VANKILAOPETUS SUOMESSA 2011

Etunimi Sukunimi VANKILAOPETUS SUOMESSA 2011 Tässä on julkaisun otsikon mahdollinen alaotsikko tasaus vasemmalle Raportit ja selvitykset 2012:2

Opetushallitus ja tekijät Raportit ja selvitykset 2012:2 ISBN 978-952-13-5044-3 (nid.) ISBN 978-952-13-5045-0 (pdf) ISSN-L 1798-8918 ISSN 1798-8918 (painettu) ISSN 1798-8926 (verkkojulkaisu) Taitto: Edita Prima Oy/Timo Päivärinta/PSWFolders Oy www.oph.fi/julkaisut Painopaikka: Juvenes Print Tampereen Yliopistopaino Oy

SISÄLTÖ 1 Johdanto...5 2 Vankilaopetuksen tavoitteet ja kehittämishaasteet aiempien selvitysten mukaan...6 3 Aiempien selvitysten tuloksia vankien koulutuksesta...8 3.1 Alhainen koulutustaso... 8 3.2 Puutteelliset valmiudet ja oppimisvaikeudet yleisiä... 9 4 Toimintaympäristön kuvaus...11 4.1 Vankeinhoito-organisaatio... 11 4.2 Vankien oikeus koulutukseen... 13 5 Yleistä ammatillisesta koulutuksesta...16 5.1 Ammatillinen peruskoulutus... 16 5.2 Ammatillinen lisäkoulutus... 16 5.3 Oppisopimuskoulutus... 16 6 Selvitystehtävän tavoitteet ja toteutus...17 6.1 Tavoitteet ja aihealueet... 17 6.2 Selvitystehtävän toteuttaminen... 17 6.2.1 Kysely koulutuksen järjestäjille... 18 6.2.2 Vankilahenkilöstön haastattelut... 19 6.2.3 Kysely vankeusrangaistustaan suorittaville vangeille... 20 7 Kyselyyn vastanneet vangit...22 7.1 Vastanneiden ikäjakauma ja vankeusaika... 22 7.2 Kyselyyn vastanneiden vankien koulutustausta... 23 7.3 Vastanneiden vankien työkokemus ja työhön liittyvät odotukset... 25 7.4 Vankien opiskelumotiivit... 26 8 Koulutuksen järjestäjät...29 9 Koulutustarjonta vankilassa...31 9.1 Koulutustarjonta haastatellun henkilöstön näkökulmasta... 33 9.2 Koulutustarjonta vangin näkökulmasta... 33 10 Opiskelijamäärät vankiloissa...37 11 Mihin koulutuksen järjestäminen vankilassa perustuu?...40 12 Opetuksen toteuttaminen vankilassa...43 12.1 Henkilökohtaiset opetussuunnitelmat... 43 12.2 Rangaistusajan suunnitelman ja henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman yhteensovittaminen... 43 12.3 Erityisen tuen tarve ja toimenpiteet... 44 12.4 Opetushenkilöstön pätevyys ja opetusmenetelmät... 47 12.5 Vankila oppimisympäristönä... 49 13 Yhteistyö vankilan ja koulutuksen järjestäjien kesken...54 13.1 Yhteistyö koulutuksen järjestäjien välillä... 54 13.2 Yhteistyö vankilan ja koulutuksen järjestäjän välillä... 55 14 Rahoitus...57

15 Kriittiset kohdat ja kehittämisehdotukset...59 16 Pohdintaa...61 Käytetyt lähteet...64 Liitteet...65 Liite 1. Kyselylomakkeet 1.1. Kysymykset vankilaopetuksesta koulutuksen järjestäjille (suomenkielinen)... 65 1.2. Kysymykset vankilaopetuksesta vankilan henkilöstölle... 71 1.3. Kysymykset vankilaopetuksesta vankeusrangaistustaan suorittaville vangeille... 76 Liite 2. Ryhmätöiden tulokset Vankilaopetuspäivillä 23.-24.11.2011, Kiipulan ammattiopisto... 82 4

1 Johdanto Vankilaopetus Suomessa 2011 selvitystehtävän on toteuttanut Ammattiopisto Luovi yhdessä muiden ammatillisten erityisoppilaitosten kanssa. Selvitystehtävä toteutettiin vuoden 2011 aikana Opetushallituksen toimeksiannosta. Selvitystehtävän työryhmään kuuluivat aikuiskoulutusjohtaja Anja Kallio-Koski ja koulutuspäällikkö Jouni Kukkonen Ammattiopisto Luovista, kehitysjohtaja Liisa Metsola Keskuspuiston ammattiopistosta, rehtori Arja Kilpeläinen Bovallius-ammattiopistosta, opettaja Kaija Kekola Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksesta (30.6.2011 asti), koulutusjohtaja Tiina Mäki-Gaetz Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksesta (1.8.2011) alkaen sekä työryhmän johtaja Anne Lehtonen Kiipulan ammattiopistosta. Annetun tehtävän tavoitteena oli selvittää, miten vankilaopetusta Suomessa toteutettiin vuonna 2011. Millaista koulutusta järjestetään, miten koulutusten toteutukset vaihtelevat eri vankiloissa ja eri rikosseuraamusalueilla sekä miten koulutusyhteistyö vankiloiden ja oppilaitosten välillä sekä oppilaitosten kesken on toteutunut. Ammatillisen koulutuksen toteutuksen lisäksi raportissa esitellään yleissivistävän koulutuksen toteutusta sekä vapaan sivistystyön koulutuksen toteutusta. Keskeinen kysymys on, miten vankilassa järjestetty koulutus vastaa vankien tarpeisiin ja mitä hyötyä koulutuksesta on heille vapautumisen jälkeen. Huolimatta tutkimuksista ja selvityksistä, joita vankilaopetuksesta ja vankilassa kouluttautumisesta on tehty, oli silti tarvetta uuteen selvitykseen. Tämän selvityksen erityispiirteinä voidaan pitää sitä, että kysymyksiin vastasivat sekä koulutuksen järjestäjät, vankeinhoidon edustajat että itse vangit. Vastaajaryhmille suunnattiin osin samoja kysymyksiä, jolloin saatiin samaan kysymykseen vastaukset eri äänillä. Avoimiin kysymyksiin vastattiin kiitettävän runsaasti, ja vaikka käsittely olikin työlästä, antavat ne kuitenkin hyvän kokonaiskäsityksen eri tahojen mielipiteistä. Kokonaiskuvan saaminen vankilaopetuksen laajuudesta ja sisällöistä on tärkeää, koska vankilaopetuksen järjestäminen on pitkään pohjautunut koulutuksen järjestäjien omaan kiinnostukseen ja perinteisiin sekä keskinäisiin (kahdenvälisiin) sopimuksiin vankilaviranomaisten kanssa. Vaikka kyse on erittäin vaativasta koulutuksen järjestämisen tavasta ja kohderyhmästä, on toimintaa ohjattu ja seurattu pääosin vain normaalin koulutuksen järjestämiseen liittyvien menettelyjen kautta. Tehdyn selvitystyön perusteella on hyvä mahdollisuus tarkastella aiempien strategioiden ja toimenpideohjelmien toteutumista ja laatia päivitykset niiltä osin kuin on tarvetta uudelle strategiakaudelle. 5

2 Vankilaopetuksen tavoitteet ja kehittämishaasteet aiempien selvitysten mukaan Vankilaopetuksen järjestämisestä on tehty 2000 -luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa useita selvityksiä ja tutkimuksia. Näiden perusteella on annettu suosituksia vankilaopetuksen kehittämiseksi. Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa jäsenvaltioille Euroopan vankilasäännöistä (Rec 2006) 2 ohjeistetaan vankilaopetuksen tarjontaan liittyen muun muassa, että jokaisen vankilan on pyrittävä tarjoamaan kaikille vangeille mahdollisuus päästä koulutusohjelmiin, jotka ovat mahdollisimman kattavia ja täyttävät heidän yksilölliset tarpeensa ottaen samalla huomioon heidän toiveensa. Vangit, joilla on puutteelliset perustaidot, puuttuva ammatillinen koulutus, erityistarpeita tai jotka ovat nuoria, ovat erityisasemassa. Lisäksi koulutuksella on oltava sama asema kuin työllä, eivätkä vangit saa olla epäedullisessa asemassa taloudellisesti tai muutenkaan, kun he osallistuvat koulutukseen. Kaikkia vankeja on rohkaistava osallistumaan koulutusohjelmiin. Opetushallituksen Vankien ammatillista koulutusta koskevan selvitystyön (2006) mukaan laadittiin vankilaopetukselle kaikkiaan 22 kehittämisehdotusta. Ehdotuksissa painotettiin siirtymistä koordinoidumpaan ja keskitetympään toimintaan koulutuksen järjestämisessä. Yhteistyötä eri tahojen kesken olisi tarpeen tiivistää ja kaikille ammatillisen koulutuksen järjestäjille suunnattua tiedotusta vankilaopetuksen tarpeista tehostaa. Henkilökohtaisia opetussuunnitelmia tulee laatia ja toteuttaa, tarjontaa monipuolistaa ja laajentaa ja tutkinnon osien toteuttamista koko tutkinnon sijaan lisätä. Näyttötutkintojen suorittamista vankilaympäristössä tulisi mahdollistaa enemmän ja oppisopimuskoulutusta suosia. Tilastointia tulisi yhtenäistää ja kustannusten jakautuminen opetushallinnon ja vankilahallinnon kesken tulisi selkeyttää. Vankien ammatillisen koulutuksen kehittämisen toimenpidesuunnitelma valmistui opetusministeriön työryhmämuistiona vuonna 2008. Sen pohjana oli selvitystyö vuodelta 2006. Toimenpidesuunnitelma sisälsi kehittämistavoitteita myös vankien ammatilliselle koulutukselle vuoden 2007 loppupuolella hyväksytyn, vuosille 2007-2012 laaditun Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaisesti. Toimenpidesuunnitelmassa nostettiin kehittämiskohteiksi yhteistyö ja koordinointi, henkilöstön kehittäminen, ammatillisen koulutuksen tarjonta, opetus ja oppimisen tukeminen, ammatillisen koulutuksen rahoituksen selvittäminen ja tilastoinnin kehittäminen. Jokaiselle alakohteelle määriteltiin varsin selkeät ja yksityiskohtaiset tavoitteet, toimenpiteet ja vastuutahot, aikataulu ja tarvittava resurssi. Esimerkiksi koulutuksen järjestäjien kesken tavoitteeksi asetettiin yhteistyöverkosto, jonka jäsenet kokoontuvat vuosittain ja sopivat keskinäisestä työnjaosta vankilaopetuksen järjestämisessä ja kehittämisessä. Opetushallinnon tehtävänä on ohjata ja kannustaa vankilaopetuksen järjestämiseen informaatioohjauksen kautta ja järjestämällä vuosittain neuvottelu- tai kehittämispäivät. Vuodesta 2009 lähtien koulutuksen järjestäjät ovat tavanneet vuosittain säännöllisesti. Neuvottelupäivät rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämisrahalla. 6

Vuoden 2008 alussa julkaistiin myös rikosseuraamusviraston ja opetushallinnon välisenä yhteistyönä laadittu Vankilaopetuksen strategia vuosille 2008-2012. Strategiassa todetaan, että koulutus on yksi keskeisimmistä keinoista, kun pyritään edistämään vangin sijoittumista yhteiskuntaan vapautumisen jälkeen. Koulutus sisältyy vankilassa järjestettävään toimintaan, ja vanki voi osallistua koulutukseen joko vankilassa tai opintoluvan ehtojen täyttyessä sen ulkopuolella. Vankien opetuksen tulee vastata yleisessä koulutusjärjestelmässä annettavaa opetusta. Vankilaopetuksen strategian keskeiset tavoitteet vuoteen 2012 mennessä oli asetettu seuraavasti: 1. Vankiloiden koulutustarjonta vastaa vankien tarpeisiin monipuolisesti ja on keskitetysti suunniteltua. 2. Vankien oppimisvalmiudet ja erityisen tuen tarpeet huomioidaan opetusta suunniteltaessa ja järjestettäessä. 3. Vangeille annetaan riittävästi tietoa opiskelusta ja opiskelumahdollisuuksista vankeusaikana ja heitä rohkaistaan opiskelemaan. 4. Vangeille järjestetään opetusta yksilöllisten tarpeiden mukaisesti ja rangaistusajan suunnitelmaan kirjataan henkilökohtaisen opetussuunnitelman keskeiset osa-alueet. 5. Vankilassa järjestettävä koulutus perustuu valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin. 6. Vankien opetuksesta vastaavalla ja sitä tukevalla henkilöstöllä on riittävästi tietoa tarjonnasta ja koulutusmahdollisuuksista ja ymmärrys erilaisten oppijoiden tarpeiden huomioonottamisesta. Täydennyskoulutusta järjestetään riittävästi. 7. Vankiloiden peruskorjauksen yhteydessä varmistetaan opetustilojen riittävyys ja tarkoituksenmukaisuus. 8. Opetusteknologian mahdollisuudet hyödynnetään opetuksessa ja tietokoneiden riittävyys ja ajanmukaisuus varmistetaan. 9. Avovankiloissa mahdollistetaan sähköpostin ja internetin käyttö opetustilanteissa ja suljetuissa vankiloissa pilotoidaan verkko-opetusta. 10. Vankilaopetus rahoitetaan pääsääntöisesti opetushallinnon rahoituksella ja puuttuva osa rahoitetaan projektein tai (silloisen) vankeinhoitolaitoksen toimesta. Nordic Prison Education A Lifelong Learning Perspective -tutkimus vankien koulutuksesta Pohjoismaissa vuodelta 2009 on yhteispohjoismaisen verkoston tekemä. Verkosto perustettiin 2006 ja sen jäsenet työskentelevät sekä opetushallinnon että vankeinhoidon avaintehtävissä, ja heillä on erityistehtävänään vankilaopetuksesta vastaaminen eri Pohjoismaissa. Tutkimus osoittaa, että vaikka kaikissa Pohjoismaissa panostetaan aikuisten elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien toteuttamiseen, tämä ei välttämättä toteudu yhtä hyvin vankien kohdalla. Vankeuslainsäädäntö lähtee kuitenkin siitä, että vapauden menetys on rangaistus ja muut kansalaisen oikeudet on oltava saavutettavissa. Vaikka käytännöt poikkeavat toisistaan, kaikissa Pohjoismaissa nähdään koulutuksen hyödyttävän yksittäistä vankia sekä henkilökohtaisen kehittymisen että vankeusajan paremman elämän näkökulmasta. Hanketyöryhmä esitti myös useita suosituksia, muun muassa, että opetusviranomaiset eri maissa varmistavat, että lainsäädäntö määrittää vangille samat oikeudet koulutukseen kuin muillekin kansalaisille. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että ammatillisen koulutuksen tarjontaa on lisättävä ja erityisesti yhteistyössä sekä työvoimaviranomaisten että yritysten kanssa, jotta työhönsijoittuminen vapautumisen jälkeen helpottuu. Erityisesti on huomiota kiinnitettävä erityistä tukea opinnoissaan ja työhönsijoittumisessa tarvitseviin. Koulutusta olisi myös järjestettävä työvaltaisesti ja räätälöidysti, koska harva vanki kykenee selviytymään päätoimisista opinnoista. 7

3 Aiempien selvitysten tuloksia vankien koulutuksesta Selvitysten perusteella tiedetään, että vankien koulutustausta on huomattavasti heikompi kuin väestöllä keskimäärin. Myös muut sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat ovat vangeilla muuta väestöä yleisempiä. Rikosseuraamusviraston ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen lyhytaikaisille vangeille vuonna 2008 tekemä kyselytutkimus osoittaa, että vankien elämää leimaa kasaantuva, usein jo lapsuudessa alkanut huono-osaisuus. Tutkimus vahvistaa käsitystä varhaisen puuttumisen ja vankeusajan kuntouttavien toimenpiteiden tärkeydestä rikosurien ehkäisyssä. Koulu ei kiinnosta, elämänhallinta on hukassa. Vangit viihtyivät ja menestyivät koulussa huonosti ja jäivät selvästi muita useammin luokalle. Tässä luvussa käytetään lähteenä Leena Kosken ja Kaija Miettisen selvitystä Vangit koulutuksessa (Rikosseuraamusviraston julkaisuja 3/2007). Tässä selvityksessä kyselyyn vastasivat tiettynä aikana vankiloissa olleet tutkinta-, sakko- ja vankeusvangit. Vastausprosentti oli 71% ja kyselylomakkeita palautui 2269. 3.1 Alhainen koulutustaso Vankien koulutustaso on keskimääräistä alhaisempi. Runsaalla kuudella prosentilla ylin koulutus oli peruskoulu tai vastaava, kun vertailuryhmässä vastaava luku oli 11%. Ilman perusopetuksen päättötodistusta oli runsas 6% -vangeista kun muilta peruskoulun päättäneiltä peruskoulutodistus puuttui 1%:lta vuosina 2001-2005. Perusopetuksen lisäopetukseen eli kymppiluokalle osallistuminen on ollut vangeilla myös huomattavasti yleisempää kuin ikäluokassa keskimäärin. Vangeista yli 7% oli osallistunut kymppiluokalle kun yleensä ikäluokasta noin 1,4% osallistuu lisäopetukseen. Vastaavasti ylioppilastutkinnon suorittaneita on vain noin viisi prosenttia vangeista. Lukiokoulutuksen on aloittanut noin 11% vastaajista ja ylioppilastutkinnon suorittanut 5% vastaajista. Suurimmalla osalla lukion suorittaminen on jäänyt kesken, ja vain muutamia lukiokursseja on suoritettu. Yli puolet 19-21 -vuotiaiden ikäluokasta opiskelee lukion oppimäärän tai ylioppilastutkinnon. Ammattikoulun on suorittanut 29% vastaajista, ammatillisen perustutkinnon 19%, ammattitutkinnon 12% ja erikoisammattitutkinnon 4% vastaajista. Ammatillinen koulutus korkeimpana koulutusmuotona oli 16%:lla vastaajista. Peruskoulun päättävästä ikäluokasta 39% jatkaa ammatillisessa koulutuksessa. (Tilastokeskus 2007). Toisen asteen koulutus, joko lukio tai ammatillinen koulutus, on 43%:lla 25-64 vuotiaista (OECD 2006). Verrattuna väestöön keskimäärin vankien toisen asteen koulutustaso on matalampi. Yliopisto- tai korkeakouluopintoja on suorittanut alle 10% vangeista. Heistä noin pari prosenttia on suorittanut yliopisto- tai korkeakoulututkinnon. Vankien joukossa on vähän korkeakoulu- ja yliopisto-opintoja suorittaneita verrattuna vuoden 2005 ylioppilaisiin, joista jatkoi ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa opintojaan vajaat 40%. Vammaisten valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta järjestetään ammatillisen perustutkintokoulutuksen ohessa. Se on tarkoitettu opiskelijoille, joiden peruskoulutaidot ovat vanhentuneet tai jääneet puutteellisiksi. Koulutuksen tavoitteena on muun muassa ammatinvalinnan selkiyttäminen ja opintojen jatkaminen ammatillisessa koulutuksessa. Erityisopiskelijoille tarkoitettuun vammaisten opiskelijoiden valmentavaan ja kuntouttavaan opetukseen ja ohjaukseen on osallistunut 11% selvitykseen vastanneista vangeista. 8

Vankien osallistuminen valmentavaan koulutukseen on yleisempää kuin ammatillisessa peruskoulutuksessa keskimäärin (1%). Vangeilla on siis runsaasti koulutuksellisia tarpeita. Vangeille laadituissa rangaistusajan suunnitelmissa on hyvin usein mainittu vangin tarve koulutukseen ja tavoitteeksi on merkitty ammattitaidon hankkiminen. Koulutusjärjestelmän sekä opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteiden uudistukset, joilla pyritään huomioimaan henkilökohtaiset tarpeet ja elämäntilanne yhä paremmin, ovat vankien kannalta erityisen tärkeitä. Esimerkiksi tutkinnon osan suorittamisella ja tunteella, että saa edes jotakin valmiiksi, voi olla suuri vaikutus tulevaisuuden kannalta. 3.2 Puutteelliset valmiudet ja oppimisvaikeudet yleisiä Vangeille vuosina 1999-2004 tehtyjen työ- ja toimintakyvyn arvioiden mukaan kolmasosalla arvioiduista vangeista työkyky (terveys) oli joko alentunut tai heikko. Puutteelliset työtaidot (koulutuksen vähäisyys ja puuttuva työhistoria) oli joka neljännellä. Vankilaaikaiseen toimintaan (työ, opiskelu, kuntoutus) suhtautui kielteisesti joka kymmenes. Vangeista siis 90% suhtautuu myönteisesti koulutukseen ja muuhun aktiiviseen toimintaan vankeusaikana. Vankien heikon koulutustaustan yhtenä selittävänä tekijänä ovat sekä synnynnäiset että harjaantumattomuudesta johtuvat oppimisen pulmat. Syrjäytymisen katkaisemiseksi on tärkeää tunnistaa oppimisvaikeus myös aikuisena. Lukivaikeus on vangeilla yleisempää kuin väestöllä keskimäärin. Opetushallituksen selvityksen (Koski & Miettinen 2007) perusteella noin viidennes vangeista koki omaavansa vaikeuksia lukemisessa tai kirjoittamisessa, joka kymmenes vanki koki itsellään olevan laskemisessa ja matematiikassa paljon vaikeuksia ja lähes 30% koki omaavansa kyseisiä vaikeuksia jonkin verran. Naisvangit kokivat, että heillä on näitä vaikeuksia keskimäärin useammin kuin miehillä. Vangeista runsas kolmannes arvioi tietotekniset valmiutensa huonoiksi tai erittäin huonoiksi ja yhtä moni arvioi ne keskinkertaisiksi. Yli 35-vuotiaat vangit arvioivat tietotekniset taitonsa heikommiksi kuin nuoremmat ja naisvangit keskimäärin heikommiksi kuin miesvangit. Koulutustaustaltaan vähemmän koulutusta saaneilla tietotekniset taidot olivat heikompia kuin enemmän koulutusta saaneilla. Tutkimusten perusteella tiedetään, että tunnistamattomana oppimisvaikeudet vaikuttavat muun muassa työssä ja arkiaskareissa selviytymiseen sekä heikentävät itsearvostusta ja kiinnostusta opiskelua kohtaan. Pahimmillaan ne voivat tutkimusten mukaan johtaa päihteiden käyttöön ja syrjäytymiseen. Laajimmat seuraukset syrjäytymisestä koituvat, kun työikäinen ihminen joutuu sivuun yhteiskunnasta niin, ettei hän kykene itse huolehtimaan arkipäiväisestä elämästään ja toimeentulostaan.oppimisvaikeuden tunnistaminen on tärkeää myös päihde- ja riippuvuusongelmien hoidossa. Toistuvat epäonnistumisen kokemukset koulussa ovat saattaneet osaltaan vaikuttaa päihdekierteen syntyyn. Jari Heinosen tutkimuksen (2006: Työmies ahdingossa) mukaan oppimiseen liittyviä pulmia oli joka kolmannella päihdeongelmaisella. Vuonna 2010 julkaistun rikosseuraamusasiakkaiden terveyttä, työkykyä ja hoidontarvetta selvittäneen tutkimuksen mukaan vankien mielenterveyden häiriöt ovat hyvin yleisiä. Päihderiippuvuus on kymmenkertaista tavalliseen väestöön verrattuna. Jokin persoonallisuushäiriö todettiin kahdella kolmasosalla vangeista, yleisimpiä ovat epäsosiaalinen persoonallisuus ja tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus. 9

Pohjoismaisen tutkimuksen mukaan jopa kaksi kolmesta vangista kärsii lukemisen tai kirjoittamisen vaikeuksista. On esitetty, että osalla tähän joukkoon kuuluvista lukemistaidot ovat jääneet kehittymättä sosioemotionaalisista syistä tai kasvuolosuhteista johtuen. Osalla on kyse synnynnäisestä lukivaikeudesta. 10

4 Toimintaympäristön kuvaus 4.1 Vankeinhoito-organisaatio Rikosseuraamusalalla tapahtui organisaatiomuutos 1.1.2010. Tuolloin Kriminaalihuoltolaitos ja vankeinhoitolaitos yhdistyivät yhdeksi Rikosseuraamuslaitokseksi. Rikosseuraamusvirasto muuttui Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksiköksi. Rikosseuraamuslaitoksen muodostavat keskushallintoyksikkö, kolme täytäntöönpanoaluetta ja terveydenhuoltoyksikkö. Rikosseuraamuslaitokseen kuuluu myös alan koulutuksesta vastaava Rikosseuraamusalan koulutuskeskus. Kuva 1. Rikosseuraamuslaitoksen täytäntöönpanoalueet. Lähde: www.rikosseuraamus.fi Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiossa Suomi jakaantuu kolmeen täytäntöönpanoalueeseen, joita ovat Etelä-Suomen rikosseuraamusalue (ESRA), Länsi-Suomen rikosseuraamusalue (LSRA) ja Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalue (IPRA). Rikosseuraamusalueilla toimii aluehallinto, joka koostuu aluekeskuksesta (Alke) ja arviointikeskuksesta (Arke). Rikosseuraamusalueet jakautuvat rikosseuraamuskeskuksiin (Rike), joiden alaisuudessa toimii vankiloita ja yhdyskuntaseuraamustoimistoja. Kuvan 1 kartassa vihreät neliöt ovat yhdyskuntaseuraamus-toimistoja ja siniset neliöt vankiloita. Etelä-Suomen rikosseuraamusalueella on kuusi vankilaa: Helsinki, Suomenlinna, Kerava, Vantaa, Jokela ja Riihimäki. Länsi-Suomen rikosseuraamusalueen vankilat ovat Hämeenlinna, Vanaja, Kylmäkoski, Satakunta, Käyrä, Turku, Vaasa ja Vilppula. Pohjois- ja Itä- Suomen rikosseuraamusalueen vankilat ovat Hamina, Juuka, Kestilä, Kuopio, Laukaa, 11

Mikkeli, Naarajärvi, Oulu, Pelso, Pyhäselkä, Sukeva, Sulkava ja Ylitornio. Konnunsuon vankilan toiminta loppui vuonna 2011. Taulukko 1. Vankiluvun kehitys Suomessa vuosina 2000 2010. Vuosi Vankiluku vuoden lopussa Vankien päivittäinen keskimäärä Vapaudesta tulleita kaikkiaan Vapautuneita kaikkiaan 2000 2 887 2 855 6 561 6 327 2001 3 110 3 135 6 832 6 516 2002 3 469 3 433 7 451 7 245 2003 3 463 3 578 7 654 7 511 2004 3 535 3 577 6 575 6 322 2005 3 888 3 888 7 552 7 063 2006 3 477 3 778 7 292 7 672 2007 3 370 3 551 7 303 7 352 2008 3 457 3 526 7 321 7 196 2009 3 231 3 492 7 059 7 246 2010 3 189 3 291 6 545 6 505 Lähde:www.rikosseuraamus.fi Ulkomaalaisten osuus kaikista vangeista on lisääntynyt. Vuonna 2000 ulkomaalaistaustaisia vankeja oli kaikista vangeista 6% ja kymmenen vuotta myöhemmin 12% (394 henkilöä). Koulutustarjonnassa tätä muutosta ei ole juurikaan vielä otettu huomioon. Vankilat ovat joko avolaitoksia tai suljettuja laitoksia. Suljetussa vankilassa voi olla myös ns. avo-osastoja. Tuomittu on sijoitettava suljettuun vankilaan, jos on perusteltua syytä epäillä, että hän 1) ei sovellu avolaitoksessa järjestettävään tai avolaitoksen hyväksymään toimintaan 2) ei tule noudattamaan avolaitoksen järjestystä 3) jatkaa rikollista toimintaa 4) poistuu avolaitoksesta luvatta tai 5) ei tule noudattamaan päihteettömyyttä tai suostumaan sen valvontaan. Tuomittu tulee sijoittaa suljettuun vankilaan myös, jos avolaitoksissa ei ole tilaa tai jos vanki itse sitä pyytää. Avolaitoksiin sijoitetaan joko työ- tai muuhun toimintaan osallistuvia henkilöitä, joiden katsotaan sopeutuvan vapaampiin oloihin ja joiden ei oleteta poistuvan laitoksesta luvatta. Kaikki avolaitokset ovat päihteettömiä laitoksia, joissa vangeilta edellytetään valvottua sitoutumista päihteettömyyteen. Avolaitoksissa pidettävien koulutusten lisäksi pyritään vangeille etsimään koulutusmahdollisuuksia myös ulkopuolisista oppilaitoksista tai oppisopimuskoulutuspaikkoja siviilistä. Ulkopuolella opiskelua hankaloittavat muun muassa kulkuyhteydet vankilan ja oppilaitoksen välillä sekä opiskelusta vangille mahdollisesti aiheutuvat kustannukset. 12

Taulukko 2. Vangit osastoittain 1.5.2011. Aluevankila Suljettu Avovankila Avo-osasto Yhteensä ESRA 913 110 131 1154 IPRA 617 340 32 989 LSRA 725 400 0 1125 Yhteensä 2255 850 163 3268 v. 2010 2413 818 133 3364 Lähde: www.rikosseuraamus.fi 4.2 Vankien oikeus koulutukseen Vankilassa toteutettava koulutus kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alaan ja pohjautuu ensisijaisesti kansalliseen lainsäädäntöön ja sen soveltamiseen. Sen tavoitteena on tukea myös kansainvälisten suositusten ja linjausten kansallista toteuttamista. Normaalisuusperiaate korostaa sitä, että vankeusrangaistukseen tuomituilla on sama oikeus koulutukseen kuin yhteiskunnan muillakin kansalaisilla. Rangaistuksena on ainoastaan vapauden menetys. Vankiloissa järjestettävä koulutus on osa koulutusjärjestelmää. Vankien opetuksen tulee vastata yleisessä koulutusjärjestelmässä annettavaa opetusta. Vankilaopetuksessa pyritään löytämään tasapaino vangin rangaistusajan suunnitelmaan perus- tuvien yksilöllisten opiskelutarpeiden, kokonaisvaltaisen kuntoutumisen sekä elinikäisen oppimisen periaatteen ja työelämän tarpeiden välillä. Tavoitteena on myös rangaistusajan suunnittelun ja henkilökohtaisten opetussuunnitelmien yhteensovittaminen. Taustalla on ajatus normaalisuusperiaatteesta, yhdenvertaisuudesta sekä mahdollisuuksien tasa-arvosta. Vapaudenriisto voi aiheuttaa laitostumista ja sosiaalisen toimintakyvyn vähenemistä. Vankilaopetus voi jossakin määrin auttaa normalisoimaan tilannetta. Toisaalta toimintaympäristöön liittyvät tekijät vaikuttavat opetuksen järjestämiseen vankilassa. Vankilaopetuksen niveltäminen osaksi vankilan arkea, turvallisuutta ja muita toimintoja on haasteellista (Vankilaopetuksen strategia vuosille 2008-2012.). Vankilassa järjestettävässä koulutuksessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä asianomaisesta koulutuksesta yleisesti säädetään. Vankien opetuksen tulee vastata yleisessä koulutus-järjestelmässä annettavaa opetusta. Vankilaopetuksen keskeiset säädökset ovat opetustoimen yleistä lainsäädäntöä. Sen lisäksi vankilaopetukseen vaikuttaa vankeuslain ja asetuksen sisältö ja tavoitteet sekä kansainväliset vankilaopetusta koskevat suositukset. Vankeuslaki määrittää vankeuden täytäntöönpanon yleiset tavoitteet. Vankeuslain 8 luvun 8 :ssä todetaan erikseen, että vanki voi osallistua vankilassa tai sen ulkopuolella järjestettävään koulutukseen. Suomessa perustuslaki turvaa kaikille subjektiivisena oikeutena maksuttoman perusopetuksen. Vankilaopetuksesta ei ole erityissäännöstä. Lain mukaan vankilassa on annettava vangille tilaisuus ja sitä kautta oikeus suorittaa kesken jäänyt oppivelvollisuus. Haaste 13

toteutuksessa on, että samassa vankilassa on harvoin yhtä aikaa niin montaa vankia, että ryhmä saataisiin kokoon. Kaikki aikuislukiot eivät ole olleet valmiita toteuttamaan perusopetusta muulloin kuin siinä tapauksessa, että vangilta puuttuu muutama kurssi peruskoulutusta. Muiden erityisryhmien, esimerkiksi maahanmuuttajien osalta tätä on tulkittu niin, että kunta ei ole velvollinen järjestämään perusopetusta oppivelvollisuusiän ylittäneille. Myös vankeuslaissa todetaan erikseen vangin oikeudesta perusopetukseen: Vangille, joka ei ole suorittanut perusopetuksen oppimäärää, on annettava tilaisuus sen suorittamiseen (VL 8 luku, 8 ). Perustuslaki turvaa myös muun kuin perusopetuksen saatavuuden, ei kuitenkaan subjektiivisena oikeutena, vaan julkiselle vallalle asetettuna turvaamisvelvoitteena: Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä (PL 2 luku, 16 ). Muulla opetuksella tarkoitetaan muun muassa lukiokoulutusta, ammatillista peruskoulutusta ja korkeakouluopintoja (Vankilaopetuksen strategia vuosille 2008-2012). Koulutuksen järjestäjä päättää opiskelijaksi ottamisesta. Vangit voivat olla opetushallinnonalaan kuuluvassa koulutuksessa mukana edellyttäen, että he täyttävät yleiset opiskelijaksi ottamisen perusteita koskevat vaatimukset tai erityisopiskelijaksi ottamisen kriteerit. Ammatillisten tavoitteiden mukainen opiskelu edellyttää riittävää työ- ja toimintakykyä. Vankien koulutuksessa noudatetaan Opetushallituksen vahvistamia valtakunnallisia opetussuunnitelman ja näyttötutkintojen perusteita sekä niiden perusteella laadittuja paikallisia opetussuunnitelmia. Tasa-arvon edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy on ollut pitkään keskeisimpiä koulutuspoliittisia tavoitteita Suomessa. Aliedustettujen ryhmien mahdollisuuksia aikuiskoulutukseen tulee lisätä. Syrjäytymisriskeinä pidetään muun muassa heikkoja perusvalmiuksia, oppimisvaikeuksia ja köyhyyttä. Syrjäytymisriskit ovat kasautuvia. Koulutuksesta syrjäytyminen ennakoi työelämästä ja yhteiskunnasta syrjäytymistä. Koulutus voi ehkäistä tai katkaista syrjäytymiskierteen. Koulutusmahdollisuus ehkäisee syrjäytymistä silloinkin, kun tilanne on erityisen haastava kuten vankilassa. Syrjäytymisuhan alaisia ovat erilaiset etniset ryhmät kuten romanit ja maahanmuuttajat. Peruskoulutukseen panostaminen ja tieto eri kulttuurien tavoista olisi vankilassa toivottavaa. Opetushallituksen myöntämällä erillisrahoituksella toteutetaan romaniopetusta monessa vankilassa. Romaniopetukseen on voinut edelleen hakea vuosittain erillisrahoitusta. Maahanmuuttajien suomenkielen opetus on vielä suhteellisen harvinaista vankilassa. Vankiloissa tehdään runsaasti kotouttamisen tapaista työtä. (Huhta 2010.) Yhdenvertaisuus ei toteudu kohtelemalla kaikkia tasapäisesti. Jokaisella vangilla on omat erityistarpeensa, jotka on huomioitava vankeusaikana. (Huhta 2010.) 14

Koulutus on yksi keskeinen keino kokonaisvaltaiseen vangin kuntouttamiseen. Koulutuksen avulla on mahdollista antaa vangille eväitä ihmisenä kasvamiseen ja kehittymiseen. Rangaistusajan suunnitelman laadinta kuuluu lainsäädännön mukaan rikosseuraamuslaitokselle. Se laaditaan tuomion alkuvaiheessa, ja siinä huomioidaan eri toimenpiteet vankeustuomion aikana, joista yksi on koulutus. Vankilaopetuksen lähtökohtana ovat ajatukset vankeinhoidon keskeisistä toimintaperiaatteista: oikeudenmukaisuus ja ihmisarvon kunnioittaminen. Työtä ohjaa käsitys yksilön mahdollisuudesta muuttua ja kasvaa. Vuoden 2009 aikana koulutukseen osallistui keskimäärin 305 vankia päivässä. Ammatillinen koulutus ja valmentava ja kuntouttava koulutus ovat muun koulutuksen ohella suurimmat koulutusmuodot. Vangeista vajaa kymmenen prosenttia saattoi osallistua opetukseen vankilan ulkopuolella. (Kuvio 1). Rikosseuraamusviraston laatiman vankilaopetuksen strategian 2008-2012 mukaan suljettujen osastojen vangit eivät yleensä osallistu opetukseen, mutta voivat suorittaa opintoja etäopiskeluna. Vankilaopetuksen strategian mukaista ei ole, että suljetulla osastolla ei opiskella. Toimintaa siellä tulisi lisätä ja opiskelu on yksi keino. Opiskelleetvangitv.2009 9% 11% Yleissivistäväkoulutus Valmentavajakuntouttava koulutus 26% 26% Ammatillinenkoulutus Korkeaasteenkoulutus 1% Muukoulutus 27% Vankilanulkopuolellaopiskelleet Kuvio 1. Vankien opiskelu 2009. Lähde: www.rikosseuraamus.fi 15

5 Yleistä ammatillisesta koulutuksesta Opetusministeriö myöntää ammatillisen koulutuksen järjestäjille luvat järjestää opetushallinnon alaista ammatillista koulutusta (ammatillista peruskoulutusta, ammatillista lisäkoulutusta tai molempia). Koulutuksen järjestäjät suunnittelevat koulutustarjontansa järjestämislupansa mukaisesti. Opetushallinnon alaisella ammatillisella koulutuksella on koulutukselliset tavoitteet ja koulutus tulee järjestää opiskeluympäristöstä riippumatta siten, että se vastaa sille asetettuja sekä laadullisia että sisällöllisiä tavoitteita. Koulutuksen järjestäjien tulee suunnitella ja tarjota koulutusta työelämän tarpeet huomioon ottaen. Ammatillisia tutkintoja on uudistettu siten, että niiden tavoitteet ja sisältö määräytyvät entistä paremmin työelämän osaamisvaatimuksien mukaisesti. 5.1 Ammatillinen peruskoulutus Ammatillista peruskoulutusta voidaan järjestää joko oppilaitosmuotoisena tai oppisopimuskoulutuksena. Oppilaitosmuotoinen koulutus voi olla joko opetussuunnitelmaperusteista tai näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta. Ammatillisessa peruskoulutuksessa on tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi tutkintoon johtamattomia ammatillisen peruskoulutuksen valmentavia tai valmistavia koulutuksia tai muuna kuin ammatillisena peruskoulutuksena järjestettävää kotitalousopetusta. Valmentavia ja valmistavia koulutuksia ovat vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus, maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus sekä ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus, ammattistartti. (Vankien ammatillisen koulutuksen kehittämisen toimenpidesuunnitelma 2008.) 5.2 Ammatillinen lisäkoulutus Ammatillisena lisäkoulutuksena voidaan järjestää näyttötutkintoja ja niihin valmistavaa koulutusta sekä muuta kuin näyttötutkintoihin valmistavaa koulutusta. Näyttötutkinnot ovat ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomia tutkintoja, joissa voidaan osoittaa koulutuksessa ja työelämässä hankittu osaaminen. 5.3 Oppisopimuskoulutus Oppisopimuskoulutus on yksi ammatillisen peruskoulutuksen järjestämismuoto. Se on myös ammatillisen lisäkoulutuksen muoto työelämässä toimivalle henkilöstölle. Ammatilliseen perustutkintoon tähtäävä oppisopimuskoulutus voi olla opetussuunnitelmaperusteista tai valmistavaa koulutusta näyttötutkintona suoritettaviin ammatillisiin perustutkintoihin. Ammatti- tai erikoisammattitutkinnon suorittamiseen tähtäävä oppisopimuskoulutus on aina näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta. 16

6 Selvitystehtävän tavoitteet ja toteutus 6.1 Tavoitteet ja aihealueet Opetushallitus ja Ammattiopisto Luovi solmivat vuoden 2010 joulukuussa sopimuksen vankilaopetuksen selvitys- ja kehittämistyöstä toteutettavaksi vuonna 2011. Selvitystehtävän yleisenä tavoitteena oli kartoittaa yleensä vankilaopetuksen järjestämiseen liittyviä kysymyksiä muun muassa koulutuksen järjestämisestä eri vankiloissa ja rikosseuraamusalueilla, yhteistyöstä koulutuksen järjestäjien ja vankilan välillä, koulutusmuodoista ja opetussuunnitelmien toteuttamisesta. Selvitystehtävässä haluttiin kartoittaa koulutuksen järjestäjien, rikosseuraamuslaitosten henkilöstön ja vankien näkemyksiä. Soveltuva osa kysymyksistä kohdistettiin samoina kaikille kolmelle taholle, jotta saataisiin vertailutietoa näkemyksistä. Selvitystehtävän aihealueet olivat seuraavat: 1. koulutuksen järjestämisen perusteet ja vaihtoehtoisesti syy siihen, miksi koulutuksen järjestäjä ei toteuta koulutusta vankilassa 2. opiskelijamäärät eri koulutusmuodoissa tilastointipäivinä vuosina 2009 ja 2010 3. koulutuksen suunnitteluun liittyvä yhteistyö eri tahojen välillä 4. koulutustarjonta vankiloissa, tarjonnan perusteet ja eri osapuolten näkemykset tarjonnasta 5. erityisen tuen tarpeen määrittely 6. oppimisympäristöjen soveltuvuus 7. opettajat 8. vankien motivaatio ja koulutusalavalinnat 9. rahoitusmuodot 10. kriittiset kohdat ja kehittämisehdotukset. 6.2 Selvitystehtävän toteuttaminen Ammatillisten erityisoppilaitosten selvitystyöryhmä kokoontui helmikuussa 2011 suunnittelemaan selvitystyön aiheita ja tutustumaan aiemmin tehtyihin selvityksiin. Maaliskuussa 2011 työryhmä suunnitteli alustavat kysymykset koulutuksen järjestäjille, rikosseuraamuslaitoksen henkilöstölle ja vangeille. Kysymyksiä kommentoitiin huhtikuun alussa Opetushallituksessa järjestetyssä laaja-alaisessa kokouksessa, jossa oli osallistujia Opetushallituksen lisäksi opetusministeriöstä, ammatillisen koulutuksen järjestäjistä, aikuislukiosta, vapaasta sivistystyöstä ja rikosseuraamuslaitoksesta. Työryhmä täsmensi kysymykset kommenttien perusteella. Koulutuksen järjestäjille suunnattu kysely saatteineen käännettiin myös ruotsiksi. Koulutuksen järjestäjien kysely toteutettiin Weprobol-kyselynä, jossa oli sekä monivalintakysymyksiä että niitä täydentäviä avoimia kysymyksiä. Kyselyn mukana lähetettiin saate, jossa perusteltiin selvityksen tarpeellisuutta ja tuloksen käyttöä. Vankilahenkilöstöä haastateltiin samaa kyselylomaketta käyttäen. Haastatteluun päädyttiin kyselylomakkeen lähettämisen sijasta siksi, että kohdejoukko käsitti runsaat parikymmentä henkilöä, ja haastattelun avulla toivottiin saatavan tarkempaa tietoa. Haastattelija tallensi kysymykset ja kommentit Weprobol-kyselyyn. Vangeille laadittiin Excel-ohjelmaa käyt- 17

täen helpommin vastattava kyselylomake, jonka tiedot tallennettiin Luovissa myöhemmin Weprobol-järjestelmään. Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikkö myönsi huhtikuussa 2011 tutkimusluvan kyselyn toteuttamiseksi vangeille. Luvassa todetaan, että vankien osallistuminen tutkimukseen on vapaaehtoista, henkilö ei saa olla tunnistettava ja yksilöidyt lomakkeet on hävitettävä tutkimuksen valmistuttua. 6.2.1 Kysely koulutuksen järjestäjille Koulutuksen järjestäjille suunnattu kysely toteutettiin huhti-toukokuun 2011 vaihteessa. Koulutuksen järjestäjien nimet saatiin opetus- ja kulttuuriministeriöstä, ja sähköpostiosoitteet kyselyä varten keräsi koulutusassistentti Ammattiopisto Luovissa. Kysely lähettiin 27.4.2011 sähköpostilla yhteensä 395:lle koulutuksen järjestäjälle, joista vapaan sivistystyön järjestäjiä oli 199, aikuislukion toimijoita 45 ja ammatillisen koulutuksen järjestäjiä 151. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät olivat vastatessaan valinneet taustatietokysymyksestä vaihtoehdon ammatillinen oppilaitos, erityisoppilaitos tai aikuiskoulutuskeskus. Kyselyyn vastasi yhteensä 215 koulutuksen järjestäjää, joista 13 oli ruotsinkielisiä. Vastausprosentiksi tuli 54%. Suhteellisesti eniten vastauksia saatiin aikuislukioilta ja toiseksi eniten vapaan sivistystyön oppilaitoksilta. Ruotsinkieliset koulutuksen järjestäjät vastasivat yhtä lukuun ottamatta kaikki. Ammatillisen koulutuksen järjestäjistä sen sijaan vastasi vain runsas kolmannes. Tämä saattaa johtua myös siitä, että kysely ei tavoittanut suuren koulutuksen järjestäjän organisaatiossa oikeita henkiöitä saatteen viestistä ja useammasta muistutuksesta huolimatta. Jotkut vastaajat saattoivat myös jättää vastaamatta, koska eivät järjestä vankilakoulutusta, vaikka kyselyssä toivottiin myös heiltä näkemyksiä. Muu, mikäkohtaan vastanneista kuudesta viisi oli ammatillisen koulutuksen järjestäjiä, jotka eivät vastausvaihtoehdoista löytäneet suoraan omaa taustayhteisöään, muun muassa ammatillinen erikoisoppilaitos, koulutuskuntayhtymä, ammatti- ja aikuisopisto. Tämä ei kuitenkaan merkittävästi nosta ammatillisen koulutuksen järjestäjien vastausmäärää. (Kuvio 2.) Kun verrataan vastanneiden vankilassa opetusta järjestävien lukumäärää rikosseuraamuslaitoksen www-sivulla olevaan vuoden 2010 suunnitelmaan, jossa on esitetty koulutuksen järjestäjät eri vankiloissa, voidaan todeta, että kyselyyn on vastannut noin ¾ vankilassa koulutusta järjestävistä tahoista. Kyselyn tuloksia voidaan pitää yleistettävinä, koska avointen kysymysten vastaukset olivat hyvin samansuuntaisia. 0 20 40 60 80 100 120 140 ammatillinenoppilaitos 39 2 ammatillinenerityisoppilaitos aikuiskoulutuskeskus aikuislukio 4 13 30 suomenkieliset ruotsinkieliset vapaansivistystyönoppilaitos 110 10 muu,mikä? 61 Kuvio 2. Kyselyyn vastanneet koulutuksen järjestäjät. 18

Määrällisesti eniten vastaajia, 44 prosenttia, oli Länsi-Suomen rikosseuraamusalueelta. Etelä-Suomen ja Itä- ja Pohjois-Suomen alueilta vastauksia tuli yhtä paljon. (Kuvio 3.) 0 20 40 60 80 100 120 EteläSuomen rikosseuraamusalue LänsiSuomen rikosseuraamusalue 58 89 4 10 suomenkieliset ruotsinkieliset Itä japohjoissuomen rikosseuraamusalue 62 Kuvio 3. Kyselyyn vastanneet koulutuksen järjestäjät rikosseuraamusalueittain. 6.2.2 Vankilahenkilöstön haastattelut Vankilan henkilöstölle suunnattu kysely toteutettiin vankilan tiloissa haastattelemalla sekä vankilan apulaisjohtajaa tai johtajaa että opinto-ohjaajaa tai erityisohjaajaa. Haastatteluun päädyttiin kyselylomakkeen lähettämisen sijasta siksi, että haastateltavien joukko pystyttiin rajaamaan toisin kuin alun perin koulutuksen järjestäjien joukko. Toiseksi arveltiin haastattelussa saatavan enemmän tietoa ja näkemystä kuin kyselylomakkeen avulla. Haastateltavat oli valittu siksi, että apulaisjohtajan ja opinto-ohjaajan tai erityisohjaajan tehtäviin sisältyy koulutuksen suunnittelu ja toteutus vankilassa. Lisäksi haastateltiin rikosseuraamusalueiden kehittämispäälliköitä. Haastattelut suoritti Ammattiopisto Luovissa vankilakoulutuksen järjestämisestä vastaava koulutuspäällikkö Jouni Kukkonen. Haastattelujen toteuttamisessa katsottiin eduksi se, että haastattelija tuntee haastateltavien toimintaympäristön koulutuksen toteutuksen näkökulmasta. Kukin haastattelu kesti 1-5 tuntia. Haastateltaville annettiin tyhjä kyselylomake, jotta heidän oli helpompi vastata kysymyksiin. Haastateltavia pyydettiin myös täyttämään monivalintakysymykset. Haastattelija kirjasi haastattelun yhteydessä vastaukset omalle lomakkeelleen ja siirsi ne sitten tietokoneelle tietokantaan. Haastattelut tehtiin seuraavissa vankiloissa: Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalue: Kuopion vankila, Oulun vankila, Pyhäselän vankila ja Ylitornion vankila. Länsi-Suomen rikosseuraamusalue: Turun vankila, Vaasan vankila ja Vilppulan vankila Etelä-Suomen rikosseuraamusalue: Helsingin vankila, Keravan vankila ja Riihimäen vankila Vankilat, joiden henkilökuntaa haastateltiin, pyrittiin valitsemaan siten, että jokaiselta rikosseuraamusalueelta tulee mukaan sekä suljettuja että avolaitoksia ja lisäksi vankiloita, joissa on sekä miehiä että naisia. Etelä-Suomen rikosseuraamusalueella ei kuitenkaan ole naisia vankiloissa eikä avolaitoksia. Keravan vankilassa on avo-osasto. (Kuvio 4.) 19

alueyksikkö 5 suljettu/avolaitos 6 avolaitos 3 suljettulaitos 10 0 2 4 6 8 10 12 Kuvio 4. Haastateltujen jakauma vankilatyypeittäin. Ylitornion vankilassa suoritettiin haastattelut 19.5.2011, Oulun vankilassa 27.5.2011 ja 30.5.2011. Kuopion, Pyhäselän, Helsingin ja Keravan vankiloiden henkilöstöä sekä Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueiden kehittämispäällikköä haastateltiin 14.-17.6.2011. Vaasan, Vilppulan, Turun ja Riihimäen vankiloiden henkilöstöä sekä Länsi-Suomen ja Etelä-Suomen rikosseuraamusalueiden kehittämispäälliköitä haastateltiin 8.-12.8.2011. Haastatteluja tehtiin yhteensä 23. Koska haastateltavat oli valittu rikosseuraamusalueittain ja vankiloittain edellä mainittujen kriteerien perusteella, vankilahenkilöstön haastattelut edustavat näiden valittujen alueiden henkilöstön näkemyksiä. Haastattelujen tulosten kannalta voidaan kuitenkin todeta, että haastateltujen määrä oli riittävä ja kattava, koska vastauksissa ei enää loppuvaiheessa syntynyt oleellisia eroja. 6.2.3 Kysely vankeusrangaistustaan suorittaville vangeille Vankilan henkilöstölle tehtyjen haastattelujen yhteydessä jätettiin näiden vankiloiden opinto-ohjaajille tai erityisohjaajille kyselylomakkeet jaettavaksi vangeille. Opintoohjaajia ohjeistettiin jakamaan kyselylomakkeet vangeille tasapuolisesti niin, että kyselyyn vastaavat sekä vangit, jotka opiskelevat tällä hetkellä tai ovat opiskelleet vankeusaikana että vangit, jotka eivät opiskele tällä hetkellä eivätkä ole opiskelleet vankilassa ollessaan. Kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista. Vankeja ei myöskään eroteltu sen mukaan, olivatko he tutkintavankeja, sakkovankeja vai vankeusvankeja. Kuhunkin vankilaan jätettävien kyselyiden määrä laskettiin suhteellisena osuutena kunkin vankilan vankipaikkojen mukaan. Kyselylomakkeita jätettiin vankiloihin yhteensä 500 kpl. Kyselylomakkeita jätettiin valittuihin vankiloihin seuraavasti: Etelä-Suomen rikosseuraamusalue: Helsingin vankila 90 kpl Keravan vankila 60 kpl Riihimäen vankila 80 kpl Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalue: Kuopion vankila 30 kpl Pyhäselän vankila 30 kpl Oulun vankila 40 kpl Ylitornion vankila 30 kpl Länsi-Suomen rikosseuraamusalue: Turun vankila 90 kpl Vaasan vankila 20 kpl Vilppulan vankila 30 kpl 20

Kyselylomakkeista palautui määräaikaan, elokuun 2011 loppuun, mennessä 236 kappaletta eli 48%. Eniten lomakkeita palautui Länsi-Suomen rikosseuraamusalueelta, 55%. Muilta alueilta palautui saman verran, noin 45%. Vastauksia saatiin avolaitoksista eniten, 72%. Suljetuista vankiloista palautui 53% kyselylomakkeista ja vankiloista, joissa on sekä suljettu että avo-osasto, palautui 32%. Tulosta voidaan pitää yleistettävänä, koska vastaajien kommenteissa toistuivat samanlaiset asiat. 21

7 Kyselyyn vastanneet vangit Pohjoismaisen selvityksen mukaan tyypillinen pohjoismainen vanki on iältään yli 30-vuotias, joka on keskeyttänyt koulun aikaisin, ei omaa juurikaan kokemusta työmarkkinoilta ja on usein huumeiden käyttäjä. Keskenjääneitä opintoja ja kirjavaa työkokemusta löytyi myös kyselyyn vastanneiden vankien taustalta. Vastaajia oli yhteensä 236. Miehiä heistä oli suurin osa, 220, ja naisia 16. Suomenkielisiä oli 224, ruotsinkielisiä neljä ja muita kieliä (muun muassa viro, ja venäjä) puhuvia kahdeksan. 7.1 Vastanneiden ikäjakauma ja vankeusaika Lähes puolet vastanneista oli 25-36-vuotiaita. Alle 25-vuotiaita ja toisaalta viidenkymmenen ikävuoden molemmin puolin olevia vankeja oli lähes yhtä paljon, noin 12%. Yli 55-vuotiaita oli noin 5%. (Kuvio 5.) Kyselyynvastanneidenvankienikäjakauma 120 111 100 80 60 40 20 0 59 28 25 13 25v 2635v 3645v 4655v yli55v Kuvio 5. Vankien ikäjakauma. Kyselyyn vastanneista vangeista suurin osa, 80%, oli suljetussa vankilassa. Avovankilassa oli 18%, ja kaksi prosenttia ilmoitti olevansa suljetussa vankilassa, jossa on avo-osasto. Vankien oman ilmoituksen mukaan suurimmalla ryhmällä oli 2-5-vuoden vankeustuomio. Yli 10 vuoden tuomio oli 34 vangilla. Avovankilassaoloaika vaihteli yhdestä viikosta seitsemään vuoteen ja yhdeksään kuukauteen. Keskiarvoksi tuli 1 vuosi 7 kk. Kun pisin ja lyhyin aika poistettiin, saatiin keskimääräiseksi vankeusajaksi avovankilassa vajaa vuosi. (Kuvio 6.) 22

Rangaistusajanpituus 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 28 41 83 37 20 14 Vankienmäärä Kuvio 6. Rangaistusajan pituudet. 7.2 Kyselyyn vastanneiden vankien koulutustausta Ilman mitään koulutusta oman ilmoituksensa mukaan oli vastaajista 17%. Peruskoulutuksen, joko kansakoulun tai peruskoulun, ilmoitti suorittaneensa kokonaan runsas 90 % vastaajista. Lukio-opintoihin oli vastanneista osallistunut 11%, ja lukion oli suorittanut loppuun heistä noin 40%. (Taulukko 3.) Ammatillisen koulutuksen opintoja oli vastanneista vajaalla 60%:lla. Yli puolet ammatilliseen koulutukseen osallistuneista ilmoitti, että opinnot olivat jääneet kesken. Ammatillisia tutkintoja ilmoitti suorittaneensa vastaajista 34%. Heistä 63% oli suorittanut ammatillisen perustutkinnon (yhteensä 30 vastaajaa). Ammattitutkinnon oli suorittanut 15 vastaajaa ja erikoisammatti-tutkinnon 2. Muu ammatillinen koulutus oli erilaisia ammatillisia kursseja, joita ilmoitti opiskelleensa 37 vastaajaa. Opisto- tai ammattikorkeakouluopintoja oli suorittanut 10% vastanneista. Opistotutkinnon oli suorittanut loppuun kaksi kolmannesta, mutta ammattikorkeakoulututkinnon vain 20%. Yliopisto-opintoja oli neljällä vastaajalla, ja yksi heistä oli suorittanut tutkinnon kokonaan. Valmentavaan koulutukseen oli osallistunut vastaajista 13%, ja 80% oli suorittanut sen loppuun. Muita opintoja olivat esimerkiksi vapaan sivistystyön kurssit (kädentaidot, liikunta ym.) ja kielikurssit. Vapaan sivistystyön koulutukseen oli osallistunut vastaajista 14%. Kieliopintoihin ilmoitti osallistuneensa kolmannes vastaajista. Ensisijaisesti oli opiskeltu englantia, mutta myös ruotsia, saksaa, viroa, venäjää ja ranskaa. 23

Taulukko 3. Vankien koulutustausta Opinnot Suoritettu Jäänyt kesken Yhteensä Kansakoulu 81 8 89 Peruskoulu 195 11 206 Lukio 11 17 28 Ammatillinen koulutus 67 72 139 Opistotutkinto 10 4 14 Ammattikorkeakoulu 2 8 10 Yliopisto 1 3 4 Valmentava koulutus 24 6 30 Muita opintoja 40 11 51 Yhteensä 431 140 571 Ylivoimaisesti suurimmalla osalla ammatillisia opintoja suorittaneista vangeista, 42%:lla, oli takanaan tekniikan alan ammatillista koulutusta. Matkailu-, ravitsemis- ja talousalan koulutusta oli viidellätoista vastaajalla ja luonnonvara- ja ympäristöalan koulutusta kymmenellä. (Kuvio 7.) 10 4 15 2 6 3 Kulttuuriala Yhteiskuntatieteiden,liiketaloudenja hallinnonala Luonnontieteidenala Tekniikanjaliikenteenala Luonnonvara jaympäristöala Sosiaali,terveys jaliikuntaala 99 Matkailu,ravitsemis jatalousala Kuvio 7. Ammatillisten opintojen koulutusalat ja opiskelijamäärät. 24

7.3 Vastanneiden vankien työkokemus ja työhön liittyvät odotukset Vastanneista 77% vastasi olleensa töissä ennen vankeustuomiotaan. Eniten vastaajilla oli työkokemusta 1-5 vuotta, mutta myös huomattavasti pitempiäkin työkokemuksia oli useilla. (Kuvio 8.) 70 Työssäolovuodet 60 60 50 40 30 20 22 24 23 21 10 0 Alle1v 15v Yli510v Yli1015v Yli15v Kuvio 8. Vankien työssäolovuodet ennen vankeustuomiota. Työkokemusta vastanneilla oli oman kertomansa mukaan selkeästi eniten erilaisista metalli- ja rakennusalan tehtävistä. Auto-ala, varastotyöt, siivoustyöt, keittiöalan tehtävät ja maatalous- ja metsäalaan liittyvät tehtävät mainittiin avoimissa vastauksissa myös. Yksittäisiä mainintoja oli hyvinkin monenlaisia: terveyskeskusavustaja, äänentoistoon ja miksaukseen liittyvät tehtävät, lasten parissa työskentely ja myyntitehtävät. Vastanneista 70% ilmoitti, ettei hänellä ole työpaikkaa tiedossa, kun vapautuu. Kolmannes ilmoitti että heillä on työpaikka joko varmasti tai ainakin lupauksena olemassa. Osa vastaajista ilmoitti että työpaikka on vapaaehtoistyön parissa. Työpaikka näyttää löytyvän ensisijaisesti rakennus-, kiinteistö- tai kuljetusalalta. Lähes puolet vastaajista kertoi avovastauksissa, millaista työtä haluaisi tehdä tulevaisuudessa. Nämä vastaukset poikkesivat varsin paljon vankien aiemmasta työkokemuksesta tai siitä, millaista työtä osalla on odotettavissa vankeusajan jälkeen. Metalli-, rakennus-, kiinteistö tai autoalan työtehtävät mainitsi kolmannes vastaajista. Kaksi kolmannesta kuvasi kiteytettynä työtoiveitaan seuraavasti: maahantuontitehtävät puutarhatyö päihdetyö, nuoriso-ohjaus siivous-, sosiaali- tai hoitoalan työ tietotekniikkaan liittyvää nuorten kanssa tehtävää työtä, syrjäytymisen ehkäisy haluaisin auttaa ja opastaa ongelmanuoria haluaisin tehdä luovaa työtä tekstiilien ja taiteen alalla itsenäistä puualan työtä sisustus- tai toimistotyötä. 25

Vankien työtoiveissa näkyy selkeästi toisaalta auttamistyö, toisaalta itsenäinen tavalla tai toisella johonkin kädentaitoon tai luovaan toimintaan liittyvät toiveet. Osa vastaajista ei niinkään kuvannut työtä vaan yleistä toivetta työn luonteelle: semmosta, joka on mukavaa ja jossa tienaa hyvin jotain mukavaa kaikki käy hyvin palkattua ja haasteellista työtä mielekästä työtä iisi mani beibe vaihtelevaa työtä viihtyisässä paikassa nautinnollista. Nämä vastaukset voisi kiteyttää mielekkääseen, haasteellisen työhön, jossa on mukava olla. Hyvä palkka ei olisi pahitteeksi. 7.4 Vankien opiskelumotiivit Vastaajien suurimpana opiskelumotivaatiotekijänä oli halu tehdä jotain järkevää ja hyödyllistä vankilassaoloaikana. Peräti 96% vastaajista oli tätä mieltä. Seuraavaksi suurimmat motivaatiotekijät olivat halu oppia uusia tietoja ja taitoja sekä halu hallita elämäänsä paremmin, kun vapautuu vankilasta. Lähes 70% vastaajista piti näitä erittäin tärkeinä. Työn saanti vapautumisen jälkeen ja rikosten välttäminen opiskelun kautta olivat tärkeitä motiiveja noin puolelle vastanneista. Tutkinnon suorittaminen, arvosanan parantaminen tai opiskelun jatkaminen vankeusajan jälkeen eivät olleet niin merkittäviä motiiveja. Omaisten tai vankilan henkilökunnan kannustus opiskeluun olivat motivaatiotekijöinä vähiten tärkeitä. (Kuvio 9.) Opiskelun tarve näyttää liittyvän selkeästi vankeusajan hyödylliseen käyttämiseen, jotta hankittujen tietojen ja taitojen avulla elämä on paremmin hallinnassa ja mahdollisuus rikoksettomaan elämään vahvistuu. Tutkinnon suorittaminen ei näytä niin merkitykselliseltä, vaikka työn saantia pidetäänkin tärkeänä. 26