Unen elvyttävä autuus haaveko vain? Riittävä uni on osa hyvää elämänlaatua. Lapsen unen kaltaisesta onnellisuuden olotilasta moni aikuinen voi vain haaveilla. Suomalaisista 20 prosenttia nukkuu huonosti, Parkinsonin tautiin sairastuneista unihäiriöitä esiintyy jopa 75 prosentilla. Ihminen nukkuu kolmasosan elämästään. Keskimäärin aikuinen ihminen tarvitsee 6-7,5 tuntia unta vuorokaudessa, vastasyntynyt peräti 16-17 tuntia. Vähiten ihmiset nukkuvat keski-iässä, ja vanhana unentarve taas jonkin verran lisääntyy. Miksi ihminen tarvitsee unta? Uni on elimistöä elvyttävä toiminto. Sekä ihmisen aivot että ruumis tarvitsevat unen tuomaa lepoa. Jos ihminen nukkuu jatkuvasti luonnollista unentarvettaan vähemmän, alttius sairastua erilaisiin infektiotauteihin ja hormonitoiminnan häiriöihin lisääntyy. Ihminen tarvitsee unta myös muistaakseen ja oppiakseen, sillä aivot käsittelevät unen aikana tietoainesta, jota ihminen päivän mittaan painaa mieleensä. Uni näyttää olevan välttämätöntä myös ihmisen mielenterveydelle: unessa ihminen käy läpi edellisinä päivinä ja viikkoina tapahtuneita asioita sekä ongelmia, vaikka ei välttämättä muistakaan sitä herätessään. Unettomuus heikentää selkeästi elämänlaatua, lisää mielenterveyshäiriöitä, onnettomuuksiin joutumisen riskiä ja johtaa hoitamattomana työkyvyttömyyteen. Unen vaiheet Uni jakaantuu neljään NREM-univaiheesaan (non-rem = ei-rem) ja viidenteen eli REM-univaiheeseen. Nimi tulee englannin sanoista Rapid Eye Movements (nopeat silmänliikkeet). Ensimmäistä univaihetta sanotaan S1-vaiheeksi; torkeuneksi. Tässä vaiheessa lihakset alkavat rentoutua ja silmänliikkeet hidastua. Ihminen ei itse koe vielä nukkuvansa. Kakkosvaiheessa (S2) silmän liikkeet loppuvat, hengitys alkaa tasaantua, pulssi laskee, aivosähkötoiminta hidastuu ja lihasjännitys heikkenee edelleen. Tässä vaiheessa ihminen saattaa vielä kuulla ympäristöääniä. Unirekisteröinnissä todetaan niin sanottuja unispindeleitä. Kakkosvaiheen jälkeen ihminen vaipuu kolmannen (S3) ja neljännen asteen (S4) uneen. Näiden univaiheiden aikana aivosähkötoiminta on hyvin hidasta, pulssi rauhallinen, verenpaine laskea ja ihminen hengittää rauhallisesti ihminen nukkuu kuin tukki. Kun ihminen on nukkunut noin 90 minuuttia, ilmaantuu ensimmäinen REM-univaihe eli viides univaihe, joka kestää muutamasta minuutista 20 minuuttiin. Tämän vaiheen aikana ihminen näkee suurimman osan unistaan. REM-unessa aivosähkötoiminta muistuttaa hyvin paljon valvetta: aivojen aineenvaihdunta vilkastuu, pulssi vaihtelee ja voi välillä olla hyvinkin nopea, silmät liikkuvat vilkkaasti luomien alla. REM- unen aikana sydämen rytmihäiriöitä ja hengityskatkoksia voi ilmaantua terveelläkin ihmisellä, samoin verenpaineen vaihtelua. REM-unelle on tyypillistä lihasjänteyden (lihastonus) häviäminen poikkijuovaisista lihaksista. REM-univaiheen jälkeen ihminen saattaa havahtua hetkellisesti hereille muistamatta sitä. Tämän jälkeen univaiheet alkavat uudelleen ja univaiheet toistuvat yön aikana 4-5 kertaa. Alkuyöstä ihminen nukkuu enemmän syvää unta, aamuyötä lähestyttäessä syvän unen vaiheet jäävät yleensä pois ja REM-unta esiintyy suhteellisesti enemmän.
Parkinsonin tautia sairastavan unihäiriöt Parkinsonin tautia sairastavien unihäiriöiden vaikeusaste ja esiintyvyys ovat yhteydessä Parkinsonin taudin kestoon. Joskus unihäiriöiden ilmaantuminen voi olla merkki alkavasta Parkinsonin taudista. Yöunen katkonaisuus tai liian aikaisin herääminen ovat unihäiriöistä tavallisimpia. Osa Parkinsonin tautiin sairastuneiden unihäiriöistä liittyy lihasjäykkyyteen ja/tai vapinaan, osa selkeästi sairauden hoidossa käytettäviin lääkkeisiin. Unihäiriöt voivat johtua myös masennuksesta. Jos Parkinsonin tautia sairastavan yöuni on jatkuvasti huonolaatuista, hänen elintoimintonsa eivät ehdi unen aikana elpyä riittävästi. Sairastuneen heikon aamukunnon syynä voikin silloin olla huonosti nukuttu yö. Aamujäykkyys ja liikkeellelähtö todennäköisesti helpottuvat, jos yöunen laatua pystytään hoitojärjestelyin parantamaan. Levottomat jalat Levottomat jalat oireyhtymä on yksi tyypillinen Parkinsonin tautiin sairastuneiden unta häiritsevä vaiva. Tämä neurologinen raajojen liikehäiriö johtuu aivojen dopamiinijärjestelmän heikkenemisestä, ja sitä esiintyy noin 19 prosentilla Parkinsonin tautiin sairastuneista. Aikuisväestöstä vaivasta kärsii Suomessa 3-8 prosenttia, ja 15 prosenttia iäkkäiden ihmisten unihäiriöistä johtuu levottomista jaloista. Parkinsonin tautiin sairastuneiden raajaliikehäiriöiden oireista suurin osa liittyy jäykkyyteen. Joskus levottomat jalat -oireyhtymä voi olla myös varhainen oire Parkinsonin taudista. Levottomat jalat vaivaavat erityisesti illalla ennen nukkumaanmenoa mutta myös yöllä. Jaloissa, lähinnä pohkeissa, jalkaterissä tai säärissä esiintyy epämiellyttäviä tuntemuksia: pistelyä, kramppeja, repivää tai polttavaa tunnetta, ja raaja voi tuntua painavalta tai kireältä. Joskus oireisiin liittyy myös kipu. Oireista kärsivä tuntee pakonomaista tarvetta liikuttaa jalkojaan, ja liikuttelu helpottaakin hetkellisesti oireita. Unenaikaiset jaksottaiset liikkeet (PLM; periodic limb movements; yöllinen myoklonus) aiheuttaa unen aikana lihasnykäyksiä. Jalat voivat nytkähdellä. Tyypillisesti jalkaterä ja isovarvas nousevat ylöspäin jaksoittain. Oireet voivat olla toispuolisia tai niitä voi esiintyä molemmilla puolilla. Diagnoosi voidaan varmistaa kokoyön unirekisteröinnissä, josta lasketaan niin sanottu PLM-indeksi. Hoidoksi suositellaan pitkävaikutteista levodopaa, joka selkeästi parantaa levottomista jaloista kärsivien yöunen laatua. Hyviksi lääkkeiksi vaivan hoidossa ovat osoittautuneet dopamiiniagonistit, erityisesti pramipeksoli. Pramipeksoli (SifrolR) saattaa kuitenkin aiheuttaa päiväaikaista väsymystä ja nukahtelua. Suuria annoksia lääkettä keskipäivällä käyttävän onkin syytä tarkkailla itseään esim. autoa ajaessaan. Parkinson-lääkkeiden aiheuttamat unihäiriöt Parkinsonin taudin hoidossa käytettävät lääkkeet häiritsevät selvästi yöunta. Levodopa saattaa aluksi piristää ja jopa vähentää unentarvetta. Joillakin se taas aiheuttaa väsymystä ja lisää päiväunien tarvetta. Levodopan annostelu on vaikeaa pitkälle edennyttä Parkinsonin tautia hoidettaessa. Toisaalta levodopa parantaa selkeästi yöunen laatua, mutta kun sitä joudutaan käyttämään suurina annoksina, unennäkö häiriintyy. Koska levodopa kiihottaa dopamiinin tuotantoa ja dopamiini puolestaan mielikuvitusta, sairastuneella voi esiintyä painajaisunia ja hallusinaatioita (aistiharhoja). Hallusinaatiot voivat olla hyvinkin epätodellisia, vaikka ne näkijän mielestä olisivat todentuntuisia. Levodopaa enemmän hallusinaatioita aiheuttavat kuitenkin dopamiiniagonistit. Hoidoksi suositellaan silloin dopamiiniago-nistiannoksen pienentämistä tai valmisteen vaihtamista toiseen. Rinnakkaislääkkeenä voidaan käyttää hankalissa tapauksissa myös nykyaikaista psyykelääkettä, jos ongelmaksi lääkkeitä vaihdettaessa muodostuu paha jäykkyys. Hyvin valittu iltalääkitys on tärkeä osa Parkinsonin tautia sairastavan uniongelmien hoitoa. Monien yöunta rauhoittaa illalla otettu pitkävaikutteinen levodopa.
REM-unen käytöshäiriö Normaalisti ihmisen lihakset rentoutuvat unen aikana ja ovat REM-unen aikana yleensä täysin veltot. Harvinaisen ja huonosti tunnetun REM-unen käytöshäiriön aikana lihasjännitys ei kuitenkaan häviä, vaan lihakset toimivat kuten valvetilassa. Ihminen voi näkemäänsä unta toteuttaessaan loukata itsensä pahasti yrittäessään esim. välttää onnettomuutta, johon unessa on joutumassa. REM-unen käytöshäiriöitä esiintyy mm. aivorungon aivoinfarktin saaneilla, mutta joskus myös Parkinsonin tautiin sairastuneilla. Alkava Parkinsonin tauti Joskus unihäiriöiden ilmaantuminen voi olla merkki alkavasta Parkinsonin taudista. Potilas hakeutuu neurologin vastaanotolle unihäiriöiden takia, ja tarkemmissa tutkimuksissa havaitaan piirteitä alkavasta Parkinsonin taudista: usein selvää jäykkyyttä mutta ei vapinaa eikä muita parkinsonoireita. Näissä tapauksissa hoito aloitetaan aina pienellä dopamiiniagonisti- tai selegiliiniannoksella. Lääke parantaa usein myös yöunen laatua. Koska selegiliinillä on piristävä vaikutus, lääke kannattaa ottaa jo aamulla, viimeistään puolilta päivin, ettei yöuni häiriinny. Jäykkyys ja vapina Joidenkin Parkinsonin tautia sairastavien kevyttä unta häiritsee vapina, joka voi häiritä nukahtamista. Vapina loppuu yleensä syvän unen vaiheessa, mutta saattaa yöllä herätessä vaikeuttaa uudelleen nukahtamista. Vapinaa enemmän unta häiritsevät kuitenkin jäykkyys ja hitaus, jotka vaikeuttavat yöllä vuoteessa kääntymistä, vaikka elimistö viestittääkin raajojen puutumista. Suhteellisen kova patja ja lantion alle pedattu satiininen liukulakana helpottavat kääntymistä. Myös yöasuna voi käyttää liukkaasta materiaalista tehtyä yöpukua. Vuoteen viereen tai laitaan voi kiinnittää kahvan, johon tarttuminen auttaa kääntymisessä. Masennus Uneen pääsemistä voi vaikeuttaa myös Parkinsonin taudin yhteydessä esiintyvä masennus, joka usein aiheuttaa toistuvia heräämisiä yöaikaan tai herättää liian varhain. Yölliset nukkumisvaikeudet taas pahentavat päiväaikaista väsymystä. Mielialaa parantava lääkitys on usein unilääkettä parempi vaihtoehto. Uniapnea Uniapneaa sairastaa arviolta yli 120 000 suomalaista, Parkinsonin tautia sairastavista neljä prosenttia nukkuu huonosti uniapnean takia. Uniapnealla tarkoitetaan yli 10 sekunnin hengityskatkosta nukkuessa. Happivajeen aiheuttaman vireystilan laskun seurauksia ovat mm. nukahtelutaipumus ja voimakas väsymys. Unihäiriöiden tutkimus Unihäiriöpotilaan tutkiminen aloitetaan huolellisella haastattelulla, jossa kiinnitetään huomiota myös potilaan mielialan selvittämiseen. Haastattelun jälkeen lääkäri tutkii potilaan terveydentilan. Unihäiriöitä voidaan tutkia kotirekisteröintien tai vaativien laboratoriotutkimusten avulla. Esim. aktigrafia-tutkimus voidaan tehdä kotioloissa. Tutkittava pitää ranteessaan kellon tapaista laitetta; liikeanturia, jonka avulla voidaan päätelmiä univalverytmistä, unijakson pituudesta ja laadusta. Suppeassa yöpolygrafia-tutkimus on tarkoitettu erilaisten unenaikaisten hengityshäiriöiden (mm. kuorsauksen ja uniapneoiden eli hengityskatkosten) tutkimiseen. Tutkimuksella voidaan selvittää myös yöllistä myoklonusta (yöunta häiritseviä jaksottaisia raajaliikkeitä).
Vaativat unirekisteröinnit tehdään unilaboratoriossa. Ongelmallisissa tapauksissa tehdään täydellinen koko yön kestävä unipolygrafia, jossa rekisteröidään aina myös aivojen sähköistä toimintaa (EEG), lihasten toimintaa (EMG) ja silmien liikkeitä (EOG). Erityistutkimuksia ovat vireystasoa ja nukahtamisviivettä mittaavat päiväuni- (MSLT) ja hereilläpysymistutkimus (MWT) sekä ajosimulaattoritutkimus. Levottomat jalat oireyhtymä ja yöllinen REM-unen käytöshäiriö vaativat aina täydellisen koko yön kestävän unipolygrafia-tutkimuksen. Yöllisiin liikehäiriöihin liittyviä unitutki-muksia tehdään esim. Haagan Neurologisen Tutkimuskeskus Neuron uniklinikalla Helsingissä sekä Turun ja Tampereen yliopistollisissa keskussairaaloissa. Myös eräissä keskussairaaloissa on riittävä asiantuntemus diagnostiikassa vaadittavien unirekisteröintien tekemiseen ja löydösten tulkintaan. Unihäiriöistä kärsivän potilaan kannattaa kääntyä ensisijaisesti oman hoitavan neurologin puoleen. Neurologian erikoislääkäri ohjaa potilaan sitten tarvittaviin lisätutkimuksiin. Halutessaan potilas voi hakeutua myös suoraan valtakunnallisia palveluja tuottavaan Haagan Neuron unihäiriöpoliklinikalle ja unilaboratorioon. Myös yksityisneurologien kautta voi hakeutua tarkempiin selvityksiin ja hoitoon. Unihäiriöiden hoito Unilääkkeet Unilääkkeet vähentävät tärkeitä univaiheita, toisaalta syvää ja toisaalta REM-unta. Osa ihmisistä tulee nopeasti, jopa viikossa, riippuvaiseksi unilääkkeistä. Unilääkkeen teho saattaa myös heikentyä ja unen saamiseksi tarvitaan yhä suurempia annoksia. Tämän takia unilääkkeitä tulisi pääsääntöisesti käyttää vain lyhyitä aikoja ja mahdollisimman pieninä annoksina. Muutamien öiden unettomuudesta ei ole ihmiselle mitään haittaa. Useimmiten unettomuus korjaantuu itsestään unettomuutta ylläpitävän häiriötekijän hävittyä. Häiriötekijä on useimmiten stressi, elämänmuutos, kriisi. Kun ihminen on käsitellyt kriisiä riittävästi, alkaa uni taas parantua. Huono uni/runsas unien näkeminen liittyy terveellä ihmisellä kriisitilanteisiin. Mikäli unettomuus jatkuu pitkään voidaan turvautua nykyaikaisiin unilääkkeisiin. Tällaisia lääkeaineita ovat esimerkiksi tematsepaami, tsaleploni, tsolpideemi ja tsopikloni, Jokaisella unilääkkeellä on oma hiukan erilainen vaikutustapa (vaikutuksen alku ja kesto). Unilääke tulee valita aina unettomuuden tyypin mukaan. Hyvin lyhytvaikutteinen tsaleploni sopii lähinnä aamuyön heräämisten tilapäisenä hoitona. Tsaleplonin vaikutus loppuu jo 3-5 tunnin kuluttua, joten aamutokkuran riski on pieni. Jos uneton ottaa pidempivaikutteista unilääkettä aamuyöllä on esimerkiksi autolla ajamista vältettävä liki puoleen päivään saakka (kunnes on kulunut vähintään 7-8 tuntia lääkkeen ottamisesta). Missään tapauksessa unilääkkeen määrääminen ei saisi jäädä kuitenkaan ainoaksi unettoman potilaan hoidoksi. Lääkärin on tuettava potilasta ja yhdessä tulisi paneutua muihin tapoihin parantaa unen laatua. Parkinsonin tautiin sairastaville ei suositella lyhytvaikutteisia bentsodiatsepiinivalmisteita kuten midatsolaamia ja triatsolaamia. Näiden lääkkeiden vaikutus on lyhyt ja riippuvaisuus niihin voi muodostua nopeasti. Eri unilääkkeiden yhteisvaikutuksista parkinsonlääkkeiden kanssa on varsin vähän tutkimuksia. Suurista ongelmista ei ainakaan Haagan neurologisen tutkimuskeskuksen unihäiriöpoliklinikalle ole tullut tietoja. Pääsääntöisesti kuitenkin Parkisnonin tautia sairastavan tulisi välttää samanaikaista unilääkekäyttöä. Ensisijaisesti unen laatua pitäisi parantaa muilla keinoin. Erityisesti tulee varoa lisäämästä unilääkeannoksia. Jos alun perin määrätyt annokset eivät riitä, on se yleensä merkkinä siitä, ettei unilääke ole lainkaan ratkaisuna kyseisen potilaan unihäiriöön.
Apua kognitiivisesta terapiasta Unihäiriöitä voi yrittää hoitaa myös kognitiivisella- eli oppimis/käyttäytymisterapialla. Parkinsonin tautia sairastavien unihäiriöiden hoidossa terapiahoitojen tulokset eivät ole kovin hyviä, mutta joskus toistuvat painajaiset saadaan loppumaan käyttäytymisterapian avulla. Painajainen on epäonnistunut REM-uni, jossa aivot eivät onnistu käsittelemään ihmisen mieltä vaivaavaa asiaa, vaan juuttuvat toistamaan samaa kerta toisensa jälkeen. Jos painajaisista kärsivä pystyy puhumaan paina-jaisen taustalla olevista ongelmista, voi asian läpikäyminen nykyhetkessä lopettaa painajaiset, jotka korvautuvat sen jälkeen normaalilla unella. Melatoniini Melatoniinihormonia muodostuu ja erittyy ihmisen käpyrauhasessa. Iäkkäiden ihmisten melatoniin tuotanto voi olla alentunut, koska melatoonia tuottava käpylisäke rappeutuu ihmisten vanhetessa. Melatoniinin unensaantia parantavista vaikutuksista on jonkin verran näyttöä. Annostus 0,5-1mg. Melatoniinireseptin saa lääkäriltä. Melatoniini ei ole mikään ihmelääke ja sen käyttöön on suhtauduttava kriittisesti aivan kuten kaikkiin muihinkin lääkkeisiin. Valeriaana eli rohtovirmajuuri Rauhoittava, helpottaa unensaantia tilapäisissä unihäiriöissä. Vaikutuksesta on saatu jonkin verran näyttöä myös joissakin tutkimuksissa Valeriaanaa saa apteekeista rohdos- (esim. teenä) ja lääkevalmisteena ilman reseptiä. Kauranversouute Perimätiedon ja kirjojen mukaan rauhoittava ja unensaantia helpottava. Tuloksia ei ole vahvistettu tieteellisissä tutkimusasetelmissa. Saa apteekeista ilman reseptiä. Kärsimyskukkauute Rauhoittava, unensaantia helpottava (varsinkin, jos liittyy kiputuntemuksia). Toistaiseksi ei tieteellisesti todistettua näyttöä. Saa apteekista ilman reseptiä. Estrogeenikorvaushoito Estrogeenikorvaushoito parantaa usein vaihdevuosi-ikäisten naisten yöunta. Tästä on saatu myös selvää tieteellistä näyttöä. Ruokailu Unihäiriöistä kärsivän kannattaa kiinnittää huomiota myös syömiseen ja ruokailuajankohtiin. Hiilihydraattipitoisten ruokien syöminen illalla saattaa edesauttaa nukkumista ja uneen pääsyä. Pääruoka kannattaakin syödä alkuillasta ja tyytyä päivällä kevyempään. Ohjeen noudattaminen pitää myös painon kurissa, kun ruoan päivittäinen kalorimäärä ei nouse, vaan painottuu iltaan. Myös iltapäiväväsymys lievittyy. Yömaito Yöllä lypsetyn lehmänmaidon juominen näyttää parantavan jonkin verran unen laatua. Sitä, perustuuko yömaidon unenlaatua parantava vaikutus pelkästään melatoniiniin, ei vielä tarkkaan tiedetä. Kuopion yliopisto on tutkinut yhdessä Haagan Neurologisen Tutkimuskeskuksen Uniklinikan tutkijoiden kanssa jonkin verran yömaidon vaikutuksia. Epäsuorien näyttöjen perusteella voidaan olettaa, että osa yömaidon unta parantavista vaikutuksista perustuu yömaidon homogenoimattomuuteen eli siihen, ettei yömaidon rasvamolekyylejä ole rikottu. Yömaidossa ovat tallella kaikki maidon luonnolliset valkuaiset. Unilääkkeenä kannattaakin kokeilla yömaitoa (tai ehkä homogenisoimatonta luomumaitoa) ja voileipää.
Kahvi Kahvia unihäiriöistä kärsivän ei kannata juoda enää lounaan jälkeen. Iltapäiväkahvinkin voi jättää väliin, sillä kahvin piristävät ominaisuudet vaikuttavat elimistössä pitkään. Alkoholi Alkoholi, korkeintaan kahtena ravintola-annoksena, saattaa rentouttaa ja helpottaa uneen pääsyä. Suuremmat määrät alkoholia lisäävät unien levottomuutta. Liikunta Liikunta on hyväksi yöunelle (17-20 välisenä aikana), joten harrasta liikuntaa voinnin ja mahdollisuuksien mukaan. Muista, että liian myöhään illalla tehdyn kävelylenkin piristävä vaikutus voi viivästyttää unentuloa. Unihygienia Unettomuuden hoidon yhteydessä puhutaan myös unta häiritseviä asioita poistavista unihygieniaohjeista. Tässä muutamia: Valitse hyvä vuode, vaahtokumipatja tai painon mukaan yksilöllisesti valittu joustinpatja ja liukulakanat. Vältä runsasta juomista myöhään illalla, ettei virtsaamistarve turhaan herätä kesken yöunen. Mene vuoteeseen vasta kun olet väsynyt ja nouse sieltä, kun ei enää nukuta. Pidä kiinni säännöllisestä unirytmistä ja noudata sitä myös viikonloppuisin. Yritä välttää päiväunia, jos et nuku hyvin yöllä. Pidä makuuhuone riittävän viileänä; 19-22 astetta, pimeänä ja meluttomana. Yritä unohtaa murheet ennen sänkyyn menoa. Jos häiritsevät asiat pyörivät päätöksestä huolimatta vielä illalla myöhään mielessä, kirjoita ne vaikka paperille tai sanele nauhalle odottamaan seuraavaa päivää. ARJA PASILA Parkinson-postia 2/2000 Lähde: Artikkeli perustuu unihäiriöihin perehtyneen, neurologian dosentti Markku Partisen haastatteluun. Markku Partinen on Haagan Neurologisen Tutkimuskeskuksen johtaja ja Uniliitto ry:n sekä Levottomat Jalat Restless Legs ry:n puheenjohtaja. Lisätietoa unettomuudesta ja sen hoidosta: Uniliitto, Mäkipellontie 15, 00320 Helsinki, puh. (09) 477 7720, faksi (09) 477 77240.Uniliitto on uniongelmaisten ja unihäiriöistä kärsivien potilasyhdistysten yhteinen kattojärjestö. Uniliitto järjestää mm. koulutus- ja tiedotus- ja neuvontatilaisuuksia ja julkaisee Univiesti-lehteä. Uniliittoon kuuluvat seuraavat yhdistykset: Levottomat Jalat Restless Legs ry, puh. (09) 587 9494, faksi (09) 477 77220 Potilasyhdistys Unettomat ry puh. (03) 2127 179 ma-to 12-17 Suomen Uniapneayhdistys ry puh. 0400 312 498 ma-ke 11-13, faksi (09) 823 0238 Suomen Narkolepsiayhdistys Puh. (09) 347 4395 to-pe 10-17 Unihäiriöiden hoidosta saat tietoa myös mm. seuraavilta kotisivuista: http://www.uniliitto.fi (Uniliitto ry ja sen jäsenjärjestöt) http://www.sleepfoundation.org/disorder.html (USA:n Uniliiton sivut unihäiriöistä) http://www.sus.fi (Suomen unitutkimusseura ry) http://www.neuro.org (Haagan Neurologisen tutkimuskeskuksen sivut)