artikkeli Rodeo 4
Aila Pikkarainen Mariitta Vaara Ulla Salmelainen Gerontologinen kuntoutus osaksi uudistuvia vanhuspalveluja Monitieteinen gerontologinen tutkimus tuottaa laaja-alaista tietoa, jota voidaan käyttää ikääntyneiden ihmisten kuntoutuksen kehittämiseen. Kelan viisivuotisessa IKKU-hankkeessa rakennettiin gerontologisen kuntoutuksen toimintamalleja ja laadittiin suositukset ikääntyneiden ihmisten kuntoutukseen. Ikääntyneiden ihmisten kuntoutus on kuntien vastuulla olevaa sosiaalija terveysalan toimintaa. Kesällä 2013 voimaan tulleessa vanhuspalvelulaissa (2012/980) korostetaan monipuolisia ja ennakoivia vanhuspalveluja. Uudistettu vanhuspalvelujen laatusuositus (1) määrittelee kuntoutuksen osaksi kuntien peruspalveluja. Kuntien välillä on suuria eroja, miten ne järjestävät ikääntyneiden kuntalaistensa tehostettua akuutti- ja pitkäaikaiskuntoutusta sekä ennaltaehkäisevää ja kokonaisvaltaista kuntoutusta (2,3). Ikääntyneiden asiakkaiden kuntoutusprosessien tulisi jatkua erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja kotihoitoon ilman katkoksia. Kela täydentää ja kehittää ikääntyneiden kuntoutuspalveluja, mutta toistaiseksi tämä ei ole riittävän laajalti kaikkien sosiaali- ja terveysalan toimijoiden tiedossa. Sama pätee yksityisen tai kolmannen sektorin paikallisiin hankkeisiin erilaisine kuntoutuspalveluineen. Ikääntyneet tai heidän palveluverkostonsa eivät useinkaan tiedä niistä. Tässä artikkelissa kuvataan ikääntyneiden kuntoutujien erityispiirteitä sekä Kelan IKKU-hankkeen keskeisiä tuloksia. Lopuksi esitetään hankkeessa laaditut gerontologisen kuntoutuksen suositukset. Hankkeen tavoite oli tukea kotona asumista Kelan yli 74-vuotiaiden ikääntyneiden kuntoutujien viisivuotinen tutkimus- ja kehittämishanke (IKKU) päättyi vuoden 2013 lopussa. Hanke oli jatkoa Kelan aikaisemmalle IKÄ-hankkeelle (4,5,6). Jatkohankkeen tavoitteena oli edistää osallistujien kotona asumista. Siihen pyrittiin kehittämällä asiakaslähtöisiä ja tavoitteellisia ryhmämuotoisia kuntoutuspalveluja yhdessä Kelan, kuntoutuslaitosten ja kuntien kanssa. Hankkeeseen osallistui viisi kuntoutuslaitosta eri puolelta Suomea sekä 18 kuntaa tai kuntayhtymää. (7) Pilottivaiheen jälkeen IKKU-hankkeessa toteutettiin 48 tutkimuskurssia, joihin osallistui 369 keski-iältään noin 80-vuotiasta kuntoutujaa. Kuntakohtaisilla avo- ja laitosmallisilla kursseilla oli keskimäärin kahdeksan tuki- ja liikuntaelinoireista kuntoutujaa, jotka valittiin yhdessä heidän kotikuntansa yhdyshenkilön kanssa. Kuntoutuslaitosten toteuttamat kurssit sisälsivät kuntoutusjaksoja, välitehtäviä, koti- ja verkostokäyntejä sekä toimintapäiviä kotikunnassa. Hankkeen alkuvaiheessa Vanhustyön keskusliitto toteutti koulutuk- sen, jossa kuntoutuslaitosten ja kuntien keskeiset työntekijät perehdytettiin hankkeen perusperiaatteisiin. Lisäksi järjestettiin kurssien työparien mentorohjausta. Hankkeen tutkimus- ja kehittämistyöstä vastasivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkijat. Seuraavaksi kuvataan hankkeen keskeisiä tuloksia. Erityisyys syntyy pitkästä elämästä Ikääntyneiden kuntoutujien erityisyys muodostuu pitkästä eletystä elämästä ja samalla nuoria aikuisia lyhemmästä tulevaisuusperspektiivistä (taulukko 1). Ikääntyneet ovat saaneet erilaisia palveluja, joista on muodostunut heidän yksilölliset palveluhistoriansa palvelutaitoineen ja odotuksineen. Omaa tilannettaan ikääntyneet eivät kuvaa osa-alueittain, kuten kuntoutustyöntekijät tekevät toteuttaessaan arviointeja ja kuntoutustyötä. Ikääntyneille ei ole olemassa erikseen fyysistä kuntoa, hyvää mielenterveyttä tai sosiaalista osallisuutta, vaan he kuvaavat tilannettaan kokonaisvaltaisesti. Asteittain syvenevistä kuvauksista avautuvat vähitellen heidän yksilölliset kuntoutustoiveensa (8). Gerontologinen kuntoutus ei myöskään etene loogisesti, positiivisesti tai ennakoidusti huolimatta kokonaisvaltaisista arvioinneista ja suunnitelmista. Vanhuudessa ihminen on erityisen altis monille äkillisille terveyden ja toimintakyvyn muutoksille, jotka vaativat suunnitelmien tarkistamista ja kuntoutuksen uudelleen suunnittelua. Kokonaisvaltainen kuntoutus edistää elämänlaatua IKKU-hankkeen tulosten mukaan ikääntyneet ihmiset hyötyivät tavoitteellisesta ja asiakaslähtöisestä kuntoutuksesta. Noin vuoden kestänyt ryhmämuotoinen kuntoutus paransi kaikenikäisten, myös kaikkein vanhimpien (85+) kuntoutujien elämänlaatua ja toimintakykyä. Kuntoutujien liikkumiskyky parani ja heidän yläraajojensa liikkuvuus lisääntyi, mikä osaltaan helpotti sekä kotona että kodin ulkopuolella toimimista. 5
artikkeli Mariitta Vaara Ikääntyneiden kuntoutujien erityisyys muodostuu pitkästä eletystä elämästä. Erityisesti naisten kokema kipu ja masennusoireet lieventyivät. Samalla hallinnantunne omasta elämästä vahvistui, turvallisuudentunne lisääntyi ja pelko joutua toisista riippuvaiseksi vähentyi. Kuntoutusvuoden aikana ikääntyneet ihmiset solmivat uusia ystävyyssuhteita. Kuntoutujien osallistuminen kodin ulkopuolisiin harrastuksiin lisääntyi kuntoutuksen aikana. Erityisesti miehet osallistuivat järjestötoimintaan aiempaa enemmän, naiset ryhmätoimintoihin. IKKU-hankkeen tulokset toivat selvästi esille, että kuntoutuspalvelujen saamisen tulee perustua ikääntyneen kuntoutujan toimintakykyyn ja arjen tilanteeseen, ei numeeriseen ikään tai yksittäiseen sairauteen. Kuntoutuksen vaikuttavuus tai osuvuus syntyy siitä, miten ikääntyneen kuntoutujan yksilölliset, koetut kuntoutustarpeet ja niiden perusteella määritellyt tavoitteet on löydetty ja sovittu yhdessä kuntoutujan kanssa. Gerontologisen kuntoutuksen vaikutuksia tulee arvioida mitattuina ja koettuina toimintakyvyn ja elämänlaadun muutoksina. Päteviksi arvioituja mittareita löytyy muun muassa TOIMIA-tietokannasta (11). Asiakaslähtöinen ja yksilöllisesti toteutettu arviointi ja kuntoutus tukevat ikääntyneen kuntalaisen realistista näkemystä itsestään. Lisäksi ne ohjaavat häntä päättämään itse omasta elämästään ja suunnittelemaan tulevaisuuttaan palveluineen. Gerontologinen moniammatillinen kuntoutus toteutetaan aina yhteistyössä kuntoutujan ja hänen läheistensä kanssa. Tiedonsiirto kaipaa kehittämistä IKKU-hankkeen tulokset osoittavat, että kuntoutujaa koskeva tieto välittyy vaihtelevasti kuntoutuslaitoksesta kuntien toimijoille. Käytännöt, joilla kirjallisia palautteita käsitellään, olivat kunnissa epäyhtenäiset. Osassa kuntia palautetieto välittyi hyvin, sitä käsiteltiin ja sen pohjalta suunniteltiin jatkotoimenpiteitä. Kuntoutusseloste saattoi joutua myös suoraan arkistoon tai sen käsittelykäytännöistä ei ollut tietoa. Kuntoutusselosteeseen sisältynyt yhteenveto paransi palautetiedon hyödynnettävyyttä, koska se voitiin siirtää sähköiseen potilastietojärjestelmään. Ikääntynyttä kuntoutujaa hoitavien ja avustavien työntekijöiden käytössä tulee olla kuntoutusta koskeva ajankohtainen tieto. Se sisältää muun muassa tiedot apuvälineistä, ohjeita siirtymisestä, liikkumisesta ja harjoittelusta sekä arvion psykososiaalisen tuen tarpeesta. Kuntoutujan suostumuksella tietoa jaetaan ja otetaan vastaan. Samalla sovitaan yhteisistä ohjaus- ja harjoituskäytänteistä, jotka toteutetaan osana hoiva- ja hoitotyötä. Kuntoutustiedon tulee olla ymmärrettävää niin kuntoutujalle kuin häntä auttaville henkilöille. Lisäksi sen tulee olla sovellettavissa jokaisen työntekijän työhön kuntoutustoiminnan eri tasoilla ja sektoreilla. Vanhuspalvelujen henkilöstön on saatava konkreettista ohjausta kuntouttavaan työtapaan. Ohjauksella ja harjoittelulla voidaan vaikuttaa työntekijöiden kuntoutusmyönteiseen asenteeseen. Lisäksi ne auttavat löytämään sopivat kuntoutussovellukset kunkin työntekijän tai työryhmän arkityöhön. Nämä asiat myös lisäävät työntekijöiden työn mielekkyyttä, vahvistavat heidän työssä jaksamistaan ja lisäävät kuntoutuksen vaikuttavuutta. Gerontologisen kuntoutuksen suositukset Hankkeen perusteella muokattiin yhdeksän suositusta, joissa esitetään keskeisimmät gerontologista kuntoutusta ohjaavat periaatteet. Lähtökohtana on, että ikääntyneen kuntoutujan yksilöllinen toimijuus ymmärretään hänen elämänkulkunsa näkökulmasta. Lisäksi tulee hahmottaa vanhenemisen primaariset ja sekundaariset muutokset sekä huomioida ikääntyneen yksilöllinen elämäntilanne, elämäntapa ja elinympäristö. Kuntoutuksen ohjaus ja eteneminen vaativat yhteistyötä Gerontologisen kuntoutuksen vastuutahot ja tehtävät on määriteltävä selkeästi. Niiden tulee vastata väestötasolla tapah- 6
Taulukko1. Ikääntyneen asiakkaan erityisyys kuntoutusprosessissa (soveltaen 9,10). IKÄÄNTYNEEN IHMISEN NÄKÖKULMA (vanheneminen) Elämänkulun aikana syntynyt tapa toimia ja kertoa omasta tilanteesta ja asioista. Elämänkulun aikana syntyneet asiakkuushistoriat ja -taidot. Prosessimainen omien tarpeiden kuvaaminen ja tavoitteiden asteittainen syntyminen. Kokonaisvaltainen toimintakyvyn (toimijuuden), elämänlaadun ja hyvinvoinnin käsitys ja kuvaus. Niukka käsitteistö omasta tilanteesta. Tilannekohtaisesti, hetkellisesti muuttuva toimintakyky, aaltoilevat oireet ja niiden yksilölliset kuvaukset. Useita diagnooseja sekä ilman diagnoosia olevia oireita / sairauksia ja niiden esiasteita, jotka ikääntyneelle ihmiselle itselleen ovat jopa ensisijaisia (unettomuus, levottomuus, pelot, ruokahaluttomuus, puutostilat). Koettu aktiivisuus ja osallistuminen aikaisemman elämänkulun näkökulmasta. Sisäisesti ja hetkellisesti muuttuva aktiivisuuskäsitys. Omien metakognitiivisten taitojen käyttäminen vanhenemisprosessin käsittelyssä, ongelmien ratkaisussa ja päätösten tekemisessä. tuvia muutoksia sekä erilaisten vanhuskohorttien muuttuvia palvelutarpeita. Esimerkiksi ikääntyneiden mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä perhe- ja parisuhdeterapiat kuuluvat näihin kehittyviin palveluihin. Ikääntyneiden ihmisten kuntoutus on järjestettävä aina viipymättä ja tiiviissä yhteistyössä heidän verkostojensa kanssa. Kuntoutuksen tarve arvioidaan säännöllisesti, etenkin muutostilanteissa, kun ikääntynyt ihminen on asiakkaana sosiaali- ja terveydenhuollossa, kotihoidossa ja erikoissairaanhoidossa. Hänelle kerrotaan erilaisista kuntoutuspalveluista ja niiden mahdollisuuksista hänen elämäntilanteessaan. Palvelujen arvioinnissa otetaan huomioon ikääntyneen ihmisen yksilöllinen elämäkulku, nykyinen elämänvaihe ja tulevaisuuden toiveet. Rutiiniarviointien tekeminen ei ole eettisesti tarkoituksenmukaista, jos niistä saadut tu- KUNTOUTUSTA TARJOAVAN ORGANISAATION / TYÖNTEKIJÄN NÄKÖKULMA Työntekijän koulutuksellinen ja henkilökohtainen tapa tehdä omaa työtään. Tasalaatuisuuden periaate; asiakkuusvalmiuksien rakentaminen ei ole osa kuntoutusprosessia. Tietyssä ajassa ja kuntoutustilanteessa syntyvät tavoitteet, jotka kirjataan ja muokataan työntekijän, työmenetelmän ja työpaikan resurssien pohjalta. Pilkottu, ammatillisesti käsitteellistetty ja mitattu toimintakyky. Osista syntyy kokonaisuus -periaate, fyysis-kehollisesti painottunut arviointiprosessi. Arvioinnissa ja mittauksessa saatu yksi staattinen tulos, jota seurataan sovittuina arviointi- ja mittauskertoina. Diagnoosiperustainen kuntoutusprosessi, kausaalinen syy-seuraussuhteen mukainen kuntoutus, yhteen ongelmaan yksi menetelmä tai prosessi. Näkemys aktiivisuudesta ja osallistumisesta konktreettisina määrinä, kestoina ja tapahtumina. Mitataan ulkoista muutosta, ei sisäistä kokemusta (vrt. koettu toimintakyky). Työntekijä ohjaa ja neuvoo oikeisiin toimintatapoihin. Kuntoutustavoite saavutetaan sovittujen työmenetelmien kautta. lokset eivät johda tarvittaviin kuntoutustoimenpiteisiin. Monialaisia gerontologisia kuntoutusmenetelmiä kehitetään niin, että ikääntyneet asiakkaat saavat laadukkaat ja monipuoliset palvelut, kuten heitä nuoremmat aikuiset saavat. Monialaisen gerontologisen kuntoutuksen vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta tulee arvioida luotettavin ja pätevin menetelmin. Ikääntynyt kuntoutuja on aikuinen toimija Ikääntyneelle asiakkaalle laaditaan kuntoutussuunnitelma, joka on osa hänen hoito- ja palvelusuunnitelmaansa. Kuntoutussuunnitelmaa arvioidaan säännöllisesti ja aina tarpeen mukaan, koska ikääntyneiden kuntoutujien terveydentila, toimintakyky ja elämäntilanne voivat muuttua nopeasti. Kuntoutussuunnitelmaan kirjataan konkreettisesti kuntoutuksen tavoitteet, suunnitellut toimenpiteet sekä vastuutahot tehtävineen. Kuntoutuja, hänen läheisensä ja palveluverkoston jäsenet ymmärtävät oman roolinsa ja vastuunsa kuntoutuksen kokonaisvaltaisessa toteuttamisessa. Kuntoutuksen toteutuminen kuvataan myös ikääntyneen kuntoutujan kokemana kuntoutuksena. Ikääntynyttä kuntoutujaa koskevan tiedon tulee siirtyä tehokkaasti ja oikeaaikaisesti eri hoito- ja kuntoutuspaikkojen välillä. Kuntoutustieto on oleellinen osa kuntoutujan hoito- ja palvelusuunnitelmaa, ja se koskee kaikkia häntä hoitavia ja avustavia työntekijöitä. Kuntoutustyöntekijät mahdollistavat ikääntyneen kuntoutujan osallisuuden omassa kuntoutusprosessissaan ja yhteisössään. Ikääntynyttä asiakasta tuetaan ja kannustetaan ilmaisemaan omia ajatuksiaan ja toiveitaan kuntoutuksen suunnittelu- ja toteutusvaiheessa. Ohjaus ja neuvonta, asioiden yhdessä kertaaminen ja luottamukselliset keskustelut ovat oleellinen osa asiakaslähtöistä gerontologista kuntoutusta. Gerontologinen kuntoutus toteutuu tempoltaan ja rytmiltään ikääntyneen kuntoutujan toiminta- ja oppimisprosessien mukaisessa tahdissa. Ikääntynyt kuntoutuja tarvitsee valmistautumis- ja pohdinta-aikaa kuntoutusprosessin eri vaiheissa. Kuntoutusprosessissa kuntoutuja voimaantuu suunnittelemaan omaa elämäänsä ja aktivoituu kodin ulkopuoliseen toimintaan itselleen merkityksellisellä tavalla. Kuntoutuksen menetelmiä uudistetaan ja monipuolistetaan Gerontologisen ryhmämuotoisen kuntoutuksen työmenetelmiä tulee kehittää ja monipuolistaa avo- ja laitosmuotoisessa kuntoutuksessa. Erityisesti työparitoimintaa tehostetaan ja laajennetaan. (tarkemmin taulukossa 2). Työntekijöiden hyvät vuorovaikutus-, ohjaamis- ja yhteistyötaidot mahdollistavat eri-ikäisten kuntoutusasiakkaiden arvostavan kohtaamisen ja heidän voimavarojensa kunnioittamisen kuntoutustilanteissa. Kuntoutustyöntekijöiden osaaminen on dynaa- 7
artikkeli Taulukko 2. Gerontologisen kuntoutuksen hyviä käytäntöjä. GERONTOLOGISEN KUNTOUTUKSEN HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ Ikääntyneiden kuntoutujien omat voimavarat ja vertaistuki ovat oleellinen osa kokonaisvaltaista kuntoutustoimintaa. Ryhmäprosessit ja niiden terapeuttiset elementit ovat keskeinen osa ryhmäinterventiota. Työparitoiminta on vaikuttavan ryhmämuotoisen kuntoutuksen keskeinen toimintatapa. Työpareille järjestetään aikaa ryhmien suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Työparit saavat vastuuta työnsä suunnittelusta ja toteutuksesta sekä mahdollisuuksia osallistua moniammatillisiin työryhmiin. Kuntoutusta tehostetaan pitkäkestoisilla kokonaisvaltaisilla kuntoutustilanteilla (2-4 tuntia) mikrotaukoineen. Ikääntyneille kuntoutujille annetaan mahdollisuus pareittain työskentelyyn yksilö- ja ryhmätilanteiden välimuotona. Kuntoutukseen valmentautuminen on osa ikääntyneiden kuntoutujien kuntoutusprosessia. Kuntoutuksen rytmi ja tempo vastaavat ikääntyneen kuntoutujan yksilöllisiä tarpeita. Keskustelu, vuorovaikutus ja kertaaminen ovat oleellinen osa kuntoutusta. Kuntoutusasiakirjat ja -ohjelmat sekä viestintä ovat asiakaslähtöisiä ja kuntoututtavia. Kuntoutumisen jatkaminen kotona on tehtävä mahdolliseksi. minen prosessi, joka vaatii työnohjausta. Se edistää kuntoutustoiminnan kehittymistä ja työntekijöiden työssä jaksamista. Tulevaisuudessa tulisi laatia valtakunnallinen gerontologisen kuntoutuksen toimenpideohjelma. Sen tavoitteena on rakentaa gerontologisen kuntoutuksen tietoperustaa sekä edistää ikääntyneiden ihmisten monialaisten kuntoutuspalvelujen innovatiivista kehittämistä ja toteuttamista. Ikääntyneiden ihmisten kuntoutusta voidaan perustella, tutkia ja kehittää yhdistämällä gerontologian ja kuntoutuksen tietoperustaa ja hyödyntäen näiden uusimpia tutkimustuloksia. Kuntoutuksen eri vastuutahojen välillä tarvitaan yhteistyötä ja koordinointia gerontologiseen kuntoutukseen liittyvien käytäntöjen kehittämiseksi. Kuntoutuksen koordinoinnin tu- lee ulottua kunnista ja yhteistoimintaalueista suurempiin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisalueisiin. Koordinoinnin avulla ikääntyneet kuntoutujat saavat tietoa kuntoutuksen kokonaistarjonnasta. Samalla tarjontaa monipuolistetaan ja laajennetaan heidän tarpeidensa mukaan. Sähköisiin potilastietojärjestelmiin tulee sisällyttää kuntoutusta ja kuntoutuspalveluja koskeva tieto ja tilastointi. Kuntoutuskäytäntöjen yhtenäistämiseksi ja kuntoutuspalvelujen tehostamiseksi kuntiin ja yhteistoimintaalueille suositellaan kuntoutuskoordinaattoreiden tehtäväkokonaisuuksien perustamista. Koordinaattoreiden tehtäviin kuuluisivat kuntoutuspalveluista tiedottaminen, kuntoutukseen ohjaus ja neuvonta sekä kuntoutuskäytäntöjen konkreettinen koordinointi yksilöllisellä ja organisaation tasolla. Gerontologisen kuntoutuksen tulevaisuus Tulevaisuudessa gerontologinen kuntoutus käynnistyy ennaltaehkäisevästi entistä varhemmin, kun ikääntyneellä asiakkaalla on ensimmäisiä toimintakyvyn rajoitteita tai niiden riskitekijöitä. Samalla vahvistuu hänen omaehtoinen toimintansa terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäjänä ja hänen osallisuutensa monipuolistuu. Kuntoutus jatkuu vanhuuden myöhäisiin vuosiin saakka ja palvelujärjestelmien kaikkiin eri osiin. Diagnoosiperustaisesta kuntoutuksen käynnistysvaiheesta siirrytään joustavimpiin toimintatapoihin. Niissä ikääntyneen ihmisen toimintakyvyn rajoitteet, alkavat riskit ja myös vahvuudet ovat kuntoutukseen pääsyn edellytyksiä. Kuntoutus voi käynnistyä palveluprosessien ja verkostojen kaikista eri vaiheista. Tulevaisuudessa ikääntyneiden monialainen kuntoutus tapahtuu luontevasti kodeissa. Sieltä se laajenee ikääntyneiden ihmisten erilaisiin verkostoihin, joissa julkinen ja yksityinen sektori sekä omaiset tukevat monipuolisesti ikääntyneen kuntoutujan toimijuutta ja kotona asumista. Käyttäjälähtöinen teknologia menetelmineen on osa kehittyviä kuntoutuspalveluja. Ikääntyneet asiakkaat toimivat kuntoutusprosessien kehittäjinä ja tutkimushankkeiden suunnittelu-, toteutus- ja arviointivaiheissa asiantuntijoina. Jokainen uusi ikääntynyt sukupolvi tarvitsee itselleen soveltuvia, jatkuvasti kehittyviä ja uudistuvia kuntoutuspalveluja. Gerontologisen kuntoutuksen tutkiminen ja kehittäminen vaatii aikaa, resursseja ja ennakkoluulotonta tapaa tarkastella ikääntyneiden kuntoutusta tuoreista näkökulmista. Aila Pikkarainen, THM, KM, toimintaterapian lehtori Jyväskylän ammattikorkeakoulu aila.pikkarainen@jamk.fi Mariitta Vaara, TtM, elv, tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos mariitta.vaara@thl.fi Ulla Salmelainen, KT, terveydenhoitaja, erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Turku ulla.salmelainen@thl.fi 8
Lähteet (1) Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Julkaisuja 11. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto, 2013. Saatavilla internetistä: www.stm.fi/ julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1860580 (2) Alueellinen terveys ja hyvinvointitutkimus. Saatavilla internetistä: www.terveytemme.fi/ath/vanhuspalvelulaki/tulokset/index. html#palvelut. Luettu 26.11.2013. (3) Vanhuspalvelulain toimeenpano ja seuranta 2013 2014- Saatavilla internetistä: www. thl.fi/fi_fi/web/fi/aiheet/tietopaketit/vanhuspalvelulain_toimeenpanon_seuranta. Luettu 25.11.2013. (4) Karppi S-L, Pohjolainen T, Grönlund R et al.: Ikäihmisten verkostomallinen kuntoutus. Laitos- ja avomallisen kuntoutusmallin arviointi. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 59. Edita Prima Oy. 2003. (5) Hinkka K, Karppi S-L, Ollonqvist K et al.: Geriatrisen kuntoutuksen arviointi. IKÄ -hankkeen menetelmät ja aineistot. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 60. Edita Prima Oy. 2004. (6) Hinkka K, Karppi S-L: IKÄ-kuntoutus. Heikkokuntoisten ikäihmisten verkostomallisen kun- To support older people s living at home, the Social Insurance Institution (Kela) conducted a five-year research and development project (the IKKU project) for rehabilitees over 74 years of age. During the project, goal-oriented group rehabilitation services were developed starting from clients needs. The group rehabilitation continued for about a year and improved the rehabilitees quality of life and functional capacity regardless of their age. The rehabilitees were able to get around better and the mobility of their arms improved, which facilitated their coping both at home and in other environments. Alleviation of pain and symptoms of depression took place in particular among women. At the same time, the rehabilitees perceived that they were able to manage their lives better, they felt safer and their fears of becoming dependent on others abated. The entitlement to rehabilitation services should be based on the older rehabilitee s functional capacity and daily life situation, not on age as a number or on any individual disease. For effectiveness, it is pivottoutuksen toteutuminen ja vaikuttavuus. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 112. Vammalan Kirjapaino Oy. 2010. (7) Pikkarainen A, Vaara M, Salmelainen U: Ikääntyneiden kuntoutujien yhteistoiminnallisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishanke. IKKUloppuraportti. Helsinki: Kela, 2013. Saatavilla internetissä Open Access julkaisuna (pdf ). (8) Pikkarainen A: Gerontologisen kuntoutuksen käsikirja. Gero-opas, osa I. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisusarja 159. Jyväskylä: Tampereen yliopistopaino. Saatavilla internetistä Open Access-julkaisuna (pdf ). (9) Pikkarainen A: Ikääntyneiden ihmisten kotiasuminen ja päihdekäyttö arjen eri ympäristöissä. Saatavilla internistä: www.a-klinikka.fi/tietopuu/ika-paihteet-ja-mieli (10) Saarenheimo : Mielenterveys. Kirjassa Heikkinen E, Jyrkämä J, Rantanen T: Gerontologia. Helsinki. Duodecim. 2013, 373-380. (11) Toimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin kansallinen asiantuntijaverkosto (TOIMIA). http://www.thl.fi/toimia/tietokanta. Luettu 1.12.2013. Summary Multisectoral gerontological rehabilitation to be part of the revised services for older people al to identify the rehabilitation needs experienced and to determine the rehabilitation targets together with the rehabilitee. Many recommendations for gerontological rehabilitation were drawn up during the project. These pertain to issues such as rehabilitation instruction and progression, older rehabilitees participation in their own rehabilitation, and the revision of methods for gerontological group rehabilitation and the expansion of the work pair approach to boost effectiveness. Aila Pikkarainen, M.Sc. (Gerontology), M.Sc. (Education), Senior Lecturer in Occupational Therapy, Jyväskylä University of Applied Sciences, R&D&I aila.pikkarainen@jamk.fi Mariitta Vaara, M.Sc. (Health Care), specialized physiotherapist, researcher, National Institute for Health and Welfare, mariitta.vaara@thl.fi Ulla Salmelainen, Ph.D. (Educ.), public health nurse, senior researcher, National Institute for Health and Welfare, ulla.salmelainen@thl.fi 9