Suomi tukee tavoitetta lisätä edunvalvonnan avoimuutta EU:ssa.

Valtioneuvoston kanslia PERUSMUISTIO VNEUS2016-00585 VNEUS Siivola Heli(VNK) 27.03.2017 Asia Komission ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi ns. pakollisesta avoimuusrekisteristä; neuvoston osallistuminen Kokous U/E/UTP-tunnus E 125/2006 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Komissio antoi syyskuussa 2016 ehdotuksen Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen avoimuusrekisterin perustamisesta. Rekisterin avulla lisättäisiin edunvalvonnan (lobbauksen) avoimuutta EU:ssa. Uusi rekisteri korvaisi vuonna 2011 perustetun Euroopan parlamentin ja komission yhteisen avoimuusrekisterin. Neuvosto on saanut vuosina 2011 ja 2014 kutsun osallistua parlamentin ja komission yhteiseen avoimuusrekisteriin, mutta lopullista kantaa asiaan ei ole muodostettu. Neuvoston yleisten asioiden työryhmä kävi lokakuussa 2016 alustavan ajatustenvaihdon komission uudesta ehdotuksesta. Neuvoston oikeuspalvelulta pyydettiin tuolloin lausunto ehdotuksen oikeudellisista vaikutuksista neuvostolle. Lausunto valmistui tammikuussa 2017. Puheenjohtajamaa Malta on alkuvuoden 2017 aikana kartoittanut jäsenvaltioiden asiantuntijatason näkemyksiä siitä, miten asiassa voitaisiin neuvoston osalta edetä. Asia nousee mahdollisesti yleisten asioiden neuvoston asialistalle lähikuukausina. Suomi tukee tavoitetta lisätä edunvalvonnan avoimuutta EU:ssa. Suomi suhtautuu myönteisesti neuvoston osallistumiseen avoimuusrekisteriin. Osallistumisella on periaatteellista ja poliittista merkitystä unionin päätöksenteon läpinäkyvyyden lisäämisessä. Avoimuuden lisääminen eri keinoin on tärkeää myös kansalaisten luottamuksen vahvistamiseksi unioniin ja sen toimintaan. Jotta avoimuusrekisterille asetetut tavoitteet täyttyisivät, neuvoston osallistumisella avoimuusrekisteriin tulee olla tosiasiallista sisältöä ja merkitystä. Suomi suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvoston pääsihteeristöön kohdistuva EUedunvalvonta sisällytettäisiin ehdotettuun järjestelyyn. Myös neuvoston työryhmien pysyvien puheenjohtajien sisällyttämistä järjestelyyn tulisi tarkastella. Neuvoston puheenjohtajaan kohdistuva EU-edunvalvonta on olennaisessa asemassa ehdotetun rekisterin tavoitteiden kannalta. Puheenjohtaja on toiminnallisesti osa

Pääasiallinen sisältö 2(9) neuvostoa. Sillä on merkittävää vaikutusvaltaa siihen, mitä ja miten asioita neuvostossa käsitellään. Puheenjohtajana toimii yleensä kiertävä puheenjohtajavaltio. Puheenjohtajuutta hoitavalla jäsenvaltiolla ja laajemmin peräkkäisistä puheenjohtajavaltioista muodostuvalla puheenjohtajakolmikolla on keskeinen rooli neuvoston ja sen valmisteluelinten kokousten suunnittelussa ja johtamisessa sekä neuvoston edustamisessa suhteissa muihin EU:n toimielimiin. Toimielinten välisellä sopimuksella ei ole mahdollista kohdistaa jäsenvaltioihin oikeudellisia velvoitteita. Suomi on kuitenkin valmis tutkimaan muita keinoja sisällyttää puheenjohtajavaltioon kohdistuva EU-edunvalvonta ehdotettuun järjestelyyn siltä osin kuin kyseinen jäsenvaltio toimii neuvoston puheenjohtajan eikä jäsenvaltion ominaisuudessa. Rajanvetoa sen välillä, milloin puheenjohtajavaltio toimii näissä eri rooleissa, tulee tarkastella objektiivisten seikkojen valossa. Samalla on otettava huomioon, että rajanvedolla saattaa olla merkitystä avoimuuden lisäämistä laajemmassa kontekstissa (mm. erilaiset vastuukysymykset). Suomi on valmis tarkastelemaan myös jäsenvaltioiden EU-edustustojen vapaaehtoista osallistumista ehdotettuun järjestelyyn (joko hyödyntämällä ehdotettua avoimuusrekisteriä tai muun vastaavan järjestelyn kautta). Tämä vahvistaisi osaltaan neuvoston osallistumista. Suomi pitää olennaisena sitä, että EU:n toimielimiin on mahdollista olla yhteydessä rekisteröitymättä avoimuusrekisteriin. Tämä edellytys näyttäisi toteutuvan komission ehdotuksessa. Sitä, miltä osin yhteisen avoimuusrekisterin perustamisessa voidaan edetä toimielinten sopimuksella ja miltä osin tarvitaan kunkin toimielimen erillisiä päätöksiä, tulee vielä tarkastella. Toimielinten välisellä sopimuksella voidaan sopia Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisessä yhteistyössä sovellettavista periaatteista ja menettelytavoista. Toimielinten sisäisiä menettelyjä koskevat säännökset eivät kuulu toimielinten väliseen sopimukseen. On myös varmistettava, ettei EU:n toimielinten välistä tasapainoa ja kullekin toimielimelle kuuluvia toimivaltuuksia loukata. Avoimuusrekisterin perustamisessa tulisi edetä mahdollisimman käytännöllisin ja kevyin menettelyin. Taustaa Edunvalvonta (lobbaus) on olennainen osa EU-vaikuttamista. Edunvalvojien (lobbareiden) määrä ja kirjo EU:ssa on laaja. EU:n toimielimet ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa erilaisia etuja ajavien edunvalvojien kanssa. Kansalaisten on tärkeä tietää, mitä intressejä EU:n tasolla ajetaan, mitkä tahot edunvalvontaa harjoittavat ja keiden puolesta sekä miten paljon varoja edunvalvontaan käytetään. Edunvalvonnan avoimuutta lisätäkseen Euroopan parlamentti ja komissio perustivat vuonna 2011 yhteisen ns. avoimuusrekisterin. Rekisteriä uudistettiin vuonna 2014. Neuvosto on saanut vuosina 2011 ja 2014 kutsun osallistua avoimuusrekisteriin, mutta lopullista kantaa asiaan ei ole muodostettu. Neuvoston pääsihteeristön edustaja on osallistunut tarkkailijana avoimuusrekisterin yhteisen sihteeristön kokouksiin. Nykyinen avoimuusrekisteri sisältää julkisen verkkosivuston (jonka kautta EU-tason edunvalvojat voivat rekisteröityä ja kirjata rekisteriin ajantasaista tietoa edunvalvontatoiminnastaan), hyvän edunvalvontatavan (jota rekisteröityneet

3(9) edunvalvojat sitoutuvat noudattamaan suhteissaan EU:n toimielimiin), varoitus- ja valitusmenettelyt (joiden avulla rekisterin käyttäjät voivat käynnistää hallinnollisen selvityksen, jos ne epäilevät, että rekisteriin on kirjattu virheellisiä tietoja tai että hyvää edunvalvontatapaa ei ole noudatettu) sekä ohjeet ja neuvontapalvelun rekisterin käyttäjille. Rekisteriä hallinnoi Euroopan parlamentin ja komission virkamiehistä koostuva sihteeristö. Helmikuussa 2017 nykyiseen avoimuusrekisteriin oli rekisteröitynyt yli 11 200 edunvalvojaa, joista noin puolet on yritysten omia edunvalvontayksiköitä sekä ammatillisia, talous- ja elinkeinoyhdistyksiä. Rekisterissä on mukana myös muun muassa kansalaisjärjestöjä, konsultti- ja lakiasiaintoimistoja ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia konsultteja sekä ajatushautomoita, tutkimuslaitoksia ja akateemisia yhteisöjä. Suomesta (pääkonttori Suomessa) rekisterissä on mukana noin 210 edunvalvojaa. Junckerin komissio on toimikautensa alusta alkaen sitoutunut avoimuuden lisäämiseen. Komissio on muun muassa joulukuusta 2014 alkaen julkaissut tiedot komissaarien, heidän kabinettiensa jäsenten ja komission pääjohtajien tapaamisista edunvalvojien kanssa. Näitä tapaamisia järjestetään pääsääntöisesti vain sellaisten henkilöiden tai organisaatioiden kanssa, jotka ovat rekisteröityneet avoimuusrekisteriin. Avoimuusrekisteri on yksi keinoista EU:n päätöksenteon avoimuuden lisäämiseksi. Avoimuutta lisääviä toimenpiteitä sisältyy myös muun muassa komission paremman sääntelyn agendaan (toukokuu 2015) ja parempaa lainsäädäntöä koskevaan toimielinten väliseen sopimukseen (huhtikuu 2016). Komissio on myös antanut uudet asiantuntijaryhmiä koskevat säännöt (toukokuu 2015), joiden tavoitteena on edistää avoimuutta ja luoda synergiaetuja avoimuusrekisterin kanssa. Komission ehdotuksen pääasiallinen sisältö Komission ehdotuksessa korostetaan, että avoimuus ja vastuuvelvollisuus ovat olennaisen tärkeitä pyrittäessä säilyttämään Euroopan kansalaisten luottamus unionin poliittisten, lainsäädännöllisten ja hallinnollisten prosessien legitimiteettiin. Edunvalvonnan avoimuus on erityisen tärkeää, jotta kansalaiset voivat seurata edunvalvontaa ja edunvalvojien mahdollista vaikutusvaltaa. Komissio ehdottaa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen pakollisen avoimuusrekisterin perustamista. Uusi rekisteri korvaisi nykyisen Euroopan parlamentin ja komission yhteisen avoimuusrekisterin. Käytännössä rekisterin pakollinen luonne tarkoittaisi, että edusvalvojilta ryhdyttäisiin edellyttämään ennakolta rekisteröitymistä tiettyjen Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission kanssa harjoitettavan vuorovaikutuksen muotojen osalta. Rekisteröityminen ei siis olisi edellytys kaikelle yhteydenpidolle unionin toimielimien kanssa. Rekisteröitymisen myötä edunvalvojat sitoutuisivat ehdotetun sopimuksen liitteenä olevien hyvää edunvalvontatapaa koskevien sääntöjen ja periaatteiden noudattamiseen. Tämä lisäisi edunvalvonnan avoimuutta EU:ssa. Ehdotetun sopimuksen soveltamisala Sopimusta sovellettaisiin toimintoihin, joilla edistetään tiettyjä etuja olemalla vuorovaikutuksessa jonkin sopimuksen allekirjoittavan toimielimen, niiden jäsenten tai

4(9) virkamiesten kanssa tavoitteena vaikuttaa toimintapolitiikan tai lainsäädännön laatimiseen tai täytäntöönpanoon taikka päätöksentekoprosessiin näissä toimielimissä. Edunvalvojien ennakkorekisteröitymistä edellyttäisivät vain tietyt vuorovaikutuksen muodot. Neuvoston osalta näihin kuuluisivat edunvalvojien tapaamiset neuvoston senhetkisen tai tulevan puheenjohtajavaltion suurlähettilään ja näiden sijaisten sekä neuvoston pääsihteerin ja pääjohtajien kanssa. Neuvoston puheenjohtajavaltion osalta tämä tarkoittaisi sitä, että ennen puheenjohtajavaltion suurlähettilään (tai tämän sijaisen) ja edunvalvojien välisiä tapaamisia, puheenjohtajavaltio tarkistaisi, ovatko tavattavat edunvalvojat rekisteröityneet avoimuusrekisteriin. Neuvosto voisi halutessaan päättää edellyttää rekisteröitymistä myös muiden vuorovaikutuksen muotojen osalta. Rekisteri ei koskisi tilanteita, joissa kansalaiset ovat yhteydessä johonkin kolmesta toimielimestä yksityishenkilön ominaisuudessa. Rekisterin ulkopuolelle jäisi myös muun muassa oikeudellista ja muuta asiantuntijaneuvontaa koskevia toimintoja, työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua koskevia toimintoja sekä toimintoja, jotka perustuvat sopimussuhteeseen toimielimen kanssa tai unionin varoilla rahoitettavaan avustussopimukseen. Rekisteri ei myöskään koskisi toimintoja, jotka toteutetaan vastauksena EU:n toimielimen tai sen jäsenten tai virkamiesten pyyntöön. Jäsenvaltioiden viranomaiset (ml. niiden edustustot ja suurlähetystöt) valtiotasolla ja sitä alemmalla tasolla sekä viranomaisten yhteenliittymät Euroopan tasolla, valtiotasolla tai sitä alemmalla tasolla olisi vapautettu rekisteröitymisestä. Tämä selkeyttäisi tilannetta nykyiseen avoimuusrekisteriin verrattuna erityisesti alue- ja paikallisviranomaisten sekä niitä edustavien järjestöjen osalta. Poliittiset puolueet, kirkot ja uskonnolliset yhdistykset tai yhdyskunnat sekä elämänkatsomukselliset ja ei-tunnustukselliset järjestöt olisi vapautettu rekisteröitymisestä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Myös kolmansien maiden viranomaiset (ml. niiden diplomaattiedustustot ja suurlähetystöt) sekä hallitustenväliset järjestöt (ml. niistä lähtöisin olevat virastot ja elimet) olisi vapautettu rekisteröitymisestä. Rekisterin johtokunta ja sihteeristö Sopimuksen toimeenpanoa valvomaan perustettaisiin kolmen toimielimen pääsihteereistä koostuva johtokunta. Käytännön toimeenpanosta vastaisi sihteeristö, jonka toimintaa koordinoisi komission pääsihteeristön virkamies. Sihteeristön jäsenet olisivat Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission henkilöstön jäseniä, jotka heidän toimielimensä on siirtänyt sihteeristön palvelukseen. Toimielimet varmistaisivat, että sihteeristöllä olisi käytettävissään tarvittavat henkilö-, hallinto- ja rahoitusresurssit tehtävänsä hoitamiseksi. EU:n muiden toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen vapaaehtoinen osallistuminen Unionin muita toimielimiä, elimiä, toimistoja ja virastoja kannustettaisiin käyttämään sopimuksella luotua kehystä viitekehyksenä vuorovaikutuksessaan edunvalvojien kanssa. Ne voisivat myös halutessaan ilmoittaa rekisterin sihteeristölle vapaaehtoisesti, että ne haluavat asettaa tiettyjen vuorovaikutuksen muotojen edellytykseksi rekisteröitymisen avoimuusrekisteriin. Jäsenvaltioiden pysyvien EU-edustustojen vapaaehtoinen osallistuminen Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltio voisi halutessaan ilmoittaa rekisterin sihteeristölle, että se haluaa edellyttää edunvalvojien rekisteröitymistä tiettyjen sen

5(9) pysyvän EU-edustuston kanssa harjoitettavien vuorovaikutusmuotojen osalta. Jos rekisterin johtokunta katsoisi, että ehdotetut vuorovaikutusmuodot vastaavat rekisterin tavoitteita, kyseinen pysyvä EU-edustusto voisi asettaa edunvalvojien rekisteröitymisen tällaisten vuorovaikutusmuotojen edellytykseksi. EU-edustusto saisi sihteeristöltä apua ja käyttötukea vastineena suhteellisesta osuudesta, jolla se osallistuisi sihteeristön ja rekisterin toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin. Jäsenvaltiosta ei tulisi EU-edustustonsa vapaaehtoisen osallistumisen myötä toimielinten sopimuksen osapuolta. Hyväksytyt rekisteröitymistä edellyttävät vuorovaikutusmuodot julkaistaisiin rekisterin verkkosivustolla. Alustavat keskustelut yleisten asioiden työryhmässä Komission ehdotuksesta käydyissä alustavissa keskusteluissa monet jäsenvaltiot ovat yleisellä tasolla tukeneet edunvalvonnan avoimuuden lisäämistä EU:ssa. Useat ovat kuitenkin pohtineet oikeaa tapaa edetä asiassa. Muutama jäsenvaltio on suhtautunut komission ehdotukseen avoimen varauksellisesti. Keskusteluissa ovat korostuneet etenkin oikeudelliset näkökohdat. Esille on nostettu myös, että komission ehdotuksensa otsikossa käyttämä termi pakollinen voi aiheuttaa väärinymmärryksiä. Ehdotuksen mukaisella järjestelyllä asetettaisiin vain ehtoja edunvalvojien ns. etuoikeutetulle vuorovaikutukselle kolmen toimielimen kanssa. Rekisteröitymisen puute ei estäisi muuta yhteydenpitoa toimielimiin. Oikeusperustan osalta on korostettu, että toimielimet voisivat SEUT 295 artiklan pohjalta sopia ehdotetun järjestelyn pääpiirteistä ja toimintaperiaatteista. Kunkin toimielimen tulisi kuitenkin tehdä itse erillinen päätös tällaiseen järjestelyyn sitoutumisesta sekä siitä, miten järjestely ao. toimielimen osalta toteutettaisiin (ml. kysymys siitä, minkä tyyppiset vuorovaikutuksen muodot edellyttäisivät edunvalvojien ennakkorekisteröitymistä). Keskusteluissa on toivottu, että komission ehdotuksesta eroteltaisiin ne elementit, jotka käsiteltäisiin toimielinten välisessä sopimuksessa, sekä ne, joiden osalta tarvittaisiin erillisiä toimielinkohtaisia menettelyjä. Eniten ajatustenvaihtoa on käyty edunvalvojien ja jäsenvaltioiden tiettyjen elimien välillä käytävän vuorovaikutuksen sisällyttämisestä ehdotettuun järjestelyyn. Komission näkökulmasta erityisesti neuvoston puheenjohtajavaltion sisällyttäminen järjestelyyn on keskeinen elementti kunnianhimon säilyttämiseksi. Useat jäsenvaltiot ovat korostaneet, että neuvoston puheenjohtajavaltion ja edunvalvojien välisen vuorovaikutuksen sääntely kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Neuvosto voi säännellä puheenjohtajan tehtävää, mutta ei tapaa, jolla jäsenvaltio sitä hoitaa. Esille on nostettu myös, että aiheeseen kytkeytyy erilaisia vastuu- ja toimivaltakysymyksiä, joiden vuoksi sitä on tarkasteltava avoimuuden lisäämistä laajemmassa kontekstissa. Toisaalta monet jäsenvaltiot ovat painottaneet, että oikeudellisiin huoliin on löydettävissä ratkaisut, jos jäsenvaltioilla on riittävästi poliittista tahtoa edistää asiaa. Jos puheenjohtajavaltioon kohdistuvan EU-edunvalvonnan sisällyttäminen järjestelyyn ei onnistu neuvoston sisäisillä päätöksillä, kyseeseen voisi tulla esimerkiksi neuvostossa kokoontuvien hallitusten edustajien välinen päätös. Eräät jäsenvaltiot ovat myös muistuttaneet, että Euroopan oikeusasiamies on muissa yhteyksissä katsonut, että kun jäsenvaltio toimii neuvoston puheenjohtajana, kyseisellä

6(9) jäsenvaltiolla on rajatun ajan neuvoston puheenjohtajan tehtävä. Koska puheenjohtajavaltio on toiminnallisesti osa neuvostoa, siihen pitäisi soveltaa samoja velvoitteita kuin neuvostoonkin, paitsi milloin erityiset syyt estävät tämän. Oikeusasiamies on korostanut, että tämä päätelmä pätee ainoastaan niiltä osin kuin jäsenvaltio toimii neuvoston puheenjohtajana. Huomiota on kiinnitetty myös siihen, että komission ehdotuksessa puheenjohtajavaltion mukaan ottaminen ehdotettuun järjestelyyn on rajattu vain senhetkiseen ja tulevaan puheenjohtajavaltioon sekä pysyvien edustajien komitean (pysyvä edustaja ja tämän sijainen) tasolle. Komission ehdotuksessa ei huomioida, että puheenjohtajuutta hoitavat jäsenvaltiot tekevät tiivistä yhteistyötä kolmen maan ryhmissä. Ehdotuksessa ei myöskään huomioida neuvoston puheenjohtajuutta siltä osin, kun sitä ei hoideta kiertävän puheenjohtajuuden pohjalta. Myös jäsenvaltioiden vapaaehtoisen osallistumisen osalta alustavissa keskusteluissa on korostettu, että jäsenvaltioiden EU-edustustojen ja edunvalvojien välinen vuorovaikutus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Lisäksi on huomautettu, että jäsenvaltioiden pysyvien edustajien asema perustuu Wienin yleissopimuksiin diplomaattisista suhteista sekä valtioiden edustustoista kansainvälisissä järjestöissä. Pysyvä edustaja ja hänen sijaisensa edustavat EU:ssa valtiotaan ja heidän suhteitaan edunvalvojiin voidaan näin ollen säännellä vain kansallisella lainsäädännöllä. Esille on nostettu myös, että aihepiiriä säännellään jo jäsenvaltioiden kansallisella lainsäädännöllä. EU-tason sääntely, vaikkakin vapaaehtoiselta pohjalta, loukkaisi kansallista toimivaltaa ja voisi johtaa tilanteeseen, jossa kansalliset ja EU-säännökset olisivat ristiriidassa keskenään. Osalla jäsenvaltioista on edunvalvonnan avoimuutta koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Suomessa tällaista lainsäädäntöä ei ole. Jäsenvaltioiden järjestelmät ovat keskenään hyvin erilaisia. Vain osa niistä kattaa myös kyseisen jäsenvaltion pysyvään EU-edustustoon kohdistuvan edunvalvonnan. Lisäksi on korostettu, ettei toimielinten sopimuksessa voida asettaa velvoitteita jäsenvaltioille. Mikään ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita kansallisesti päättämästä noudattaa ehdotetun kaltaista järjestelyä. Keskusteluissa on nostettu esille, että yhtenä vaihtoehtoisena keinona säännellä asiaa jäsenvaltioiden osalta voisi olla myös neuvostossa kokoontuvien hallitusten edustajien päätös, johon voitaisiin mahdollisesti viitata toimielinten välisessä sopimuksessa. Puheenjohtajavaltion osallistumiseen voitaisiin mahdollisesti käyttää samaa keinoa, mutta vahvemmin muotoiluin. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti unionin toimielimet antavat kansalaisille ja etujärjestöille mahdollisuuden esittää ja vaihtaa julkisesti mielipiteitä kaikilla unionin toiminta-aloilla asianmukaisten kanavien kautta. Toimielimet käyvät avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 295 artiklan mukaan Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio neuvottelevat keskenään ja sopivat yhteisellä sopimuksella yhteistyössään sovellettavista menettelytavoista. Tätä varten ne voivat perussopimuksia noudattaen tehdä toimielinten välisiä sopimuksia, jotka voivat olla velvoittavia.

7(9) SEUT 295 artikla ei sisällä äänestyssääntöä. Tällöin sovelletaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 16 (3) artiklan pääsääntöä, jonka mukaan neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä. Koska neuvosto ei tee ratkaisua komission ehdotuksesta, käytetään ns. vahvistettua määräenemmistöä. Todennäköisesti neuvostossa kuitenkin pyritään asiassa mahdollisimman laajaan konsensukseen. Mahdolliset erilliset neuvoston päätökset olisivat todennäköisesti prosessuaalisia ja tehtäisiin yksinkertaisella enemmistöllä. Jatkossa aihe voitaisiin mahdollisesti sisällyttää myös neuvoston työjärjestykseen. Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Komissio esitteli ehdotuksensa Euroopan parlamentin täysistunnossa 5.10.2016. Ehdotus sai alustavassa keskustelussa myönteisen vastaanoton. Euroopan parlamentti on jo aiemmin ajanut pakollisen, kaikki kolme EU:n toimielintä kattavan avoimuusrekisterin perustamista. Euroopan parlamentissa asiaa valmistellaan ns. kontaktiryhmässä, jossa kaikki poliittiset ryhmät ovat edustettuina. Kontaktiryhmää vetävät perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioista vastaavan valiokunnan puheenjohtaja Danuta Maria Hübner (EPP) ja avoimuusasioista vastaava varapuhemies Sylvie Guillaume (S&D). Institutionaalisten kysymysten jaosto 29.3.2017 E 125/2006 vp Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksen mukaiset toimet hoidettaisiin Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission nykyisten resurssien puitteissa. Kukin toimielimistä varmistaisi osaltaan, että avoimuusrekisterin sihteeristöllä olisi käytettävissä tarvittavat henkilö-, hallinto- ja rahoitusresurssit tehtäviensä hoitamiseksi. Nykyisen avoimuusrekisterin sihteeristö koostuu muutamasta komission ja Euroopan parlamentin virkamiehestä. Komission ehdotuksen mukaan avoimuusrekisterin toimintaan vapaaehtoisesti osallistuva jäsenvaltio saisi rekisterin sihteeristöltä apua ja käyttötukea vastineena suhteellisesta osuudesta, jolla se osallistuisi sihteeristön ja rekisterin toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin. Komissiolta on pyydetty lisäselvityksiä kansallisten kustannusten osalta. Jos jäsenvaltioiden vapaaehtoinen osallistuminen olisi välillisempää (esimerkiksi neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden edustajien päätös vastaavasta järjestelystä), taloudelliset vaikutukset voisivat jäädä vähäisemmiksi. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät

8(9) Asiakirjat COM(2016) 627 final 5151/1/17 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot VNK/EU-erityisasiantuntija Heli Siivola, p. 0295 160 476. VNK/Lainsäädäntöneuvos Heidi Kaila, p. 0295 160 313. VNK/Lainsäädäntöneuvos Johannes Leppo, p. 0295 160 335. OM/Lainsäädäntöneuvos Jaana Jääskeläinen, p. 0295 150 284. OM/EU-asiantuntija Anna Pohjalainen, p. 0295 150 194. EUTORI-tunnus Liitteet Viite

9(9) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi avoimuus, toimielinten väliset suhteet, YAN Yleisten asioiden neuvosto OM, VNK ALR, EUE, LVM, MMM, OKM, PLM, SM, STM, TEM, TK, TPK, UM, VM, VTV, YM