Toimintakertomus 2006

Transkriptio

1 Toimintakertomus 2006

2

3 Sisällys VUOSIKATSAUS Organisaatio 8 Paikallinen ja alueellinen toiminta 12 Anjalankosken A-klinikka 15 Espoon A-klinikka ja katkaisuhoito 16 Espoon Nuorisoasema 17 Helsingin Nuorisoasema 18 Helsingin terveysneuvontapiste Vinkki 19 Hietalinna-yhteisö 20 Hämeenlinnan A-klinikkatoimi 22 Järvenpään sosiaalisairaala ja huumeidenkäyttäjien avohoitopalvelut 24 Kettutien A-poliklinikka 26 Kokemäen perhe- ja päihdeklinikka 27 Kouvolan A-klinikkatoimi 28 Kuusankosken A-klinikka 30 Kymen A-klinikkatoimi 31 Lahden A-klinikkatoimi 33 Mikkelin A-klinikkatoimi 35 Salon A-klinikkatoimi 36 Tampereen A-klinikkatoimi 37 Turun A-klinikkatoimi 39 Vammalan päihdeklinikka 41 Tiedotustoiminta 42 Kehittämistoiminta 45 Koulutustoiminta 48 Tilastotaulukot 51 TOIMINTAKERTOMUS 56 Tilinpäätös 63 Tilintarkastuskertomus 71

4 VUOSIKATSAUS 2006 A-klinikkasäätiö pyrkii vähentämään päihdehaittoja sekä parantamaan päihdeongelmaisten ja heidän läheistensä asemaa tarjoamalla monipuolisia päihdepalveluja. Säätiön tehtävät ovat sekä tyypillisiä järjestötehtäviä että kuntien toimeksiannosta toteutettua palvelutoimintaa. A-klinikkasäätiö tarjoaa hoidon ja kuntoutuksen lisäksi varhaisvaiheen palveluja ja tekee ehkäisevää päihdetyötä. Perustehtävää tuetaan tiedotus-, koulutus-, kehittämis- ja tutkimustoiminnalla. Säätiö toteuttaa päihdetyötä valtakunnallisessa keskustoimistossa, A-klinikoilla, nuorisoasemilla, katkaisuhoitoasemilla, Järvenpään sosiaalisairaalassa, huumeiden käyttäjien terveysneuvontapisteissä ja muissa palveluyksiköissä. Toimintavuonna valtakunnallisina painopisteinä olivat säätiön tuottamien palveluiden parempien kuvaamistapojen ja laadun ja vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen sekä tilastotiedon ja toisen tiedon tuottamiseen liittyvä kehittelytyö. Hoitomenetelmien puolella kehiteltiin mm. perhetyötä, erilaisiin riippuvuuksiin ja moniongelmaisuuteen liittyviä hoitokäytäntöjä sekä erityisryhmien palveluita. A-klinikkasäätiöllä oli toimintavuoden lopussa 802 työntekijää, joista vakinaisessa työsuhteessa noin 72 prosenttia. Henkilöstön määrä kasvoi edellisestä vuodesta yli 7 prosenttia. Työntekijöistä naisia oli 76 prosenttia ja työntekijöiden keski-ikä oli 42,5 vuotta. Suurimpia ammattiryhmiä olivat sairaanhoita jat, sosiaaliterapeutit, lääkärit ja ohjaajat. Säätiön pitkäaikainen johtava ylilääkäri Rauno Mäkelä jäi eläkkeelle. Hänen tehtäväänsä jatkamaan valittiin Pekka Heinälä. Säätiön paikallisten toimintayksiköiden työ oli kiinteä osa kuntien hyvinvointipalveluiden kokonaisuutta. Palvelujen sisältö ja painotuk set vaihtelivat paikkakunnittain ja niitä säätelivät 116 kunnan kanssa tehdyt 131 ostopalvelusopimusta. Hämeenlinnan seudun päihdehuollon palvelujen tuottamistehtävä siirtyi A-klinikkasäätiölle vuoden 2006 alusta lähtien. 2 VUOSIKATSAUS 2006

5 A-klinikkasäätiön toiminta järjestönä ja palvelujen tuottajana laajeni ja monipuolistui. Eniten kasvua tapahtui huumeriippuvuuden ja matalankynnyksen hoitojen alueella. Samaan aikaan orastavat ostopalveluiden kilpailuttamisvaatimukset kertoivat hyvinvointipalveluiden organisointiin ja rahoitusmalleihin vaikuttavista EU-direktiiveistä. Säätiön palvelutoiminnassa ostopalvelusopimuksin säädellyt toiminnat kasvoivat, mutta niiden ulkopuolella tapahtuva valtakunnallinen palvelutoiminta ajautui suurelta osin vaikeuksiin. Tämä säätiön suurimpiin palvelukokonaisuuksiin, Järvenpään sosiaalisairaalaan ja Kymen A-klinikkatoimeen, kohdistunut ongelma aiheutti selkeän notkahduksen koko A-klinikkasäätiön taloudelliseen tilanteeseen. Ongelma lienee ensisijaisesti seurausta päihdepalveluiden heikosta asemasta kuntien palvelukokonaisuudessa, koska palveluiden ostoa vähensivät erityisesti isot varakkaat kunnat. Sekä näissä että monissa pienemmissäkin kunnissa maksusitoumuksiin tarkoitetut määrärahat loppuivat jo loppusyksystä. Päihdeongelmaisten oikeus tukeen ja hoitoon on näin vaarantumassa entisestään ajankohtana, jossa päihteiden käyttö ja siihen liittyvät haitat jatkavat kasvuaan. Erityispalveluille on monissa säätiön yhteistyökumppanikunnissa delegoitu päihdehaittojen viimesijaisen käsittelijän tehtävä. Päihdeongelmien ehkäisytehtävä on selkeimmin määritelty Hämeenlinnan seudun ja säätiön välisessä uudessa kumppanuussopimuksessa. Joissakin kunnissa säätiön yksiköt toimivat kunnallisten päihdehuoltopalveluiden ja muiden sosiaali- ja terveysjärjestöjen tuottamien päihdepalveluiden rinnalla ja täydentäjinä. Muutamissa kunnissa säätiön yksiköt olivat lähes ainoita erityispalveluiden tuottajia. Säätiön asiantuntijoita on käytetty myös erääksi valtakunnalliseksi painopisteeksi asetetun varhaisen tuen ja puuttumisen työmallien kehittelyssä. Päihdetyön kokonaisuuden kehittäminen A-klinikkasäätiön vaikuttamis-, palvelu- ja kehittämistoiminta järjestönä ja palveluiden tuottajana jakautui karkeasti kolmeen tasoon eli 1) ehkäisevään päihdetyöhön, 2) varhaisvaiheen päihdetyöhön ja 3) korjaavaan päihdetyöhön. Näistä muodostui kokonaisuus, jossa painopiste oli toisaalta ehkäisyyn liittyvässä varhaisvaiheen päihdepulmien käsittelymallien ja toisaalta kaikkein syrjäytyneimpien päihdeongelmaisten aseman ja oikeuksien ajamisessa, sosiaalisten olojen parantamisessa sekä monipuolisessa tuen ja hoidon kehittämisessä. Säätiön keskustoimiston työ painottui järjestötehtävien lisäksi omaan organisaatioon suuntautuvien hallinto-, palvelu- ja koordinointitehtävien lisäksi valtakunnallisiin kehittämis-, koulutus- ja tiedotustehtäviin sekä kansainvälisiin EU-hankkeisiin. Valtakunnallisesti toimivassa Järvenpään sosiaalisairaalassa sen toteuttamien palvelutehtävien rinnalla toimi monipuoliseen kliiniseen hoitotutkimukseen keskittyvä tutkimusyksikkö. Säätiön saamat RAY-, TEKRY-, STM- ja EU-avustukset mahdollistivat valtakunnallisten kehittämistehtävien toteuttamisen suunnitelmien mukaisesti. Osa kehittämishankkeista sijoitettiin säätiön paikallisiin yksiköihin. Keskustoimistossa toimivan kehittämisyksikön yleisenä tehtävänä oli tuottaa päihdetyön sekä toimintaorganisaation, palvelujärjestelmän että toimintaympäristöjen kehittämisen asiantuntijapalveluita. Koulutuksella taas pyrittiin edistämään päihdehuollon työmuotojen uudistumista, innovaatioiden leviämistä ja henkilöstön valmiuksien kehittämistä. A-klinikkasäätiöllä säilyi edelleen merkittävä asema erityisesti päihdehuollon ammatillisen täydennyskoulutuksen järjestäjänä. Alueyksiköiden oma koulutustoiminta vahvistui entisestään. VUOSIKATSAUS

6 Säätiön tiedotusyksikön kehittämä verkkopalvelu Päihdelinkki on jo kymmenen vuotta auttanut ihmisiä hyödyntämään omat voimavaransa ja toisaalta madaltanut kynnystä avun hakemiseen. Suomen suurin päihdeaiheinen verkkopalvelu tavoittaa kuukausittain keskimäärin noin eri kävijää. Vuosien varrella Päihdelinkki on kasvanut tietopalvelusta useiden vuorovaikutteisuutta hyödyntävien palvelujen avulla Suomen suosituimmaksi palvelukokonaisuudeksi. A-klinikkasäätiö tavoittaa runsaasti suomalaisia myös tiedotusvälineiden kautta. Observer-mediaseurannan mukaan säätiö esiintyi vuoden aikana eri tiedotusvälineissä yli 900 kertaa. Säätiön tiedotustoiminta ja siitä vastaava viestintäjohtaja Teuvo Peltoniemi palkittiin useilla palkinnoilla vuoden 2006 aikana. A-klinikkasäätiön palvelutarjonta Säätiön paikallisissa ja alueellisissa toimintayksiköissä toteutetun korjaavan päihdetyön tavoitteena oli päihteiden ongelmakäytön vähentäminen ja käytöstä aiheutuneiden haittojen ja kärsimysten lievittäminen. Päihteiden ongelmakäyttö luo tai kärjistää myös muita ongelmia käyttäjän lähipiirissä. Sen vuoksi kokonaisvaltaisella, moniammatillisella työotteella ja perhekeskeisellä työllä oli merkittävä rooli. Säätiön tuottamissa avohoitopalveluissa oli asiakkaita vuonna 2006 yli , kuntoutuspalveluissa noin asiakasta ja asumispalveluissa noin 500. Kaiken kaikkiaan säätiön toimintayksiköt kohtasivat kasvokkain noin päihdeongelmaista ja heidän läheistään. Avopalvelukäyntejä kertyi noin , kuntoutusyksiköiden hoitovuorokausia lähes ja asumispalveluissa yli vuorokautta. A-klinikoilla lisääntyivät sekä asiakasmäärät että käyntikerrat. Alkoholipoliittisesti ongelmallinen tilanne ei kuitenkaan näkynyt täysimääräisesti asiakasmäärissä, koska A-klinikoiden resursseja ei ole viime vuosina voitu lisätä kokonaiskulutuksen ja haittojen kasvun mukana. Jonot esimerkiksi yksilöterapiaan monilla säätiön A-klinikoilla ovat jo vuosia olleet huomattavia. Samoin nuoriasemilla sekä asiakas- että käyntimäärät nousivat hieman. Selvää lisäystä tapahtui huumeiden käyttäjille tarkoitetuissa terveysneuvontapisteissä ja korvaushoidoissa. Laitosmaisten yksiköiden, mukaan lukien katkaisuhoidon, asiakas- ja hoitovuorokausien kokonaismäärä ja hoitojaksot kasvoivat selvästi. Sen sijaan Järvenpään sosiaalisairaalan hoitovuorokaudet vähenivät noin 8 prosenttia. Tuki- ja palveluasuntojen käyttövuorokaudet kasvoivat selvästi. Selviämisasemien käyttö lisääntyi mutta päiväkeskusten käyttö väheni. (ks. tilastotaulukot s. 51) Uusia painopisteitä Säätiö pyrki virittämään päihdetyön laatukeskustelua monilla foorumeillaan, niin hoitotyössä kuin sitä tukevan tiedotuksen, koulutuksen sekä kehittämisen ja tutkimuksen piirissä. Säätiön oma laatutyöryhmä valmisteli ydinprosesseja, joiden kautta säätiön yhtenäisyyttä ja ison asiantuntijaorganisaation mahdollistamaa suuruuden ekonomiaa yritettiin hyödyntää paremmin koko säätiön ja sen yhteistyökumppaneiden hyväksi. Monipuolisen asiantuntijuuden ja laadunhallinnan tietoperustana keskustoimistossa jatkettiin sekä hoidon vaikuttavuudenarviointivälineiden että tutkimus- ja kokemustiedonkeruukäytäntöjen kehittämistä. Muutamat toimintayksiköt keräsivät järjestelmällistä asiakaspalautetta ja kasautuvaa kokemustietoa ja kehittivät sosiaalisen raportoinnin menetelmää tiedonkeruussaan. Säätiö pyrki sekä järjestötoimijana että palvelujen tuottajan roolissaan arvioimaan yhteiskunnassa tapahtuvia palvelutarpeisiin vaikuttavia muutoksia. Uusia hoitomenetelmiä ja toimintamalleja suunniteltiin mm. moniriippuvaisille, suonensisäisesti huumeita käyttäville, vangeille, asunnottomille, maahanmuuttajille, vanhuksille, päihdeperheiden lapsille, erilaisille vammaisryhmille ja ongelmapelaajille. Säätiön hoito- ja tutkimuseettinen toimikunta käsitteli hoidossa esiin nousseita hoitoeettisiä kysymyksiä, joista uusimmat liittyivät mm. asiakkaita koskevien tietojen vaihtoon ja asiakkaiden oikeuteen tehdä itse hoitopaikkavalintansa. Toimintavuonna kehiteltiin myös uudenlaisia sähköisiä tiedonhallintakeinoja. Tietoja koottiin omiin, valtakunnallisten toimijoiden (mm. Stakes) sekä kansainvälisten tahojen (mm. EU ja eurooppalaiset yhteistyöverkostot) rekistereihin ja muihin tietopankkeihin. Tietoa käytettiin päihdepalveluiden seurannassa, arvioinnissa ja kehittämisessä. 4 VUOSIKATSAUS 2006

7 A-KLINIKKASÄÄTIÖ TEK RAY EU STM Järjestötehtävät - yleishallinto - taloushallinto - koordinointi - kehittäminen - koulutus - tiedotus Johtoyksikkö Lisäarvo Palvelujen tuottaminen Kunnat A-klinikkasäätiön toiminnan haasteista ja reunaehdoista A-klinikkasäätiön toimintaan vaikuttivat päihteiden käyttöön liittyvien tekijöiden ohella monet yhteiskunnalliset tekijät. Säätiön yksiköissä näkyi 1990-luvun lopulla nousuun kääntynyt alkoholin käyttö ja lisääntyneet alkoholihaitat. Suomalaiset lisäsivät ennätysvuoden 2004 jälkeen edelleen juomistaan vuonna Vuonna 2006 kasvu pysähtyi erityisesti siitä syystä, että alkoholin tuonti ulkomailta väheni. Sen sijaan kotimaassa ostettiin alkoholia edelleen aikaisempaa enemmän. Suomalaiset joivat noin 10,3 litraa absoluuttista alkoholia henkeä kohti. Vuoden 2004 keväällä Viron EU-jäsenyyden kynnyksellä pakon edessä tehdyt alkoholijuomien hinta- ja veroratkaisut erityisesti väkevän viinan 40 prosentin hinnanalennus ovat merkinneet suomalaiselle päihdehuollolle vaikeita aikoja. Alkoholin kokonaiskulutuksen lisäyksen on arvioitu kaatuneen erityisesti alkoholin suurkuluttajien ja päihdeongelmaisten suihin. Heidän joukostaan rekrytoituvat myös päihdehuollon palveluiden käyttäjät. Arvion mukaan 20 prosenttia alkoholin käyttäjistä juo noin 70 prosenttia kaikesta alkoholista. He juovat keskimäärin 250 koskenkorvapullollista vastaavan määrän alkoholia vuosittain. Suurkuluttajien määrä on noussut selvästi ja on arviolta , ja alkoholihaitat ovat kasvaneet dramaattisesti. A-klinikoilla tilanne näkyi kasvavina käyntimäärinä ja asiakkaiden entistä huonompana kuntona. Katkaisuhoidon ja kuntoutuksen tarve on lisääntynyt rajujen juomisputkien seurauksena. Monien muidenkin palvelutarpeiden kasvaessa kuntien mahdollisuudet vastata lisääntyneeseen päihdehoidon tarpeeseen eivät sen sijaan ole kasvaneet. Tämä on kuitenkin näkynyt mm. kuntien lastensuojelumenojen kasvuna. Säätiön toiminnassa näkyi vuonna 2006 lisäksi myös suonensisäisesti huumeita käyttävien ongelmien vaikeutuminen ja palveluiden käytön lisääntyminen, vaikkei huumeidenkäyttäjien kokonaismäärässä ole tapahtunutkaan enää lisääntymistä. Heidän monipuolisten hoito- ja kuntoutuspalveluidensa turvaaminen oli monille kunnille vaikeaa. Toisenlaisia haasteita säätiön toimintaan on tuonut 1990-luvun laman seurauksena syntynyt suuri pitkäaikaistyöttömien joukko. Erityisesti katkaisuhoidossa ja matalankynnyksen palveluyksiköissä työttömien osuus on ollut suuri. Vaikkei työttömyys yksiselitteisesti johda juomiseen, niin laajassa pitkäaikaistyöttömien joukossa on kuitenkin kova ydin, jolla on myös päihde- ja/tai mielenterveysongelmia. Tämä on yksi yhteiskuntamme suurimmista ja ajankohtaisimmista haasteista. Suomessa on kattavat hyvinvointipalvelut, mutta julkisten palveluiden saavutettavuudessa ja kyvyssä käsitellä moniongelmaisuutta ja syrjäytymiskierteitä on suuria vaikeuksia. Yksilöllisyyden ja erilaisuuden huomioiminen toteutuu usein varsin huonosti ja hyvinvointivaltion lupaus huolenpidosta jää näin vain retoriseksi puheeksi osalle kansalaisia. Lisäksi vaikeasti diagnosoitavien, ei selkeästi mistään alkavien eikä mihinkään päättyvien ilkeiden ongelmien käsittelyä vaikeuttaa ammatillisesti ja hallinnollisesti sektoroitunut palvelujärjestelmämme. Pirstaleisten palveluiden, tukitoimenpiteiden ja taloudelliseen toimeentuloon liittyvien etuuksien yhteensovittaminen ei suurista ponnistuksista huolimatta ota onnistuakseen. VUOSIKATSAUS

8 Asiakkaiden ongelmat monimutkaistuvat ja haastavat hoidon Säätiön tuottamien erityispalveluiden työssä painottuvat monipuoliset hoitomenetelmät ja laajemmin sosiaalinen kuntoutus, jossa moniammatillisin toimenpitein autetaan asiakkaita heidän arkielämänsä turvaamisessa ja pidemmällä tähtäimellä lisätään tai pidetään yllä asiakkaiden toimintaedellytyksiä. Vaikka A-klinikkasäätiön työn eettisiin lähtökohtiin kuuluu selkeästi asiakkaan yksilöllisyyttä ja ainutlaatuisuutta kunnioittava työskentely, niin yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen mahdollisuus ei ole ollut itsestään selvää. Kuntien ostopalveluissa ja tilaaja-tuottajamallissa asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen riippuu aina siitä, mitkä ovat toiminnan taloudelliset ehdot ja siitä, miten tilaaja haluaa määritellä asioita. Kokonaisvaltaista auttamistyötä säätiön toimintayksiköissä tekevät ammatti-ihmiset tarkastelevat kunkin yksilön tarvitsemia palveluita ja etuuksia ammatilliseettisestä näkökulmasta asiakkaan rinnalla seisten samalla sovittaen yhteen yhteiskunnan kulloinkin auttamistyölle tarjoamia resursseja ja asiakkaiden tarpeita. Tehtävä on raskas ja kuluttava erityisesti silloin kun resursseja on vähän ja asenteet ovat kovia ja tehokkuusvaatimukset kasvavat. Työntekijöiden työssä jaksamiseen liittyvää keskustelua käytiin enenevästi monilla säätiön foorumeilla, mutta helpompia aikoja ei näytä olevan tulossa. Jotta päihdeongelmaisten erityistarpeet tulisivat oikeudenmukaisella tavalla huomioon otetuiksi, niin päihdetyössä olisi kyettävä sanoutumaan irti pelkästä palvelutehdasroolista, joka on vahvistunut kasvavan tuote-, tulos- ja suoritevimmaisen ajattelun voimistumisen myötä. Säätiön toimintayksiköiden asiakkaiden enemmistöltä puuttuivat elämän keskeiset kiinnekohdat: perhe, ihmissuhteet, työ ja koulutus sekä elämän tavoitteet ja päämäärät. Säätiön A-klinikoilla 30 prosenttia ja nuorisoasemilla 48 prosenttia asiakkaista oli naisia. Tyttöjen osuus nuorisoaseman asiakkaista on muutaman vuoden vähenemisen jälkeen taas kasvanut. A-klinikoilla alle 30-vuotiaiden osuus oli 17 prosenttia ja yli 60-vuotiaiden yli 11 prosenttia kaikista asiakkaista. Nuorisoasemilla asiakkaista 31 prosenttia oli alle 20-vuotiaita ja 45 prosenttia kuului ikäluokkiin vuotiaat. Asiakkaista suuri osa oli moniongelmaisia ja moniriippuvaisia, irrallisia ja syrjäytyneitä ja itsemurhavaarassa olevia. A-klinikoiden asiakkaista yksinasuvia oli noin 54 prosenttia, työttömiä oli noin 34 prosenttia ja eläkkeellä noin neljännes. Katkaisuhoitoasemien ja kuntoutusyksiköiden asiakkaista prosenttia oli työelämän ulkopuolella. Asiakkaiden riippuvuuskuva A-klinikkasäätiön toimintayksiköissä on monipuolistunut mutta toisaalta toimintavuonna oli nähtävissä alkoholin selvä asema ykköspäihteenä (noin 50 %). Huumeriippuvaisiksi luokiteltujen osuus kasvoi hieman. Ensisijaisesti kovia huumeita käyttävät keskittyivät suonensisäisesti huumeita käyttäville tarkoitettuihin Vinkki-yksiköihin, mutta heidän osuutensa kasvoi myös muissa säätiön yksiköissä. Rahapelien pelaamisesta aiheutuviin ongelmiinsa haki säätiön yksiköistä apua yli 400 asiakasta, mikä oli edellisvuotta selvästi enemmän. Pääosa ongelmapelaajista hakeutui kuitenkin edelleen hoitoon ensisijaisen päihdeongelmansa vuoksi. Toimintayksiköiden asiakasprofiileissa oli paljon eroja, mikä oli vaikuttamassa myös toimintayksiköiden työn erilaisiin painotuksiin. Lisäksi seutukunnan muu palvelutarjonta vaikutti yksiköiden toimintaan. Pelkkien tilastolukujen tarkastelu ei anna riittävää kuvaa säätiön toimintayksiköiden työn moninaisuudesta. Sen vuoksi tarvitaan myös laadullisia kuvauksia. Monipuolisempi analyysi osoittaa, että esimerkiksi A-klinikkatoimen palvelujen käyttäjissä kaksoisdiagnoosipotilaat ovat lisääntyneet. Heille on tarjottava hoitoa sekä päihde- että mielenterveysongelmiin. Pitkään jatkuneesta monien päihteiden käytöstä johtuvan pitkäkestoisen päihdekuntoutuksen ja siihen liittyvien sosiaalisen kuntoutuksen ja psykososiaalisen tuen tarve 6 VUOSIKATSAUS 2006

9 on kasvanut ja vaatinut aikaisempaa intensiivisempiä hoitotoimenpiteitä. Lisäresurssien saamisen välttämättömyys hoitoon ja kuntoutukseen on tullut entistä selvemmäksi. Myös kokonaisvaltaisen hoidon edellyttämän yhteistyön vaatimukset ovat kasvaneet. Säätiön tarjoamien palvelujen lisäksi moniongelmaisten asiakkaiden kokonaisvaltaisen hoidon järjestäminen on edellyttänyt hoidon ja kuntoutuksen aikaisen toimeentulokysymyksen ratkaisemista. Näiden asioiden järjestäminen on ollut usein vaikeata ja aikaa vievää. Vuoden 2006 alusta myös työttömät saivat oikeuden kuntoutusrahaan päihdehuoltolain mukaisen yksilökuntoutuksen ajalta. Kokemukset muutoksen vaikutuksesta eivät ole vielä riittäviä. Päihdeongelmien käsittelystä kertyneet kokemukset ovat opettaneet, ettei tulevaisuudessa päihdeongelmaisten hoitopalveluiden kehittämistyössä pidä keskittyä kamppailuun lääketieteellisen ja ei-lääketieteellisen hoitomallin välillä, tai esimerkiksi A-klinikkahoidon ja 12 askeleen ohjelmiin perustuvien hoitomallien välillä, vaan ensisijaisesti kokemuksellisen tiedon ja ammatillisen tiedon ja osaamisen paremman yhdistämisen tapoihin. Lasse Murto Hoidolla on monia tehtäviä Säätiö on joutunut jatkuvasti tarkastelemaan kriittisesti omia hoidollisia lähestymistapojaan. Käyttöön on otettu entistä enemmän sellaisia hoitomuotoja, joiden tehosta on olemassa tieteellistä näyttöä. Osasta hoitomuotoja on hankittu kokemustietoa vuosikymmenten ajan. Päihdetyöhön ei ole realistista odottaa helppoja ratkaisuja, uusia ihmelääkkeitä tai ylivoimaisia hoitotemppuja. Tutkimus ja kokemus ovat joka tapauksessa osoittaneet, että hoito on yleensä sekä välttämätöntä että kannattavaa. Joka tapauksessa se lievittää kärsimyksiä, tarjoaa inhimillistä kohtelua ja tukee päihteiden käyttäjien omia ponnisteluja. Säätiön hoitotyöntekijät ovat auttamistyössään joutuneet vastatusten paitsi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden myös elämän perustavanlaatuisen epäoikeudenmukaisuuden kanssa, joka ei ole selvitettävissä sen enempää yhteiskuntateorioilla kuin psykologiallakaan. Hoitotyössä on ollut tärkeätä kyetä luomaan ja ylläpitämään toivoa ja etsimään uutta merkitystä elämälle myös niissä tilanteissa, joissa mahdollisuudet mielekkääseen toimintaan ja vuorovaikutukseen ovat erittäin voimakkaasti rajoittuneet. VUOSIKATSAUS

10 Organisaatio Hallinto A-klinikkasäätiö toimintayksikköineen on juridisesti yksityinen voittoa tavoittelematon organisaatio, joka tuottaa päihdehuollon asiantuntijapalveluja. A-klinikkasäätiön ylin päättävä ja toimintaa valvova elin on valtuuskunta, jonka toimikausi on neljä vuotta. Valtuuskunnan jäsenet edustavat säätiön perustajayhteisöjä, toimintayksikköpaikkakuntia, säätiön toimialaan liittyviä järjestöjä ja asiantuntijoita sekä valtiovaltaa. Valtuuskunta asettaa säätiön toiminnasta vastaavan hallituksen aina kaksivuotiskaudeksi. Hallitus valitsee toimitusjohtajan, joka johtaa säätiön toimintaa. Toimikaudeksi valitun valtuuskunnan puheenjohtaja on ylijohtaja Matti Heikkilä (Stakes). Varapuheenjohtajat ovat toiminnanjohtaja Jukka Mäki (Kriminaalihuollon tukisäätiö) ja sosiaalijohtaja Niina Korpelainen (Kuusankoski). Toimikaudeksi valitun hallituksen puheenjohtaja on YTM Aulikki Kananoja ja varapuheenjohtaja toimialajohtaja Sakari Laari (Kouvola). Hallituksen esittelijä on toimitusjohtaja Lasse Murto. Henkilökuntatoiminta A-klinikkasäätiön henkilökunnasta suuri osa kuuluu Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliitto JHL ry:hyn (ent. VAL ry) A-klinikkasäätiön työntekijät ry:n jäseninä. Järvenpään sosiaalisairaalan työntekijöistä suuri osa on myös JHL:n piirissä, osa on järjestäytynyt Tehyyn, Akavaan, Talentiaan ym. vastaaviin ammattiyhdistyksiin. Johtajat muodostavat A-klinikkasäätiön aluejohtajat ry:n. A-klinikkasäätiö kuuluu työnantajana Sosiaalialan Työnantaja- ja Toimialaliittoon (Elinkeinoelämän keskusliitto). A-klinikkasäätiön työntekijät ry:n pääluottamusmies oli Lasse Lehmusoksa ja varapääluottamusmies Matti Olenius. Johtajien luottamusmies oli Erkki Tukeva ja varaluottamusmies Matti Rohunen. Alueellisia luottamusmiehiä on kahdeksan. Työsuojelun organisoinnin päälinjat on määritelty säätiön työehtosopimuksen liitteenä olevassa työsuojelusopimuksessa. Keskeinen periaate on, että päävastuu työsuojelun toteuttamisesta on paikallisella tasolla. Aluejohtajat toimivat alueellisina työsuojelupäällikköinä. Säätiön työsuojelutoimikunnassa on neljä työntekijöiden ja kaksi työnantajan edustajaa. Työsuojelupäällikkö on Timo Väisänen. Säätiön yhteistoimintaeliminä ovat paikalliset yt-kokoukset ja Säätiön valtakunnallinen yhteistoimintaneuvottelukunta (SVYNK). Valtakunnallisessa neuvottelukunnassa on kuusi vaaleilla valittua työntekijöiden edustajaa ja kolme varaedustajaa sekä kolme säätiön hallituksen nimeämää työnantajan edustajaa ja yksi varaedustaja. SVYNKin puheenjohtaja oli Matti Rohunen. Toimintalohkot ja yksiköt A-klinikkasäätiön toiminta jakautuu paikalliseen, valtakunnalliseen ja kansainväliseen toimintaan. Paikallista ja alueellista toimintaa ovat A-klinikat, nuorisoasemat, kuntoutumisyksiköt (katkaisuhoito- ja/tai kuntoutuspalveluja tai asumispalveluja), päivätoimintakeskukset, erityispalvelut huumausaineiden käyttäjille ja tukiasumispalvelut sekä Järvenpään sosiaalisairaala. Valtakunnallinen toiminta on päihdehuollon yleisen kehityksen seurantaa ja siihen osallistumista, tiedottamista ja julkaisutoimintaa, koulutusta, kehittämistä ja tutkimusta sekä toimintayksiköiden ohjausta, koordinointia ja yleispalvelua. Merkittävä osa valtakunnallista toimintaa on säätiön harjoittama vaikutustoiminta ja verkostoituminen. A-klinikkasäätiö on mm. Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiön, Kriminaalihuollon tukisäätiön, Raha-automaattiyhdistyksen, Sosi- 8 ORGANISAATIO

11 A-KLINIKKASÄÄTIÖN ORGANISAATIO Valtuuskunta Hallitus Toimitusjohtaja Keskustoimisto (Valtakunnallinen ja kansainvälinen asiantuntijatoiminta) vaikutustoiminta tiedotus ja valistus Tiimi ja muut julkaisut tutkimus ja kehittäminen koulutus kansainvälinen toiminta ja -projektit Aluejohtaja Kuntaneuvotteluyhteydet Yksiköt (alueellinen ja paikallinen asiantuntijatoiminta) A-klinikat Kettutien A-poliklinikka Nuorisoasemat hoitopalvelut Hietalinna-yhteisö koulutus, konsultointi Kuntoutusyksiköt työnohjaus Katkaisuhoitoasemat suunnittelu ja kehittäminen Kuntoutuskodit, kuntoutumiskodit tiedotus ja vaikutus Hoitoyhteisöt, Stopparit ymv. Tukiasunnot Päiväkeskukset Selviämisasema Huumeidenkäyttäjien erityispalvelut (K-klinikat, terveysneuvontapisteet, ym.) Järvenpään sosiaalisairaala ORGANISAATIO 9

12 aali- ja terveysturvan keskusliiton, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry:n, Suomen telelääketieteen seuran, Takuu-säätiön ja Terveyden edistämisen keskuksen jäsen. Toimitusjohtaja Murto oli Raha-automaattiyhdistyksen hallituksessa, Eläke-Fennian hallintoneuvostossa, Päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnassa, Sosiaalialan osaamiskeskusten neuvottelukunnassa, Kansanterveyden neuvottelukunnassa, Kriminaalihuollon tukisäätiön hallituksessa, Asunnottomuuden vähentämisohjelman seurantaryhmässä, Päihdetyön tutkintotoimikunnassa, Päihdehuollon valtakunnallisessa yhteistyöryhmässä, Takuu-säätiön valtuuskunnassa, ICSW:n Suomen toimikunnassa, EAPN-FIN in sosiaalipoliittisessa työryhmässä, YTY:n kansanterveysjaostossa, STKL:n sosiaalinen ulottuvuus -työryhmässa, Ensi ja turvakotien liiton Miesten kriisikeskuksen johtoryhmässä ja Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiön valtuuskunnassa. Tämän lisäksi hänellä oli sosiaalityön dosentuurit Helsingin, Tampereen ja Lapin yliopistoissa. Toimitusjohtajan ohella vaikutus- ja verkostoitumistoimintaa harjoittavat erityisesti viestintäjohtaja Peltoniemi ja kehittämispäällikkö Saarto sekä monet muut asiantuntijatehtävissä toimivat säätiöläiset. A-klinikkasäätiöllä onkin edustuksensa esimerkiksi Päihdelääketieteen yhdistyksessä, Päihdelääketieteen erityispätevyystyöryhmässä, Sosiaalialan tietoteknologiahankkeen (Tikesos) johtoryhmässä, Sosiaaliportin toimitusneuvostossa, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkoston johtoryhmässä, Terveyden edistämisen keskuksen ehkäisevän päihdetyön foorumilla ja Alkoholi- ja huumetutkijain seuran hallituksessa. A-klinikkasäätiön kansainväliseen toimintaan kuuluu jäsenyyksiä, yhteistyötä ja projekteja EU:n ja lähialueiden piirissä sekä kansainvälisissä järjestöissä. Säätiön läheisiä yhteistyökumppaneita ovat mm. European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction (EMCDDA), Euroopan Neuvoston Pompidou-ryhmä, International Council for Social Welfare (ICSW), International Society for Addiction Medicine (ISAM), International Harm Reduction Association (IHRA), Jellinek ja Kompetenzplattform Suchtforschung an der Katholischen Fachhochschule Nordrhein-Westfalen (KFHNW). A-klinikkasäätiö on jäsenenä kansainvälisissä järjestöissä kuten European Federation of Therapeutic Communities (EFTC), International Council on Alcohol and Addictions (ICAA) ja Euroopan köyhyysverkoston Suomen osasto (EAPN-FIN). Kansainvälistä projektitoimintaa harjoitettiin monissa EU-verkoistoissa, kuten Access, Correlation, Elisad, Encare, Euridice, Fesat, Messiin ja Prevnet sekä suomalais-venäläisessä vammaisten päihdepalveluja kehittävässä hankkeessa. Niiden työhön osallistui sekä keskustoimiston että alueyksiköiden asiantuntijoita. 10 ORGANISAATIO

13 VALTUUSKUNTA Terveydenhuollon koordinaattori Anja Alila Professori Georg Borgström Ylitarkastaja Kari Haavisto Ylijohtaja Matti Heikkilä (puheenjohtaja) Toiminnanjohtaja Raimo Hilonen Sosiaali- ja terveysjohtaja Päivi Hiltunen Sosiaalineuvos Jukka Kailio Ylitarkastaja Salme Kallinen-Kräkin YTM Aulikki Kananoja Neuvotteleva virkamies Olavi Kaukonen Toiminnanjohtaja Vertti Kiukas Varatuomari Jyrki Kivistö Perusturvajohtaja Niina Korpelainen (2. vpj) Toiminnanjohtaja Jyrki Koskela Kehittämispäällikkö Ritva Kuikka Johtaja Sauli Kytöharju Sosiaalijohtaja Sakari Laari Hallintopäällikkö Reijo Lanu Päihdetyön päällikkö Helena Levonen Toimialajohtaja Matti Liukko Psykologi Keijo Markova Perusturvajohtaja Juha Metso Viestintäjohtaja Mika-Pekka Miettinen Lakimies Timo Mutalahti Toiminnanjohtaja Jukka Mäki (1. vpj) Toimitusjohtaja Martti Mäki Johtaja Jorma Niemelä Toimitusjohtaja Veijo Notkola Sosiaalineuvos Marja-Leena Nousiainen Yht.kuntasuhdepäällikkö Pekka Olkkonen Tutkimusjohtaja Kari Poikolainen Johtajapsykiatri Kari Pylkkänen Toiminnanjohtaja Mika Pyykkö Sosiaali- ja terveysjohtaja Iiro Pöyhönen SOS-keskuksen johtaja Outi Ruishalme Professori Mikko Salaspuro Poliisiylijohtaja Markku Salminen Professori Kaija Seppä Perusturvajohtaja Kristiina Sihvonen Viestintäjohtaja Seppo Simola Johtaja Seppo Sulkko Ylijohtaja Ilkka Suojasalmi Toiminnanjohtaja Riitta Särkelä Sos.- ja terv.toimen päällikkö Tuula Taskula Sosiaalijohtaja Antti Tervasmäki Perusturvajohtaja Paavo Varis HALLITUS YTM Aulikki Kananoja, puheenjohtaja Tutkimusprofessori Salme Ahlström Sosiaalijohtaja Marja-Liisa Grönvall Ylijohtaja Matti Heikkilä Varatuomari Jyrki Kivistö Kehittämispäällikkö Ritva Kuikka Sosiaalitoimenjohtaja Maija Kyttä Toimialajohtaja Sakari Laari, varapj. Sosiaalityöntekijä Helena Levonen Henkilöstön edustaja Lasse Lehmusoksa TILINTARKASTAJAT KTM Matti Kalliolahti (KHT, JHTT)) ja KTM Risto Mäkiö (KHT), varalla kaupunkitarkastaja Silvo Kaasalainen ja KTM Minna Riihimäki (KHT) PERUSTAJAYHTEISÖT Oy Alko Ab Alkoholitutkimussäätiö Finska Läkaresällskapet rf. Kuntoutussäätiö Sosiaali- ja terveysturvan Keskusliitto Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Kirkkopalvelut ry. Suomen Kirkon Sisälähetysseura ry. Suomen Kuntaliitto Suomen Lääkäriliitto Suomen Mielenterveysseura ry. Suomen Punainen Risti Vapaan Alkoholistihuollon Kannatus-yhdistys ry. Väestöliitto ry. Kunniapuheenjohtaja Sosiaalineuvos Henry Dahlberg (k ) ORGANISAATIO 11

14 Paikallinen ja alueellinen toiminta AVOHOITO A-klinikat on tarkoitettu erilaisista päihde- ja muista riippuvuusongelmista kärsiville henkilöille sekä heidän läheisilleen. A-klinikoilla hoidetaan myös krapula- ja vieroitusoireita sekä annetaan avokatkaisuhoitoa. Jos paikkakunnalla ei ole nuorille suunnattuja päihdehuollon avohoitopaikkoja, A-klinikalla hoidetaan myös nuoria. Nuorisoasemat on suunnattu alle 25-vuotiaille ja heidän läheisilleen. Nuorisoasemilta saa apua päihde- ja muihin riippuvuusongelmiin sekä laajemminkin erilaisiin nuoruusikään liittyviin kriiseihin. Terveysneuvontapisteet tarjoavat pistämällä huumeita käyttäville kontaktin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Terveysneuvontapisteissä saa tietoa tartuntataudeista ja niissä on mahdollisuus vaihtaa käytetyt ruiskut ja neulat puhtaisiin. Terveysneuvontapisteissä voi myös mm. saada B-hepatiittirokotuksia, käydä hiv- ja hepatiittitesteissä sekä saada apua arkisten asioiden hoitamisessa. Korvaushoitoklinikat ovat opiaattiriippuvaisten avohoitoyksikköjä, joissa hoito sisältää korvaushoitolääkityksen ja psykososiaalista tukea. Hoitoa edeltää hoidon tarpeen arviointi. Päivä- ja toimintakeskukset tarjoavat tukea päihteettömään elämään. Päiväkeskuksissa on mahdollisuus yhdessäoloon, keskusteluihin, harrastuksiin ja pienimuotoiseen työskentelyyn. Paikkakunnasta riippuen palveluihin voi kuulua myös ateriointi-, peseytymis- ja pyykinpesumahdollisuus. LAITOSHOITO Selviämisasemat tarjoavat päihtyneelle suojaa ja ammattihenkilökunnan palveluja selviämisen ajaksi. Selviämisasemalla on myös mahdollisuus jatkohoidon suunnitteluun. Katkaisuhoitoasemat on tarkoitettu päihdekierteen katkaisemiseksi ja edellytysten luomiseksi kuntoutumiselle. Katkaisuhoitoasemalla hoidetaan vieroitusoireita, tarjotaan oireenmukaista lääkehoitoa, keskustelua ja lepoa ja tarvittaessa suunnitellaan jatkohoitoa. Katkaisuhoitoasemalle hakeutuminen vaihtelee paikkakunnan mukaan: asiakas voi joko itse varata paikan itselleen tai hoitoon tullaan terveys- ja sosiaalitoimen tai A-klinikan ohjaamana. Kuntoutusyksiköt ja hoitoyhteisöt on tarkoitettu pitempiaikaiseen kuntoutumiseen, mikä aloitetaan elämäntilanteen ja hoidon tarpeen kartoittamisella, ongelmien hahmottamisella ja jäsentämisellä sekä kuntoutussuunnitelman laatimisella. Joissain yksiköissä yhteisöhoito on keskeisellä sijalla. Joihinkin yksiköihin tarvitaan lähete. Nuorten laitoshoito perustuu A-klinikkasäätiössä yhteisöhoitoon. Sillä harjoitellaan toisten huomioimista ja avun vastaanottamista muilta ihmisiltä. Hoitopaikassa on päiväohjelma ja säännöt, jotka rytmittävät elämisen ja tuovat siihen rajat. Nuoret osallistuvat yhdessä työntekijöiden kanssa kaikkiin päivittäisiin askareisiin. Hoitoon kuuluu tärkeänä osana nuoren perheen ja tukiverkoston osallistuminen neuvotteluihin ja nuoren asioiden käsittelyyn. 12 PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA

15 A-klinikkasäätiön arvot: vapaaehtoisuus luottamuksellisuus itsemääräämisoikeus voimavarakeskeisyys humaanisuus PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA 13

16 Järvenpään sosiaalisairaala on maan ainoa päihdeongelmien hoitoon erikoistunut sairaala. Sosiaalisairaalan palveluvalikoimaan kuuluvat katkaisu- ja vieroitushoidot, opiaattiriippuvaisten lääkkeellisen vieroitus- ja korvaushoidon tarpeen arviointi ja aloittaminen sekä kuntouttava yhteisöhoito. Sosiaalisairaala toimii valtakunnallisesti. ASUMISPALVELUT Tukiasunnot on tarkoitettu itsenäiseen asumiseen pyrkiville. Tukiasumiseen liittyy yleensä hoitosuhde esim. A-klinikkaan. Tukiasumisen avulla opetellaan itsenäistä asumista ja elämää sekä saadaan tukea päihdeongelmista toipumiseen. Nuorten tukiasunnot tarjoavat vertaistukea, henkistä tukea, kontrolloivaa tukea ja arjessa mukana elämistä. Tuetun asumisen tavoitteena on nuoren päihteettömän arjen sujuminen: vuorokausirytmi, työelämä ja/tai koulunkäynti, raha- ja muiden omien asioiden hoitaminen sekä luottamuksen kasvattaminen omiin sosiaalisiin taitoihin ja kykyihin. Palveluasunnot ovat usein kuntoutusyksikön toimintaan liittyviä asuntoja. Ne on tarkoitettu asiakkaille, jotka tarvitsevat asumisensa tueksi erilaisia jokapäiväiseen selviytymiseen liittyviä palveluja, kuten ravitsemus- ja hoitopalveluja. Palvelutalot on tarkoitettu ikääntyneille päihdeongelmaisille, joilla on päihdeongelmansa vuoksi vaikeuksia päästä muihin vanhusten asumispalveluyksiköihin. Palvelutalo tarjoaa asunnon, ravitsemuspalvelut, perushoidon, tuen ja valvonnan. Yhteisöhoidoissa asiakkaat vastaavat mm. ruoanlaitosta ja siivouksesta. 14 PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA

17 Anjalankosken A-klinikkatoimi Johtaja Sari Hostikka Henkilökuntaa 7 Asiakkaita: A-klinikka 305, tukiasunnot 21, päiväkeskus 149 Anjalankosken A-klinikkatoimi tuottaa päihdehuollon erityispalveluja päihdeja muille riippuvuusongelmaisille ja heidän läheisilleen Anjalankoskella. Toimintavuoden aikana tuotettiin yksilö-, perhe- ja ryhmäterapia- sekä avokatkaisupalveluja, tuetun asumisen palveluja ja päiväkeskuspalveluja. Alkoholiveronalennuksen seuraukset näkyivät entistä selvemmin A-klinikalla. Asiakkaiden määrä ruuhkautti ajoittain päivystys- ja ajanvarausvastaanoton ja avokatkaisu- ja kriisihoitokäynnit lisääntyivät. Avokatkaisupalvelut, kriisiasiakkaat, tilannekartoitus ja mahdollinen laitoskatkaisuun lähettäminen hoidettiin päivystysluonteisesti. Resurssien riittävyyttä koeteltiin, sillä osa asiakaskunnasta oli entistä huonokuntoisempaa ja laitoshoidon ja opioidiriippuvuuden korvaushoidon tarve kasvoivat. Myös kaksoisdiagnoosiasiakkaiden määrä lisääntyi ja ajokorttiseurannat työllistivät A-klinikkaa. A-klinikan ryhmätoimintaa kehitettiin entisestään: keskustelu- ja akupunktioryhmien lisäksi perustettiin oma keskusteluryhmä naisille ja yhteistyössä A-killan kanssa vertaistukiryhmä päihdeongelmaisten läheisille. Päiväkeskus toimi vertaistuen tuottamisen ohella myös työharjoittelu- ja yhdyskuntapalvelun suorittamispaikkana. Tavoitteen mukaisesti toiminnallisuutta kehitettiin esimerkiksi yhteistyökumppaneiden kanssa järjestetyissä liikuntatapahtumissa. Tehostetun yhteistyön kautta tavoitettiin myös uusia asiakkaita. Kuntoutumista edistävä tuettu asuminen rakentui verkostotyönä tehtyjen yksilöllisten kuntoutumissuunnitelmien varaan. Osa asiakaskunnasta oli entistä huonokuntoisempaa ja heidän ongelmansa entistä moninaisempia, joten heillä olisi ollut tarvetta tukiasuntojakin tuetumpaan asumismuotoon. Vaihtuvuutta olikin edellistä vuotta enemmän. Tuetun asumisen projektin päätteeksi asiakkaiden A-klinikan tiloihin kunnostama kuntosali oli asiakkaiden vilkkaassa käytössä Päihdehaittoja ennaltaehkäisevää toimintaa toteutettiin erityisesti verkosto- ja yhteistyötä lisäämällä sekä järjestämällä päihdevalistusta. Koulutus-, työnohjaus- ja konsultaatiotarpeisiin pyrittiin vastaamaan resurssien mukaan. Toimiva yhteistyöverkosto kuntouttavan työtoiminnan, työvoiman palvelukeskuksen, A-killan, päiväkeskusten, seurakunnan päihdetyön ja sosiaalityön kanssa helpotti asiakastyötä erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien asiakkaiden osalta. Myös yhteistyö lastensuojelun kanssa tiivistyi. Koko toimintavuoden painopistealueeksi asetettu yhteistyön tehostaminen toteutui niin paikallisesti kuin seutukunnallisestikin. Anjalankosken kaupunki päivitti päihdestrategiaa kokoamalla laaja-alaisen työryhmän seuraamaan kaupungin päihdetilannetta. Työryhmä aloitti hankesuunnitelmien teon päihdetilanteen korjaamiseksi. Asiakkaista 90 %:lla pääpäihteenä alkoholi Noin 40 % asiakkaista oli vuotiaita PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA 15

18 Espoon A-klinikka ja katkaisuhoito Johtaja Kirsti Aalto Henkilökuntaa: 62 Asiakkaita: A-klinikka 1 411, katkaisuhoito 478, terveysneuvontapisteet 629 Espoon A-klinikka on palvellut päihde- ja muita Espoon Vinkki tarjoaa riippuvuusongelmaisia sekä tietoa terveydenhoidosta, tartuntataudeista, sosiaalihuollon palveluista sekä vuoden ajan. Ostopalve- heidän läheisiään yli 35 hoitopaikoista ja hoitoonohjauksesta lusopimukset takaavat mahdollisuuden vaihtaa käytetyt neulat maksuttoman avohoidon Espoon, Kauniais- ja ruiskut puhtaisiin kondomeja ja neuvoja turvaseksistä ten, Sipoon ja Vihdin A- ja B-hepatiittirokotuksia asukkaille. Näiden lisäksi HIV- ja raskaus- ja hepatiittitestejä Vantaa osti yli 400 katkaisuhoitovuorokautta. lämmintä ruokaa Tapiolassa tiistaisin klo Espoo osti 90 prosenttia mahdollisuuden hoitaa virka-asioita A-klinikkatoimen palveluista. puhelimitse A-klinikan hoidollisista palveluista eniten käytettyjä olivat yksilö-, ryhmä-, pari- ja perheterapiapalvelut. Lisäksi tarjottiin akupunktiohoitoa, kirkasvalohoitoa, taide- ja musiikkiterapiaa, perhesoluhoitoa, korvaushoitoa sekä terveysneuvontaa huumeidenkäyttäjille. Yksilö- ja pariterapiakäyntien määrä kasvoi huomattavasti, mutta kahden työntekijän lisäys teki mahdolliseksi vastata suureen palvelujen kysyntään. Myös poliklinikkakäyntien määrä kasvoi ennakoitua enemmän. Katkaisuhoitoasemalla tapahtuva hoito on tarkoitettu yli 18-vuotiaille päihdekierteen katkaisuun ja vieroitushoitoon. Puolet asiakkaista sijoittui ikäryhmään vuotiaat. Yllättäen nuorten hakeutuminen katkaisuhoitoon ei lisääntynyt ja naistenkin osuus kasvoi vain 1,5 prosenttia. Henkilökunnan yksintyöskentely pyrittiin minimoimaan, jotta voitiin jakaa vastuuta ja taata työturvallisuus. Perhesolussa läpikäydään mahdollista akuuttia perheen kriisitilannetta, kartoitetaan päihteidenkäyttöä ja siitä johtuvia haittavaikutuksia perheessä sekä selvitetään tuen ja muutoksen tarve. Solu sijaitsee katkaisuhoidon tiloissa. Katkaisuhoidon henkilökunta toimi yhteistyössä avopuolen perhesolutiimin kanssa. Korvaushoitoon saatiin 5 lisäpaikkaa, joten yhteensä korvaushoidossa oli 25 paikkaa. Korvaushoitolääkkeenä käytettiin metadonia (6 asiakasta) ja buprenorfiinia (19 asiakasta). Korvaushoidon laajentaminen vaati omat tilat A-klinikan yhteyteen. Korvaushoitoasiakkaiden ryhmätoimintaan saatiin uutta sisältöä toimintaterapeutin innostamana. Terveysneuvontapiste Vinkin toiminta jatkui Espoon viidellä alueella. Tapiolassa ja Espoon keskuksessa toiminta painottui päivävastaanottoon terveysasemien yhteydessä olevissa tiloissa. Kerralla annettavien puhtaiden välineiden määrää lisättiin Helsingin Vinkin aloitteesta, joten käynnit vähenivät. Vaihdettujen välineiden määrä lisääntyi kuitenkin edellisvuoteen verrattuna lähes ruiskun ja neulan verran. Yhteensä vaihdettiin välinettä. Yhteistyö Työvoiman palvelukeskuksen kanssa Leppävaarassa jatkui suunnitellusti. Työvoiman palvelukeskus osti päihdetyön ammattilaisen toimimaan määräaikaisesti kuntoutusluotsina. Kuntoutusluotsi toimi päihdeongelmaisten tukihenkilönä palvelun tarvetta arvioitaessa ja työhön tai koulutukseen pyrittäessä. Työntekijä toimi yhteistyössä A-klinikan kanssa, kun asiakas tarvitsi myös päihdehoitopalveluja. Koulutus- ja konsultaatiotilanteita oli 19. Erilaisia luentotilaisuuksia, koulutusta ja työnohjausta annettiin lähes 800 eri henkilölle. A-klinikan asiakkaista 67 % oli miehiä Yli A-klinikkakäyntiä 16 PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA

19 Espoon nuorisoasema Johtaja: Soile Kiema Henkilökuntaa: 11 Asiakkaita: 659 Noin 35 % asiakkaista oli alaikäisiä ja 44 % vuotiaita Espoon nuorisoasema palvelee vuotiaita espoolaisia nuoria ja heidän läheisiään. Vuonna 2006 palveluita ostivat myös Kauniainen, Kirkkonummi ja Vantaa. Nuorisoaseman toiminnan painopiste on hoitotyössä. Tärkeimpinä hoitomuotoina ovat yksilö-, pari- ja perhekeskustelut sekä verkostotyö. Lääkärinpalveluita on mahdollista saada muun hoidon ohella. Hoitotyön menetelmät valitaan asiakkaan senhetkisen elämäntilanteen ja tavoitteiden mukaan. Pääsääntöisesti nuorisoasemalla tavataan vielä kotona asuvan nuoren koko perhettä perheterapiassa. Jo kotoaan itsenäistyneiden yksinasuvien tai parisuhteessa asuvien kanssa työskennellään yksilö- tai parikeskeisesti. Espoon nuorisoasemalla on jatkettu vuoden 2006 aikana jo vakiintuneen yhteistyön tehostamista eri alueilla toimivien sosiaalija terveydenhuollon sekä muiden nuorten parissa toimivien tahojen kanssa. Nuoret tulivat Espoon nuorisoasemalle hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa. Nuorten päihde, perhe- ja kouluvaikeudet joko erikseen tai samanaikaisesti muodostivat yli 80 prosenttia nuorten hoitoon tulon syistä. Päihteet olivat ensisijainen syy nuorten yhteydenottoihin. Nuorista asiakkaista alaikäisiä oli noin 35 prosenttia ja vuotiaita noin 44 prosenttia. Nuorten hyvinvointia edistettiin ensisijaisesti perhekeskeisellä lähestymistavalla, jonka tavoitteena oli vaikuttaa myönteisesti nuoren itsenäistymiseen ja elämänhallinnan lisäämiseen sekä vanhemmuuden tukemiseen. Nuorten elämänhallinnan tukemiseksi järjestettiin edellä mainitun hoitotyön lisäksi erilaisia keskustelu- ja toiminnallisia ryhmiä. Vanhempainryhmät murrosikäisten ja päihteitä käyttävien nuorten vanhemmille jatkuivat. Lähestymistapoina asiakastyössä käytettiin perheterapeuttisia menetelmiä, ratkaisukeskeisyyttä, kognitiivista työskentelytapaa, taideterapeuttisia ja muita luovia menetelmiä. Kenttätyön palvelut laitos- ja kotikäynteineen kuuluvat ns. matalan kynnyksen palveluihin. Kotikäynnit ovat antaneet mahdollisuuden vastata asiakkaan tarpeisiin nopeastikin. Myöhemmin asiakkaan käynnit ovat siirtyneet aina tarvittaessa nuorisoasemalle. Lisäksi käynnit kouluissa, lasten ja nuorten hoitoyksiköissä ja eri laitoksissa ovat mahdollistaneet joustavan yhteistyön. Vuonna 2006 pidettiin 30 informaatio-, alustus- tai koulutustilaisuutta, joissa tavoitettiin noin kuulijaa. Yhteistyötahoille annettiin työnohjaus-, koulutus- ja konsultaatiopalveluita. Ennaltaehkäisevä työ oli olennainen osa nuorisoaseman toimintaa. Tärkeä osuus oli koulujen kanssa tehdyllä tehostetulla yhteistyöllä. Koululaisparlamenttitoiminta jatkui yhteistyökouluissa. Nuorisoaseman työskentelytapa sekä tiivis yhteistyö muiden hoitotahojen ja sosiaalikeskusten työntekijöiden kanssa antoi mahdollisuuden varhaisessa vaiheessa edistää nuoren psykososiaalista hyvinvointia ja ennaltaehkäistä sekä korjata päihdehaittoja. PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA 17

20 Helsingin nuorisoasema Johtaja Sirpa Härkälä (Johtaja Katarina Fagerström toimivapaalla) Henkilökuntaa: 20 Asiakkaita: 581 Käyntimäärät: helsinkiläiset 9 259, vantaalaiset 664, hyvinkääläiset 18, porvoolaiset 1 Sheng Tang akupunktioklinikalla 147 asiakasta ja 720 käyntiä Helsingin nuorisoasema palveli eteläisen ja läntisen alueen helsinkiläisiä ja vantaalaisia alle 25-vuotiaita nuoria, jotka olivat huolissaan omasta tai läheistensä päihteiden käytöstä tai pelaamisesta. Helsinki osti noin 93 prosenttia nuorisoaseman palveluista. Palvelut on tarkoitettu nuorille, heidän vanhemmilleen ja läheisilleen. Helsingin nuorisoaseman kokonaisuuteen kuului päivystysvastaanotto, akupunktioklinikka Shen Tang sekä ajanvarauspoliklinikka. Hoitomuotoina käytettiin yksilö-, pari- ja perheterapiaa sekä hoidollisia ryhmiä ja leirejä. Keskusteluhoidon lisäksi annettiin korva- ja kehoakupunktiota, lymfahierontaa, kehopsykoterapiaa sekä kuvataideterapiaa. Käynnin syytä kysyttäessä suurimmaksi ryhmäksi nousivat vanhempien käynnit lastensa päihteiden väärinkäytön takia (33 %). Vanhempien käynnit lisääntyivät lähes 12 prosentilla vuodesta Seuraavaksi suurin ryhmä oli oma päihteiden väärinkäyttö (32 %). Kolmanneksi suurin ryhmä oli nuorten käynnit vanhempien päihteiden väärinkäytön takia (20 %). Peliongelma nousi edelleen lähes kahden prosentin verran (4 %). NUORTEN ASIAKKAIDEN ONGELMAT l ei omaa riippuvuusongelmaa 33 % l huumeet 29 % l alkoholi 17 % l sekakäyttö 10 % l pelaaminen 3 % l lääkkeet 1 % Nuorisoaseman käynneistä yksilötapaamisten osuus oli 45 prosenttia, perhe- ja verkostotapaamisten 11 prosenttia ja ryhmäkäyntien 22 prosenttia. Yksilö- ja perheterapian lisäksi toteutettiin 14 erilaista ryhmää ja kurssia nuorille sekä heidän vanhemmilleen. Toimintavuoden aikana järjestettiin kuusi viikonloppuryhmää vanhemmille, joista kaksi sukulaissijaisperheille. Leireille osallistuivat lapset, biologiset vanhemmat ja isovanhemmat, joiden kotiin lapset olivat sijoitettuina. Päivystysvastaanotto palveli kahtena iltapäivänä viikossa kaksi ja puoli tuntia kerrallaan. Puhelinpäivystyksen merkitystä sisäisessä hoitoonohjauksessa lisättiin; sen kautta tulleille asiakkaille, erityisesti verkostoille ja perheille, pyrittiin antamaan aika suoraan ajanvarauspoliklinikalta. Tällä tavalla päivystysvastaanoton työ helpottui ja perheet saivat heti työntekijät, jotka myös jatkossa työskentelivät heidän kanssaan. Akuklinikka Shen Tang oli avoinna kaksi tuntia iltapäivisin viitenä päivänä viikossa. Akupunktiota käytettiin itsenäisenä hoitona tai muun hoidon ohella. Lisäksi oli mahdollista saada yksilöllistä akupunktiohoitoa akuklinikan aukioloajan ulkopuolella. Akuklinikan käyntimäärä kasvoi lähes 28 prosentilla vuodesta Hoitopalvelujen lisäksi Helsingin nuorisoaseman henkilökunta tarjosi asiantuntijapalveluja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulujen oppilashuollon ammattilaisille työnohjauksen, konsultaation ja koulutuksen muodossa. Annettuja työnohjaustunteja oli toimintavuotena 136, joista yksilötyönohjausta oli 36 tuntia ja ryhmätyönohjausta 100 tuntia seitsemälle ryhmälle. Helsingin nuorisoasema järjesti kolme kolmen päivän korva-akupunktiokoulutusta, joihin osallistui yhteensä 56 koulutettavaa. Ryhmätyön koulutuksia järjestettiin kaksi, joihin osallistui yhteensä 16 koulutettavaa. 18 PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA

21 Helsingin terveysneuvontapiste Vinkki Johtaja Päivi Puro Henkilökuntaa: 16 Asiakkaita: Asiakaskontakteja Annettujen ruiskujen määrä Naisia asiakkaista noin % Rokotuksia 358 ja testauksia 937 Helsingin terveysneuvontapiste Vinkin toiminnan tavoitteena on suonensisäisesti huumeita käyttävien syrjäytymisen ja syrjäytymiskierteen ehkäisy sekä piikkihuumeiden käytöstä johtuvien haittojen vähentäminen matalan kynnyksen terveys- ja sosiaalineuvontatyön avulla. Työ toteutui yksilöllisenä työnä ja ryhmissä terveysneuvontapisteissä sekä kenttätyön ja vertaistoiminnan keinoin. Eri asiakkaiden määrä kasvoi toimintavuoden aikana, mutta asiakaskäyntejä kirjattiin vähemmän vuoteen 2005 verrattuna. Käyntien vähentymiseen vaikutti merkittävästi ruiskujen ja neulojen vaihtomäärien kaksinkertaistaminen aikaisempiin vuosiin verrattuna. Uudella käytännöllä tuettiin asiakkaiden mahdollisuutta riskittömämpään huumeiden käyttämiseen. Yksikön toiminnassa korostuivat paikallinen ja alueellinen yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon muiden toimijoiden kanssa, monikulttuurisen päihdetyön kehittäminen venäjänkielisten huumeidenkäyttäjien keskuudessa, yksikön toimintaan liittyvät koulutus- ja kehittämistehtävät sekä yhteistyö eurooppalaisten alan yhteistyöverkostojen kanssa. Yksikössä toteutuneiden kahden vertaistoiminnan hankkeen myötä erityisenä painopistealueena olivat vertaiskoulutuksen uusien mallien kehittäminen, kokeilu ja tutkimus sekä vertaistoiminnan syventäminen arjen työssä. Helsingin terveysneuvontapiste Vinkillä oli toimintavuonna alueelliset terveysneuvontapisteet Helsingin keskustassa, Itä-Helsingissä ja kesäkuun puolivälistä alkaen myös Malmilla. Toimintavuoden lopussa itäisten alueiden toiminta päättyi osana EU:n URBAN II yhteisöaloiteohjelmaa. Keskustan yksikkö palveli asiakkaita arkipäivisin, Itä-Helsingin yksikkö kolmena päivänä viikossa ja Malmin yksikkö kerran viikossa. Lisäksi asiakkaille tarjottiin palveluja kerran viikossa Maunulassa. Asiakkaat olivat iältään pääosin vuotiaita, mutta vuotiaiden suhteellinen osuus kasvoi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Uusia asiakkaita Vinkin toiminnan piiriin tavoitettiin toimintavuonna 296. Annettujen ruiskujen määrä oli toimintavuonna kappaletta palautusprosentin olleessa noin 92. Annettujen ruiskujen ja neulojen määrä kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna yli kappaleella. Toimipisteiden sosiaalineuvontatyöhön sisältyi keskeisenä palveluihin ohjaus sekä tarpeenmukainen palveluihin saattaminen. Lisäksi toimipisteissä toimi kontaktikahvila, jossa oli mahdollisuus pienimuotoiseen ruokailuun. Päihdekenttätyö Viitan toiminnassa korostuivat keskustan ja itäisen Helsingin alueilla toteutunut etsivä työ ja asiakkaiden palveluihin ohjaus. Etsivässä työssä toteutettiin myös vertaistoiminnan Linkki-projektin pilottihanke, jossa pääosin pääkaupunkiseudulla järjestetyissä noin kymmenessä kesäja musiikkitapahtumassa kartoitettiin nuorten päihteidenkäyttöä ja ns. viihdekäytön sisältöä ja merkitystä nuorten elämässä. Lisäksi annettiin informaatiota päihteiden käyttöön, turvalliseen seksikäyttäytymiseen sekä tartuntatautiriskeihin liittyvistä kysymyksistä. Vertaistoiminnan projektit Linkki ja Aura-Aypa (RAY) sekä URBAN Itä-Viitta -hanke kehittivät uusia koulutusmalleja ja toteuttivat toimintavuonna vertaistoimintaa Lumipallo-koulutuksen, Passi satoihin -koulutuksen, vertaiskenttätyön koulutuksen sekä yksilöllisesti räätälöityjen vertaiskoulutusten avulla. Myös vertaistoimijoiden osuutta arjen työssä lisättiin. Lumipallo-koulutuksen tuotoksena syntyi Veturi-lehti, jota jaettiin asiakkaille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Pro-tukipisten kanssa kumppanuushankkeena käynnistetty Aura-Aypa-projekti aloitti laajan venäjän- ja suomenkielisen päihteidenkäytön ja seksityön riskeihin keskittyvän materiaalipankin valmistamisen sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden käyttöön niin Suomessa kuin lähialueillakin. Kansainvälistä yhteistyötä jatkettiin myös vuoden 2003 keväällä käynnistyneen Hollantilaisen Amoc-järjestön koordinoimassa Correlation social inclusion and health -EU-hankkeessa. Toimintavuoden tavoitteet onnistuivat palvelutehtävien osalta hyvin, mutta merkittäväksi haasteeksi jäivät edelleen yksikön toiminnan resursseihin ja vakiinnuttamiseen sekä alueellisen työn lisäämiseen liittyvät kysymykset. PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA 19