LUKU 10. Yhdensuuntaissiirto

Samankaltaiset tiedostot
LUKU 7. Perusmuodot Ensimmäinen perusmuoto. Funktiot E, F ja G ovat tilkun ϕ ensimmäisen perusmuodon kertoimet ja neliömuoto

LUKU 6. Weingartenin kuvaus

Polkuintegraali yleistyy helposti paloitain C 1 -poluille. Määritelmä Olkoot γ : [a, b] R m paloittain C 1 -polku välin [a, b] jaon

LUKU 4. Pinnat. (u 1, u 2 ) ja E ϕ 2 (u 1, u 2 ) := ϕ u 2

Tasokäyrän kaarevuus LUKU 1

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

Pinnan tangenttivektorit

Ominaisvektoreiden lineaarinen riippumattomuus

x = y x i = y i i = 1, 2; x + y = (x 1 + y 1, x 2 + y 2 ); x y = (x 1 y 1, x 2 + y 2 );

Selvästi. F (a) F (y) < r x d aina, kun a y < δ. Kolmioepäyhtälön nojalla x F (y) x F (a) + F (a) F (y) < d + r x d = r x

Lineaarikuvausten. Lineaarikuvaus. Lineaarikuvauksia. Ydin. Matriisin ydin. aiheita. Aiheet. Lineaarikuvaus. Lineaarikuvauksen matriisi

Havainnollistuksia: Merkitään w = ( 4, 3) ja v = ( 3, 2). Tällöin. w w = ( 4) 2 + ( 3) 2 = 25 = 5. v = ( 3) = 13. v = v.

Oletetaan sitten, että γ(i) = η(j). Koska γ ja η ovat Jordan-polku, ne ovat jatkuvia injektiivisiä kuvauksia kompaktilta joukolta, ja määrittävät

Ei-inertiaaliset koordinaatistot

x = y x i = y i i = 1, 2; x + y = (x 1 + y 1, x 2 + y 2 ); x y = (x 1 y 1, x 2 + y 2 );

Käyrän kaarevuus ja kierevyys

a(t) = v (t) = 3 2 t a(t) = 3 2 t < t 1 2 < 69 t 1 2 < 46 t < 46 2 = 2116 a(t) = v (t) = 50

Differentiaalimuodot

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO. Integraalilaskenta 2 Harjoitus Olkoon A := {(x, y) R 2 0 x π, sin x y 2 sin x}. Laske käyräintegraali

Konformigeometriaa. 5. maaliskuuta 2006

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 5: Kaarenpituus ja skalaarikentän viivaintegraali

Määritelmä Olkoon T i L (V i, W i ), 1 i m. Yksikäsitteisen lineaarikuvauksen h L (V 1 V 2 V m, W 1 W 2 W m )

saadaan kvanttorien järjestystä vaihtamalla ehto Tarkoittaako tämä ehto mitään järkevää ja jos, niin mitä?

3.1 Lineaarikuvaukset. MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta. 3.1 Lineaarikuvaukset. 3.1 Lineaarikuvaukset

Osoita, että täsmälleen yksi vektoriavaruuden ehto ei ole voimassa.

802320A LINEAARIALGEBRA OSA III

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 8: Divergenssi ja roottori. Gaussin divergenssilause.

5 Funktion jatkuvuus ANALYYSI A, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT Määritelmä ja perustuloksia. 1. Tarkastellaan väitettä

KJR-C1001 Statiikka ja dynamiikka. Luento Susanna Hurme

3.3 Funktion raja-arvo

LUKU 3. Ulkoinen derivaatta. dx i 1. dx i 2. ω i1,i 2,...,i k

Määritelmä 1. Olkoot V ja W lineaariavaruuksia kunnan K yli. Kuvaus L : V. Termejä: Lineaarikuvaus, Lineaarinen kuvaus.

1 Tensoriavaruuksista..

Kantavektorien kuvavektorit määräävät lineaarikuvauksen

Matriisilaskenta, LH4, 2004, ratkaisut 1. Hae seuraavien R 4 :n aliavaruuksien dimensiot, jotka sisältävät vain

1 Sisätulo- ja normiavaruudet

F dr = F NdS. VEKTORIANALYYSI Luento Stokesin lause

Kuvaus. Määritelmä. LM2, Kesä /160

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Laskuharjoitus 2 / vko 45

5 Differentiaaliyhtälöryhmät

Kompleksianalyysi, viikko 4

5 Funktion jatkuvuus ANALYYSI A, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT Määritelmä ja perustuloksia

z Im (z +1) 2 = 0. Mitkä muut kompleksitason pisteet toteuttavat tämän yhtälön? ( 1) 0 z ( 1) z ( 1) arg = arg(z 0) arg(z ( 1)), z ( 1) z ( 1)

Esimerkki 1.1. Kahdeksikkopolku α: u (sin u, sin 2u) on helppo todeta injektioksi

1.1 Vektorit. MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta. 1.1 Vektorit. 1.1 Vektorit. Reaalinen n-ulotteinen avaruus on joukko. x 1. R n.

Täydellisyysaksiooman kertaus

Hyperpintojen geometriaa

1. Normi ja sisätulo

Äärettömät raja-arvot

Tehtävä 4.7 Tarkastellaan hiukkasta, joka on pakotettu liikkumaan toruksen pinnalla.

IV. TASAINEN SUPPENEMINEN. f(x) = lim. jokaista ε > 0 ja x A kohti n ε,x N s.e. n n

Ortogonaaliprojektio äärellisulotteiselle aliavaruudelle

Matematiikan peruskurssi 2

13. Ratkaisu. Kirjoitetaan tehtävän DY hieman eri muodossa: = 1 + y x + ( y ) 2 (y )

802320A LINEAARIALGEBRA OSA II

1 Lineaariavaruus eli Vektoriavaruus

Vektoriarvoiset funktiot Vektoriarvoisen funktion jatkuvuus ja derivoituvuus

MS-A0202 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 1: Parametrisoidut käyrät ja kaarenpituus

10. Toisen kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt

12. Derivointioperaattoreista geometrisissa avaruuksissa

Vektorien pistetulo on aina reaaliluku. Esimerkiksi vektorien v = (3, 2, 0) ja w = (1, 2, 3) pistetulo on

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Malliratkaisut 4 / vko 47

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 4: Taso- ja avaruuskäyrät

2. Fourier-sarjoista. Aaltoliikkeen ja lämmöjohtumisen matemaattinen tarkastelu

DI matematiikan opettajaksi: Täydennyskurssi, kevät 2010 Luentorunkoa ja harjoituksia viikolle 11: ti klo 13:00-15:30

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

802320A LINEAARIALGEBRA OSA I

Kompleksiluvut., 15. kesäkuuta /57

Dihedraalinen ryhmä Pro gradu Elisa Sonntag Matemaattisten tieteiden laitos Oulun yliopisto 2013

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 9: Greenin lause

Ristitulolle saadaan toinen muistisääntö determinantin avulla. Vektoreiden v ja w ristitulo saadaan laskemalla determinantti

peitteestä voidaan valita äärellinen osapeite). Äärellisen monen nollajoukon yhdiste on nollajoukko.

Funktiot. funktioita f : A R. Yleensä funktion määrittelyjoukko M f = A on jokin väli, muttei aina.

MATP153 Approbatur 1B Harjoitus 3, ratkaisut Maanantai

Luento 8: Epälineaarinen optimointi

2. kl:n DY:t. Lause. Yleisesti yhtälöllä ẍ = f(ẋ, x, t) on (sopivin oletuksin) aina olemassa 1-käs. ratkaisu. (ẋ dx/dt, ẍ d 2 x/dt 2.

7. Olemassaolo ja yksikäsitteisyys Galois n kunta GF(q) = F q, jossa on q alkiota, määriteltiin jäännösluokkarenkaaksi

Matriisiteoria Harjoitus 1, kevät Olkoon. cos α sin α A(α) = . sin α cos α. Osoita, että A(α + β) = A(α)A(β). Mikä matriisi A(α)A( α) on?

sitä vastaava Cliffordin algebran kannan alkio. Merkitään I = e 1 e 2 e n

Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Mallit laskuharjoitusviikkoon 5 /

Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros Johdetaan välttämättömät ehdot funktionaalin. g(y(t), ẏ(t),...

4.3.7 Epäoleellinen integraali

Jakso 1: Pyörimisliikkeen kinematiikkaa, hitausmomentti

4. Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä

MEI Kontinuumimekaniikka

Luento 5: Käyräviivainen liike. Käyräviivainen liike Heittoliike Ympyräliike Kulmamuuttujat θ, ω ja α Yhdistetty liike

Laplace-muunnos: määritelmä

Sinin muotoinen signaali

saadaan kvanttorien järjestystä vaihtamalla ehto Tarkoittaako tämä ehto mitään järkevää ja jos, niin mitä?

Derivaatat lasketaan komponenteittain, esimerkiksi E 1 E 2

e int) dt = 1 ( 2π 1 ) (0 ein0 ein2π

BM30A0240, Fysiikka L osa 4

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (Chem) Esimerkkejä ym., osa I

Analyysi 1. Harjoituksia lukuihin 4 7 / Syksy Tutki funktion f(x) = x 2 + x 2 jatkuvuutta pisteissä x = 0 ja x = 1.

MS-A0204 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 9: Muuttujanvaihto taso- ja avaruusintegraaleissa

Johdatus todennäköisyyslaskentaan Momenttiemäfunktio ja karakteristinen funktio. TKK (c) Ilkka Mellin (2005) 1

Kompleksianalyysi, viikko 6

Tehtävä 1. Näytä, että tason avoimessa yksikköpallossa

Derivaatta: funktion approksimaatio lineaarikuvauksella.

Transkriptio:

LUKU hdensuuntaissiirto Olkoot (M, N) suunnistettu pinta, p M ja v p R 3 p annettu vektori pisteessä p (vektorin v p ei tarvitse olla pinnan M tangenttivektori). Tällöin vektori (v p N(p)) N(p) on vektorin v p projektio normaalin N(p) suuntaan, ja vektori p v p := v p (v p N(p)) N(p) on vektorin v p projektio tangenttiavaruuteen T p (M). Olkoot α: I M pinnan M C -polku ja V pinnan M tangenttivektorikenttä pitkin polkua α, t.s. V on kuvaus I M R 3 siten, että V (t) T α(t) (M) kaikille t I. Määritelmä.. Tangenttivektorikentän V kovariantti derivaatta on V := α(t) V (t) = V (t) ( V (t) N(α(t))) N(α(t)), missä V (t) := (α(t); V (t)), kun V (t) = (α(t); V (t)). Huomautuksia.2. a) Koska V on derivaatan V (t) ortogonaalliprojektio tangenttiavaruuteen T α(t) (M), on myös V pinnan M tangenttivektorikenttä pitkin polkua α. b) C 2 -polun α: I M tangenttivektori α (t) on pinnan M tangenttivektorikenttä pitkin polkua α. Tämän kovariantille derivaatalle on voimassa α = α (t) = (α (t) N(α(t))) N(α(t)) α (t) T α(t) (M) α on geodeettinen polku. c) Geometrisesti tulkittuna kovariantti derivaatta V ilmaisee vektorin V (t) muutosnopeuden pinnalta M käsin nähtynä. Erityisesti, α ilmaisee polun α nopeuden α muutoksen pinnalta käsin nähtynä. Derivaattaa α kutsutaan toisinaan polun α kovariantiksi kiihtyvyydeksi. d) Jos on pinnan M tangenttivektorikenttä, voidaan sille määritellä kovariantti derivaatta tangenttivektorin v p T p (M) suuntaan asettamalla Viimeksi muutettu 24.3.2. D vp := p (D vp ) = Dvp (Dvp N(p)) N(p). 7

. HDENSUUNTAISSIIRTO 72 Vektorikenttä α on pinnan M tangenttivektorikenttä pitkin polkua α, ja sen kovariantille derivaatalle on ( α) = D α (t). Tästä syystä kovariantti derivaattaa D vp ei juuri tarvita, koska se voidaan korvata siirtymällä pinnan polkuihin. Lause.3. Olkoot V ja W pinnan M tangenttivektorikenttiä pitkin polkua α: I M ja f : I R C -funktio. Tällöin (i) ( V + W ) = V + Dt W ; (ii) (f V ) = f (t) V (t) + f(t) V ; (iii) ( V W ) = V W (t) + V (t) Dt W. Todistus. Jätetään lukijan tehtäväksi. Olkoot p, q R 3. Sanotaan, että vektorit (p; v) R 3 p ja (q; w) R 3 q ovat euklidisesti yhdensuuntaiset, jos w = v. Vastaavasti, vektorikenttä V : I R 3 R 3 pikin polkua α: I M on euklidisesti yhdensuuntainen, jos sen suuntaosa on vakio, V (t) = V (t ), kaikille t, t I, kun V (t) = (α(t); V (t)). Määritelmä.4. Olkoot α: I M pinnan M C -polku ja V pinnan M tangenttivektorikenttä pitkin polkua α. Sanotaan, että vektorikenttä V on (Levi-Civita-)yhdensuuntainen, jos V = kaikille t I. Siis tangenttivektorikenttä V on yhdensuuntainen, jos ja vain jos V ei näytä muuttuvan pinnalta M käsin nähtynä. Lause.5. Olkoot V ja W pinnan M tangenttivektorikenttiä pitkin polkua α: I M. Oletetaan, että V ja W ovat yhdensuuntaisia. Tällöin (i) pituus V on vakio; (ii) sisätulo V W on vakio; (iii) vektorikenttien V ja W välinen kulma on vakio (kunhan V (t) ja W (t) kaikille t I); (iv) summa V + W on yhdensuuntainen; (v) vektorikenttä c V on yhdensuuntainen kaikille c R. Todistus. Jätetään lukijan tehtäväksi. Lause.6. Olkoot α: I M C -polku, t I ja v T α(t )(M). Tällöin on olemassa yksi ja vain yksi pinnan M C -tangenttivektorikenttä V pitkin polkua α siten, että V on yhdensuuntainen ja V (t ) = v.

Todistus. Tangentivektorikentälle V on. HDENSUUNTAISSIIRTO 73 V = V (t) ( V (t) N(α(t))) N(α(t)) = V (t) ( V ( N α) (t) V (t) ( N α) (t) ) N(α(t)) = V (t) + ( V (t) ( N α) (t) ) N(α(t)) =. Siis V on yhdensuuntainen, jos ja vain jos V toteuttaa differentiaaliyhtälön (.) V (t) + ( V (t) ( N α) (t) ) N(α(t)) =. Koordinaateittain kirjoitettuna yhtälö saa muodon 3 V j (t) + V k (t) (N k α) (t) N j (α(t)) =, j 3. k= Tällä differentiaaliyhtälöryhmällä on yksikäsitteinen alkuehdon V (t ) = v toteuttava ratkaisu. Koska yhtälö on lineaarinen tuntemattoman funktion V suhteen, on ratkaisu määritelty koko välillä I. Osoitetaan, että saatu funktio V on pinnan M tangenttivektorikenttä. Kun yhtälö (.) kerrotaan puolittain vektorilla N(α(t)), saadaan ( V ( N α) ) (t) = V (t) N(α(t)) + V (t) ( N α) (t) =, joten V ( N α) on vakio. Mutta V (t ) ( N α)((t )) = v N(p) =, joten V ( N α). Siis V (t) T α(t) (M) kaikille t I. Seuraus.7. Olkoot α: I M pinnan M geodeettinen polku siten, että α (t) kaikille t I, ja V pinnan M tangenttivektorikenttä pitkin polkua α. Tällöin V on yhdensuuntainen, jos ja vain jos (i) pituus V on vakio, ja (ii) vektoreiden V (t) ja α (t) välinen kulma on vakio. Todistus. : Lause.5, kohdat (i) ja (iii). : Olkoon δ vektoreiden V (t) ja α (t) välinen kulma. Tällöin cos δ = V (t) α (t) V (t) α (t). Oletuksen mukaan δ on muuttujan t funktiona vakio. Samoin t V (t) =: a on vakio. Geodeettiselle polun vauhti t α (t) =: b on vakio. Olkoot t I ja v T α(t )(M) yksikkövektori siten, että v α (t ). Olkoon W lauseen.6 mukainen pinnan M tangenttivektorikenttä pitkin polkua α siten, että W on yhdensuuntainen ja W (t ) = v. Tällöin W (t) = ja W (t) α (t) = kaikille t I (lause.5), joten { W (t), α (t)} on tangenttiavaruuden T α(t) (M) ortogonaalinen kanta kaikille t I. Siis, on olemassa jatkuvat funktiot f, g : I R siten, että V (t) = f(t) α (t) + g(t) W (t).

Nyt cos δ =. HDENSUUNTAISSIIRTO 74 V (t) α (t) V (t) α (t) = f(t) α (t) α (t) a b = f(t) b/a ja V (t) 2 = f(t) 2 α (t) 2 + g(t) 2 W (t) 2 = f(t) 2 b 2 + g(t) 2. Näistä seuraa, että f on vakio, ja jatkuvuuden perusteella, että g on vakio. Siis V on yhdensuuntaisten tangenttivektorikenttien α ja W lineaarikombinaatio vakiokertoimin. Tällöin V on yhdensuuntainen. Määritelmä.8. Olkoot (M, N) suunnistettu pinta ja α: [a, b] M pinnan M C -polku sekä p := α(a), q := α(b). Olkoon v p T p (M). Asetetaan P α (v p ) := V (b) T q (M), missä V on pinnan M yhdensuuntainen tangenttivektorikenttä pitkin polkua α, jolle V (a) = v p. Kuvaus P α : T p (M) T q (M) on pinnan M yhdensuuntaissiirto pitkin polkua α. Esimerkki.9 (hdensuuntaissiirto pallolla pitkin pituuspiirejä). Pallokoordinaattien avulla pallon S 2 ϕ: ( π, π) ( π 2, π 2 ) S2, ϕ(θ, t) := (cos t cos θ, cos t sin θ, sin t), θ. pituuspiiri on α θ (t) := ϕ(θ, t) = (cos t cos θ, cos t sin θ, sin t). Olkoon δ R. Pallon pituuspiirin α θ tangenttivektori on yhdensuuntainen pitkin pituuspiiriä α θ. Koska vektorikenttä V θ,δ, V θ,δ (t) := (cos δ)α θ(t) + (sin δ)j αθ (t)(α θ(t)), muodostaa vakiokulman δ pituuspiirin α θ kanssa ja sen pituus on vakio = α θ (t) =, on V θ,δ yhdensuuntainen pitkin pituuspiiriä α θ. Koska V θ,δ (t) = ( cos θ cos δ sin t + sin θ sin δ, cos θ sin δ sin θ cos δ sin t, cos δ cos t ), on etelänavalla ja pohjoisnavalla V θ,δ ( π ) = (cos(θ δ), sin(θ δ), ) 2 V θ,δ ( π 2 ) = ( cos(θ + δ), sin(θ + δ), ) = (cos(θ + δ + π), sin(θ + δ + π), ). hdensuuntaissiirto riippuu siis käytetystä polusta.

. HDENSUUNTAISSIIRTO 75 - Z - - - Z - - Kuva. hdensuuntaissiirto pallolla pitkin pituuspiirejä. Pallo ja vektorikenttä V θ,δ nähtynä etelänavalta (vasen kuva) ja pohjoisnavalta (oikea kuva). Kuvissa θ = δ = π/6. Huomaa, että y-akselin suunta on vastakkainen etelä- ja pohjoisnavalta nähtynä. Ennenkuin selvitetään, miten vektorikentät muuttuvat, kun niitä siirretään yhdensuuntaisesti pitkin leveyspiirejä, tarkastellaan hieman yleisiä apuvälineitä. Olkoot α: I M pinnan polku ja pinnan yksikkötangenttivektorikenttä pitkin polkua α. 2 Jokaiselle p M olkoon J p : T p (M) T p (M) kierto kulman π verran, 2 J p v p = N(p) v p. Tällöin (t) kaikille t I, joten on olemassa funktio ω = ω : I R siten, että 3 Dt = ω(t) (J )(t), missä (J)(t) := J α(t) (t). Vastaavasti, (J) (J)(t). Koska (t) (J)(t) = kaikille t I, on () (J)(t) + (t) Dt (J) =. Siis { Dt = ω(t) (J)(t), (.2) (J ) = ω(t) (t). Lemma.. Olkoot pinnan M yksikkötangenttivektorikenttä pitkin polkua α ja δ vektorikenttien ja välinen differentioituva kulmafunktio, (t) = cos δ(t) (t) + sin δ(t) (J )(t), t I. Tällöin = (δ (t) + ω(t)) (J )(t). 2 Tälläinen vektorikenttä on helppo saada aikaiseksi ainakin jokaisessa karttaympäristössä ϕ(u) M: jos ϕ := E ϕ / Eϕ, niin := ( ϕ ϕ ) α käy. 3 Jos tarkastellaan karttaympäristössä ϕ(u) M määriteltyä yksikkötangenttivektorikenttää, on sen kovariantille derivaatalle tangenttivektorin v p T p (M) suuntaan D vp = ω(vp ) (J )(p), missä ω : T p (M) R. Vastaavasti saadaan D vp (J ) = ω(v p ) (p). Kuvaus ω : T p (M) R on lineaarinen ja nimeltään vektorikentän määräämä konnektiomuoto.

. HDENSUUNTAISSIIRTO 76 Todistus. Suoraan laskemalla (apuna lause.3, yhtälöt (.2) ja J 2 = I) = δ (t) sin δ(t) (t) + cos δ(t) + δ (t) cos δ(t) (J )(t) + sin δ(t) (J ) = δ (t) sin δ(t) (t) + cos δ(t) (ω(t) (J )(t)) + δ (t) cos δ(t) (J )(t) + sin δ(t) ( ω(t) (t)) = (δ (t) + ω(t)) ( sin δ(t) (t) + cos δ(t) (J )(t) ) = (δ (t) + ω(t)) (J )(t). Seuraus.. Edellisen lemman oletuksin ja merkinnöin: Vektorikenttä on yhdensuuntainen pitkin polkua α, jos ja vain jos δ (t) + ω(t) = kaikille t I. Seuraus.2. Edellisen lemman oletuksin ja merkinnöin: Jos vektorikenttä on yhdensuuntainen pitkin polkua α, niin parametrivälillä a t b vektorikenttien ja välinen kulma muuttuu on δ(b) δ(a) = b a ω(t) dt. Kovariantin derivaatan avulla yksikkövauhtisen polun α geodeettinen kaarevuus κ g (t) = ( α ) J α(t) α (t). Kun lemmaa. sovelletaan vektorikenttään = α, saadaan Seuraus.3. Lemman. oletuksin ja merkinnöin: ksikkövauhtisen polun α geodeettinen kaarevuus on κ g (t) = δ (t) + ω(t), missä δ on vektorikenttien ja α välinen kulmafunktio. Seuraus.4. Edellisen seurauksen oletuksin ja merkinnöin: Jos α on yksikkövauhtinen, niin parametrivälillä a t b vektorikenttien ja α välinen kulma muuttuu δ(b) δ(a) = b a κ g (t) dt b a ω(t) dt. Esimerkki.5 (hdensuuntaissiirto pallolla pitkin leveyspiirejä). Pallokoordinaattien avulla t. leveyspiiri on β t (θ) = (cos t cos θ, cos t sin θ, sin t). Leveyspiirin β t vauhti β t(θ) = cos t on vakio, joten sovelletaan lemmaa. vektorikenttään (θ) := cos t β t(θ) = (β t (θ); ( sin θ, cos θ, )). Tälle vektorikentälle ω(θ) = (D θ ) (J )(θ) = sin t.

Seurauksen. mukaan vektorikenttä,. HDENSUUNTAISSIIRTO 77 (θ) := cos δ(t) (θ) + sin δ(t) (J )(θ), on yhdensuuntainen pitkin leveyspiiriä β t, kun sen ja leveyspiirin β t välinen kulma δ valitaan niin, että δ (θ) = sin t, t.s. δ = δ(θ) = θ sin t. Nyt (J )(θ) = ( cos θ sin t, sin t sin θ, cos t), joten (θ) = ( cos(θ sin t) sin θ + cos θ sin t sin(θ sin t), cos θ cos(θ sin t) + sin t sin θ sin(θ sin t), cos t sin(θ sin t) ), ja Greenwichin pituuspiirillä () = (,, ) sekä uudestaan Greenwichin pituuspiirillä (2π) = (sin t sin(2π sin t), cos(2π sin t), cos t sin(2π sin t)). hden leveyspiirin kierroksen jälkeen leveyspiirin ja vektorin (θ) välinen kulma on muuttunut kulman 2π sin t verran. Edellä on tarkasteltu vain C -polkuja pitkin tapahtuvaa yhdensuunssiirtoa. Olkoot nyt p, q M, ja α: [a, b] M paloittain C -polku, jolle p := α(a), q := α(b). Siis on olemassa välin [a, b] jako a = t < t < t 2 < < t k < t k+ = b siten, että α [tj,t j+ ] on C -polku kaikille j {,,..., k}. hdenssuuntaissiirto pitkin polkua α määritellään seuraavasti: Olkoon v T p (M). Asetetaan ja v := P α [t,t ] (v), v 2 := P α [t,t 2 ] (v ), v k+ := P α [tk,t k+ ] (v k), P α (v) := v k+ T q (M). Lause.6. Olkoot (M, N) suunnistettu pinta ja α: [a, b] M pinnan M paloittain C -polku pisteestä p = α(a) pisteeseen q = α(b). Olkoon P α : T p (M) T q (M) yhdenssuuntaissiirto pitkin polkua α, Tällöin (i) P α on lineaarikuvaus; (ii) P α on bijektio; ja (iii) P α (v) P α (w) = v w kaikille v, w T p (M). Todistus. Kohta (i) seuraa helposti siitä, että jos V ja W ovat yhdensuuntaisia pitkin polkua α, niin V + W ja c V, c R, ovat yhdensuuntaisia. Kohta (iii) seuraa siitä, että jos V ja W ovat yhdensuuntaisia pitkin polkua α, niin V W on vakio.

. HDENSUUNTAISSIIRTO 78 - - Z Z - - - - Kuva 2. hdensuuntaissiirto pallolla pitkin leveyspiirejä. Kuvissa t = π/9, jolloin leveyspiirin β t (θ) ja vektorin (θ) välinen kulma δ(θ) = θ sin t muuttuu arvosta δ = arvoon δ = 2π sin(π/9) 2.5, kun leveyspiiri kierretään kerran ympäri. Oikeassa kuvassa pallo ja vektorikenttä nähtynä pohjoisnavalta. - - Z Z - - - - Kuva 3. Pallo ja vektorikenttä nähtynä x-akselin suunnasta (vasen kuva; Greenwichin pituuspiiri keskellä) ja y-akselin suunnasta (oikea kuva; Greenwichin pituuspiiri vasemmalla). Kohtaa (ii) varten todetaan, että jos P α (v) =, niin = P α (v) 2 = v 2 kohdan (iii) nojalla. Siis v =, joten P α on injektio. Mutta lineaarinen injektio P α : T p (M) T q (M), missä T p (M) ja T q (M) ovat samanulotteisia vektoriavaruuksia, on dimensiolauseen nojalla myös surjektio.