PALVELUOPERAATIO SAAPPAAN TOIMINTA HELSINGIN MELLUNKYLÄSSÄ VUOSINA 1986 2006

PALVELUOPERAATIO SAAPPAAN TOIMINTA HELSINGIN MELLUNKYLÄSSÄ VUOSINA 1986 2006 Sari Landin Opinnäytetyö, kevät 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyöntekijän virkakelpoisuus

TIIVISTELMÄ Sari Landin. Palveluoperaatio Saappaan toiminta Helsingin Mellunkylässä vuosina 1986 2006. Helsinki, kevät 2006, 31 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa Mellunkylän Saappaan toiminnasta ja tutkia palveluoperaatio Saapasta osana kirkon nuorisotyötä. Kootuista tiedoista koottiin historiikki, joka oli tilaus Mellunkylän seurakunnalta. Historiikki painettiin lehtiseksi, ja julkaistiin seurakunnan toimesta maaliskuussa 2006. Historiikki on suunnattu nykyisille ja tuleville saapaslaisille sekä tärkeille yhteistyökumppaneille. Historiikin nimi on Nuorten rinnalla kulkijat ja se on liitteenä tässä opinnäytetyössä. Valtakunnallinen Palveluoperaatio Saapas on yksi kirkon erityisnuorisotyön toimintamuodoista ja se on saanut alkunsa Vantaan Keimolassa vuonna 1972 pidetyiltä rockfestivaaleilta. Helsingin Mellunkylässä toiminta aloitettiin vuonna 1986. Historiikkia kirjoitettaessa käytettiin aineistona Mellunkylän seurakunnan arkistomateriaalia, toiminnasta kirjoitettuja lehtiartikkeleita sekä toiminnasta vastaavan seurakunnan työntekijän laatimia tilastoja. Lisäksi haastateltiin toiminnassa mukana olevia vapaaehtoisia, seurakunnan erityisnuorisotyöntekijää sekä Mellunkylän Saappaan Tuki ry:n jäseniä. Historiikin kuvamateriaali saatiin seurakunnalta. Tutkimuksessa aineiston kerääminen, käsittely ja analysointi lomittuivat toisiinsa, joten aineistoa täydennettiin jatkuvasti työn edetessä. Mellunkylän Saappaan toiminta on kehittynyt vuosien varrella perinteisestä katupäivystyksestä erilaisissa projekteissa mukanaoloon sekä erilaisten kerhojen järjestämiseen pienryhmille. Toimintaperiaatteet ovat edelleen samat kuin toiminnan alkaessa. Katupäivystys on edelleen tärkein toimintamuoto. Asiasanat: kirkon nuorisotyö, erityisnuorisotyö, etsivä työ, Palveluoperaatio Saapas, vapaaehtoistyö, Helsinki, historiikki

ABSTRACT Sari Landin. Activities of Palveluoperaatio Saapas in Helsinki Mellunkylä during the Years 1986 2006. Helsinki, Spring 2006, 31 p., 2 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Helsinki Unit, Degree Programme in Social Services. Option in Christian Youth Work. The purpose of this final thesis was to collect information of Mellunkylän Saapas and Palveluoperaatio Saapas as a part of church special youth work. Palveluoperaatio Saapas is an operational model of special youth work of the church. It was originated in 1972 in a rock festival which was held in Keimola, Vantaa. In Mellunkylä the operation started in 1986. A short history was made based on all the collected material. It was printed in March 2006. It was directed to current and future voluntary workers of Saapas and their important partners. The short history is called Nuorten rinnalla kulkijat and it is included in this final thesis. The material for the short history was collected from the data of Mellunkylä s parish administration archives, press cuttings which were written of the activity and statistics which were made by the parish special youth worker. It also comprised interviews of current volunteers, special youth worker of the church and members of Mellunkylän Saappaan Tuki ry. The pictures were received from the parish. The collection of material, handling and analysing the data intertwined with this study, which means that the material was supplemented all the time. In Mellunkylä, the activity of Palveluoperaatio Saapas has developed from traditional street duty to be an active member of different projects and an organizer of different clubs for small groups. The main principles have been same from the beginning and the most important operation model is still the street duty. Keywords: Church Youth Work, Special Youth Work, Palveluoperaatio Saapas, Voluntary Work, Helsinki, Short History

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 6 2 NUORISOTYÖN PERUSTEITA 7 2.1 Nuoruus elämänvaiheena 7 2.2 Kirkon nuorisotyö 8 2.3 Kirkon erityisnuorisotyö 10 3 PALVELUOPERAATIO SAAPAS 13 3.1 Saappaan historiaa 13 3.2 Saappaan toimintaperiaatteet 14 3.3 Saappaan toimintamuodot 15 3.3.1 Etsivä kenttätyö 15 3.3.2 Festivaalitoiminta 16 3.3.3 Avoimien ovien toiminta 17 4 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 18 4.1 Tutkimustehtävä ja tavoitteet 18 4.2 Tutkimusympäristö 19 4.3 Tutkimusmenetelmät 20 4.3.1 Teemahaastattelu 20 4.3.2 Muut lähteet 22 4.4 Aikaisemmat tutkimukset 23

5 HISTORIIKIN KIRJOITTAMINEN 24 5.1 Aineiston kerääminen 24 5.2 Aiheen rajaus 24 5.3 Aineiston käsittely 25 5.4 Tutkimuksen luotettavuus 26 5.5 Historiikin julkaiseminen 27 6 POHDINTAA 28 6.1 Mellunkylän Saappaan toiminta 28 6.2 Opinnäytetyön prosessi 30 7 LÄHTEET 31 LIITE 1 Historiikin kirjoittamiseen käytetty materiaali LIITE 2 Nuorten rinnalla kulkijat Mellunkylän Saappaan historiikki 1986-2006

1 JOHDANTO Miettiessäni opinnäytetyön aihetta kävin etsimässä opinnäytepankista tarjolla olevia ehdotuksia. Keväällä 2004 huomasin, että Mellunkylän seurakunta haluaa opiskelijan kirjoittamaan opinnäytetyönään historiikin Mellunkylän Saappaan toiminnasta. Kiinnostuin aiheesta heti, sillä olen itse toiminut vapaaehtoisena Palveluoperaatio Saappaan toiminnassa kahdella eri paikkakunnalla. Toiminta on mielestäni erittäin mielenkiintoista ja tärkeää. Otin yhteyttä Mellunkylän seurakunnan erityisnuorisotyöntekijä Juha Kasariin, ja teimme sopimuksen opinnäytetyön tekemisestä. Juha auttoi minua materiaalin keräämisessä ja taustatietojen selvittämisessä. Historiikin kirjoittamisvaiheessa Juha oli apuna tarkastamassa kirjoittamaani tekstiä. Saappaan toiminnasta on aikaisemmin tehty yksi historiikki, Turussa vuonna 2002. Käytin tätä historiikkia apuna suunnitellessani omaa työtäni, mutta yritin kuitenkin tehdä omasta työstäni erilaisen. Uskon, että tulevaisuudessa myös muut saapasryhmät julkaisevat historiikkeja omasta toiminnastaan, ja toivon että minun työstäni on heille apua. Historiikkia tullaan käyttämään saapastoiminnan esittelyssä. Se kertoo toiminnassa mukana olevalle ja toimintaan mukaan tulevalle, mitä vuosien varrella on tehty ja aikaansaatu, mistä kaikki alkoi ja millaiseen toimintaan hän on sitoutunut tai on sitoutumassa. Historiikki kertoo myös tärkeille yhteistyökumppaneille mitä saapastoiminta on. Materiaalia tullaan käyttämään myös vapaaehtoisten koulutuksessa. Tärkeä osa historiikkia on myös johtopäätösten tekeminen ja vision luominen tulevaisuudesta.

7 2 NUORISOTYÖN PERUSTEITA 2.1 Nuoruus elämänvaiheena Nuoruusikä on monien muutosten aikaa. Nuori opettelee ohjaamaan elämäänsä oman yksilöllisyytensä kautta ja nuoren suhde muihin ihmisiin, luontoon ja maailmankaikkeuteen muuttuu. Ihmisen yksilöllisyys kehittyy jatkuvasti, mutta varsinkin nuoruudessa muutos on erityisen kiivasta. (Dunderfelt 1990, 93.) Nuoruus on myös itsensä etsimisen aikaa, jolloin nuori hakee omaa minuuttaan ja etsii vastauksia kysymyksiin kuten kuka minä olen, mikä minusta tulee, mitä muut minusta ajattelevat? Näihin kysymyksiin saadut vastaukset määrittävät sitä, millainen aikuinen nuoresta kasvaa. Nuoruus on joillekin suhteellisen rauhallisesti ohimenevä vaihe, mutta on myös paljon nuoria jotka kapinoivat vanhempiaan ja muita auktoriteetteja vastaan erittäin voimakkaasti. Kapinoinnille ja oman minuutensa etsinnälle ovat tyypillisiä erilaiset alkoholi-, huume- ja seksuaalikokeilut. Näiden avulla nuoret pyrkivät näyttämään omaa kyvykkyytään olla aikuisia sekä toisaalta uhmaamaan aikuisten maailmaa. (Hyvén, Oksanen, Pesonen, Rissanen, Savolainen & Toikkari 2001, 34.) Nuori pyrkii itsenäistymään ja näiden itsenäistymispyrkimysten myötä nuoren suhde lapsuudenaikaisiin kavereihin ja omiin vanhempiin muuttuu. Vanhempien merkitys nuoren elämässä vähenee ja kavereista tulee yhä tärkeämpiä. Irtautuminen vanhemmista näkyy samanaikaisesti niin riippuvuutena, kaipauksena kuin kapinanakin. Aikuistuminen merkitsee nuorelle tavallaan vanhempien paikan ottamista. (Siltala 1992, 92.) Kaveripiiri toimii nuorelle tärkeänä kehitysmittarina. Samanikäiset kaverit tarjoavat nuorelle vertailukohteen, jonka kautta käsitellä ja vertailla omaa kehitystään suhteessa muihin. Nuori voi omassa kaveriporukassaan kokeilla turvallisesti erilaisia aikuisuuden rooleja. (Hyvén ym. 2001, 33.)

8 Ihmisen eri elämänvaiheisiin liittyy kehityskriisejä. Kriisit kuuluvat osaksi jokaisen ihmisen elämää, kaikki joutuvat käymään ne läpi. Läpikäyty kriisi mahdollistaa siirtymisen seuraavaan kehitysvaiheeseen elämässä. Kriisien läpikäynti on yksilöllistä: toiset selviytyvät kriiseistä suhteellisen kivuttomasti, mutta joillekin kriisistä selviäminen saattaa olla hyvinkin vaikea prosessi. Voimakkaasti oirehtivien nuorten taustalla voi olla ammattiapua vaativia käytöshäiriöitä. (Kasari 1994, 30.) Kriisiä läpikäyvä nuori tarvitsee usein tukea neutraalilta ja luotettavalta aikuiselta, omat vanhemmat ovat tähän usein liian läheisiä. Aikuisen tulee olla sellainen, joka kuuntelee nuorta paheksumatta ja tuomitsematta. Auttajan tulee pystyä tunnistamaan nuoruudelle tyypilliset kriisit sekä ymmärtää kriisien taustalla olevia syitä. Auttajien on myös osattava erottaa ikäkaudelle tyypillinen kokeilu ja uteliaisuus vakavista ongelmista. Esimerkiksi nuoren alkoholinkäyttö voi olla pelkkä nuoruusiän kokeilua ja kapinointia, mutta toisaalta sen taustalla voi olla isojakin ongelmia. (Kasari 1994, 30.) Nuorten päihteiden ongelmakäyttöä edeltää aina vähäisempi käyttö, joten onkin tärkeää pyrkiä vaikuttamaan nuoriin jo silloin, kun he tekevät ensimmäisiä kokeilujaan päihteiden parissa ja estää näin uusien ongelmakäyttäjien syntyminen (Järvinen 1993, 42). Tämä tarve on huomattu niin kuntien kuin seurakuntienkin nuorisotyön piirissä. Etenkin erityisnuorisotyössä pyritään auttamaan juuri näitä nuoria, jotka ovat vaarassa syrjäytyä tai ovat jo syrjäytyneet. 2.2 Kirkon nuorisotyö Kirkon nuorisotyöllä tarkoitetaan seurakunnan järjestämää toimintaa, joka tapahtuu nuorten kanssa ja nuorten hyväksi ja jonka edellytysten luomisesta seurakunta myös kantaa vastuun (Mäkinen 1986, 7). Laajasti ottaen seurakunnan nuorisotyöllä tarkoittaan kaikkea varhaisnuorten, nuorten ja nuorten aikuisten parissa tapahtuvaa kristillistä toimintaa, jonka tarkoi-

9 tuksena on auttaa nuoria elämään seurakunnan elävinä jäseninä ja kantamaan vastuuta seurakunnalle annetusta todistustehtävästä. (Seppälä 1988, 157.) Seurakunnan nuorisotyön tärkein tehtävä on auttaa nuorta uskomaan kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on ilmoittanut itsensä Jeesuksessa Kristuksessa ja jäsentämään tämä usko omaan elämänkokonaisuuteen niin, että hän voi elämässään kokea Jumalan läheisyyttä sekä sitoutua ja osallistua Jumalan tahdon toteuttamiseen. Tässä tehtävässä ilmenee kirkon nuorisotyön omaleimaisuus, sen erityinen anti nuorille nuorisotyön kokonaisuuden puitteissa. (Mäkinen 1986, 7.) Kirkon kasvatustoiminnan periaatteiden mukaan seurakunnan nuorisotyön on tarjottava nuorelle ihmiselle mahdollisuus - rakentaa uskonelämänsä sanan ja sakramenttien perustuksella ja yhteyteen - yhteyteen toisten kristittyjen kanssa ja sitoutumiseen Jumalan kansan jäseneksi - ottaa vastuuta seurakunnan tehtävän toteutumisesta ja Jumalan tahdon toteuttamisesta maailmassa - harjaantua kristillisessä elämäntulkinnassa ja sen mukaisessa elämässä. (Mäkinen 1986, 7.) Kirkon nuorisotyön toiminta voidaan jakaa neljään osa-alueeseen. Tunnetuin osa kirkon nuorisotyötä on kokoava toiminta kuten kerhot, partio, rippikoulu, leirit ja kirkkotilaisuudet. Toinen toimintatapa on kohdata nuoria siellä, jossa he ovat jo koolla. Tähän toimintaan kuuluu esimerkiksi koulutyö, joka sisältää päivänavaukset, koulujumalanpalvelukset ja kirkkovuoden juhlat. Erityisnuorisotyö taas on parhaimmillaan työtä, jossa nuoria kohdataan yksilöinä ja jonka painopisteet ovat etsivässä työssä, avoimien ovien toiminnassa ja Palveluoperaatio Saappaassa. Lisäksi kirkon nuorisotyöhön kuuluu myös kaikenlainen tiedotus vanhemmille ja kasvattajille sekä yhteistyö eri viranomaisten kanssa. (Mäkinen 1986, 8.)

10 2.3 Kirkon erityisnuorisotyö Erityisnuorisotyö on osa seurakunnan nuorisotyötä, joka työskentelymenetelmissään painottuu diakonian ja sielunhoitotyön kohtaamisen, tukemisen ja auttamisen strategioihin. Kristillisen opetuksen ja kasvatuksen lisäksi nuori ymmärretään lähimmäiseksi, jonka kohtaamisessa otetaan huomioon koko hänen elämäntilanteensa. Kasteopetuksen ja seurakunnan harrastustoiminnan lisäksi nuori tarvitsee muutakin kasvaakseen tasapainoiseksi kristityksi aikuiseksi. Erityisnuorisotyön päämääränä on, että nuori oppisi elämään omaa elämäänsä itsensä hyväksymänä ja toisia kunnioittavana Jumalan luomana ihmisenä. (Alstela & Virtanen 1994, 26 27.) Erityisnuorisotyötä tehdään erilaisissa riskiolosuhteissa elävien nuorten parissa. Asiakaskunta on hyvin heterogeeninen ja asiakkuuden taustalla olevat syyt ovat aina yksilöllisiä. Työn kohteena olevat nuoret tulevat kaikista sosiaaliluokista, ja ongelmat heidän taustallaan ovat hyvinkin erilaisia ja eri elämänalueisiin liittyviä. Erityisnuorisotyön tärkeimpänä tehtävänä on ohjata asiakassuhteessa oleva nuori tasapainoiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Nuorta kannustetaan ottamaan vastuuta omista asioistaan sekä niiden hoidosta. Tällä myönteisellä tukemisella pyritään vahvistaman nuoren uskoa omaan itseensä ja kykyihinsä selviytyä arkipäivän ongelmista. (Kemppinen 1999, 46 47.) Erityisnuorisotyö määritellään lähimmäiskeskeiseksi nuorisotyöksi, joka kohdistuu sellaisiin nuoriin, jotka ovat vaarassa syrjäytyä tai ovat jo joutuneet vaikeuksiin. Kohderyhmään kuuluu nuoria, jotka joutuvat alttiiksi erilaisille vaaratilanteille tai ovat syrjäytymässä harrastuksista, koulutuksesta tai työelämästä. Työskenneltäessä tällaisten lasten ja nuorten kanssa toiminta tulee kohdistaa myös heidän vanhempiinsa, perheisiinsä sekä muihin lähityöntekijöihin. Yhteistyötä heidän kanssaan toteutetaan esimerkiksi verkostotyön keinoin. (Alstela & Virtanen 1994, 27.) Erityisnuorisotyön ja erityisnuorisotyöpainotteisen varhaisnuoriso- ja nuorisotyön tulee pyrkiä huolehtimaan mahdollisuuksiensa mukaan syrjäytymistä ehkäisevästä toiminnasta. Syrjäytymistä ehkäisee se, että lapsilla ja nuorilla on ikäistensä parissa riittävästi omia sosi-

11 aalisia sidosryhmiä sekä kontakteja aikuisiin, jotka he tuntevat turvallisiksi. Tuettaessa lasta ja nuorta hänen kasvussaan kohti aikuisuutta nämä positiiviset sidosryhmät ja turvalliset aikuiset ovat osoittautuneet parhaaksi ja halvimmaksi keinoksi. (Alstela & Virtanen 1994, 26 27.) Työskenneltäessä syrjäytyneiden nuorten kanssa heille tuotetaan onnistumisen kokemuksia sekä tehdään korjaavia toimenpiteitä. Syrjäytyneeseen nuoreen pyritään luomaan avoin, turvallinen ja luottamuksellinen kontakti. Samalla nuorta autetaan käyttämään yhteiskunnan tarjoamia palveluja sekä tuetaan häntä ottamaan vastuuta omasta elämästään ja tulevaisuudestaan. Uusien sidosryhmien muodostaminen, keskustelut, leiri- ja seikkailutoiminta sekä myötäeläminen ovat erityisnuorisotyön toimenpiteitä nuorta autettaessa. Erityisnuorisotyön ensisijaiset auttamiskeinot moniongelmaisten ja hyvin kokonaisvaltaisesti syrjäytyneiden nuorten kohdalla ovat rakkaus, turvallinen ja avoin kontakti sekä yhteistyö raskaita sosiaalipalveluja tuottavien viranomaisten kanssa. (Alstela & Virtanen 1994, 26 27.) 1970- luvulta lähtien erityisnuorisotyössä on pyritty vaikuttamaan aiempaa isompiin kokonaisuuksiin, kuten nuorison elinolojen parantamiseen ja sosiaalisiin epäkohtiin. Nykyään nuorten kasvu- ja kehitysympäristön turvaaminen onkin tärkeä osa erityisnuorisotyötä. Kasvuympäristöllä on suuri merkitys nuoren perusturvallisuudelle, ja se edesauttaa nuoren kasvua kohti tasapainoista aikuisuutta. Jos nuori kasvaa turvattomassa kasvuympäristössä, on hänellä suurempi vaara ajautua ongelmiin. Toimivalla ympäristönsuunnittelulla voidaan lisätä perheiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksia ja siten ennaltaehkäistä monien sosiaalisten ongelmien syntyä asuinlähiöissä. (Kemppinen 1999, 47.) Erityisnuorisotyön ja niin sanotun tavallisen nuorisotyön selkein ero on siinä, että erityisnuorisotyötä tehdään ensisijaisesti yksilökeskeisesti nuorten omassa toimintaympäristössä. Erityisnuorisotyötä ei kuitenkaan saa eriyttää kunnan nuorisotyöstä omaksi toimialakseen, vaan se on pidettävä osana kokonaisvaltaista nuorisotyötä. Ei ole myöskään järkevää tehdä liian tiukkoja linjauksia eri toimintatahojen, kuten seurakunnan ja järjestöjen tekemän nuorisotyön välille, koska sitä tuloksellisempaa nuorisotyö on, mitä tiiviimmin eri tahot sitä yhteistyössä toteuttavat. (Järvinen 1993, 101 102.)

12 Yhteistyö erilaisten nuorta lähellä olevien tahojen, kuten perheen, koulun, eri viranomaistahojen kanssa on tärkeää, koska silloin nuoren ympärille saadaan rakennettua kokonaisvaltainen tukiverkosto. Toimivassa tukiverkostossa nuoreen tilanteen kehittymistä voidaan seurata kaikilla elämän eri osa-alueilla; niin kotona, koulussa, harrastuksissa kuin vapaaaikanakin. (Kemppinen 1999, 47.) Erityisnuorisotyöprosessin onnistumisen kannalta tärkein yksittäinen tekijä on kuitenkin nuori itse. Nuoren täytyy olla edes jossain määrin motivoitunut oman tilansa parantamiseksi. Erityisnuorisotyöntekijä ei voi kantaa vastuuta nuoren elämästä, vaan nuoren on tehtävä se itse. Erityisnuorisotyöntekijä voi kuitenkin tukea nuorta tämän valinnoissa ja vastuuttaa nuorta yhä enenevässä määrin prosessin edetessä. On tärkeää saada nuori tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja osoittaa hänelle, että joku on aidosti kiinnostunut hänen asioistaan ja arvostaa häntä omana itsenään. (Järvinen 1993, 13 15.) Vaikka erityisnuorisotyötä tehdään useimmiten yksilökeskeisesti, joissakin tapauksissa voidaan työskennellä myös ryhmän kanssa. Näin toimitaan esimerkiksi silloin kun halutaan puuttua jonkin tietyn nuorisoryhmän ongelmakäyttäytymiseen. Monissa tapauksissa yksilön kanssa työskentely on kuitenkin tehokkaampaa. Tällöin yksittäinen nuori on vähemmän alttiina ryhmän painostukselle, ja erityisnuorisotyöntekijä saa kontaktin nuoren omaan, ei ryhmän edustamaan arvomaailmaan. (Järvinen 1993, 9 10.) Tavallisessa nuorisotyössä nuorta pidetään toimijana, mutta erityisnuorisotyöprosessin alussa nuori on toiminnan kohde. Prosessin kuluessa pyritään siihen, että nuori oppii ottamaan vastuuta omasta itsestään ja tekemään työtä oman tilanteensa parantamiseksi. Nuori tulisi pyrkiä irrottamaan hänelle vahingollisten olosuhteiden vaikutuspiiristä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta korjaavien toimenpiteiden osuus jäisi vähäisemmäksi. (Järvinen 1993, 9 10.) Erityisnuorisotyössä korostetaan ennaltaehkäisevän työn tärkeyttä. Erityisnuorisotyö mielletään kuitenkin usein korjaavaksi työksi ennaltaehkäisevän työn jäädessä muiden tahojen hoidettavaksi. Ongelmien ehkäiseminen tai syrjäytymiskierteen katkaiseminen on sitä to-

13 dennäköisempää, mitä nopeammin ongelmat havaitaan ja niihin puututaan. Ennaltaehkäisevällä työllä vähennetään merkittävästi korjaavan nuorisotyön työtaakkaa ja siitä yhteiskunnalle aiheutuvia kuluja. Tämän takia erityisnuorisotyön resursseja tulisi tulevaisuudessa painottaa voimakkaammin ennaltaehkäisevän työn suuntaan. (Järvinen 1993, 21.) 3 PALVELUOPERAATIO SAAPAS 3.1 Saappaan historiaa Keväällä 1972 järjestettiin Vantaalla Keimolan moottoriurheilukeskuksessa kolmipäiväinen rock-tapahtuma. Tällöin joukko Helsingin ja Vantaan seurakuntien nuorisotyöntekijöitä ennakoi ulkomailta kuultujen viestien perusteella, että tapahtuma tulee aiheuttamaan siihen osallistuville nuorille todellisen riskitilanteen. Pelättiin runsasta alkoholin käyttöä ja varsinkin huumeiden levityksen keskittymistä huvialueelle. Tämä tapahtumien ennakointi osoittautui oikeaksi, ja ilman seurakuntien työntekijöiden järjestämää operaatiota tilanteesta olisi muodostunut katastrofi. (Alstela & Virtanen 1994, 8 9.) Keimolassa järjestetystä operaatiosta alkoi seurakuntien festivaalityö, joka laajeni nopeasti Helsingin lisäksi Tampereelle, Jyväskylään ja Turkuun. Alkuvuosina toimintaa oli vain kesäisin, ja vuonna 1975 festivaalitoiminnasta alettiin käyttää nimeä Palveluoperaatio Saapas. Samoihin aikoihin oivallettiin, ettei ole mielekästä kouluttaa toimintaryhmää vain kesän festivaaleja varten, vaan hyvin koulutettua ryhmää voitaisiin käyttää nuoriso- ja erityisnuorisotyön eri tehtävissä ympärivuotisesti. Ymmärrettiin, että koulutettujen aikuisten saapaslaisten ryhmä kykenee ottamaan kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti vastuuta erityisnuorisotyöstä. Toiminnan tavoitteeksi tuli herättää nuorissa vastuu itsestään ja toisistaan. Saapastoiminnan tavoitteeksi tuli myös pyrkiä vaikuttamaan olosuhteisiin, joissa nuoret vapaa-aikaansa viettävät. (Alstela & Virtanen 1994, 9.)

14 Vuoden 2006 tammikuussa saapasryhmiä oli lähes 50 paikkakunnalla, ja vapaaehtoisina avustajina toimi noin 1300 henkilöä. Saapastoiminnasta onkin yli 30 vuoden aikana kehittynyt yksi merkittävimmistä nuorten aikuisten toimintamuodoista seurakunnissa. (Nuorten keskus 2006.) 3.2 Saappaan toimintaperiaatteet Palveluoperaatio Saappaan toimintaperiaatteita ovat vapaaehtoisuus, luottamuksellisuus ja avoimuus. Sen tarjoamia palveluja ovat sielunhoidollinen toiminta, nuorisohuollollinen auttamistoiminta, lepopaikka- ja kuljetuspalvelu. Kontaktialueella on toimintapiste tai - pisteitä, joihin nuori voi halutessaan hakeutua tai mihin turvattomassa tilassa oleva nuori saatetaan tuoda. Toimintapiste voi sisältää myös yökahvilan, avoimien ovien -toimintaa tai toimistopäivystyksiä. Lisäksi kadulla partioivat saapaslaiset kohtaavat aktiivisesti toimintaalueella nuoria, tarjoten heille mahdollisuutta luottamuksellisiin keskusteluihin ja aikuiskontaktiin. Nuorta autetaan yksilöllisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Nuori pyritään ohjaamaan tarvittaessa hoito- tai tukitoimen piirin lastensuojelulain tarkoittamalla tavalla. Avuntarpeessa olevalle nuorelle pyritään järjestämään lepopaikka hänen sitä tarvitessaan esim. päihtymyksen vuoksi. Palveluoperaatio Saapas kuljettaa tarvittaessa nuoren, joka ei pysty huolehtimaan itsestään, kotiin tai muuhun tarkoituksenmukaiseen paikkaan. (KNK 1999, 4-5.) Saapastoiminnan taustalla on kristillinen peruskäsitys Jumalasta, ihmisestä ja elämästä. Diakoniatyön Jumala- ja ihmiskäsitykset ovat läheisessä yhteydessä toimintaan (Kasari 1994, 16). Palveluoperaatio Saappaan toiminta on evankelis-luterilaisten seurakuntien ensisijaisesti alle 18-vuotiaisiin kohdistuvaa auttamis- ja sielunhoitotyötä. Paikallista toimintaa ohjaa ja siitä vastaa seurakunnan nimeämä henkilö, jolle Nuorten Keskus ry on myöntänyt Palveluoperaatio Saappaan ohjaajatunnuksen. (Nuorten keskus 2006.)

15 Toiminnan perusedellytyksiä on, että työntekijä selventää omaa käsitystään paikkakunnan nuorten elämäntilanteesta ja mahdollisen etsivän työn sekä viikonloppupäivystysten tarpeellisuudesta. Jo tässä toiminnan perustamisvaiheessa tulee luoda myös avoin ja ammatillinen kontakti paikalliseen sosiaalitoimeen, poliisiin, nuorisotoimeen ja tarkoituksenmukaisiin nuorten parissa toimiviin järjestöihin. (Alstela & Virtanen 1994, 10). Toimintaa toteuttavat tehtäväänsä koulutetut täysi-ikäiset vapaaehtoiset henkilöt. Saapasryhmän toiminta perustuu jokamiehen oikeuksiin ja velvollisuuksiin, ja se toimii vapaaehtoisuuden, luottamuksellisuuden ja avoimuuden periaatteilla. Palveluoperaatio Saappaan toiminnassa mukana oleva vapaaehtoinen toimii seurakunnan toimeksiannosta, jolloin hän on päivystystehtävää suorittaessaan tehtävässä saatujen tietojen osalta vaitiolovelvollinen. Toimintaa toteutetaan erilaisissa nuorten suosimissa oleskelu- ja kohtauspaikoissa sekä nuorten suurkokoontumisissa. (Nuorten keskus 2006.) Vapaaehtoisten koulutuksen perustana on Palveluoperaatio Saappaan vapaaehtoiskoulutusmateriaali. Koulutuksessa annetaan perusvalmiudet nuorten kohtaamiseen, kriisikäyttäytymisen tunnistamiseen, sielunhoitoon, nuorisohuollon tuntemukseen sekä ensiaputaitoihin. Saapaskoulutuksen ohessa nuoria aikuisia voidaan kouluttaa avustajiksi myös muihin erityisnuorisotyön toimintamuotoihin, kuten esimerkiksi avoimien ovien iltatoimintaan, yökahvilatoimintaan sekä erilaisiksi tukihenkilöiksi. (Alstela & Virtanen 1994, 11.) 3.3 Saappaan toimintamuodot 3.3.1 Etsivä kenttätyö Palveluoperaatio Saappaan pääasiallinen toimintamuoto on päivystystoiminta, jota kutsutaan Saapas-päivystykseksi. Tällöin saapasryhmä päivystää toiminta-alueellaan toimintaperiaatteittensa ja erityisnuorisotyön tavoitteiden mukaisesti. (KNK 1999, 4 5.) Saappaan

16 etsivä työ on nuorten oleskelupaikoilla tehtävää säännöllistä kenttätyötä. Toiminta tapahtuu kiinteässä yhteydessä operaation päivystys- ja tukipisteeseen. Kokoavan toiminnan piirissä voi olla lisäksi oheispalveluna avoimien ovien iltatoimipaikka tai yökahvila, joihin nuoria voidaan ohjata. Etsivän työn perusperiaatteita ja edellytyksiä tuloksellisuudelle ovat säännöllisyys, pitkäjänteisyys ja määrätietoisuus. (Alstela & Virtanen 1994, 12.) Nuorten suosimilla kohtauspaikoilla liikuttaessa havaitaan helpoimmin agressiivisesti käyttäytyvät ja kovaäänisesti huutelevat nuoret. Nämä nuoret eivät kuitenkaan ole aina niitä, jotka kipeimmin tarvitsevat aikuisen, lähimmäisen ymmärtämistä, tukea ja apua. On myös arkoja, ihmissuhteissaan vaurioituneita nuoria, ihmisiä jotka eivät uskalla tai halua nähdä omia ongelmiaan. Etsivässä työssä kohdataan myös nämä nuoret. Usein kohdataan myös vaikeuksissa olevia ja niistä kärsiviä nuoria, jotka eivät tiedä erilaisten palvelu- ja auttamispisteiden olemassaolosta. (Alstela & Virtanen 1994, 12.) Etsivän kenttätyön perusyksiköitä ovat päivystävä tukipiste ja nuorten parissa liikkuvat jalkapartiot. Nykyään tukipisteenä toimii useimmiten seurakunnan saapasauto. Etsivä kenttätyö on kokonaisuus, jossa tapahtuu samanaikaisesti monia eri asioita. Jalkapartiot havainnoivat, kartoittavat ja raportoivat nuorten olemisesta ja elämisestä omilla reviireillään. Kohdattavien nuorten kanssa keskustellaan ja pyritään luomaan heihin kontakti. Heille kerrotaan saapastoiminnasta ja paikkakunnalla tarjolla olevista harrastus- ja vapaaajanviettomahdollisuuksista. Tarpeen vaatiessa ollaan myös valmiita muihin konkreettisiin auttamistapahtumiin joita ilmenee. Nuori voidaan kuljettaa terveyskeskukseen, kotiin tai muuhun vastaavaan paikkaan. Myös ensiapua annetaan tarvittaessa. (Alstela & Virtanen 1994, 14.) 3.3.2 Festivaalitoiminta Festivaalityö on nuorten suurkokoontumisissa tapahtuvaa etsivää nuorisohuolto- ja sielunhoitotyötä. Tällaisissa tapahtumissa on aina mahdollista, että nuori joutuu tilanteeseen jota hän ei hallitse. Joukossa on myös niitä nuoria, jotka eivät osallistu itse tilaisuuteen, vaan

17 järjestävät omat juhlansa huvi- tai majoitusalueella. Saapas pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja siihen, että tällaiset tilaisuudet järjestelyjen ym. sellaisen puolesta vastaisivat nuorten ja järjestäjien toiveita ja tarpeita niin, että nuoret voisivat turvallisesti nauttia tilaisuuksien annista. (Alstela & Virtanen 1994, 15.) Festivaaleilla partiointi ja nuorten parissa toimiminen tapahtuu normaalin etsivän kenttätyön periaatteen mukaisesti. Festivaalitilanne poikkeaa normaalista viikonlopputoiminnasta siten, että se on nuorten suurkokoontuminen, joka voi kestää yhdestä illasta jopa kolmeen vuorokauteen. Tällaisessa toimintatilanteessa saapasryhmä tai -ryhmät muodostavat organisaation, jossa on selkeä vastuunjako ja määrätyt vastuuhenkilöt. Toimintaa johdetaan tukikeskuksesta, jossa johtoyksikkö vastaa koko operaation toimivuudesta, onnistumisesta sekä saapaslaisten jaksamisesta. Suurten operaatioiden jälkeen ohjaajien tulee huolehtia myös siitä, että saapaslaisilla on mahdollisuus keskustella kokemuksistaan yhdessä toisten kanssa. (Alstela & Virtanen 1994, 17.) 3.3.3 Avoimien ovien toiminta Avoimien ovien toiminnan tavoitteena on koota liittymättömiä nuoria mukaan seurakunnan toimintaan. Tarkoitusta varten on seurakunnalla oltava asianmukainen tila, jonka nuoret voivat tuntea omakseen ja parhaassa tapauksessa heillä itsellään on mahdollisuus vaikuttaa sen sisustukseen. Toimintaa pyörittävä seurakunnan työntekijä tarvitsee lisäksi rinnalleen riittävän joukon avustajia. (Elämän pelikenttien vilttiketjut 1991, 24.) Tavoitettavuus, aktivoivuus, monipuolisuus, kasvatuksellisuus ja tasa-arvoisuus kuuluvat avoimien ovien toimintaperiaatteisiin. Tavoitettavuudella tarkoitetaan sitä, että toiminta tapahtuu alueella, jonne nuorten on helppo kokoontua. Aktivoivuudella pyritään tilanteeseen, jossa nuoret kiinnostuisivat enemmän itsestään, lähimmäisistään, ympäristöstään ja mahdollisuuksistaan toteuttaa itseään. Tämän vuoksi toiminnan on oltava monipuolista ja virikkeitä ja haasteita tarjoavaa. Kasvatuksellisuudessa kiinnitetään erityistä huomiota vastuullisuuteen, sosiaalisuuteen ja toisten huomioon ottamiseen. Tasa-arvoisuus avoimien

18 ovien toiminnan periaatteena tarkoittaa sitä, että kaikilla nuorilla tulee olla yhtäläinen oikeus tulla omana itsenään toiminnan piiriin. (Alstela 1982, 10.) Avoimien ovien iltatoiminta tulee järjestää siten, että nuorelle tarjotaan mahdollisuus vapaaseen oleilemiseen. Nuorta ei pakoteta osallistumaan mihinkään toimintaan, van hän voi niin halutessaan vain kuulostella ja katsella tapahtumia. Kaiken tarjolla olevan tekemisen täytyy olla mahdollisimman omaehtoista. Tiloissa tulee olla erilaisia välineitä itsensä toteuttamiseen yksin tai yhdessä muiden nuorten kanssa. Avoimien ovien toiminnassa tulee olla myös järjestettyä toimintaa, johon halukkaat voivat osallistua. Lisäksi nuorelle tulee tarjota myös mahdollisuus henkilökohtaiseen keskusteluun seurakunnan työntekijän kanssa. Keskustelutilan tulee olla mahdollisimman turvallinen, jotta nuori voi puhua avoimesti ja luottamuksellisesti mieltään askarruttavista asioista. (Alstela 1982, 11.) 4 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 4.1 Tutkimustehtävä ja tavoitteet Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä tietoa Mellunkylän Saappaan toiminnasta ja Palveluoperaatio Saappaan toiminnasta osana kirkon nuorisotyötä. Tavoitteena oli kirjoittaa näiden tietojen perusteella historiikki Mellunkylän Saappaan toiminnasta 20 vuoden ajalta. Historiikki oli tilaustyö Mellunkylän seurakunnalle, ja se julkaistiin seurakunnan toimesta 5.3.2006. Historiikkeja painettiin 200 kappaletta, ja sitä jaettiin tärkeille yhteistyökumppaneille, saapaslaisille sekä muille kiinnostuneille. Seurakunta halusi historiikista mahdollisimman helppolukuisen, sellaisen joka houkuttelee ihmisiä mukaan toimintaan. Sain melko vapaat kädet suunnittelussa, mutta tein jatkuvasti yhteistyötä seurakunnan saapastoiminnasta vastaavan henkilön kanssa.

19 Seurakunta ei halunnut historiikkiin opinnäytetyöhön vaadittavia tiivistelmiä eikä selvityksiä tutkimuksen kulusta, koska ne olisivat lisänneet painatuskustannuksia huomattavasti. Tämän vuoksi tein opinnäytetyöstäni kaksiosaisen, eli historiikki on erillisenä osana liitteenä opinnäytetyössäni. Näin opinnäytetyöni on seurakunnalta saamani tilauksen mukainen ja täyttää opinnäytetyölle asetetut kriteerit. 4.2 Tutkimusympäristö Tutkimusympäristönä oli Mellunkylän seurakunta. Mellunkylä on vanha Helsingin pitäjän kylä, joka on liitetty Helsingin kaupunkiin vuonna l946. Mellunkylä on ollut itsenäinen seurakunta 1.1.1981 lähtien. Mellunkylä alkoi kasvaa voimakkaasti toisen maailmasodan jälkeen. Kontulaan, Mellunmäkeen ja Vesalaan rakennettiin tuhansia koteja l960-, 1970- ja l980-luvulla. Kurkimäki rakennettiin 1980-luvulla ja Malmin ampumaradan alueella sijaitsevaa Kivikkoa alettiin rakentaa 1990-luvulla. Metro ulottui Kontulaan ja Mellunmäkeen 1980-luvulla. Vuonna 1967 seurakunta vuokrasi Kontulan Kaarikujalta 70 neliön kerhohuoneiston, jossa toimi kirkkoherranviraston sivukanslia. Kerhohuoneisto on edelleen seurakunnan käytössä saapastoiminnan tukikohtana. (Helsingin seurakuntayhtymä 2000.) Mellunkylän Saapas on toiminut 20 vuotta, ja tutkimustani helpotti huomattavasti se, että toiminnasta on vastannut kahta lyhyehköä jaksoa lukuun ottamatta sama henkilö. Toimintaan liittyvät tilastot oli tehty vuosittain samalla tavalla, ja niitä oli helppo tutkia. Seurakunnan arkistoista löytyi varsin paljon materiaalia ja toiminnasta oli koottu leikekirja, josta oli minulle paljon hyötyä. Haastatteluihin saapaslaiset suostuivat mielellään, ja ne oli helppo toteuttaa, koska olen itse ollut mukana vastaavassa toiminnassa. Suoritin haastattelut Saappaan omalla kämpällä, jotta haastateltavat tunsivat olonsa kotoiseksi.

20 4.3 Tutkimusmenetelmät Palveluoperaatio Saappaasta on melko vähän kirjallista materiaalia, joten lähteitä varsinaiseen teoriaosaan löytyi vähän ja lähdekirjallisuus on vanhahkoa. Kirkon erityisnuorisotyöstä en löytänyt tarpeeksi kirjallisuutta, joten käytin lähdekirjallisuutena myös kunnallisesta erityisnuorisotyöstä kertovaa kirjallisuutta. Toiminnan kohteena ovat samat nuoret ja toimintatavat erityisnuorisotyössä ovat kuitenkin hyvin samankaltaiset. Tämän vuoksi poimin teoriaosaan myös osia yleisestä erityisnuorisotyöstä. Varsinaisen historiikin kirjoittamisessa käytin lähteinä haastatteluja, lehtileikkeitä ja julkaisematonta materiaalia. 4.3.1 Teemahaastattelu Haastattelumenetelmäksi valitsin teemahaastattelun. Yksinkertaisin tapa määritellä haastattelu on nimetä se keskusteluksi, jolla on ennalta päätetty tarkoitus. Haastattelu tähtää informaation keräämiseen ja on siis ennalta suunniteltua päämäärähakuista toimintaa. (Hirsjärvi & Hurme 1995, 25.) Teemahaastattelu on osoittautunut menetelmäksi, joka sallii tutkimuksen kohteeksi valittujen henkilöiden mahdollisimman luontevan ja vapaan reagoinnin. Keskustelunomainen tiedonkeruumenetelmä saa tutkittavat suopeiksi tutkimukselle, ja vapaamuotoiset, syvälliset keskustelut paljastavat asioita, joita tuskin voitaisiin saada selville muilla keinoin. (Hirsjärvi & Hurme 1995, 8.) Haastateltavalla on haastattelussa enemmän mahdollisuuksia tulkita kysymyksiä, se on menetelmänä joustavampi ja sallii täsmennykset. Haastattelulla tavoittaa enemmän henkilöitä, ja edustavuus on parempi, koska kieltäytymisprosentti on pienempi kuin lomaketutkimuksissa. (Hirsjärvi & Hurme 1995, 15.) Monien tutkittavien ilmiöiden kohdalla on ongelmana se, missä määrin kohdejoukko on kiinnostunut ilmiöstä tai miten tutkija saisi kiinnostuksen viritetyksi (Hirsjärvi & Hurme

21 1995, 46). Haastattelussa on suurempi mahdollisuus motivoida henkilöitä kuin lomaketutkimuksessa (Hirsjärvi & Hurme 1995, 15). Minulle ei tullut ongelmia haastateltavien motivoinnissa, ovathan he olleet vuosikausia vapaaehtoisesti mukana toiminnassa ja varmasti kiinnostuneita tutkittavasta asiasta. Haastattelurunkoa laadittaessa ei laadita yksityiskohtaista kysymysluetteloa vaan teemaalueluettelo. Tällöin teema-alueet edustavat teoreettisten pääkäsitteiden spesifioituja alakäsitteitä tai -luokkia. Ne ovat siis yksityiskohtaisempia kuin ongelmat, suhteellisen pelkistettyjä, iskusanamaisia luetteloita. Toiminnan kannalta ne ovat niitä alueita, joihin haastattelukysymykset varsinaisesti kohdistuvat. Haastattelutilanteessa ne ovat haastattelijan muistilistana ja tarpeellisena keskustelua ohjaavana kiintopisteenä. (Hirsjärvi & Hurme 1995, 41.) Omassa tutkimuksessani perustin haastatteluni seuraaviin teemoihin: Perustiedot eli kuinka kauan on ollut mukana Saappaan toiminnassa Mikä on motivoinut haastateltavaa lähtemään mukaan toimintaan Minkälaista toimintaa Saappaassa on ollut tänä aikana Minkälaisia kohdatut nuoret ovat olleet tänä aikana Koulutukset Toiminnassa mukana oloaikana tapahtuneet muutokset. Näiden teemojen ohjailemana keskustelin haastateltavien kanssa kaikesta muustakin Saappaaseen liittyvästä. Haastattelin toiminnasta vastaavan työntekijän lisäksi kolmea saapaslaista sekä kahta Mellunkylän Saappaan Tuki ry:n toiminnasta vastaavaa henkilöä. Myös he ovat aikaisemmin olleet aktiivisesti mukana Saappaan päivystystoiminnassa. Haastateltavista kaksi oli miehiä ja neljä oli naisia. Suoritin kaikki haastattelut Mellunkylän Saappaan kämpällä. Lyhin haastattelu kesti 40 minuuttia ja pisin yli kaksi tuntia. Historiikin kirjoittamisessa käytin haastatteluaineistoa yleisellä tasolla; haastateltavien kokemukset ja mielipiteet olivat hyvin henkilökohtaisia eikä niitä voinut yleistää.

22 4.3.2 Muut lähteet Haastattelujen lisäksi sain paljon tietoa toiminnasta kootusta leikekirjasta. Mellunkylän Saappaan toiminnasta on kirjoitettu vuosien varrella useita lehtiartikkeleita, ja nämä kaikki on koottu yksien kansien väliin. Artikkeleita oli yhteensä 30; käytin niistä saatua tietoa historiikin kirjoittamisessa. Artikkelit olivat aikajärjestyksessä ja jokaisessa oli mukana tieto missä lehdessä ja milloin artikkeli on ilmestynyt. Tutkin myös kaikki Mellunkylän seurakuntaneuvoston kokouspöytäkirjat kahdenkymmenen vuoden ajalta. Kopioin itselleni kaikki sellaisten kokousten pöytäkirjat, joissa oli käsitelty seurakunnan saapastoimintaa. Näitä pöytäkirjoja oli yhteensä 40 ja niitä käytin avukseni historiikin kokoamisessa. Mellunkylän seurakunnan saapastoiminnasta vastaava työntekijä on laatinut vuosittain erilaisia tilastoja toiminnasta. Kaikki nämä tilastot sain käyttööni; niistä sain paljon tietoa. Tilastoista ilmenee muun muassa saapaslaisten päivystysmäärät, päivystyksissä kohdattujen nuorien määrä sekä sukupuolijakauma. Myös erilaiset toimenpiteet on luokiteltu. Näitä toimenpiteitä ovat keskustelu, ensiapu, kuljetus sairaalaan, kotiin tai muuhun paikkaan. Tilastoista ilmenee myös se, onko kohdattu nuori ollut selvä, humalassa, huumausaineiden vaikutuksen alainen, masentunut, pahoinpidelty tai itsetuhoinen. Myös tapahtumapaikka on kirjattu tilastoihin. Tilastoja tutkiessani havaitsin, että toiminnassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuosien varrella. Kohdattujen nuorten määrä ja erilaiset toimenpiteet ovat olleet samankaltaisia vuodesta toiseen. Tämä osoittaa mielestäni sen, että saappaan päivystystoimintaa tarvitaan kaduilla edelleen. Toimintaa on keskitetty eri alueille sen mukaan, miten paljon nuoria on milläkin alueella kohdattu. Saapaslaisten opintomatkoista on pidetty matkapäiväkirjoja; näistä sain tiedot matkojen etenemisestä ja matkatunnelmista. Päivystyksistä on myös kirjattu erilaisia mieleen jääneitä tapauksia. Nämä olivat mielenkiintoista luettavaa; niistä olisi voinut jopa kirjoittaa histo-

23 riikkiin erillisen osion, mutta painatuskustannukset olisivat nousseet seurakunnan mielestä liian suuriksi. Historiikin keräämiseen käytettyä materiaalia oli siis suhteellisen paljon ja historiikissa en ole käyttänyt lähdeviitteitä, koska seurakunta halusi historiikista mahdollisimman helppolukuisen. Runsaat lähdeviitteet olisivat hankaloittaneet lukemista ja vieneet kohtuuttomasti tilaa. Kaikki käytetyt lähteet olen kuitenkin listannut lähdeluetteloksi tämän tutkimuksen loppuun, vaikken viittaakaan niihin tässä tutkimuksessa. 4.4 Aikaisemmat tutkimukset Palveluoperaatio Saappaasta on tehty useita tutkimuksia, lähinnä opinnäytetöitä ja tutkielmia. Ne ovat useimmiten tehty joillekin paikallisille saapasryhmille. Suurin osa näistä opinnäytetöistä on kvalitatiivisia tutkimuksia vapaaehtoisten saapaslaisten motiiveista. Varsinaisia historiikkeja on kirjoitettu yksi. Diakonia-ammattikorkeakoulun Järvenpään yksikön opiskelija Maria Pusa on kirjoittanut vuonna 2002 historiikin Turun Saappaan toiminnasta. Tutustuin tähän opinnäytetyöhön, mutta halusin tehdä omastani erilaisen. Palveluoperaatio Saappaasta piti valmistua 30-vuotisjuhlaksi syksyllä 2002 yleinen historiikki. Kirjoittaja kuitenkin sairastui ja historiikin kirjoittaminen siirtyi tulevaisuuteen, joten tästä ei ollut minulle apua omaa työtä tehdessäni.

24 5 HISTORIIKIN KIRJOITTAMINEN 5.1 Aineiston kerääminen Aineiston keräämisen aloitin toukokuussa 2005. Tutkin Mellunkylän Saappaan päivystysvihkoja ja -raportteja sekä aiheesta kirjoitettuja lehtiartikkeleita ja Mellunkylän seurakunnan hallinnon arkistomateriaalia. Näiden tietojen pohjalta laadin alustavan version historiikista kesällä 2005. Syksyllä 2005 sovimme seurakunnan saapastoiminnasta vastaavan työntekijän kanssa haastatteluista. Hän tiedusteli aktiivisilta saapaslaisilta olisivatko he halukkaita osallistumaan haastatteluihin. Vapaaehtoisia löytyikin riittävästi, ja loppusyksystä suoritin haastattelut. Valitsin haastateltaviksi sellaisia henkilöitä, jotka olivat olleet mukana toiminnassa mahdollisimman pitkään. Haastateltavat kertoivat minulle paljon muistoja ja asioita vuosien varrelta. Tammikuussa 2006 kirjoitin historiikin lopulliseen muotoonsa, ja seurakunta toimitti sen painoon helmikuun alussa. Historiikki julkaistiin 5.3.2006 Mikaelinkirkossa järjestetyssä Mellunkylän Saappaan 20-vuotisjuhlassa. Juhlatilaisuus oli onnistunut, vaikkei arvovaltaisia kutsuvieraita saapunutkaan kutsuista huolimatta paikalle. Ehkä juuri tämä osaltaan vaikutti siihen, että juhla oli lämminhenkinen ja rento, ei mitenkään jäykkä ja virallinen. 5.2 Aiheen rajaus Aloittaessani historiikin kirjoittamista keskustelin Mellunkylän Saappaan toiminnasta vastaavan työntekijän kanssa siitä, mitä asioita seurakunta historiikkiin haluaa. Vuosien varrella on ehtinyt tapahtua paljon, joten materiaalia oli varsin runsaasti. Päätimme keskittyä merkittävimpiin tapahtumiin sekä toiminnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Historiikista ei haluttu kovin laajaa painatuskustannusten vuoksi.

25 Teoriaosassa minulla oli aluksi tarkoitus tutkia yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia suhteessa Saappaan toiminnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkiessani toiminnasta koottuja tilastoja niistä ei kuitenkaan noussut esiin suuria muutoksia esimerkiksi kaduilla kohdattujen nuorien määrissä. Kohtaamisista suurin osa on myös vuodesta toiseen ollut lyhyitä keskusteluhetkiä nuorten kanssa. Vaikka yhteiskuntamme on muuttunut vuosien varrella ja Mellunkylän alue kasvanut, kaduilla kuljeskelevien nuorten määrä on pysynyt kohtuullisen samana. Myöskään huumausaineiden lisääntynyt käyttö ei ole näkynyt Saappaan toiminnassa. Mellunkylän alueella asuu myös paljon maahanmuuttajia, mutta haastateltujen vapaaehtoisten mielestä he eivät erityisesti nouse esille katupäivystyksissä. Historiikista olisi voinut kirjoittaa huomattavasti laajemman; kahdenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon asioita. Työ oli kuitenkin tilaustyö ja minun oli noudatettava seurakunnan toiveita sitä tehdessäni. Seurakunta pyysi minulta kuitenkin luvan käyttää historiikkia jatkossa pohjana, jos esimerkiksi vuosien kuluttua historiikkia jatketaan. Annoin suostumukseni tähän asiaan. 5.3 Aineiston käsittely Aloitin historiikin kokoamisen tekemällä aikajanan. Keräsin aikajanalle tiedot kaikesta käytössäni olleesta materiaalista. Tietojen kokoamista helpotti erittäin suuresti se, että toiminnasta on vastannut sama työntekijä koko ajan lukuun ottamatta kahta lyhyttä jaksoa. Tilastot oli laadittu vuosittain samalla tavalla, ja ne olivat helposti tulkittavia. Kerättyäni kaiken tiedon aikajanalle aloin miettiä historiikin rakennetta. Pohdin etenenkö kronologisesti vai nostanko esille toiminnan muutoksia. Jos olisin kirjoittanut koko historiikin kronologisesti, tekstistä olisi tullut sekava ja vaikeasti luettava. Historiikin lopullinen rakenne mietittiin yhdessä seurakunnan työntekijän kanssa. Historiikin alkuun kirjoitin lyhyesti Palveluoperaatio Saappaan historiaa sekä toimintaperiaatteita. Monille historiikkia lukeville nämä asiat ovat tuttuja, mutta historiikkia tullaan

26 käyttämään myös uusien vapaaehtoisten koulutuksissa. Myös tärkeät yhteistyökumppanit lukevat historiikkia, joten mielestäni oli tärkeää kertoa Saappaasta myös yleisellä tasolla. Mellunkylän Saappaasta kertovassa osiossa olen kertonut toiminnan alkuvaiheista, iloista ja suruista toiminnassa sekä toiminnan laajentumisesta. Lisäksi kirjoitin virkistystoiminnasta, päivystyksistä sekä vapaaehtoisista. Myös toiminnan rahoittamisesta sekä Mellunkylän Saappaan Tuki ry:stä kirjoitin omat lukunsa. Kirjoittaessani historiikkia tein jatkuvasti yhteistyötä seurakunnan työntekijän kanssa. Mietimme yhdessä, mitä asioita voidaan jättää pois ja mitä mahdollisesti lisätä. Seurakunnan työntekijä tarkasti kirjoitukseni ennen sen painatusta. 5.4 Tutkimuksen luotettavuus Tutkimuksessa on kyse pitkän aikavälin tapahtumista, joista on paljon kirjallista materiaalia. Seurakuntaneuvoston kokousten pöytäkirjat ovat virallisia tarkastettuja pöytäkirjoja, joten mielestäni ne ovat luotettavaa tietoa. Lehtiartikkeleista poimin vain sellaiset tiedot, joiden paikkansapitävyyden pystyin tarkistamaan seurakunnan työntekijältä. Tilastot oli kerännyt seurakunnan työntekijä; uskon hänen tehneet tilastot luotettaviksi. Matkapäiväkirjat olivat johdonmukaisia ja haastateltavat muistivat matkojen tapahtumat hyvin. Ristiriitaisuuksia en tiedoista löytänyt. Seurakunnan toiminnasta vastaava työntekijä tarkasti kaiken kirjoittamani ja hyväksyi tekstini. Tutkimusten tekemisestä löytyy varsin paljon kirjallisuutta joissa neuvotaan miten tutkimuksesta tulee luotettava. Itse olisin kaivannut teosta, jossa olisi ollut ohjeita historiikin kirjoittamisesta. Tällaista yleisteosta en kuitenkaan yrityksistäni huolimatta löytänyt. Tutustuin erilaisiin historiikkeihin ja yritin niiden perusteella tuottaa luotettavaa tietoa. Historiikkiin on tutustunut moni vuosikausia toiminnassa mukana ollut vapaaehtoinen, ja heiltä saamani palaute on ollut myönteistä. He kaikki ovat kertoneet tapahtumien ja vuosilukujen pitävän paikkaansa. Vältin historiikkia kirjoittaessani käyttämästä kenenkään henkilökoh-

27 taisia mielipiteitä asioista. Kirjoitin vain asioita, joiden paikkansapitävyyden pystyin jostain tarkistamaan. 5.5 Historiikin julkaiseminen Historiikki painettiin Tyylipainossa helmikuussa 2006. Painoksen suuruus oli 200 kappaletta. Painatuskustannuksista vastasi Mellunkylän seurakunta. Valitettavasti en saanut itse luettavakseni historiikkia ennen sen julkaisemista. Koska fontti oli muutettu ja kuvia lisätty, tavutukset olivat joissain kohtaa epäonnistuneet. Myös sivunumerointi oli muuttunut, joten sisällysluettelon sivunumerointi on osittain virheellinen. Liitteenä olevassa historiikissa ei myöskään ole kaikkia lopullisessa versiossa olevia kuvia, koska muuttaessani historiikkia opinnäytetyöltä vaadittavien ulkoisten seikkojen mukaiseksi kuvia ei voinut kopioida. Historiikki julkaistiin Mellunkylän Saappaan 20 toimintavuoden kunniaksi järjestetyssä juhlassa Mikaelinkirkolla Helsingin Kontulassa. Tilaisuus alkoi messulla kirkkosalissa ja jatkui sen jälkeen seurakuntasalissa ohjelman ja kahvin merkeissä. Illalla oli vuorossa konsertti, jossa esiintyi Jakaranda-yhtye. Itse en päässyt juhlaan leikkauksesta toipumisen vuoksi. Seurakunnan erityisnuorisotyöntekijä kertoi juhlan olleen varsin lämminhenkinen ja rento. Paikalle oli kutsuttu myös varsin arvovaltaisia vieraita, mutta he olivat syystä tai toisesta jääneet saapumatta juhlaan. Tämä vaikuttikin varmasti siihen, että juhlatilaisuus ei ollut jäykkä ja tunnelma säilyi rentona.

28 6 POHDINTAA 6.1 Mellunkylän Saappaan toiminta Tutkimukseni perusteella voin todeta, että Saappaan toiminta on kehittynyt vuosien varrella paljon. Alkuvuosina päivystettiin vain silloin tällöin ja päivystyksissä jouduttiin käyttämän Snellun saapasryhmän autoa. Resursseja kului paljon varojen hankintaan ja toiminnan tunnetuksi tekemiseen. Oman auton saamisen jälkeen toiminta vakiintui jokaviikkoiseksi. Vaikka kaduilla on välillä ollut hiljaisempaa, kaduilla kohdattujen nuorien määrä ei ole selkeästi vähentynyt. Vuosi 2005 oli taas varsin vilkas ja osoitti sen, että päivystystoimintaa tarvitaan jatkossakin. Suurin osa asiakaskontakteista on lyhyitä keskusteluhetkiä heidän kanssaan. Nuoret tietävät saapastoiminnasta ja tervehtivätkin useimmiten saapaslaisia innokkaasti. Lyhytkin keskusteluhetki nuoren kanssa antaa hänelle kokemuksen välittävästä ja huolehtivasta aikuisesta. Vaikka huumeiden käyttö on lisääntynyt yhteiskunnassamme nuorten kohdalla, se ei merkittävästi näy kaduilla. Tämä voi johtua siitä, että huumeiden käyttö keskittyy asuntoihin sisälle, ja näitä nuoria ei kaduilla näy. Nuorten humalahakuinen juominen on huolestuttava asia, joihin saapaslaiset törmäävät kaduilla viikoittain. Saappaan toimintaa on joskus kritisoitu nuorten vanhempien taholta siitä, että se mahdollistaa nuorten juomisen. vanhemmat pelkäävät että nuorilla on tunne siitä että voi juoda itsensä tolkuttomaan humalaan ja saapaslaiset huolehtivat heidät kotiin. Itse en tähän ajatusmalliin usko; nuorten humalahakuista juomista esiintyy myös paikkakunnilla jossa saapastoimintaa ei ole. Saapastoiminnan laajentuminen erilaisiin projekteihin sekä kerhoihin on yhä yleisempää. Syrjäytymisvaarassa oleville tai jo syrjäytyneille nuorille on tärkeää järjestää ohjattua toimintaa sekä opettaa sosiaalisia taitoja sekä luoda onnistumisen kokemuksia. Yksi lisätutkimuksen aihe olisikin perehtyä näihin projekteihin ja kerhotoimintaan.

29 Kaiken kaikkiaan Mellunkylän Saappaan toiminnasta voidaan sanoa, että se on erittäin merkittävä osa seurakunnan erityisnuorisotyötä. Saapastoiminnasta kerrotaan nuorille rippikouluissa, ja monet aikuisetkin tuntevat toimintamuodon. Vapaaehtoiset ovat useimmiten nuoria aikuisia, ja tämä ikäryhmä on sellainen, jolle ei seurakunnissa paljoakaan toimintaa ole. Uskon että saapastoiminta tulee jatkossakin lunastamaan paikkansa yhteiskunnassamme. 6.2 Opinnäytetyön prosessi Mellunkylän seurakunta oli laatimaani historiikkiin erittäin tyytyväinen. Itse olisin ollut valmis tekemään historiikista laajemmankin, sisällyttämään siihen esimerkiksi mieleen jääneitä päivystystapauksia vuosien varrelta. Painatuskustannukset olisivat kuitenkin nousseet liian suuriksi, joten minun oli rajattava historiikki seurakunnan toiveiden mukaiseksi. Aihe oli mielestäni erittäin kiinnostava, olenhan itsekin ollut kahdella eri paikkakunnalla mukana saapastoiminnassa. Keskustelut seurakunnan työntekijän ja vapaaehtoisten kanssa olivat antoisia. Eniten minua lämmitti se yhteenkuuluvuus, joka heijastui toiminnassa mukana olijoista. Haastateltavat esittivät todella vähän kritiikkiä toimintaa kohtaan. Ainoa negatiivinen asia, jonka he toivat esiin oli se, että saapasautossa on välillä niin hauskaa että on vaikeaa jalkautua nuorten pariin. Tämän vuoksi on mielestäni tärkeää, että saapaslaisille järjestetään erilaisia virkistäytymistapahtumia kuten leirejä ja retkiä. Teoriaosan kirjoittaminen oli myös mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää. Tutkin useita kirjoja, mutta varsin vähän löysin lähdekirjallisuutta jota pystyin käyttämään työssäni.. Aion tulevaisuudessa suuntautua nuorten parissa tehtävään työhön ja uskon että tästä opinnäyteprosessista on minulle paljon hyötyä. Yhteiskunnassamme tulee varmasti olemaan aina nuoria, jotka kuljeskelevat kaduilla ja kaipaavat turvallisia aikuiskontakteja. Myös toiminnassa mukana oleville vapaaehtoisille