LUONNOS 25042014 Varautuminen EU:n luomuasetuksen muutoksiin Arvoketjuryhmien kommentit asetusesitykseen Tämän yhteenvedon tarkoitus on lisätä keskustelua siitä, miten luomualan toimijat suhtautuvat ehdotettuihin muutoksiin ja mahdollisuuksien mukaan muodostaa alan yhteinen näkemys niistä asioista, joita Suomen tulisi lainsäädännön valmistelussa erityisesti viedä eteenpäin. Ohessa on nostettu esiin niitä kohtia, joissa tulkintamme mukaan esitys muuttaa nykyistä käytäntöä tai joiden osalta Suomessa on erityistoiveita. Johtopäätökset ovat tulkintoja arvoketjuryhmissä käydyn keskustelun pohjalta. Lainsäädännön uudistamisen tausta EU:n luomulainsäädännön uudistus on meneillään. Komissio julkisti esityksensä 24.3. Proposal for a REGULATION OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL on organic production and labelling of organic products, amending Regulation (EU) No XXX/XXX of the European Parliament and of the Council [Official controls Regulation] and repealing Council Regulation (EC) No 834/2007 (päivätty 24.3) ANNEXES to the Proposal for a REGULATION OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL on organic production and labelling of organic products, amending Regulation (EU) No XXX/XXX of the European Parliament and of the Council [Official controls Regulation] and repealing Council Regulation (EC) No 834/2007 (päivätty 24.3) Asetuksen muutosehdotukset pohjautuvat lainsäädännön arviointiin siitä, miten hyvin se täyttää sille asetetut tavoitteet sekä komission järjestämään julkiseen kuulemiseen v. 2013. Uudistuksen tavoitteena on erityisesti vahvistaa kuluttajan luottamusta luonnonmukaisiin tuotteisiin. Komission esitys pyrkii vähentämään nykyisten säädösten mahdollistamia poikkeuksia ja perustelee sitä seuraavilla näkökohdilla: Poikkeukset haittaavat luonnonmukaisten tuotantopanosten tuotantoa ja markkinoiden kehittymistä. Lisäksi poikkeusten hallinnointi ja valvonta aiheuttaa merkittävän hallinnollisen taakan sekä kansallisille viranomaisille että toimijoille. Poikkeukset ovat myös luoneet edellytykset kilpailun vääristymiselle ja uhanneet vaarantaa kuluttajien luottamuksen. Sen vuoksi mahdollisuutta myöntää luonnonmukaisen tuotannon sääntöihin poikkeuksia olisi rajoitettava entisestään. (asetuksen kohta 43, sivu 18). Uuden lainsäädännön on esityksen mukaan määrä tulla voimaan 1.7.2017. 1
Tilakokonaisuus Komission esitys: Koko maatilaa tai vesiviljelytoimintaa on hoidettava luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettavien vaatimusten mukaisesti (asetus kohta 16 sivu 14, artikla 7, sivu 34). Tilan koko tuotannon siirtäminen luomuun parantaa luomukasvintuotannon luotettavuutta eikä aiheuta ongelmia Suomessa. Suomessa on noin 800 luomutilaa, joiden eläimet eivät kuulu luomuvalvontaan ja kasvavat täten tavanomaisena. Eläintuotannon siirtämistä luomuun viivyttävät tai estävät mm. seuraavat asiat: luomuun sopimattomat kotieläinrakennukset, tuottajien ikääntyminen, sika- ja siipikarjatiloilla riittämätön rehuomavaraisuus sekä vaikeudet saada kotieläintuotteita luomuna markkinoille. Vaatimus koko tuotannon siirtämisestä luomuun voitaneen Suomessakin toteuttaa, mutta se edellyttää pitkää siirtymävaihetta Kasvintuotanto Tavanomaisten siementen käyttö Komission esitys: Siemenet ja lisäysaineisto tulee olla luomualkuperää ja mikäli luomulisäysaineistoa ei ole saatavilla, tulee käyttää lisäysaineistoa joka on tuotettu siirtymävaiheen aikana. Tavanomaisen lisäysaineiston käyttö on perusteltua tutkimustarkoituksessa tai geneettisen monimuotoisuuden suojelussa (liite 1.4.1. ja 1.4.2, sivu 4.) Komissio voisi myöntää poikkeuksia vuoteen 2021 asti, silloin kun ne katsotaan tarpeelliseksi. (asetus kohta 77 & 78, sivu 24). Komissio arvioi v. 2021 kasvien luonnonmukaisen lisäysaineiston saatavuustilanteen. Tavanomaisen siemenen käyttökielto aiheuttaa merkittävän ongelman, sillä pohjoisiin ilmastoja maaperäolosuhteisiin soveltuvien kasvilajikkeita on vain rajallinen määrä. Näiden siementen saatavuus luomuna on erittäin epävarmaa, koska pieni markkina ei mahdollista niiden kannattavaa tuotantoa. Komission tulisi poikkeuksia antaessaan huomioida riittävän lajikekirjon mahdollistavat poikkeukset siirtymäkauden aikana. Tavanomaisen lisäysaineiston käyttökielto estäisi luomutuotannon tuottavuuden paranemista, sillä olisi tyydyttävä vain harvoihin lajikkeisiin, joiden ominaisuudet eivät olisi optimaalisia sadon määrän ja laadun kannalta. Esimerkiksi tehokkaassa nurmituotannossa tarvitaan 6-8 eri lajiketta, jotta saadaan hyvä nurmisato ja rikkaruohot pidettyä kurissa. Jatkossa sallittava tavanomaisesti tuotetun lisäysaineiston hankkiminen luomutuotantoon, jos luomulisäysaineistoa ei ole saatavilla. Kasvihuonetuotanto Komission esitys: Luonnonmukainen kasvintuotanto perustuu ravinnon antamiseen kasveille pääasiassa maaperän ekosysteemin kautta, eikä ravinneliuosviljelyä tulisi sallia. Lisäksi luonnonmukaisessa kasvintuotannossa olisi käytettävä tuotantotekniikoita, joilla estetään tai minimoidaan ympäristöä saastuttavat vaikutukset. (kohta 18 sivu 14). Kasvien kasvattaminen inertillä kasvualustalla, johon lisätään ravinneliuosta, on kiellettyä (liite 1.1, sivu 3) Suomessa kasvukausi on lyhyt. Kasvihuoneiden avulla kasvukautta on mahdollista pidentää ja siten saada tuoreita kotimaisia vihanneksia myös talvikautena. Talvikuukausien pakkaskausien vuoksi ympärivuotinen maavarainen kasvatus ei ole mahdollista Suomessa. Tällä hetkellä ympärivuotinen kasvihuoneviljely toteutetaan Suomessa turvealustoilla, jotka ovat kohotettuna maaperästä. Kasvihuonetuotannon ravinnevalunta on hallittavissa tehokkaasti, kun kasvatusalusta on irrallaan maaperästä. Kasvatusalustana käytetään rahkaturvetta, joka on 2
kalkittu ja jonka lannoitukseen on käytetty kompostoitua broilerinlantaa. Käytetyt kasvihuonealustat kuljetetaan kompostointilaitoksiin ja hyödynnetään viherrakentamisessa. Kuluttajat eivät koe turvealustalla tapahtuvaa luomukasvihuonetuotantoa ongelmallisena tai luomuperiaatteen vastaisena. Kasvihuoneissa käytetään uusiutuvaa energiaa ja lämmönlähteenä mm. puuhaketta tai läheisen energiantuotantolaitoksen prosessissa syntyvää lämpöä. Peruslannoitetun turpeen ravinteena käytetään orgaanisia nestemäisiä lannoitteita, jotka annostellaan kasteluveden mukana. Lannoitteiden valmistuksessa on hyödynnetty kompostoinnin (esim. kananlanta) yhteydessä vapautuva kaasumaisessa muodossa oleva typpi, joka on nesteytetty. Turvealustalla toteutettava luomukasvihuonetuotanto tulee sallia ainakin alueilla, jossa maa routaantuu talvikuukausien aikana. Kotieläintuotanto Tavanomaisten eläinten hankinta Siitoseläimet Komission esitys: Luomukotieläintuotannossa jalostustarkoitukseen hankittavat eläimet tulee olla luomualkuperää. Ainoastaan uhanalaisten rotujen yksilöitä voi tuoda tavanomaisesta karjasta jalostustarkoituksessa (liite 1.3.5. sivu 7). Komissio voi myöntää poikkeuksia siirtymäkauden aikana, joka kestää v.2021 asti (kohta 77 & 78, sivu 24.) Suomessa luomukotieläinten kokonaismäärä on pieni, luomujalostuseläimiä on tarjolla vähän tai ei lainkaan. Luomulihantuotannossa on viisi päärotua. Rodun lisäksi suvut ja ominaisuudet sekä erityisesti terveysstatus vaikuttavat siitoseläinten valintaan. Suomessa on kansallinen eläintautien torjuntaohjelma, jonka avulla pyritään pitämään vakavat eläintaudit kurissa. Esitys aiheuttaisi huomattavia ongelma, sillä luomukotieläinten pienen populaation geneettinen eristämisen muusta kotieläinpopulaatiosta johtaisi nopeasti luomueläinten perinnöllisen monimuotoisuuden rajuun vähenemiseen ja eläinaineksen ominaisuuksien ja terveyden heikkenemiseen. Tämä olisi vastoin luomun tavoitetta vaalia luonnon monimuotoisuutta. Pitkät maantieteelliset etäisyydet lisäävät myös tuntuvasti siitoseläinten hankinnan kustannuksia. Mikäli tavanomaisten jalostuseläinten hankinta kiellettäisiin, jäisi keinosiemennykseen turvautuminen tai uhanalaisten rotujen ottaminen osaksi karjaa ainoaksi keinoksi saada luomukotieläinpopulaatioon uutta geneettistä ainesta. Kaikille lihakarjaroduille ei ole tarjolla jalostusaineistoa keinosiemennettäväksi ja keinosiemennyksen käytännön toteuttaminen lihakarjatiloilla on hankalaa tai mahdotonta. Tavanomaisesti kasvatettujen siitoseläimien hankinta luomutilalle tulisi jatkossakin sallia. Siipikarja Komission esitys: Asetuksen mukaan nuorikkokasvatuksessa tulisi noudattaa samoja tuotantovaatimuksia kuin aikuisten siipikarjan kasvatuksessa, paitsi tilavaatimusten osalta tulee noudattaa nuorikkokasvatukselle asetettuja eläintiheyksiä (liite 2.4.5, sivu 18). Suomessa ei ole siipikarjan nuorikkokasvatusta. Parhaillaan ovat valmisteilla suomalaiset tuotanto-ohjeet nuorikkokasvatukseen. Kotimaisen siipikarjaketjun rakentaminen on tärkeää myös Suomessa noudatettavan tautisuojauksen takia. Jatkossa luomusiipikarjan alkuperän tulee olla luomua. 3
Nykyiseen poikkeukseen, joka sallii alle 18 viikon ikäisten nuorikoiden hankkimisen luomuyksikköön, tulisi saada jatkoa, jotta suomalainen nuorikkokasvatus ennättää kehittyä. Rehut Rehun omavaraisuus Komission esitys: rehuomavaraisuutta nostetaan märehtijöillä 90 %.iin ja sika- ja siipikarjapuolella 60 %:iin (liite 2.1.2, 2.3.2, 2.4.3, sivut 11, 15, 17). Märehtijöiden rehu on pääosin korsirehua, jonka tuottaminen on mahdollista koko Suomessa. Suomessa luomumaidon tuotostaso (n. 8000 9000 litraa) on korkeampi kuin esim. Saksassa, Hollannissa ja Ranskassa. Hyvä tuotostaso perustuu korkealaatuiseen säilörehuun, mutta edellyttää väkirehuvaltaisempaa ruokintaa kuin monissa muissa Euroopan maissa toteutetaan. Luomuviljan tuotanto on ilmastollisista syistä epävarmaa Pohjois-Suomessa, jossa kuitenkin on nautakarjoja. Näille tiloille teollisuuden valmistamat luomutäysrehut ovat tärkeä keino varmistaa eläinten hyvinvointi. Suomessa luomutilat ovat hajallaan, eikä lähietäisyydeltä aina löydy luomutuotannossa olevaa yhteistoimintatilaa. Pitkien etäisyyksien maassa rehutoimijoiden rooli on tärkeä, erityisesti niillä alueilla, joilla ei ole yhteistyötiloja lähellä ja/tai viljan- ja/tai valkuaiskasvien tuotanto on ilmastollisesti epävarmaa. 80-90 % rehuomavaraisuusaste lienee saavutettavissa naudoilla ja 60 %:n omavaraisuusaste sialla ja siipikarjalla koko Suomessa, mikäli yhteistyöalue on koko Suomi,, omavaraisuus lasketaan vuotuisesta rehuntarpeesta ja rehutoimijat voidaan lukea mukaan yhteistoimintaan. Tavanomaisen rehun käyttö Komission esitys: 100 %:n luomurehu myös luomusikojen ja siipikarjan ruokinnassa (liite 1.4.1, sivu 7) Esitys aiheuttaa ongelmia luomuvalkuaisrehun riittämättömyyden takia. Härkäpapu ja lupiini ovat soijarouheelle vaihtoehtoisia kotimaisia valkuaislähteitä. Härkäpavun ja lupiinin käyttöä rehuna rajoittavat kuitenkin useat haitta-aineet kuten visiini, konvisiini, tanniiinit sekä alkaloidit, jotka voivat aiheuttaa anemiaa ja muita terveyshaittoja mikäli niiden osuus kasvaa ruokinnassa merkittäväksi. Näitä haitta-aineita löytyy merkittäviä määriä mm. Suomen oloihin kehitetystä Kontu-härkäpapulajikkeesta ja tämän vuoksi niiden käyttömäärät sian ja siipikarjan ruokinnassa ovat hyvin rajatut. Esimerkiksi Kontu-härkäpapua voi sekoittaa kanojen rehuseokseen ainoastaan runsas 5 %. Haitta-aineettomia palkokasvilajikkeita ei ole vielä jalostettu Suomen ilmastollisiin oloihin. Suomessa on kokeiluluontoisesta kasvateltu myös luomusoijaa. Soija ei kuitenkaan tuleennu Suomen oloissa. Tällä hetkellä luomuhärkäpavun ja -lupiinin tuotanto ei riitä kattamaan kysyntää. Luomusoijan markkinat ovat edelleen alikehittyneet ja kysynnän kasvu ylittää tuotannon kasvun, mikä osaltaan nostaa luomusoijan hintaa. Suomen kansallinen salmonellavalvontaohjelma asettaa Suomen erityisasemaan kansainvälisillä luomurehumarkkinoilla, mikä hankaloittaa luomuvalkuaisen tuontia ulkomailta. Suomessa on välttämätöntä lisätä luomuvalkuaiskasvien tuotantoa, mutta eläinten ravitsemuksen kannalta optimaalisen luomuvalkuaisen tuottaminen vaatii pitkän kehitysajan. Sikojen ja siipikarjan rehussa tulee jatkossakin sallia 5 % tavanomaista rehua, jotta eläinten hyvä ravitsemus voidaan turvata. 4
Siirtymävaiheen rehu Komission esitys: SV1 rehun osuus 15 %, SV1 ja SV2 osuus yhteensä 20 % (liite 1.4.3.1 ja 1.4.3.2, sivu 8) Siirtymävaiheen rehun osuuden väheneminen samanaikaisesti omavaraisuusasteen noston kanssa aiheuttaa ongelmia rehun riittävyyden kanssa. Siirtymävaiheen rehun osuutta voidaan laskea, mutta muutos edellyttää useiden vuosien siirtymävaihetta. Sallitut rehuaineet Suomen esitys: Orgaaninen seleeni tulisi lisätä sallittujen rehuaineiden listalle. Suomen maaperässä on vähän seleeniä, mikä vuoksi seleenin puutosta esiintyy sekä tuotantoeläimillä että ihmisillä. Tavanomaisessa tuotannossa seleeniä lisätään lannoitteisiin puutoksen estämiseksi. Luomutuotannossa seleeniä annetaan eläimille. Orgaaninen seleeni on osoittautunut tutkimuksissa ja käytännössä selvästi mineraaliseleeniä paremmaksi. Orgaaninen seleeni tulisi sallia luonnonmukaisen tuotannon rehuaineena. Eläinten olosuhteet ja hoito Siipikarjaparven koko Komission esitys: Uusi asetus ei ota kantaa lintujen enimmäismäärään tilalla vaan ainoastaan parven enimmäiskokoon. Tämä mahdollistaa taloudellisesti kannattavamman broilerituotannon. Uusi linjaus olisi ristiriidassa muihin kotieläintuotannon suuntiin, jossa eläinten enimmäismäärää per tila ei ole rajattu. Lihasiipikarjatuotannon keskeisenä haasteena on ollut yksittäisen tuotantoyksikön yhteenlasketun käyttöpinta-alan rajoittaminen 1600 m2. Tämä on rajoittanut kasvatettavien lintujen määrän tilalla vain n. 15 000 ja heikentänyt siten tuotannon kannattavuutta. Eläinten ulkoilutus Komission esitys: Nautojen pitäminen sisällä loppulihotusvaiheessa ei enää sallittua (ei mainintaa poikkeuksesta 2.1.2 sivu 11). Tämä muutos ei aiheuta ongelmia Suomessa. Eläinten kytkeminen Komission esitys: eläimiä ei saa pitää kytkettynä, paitsi tilapäisesti eläintä hoitaessa. Viranomaiset voivat antaa luvan hyvin pienillä tiloilla (micro-enterprises) karjan kytkettynä pitämiseen, jos eläimiä ei ole mahdollista pitää ryhmässä. Tällöin eläimillä pitää olla mahdollisuus laiduntamiseen laidunkaudella sekä ulkoiluun vähintään kahdesti viikossa laidunkauden ulkopuolella (liite, 1.7.6, sivu 10) Suomessa on nykyisen säännöksen perusteella haettu poikkeuslupia pitää pieniä karjoja (alle 30 ny) kytkettyinä (artikla 38, 889/2008). Näitä lupia on haettu nykyisin noin 35 parsinavetalle. Suomessa voidaan luopua eläinten kytkemisestä, jos siirtymäaika on riittävän pitkä. Muut 5
Lannan luovutus muille kuin luomutiloille Komission esitys: luomutilan lantaa saa luovuttaa vain toiselle luomutilalle (liite 1.5.5, sivu 4) Suomessa luomutiloja on hajallaan eikä lähialueelta välttämättä löydy yhteistoimintatiloja. Tämä säädös haittaa ja jopa estää yksittäisten, erityisesti luomulihakarjatilojen toiminnan. Luomulannan levitys myös tavanomaiselle tilalle tulisi sallia niillä alueilla, joissa ei ole muita luomutiloja tai lannoitevalmistajia tarkoituksenmukaisella etäisyydellä. Elintarvikkeiden jalostus Tavanomaisena sallittujen lista Esitys: Tavanomaisena sallittujen maatalousperäisten aineiden lista säilyy (liite 2.2.4, sivu 38) Tulee edelleen säilyttää Sallitut lisäaineet Esitys: Lisäaineita käsitellään artiklassa 19, sivu 40 Suomessa on kansallisella asetuksella rajoitettu luomulihavalmisteiden sisältämän nitriitin määrä noin puoleen siitä mitä sallitaan tavanomaisesti tuotetuille lihavalmisteille. Suomessa on pitkien etäisyyksien vuoksi pitkät logistiset ketjut, jotka pidentävät tuotteiden myyntiaikaa. Natriumnitriitti ja kaliumnitraatti ovat luomulihavalmisteiden säilöntäaineita, joita on vaikea korvata muilla aineilla. Niiden poistaminen lyhentäisi luomulihavalmisteiden myyntiaikoja noin puoleen nykyisestä, mikä estäisi niiden valtakunnallisen myynnin päivittäistavarakaupoissa. Luomulihavalmisteissa natriumnitriitti ja kaliumnitraatti tulee edelleen sallia tuoteturvallisuuden varmistamiseksi Sallitut apuaineet Esitys: Lista säilyy edelleen ( liite 2.2.2, sivu 37) Luomussa sallitut tavanomaiset ainesosat -lista säilytetään edelleen. Listalla on mm. suolet (makkarat), herasuola, fruktoosi Täydentäminen Komission esitys: Mineraalien, vitamiinien, aminohappojen ja mikroravinteiden lisääminen on sallittua, mikäli niiden käyttö velvoitetaan lainsäädännöllisesti tietyissä elintarvikkeissa. (liite 2.2.2 e, sivu 37) Suomessa D-vitamiinia muodostuu iholla vain maaliskuun ja lokakuun välisenä aikana, kesäkuukausina eniten. Jotta väestön riittävä D-vitamiinin saanti turvataan, Suomessa maitoon lisätään D-vitamiinia. Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittaa D-vitaminoidun maidon käyttöä päiväkotien ja koulujen ruokapalveluissa. Jotta myös luomumaitoa voitaisiin tarjota julkisissa ruokapalveluissa ja kuluttajille olisi tarjolla myös D-vitaminoitu vaihtoehto, luomumaidon täydentäminen D-vitamiinilla tulisi olla sallittua niissä maissa, jossa D-vitamiinia ei muodostu riittävästi auringon vaikutuksesta. Valvonta 6
Komission esitys: Tarkastuslaitokset on akkreditoitava yhdenmukaistetun standardin mukaisesti. Valvonnan luonne määritellään arvioimalla säännösten noudattamatta jättämisen riski. (artikla 29, sivu 49 50) Riskiperusteinen valvonta tehostaa valvontaa mahdollistamalla valvontaresurssien kohdentamisen korkeamman riskin toimijoihin. Valvonnassa tulee kuitenkin pitää huolta siitä, etteivät valvontakäynnit kohdistu liiaksi kotieläintiloille vain siksi, että näillä tiloilla säädöksiä on kasvintuotantotiloja enemmän. Valvonnan siirtymien riskiperusteiseen valvontaan on kannatettavaa Ryhmäsertifiointi pienviljelijöille Yksittäisille pienviljelijöille unionissa koituu luomusertifioinnista varsin paljon tarkastuskustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Olisi sallittava ryhmäsertifiointijärjestelmä tarkastus- ja sertifiointikustannusten sekä niihin liittyvän hallinnollisen taakan alentamiseksi, paikallisten verkostojen vahvistamiseksi markkinamahdollisuuksien parantamiseksi ja yhtäläisten toimintamahdollisuuksien varmistamiseksi suhteessa kolmansien maiden toimijoihin (asetuksen kohta 60, sivu 21). Muut Ei-sallittujen tuotteiden ja aineiden esiintyminen Komission esitys: Vahvistetaan yhdenmukaiset säännökset, joilla kielletään sellaisten tuotteiden kaupan pitäminen luonnonmukaisina, joissa esiintyy tietyn rajan ylittävä määrä ei-sallittuja tuotteita tai aineita. Kyseiset rajat olisi vahvistettava ottaen huomioon erityisesti imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista viljapohjaisista valmisruoista ja muista lastenruoista annettu komission direktiivi 2006/125/EY31 (kohta 49, sivu 19) Komissio voi antaa jäsenvaltioille luvan myöntää kansallisia tukia tällaisissa tapauksissa aiheutuneiden tappioiden korvaamiseksi. Jäsenvaltiot voivat myös käyttää yhteisen maatalouspolitiikan välineitä tällaisten tappioiden korvaamiseksi kokonaan tai osittain. (kohta 50, sivu 19, artikla 20, sivu 41)Tarkkaa rajamäärää ei ole määritetty. Luomutuotteiden jäämättömyys on tärkeää kuluttajien luottamuksen säilyttämiseksi. Tähän asti ei ole ollut olemassa erityisiä unionin sääntöjä toimenpiteistä, mikäli luonnonmukaisissa tuotteissa on havaittu ei-sallittuja aineita tai tuotteita. Eri puolilla unionia on kehitetty ja sovellettu erilaisia lähestymistapoja. Tämä tilanne on aiheuttaa epävarmuutta toimijoiden, valvontaviranomaisten ja tarkastuslaitosten keskuudessa. Suomen tullin linja luomutuotteiden torjunta-ainejäämien suhteen on ollut tiukka: 1) Jos tavanomaisille tuotteille asetettu korkein sallittu jäämäraja (MRL = Maximum residue limit) ylittyy, tuontierä hylätään, eikä erää saa saattaa markkinoille. 2) Jos MRL alittuu mutta kasvinsuojeluaineiden -pitoisuudet ovat kuitenkin sitä luokkaa, että viranomaisen arvion mukaan kyseessä on tarkoituksellinen kasvinsuojeluaineiden käyttö, erää ei saa myydä luomuna vaan kaikki luomuviittaukset on peitettävä tai poistettava pakkauksista, saateasiakirjoista jne. 3) Jos kasvinsuojeluaineiden pitoisuudet ovat hyvin alhaisia (mutta analyysimenetelmällä määritettävissä), käynnistetään selvitykset, mistä jäämä on peräisin ja onko mahdollisesti kyseessä tahaton kontaminaatio. Jos kyseessä on tahaton kontaminaatio, tuote ei menetä luomustatustaan. Suomessa on hyvät edellytykset tuottaa jäämättömiä tuotteita. 7
Ympäristöjärjestelmä Komission esitys: Mikroyrityksiä lukuun ottamatta toimijoiden, jotka ovat muita kuin viljelijöitä tai merilevää tai vesiviljelyeläimiä tuottavia toimijoita, on otettava käyttöön ympäristöjärjestelmä ympäristötehokkuutensa parantamiseksi. (artikla 7, sivu 34) Ympäristöjärjestelmä voi olla hyvä tapa vahvistaa luomun asemaa kuluttajien silmissä. Monet luomualan yritykset pyrkivät jo nyt säästämään energiaa ja vettä ja ylittämään ympäristölainsäädännön vaatimukset. Pakolliset järjestelmät lisäävät luomutuotteen kustannuksia ja siten hankaloittavat erityisesti pienten valmistajien pääsyä luomumarkkinoille. Ympäristöjärjestelmän valinta tulisi jättää yrityksen oman harkinnan varaan. 8