Luento 8 Moraaliaistiteoria (moral sense) Empiirinen argumentti: ihmiset eivät todellisessa elämässä näytä olevan egoisteja Keskeiset (historialliset) kysymykset: mikä on inhimillisen sosiaalisuuden taustalla? kritiikki Hobbesia ja Mandevillea (1670-1733) kohtaan Meta-etiikassa: moraali perustuu moraalisiin tuntemuksiin tai tunteisiin (sentimentalismi) tai: moraaliset faktat/uskomukset ovat tunteita tai: moraaliset faktat/uskomukset perustellaan viittaamalla tunteisiin Moderneja edustajia: Michael Slote, Jesse Prinz John McDowell, Simon Blackburn & Allan Gibbard Paroni Shaftesbury (1671 1713) Francis Hutcheson(1694 1746) vastustivat näkemystä että moraalisuus perustuisi rangaistuksen pelolle antavat affekteille ja tunteille keskeisen roolin moraalisessa arvostelmassa, inhimillisen käyttäytymisen arvioinnissa, sekä moraalisen harkinnan ja motivaation kysymyksissä
Shaftesbury ja Hutcheson: teemme moraaliaistin avulla moraalisia havaintoja ja arvioita Ihmisluonteeseen sisältyy dispositio (taipumus) hyväntahtoisuuteen (benevolenssiin) Meillä on havaintokyky, moraaliaisti (moral sense), jonka avulla me havaitsemme moraaliset seikat ja erot niissä moraaliaisti on osa järkeä; se mahdollistaa tunnistamaan hyvän erityisen miellyttävyyden ja laadun ja saa toimimaan hyveellisesti empiiristä eettistä intuitionismia Kohdatessamme hyväntahtoisuuden motivoimaa käyttäytymistä, reagoimme siihen hyväksyvästi Yhteisölliset ominaisuudet, asenteet ja taipumukset ovat historian kuluessa tulleet luonnollisiksi osiksi ihmisluontoa Hume ja Smith: kykenemme kultivoimaan moraalista arviointikykyämme säätelemällä luontaista sympatian tunnettamme kokemukseen nojaavan harkinnan ja reflektion avulla David Hume (1711-1776) A Treatise of Human Nature, 1739-40; An Enquiry Concerning the Principles of Morals, 1751 empiristi, skeptikko ja naturalisti esitti ihmisen osana laajempaa luontoa olentona, jolla on samat kognitiiviset ja affektiiviset kapasiteetit kuin korkeammilla eläimillä
A Treatise of Human Nature I kirja: useimmat uskomuksistamme perustuvat mielikuvitukseemme mieluummin kuin järkeemme II kirja: analysoi passioita (affekteja, tunteita), niiden perustaa nautinnossa ja tuskassa, suhdetta ne aiheuttaviin syihin ja objekteihin, sekä sympatian tunteeseen III kirja: passioiden ja toimien moraalinen arvostelu Kaikilla passioilla on kohteensa, objektinsa passioiden syyt ovat miellyttävissä nautinnoissa tai epämiellyttävässä kivussa tai ahdistuksessa sekä siinä, minkä ajattelemme aiheuttavan ne eli passioilla on kaksinainen luonne: ne ovat sekä impressioita että ideoita Passiot kommunikoidaan ruumiillisina ilmaisuina sympatiana; se elävöittää toisesta olennosta nousevan idean impressioksi imitoimme spontaanilla tavalla ympärillämme näkemiemme ihmisten mielialoja > tämä mahdollistaa moraalitunnon Jolloin koemme moraalisessa arvostelmassa tietyt luonteenpiirteet miellyttävinä ja toiset taas ei arvioimme sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisen organisoitumisen muotoja sen mukaan, miten ne ilmentävät tai tukevat tällaisia luonteenpiirteitä Humen moraaliteorian lähtökohdat Kritisoi traditionaalisia moraalin selityksiä, eli että moraali pohjautuu ihmisen järkeen, ja että tämä järki motivoi meitä toimimaan moraalisesti, vastoin halujamme ja tunteitamme < motivaatio-ongelma: moraaliset arvostelmat eivät voi olla järjen arvostelmia, koska järki ei saa meitä toimimaan koska passiot motivoivat meidät toimimaan, tulee moraalin pohjautua niihin Meitä ei saa toimimaan se, että jokin asia on näin tai noin, vaan tähän asiaan liittyvä nautinto tai tuska
Siksi järjen tehtävä on informoida tunteita kohteen olemassaolosta tai taloudellisimmasta/tehokkaimmasta tavasta saavuttaa se mutta järki ei voi hyväksyä tai kritisoida passioita > ei ole järjen vastaista pitää vaikkapa koko maailman tuhoutumista parempana asiana kuin naarmua sormessa Humen virhepäätelmä: moraaliset johtopäätökset eivät voi perustua siihen, mitä järki näyttää toteen; on loogisesti mahdotonta, että jokin faktuaalinen totuus kykenisi laukaisemaan moraalisen toiminnan faktuaalisista premisseistä ei voi seurata moraalista johtopäätöstä Adam Smith (1723 90) The Theory of Moral Sentiments, 1759; An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations, 1776 Tunnetaan poliittista taloustieteestä, joka oli kuitenkin vain osa hänen laajempaa moraaliteoriaansa teorian ytimessä on humelainen teoria sympatiasta Mielikuvitus mahdollistaa yhteydet fysikaalisen ja moraalisen maailman välille: 1. ihmiset toimijoina > identiteetin, sympatian ja moraalisen maailman perusta 2. asiat ja tapahtumat: perusta kaikelle mielen teoreettiselle toiminnalle, tieteelle ja taiteille Sympatia merkitsee kykyä ymmärtää toisen tilanne tiedon muoto, joka on muita koskevan arvostelemisen perusta se ei merkitse toisen motiivien ja päämäärien hyväksymistä, vaan kykyä nähdä toisen tilanne tai näkökanta > syntyy arvostelma (kohteesta tai toiminnasta)
Moraalisen persoonan teoria yksilön identiteetti syntyy sosiaalisen interaktion kautta: muut ihmiset ja yhteiskunta on peili, jota vasten yksilö arvioi myös omaa luontoaan ihmiset sisäistävät tarkkailijan, joka toimii sosiaalisen käyttäytymisen säätelijänä > ulkopuolista valvontaa ei tarvita Sisäinen tarkkailu ei kuitenkaan käytännössä onnistu tietojemme puutteellisuudesta, luuloistamme tms. johtuen > konstruoimme puutteita vailla olevan ideaalisen arvostelman ja ideaalisen tarkkailijan = yleinen ja puolueeton näkökulma dialogi ideaalitarkkailijan kanssa = moraalinen omatunto