SELVITYS YK:N LAPSEN OIKEUKSIEN YLEISSOPIMUSTA (LOS) KOSKEVASTA TIEDOTUKSESTA SUOMESSA

SELVITYS YK:N LAPSEN OIKEUKSIEN YLEISSOPIMUSTA (LOS) KOSKEVASTA TIEDOTUKSESTA SUOMESSA 2004

Tiivistelmä YK:n yleiskokous hyväksyi yksimielisesti lapsen oikeuksien yleissopimuksen 1 20.11.1989 (jäljempänä myös LOS tai sopimus). Se tuli voimaan Suomessa vuonna 1991. LOSin 42 artiklan mukaan sopimusvaltioiden tulee saattaa yleissopimuksen periaatteet ja määräykset aikuisten ja lasten tietoon laajalti, tarkoituksenmukaisesti ja aktiivisesti. Sopimusvaltiot antavat lapsen oikeuksien komitealle viiden vuoden välein sopimuksen seurantaraportin lapsen oikeuksien kehityksestä omassa maassaan. LOSin 44 artiklan mukaan valtion tulee julkistaa myös raporttinsa laajalti yleisölle. Tämä LOS-tiedotusta koskeva selvitys tehtiin lapsijärjestöjen yhteishankkeena ulkoasiainministeriön ihmisoikeusasiain neuvottelukunnassa syntyneen aloitteen pohjalta. Selvityksen rahoitti ulkoasianministeriö. Järjestöjen edustajat muodostivat hankkeen ohjausryhmän. Tämän 3 kuukaudessa toteutetun hankkeen tarkoitus oli selvittää LOSia koskevan tiedotuksen laatua, laajuutta ja kohderyhmiä. Koska selvitys tehtiin lyhyessä ajassa se ei ole täysin kattava. Selvityksen tiedot päivitetään sitä mukaa kuin saadaan tieto selvityksen ulkopuolelle jääneistä tai sen julkistamisen jälkeen tuotetuista tiedotusaineistoista. Selvitys osoitti tiedotustoiminnan olleen hajanaista. LOSia koskevaa tiedotusaineistoa ovat tuottaneet erityisesti lapsijärjestöt (133 viitettä), eri viranomaiset (36 raporttia), Yleisradion uutis-tv, koulu-tv ja ajankohtaistoimitukset (25 juttua) sekä muut järjestöt (2 viitettä). Selvityksen aikana tuli tietoon yhteensä 196 viitettä. Niiden lukumäärä on kasvanut selvästi vuonna 1999 vietetyn LOSin 10-vuotisjuhlan jälkeen. Tiedotuksen vaikuttavuutta ei ole tutkittu. Suomessa lapsijärjestöt ovat tuottaneet merkittävän osan LOS-tiedotusaineistosta, joskin valtion ja RAY:n tuella. Valtion omat raportit on suunnattu pääosin kansainvälisille asiantuntijoille ja arvioitsijoille. Ohjausryhmä suosittelee valtiolle seuraavia toimia LOS-tiedotuksen tehostamiseksi. - Lapsiasiainvaltuutetun toimistolle tulisi kohdentaa merkittävästi aiottua enemmän voimavaroja tiedotukseen. - Opetushallituksen tulisi taata, että lapsen oikeudet sisällytetään opetussuunnitelmiin sekä vaikuttaa opettajakuntaan ja kustantajiin LOSin sisällyttämiseksi oppimateriaaliin. - Äitiyspakkauksen tiedotusaineistoon tulisi lisätä LOSia koskevaa käytännöllistä tietoa. - Yleisradion tulisi suunnata nykyistä enemmän voimavaroja LOSia koskevaan tiedotustyöhön. - Lapsikeskeisen tilastotiedon tuotantoa tulisi lisätä sekä tuottaa lapsijärjestöille ja virkamieskunnalle kouluttajakoulutusta tilastotietojen hyödyntämiseksi niiden vaikuttamistyössä ja toiminnassa. - Valtion tuki LOS-tiedotukseen tulee suunnata suuriin, järjestöjen yhteisiin hankkeisiin. Lapsijärjestöt toivovat erityisesti, että LOS-tiedotustoiminnassa päästään hajanaisista, lyhytkestoisista tiedotuskampanjoista koordinoituun ja pitkäjänteiseen toimintaan. Raportti on ladattavissa seuraavista sivustoista: www.globaali.fi, www.lskl.fi, www.mll.fi; www.pelastakaalapset.fi, www.plan.fi, www.unicef.fi, www.ykliitto.fi 1 http://www.unicef.fi/_media/pdf/lasten_oik_sopimus.pdf 2

SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ... 2 1. JOHDANTO... 4 1.1 Selvityksestä...4 1.2 Lapsen oikeuksien yleissopimus ja sen täytäntöönpano...5 1.3 Sopimuksen tunnetuksi tekeminen...6 1.3.1 YKn lapsen oikeuksien komitean ohjeet tiedottamisesta...6 1.3.2 Tiedotusvelvoitteen toteuttaminen Suomessa...8 2. SELVITYKSEN KOHDE, METODI JA TULOKSET... 11 2.1 Haastattelut...12 2.1.1 Lapsijärjestöhaastattelut...13 2.1.2 Henkilöhaastattelut...14 2.2 Lapsen oikeuksia käsittelevät julkaisut...14 3. YHTEENVETO... 17 3.1 Huomioita ja johtopäätöksiä...17 3.2 Ohjausryhmän suositukset tiedotuksen tehostamiseksi...19 3.2.1 Suositukset kansalaisjärjestöille...19 3.2.2 Suositukset julkiselle vallalle...19 LÄHTEET... 21 LIITE 1. AINEISTOPYYNTÖKIRJE...22 LIITE 2. HAASTATTELUT... 23 LIITE 3. LOS-AINEISTOT... 33 3

1. Johdanto 1.1 Selvityksestä Tämä LOSia koskevaa tiedotusta kartoittava selvitys tehtiin ulkoasiainministeriön ihmisoikeusasiain neuvottelukunnassa (IONK) virinneen aloitteen pohjalta. Se toteutettiin lapsijärjestöjen yhteishankkeena ulkoasiainministeriön rahoituksella. Hankkeen tarkoitus oli selvittää LOSia koskevan tiedotuksen laatua, laajuutta ja kohderyhmiä (Liite 1.). Hankkeen toteuttivat seuraavat järjestöt ja sen ohjausryhmässä järjestöjä edustivat seuraavat henkilöt: Pelastakaa Lapset (sihteeriorganisaatio), johtava lakimies Pia-Liisa Heiliö; Lastensuojelun keskusliitto, viestintäpäällikkö Annamaija Puonti; Mannerheimin Lastensuojeluliitto, järjestölakimies Esa Iivonen; Plan Suomi Säätiö, kansainvälisyyskasvatuskoordinaattori Laura-Maria Rinta; Suomen UNICEF, koulutoimen suunnittelija Kaisu Maijala ja Suomen YK-liitto, kouluttaja Tiina Salmio; ja seitsemää varhaisnuorisojärjestöä edustivat: Minijellonat, pääsihteeri Riitta Kemppainen-Koivisto, projektisihteeri Riikka Jalonen ja Suomen Demokratian Pioneerien Liitto, pääsihteeri Tarja Syyli. Raportin kirjoittaja on tutkija Esa Alaraudanjoki. Selvitys osoitti, että LOS-tiedotusaineistoa on julkaistu jonkin verran ennakoitua enemmän, tällä hetkellä yhteensä 196 viitettä. Tiedotustoiminta on vuonna 1999 vietetyn sopimuksen 10-vuotisjuhlan jälkeen kasvanut lukumääräisesti. Tiedotusaineistoa ovat tuottaneet erityisesti lapsijärjestöt (133 viitettä), viranomaiset (36 raporttia), Yleisradion uutis-, koulutv ja ajankohtaistoimitukset (25 juttua) sekä muut järjestöt (2 viitettä). Siitä, miten aineistoa on hyödynnetty, ei ole toistaiseksi tehty vaikuttavuustutkimusta. Koska selvitys toteutettiin lyhyessä ajassa (3 kuukautta), se ei ole täysin kattava. Hankkeessa mukana olleet järjestöt jatkavat yhteistoimintaa selvityksen julkaisemisen jälkeenkin. Tavoitteena on, että selvityksen tiedot päivitetään sitä mukaa kuin sihteerijärjestö saa tiedon selvityksen ulkopuolelle jääneistä tai sen julkistamisen jälkeen tuotetuista tiedotusaineistoista. Järjestöt myös ottavat yhteyttä lapsijärjestöihin, viranomaisiin sekä julkista valtaa edustaviin tahoihin selvityksessä suositeltujen toimenpiteiden toteuttamiseksi. LOSia koskevat tiedotus- ja koulutusaineistot, joita ei mainita selvityksen liitteessä 1, pyydetään lähettämään aineistoluettelon täydentämiseksi osoitteeseen LOS-aineisto Informaatikko Pelastakaa Lapset ry PL 177 00181 Helsinki tai tiedostomuodossa sähköisesti jussi.honkanen @pela.fi LOSin 42 artiklan mukaan sopimusvaltioiden tulee saattaa yleissopimuksen periaatteet ja määräykset aikuisten ja lasten tietoon tarkoituksenmukaisesti ja aktiivisesti. LOSin toteuttamista kansallisella tasolla valvoo YK:n asettama lapsen oikeuksien komitea, joka on 4

laatinut myös sopimuksen 42 artiklaa koskevat soveltamisohjeet. Niissä painotetaan velvoitetta tehdä sopimuksen periaatteet tunnetuiksi koko väestön keskuudessa. Tähän tarvitaan laaja-alainen kansallinen tiedotusstrategia, joka takaa jatkuvan, pysyvän ja systemaattisen tiedonlevityksen. Tiedon tulee olla saatavilla myös muodossa, jota lapset ymmärtävät sekä tärkeimmillä vähemmistökielillä. Erityisesti komitea korostaa, että sopimus tulee sisällyttää koulujen opetussuunnitelmiin ja lasten parissa työskentelevien ammattilaisten koulutukseen. 1.2 Lapsen oikeuksien yleissopimus ja sen täytäntöönpano LOS hyväksyttiin YK:n yleisistunnossa yksimielisesti 20.11.1989. Se muodostaa lapsen oikeuksien kansainvälisen standardin ja sen määräykset ovat sopimusosapuolia oikeudellisesti velvoittavia. Suomen kansallinen lapsilainsäädäntö on LOSin periaatteiden mukainen. Tällä hetkellä lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Vain kaksi valtiota, Yhdysvallat ja Somalia, ovat toistaiseksi sen ulkopuolella. Sopimus on ollut Suomessa laintasoisena voimassa vuodesta 1991 lähtien. 2 LOSin johtavien periaatteiden mukaan lapsen etu tulee asettaa ensisijalle kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa (artikla 3.1) ja lasta tulee kuulla häntä koskevissa asioissa iän ja kehitystason mukaisesti (artiklat 12 ja 16). LOS myös edellyttää, että siinä turvatut oikeudet toteutetaan mahdollisimman täysimääräisesti ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion taloudelliset mahdollisuudet (artikla 4). LOSin sisältöä on kansainvälisesti tarkasteltu kolmen kovan P:n mukaan: 1. lasten oikeus saada oikeudenmukainen osuus yhteiskunnan voimavaroista (Provision); 2. lasten oikeus suojeluun ja huolenpitoon (Protection); sekä 3. lasten oikeus osallistua ikä- ja kehitystasoansa vastaavasti itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntapolitiikkaan (Participation). Myös Suomen hallitus arvioi lapsipolitiikkaa ja lastensuojelua LOSin ja tämän jaottelun pohjalta vuonna 1995 eduskunnalle antamassaan selonteossa. Sopimuksen toteuttamiseksi pidettiin 30.9.1990 New Yorkissa YK:n lapsiasiain kansainvälinen huippukokous (World Summit for Children). Kokouksessa hyväksyttiin lasten eloonjäämisen, suojelun ja kehityksen yleismaailmallinen julistus, joka on sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvä kansainvälinen tavoite- ja toimintaohjelma. Suomen hallitus hyväksyi maaliskuussa 1992 kansallisen toimintaohjelman LOSin toteuttamiseksi. Huippukokoukseen liittyvänä seurantakokouksena YK järjesti 8.-10. toukokuuta 2002 yleiskokouksen lasten erityisistunnon. Kokousta varten Suomi toimitti YK:lle raportin, jossa arvioitiin kansallisen toimintaohjelman toteuttamista ja esitettiin uusia kansallisia tavoitteita 3. Lasten erityisistunnossa hyväksyttiin uudet kansainväliset tavoitteet LOSin toteuttamiseksi. Sen loppuasiakirjan A World Fit for Children pohjalta jäsenvaltioiden edellytettiin laativan omat kansalliset toimintaohjelmansa. Sosiaali- ja terveysministeriö 2 Yleissopimus on Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa numerolla 60/1991 ja se saatettiin voimaan lailla 1129/1991 ja asetuksella 1130/1991. 3 http://pre20031103.stm.fi/kvt/suomi/ykhuippumaarap.htm 5

asetti tätä varten maaliskuussa 2003 Suomen lapsiasiain toimikunnan 3, jonka toimikausi päättyy 31.3.2005. Lapsiasiain toimikunnan keskeisenä tehtävänä on ollut valmistella Suomen kansallinen toimintaohjelma 'Lapsille sopiva maailma'. Tämän lisäksi toimikunta on tehnyt esityksen kansallisesta pysyväisluontoisesta lapsi- ja perheasioita koordinoivasta rakenteesta, käytännössä lapsiasiainvaltuutetun viran ja neuvottelukunnan perustamisesta. Suomen hallitus antoi ensimmäisen seurantaraportin sopimuksen toteuttamisesta lapsen oikeuksien komitealle joulukuussa 1994 ja se käsiteltiin komiteassa 23.-24.1.1996. Kaksi seuraavaa määräaikaisraporttia annettiin vuosina 1998 4 ja 2003 5. Kahden ensimmäisen raportin tultua käsitellyiksi lapsen oikeuksien komiteassa komitea on antanut Suomelle arvionsa sopimuksen toteuttamisessa havaitsemistaan onnistumisista ja huolenaiheista 6. Kolmas raportti on edelleen komitean käsiteltävänä. 1.3 Sopimuksen tunnetuksi tekeminen Olennainen osa LOSin kansallista täytäntöönpanoa on siitä tiedottaminen. Poiketen muista ihmisoikeussopimuksista LOS sisältää tiedottamisvelvoitteen itse sopimuksessa. Sen 42 artiklan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat saattamaan yleissopimuksen periaatteet ja määräykset yleisesti niin aikuisten kuin lastenkin tietoon tarkoituksenmukaisesti ja aktiivisesti. Artiklan 44 kohta 6 puolestaan edellyttää, että sopimusvaltiot julkistavat omat raporttinsa laajalti yleisölle omassa maassaan. Myös vuonna 2002 voimaantulleet LOSin lisäpöytäkirjat (lisäpöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin ja lisäpöytäkirja lapsikaupasta, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta sisältävät tiedottamista koskevat määräykset). 1.3.1 YKn lapsen oikeuksien komitean ohjeet tiedottamisesta YK:n lapsen oikeuksien komitea on lisäksi laatinut 42 artiklaa koskevat soveltamisohjeet sopimuksen tunnetuksi saattamiseksi 7. Niissä painotetaan, että sopimuksen periaatteet tulee tehdä tunnetuiksi koko väestön keskuudessa. Tämä edellyttää että luodaan laaja-alainen tiedotusstrategia, joka takaa jatkuvan, pysyvän ja systemaattisen tiedonlevityksen. Tiedottamisen ei toisaalta tule olla yksisuuntaista, vaan kansalaisia ja lapsia osallistavaa ja vuorovaikutteista. Myös lasten tulisi voida osallistua tiedon levittämiseen omista oikeuksistaan. 3 Lapsiasiain toimikunnan puheenjohtajana toimii kansanedustaja Eva Biaudet ja varapuheenjohtajana apulaisosastopäällikkö, sosiaalineuvos Riitta Viitala sosiaali- ja terveysministeriöstä. Toimikunnassa ovat edustettuina ulkoasiainministeriö, oikeusministeriö, opetusministeriö, työministeriö, ympäristöministeriö, Etelä-Suomen lääninhallitus, Itä-Suomen lääninhallitus, Oulun lääninhallitus, Lapin lääninhallitus, Sosiaalialan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes, Suomen Kuntaliitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Ensi- ja turvakotienliitto, Pelastakaa Lapset ry, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry, Väestöliitto, Samfundet Folkhälsan, Suomen YK-liitto, Suomen UNICEF-yhdistys ry, Suomen evankelisluterilainen kirkkohallitus ja Suomen Ortodoksinen kirkollishallitus. Toimikunnan sihteeri on Auli Paavola Lastensuojelun Keskusliitosta. 4 http://formin.finland.fi/doc/fin/ihmisoik/raportointi/raportit/lapsi.html 5 http://formin.finland.fi/doc/fin/ihmisoik/raportointi/raportit/lapsi3fi.pdf 6 http://www.hri.ca/fortherecord2000/documentation/tbodies/crc-c-15-add132.htm 7 Dissemination of the Convention, http://www.extranet.unicef.org/living/f_diss_info.htm 6

Lapsen oikeuksien komitea edellyttää, että sopimusteksti käännetään suurimpien maahanmuuttaja- ja pakolaisryhmien äidinkielelle. Merkittävä osa tiedotusstrategiaa tulisi olla lasten kanssa työskentelevien asiantuntijoiden koulutus. Komitea on lisäksi ehdottanut toteutettavaksi kansallisia tutkimuksia, joilla selvitetään eri väestöryhmien tietotasoa sopimuksesta ja sen merkityksestä. UNICEFin julkaisema Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanon käsikirja 8 sisältää tarkistuslistan, jonka avulla 42 artiklan kansallista toteuttamista voidaan arvioida. Tarkistuslistassa esitetään muun muassa seuraavat kysymykset: Onko artiklan toteutumisesta vastaavat viranomaistahot määritelty ja niiden toiminta koordinoitu? Mitkä ovat tärkeimmät artiklan soveltamisen kannalta relevantit kansalaisjärjestöt? Onko koko lainsäädäntö, politiikka ja käytäntö harmoniassa artiklan kanssa, koskien kaikkia lapsia ja kaikkia lainsäädännön osa-alueita? Onko artiklan toteutumiselle laadittu tavoitteet ja arviointimekanismit? Onko artiklan toteutumiselle varattu riittävästi budjettivaroja? Onko sopimusvaltio ryhtynyt aktiivisiin toimiin saattaakseen sopimuksen laajalti tunnetuksi aikuisten keskuudessa? lasten keskuudessa? Onko sopimus ja informaatio sen merkityksestä sisällytetty kaikkien koulujen opetussuunnitelmiin? muiden oppilaitosten opetussuunnitelmiin? Onko sopimusvaltio järjestänyt sopimusta koskevaa koulutusta (sekä ammattikoulutus että jatkokoulutus) tuomareille? lakimiehille? lainvalvojille? rangaistuslaitosten henkilökunnalle? maahanmuuttoviranomaisille? sotilashenkilökunnalle ja YK:n rauhanturvaajille? opettajille? sosiaalityöntekijöille? perheiden ja lasten kanssa työskenteleville psykologeille ja psykiatreille? lastensuojelulaitosten henkilökunnalle? terveydenhuoltohenkilöstölle? viranomaisille ja päätöksentekijöille? sopimuksen toteutumista arvioiville ja tiedonkeruusta vastaaville henkilöille? muille lasten parissa työskenteleville aikuisille? Onko sopimuksesta tiedottamisessa ollut mukana joukkotiedotusvälineitä? relevantit järjestöt ja kansalaisyhteiskunta? lasten ryhmiä? 8 Implementation Handbook for the Convention for the Rights of the Child, Making the Convention Widely Known, ss. 617-618, UNICEF 2002. 7

Onko joukkotiedotusvälineiden ja julkaisutoimintaa harjoittavien tahojen henkilöstölle järjestetty sopimusta koskevaa koulutusta? Onko jäsenvaltio tehnyt tai antanut toimeksi haastattelututkimuksia, joilla selvitetään sopimuksen tunnettavuutta suuren yleisön lasten parissa työskentelevien lasten itsensä parissa? 1.3.2 Tiedotusvelvoitteen toteuttaminen Suomessa LOSin määräaikaisraportointi tarjoaa sopimusvaltiolle erinomaisen välineen tarkastella lapsen oikeuksien kehitystä kokonaisvaltaisesti sekä tiedottaa laajasti LOSista ja lapsen oikeuksien kehityksestä. Lapsen oikeuksien tilan ja kehityksen kokonaisvaltainen tarkastelu edellyttää, että lapsia koskevaa tietoa tuotetaan, analysoidaan ja julkaistaan laaja-alaisesti. Määräaikaisraportoinnin valmistelussa tarvitaan sekä eri ministeriöiden ja virallisten tiedontuottajien panosta että lapsijärjestöjen osallistumista. Määräaikaisraportit tulisi myös saattaa toteutunutta paremmin julkisuuteen. Tätä edellyttää LOSin 44 artiklan kohta 6, jonka mukaan sopimusvaltiot julkistavat omat raporttinsa laajalti yleisölle omassa maassaan. Suomi on luovuttanut lapsen oikeuksien komitealle heinäkuussa 2003 kolmannen määräaikaisraportin LOSin täytäntöönpanosta. Raportissa todetaan sopimuksen tunnetuksi tekemisestä seuraavaa (s. 13-15): YK:n yleiskokouksen lapsia koskeneen erityisistunnon aikana toukokuussa 2002 joukko suomalaisia lapsia ja nuoria kokoontui suomalaisten lasten erityisistuntoon keskustelemaan lapsen oikeuksista. Istunnossa nuoret äänestivät YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen tärkeimmästä artiklasta. Äänestyksen voitti artikla 42, jonka perusteella sopimusvaltion on saatettava yleissopimuksen periaatteet ja määräykset niin aikuisten kuin lastenkin tietoon tarkoituksenmukaisesti ja aktiivisesti. Lasten ja nuorten selkeä viesti kuului, että kaikki yleissopimuksen 54 artiklaa ovat tärkeitä, mutta niitä ei tunneta. Yleissopimukseen tutustuminen edellyttäisi uudenlaisia keinoja tehdä artikloista konkreettisia. Lapset ja nuoret ideoivat itse erilaisia keinoja, joilla lapsen oikeuksien tunnettavuutta voitaisiin paremmin edistää. Ehdotuksien joukossa oli muun muassa lapsen oikeuksien yleissopimuksen vuosipäivänä kouluissa järjestettävät tapahtumat, television nuortenohjelmien sisällön suunnitteleminen huomioimaan lapsen oikeudet sekä hauska limonadipullojen tarrakampanja: kerää 54 artiklaa ja voita matka YK:n päämajaan!! Suositus. Lapsen oikeuksien komitea on suositellut, että Suomi muun muassa kehittäisi luovempia menettelytapoja yleissopimuksen tunnettuuden edistämiseksi sekä liittäisi yleissopimuksen koulujen opetusohjelmaan. Se on kehottanut Suomea edelleen harkitsemaan yleissopimuksen kääntämistä romanikielelle ja muille vähemmistökielille ja saamaan yleissopimuksen myös suurimpien maahanmuuttajaryhmien kielille. Komitea on myös suositellut, että ammatikseen lasten parissa työskenteleville ja ammatikseen lapsia koskevia asioita hoitaville henkilöille järjestettäisiin edelleen järjestelmällistä koulutusta ja/tai asian tiedostamiseen tähtäävää valmennusta (suositus nro 22). 8

Yleissopimuksen tunnettuuden edistäminen. Suomalaisten lasten erityisistunto poiki konkreettisen vastauksen yleissopimusta koskevaan tiedon puutteeseen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Plan Suomi ja Suomen lasten ja nuorten säätiö ovat yhteistyössä nuorten kanssa tuottaneet Ota oikeus -korttipelin, jolla yleissopimusta tehdään tutuksi niin lapsille kuin aikuisillekin. Pelin tuottamista ovat tukeneet ulkoasiainministeriö ja Helsingin Sanomat. Pelikortit ovat raportin liitteenä. Yleissopimusta ja lapsen oikeuksia yleisemminkin tuotiin esille erilaisten kansallisten tapahtumien muodossa YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnon yhteydessä. Kuntien päätöksentekijät ja viranhaltijat ovat saaneet tietoa yleissopimuksesta Suomen Kuntaliiton lapsipoliittisen ohjelman välityksellä. Liiton ohjelmaan on otettu yleissopimuksen artikloita tukemaan kuntien omia tavoitteita ja toimenpiteitä. Kunnat ovat yleisesti käyttäneet tuotettua rakennetta omissa lapsipoliittisissa ohjelmissaan. Lapsen oikeudet kehitysyhteistyössä. Ulkoasiainministeriön kehityspoliittinen osasto julkaisi vuonna 2002 kirjasen Lapsissa on tulevaisuus - Lapsen oikeudet kehitysyhteistyössä.16 Kirjasessa selostetaan yleissopimuksen keskeisiä periaatteiden ja yksityiskohtaisemmin eri oikeuksien toteuttamista kehitysyhteistyön näkökulmasta. Julkaisu painottaa lasten osallistumista ja kuulluksi tulemista kehitysyhteistyössä. Kritiikki. Lapsen oikeuksien parissa työskentelevät järjestöt ovat kritisoineet puutteellista tiedottamista yleissopimuksesta. Tiedottaminen ja opetusmateriaalin tuottaminen on jäänyt viime vuosina varsin pitkälti järjestöjen vastuulle. Ulkoasiainministeriön kehityspoliittinen osasto myöntää tiedotusmäärärahoja järjestöille yleissopimuksesta tiedottamiseen, mutta järjestöjen tekemä tiedotuskin saavuttaa vain ne oppilaitokset, jotka osaavat oma-aloitteisesti pyytää materiaalia. Sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen keväällä 2003 perustettu Suomen lapsiasiain toimikunta tulee osaltaan vastaamaan haasteeseen tiedottamisen osalta. Opetussuunnitelmien perusteet. Suomen peruskouluissa annettavaa perusopetusta koskevat tavoitteet korostavat tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa (perusopetuslaki 628/1998; 2 3 momentti). Lapsen oikeuksien yleissopimuksen sisältö on integroitu perusopetuksen valtakunnallisiin opetussuunnitelmien perusteisiin, jotka on määrä ottaa käyttöön asteittain siten, että kaikki perusopetusta antavat koulut noudattavat uutta opetussuunnitelmaa 1.8.2006 mennessä. Yleissopimuksen romanikielinen käännös. Romaniasiain neuvottelukunta on tukenut komitean esitystä yleissopimuksen lisäämisestä opetusohjelmiin ja sopimuksen visuaalista havainnointia. Neuvottelukunnan näkemyksen mukaan tässä vaiheessa ei ole kuitenkaan tarpeellista suunnata voimavaroja yleissopimuksen kääntämiseen Suomen romanikielelle kielen tämän hetkisen puutteellisen hallinnan vuoksi. Tuomarikoulutus. Oikeusministeriö on vuosittain järjestänyt tuomareille täydennyskoulutusta perheoikeudellisissa kysymyksissä. Viime vuosina koulutus on keskittynyt erityisesti lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeviin kysymyksiin. Lapsen oikeuksien sopimuksen merkitys mainitun teeman kannalta on otettu esille näissä kaksipäiväisissä koulutustilaisuuksissa. Kun arvioidaan määräaikaisraportissa asiasta esitettyä edellisessä jaksossa selostetun tarkistuslistan mukaisesti, voidaan todeta, että Suomessa julkisen vallan aktiiviset toimenpiteet sopimuksen tekemiseksi tunnetuksi ovat olleet vähäisiä ja valtaosin satunnaisia (Kuntaliiton lapsipoliittinen ohjelma, jonka pohjalta yksittäiset kunnat ovat laatineet omia paikallisia lapsipoliittisia ohjelmiaan, on yksittäisenä hankkeena sinänsä mittava; kirjanen LOS kehitysyhteistyössä ja tuomarikoulutus). Vastikään uudistetuissa valtakunnallisissa 9

opetussuunnitelmien perusteissa LOSia ei nimenomaisesti mainita edelleenkään, vaikka määräaikaisraportissa LOSin sisällön todetaan sisältyvän opetussuunnitelman perusteisiin integroidusti. Suomen kolmannessa määräaikaisraportissa suhteettoman suuren painoarvon saavat myös yksitäiset esimerkit järjestöjen tekemästä tiedotustyöstä (suomalainen lasten erityisistunto 2002 sekä LOS-pelikortit). Ne ovat koko järjestökentän tekemästä tiedotustyöstä vain pieni murto-osa. Kattavamman kuvan saa jäljempänä tämän raportin järjestökohtaisista selvityksistä ja liitteessä 1 olevasta aineistoluettelosta. Kuten myös raportissa todetaan, järjestöt esittivät jo raporttia valmisteltaessa kritiikkiä valtion tiedotusvelvollisuuden heikosta toteuttamisesta ja tiedotuksen jättämisestä järjestöjen vastuulle. Voidaan perustellusti todeta, että Suomi ei ole toteuttanut komitean antamia tiedotussuosituksia (opetussuunnitelmien perusteet, maahanmuuttajakielet, laajamittainen asiantuntijakoulutus), vaikkakin romanikielen osalta tilanne on ymmärrettävä ja tuomarikoulutus on askel oikeaan suuntaan. Järjestöt saavat kyselyjä esimerkiksi somalinkielisen sopimuskäännöksen saatavuudesta. Asiantuntijoiden koulutusta ei myöskään ole toteutettu komitean edellyttämässä laajuudessa. Opettajille, lainvalvojille ja poliiseille, maahanmuuttoviranomaisille, tuomareille, syyttäjille, lakimiehille, puolustusvoimille, lääkäreille, psykologeille, terveydenhuollon ammattilaisille ja sosiaalityöntekijöille tulisi tiedottaa LOSista ammattija jatkokoulutuksen yhteydessä siten, että koulutus sisältää sopimuksen kullekin ammattiryhmälle relevantit artiklat käytännönläheisesti ja osana normaalia koulutusta. Ammattilaisten tulisi saada taitoja ja omaksua asenteita, jotka edesauttavat lasten ja nuorten arvostamista ja heidän oikeuksiensa kunnioittamista. Erityisesti lasten kanssa työskentelevien tulisi osata rohkaista lapsia ilmaisemaan omia mielipiteitään ja ottaa ne toiminnassaan huomioon. Lasten kuuleminen on erityisen tärkeää tuomarien, ehdonalaisvalvojien, poliisien, vanginvartijoiden, maahanmuuttoviranomaisten, opettajien sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten työssä. Viranomaiskoulutuksessa tulee korostaa lisäksi lapsen oikeutta suojeluun ja fyysiseen koskemattomuuteen. Määräaikaisraportin mukaan suomalaiset lapset ja nuoret itsekään eivät koe tuntevansa sopimusta riittävästi. Suomalaisessa lasten erityisistunnossa 2002 lapset äänestivätkin artiklan 42 sopimuksen tärkeimmäksi. He myös esittivät, että koulujen ja median kautta tapahtuvaa tiedottamista tulee lisätä. Tämä vastaa myös ohjausryhmän arviota sopimuksen heikosta tunnettavuudesta alle 18-vuotiaiden parissa. (Lapsen oikeuksien komitea on todennut, että jäsenmaiden raporteissaan esittämä optimistinen kuva artiklan 42 toteuttamisesta ei vastaa todellisuutta: valtaosa komitean jäsenten matkoillaan tapaamista lapsista ei ollut kuullut lapsen oikeuksista tai sopimuksesta.) Toiveita paremmasta herättää suunnitelma lapsiasiainvaltuutetun viran ja toimiston perustamisesta, mistä STMn alainen Suomen lapsiasiain toimikunta on tehnyt aloitteen ja hallitus laki- ja budjettiesityksen eduskunnalle. Suomen lapsiasiain toimikunta julkaisi elokuussa 2004 työryhmäraportin Esitys lapsiasiainvaltuutetusta ja lapsi- ja perheasioiden koordinaatiosta, jossa mm. esitetään perustettavaksi lapsiasiainvaltuutetun toimisto. Jos tämä toteutuu, on lapsiasiainvaltuutettu luonteva taho koordinoimaan LOSia koskevaa tiedotustoimintaa viranomaisten ja järjestöjen kesken. Syksyllä 2004 eduskunnassa käsittelyssä oleva talousarvio vaikuttaa osaltaan siihen, perustetaanko mainittu toimisto syksyllä 2005 ja jos perustetaan, niin missä muodossa ja laajuudessa. 10

Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteessa on selostettu lapsiasiainvaltuutettua koskevaa hallituksen esitystä. Sen mukaan Suomeen ehdotetaan perustettavaksi lapsiasiainvaltuutetun virka ja säädettäväksi laki lapsiasiainvaltuutetusta lasten aseman ja oikeuksien vahvistamiseksi yhteiskunnassa. Toiminnan perustana olisi LOS. Valtuutetun tehtävänä olisi edistää lasten oikeuksia ja etuja yleisellä hallinnon, yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla sekä lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista. Valtuutetun keskeisiin tehtäviin kuuluisi myös nostaa lasten omia mielipiteitä julkiseen keskusteluun ja tiedottaa lapsen oikeuksista. Lapsiasiainvaltuutettu voisi tehdä lasten asemaa ja yhteiskunnassa esiintyviä epäkohtia koskevia aloitteita. Muita vaikutuskeinoja olisivat esimerkiksi suositukset, ohjeet ja neuvot. Lapsiasiainvaltuutettu olisi toimissaan riippumaton ja hänellä olisi käytettävissään laaja asiantuntemus eri hallinnonaloilta. Valtuutetulla olisi oma toimisto. Lapsiasiainvaltuutetun virka ja toimisto olisivat sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä. Valtuutetun tueksi perustettaisiin laaja-alainen, erilaista asiantuntemusta edustava neuvottelukunta, jossa kansalaisjärjestöt olisivat vahvasti edustettuina. Lapsiasiainvaltuutettua koskevan lain on tarkoitus tulla voimaan 1. syyskuuta 2005. (STM:n tiedote 14.09.2004 271/2004). Eduskunnassa vireillä olevan esityksen mukainen virkojen määrä toimistossa, lapsiasiainvaltuutettu ja yksi sihteeri, on lapsijärjestöjen mielestä riittämätön suhteessa valtuutetulle esitettyihin tehtäviin. Selvityksen ohjausryhmä toteaa, ettei LOS ole sen käsityksen mukaan tullut laajalti tunnetuksi suuren yleisön keskuudessa. Usein sellaisetkin henkilöt, joilla on tieto YK:n lapsen oikeuksia koskevasta asiakirjasta, sekoittavat sopimuksen erheellisesti YK:n vuonna 1959 hyväksymään Lapsen oikeuksien julistukseen. Sillä ei ole samaa kansainvälisoikeudellista sitovuutta kuten LOSilla. Tilanteen korjaamiseksi LOSista tiedottamiseen tarvitaan nykyistä parempaa koordinaatiota ja strategiaa lapsijärjestöjen kesken, järjestöjen ja julkisen vallan kesken sekä eri viranomaisten kesken. 2. Selvityksen kohde, metodi ja tulokset LOSia koskevan tiedotustyön kohderyhmät voidaan jakaa neljään pääryhmään: lapsiin, vanhempiin, opettajiin ja muihin asiantuntijoihin. Koulutustason mukaan lapset ja opettajat voidaan edelleen jakaa tasoryhmiin: päiväkoti-, ala-aste-, yläasteikäisiin sekä toisen asteen opiskelijoihin. Keskeisimmät asiantuntijat, jotka työssään tarvitsevat ymmärrystä LOSin sisällöistä kuuluvat opetus-, terveys- ja sosiaalialan työntekijöihin sekä lakimiesten eri ammattikuntiin. Lisäksi järjestöjen hankkeissa on pyritty tavoittamaan niin sanottu suuri yleisö esimerkiksi tiedotettaessa lapsen oikeuksiin liittyvistä tapahtumista. Selvitykseen käytettävissä olevan lyhyen ajan vuoksi se rajattiin koskemaan edellä mainituille kohderyhmille tuotettuja, LOSia koskevia erillisiä tiedotusaineistoja. Selvityksen yhteydessä ei ollut mahdollista kartoittaa LOSiin liittyviä lehtiartikkeleita, tieteellisiä tutkimuksia, ammattilaisten käsikirjoja tai oppikirjoja. Selvitystä varten aineistoa kerättiin a) haastattelemalla lapsijärjestöjen edustajia ja muita asiantuntijoita, b) kokoamalla järjestöjen julkaisemaa aineistoa sekä 11

c) kirjastohauilla. Raportti ei ole täydellisen kattava. Muun muassa pakolais- ja maahanmuuttajajärjestöt sekä maahanmuuttajaryhmien lasten asioita hoitavat viranomaiset jäivät selvityksen ulkopuolelle. Sihteerijärjestö kerää ja dokumentoi täydentäviä LOS-tiedotusaineistoja vielä selvityksen valmistuttuakin. Aineisto kerättiin kirjeitse, haastattelemalla ja sähköpostitse. LOS-aineistoa saatiin haastateltavilta sekä lainaamalla seuraavien organisaatioiden kirjastoista: ulkoasiainministeriö, Suomen Kuntaliitto, Vankeinhoidon koulutuskeskus, Lastensuojelun Keskusliitto ja Pelastakaa Lapset. Lisäksi aineistopyyntökirje lähetettiin heinä-elokuussa 110 kansalaisjärjestöön, jotka olivat Lastensuojelun Keskusliiton tai Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteystyöyhdistys YTY ry:n postituslistalla. LOS-selvityshankkeessa mukana olevien järjestöjen lisäksi edellä mainituista 110:stä järjestöstä alle 8 % vastasi, joten vastausprosentti oli hyvin alhainen. Sähköpostitse saatiin tietoa muun muassa seuraavilta asiantuntijoilta: yliaktuaari Hannele Sauli, Tilastokeskus; erityisasiantuntija Sirkka Rousu, Suomen Kuntaliitto; professori Leena Alanen, Jyväskylän yliopisto ja dosentti Marjatta Bardy, Stakes. He myös kommentoivat käsikirjoitusvaiheessa raporttia sähköpostitse. 2.1 Haastattelut Haastatteluissa jotka toteutettiin selvityshankkeessa mukana olevissa järjestöissä, keskityttiin neljään kysymykseen: 1. Minkälaisissa prosesseissa LOS-tiedotusaineistoa on tuotettu? 2. Missä yhteyksissä aineistoa on tuotettu? 3. Minkälaista yhteistyötä tiedotusaineistoa tuotettaessa on tehty? 4. Miten tuotettua aineistoa on levitetty? Lisäksi kartoitettiin tuotettujen tiedotusaineistojen painosmääriä, mahdollisia lisäpainostarpeita sekä saatavilla olevia lataustietoja, mikäli aineisto on www-sivustosta ladattavissa. 12

2.1.1 Lapsijärjestöhaastattelut Lapsijärjestöhaastattelut toteutettiin hankkeesa mukana olevissa järejstöissä. Haastettelujen sisältöä on tarkemmin kuvattu järjestökohtaisesti liitteessä. Tässä on kirjattuna niissä esitetyt yleiset ja tiedotuksen kannalta keskeiset havainnot. Yleinen järjestöissä tehty huomio liittyy LOSin luonteeseen valtioiden välisenä sopimuksena. Yhteinen käsitys oli, että kansallinen lainsäädäntömme on LOSin mukainen. Keskusteluissa todettiin, ettei valtionhallinto ole juurikaan keskusteluttanut lasten oikeuksien komitean suosituksia eri hallinnon alojen välillä. Lapsiasiainvaltuutetulla on tässä asiassa merkittävä tehtävä jatkossa. Valtionhallinnossa on tarpeen vahvistaa yhteistyötä LOSin täytäntöönpanon seurannassa, määräaikaisraportoinnissa sekä LOSista tiedottamisessa. Jos lapsiasiainvaltuutetun toimisto perustetaan, sille tulee varata riittävästi voimavaroja tiedotustoimintaan ja sen koordinointiin. Myös järjestöjen kesken tarvitaan parempaa tiedotushankkeiden koordinaatiota. Varhaisnuoriso-järjestöistä on ehdotettu, että lapsijärjestöt yhdessä kokoontuisivat eräänlaiseksi Lapsi-allianssiksi. Allianssin tehtävä olisi lisätä lasten aktiivista osallistumista, mikä edellyttää enemmän kuin vain lasten kuulemista. Lapsi- ja varhaisnuorisotyötä tekevien järjestöjen verkosto voisi entistä tehokkaammin lisätä lapsen oikeuksia koskevaa tietoa ja ymmärrystä niiden toteuttamiseksi käytännössä. Lapsiallianssin tehtävänä olisi levittää tietoa, ja menetelmiä sekä toteuttaa yhteistyössä sellaisia hankkeita, joiden avulla LOS muutettaisiin paitsi käytännön arkitoiminnassa toteutuvaksi sopimukseksi, myös lainsäädäntötyössä poliittisesti nykyistä merkityksellisemmäksi ihmisoikeussopimukseksi. Koulujen uudistetuissa perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa (OPS) ei edelleenkään huomioida LOSissa asetettua tiedottamisvelvoitetta riittävästi. Uusissakaan OPSeissa ei mainita nimeltä LOSia eikä lapsen oikeuksia. LOS soveltuu hyvin opetettavaksi uuden OPS:in aihekokonaisuuksissa Ihmisenä kasvaminen ja Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys, joissa käsitellään ihmisoikeuksia. LOSia ei mainita niissäkään erikseen lukuun ottamatta yhtä mainintaa luokkien 1-5 elämänkatsomustiedon sisältökuvauksessa. Elämänkatsomustietoa opiskelee kuitenkin vain pieni ryhmä. Siten LOSin soveltaminen koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa jää epävarmaksi. LOS tulisi mainita erikseen niissä aihekokonaisuuksissa jotka käsittelevät ihmisoikeuksia, sekä oppiainekuvauksista ainakin uskonnossa, elämänkatsomustiedossa, terveystiedossa, historiassa ja yhteiskuntaopissa sekä valinnaisaineissa. Opetussuunnitelman perusteet on kansallinen kehys, jonka pohjalta paikallinen koulukohtainen opetussuunnitelma laaditaan. Siksi sen tulisi vahvasti ohjata kouluja sisällyttämään lapsen oikeuksien sopimuksen sisältö osaksi omia opetussuunnitelmiansa, jotta valtion tiedottamisvelvoite sopimuksen ensisijaiselle kohderyhmälle, lapsille ja nuorille, toteutuisi. Opetushallitus voi keskeisesti vaikuttaa siihen, tuleeko LOSista käytännössä osa peruskoulujen opetussuunnitelmia ja sisältyykö se koulujen oppimateriaaliin. Käytännön kokemusten mukaan LOS-tiedotustyössä saavutetaan parhaita tuloksia ottamalla vahvasti toimintaan mukaan juuri lapset ja nuoret. Lasten osallistuminen tiedotustyössä on todellista, kun sille järjestetään riittävästi aika- ja henkilöresursseja. Lapset tulisikin alusta asti ottaa mukaan suunnittelemaan kaikki tapahtumat ja materiaalit, jotka heidän 13

ikäryhmälleen suunnataan. Merkittävä ero tiedottamisessa on myös sillä, kuka asiasta tiedottaa. Lasten ja nuorten kertoessa ikätovereilleen LOSista tiedon omaksuu suurempi osa kohderyhmästä kuin aikuisten vastaavassa tiedotustyössä esittämänä. 2.1.2 Henkilöhaastattelut Tutkija haastatteli joitakin LOSiin eri näkökulmista työssään pitkäaikaisesti paneutuneita asiantuntijoita puhelimitse tai henkilökohtaisesti. Haastateltuja asiantuntijoita olivat seuraavat: Stakesista dosentti Marjatta Bardy, Eduskunnan oikeusasiamiehen toimistosta Kirsti Kurki-Suonio, Väestöliitosta projektijohtaja, dosentti Sami Mahkonen, Oikeusministeriöstä lainsäädäntöneuvos Ulla Mohell sekä Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä ylilääkäri, psykiatrian tulosaluejohtaja Matti Kaivosoja. Tässä esitetään vain yleisimmät haastatteluissa esiin nousseet näkökohdat. Siltä osin kuin haastatteluissa nousi esiin erityisesti LOS-tiedotus, ne on lyhyesti kuvattu liitteessä 2. Lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisimpiä periaatteita on lapsen edun ensisijaisuus sekä lapsen kuuleminen häntä koskevissa asioissa. Asiantuntijahaastattelujen perusteella voidaan todeta, että asiantuntijoiden arviota lapsen edusta ohjavat ensisijaisesti kunkin ammattiryhmän sisäiset ammattikäytännöt sekä taustateoriat. Esimerkiksi psykiatrit, psykologit ja kasvatustieteilijät muodostavat tilannekohtaisen arvionsa lapsen edusta kehityspsykologisten teorioiden ja ammattikäytäntöjensä perusteella. Heidän tulkintansa lapsen edusta on tästä syystä irronnut periaatteen taustalla olevasta lapsen oikeuksien sopimuksen normista, jota he eivät työssään usein edes tiedosta. Asiantuntijoille tulisi nykyistä kattavammin antaa LOSiin liittyvää koulutusta, mikä on myös Lapsen oikeuksien komitean suositus Suomelle. Suurelle yleisölle suunnattu LOS-tiedotus toteutuisi tehokkaimmin sähköisen median välityksellä. TV ja radio tavoittavat huomattavan laajan yleisön verrattuna esimerkiksi järjestöjen omiin julkaisuihin tai painettuihin tiedotusaineistoihin. 2.2 Lapsen oikeuksia käsittelevät julkaisut Selvityksessä tiedotusaineisto käsitetään laajasti. Kirjallinen aineisto koostuu keskeisten lapsijärjestöjen, valtion ja asiantuntijoiden tuottamista julkaisuista, esitteistä ja koulutusaineistoista (Kuvio 1). Lapsijärjestöjen tuottamat aineistot ovat ulkoasiainhallinnon tiedotustuella rahoitettuja tai osin RAYn tuella tuotettuja omakustanteita. Kuviossa 1 on kuvattu lapsen oikeuksia koskevien tiedotusaineistojen määriä vuosien 1991-2004 aikana. Lapsijärjestöjen tiedotustoiminta on lukumääräisesti kasvanut YK:n Lapsen oikeuksien 10-juhlavuoteen valmistautumisesta lähtien. Tämä on useimmiten ollut ulkoasiainhallinnon tiedotusmäärärahojen turvin tapahtunutta vuosittaista kampanjointiin liittyvää tiedottamista. Huomionarvoista on, ettei tämä selvitys koskenut varsinaisesti tutkimus- ja projektiraporttien julkaisutoimintaa, tieteellisiä julkaisuja, ammattilaisten oppi- ja käsikirjoja eikä koululaisten oppimateriaaleja. Mukana ovat myös Suomen määräaikaisraportit lapsen oikeuksien komitealle (kts. Liite 3 LOS aineistot). Yleisradio on tv-uutistoiminnassa, koulu-tv:ssä ja ajankohtaisohjelmissa vuosien varrella tuottanut lapsen 14

oikeuksia sivuavaa audiovisuaalista aineistoa (Kuvio 2). Kansalaisjärjestöt ovat myös viime vuosina tuottaneet audiovisuaalista aineistoa (videot, dokumentit). 15

Kuvio 1. Suomalainen tiedotusaineisto YKn lapsen oikeuksien yleissopimuksesta 1991-2004, 196 viitettä 35 30 25 Lukumäärä 20 15 10 5 0 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Kansalaisjärjestöt Raportit YLE:TV&Radio Muut Kuvio 2. Kansalaisjärjestöjen ja YLEn tuottama audiovisuaalinen LOS-tiedotusaineisto 1991-2004, 43 viitettä 8 Lukumäärä 6 4 2 0 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Kansalaisjärjestöt YLE 16

3. Yhteenveto 3.1 Huomioita ja johtopäätöksiä Tämän raportin tuottanut hanke selvitti lapsen oikeuksien yleissopimusta koskevaa tiedotustoimintaa Suomessa. LOS-aineistoa on tuotettu hieman enemmän kuin ennakolta odotettiin. Selvitys osoitti, että tiedotustoiminta on vuonna 1999 vietetyn LOSin 10- vuotisjuhlan jälkeen vilkastunut. Tällä hetkellä viitteitä on yhteensä 196. Erityisesti lapsijärjestöt ovat tuottaneet erilaisia tiedotusaineistoja (133 viitettä), viranomaiset raportteja (36 kpl), Yleisradion uutis-, koulu-tv ja ajankohtaistoimitukset juttuja (25 kpl) sekä muut järjestöt (2 viitettä). Tiedotusta koskevaa vaikuttavuustutkimusta ei ole ole tehty. Selvityksen ohjausryhmänä toimineet lapsijärjestöjen edustajat toteavat yleisenä huomiona, ettei LOS ole vielä tullut laajalti tunnetuksi suuren yleisön keskuudessa. Suomessa tehty tiedotustyö on ollut hajanaista ja perustunut pitkälti lapsijärjestöjen osoittamaan aloitteellisuuteen. Valtionhallinto on lähinnä tukenut rahoittajana lapsijärjestöjen tiedotustoimintaa. Valtion omat raportit on suunnattu lähinnä kansainvälisille asiantuntijoille ja arvioitsijoille. On siis olemassa ilmeinen tarve luoda laaja-alainen kansallinen tiedotusstrategialle, joka takaa jatkuvan, pysyvän ja systemaattisen tiedonlevityksen. Tarpeen on myös koordinoida LOS-tiedotus valtionhallinnon sisäisesti, lapsijärjestöjen kesken sekä julkisen vallan ja lapsijärjestöjen kesken. Selvityksen aikana nousi esiin seuraavia syitä LOS-tiedotustyön hajanaisuuteen Suomessa: a) Valtionhallinnossa ulkoaisainministeriö (UM) vastaa LOSia koskevista määräaikaisraporteista YKn Lapsen oikeuksien komitealle. Kotimaassa sopimuksen toteuttamisesta, kuten lapsiasioista yleisesti, vastaa sosiaali- ja terveysministeriö (STM). STMssä vastuu tiedotuksesta on jäänyt yksittäisten viranhaltijoiden aktiivisuudesta ja ajasta riippuvaksi. LOSia koskeva tiedotustoiminta ei ole institutionalisoitunut, mikä näkyy epäjatkuvuutena kotimaisessa tiedotuksesssa. b) Edellä mainituista syistä valtionhallinto on toistaiseksi jättänyt tiedottamisvastuun lähes täysin lapsijärjestöille, mutta ei ole osoittanut työhön riittäviä voimavaroja. Tätä ilmentää muun muassa se, että lapsijärjestöt ovat tuottaneet suuren osan vuoden 2003 LOS-määräaikaisraportissa mainituista lapsen oikeuksien tiedotusaineistoista vaikka suuri osa kansalaisjärjestön tekemästä tiedotustyöstä jäi siinä mainitsematta. c) Suomessa lastensuojelulainsäädäntöä ja yleisemminkin lapsilainsäädäntöä oli voimakkaasti uudistettu ennen LOSin voimaantuloa. Uudistusten yhteydessä sopimuksen keskeisiä periaatteita oli jo kirjattu lakeihin. Oletettavasti tämä on myötävaikuttanut siihen, etteivät lasten parissa työskentelevät asiantuntijat usein ole tiedostaneet lasten oikeuksien tai aikuisten velvoitteiden liittyvän LOSiin. LOSin tultua voimaan Suomessa sitä koskevaan tiedotukseen on käytetty voimavaroja huomattavasti vähemmän kuin vastaavasti esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Norjassa oli sopimuksen voimaantullessa lapsiasiainvaltuutettu ja Ruotsi rahoitti voimakkaasti järjestöjen tiedotustoimintaa. Toiveita herättävä aloite on tuleva lapsiasiainvaltuutetun viran perustaminen. Lapsiasiainvaltuutetun tehtäväksi soveltuu hyvin LOSia koskevan tiedotuksen koordinointi. Eduskunnassa syksyllä 2004 vireillä olevassa esityksessä valtuutetun toimistoon on 17

kuitenkin ehdotettu perustettavaksi vain lapsiasiainvaltuutetun ja yhden sihteerin virat. Määrä on selvityksen ohjausryhmän käsityksen mukaan aivan riittämätön valtuutetun toimistolle kaavailtuihin tehtäviin nähden. Sähköinen media on ylivertainen, kun tiedotus halutaan suunnata laajalle joukolle. Sen käyttöä LOS-tiedotuksessa tulisi lisätä. TV- ja radiotuotannot tavoittavat huomattavasti laajemman yleisön kuin järjestöjen tai valtiovallan painetut julkaisut. Lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisimpiä periaatteita on lapsen edun ensisijaisuus sekä lapsen kuuleminen häntä koskevissa asioissa. Asiantuntijahaastattelujen perusteella voidaan todeta, että asiantuntijoiden arviota lapsen edusta ohjaavat ensisijaisesti kunkin ammattiryhmän sisäiset ammattikäytännöt sekä taustateoriat. Tästä syystä lapsen edun tulkinta on irronnut periaatteen taustalla olevasta lapsen oikeuksien sopimuksen normista. Nykyistä kattavammalle asiantuntijakoulutukselle LOSista on siis tarvetta. (Tämä huomio sisältyy myös Lapsen oikeuksien komitean suosituksiin Suomelle). Toisaalta lapsen kuulemisen periaate nimenomaan LOSiin perustuen on ollut esillä syksyn 2004 aikana mediassa (erityisesti HSn yleisönosastokirjoitukset), joten tietoisuutta LOSista on jonkin verran olemassa. Huostaanotto- ja lapsenhuoltoriitatilanteita koskevassa julkisessa keskustelussa lapsen oikeuksien sopimus, erityisesti lapsen oikeus tulla kuulluksi (artikla 12) ja lapsen edun ensisijaisuus (artikla 3.1) näyttäisivät herättäneen tietoisuuden siitä, että lapsen ja hänen vanhempiensa edut voivat olla keskenään ristiriidassa. Selvityksessä nousi huomiona esiin, etteivät lapsijärjestöt itsekään aina mainitse YK:n lapsen oikeuksien sopimusta julkaisutoiminnassaan. Lasten parissa työskentelevät ammattilaiset ja lapsijärjestöissä toimivat puhuvat ja kirjoittavat usein lapsen oikeuksista, mutta viittaavat tällöin LOSiin vain satunnaisesti. Yhtäältä Tästä voisi tehdä johtopäätöksen, etteivät toimijat aina tiedosta, mihin lapsen edun ensisijaisuus ja muut lapsen oikeudet pohjautuvat. Tätä tukee ammattihenkilöstölle suunnatuissa koulutuksissa toistuva havainto, etteivät lasten kanssa toimivat tunne LOSia. Yllättävän usein kentällä myös viitataan vuonna 1959 hyväksyttyyn YK:n lapsen oikeuksien julistukseen, jolla ei ole LOSia vastaavaa kansainvälistä velvoittavuutta eikä julistus ole laintasoisena voimassa kuten sopimus. Toisaalta puutetta mainita LOS voidaan tulkita myös siten, lapsijärjestöjen ydintoiminta-ajatuksen katsotaan itsestään selvästi perustuvan lapsen oikeuksien sopimukseen. Sopimuksen hengen oletetaan välittyvän julkaisutoiminnassa ja tapahtumissa ilman, että LOS erikseen mainitaan. Käytännössä tästä seuraa, ettei LOSia tuntematon lukija tiedosta lapsen oikeuksien perustuvan velvoittavaan YKn ihmisoikeussopimukseen. Lapsijärjestöt ovat Suomessa tuottaneet tiedotusaineistoja pääasiassa ylä-asteikäisille ja lukioikäisille, heidän opettajilleen ja jossain määrin heidän vanhemmilleen. Toiseksi eniten aineistoa on tuotettu ala-asteen sekä toisen asteen opetukseen. Lisäksi aineistoa on tuotettu aikuisille, esimerkiksi lasten vanhemmille. Tässä toiminnassa ulkoasianhallinnon tiedotustuki on ollut merkityksellistä. Selvityshankkeen ohjausryhmässä käydyistä keskusteluista nousi esiin erityisesti seuraavanlaisia huomioita: Selvityshankkeen aikainen yhteistyö koettiin hyväksi tavaksi toteuttaa järjestöjen keskinäistä koordinaatiota, joka muuten jäisi projektiluonteisessa toiminnassa vähälle. Yleisesti on todettu tarve koordinoida tiedotustoimintaa järjestöjen kesken päällekkäisyyden välttämiseksi ja käytettävissä olevien voimavarojen kohdentamiseksi kustannustehokkaasti. 18

Yhteistyöverkostolle hyvin soveltuvia jatkotoimia ovat muun muassa interaktiivisen www-sivuston luominen. Sen avulla toimijoiden olisi vaivatonta jakaa tietoa uusista LOSia koskevista tiedotusaineistoistaan ja päivittää nyt luotu kooste jo olemassa olevasta tiedotusaineistosta. Jatkoselvitystä tarvitaan myös sen selvittämiseksi, miten tiedotustyö on vaikuttanut tosiasiallisesti eri kohderyhmien tietoisuuteen LOSista sekä sen sisältämistä oikeuksista ja velvoitteista. Tällainen selvitys auttaisi kohdentamaan voimavaroja sinne, missä tiedon tarve on suurin, sekä käyttämään mahdollisimman tehokkaita tiedotusmenetelmiä. 3.2 Ohjausryhmän suositukset tiedotuksen tehostamiseksi Selvityksen pohjalta ohjausryhmä on havainnut mahdollisuuksia ja tarpeita tehostaa LOStiedotusta ja sen koordinaatioita. Tämän toteuttamiseksi ohjausryhmä osoittaa suosituksensa valtiolle ja kansalaisjärjestöille. 3.2.1 Suositukset kansalaisjärjestöille Luodaan interaktiivinen nettisivusto, jonka aktiivisina toimijoina voivat olla myös eri ikäiset lapset. Lapset ja nuoret tulee ottaa mukaan tiedotustoimintaan, sillä heidän kanssaan toimiessaan järjestöt pystyvät tuottamaan innovatiivista ja kohderyhmän tavoittavaa materiaalia. Samalla nämä lapsiryhmät oppivat LOSista enemmän kuin millään muulla tavalla. Myös lapsen oikeuksien komitea suosittelee sopimusta koskevissa tiedotuskriteereissään, että lasten osallistumista tiedotustoimintaan vahvistetaan. Tuotetaan esimerkiksi tiedealakohtaisina opinnäytetöinä kirjallisuuskatsauksia ja aineistoselvityksiä LOSia koskevaista tutkimuksista, artikkeleista aikakaus- ja ammattilehdistössä sekä tieteellisissä julkaisuissa jne Tuotetaan LOS-tiedotusta lapsijärjestöjen ja valtion yhteisenä YLEn TV- ja radiotuotantona sekä ulkoasiainhallinnon tiedotusmäärärahan turvin myös yhteistuotantona yksityisten TV- ja radioyhtiöiden kanssa. Koordinoidaan järjestöjen kesken LOS-tiedotustyötä, esimerkiksi aineiston kehittämistä, tuotantoa ja levitystä, valmisteltaessa tiedotusmäärärahahakemuksia UMlle tai uusia tiedotushankkeita suunniteltaessa. 3.2.2 Suositukset julkiselle vallalle Perustettavan lapsiasiainvaltuutetun toimiston tulisi koordinoida LOSia koskevaa raportointia ja tiedotusta sekä osallistua käytännön tiedotustyöhön. Lapsiasiainvaltuutetun toimistolle tulisi kohdentaa merkittävästi aiottua enemmän voimavaroja tiedotukseen. Opetushallituksella on keskeinen asema ja tehtävä, jotta lapsen oikeudet tulevaisuudessa sisällytettäisiin sekä valtakunnallisiin opetussuunnitelmien perusteisiin että koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin. Opetushallituksen tulisi pyrkiä vaikuttamaan sekä opettajakuntaan että oppikirjojen kustantajiin ja tekijöihin, jotta LOS tulisi 19

kouluopetuksessa lapsille tutuksi. Eri ikäryhmille tulisi suunnata juuri niille soveltuvia opetusaineistoja ja lapset tulisi ottaa mukaan niitä tuottamaan. Äitiyspakkaukseen sisältyvään Stakesin tuottamaan tiedotusaineistoon tulisi lisätä LOSia koskevaa käytännöllistä tietoa. Vanhemmat tulisivat siten tietoisiksi lapsen oikeuksista ja osana kasvatustyötään voisivat opettaa niitä lapsilleen. Yleisradiolla on valtiojohtoisena mediainstituutiona tärkeä tehtävä LOSia koskevassa tiedotustyössä. Esimerkiksi Norjaan verrattuna YLEn panostus on ollut vähäistä ja tehtävään tulisi suunnata nykyistä enemmän sen voimavaroja. Tilastokeskuksella on asiantuntemusta, jota hyödyntämällä voitaisiin tuottaa lapsikeskeistä tilastotietoa kotimaisen hanketyön sekä viranomaisten päätösten ja toiminnan pohjaksi. Toimintamalli voisi osaltaan auttaa asiantuntijoita havaitsemaan ajoissa sellaisia kielteisiä tulevaisuuden vaikutuksia, joita tehtävillä päätöksillä on paitsi lasten myös kansantalouden kannalta. Tilastokeskus voisi myös tuottaa kouluttajakoulutusta, jota suunnataan lapsijärjestöille ja virkamieskunnalle. Tilastotietojen avulla LOS-tiedotusta voitaisiin myös kohdentaa suomalaisten lasten kannalta oleellisiin artikloihin. Valtion tulisi osaltaan tukea lapsijärjestöjen verkottunutta tiedotusta osoittamalla tarkoitukseen myönnettävät voimavarat järjestöjen suuriin, yhteisiin tiedotushankkeisiin. Tämä mahdollistaisi nykyistä pitkäjänteisemmän tiedotustyön, tiedon tehokkaan käyttöönoton sekä tuotetun aineiston osallistavat levitysmenetelmät. Lapsijärjestöt toivovat erityisesti, että hajanaisesta, kampanjaluonteisesta LOStiedottamisesta päästään koordinoituun ja pitkäjänteiseen tiedotustoimintaan. Lapsijärjestöt ovat riippuvaisia nykyisin hyvin lyhytkestoisesta projektirahoituksesta. Tämä vaikeuttaa pitkäjännitteistä työskentelyä sekä strategioiden luomista LOS-tiedotukseen ja - koulutukseen. Ongelmaan voitaisiin vaikuttaa vakaalla pitkäkestoisella rahoituksella. Lapsijärjestöt ovat osaltaan olleet merkittävällä tavalla viime vuosina tekemässä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta tunnetuksi. Tärkeä kysymys on, miten valtiovalta puoleltaan aikoo kehittää LOS tiedotustoimintaa lähitulevaisuudessa. Sopimuksen 42 artiklan perusteella nimenomaan sopimusvaltion on saatettava yleissopimuksen periaatteet ja määräykset niin aikuisten kuin lastenkin tietoon tarkoituksenmukaisesti. 20