Finska Järkyttävien tapahtumien aiheuttamat reaktiot Reaktioner vid omskakande händelser Milloin tarvitaan ammattilaisen apua? Kirjoittanut Tom Lundin, Kunskapscentrum för traumatisk stress, Akademiska Sjukhuset i Uppsala En skrift av Tom Lundin, Kunskapscentrum för traumatisk stress, Akademiska Sjukhuset i Uppsala
Sisältö Mitä on trauma?.............................4 Mitä on psykologinen stressi?...................4 Miten me tavallisesti reagoimme traumatisoivien tapahtumien yhteydessä?.......................5 Mitä on psyykkinen trauma?....................7 Mitä on traumaattinen stressi?..................7 Normaali reaktio traumatisoivan tapahtuman yhteydessä.................................8 Traumaperäinen stressihäiriö PTSD.............9 Traumaattinen suru.........................11 PTSD:n ja traumaattisen surun hoito............13
Johdanto Tämä kirjanen on ennen kaikkea tarkoitettu erittäin vaikean elämäntapahtuman kokeneille ja heidän omaisilleen. Siitä voi myös olla apua äkillisesti läheisen omaisen menettäneille. Melkein kaikki ihmiset ovat joskus kokeneet jonkin vaikean tapahtuman, esimerkiksi avioeron tai läheisen omaisen menetyksen. Tällaisen tapahtuman jälkeinen reaktio saattaa ilmetä kiihtymyksenä, pelkona, suuttumuksena tai murheena. Useimmat selviytyvät kuitenkin vaikeuksista, psyykkinen kipu vähenee, ja vähitellen voi taas jatkaa normaalia elämää. Mutta joskus ihmiset joutuvat olemaan osallisina hengenvaarallisissa tai koko elämän muuttavissa tapahtumissa, jotka ovat niin järkyttäviä tai kauhistuttavia, että muistikuvat eivät lievity ajan myötä. Kokemus saattaa olla niin voimakas, että asianomainen ei enää jaksa jatkaa elämäänsä. Tällöin on kyse sairaudentilasta, joka vaatii hoitoa. Miten normaalin reaktion voi erottaa ammattimaista hoitoa vaativasta reaktiosta? Tässä kirjasessa kerrotaan tiivistetyssä muodossa, mitä nykyisin tiedetään traumaattisen kokemuksen aiheuttamista seurauksista. Saat apua reaktioidesi ymmärtämisessä ja tietoa käytettävissäsi olevista sairaanhoitopalveluista.
Mitä on trauma? Trauma on kreikankielestä tuleva sana, jolla tarkoitetaan ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta aiheutuvaa henkistä tai ruumiillista vammaa tai haavaa. Kaikki ihmiset joutuvat vaihtelevassa määrin kokemaan traumaattisia tapahtumia eli tapahtumia, jotka voivat aiheuttaa trauman. Tällaisia tilanteita ovat esim. äkillinen työttömyys, avioero, ystävän tai omaisen menetys tai tieto vakavasta sairaudesta. Useimmiten traumaattinen tapahtuma ei ole hallittavissa eli siihen on mahdotonta vaikuttaa. Mitä on psykologinen stressi? Psykologinen stressi kuuluu normaalina osana ihmisen elämään ja on sitä tarvitaan, jotta ihminen oppisi käsittelemään kohtaamiaan suruja, pettymyksiä ja vaikeuksia. Psykologisen stressin aikana ihminen kypsyy ja kehittyy, ja hänestä tulee vahvempi ihmisenä. 4
Miten me tavallisesti reagoimme traumaattisten tapahtumien yhteydessä Kriisi-, menetys- ja surureaktiot Traumaattisen tapahtuman synnyttämä psykologinen stressi laukaisee kriisireaktion (menetys- tai surureaktion), jossa on eri vaiheita: Sokkivaihe kestää muutamasta sekunnista tai minuutista tunteihin, päiviin tai korkeintaan yhteen viikkoon. Sokin saanut ei ymmärrä tapahtunutta tai kieltää sen sanomalla esimerkiksi se ei ole totta tai on täytynyt tapahtua jokin erehdys. Usein vaiheen kokeneet tuntevat itsensä henkisesti turtuneiksi, ja tilanne vaikuttaa epätodelliselta. Ulospäin henkilö saattaa vaikuttaa joko rauhalliselta ja keskittyneeltä tai jännittyneeltä, ahdistuneelta ja sekavalta. Tunneperäisen lukkiutumisen vuoksi hän ei muista tai muistaa hämärästi joitakin tapahtuman jälkeisiä tietoja tai keskusteluja. Siirtyminen reaktiovaiheeseen on useimmiten nopea ja selvä, ja nyt henkilö alkaa reagoida tapahtuneeseen. Läheisen omaisen menetystä surevalle on itku tavallisin merkki, mutta myös suuttumusta ja vihamielisyyttä esiintyy. Ahdistuneisuus ja alakuloisuus ovat tavallisia tunteita tämän vaiheen aikana, joka saattaa kestää muutamasta viikosta tai kuukaudesta jopa yhteen vuoteen. Siirtyminen työstämisvaiheeseen tapahtuu hitaammin. Tässä vaiheessa tapahtumaa työstetään kertaamalla traumaa jatkuvasti muistissa ja kokemalla se uudestaan. Tapahtumaa voidaan kerrata mielessä sekä valveilla että unissa, ja tällöin käydään läpi traumaa edeltävät, trauman aikaiset ja trauman jälkeiset tapahtumat. Henkilön on kerrattava tapahtunutta ajatuksissaan, puhumalla ja joskus kirjoittamalla siitä. Työstämisvaihe voi kestää useita vuosia voimakkaan psyykkisen trauman yhteydessä. Uudelleen suuntautumisvaihe tulee vähitellen työstämisen jälkeen ja jatkuu, kunnes henkilö seuraavan kerran kokee kriisireaktion. Uudelleen suuntautuminen merkitsee toipumista ja omakuvan muutumista, jota ihmiset usein kuvaavat siten, että he tuntevat muuttuneensa henkisesti. Ehkä läpikäydyillä kärsimyksillä on ollut positiivinen vaikutus persoonallisuuteen, koska ne ovat antaneet lisää kokemuksia ja kypsyyttä. 5
Milloin ammattilaisen apua tarvitaan? Monet ihmiset selviytyvät normaalista psykologisesta stressistä ilman, että siitä on haittaa heidän psyykkiselle terveydelleen. Niin raskaalta ja vaikealta kuin äkillinen suru esimerkiksi läheisen omaisen menettämisen jälkeen saattaa tuntuakin, se on normaali ja välttämätön osa jälkeen jääneiden omaisten elämää. Suruprosessi ei ole mikään sairaudentila, mutta joskus voi olla hyvä puhua lääkärin, kuraattorin tai psykologin kanssa. Sureva tuntee usein itsensä täysin tai osittain työkyvyttömäksi jonkin aikaa ja saattaa tarvita sairauslomaa Jotkut ihmiset ovat muita herkemmin psyykkisesti haavoittuvia, jolloin myös heidän psyykkinen terveytensä on alttiimpi erilaisille vaaratekijöille, kuten esimerkiksi pitempiaikaiselle masennustilalle kriisireaktion yhteydessä. Suurempi haavoittuvaisuus saattaa johtua aikaisemmista kokemuksista, monen psyykkisen trauman kasautumisesta, kovasta stressistä tai siitä, että ajankohtainen trauma on ollut erittäin voimakas. 6
Mitä on psyykkinen trauma? Psyykkinen trauma on dramaattinen tapahtuma, johon liittyy väkivaltaa tai selvä hengenvaaran uhka. Kyseessä voi esimerkiksi olla ruumiillinen pahoinpitely tai seksuaalinen loukkaus aseella uhkailu tai vangiksi ottaminen laiminlyöminen tai hylkääminen lapsena raiskaus, erityisesti aseella uhaten sodan, terrorin, kidutuksen tai keskitysleirin kokeminen katastrofitapahtuma, esim. luonnon katastrofi (lumivyöry, maanvyörymä, tulva), tulipalo, liikenneonnettomuus (auto-, bussi-, juna-, laiva-, lento-onnettomuus), teollisuus- tai muu tekninen, suuri onnettomuus joku sellainen kauhistuttava tapahtuma, jota useimmat ihmiset eivät koskaan koe. Sellaisten ihmisten, jotka altistuvat psyykkiselle traumalle tai ovat sellaisen todistajina, psyykkinen terveys on vaaravyöhykkeessä. Suurin riski on niillä, jotka altistuvat välittömälle hengenvaaralle tai joutuvat seksuaalisen loukkauksen kohteeksi. Mitä on traumaattinen stressi? Traumaattiseksi stressiksi kutsutaan sitä stressiä, jonka kokevat kaikki ihmiset, jotka kärsivät tai todistavat psyykkisen trauman. Traumaattista stressiä voivat myös aiheuttaa toistuvat traumatisoivat tapahtuvat, joista niiden kohteeksi joutuneella ei ole ollut mahdollisuutta toipua, tai jatkuvat uhkaukset pitemmällä aikavälillä. Miten me ihmiset reagoimme traumaattisen stressin yhteydessä? Olin 18-vuotias, kun minut raiskattiin puukolla uhaten. Ensin tunsin itseni täysin häväistyksi ja loukatuksi, mutta jonkin ajan kuluttua uskoin jättäneeni tapahtuman taakseni. Halusin sitä ja uskoin pystyväni siihen. Mutta totta puhuakseni en ole pystynyt palaamaan normaaliin elämään eikä mikään ole entisellään. Herään joka yö luullen, että hän on huoneessani, ja uskallan tuskin hengittää. Voin vieläkin kuulla hänen äänensä... 7
Normaali reaktio traumaattisen stressin yhteydessä Traumaattinen stressi ilmenee psyykkisen trauman kokeneella ihmisellä erilaisina oireina. Nämä oireet jaotellaan yleensä neljään ryhmään: Affektiivinen (tunneperäinen) reaktio merkitsee kuolemanpelkoa ja muistikuvia traumaattisesta tapahtumasta. Jos on selvinnyt hengissä onnettomuudesta, jossa kuoli muita ihmisiä, voi tuntea syyllisyydentunnetta eloonjäämisestä. Se tarkoittaa, että syytetään itseään siitä, mitä on tehnyt, tai mitä ei ole tehnyt toisten pelastamiseksi. Monet tällaisen reaktion kokeneet kertovat tunteneensa tyhjyyden tunnetta tai tunteiden turtumista. Muita tavallisia reaktioita ovat masentuneisuus ja raivonpuuskat. Käyttäytymisessä tapahtuvia muutoksia selittämättömänä väsymyksenä, ärtyneisyytenä tai aggressiivisuutena esiintyy usein ja monet vetäytyvät helposti syrjään tai välttävät sellaisia asioita tai henkilöitä, jotka muistuttavat traumaattisesta tapahtumasta. Suhtautumiselle omaan itseensä ja/tai ympäristöön on ominaista epäluuloisuus ja epätodellisuuden tunne. Usein melko pian trauman jälkeen aletaan pohtia elämän ja tapahtuneen tarkoitusta. Psykofysiologinen reaktio. Henkinen kokemus saattaa myös välittyä ihmisen muuhun elimistöön ja ilmetä lihasten jännittymisenä ja yliherkkyytenä äkillisille valo- tai ääniärsykkeille. Unihäiriöt ja painajaiset ovat tavallisia oireita. Kukaan ei enää saanut minuun yhteyttä olin ikään kuin katkaissut kaikki siteeni ulkomaailmaan tunneperäisesti. Kävin tapahtuman vaiheet läpi mielessäni joka päivä, mutta en oikeastaan tuntenut mitään. En pystynyt keskittymään mihinkään. Saatoin viettää tunteja saamatta mitään aikaiseksi. Perheeni huomasi, että en voinut hyvin. Luulin, että vaivasin heitä, mikä sai minut tuntemaan oloni entistä huonommaksi. Tiesin, että minussa oli jotakin vikaa, mutta en tiennyt, mistä viasta oli kyse tai mitä sille voitaisiin tehdä... 8
Traumaperäinen stressihäiriö PTSD Ihmisille, jotka kokevat tai todistavat psyykkisen trauman, tulee joskus psyykkisiä terveydellisiä häiriöitä. Ennen kaikkea heille saattaa kehittyä traumaperäinen stressihäiriö, PTSD. Laajoissa tutkimuksissa on osoitettu, että PTSD:hen sairastumisen vaara vaikean psyykkisen trauman kokemisen jälkeen on 20-30%. Tämä merkitsee toisaalta sitä, että vähintään seitsemälle kymmenestä vaikean psyykkisen trauman kokeneesta ei tule pysyviä tai vammauttavia psyykkisiä haittoja. Arvion mukaan 1-2% Ruotsin väestöstä kärsii PTSD:stä. PTSD:ään voi sairastua kuka hyvänsä niin miehet, naiset kuin lapsetkin, sekä nuoret että vanhat, mutta sairaus on huomattavasti yleisempi naisten keskuudessa. Tämän syynä on luultavasti se, että naiset useammin joutuvat väkivaltaisten tekojen, kuten esim. raiskauksen ja fyysisen tai psyykkisen pahoinpitelyn, kohteeksi. Tämänkaltaiselle väkivallalle altistuminen lapsena tai nuorena lisää PTSD:n kehittymisen vaaraa. PTSD:n pääasialliset oireet PTSD:n yhteydessä oireiden kuvaus jaotellaan yleensä kolmeen ryhmään: 1. Uudelleen eläminen (uudelleen kokeminen) 2. Välttäytymiskäyttäytyminen 3. Liiallinen valppaus Uudelleen elämisessä on kyse traumaattiseen tapahtumaan liittyvistä toistuvista, tunkeutuvista muistikuvista, ns. matkoista tai häiritsevistä mieleen takautumista tai tapahtuman uudelleen elämisen kokemisista ( flashbacks ). Tapahtuneeseen liittyvät painajaiset ovat myös tavallisia. Uudet tapahtumat, jotka tavalla tai toisella muistuttavat traumasta, saattavat laukaista uudelleen elämisen. Trauman uudelleen eläminen synnyttää voimakasta ahdistusta ja pelkoa. Välttely merkitsee sitä, että trauman kokenut yrittää välttää kaikkea, mikä muistuttaa häntä traumasta. Välttäytymiskäyttäytyminen saa usein henkilön vetäytymään syrjään perheen, ystävien ja työtovereiden keskuudesta. Liiallinen valppaus ja muistinmenetykset kuuluvat kolmanteen oireryhmään. Muistinmenetys, joka saattaa joskus olla täydellinen, rajoittuu useimmiten juuri traumaa edeltävään, trauman aikaiseen ja trauman jälkeiseen aikaan. 9
Liiallinen valppaus merkitsee epätavallisen herkkää huomiointia/pelontunnetta, ärtyvyyttä, aiheettomia vihanpuuskia ja keskittymisvaikeuksia. Usein yöllä ei saa kunnolla nukutuksi ja nukahtaminen on vaikeaa illalla. Yliherkkyys äkillisille valo- tai äänivaikutelmille on toinen, erittäin pitkäaikainen oire. Mistä tietää sairastavansa PTSD:tä? Seuraavien ehtojen on täytyttävä, jotta diagnoosi on PTSD: tietty määrä oireita kustakin oireryhmästä oireet ovat alkaneet vähintään kuukausi sitten oireista on selviä haittoja henkilön toiminnalle kotona, sosiaalisesti tai ammatillisesti PTSD:n oireet ilmenevät tavallisesti muutaman viikon kuluessa trauman jälkeen, mutta joillakin oireet ilmaantuvat vasta monen kuukauden tai vuoden jälkeen. Toisilla oireet häviävät 6-12 kuukauden kuluessa, kun taas toisilla on huomattavasti pitkäaikaisempia vaivoja. On tärkeää painottaa, että ihmiset reagoivat hyvin eri tavalla psyykkisen trauman jälkeen. Joillekin ongelmat jäävät melko vähäisiksi, ja he toipuvat ilman hoitoa, kun taas toiset saattavat tarvita pitkäaikaista hoitoa. Tiedän, että hänellä on ollut sietämättömiä kokemuksia. Mutta niihin on mahdotonta eläytyä. Haluan auttaa häntä, ja olen yrittänytkin, koska rakastan häntä. Mutta ongelmat jatkuvat, hän ei pysty jättämään kokemuksiaan taakseen. Hän on yhä vaikeammin tavoitettavissa, helposti kiukustuva, kärttyinen, jännittynyt, eikä saa nukutuksi. Hän juo enemmän, varmasti oireidensa lievittämiseksi. En ymmärrä, miksi hän ei halua puhua kanssani ja miksi hän ei anna minun auttaa. Tunnen menettäneeni hänet. Hän on jättänyt minut elämänsä ulkopuolelle, enkä ole koskaan tuntenut itseäni näin yksinäiseksi ja avuttomaksi. 10
Traumaattinen suru Traumaattinen suru on läheisen omaisen menettämisen jälkeinen vaikeutunut surureaktio. Traumaattisen surun yhteydessä lisääntyvät yksilön psyykkiset terveysriskit. Mikä erottaa traumaattisen surun normaalista surureaktiosta? Traumaattiselle surureaktiolle on ominaista voimakkaat ja tuskalliset muistot kuolleesta, esimerkiksi kuolleen kaipaaminen, ikävöiminen ja etsiminen. Traumaattisen surun saattavat aiheuttaa eri seikat: kuolema oli äkillinen, täysin odottamaton ja liian varhainen kuolema tapahtui dramaattisissa olosuhteissa suuret ruumiilliset vauriot kuolleen ruumista ei ole löydetty Tutkimukset, joissa on seurattu äkillisesti, odottamatta ja liian varhain kuolleiden henkilöiden omaisia, osoittavat että 50-60%:lle omaisista tulee psyykkisen sairauden oireita. Jos kuolema tapahtuu dramaattisissa olosuhteissa tai jos kuolleen ruumista ei löydetä, on sairastuvuusprosentti jopa 70-80%. 11
Tavalliset oireet traumaattisen surun yhteydessä tunkeutuvat ja tuskalliset muistot kuolleesta kaiken kuolleesta muistuttavan välttely (esim. ajatusten, tunteiden, akti viteettien, ihmisten ja paikkojen) turtumisen, sekoamisen tai sokin tunne ulkopuolisuuden tunne ja elämän tyhjäksi ja tarkoituksettomaksi kokeminen tunneperäisten reaktioiden täydellinen puuttuminen vaikea hyväksyä kuolemaa (esim. epäuskoisuus) vaikea ajatella elämän voivan jatkua ilman kuollutta tunne, että osa omasta itsestään on kuollut omaksua itselleen kuolleen oireita tai tapoja Traumaattinen suru on tuskallista. Jos sureminen jatkuu pitkään, sureva ei pysty hoitamaan normaalilla tavalla sosiaalisia suhteitaan ja työtehtäviään. Joskus oireiden hallitsevana piirteenä on ahdistus tai masennus. Joillakin ihmisillä traumaattinen suru saattaa viivästyä. Kun minut lopulta oli pelastettu pelastusveneestä, tunsin koko elämäni olevan lopussa. En halunnut tehdä mitään enkä tavata ketään. Mikään ei saanut minua iloiseksi tai surulliseksi. Ajattelin koko ajan onnettomuutta ja tunsin olevani taas pimeydessä aaltojen keskellä. En pystynyt koskaan nukkumaan muutamaa tuntia kauempaa ja heräsin useimmiten kylmässä hiessä kylpien keskellä painajaista. En halunnut tuntea näin. Mutta en voinut sille mitään 12
PTSD:n ja traumaattisen surun hoito Kaikkein tärkeintä ihmisille, jotka kärsivät PTSD:stä tai traumaattisesta surusta, on tapahtuneesta puhuminen. Kerta toisensa jälkeen. Heidän on uskallettava puhua kaikista yksityiskohdista, myös kaikkein tuskallisimmista, ja omista ajatuksistaan, tunteistaan, peloistaan ja mielikuvistaan. PTSD:tä sairastaville ei tavallisesti riitä pelkästään sukulaisten ja ystävien kanssa puhuminen. Useimmiten he tarvitsevat psykiatrian alan ammattilaisten tietoja (lääkäriltä, psykologilta tai erikoisalan vastaanoton kuraattorilta). Yleislääkäri voi tarvittaessa kirjoittaa lähetteen erikoislääkärin vastaanotolle. Potilaalle, jolla ei ole vaikeanlaatuista PTSD:tä, saattaa riittää ammattilaisen antama keskustelutuki (psykoterapia) rajoitetun ajanjakson aikana. Vaikeat unihäiriöt tai tuskalliset ahdistuksen oireet saattavat kuitenkin vaatia joksikin aikaa lääkehoitoa. Joskus oireita on lievitettävä lääkkeillä, ennen kuin traumaattista kokemusta voidaan käsitellä psykoterapian avulla. Vaikeimmissa tapauksissa PTSD:n hoidossa käytetään kolmea perustavaa hoitomenetelmää: Kognitiivinen käyttäytymisterapia KBT Eye Movement Desensitization and Reprocessing EMDR Masennuslääkkeillä, ennen kaikkea SSRI-valmisteilla, tapahtuva hoito 13
Psykologiset hoitomenetelmät KBT ja EMDR ovat psykologisia hoitomenetelmiä, joilla on tutkimusten mukaan hyvä vaikutus PTSD:n ja traumaattisen surun hoidossa. Parhaimman mahdollisen tuloksen saamiseksi näiden hoitomenetelmien kanssa käytetään usein lääkkeitä. On myös olemassa muita psykologisia hoitomenetelmiä, joilla voi olla hyvä vaikutus PTSD:n hoidossa. Yhteistä kaikille menetelmille on se, että ne keskittyvät vain itse traumaan ja ovat ajallisesti rajoitettuja (useimmiten hoitokertojen määrä on alle 15). Muut hoidot Joskus saatetaan tarvita muita täydentäviä hoitomuotoja. Traumaattisten muistojen kuvaaminen tai hahmottaminen piirrettyjen kuvien, liikkeiden ja musiikin avulla voi muodostaa lähtökohdan ajatuksiin ja tunteisiin liittyvälle jäsentelylle ja käsittelylle. Kehoon kohdistuvat terapiamuodot ja lääkintävoimistelu ovat tärkeitä täydentäviä hoitomenetelmiä silloin, kun ennen kaikkia keho muistaa. Ryhmäterapiaa voidaan käyttää tilanteissa, joissa monta ihmistä on altistunut samalle traumalle. 14
Kirjallisuutta Foa EB, Keane TM, Friedman MJ (2000). Effective Treatments for PTSD. Practice Guidlines from the International Society for Traumatic Stress Studies. Guilford Press, New York. Jacobs S (1999). Traumatic Grief. Diagnosis, Treatment and Prevention. Brunner & Mazel, Philadelphia. Lundin T (1992). Traumatisk stress och personlig förlust. Almqvist & Wiksell, Stockholm. Michel P-O, Lundin T, Otto U (2001). Psykotraumatologi. Studentlitteratur, Lund. Parkes CM (1996). Bereavement. Studies of grief in adult life (3:d ed.), Routledge, New York.
ELIXIR S-01-ZOL-047 Tämän kirjasen ovat yhteistyönä laatineet Pfizer AB ja dosentti Tom Lundin, Kunskapscentrum för traumatisk stress, Akademiska Sjukhuset i Uppsala. Suomenkielisen käännöksen on tarkistanut psykiatri Leena M. Johansson, Flemingsbergs vårdcentral, Huddinge. Pfizer AB 191 90 Sollentuna Tel 08-550 520 00 www.pfizer.se