonaisvaltaisen avun antaminen on tärkeää, kun tiedetään, että säätiön toimintayksiköiden asiakkaiden enemmistöltä puuttuivat elämän keskeiset kiinnekohdat: perhe, ihmissuhteet, työ ja koulutus sekä elämän tavoitteet ja päämäärät. Säätiön A-klinikoilla 30 % ja nuorisoasemilla 48 % asiakkaista oli naisia. Tyttöjen osuus nuorisoasemilla on kasvanut hieman. A-klinikoilla alle 30-vuotiaiden osuus oli 12 % ja yli 60-vuotiaiden 13 % kaikista asiakkaista. Nuorisoasemilla asiakkaista 36 % oli alle 20- vuotiaita ja 42 % kuului ikäluokkaan 20 24- vuotiaat. Asiakkaista suuri osa oli moniongelmaisia ja moniriippuvaisia, irrallisia ja syrjäytyneitä ja itsemurhavaarassa olevia. A- klinikoiden asiakkaista yksinasuvia oli noin 56 % ja työttömiä noin 33 %. Katkaisuhoitoasemien ja kuntoutusyksiköiden asiakkaista 70 80 % oli työelämän ulkopuolella. Asiakkaiden riippuvuuskuva A-klinikkasäätiön toimintayksiköissä on monipuolistunut. Toisaalta toimintavuonna oli nähtävissä alkoholin kiistaton asema ykköspäihteenä. Huumeriippuvaisiksi luokiteltujen osuus kasvoi hieman. Ensisijaisesti kovia huumeita käyttävät keskittyivät suonensisäisesti huumeita käyttäville tarkoitettuihin Vinkkiyksiköihin, mutta heidän osuutensa kasvoi myös muissa säätiön yksiköissä. Rahapelien pelaamisesta aiheutuviin ongelmiinsa haki säätiön yksiköistä apua lähes 700 asiakasta, mikä oli edellisvuotta selvästi enemmän. Pääosa ongelmapelaajista hakeutui kuitenkin hoitoon ensisijaisen päihdeongelmansa vuoksi. Toimintayksiköiden asiakasprofiileissa oli paljon eroja, mikä oli vaikuttamassa myös toimintayksiköiden työn erilaisiin painotuksiin. Lisäksi seutukunnan muu palvelutarjonta vaikutti yksiköiden toimintaan. Pelkkien tilastolukujen tarkastelu ei anna riittävää kuvaa A-klinikkasäätiön toimintayksiköiden työn moninaisuudesta. Sen vuoksi tarvitaan myös laadullisia kuvauksia. Monipuolisempi analyysi osoittaa, että esimerkiksi A-klinikkatoimen palvelujen käyttäjissä kaksoisdiagnoosipotilaat ovat lisääntyneet. Heille on tarjottava hoitoa sekä päihde- että mielenterveysongelmissa. He ovat tarvinneet psykososiaalista tukea ja valmennusta arkielämässä sekä itsenäisessä asumisessa selviytymiseen. Perheellinen asiakas on tarvinnut myös koko perheen tukitoimia. Hoito- ja kuntoutusprosessin aikana on ollut varmistettava lisäksi toipumisprosessin aikainen toimeentulo. Pitkään jatkuneesta monien päihteidenkäytöstä johtuvan pitkäkestoisen päihdekuntoutuksen ja siihen liittyvien sosiaalisen kuntoutuksen ja psykososiaalisen tuen tarve on kasvanut ja vaatinut aikaisempaa intensiivisempiä hoitotoimenpiteitä. Lisäresurssien saamisen välttämättömyys hoitoon ja kuntoutukseen on tullut entistä selvemmäksi. Myös kokonaisvaltaisen hoidon edellyttämän yhteistyön vaatimukset ovat kasvaneet. Säätiön tarjoamien palvelujen lisäksi moniongelmaisten asiakkaiden kokonaisvaltaisen hoidon järjestäminen on edellyttänyt hoidon ja kuntoutuksen aikaisen toimeentulokysymyksen ratkaisemista. Näiden asioiden järjestäminen on ollut usein vaikeata ja aikaa vievää. Työttömien asiakkaiden sosiaaliturva on osoittautunut selvästi heikommaksi kuin työssä olevien. Vuoden 2006 alussa tähän on tullut muutos. A-klinikkasäätiö on ollut 8 VUOSIKATSAUS 2007
muiden asiantuntijoiden kanssa taistelemassa vuosikymmenten ajan oikeudenmukaisempien kuntoutusajan sosiaaliturvajärjestelyjen puolesta. 1.1.2006 alkaen myös työttömät ovat saaneet oikeuden kuntoutusrahaan päihdehuoltolain mukaisen yksilökuntoutuksen ajalta. Kokemukset muutoksen vaikutuksesta ovat lupaavia. Hoidolla on monia tehtäviä A-klinikkasäätiö on joutunut jatkuvasti tarkastelemaan kriittisesti omia hoidollisia lähestymistapojaan. Käyttöön on otettu entistä enemmän sellaisia hoitomuotoja, joiden tehosta on olemassa tieteellistä näyttöä. Osasta hoitomuotoja on hankittu kokemustietoa vuosikymmenten ajan. Päihdetyöhön ei ole realistista odottaa helppoja ratkaisuja, uusia ihmelääkkeitä tai ylivoimaisia hoitotemppuja. Tutkimus ja kokemus on joka tapauksessa osoittanut, että hoito on yleensä sekä välttämätöntä että kannattavaa. Vähintään se lievittää kärsimyksiä, tarjoaa inhimillistä kohtelua ja tukee päihteidenkäyttäjien omia ponnisteluja. Palaute asiakkailta kertookin, että palveluilla on pääosin kyetty edistämään heidän elämänhallintaansa ja vaikuttamaan suotuisasti heidän päihdekäyttäytymiseensä, terveydentilaansa, vuorovaikutushäiriöihinsä ja sosiaalisiin ongelmiinsa. A-klinikkasäätiön hoitotyöntekijät ovat auttamistyössään joutuneet vastatusten paitsi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden myös elämän perustavanlaatuisen epäoikeudenmukaisuuden kanssa, joka ei ole selvitettävissä sen enempää yhteiskuntateorioilla kuin psykologiallakaan. Hoitotyössä on ollut tärkeätä kyetä luomaan ja ylläpitämään toivoa ja etsimään uutta merkitystä elämälle myös niissä tilanteissa, joissa mahdollisuudet mielekkääseen toimintaan ja vuorovaikutukseen ovat erittäin voimakkaasti rajoittuneet. Päihdeongelmien käsittelystä kertyneet kokemukset ovat opettaneet, ettei tulevaisuudessa päihdeongelmaisten hoitopalveluiden kehittämistyössä pidä keskittyä kamppailuun lääketieteellisen ja ei-lääketieteellisen hoitomallin välillä tai esimerkiksi A-klinikkahoidon ja 12 askeleen ohjelmiin perustuvien hoitomallien välillä, vaan ensisijaisesti kokemuksellisen tiedon ja ammatillisen tiedon ja osaamisen paremman yhdistämisen tapoihin. Lasse Murto Toimitusjohtaja VUOSIKATSAUS 2007 9
Organisaatio Hallinto A-klinikkasäätiö toimintayksikköineen on juridisesti yksityinen voittoa tavoittelematon organisaatio, joka tuottaa päihdehuollon asiantuntijapalveluja. A-klinikkasäätiön ylin päättävä ja toimintaa valvova elin on valtuuskunta, jonka toimikausi on neljä vuotta. Valtuuskunnan jäsenet edustavat A-klinikkasäätiön perustajayhteisöjä, toimintayksikköpaikkakuntia, A-klinikkasäätiön toimialaan liittyviä järjestöjä ja asiantuntijoita sekä valtiovaltaa. Valtuuskunta asettaa A-klinikkasäätiön toiminnasta vastaavan hallituksen aina kaksivuotiskaudeksi. Hallitus valitsee toimitusjohtajan, joka johtaa A-klinikkasäätiön toimintaa. Toimikaudeksi 2005 2008 valitun valtuuskunnan puheenjohtaja on ylijohtaja Matti Heikkilä (Stakes). Varapuheenjohtajat ovat toiminnanjohtaja Jukka Mäki (Kriminaalihuollon tukisäätiö) ja sosiaalijohtaja Niina Korpelainen (Kuusankoski). Toimikaudeksi 2006 2007 valitun hallituksen puheenjohtaja oli YTM Aulikki Kananoja ja varapuheenjohtaja toimialajohtaja Sakari Laari (Kouvola). Hallituksen esittelijä on toimitusjohtaja Lasse Murto. Henkilökuntatoiminta A-klinikkasäätiön henkilökunnasta suuri osa kuuluu Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliitto JHL ry:hyn A-klinikkasäätiön työntekijät ry:n jäseninä. Järvenpään sosiaalisairaalan työntekijöistä suuri osa on myös JHL:n piirissä, osa on järjestäytynyt Tehyyn, Akavaan, Talentiaan ym. vastaaviin ammattiyhdistyksiin. Johtajat muodostavat A-klinikkasäätiön aluejohtajat ry:n. A-klinikkasäätiö kuuluu työnantajana Sosiaalialan työnantaja- ja toimialaliittoon (Elinkeinoelämän keskusliitto). A-klinikkasäätiön työntekijät ry:n pääluottamusmies oli Lasse Lehmusoksa ja varapääluottamusmies Matti Olenius. Johtajien luottamusmies oli Erkki Tukeva ja varaluottamusmies Matti Rohunen. Alueellisia luottamusmiehiä on kahdeksan. Työsuojelun organisoinnin päälinjat on määritelty säätiön työehtosopimuksen liitteenä olevassa työsuojelusopimuksessa. Keskeinen periaate on, että päävastuu työsuojelun toteuttamisesta on paikallisella tasolla. Aluejohtajat toimivat alueellisina työsuojelupäällikköinä. A-klinikkasäätiön työsuojelutoimikunnassa on neljä työntekijöiden ja kaksi työnantajan edustajaa. A-klinikkasäätiön työsuojelupäällikkö oli Timo Väisänen. Säätiön yhteistoimintaeliminä ovat paikalliset yt-kokoukset ja A-klinikkasäätiön valtakunnallinen yhteistoimintaneuvottelukunta (SVYNK). Valtakunnallisessa neuvottelukunnassa on kuusi vaaleilla valittua työntekijöiden edustajaa ja kolme varaedustajaa sekä kolme säätiön hallituksen nimeämää työnantajan edustajaa ja yksi varaedustaja. Kertomusvuonna SVYNK:n puheenjohtaja oli Minna Suomi. Toimintalohkot ja yksiköt A-klinikkasäätiön toiminta jakautuu paikalliseen, valtakunnalliseen ja kansainväliseen toimintaan. Paikallista ja alueellista toimintaa ovat A-klinikat, nuorisoasemat, kuntoutumisyksiköt (katkaisuhoito- ja/tai kuntoutuspalveluja tai asumispalveluja), päivätoimintakeskukset, erityispalvelut huumausaineiden käyttäjille ja tukiasumispalvelut sekä Järvenpään sosiaalisairaala. Valtakunnallinen toiminta on päihdehuollon yleisen kehityksen seurantaa ja siihen osallistumista, tiedottamista ja julkaisutoimintaa, koulutusta, kehittämistä ja tutkimusta sekä toimintayksiköiden ohja usta, koordinointia ja yleispalvelua. Merkittävä osa valtakunnallista toimintaa 10 ORGANISAATIO
A-KLINIKKASÄÄTIÖN ORGANISAATIO Valtuuskunta Hallitus Toimitusjohtaja Keskustoimisto (valtakunnallinen ja kansainvälinen asiantuntijatoiminta) vaikutustoiminta tiedotus ja valistus Tiimi ja muut julkaisut tutkimus ja kehittäminen koulutus kansainvälinen toiminta ja projektit Aluejohtaja Kuntaneuvotteluyhteydet Yksiköt (alueellinen ja paikallinen asiantuntijatoiminta) A-klinikat Kettutien A-poliklinikka nuorisoasemat Hietalinna-yhteisö kuntoutusyksiköt katkaisuhoitoasemat kuntoutuskodit, kuntoutumiskodit hoitoyhteisöt, Stopparit ymv. tukiasunnot päiväkeskukset selviämisasema huumeidenkäyttäjien erityispalvelut (K-klinikat, terveysneuvontapisteet ym.) Järvenpään sosiaalisairaala hoitopalvelut koulutus, konsultointi työnohjaus suunnittelu ja kehittäminen tiedotus ja vaikutus ORGANISAATIO 11
on säätiön harjoittama vaikutustoiminta ja verkostoituminen. A-klinikkasäätiö on mm. Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiön, Kriminaalihuollon tukisäätiön, Raha-automaattiyhdistyksen, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry:n, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton, Takuu-Säätiön ja Terveyden edistämisen keskuksen jäsen. Toimitusjohtaja Lasse Murto oli Rahaautomaattiyhdistyksen hallituksessa, Eläke-Fennian hallintoneuvostossa, päihdeja raittiusasiain neuvottelukunnassa, kansanterveyden neuvottelukunnassa, Kriminaalihuollon tukisäätiön hallituksessa, asunnottomuuden vähentämisohjelman seurantaryhmässä, päihdetyön tutkintotoimikunnassa, päihdehuollon valtakunnallisessa yhteistyöryhmässä, Takuu-Säätiön valtuuskunnassa, ICSW:n Suomen toimikunnassa, EAPN-Finin sosiaalipoliittisessa työryhmässä, YTY:n kansanterveysjaostossa, STKL:n sosiaalinen ulottuvuus -työryhmässä, Ensi- ja turvakotien liiton Miesten kriisikeskuksen johtoryhmässä ja Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiön valtuuskunnassa. Tämän lisäksi hänellä oli sosiaalityön dosentuurit Helsingin, Tampereen ja Lapin yliopistoissa. Toimitusjohtajan ohella vaikutus- ja verkostoitumistoimintaa harjoittivat myös monet muut asiantuntijatehtävissä toimivat säätiöläiset. A-klinikkasäätiöllä oli edustuksensa esimerkiksi Päihdelääketieteen yhdistyksessä, Päihdelääketieteen erityispätevyystyöryhmässä, Sosiaalialan tietoteknologiahankkeen (Tikesos) johtoryhmässä, Sosiaaliportin toimitusneuvostossa, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkoston johtoryhmässä, Terveyden edistämisen keskuksen ehkäisevän päihdetyön foorumissa sekä Alkoholi- ja huumetutkijain seuran hallituksessa. Lisäksi A-klinikkasäätiö on jäsen Euroopan terapeuttisten yhteisöjen liitossa (European Federation of Therapeutic Communities, EFTC), ICAA:ssa (Internatio nal Council on Alcohol and Addictions) ja Euroopan köyhyysverkoston Suomen osastossa (EAPN-Fin). A-klinikkasäätiön kansainväliseen toimintaan kuuluu jäsenyyksiä, yhteistyötä ja projekteja EU:n ja lähialueiden piirissä sekä kansainvälisissä järjestöissä. Säätiön läheisiä yhteistyökumppaneita ovat mm. European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction (EMCDDA), Euroopan neuvoston Pompidou-ryhmä, International Council for Social Welfare (ICSW), International Society for Addiction Medicine (ISAM), International Harm Reduction Association (IHRA), Jellinek Kompetenzplattform Suchtforschung an der Katholischen Facchochschule Nordrhein-Westfalen (KFHNW). A-klinikkasäätiö on jäsenenä kansainvälisissä järjestöissä, kuten European Federation of Therapeutic Communities (EFTC), International Council on Alcohol and Addictions (ICAA) ja Euroopan köyhyysverkostossa (EAPN). Kansainvälistä projektitoimintaa harjoitettiin monissa EU-verkostoissa, kuten Access, Correlation, Elisad, Encare, Euridice, Fesat, Messiin ja Prevnet sekä suomalais-venäläisessä vammaisten päihdepalveluja kehittävässä hankkeessa. Niiden työhön osallistui sekä keskustoimiston että alueyksiköiden asiantuntijoita. l 12 ORGANISAATIO
VALTUUSKUNTA 2005 2008 Terveydenhuollon koordinaattori Anja Alila Professori Georg Borgström Ylitarkastaja Kari Haavisto Ylijohtaja Matti Heikkilä (pj) Johtaja Raimo Hilonen Sosiaali- ja terveysjohtaja Päivi Hiltunen Sosiaalineuvos Jukka Kailio Ylitarkastaja Salme Kallinen-Kräkin YTM Aulikki Kananoja Neuvotteleva virkamies Olavi Kaukonen Toiminnanjohtaja Vertti Kiukas Varatuomari Jyrki Kivistö Perusturvajohtaja Niina Korpelainen (2. vpj) Toiminnanjohtaja Jyrki Koskela Kehittämispäällikkö Ritva Kuikka Johtaja Sauli Kytöharju Toimialajohtaja Sakari Laari Hallintopäällikkö Reijo Lanu Sosiaalityöntekijä Helena Levonen Toimialajohtaja Matti Liukko Psykologi Keijo Markova Perusturvajohtaja Juha Metso Viestintäjohtaja Mika-Pekka Miettinen Lakimies Timo Mutalahti Toiminnanjohtaja Jukka Mäki (1. vpj) Toimitusjohtaja Martti Mäki Johtaja Jorma Niemelä Toimitusjohtaja Veijo Notkola Sosiaalineuvos Marja-Leena Nousiainen Tutkimusjohtaja Kari Poikolainen Johtajapsykiatri Kari Pylkkänen Toiminnanjohtaja Mika Pyykkö Sosiaali- ja terveysjohtaja Iiro Pöyhönen SOS-keskuksen johtaja Outi Ruishalme Professori Mikko Salaspuro Poliisiylijohtaja Markku Salminen Professori Kaija Seppä Perusturvajohtaja Kristiina Sihvonen Viestintäjohtaja Seppo Simola Johtaja Seppo Sulkko Ylijohtaja Ilkka Suojasalmi Toiminnanjohtaja Riitta Särkelä Sos.- ja terv.toimen päällikkö Tuula Taskula Sosiaalijohtaja Antti Tervasmäki Perusturvajohtaja Paavo Varis HALLITUS 2006 2007 Tutkimusprofessori Salme Ahlström Sosiaalijohtaja Marja-Liisa Grönvall Ylijohtaja Matti Heikkilä YTM Aulikki Kananoja (pj) Varatuomari Jyrki Kivistö Kehittämispäällikkö Ritva Kuikka Sosiaalitoimenjohtaja Maija Kyttä Toimialajohtaja Sakari Laari (vpj) Sosiaalityöntekijä Helena Levonen Henkilöstön edustaja Lasse Lehmusoksa TILINTARKASTAJAT 2006 2007 KTM Matti Kalliolahti (KHT, JHTT) ja KTM Risto Mäkiö (KHT), varalla kaupunkitarkastaja Silvo Kaasalainen ja KTM Minna Riihimäki (KHT) PERUSTAJAYHTEISÖT Oy Alko Ab Alkoholitutkimussäätiö Finska Läkaresällskapet rf. Kuntoutussäätiö Sosiaali- ja terveysturvan Keskusliitto Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Kirkkopalvelut ry. Suomen Kirkon Sisälähetysseura ry. Suomen Kuntaliitto Suomen Lääkäriliitto Suomen Mielenterveysseura ry. Suomen Punainen Risti Vapaan Alkoholistihuollon Kannatusyhdistys ry. Väestöliitto ry. ORGANISAATIO 13
Paikallinen ja alueellinen toiminta A-klinikkasäätiö ylläpitää päihdehuollon avo- ja laitoshoitoyksiköitä sekä asumispalveluyksiköitä. AVOHOITO A-klinikat on tarkoitettu erilaisista päihde- ja muista riippuvuusongelmista kärsiville henkilöille sekä heidän läheisilleen. A-klinikoilla hoidetaan myös krapula- ja vieroitusoireita sekä annetaan avokatkaisuhoitoa. Jos paikkakunnalla ei ole nuorille suunnattuja päihdehuollon avohoitopaikkoja, A-klinikalla hoidetaan myös nuoria. Nuorisoasemat on suunnattu alle 25-vuotiaille ja heidän läheisilleen. Nuorisoasemilta saa apua päihde- ja muihin riippuvuusongelmiin sekä laajemminkin erilaisiin nuoruusikään liittyviin kriiseihin. Terveysneuvontapisteet tarjoavat pistämällä huumeita käyttäville kontaktin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Terveysneuvontapisteissä saa tietoa tartuntataudeista ja niissä on mahdollisuus vaihtaa käytetyt ruiskut ja neulat puhtaisiin. Terveysneuvontapisteissä voi myös mm. saada B-hepatiittirokotuksia, käydä hiv- ja hepatiittitesteissä sekä saada apua arkisten asioiden hoitamisessa. Korvaushoitoklinikat (K-klinikat) ovat opiaattiriippuvaisten avohoitoyksikköjä, jossa hoito sisältää korvaushoitolääkityksen ja psykososiaalista tukea. Hoitoa edeltää hoidon tarpeen arviointi. Päivä- ja toimintakeskukset tarjoavat tukea päihteettömään elämään. Päiväkeskuksissa on mahdollisuus yhdessäoloon, keskusteluihin, harrastuksiin ja pienimuotoiseen työskentelyyn. Paikkakunnasta riippuen palveluihin voi kuulua myös ateriointi-, peseytymis- ja pyykinpesumahdollisuus. LAITOSHOITO Selviämisasemat tarjoavat päihtyneelle suojaa ja ammattihenkilökunnan palveluja selviämisen ajaksi. Selviämisasemalla on myös mahdollisuus jatkohoidon suunnitteluun. Katkaisuhoitoasemat on tarkoitettu päihdekierteen katkaisemiseksi ja edellytysten luomiseksi kuntoutumiselle. Katkaisuhoitoasemalla hoidetaan vieroitusoireita, tarjotaan oireenmukaista lääkehoitoa, keskustelua ja lepoa ja tarvittaessa suunnitellaan jatkohoitoa. Katkaisuhoitoasemalle hakeutuminen vaihtelee paikkakunnan mukaan: asiakas voi joko itse varata paikan itselleen tai hoitoon tullaan terveys- ja sosiaalitoimen tai A-klinikan ohjaamana. Kuntoutusyksiköt ja hoitoyhteisöt on tarkoitettu pitempiaikaiseen kuntoutumiseen. Se aloitetaan elämäntilanteen ja hoidon tarpeen kartoittamisella, ongelmien hahmottamisella ja jäsentämisellä sekä kuntoutussuunnitelman laatimisella. Joissain yksiköissä yhteisöhoito on keskeisellä sijalla. Joihinkin yksiköihin tarvitaan lähete. Nuorten laitoshoito perustuu A-klinikkasäätiössä yhteisöhoitoon. Sillä harjoitellaan toisten huomioimista ja avun vastaanottamista muilta ihmisiltä. Hoitopaikassa on päiväohjelma ja säännöt, jotka rytmittävät elämisen ja tuovat siihen rajat. Nuoret osallistuvat yhdessä työntekijöiden kanssa kaikkiin päivittäisiin askareisiin. Tärkeä osa hoitoa ovat erilaiset ryhmät ja harrastustoiminta. Lääkkeitä ei yleensä käytetä. Jokaiselle nuorelle tehdään oma hoito- ja kuntoutumissuunnitelma. Hoitoon kuuluu tärkeänä osana nuoren perheen ja tukiverkoston osallistuminen neuvotteluihin ja nuoren asioiden käsittelyyn. 14 PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA
Järvenpään sosiaalisairaala on maan ainoa päihdeongelmien hoitoon erikoistunut sairaala. Sosiaalisairaalan palveluvalikoimaan kuuluvat katkaisu- ja vieroitushoidot, opiaattiriippuvaisten lääkkeellisen vieroitus- ja korvaushoidon tarpeen arviointi ja aloittaminen sekä kuntouttava yhteisöhoito. Sosiaalisairaala toimii valtakunnallisesti. Hoitoon pääsee ottamalla ensin yhteyttä oman paikkakunnan A-klinikkaan, sosiaalitoimeen, terveyskeskukseen tai mielenterveystoimistoon. Myös työterveyshuolto ja yksityislääkärit voivat ohjata hoitoon. ASUMISPALVELUT Tukiasunnot on tarkoitettu itsenäiseen asumiseen pyrkiville. Tukiasumiseen liittyy yleensä hoitosuhde esim. A-klinikkaan. Tukiasumisen avulla opetellaan itsenäistä asumista ja elämää sekä saadaan tukea päihdeongelmista toipumiseen. Nuorten tukiasunnot tarjoavat vertaistukea, henkistä tukea, kontrolloivaa tukea ja arjessa mukana elämistä. Tuetun asumisen tavoitteena on nuoren päihteettömän arjen sujuminen: vuorokausirytmi, työelämä ja/tai koulunkäynti, raha- ja muiden omien asioiden hoitaminen sekä luottamuksen kasvattaminen omiin sosiaalisiin taitoihin ja kykyihin. Palveluasunnot ovat usein kuntoutusyksikön toimintaan liittyviä asuntoja. Ne on tarkoitettu asiakkaille, jotka tarvitsevat asumisensa tueksi erilaisia jokapäiväiseen selviytymiseen liittyviä palveluja, kuten ravitsemus- ja hoitopalveluja. Palvelutalot on tarkoitettu ikääntyneille päihdeongelmaisille, joilla on päihdeongelmansa vuoksi vaikeuksia päästä muihin vanhusten asumispalveluyksiköihin. Palvelutalo tarjoaa asunnon, ravitsemuspalvelut, perushoidon, tuen ja valvonnan. l OUTI SAARELA PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA 15
Anjalankosken A-klinikkatoimi Johtaja: Sari Hostikka Henkilökuntaa: 9 Asiakkaita: A-klinikka 265, päiväkeskus 174, tukiasunnot 18, Vinkki 4 Anjalankosken A-klinikkatoimi tuottaa päihdehuollon erityispalveluja päihde- ja muille riippuvuusongelmaisille ja heidän läheisilleen Anjalankoskella. Toimintavuoden aikana tuotettiin yksilö-, perhe- ja ryhmäterapia- sekä avokatkaisupalveluja, tuetun asumisen palveluja, Vinkki-terveysneuvontapalveluja ja päiväkeskuspalveluja. Toimintavuoden painopistealueiksi määritellyt yhteistyön tehostaminen, päihdeongelmaisten läheisten huomiointi palveluissa ja huumehoidon kehittäminen toteutuivat hyvin. Hoitotyössä oli keskeistä tuetun asumisen ja päiväkeskuspalveluiden tuottaminen kehittämishankkeissa luotujen toimintamallien mukaisesti sekä käynnistää palvelut suonensisäisesti huumeita käyttäville. Haasteena resurssien riittävyydelle on ollut, että osa asiakaskunnasta on ollut entistä huonokuntoisempaa ja moniongelmaisempaa. Laitoshoidon tarve kasvoi, ajokorttiseurannat työllistivät, kaksoisdiagnoosiasiakkaiden määrä nousi ja opioidiriippuvuuden korvaushoidon tarve lisääntyi paikkakunnalla. Peliongelma toi A-klinikalle yhä nuorempia asiakkaita. Avokatkaisupalvelut, kriisiasiakkaat, tilannekartoitus ja mahdollinen laitoskatkaisuun lähettäminen hoidettiin päivystysluonteisesti. Päivystys- ja ajanvarausvastaanotto ruuhkautui ajoittain A-klinikalla. Keskustelu- ja akupunktioryhmät tavoittivat asiakkaita ja naisille toteutettiin oma keskusteluryhmä. Ryhmätoiminnan monipuolisuutta lisättiin mm. rentoutusryhmällä ja naisten toiminnallisella teemaryhmällä. Päihdeongelmaisten läheisten tuen tarpeeseen pyrittiin vastaamaan tarjoamalla ryhmätoimintaa. Tuetun asumisen projektin päätteeksi A-klinikan asiakastiloihin kunnostettu kuntosali oli asiakkaiden vilkkaassa käytössä. A-klinikalla asiakaskäyntien määrä ei kasvanut odotusten mukaisesti. Henkilöstö toimi tavanomaista pienemmillä resursseilla osan toimintavuodesta henkilöstömuutosten vuoksi. A-klinikkapalvelut toimivat ilman lääkäripalveluita kesäkauden. Asiakastyötä helpotti toimiva yhteistyöverkosto: erityisesti syrjäytymässä olevien päihdeongelmaisten tukemiseksi tehtiin yhteistyötä työvoiman palvelukeskuksen ja kuntouttavan työtoiminnan, A-killan, päiväkeskusten, seurakunnan päihdetyön ja sosiaalityön kanssa. Seudullinen yhteistyö lisääntyi. Koko seutukunnalla meneillään oleva metsäteollisuuden rakennemuutos heijastui A-klinikan asiakaskuntaan ja lisäsi yhteydenottoja ja yhteistyötä mm. työterveyshuoltoon. Päihdehaittojen ennaltaehkäisevää toimintaa toteutettiin mm. verkostotyön ja yhteistyön keinoin; yhteistyötahot ja kokoukset lisääntyivät entisestään. Koulutus- ja konsultaatiotarpeisiin vastattiin resurssien mukaan. 8-luokkalaisille pidettiin päihdevalistustunteja A-klinikalla, osallistuttiin omalla osastolla nuorisomessuille ja toteutettiin yhteistyössä paikallisesti ennaltaehkäisevän päihdetyön viikko tapahtumineen. Anjalankosken kaupunki päivitti päihdestrategiaa laaja-alaisen päihdestrategiatyöryhmän kokouksilla ja yhdessä toteutetuilla tapahtumilla. Päiväkeskus toimi vertaistuen antamisen ohella myös työharjoittelun ja yhdyskuntapalvelun suorittamispaikkana. Tavoitteen mukaisesti toiminnallisuutta kehitettiin ja uusia asiakkaita tavoitettiin. Asiakasmäärä nousi, mutta päiväkeskuskäyntien määrä jäi alle tavoitteen. Yhteistyötahojen kanssa järjestettiin toiminnallisia asiakastapahtumia, yhteistyötä tehtiin erityisesti A-killan ja seurakunnan kanssa. Tuettu asuminen edisti kuntoutumista, ja tukiasukkaiden kanssa toteutettiin verkostotyötapaa yksilöllisiä kuntoutumissuunnitelmia laadittaessa. Tukiasunnoille tehtyjen kotikäyntien määrä nousi selkeästi toimintavuoden aikana. Vinkki-terveysneuvontatoiminta suonensisäisesti huumeita käyttäville aloitettiin syyskuussa. A-killassa jatkui monipuolisesti A-kiltatyötä kehittävä hanke, jonka kanssa yhteistyö kehittyi edelleen, mm. toteutettiin yhteistyössä vertaistukiryhmä päihdeongelmaisten läheisille. l 16 PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA
Espoon A-klinikka ja katkaisuhoito Johtaja: Kirsti Aalto Henkilökuntaa: 39 Asiakkaita: A-klinikka 1 455, katkaisuhoito 506, K-klinikka 30, Vinkki 702 Espoon A-klinikan ostopalvelusopimukset takaavat maksuttoman avohoidon Espoon ja Kauniaisten asukkaille sekä katkaisuhoidon myös Sipoon ja Vihdin kuntalaisille. Muut kunnat käyttävät palveluista 13 %, eniten Vantaa, joka osti lähes 400 katkaisuhoitovuorokautta. A-klinikan hoidollisista palveluista eniten käytettyjä olivat yksilö-, pari- ja perheterapiapalvelut. Avohoidon käyntejä kertyi 24 202. Kahdessa vuodessa kävijämäärä on noussut yli sadalla asiakkaalla. Uusia kaikista asiakkaista oli 18 %. Hoitoon hakeutujissa kasvoi suhteellisesti eniten alle 29- vuotiaiden määrä. Yksilökeskustelujen tukena ja joidenkin asiakkaiden ainoana jatkohoitona toimi kahdeksan erilaista ryhmää. Keskusteluryhmien lisäksi oli toimintaterapeutin ohjaamia erityisryhmiä. Ryhmäkäyntejä oli 4 314. Katkaisuhoitoasemalla hoidon tarkoitus on yli 18-vuotiaiden päihdekierteen katkaisu ja vieroitushoito. Katkaisuhoidon tavoite 6 300 hoitovuorokautta saavutettiin. Työn haasteellisuutta lisäsivät asiakkaiden moniongelmaisuus ja mielenterveysongelmien yleisyys. Lähes jokaisella hoidossa olleella oli myös runsaampaa lääkitystä kuin aiempina vuosina. Työ- ja toimintakyvyn arviointi käynnistyi loppuvuodesta ja toi oman mielenkiintoisen lisänsä arkityöhön niin katkaisuhoidossa kuin avopuolella. Perhesolutiimi työskenteli yhteistyössä lastensuojelun kanssa ja saavutti myönteisiä tuloksia usean perheen kanssa. Hoitovuorokausia kertyi 155. Terveysneuvontapiste Vinkin toiminta jatkui Espoon viidellä alueella. Tapiolassa ja Espoon keskuksessa toiminta painottui päivävastaanottoon tiloissa, jotka ovat terveysasemien yhteydessä. Iltavastaanottoja hoitavat tuntityöntekijät. Yhteistyö testauksissa lisääntyi terveysasemien kanssa. Vinkissä kokeiltiin etsivää kenttätyötä Leppävaaran alueella hyvin tuloksin. Uusia asiakkaita löysi tiensä aiemmin hiljaiseen Leppävaaran toimipisteeseen. K-klinikan toiminta jatkui sille rauhoitetussa toimitilassa talon 5. kerroksessa. Korvaushoitoon saatiin 5 uutta paikkaa, joten asiakkaita oli loppuvuodesta 30. Yksi hyvässä hoitovaiheessa oleva asiakas siirtyi suunnitellusti terveysasemalle. Korvaushoitopotilaille kehitettiin hoitoisuusluokitus yhteistyössä pääkaupunkiseudun muiden toimijoiden kanssa. Toimintaterapeutti jatkoi asiakkaiden arkiselviytymisen kartoittamista ja tukemista. Yhteistyö työvoiman palvelukeskuksen kanssa Leppävaarassa jatkui suunnitellusti. Keskus osti päihdetyön ammattilaisen toimimaan määräaikaisesti kuntoutusluotsina, joka oli päihdeongelmaisten tukihenkilönä palvelun tarvetta arvioitaessa ja työhön tai koulutukseen pyrittäessä. Työntekijä toimi yhteistyössä A-klinikan kanssa, kun asiakas tarvitsi myös päihdehoitopalveluja. Henkilökunnan koulutuksessa keskeisiä olivat kehittämispäivät ja korva-akupunktiota antavien työntekijöiden osallistuminen NADA-seminaariin. Vinkki-työntekijät osallistuivat kansainväliseen haittojen vähentämisseminaariin Varsovassa. Lääkäri osallistui ISAM-konferenssiin Kairossa. Paloturvallisuus oli loppuvuoden teemana ja ensiaputaitojen päivityksen sai koko henkilökunta. l PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA 17
Espoon nuorisoasema Johtaja: Soile Kiema Henkilökuntaa: 7 Asiakkaita: 714 Espoon nuorisoasema palvelee 12 24- vuotiaita espoolaisia nuoria ja heidän läheisiään. Espoon kaupungin kanssa on ostopalvelusopimus. Vuonna 2007 palveluita ostivat myös Kauniainen, Kirkkonummi, Siuntio ja Pukkila. Nuorisoaseman toiminnan painopiste on hoitotyössä. Tärkeimpinä hoitomuotoina ovat yksilö-, pari- ja perhekeskustelut sekä verkostotyö. Lääkärin palveluita on mahdollista saada muun hoidon ohella. Hoitotyön menetelmät valitaan asiakkaan senhetkisen elämäntilanteen ja tavoitteiden mukaan. Pääsääntöisesti nuorisoasemalla tavataan vielä kotona asuvan nuoren koko perhettä perheterapiassa. Jo kotoaan itsenäistyneiden yksin tai parisuhteessa asuvien kanssa työskennellään yksilö- tai parikeskeisesti. Nuoret tulivat Espoon nuorisoasemalle hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa. Nuorten päihde-, perhe- ja kouluvaikeudet joko erikseen tai samanaikaisesti muodostivat noin 80 % nuorten hoitoon tulon syistä. Noin 57 % nuorista otti yhteyttä nuorisoasemalle päihteiden vuoksi. Nuorista asiakkaista alaikäisiä oli noin 39 % ja 18 24-vuotiaita 47 %. Perhe- ja verkostokäynnit ovat lisääntyneet. Vuonna 2007 niiden osuus oli 56 % kaikista käynneistä. Nuorten elämänhallinnan tukemiseksi järjestettiin myös erilaisia keskustelu- ja toiminnallisia ryhmiä. Vanhempainryhmät murrosikäisten ja päihteitä käyttävien nuorten vanhemmille jatkuivat. Lähestymistapoina asiakastyössä käytettiin perheterapeuttisia menetelmiä, ratkaisukeskeisyyttä, kognitiivista työskentelytapaa sekä taideterapeuttisia ja muita luovia menetelmiä. Nuorisoasemalla tehtiin myös ennaltaehkäisevää työtä. Tärkeä osuus oli koulujen kanssa tehdyllä tehostetulla yhteistyöllä. Koululaisparlamenttitoiminta jatkui yhteistyökouluissa. Kenttätyön palvelut laitos- ja kotikäynteineen kuuluvat ns. matalan kynnyksen palveluihin. Kotikäynnit ovat antaneet mahdollisuuden vastata asiakkaan tarpeisiin nopeastikin. Myöhemmin asiakkaan käynnit ovat siirtyneet aina tarvittaessa nuorisoasemalle. Lisäksi käynnit mm. kouluissa, lasten ja nuorten hoitoyksiköissä ja eri laitoksissa ovat mahdollistaneet joustavan yhteistyön. Vuonna 2007 pidettiin 33 informaatio-, alustus- tai koulutustilaisuutta, joissa tavoitettiin noin 2 000 kuulijaa. Yhteistyötahoille annettiin työnohjaus-, koulutus- ja konsultaatiopalveluita. Espoon nuorisoasemalla on jatkettu vuoden 2007 aikana jo vakiintuneen yhteistyön tehostamista eri alueilla toimivien sosiaalija terveydenhuollon sekä muiden nuorten parissa toimivien tahojen kanssa. Espoon nuorisoasema on osallistunut muiden nuoren mielenterveys- ja päihdetyötä tekevien tahojen kanssa vuonna 2009 uudistuvien palvelujen suunnittelutyöhön. l 18 PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA