PUISTO PUISTOSUUNNITTELUN MEERI KARJULA, RIITTA KOSONEN, EINI VASU POHJOIS-SUOMEN ARKKITEHDIT SAFA

PUISTO - L A P S I L Ä H T Ö I S E N PUISTOSUUNNITTELUN T O I M I N T A M A L L I MEERI KARJULA, RIITTA KOSONEN, EINI VASU POHJOIS-SUOMEN ARKKITEHDIT SAFA

Teksti: Meeri Karjula, Riitta Kosonen PUISTO-projektin sisällöntuotanto ja tehtäväkortit: Riitta Kosonen, Eini Vasu Arkkitehtuurin syventävien opintojen työn ohjaus: Aulikki Herneoja, Riitta Kosonen, Eini Vasu Valokuvat: Meeri Karjula, Riitta Kosonen, Eini Vasu Kannen kuvat: Riitta Kosonen, Sari Palo Graafinen suunnittelu, taitto: Meeri Karjula Riitta Kosonen, tehtäväkortit Julkaisija: Pohjois-Suomen arkkitehdit SAFA ry Yhteistyötahot: Arkkitehtuurin tiedotuskeskus Opetus- ja kulttuuriministeriö Suomen arkkitehtiliitto SAFA ry Oulun kaupunki Kempeleen kunta Oulun yliopisto Oulunsalon kirkonkylän koulu, Oulu Ylikylän koulu, Kempele Tämä julkaisu on samalla sekä PUISTO-projektin loppuraportti että opas lasten vuorovaikutteiseen suunnitteluun. Julkaisua voi vapaasti kopioida opetuskäyttöön. Julkaisu on saatavissa pdf-versiona osoitteessa www.p-ssafa.fi/media/julkaisut/puisto ISBN 978-952-93-8751-9 (PDF)

SISÄLTÖ JOHDANTO Meeri Karjula & Riitta Kosonen 6 TAUSTATIETOA Meeri Karjula 8 Keskeisiä käsitteitä 8 Arkkitehtuurikasvatus 10 Uuden opetussuunnitelman mukaista oppimista 12 Lasten osallistuminen 13 Lapsen osallistumisen etiikka 14 PUISTO-PROJEKTI 18 Tausta ja tavoitteet Riitta Kosonen 18 Projektin kulku Riitta Kosonen 22 Työpajataulukot Meeri Karjula 24 Leikkipuisto osallisuushankkeena Meeri Karjula 29 Kommentteja Meeri Karjula 30 LASTEN PUISTO TOIMINTAMALLI 32 Eväitä tuleviin projekteihin Meeri Karjula 32 Vuorovaikutukseen tarvitaan lisäresursseja 33 Projektin kulun sovittava lapsen aikakäsitykseen 34 Lapsilähtöinen vaikuttamisen tapa 35 Työkaluja tavoittamiseen ja 36 aikataulujen yhteensovittamiseen Tilaajalle Riitta Kosonen 38 Opettajalle Riitta Kosonen 40 Käyttöohje Meeri Karjula & Riitta Kosonen 42 Työpajojen sijoittuminen osaksi suunnitteluprosessia Riitta Kosonen 44 Tehtäväkorttien lukuohje Riitta Kosonen 45 LÄHTEET 46 LIITTEET Tehtäväkortit Riitta Kosonen & Eini Vasu 1. Leikkipuistokierros 2. Mukavat, epämukavat ja vaaralliset paikat 3. Kysely 4. Puiston teema 5. MiniMinä 6. Puiston paras paikka 7. Leikin paikat 8. Ideamalli 9. Ideoiden esittely 10. Suunnitelmien kommentointi 5

OPETTAJALLE Rakennettu ympäristö, arkkitehtuuri, on tarkoitettu kaikille! Jokaisella meistä on kyky havainnoida ja ihmetellä, kuvailla ja kosketella. Tärkeintä on uteliaisuus. Aukaise silmäsi ja korvasi ympäristölle ja johdata oppilaasi ihmettelemään rakennettua ympäristöä omasta kokemusmaailmastasi käsin. Älä arkaile arkkitehtuuria, vaan käy rohkeasti kohti! Katsele ja ihmettele yhdessä lasten kanssa! OPPILAILLE Tiesitkö, että kaiken, mitä ihminen on rakentanut, on joku sitä ennen suunnitellut? Suunnittelu on sitä varten, että tiedetään etukäteen mitä ollaan tekemässä. Maailmassa on paljon erilaisia suunnittelijoita: puistoille ja rakennuksille, autoille ja koneille, esineille ja vaatteille on jokaiselle omat suunnittelijansa. Lapset voivat olla mukana suunnittelemassa paikkoja, jotka ovat tarkoitettu heille, kuten leikkipuistoja tai koulujen pihoja. Vaikka leikkipuiston suunnittelu on aikuisten työtä, lapset ovat leikkimisen asiantuntijoita. Lapset voivat vaikuttaa siihen, mitä suunnitellaan! JOHDANTO Tämä julkaisu on tarkoitettu helpottamaan lasten osallistamista heille tärkeiden ympäristöjen suunnitteluun. Erityisen tärkeää on, että lapsi voi osal listua silloin, kun kyseessä on hänen omaa lähiympäris töään koskeva todellinen ja nopealla aikataululla toteu tettava hanke. Julkaisu on kirjoitettu arkkitehtuurikasvatuksen ja lasten osallistumisen näkökulmasta. Suunnitteluhankkeen tilaajille ja suunnittelijoille, peruskoulun opettajille ja muille ammattikasvattajille suunnatun teoksen päämääränä on toimia innostavana työkalupakkina ja oppaana lasten kanssa suunnitteluun. Teoksessa on myös kuvattu sitä, kuinka lapset huomioiva vuorovaikutteinen suunnittelu voitaisiin ottaa pysyväksi osaksi kunnan suunnittelukäytäntöjä. SUUNNITTELIJALLE Muistatko, kun olit vielä lapsi, ja rakensit majaa kuusen alle? Et tiennyt kantavista rakenteista, maaston topografian vaikutuksesta asuinpaikkasi olosuhteisiin tai rakennusmateriaaliesi kestävyysluvuista. Osaatko vielä kuvailla maisemaa ja rakennettua ympäristöä ilman ammattikielisiä käsitteitä? Osaatko kumartua lapsen vierelle ja kuunnella? Osaatko vastata, osaatko kysyä? TILAAJALLE Oletko istunut penkillä leikkikentän reunalla ja katsellut lasten leikkejä? Tiedätkö, mitä leikkejä tämän päivän lap set leikkivät? Mikä väline on suosituin? Lapset ovat leikkimisen asiantuntijoita, heidän kokemusmaailmansa on rikas ja ajatuksensa oivaltavia. Meillä aikuisilla on paljon opittavaa lapsilta. Teoksessa esitellään lasten vuorovaikutteisen suunnittelun pilottiprojekti PUISTO, jonka tavoitteena oli löytää hyviä toimintamalleja lasten kanssa suunnitteluun. Puisto-projekti sisälsi 16 työpajaa, joissa ideoitiin ja suunniteltiin kahta erilaista ja erikokoista leikkipuistoa. Pilotoinnin leikkipuistokohteiksi valikoituivat uusi Oulunsalon keskusleikkipuisto sekä Kempeleen Kuunsillan leikkipuisto, joiden suunnitteluun osallistui lähikoulujen oppilaita. PUISTO-projektissa myös haastateltiin projektiin osallistuneita tilaajia, suunnittelijoita, opettajia ja oppilaita. Kokemusten ja haastattelujen pohjalta syntyi julkaisun liitteenä oleva kymmenen työpajan paketti sekä PUISTO-julkaisu, joiden avulla suunnittelija ja opettaja voivat yhteistyössä tuottaa leikkipuistojen suunnittelussa hyödynnettävää materiaalia. 6

Työpajatehtävät sopivat erityisesti peruskoulussa sovellettavaksi oppimateriaaliksi, joka ohjaa tarkastelemaan tuttua elinympäristöä ideoinnin ja suunnittelun näkökulmasta. Työpajojen avulla lapset voivat olla mukana lähipuiston suunnittelussa ja samalla oppia, kuinka suunnitteluprojekti etenee. Tehtävät kehittävät myös rakennetun ympäristön lukutaitoa ja kannustavat aktiiviseen osallistumiseen. Onnistu-nistuneet osallisuuden kokemukset parantavat lasten tulevaisuuden mahdollisuuksia vaikuttaa sekä omaan lähiympäristöön, että koko elinympäristön laatuun atuun ja rakentumiseen. 7

TAUSTATIETOA KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ OSALLISTUMINEN Tässä julkaisussa sovelletaan Sanna Koskisen määrittelyä osallistumisesta, joka hänen mukaansa on yksilön aktiivista mukanaolona yhteisöllisessä, demokraattisessa prosessissa. Julkaisussa mainitaan myös Koskisen käyttämä vaikuttavan osallistumisen käsite, joka on vaikuttamisen (jonkinasteisen vaikutuksen ilmenemistä tai muutoksen aikaansaamista prosessissa) ja osallistumisen leikkauspinta. Kuten Koskisen artikkelissa, myös tässä julkaisussa lasten ja nuorten osallistumisella viitataan heidän mukanaoloonsa fyysisen ympäristön suunnittelun prosesseissa. (Koskinen 2009: 29-30) Tässä julkaisussa nostetaan esille Lasten osallistumisen etiikka -oppaassa (Toim. Hipp&Palsanen 2014) määriteltyjä eettisiä ohjeita lasten osallistumiseen. Oppaan alkusanoissa osallistuminen määritellään yleisemmällä tasolla: Osallistuminen on aktiivista toimintaa, jolla edistetään lasten ja nuorten tasavertaista asemaa yhteiskunnan jäseninä, sekä ennen kaikkea toimintaa, joka edistää lasten ja nuorten omaa kokemusta osallisena olemisesta. Osallistuminen on toimintana siis myös osallisuutta edistävää, sen edistäminen on tärkeää myös monista muista syistä. (Hipp&Palsanen 2014: 4) 8

OSALLISTAMINEN Tässä julkaisussa käytetty osallistamisen käsite viittaa toimintaan, jossa viranomainen työnsä puolesta pyrkii ottamaan erilaisin osallistumista mahdollistavin keinoin asianosaisten kansalaisten mielipiteet huomioon. Viranomainen on lain tai hyvän suunnittelukäytännön velvoittamana vastuussa aktiivisuudesta tuoda vaikuttamisen keinot asianosaisten ulottuville. OSALLISUUS Lasten osallisuuden etiikka-oppaassa osallisuuden käsite on määritelty seuraavasti: Osallisuuden käsite on vahvasti sidoksissa lapsen tai nuoren omaan kokemukseen kuulemisesta ja huomioiduksi tulemisesta. Osallisuutta on myös kokemus siitä, että voi olla yhteisön ja yhteiskunnan jäsen omana arvokkaana itsenään. (Hipp&Palsanen 2014: 4) TILAAJA Tilaajalla tarkoitetaan tässä julkaisussa kunnan työntekijöitä, joiden vastuulla on puistosuunnitelmien tilaaminen ja puiston rakennuttaminen. He myös vastaavat siitä, että puiston suunnittelu- ja toteutuskustannukset pysyvät annetun budjetin rajoissa, eli pitävät huolen, ettei puistosta tule liian kallis. Pienessä kunnassa tilaaja voi olla samalla myös puiston suunnittelija. SUUNNITTELIJA Suunnittelijoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä puiston suunnittelijoita. He voivat olla kunnan työntekijöitä tai ulkopuolisia konsultteja, joilta tilaaja on tilannut suunnitelmat. Tätä julkaisua varten on haastateltu puutarhureita, maisema-arkkitehtia ja suunnitteluhortonomia. 9

ARKKITEHTUURIKASVATUS TOIMINNAN TAVOITTEET JA KEHITYS SUOMESSA Rakennettu ympäristö muodostaa yhdessä luonnonympäristön kanssa jokapäiväisen elinympäristömme. Peruskoulun opetuksessa ollaan pitkään keskitytty pääasiassa luonnonympäristöön liittyvien kysymysten tarkastelemiseen rakennetun ympäristön merkityksen jäädessä taka-alalle. Kuitenkin myös vastuu rakennetusta ympäristöstä kuuluu kaikille kansalaisille (Suomen perustuslaki 20), joten rakennetun ympäristön lukutaito ja tietoisuus omaan elinympäristöön vaikuttamisen mahdollisuuksista on arvokas kansalaistaito. On huolestuttavaa, jos ymmärrys ympäristön laadun merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille on vain pienen ammattikunnan etuoikeus. Näistä lähtökohdista on Suomessa kehitetty jo 1970-luvulta lähtien arkkitehtuurikasvatusta: kaikille kansalaisille tarkoitettua koulutusta, jonka tarkoitus on perehdyttää rakennetun ympäristön eri ulottuvuuksiin. Arkkitehtuurikasvatuksen tavoitteena on avata silmät rakennetulle ympäristölle, herättää uteliaisuus ja halu olla vaikuttamassa siihen (UIA Environmental Education Guidelines 2008: 4). Lapsille suunnatun arkkitehtuurikasvatuksen taustalla vaikuttaa ajatus tämän päivän lapsista tulevaisuuden vaikuttajina: Arkkitehtuurikasvatuksen tavoitteena on herättää kiinnostusta ja avata katsojan silmät arkkitehtuuria kohtaan, antaa tietoa, sekä innostaa vaikuttamaan rakennettuun ympäristöön. (Korpelainen - Kaukonen - Räsänen 2004: 11) Rakennettu ympäristö - rakennukset, kylät, kaupungit ja maisemat -tarjoaa kehyksen kaikelle inhimilliselle toiminnalle ja vuorovaikutukselle. Annamme sille muodon ja se puolestaan muokkaa meitä. Tulevaisuuden ympäristön laadusta päättävät ne, jotka nyt ovat lapsia. Heidän kykynsä tehdä järkeviä päätöksiä riippuu siitä millaiset tiedot ja taidot he saavat koulutuksestaan. (em.) 10

Suomen arkkitehtiliitto SAFA on toiminut jo 1970-luvulta alkaen arkkitehtuurikasvatustoiminnan edistämiseksi. 1990-luvulla kansalaiskasvatuksen aktivoitumisen hengessä alettiin useissa lasten ja nuorten taidekouluissa antaa arkkitehtuurikasvatusta ja perustettiin arkkitehtuuriin erikoistuneita taidekouluja. ( Kehitysaskeleita 1980-2014. Archinfon www-sivusto. <http://archinfo.fi/arkkitehtuuri-kasvatus/toimijat/kehitysaskeleita/> 23.3.2017) Lisäksi opetusta on annettu muuan muassa yksityisten tahojen järjestämillä kursseilla ja koulutuksissa (Helevä 2001: 5). Vuonna 1998 julkaistu valtion arkkitehtuuripoliittinen ohjelma (APOLI) painotti kansalaiskasvatuksen merkitystä ja loi siten arkkitehtuurikasvatuksen toimijoille entistä vahvemman pohjan toiminnan edistämiseksi kohti yleissivistävää koulutusta. ( Kehitysaskeleita 1980-2014. Archinfon www-sivusto. <http://archinfo.fi/arkkitehtuuri-kasvatus/toimijat/kehitysaskeleita/> 23.3.2017) Edelleen arkkitehtuurikasvatuksen työmaata pohjusti vuonna 2000 voimaan tullut Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus, joka antoi kansalaisille lisävastuuta omasta ympäristöstä ja samalla velvoitti viranomaisia huomioimaan osalliset paremmin kuntien rakennettua ympäristöä koskevassa päätöksenteossa. ARKKITEHTUURIKASVATUS PERUSKOULUSSA Vaikka Suomi on arkkitehtuurikasvatuksen pioneerimaa, arkkitehtuurikasvatus ei ole saavuttanut kovin laajaa tietoisuutta maamme kasvatusalan ammattilaisten keskuudessa. Organisoitu toiminta painottuu edelleen peruskoulun ulkopuoliseen toimintaan. Arkkitehtuurikasvatusta on muun muassa SAFAn taholta pyritty saamaan luontevaksi osaksi peruskoulun lukujärjestystä, ja tavoitteena on ollut sen sisällyttäminen läpäisyperiaatteella kaikkiin oppiaineisiin. Haasteena on ollut muun muassa rinnasteisten aihealueiden kuten kulttuuriperinnön, muotoilun ja kädentaitojen taisteleminen samoista tuntimääristä. (Heikkilä 2009: 59). Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma (käytössä 1.8.2016 alkaen) on mahdollistanut arkkitehtuurikasvatuksen tuomisen paremmin osaksi koulujen arkea. Esimerkiksi kulttuurikasvatussuunnitelma mainitaan paikallista opetussuunnitelmaa täydentävänä mahdollisuutena (OPS 2014: 25). Monissa kunnissa kulttuurikasvatussuunnitelman osana on järjestetty kulttuuripolkuja, joissa rakennetun ympäristön teemat ovat vahvasti esillä. Alueelliset kulttuuritoimijat ovat rakentamassa kulttuuripolkuja yhteistyössä koulujen kanssa, kuten esimerkiksi arkkitehtuuriin erikoistuneet taidekoulut Arkki pääkaupunkiseudulla ja Lastu Pohjois-Savossa ( Kulttuurikasvatussuunnitelma. <http:// www.lastenkulttuuri.fi/kulttuurikasvatussuunnitelma/> 23.3.2017). 11

UUDEN OPETUSSUUNNITELMAN MUKAISTA OPPIMISTA Uusi opetussuunnitelma korostaa uudenlaisia oppimisen näkökulmia, mikä luo mahdollisuuksia myös arkkitehtuurikasvatuksen sisällyttämiselle läpäisyperiaatteella eri oppiaineisiin. Rakennettuun ympäristöön keskittyvät projektit on mahdollista toteuttaa lukuvuoden kulkua johdattelevana, eri oppiaineita yhdistävänä toimintana sen sijaan, että ne nähtäisiin opetussuunnitelmasta irrallisena tai yksittäisenä taidekasvatuksen osa-alueena. Arkkitehtuurikasvatuksen keinoin toteutettu vuorovaikutteinen suunnitteluprojekti voidaan nähdä uuden opetussuunnitelman mukaisena laaja-alaisena oppimiskokonaisuutena, joka tukee oppimisen, osallisuuden, hyvinvoinnin ja kestävän elämäntavan edistämisen tavoitteita. PUISTO-projektin kokemuksista haastatellut opettajat näkivät vuorovaikutteisen suunnitteluprojektin tukevan hyvin laaja-alaisia oppimistavoitteita sekä soveltuvan ilmiölähtöiseksi oppimiskokonaisuudeksi. Kaikkein selkeimmin vuorovaikutteiseen suunnitteluun osallistuminen on yhteydessä sisältöalueeseen osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen. LAAJA-ALAISEN OSAAMISEN TAVOITTEET 1. Ajattelu ja oppimaan oppiminen 2. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu 3. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot 4. Monilukutaito 5. Tieto- ja viestintä tekniikan osaaminen 6. Työelämätaidot ja yrittäjyys 7. Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (OPS 2014: 102) 12

LASTEN OSALLISTUMINEN LASTEN JA NUORTEN OSALLISTUMISEN MAHDOLLISUUDET JA ESTEET Suomen laki ja kansainväliset sopimukset antavat lapsille ja nuorille vahvan oikeutuksen osallistua häntä itseään koskevien asioiden ratkaisuun. Myös opetussuunnitelmissa korostetaan lasten osallisuuden ja aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamisen merkitystä ja mahdollisuuksia. Suomessa osallisuuteen liittyvä keskustelu on vilkastunut erityisesti 2000-luvun kuluessa, samalla kun tietoisuus YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta ja sen velvoittavuudesta on lisääntynyt. Lain ja sopimusten tuomasta oikeutuksesta huolimatta lasten osallistuminen palveluiden kehittämiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on vaillinaisesti käytetty voimavara (Hipp&Palsanen 2014: 5) ja lapset ja nuoret kuuluvat esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelussa edelleen niin sanottuihin heikkoihin intressiryhmiin (Koskinen 2009: 27). Lapsissa oleva potentiaali ei nykyisellään tule hyödynnetyksi lasten omaksi eikä yhteiskunnan eduksi erilaisten esteiden vuoksi (Hipp&Palsanen 2014: 5). Maankäytön kannalta osallisuutta ja osallistumista on lisännyt vuonna 2000 voimaan tullut Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus, jossa painotettiin kuntalaisten kuulemista maankäytön suunnittelun yhteydessä (MRL 1 ). 2000-luvulla luodut osallistumiskäytännöt eivät kuitenkaan ole tavoittaneet lapsia ja nuoria, vaan pysyvät rakenteet ja käytännöt lasten ja nuorten äänen kuulumiseksi ovat jääneet poikkeuksiksi (Koskinen 2009: 29). Lasten osallistuminen on mahdollistunut vain lähinnä erilaisten kokeilujen tai projektien puitteissa (Koskinen 2009: 29). Vaikka osallisuutta ja osallistumista on pyritty helpottamaan erilaisilla rakennemuutoksilla, lainsäädännöllä ja henkilöstön kouluttamisella, eivät ne siltikään takaa aina sitä, että lapsi tai nuori kokee olevansa osallisena tai saavansa osallistua hänelle itselleen hyödyllisellä tavalla (Hipp&Palsanen 2014: 4). Siksi vuorovaikutteisten käytäntöjen kehitystyössä olisi tärkeää tarkastella lasten ja nuorten osallistumista myös eettisistä näkökulmista. MRL 1 LAIN YLEINEN TAVOITE YK:N LAPSEN OIKEUKSIEN SOPIMUS, 12 1.Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. 2. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti. Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle, sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Tavoitteena on myös turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevissa asioissa. 13

LAPSEN OSALLISTUMISEN ETIIKKA Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema eettinen opas Lasten osallistumisen etiikka Lapset ja nuoret palveluiden kehittäjinä (Toim. Hipp&Palsanen 2014) esittää kymmenen tärkeää periaatetta, joiden noudattaminen purkaa esteitä ja asenteita, jotka voivat mitätöidä lapsen osallisuuden kokemuksen. On tärkeää, että ryhdyttäessä osallisuushankkeeseen lasten kanssa, herätellään omia asenteita ja valmistaudutaan siten henkisesti kohtaamisiin. Lasten osallistumisen etiikka oppaan eettiset periaatteet on tässä julkaisussa esitetty lyhennetysti ja valikoiden PUISTO-projektin kannalta olennaisin sisältö. Oppaan voi lukea kokonaan osoitteessa: https://www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/ Lasten_osallistumisen_etiikka1.pdf 10 PERIAATETTA KUNNIOITUS Lapsen kunnioittaminen on osallistumisen lähtökohta VAPAAEHTOISUUS Osallistuminen on vapaaehtoista HYÖDYLLISYYS Osallistuminen on lapselle hyödyllistä Kymmenen eettisen periaatteen taustalla vaikuttavat yhteiset ydinarvot: 1. LAPSILLA ON OIKEUS VAIKUTTAA JA OLLA MERKITYKSELLISIÄ TÄSSÄ JA NYT 2. LASTEN KASVUN JA KEHITYKSEN TUKEMINEN JA EDISTÄMINEN 3. YK:N LAPSEN OIKEUKSIEN SOPIMUKSEN MUKAI- SESTI MÄÄRITELTY LAPSEN EDUN TOTEUTUMINEN 4. LAPSIKESKEISYYS TARKOITUKSENMUKAISUUS Osallisuus on tarkoituksenmukaista SUOJATTU OSALLISTUMINEN Osallistuessaan lapsella on oikeus suojeluun AVOIMUUS Osallistuminen on näkyvää ja avointa VALLAN JA VASTUUN TIEDOSTAMINEN Osallistumiseen liittyvä valta ja vastuu pitää olla tiedostettua ARVIOINNIN TÄRKEYS Osallistumiseen on tärkeä sisällyttää arviointia TOIMINTAA TUKEVAT RAKENTEET Osallistumiselle tarvitaan toimintaa tukevat rakenteet YHTEISKUNNAN VOIMAVARAT Osallistuminen vaatii yhteiskunnan voimavaroja 14

Lapsille on perusteltava rehellisesti, mihin osallistumisella pyritään, mihin sillä on oikeasti vaikutusta ja mihin lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa. Näennäiseksi jäävä osallistuminen voi lannistaa ja vaikuttaa voimakkaasti lapsen ajatuksiin omista vaikuttamismahdollisuuksistaan ja jopa arvokkuuden kokemuksestaan. KUNNIOITUS Lapsen kunnioittaminen on osallistumisen lähtökohta. On tärkeää, että lapsen ja ammattilaisen välisessä kohtaamisessa lapsi saa kokemuksen siitä, että hänet otetaan näkemyksineen vakavasti. Vastaavasti kohtaaminen, jossa ammattilainen on esimerkiksi liian kiireinen tai jättää lapsen näkemykset huomioimatta, voi tuottaa lapselle epäonnistuneen vaikuttamisen kokemuksen. Tällä voi olla kauaskantoinen lasta passivoiva vaikutus. VAPAAEHTOISUUS Kehittämiseen ja vaikuttamiseen osallistuminen ei voi olla velvoittavaa. Lapsella pitää olla oikeus olla osallistumatta. Kaikki lapset eivät itse halua osallistua toimintaan, mutta silti he voivat kokea toiminnan tärkeäksi ja olevansa osallisina toisten lasten kautta. Mitä aidompaa osallistumisen vapaaehtoisuus on, sitä helpommin ja syvällisemmin lapsi sitoutuu projektiin. Vastaavasti lapsi voi kokea, että hänet on pakotettu tai lahjottu toimintaan mukaan, josta hän ei ole lainkaan kiinnostunut, vaikka aikuisella olisi ollut vain hyvä tarkoitus motivoida lapsi mukaan esimerkiksi jonkin palkinnon tai etuuden avulla. HYÖDYLLISYYS Työtavat ja vaikuttamisen muodot tulee valita siten, että ne palkitsevat lasta välittömästi. Hyöty voi olla hyvin konkreettista, kuten mielekästä tekemistä tässä hetkessä tai esimerkiksi yhteen kuuluvaisuuden tunnetta. Lapsen kannalta on tärkeää, että hänet pidetään tietoisena siitä, mitä kehittämisen myötä syntyneellä tiedolla tehdään tai mitä vaikutuksia sillä on esimerkiksi päätöksentekoon, jotta hän voisi hyötyä koko prosessista. Jos lapsi on mukana toiminnassa palautteen antajana, hänen tulisi saada välittömästi positiivinen palaute osallistumisestaan, mutta samalla hänen olisi hyvä tietää, jos hänellä on mahdollisuus seurata asian etenemistä. TARKOITUKSENMUKAISUUS Lapsille on perusteltava rehellisesti, mihin osallistumisella pyritään, mihin sillä on oikeasti vaikutusta ja mihin lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa. Näennäiseksi jäävä osallistuminen voi lannistaa ja vaikuttaa voimakkaasti lapsen ajatuksiin omista vaikuttamismahdollisuuksistaan ja jopa arvokkuuden kokemuksestaan. Myös aikuisten ennakkokäsitykset voivat muuttua itseään toteuttaviksi ennusteiksi, jos aikuiset eivät esimerkiksi kykene olemaan aidosti kiinnostuneita lasten tuottamasta tiedosta tai sisällöstä. On tärkeää, että osallisuushankkeen toteutustapa mahdollistaa lapsen aidon osallistumisen ja kuulluksi tulemisen. 15

16 SUOJATTU OSALLISTUMINEN Lasten osallistuminen palveluiden kehittämiseen ja vaikuttamistyöhön pitää sisällään tarpeen arvioida lasten suojelun tarvetta. Vastuullisen ammattilaisen tulee olla tietoinen, ja herkkänä sille, miten käsiteltävät asiat vaikuttavat lapsiin. Tärkeää on miettiä myös sitä, millä tavalla asioita käsitellään niin, että se on lapsille turvallista. Suojelu osallistumistilanteissa tarkoittaa esimerkiksi keskustelun ohjaamista niin, ettei henkilökohtaisia kokemuksia provosoida esille, ja että lasta suojellaan kiusaamiselta. Myös jälkihoito on hyvä suunnitella etukäteen. Hyvä käytäntö voi olla sopimus siitä, että jokaisen tapaamiskerran jälkeen lapsi saa olla yhteydessä toiminnasta vastuussa olevaan aikuiseen, milloin tahansa, jos käsitellyt asiat alkavat vaivata mieltä. AVOIMUUS Yksi eettisesti väärä keino hallita lapsia on rajoittaa informaatiota, joka heille annetaan esimerkiksi heidän omista oikeuksistaan tai osallistumisen keinoista. Asiat pitää puhua auki, selittää ja tarkentaa, jotta työskentelyssä päästään eteenpäin. Aikuisen on hyvä kiinnittää huomiota käyttämiinsä sanoihin ja varmistaa, että lapsi ymmärtää, mistä aikuinen puhuu. Esimerkiksi mitä lyhenteet ja termit tarkoittavat, sekä mitkä lait, hallinnon säännöt ja toimintatavat ohjaavat päätöksentekoa. Nämä voivat olla välttämättömiä tietoja lapsille, jotta he pystyvät ottamaan asioihin kantaa ja peilaamaan lakeja ja säädöksiä omiin kokemuksiinsa. Kysymys on jaetusta asiantuntijuudesta. Samalla kun lapset jakavat omaa arvokasta kokemustietoaan, niin ammattilaisen tulee jakaa omaa asiantuntijuuttaan ja työkokemuksen tuomaa kokemustietoa yhteisen tekemisen tueksi. Osallistumisen reunaehtojen, eli mihin lapset voivat vaikuttaa ja missä heidän kanssaan tuotettua tietoa tullaan käsittelemään, tulee olla kaikkien tiedossa. On tärkeää tiedostaa, että yleensä toimitaan organisaatioissa, joissa on paljon erilaisia rajoitteita. On myös tehtävä näkyväksi, että osallistumisen reunaehdot ovat aikuisten asettamia ja ne näin ollen tuovat lasten osallistumiselle myös turvalliset puitteet. Lasten ja toiminnan kannalta on myös tärkeää, että reunaehdot perustellaan lapsille, ja että lapsilla olisi tarvittaessa mahdollisuus haastaa ne. VALLAN JA VASTUUN TIEDOSTAMINEN Ammattilainen joutuu ja pääsee yhteisessä kehittämistyössä kohtaamaan vanhat toimintatapansa jakaessaan tietoa lapsille. Vanhojen toimintatapojen kyseenalaistaminen mahdollistaa uudenlaisen oppimisen ja ammattitaidon kehittymisen. Kehittämis- ja vaikuttamistyössä jokainen osallistuja on vastuussa toiminnan sujuvuudesta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Siksi lasten osallistumisessa on tärkeää ymmärtää, että pelkkä lasten kuuleminen ilman, että sillä on merkitystä esimerkiksi organisaation toiminnan tai päätöksenteon kannalta, ei ole riittävää. Asiat pitää puhua auki, selittää ja tarkentaa, jotta työskentelyssä päästään eteenpäin. Aikuisen on hyvä kiinnittää huomiota käyttämiinsä sanoihin ja varmistaa, että lapsi ymmärtää, mistä aikuinen puhuu. Kun lapset pääsevät osallistumaan, heille annetaan myös samalla mandaatti toimia ja vaikuttaa asioihin. Tämä ei tarkoita, että asiat pitäisi päättää lasten mielipiteen mukaisesti, mutta lasten mielipiteen pitää voida vaikuttaa päätöksentekoon. Kun lapset pääsevät osallistumaan, heille annetaan myös samalla mandaatti toimia ja vaikuttaa asioihin. Tämä ei tarkoita, että asiat pitäisi päättää lasten mielipiteen mukaisesti, mutta lasten mielipiteen pitää voida vaikuttaa päätöksentekoon. Lapsi hyötyy siitä, jos hän pystyy näkemään laajasti omaan elämäänsä vaikuttaneet asiat ja liittämään ne yhteiskunnallisiin kysymyksiin. On tärkeää varata riittävästi aikaa tunteiden ja ajatusten purkamiseen, jotta huonot tai ikävät kokemukset eivät jää vaivaamaan lapsen mieltä. Yksi huono kokemus voi tuhota kymmenen hyvää.

Eettisyys lasten osallistumisessa ei ole mahdollista ilman resursseja, vaikka esimerkiksi kunnioittaminen ja avoimuus eivät maksa mitään. Kehittämis- ja vaikuttamistoiminta vaatii yleensä aina myös taloudellista panostusta esimerkiksi puitteisiin, ammattilaisten työaikaan ja toimintaan. ARVIOINTI Osallistumisen arviointi tulisi olla yhtenä laatukriteerinä kaikessa lasten ja nuorten kanssa tehtävässä työssä. Arvioinnissa ensisijaista on suhteuttaa se asetettuihin tavoitteisiin. Lasten osallistumisen arviointiin vaikuttaa se, minkälaisessa roolissa lapset ovat olleet. Lasten oma arviointi osallistumisestaan tai koko prosessista on tärkeää. Lapsilla tulisi olla mahdollisuus halutessaan antaa palautetta siitä, miten työskentely on sujunut. Lapset voivat arvioida esimerkiksi sitä, ovatko he saaneet tarpeeksi tietoa ja onko työskentely vastannut ennakko-odotuksia. Lasten kannalta on tärkeää, että arvioinnista saatuja tuloksia hyödynnetään toiminnan parantamiseksi. TOIMINTAA TUKEVAT RAKENTEET Osallistumisen rakenteet tarkoittavat esimerkiksi toiminnan kestoa, ryhmän kokoonpanoa, mandaattia tai työskentelytapaa. Rakenteilla luodaan puitteet osallistumisen mahdollistamiseksi, mutta niiden varaan ei voi laskea osallistumisen toteutumista. Rakenteiden tulee tukea toiminnan tavoitteita. Aina ei ole järkevää yrittää tavoittaa kaikkia lapsia, joskus pienempi edustuksellinen ryhmä voi toimia parhaiten. Toisinaan taas pitää erityisesti miettiä, miten tavoitetaan hiljaiset ja marginaaliin jäävät lapsiryhmät. Jos osallistumisen rakenteet on määritelty liian kapeasti, voi syntyä tilanne, jossa osa lapsista ei voi tai ei halua osallistua. Sen sijaan he voivat jäädä ulkopuolelle ja joko passivoitua täysin tai näyttäytyä häirikköinä pyrkiessään vaikuttamaan omilla vaihtoehtoisilla tavoillaan. Tällöin toimintaan osallistuvat vain muutenkin aktiiviset lapset. Tilanne voi johtaa esimerkiksi osallistuvien lasten kuormittumiseen ja osallistumattomien syrjään jäämiseen. Osallistumisen haasteena voi olla toiminta, joka vaatii lapsilta liikaa sellaisia taitoja, joita kaikilla lapsilla ei vielä ole. Esimerkiksi esiintymis-, kirjoitus- tai keskustelutaidot voivat olla tällaisia taitoja. YHTEISKUNNAN VOIMAVARAT Eettisyys lasten osallistumisessa ei ole mahdollista ilman resursseja, vaikka esimerkiksi kunnioittaminen ja avoimuus eivät maksa mitään. Kehittämis- ja vaikuttamistoiminta vaatii yleensä aina myös taloudellista panostusta esimerkiksi puitteisiin, ammattilaisten työaikaan ja toimintaan. Lapsella on oikeus saada käyttöönsä sellaiset resurssit, jotka tukevat hänen osallistumistaan. Eettiseksi ongelmaksi voi syntyä tilanne, jossa työntekijöillä ei ole tarpeeksi valtaa määrittää omaa työtään lasten osallistumista kannustavaan suuntaan, tai lasten parissa työskentelevät eivät saa omalta johdoltaan riittäviä resursseja lasten osallistumisen toteuttamiseksi. Resursseista vastaava johto kannattaa ottaa mukaan suunnittelemaan toimintaa, jotta se voi taata toiminnalle riittävät resurssit sekä sen, että tuotettu tieto hyödynnetään organisaatiossa. Jos johto ei ole sitoutunut projektiin, toiminta voi päättyä siihen, että hyvistä suunnitelmista ja lupauksista huolimatta toiminta joudutaan lopettamaan resurssien puuttuessa. 17