ASUNTO-OHJELMA 2013/ luonnos 25.9.2013
Sisällysluettelo... 0 Sisällysluettelo... 1 Asunto-ohjelman päämäärät... 2 1. Asuntotuotanto... 2 1.1 Asuntotuotannon määrä... 2 1.2 Vapaarahoitteinen tuotanto... 3 1.3 Valtion tukema tuotanto... 3 1.4 Asuntorakentamisen painopistealueet... 5 1.5 Tonttituotannon periaatteet... 7 1.6 Omatoiminen rakentaminen... 7 1.7 Ryhmärakennuttaminen... 7 2. Monipuolinen ja kohtuuhintainen asuntotarjonta... 7 2.1 Nykyinen asuntokanta... 7 2.2 Espoon kaupungin asuntokanta... 11 2.3 Väestön kasvu, ikäjakauma ja asuntokuntarakenne... 13 2.4 Asumiskustannukset... 15 3. Eritysryhmien asuminen... 20 3.1 Ikääntyneet... 20 3.2 Vammaiset ja kehitysvammaiset... 22 3.3 Mielenterveys- ja päihdekuntoutujat sekä asunnottomat... 22 3.4 Nuoret ja opiskelijat... 22 3.5 Pakolaiset ja oleskeluluvan saaneet turvapaikan hakijat... 23 4. Olemassa olevien asuntoalueiden kehittäminen... 23 4.1 Asuinympäristöjen parantaminen... 25 4.2 Täydennysrakentamisen edistäminen... 25 4.3 Vanhan asuntokannan korjaaminen... 25 5. Energiatehokkuus... 26 6. Tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset... 27 1
Asunto-ohjelman päämäärät 1. Varmistaa asuntotuotannon edellyttämät kaavalliset ja kunnallistekniset valmiudet 2. Edistää monipuolista ja kohtuuhintaista asuntotarjontaa 3. Tukea erilaisten väestönryhmien asumista 4. Myötävaikuttaa aluekeskusten ja olemassa olevien asuntoalueiden tasapainoiseen kehitykseen 5. Edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja parantaa asumisen energiatehokkuutta 1. Asuntotuotanto 1.1 Asuntotuotannon määrä Espoon asuntotuotantotavoite on 2500 asuntoa vuodessa. Espoo on allekirjoittanut valtion ja Helsingin seudun kuntien välisen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimuksen (MAL) 2012-2015, jossa Helsingin seudun kuntien tavoitteeksi on määritelty 12000-130000 asunnon rakentaminen vuosittain. Asuntotuotannon kokonaistavoite on jaettu sopimuksessa kuntakohtaisiksi tavoitekiintiöiksi. Espoon asuntotuotanto on vaihdellut paljon 2000 -luvulla ollen keskimäärin 2300 asuntoa vuodessa (kuva 1). Rakennuslupia on myönnetty keskimäärin 2400 asunnolle vuodessa. Asuntotuotannolle asetetun tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että vuositasolla syntyy riittävästi uutta rakennusoikeutta. Jotta varmistetaan mahdollisuus rakentaa vähintään 2500 asuntoa vuodessa, on kaupunginhallituksen Tila- ja asuntojaosto 25.3 2013 kokouksessa kehottanut kaupunkisuunnittelulautakuntaa huolehtimaan, että vuositasolla syntyy uutta asuntorakennusoikeutta vähintään 350 000 kem 2. Kuva 1. Espoon valmistunut asuntotuotanto sekä väestömäärän ja asuntokuntien määrän muutokset vuosina 2000-2012. 2
1.2 Vapaarahoitteinen tuotanto Suurin osa (keskimäärin noin 70 %) Espoon uudisasuntotuotannosta on vapaarahoitteisia omistus- ja vuokra-asuntoja (kuva 2). Vapaarahoitteista tuotantoa tekevät eri rakennusalan toimijat sekä pientalorakentajat. Kaupungin rooli vapaarahoitteisessa tuotannossa rajoittuu kaavoitukseen ja rakentamisedellytysten luomiseen. Vapaarahoitteisten asuntojen hinnat ja vuokrat määräytyvät markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hintaan tai vuokraan ei voida vaikuttaa kaavamääräyksillä tai tontin hintoja alentamalla. Kuva 2. Espoon alkanut asuntotuotanto hallintamuodoittain vuosina 2000-2012 (sisältää v. 2009-2011 lyhyen korkotuen eli ns. välimallin asunnot). 1.3 Valtion tukema tuotanto Valtion tukema asuntotuotanto käsittää kuntien ja muiden julkisyhteisöjen sekä yleishyödyllisiksi nimettyjen toimijoiden rakennuttamia asumisoikeus- ja vuokra-asuntoja. Lisäksi pientalorakentajilla on mahdollisuus saada korkotukilainaa sosiaalisen tarveharkinnan perusteella. MAL aiesopimuksen mukaisesta asuntotuotantotavoitteesta tulee vähintään 20 % olla ensisijaisesti normaaleja valtion korkotukilainalla rahoitettuja vuokra-asuntoja, mikä tarkoittaa Espoossa noin 500 asuntoa vuodessa. Valtion tukeman asuntotuotannon osuus on vaihdellut 2000 luvulla vuosittain paljon (kuva 3). Keskimäärin on rakennettu 490 korkotukilainoitettua vuokra-asuntoa vuodessa. Normaaleja korkotukilainoitettuja vuokra-asuntoja rakennuttavien yleishyödyllisten toimijoiden määrä on vähentynyt merkittävästi. Parina viime vuonna niitä on aloittanut ainoastaan Espoon Asunnot Oy. Erityisryhmille (mukaan lukien nuoret ja opiskelijat) suunnattuja korkotuettuja vuokra-asuntoja rakennuttavat pääasiassa erilaiset säätiöt ja yhdistykset. Asunto-ohjelmoinnin tavoitteena on valtion tukeman asuntotuotannon tasainen jakautuminen. Vuokraasuntovaltaisille alueille voidaan kohdentaa vapaarahoitteisten asuntojen ohella asumisoikeusasuntoja. Espoossa on rakennettu 2000 luvulla keskimäärin 190 asumisoikeusasuntoa vuodessa (noin 8 % tuotannosta). 3
Vuoden 2013 alusta lähtien uusille asumisoikeusasunnoille myönnettävien korkotukilainojen määrä on sidottu valtion korkotukilainalla rahoitettavien vuokra-asuntojen aloitusmääriin. Korkotukilainoitusta osoitetaan asumisoikeusasuntoja varten enintään saman verran kuin mitä valtion tukemaa vuokraasuntotuotantoa. Vuokra-asuntotuotannon määrää tarkastellaan kuntakohtaisesti kolmen vuoden ajanjaksolla osapäätöksen saaneista hankkeista ilman erityisryhmien vuokra-asuntoja. Kuva 3. Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon osuus vuosittain 2000-luvulla (ei sisällä v. 2009-2011 lyhyen korkotuen eli ns. välimallin asuntoja). Kaupungin tavoitteena on aloittaa omana tuotantona keskimäärin 300 asuntoa vuodessa. Asuntojen rakennuttajana toimii Espoon Asunnot Oy. Asunnot ovat valtion korkotuella toteutettavia vuokraasuntoja. Kaupunki ylläpitää suunnitelmaa riittävästä tonttitarjonnasta Espoon Asunnot Oy:lle. Suunnitelma sisältää tonttiaihioita seuraavaksi viisivuotiskaudeksi eteenpäin. Espoon Asunnot Oy on aloittanut 2000 luvulla keskimäärin 250 asuntoa vuodessa (kuva 4). 4
Kuva 4. Espoon Asunnot Oy:n aloittamien asuntojen määrä vuosina 2000-2012. 1.4 Asuntorakentamisen painopistealueet Espoota kehitetään aidoksi viiden kaupunkikeskuksen ja paikalliskeskusten verkostokaupungiksi. Kaikista kaupunkikeskuksista muodostuu viihtyisiä asuin-, asiointi- ja työpaikkakeskuksia, joissa hyvät palvelut, virikkeelliset harrastusmahdollisuudet ja lähiluonto ovat helposti ja esteettömästi saavutettavissa. Tiiviit pientalovaltaiset alueet tukeutuvat läheisiin kaupunkikeskuksiin. MAL aiesopimuksessa on määritelty ne maankäytön ja asumisen ensisijaiset kohdealueet, joihin sopimusosapuolten toimenpiteet keskittyvät aiesopimuskaudella ja sitä seuraavan viisivuotiskauden aikana vuosina 2012-2020 (kuva 5). Espoon kerrostalovaltaiset kohdealueet painottuvat pääosin Länsimetron varrelle, Saunalahteen, Suurpeltoon, Perkkaalle ja Espoon keskukseen. Sen lisäksi pientalovaltaisia aiesopimuksen mukaisia kohdealueita on Kuninkaankolmiossa, Kauklahdessa ja Pohjois-Espoossa. Sopimuksessa nimettyjen kohdealueiden lisäksi asuntotuotantoa käynnistyy myös mm. Leppävaarassa, Kilossa ja Kuurinniityssä. 5
Kuva 5. MAL sopimuksessa 2012-2020 esitetyt asumisen ensisijaiset kohdealueet Espoossa. 6
1.5 Tonttituotannon periaatteet Kaupunki vaikuttaa asumisen ja muun kaupunkirakenteen vaatimien tonttien saatavuuteen kaavoituksella. Suurin osa kaavoitettavasta maasta on yksityisessä omistuksessa. Yksityiset henkilöt ja perikunnat omistavat asumiseen kaavoitetusta tonttivarannosta 20 %, asunto- ja kiinteistöyhtiöt 25 %, yritykset 14 % ja muut tahot (valtio, kunnat, säätiö, yhteisö yms.) 17 %. Kaupungin omistuksessa on noin neljäsosa asumisen tonttivarannosta. Kaupunki hankkii maata maankäyttösopimusten yhteydessä sovituilla maanluovutuksilla ja vapaaehtoisin kaupoin. Kaupunki luovuttaa tontteja joko myymällä tai vuokraamalla. Asuntotonttien luovutuksessa ovat etusijalla MAL -sopimuksen mukaisen asuntotuotannon ja Espoon Asuntojen tarpeet. Valtion tukemaa asuntotuotantoa sijoitetaan tonttivarannon asettamin rajoituksin eri kaupunkikeskuksiin. Maankäyttösopimuksilla varmistetaan valtion tukeman asuntotuotannon toteutuminen myös yksityisten maanomistajien maille. Vapaarahoitteiseen asuntotuotantoon luovutetaan tontteja käyttäen hinta- ja/ tai laatukilpailuja sekä myös sopimusmenettelyllä erityisesti kaavakehitystä vaativissa kohteissa. 1.6 Omatoiminen rakentaminen Espoon asuntotuotannosta noin 15-20 % on omatoimisesti rakennettuja pientaloja. Näistä suurin osa toteutuu yksityiselle maalle. Kaupungin tavoitteena on luovuttaa omatoimiseen rakentamiseen 100 tonttia vuodessa. Tontit luovutetaan julkisella hakumenettelyllä ja hinnoitellaan kohtuullisen käyvän hinnan periaatteella. Vuosivuokra on 4 % pääoma-arvosta. Tarkemmat luovutusehdot ja menettelyn yksityiskohdat päätetään kunkin tonttihaun yhteydessä erikseen. 1.7 Ryhmärakennuttaminen Kaupunki edistää uudenlaisia tapoja toteuttaa asuntoja ja luovuttaa tontteja ryhmärakennuttamismallilla toteutettaviin hankkeisiin. Ryhmärakennuttaminen on tapa tuottaa asuntoja siten, että tulevat asukkaat ottavat itse vastuun rakennuttamisesta ja pääsevät siten päättämään suunnittelu- ja rakentamisratkaisuista. Ryhmärakennuttamisessa asukkaat käynnistävät rakennushankkeen joko omatoimisesti tai rakennuttajakonsultti kokoaa rakennuttavan ryhmän, hankkii tontin ja toteuttaa asunnot. Asuntojen rakentamiskustannukset ovat asukkaalle läpinäkyviä asukkaiden itse hoitaessa hankinnat ja kilpailuttaessa urakat. Ryhmärakennuttaminen soveltuu sekä kerros- että pientalojen rakentamiseen. 2. Monipuolinen ja kohtuuhintainen asuntotarjonta 2.1 Nykyinen asuntokanta Espoossa oli vuoden 2012 lopussa yhteensä 118 892 asuntoa. Näistä kerrostaloasuntojen osuus oli 57,6 %, rivi- ja ketjutalojen osuus 14,5 % sekä erillisten pientalojen osuus 26,9 %. Espoon asuntokanta on varsin uutta. 1970 luvulta lähtien kullakin vuosikymmenellä on valmistunut noin viidesosa asuntokannasta. Noin 11 % on valmistunut 1960 luvulla ja 6 % sitä ennen. Asuntokannasta 6 % on valmistunut 2010-2012 (kuva 6). 7
Kuva 6. Asuntokanta valmistumisvuoden mukaan. Yli puolet asunnoista on omistusasuntoja. Vuokra-asuntojen osuus on noin kolmasosa jakautuen valtion tukemiin arava- ja korkotukivuokra-asuntoihin (20 % koko asuntokannasta) ja vapaarahoitteisiin vuokraasuntoihin (14 % koko asuntokannasta). Asumisoikeusasuntojen osuus on noin 4 %. Espoon Asunnot Oy:n asuntojen osuus asuntokannasta on 12 %. Valtion tukemien arava- ja korkotukivuokra-asuntojen määrät ja osuudet vaihtelevat pienalueittain (kuva 7). Määrällisesti eniten valtion tukemia vuokra-asuntoja on Suvelassa, Tiistilässä, Otaniemessä, Nuijalassa (Kilossa) sekä Leppävaarassa. Valtion tukemia vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta on suurin Otaniemessä, Tiistilässä, Suurpellossa, Kauklahdessa ja Suvelassa. Valtion tukemia vuokra-asuntoja vapautuu kohdekohtaisista rajoituksista vuosina 2013-2017 keskimäärin 500 asuntoa/ vuosi ja vuosina 2018-2022 keskimäärin 200 asuntoa/ vuosi. Vapautuvia asuntoja on määrällisesti eniten pääsääntöisesti niillä alueilla, joissa myös tuettuja vuokra-asuntoja on eniten eli Suvelassa, Etelä-Leppävaarassa, Nuijalassa (Kilossa), Otaniemessä, Soukanmäessä sekä Matinlahdessa (kuva 8). Suurin osa vapautuvista asunnoista pysyy todennäköisesti jatkossakin vuokraasuntoina, mutta kohdekohtaiset asukasvalintaa ja vuokratasoa koskevat rajoitukset poistuvat. 8
9 Kuva 7. Valtion tukemien vuokra-asuntojen osuus pienalueittain vuonna 2011. Luvut eivät sisällä vuosina 2009-2010 lyhyellä korkotuella eli ns. välimallilla toteutettuja asuntoja.
10 Kuva 8. Valtion tukema vuokra-asuntokanta ja vuosina 2013-2022 rajoituksista vapautuvat.
Espoon asuntokannasta runsas kolmannes on yksiöitä ja kaksioita. Suunnilleen saman verran on neljä huonetta keittiöitä ja sitä suurempia asuntoja (kuva 9). Asuntojen keskipinta-ala on keskimäärin 79 m 2 ja asumisväljyys 38 m 2 henkilöä kohden. Kuva 9. Asuntokanta asunnon huoneluvun mukaan vuoden 2011 lopussa. 2.2 Espoon kaupungin asuntokanta Espoon Asunnoilla oli vuoden 2012 lopussa yhteensä noin 14 500 asuntoa. Näistä 13 660 asuntoa oli kohdekohtaisten rajoitusten alaisia ja 352 asuntoa rajoituksista vapautuneita. Lisäksi asuntoosakeyhtiöissä oli yhteensä 231 erillisasuntoa, joista 22 asuntoon kohdistui rajoitukset. Vapaarahoitteisia asuntoja oli 295. Espoon Asuntojen kiinteistöt on esitetty kartalla kuvassa 10. Espoon Asuntojen ohella kaupungilla on suorassa omistuksessa pienkiinteistöjä, opettaja-asuntoja ja koulujen yhteydessä olevia asuntoja, laitosasuntoja, erityisryhmien asuntoja sekä yksittäisasuntoja yhteensä noin 400 asuntoa. Lisäksi kaupunki on välivuokrannut noin 350 Y-säätiön asuntoa. 11
Kuva 10. Espoon Asuntojen kiinteistöt vuonna 2013 (ei sisällä asunto-osakeyhtiöissä olevia erillisasuntoja). 12
2.3 Väestön kasvu, ikäjakauma ja asuntokuntarakenne Espoossa oli ennakkotiedon mukaan elokuussa 2013 yhteensä 259 189 asukasta. Väestö on kasvanut 1990 luvulta keskimäärin noin 3500 asukasta vuodessa (kuva 11). Väestön kasvu on perustunut syntyvyyden enemmyyteen. Viime vuosina myös siirtolaisuuden merkitys väestön kasvussa on korostunut, minkä vuoksi vieraskielisten osuus väestöstä on noussut nopeasti. Espoon väestön kasvun ennustetaan jatkuvan edelleen. Vuonna 2025 Espoossa arvioidaan olevan 300 000 asukasta. Kuva 11. Espoon väestömuutos osatekijöittäin vuosina 1990-2012. Espooseen muuttavat ovat keskimäärin nuorempia kuin Espoosta poismuuttavat. Muuttovoitto keskittyy 15-34 vuotiaisiin kun taas muuttotappiota tulee 50 vuotta täyttäneistä. Siitä huolimatta Espoon yli 75 - vuotiaiden määrä kasvaa tällä vuosikymmenellä keskimäärin noin 600 henkilöllä ja seuraavalla vuosikymmenellä (2020-2030) noin 1100 henkilöllä vuosittain (kuva 12). 13
Kuva 12. Väestön ikäjakauman kehitys 1980-2012 ja ennuste 2013-2040. Espoossa oli vuoden 2012 lopussa 112 203 asuntokuntaa. Asuntokuntien määrä on kasvanut 56 % vuodesta 1992 ja 20 % vuodesta 2002. Runsas kolmasosassa asuntokunnista on yhden henkilön ja vajaa kolmannes kahden henkilön asuntokuntia (kuva 13). Yhden ja kahden henkilön asuntokuntien osuus on koko ajan kasvanut, mikä näkyy myös pienempien asuntojen kasvaneessa kysynnässä. Kolmen henkilön ja sitä suurempia asuntokuntia on kolmasosa (32,4 %), kun niiden osuus vielä vuonna 1992 oli 40,7 %. 14
Kuva 13. Asuntokunnan koko 1992, 2002 ja 2012. Yhden henkilön asuntokuntien määrä on kaksinkertaistunut kahdenkymmenen vuoden aikana. 2.4 Asumiskustannukset Suomen Kiinteistöliitto laati syksyllä 2011 selvityksen, jossa verrattiin ns. indeksitalon kustannuksia 39 kaupungissa. Indeksitalolla tarkoitetaan normaalia 30 vuotiasta, 10 000 kuutiometriä ja 40 asuntoa sisältävää kaupunkikeskustan ruutukaava-alueella omalla tontilla sijaitsevaa asuinkerrostaloa. Talon energian ja veden kulutukset ovat keskimääräisiä, samoin jäteastioiden määrät ja tyhjennysvälit. Kiinteistöliiton selvityksen mukaan kiinteistöverot ja kunnallisten maksut olivat Espoossa koko maan kaupungeista kahdeksanneksi alhaisimmat ja pääkaupunkiseudun kunnista alhaisimmat (kuva 14). Kiinteistöverot ja kunnalliset maksut olivat Espoossa keskimäärin 2,066 /m 2 /kk, kun ne koko maassa olivat keskimäärin 2,212 /m 2 /kk. 15
Kuva 14. Kiinteistöverojen ja kunnallisten maksujen suuruus ns. indeksitalossa kymmenessä suurimmassa kaupungissa. Asuntojen hinnat ovat Espoossa selvästi muuta maata korkeammat. Kerrostaloasuntojen toteutuneet keskineliöhinnat olivat vuonna 2012 matalammat kuin Helsingissä, mutta rivi- ja pientalojen hinnat olivat yhtä korkeita (kuva 15). Vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat nousivat Espoossa vuoden 2012 aikana 3,9 prosenttia ja pientaloasuntojen hinnat 1,6 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Kuva 15. Asuntojen keskimääräiset neliöhinnat suurimmissa kaupungeissa vuonna 2012. 16
Vanhojen kerrostaloasuntojen neliöhinnat ovat korkeimmat Suur-Tapiolan alueella, Etelä- Leppävaarassa, Suurpellossa ja Saunalahdessa (kuva 16). Näillä alueilla asunnot ovat pääosin 2000 luvulla rakennettuja tai peruskorjattuja. Neliöhinnat ovat alimmat 1960- ja 70 luvuilla rakennetuilla kerrostaloalueilla kuten Viherlaaksossa, Karakalliossa, Iivisniemessä, Soukassa ja Kauklahdessa. Kuva 16. Vanhojen kerrostaloasuntojen keskimääräiset neliöhinnat postinumeroalueittain vuonna 2012 (selitteessä suluissa olevat numerot kertovat kuhunkin luokkaan kuuluvien postinumeroiden määrän). 17
Asuntojen kuukausivuokrat nousivat vuonna 2012 Espoossa keskimäärin 1,4 % edellisvuoteen verrattuna. Vanhoissa vapaarahoitteisissa asunnoissa vuokrat nousivat 0,7 % ja valtion tukemissa vuokra-asunnoissa 2,4 %. Vuokrien nousu on viime vuosina ollut erittäin voimakasta sekä pääkaupunkiseudulla että muissa suurissa kaupungeissa (kuva 17). Kuva 17. Asuntojen neliövuokrien kehitys 2005-2013 suurimmissa kaupungeissa. Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat määräytyvät markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Espoossa vapaarahoitteisten asuntojen vuokrataso oli vuonna 2012 toiseksi korkein Helsingin jälkeen. Valtion tukemien vuokra-asuntojen keskivuokrissa ei ollut merkittävää eroa Helsingin, Espoon ja Vantaan välillä (kuva 18). Helsingissä valtion tukemien asuntojen vuokrat olivat jopa hieman alhaisemmat kuin Espoossa ja Vantaalla, mikä johtuu asuntokannan korkeammasta iästä. Yksiöiden vuokrat ovat etenkin vapaarahoitteisissa kohteissa selvästi kaksioiden ja kolmioiden vuokria korkeampia (kuva 19). 18
Kuva 18. Asuntojen keskimääräiset neliövuokrat valtion tukemissa vuokra-asunnoissa ja vapaarahoitteisissa asunnoissa vuonna 2012. Kuva 19. Keskimääräiset neliövuokrat Espoossa asuntojen koon mukaan vuonna 2012. 19
3. Eritysryhmien asuminen Espoossa oli vuoden 2012 lopussa yli 120 erityisryhmien palveluasumista tuottavaa yksikköä ja niissä yhteensä noin 2400 erityisryhmien asuntoa. Lisäksi erityisryhmille oli tarjolla runsaasti yksittäisasuntoja. Kaikkiaan erityisryhmille tarkoitettuja asuntoja oli noin 4000. Erityisryhmille tarkoitettuja asumisyksiköitä tarvitsevat - ne ikääntyneet, joille kotihoidon antama palvelu ei ole enää riittävä, - kotona ja laitoksissa asuvat vammaiset ja kehitysvammaiset, - kotona ilman riittäviä tukipalveluja asuvat mielenterveys- ja päihdekuntoutujat, - asunnottomat, - tukiasuntoa tarvitsevat nuoret sekä - pakolaiset ja oleskeluluvan saaneet turvapaikan hakijat. Erityisasumista toteutetaan osana muuta asuntorakentamista hyvien julkisten liikenneyhteyksien ja kaupallisten palvelujen yhteyteen. Erityisasumista tukevia tuki- ja hoivapalveluja tuotetaan sekä kaupungin omana että ostettuna palveluna. Maankäytön suunnittelussa varaudutaan siihen, että vuosittain voidaan tehdä vähintään kansi suunnitteluvarausta Espoon kaupungin omistamalle maalle yksityisten tuottamaa erityisasumisen palvelutoimintaa varten. 3.1 Ikääntyneet Espoon väestö ikääntyy nopeasti. Tällä hetkellä yli 75 vuotiaita on noin 10 300 henkilöä ja määrä kasvaa vuosittain 5-10 %. Kolme neljäsosaa kaikista yli 75 -vuotiaista selviytyy samojen palvelujen turvin kuin muutkin kuntalaiset ja vain neljäsosa tarvitsee erityisiä vanhusten palveluja (kotihoito, pitkäaikaishoito). Vuonna 2012 espoolaisista yli 75 -vuotiaista kotona asui 91 %. Ikääntyneiden palveluasuntoja on noin 1300, minkä lisäksi on noin 600 itsenäiseen asumiseen tarkoitettua asuntoa (kuva 20). Ikääntyneille tarvitaan 45 uutta asumispalvelupaikkaa vuosittain. Kaupunki toteuttaa nk. Elä ja asu -seniorikeskuksia kaupungin oman yhtiön omistukseen vuoteen 2020 mennessä Leppävaaraan, Tapiolaan, Matinkylään, Espoonlahteen ja Espoon keskukseen. Elä ja asu - seniorikeskukset sijaitsevat keskeisillä liikennepaikoilla julkisten palvelujen läheisyydessä ja niihin sijoitetaan palveluasuntojen lisäksi koko ympäröivää alueen ikääntyneille tarkoitettu palvelukeskus. Elä ja asu -seniorikeskusten lähelle rakennetaan etenkin ikääntyneille tarkoitettuja vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasuntoja. Espoossa on laadittu Ikääntymispoliittinen ohjelma vuosille 2009-2015. Ohjelmassa on esitetty kaupungin eri toimialojen yhteiset ikääntymispoliittiset linjaukset sekä pitkän tähtäimen tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit. Lisäksi Espoossa on käynnistetty poikkihallinnollinen Elinvoimaa ikääntyville kehitysohjelma, jonka tavoitteena on edistää ikääntyvien hyvinvointia ja toimintakykyä, parantaa kotona selviytymistä ja vähentää yksinäisyyttä. Myös ympäristöministeriö on käynnistänyt poikkihallinnollisen ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman 2012-2017 (IkäAske), jonka tavoitteena on kotona asumisen edistäminen. 20
Kuva 20. Ikääntyneiden palveluasunnot Espoossa. 21
3.2 Vammaiset ja kehitysvammaiset Espoossa on laadittu vammaisten kuntalaisten asumispalveluohjelma vuosille 2011-2015. Sen tavoitteena on tuoda vammaisten kuntalaisten tarpeet mukaan kunnan yleisiin suunnitelmiin, rakentamiseen ja ympäristösuunniteluun sekä varmistaa, että yleiset palvelut sopivat myös vammaisille kuntalaisille. Valtioneuvosto teki vuonna 2012 periaatepäätöksen kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisen asumisen ja palvelujen turvaamisesta. Tavoitteena on vähentää laitospaikkoja nopeasti, suunnitellusti ja hallitusti sekä tarjota pitkäaikaisesti laitoksessa tai lapsuudenkodissa asuville aikuisille kehitysvammaisille asuntoja ja vaihtoehtoisia asumisratkaisuja. Asuminen tulee järjestää osana muuta asuntotuotantoa kiinteäksi osaksi eri kaupunginosien asuinaluetta hyvien liikenneyhteyksien ja palveluiden yhteyteen. Laitoshoidossa on tällä hetkellä noin 50 espoolaista kehitysvammaista henkilöä. Vammaispalvelut on sitoutunut purkamaan laitospalveluiden käytön vuoteen 2017 mennessä, mikä tarkoittaa keskimäärin 10 uutta asuntoa vuosittain. Tätä suurempi haaste on lyhytaikaisen laitoshoidon korvaaminen avohuollon tukipalveluilla ja siihen liittyen lapsuudenkodissaan asuvien aikuisikäisten noin 200 kehitysvammaisen henkilön asumisratkaisujen toteuttaminen. Tämä merkitsee asunnon ja riittävien tukipalvelujen järjestämistä vuosittain noin 15-30 uudelle kehitysvammaiselle henkilölle. Vaikeavammaisten asumisen tukipalvelut järjestetään suurimmaksi osaksi vammaisen henkilön kotiin. Esimerkiksi Espoon Asunnoilla on noin 120 vammaisille tarkoitettua asuntoa. Tulevina vuosina hoivapainotteisen asumispalvelun tarve tullee kasvamaan ikääntyvien vaikeavammaisten osuuden kasvaessa. 3.3 Mielenterveys- ja päihdekuntoutujat sekä asunnottomat Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien sekä asunnottomien asumispalvelujen tuottamista varten on laadittu pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma (PAAVO II) vuosille 2012-2015. Ohjelman tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2015 mennessä, vähentää pitkäaikaisasunnottomuuden riskiä tehostamalla sosiaalisen vuokra-asuntokannan käyttöä asunnottomuuden vähentämiseksi sekä tehostaa toimenpiteitä asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi. Espoossa oli vuoden 2012 lopussa runsaat 600 yksinäistä asunnotonta ja 17 asunnon puutteen vuoksi erillään tai tilapäismajoituksessa asuvaa pariskuntaa tai perhettä. Maahanmuuttajien osuus yksinäisistä asunnottomista on noin kolmannes ja pariskunnista/ perheistä yli puolet. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa on tarkoituksena toteuttaa ohjelmakaudella 125 uutta asuntoa pitkäaikaisasunnottomille. Lisäksi kaupungin käytössä olevasta vuokra-asuntokannasta (Espoon Asunnot Oy:n asunnot sekä kaupungin suoraan omistamat ja välivuokratut asunnot) osoitetaan asunnottomille 225 asuntoa vuodessa. Espoo osallistuu pilottikuntana myös ympäristöministeriön käynnistämään mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittämishankkeeseen (Mielen-Aske) vuosille 2012-15. Hankkeen tavoitteena on kehittää mielenterveyskuntoutujille konkreettisia asumisratkaisuja, jotka sisältävät asunnon lisäksi riittävät tukipalvelut. 3.4 Nuoret ja opiskelijat Espoossa on noin 600 nuorille tarkoitettua tukiasuntoa sekä noin 5 900 opiskelija-asuntoa/ - asuntopaikkaa. Opiskelija-asunnot omistaa Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta. Työttömien, kotoa muuttavien nuorten asuntojen tarve kasvaa pääkaupunkiseudulla. Uusia nuoriso- ja opiskelija-asuntoja tarvitaan. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaan sisältyy tavoite osoittaa ohjelmakaudella kolme tonttia Espoosta nuorisoasuntojen rakentamiseen. 22
3.5 Pakolaiset ja oleskeluluvan saaneet turvapaikan hakijat Espoo vastaanottaa pakolaisia vastaanottokeskuksista, kiintiöpakolaisina ja perheenyhdistämisohjelman perusteella. Pakolaisille ja heidän perheilleen järjestetään asunto ja heille tarjotaan kotona annettavaa asumisen opastusta ja neuvontaa. 4. Olemassa olevien asuntoalueiden kehittäminen Etenkin 1960- ja 1970 luvulla rakennetut asuntoalueet tarvitsevat konkreettisia uudistus- ja kehittämistoimia. Asuntokannan ja asuinrakennusten tekninen korjaaminen sekä asuinympäristön laadun parantaminen ovat välttämättömiä. Sen lisäksi on kiinnitettävä huomiota asukasrakenteen monipuolistamiseen ja palvelujen saatavuuteen. 1960-1970 luvulla rakennettuja asuinkerrostaloja on Perkkaalla, Viherlaaksossa, Karakalliossa, Tapiolassa, Haukilahdessa, Matinkylässä, Soukassa, Kivenlahdessa ja Suvelassa (kuva 21). Kaupunki on ollut mukana useissa lähiöiden korjaamista ja perusparantamista tutkivissa projekteissa ja ohjelmissa. Ympäristöministeriön koordinoimassa vuosina 2008-2011 toteutetussa lähiöohjelmassa Espoon hankkeet painottuivat Suvelaan. Asuinalueiden kehittämisohjelmassa 2013-2015 on Suvelan lisäksi mukana Kirkkojärvi. 23
Kuva 21. 1960-1980 luvulla rakennettujen kerrostalojen sijoittuminen. 24
4.1 Asuinympäristöjen parantaminen Asuinympäristön tulee olla toimiva, turvallinen, rauhallinen ja esteetön. Lisäksi alueen asukkaiden saavutettavissa tulee olla palveluja, sujuvat joukkoliikenneyhteydet sekä riittävästi asukastiloja (yhteistilat, nuorisotilat ja asukaspuistot). Asuinympäristön identiteetti, omaleimaisuus ja tunnistettavuus ovat merkittäviä asuntoalueita erottavia tekijöitä. Asuinalueiden laatua ja kiinnostavuutta parannetaan korostamalla alueellisia kehittämisteemoja ja tuottamalla alueille sellaisia elementtejä ja vetovoimatekijöitä (esimerkiksi erilaiset katukyltit, lamput, julkisivut, erikoiskaupat, palvelut, kylämäisyys), joilla alue erottuu myönteisellä tavalla muista alueista. Vanhojen asuntoalueiden ongelmana on usein väestön ikääntyminen ja väheneminen sekä siitä johtuvat muutokset palvelujen kysynnässä. Ongelmana saattaa olla myös liian yksipuoliseksi muodostunut asukasrakenne, mikä voi johtaa asuntoalueen eriarvoistumiskehitykseen ja segregaatioon. Kaupungin tavoitteena on torjua segregaatiota ja vastata espoolaisten erilaisiin asumistarpeisiin tarjoamalla edellytykset edulliselle ja monimuotoiselle asuntotuotannolle ja tonttitarjonnalle. Vanhojen asuntoalueiden asukasrakenteeseen vaikutetaan ikä- ja väestöryhmiä monipuolistavalla täydennysrakentamisella sekä Espoon Asunnot Oy:n vuokrataloissa asukasvalinnoilla. 4.2 Täydennysrakentamisen edistäminen Asuntoalueiden täydennysrakentamisella tuetaan kaupunkirakenteen toiminnallista eheyttä, parannetaan vanhojen asuntoalueiden elinvoimaisuutta sekä edesautetaan palvelujen säilymistä. Täydennysrakentamisella voidaan myös tasapainottaa alueen asuntokantaa ja väestörakennetta sekä mahdollistaa elinkaariasuminen omalla asuntoalueella. Täydennysrakentaminen edistää myös kaupungin kestävän kehityksen ja energiatehokkuuden tavoitteita. Täydennysrakentaminen voi olla nykyisen rakenteen tehostamista tiivistämällä tai isomman täydennysalueen toteuttamista. Alueet voivat olla sekä kerrostalo- että pientalovaltaisia alueita. Kaupunki on ohjelmoinut yleiskaavan mukaiset potentiaalisimmat täydennysrakentamiseen sopivat alueet ja käynnistänyt toimenpiteet alueiden saamiseksi asuntotuotantoon. Olemassa olevien kortteleiden täydennysrakentamisessa kiinnostaa esimerkiksi putkiremontteihin valmistautuvia taloyhtiöitä. Kortteleiden täydennysrakentamisessa haasteena on taloudellisen yhtälön toteutuminen etenkin eriytymiskierteessä olevilla huonokuntoisilla kerrostaloalueilla. Täydennysrakentaminen saattaa johtaa kallisiin pysäköintiratkaisuihin eikä kustannuksia saada katettua lisärakennusoikeudesta saatavilla myyntituloilla. Näillä alueilla täydennysrakentaminen vaatii toteutuakseen uudenlaisten pysäköintiratkaisujen kehittämistä ja pysäköintinormien tarkastelua. 4.3 Vanhan asuntokannan korjaaminen Asuintalon ja asunnon kunto vaikuttavat asuinympäristön ohella asukkaiden viihtyvyyteen ja ikääntyvien mahdollisuuksiin asua kotona. Teknisten korjaustarpeiden lisäksi mm. hissittömyys ja porrashuoneiden esteettömyyteen liittyvät ongelmat, energiatehokkuuden uudet vaatimukset, pihojen ja pysäköintialueiden huono kunto ja riittämättömyys sekä yhteistilojen heikko käytettävyys/ vähäinen käyttö synnyttävät korjaustarpeita. Olemassa olevan asuntokannan korjaamista edistetään tehostamalla korjauksiin ja niiden rahoitukseen liittyvää viranomaisneuvontaa. Lisäksi voidaan tukea useamman taloyhtiön yhteisten ryhmäkorjaushankkeiden syntymistä mm. jakamalla taloyhtiöille alueellista verkottumista tukevaa tietoa korjaustarpeista ja suunnitelmista sekä lisärakentamismahdollisuuksista. Puuttuvien hissien rakentamista vanhoihin kerrostaloihin edistetään myöntämällä hissiavustuksia. 25
5. Energiatehokkuus Euroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikan keskeisiä sitoumuksia ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosentilla, uusiutuvien energialähteiden osuuden nostaminen 20 prosenttiin energian loppukulutuksesta sekä ohjeellisena energiatehokkuuden parantaminen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Rakennusten osuus Suomen kokonaisenergiakulutuksesta on noin 40 prosenttia. Rakennukset suunnitellaan pitkäikäisiksi, joten nyt rakennettavien rakennusten vaikutukset Suomen energiankulutukseen ja päästöihin kestävät vuosikymmeniä. Vuonna 2050 puolet rakennuskannasta on rakennettu vuoden 2012 jälkeen. Rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi rakentamismääräyksiä on uudistettu ja niitä tullaan uudistamaan nopeassa tahdissa tulevien vuosien aikana. Rakentamismääräyksissä määritellään rakennusten energiankulutuksille enimmäisarvot. Kaupungin keinot saada energiatehokkaampia ratkaisuja ovat neuvonta, tiedon jakaminen sekä energiatehokkaampien ratkaisujen käyttöönoton helpottaminen ja esteiden poistaminen. Mitä aikaisemmin energiatehokkuus otetaan osaksi tontista taloksi prosessia, sitä parempiin lopputuloksiin päästään. Energiatehokkuuden huomioiminen jo kaavoitusvaiheessa antaa paremmat mahdollisuudet uusiutuvan energian käyttöön helpottaen myös tulevien rakentamismääräysten vähimmäisvaatimusten täyttämistä. 26
6. Tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset 1. Espoo toteuttaa valtion kanssa solmitun asuntotuotantoa koskevan MAL aiesopimuksen tavoitteita. 2. Espoo varmistaa kaavalliset ja kunnallistekniset edellytykset 2500 asunnon rakentamiselle vuosittain. Uudistuotannosta 20 % (500 asuntoa) toteutetaan valtion tukemana kohtuuhintaisena vuokra-asuntotuotantona. 3. Asuntotuotannosta 10 % (250 asuntoa) toteutetaan asumisoikeusasuntoina. 4. Espoo kaavoittaa vuositasolla uutta asuntorakennusoikeutta vähintään 350 000 kem 2. 5. Espoo torjuu segregaatiota ja vastaa espoolaisten erilaisiin asumistarpeisiin tarjoamalla edellytykset edulliselle ja monimuotoiselle asuntotuotannolle ja tonttitarjonnalle. 6. Espoo sijoittaa valtion tukemaa asuntotuotantoa eri puolille kaupunkia. 7. Espoo varmistaa tontinluovutuksin ja maankäyttösopimuksin riittävän määrän tontteja valtion tukemaa asuntotuotantoa varten. 8. Espoon Asunnot Oy aloittaa vähintään 300 valtion tukemaa vuokra-asuntoa vuosittain. 9. Espoon Asunnot Oy pitää valtion tuella rakennetut käyttö- ja luovutusrajoituksista vapautuvat asunnot pääosin vuokra-asuntoina. Asunto-osakeyhtiöissä olevia yksittäisasuntoja voidaan myydä. 10. Espoon Asunnot Oy pitää rajoituksista vapautuneiden asuntojen vuokrat kohtuullisina. 11. Espoo edistää uudenlaisia tapoja toteuttaa asuntoja, esimerkkinä ryhmärakennuttaminen, puurakentaminen ja kaupunkipientalot. 12. Espoo luovuttaa omatoimisille pientalorakentajille 100 tonttia vuodessa. 13. Espoo keskittää muistisairaiden ja huonokuntoisten espoolaisten asumisen Elä ja asu seniorikeskuksiin. Elä- ja asu seniorikeskusten ympärille kaavoitetaan etenkin ikääntyneille tarkoitettuja asuinkerrostaloja. 14. Espoo järjestää asunnon ja riittävät tukipalvelut vuosittain 15-30 uudelle kehitysvammaiselle henkilölle. 15. Espoo toteuttaa valtion kanssa solmitun pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämistä koskevan aiesopimuksen tavoitteita varmistamalla 125 uuden asunnon toteutumisen sekä luovuttamalla sopimusaikana kolme tonttia nuorisoasuntojen rakentamiseen. 16. Espoo ehkäisee asunnottomuutta ja asukkaiden syrjäytymistä tarjoamalla asumisneuvontaa. 17. Espoo edistää ja tukee asuntoalueiden täydennysrakentamista. 18. Espoo selvittää yhdessä Espoon Asunnot Oy:n kanssa täydennysrakentamismahdollisuudet Espoon Asunnot Oy:n kiinteistöissä. 19. Espoo kehittää uudenlaisia pysäköintiratkaisuja ja selvittää pysäköintinormeja täydennysrakentamisalueilla. 20. Espoo myöntää käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa enintään 10 % hissiavustuksia hissien rakentamiseen vanhoihin asuinkerrostaloihin. 21. Espoo edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja parantaa asumisen energiatehokkuutta. 27