Lapsen hyvä kuntoutus Lastenneurologian julhlasymposium 19.5.2017 Salla Sipari, FT, yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu
Valtakunnallinen Alueellinen Yksilöllinen
Siilot GAS GAS GAS GAS GAS
Itsestä lähtevä vapauspyrkimys vs. Muista lähtevä olemisen pakko Koivikko M. & Sipari S. Järjestämisvastuu lasten ja nuorten kuntoutuksessa. Kunnallistieteellinen aikakausikirja 3/2006 s.239-248
Maan tapa Kaikkein tärkeintä lapsen ja perheen kannalta on yksilöllisyys päämääränä osallistuminen. Suunnitelma laaditaan aina yksilöllisen tarpeen perusteella, mutta tiettyjä perusperiaatteita noudattaen. (SLNY-suositus 2015)
ICF-luokitus (WHO, THL) Lääketieteellinen terveydentila (häiriö/tauti) Ruumiin/kehon Suoritukset Osallistuminen toiminnot ja rakenteet Toiminnallinen, Sosiaalinen ja Kansalaisosallistuminen Ympäristötekijät Yksilötekijät https://www.thl.fi/en/web/toimintakyky/icf-luokitus
Ammattilaisten kusu ja kv-malli
Perheen ja ammattilaisten yhdessä laatima suunnitelma Kuntouttava arki: rakennetaan ja järjestetään yhdessä arki kuntouttavaksi siten, että se tukee lapsen tavoitteiden saavuttamista hänen kehitysympäristössä (Sipari 2008). Launiainen & Sipari 2011
Kehittäjät Osallistujat Lapsia 20 Vanhempia 30 Fysioterapeutteja 73 Toimintaterapeutteja 72 Puheterapeutteja 38 Musiikkiter., psyk.ter., neuro.psyk. 5 Sair.hoitajat, omahoitajat 12 Lastentarhaopettajia/ erityisopettajia 59 Lasten hoitajat 29 Muita kuntoutuksen asiantuntijoita 14 AMK ja YAMK opiskelijat 16 AMK opettajia 5 Kaikkeen kehittämistoimintaan osallistuneiden lukumäärä yhteensä Kaikkiaan 373 + ohjausryhmä + projektitiimi
Metku- kirja Lapselle merkityksellisen toiminnan kuvaus 5/23/2017
ICF ja toimijuus teoreettisina lähtökohtina
Metku- kirja kuntoutumisessa
Lapsi asettamassa tavoitteita Lapset priorisoivat eri tavoitteita ja asioita kuin heidän vanhempansa (McGavin 1998; Missiuna ym. 2006; Vroland-Norstrand 2015) ADL ja osallistuminen kavereiden kanssa 5/23/2017
Oppiminen Asioihin vaikuttaminen Vapaus Mukavuus Turvallisuus Jännitys Vauhti Muutosmyönteinen ympäristö Sipari, Jeglinsky & Vänskä 2016
Maan tapa Luonteeltaan periaatteellinen Kyse on kokonaisuudesta lapsen ympärillä Kokonaisuus hahmottuu lapsen kehitysympäristössä Informed concent - neuvottelu punninta Yhdessä toimien
Ekokulttuurinen ajattelu Perheen arjen hallinta Osallistuminen päivittäisiin rutiineihin: nukkumaanmeno, aamiainen, päivähoitoon tai kouluun meno, vierailut, harrastukset, leikit, pelaaminen Päivittäiset rutiinit muodostaa tärkeän osan lapsen kehitystä (development among pathways) Developmental NICHE for the child; ekokulttuurinen ympäristö) On tunnistettava kulttuuri, jossa lapsi elää = metakulttuurinen tietous Määtän luento 13.3.2013
Yhteistoiminta yksi ihminen ei riitä asioiden ratkaisemiseen Ratkaisu koskee aina konkreettista elämää ja jokaisella ratkaisulla on seurauksensa Tieto, valta, vastuu ja asiantuntijuus on jaettua Asetetaan yhdessä tavoitteet ja sovitaan toimintatavoista Kumppanuustoiminta Kollektiivinen tieto ja keskusteleva harkinta (Harra 2014) Tilanteen erityisyyden tunnistaminen Ymmärryksen jakaminen Yhteinen ennakointi Vrt. Kliininen päättely, suositukset ja hyvät käytännöt
Vastavuoroisuuden rakentuminen kumppanuudessa (Harra 2014) Arvostaminen Avoimuus Rehellisyys, luotettavuus, jaettu valta Joustavuus HYVÄN TAHTOMINEN TOISELLLE
Yhteistoimintaprosessi Vastavuoroisen suhteen rakentaminen Kuntoutusprosessi Toimintakyvyn kuvaus Keskusteleva harkinta Tulos Tavoitteet ja suunnitelma Jatkuva arviointi ja suunnittelu Jatkuva arviointi ja suunnittelu Toteutus Look-julkaisu tulossa Kelan sarjassa 2017
POWER of POWER OVER EMPOWERMENT POWER WITH
Kurkistus tulevaan
Millainen valtakunnallinen yhtenäisyys paikalliseen kuntoutukseen tarvitaan tulevaisuudessa ja miten se saavutetaan? Mitä sote-uudistus tuo tullessaan?
Toivottava ja mahdollinen tulevaisuus? Kuntoutuksen yhteinen suunnittelu lapsen kehitysympäristössä, nk. horisontaalinen toiminta (paikalliset taustat ja yksilölliset suunnitelmat). Kuntoutuksen / kuntoutumisen suunnitelmat olisivat osa lapsuusajan muita suunnitelmia. Tarvittavat asiantuntijaselvitykset konsultaatiokäynteinä ja koonti osaksi suunnitelmia. Lapsen arjen asiantuntijat antavat palautetietoa suunnitelman perustaksi. Suunnitelmien päivitys joustavasti ja tiiviisti. Perustason, erityistason, kunnallisen ja yksityisen rajat ylitetään. Maan tapa varmistetaan suoraan yhdessä, ilman juhlallisuuksia sekä anomisen ja myöntämisen kulttuuria. Avaintekijät: Perheen voimavarat ja kokonaistilanne - vastavuoroinen yhteistoiminta
Jyväskylässä 15.3.2015 - Lapsen hyvä kuntoutus Mitähän lapsi itse haluaa? Kuntoutus arkeen Kenen vastuulla järjestää? Hyvät hyrinät, Pörinät, Asian äärelle herkistyminen Arjen sujuminen Missä on leikkiminen, kaverit ja kehittyminen? Paljonko aikaa vie asioista sopiminen? Perheen kanssa yhdessä
Valtakunnallinen Alueellinen Yksilöllinen
Kirjallisuutta Look-hankkeesta Tulossa syksyllä 2017 Tulossa 2017
Lähteitä: Harra Toini, 2014. Terapeuttinen yhteistoiminta. Asiakkaan osallistumisen mahdollistaminen toimintaterapiassa. Acta Universitatios Lapponiensis 288. Lapin Yliopisto, Rovaniemi. Jeglinsky, Ira, 2012. Family-centredness in services and rehabilitation planning for children and youth with cerebral palsy in Finland ://publications.ki.se/jspui/handle/10616/41129 Järvikoski Aila, 2013. Monimuotoinen kuntoutus ja sen käsitteet. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2013:43. http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0ccaqfjaa&url=http%3a%2f%2fwww.stm.fi%2fc%2 Fdocument_library%2Fget_file%3FfolderId%3D9882185%26name%3DDLFE- 28516.pdf&ei=oxj7U6iMJ8jOygO04YGABQ&usg=AFQjCNHHYTfGtWk36ryplrGuYSXWW7yU_g&sig2=j7n6tHLx9ipRYxQit8BF1w&bv m=bv.73612305,d.bgq Järvikoski Aila, Martin Marjatta, Autti-Rämö, Ilona, Härkäpää Kristiina 2013. Shared agency and collaboration between the family and professionals in medical rehabilitation of children with severe disabilities. International Journal of rehabiliattion Research 2013, Vol36, No1. Kauppinen J, Sipari S, Suhonen-Polvi H. Lapsen kokonaiskuntoutus kehitysympäristössään Teoksessa Autti-Rämö I, Salminen A-L, Rajavaara M, Ylinen A (toim.): Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim, 2016. Koivikko Matti & Sipari Salla. 2006. Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus. Vajaaliikkeisten Kunto ry. Valkeakoski: Koskiprint. Launiainen, Helena & Sipari, Salla, 2011. Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus käytännössä. http://www.vlkunto.fi/julkaisut/kuntoutus_1-190.pdf Linnankangas, Ritva, Lehtoranta, Pirjo, Järvikoski, Aila, Suikkanen Asko 2010. Perhekuntoutus puntarissa. Kelan psykiatrisen perhekuntoutuksen kehittämishankkeen arviointi. Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimuksia 109. Helsinki: Kela. Martin, Marjatta, Notko, Tiina, Järvikoski Aila 2009. Kuntoutuksen toteutus, hyödyt ja vaikutukset. Teoksessa Aila Järvikoski, Liisa Hokkanen ja Kristiina Härkäpää (toim.) Asiakkaan äänellä. Odotuksia ja arvioita vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Tutkimuksia 80. Helsinki Kuntoutussäätiö. Mittler Peter, Mittler Helle & Mc Conachie Helen 1986. Working together. Guidelines. for partnership between professionals and parents of children and young people with disabilities. Unesco. URL:http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0CCYQFjAAahUKEwjZlaLi29rHAhUh83IKHUnKAFY &url=http%3a%2f%2funesdoc.unesco.org%2fimages%2f0006%2f000694%2f069420eo.pdf&usg=afqjcne5dujflytry4xxuum5 CdLzCAIiBQ&bvm=bv.101800829,d.bGQ
Määttä, Paula, Rantala, Anja 2010. Tavallisen erityinen lapsi. PS-Kustannus. Määttä Paula 2001. Perhe asiantuntijana: erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt. Atena. Palisano, Robert,Chiarello, Lisa, King, Gillian, Novak, Iona, Stoner Tracy, Fiss, Alyssa 2012. Partcipatoin-based therapy for children with physical disabilities. Disability a& Rehabilition 2012, 34(12): 1041-1052. Poikela Ritva, 2010. Asiakassuunnitelma asiakaslähtöistä auttamista tavoitteellistamassa. Kohteen rakentumisen moniääninen menetelmä. Väitöstutkimus. Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos. (saatavana verkossa) Salmelainen Ulla, 2008: Tiedon välittyminen ja rakentuminen kuntoutuksessa. Moniammatillinen asiantuntijayhteistyö ikäihmisten laitosmuotoisessa kuntoutuksessa. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 98. Sipari, S., Jeglinsky, I. & Vänskä, N. 2016. Muutosmyönteisyyden matkalla lasten kuntoutuksessa. Teoksessa H. Honkanen (toim.) 2016. Tehdään yhdessä ja opitaan toisilta Osallisuus ja yhteistoiminta koulutuksen ja kuntoutuksen kehittämisessä. epooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 34. Hakupäivä 11.5.2017. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2016113030086. Sipari Salla, 2008. Kuntouttava arki lapsen tueksi. Kasvatuksen ja kuntoutuksen yhteistoiminnan rakentuminen asiantuntijoiden keskusteluissa. Jyväskylä Studies in Education, psychology and Social research 342. Sipari, Salla, Mäkinen, Elisa & Paalasmaa, Pekka (toim.): Kuntoutettavasta kehittäjäkumppaniksi. Verkkojulkaisu, 2014 (PDFtiedosto.) http://www.metropolia.fi/palvelut/julkaisutoiminta/julkaisusarjat/aatos-artikkelit/kuntoutettavastakehittajakumppaniksi/ Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa: Yhdessä rakentuva kuntoutusosaaminen. Verkkojulkaisu, 2012. (PDF-tiedosto.) http://www.metropolia.fi/palvelut/julkaisutoiminta/julkaisusarjat/aatos-artikkelit/sipari-ja-makinen/ Sirviö, Kaarina 2006. lapsiperheiden osallisuus terveyden edistämisessä mukanaolosta vastuunototon. Asiakastilanteiden arviointia sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden ja perheen näkökulmasta. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 132. Viitanen Elina, Piirainen Arja, 2013. Kuntoutuksen palvelujärjestelmä kuntoutujan näkökulmasta. Teoksessa: Ashorn, Ulla Autti- Rämö,Ilona Lehto, Juhani Rajavaara Marketta: Kuntoutus muuttuu entä kuntoutusjärjestelmä Virtanen, Petri, Suoheimo Maria, Lamminmäki Sara, Ahonen Päivi, Suokas Markku, 2011. Matkaopasasiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekesin katsaus. (saatavana verkossa).