Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautiset asumispalvelut Valtakunnallinen valvontaohjelma 2012-2014 VALVONTAOHJELMIA 6:2012
Dnro 8680/05.00.04/2011 Päiväys 26.1.2012 ISSN-L 2242-2587 ISSN 2242-2587 (Verkkojulkaisu) ISBN 978-952-5978-07-0 (pdf) Helsinki 2012 2
KUVAILULEHTI Julkaisun nimi Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautiset asumispalvelut, valtakunnallinen valvontaohjelma 2012-2014 Julkaisija Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) Julkaisun päivämäärä 26.1.2012 Dnro Dnro 8680/05.00.04/2011 Tiivistelmä Kaste -ohjelman linjausten mukaan aluehallintovirastojen (AVIt) sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) valvonta kohdistetaan tukemaan kehittämisohjelman toteuttamista painottamalla valvontatoimenpiteet mm. ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan valvontaan. Valvonnan lähtökohtana on asiakkaiden ja potilaiden perusoikeuksien tasa-arvoinen toteutuminen. Tavoitteena on, että palvelujen laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat ja alueelliset erot vähentyvät. Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautisia asumispalveluja koskevassa valtakunnallisessa valvontaohjelmassa on määritelty Valviran ja AVIen ohjauksessa, valvonnassa ja lupahallinnossa noudattamat yhteiset periaatteet ja linjaukset. Näitä noudattamalla turvataan asiakkaiden ja palveluntuottajien yhdenmukainen kohtelu koko maassa. Valvontaohjelmaa voivat myös kunnat käyttää omassa valvontatehtävässään. Ohjelman tarkoituksena on myös kannustaa palveluntuottajia omavalvontaan ja toimia sen kehittämisen apuvälineenä. Ohjelma on tarkoitettu eri vammaisryhmille tarkoitettujen sekä kunnallisten että yksityisten (yritykset ja kolmas sektori) ympärivuorokautisten asumispalvelujen sekä soveltuvin osin laitoshoidon valvontaan. Palveluita annetaan yleisimmin palvelunimikkeillä kehitysvammaisten autettu asuminen tai vaikeavammaisten palveluasuminen. Valvontaohjelmaan on kirjattu vammaisten henkilöiden ympärivuorokautisissa asumispalveluissa ja noudatettavat keskeiset säädökset ja suositukset. Avainsanat (asiasanat): Vammainen henkilö, vaikeavammainen, kehitysvammainen, asumispalvelu, palveluasuminen, ympärivuorokautinen, sosiaalihuollon valvonta ISSN-L ISSN ISBN 2242-2587 2242-2587 (Verkkojulkaisu) 978-952-5978-07-0 (pdf) 3
Sisällys Valvontaohjelman saatteeksi... 6 Sisältöosa 1 Johdanto... 7 2 Vammaisille henkilöille tarkoitetut ympärivuorokautiset palvelut... 10 3 Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautisten palvelujen valvonnan painopistealueet... 13 3.1 Toiminnan organisointi, toimintaedellytysten turvaaminen ja asiakasrakenne... 13 3.1.1 Toiminta-ajatus, strateginen suunnittelu ja suunnitelman toteuttaminen. 14 3.1.2 Asunnon ja asuinpaikan valinta... 14 3.1.3 Toiminnan johtaminen... 15 3.1.4 Laadunhallinta ja omavalvonta... 16 3.1.5 Yhteistyö ja verkostot... 16 3.2 Henkilöstö... 17 3.2.1 Henkilöstön osaaminen ja ammattitaito... 17 3.3 Henkilöstön määrä ja rakenne... 18 3.3.1 Henkilöstön osaamisen kehittäminen ja työhyvinvointi... 20 3.4 Toimitilat... 21 3.4.1 Yhteiset tilat ja tilojen esteettömyys... 22 3.4.2 Henkilökohtaiset asunnot... 22 3.4.3 Turvallisuus ja tapaturmien ehkäisy... 23 3.4.4 Kameravalvonta... 24 3.5 Asiakkaan asema ja oikeudet... 25 3.5.1 Asiakkaan palvelutarpeen selvittäminen ja palvelun järjestäminen... 26 3.5.2 Asiakasmaksut... 27 3.5.3 Rajoitteet ja eristäminen... 27 3.6 Asiakkaalle annettava apu, tuki ja huolenpito... 28 3.6.1 Omaehtoista elämää tukeva työote, toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta... 29 3.6.2 Ravinto ja ruokahuolto... 30 3.6.3 Henkilökohtainen hygienia... 30 3.6.4 Terveyden- ja sairaanhoito... 30 3.6.5 Lääkehoito... 31 3.6.6 Terveydensuojelu ja elintarvikehygienia... 31 3.7 Asiakirjahallinto... 32 Toimeenpano-osa 1 Valvontaohjelma substanssialueen käsikirjana... 33 1.1 Informaatio-ohjaus... 33 1.2 Lupahallinto... 33 1.3 Toimintakertomukset... 34 4
1.4 Reaktiivinen valvonta... 34 1.5 Muu valvonta ja ohjaus... 34 2 Kohdennettu erityisvalvonta... 35 3 Valvonnan tietoperusta... 36 4 Tiedotus ja raportointi... 37 Lähteet... 38 Liitteet Liite 1 Tarkastuskertomuslomake... 41 5
Valvontaohjelman saatteeksi Vammaispoliittinen ajattelutapa on kehittynyt viime vuosina. Suomen vammaispoliittiset tavoitteet on kirjattu vammaispoliittiseen ohjelmaan vuosille 2010-2015. Vammaisia henkilöitä ei nähdä hoivan ja avun kohteina, vaan yhdenvertaisina kansalaisina, joilla on samat mahdollisuudet elää ja toimia yhteiskunnassa kuin muillakin. Lähtökohtana ovat perus- ja ihmisoikeudet ja yhteiskunnan kehittäminen valtavirtaistamisperiaatteen mukaisesti. Vammaiset ihmiset eivät ole yhdenmukainen ryhmä. Eri vammaisryhmät tarvitsevat erilaisia palveluja. Myös saman vammaisryhmän sisällä on hyvin eritasoisia ja erilaista apua tarvitsevia ihmisiä, joiden palvelutarpeita on käsiteltävä yksilöllisesti. Kehitysvammaisten asumispalvelujen järjestäminen muodostaa ohjelmakaudella erityisen haasteen. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen ohjelmasta kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi. Tavoitteena on vähentää laitospaikkojen määrää ja varmistaa niitä korvaavien palvelujen rakentaminen. Valtioneuvosto korostaa, että laitospaikkoja ei saa korvata uuslaitoksilla eli suurilla laitosmaisilla asumiskeskittymillä, vaan palvelut pitää hajasijoittaa muun asutuksen lomaan. Tämä vammaisten henkilöiden ympärivuorokautisia asumispalveluja koskeva valtakunnallinen valvontaohjelma 2012-2014 on ensimmäinen laatuaan. Sen lähtökohtana on, että vammaiset ihmiset saavat joka puolella maata yhdenmukaisesti ne palvelut, jotka heille lakien, asetusten, ohjeiden ja suositusten mukaan kuuluvat. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ja aluehallintovirastot ovat laatineet valvontaohjelmia sosiaalihuollon eri sisältöalueille. Niiden avulla kehitetään riskinarviointia ja valvonnan suunnitelmallista kohdentamista havaittujen riskien perusteella. Ohjelmien yhteisiä linjauksia ja toimintaperiaatteita noudattamalla valvonta yhdenmukaistuu ja asiakkaita ja palveluntuottajia kohdellaan yhdenmukaisesti riippumatta siitä, missä osassa maata palvelua järjestetään. Tavoitteena on kehittää valvonnan menetelmiä ja vaikuttavuutta siten, että valvonnan painopiste siirtyy entistä enemmän ennakoivaan valvontaan ja palveluntuottajien omavalvontaan. Näen tämän vammaisten henkilöiden ympärivuorokautisia asumispalveluja koskevan valvontaohjelman monilla tavoin tärkeäksi juuri nyt. Huolimatta valtioneuvoston periaatepäätöksestä näkyvissä on merkkejä siitä, että vammaisten henkilöiden asumiskeskittymiä on syntymässä. Lupahallinnon ja valvonnan on nyt huolehdittava siitä, että tällainen kehitys pysäytetään. Helsingissä tammikuun 26. päivänä 2012 Marja-Liisa Partanen Ylijohtaja Valvira 6
1 Johdanto Sosiaali- ja terveysministeriön strategian tavoitteena on sosiaalisesti kestävä yhteiskunta, jossa ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti, varmistetaan kaikkien osallisuus sekä edistetään jokaisen terveyttä ja toimintakykyä. Keskeisinä strategisina linjauksina ovat hyvinvoinnin mahdollisuus kaikille sekä terveyttä ja turvallisuutta tukeva elinympäristö. (Sosiaalisesti kestävä Suomi 2010.) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira painottaa strategiassaan huolehtimista erityisesti sellaisista ihmisistä, joiden edellytykset itse valvoa omia etujaan ovat heikot. Kaste-ohjelman linjausten mukaan AVIen ja Valviran valvonta kohdistetaan tukemaan kehittämisohjelman toteuttamista painottamalla toimenpiteet mm. ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan valvontaan. Valvonnan lähtökohtana on asiakkaiden ja potilaiden perusoikeuksien tasa-arvoinen toteutuminen. Tavoitteena on, että mm. palvelujen laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat ja alueelliset erot vähentyvät. Valtiontalouden tarkastusvirasto on selvittänyt valtion ohjausta kehitysvammaisten asumisen palveluiden järjestämisessä (VTT tuloksellisuustarkastuskertomukset 221/2011). Sen mukaan vammaispalvelujen ohjauksessa on ongelmia, jotka liittyvät epäyhtenäiseen ja osittain vanhentuneeseen säädöspohjaan sekä toisaalta valtion keskushallinnon toteuttaman informaatio-ohjauksen puutteisiin. Ohjauksessa ei mm. ole huomioitu riittävän hyvin sitä, millaisia palveluja laitospaikoilta tuleville asukkaille tarvitaan sekä millaisia resursseja ja osaamista palveluiden turvaaminen vaatii. Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautisia asumispalveluja koskeva valvontaohjelma on valmisteltu Valviran ja aluehallintovirastojen (AVIt) yhteistyönä. Valmistelevassa työryhmässä ovat olleet: Tiina Piirilä-Laiho, sosiaalihuollon ylitarkastaja, Lapin aluehallintovirasto Eija Hynninen-Joensivu, sosiaalihuollon ylitarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Maija Pelkonen, sosiaalihuollon ylitarkastaja, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Pirjo Lehmusto, sosiaalihuollon ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Riitta Heinonen, ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Pirkko Pakkala, sosiaalihuollon ylitarkastaja, sosiaali- ja terveydenhuollon yksikön päällikkö, Lounais-Suomen aluehallintovirasto Anitta Rauvala, ylilääkäri Valvira Riitta Husso, ylitarkastaja, Valvira Satu Syrjälä, sosiaalihuollon ylitarkastaja, Itä-Suomen aluehallintovirasto Ritva Haapala, ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Elina Uusitalo, ylitarkastaja, Valvira Tuulikki Forssén, ylitarkastaja, Valvira / Hanna Ahonen, sosiaalineuvos, Valvira (vastuuhenkilöt) 7
8 Ohjelmaa on työryhmän ehdotusten pohjalta käsitelty Valviran ja AVIen yhteisessä sosiaalihuollon yhteistyöryhmässä 9.6.2011, Valviran johtoryhmässä 9.8.2011 sekä Valviran ja AVIen yhteisessä Koordinaatioryhmässä 26.8.2011. Valvontaohjelmassa on määritelty näiden viranomaisten koko maassa yhdenmukaisesti ohjauksessa, lupahallinnossa ja valvonnassa noudattamat yhtenäiset valtakunnalliset periaatteet ja linjaukset. Valvontaohjelmaa voivat myös kunnat käyttää omassa valvontatehtävässään. Ohjelman tarkoituksena on myös kannustaa palveluntuottajia omavalvontaan ja toimia sen kehittämisen apuvälineenä. Ohjelma on tarkoitettu kaikkien vammaisryhmien ympärivuorokautisen asumisen valvontaan. Toiminta-alueen keskeiset säädökset ovat sosiaalihuoltolain (719/1982) ja sosiaalihuollon asiakaslain (812/2000) lisäksi laissa ja asetuksessa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987 ja 759/1987) sekä laissa kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1997). Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut Vammaisten ihmisten asumispalvelujen laatusuosituksen (2003:4). Pääministeri Matti Vanhasen I hallitus antoi valtioneuvoston selonteon vammaispolitiikasta keväällä 2006 ja sen perusteella laadittiin valtakunnallinen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO 2010-2015. Valtiontalouden tarkastusvirasto on vuonna 2011 selvittänyt valtion ohjausta kehitysvammaisten asumisen palvelujen järjestämisessä (tuloksellisuustarkastuskertomukset 221/2011). Muita keskeisiä toimintaa ohjaavia asiakirjoja ovat Kehitysvammaisten asumisen neuvottelukunnan laatusuositukset kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamiseen vuosiksi 2010-2017 sekä Valtion asuntorahaston (ARA) Suunnitteluopas 2011. Hoivan ja huollon hallitsemasta ajattelutavasta vammaispolitiikassa on viime vuosina siirrytty ihmis- ja perusoikeusajatteluun. Sama näkökulma on myös tässä valvontaohjelmassa. Eri vammaisryhmät tarvitsevat erilaisia palveluja. Myös saman vammaisryhmän sisällä (esim. kehitysvammaiset) on hyvin eritasoisia ja erilaista apua tarvitsevia ihmisiä, joiden palvelutarpeita ei voida käsitellä samalla tavoin. Tehtävä on haasteellinen myös, koska palveluja voidaan järjestää eri lakien nojalla, ja laeissa käytetään toiminnoista erilaisia käsitteitä. Sosiaalihuoltolaki (719/1982) puhuu asumispalveluista, joilla tarkoitetaan palvelu- ja tukiasumisen järjestämistä, ja palvelua annetaan henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä. Sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983) mukaan asumispalveluja järjestetään palveluasunnoissa ja tukiasunnoissa, joissa henkilön itsenäistä asumista tai siirtymistä itsenäiseen asumiseen tuetaan sosiaalityöllä ja muilla sosiaalipalveluilla. Tukiasuminen ei yleensä ole ympärivuorokautista palvelua. Asumispalvelut voivat sitä olla, mutta eivät läheskään aina ole. Vammaispalvelulaki (380/1987) käyttää termiä palveluasuminen ja asetus (759/1987) määrittää, että palveluasumista on järjestettävä vaikeavammaiselle, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muuten erityisen runsaasti.
Vammaisten asumista voidaan järjestää myös perhehoitajalain (312/1992) nojalla. Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977, kehitysvammalaki) sisällyttää erityishuoltoon kuuluviin palveluihin mm. työtoiminnan ja asumisen järjestämisen sekä muun vastaavan yhteiskunnallista sopeutumista edistävän toiminnan, sekä yksilöllisen hoidon ja muun huolenpidon. Käytännössä kehitysvammaisten erityishuollossa ovat vakiintuneet käsitteet laitoshoito sekä tuettu, ohjattu tai autettu asuminen. Näistä laitoshoito ja autettu asuminen ovat yleensä ympärivuorokautisia palveluja. Kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhdistäminen on vireillä. Muutenkin pyrkimyksenä on, että vammaisasiakkaita ei enää eroteltaisi vamman laadun mukaan, vaan kaikkia kohdeltaisiin yhdenvertaisesti. Siksi valvontaakaan ei ole haluttu eriyttää. Tämä valvontaohjelma koskee ympärivuorokautisia asumispalveluja. Palvelu on ympärivuorokautista silloin, kun asiakkailla on säännöllinen hoidon/hoivan tarve kaikkina vuorokauden aikoina. Toiminta ei ole ympärivuorokautista silloin, kun yksittäisten asiakkaiden mahdolliseen tuen tarpeeseen on varauduttu ainoastaan esim. turvarannekkein. Valvontaohjelma koskee siten ensisijaisesti nimikkeillä kehitysvammaisten autettu asuminen sekä vaikeavammaisten palveluasuminen järjestetyt palvelut. Valvontaohjelmaa käytetään soveltuvin osin myös laitoshoidon valvonnassa. Valvonnan yleiset periaatteet sekä kaikkia sosiaalihuollon palveluita koskevat yhteiset valvonnan vaatimukset on esitetty kaikille sosiaalihuollon valvontaohjelmille yhteisessä yleisessä osassa. Tämä asiakirja sisältää vain erityisesti vammaispalvelujen valvontaa koskevat asiat. Kokonaiskuvan saaminen edellyttää myös yleisen osaan tutustumista. Valvontaohjelmaa käytetään sekä kunnallisten että yksityisten (yritykset ja kolmas sektori) toimintojen valvonnassa. Kunnat voivat käyttää ohjelmaa valvoessaan yksityisiä palveluntuottajia, ja kaikki palveluntuottajat voivat käyttää asiakirjaa omavalvontansa perustana. Valvontaohjelmaan on kirjattu vammaisten henkilöiden ympärivuorokautisissa asumispalveluissa noudatettavat keskeiset säädökset ja suositukset. Valvonnan lähtökohtana on, että palveluntuottaja tuntee toimintaa koskevat säädökset ja noudattaa niitä. Valvontaviranomainen puuttuu säädöksistä poikkeamisiin välittömästi. Suositukset eivät ole lakien tai muiden säädösten tapaan oikeudellisesti sitovia. Valvontaviranomaiset voivat kuitenkin toiminnan lainmukaisuutta arvioidessaan käyttää harkintavaltaa ja ottaa huomioon myös palvelujen järjestämistä koskevat suositukset silloin, kun asiasta ei ole säädetty lainkaan tai lainsäädäntö on yleisluontoista. (KHO taltio 3888 23.12.2010). Tämä valvontaohjelma sisältää ne yhteiset linjaukset, joita Valvira ja AVIt noudattavat ratkaisuissaan ja joilla turvataan kansalaisten ja elinkeinonharjoittajien yhdenmukainen kohtelu koko maassa. Nämä linjaukset on merkitty valvontaohjelmaan kursiivilla. 9
2 Vammaisille henkilöille tarkoitetut ympärivuorokautiset palvelut 10 Vammaisille henkilöille järjestetyillä erityislainsäädäntöön perustuvilla palveluilla turvataan vammaisten ihmisten tasa-arvoisen osallisuuden ja perusoikeuksien toteutuminen. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset, YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus ja Euroopan neuvoston vammaispoliittinen toimintaohjelma ohjaavat osaltaan kansallista lainsäädäntöä ja vammaispolitiikkaa. Suomalaisen vammaispolitiikan periaatteita ovat oikeus yhdenvertaisuuteen, oikeus osallisuuteen sekä oikeus tarpeenmukaisiin palveluihin ja tukitoimiin. (Vammaispoliittinen selonteko 2006) Suomen vammaispoliittisessa ohjelmassa VAMPOssa linjataan lähivuosien 2010-2015 konkreettiset vammaispoliittiset toimenpiteet. Ohjelman toimenpiteet muodostavat kokonaisuuden, jossa kaikkia politiikan lohkoja kehitetään vammaisten ihmisten oikeuksien, vapauksien ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien näkökulmasta. Vammaiset ovat ensisijaisesti tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia, joilla on samat perusoikeudet kuin muillakin kansalaisilla. Yhtenä tavoitteena on varmistaa vammaisten henkilöiden tarvitsemien erityispalveluiden ja tukitoimien saatavuus ja laatu eri puolilla maata. Vammaisten asumisen pääperiaatteita ovat itsemääräämisoikeus ja henkilön omien valintojen sekä päätösten tukeminen, mahdollisuus valita asuinmuoto, asuinpaikka ja kumppani sekä mahdollisuus saada asumiseen ja muuhun jokapäiväiseen elämään tarvittava henkilökohtainen apu ja tuki. Kehitysvammaisten henkilöiden asumista ja asumiseen tarvittavia tukipalveluja tulisi kehittää yksilöllisen asumisen periaatteiden mukaisesti. Tavoitteena on sellaisten joustavien tukipalvelujen tarjoaminen, jotka mahdollistavat vammaisten henkilöiden elämisen heidän itse haluamallaan tavalla. Runsaskaan hoivan ja hoidon tarve ei poista asiakkaan oikeutta omaehtoiseen elämään. Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautisia palveluja voidaan järjestää sosiaalihuoltolain (710/19829), vammaispalvelulain (380/1987) tai kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) perusteella. Vaikeavammaisten palveluasuminen ja henkilökohtainen apu kuuluvat erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja järjestetään, jos vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai tukitoimia muun lain nojalla. Henkilöä pidetään palveluasumista järjestettäessä vammaispalveluasetuksen 11 :n mukaan vaikeavammaisena, jos hän vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisissä toiminnoissa suoriutuakseen jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti. Kehitysvammaisten erityishuollon tarkoituksena on edistää kehitysvammaisen suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, hänen omintakeista toimeentuloaan ja sopeutumistaan yhteiskuntaan, sekä turvata hänen tarvitsemansa hoito ja muu huolenpito. Yksilöllistä erityishuolto-ohjelmaa toteutettaessa on pyrittävä siihen, että sellaisen henkilön asuminen, joka ei voi asua
omassa kodissaan, mutta joka ei ole laitoshuollon tarpeessa, järjestetään muulla tavoin (kehitysvammalaki 35 ). Vammaispalvelulaissa tai - asetuksessa ei ole määritelty, miten asuminen ja palvelut järjestetään. Palveluasuminen voidaan järjestää esimerkiksi palvelutalossa tai asiakas voi asua omassa kodissaan, jonne järjestetään tarvittavat palvelut. Vammaispalvelulaki on ensisijainen suhteessa kehitysvammaisten erityishuollosta annettuun lakiin, mikäli vammaispalvelulain tarjoamat palvelut ovat kehitysvammaisen henkilön palvelutarpeisiin nähden riittävät. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve. Erityislainsäädännön lisäksi vammaisten henkilöiden asumista ohjaavat osana yleistä asumisen kehittämistä Ympäristöministeriö ja Valtion asuntorahasto (ARA Suunnitteluopas 2011). Lisäksi kehitysvammaisten asumisen neuvottelukunta on antanut laatusuositukset kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamiseen vuosiksi 2010-2017. Valtioneuvosto on 21.1.2010 tehnyt periaatepäätöksen ohjelmaksi kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi vuosina 2010-2015 ja päättänyt ohjelman toimenpiteiden toteuttamisesta. Hallituksen asuntopolitiikan tavoitteena on sovittaa yhteen ihmisten asumisen toiveet ja tarpeet, yhteiskunnan tarpeet ja kestävä kehitys. Hallitus edistää jokaisen mahdollisuuksia tarpeitaan ja toiveitaan vastaavaan asumiseen. Kehitysvammaisten asumisohjelman tavoitteena on mahdollistaa kehitysvammaisille henkilöille yksilöllinen asuminen, joka vahvistaa heidän osallisuuttaan ja yhdenvertaisuuttaan yhteisössä sekä yhteiskunnassa. Ohjelman tavoitteena on vähentää laitospaikkoja nopeasti, suunnitelmallisesti ja hallitusti sekä mahdollistaa muuttaminen lapsuudenkodista tuottamalla kehitysvammaisten henkilöiden tarpeita ja toiveita vastaavia asumisratkaisuja ja tarjoamalla yksilöllisiä palveluja ja tukea. Tämä toteutetaan tuottamalla pitkäaikaisesta laitoshoidosta muuttaville kehitysvammaisille noin 1 500 asuntoa ja lapsuudenkodista muuttaville aikuisille kehitysvammaisille noin 2 100 asuntoa (eli vuosittain noin 600 asuntoa). Palveluasuntojen rakentamista rahoittaa ARA ja tukiasuntojen Raha-automaattiyhdistys (RAY). Sosiaali- ja terveysministeriö laatii erillisen suunnitelman laitoshoitoa korvaavien palvelujen kehittämiseksi. Palveluasumiseen kuuluvat asunto ja asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle (vammaispalveluasetus 10 ). Asiakkaat saavat tarvitsemaansa tukea, apua ja palveluita itsenäisen elämän mahdollistamiseksi (esim. avustaminen liikkumisessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa, sekä asiakkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseksi tarvittava apu). (vammaispalveluasetus 10 ) Asiakas voi opiskella tai käydä päivisin töissä tai päivätoiminnassa, jonne on järjestettävä myös kuljetus. Palveluille ei ole yhteistä määritelmää ja käytetty terminologia kirjavaa. Suurta vaihtelua on myös siinä, millaisia muita asiakkaan tarvitsemaan hoitoon ja kuntoutukseen sekä perustarpeiden tyydyttämiseen liittyviä palveluja yksiköissä on järjestetty. Kehitysvammahuollossa ympärivuorokautista asumispalvelua annetaan nimikkeellä autettu asumi- 11
nen. Vammaispalvelulain mukaisessa toiminnassa puhutaan palveluasumisesta. Vammaisten henkilöiden asuminen ja huolenpito voidaan järjestää myös sosiaalihuoltolain 25 ja 26 :n mukaisena perhehoitona. Sosiaalihuoltolain 26 :n mukaan perhekodilla tarkoitetaan aluehallintoviraston luvan saanutta tai perhehoitajalaissa (312/1992) tarkoitettua kunnan tai kuntayhtymän hyväksymää yksityiskotia, jossa annetaan perhehoitoa. Nk. ammatillinen perhehoito on luvanvaraista toimintaa. Nykyinen perhehoitajalaki ei määrittele sen asemaa, joten maahan on syntynyt toisistaan poikkeavia toimintakäytäntöjä. Perhehoidon uudistamistyö onkin jo käynnistetty (Lainsäädännön muutostarpeet perhehoidossa 2010. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:15). 12
3 Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautisten palvelujen valvonnan painopistealueet Yhdenvertainen, hyvälaatuinen sekä asiakkaan yksilölliset palvelutarpeet huomioiva palvelutoiminta vaatii yhteneväiset toimintakriteerit palveluntuottajaorganisaatiosta, rahoitusjärjestelmistä tai toimintayksikön sijainnista riippumatta. Palvelu ja hoito on mitoitettava asiakkaiden toimintakyvyn ja palvelutarpeen mukaan, samoin kuin tilat ja niiden varustelu. Lisäksi asumisyksikössä on oltava riittävästi pätevää henkilökuntaa asiakasrakenteeseen nähden. 3.1 Toiminnan organisointi, toimintaedellytysten turvaaminen ja asiakasrakenne Yksikön toiminnan tarkoitus, sen toimintaperiaatteet ja toiminnan kohde määritellään yksikön toiminta-ajatuksessa ja strategiassa. Valvonnan tarkoituksena on turvata palvelun laatu ja asiakkaan oikeuksien toteutuminen. Tässä tehtävässä valvontaviranomainen tarvitsee tietoja toimintakokonaisuudesta, jossa palveluita annetaan ja tavoitteista, joihin pyritään. Valvonta kohdistuu näihin Toiminta-ajatus ja strateginen suunnittelu Asunnon ja asuinpaikan valinta Sosiaalihuoltolaki (710/1982) 40a Asiakaslaki (812/2000), 6 Toiminnan johtaminen Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) 5 Kelpoisuuslaki (272/2005) 10 4 mom. Laadunhallinta ja omavalvonta Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) 6 Yhteistyö ja verkostot Vaadittava/suositeltava taso Toimintayksiköllä on toiminta-ajatus ja -suunnitelma, johon on kirjattu, mille asiakasryhmille palvelu on tarkoitettu ja millaisiin tarpeisiin palvelulla pyritään vastaamaan. Asiakasta ja tarvittaessa hänen läheisiään kuullaan asuinpaikan valinnassa. Palvelun antamisesta tehdään hallinnollinen päätös (julkiset palvelut) tai sopimus (yksityiset palvelut) Yksiköllä on kelpoisuusehdot täyttävä vastuuhenkilö ja hänen tehtävänkuvansa sekä toimivalta- ja vastuusuhteet on määritelty Yksikössä on omavalvontasuunnitelma ja/tai laatujärjestelmä Yhteistyö asiakkaiden, asiakkaiden läheisten ja muiden yhteistyötahojen kanssa toimii 13
3.1.1 Toiminta-ajatus, strateginen suunnittelu ja suunnitelman toteuttaminen Toimintayksiköllä on oltava selkeä toiminta-ajatus ja tavoitteet. Toimintaajatuksessa ilmaistaan, mitkä arvot ja toimintaperiaatteet ohjaavat toimintaa, minkälaisille asiakkaille palvelua tarjotaan ja mitä tarjottavat palvelut ovat. Nämä tiedot ovat lähtökohtana yksikön resursseja ja toiminnan puitteita järjestettäessä. Asiakasvalinnoille pitää olla selkeät kriteerit. On myös tärkeää, että yksikössä tunnetaan tarkoin asiakasryhmää ohjaava erityislainsäädäntö. Ympärivuorokautisia palveluja tuottava yksikkö on siellä asuvien asiakkaiden koti. Toiminta on suunniteltava niin, että asiakas voi viettää mahdollisimman itsenäistä elämää siten kuin itse haluaa aina kulloisenkin elämäntilanteensa ja -vaiheensa mukaan. (STM suositus 2003:4.) Pääperiaatteena on, että samassa toimintayksikössä asuu ainoastaan asiakkaita, jotka ovat suunnilleen samanikäisiä ja tarvitsevat samantyyppisiä palveluja. Tällöin voidaan taata se, että toimintayksikön henkilöstörakenne, henkilökunnan osaaminen ja toimitilat vastaavat siellä asuvien asukkaiden tarpeita. Sosiaalinen kanssakäyminen tai vuorovaikutus on yleensä luontevampaa samanikäisten kesken. Asiakkaiden elämänlaatu voi myös kärsiä, jos saman yksikön asiakkailla on hyvin erilaiset, jopa ristiriitaiset tarpeet ja elämäntavat. (asiakaslaki 4, kelpoisuuslaki, ARA suunnitteluopas 2011.) Kunnan on toimintojaan järjestäessään ja ostopalvelusopimuksia solmiessaan pyrittävä siihen, että asiakas voisi asua hänelle kerran osoitetussa palveluyksikössä niin kauan aikaa, kun hän tarvitsee palveluja (Asiakaslaki 4 ). 3.1.2 Asunnon ja asuinpaikan valinta Vammaisen henkilön asuinpaikan valinnan ja muutoksen on perustuttava sosiaalitoimen laatimaan palvelusuunnitelmaan. Suunnitelmaa laadittaessa on kuunneltava ja otettava huomioon asiakkaan oma mielipide ja arvioitava, mikä ratkaisu vastaa parhaiten hänen etuaan. Jos henkilö ei pysty ilmaisemaan asiasta mielipidettään, se on yritettävä saada selville yhteistyössä hänen laillisen edustajansa, omaisensa tai muun läheisen kanssa. (Asiakaslaki 7.) Tarvittavat palvelut, hoito, huolenpito, apu ja tuki on järjestettävä kunkin asiakkaan henkilökohtaisista tarpeista lähtien silloin, kun hän niitä tarvitsee (Asiakaslaki 4 ). Avun ja tuen tarvetta arvioitaessa on kuultava henkilöä itseään. On hyvä käyttää apuna moniammatillista työryhmää, jotta asiakkaalle voidaan järjestää kaikki hänen tarvitsemansa palvelut. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisista kuntoutuskeskuksista ja poliklinikoilta saa tarvittaessa asiantuntija-apua. Joissain tapauksissa myös erikoissairaanhoidon apu saattaa olla tarpeen. Myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 6 :ssä tarkoitettujen kuntayhtymien tehtävänä on huolehtia siitä, että niiden alueella on saatavilla monialainen ja osaava tarpeiden ja toimintakyvyn arviointipalvelu. 14 Asumisyksikön sijainti vaikuttaa ulkoiluun ja liikkumiseen, asiointiin, harrastus- ja työtoimintaan sekä omaisten ja tuttavien vierailuihin. Asukkaan tuki-
verkoston ja turvallisuuden kannalta on tärkeää, että asumisyksikkö sijaitsee henkilön omalla kotiseudulla. Kotikunnan ulkopuolelle siirtymisen tulisi pääsääntöisesti perustua asiakkaan omaan toiveeseen. Samalla on varmistettava asiakkaan tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestyminen. (Asiakaslaki 4, Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta, 2010.) Palvelun antamisesta on tehtävä hallinnollinen päätös (julkiset palvelut) tai sopimus (yksityiset palvelut). Siitä pitää käydä ilmi, minkä lain nojalla palvelu järjestetään ja mitä kaikkea palvelu sisältää. Perittävät asiakasmaksut tai hoidon korvaukseksi perittävät etuudet on myös kirjattava. Asuinpaikan tai siellä annettavien palvelujen muuttuessa tehdään uusi päätös/sopimus. Myös palvelusuunnitelmat ja erityishuolto-ohjelmat päivitetään. (Asiakaslaki 6, 7, laki kehitysvammaisten erityishuollosta 34.) Lasten ja nuorten tilapäishoitoa on järjestetty yleisesti laitoksissa. Laitospaikkojen vähentämisen johdosta saattaa tarve lasten ja nuorten asumispalveluihin kasvaa. Lapsilla ja nuorilla voi myös olla tarvetta pitkäaikaisiin sijoituksiin silloin kun kotona asuminen ei syystä tai toisesta onnistu, eikä laitosta voida pitää lapsen tai nuoren tarpeisiin sopivana. On tärkeää, että alaikäiset vammaiset lapset ja nuoret sijoitetaan asumisyksikköön, jossa on vain alaikäisiä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, alaikäisten asuminen ja palvelut on järjestettävä aikuisten toiminnasta erillisessä yksikössä (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983, Asiakaslaki 812/2000). 3.1.3 Toiminnan johtaminen Asumisyksikössä on oltava palveluista vastaava henkilö (vastaava johtaja, toimintayksikön vastuuhenkilö). Yksityisten toimintayksiköiden vastuuhenkilö nimetään toiminnan aloittamisilmoituksen tai lupamenettelyn yhteydessä. Hän vastaa siitä, että laissa, sopimuksissa ja lupaehdoissa määritellyt vaatimukset täyttyvät käytännön toiminnassa, esimerkiksi siitä, että toimintayksiköllä on palvelujen tarpeeseen ja asiakkaiden lukumäärään nähden riittävästi henkilöstöä, jonka koulutustaso ja ammattitaito mahdollistavat korkeatasoisten palvelujen antamisen. Hänellä on oltava myös tosiasialliset valtuudet johtaa yksikön toimintaa. Vastuuhenkilön on tunnettava yksikkönsä toiminta niin hyvin, että hän voi käytännössä huolehtia velvoitteistaan. Pelkkä nimellinen johtaja ei tähän pysty, vaan käytännössä johtajan on työskenneltävä toimintayksikössä. Lähtökohta on, että vastuuhenkilö työskentelee toimintayksikössä päätoimisesti. Mikäli useampi kuin yksi toimintayksikkö sijaitsee samassa kiinteistössä, samassa pihapiirissä tai muutoin lähietäisyydellä, voi sama henkilö johtaa useampaa yksikköä. Pienessä yksikössä vastuuhenkilö voi osallistua myös hoitotyöhön, kuitenkin enintään puolella kokoaikaisesta työajasta. Työaika on järjestettävä niin, että vastuuhenkilöllä on riittävät edellytykset hoitaa tarvittava viranomais- ja muu yhteistyö sekä muut hallinnolliset tehtävät. Vastuuhenkilö ei siis pääsääntöisesti voi olla työvuorolistoilla yhtenä kolmivuorotyötä tekevistä työntekijöistä. (ks. HE 302/2011, laiksi yksityisistä sosiaalipalveluista.) Kaste-ohjelman puitteissa on mm. annettu ohjausta johtamiskäytäntöjen uudistamiseen ja työhyvinvoinnin kehittämiseen hoitotyössä (esim. STM julkaisuja 2009:18, Johtamisella laatua ja työhyvinvointia sosiaalialalle - toimintaohjelma). Hyvä johtajuus tukee henkilökunnan sitoutumista yksikön 15
tavoitteisiin ja toimimaan sen periaatteiden mukaisesti. Huono johtaminen heikentää työn laatua myös sellaisissa yksiköissä, joissa henkilöstö on määrällisesti riittävä ja ammattitaitoinen. 3.1.4 Laadunhallinta ja omavalvonta Asiakkaalla on oikeus hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun (Asiakaslaki 912/2000 4 ). Sosiaali- ja terveydenhuollossa laadun voi määritellä kyvyksi tunnistaa, määrittää ja täyttää asiakkaiden palvelujen tarve ammattitaitoisesti ja eettisesti kestävällä tavalla, edullisin kustannuksin sekä lakien, asetusten ja määräysten mukaisesti. Laatuun kuuluu myös kyky kohdentaa voimavarat ensisijaisesti eniten tarvitseville. Riskien tunnistaminen ja niiden torjuminen ennakolta niin, että toiminnassa sattuu mahdollisimman vähän virheitä edellyttää, että yksiköllä on toimiva omavalvontajärjestelmä. Valvontaohjelman liitteenä oleva tarkastuskertomuslomake sopii käytettäväksi myös omavalvonnan pohja-asiakirjana. Lomake antaa kattavan kuvan asioista, joihin valvonnassa kiinnitetään huomiota ja siinä on kuvattu toiminnan eri osatekijöille asetetut vaatimukset ja/tai suositukset. Omavalvonta voidaan myös liittää palveluntuottajan käytössä jo olevaan laatujärjestelmään. Omavalvontaa on myös käsitelty valvontaohjelman yleisessä osassa. Valvira antaa vuoden 2011 loppuun mennessä yksityisestä sosiaalihuollosta annetun lain (922/2011) antaman valtuutuksen nojalla määräyksen yksityisen sosiaalihuollon omavalvontasuunnitelman laadinnasta, sisällöstä ja seurannasta. 3.1.5 Yhteistyö ja verkostot Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautisen asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestäminen edellyttää sujuvaa yhteistyötä kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveystoimen, opetustoimen, kulttuuri- ja vapaaaikapalvelujen, ympäristöterveydenhuollon, työsuojelun sekä palo- ja pelastusviranomaisten kesken. Toimintayksikön työntekijöiden tehtävänä on auttaa asiakkaita solmimaan yhteyksiä toimintayksikön muihin asukkaisiin ja työntekijöihin sekä pitämään yllä yhteyksiä läheisiinsä sekä paikallisiin asukkaisiin sekä osallistumaan kiinnostuksensa ja mahdollisuuksiensa mukaan yksikön ulkopuoliseen toimintaan. Asiakaslähtöisessä toiminnassa ja palvelujen järjestämisessä asiakkaan perhe ja muut asiakkaalle läheiset ihmiset otetaan mukaan palvelujen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Asiakkaan omaisille ja läheisille tarjotaan myös mahdollisuuksia osallistua yksikössä järjestettävään yhteisölliseen toimintaan. 16
3.2 Henkilöstö Valvonta kohdistuu näihin Henkilöstön osaaminen ja ammattitaito Kelpoisuuslaki (272/2005) Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) STM suositus 2007:14 Henkilöstön määrä ja rakenne STM suositus 2003:4 Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä(504/2002) 3 Henkilöstön osaamisen kehittäminen ja työhyvinvointi Sosiaalihuoltolaki (710/1982) 53 STM Täydennyskoulutusopas (STM:n julkaisuja 2006:6) Vaadittava/suositeltava taso Henkilöstöllä on lain mukainen kelpoisuus Henkilöstön määrä ja rakenne vastaavat asiakkaiden tarpeita. 0,5 työntekijää/asukas(yksiköissä, joissa asiakkaat ovat osan vuorokaudesta muualla tai heillä on omia henkilökohtaisia avustajia) 0,8 tai yli työntekijää/asukas muissa kuin yllämainituissa tapauksissa avustavaa henkilöstöä 0,1-0,15 /asukas Kaikissa työvuoroissa on koulutettuja työntekijöitä Lasten kanssa työskentelevien rikostausta tarkastetaan Täydennyskoulutus on järjestetty Työnohjaus ja tarvittavat konsultaatiopalvelut on järjestetty 3.2.1 Henkilöstön osaaminen ja ammattitaito Ympärivuorokautisia palveluja tuottavan yksikön toiminnasta vastaavalta henkilöltä edellytetään sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (Kelpoisuuslaki 272/2005) 10 :n 4 momentin mukaisesti tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa, alan tuntemusta sekä riittävää johtamistaitoa. On tärkeää, että johtajalla on asiantuntemusta, jonka avulla asiakkaiden tarpeet voidaan toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Asiantuntemusta tarvitaan myös henkilöstön ammattitaidon kehittämiseen. Asumispalveluissa asiakasta tuetaan erityisesti sosiaalityöllä ja muilla sosiaalipalveluilla (Sosiaalihuoltoasetus 10 ). Siksi sosiaalipalveluihin keskittyvien toimintayksiköiden johtoon on perusteltua valita ensisijaisesti sosiaalialan tutkinnon suorittaneita henkilöitä. Riittävä johtamistaito tarkoittaa joko tutkintoon sisältyvää tai sen lisäksi suoritettua johtamiskoulutusta tai käytännön kokemuksen kautta hankittua johtamistaitoa. Tämän saavuttaminen edellyttää noin kolmen vuoden työkokemusta. Asiakkaiden tarpeet ratkaisevat, millaista osaamista palveluyksikössä tarvitaan. Yksikön tehtävärakenne on suunniteltava niin, että sieltä löytyy asiakkaiden tarpeiden edellyttämää erilaista osaamista. Sosiaalihuollon henkilös- 17
tön kelpoisuudet on määritelty em. kelpoisuuslaissa. Ympärivuorokautisissa palveluissa voi työskennellä sosiaaliohjaajia (kelpoisuuslaki 6 ), lähihoitajia (8 ) tai muuta ammatillista hoitohenkilökuntaa (11 ). Sosiaaliohjaaja on ammattinimike tehtäville, joissa edellytetään sosiaalialan ammattikorkeakoulutasoista koulutusta. 1 Lähihoitajan kelpoisuuden antaa soveltuva sosiaali- ja terveysalan perustutkinto tai muu vastaava tutkinto. 2 Oikeudesta toimia sairaanhoitajan ja muissa terveydenhuollon tehtävissä on säädetty terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (L terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994) Jos yksikössä hoidetaan lapsia ja nuoria, tulisi henkilöstöön kuulua myös lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoita. Asukkaat voivat tarvita monenlaista erityisosaamista vaativaa tukea. Haasteina voivat olla mm. mielenterveysongelmat, dementia tai päihdeongelmat. Asiakkaiden sairaudet voivat edellyttää esimerkiksi neurologista osaamista. Asumispalveluyksiköiden on huolehdittava siitä, että niiden käytettävissä on tarvittaessa erityistyöntekijöiden apua, esimerkiksi psykiatrista osaamista tai päihdehuollon ammattitaitoa. Asiakkaiden pitää tarvittaessa saada myös sosiaalityöntekijän palveluita.(sosiaalihuoltolaki 17, 39, Asiakaslaki 4 ja 5 ) Henkilöiden, jotka hoitavat ja hoivaavat vammaisia lapsia ja nuoria, on osattava ottaa huomioon lapsen etu sekä tunnistettava eri-ikäisten ja eri kehitysvaiheissa olevien lasten ja nuorten tarpeet (laki lapsen huollosta 1 ). Henkilökunnalla on oltava riittävä kieli- ja muiden kommunikaatiokeinojen taito, jotta asiakkaat saavat palvelun omalla kielellään (Asiakaslaki 4 ). Lasten kanssa työskentelevien rikostausta pitää selvittää (Laki alaikäisten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä 504/2002). Työnantajan on tarkastettava heidän rikosrekisteriotteensa. Aluehallintoviranomainen tarkastaa yksityisen toimintayksikön muun kuin työsopimussuhteessa toimivan vastuuhenkilön rikosrekisteriotteen osana lupahallintoa. 3.3 Henkilöstön määrä ja rakenne Asiakkaiden määrä ja heidän tarpeensa ratkaisevat, paljonko yksikössä tarvitaan henkilökuntaa ja millaista osaamista henkilökunnalta edellytetään. Henkilöstömitoituksen on oltava sellainen, että jokaiselle asukkaalle voidaan turvata perusoikeudet ja ihmisarvoisen elämän mahdollisuudet. Tarvittavaan henkilöstömäärään vaikuttavat lisäksi yksikön koko, tilat, toimintaperiaatteet, sekä käytetyt hoitomuodot ja menetelmät, asiakkaiden ikä, sosiaalisten tai terveydellisten ongelmien laajuus ja vakavuus, yksikön sijainti ja ympäristötekijät, yksikön liittyminen muihin palveluihin sekä mahdol- 18 1 Tutkintonimikkeitä ovat sosionomi, geronomi ja kuntoutuksen ohjaaja. Kelpoisuuden antavat myös ennen lain voimaan tuloa hankitut sosiaalikasvattajan, sosiaaliohjaajan, kehitysvammaistenohjaajan, sosiaalialan ohjaajan sekä sosiaalialan koulutuksen sisältävä diakonin tutkinto. 2 Soveltuvana tutkintona voi lähihoitajan tutkinnon lisäksi tehtäväkuvasta riippuen olla esim. viittomakielen ohjaajan tutkinto. Myös ennen lain voimaan tuloa hankittu kodinhoitajan ja kehitysvammaistenhoitajan taikka apuhoitajan, kodinhoitajan, perushoitajan ja mielenterveyshoitajan tutkinto antavat vastaavan kelpoisuuden.
lisuus käyttää muiden yksiköiden henkilöstöä tarvittaessa. Yksiköissä tulee varautua myös tilanteisiin, joissa asiakkaan palvelutarve tilapäisesti tai pidempiaikaisesti lisääntyy. Yksikön toiminta-ajatuksesta johdettu asiakkaiden palvelutarve siis viime kädessä ratkaisee, mikä on kussakin yksikössä oikea henkilöstömitoitus. (STM opas 2003:4.) Ympärivuorokautisia asumispalveluja tarjoavan yksikön henkilökunta toimii kolmessa vuorossa. Kaikissa vuoroissa on oltava asiakkaiden palvelutarpeisiin nähden riittävästi osaavaa henkilökuntaa. On otettava huomioon myös mahdolliset päivystys- ja turvapalvelut, lääkehoidon asianmukainen hoitaminen kaikissa työvuoroissa sekä yksikön kokonaistilanteen hallinta. Yövalvonnan mitoituksessa on otettava huomioon asiakkaat, jotka tarvitsevat kahden auttajan apua. Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa on asetettu henkilöstön vähimmäismääräksi 0,5 0,6 hoitotyöntekijää asiakasta kohti (Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisuja 2008:3). Tätä pienemmällä henkilökuntamäärällä ei ympärivuorokautista toimintaa voi muissakaan palveluissa järjestää. Hoitohenkilöstöä tarvitaan vähintään 0,5 työntekijää asiakasta kohti. Näin vähäinen henkilöstömäärä riittää kuitenkin vain esim. yksiköissä, joissa asiakkaat ovat osan vuorokaudesta muualla (esim. työssä tai koulussa) tai että heillä on apuna omia henkilökohtaisia avustajia. Jos näitä ei ole, tarpeita vastaava suhdeluku on toiminnassa saatujen kokemusten mukaan 0,8. Usein asukkaiden toimintakyvyn puutteet ja asukkaiden moninaiset ja muuttuvat tarpeet (esim. kaksi auttajaa tarvitsevat tai haastavasti käyttäytyvät asiakkaat) kasvattavat suhdeluvun 1.5:een tai senkin yli. Lapsille tarkoitetuissa yksiköissä noudatetaan lastensuojeluyksiköiden mitoituksia (enintään 7 lasta/ vähintään 7 työntekijää) (lastensuojelulaki 370/1983 59 ) Hoitohenkilöstöön lasketaan asiakkaan välittömään hoitoon osallistuvat työntekijät. Lähiesimiehet lasketaan mukaan sillä osuudella, jonka he tosiasiallisesti käyttävät hoitotyöhön, kuitenkin enintään puolella kokoaikaisesta työajasta. Yksikköön palveluja antavan erityishenkilökunnan (esim. toimintaterapeutit, fysioterapeutit) työpanos voidaan laskea mukaan hoitotyöhön. Henkilöstömitoitusta laskettaessa mukaan otetaan tosiasiallisesti läsnä oleva henkilökunta eli miehitetyt vakanssit. (vrt. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus STM 2008:3) Ottaen huomioon Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävärakennesuosituksen (STM 2007:14) sekä kelpoisuuslain (272/2005) vaatimukset tulisi hoitohenkilöstöstä vähintään 1/3:lla olla soveltuva opisto- tai AMK-tasoinen sosiaali- tai terveysalan tutkinto ja muulla henkilöstöllä sosiaali- tai terveysalan ammattitutkinto. Mikäli yksikössä toimii ammatillisesti kouluttamatonta henkilöstöä, esim. laitosapulaisia, jotka osallistuvat hoitotyöhön, heidän työpanoksensa lasketaan mukaan mitoitukseen tosiasiallisesti hoitoon käytetyn osuuden mukaisesti. Tällaisia hoitoon luettavia tehtäviä ovat esim. avustaminen ruokailussa, peseytymisessä ja wc-käynneissä. Tavoitteena kuitenkin on, että kaikilla hoitoon osallistuvilla on alan ammatillinen koulutus. Onkin suotavaa, että työnantaja järjestää täydennyskoulutusta tai tukee kouluttamattomien työntekijöiden osallistumista ammatilliseen koulutukseen, jotta tavoite saavutetaan. Mikäli yksikön vakinaiseen henkilökuntaan kuuluva kouluttamaton 19
hoitotyöhön osallistuva työntekijä hankkii ammatillista kelpoisuutta oppisopimuskoulutuksella työpaikallaan, hänen opiskelun aikana tekemänsä hoitotyön osuus voidaan lukea mitoitukseen samalla osuudella kuin ennen koulutuksen aloittamistakin. Valvira on antanut ohjeen terveydenhuoltoalan opiskelijoiden tilapäisestä käytöstä alan tehtävissä. Linjausta voidaan analogisesti soveltaa myös sosiaalihuollon tehtäviin. Sen mukaan opiskelijat voivat toimia alansa tehtävissä siinä vaiheessa, kun tutkinnosta on suoritettu vähintään 2/3. Heidän on kuitenkin aina työskenneltävä ammatillisesti koulutetun henkilön ohjauksessa. Näin ollen he eivät voi esim. toimia yksin vuorossa. Käytännön työelämäjaksoilla olevia opiskelijoita ei lueta henkilöstömitoitukseen. Asiakastyön lisäksi yksikössä on oltava henkilökuntaa siivoukseen, ruokahuoltoon ja muihin tukitehtäviin. Näihin tehtäviin tarvitaan arviolta 0,1-0,15 henkilöä asukasta kohden. Epäkäytännölliset toimitilat tai muut vastaavat seikat taikka toisaalta uudet toimintojen järjestämistavat voivat kuitenkin vaikuttaa henkilöstötarpeeseen. Laskennallisia mitoituksia käytetään myös silloin, kun palveluja hankitaan ostopalveluina. Perhekodissa, jossa hoidosta ja kasvatuksesta vastaa yksi vanhempi, voidaan sosiaalihuoltolain 26a :n 1 momentin mukaan hoitaa enintään neljää henkilöä samanaikaisesti. Neljään henkilöön luetaan hoitajan kanssa asuvat alle kouluikäiset lapset ja muut erityistä hoitoa tai huolenpitoa vaativat henkilöt, jos kyse ei ole hoidon antamisesta sisaruksille tai saman perheen jäsenille. Perhekodissa voidaan hoitaa enintään seitsemää henkilöä edellyttäen, että hoidosta, kasvatuksesta tai muusta huolenpidosta vastaavista kahdesta henkilöstä ainakin toisella on perhehoitajalain 1 :n 3 momentissa ja toisella 2 momentissa säädetty kelpoisuus. Ammatillisessa perhekodissa asuvista hoito- ja kasvatustehtäviin osallistuvista henkilöistä ainakin toisella on oltava tehtävään soveltuva koulutus ja riittävä kokemus hoito- ja kasvatustehtävistä. 3.3.1 Henkilöstön osaamisen kehittäminen ja työhyvinvointi Henkilöstön osaaminen on varmistettava tavoitteellisella, osaamistarpeiden arviointiin perustuvalla täydennyskoulutuksella. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilökunnan täydennyskoulutusvelvoite on kirjattu sosiaalihuoltolakiin (SHL 53 ) ja Sosiaalihuollon täydennyskoulutussuositukseen (STM julkaisuja 6/2006). Asiakkaiden ja työntekijöiden erilaiset kulttuuriset taustat tuovat toiminta- ja työyhteisöihin uusia mahdollisuuksia ja haasteita, joihin tulee myös varautua. 20 Ympärivuorokautisissa vammaispalveluissa työskentely on henkisesti kuormittavaa työtä. Työuupumus alentaa empatiakykyä ja kärsivällisyyttä sekä kykyä tunnistaa asiakkaiden tarpeita, mikä saattaa johtaa asiakkaan huonoon kohteluun. Riski on sitä suurempi mitä haasteellisemmin käyttäytyvistä asiakkaista on kyse. Työnohjaus on keskeinen väline, jolla autetaan
työntekijää toimimaan ammatillisesti hankalissakin tilanteissa. Sitä on oltava myös akuutisti saatavilla, jos yksikössä tai henkilöllä esiintyy erityistä tarvetta siihen. Myös ulkopuolisia konsultaatiopalveluja on järjestettävä erityisesti haasteellisissa asiakastilanteissa. 3.4 Toimitilat Valvonta kohdistuu näihin Yhteiset tilat ja tilojen esteettömyys Sosiaalihuoltolaki (710/1982) 11 ja sosiaalihuoltoasetus (607/1983) Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositus, STM:n oppaita 2003:4 Vaadittava/suositeltava taso - Toimitilat ovat esteettömät ja turvalliset - Huonetilat ja/tai palveluyksikön muut tilat ja kulkuyhteydet mahdollistavat asiakkaan kuntouttavan toiminnan ja ulkoilun (esim. piha-alue, kerrostaloissa parveke) Henkilökohtaiset asunnot STM:n oppaita 2003:4 ARA suunnitteluopas 2011 Turvallisuus ja tapaturmien ehkäisy STM:n Turvallisuussuunnitelmaopas sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille 2005:13 Kameravalvonta Perustuslaki 10 Rikoslaki 24 luvun 6, 11 Yhden hengen huoneen pinta-ala vähintään 35 m 2, ryhmämuotoisessa asumisessa 20-25m 2 Kahden hengen huoneen pinta-ala vähintään 40-50 m 2 - Tapaturma- ja vaaratilanteet kirjataan ja arvioidaan säännöllisesti Vain perustellusta syystä, rekisteriseloste laadittu Vammaisten henkilöiden asuntoon liittyvät tarpeet poikkeavat hyvin vähän muun väestön tarpeista. Vammaisuus ei poista ihmisen oikeutta omaan kotiin, joka on hänen itsensä näköinen ja tarpeidensa mukainen, kaikissa elämän vaiheissa. Silloin kun kysymys on usein pitkäaikaisesta, jopa koko eliniän kestävästä asumisesta, tavoitteena on luoda mahdollisimman yhdenvertaiset olosuhteet muun väestön kanssa. (VAMPO 2010-15.) Toimintayksikköjä perustettaessa on varmistettava myös ympäristön esteettömyys ja asiakkaiden liikkumisen ja osallistumisen mahdollistavat kulkuyhteydet. (mt.) Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta on 08.03.2010 antanut laatusuositukset kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamiseen vuosiksi 2010-2017. Suosituksen yhtenä tavoitteena on ehkäistä ennakkoon uuslaitosten ja eri erityisryhmille tarkoitettujen asuntokeskittymien rakentaminen. 21
Suositusten mukaan nuoria ja aikuisia kehitysvammaisia ei pidä sijoittaa esimerkiksi dementiavanhusten tehostettuja palveluja tarjoavaan asumisyksikköön. Valtioneuvosto on tehnyt asiasta periaatepäätöksen 21.1.2010, ja sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö ja Kuntaliitto ovat 16.11.2010 antaneet asiasta yhteisen kuntakirjeen. Sama kannanotto sisältyy myös ARAn suunnitteluoppaaseen (2011). Lupa- ja valvontaviranomaiset ovat tehneet linjauksensa näiden mukaisesti. Lähtökohtana on vammaisten henkilöiden asuminen tavallisilla asuinalueilla. Kuntien ei tule itse luoda eikä hyväksyä alueelleen erityisryhmille tarkoitettuja asuntokeskittymiä (ns. uuslaitoksia). Vammaisuus sinänsä ei edellytä asumista toisten vammaisten kanssa. Asuntokeskittymien muodostaminen on erityisryhmien palvelujen normalisaatioperiaatteen vastaista. Yksittäisiä lupahakemuksia käsiteltäessä Valvira ja AVIt kiinnittävät tästä näkökulmasta huomiota myös yksikön suunniteltuun sijoituspaikkaan. Ryhmäasumisessa (asuntoryhmät ja ryhmäkodit) asuntoryhmän kokoon vaikuttaa asuntotyyppi. Lupa- ja valvontaviranomaiset noudattavat ratkaisuissaan kehitysvamma-alan neuvottelukunnan linjauksia (2010) sekä ARAn ohjeistusta (2011). Omakoti- tai rivitaloratkaisuissa asuntojen enimmäismäärä samalla tontilla on 15 asuntoa. Tätä pidetään ehdottomana maksimina. Suositus on, että asunnot ryhmitellään pieniksi asuntoryhmiksi, esimerkiksi 15 asuntoa ryhmitellään kolmeksi viiden asunnon asuntoryhmäksi. Laatutavoitteena on, että ryhmäkoko säilyy pienenä sekä asuntoryhmä- että ryhmäkotimalleissa. Kerrostaloratkaisuissa suosituksena on maksimissaan 15-20 asuntoa samassa kerrostalossa. 3.4.1 Yhteiset tilat ja tilojen esteettömyys Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA on laatinut valtion tuella rahoitettavien asuntojen suunnitteluoppaan 2011. Valvira ja AVIt suosittelevat oppaan seuraamista muulla tavalla rahoitettujen asuntojen suunnittelussa. Kaikkien tilojen on oltava esteettömiä. Ryhmäkodissa yhteisten tilojen merkitys on suurempi kuin muussa asumisessa. Niissä yhteiset tilat on mitoitettava niin, että asiakkaat voivat seurustella ja ruokailla tiloissa yhdessä. Yhteisiä tiloja ovat mm. keittiö-, ruokailu-, oleskelu ja sauna- sekä kodinhoitoja varastotila. Nämä ja asukashuoneet yhteen laskien ryhmäkodissa pitää olla tilaa 35-40 neliötä asukasta kohden (ARA 2011). Asuntojen yhteyteen ei tule rakentaa päivätoiminnan tiloja. Poikkeuksena ovat asuntoratkaisut, joita räätälöidään vaativaa sairaanhoidollista tukea tarvitseville kehitysvammaisille henkilöille, joille kulkeminen muualla sijaitsevaan päivätoimintaan aiheuttaa kohtuutonta rasitusta. 3.4.2 Henkilökohtaiset asunnot Valvontaviranomaisten linjausten lähtökohtana ovat mainitut kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunnan suositukset Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta, 2010 ja ARAn suunnitteluohjeet. 22