Elinympäristöluokitus

Samankaltaiset tiedostot
Tulkintaohje lajien uhanalaisuuden arvioinnissa käytettävien elinympäristöluokkien tunnistamiseksi

Lajiston uhanalaisuus eri elinympäristöissä

Arvioinnin dokumentointi

Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä

METSO-OHJELMA. elinympäristöt. Valinta kriteerit TOTEUTTAA. Ympäristöministeriö & maa- ja metsätalousministeriö

Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi. Tytti Kontula Suomen ympäristökeskus Riistakonsernin strategiaseminaari , Gustavelund, Tuusula

Luontotyyppien uhanalaisuustarkastelu

Lajien uhanalaisuusindeksi elinympäristöjen muutoksen kuvaajana. Valokuvat Pekka Malinen/Luomus

Helsingin luonnon monimuotoisuudesta. Kaupunkiekologi Kaarina Heikkonen Kaupunkiympäristön toimiala Ympäristönsuojeluyksikkö

Luontotyyppien tila ja trendit. Tytti Kontula SYKE / Biodiversiteettikeskus Säätytalo

Kasvioppi 2. Metsätyyppien lajisto Lajien määritys. MAR-C1002 Maisema-arkkitehtuurin perusteet 2A, Luontotekijät FM Ahti Launis

Mitä tiedämme Suomen luonnon uhanalaistumisesta ja tarvittavista päätöksistä

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO Marjukka Mähönen / MMM

Luontotyyppien uhanalaisuus 2018 Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tulokset luontotyyppiryhmittäin

Katariina Mäkelä Suomen ympäristökeskus SYKE. Hei,

Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelun tasot Päättäjien 34. Metsäakatemia Maastojakso Etelä-Karjala

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2033 Kalliojärvi-Pitkäjärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa

Uhanalaisuustasot ja -luokat. Luontotyyppien uhanalaistumisen syyt ja uhkatekijät

METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Kuinka tunnistan monimuotoisuudelle tärkeän kohteen metsässäni?

Kuva: Seppo Tuominen

Metsäluontotyyppien. uhanalaisuus. Kaisa Junninen Metsähallitus, Luontopalvelut. Metsäbiologian kerhon seminaari Tieteiden talo 24.1.

Luontotiedot kuvioittain

Uhanalaisuusindeksi Red List Index. Valokuvat Pekka Malinen/Luomus

METSO:n jäljillä. Päättäjien Metsäakatemia Tupuna Kovanen, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus luonnonsuojeluyksikkö

Yhdistysten hoitokohteet lajisuojelun ja luontotyyppien näkökulmasta. Millaisia kohteita ELYkeskus toivoo yhdistysten hoitavan

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO

Lehtojen uhanalaisuus Marja Hokkanen

Koulutoimen henkilöstörakenne

Luontotyyppi vai laji, kumpi voittaa luontotyyppien uhanalaisuus

METSO-ohjelma ja pysyvä suojelu

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit

Maaluokka. Kasvupaikkatyyppi km 2

Suomen metsäkeskus. Metsien vapaaehtoinen suojelu, luonnonhoitohankkeet ja vesienhoito. Johtava luonnonhoidon asiantuntija Matti Seppälä

Kylämaiseman ja kulttuuriympäristön hoito. Auli Hirvonen Maisemasuunnittelija ProAgria Häme/ Maa- ja kotitalousnaiset

Arvioinnin yleisperiaatteet

Luontotyyppien uhanalaisuusarviointi Anne Raunio Suomen ympäristökeskus Säätytalo, Helsinki

Liite 4. Luonnonsuojelu

Metsänhoidon perusteet

Luonnon monimuotoisuuden tila ja tulevaisuus Suomessa. Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro Suomen ympäristökeskus


METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet

METSO-ohjelmaan sopivat kohteet

MAR-C1002 Maisema-arkkitehtuurin perusteet 2A, luontotekijät (6 op) 2015 KASVIOPPI

Sammalet ja jäkälät perinnemaisemassa

METSO Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma harjusinisiipi Kuva:Antti Below

LUMO ja PEBI korvausta maisemanhoidosta

Monimuotoisuuden suojelu

Metsäluontotyyppien. uhanalaisuus. Jari Kouki Itä-Suomen yliopisto, metsätieteiden osasto LuTU-seminaari, Säätytalo,

Aluevarausmerkinnät: T/kem Maakuntakaava

Maisemanhoito laiduntamalla Käytännöt ja rahoitus. Eeva Puustjärvi Maisema- ja ympäristöasiantuntija Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaiset

Alueelliset erityispiirteet ja metsiensuojelun nykytilanne

Arvokkaat luontokohteet

Luonnonsuojelun ohjaus

Espoon uhanalaiset ja silmälläpidettävät. toinen päivitys Noora Korri

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

HELSINGIN YLEISKAAVA. Alustavia Natura-arvioinnin suuntaviivoja

Monimuotoisuus- ja erityispiirteet 2016

Metsäluonnonhoito. Arvokkaat elinympäristöt ja sertifiointi. Reijo Suninen

Suomen kasvien uhanalaisuus - mikä uhkaa metsänemää, vuorimunkkia ja horkkakatkeroa?

KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ PYHTÄÄN PUROLAN KOHDALLA LUONTOSELVITYS

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metso. Mikko Kuusinen Ympäristöministeriö

Säästä yli hehtaarin metsikkö!

METSO metsänomistajan valinta Suomen luonnon hyväksi

METSOKOHTEET LIEKSAN SEURAKUNTA

METSOn valintaperusteiden alueellinen soveltaminen, tavoitteet ja käytännön toteutus

338. Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksen suojelemattomat kohteet luonnonpuiston koillispuolisia alueita lukuun ottamatta (Hyrynsalmi, Puolanka)

SUOMEN METSÄKESKUS 1 (5) YMPÄRISTÖTUKIOHJE: METSÄLAIN ELINYMPÄRISTÖT JA METSO

Väinölän tilan luontoselvitys kaavoitusta varten

Kulttuuriympäristö näkyväksi KYNÄ-hanke

WP1: Inventory of existing data sources for land cover and land use

Miten METSO-ohjelma turvaa luonnon monimuotoisuutta. Johanna Viljanen / Keski-Suomen ELY-keskus Riitta Raatikainen / Suomen metsäkeskus

Uhanalaisuusluokat. Lajien uhanalaisuusarviointi Ulla-Maija Liukko, Arviointikoulutus lajien uhanalaisuuden arvioijille, 2.2.

LUONNONTILA.FI miten menee, mitä tehdään, riittääkö?

Uhanalaisuusarvioinnin välitarkastelu 2015

METSO Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma Metsänomistajan valinta Suomen luonnon hyväksi

Itäinen ohikulkutie (Vt 19) Nurmon kunta/ tielinjaus II. Luontoselvitys. Suunnittelukeskus OY

Vedenalaiset uhanalaiset luontotyypit ja niiden luokittelutyö. Dosentti Anita Mäkinen , Helsinki

Tuusula, Zonation-aluetunnus 155

METSOKOHTEET NURMEKSEN SEURAKUNTA

Yhteenveto erityisistä luonnonarvoista kevään ( ) työpajasta

Miten arvokkaat pienvedet tunnistetaan maastossa? Metsätalouden vesiensuojelupäivät, Koli Jari Ilmonen, Luontopalvelut

Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi

SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi

Tuusulan Rantamo-Seittelin linnusto

Kantasairaalan kaavarunko Luontoselvitykset

PEFC ja suoelinympäristöjen turvaaminen

Nurmijärvi, Zonation-aluetunnus 40

SIPOON BOXIN SUUNNITELLUN MAA- AINEISTEN OTTOALUEEN LUONTOSELVITYS 2009

Uhanalaisuustasot ja -luokat. Luontotyyppien uhanalaistumisen syyt ja uhkatekijät

Metsäsuunnittelusta metsän suunnitteluun puuntuotannon rinnakkaistavoitteiden turvaaminen. Puukauppaa yksityismetsänomistajien kanssa vuosittain

Koodi FI Kunta. Sodankylä. Pelkosenniemi, Kemijärvi. Pinta-ala ha. Aluetyyppi. SPA (sisältää SCI:n)

K-KERAVAN VANKILAN MYYTÄVIEN

Perinneympäristöjen hoito luonnonlaiduntamisella

Luontopalvelut luonnonhoitajana ja ennallistajana

Suojelualueet, yleiskartta

Heinijärvien elinympäristöselvitys

2 RUNSASLAHOPUUSTOISET KANGASMETSÄT

Mikä on METSO? Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma. Kimmo Syrjänen, Suomen ympäristökeskus. Metsästä hyvää - Tampereella 17.3.

ID 8030 Peurajärven virkistysalueen länsiosan metsät ja suot, Nurmes, Pohjois-Karjala

Transkriptio:

Elinympäristöluokitus Katariina Mäkelä, SYKE Arviointikoulutus lajien uhanalaisuuden arvioijille 2.2.2017 Kuva: Markku Heinonen

Pääelinympäristöluokat Metsät (M) Suot (S) Vedet (V) Rannat (R) Kalliot ja kivikot (K) Tunturipaljakat (T) Perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat ympäristöt (I) Luokitus päivitetty lajien tulevaa uhanalaisuuden arviointia varten Verrattuna aikaisempaan luokitukseen: Pääelinympäristöluokat pysyneet samoina Lisätty uusia alaluokkia Vanhoja alaluokkia jaettu Alaluokkia tai niiden osia siirretty toiseen pääluokkaan Suurimmat muutokset pääluokissa R ja T Uusia tarkentavia lisämerkintöjä Kuvat: Seppo Tuominen

Lajien elinympäristöluokitus taustaa päivitykselle Lajien arviointityössä mukana olevien palaute Parempi vertailtavuus lajien uhanalaisuusarvioinnissa käytettävien elinympäristöluokkien ja luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnin (LuTU) luontotyyppiluokittelun välillä Elinympäristötiedon käytön helpottuminen lajiarvioinnin A- ja B-kriteereissä Lajitiedon parempi käytettävyys luontotyyppien laadun arvioinnissa Samaa elinympäristöluokitusta tullaan käyttämään myös Hertta Eliölajit - tietojärjestelmässä lajien havaintopaikkatiedoista mahdollisia uusia luontotyyppikohteita Kuva: Markku Heinonen

Lajien elinympäristöluokitus - ohjeistus Päivitetty luokitus eliölajien uhanalaisuuden arviointioppaassa (Liukko ym. 2017) Luokitus liitteessä 3 Selostus elinympäristöluokkien kirjaamisesta s. 64 Hierarkinen Elinympäristöjä tarkentavat lisämerkinnät vapaasti valittavia, eivät pääelinympäristöluokkakohtaisia Luokituksen tueksi laadittu tulkintaohje Eri hierarkiatason elinympäristöluokkien määrittely Rajanvedot toisiin elinympäristöluokkiin Luonnos 1.2.2017 Liitetään arviointityökaluun Kuva: Markku Heinonen

Lajien elinympäristöjen dokumentointi uhanalaisuuden arvioinnissa (1/2) Erikseen ilmoitetaan lajin ensisijainen elinympäristö ja muut elinympäristöt Ensisijainen elinympäristö eli lajin pääasiallinen elinympäristö vain yksi merkitään kaikille luokkien LC CR lajeille Merkitään mahdollisuuksien mukaan myös luokille RE ja DD Käytetään tarkoituksenmukaista tasoa (pääluokka, eri hierarkiatason alaluokat) Voidaan tarkentaa yhdellä tai useammalla lisämerkinnällä Elinvoimaisten lajien (LC) ensisijaista elinympäristöä tarvitaan uhanalaisuusindeksien laskennassa, merkitään ylimmällä tasolla, mahdollisuuksien mukaan tarkemminkin Kuva: Markku Heinonen

Lajien elinympäristöjen dokumentointi uhanalaisuuden arvioinnissa (2/2) Tarpeen mukaan merkitään myös muut elinympäristöt Merkitään yksi tai useampia elinympäristöluokkia tärkeysjärjestyksessä Käytetään tarkoituksenmukaista tasoa (pääluokka, eri hierarkiatason alaluokat) Voidaan tarkentaa yhdellä tai useammalla lisämerkinnällä Merkitään elinympäristöluokista sopivat ja soveltuvat, marginaalisia ja/tai mahdollisia elinympäristöjä ei merkitä Merkitään kaikille luokkien NT CR ja RE lajeille Tiedot lajin elinympäristöistä tallennetaan arviointityökaluun Kuva: Markku Heinonen Työkalussa pudotusvalikot ensisijaiselle, ja muille elinympäristöille sekä tarkentaville lisämerkinnöille

Elinympäristön kirjaaminen arviointityökaluun

Mk = kangasmetsät Metsät Kivennäismaiden puustoiset elinympäristöt Tulvametsät rantoihin Metsälaitumet, lehdesniityt ja hakamaat perinnebiotooppeihin Turvemaiden puustoiset elinympäristöt soihin Mkk = kuivahkot ja sitä karummat kankaat Kuivahkot, kuivat ja karukkokankaat Mkt = tuoreet ja lehtomaiset kankaat Ml = lehdot (myös kuusivaltaiset) Mlt = tuoreet ja kuivat lehdot Keski- ja runsasravinteiset Mlk = kosteat lehdot Keski- ja runsasravinteiset Mt = tunturikoivikot (pois lukien tunturikoivulehdot) Mtl = tunturikoivulehdot Mtl Kuva: Saara Tynys

Suot Turvemaiden avoimet ja puustoiset elinympäristöt Avo-, pensaikko- ja metsäluhdat rantoihin Sl = letot Sla = --avoletot Slr = --lettorämeet Slk = --lettokorvet Sn = nevat Snk = --karut nevat Snr = --rehevät nevat Sr = rämeet Srk = --karut rämeet Srr = --rehevät rämeet Sk = korvet Skk = --karut korvet Skr = --rehevät korvet Sl Sn Sr Sk Kuvat: Rauno Ruuhijärvi ja Seppo Tuominen

Vedet - Itämeri Vi = Itämeri Itämeren tarkempi luokitus noudattaa HELCOM:n HUBluokittelun 1 ylähierarkiatasoja, jotka ovat pelagiaalia lukuun ottamatta pohjan substraattityyppejä. Lajin elinympäristö määritellään tätä tarkempaa luokitusta käyttäen lähinnä sessiileillä eli alustaansa kiinnittyneillä eliöillä. Elinympäristö katsotaan sekapohjaksi, jos mikään muu luokittelun alatyyppi ei kata 90 %:a pohjasta. Vi = Itämeri Vik = kallio- ja lohkarepohjat Vim = muta- ja liejupohjat Vis = sorapohjat Vih = hiekkapohjat Vie = sekapohjat Vip = pelagiaali Vih 1 HELCOM 2013. HELCOM HUB Technical Report on the HELCOM Underwater Biotope and habitat classification. Baltic Sea Environment Proceedings No. 139. Vik

Vedet - sisävedet Vs = järvet ja lammet Vsk = karut järvet ja lammet Vsr = rehevät järvet ja lammet Runsasravinteiset Va = lampareet ja allikot (myös rimmet) Vj = joet Kausikuivat vesialtaat ja vesikuopat Ohjeellinen uoman leveys 1 2 m Vp = purot ja norot Vk = kosket Vl = lähteiköt Norot säännöllisesti kausikuivia Nopeasti virtaava virtaveden osa koskenniskasta alasuvannon yläosaan Allikkolähteet, lähdepurot, tihkupinnat Vsca Kuva: Jari Ilmonen

Ri = Itämeren rannat Rj = järven- ja joenrannat Rannat (1/4) Molemmissa samat alaluokat Muutoksia aiempaan: Rantametsien alaluokiksi tulvametsät ja metsäluhdat Uusiksi luokiksi: Rantapensaikot Ruovikot Erotetaan toisistaan niitty- ja luhtarannat Kalliorannat Kallioelinypäristöihin Erotetaan lisämerkinnällä ra = sijaitsee rannalla Kuva: Aira Kokko

Rannat (2/4) Rim/Rjm = --rantametsät Rimt/Rjmt = --tulvametsät Riml/Rjml = --metsäluhdat Elinympäristöjä käytetään niissä esiintyville metsälajeille vain, jos esiintyminen on sidoksissa rantoihin, tulva- tai luhtavaikutukseen Rip/Rjp = --rantapensaikot Rjmt Pohja voi olla kivennäismaata tai turvetta mm. rantapajukot, merenrantakatajikot, pensaikkoluhdat, tyrni- ja suomyrttipensaikot Kuvat: Krister Karttunen Rjp Rjp Rjml Kuva: Jarkko Leka Kuva: Kaisu Aapala Kuva: Seppo Tuominen

Rannat (3/4) Ril/Rjl =-- luhtarannat Vain avoluhdat, turve/mutapohjaisia Rin/Rjn = -- niittyrannat Kaikki rantaniityt, myös laidunnetut, kivennäismaapohjaisia Rir/Rjr = -- ruovikot Pohja kivennäismaata, turvetta tai matalaa vettä Rjl Kuva: Kaisu Aapala Rir Kuva: Aira Kokko Rin Kuva: Terhi Ryttäri

Rannat (4/4) Ris/Rjs = sora-, somerikko- ja kivikkorannat Rih/Rjh = hietikkorannat Myös rantadyynit ja dyynien kosteat painanteet Rit/Rjt = avoimet tulvarannat Kasvittomat/kasvillisuudeltaan niukat siltti-, savi-, muta- ja liejurannat Ris Kuva: Markku Heinonen

Kk = kalkkikalliot ja -louhokset, myös paljas kalkkimaa Myös rantojen kalkkikalliot Paljakan kalkkikalliot tunturipaljakoihin Ks = serpentiinikalliot ja -maa Myös rantojen serpentiinikalliot ja -kivikot Paljakan serpentiinikalliot ja -kivikot tunturipaljakoihin Kalliot ja kivikot (1/2) Sisältää laakeat kalliot, loivat kalliorinteet, jyrkänteet, kivikot, siirtolohkareet Puustoisuus voi vaihdella Kalliokedot luetaan perinneympäristöihin Kr = kalliorotkot, rotkolaaksot ja kurut Kl = luolat ja halkeamat Ks Kuva: Jari Teeriaho

Kalliot ja kivikot (2/2) Km = karut ja keskiravinteiset kalliot Pääosa Suomen kallioluonnosta, tavalliset kalliot Happamia kasvualustoja Silikaattikalliot Tarkentavat lisämerkinnät: ka = karut kalliot ja kivikot ke = keskiravinteiset kalliot ja kivikot Kmkara Kuva: Seppo Tuominen Kmra Kuva: Jari Teeriaho Kmka Kuva: Seppo Tuominen

Tunturipaljakat (1/3) Pääluokka sisältää kaikki paljakan maa- ja vesielinympäristöt Puuton tai lähes puuton alue (yksittäisiä puita voi esiintyä) tunturikoivuvyöhykkeen ylätai pohjoispuolella Jaettu kymmeneen alaluokkaan Kuva: Seppo Tuominen

Tunturipaljakat (2/3) Tk = tunturikankaat Tu = lumenviipymät Tn = tunturiniityt Tp = tunturikangaspensaikot Tk Kuva: Seppo Tuominen Tu Kuva: Risto Virtanen Tn Kuva: Arto Saikkonen Tp Kuva: Risto Virtanen

Tunturipaljakat (3/3) Tl = paljakan kalliot ja kivikot Tll = paljakan karut ja keskiravinteiset kalliot ja kivikot Tlk = paljakan kalkkikalliot ja - kivikot Tls = paljakan serpentiinikalliot ja -kivikot Tlr = paljakan kalliorotkot, rotkolaaksot ja kurut Tll Ts = paljakan suot Tlä = paljakan lähteiköt ja tihkupinnat Tj = paljakan järvet ja lammet (sis. rannat) Tv = paljakan virtavedet (sis. rannat) Ta = paljakan lampareet ja allikot Tv Kuvat: Katariina Mäkelä

Perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat ympäristöt (1/2) Perinneympäristöt sisältävät sekä luonnonniityt että eri tavoin hoidetut (laidunnetut/niitetyt) niityt sekä puustoiset perinnebiotooppityypit Kaikki rantaniityt luetaan niittyrantoihin (Rin, Rjn) In = kuivat niityt, kedot ja nummet It = tuoreet niityt Ih = hakamaat, lehdesniityt ja metsälaitumet Ik = kosteat niityt (muut kuin rantaniityt) It Kuva: Seppo Tuominen

Perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat ympäristöt (2/2) Io = ojat ja muut kaivannot Kaivannot, joissa vettä Sisältää myös ojanpientareet ja metsäojat Iv = viljelymaat Sisältää myös avoimet, viljellyt peltolaitumet sekä hylätyt pellot Ip = puistot, pihamaat ja puutarhat Iu = uuselinympäristöt Erilaisia avoimia, ihmisen voimakkaasti muokkaamia elinympäristöjä, jotka usein niittymäisen kasvillisuuden vallitsemia Tienvieret, ratapenkereet, lentokentät, laskettelurinteet, voimalinjat, linnoitusvallit Jos niittykasvillisuus edustava, voidaan luokitella niittytyyppeihin Turpeennostoalueet, satamien ja ratapihojen joutomaat, maankaatopaikat Ir = rakennukset ja rakenteet Myös vedessä olevat rakenteet, mm. padot, satamarakenteet, laiturit Iu Kuva: Markku Heinonen

Tarkentavat lisämerkinnät (1/3) v = vanhat metsät (myös yksittäiset vanhat puut ja runsaasti lahopuuta sisältävät nuoremmat metsät) Lahopuustoisia vanhoja metsiä, mutta voidaan käyttää myös nuoremmille, runsaasti lahopuuta sisältäville metsille Käyttö: erityisesti metsäelinympäristöt, puustoiset suot, metsälaitumet, puistot, pihamaat ja puutarhat h = harjumetsät, myös puoliavoimet Geomorfologisten muodostumien (harjut, reunamuodostumat, deltat, sandurit) metsät Harjumetsien valorinteet p = metsäpaloalueet ja muut luontaisen sukkession alkuvaiheen metsät Käyttö: erityisesti metsäelinympäristöt, puustoiset suot, metsälaitumet, puistot, pihamaat ja puutarhat Kuvat: Markku Heinonen

Tarkentavat lisämerkinnät (2/3) j = jalopuuesiintymät Lisämerkinnän käyttöön riittää muutaman puun jalopuuesiintymä Käyttö: kangasmetsien (Mk) ja lehtojen (Ml) elinympäristöt, metsälaitumet, puistot, pihamaat ja puutarhat pa = paahteinen Käyttö: kallioelinympäristöt, metsäelinympäristöt. perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat ympäristöt va = varjoinen Käyttö: kallioelinympäristöt, metsäelinympäristöt ca = kalkkivaikutteinen Käyttö useissa pääelinympäristöluokissa Sisävedet (esim. kalkkilampi, Vsca) Kaikilla niittytyypeillä, jos lajistossa on kalkinvaatija- ja suosijalajeja Tunturipaljakoilla Tunturikankaat, tunturiniityt, lumenviipymät, paljakkasuot Kuva: Markku Heinonen

Tarkentavat lisämerkinnät (3/3) ra = sijaitsee rannalla (lajin esiintyminen on sidoksissa rannan läheisyyteen) Pääosa rantojen elinympäristöistä on pääluokassa Rannat, jolloin lisämerkintä on tarpeeton Rantakalliot luetaan kallioiden pääluokan elinympäristöihin. Sen vuoksi on tärkeätä täsmentää, jos lajin esiintyminen on kallioalustan lisäksi sidoksissa rannan läheisyyteen ka = karut kalliot ja kivikot Karut eli happamat silikaattikalliot ja kivikot Erityisesti erottamaan luokan Km karut ja keskiravinteiset kalliot toisistaan Tunturipaljakan karujen ja keskiravinteisten kallioiden ja kivikoiden (Tll) erottaminen ke = keskiravinteiset kalliot ja kivikot Keskiravinteiset eli lievästi happamat silikaattikalliot ja kivikot Erityisesti erottamaan luokan Km karut ja keskiravinteiset kalliot toisistaan Tunturipaljakan karujen ja keskiravinteisten kallioiden ja kivikoiden (Tll) erottaminen Kuva: Seppo Tuominen

Kiitos! Kuva: Markku Heinonen