Selvitys huoltovarmuusorganisaation toiminnasta ja kehittämistarpeista Rauni Hagman 6.3.2015
1. Selvitystehtävä... 2 2. Huoltovarmuus ja huoltovarmuusorganisaatio... 2 Huoltovarmuus... 2 Huoltovarmuuden tavoitteet... 3 Huoltovarmuusorganisaatio... 3 3. Huoltovarmuusorganisaation historia... 4 Puolustustaloudellinen suunnittelukunta sekä sektorit ja poolit... 4 Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus huoltovarmuustyössä... 6 4. Nykyiset sektorit ja poolit... 7 Sektorit... 7 Poolit... 8 Rahoitus ja toimintasuunnitelmat... 9 Tavoitteiden asettaminen... 10 5. Keinoja yritystoiminnan varautumisen tukemiseen... 11 HUOVI... 11 SOPIVA... 11 6. Selvitys poolitoiminnan kehittämiseksi... 12 Arviot poolitoiminnasta... 12 Kehitysehdotukset... 13 7. Asiakastyytyväisyystutkimus... 14 8. Haastattelut... 15 Yleisnäkemys... 16 Sektorien ja poolien merkitys... 17 Sektorien ja poolien asema sekä työskentelytavat... 20 Sektorien ja poolien ohjaus... 22 HVK:n tarjoamat työkalut ja valmiusharjoitukset... 23 9. Johtopäätöksiä ja suosituksia... 24 Huoltovarmuusyhteistyön merkitys... 24 Sektorit ja poolit... 25 Huoltovarmuusorganisaation ohjausmalli... 26 HVK:n tarjoamat työkalut ja harjoitukset... 27 Läpinäkyvyyden lisääminen... 27 Yhteenveto... 28 1
1. Selvitystehtävä Huoltovarmuuskeskuksen toimeksiannosta olen selvittänyt huoltovarmuusorganisaation (sektorit ja poolit) toimintaa ja kehittämistarpeita. Arvioitavia kysymyksiä ovat mm. toimintaympäristön muutosten tuottamat haasteet huoltovarmuusorganisaatiolle, elinkeinoelämän, järjestöjen ja keskeisten yritysten odotukset poolityöskentelystä, organisaation todelliset ansiot huoltovarmuuden kehittämiseksi, poolitoiminnan todellinen lisäarvo yrityksille, sektorien ja poolien työn päällekkäisyys sekä aluetoiminnan rooli, yritysten sekä viranomaisten odotukset sekä kokemukset sektori- ja poolitoiminnasta. 2. Huoltovarmuus ja huoltovarmuusorganisaatio Huoltovarmuus Huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä sellaisten yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden sekä maapuolustuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa. Huoltovarmuus perustuu toimiviin markkinoihin ja kilpailukykyiseen talouteen. Markkinat eivät kuitenkaan välttämättä riitä ylläpitämään yhteiskunnan taloudellisia ja teknisiä perustoimintoja erilaisissa häiriö- ja poikkeusoloissa. Tämän vuoksi erilaisilla huoltovarmuustoimenpiteillä varaudutaan pitämään yhteiskunnan toiminnalle elintärkeitä toimintoja mahdollisimman lähellä normaalitilaa myös näissä olosuhteissa. Toimivat kansainväliset poliittiset, taloudelliset ja tekniset yhteydet ovat huoltovarmuuden perusta. Tämän lisäksi tarvitaan huoltovarmuudelle kriittisten organisaatioiden ja verkostojen toiminnan jatkuvuutta varmistavia toimenpiteitä sekä toimialakohtaisia huoltovarmuustoimia. Huoltovarmuustoimenpiteet toteutetaan yhteistyössä julkisen sektorin, elinkeinoelämän ja järjestöjen kesken siten, että markkinaehtoisesti tapahtuva ja sääntelyyn perustuva varautuminen sovitetaan yhteen. Huoltovarmuusorganisaatio käynnistää ja sovittaa yhteen yhteistyötä edellyttävät toimenpiteet ja järjestelyt. 2
Huoltovarmuuden tavoitteet Valtioneuvosto on antanut päätöksen huoltovarmuuden tavoitteista viimeksi 5.12.2013. Päätöksessä todetaan, että yhteiskunnan toimintakyvylle tärkeään infrastruktuuriin kuuluvat: energian tuotanto, siirto- ja jakeluverkko tieto- ja viestintäjärjestelmät, -verkot ja -palvelut finanssialan palvelut liikenne ja logistiikka vesihuolto infrastruktuurin rakentaminen ja kunnossapito jätehuolto erityistilanteissa Kriittiseen tuotantoon kuuluvat: elintarvikehuolto terveydenhuolto ja peruspalvelut teollisuus sotilaallista maanpuolustusta tukeva tuotanto ja palvelut Keskeisiä yhteiskunnan toimintakykyä vaarantavia uhkia ovat tieto- ja viestintäjärjestelmien sekä verkkojen häiriintyminen, energiansaannin keskeytyminen, väestön terveyden ja toimintakyvyn vakava häiriintyminen sekä luonnon- ja ympäristöonnettomuudet. Vakavimpana ulkoisena uhkana huoltovarmuudelle pidetään kriisitilannetta, jossa kansakunnan kyky tuottaa tai hankkia ulkomailta kriittisiä tuotteita ja palveluita on väliaikaisesti vaikeutunut. Huoltovarmuusorganisaatio Huoltovarmuuslain tarkoituksena on poikkeusolojen ja niihin verrattavissa olevien vakavien häiriöiden varalta turvata väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömät taloudelliset toiminnot ja niihin liittyvät tekniset järjestelmät. Huoltovarmuuden kehittäminen ja varautumistoimien yhteensovittaminen kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle. Ministeriöt kehittävät huoltovarmuutta omalla toimialallaan. Huoltovarmuuskeskus Huoltovarmuuskeskus (HVK) aloitti toimintansa 1.1.1993 tehtävänään kehittää ja ylläpitää huoltovarmuutta (Laki huoltovarmuuden turvaamisesta 1390/1992). Yhteen organisaatioon yhdistettiin puolustustaloudellisen suunnittelukunnan yhteydessä toiminut Puolustustalou- 3
den suunnittelukeskus sekä kauppa- ja teollisuusministeriössä hoidettu varmuusvarastorahasto. Viljan varmuusvarastointi siirtyi Valtion viljavarastolta HVK:lle v. 1995. HVK hoiti myös Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan sihteeristön tehtäviä. HVK:n tehtävänä on: kehittää julkishallinnon ja elinkeinoelämän yhteistoimintaa huoltovarmuusasioissa varmistaa huoltovarmuuden kannalta elintärkeiden teknisten järjestelmien toimivuus turvata välttämätön tavara- ja palvelutuotanto sekä sotilaallista maanpuolustusta tukeva tuotanto hoitaa velvoite- ja turvavarastointia ylläpitää valtion varmuusvarastoissa materiaaleja, jotka ovat välttämättömiä em. tavoitteiden saavuttamiseksi ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi. HVK:n toimintaorganisaation varsinaiset tulosalueet ovat perustuotanto-, energiahuolto- ja infrastruktuuriosastot. Lisäksi keskuksessa on hallinto-osasto sekä huoltovarmuussihteeristö (tulevaisuudessa suunnittelu- ja analyysiosasto), jolle kuuluvat mm. poolisihteerikokoukset ja poolien yhteistoiminta. Sektorit ja poolit Huoltovarmuuskeskuksen hallitus nimittää huoltovarmuuden eri aloja edustavia asiantuntijoita jäseniksi sektoreihin, joiden tehtävänä on arvioida huoltovarmuuden tilaa ja edistää viranomaisten ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä huoltovarmuusasioissa. HVK:n hallitus ohjaa sektoreiden ja poolien toimintaa sekä hyväksyy yhteistyöosapuolten kanssa tehtävät poolisopimukset. Huoltovarmuuskeskuksella, sektoreilla ja pooleilla on oikeus saada elinkeinonharjoittajilta sekä elinkeinoelämän järjestöiltä tietoa tuotantokapasiteetista, toimitiloista, henkilöstöresursseista sekä muista tekijöistä, jotka ovat välttämättömiä huoltovarmuuslaissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. 3. Huoltovarmuusorganisaation historia Puolustustaloudellinen suunnittelukunta sekä sektorit ja poolit Puolustustaloudellinen suunnittelukunta (PTS) asetettiin VN:n päätöksellä v. 1955. Mallina käytettiin vuosina 1929 1936 toiminutta taloudellista puolustusneuvostoa, jossa oli tuolloin 4
viisi jaostoa. Tavoitteena oli turvata maanpuolustuksen taloudelliset resurssit ja varmistaa väestön toimeentulon edellytykset. PTS jakautui alusta lähtien toiminnallisiin jaostoihin, joiden määrä kasvoi vähitellen. Suunnittelukunnan ensimmäiset jaostot olivat v. 1956 rahoitus-, työvoima-, kauppa- ja liikenne-, ravinto- sekä teollisuus- ja voimatalousjaosto. Vuonna 1960 astui voimaan laki puolustustaloudellisesta suunnittelukunnasta ja pooliorganisaatiota ryhdyttiin kehittämään sekä ensimmäiset harjoitukset pidettiin. Silloinen puolustusneuvosto hyväksyi pooliorganisaation v. 1960, tällöin pooleja oli kahdeksan. Kauppa- ja teollisuusministeriö ryhtyi tekemään sopimuksia poolien kanssa ja näin virallistettiin poolien asema PTSorganisaatiossa. Vuonna 1988 ministeri Pertti Salolaisen kirjeellä pyydettiin perushuollon kannalta keskeisiä yrityksiä nimeämään valmiuspäällikkö huolehtimaan toimipaikkakohtaisesta valmiussuunnittelusta. Samalla yritysten ja poolien välinen yhteistyö tiivistyi. Suunnittelukunta oli oikeudelliselta luonteeltaan komitean typpinen elin, joka kokosi yhteen elinkeinoelämän ja hallinnon asiantuntemuksen normaaliaikoina tehtävän valmiussuunnittelun ja poikkeusoloissa tarvittavan ohjauksen tueksi. PTS:n komiteaorganisaatio uudistettiin 2004 2008. Aikaisemmat jaostot ja toimikunnat korvattiin huoltovarmuuden eri lohkoja edustavilla sektoreilla. Sektoreita perustettiin aluksi viisi (energianhuolto, elintarvikehuolto, tietoyhteiskunta, terveydenhuolto ja kuljetuslogistiikka), finanssialan sektori asetettiin v. 2009 ja teollisuussektori 2011. Suunnittelukunnan hallituksena toimi keskusjaosto, joka ohjasi sektoreita ja pooleja, nimitti toimikuntien jäsenet, edusti valtiota poolisopimuksissa ja päätti varojen käytöstä. Huoltovarmuuden painopisteiden mukaisesti keskusjaosto asetti sektoreita, joiden tehtävänä oli seurata huoltovarmuuden tilaa toimialallaan, tuottaa valmiussuunnitelmia ja muita toimenpide-ehdotuksia sekä ohjata poolien toimintaa. PTS:n sektorin tehtävänä oli: määritellä tavoitteet oman alan pooleille sekä sovittaa yhteen ja seurata niiden toimintaa selvittää huoltovarmuuden kehittämiskohteita ja tehdä esityksiä huoltovarmuuden kehittämiseksi arvioida ja analysoida oman alansa uhkia ja huoltovarmuuden kehityssuuntia selvittää alansa kriittiset tuotanto- ja palveluketjut edistää oman alansa toimijoiden välistä yhteistyötä huoltovarmuusasioissa. Poolit ohjasivat toimialansa ja alan yritysten varautumissuunnittelua sekä toimivat viestikanavana viranomaisten ja yritysten välillä. Osa pooleista oli sektoreiden ohjauksessa ja osa raportoi suoraan keskusjaostolle. Poolin tehtävänä oli: huolehtia organisaationsa kehittämisestä ja ylläpitää toimistonsa valmiutta 5
määritellä sekä laatia poikkeusolojen toimintoja koskevat yleissuunnitelmat laatia ja ylläpitää toimialansa tärkeysluokitusta ohjata ja seurata alansa yritysten varautumista tehdä selvityksiä korvaavien toimintojen kehittämiseksi suunnitella yhteistyössä yritysten kanssa henkilöstön ja muiden voimavarojen käyttöä poikkeusoloissa tehdä selvityksiä ja esityksiä varmuus- ja turvavarastoinnin tarpeesta hankkia ja ylläpitää edustamiensa toimialojen toimintoja ja toimintaedellytyksiä koskevia tietoja ja järjestää alan valmiuden ylläpitämiseksi tarpeellisia harjoituksia sekä tiedotus- ja koulutustilaisuuksia ryhtyä tarvittaessa muihinkin erikseen sovittaviin tai tilanteen edellyttämiin toimenpiteisiin valmiuden kehittämiseksi. PTS ja elinkeinoelämän toimialajärjestöt tekivät poolisopimuksia poolien perustamisesta. Poolisopimuksen velvoitteista vastasi sen allekirjoittaja, yleensä ao. toimialajärjestö. Alan yritykset osallistuivat poolin järjestämään koulutukseen ja suunnittelutyöhön sekä laativat yrityksessään valmiussuunnitelmia poolin antamien ohjeiden mukaan. Poolisopimuksiin ei sisältynyt yrityksiä oikeudellisesti sitovia velvoitteita. Elinkeinoelämän organisaatioilla ei ollut velvollisuutta osallistua PTS:n toimintaan. Kuitenkin ensimmäisen tärkeysluokan toimipaikoilta edellytettiin valmiussuunnitelman laatimista. PTS:n ylläpitämään huoltovarmuuden kannalta kriittisten toimipaikkojen luetteloon kuului n. 2500 toimipaikkaa. Näistä 1200 toimipaikassa oli nimetty valmiuspäällikkö ja näiltä paikoilta edellytettiin valmiussuunnitelman ylläpitoa. Pooleja johti PTS:n keskusjaoston nimeämä poolitoimikunta. Pooli saattoi budjettinsa puitteissa perustaa jaostoja tai alueellisia organisaatioita. Motiiveiksi osallistua poolitoimintaan nähtiin valmiussuunnittelun hyödyllisyys yrityksen liiketoiminnan jatkuvuuden turvaamisen kannalta sekä yritysten mahdollisuus vaikuttaa huoltovarmuuden tavoitteiden asettamiseen PTS:n kautta. Julkinen-yksityinen kumppanuus koettiin joustavampana toimintatapana kuin yksityiskohtainen sääntely. Myös valmiussuunnittelun pitkät perinteet ja avainhenkilöiden omat arvot vaikuttivat. Valtion ja kuntien viranomaiset osallistuivat PTS:n työhön osana lakisääteisiä varautumisvelvoitteita sekä saadakseen toiminnallisen yhteyden alan yrityksiin. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus huoltovarmuustyössä Kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman Taloudellisen puolustusvalmiuden kehittämistoimikunnan mietinnössä v. 2006 on laajasti pohdittu huoltovarmuusorganisaation kehittämisvaihtoehtoja. Mietinnössä todetaan, että viranomaisten ja elinkeinoelämän välinen julkinen-yksityinen kumppanuus on moderni, tehokas ja kehittämisen arvoinen tapa hallita yh- 6
teiskunnan huoltovarmuusriskejä. Kumppanuusmallille asetettuja tavoitteita ovat toiminnallinen tehokkuus, johdettavuus, hyväksyttävyys, kumppanuusperiaatteen toteutuminen, valmius toimia kansainvälisesti, laillisuusvaatimukset, kustannustehokkuus ja yhteensopivuus yritysten riskienhallintaan. Toimikunta esitti, että puolustustaloudellisen suunnittelukunnan ja HVK:n päätöksentekoelimet sulautetaan uudeksi huoltovarmuusorganisaatioksi, jossa ylimpänä tasona toimii Huoltovarmuusneuvosto ja sen alaisuudessa HVK. Sektorit ja poolit säilyivät yhteistoimintaeliminä ennallaan. 4. Nykyiset sektorit ja poolit Vuoden 2008 voimaan tulleella huoltovarmuuslain muutoksella säilytettiin PTS:n toiminnan perustana ollut sektori- ja pooliorganisaatio sekä niiden tehtävät. Huoltovarmuusorganisaatio on asiantuntijaverkosto, jossa varautuminen muuttuviin uhkiin perustuu yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuusperiaatteeseen. Elinkeinonharjoittajien osallistuminen huoltovarmuustyöhön on edelleen yleensä vapaaehtoista lukuun ottamatta eräitä toimialoja kuten tietoliikenne, liikenne, energia, lääkevalmistus ja rahoitustoiminta, joissa varautuminen on lakisääteistä. Sektorit ja poolit toimivat HVK:n, viranomaisten sekä elinkeinoelämän yhteistyöeliminä komitean tapaan. Sektorit Sektorit ovat viranomaisten, alan järjestöjen, yritysten ja muiden merkittävimpien toimijoiden muodostamia laajoja, alakohtaisia yhteistoimintaorganisaatioita. Sektoreiden tehtävänä on arvioida huoltovarmuuden tilaa ja edistää viranomaisten ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä huoltovarmuutta koskevissa asioissa. HVK:n hallitus nimittää sektoreiden jäsenet. HVK:n 23.1.2015 päivitetyn työjärjestyksen mukaan huoltovarmuusorganisaatiossa toimivat seuraavat sektorit: tietoyhteiskunta-, kuljetuslogistiikka-, elintarvikehuolto-, energiahuolto-, terveydenhuolto-, finanssialan ja teollisuussektori. Sektori toimii itsenäisesti omalla toimialallaan HVK:n hallituksen asettamien tavoitteiden mukaisesti. Sektori pitää aktiivista yhteyttä muihin sektoreihin ja pooleihin. Sektoreiden tehtävänä on seurata, ohjata ja koordinoida oman alansa huoltovarmuuden kehittämistä. HVK:n hallitus nimittää sektorin esityksestä puheenjohtajan, sihteerin ja jäsenet. Sektori voi laatia itselleen toimintaohjeen, jonka HVK:n hallitus vahvistaa. 7
Sektorin tehtävänä on sovittaa yhteen ja seurata poolien toimintaa HVK:n hallituksen antamien tavoitteiden mukaisesti, selvittää huoltovarmuuden kehittämiskohteita ja tehdä esityksiä huoltovarmuuden kehittämiseksi, arvioida ja analysoida oman alansa uhkia ja huoltovarmuuden kehityssuuntia sekä edistää oman alansa toimijoiden välistä yhteistyötä huoltovarmuusasioissa. Sektorit näyttävät kokoontuvan keskimäärin kaksi kertaa vuodessa (v. 2013 2014). Kokouksissa käsitellään mm. ajankohtaisia asioita, huoltovarmuustavoitteiden soveltamista sektorin alalla, poolien toimintaa sekä sektorien kannalta tärkeitä erityisteemoja. Poolit Poolit perustetaan HVK:n ja elinkeinoelämän järjestöjen tai yritysten välisillä poolisopimuksilla. Poolien perustaminen tai lakkauttaminen käsitellään HVK:n hallituksessa. Poolit hoitavat operatiivista varautumista elinkeinoelämän johdolla sopimuksessa määritellyllä tavalla. Niiden tehtävänä on yhdessä alan yritysten kanssa seurata, selvittää, suunnitella ja valmistella toimenpiteitä omien alojensa huoltovarmuuden kehittämiseksi HVK:n hallituksen ja kyseisen sektorin ohjauksessa. Kaikkiaan pooliorganisaation eri toimielimissä toimii aluerakenteet huomioon ottaen noin 600 henkilöä. Elinkeinoelämä kytkeytyy toimintaan vuoden 2015 alusta lukien 21 poolisopimuksella (alkutuotanto-, elintarviketeollisuus-, kauppa- ja jakelu-, voimatalous-, öljy-, rahoitushuolto-, vakuutusalan, ilmakuljetus-, maakuljetus-, vesikuljetus-, kemian, metsä-, MIL-, muovi- ja kumi-, rakennus-, teknologia-, terveydenhuolto-, vesihuolto-, alue-, media- ja ICTpoolit). Huoltovarmuuskriittisiä yrityksiä on n. 1500. Poolien tehtävänä on poolisopimusten mukaan ohjata alansa yritysten varautumista, järjestää alansa varautumisen ylläpitämiseksi tarpeellisia harjoituksia sekä koulutus- ja tiedotustilaisuuksia, ylläpitää toimialansa huoltovarmuuskriittisten toimipaikkojen luetteloa ja siihen liittyviä tietoja, laatia selvityksiä ja tehdä esityksiä alansa valmiuden parantamiseksi, tukea viranomaisten vastuulla olevien poikkeusolojen suunnittelun ja toteutuksen valmistelua, hankkia ja ylläpitää edustamiensa toimialojen toimintoja ja toimintaedellytyksiä koskevia varautumisen kannalta tarpeellisia tietoja, huolehtia organisaationsa kehittämisestä, laatia vuosittain toiminta- ja taloussuunnitelma seuraavalle kalenterivuodelle ja ryhtyä tarvittaessa muihinkin erikseen sovittaviin tai tilanteen edellyttämiin toimenpiteisiin varautumisen kehittämiseksi. Poolien tulee myös pitää aktiivisesti yhteyttä alansa kannalta keskeisiin sektoreihin ja pooleihin varautumisjärjestelyjen yhteensovittamiseksi ja tarpeellisen tiedon vaihtamiseksi. Poolisopimuksen velvoitteista (ml. suunnittelu- ja hallintotehtävät) vastaa allekirjoittaja, joka on yleensä asianomainen toimialajärjestö. Päätoimiseksi katsottavia poolisihteerei- 8
tä/valmiuspäälliköitä (yli 50 % täysipäiväisestä työajasta käytetään poolin toimintaan) on yhteensä kuudessa poolissa (elintarviketeollisuus, ICT, media, maakuljetus, rakennus, öljy). ICTja mediapooleissa on täysipäiväisesti poolityöhön keskittyvä poolisihteeri. Kymmenen poolin poolisihteerit/valmiuspäälliköt toimivat tehtävissään sivutoimisesti. Poolin päättävänä elimenä on poolitoimikunta, johon HVK:n hallitus nimittää poolin esityksestä puheenjohtajan, sihteerin ja jäsenet. Poolitoimikunta valitaan toistaiseksi. Poolitoimikuntien kokouksia on vuosittain kahdesta kuuteen. Kaikista harvalukuisimmin näyttää kokoontuvan ilmakuljetuspooli (2 kokousta/vuosi) ja useimmin vakuutusalan pooli (6 kokousta/vuosi). Päätösten toimeenpanosta, tehtävien toteuttamisesta ja käytännön hoitamisesta vastaa poolin toimisto organisaatioineen. Pooli voi kutsua kokouksiinsa asiantuntijoita sekä perustaa ja lakkauttaa jaostoja, aluetoimikuntia ja työryhmiä siten kuin poolitoimikunta tarkemmin päättää. Poolisopimuksen voi irtisanoa kumpikin osapuoli, jos sopimuksen noudattaminen mm. huoltovarmuuden suunnittelun vuoksi muodostuu kohtuuttomaksi tai käy HVK:n kannalta tarpeettomaksi. Yritykset ottavat osaa poolin toimintaan osallistumalla yritys- ja toimipaikkakohtaiseen varautumiseen, osallistumalla poolin järjestämiin harjoituksiin ja koulutukseen, asettamalla tarpeen mukaan edustajansa poolin toimielimiin, antamalla toimintaansa koskevia tietoja poolissa tehtävää varautumista varten ja olemalla yhteistyössä tarpeen mukaan valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa. HVK käy poolien kanssa vuosittain tulosneuvottelut, joissa määritellään poolirahan suuruus, poolin budjetti sekä toiminta- ja taloussuunnitelma. Poolit päättävät varojen käytöstä huoltovarmuustyön käytännön toteutukseen budjettinsa puitteissa sekä vahvistamiensa sääntöjen mukaan. Rahoitus ja toimintasuunnitelmat HVK:n toimitusjohtaja voi myöntää sektorille määrärahan, jonka käytöstä sektori itse päättää. Elintarvikehuolto-, energia- ja terveydenhuoltosektoreiden toimintaa ei ole perinteisesti erityisesti rahoitettu HVK:n toimesta. Teollisuus-, logistiikka-, tietoyhteiskunta- ja finanssialan sektoreiden kuluja on rahoitettu vuosittain tarpeen mukaan korkeintaan 15 000 eurolla. HVK:n hallitus antaa koko huoltovarmuusorganisaatiota koskevat linjaukset lokakuussa (HA- SEPO-ohjausmalli). Poolit muodostavat hallituksen antamasta ja sektorinsa mahdollisesti tarkentamasta toimintalinjauksesta alustavan toimintasuunnitelman ja budjetin, joka toimii pohjana HVK:n ja poolin väliselle tuloskeskustelulle, mikä käydään marraskuun puoliväliin mennessä. Poolit toimittavat lopullisen toimintasuunnitelman sektorille ja HVK:lle marraskuun loppuun mennessä. Toimintasuunnitelmat ja budjetit tallennetaan HUOVI-portaaliin poolitoimikunnan sivuille. Toimintasuunnitelman ja budjetin täytyy määrittää vuotuiset tavoitteet sekä seuraavan vuoden toiminnan tulo- ja menoarvion. 9
HVK:n hallitus käsittelee lokakuussa HVK:n ja TEM:n välisen tulossopimuksen perusteet, jonka keskeinen osa on poolien toiminta. Pooli antaa HVK:lle ja sektorille toimintakertomuksen sekä HVK:lle poolirahatilityksen maaliskuussa. Toimintakertomuksessa kuvataan tiivistetysti poolin toiminta vuoden aikana sekä keskeiset tulokset samoin kuin poikkeamat tavoitteista ja budjetista. Lisäksi toimintakertomus sisältää tilannekuvaraportin, mikä lähetetään sektorille ja HVK:lle. Poolisihteerin tulee tehdä alansa huoltovarmuuskriittisten yritysten ja organisaatioiden kypsyysanalyysivastauksista toimialakohtaisen raportin. Poolitoiminnan yhteinen budjetti on vuodelle 2015 n. 2,3 milj. euroa. Yksittäisten poolien budjetit vaihtelevat varsin paljon. Suurimmat kulut olivat v. 2013 voimatalous-, öljy-, maakuljetus-, rakennus- ja ICT-pooleilla. Pienimmät ilmakuljetus- sekä tekstiili- ja jalkinepoolilla (lak.). Pooli vahvistaa taloussuunnitelmansa poolikokouksessa, minkä jälkeen rahoitus käydään läpi vuosittaisessa tuloskeskustelussa HVK:n kanssa. HVK:n osastojen johtajat vahvistavat poolien budjetit ja liittävät ne osastojensa kokonaisbudjettiin. Hallitus hyväksyy HVK:n kokonaisbudjetin. Tavoitteiden asettaminen HVK:n hallituksen hyväksymän menettelytapaohjeen mukaisesti hallitus tarkistaa huoltovarmuusorganisaation toimintalinjauksen vuosittain tunnistettujen ajankohtaisten huoltovarmuustarpeiden mukaisesti ja muodostaa toimintalinjaukset sektoreiden ja poolien toiminnalle seuraavaksi vuodeksi. Poolien ja sektoreiden yleistavoitteet vuodelle 2015 on määritelty linjauksessa 16.9.2014. Sen mukaan poolien ja sektoreiden tulee mm. analysoida huoltovarmuuden tavoitteista annettua VN:n tavoitepäätöstä oman toimialansa kannalta ja ryhtyä soveltamaan päätöstä omassa toiminnassaan erikseen annettavan ohjeistuksen mukaan sekä seurata Euroopan muuttuvaa turvallisuustilannetta ja sen vaikutuksia huoltovarmuuteen samoin kuin raportoida muutoksista HVK:lle. Poolien ja sektoreiden täytyy myös edistää kyberstrategian toimeenpanoa, tehostaa työskentelyään sitouttamalla yrityksiä toimintaansa ja etsiä yhteistyömahdollisuuksia muiden poolien kanssa. Poolin toimintasuunnitelmassa tulee mainita toimenpiteet huoltovarmuuskriittisten yritysten aktivoimiseksi ja poolin tulee tehostaa HUOVIportaalin käyttöä. Alan toimijoiden käytännön tarpeiden pitää ohjata poolin toimintaa. 10
5. Keinoja yritystoiminnan varautumisen tukemiseen HUOVI Elinkeinoelämän jatkuvuuden hallintaa tukee HUOVI-portaalin käyttöönotto huoltovarmuuskriittisissä yrityksissä ja pooliorganisaation piirissä. HUOVI-portaali on ennen kaikkea huoltovarmuusorganisaation yhteinen yhteyskanava. Portaali toimii organisaatio- ja yhteystietorekisterinä poolien, huoltovarmuuskriittisten toimijoiden sekä HVK:n välillä. Se sisältää ohjeita ja malleja yrityksille jatkuvuudenhallinnan kehittämisen tueksi. Lisäksi portaalilla edistetään tiedonvaihtoa HVK:n ja sen kanssa yhteistyössä toimivien sektoreiden ja poolien sekä yritysten välillä. Portaaliin voidaan luoda myös sähköisiä luottamuksellisia työskentely- ja yhteistoiminta-alueita. HUOVI-portaalin kautta välitetään alan toimijoille tietoja poolien ajankohtaisista asioista kuten seminaareista ja harjoituksista sekä tutkimuksista. Portaali sisältää huoltovarmuuskriittisille toimijoille suunnatun jatkuvuudenhallinnan työkalun (kypsyysanalyysi) sekä toimijaverkostojen häiriönhallintaa tukevan VARMA-työkalun. Kypsyysanalyysisovelluksen avulla huoltovarmuuskriittiset yritykset ja organisaatiot pystyvät itse arvioimaan omaa varautumisen tasoaan ja asettamaan sille kehittämistavoitteet. Toimialan vertailuraportin kautta yritys saa tiedon sijoittumisestaan omalla toimialalla, mikä tukee systemaattista jatkuvuudenhallinnan kehittämistä. Toimialoittain tehtyjen analyysien ja toimenpide-ehdotusten perusteella muodostetaan vuosittain HVK:ssa kansallinen huoltovarmuuden tilannekuva. Portaalin kautta organisaatiot voivat myös välittää VAP-varaukset puolustusvoimille. Portaaliin on luotu myös toiminnot sähkömarkkinalain mukaista varautumissuunnittelua ja sen valvontaa varten. Poolitoimikunnille on kehitetty portaaliin analyysityökalut toimintaympäristön arviointia ja poolitoiminnan kehittämistä varten. HUOVI-portaalin käyttöaktiivisuus on v. 2011 2013 tehdyn selvityksen mukaan ollut aktiivisinta voimatalouspoolissa (kypsyysanalyysin vastaamisaktiivisuus, rekisteröityneiden käyttäjien määrä, käynnit poolin HUOVI-sivuilla, yrityskäyttäjien kirjautumiskerrat). Vuonna 2012 portaaliin oli rekisteröitynyt 1700 käyttäjää. Vuoden 2015 alussa käyttäjiä oli n. 3000. SOPIVA HVK on yhdessä huoltovarmuusorganisaation kanssa kehittänyt uudentyyppisiä keinoja elinkeinoelämän toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi (Sopimusperusteinen varautuminen, ns. SOPIVA-hanke). Tavoitteena on liittää kaupallisiin yhteistoiminta- ja hankintasopimuksiin yhtenäiset jatkuvuudenhallinnan suositukset sekä sopia tavoitteiden todentamisesta ja resursoinnista sekä edelleen levittämisestä osapuolten toimintaverkostoihin. Menettely on tar- 11
koitus ulottaa mahdollisimman laajaan käyttöön huoltovarmuuden kannalta merkityksellisille toimialoille. Hankkeella pyritään kiinnittämään huomiota erilaisten toimijoiden muodostamien verkostojen toimintavarmuuden merkitykseen. Toimintavarmuutta kehitetään siten, että uusissa hankinta- tai yhteistyösopimuksissa edellytetään toiminnan jatkuvuudenhallintaa koskevien suositusten noudattamista kaikilta verkostoon kuuluvilta kumppaneilta: sekä varsinaisilta sopimuskumppaneilta että niiden alihankintayrityksiltä ja muilta verkostokumppaneilta. Mallisopimuslausekkeiden on tarkoitus helpottaa suositusten käyttöönottoa sopimuksissa. Toiminnan jatkuvuudenhallintaa koskevat suositukset otetaan varsinaisen sopimuksen liitteeksi. Sopimusmallien käytöstä yrityksissä ei ole HVK:ssa tilastoja. HVK on kartoittanut SOPIVA-suosituksiin liittyviä kypsyysanalyysivastauksia pooleittain. Poolien tilanteet vaihtelevat ja joillakin pooleilla näyttää olevan vielä kehitettävää SOPIVAsuositusten soveltamisen valmiudessa. Vastausprosentit vaihtelivat myös paljon pooleittain. 6. Selvitys poolitoiminnan kehittämiseksi Erikoistutkija Anna Mikkonen teki 29.6.2012 selvityksen, jonka tarkoituksena oli tunnistaa poolitoiminnan keskeisiä vahvuuksia ja kehittämiskohteita sekä esittää jatkotoimenpiteitä toiminnan kehittämiseksi. Aineisto koottiin haastattelemalla aktiivisesti poolitoiminnassa mukana olevia henkilöitä. Arviot poolitoiminnasta Poolitoiminnan keskeiset vahvuudet löytyivät haastattelujen perusteella toiminnan vapaaehtoispohjasta, yhteistoiminnan eri ulottuvuuksista sekä huoltovarmuustyössä tapahtuneesta paradigman muutoksesta. Rakenteellisena vahvuutena pidettiin sitä, että toiminnassa on mukana eri alojen yrityksiä, järjestöjä ja viranomaisia. Seminaarit, työpajat ja harjoitukset mahdollistavat paitsi verkostoitumisen myös eri toimijoiden yhteisen oppimisen sekä yhteisten asioiden käsittelemisen. Harjoitustoimintaa pidettiin haastatteluissa yhtenä parhaana yhteistyön muodoista. Paradigman muutos, jossa painotetaan organisaatioiden jatkuvuudenhallintaa, koettiin tarkoituksenmukaiseksi. Konkreettisia työkaluja tähän ovat HUOVI ja SOPIVA. HUOVIn tarjoamiin mahdollisuuksiin suhtauduttiin haastatteluissa myönteisesti, mutta sen kokonaisvaltainen hyödyntäminen oli jäänyt puolitiehen. Tärkeimpänä hyvän poolitoiminnan tunnuspiirteenä pidettiin huoltovarmuuskriittisten toimijoiden sitouttamista huoltovarmuustyöhön. Aktiivinen pooli pyrkii tunnistamaan merkittävät sidosryhmänsä sekä alaan vaikuttavat keskei- 12
set verkostot ja riippuvuudet. Informaatiota pidettiin poolien toiminnan tärkeimpänä arvona. Poolin pitäisi pystyä tunnistamaan omat ja sidosryhmiensä tiedontarpeet sekä hankkimaan suunnitelmallisesti toiminnan kehittämisen, päätöksenteon ja varautumisen kannalta tarvittavaa tietoa. Tieto tulisi myös muuttaa lisäarvoa tuottavaksi toiminnaksi. Toisaalta myös eri kohderyhmille olisi räätälöitävä soveltuvia ja heitä kiinnostavia viestejä. Huoltovarmuuteen liittyvien verkostojen ja riippuvuuksien tunnistaminen on vaikeaa ja kokonaiskuvan hahmottaminen on edelleen puutteellista. Suurimmassa osassa pooleja alan riskien tunnistaminen ei näytä olevan systemaattista, säännöllistä tai ennakoivaa toimintaa. Poolitoiminnassa on tyypillisesti mukana pieni aktiivinen joukko ja varsin paljon vastuuta kasaantuu poolisihteereille. Poolisihteerin aktiivisuudesta riippuu usein koko toiminnan ja yrityskentän aktiivisuus. Eri pooleissa onkin varsin vaihteleva aktiivisuuden taso. Poolit toimivat hyvin itsenäisesti ja tämän vuoksi tärkeäksi katsottiin toiminnan tavoitteellinen ja suunnitelmallinen kehittäminen sekä uusien toimintatapojen luominen. Poolien välisen yhteistyön lisäämistä pidettiin tarpeellisena, eikä se vielä toteudu toivotulla tavalla. Myös sektoreiden toimenkuvassa haetaan vielä sopivia muotoja ja tavoitetta. Huoltovarmuustyön kansainvälisestä ulottuvuudesta kaivattiin enemmän tietoa sekä yhteistoimintaa ja kokonaiskuvaan liittyvää ymmärrystä. Alueellinen yhteistyö kaipaa myös huomiota ja kuntien osallistumiseen tulisi miettiä sopivia vaihtoehtoja. Poolien ikiaikaista autonomiaa pidettiin sekä vahvuutena että heikkoutena. Haastatteluissa tuotiin esiin myös epäselvyydet poolitoiminnan tavoitteissa, arvioinnissa ja ohjauksessa, jota pidettiin toisinaan tempoilevana ja puutteellisena. Toiminnan arviointiin ei tuohon aikaan ollut selkeitä yhteismitallisia mittareita. Lisäksi operatiiviset tehtävät painottuvat eri pooleissa eri tavoin, mikä vaikeuttaa huoltovarmuusorganisaation kokonaisuuden hallintaa. Poolien jatkokehitys edellyttää toiminnan tavoitteiden ja seurannan terävöittämistä. Kaikille pooleille yleisinä tavoitteina tunnistettiin poikkeusoloihin varautumisen edistäminen häiriötilanteisiin varautuminen ja jatkuvuudenhallinnan edistäminen varautumiseen liittyvän verkostotietoisuuden edistäminen alan riskien ja toimintaympäristön muutosten seuranta Kehitysehdotukset Selvityksessä ehdotettiin tulostavoitteiden ja strategisten mittareiden käyttöönottoa. Selvityksen jälkeen poolitoimintaa on ryhdytty seuraamaan neljällä eri ulottuvuudella: kenttätoiminnan aktiivisuus, HUOVIn käyttöaste, asiakastyytyväisyys ja poolitoiminnan itsearviointi. Kenttätoiminnan aktiivisuus kuvastaa poolin järjestämien tilaisuuksien osallistujamääriä. HUOVIn käyttöaste kertoo, kuinka paljon HUOVIa keskimäärin käytetään poolin yritysten pii- 13
rissä, kuinka kattavalla osalla poolien yrityksistä on pääkäyttäjä HUOVIssa ja kuinka aktiivisesti HUOVIn kypsyysanalyysiin on vastattu eri aloilla. Asiakastyytyväisyys mittaa poolien yleisonnistumista sekä palveluntarjonnan toimivuutta. Poolitoiminnan laatua mittaa kypsyysanalyysi, joka on sovellus, jolla pooli voi arvioida omaa toimintaansa varautumisen edistämiseksi ja asettaa itselleen tavoitteita. Kypsyysarviossa otetaan huomioon poolitoiminnan yleiset tavoitteet sekä poolitoiminnan strategisten työkalujen HUOVIn ja SOPIVAn käytön edistäminen. Lisäksi selvityksessä tunnistettiin myös muita mahdollisuuksia poolitoiminnan kehittämiseksi ja tukemiseksi. Poolien resurssien keskittäminen ja poolien yhdistäminen voi jatkossa olla tarpeen. Tärkeänä pidettiin, että mahdollisimman moni poolisihteeri toimisi tehtävässään päätoimisesti ja rekrytointi hoidettaisiin suunnitelmallisesti. Lisäksi voitaisiin pohtia, tarvitaanko pooleissa myös mahdollisesti osa-aikaisia hallinnollisia avustajia. Poolisihteerin perehdyttäminen tulisi hoitaa paremmin hyödyntäen esim. yhtenäistä perehdytyspakettia. Perehdytystilaisuuksia voisi järjestää myös uusille toimikuntien, jaostojen, osastojen ja aluetoimikuntien jäsenille. Poolisihteerit olisi syytä kutsua säännöllisesti tiedotus- ja keskustelutilaisuuksiin ajankohtaisista yhteisistä teemoista. Heille pitäisi antaa lukuoikeudet muiden poolien yleisille HUOVI-sivuille sekä toimittaa kaikkien toimikuntien jäsentiedot. Toimijoiden välistä viestintää voitaisiin parantaa myös knowledge broker -henkilöllä, joka toimisi tiedonvälittäjänä eri poolien välillä. Selvityksessä pohdittiin myös, pitäisikö poolitoiminnalle luoda yhteinen visio, yhteisiä strategisia päämääriä sekä yhtenäisempi operatiivinen viitekehys, jonka puitteissa toimia. Valtioneuvoston tavoitepäätöksen perusteella pitäisi pooleille asettaa konkreettisia tehtävätavoitteita, joita tulisi seurata ja arvioida systemaattisesti tuloskeskusteluissa. Lisäksi esille tuotiin HVK:n rooli poolien viestinnän tukemisessa ja tilaisuuksien sekä kenttätyön toteutuksessa. Tähän pitäisi liittää palautteen anto- ja hallintatyökalut. Lisäksi pooleille voitaisiin luoda erillinen riskianalyysityökalu, jolla madallettaisiin toimikuntien kynnystä säännöllisen riskikartoituksen tekoon. HVK:n tutkimusstrategia kirkastaisi yhteiset tutkimusintressit ja kansainvälisen toiminnan strategia hahmottaisi kansainvälisen viitekehyksen. Alueellisen yhteistoiminnan tarpeista ja mahdollisuuksista olisi hyvä tehdä erillinen selvitys. 7. Asiakastyytyväisyystutkimus Poolien toiminnasta tehtiin v. 2013 asiakastyytyväisyyskysely, jossa arvioitavana oli mm. poolin toiminnan kiinnostavuus, poolin toiminnan tuottama lisäarvo yrityksille, yhteistyö poolin 14
ja yritysten välillä, poolin tarjoaman tiedon/työkalujen sovellettavuus ja poolin toiminnan aktiivisuuden riittävyys. Vastausprosentti oli varsin alhainen 24 %. Arviot poolien työn onnistumisesta vaihtelivat melko paljon pooleittain. Arvosanat saattoivat vaihdella skaalalla 1,64 (arviointiskaala 14). Poolien toiminnan aktiivisuuden riittävyys sekä poolin ja yritysten yhteistyön toimivuus saivat parhaita arvioita. 1) 1) Parhaimmat arviot poolin yleisonnistumisesta saivat joukkoviestintä (3,55), öljy (3,43), kauppa- ja jakelu (3,40) ja vakuutus (3,26). Alle arvosanan kolme olivat teknologia (2,92), tietoverkko (2,80) sekä tekstiili- ja jalkine (2,21). Seuraavien poolien toiminta koettiin kiinnostavimmiksi: kauppa- ja jakelu (3,50), öljy (3,43), vesikuljetus (3,40), vesihuolto (3,32), voimatalous (3,30), elektroniikka (3,29), graafinen (3,25) ja joukkoviestintä (3,25). Vähiten kiinnostavia olivat teknologia (2,96) sekä tekstiili- ja jalkine (2,67). Poolien tuottama lisäarvo oli korkeinta seuraavilla aloilla: öljy (3,57), vakuutus (3,50), joukkoviestintä (3,50), vesikuljetus (3,40), vesihuolto (3,36), kauppa- ja jakelu (3,33), terveydenhuolto (3,33), tietoverkko (3,33) ja voimatalous (3,33). Vähiten lisäarvoa tuottivat teknologia (2,82) sekä tekstiili- ja jalkine (2,00). Yhteistyö poolin ja yritysten välillä toimi parhaiten seuraavissa pooleissa: joukkoviestintä (3,75), öljy (3,57), kauppa- ja jakelu (3,50), rahoitus (3,50), muovi- ja kumi (3,33), vakuutus (3,30) ja elintarviketeollisuus (3,26). Huonoimpia arvosanoja saivat graafinen (2,75), tietoverkko (2,67) sekä tekstiili- ja jalkine (2,50). Arvosanojen yleinen taso oli alhaisin, kun kysyttiin poolin tarjoaman tiedon/ työkalujen sovellettavuutta. Yli arvosanan kolme ylsivät pooleista joukkoviestintä (3,50), vakuutus (3,20), öljy (3,14) ja elintarviketeollisuus (3,07). Alhaisin arvosana koski tekstiili- ja jalkinepoolia (1,67). Poolin toiminnan aktiivisuuden riittävyys sai hyviä arvioita. Onnistuneimmat poolit olivat rahoitus (4,00), joukkoviestintä (3,75), kauppa- ja jakelu (3,67), kemia (3,63), muovi- ja kumi (3,57) sekä metsä, graafinen ja rakennus (3,50). Huonoimmat arviot saivat tekstiili- ja jalkine (2,25) ja tietoverkko (2,17). 8. Haastattelut Selvitystehtävään liittyen näkemyksiään huoltovarmuusorganisaation merkityksestä ja toiminnan tarkoituksenmukaisuudesta kertoi kaikkiaan 29 henkilöä, jotka edustivat eri ministeriöitä ja viranomaisia, toimialajärjestöjä ja yrityksiä. Kyseiset henkilöt olivat mukana sektoreiden, poolien ja huoltovarmuusneuvoston toiminnassa taikka heidän työhönsä kuului muutoin Suomen turvallisuuden ja varautumisen suunnittelu. Tämän lisäksi kantansa huoltovarmuus- 15
organisaation työstä halusivat esittää finanssisektoria edustavien STTK:laisten liittojen yhteistyöryhmän edustajat. Yleisnäkemys Yleisesti suomalaista mallia, jossa varautuminen perustuu viranomaisten ja yritysten pitkälti vapaaehtoiseen yhteistyöhön, pidettiin edelleen järkevänä ja toimivana. Huoltovarmuusorganisaatio on älykäs ratkaisu, jolla varmistetaan nykyaikainen verkottunut yhteistyö yritysten ja julkisen sektorin toimijoiden välillä sekä pystytään osoittamaan tähän myös rahoitus. Jos pooliorganisaatiota ei olisi, Suomi olisi tuuliajolla. Monilla sektoreilla varautumisvelvoitteet perustuvat myös erityislakeihin. Tällöin hallinnonalan vastuuviranomainen voisi hyvin organisoida yritysten kanssa tehtävän yhteistyön myös oman alansa sisällä, eikä HVK:n toimintapuitteita tarvittaisi. Haastatteluissa tuotiin lisäksi esiin, että jos vapaaehtoisia yhteistyömuotoja ei pidetä toimivina, varautumisen organisointi voidaan hoitaa myös yksityiskohtaisemmalla säädösohjauksella. Toisaalta nähtiin, että nykymallilla juuri vältetään säädösohjauksen lisääntyminen, mikä on yritysten mielestä hyvä asia. Regulaatio-ohjausta ja hallinnon pakko-ohjausta ei kaivata. Toimialaviranomaisen näkökulma voi olla liian suppea ja yrityksiä käskyttävä. Toimintaa ohjaavia viranomaisia saattaa myös olla monia, mikä voi aiheuttaa yritysten toimintaan sekavia normeja ja ohjauksen päällekkäisyyttä. HVK on juuri oikea laaja-alainen taho organisoimaan yritysten ja viranomaisten välistä yhteistyötä. Huoltovarmuustyön paradigman muutos yhteiskunnan ja yritysten toiminnan jatkuvuuden varmistamiseen on oikea lähestymistapa ja tuo konkreettisia hyötyjä. Jatkuvuudenhallinta tai toimintavarmuuden varmistaminen tuovat käsitteinä varautumisen olennaiseksi osaksi yritysten arkipäivää. Yritysten ja toimintojen globalisoituminen vaikuttaa merkittävästi myös yhteiskunnan kykyyn huolehtia kansallisesta varautumisesta. Ylikansalliset toiminnot ja hyödykkeiden tuotannon siirtyminen Suomen rajojen ulkopuolelle muuttavat perinteisiä toimintamalleja ja kaventavat kansallisten ratkaisujen alaa. Varastovarautumisesta täytyy päästä prosessivarautumiseen. Toiminnan painopisteenä pitäisi olla huoltovarmuuskriittisten palveluiden sekä arvoketjujen tunnistaminen ja määrittely, eikä enää huoltovarmuuskriittisten yritysten luettelointi. Siilomaisesta varautumisesta täytyy siirtyä verkottuneeseen horisontaaliseen toimintamalliin. Huoltovarmuuden uhat ovat toimintaprosesseissa ja niiden heikoimmissa lenkeissä. Huoltovarmuuspäätöksen perusteita on syytä pohtia uudelleen Venäjän muuttuneen tilanteen takia. HVK ja huoltovarmuusorganisaatio voisivat olla mukana myös käynnistämässä ja toteuttamassa kattavaa suomalaisen yhteiskunnan riskianalyysiä. 16
Sektorien ja poolien merkitys Käsitykset huoltovarmuusorganisaation merkityksestä nykypäivänä vaihtelivat kuitenkin voimakkaasti vastaajien kesken. Se, että Suomen huoltovarmuutta ja varautumista pohditaan nykymallin mukaisessa organisaatiossa, pidettiin toisaalta sekä erittäin onnistuneena että täysin aikansa eläneenä ratkaisuna. Näkemykset poikkesivat merkittävästi toisistaan toimialakohtaisesti. Positiivisimmin nykymalliin suhtautuivat energia- ja terveydenhuolto- sekä elintarvikesektorit. Tietyillä sektoreilla taas katsottiin, että koko huoltovarmuusorganisaation voisi nykymuodossaan lakkauttaa saman tien, eikä Suomen varautuminen siitä millään lailla kärsisi. Myönteiset näkemykset Positiivisesti suhtautuvat vastaajat katsoivat, että nykymallin mukainen yhteistyö tuo selkeää lisäarvoa sekä yhteiskunnalle että yrityksille. Huoltovarmuuskeskus on sopivan neutraali taho, joka voi saada luontevasti yhteydet yrityksiin ja tarjota näille puolueettomat yhteistyöfoorumit. Muutoin yritykset eivät esim. kilpailulainsäädännöstä johtuvista syistä voisi olla tekemisissä toistensa kanssa ainakaan nykylaajuudessa. Yritykset haluavat osallistua toimintaan, kun saavat siitä konkreettista hyötyä. Tämä hyöty on viranomaisten antamat tilannekuvatiedot ja alan yritysten keskinäinen tietojenvaihto häiriötilanteista sekä niiden vaatimista ratkaisuista. Keskeiset toimijat tuottavat myös kukin täydennystä yleiseen tilannekuvaan. HVK:lta tiedot kulkeutuvat poolien kautta yrityksiin ja myös toisin päin. Kokouksissa yksittäiset yritysintressit jäävät syrjään ja osallistujat pohtivat aidosti Suomen kokonaisedun mukaisia ratakisuja. Vastuullinen ajattelu on vahvaa ja poolitoiminta vielä vahvistaa sitä. Maanpuolustustahto on myös useimmissa yrityksissä voimakas ja toimijat haluavat pitää huolta Suomen varautumisesta erilaisiin uhkiin. Isojenkin yritysten toimitusjohtajat haluavat käyttää aikansa mm. päivän mittaisiin pooliharjoituksiin ja erilaiseen pooliyhteistyöhön. Poolikokouksissa asiantuntijat myös tutustuvat kollegoihin muissa yrityksissä ja muodostavat vertaisverkostoja. Erityisasiantuntijat voivat omissa yrityksissään olla varsin yksin. Mitä enemmän yhteistyössä käsitellään ajan hermolla olevia kysymyksiä, sitä suurempi on yritysten kiinnostus ja osallistumisaktiviteetti. Poolitoiminta tuo myös alalle yleistä uskottavuutta. Huoltovarmuuskeskuksen tarjoama sateenvarjo viranomaisten ja yritysten välisille tapaamisille voi olla myös poliittisesti neutraali lähtökohta. Erityisesti valmiusharjoituksissa on myös nähty suuri hyöty siinä, että viranomaiset ovat mukana yritysten rinnalla testaamassa käytännön toimintamalleja ja toisaalta varmistamassa tarvittavia erityisvaltuuksia. Varautumisen käytännön organisointi täytyisi ainakin tietyillä aloilla joka tapauksessa hoitaa jotenkin ja nykymallinen yhteistyö nähdään kaikista toimivimmaksi sekä kustannustehokkaimmaksi tavaksi. 17
Jotkut viranomaiset katsovat myös saavansa huoltovarmuusorganisaation puitteissa sellaisia yrityskontakteja, joita eivät muutoin saisi. Lakisääteinen varautuminen on myös tuotu konkreettisesti mukaan pooliyhteistyöhön, mikä tuottaa toimivia käytännön ratkaisuja. Toisaalta myös yritykset katsoivat, että ilman poolitoimintaa he eivät koskaan tapaisi kaikkia tärkeitä viranomaistoimijoita tai alan tutkijoita. Yritysten viestit välittyvät viranomaisille luontevasti pooliyhteistyön kautta. Poolin puitteissa voidaan myös tuottaa lausuntoja viranomaisten valmistelussa olevista hankkeista esim. varastointivelvoitteiden toteutuksesta. Toisaalta, jos alan erityisviranomainen on poolin puheenjohtaja, tämä voi johtaa siihen, että kokouksessa käsitellään vain viranomaisen omaa agendaa, eikä välttämättä aidosti kuunnella yrityksiä eikä anneta mahdollisuutta yritysten kokemusten ja ratkaisujen jakamiseen. Kuitenkin viranomaisen edustaja saattaa olla myös sopivan neutraali ulkopuolinen taho poolitoimintaa vetämään. Pooliyhteistyössä pitäisi olla enemmän markkinalähtöisyyttä ja myös mahdollisuutta innovointiin. Kaiken kaikkiaan operatiivisen toiminnan rinnalla täytyy olla myös vahva kehittävä ote. Jos varautumisen organisointi jäisi yksinomaan esim. toimialajärjestön vastuulle, toiminnan painopiste olisi vain järjestön omien jäsenten etujen suojaamisessa ja lobbaamisessa. Pooleissa kuitenkin katsotaan laajemmin verkostomaisten toimintoketjujen kokonaisuutta ja yhteiskunnan etua. Sinänsä toimialajärjestöjen rooli on poolitoiminnassa merkittävä ja yrityksiä selkeästi aktivoiva. Pooleissa tehdään tärkeitä alakohtaisia selvityksiä varautumisen käytännön ratkaisuista, joita ei muutoin ehkä toteutettaisi. Poolit tekevät myös esityksiä toimenpiteiksi, joilla parannetaan Suomen varautumista. MIL-pooli ehdotti, että varaosavarastot siirrettäisiin HVK:n taseeseen ja pohjoismaista varautumisyhteistyötä tehostettaisiin valtiosopimuksin. Tällä lailla saataisiin enemmän varastokiertoa ja tehokkaampaa varaosahallintaa. Kriittisiä käsityksiä Vastaajat, jotka pitivät sektori- ja pooliorganisaatiota aikansa eläneenä, katsoivat mallin kaipaavan perusteellisen uudelleen tarkastelun. Yritykset eivät näiden näkemysten mukaan katso saavansa pooli- tai sektoriyhteistyötä mitään lisäarvoa ja ovat mukana vain sen takia, että tämä kuuluu suomalaisen establishmentin toimintatapoihin. Foorumeissa on hyvä näkyä yritysten nimi ja sillä voidaan saada jotain lisäarvoa liikesuhteissa. Se, että eri pooleihin ja sektoreihin haalitaan yrityksiä lähinnä edustavuuden perusteella, lässäyttää koko yhteistyön. Joissakin pooleissa katsotaan vallitsevan täydellisen pysähtyneisyyden tilan. Jotkut vastaajat luonnehtivat huoltovarmuusorganisaatiota kummalliseksi reliikiksi. Pahimmillaan sektori- tai poolitoiminta on perusbyrokratian pyörittämistä määrätyllä minimitasolla. Erityisesti kansainvälisten yritysten Suomen maajohtajien on vaikea perustella huoltovarmuusyhteistyötä ja siihen suuntautuvaa yrityksen ajankäyttöä pääkonttoreilleen. Isoissa mo- 18
nikansallisissa konserneissa työntekijöiden edellytetään ajattelevan vain ja ainoastaan konsernin sekä yrityksen etua. Kansallisten intressien vaalimista ei pidetä suotavana. Mikäli yritykset halutaan saada innostumaan huoltovarmuusorganisaation toiminnasta, pitäisi ensin kirkastaa, mitä varten kokouksissa istutaan. Jos HVK:n organisoimaa public private partnership -mallia halutaan jatkossa jatkaa, täytyy ensin kriittisesti tarkastella, millä toimialoilla siitä on todellista hyötyä ja miten toiminta organisoidaan käytännönläheisemmällä tavalla kuin myös pienemmällä porukalla. Aidosti huoltovarmuuskriittisten yritysten tunnistaminen ei vielä toimi riittävän hyvin. Se, että poolit ja sektorit kootaan tavoitteena saada vain mahdollisimman edustava osallistujajoukko, ei tuo todellisuudessa mitään lisäarvoa kenellekään. Kommenttina tuotiin jopa esiin, että yritykset saadaan aidosti kiinnostumaan huoltovarmuusyhteistyöstä vain, jos HVK rahoittaa joitain yritysten infrastruktuurihankkeita. HVK:n rahoitusta pitäisi kanavoida enemmän yhteiskunnan häiriöttömän toiminnan takaamisen vaatimiin varajärjestelyihin. Joka tapauksessa pooliyhteistyölle pitäisi löytää mahdollisimman konkreettinen tavoite, jonka myös yritykset tunnistavat. Huoltovarmuuskeskus on käpertynyt liikaa itseensä ja suuntautunut lähinnä viranomaisyhteistyöhön. Yritykset eivät ole HVK:n toiminnan keskiössä, eikä HVK:n edustajilla myöskään ole kiinnostusta yritysten organisoimiin tapahtumiin. Mikäli huoltovarmuusorganisaatiota ei olisi, yrityksille ei monien yritysvastaajien mielestä tästä koituisi merkittävää haittaa. Isot yritykset varautuisivat joka tapauksessa erilaisiin uhkatilanteisiin riskikartoituksilla ja jatkuvuussuunnittelulla. PK-yritykset sen sijaan saavat yleensä konkreettista hyötyä huoltovarmuusorganisaation yhteistapaamisista ja HVK:n kehittämien työkalujen käytöstä. Eri etujärjestöissä on myös varautumisryhmiä ja varautumisen ammattilaisia, jotka voisivat vastata poolitehtävistä. Tällöin jäisi kuitenkin puuttumaan tärkeä ja olennainen yhteys viranomaisiin. Viranomaiset voisivat hoitaa kokonaisturvallisuuteen ja varautumiseen liittyvän yritysyhteistyön suoraan hallinnonaloittain. Tämä lisäisi tehokkuutta ja säästäisi yhteiskunnan varoja. Jotkut vastaajat myös katsoivat, että jos alan sektoriministeriö järjestäisi yhteistyön suoraan yritysten kanssa, tämä voisi merkittävästi jäntevöittää ja raikastaa yhteistyötä. Ministeriöllä on yleensä suorempi yhteys valtakunnalliseen päätöksentekoon ja ajantasaisemmat tiedot. Suomen kokonaisturvallisuuden järjestämisen ei katsottu linkittyvän huoltovarmuusorganisaation toimintaan kovinkaan läheisesti. Huoltovarmuusorganisaation ohjaus pitäisi joidenkin vastaajien mukaan yhdistää paljon kiinteämmin turvallisuuskomiteaan. Silloin pitäisi kuitenkin miettiä sitä, pitäisikö turvallisuuskomitean kuulua esim. Valtioneuvoston kanslian yhteyteen ja komiteassa olla myös elinkeinoelämän edustajia. Vanhat valtapelit pitäisi kuitenkin hylätä ja miettiä toimintaa Suomen kokonaisedun ja nykyisten uhkakuvien kannalta. Tällä hetkellä hallinnon valmistautumisessa erilaisiin turvallisuusuhkiin viimeisenä tulee mieleen 19