Isojoen Rajamäenkylän Virsunsuon KALASÄÄSKEN PESIMÄ- JA SAALISTUSLENTOTARKKAILU Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214 Kalasääski. Kuva: Ari Kuusela/Jynx Oy
Sisällys Johdanto ja menetelmät 3 Menetelmät. 4 Kalasääski (Pandion haliaetus) 5 Pesäpaikkavaatimukset.. 5 Ravinto.. 5 Sääksiseuranta 5 Kalasääski ja tuulivoima Rengastustoimiston ja ELY:n tietokanta. Suupohjan lintutieteellisen yhdistyksen Tiira-havaintotietokannan havainnot. Kesän 214 Virsunkeitaan kalasääskien pesimä- ja saalistuslentotarkkailu Kartta 1.. Kartta 2.. Kartta 3.. Kartta 4.. Kartta 5.. Kartta 6.. Kartta 7.. Kartta 8.. Kartta 9.. 6 6 6 7 7 8 9 1 1 11 12 13 14 Johtopäätökset ja suositukset 15 Lähteet. 16 Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
JOHDANTO JA MENETELMÄT OX2 tilasi huhtikuussa 214 Ympäristökonsultointi Jynx Oy:ltä Isojoen Rajamäenkylän Virsunkeitaan kalasääsken pesimä- ja saalistuslentotarkkailun osana Rajamäenkylän tuulipuistohankkeen luontoselvityksiä. Samalla havainnoitiin myös kauempana alueen itäpuolella Kauhajoen Iso-Kaivonevalla pesivien kalasääskien mahdollisia saalistuslentoja hankealueen läpi, vaikka se ei ollut ensisijainen toimeksianto. Selvitystyön teki Ari Kuusela. Raportin kirjoitti VTM Hannu Klemola. Juha Honkala luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistosta toimitti lokakuussa 213 tietoja alueen kalasääskistä Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämästä sääksirekisteristä. Sääksirekisterissä on pesätiedot yli 8 4 paikasta. Tietohaulla haettiin sääksen pesätarkastustietoja sääksirekisteristä tietopyynnön mukana toimitettua suunnittelualueen karttaa käyttäen. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) mukaan asiakirjat, jotka sisältävät tietoja uhanalaisista eläin- tai kasvilajeista ovat salassa pidettäviä, jos tiedon antaminen vaarantaisi kyseessä olevan eläin- tai kasvilajin suojelun (24 :n 1 momentin 14 kohta). Tietohaun kulmapisteiksi määritettiin KKJ3 koordinaatit 6955, 32247 ja 69212, 32411 tietopyynnön mukana toimitettua suunnittelukarttaa käyttäen. Rengastustietoja haettiin aikaväliltä 25 213, paikkatiedon tarkkuus 1 m. Suunnittelija Toni Etholén Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristö ja luonnonvarat -yksiköstä toimitti myös tietoja pesivistä kalasääskistä, jotka löytyivät suunnitelma-alueelta. Ismo Nousiainen toimitti 5.5.214 Suupohjan lintutieteellisen yhdistyksen Tiira-havainnot alueen kalasääskistä yhdistyksen tietokannasta. Lisäksi haastateltiin petolinturengastajia Ismo Nousiaista (Isojoen pesä) ja Kari Paloa (Kauhajoen pesä). Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
Menetelmät Tarkkailua tehtiin kahdeksana (8) päivänä valmistelukäynnin perusteella valituissa paikoissa, joista on paras mahdollinen näkyvyys Virsunkeitaan pesän ilmatilaan ja lintujen oletetuille saalistusreiteille vesistöjen suuntaan. Havainnointia tehtiin aamuisin ja päivisin 5.7., 6.7, 7.7., 8.7., 19.7., 2.7., 21.7. ja 22.7. Päiviksi pyrittiin valitsemaan erilaisia sää- ja tuuliolosuhteita pesäpoikasten ruokinta-ajanjaksolla. Havaintoajat ja sääolosuhteet on esitetty päiväkohtaisen saalistus- ja emojen muiden lentotapahtumakartan yhteydessä. Myös molemmat t on merkitty kuhunkin päiväkohtaiselle karttalehdelle. Havainnointipaikoiksi valittiin tuulipuistoalueen eteläpuolella Lähteenkyläntiellä laajan peltoalueen reunalla oleva peltoaukealla oleva tarkkailupiste ja Virsunkeitaan eteläpuolinen laaja avohakkuuaukea, joista oli paras mahdollinen näkyvyys Virsunkeitaan pesän ilmatilaan ja oletetuille emojen saalistuslentosuunnille. Itse pesää ei metsäisen ja tasaisen maaston takia voi nähdä kuin suolta pesän vierestä, mutta hakkuuaukealta näkyi pesän ilmatila niin, että kun emot nousivat pesän päälle lentelemään, ne voitiin nähdä myös havainnointipaikkaan. Lähteenkyläntieltä näkyi pesän eteläpuolinen ilmatila ja kauas länteen ja itään. 19.7.214 havainnointia suoritettiin Virsunkeitaalta länteen (meren suuntaan) Ohrikylän pelloilla, tarkoituksena selvittää käyvätkö Virsunkeitaan tai Kauhajoen Iso-Kaivonevan linnut saalistamassa pesiltä suoraan länteen rannikolla tai merellä (mutta havaintoja ei tehty). Havainnointipaikat on esitetty päiväkohtaisissa karttaliitteissä. Kalasääskiä tarkkailtiin pääosin Virsunkeitaan eteläpuoliselta laajalta avohakkuulta. Kuva:Ari Kuusela/Jynx Oy Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
Kalasääski (Pandion haliaetus) Kalasääski eli sääksi elää Suomessa järvialueilla ja merenrannikolla. Saaristossa levinneisyys rajoittuu sisä- ja välisaaristoon. Suomessa pesii 11 13 paria. Vain vähävesistöisimmiltä alueilta ja ulkosaaristosta pesivä sääksikanta puuttuu. Kannat ovat pysyneet suhteellisen vakaana viimeiset kolmisenkymmentä vuotta. Kalasääski on eräs maailman laajimmalle levinneistä lintulajeista. Euroopan sääkset talvehtivat Afrikassa. Kalasääski on (21) uhanalaistarkastelussa NT eli silmälläpidettävä laji. EU:n pesimäkannasta yli viidennes pesii Suomessa. Euroopan uhanalaisluokka lajilla on (R) harvinainen. Laji kuuluu Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteen I -lajeihin. Sääksen pesäpuu on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu. Pesäpaikkavaatimukset Sääksi vaatii riittävän lähellä olevia rauhallisia saalistusvesiä sekä sopivan tukevalatvaisen pesäpuun tai tekopesän. Sääksi tekee pesänsä paikkaan josta on hyvä näkyvyys, tyypillisesti ison männyn latvaan korkealle kalliolle tai suon laitaan. Tärkeätä on esteetön lentomahdollisuus itse pesälle. Pesän ollessa käytössä vuodesta toiseen se kasvaa ajan kuluessa. Pesärakennelman koko saattaa nousta yli metriin ja paino useisiin satoihin kiloihin. Naaras viettää koko pesimäkauden pesän tuntumassa, yleisimmin pesällä. Sääkset solmivat elinikäisen parisuhteen, mutta viettävät kuitenkin talvikauden erillään toinen toisistaan. Etelä-Suomessa ne munivat toukokuun alussa 2 4 munaa. Poikaset kehittyvät lentokuntoisiksi kahdeksassa viikossa. Ravinto Sääksi saalistaa lekuttelemalla 1 3 metrin korkeudella ilmassa, josta se syöksyy kalan kimppuun. Saaliskalojen lajikirjo riippuu eniten saalistusvesistöjen kalalajistosta. Etelä-Suomessa yleisimpiä saalislajeja ovat monet särkikalat, joista lahna on monin paikoin erityisesti keväällä kutuaikana yleisin. Myös ahvenet ja hauet ovat yleisiä saaliskaloja. Muiden kuin kalojen esiintyminen sääksen saalisvalikoimassa on erittäin vähäistä. Sääksiseuranta Sääksikantojen maailmanlaajuinen romahdus tiedostettiin 196-luvun lopussa. Vuonna 1971 Suomen rengastajat ottivat sääksen erityisseurannan kohteeksi, minkä jälkeen lähes kaikki Eläinmuseon tietoon tulleet sääksenpesät (arviolta 9 % pesinnöistä) on tarkastettu vuosittain. Vuonna 212 kirjattiin kaikkiaan 1133 asuttua sääksireviiriä, 911 munapesää ja 845 poikasta. Sääksen kanta on voimistunut tehokkaan suojelutyön ansiosta. Koko maan tilastoista laskettu vuoden 212 kuoriutumispäivien keskiarvo oli 9. kesäkuuta. Etelä- Suomessa pesinnät ovat varhaisempia kuin Pohjois-Suomessa. Uudellamaalla se oli vuonna 212 4. kesäkuuta. Vuonna 212 sääksen pesimätulos oli 1,52 poikasta asuttua reviiriä kohti ja 1,89 poikasta aloitettua pesintää eli munapesää kohti laskettuna. Alueellisesti suurimmat poikuekoot tavattiin etelärannikolla. Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
Kalasääski ja tuulivoima Suurikokoisilla petolinnuilla on törmäysalttius tuulivoimaloihin. Maailman Luonnon Säätiön (WWF) merikotkatyöryhmä on esittänyt merikotkalle tuulivoima-alueiden ympärille kahden kilometrin etäisyyspuskuria. Tämä on myös Ympäristöministeriön ja Birdlifen näkemys tarvittavasta suojavyöhykkeestä (myös muille suurille petolinnuille). Merikotkan suojelutarve on otettava huomioon tuulivoimarakentamista suunniteltaessa. Erityisiä vaatimuksia merikotkaa koskeville selvityksille tuulivoimarakentamisen suunnittelussa muodostuu silloin, kun suunnittelualue sijaitsee noin kahden kilometrin säteellä merikotkan pesäpaikoista ja vakiintuneista talvehtimisalueista. Tämä koskee soveltuvin osin myös muita suuria petolintuja, kuten maakotkaa, kiljukotkaa ja kalasääskeä. (Tuulivoimarakentamisen suunnittelu, ympäristöhallinnon ohjeita 4/212) Törmäyksiin voi johtaa voimaloiden sijoittuminen lintujen muuttoreiteille tai ruokailualueille. Törmäysriski on huomattava, jos tuulivoimala sijaitsee pesäpaikan/yöpymispaikan ja ruokailualueen välissä, jolloin linnut lentävät yleensä matalalla voimaloiden ohitse. Kuolemanvaaran aiheuttavat törmäykset potkuriin ja voimalinjoihin sekä potkurin tuulivana, joka saattaa heittää lintuja maahan. Yleisesti ottaen lintujen törmäysvaara on melko pieni. Voimalan sijoituspaikan tarkka valinta ja paikallisten sekä muuttavien lintujen liikkeiden selvittäminen suunnitteluvaiheessa on tehokkaimpia tapoja vähentää lintukuolemia. Rengastustoimiston ja ELY:n tietokanta Isojoen Virsunkeitaalla on asuttu pesä (pesi 213 ja myös 214 tarkkailun perusteella). http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=2&srs=epsg%3a367&y=6912179&x=232573&lang=fi Kauhajoen Iso-Kaivonevan pesä (pesi 213) sijaitsee lähes 5 km hankealueen länsirajalta. http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=2&srs=epsg%3a367&y=6916248&x=24734&lang=fi Marjokeitaan alueella on myös sääksenpesä, josta on ensimmäinen tieto vuodelta 212 ja tällöin lähti tästä pesästä poikaset lentoon, mutta etäisyyttä hankealueelle on 4 km. Emojen tai poikasten lennot eivät saalistuksen tai pesästä lähdön aikaan suuntaudu hankealueelle saakka. Tätä ennakkokäsitystä tukivat myös kesän 214 tarkkailun tulokset. Suupohjan lintutieteellisen yhdistyksen Tiira-havaintotietokannan havainnot Tiira-aineiston kalasääskihavainnot tukevat tämän selvityksen johtopäätöksiä siitä, että seurattavan Virsunkeitaan pesivien kalasääskien tavallisin saalistuspaikka on Vanhakylän alueella Isojoen vesistössä ja/tai alueella sijaitsevilla kala-altailla. 28.4.212 Kolme lintua kylän kohdalla joen yllä. 16.5.21 Kaksi lintua kalassa joella/kala-altailla. 6.6.211 Yksi kalasääski tuli pohjoisesta ja jäi tähystämään saalista joen ylle. 24.4.212 Pohjasjärvi 1 lintu paikallisena järvellä (voi siis saalistaa myös Pohjasjärvellä?) 16.8.212 Virsunkeitaalla nähtiin lintu, joka saapui pesälle suunnasta SW-W saaliin kanssa. 11.8.213 Pohjanpuoli, Hautamäki, yksi lintu lensi pohjoiseen Virsunkeitaan suuntaan. Huusi ja lensi soidinlentoa. Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
Kesän 214 Virsunkeitaan kalasääskien pesimä- ja saalistuslentotarkkailu Kartta 1. 5.7.214 Hakkuuaukko klo 6.3 14., 2/1, +1 C --> +22 C, S SE 3 m/s #5/95'3+7'3-'5 havaintopiste Yksi lintu (klo 1. 1.1) lensi pesän suunnasta vakaasti kauas itään. Lentokorkeus (2) ja (3). Mahdollisesti Kauhajoen puolella pesivä lintu? Kaksi lintua (klo 1.55 11.2) länsipuolelta korkeudella (1) ja (2) S/SSW melkein perätysten samaa reittiä. Pesältä suunnalta katsottuna lensivät S. Kaksi lintua (klo 11.3) lounaassa. Ainakin toinen linnuista jatkoi länteen. Yksi lintu nousi pesältä, otti korkeutta ja palasi pesälle. Lentoon nousun syynä mahdollisesti lähistöllä lentänyt subad. merikotka. Lentokorkeusluokittelu: 1) < 1 m, 2) 1 2 m, 3) yli 2 m maan pinnasta. Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
Kartta 2. 6.7.214 Lähteenkyläntie klo 6.3 14.1, 2/1, +1 C --> +24 C, SE 2 m/s #5/95'3+7'3-'5 havaintopiste Yksi lintu (11.3) tuli lännestä korkeudella (1) ja (2) ja jatkoi itään. Yksi lintu korkealla (3) pesän suunnasta ja jatkoi havainnoitsijan päältä lentäen kauas SW. Lentokorkeusluokittelu: 1) < 1 m, 2) 1 2 m, 3) yli 2 m maan pinnasta. Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
Kartta 3. 7.7.214 Hakkuuaukko klo 6.3 14.15, 1/1, +13 C --> +27 C, SE 4 m/s #5/95'3+7'3-'5 havaintopiste Yksi lintu (klo 9.5) löytyi pesän länsipuolelta korkeudella (1) kalasaaliin kera. Lintu laskeutui pesälle. Lintu saapui todennäköisesti S/SW -suunnasta. Lentokorkeusluokittelu: 1) < 1 m, 2) 1 2 m, 3) yli 2 m maan pinnasta. Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
Kartta 4 8.7. Hakkuuaukko klo 6.15 14.1, 8/1 --> 3/1, +17 C --> +29 C, SE 2 m/s havaintopiste Ei havaintoja kalasääskistä. Kartta 5. 19.7.214 Ohriluoma klo 6.3 13.2, 8/1, +14 C --> +22 C, N 2 m/s havaintopiste Ei havaintoja kalasääskestä. Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
Kartta 6. 2.7.214 Hakkuuaukko klo 6.15 13.3, 2/1, +16 C ---> +26 C, E 2 m/s #5/95'3+7'3-'5 havaintopiste Kalasääski (klo 9.) tuli pesän suunnasta matalalla korkeudella (1) suunnaten SW Pohjasjärven suuntaan. Yksi lintu (klo 9.2 9.25) tuli takaisin pesälle samaa reittiä (hieman lähempää) kalaa kantaen. Lintu otti korkeutta (2) korkeudelle pesän WSW puolella ja ja liukui matalalla loppumatkan pesälle, kadoten jo ennen pesää puiden latvojen taakse. Yksi lintu (klo 1.45 1.5) kalan kanssa pesälle (1) korkeudella. Sama reitti kuin aikaisemmat. Lintu saapui Pohjasjärveltä tai Isojoelta. Lentokorkeusluokittelu: 1) < 1 m, 2) 1 2 m, 3) yli 2 m maan pinnasta. Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
Kartta 7. 21.7.214 Hakkuuaukko klo 6.5 14., 4/1, +16 C --> +26 C, NE 3 m/s #5/95'3+7'3-'5 havaintopiste Yksi lintu (klo 1.5 11.) nousi pesän suunnasta, otti korkeutta kaarrellen korkeudella (3) ja lähti liukuen kauas lounaaseen korkeudella (2). Yksi lintu (klo 12.15) nousi pesältä ja laskeutui takaisin pesälle. Yksi lintu (klo 12.2 12.35) nousi pesältä, otti korkeutta erittäin korkealla (3), liukui havainnoitsijan päältä ja jatkoi korkealla kauas SSW. Lentokorkeusluokittelu: 1) < 1 m, 2) 1 2 m, 3) yli 2 m maan pinnasta. Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
Kartta 8. 22.7.214 Lähteenkyläntie klo 6.15. 13.45, 3/1, +13 C --> +26 C, NE 2 m/s #5/95'3+7'3-'5 havaintopiste Yksi lintu (klo 11.25) tuli matalalla pesän suunnasta ja roikkui välillä paikallaan ilmassa Isojoen päällä todennäköisesti kaloja tähystellen, kadoten sitten matalalla SW metsän taakse korkeudella (1) noin 1,5 2 km: etäisyydellä havainnoitsijasta. Yksi lintu (klo 11.4) ensin korkeudella (1), sitten korkeudella (2), lähti kalan kanssa pesälle, etäisyys noin 2. Haki saaliin Isojoesta tai Vanhankylän suunnalta (kalankasvattamo?). Lentokorkeusluokittelu: 1) < 1 m, 2) 1 2 m, 3) yli 2 m maan pinnasta. Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
Kartta 9. Kalasääsken pesät ja suojavyöhyke #5/95'3+7'3-'5 1 km:n suojavyöhyke Virsunkeitaan kalasääskien saalistusreittialue Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Virsunkeitaan kalasääskien poikasrengastaja arvelee, että emot voivat käydä saalistamassa useammalla suunnalla. Rannikon suunta on yksi varma saalistussuunta, sillä Lapväärtissä on nähty jokilaaksoa pitkin itään kalaa vieneitä sääksiä. Toinen varma kalastussuunta on etelä, sillä Isojokilaaksossa on mm. kalankasvattamo, joka houkuttelee sääksiä. Samoihin suuntiin alueen yli voivat lentää myös Iso Kaivonevalla pesivät sääkset. Kesän 214 tarkkailun perusteella Lapväärtin jokilaaksossa nähdyt saalista hakevat kalasääskihavainnot voivat kuitenkin koskea Kauhajoen pesiviä lintuja, sillä tarkkailussa nähtiin kahdesti alueen poikki lännestä itään lentävä sääksi (5.7. ja 6.7.), joka oli todennäköisesti ollut Kauhajoen puolella pesiviä lintuja. Matkaa pesältä rannikolle on noin 3 kilometriä. Toisaalta Kauhajoen (tai Virsunkeitaan) pesän linnut käyvät myös ainakin alkusyksystä saalistamassa etelässä Villamon kala-altailla, sillä siellä nähtiin elokuussa kaksi kalasääskeä. Lintujen saalistuslentojen suuntautuminen ja taajuus kertovat, että Virsunkeitaan kalasääski saalistaa (ainakin) poikasaikana kaloja yleensä suhteellisen lähellä pesää lounaassa Vanhakylässä Isojoen laaksossa ja/tai kala-altailla. Kesällä kalasteleva kalasääski on yleensä koiras, jonka pitää kesän aikana kantaa toista sataa kiloa kalaa pesälle. Tiira-aineiston perusteella ainakin joinakin vuodenaikoina myös Pohjasjärvi tai kauempana Villamossa olevat kala-altaat ovat mahdollisia saalistusvesiä. Tarkkailun perusteella pesän pohjoisenpuolella, lännestä pohjoisen kautta kaakkoon kiertyvällä välillä pesän ja myllyjen välinen suositeltu 2 kilometrin suojavyöhyke voisi olla suosituksia lyhyempi, ehkä noin 1 km kuitenkin niin että koko Virsunkeitaan ojittamaton suo välittömine reunametsineen sisältyisi suojavyöhykkeeseen. Virsunkeitaan ympärille jätettävä suojavyöhyke ja saalistuslentoalue hyödyttävät myös Kauhajoen pesivän parin vapaampaa lentotilaa hankealueella mahdollisilla länteen suuntautuvilla saaliinhakumatkoilla. Kalasääsken poikaset viettävät reviirillä noin kuukauden heinäkuun lopun ensilennon ja syysmuutolle lähtemisen välillä. Poikaset seuraavat tämän kuukauden aikana koirasta tutuille saalistusvesille kerjäten ruokaa. Koiras opettaa poikasille missä suotuisat kalavedet sijaitsevat. Eli poikastenkin lennot suuntautuvat samoihin suuntiin kuin emon/emojen kesäaikaiset saalistuslennot. Poikaset palaavat yöksi pesälle, jossa tämän kuukauden aikana niille tarjotaan vielä ruokaa istumapuussa aamuisin ja iltaisin, mutta päivisin ne seuraavat koirasta saalistusmatkoilla. Naaras lähtee reviiriltä jo heti kun poikaset alkavat lentää, koiraskin seuraa poikasia heti niiden perässä kun ne lähtevät elokuun loppupuolella muuttomatkalle etelään tai lounaaseen. Toki rajatun tarkkailujakson tuloksiin sisältyy monia epävarmuustekijöitä, mutta varman, koko pesimä- ja poikasajan saalistusreittiverkoston toteaminen vaatisi pitemmän tarkkailujakson ja useampia havainnoitsijoita eri reviirien lähellä ja/tai kaikkien emojen satelliittiseurantaa. Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214
Lähteet - Arvio tuulivoimarakentamisen vaikutuksista linnustoon ja luonnonympäristön Pohjois-Savossa, Pohjois-Savon liitto, Pohjois-Savon tuulivoimamaakuntakaavan selvityksiä, Kalle Ruokolainen, 211 - Linnut vuosikirja 212 - Luonnontieteellisen keskusmuseon sääksirekisteri ja rengastusrekisteri - www.birdlife.fi - www.ospreys.org.uk/osprey-flyways-project/osprey-flyways-project-schools/ Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 214