MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS LAPIN KOEASEMA TIEDOTE 11. (3 1 TASAVÄKEVÄN SUPER Y-LANNOKSEN SOVEL- TUVUUS TURVAAN TIMOTEINURMELLE FOJOIS-SUOMESSA Esko Koskenkorva
MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS LAPIN KOEASEMA TIEDOTE No 1 TASAVÄKEVÄN SUPER Y LANNOKSEN TUVUUS TURVEMAAN TIMOTEINURMELLE POJOIS SUOMESSA Esko Koskenkorva Rovaniemi 1975
SISÄLLYSLU2TT2L sivu 1. Menetelmät 2 2. Sadon määrä 3 3. Sadon laatu 5 4. Päätelmät 12 5. Kirjallisuutta 13
-2 Peltojen lannoituksessa käytetään nykyään enimmäkseen moniravin,- teisia lannoitteita aikaisemmin yleisten yksiravinteisten asemesta. Lannoitteen valittuaan viljelijä ei voi enää vaikuttaa ravinnemäärien väliseen suhteeseen. Tosin kaupan olevasta lannoitevalikoimasta löytyy käytäntöön melko sopivat lannoitteet useimmille maalajeille ja viljelykasveille. Lannoitteen ravinnesuhteen on todettu vaikuttavan niittonurmen satoon sekä sadon raakavalkuais- ja fosforipitoisuuksiin (TENNBERG ja VALMARI 1969). Lapin koeasemalla tutkittiin vuosina 197-72 ravinnelisäysten avulla Tasaväkevän Super Y-lannoksen (Yt) sopivuutta timoteinurmen lannoitteeksi. Lannoitteen pitoisuudet ovat 15 % N, 15 % 2 2 5 ja 15 % K 2. 1. Menetelmät Koenurmi oli perustettu saraturvemaalle v. 1969. Sille annettiin vuotuislannoituksena 4 kg Yt/ha. Tämän lisäksi levitettiin typpeä, fosforia ja kalia määriä, jotka olivat puolet käytetyn Yt-annoksen sisältämistä määristä. Mukana oli myös rikkilisäys, jossa oli rikkiä n. 3.7 kertaa se määrä mikä oli Yt:ssä. Koejäsenten saamat lannoitemäärät kg/ha olivat seuraavat: ilman lannoitusta 4 Yt 4 Yt + 12 Nos + 15 Psf 4 Yt + 12 Nos + 5 K6 4 Yt + 15 Psf + 5 K 6 4 Yt + 12 Nos + 15 Psf + 5 K 6 4 Yt + 2 kipsiä Nos = Oulunsalpietari, Psf = superfosfaatti, K 6 = kalisuola. Koealueen maan p oli 5.2, siinä oli 16 mg Ca/1, 95 mg K/1 ja 9.1 mg P/1. KURJEN ym. (1965) esittämän viljavuusanalyysin tulkintakaavion mukaan maa kuului lähinnä 4. viljavuusluokkaan (tyydyttävä), K-pitoisuuden osalta 3. luokkaan (välttävä). Lannoitteet levitettiin keväällä, kun heinä aloitti kasvun. Pääsato korjattiin v. 197 14.7., v. 1971 19.7. ja v. 1972 6.7. Korjuuhetkellä heinä oli yleensä täydellä tähkällä. Odelmasato korjattiin v. 197 14.9. ja v. 1972 5.9. Vuonna 1971 odelma kasvoi niin heikosti, ettei sitä korjattu. Koenurmi tuhoutui kokonaan talvella 1972-73.
-3 Sadoista määritettiin kuiva-aineen raakavalkuais fosfori-, kalium-, kalsium- ja magnesiumpitoisuudet LAKASEN (1965) antamien ohjeiden mukaan. Ensimmäinen koekesä oli normaalia hieman lämpimämpi. Kesä- ja elokuu olivat kuivia ja h3inä- ja syyskuu sateisia. Toinen kesä oli normaalia viileämpi ja kuivempi. Kolmannen kesän alku oli huomattavan lämmin mutta syyskesä normaali. Kolmannen kesän sademäärät oli- vat normaalit. 2. Sadon määrä Kolmen vuoden keskimääräisten tulosten mukaan mikään kahta pääravinnetta sisältänyt ravinnelisäys ei vaikuttanut pääsatoon merkitsevästi (taulukko 1). Käytetty NPK-lisäys on näiden kolmen pääravinteen suhteen sama kuin 2 kg Yt. Typpeä sisältäneet ravinnelisäykset vaikuttivat odelmasatoon, koska niiden aiheuttamat kokonaissadon lisäykset olivat merkitseviä. Kokonaissadon lisäyksistä huomataan typen lisänneen fosforin kanssa satoa enemmän kuin kalin kanssa. NPK-lisäyksellä saatu kokonaissadon kasvu ei ollut juuri suurempi kuin NP-lisäyksen aiheuttama. Typen kanssa annettu fosforilisäys vaikutti siis edullisesti kokonaissatoon, mutta kalilisäys ei. Nämä tulokset ovat saman suuntaisia kuin SYVÄLADEN (1968) esittämät. än käytti kokeissaan tosin erilaisia Y-lannoksia ja suurempia ravinnelisäyksiä. Tulokset osoittivat, että turvemaalla typpilisåys aiheutti suurimman sadon lisäyksen. Myös kalin ja varsinkin Pohjois-Suomessa fosforin lisäykset kasvattivat satoa. Suurin markkoina ilmoitettu kokonaissadon nettolisäys (ravinnelisäysten hinnat vähennetty) saatiin NT-lisäyksellä. Muilla typellisillä lisäyksillä tulos oli hieman huonompi. PK-lisäys oli sel- västi tappiollinen. Tulokset vaihtelivat vuosittain. Pelkän Y-lannoksen saaneen koejäsenen pääsato oli toisena vuonna 94% ja kolmantena 39% suurempi kuin ensimmäisenä vuonna. Typelliset ravinnelisåykset lisäsivät merkitsevästi kokonaissatoa lähinnä ensimmäisenä vuonna. Nämä lisäykset tulivat odelmasadossa. NPK-lisäys kasvatti myös toisen vuoden pääsatoa merkitsevästi. Muut sadon muutokset olivat vähäisiä.
ja ravinne lis äysten Taulukko 1. Keskimäärin 2.sato Yhteensä CO CT) cod '1 1 + + LC' C n"-) LC\.C) LC1 CM.) LC\ N d- + + I-C\ I blc a:) co,ztd- + + -P cd co tt. d- CO I n -) LC) I ("\.1 + Yhteensä 1 O LC\ c) LC1 I I I (.3.) CM C N N + 1 + 1 QC k_o k.. N ") N'" I I + 1 btc Lf rn l N t rn -I- I (a. co.c) cr) - rn + 1 + -I- rn ( CO '\. fl Cfl Q N d- r -I- - 1-- M t2c CO -1 c rn co LC s O CM 1 + + + Lannoitus N CM LC \ CM 1 + 1 1 P-; '4 + + + - 4 - Ravinne lis äysten aiheuttamat odelmasatoja laske t taessa on :cd :cd F-1 :cd :cd 4-3 :cd 1-1 rd :o rd LC\ muutokset ovat c:3-\ rd vyyks i ä ei testattu. 4-D Cd -P rehuohra cd u) CI rn +D cd huhti-ke&ikuussa: cd -P cd rd cd g Q cd -P g P-1 cd g cd ry-1- g a) :d 4 ro 1-1 ui 1 cd cd +D -P ja odelman rehuyksiken hinnat 5 :cd LC +D :cd t1. -P Cll 4 tr\ :cd t_c-\ cy\ g cd Cl) p)..1 Q a) 1 (1) X X :d cf) ir\ :cd 4 - Wcd mk /1 kg. Crl ird d o 4 u)
-5 Kokonaissadon lisäysten arvot kattoivat typellisten ravinnelisäysten hinnat ainoastaan ensimmäisenä vuonna. Seuraavina vuosina ravinnelisäykået eivät kannattaneet. Kokeessa käytetty lannoitustapa ei ole koko kasvukauden satoa ajatellen sopiva, koska kaikki lannoitteet levitettiin keväällä, eikä huolehdittu odelman ravinteiden saannista. Ravinnelisäysten vaikutusta odelmasatoon olisi voitu selvittää paremmin lannoittamaila koe jäsenet myös odelmasatoa varten Y-lannoksella ja ravinnelisäyksillä tai pelkillä ravinnelisäyksillä. 3. Sadon laatu Sadon laatua ilmaisevat kuiva-aineen raakavalkuais-, P-, K-, Ca- ja Mg-pitoisuudet ilmoitetaan seuraavissa taulukoissa kahdesta kerranteesta otettujen näytteiden keskimääräisinä pitoisuuksina. Kun jokaisesta näytteestä on tehty kaksi rinnakkaismääritystä, taulukoiden luvut ovat neljän määrityksen keskiarvoja. Tauluköiden sarakkeissa "keskimäärin" esitetyt.odelmasatojen pitoisuudet ovat vuosien 197 ja 1972 pitoisuuksien keskiarvoja. Ravinnelisäysten aiheuttamia raakavalkuais- ja ravinnepitoisuuksien erojen merkitsevyyksiä ei testattu. Rikkiä lukuunottamatta ravinnelisäykset kohottivat pääsadon keskimääräistä raakavalkuaispitoisuutta, selvimmin NP-lisäys (taulukko 2). OdeImasadon keskimääräistä raakavalkuaispitoisuutta ravinnelisäykset NP-lisäystä lukuunottamatta sen sijaan alensivat. Tulokset vaihtelivat eri vuosina. Keskimääräistä raakavalkuaissatoa lisäsivät typpeä sisältäneet ravinnelisäykset. Suurimman kasvun aiheutti NP-lisäys. Vuosina 197 ja 1972 tulokset olivat saman suuntaiset, mutta v. 1971 - vain NP-lisäys kasvatti raakavalkuaissatoa.
6 ja 4 kg Yt/ha +D >-1 1"--- r- CO r'') d- Lc\ -(\J '-v + -I- 1 rrl C\ S 1-- 1--.7 V-- ;J- I"- CO OC) 1 1 (3-1 1 1- d- d- k. rn C\J C\1 -F 1 I 1--1,'-- C\1... 4 cd -p +D C-13 CO ;2 rd CI, o 4-D r-- m, :cd o u) -1-3 -P bn cl..-1, I.--M M P-1 M. cf), N- 1--1 I cr) o,-- ) 1-1. cd.1--d,--,- -P o. rd Taulukko m ) u).1-z. o -1-) -P cd.-w C--- m r-i 1 3 W Cj s- N d cd I d o cd 4-D F-1 cd cd Cf) 1--1 Is..1 a) _,-- cm Li m -P (Dr ) (--,, -i cd i co. C 1), r'-r) C 1-- r co C\1 1 1 C-1 1"--- Le \ Lf1 C() LC1 C- CM Lfl I I I k-f) CO k D 1.s:1- (X) -1 r- CO CT.) CO CO (\I h- ir\ LO d- Le) CC) r'n N v- 1 v- -1 Lf1 LC1 rn N 1 Gl o (.5-1 1-- 61 1 CO cc c=,- cm cr) N-- 1-- 1-- V- +) d- 111 L,1 f154-1 + + + + +
Taulukko -7-3. Kuiva-ainesatojen fosforipitoisuudet, %. 197 1971 1972 1.sato 2.sato 1.sato, 1.sato 2.sato Keskimäärin 1.sato 2.sato Lannoitus,25,27,19,29,31,24,29 4 Yt,24,25,23,29,32,25,29 +NP,27,24,26,41,32,31,28 +NK,25,24,24,32,29,27,27 +PL,27,24,23,31,29,27,27 +NPK,25,25. ',22,34,29,27.,27 +S,25,23,24,32,32,27,28 Ravinnelisäykset kohottivat hieman pääsadon keskimääräistä P-pitoisuutta, selvimmin NP-lisäys. Vuoden 1972 tulokset muistuttivat eniten keskimaäräisiä tuloksia, vuosina 197 ja -71 ne poikkesivat jo enemmän keskimääräisistä. Kaikkina vuosina NP-lisäys kohotti P-pitoisuutta eniten. Odelmasadon keskimääräistä P-pitoisuutta ravinnelisäykset alensivat hieman, ehkä NP- ja S-lisäyksiä lukuunottamatta. Taulukko 4. Kuiva-ainesatojen kaliumpitoisuudet, % 197 1.sato 2.sato 1971 1.sato 1972 1.sato 2.sato Keskimäärin 1.sato 2.sato Lannoitus 1,78 1,9 1,49 1,29 1 9 52 1,52 1,71 4 Yt 1,87 2,12 1,74 2,2 1,9 1,88 2,1 +NP 2,9 1,96-1,8 1,99 1,59 1,96 1,78 +NK 2,5 1,88 1,9 2,3 1,59 1,99 1,74 +PK 2,1 1,9 1,69 1,85 1,96 1,85 1,93 +NPK 1,95 1,99 1,34 1,85 1,95 1,71 1,97 +S 1,81 1,83 1,6 1,88 1,89 1,76 1,86 NP- ja NK-lisäykset kohottivat pääsadon keskimääräistä kaliumpitoisuutta, PK-lisäys ei juuri vaikuttanut siihen ja NPK- ja S- lisäykset alensivat sitä. Vuoden 1971 tulokset vastasivat keskimääräisiä tuloksia. V. 197 kaikki muut ravinnelisät paitsi rikki kohottivat K,-pitoisuutta, ja v. 1972 NP- ja NK-lisäykset eivät juuri vaikuttaneet siihen muiden lisäysten laskiessa sitä. Odelmasadon keskimääräistä K-pitoisuutta ravinnelisaykset alensivat, tosin PK- ja NPK-lisäykset vain hiukan.
Taulukko -8 5. Klliva-ainesatojen kalsiumpitoisuudet, %. 197 1971 1972 1.sato 2.sato 1.sato 1.sato 2.sato Keskimäärin 1.sato 2.sato Lannoitus,29,43,18,22,35,23,39 4 Yt,24,4 9 18,21,33,21,37 +NP,3,39,22,26,34,26,37 +NK,27,37,18,23,33,23,35 +PK,26,42,21,24,34,24,38 +NPK,24,38,16,24,34,21,36 +S,23,35,19,21,3,21,33 Kaikki kahta pääravinnetta sisältäneet ravinnelisäykset kohottivat pääsadon keskimääräistä Ca-pitoisuutta. Eniten vaikutti NPlisäys. NPK- ja 8-lisäykset eivät vaikuttaneet Ca-pitoisuuteen. Vuoden 197 tulokset vastasivat keskiarvotuloksia. Muiden. Vuosien tulokset poikkesivat niistä jonkin verran. NK- ja S-lisäykset alensivat hiukan odelmasadon keskimääräistä Ca-pitoisuutta, mutta muut lisäykset eivät siihen juuri vaikuttaneet. Ravinnelisäysten mukana nurmi sai lannoitteissa olevaa kalsiumia seuraavasti (kg Ca/ha): NP 37, NK 6, PK 31, NPK 37 ja S 47. Näillä Ca-määrillä ei näytä olleen vaikutusta sadon Ca-pitoisuuteen. TäMä onkin hyvin ymmärrettävää, sillä mainitut Ca-määrät olivat vähäiset viljavuusanalyysin mukaan maassa olleeseen Ca-määrään, 32 kg Ca/ha, verrattuna. Taulukko 6. Kuiva-ainesatojen magnesiumpitoisuudet, %. 197 1971 1972 Keskimäärin Lannoitus 1.sato 2.sato 1.sato 1.sato 2.sato 1.sato 2.sato,18,17',13,22,3,18,24 4 Yt,2,16,14,18,28,17,23 +NP,24,15 9 17,21,31,21,23 +NK,19,15,14,2,3,18,23 +PK,2 9 15,14,17 9 27,17,21 +NPK,2,15,12,2,26,17,21 +S,19,13,17 9 19,26,17,2
-9 NP-lisäys kohotti pääsadon keskimääräistä Mg-pitoisuutta, muut ravinnelisäykset eivät siihen juuri vaikuttaneet. Vuosien 197 ja -71 tulokset vastaavat melko hyvin keskiarvotuloksia. V. 1972 kaikki typpeä sisältäneet ravinnelisäykset kohottivat Mg-pitoisuutta. PK-, NPK- ja S-lisäykset alensivat odelmasadon keskimääräistä Mg-pitoisuutta, muut eivät juuri vaikuttaneet siihen. Eri ravinnelisäysten vaikutusta sadon laatuun voidaan vertailla kuvista 1 ja 2. NP-lisäys vaikutti pääsadon laatuun edullisimmin (kuva 1). Se kohotti kaikkia ravinnepitoisuuksia, K-pitoisuutta lukuunottamatta jopa enemmän kuin mikään muu ravinnelisäys. Myös NK-, PK- ja NPK-lisäykset paransivat pääsadon laatua. NK- ja PKlisäykset kohottivat raakavalkuais-, P- ja Ca-pitoisuuksia, tosin vähemmän kuin NP-lisäys. PK-lisäyksen aiheuttama raakavalkuaispitoisuuden nousu oli melko vähäinen. Kahta pääravinnetta sisältäneistä lisäyksista typelliset olivat edullisimpia. Typen kanssa fosfori vaikutti edullisemmin kuin kalium. NPK-lisäys paransi sadon laatua vähemmän kuin PK-lisäys, koska se ei kohottanut Ca-pitoisuutta. 5-lisäys ei vaikuttanut sadon laatuun kovinkaan edullisesti. Se kohotti vain sadon P-pitoisuutta, mutta sen sijaan alensi raakavalkuaispitoisuutta, Odelmasadon laatuun ravinnelisäykset vaikuttivat haitallisesti (kuva 2). NP-lisäystä lukuunottamatta, joka alensi vain sen K-pitoisuutta. PK-lisäys alensi muita paitsi Ca-pitoisuutta, NK-lisäys muita paitsi Mg-pitoisuutta, NPK-lisäys muita paitsi K- ja Capitoisuuksia ja S-lisäys muita paitsi P-pitoisuutta. Rehun Ca/P-suhteella on merkitystä eläinten ruokinnassa. Rehutaulukkojen mukaan se on kuivalla timoteiheinällä yleensä 2,-2,3 tienoilla. Tässä kokeessa suhde oli lannoitetuilla ruuduilla pääsadolla,78-,89 ja odelmasadolla 1,18-1,41. Viljavuuslukujen tulkintakaavion mukaan (KURKI ym., 1965) maan F- tilanne oli hiukan parempi kuin Ca-tilanne. Mikään ravinnelisäys ei nostanut Ca/Psuhdetta lähellekään normaalia.
- 1 - j a niiden poikkeamat ja ravinnepitoisuudet vertailuarvon alittava osa
11 ja ravinnepitoisuudet saaneen nurmen sadon vastaavista pitoisuuksista, vertailuarvon alittava osa vertailuarvon ylittävä osa V/A LvA P-4 är,1 C
- 12-4. Päätelmät Eräät kohtuullisen Y-lannosmäärän ohella annetut ravinnelisät lisäsivät satoa. Pääsatoa kasvatti typpeä ja fosforia sisältänsut lisäys. Odelma- ja myös kokonaissatoa kasvattivat kaikki typelliset ravinnelisäykset. Typen kanssa fosforilisäys vaikutti edullisesti, mutta kalilisäys ei. Sadon lisäyksiä saatiin pääasiassa ensimmäisen vuoden nurmelta. Kevään 1975 hintatason mukaan ravinnelisäysten antaminen ei ollut kannattavaa toisena eikä kolmantena vuonna. Pääsadon laatuun ravinnelisät vaikuttivat rikkilisäystä lukuunottamatta edullisesti. Edullisimpia olivat typpeä sisältäneet lisäykset. Ne kohottivat raakavalkuaispitoisuutta ja lisäsivät raakavalkuaissatoa. Typpi ja fosfori yhdessä kohottivat raakavalkuaisja ravinnepitoisuuksia eniten. Odelmasadon laatuun ravinnepitoisuudet vaikuttivat DTP-lisäystä lukuunottamatta haitallisesti. Rikkilisäyksen ainoa edullinen vaikutus oli, että se hiukan kohotti pääsadon fosforipitoisuutta. Tasaväkevän Super Y-lannoksen ravinnesuhde on melko sopiva, jos vuotuislannoitus levitetään yhdessä erässä keväällä. Ensimmäisen vuoden nurmelle kannattaisi levittää lannoitetta, jossa on typpeä ja fosforia enemmän. Koko kesän lannoitteiden levittäminen keväällä ei ole järkevää, koska ravinteet eivät silloin riitä odelman kasvuun. Pääsadon lisäysten arvo ei korvaa niitä aiheuttaneita lannoitekustannuksia, joten Tasaväkevän Super Y-lannoksen ravinnesuhdetta on pidettävä suunnilleen oikeana, jos lannoitus tulee kokonaan pääsadon hyväksi. Odelma lannoitetaan silloin erikseen. Typpifosfori-lisäyksen edullinen vaikutus pääsadon laatuun puoltaa kuitenkin niiden lisäämistä niittonurmen kevätlannoituksessa.
- 13-5. Kirjallisuutta, KURKI, M., LAKANEN, E., MÄKITIE,., SILLANPÄÄ, M. & VUORINEN, J. 1965. Viljavuusanalyysien tulosten ilmoitustapa ja tulkinta. Ann. Agric. Fenn. 4145-153. LAKANEN, E. 1965. Kasvimateriaalin analysointi. Maantutkimuslaitos. Moniste. SYVÄLATI, J. 1968. einänurmen Y-lannoskokeet P-, K- ja N- lisälannoituksella. Koetoim. ja Käyt. 25:33,35. TENNBERG, F. & VALMARI, M. 1969. Normaalin Y-lannoksen, Oulun Y-lannoksen ja väkevän Oulun Y-lannoksen vertailevat kokeet nurmella. Ann. Agric. Fenn. 8:286-315.
- a...,-- :41 L,. ' _ -'.. - --.',..:'-;_.,f, :--_ : _.:...vr ;TI'''''' -.--.*.._.'-':._,..;ff':; - '... 'r. i,,,.-", -, 47_ :=-.:,.. -, -, 1",.7 '---,>:;-: - -/..', _,,,,,..,.,..,,,..., v,:i, r,_.1: _, P,- '..'. ''' ' '-'.-...-.- '''''''''''''' `'"-,- --,-,,,:,,..... ' ' -... '-..1.'..1' ' ''... '..." '''...P... K.....-. r--.,:,. '. '-... -"?...'..-. - j -.... --"':. k '. -.. i.-..-. ' ' ' ' 4 ' - i 1 t _, -, 2. '':-.-.''''.,.Q..-.V!'.',-1,... J`. '...4 -,: '. '. '.-,-.-, :::,.'...r:- _I -..V...: -. -",, '''S:-.-. l',:-;.7-. :,.. -;,<',,-t-: - -'-i'y tirr '''kf,.411 '.- ',...,.-.;. rjr:-.'..:-,.. ':, k... -.. '-:,',1,,.:. -...: ::-.. J... - --.,.. _.,.,,.,.: r,,,.,. - ḳ,r "=,',,-...,_. 4,.. 7. -,. e g -:,:, _ -.. :-:,!.,.,,s,.--........ ṭ -.,.-. ;.....,. :r,_... :.,.. -.-:...2 _, `, -_'' : '",;'_.., -. -,,=;'-...-,-t ' ' / k :,'., '-. _ '.,',i '.?:,.. '. '",.,,,.. :".,,.j " ; ; :?,..,, _,,. z.',mz -,. :._-. '...., -...J % '., - '3..,, ' : i_.:. -... : _., =...,..7 -.: _. - - -,, -7 - ', -..-. -.,, i._.... : 4,-- -,,:..,.-:.-.,... r,.-,.,....;-: ;-,;,,..,...-.-,._.,.,,,, -..,..;.... --.: <, '-' - ':- L,,--- --,.. _,, '7:' - 17-t -..-',.-,.. _f -... '''%,- ;...1 YI ; -..5.1i,;..:-.. _... li.,...->:-.. a T..2.. +,,..., r Im, - --, --;,..., 5 _,,I.1...- --? =7:.- -',.,, _,:, '..,..,..7 -.',V55..." '!..`": -; ' -...-.-.. k.. s_... _..,,,.. -.,-' r-- :-. r. ;. -. '-- -.. t -.Z..-....,-, ',. -.'. -'4.--..., r.,...- :.,r," ". " " - '., -, '-' : ' ' V.:. -/F.-'7,. - "...J r -..--,.. -,...:. 15i... _ r',1-..--- - - 7,-,,.".....' oe, :: z.,...,,,,_.. 4...._,,,. '.. :-_,,,.r., - ',,,,;_. -... "".-.---i'''',' 1 '":.:: i'..:,. ".':"..7."1.4.,,-- "Sq ' 'j -..-..-:- - :, '.7. - ',:':-.._ 4 ' {:--.' L,',.:,r,,,. -"".(..-., t..-..i:...- -; - -'...'=-'- '-',_ _- ' :, '-'S - - -.. : 1,SI.' '"--'..----- -g.- -- -----,.: :-.:. - '..-. ''.:-...!r.'.-- 9.4;.' -1 - -; - '... :4...- '-'-..«... -r..;:- ' :.!,_.,.,..:, '-._,._.. _,..., - ' -. -: ::.. 1 '-',.-_ -.., '.,., r t-,, :2-..1.: ji.,-.=-'.'... f --._, '. :.;7.-,.!_.. -:,..,... : '. '.. 1.-!.._.- -' '.,!-.,.. -4 - '' - ' : '.. -. -:-.1,. 'I'-=,--,-,--.., :,....:.3 ; -.- '.k_.::.-.2.-1/4,r-:.r.,_-- -J, ::.".1-...' ' =i'1,1- 'F,. - _ T". - - = : ' -,-V ' ; ' _ - ;- - - - - - ' y -:, - :..._ f _ - -1); 7.r., -, - ' - - ; - _.. I I '. 7. N2. - F a r r - V:.,,,r5e,. -u