Kymenlaakson Tuulivoimaselvitys 2010

Kymenlaakson Tuulivoimaselvitys 2010 B:125 Kymenlaakson Liiton julkaisu Karhulantie 36 B, PL 35, 48601 KOTKA Puh. 05 230 8900, Faksi 05 230 8910 etunimi.sukunimi@kymenlaakso.fi virasto@kymenlaakso.fi ISBN 978-952-9598-93-9 (PDF) ISSN 1236-8849

Sisältö 1 1 JOHDANTO... 4 2 SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET... 5 2.1 Työn tausta ja tavoitteet... 5 2.2 Analyysimenetelmät ja arviointikriteerit... 5 2.2.1 Pisteyttävät kriteerit 6 2.2.2 Poissulkevat kriteerit 7 2.3 Lähtöaineistot... 8 2.3.1 Paikkatietoaineistot 8 2.3.1.1 Suomen tuuliatlas... 8 2.3.2 Tuulivoimaselvitys 2005 9 3 SELVITYKSEN VAIHEET... 12 3.1 Selvityksen kulku ja aikataulu... 12 3.2 Ohjausryhmä... 16 4 TUULIVOIMARAKENTAMISEN LÄHTÖKOHTIA... 18 4.1 Teknis-taloudelliset lähtökohdat... 18 4.1.1 Perustietoa tuulivoimasta 18 4.1.2 Tuulivoima maailmalla 19 4.1.3 Tuulivoima Suomessa 19 4.1.4 Tuotanto 20 4.1.5 Tilantarve 21 4.2 Maankäyttö, lainsäädäntö ja luvitus... 22 4.2.1 Maakuntakaavoitus 22 4.2.2 Maakuntakaavat Kymenlaakson alueella 22 4.2.3 Maakunnalliset tuulivoimaselvitykset 23 4.2.4 YVA-menettely 24 4.2.5 Yleiskaavoitus ja tuulivoimarakentaminen 25 4.2.6 Asemakaavoitus 26 4.2.7 Suunnittelutarveratkaisu 26 4.2.8 Luvitus 27 4.2.9 Tuulivoiman ottaminen huomioon maankäytön suunnittelussa 28 5 TUULIVOIMARAKENTAMISEN YMPÄRISTÖ- JA MAISEMAVAIKUTUKSET. 32 5.1 Vaikutukset linnustoon... 32 5.1.1 Törmäysriski 32 5.1.2 Melu ja vaikutukset lintujen käyttämiin reitteihin 33 5.1.3 Rakentamisen häiriövaikutukset 33 5.1.4 Lieventämiskeinot 34 5.1.5 Kymenlaakson alueen linnuston erityispiirteitä 34 5.2 Vaikutukset maisemaan... 36 5.2.1 Tuulivoimaloiden näkyvyyteen liittyviä tekijöitä 37 5.2.2 Maiseman visuaalinen luonne ja sietokyky 39

5.3 Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin sekä maa- ja kallioperään... 40 5.4 Vaikutukset kasvillisuuteen... 41 5.5 Vaikutukset ilmastoon... 42 5.6 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen... 42 5.7 Kansantaloudelliset vaikutukset... 44 5.8 Aluetaloudelliset vaikutukset... 45 5.9 Vaikutukset liikenteeseen... 46 5.10 Vaikutukset turvallisuuteen... 46 5.11 Vaikutukset virkistyskäyttöön ja yhteensovittaminen tuulivoimarakentamisen kanssa... 49 5.12 Useiden tuulipuistojen yhteisvaikutukset... 50 6 TUULIVOIMAN TARKASTELUALUEIDEN KUVAUKSET... 51 6.1 Tuulivoiman tarkastelualueet rannikolla... 53 6.1.1 Alue nro 2: Munapirtti, Pyhtää 53 6.1.2 Alue nro 4: Kirkonmaa-Rankki, Kotka 61 6.1.3 Alue nro 8: Kakkuvuori / Haminanlahden itäosa, Hamina 66 6.1.4 Alue nro 11: Matinmäki (Harvajanniemen pohjoisosat), Virolahti-Hamina 69 6.1.5 Alue nro 12: Purola, Pyhtää 74 6.1.6 Alue nro 13: Struka, Pyhtää 79 6.1.7 Alue nro 15: Myllykylä-Valkjärvensuo, Kotka-Pyhtää 83 6.1.8 Alue nro 16: Suljento, Kotka-Kouvola 88 6.1.9 Alue nro 17: Suutari-Matarniemi, Kotka-Hamina 92 6.1.10 Alue nro 20: Suurisuo-Huosiossuo-Ala-Pihlaja, Virolahti 97 6.1.11 Alue nro 25: Korven alueet, Hamina 104 6.2 Tuulivoiman tarkastelualueet sisämaassa... 108 6.2.1 Alue nro B2: Huhdasjärven pohjoiset alueet, Kouvola 108 6.2.2 Alue nro B4: Petäjäposti, Kouvola 112 6.2.3 Alue nro B6: Perä-Mankala, Iitti 116 6.2.4 Alue nro B7: Tillola, Iitti-Kouvola 121 6.2.5 Alue nro B8: Lintoja, Kouvola 126 6.2.6 Alue nro B10: Muhniemi-Munikssuo, Kouvola 130 6.2.7 Alue nro B11: Keltakangas, Kouvola 133 7 TARKASTELUSSA POIS KARSIUTUNEITA KOHTEITA... 137 2 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO... 140 9 LÄHTEET... 141 Liitteet Liite 1, Paikkatietoanalyysin kriteerit Liite 2, Teemakartat Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson eteläosat, asutus ja liikenneyhteydet Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson pohjoisosat, asutus ja liikenneyhteydet Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson eteläosat, maisema ja kulttuuriympäristö Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson pohjoisosat, maisema ja kulttuuriympäristö Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson eteläosat, luonto ja virkistys Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson pohjoisosat, luonto ja virkistys Liite 3, Yhteenveto tuulimallinnuksista

3

4 1 JOHDANTO Vuonna 2009 voimaan tulleissa tarkistetuissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on edellytetty, että maakuntakaavoituksessa osoitetaan tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tarkistus ottaa siten huomioon sisämaa-alueet rannikko- ja merialueiden lisäksi. Vuoden 2009 lopulla käyttöön otettu valtakunnallinen Tuuliatlas on kartoittanut aiempaa tarkempaa tietoa tuulisuudesta koko maassa, ja tuulivoimaloiden nopeasti etenevä tekninen kehitys mahdollistaa jatkossa myös sisämaa-alueiden entistä kattavamman tarkastelun tuulivoimatuotantoon. Näistä lähtökohdista Kymenlaakson liitto käynnisti kesällä 2010 tuulivoimaselvityksen, jossa kartoitetaan uutta tietoa Kymenlaakson maakunnan sisämaa-alueilta. Kymenlaakson maakuntakaavojen lähtöaineistoihin sisältyy yhdessä Itä-Uudenmaan liiton kanssa vuonna 2005 teetetty kartoitus tuulivoiman tuotantoon soveltuvista maa- ja merialueista Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson rannikkoalueilla. Kartoituksen pohjalta Kymenlaakson maakuntakaavoihin on osoitettu alueita, jotka rannikolla soveltuvat tuulivoiman tuotantoon. Nyt laadittavassa selvityksessä on tavoitteena päivittää vuonna 2005 laadittua Kymenlaakson ja Itä-Uudenmaan rannikko- ja merialueiden tuulivoimaselvitystä mm. puolustusvoimien käytöstä mahdollisesti vapautuvien rannikkoalueiden osalta. Työn tavoitteena on ollut kartoittaa Kymenlaakson maakunnan parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita, selvittää alueiden teknisiä ja ympäristöön liittyviä edellytyksiä tuulivoimarakentamiseen sekä laatia alueista kohdekuvaukset ja suosituksia jatkosuunnitteluun. Selvitys tuottaa aineistoa sekä maakuntakaavoituksen lähtötiedoksi että alueen energia-alan toimijoiden hyödyksi. Selvitystyötä on valvonut laaja ohjausryhmä, jossa on jäseninä mm. viranomaisten, ympäristöhallinnon, paikallisten energiayhtiöiden, kehitysyhtiöiden, luonnonsuojelujärjestöjen sekä alueen kuntien edustajia. Ohjausryhmän kokoonpano on kuvattu luvussa 3.2. Ohjausryhmä on määritellyt selvityksen kriteerit ja etenemistavan vaiheesta toiseen sekä kommentoinut käynnissä olevaa selvitystyötä. Ohjausryhmä on kokoontunut työn aikana viisi kertaa. Ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut Kymenlaakson liiton suunnittelujohtaja Ari Pietarinen ja sihteerinä konsultti. Selvitystä on laatinut konsulttityönä Pöyry Finland Oy. Projektipäällikkönä on toiminut Elina Kataja, teknisestä selvityksestä on vastannut Paula Kohvakka, paikkatietoanalyysistä Pekka Hurskainen ja kartoista Inka Kytö. Luontovaikutusten arvioinnista ovat vastanneet Thomas Bonn ja Laura Leino; maisemavaikutusten arvioinnista ovat vastanneet Elina Kataja ja Inka Kytö. Aluetaloudellisista vaikutuksista on vastannut Timo Laakso. Lisäksi selvitykseen ovat osallistuneet Pöyryllä Saija Miettinen-Tuoma, Arto Ruotsalainen, Mira Hulkkonen, Atte Lohman ja Tiina Sauvola. Vantaalla 31.5.2010 Pöyry Finland Oy

5 2 SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET 2.1 Työn tausta ja tavoitteet Maakunnallinen tuulivoimaselvitys on käynnistynyt Kymenlaakson rannikko- ja sisämaa-alueella kesällä 2010. Selvityksen tavoitteena on tarkistettujen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti kartoittaa tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvia alueita sisämaa- ja rannikkoalueilla koko maakunnassa. Selvitys laaditaan konsulttityönä. Liitto tekee päätöksen selvityksen pohjalta maakuntakaavaan esitettävistä tuulivoimakohteista, ja lisäksi selvitys tuottaa tietoa toimijoille. Kaavoituksen yhteydessä tapahtuvan vuorovaikutusmenettelyn kautta kohteiden määrä ja rajautuminen voi muuttua. Tuulivoimaselvitys koostuu kolmesta päätyövaiheesta: paikkatietoanalyysistä, teknistaloudellisesta tarkastelusta sekä vaikutusten arvioinnista. Selvitys on käynnistynyt paikkatietoanalyysillä, ja muut vaiheet ovat kulkeneet osittain samanaikaisesti täydentäen toisiaan. Selvitys sisältää kolmen päätyövaiheen perusteella valittujen tuulivoiman tarkastelualueiden kohdekuvaukset sekä suosituksia jatkosuunnitteluun. Kriteereistä on keskusteltu ohjausryhmän kokouksissa ja niitä on tarkistettu työn edetessä ohjausryhmän päätösten perusteella. Erityisesti on pohdittu etäisyyttä asutukseen ja loma-asutukseen sekä tuulivoima-alueiden suhdetta suojelualueisiin, luonnonalueisiin ja toisaalta inhimillisen toiminnan vyöhykkeisiin. Paikkatietoanalyysin yhteydessä on laadittu vaihtoehtotarkasteluja ja hankittu lisätietoa kuntien maankäytöstä. Tarkastelun tuloksena on tunnistettu laajoja alueita, joita on teknisen ja ympäristöllisen tarkastelun yhteydessä rajattu ja yhdistelty. Tavoitteena on ollut alustavien teknisten selvitysten ja ympäristövaikutusten arviointien perusteella karsia alueiden määrää, jotta tarkemmat selvitykset on voitu kohdistaa parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuviin alueisiin. Parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvista kuudestatoista alueesta on tehty tuulimallinnus ja alustava tuulipuistosuunnittelu. Tämä on tarpeellista siksi, että vain pinta-alaan perustuvat arviot alueen tuotantokapasiteetista useimmiten yliarvioivat todellisen kapasiteetin. Kohteisiin on laadittu tuuliresurssikartta sekä alustava tuotantolaskelma. Kaikkien jatkotarkastelukohteiden tuulivoimarakentamisen ympäristövaikutukset on arvioitu maakuntakaavan edellyttämällä tarkkuustasolla, keskittyen erityisesti merkittäviin vaikutuksiin ja arvokohteisiin. 2.2 Analyysimenetelmät ja arviointikriteerit Työn tarkoituksena on ollut tunnistaa teknisesti toteutuskelpoisia, riittävän laajoja maaalueita, joilla ympäristön asettamat reunaehdot on sovitettavissa yhteen tuulivoimarakentamisen ja tuotannon kanssa. Työn lähtökohdaksi on määritelty paikkatietoanalyysin alustavat kriteerit, joita on tarkistettu työn edetessä ohjausryhmän päätösten perusteella. Kriteerien avulla on tutkittu, mitä alueita alustavassa vaiheessa rajataan tarkastelusta pois tai otetaan mukaan tietyin varauksin (esimerkiksi määrittelemällä alueille ja kohteille suojaetäisyyksiä). Kriteerit on kuvattu myös taulukkomuodossa liitteessä 1.

2.2.1 Pisteyttävät kriteerit Pisteyttävinä kriteereinä on käytetty analyysissä seuraavia tekijöitä: 6 o o o o o tuulisuus maaston korkeusasema (ympäristöstään kohoavat kummut) soveltuva maankäyttö (maakuntakaavojen aluevaraukset) liittyminen verkkoon, etäisyys sähköasemaan etäisyys tiestöön Tärkein määritelty analyysikriteeri oli tuulisuus. Kymenlaakson alueella oli saatavissa tarkkaa 250 x 250 m ruututietoa rannikkoalueella; sisämaassa tuulisuustiedon tarkkuus oli 2,5 x 2,5 km. Paikkatietoanalyysissä ruudut pisteytettiin tuulisuuden mukana, mutta alhaisen tuulisuuden vuoksi ruutuja ei suoraan suljettu pois. Tarkasteltavan alueen edullisuutta alettiin painottaa, kun tuulennopeus 100 m korkeudella oli 6 m/s tai enemmän. Kuva 1 Tuulisuus analyysikriteerinä. Rannikkovyöhykkeellä tuulisuustieto on ollut tarkempaa kuin sisämaa-alueilla.

Tuulisuuden ohella merkittävä analyysikriteeri oli maaston suhteellinen korkeusasema. Analyysissä maaston korkeusmallin perusteella pyrittiin tunnistamaan muusta ympäristöstä selvästi kohoavat kummut. Tämän taustalla oli kokemusperäinen tieto: kun ympäristöstään kohoavien kumpujen korkeustieto yhdistettiin karkeaan tuulisuustietoon, saatiin tuloksena huomattavasti tuuliatlasta tarkempaa tietoa alueiden tuulisuudesta ja pienipiirteisestä vaihtelusta. Maaston suhteellista korkeusasemaa korostettiin erityisesti sisämaan kohteissa; rannikkovyöhykkeellä suhteellisella korkeusasemalla ei ollut analyysissä yhtä suurta merkitystä loivan maastonprofiilin ja merialueen vaikutuksesta paremman tuulisuuden vuoksi. 7 2.2.2 Poissulkevat kriteerit Tuulivoimarakentamisen mahdollisuuksia oli tarkoituksenmukaista kartoittaa alueilla, joilla ympäristön asettamia reunaehtoja on mahdollisimman vähän. Siten alustavassa paikkatietoanalyysissä sovittiin poissulkevista kriteereistä sekä poissuljetuille alueille osoitetuista suojaetäisyyksistä. Tarkastelusta suljettiin pois seuraavat alueet: o o o o o o o luonnonsuojelualueet, suojeluohjelma-alueet kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet (IBA- ja FINIBA-alueet) valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt muinaismuistot asutus (pysyvä asutus ja loma-asutus / taajamat ja yksittäiset rakennukset) soveltumaton maankäyttö (mm. lentoliikenteen alueet, lentoesterajoituspinnat) Asutukseen osoitettiin analyysissä suojavyöhyke, jonka laajuudesta käytiin keskustelua ohjausryhmässä. Paikkatietoanalyysissä päädyttiin käyttämään 500 m suojavyöhykettä sekä taajamiin että yksittäisiin rakennuksiin ja loma-asutukseen, mutta analyysivaiheessa käytettiin rinnalla myös 800 m etäisyyttä. Alustavassa analyysissa yksittäisiä loma-asuinrakennuksia ei otettu huomioon. Merkittävää eroa ei eri suojavyöhyke-etäisyyksien laajuuksilla tullut esiin tunnistetuissa alueissa. Varsinaisessa tuulipuistosuunnittelussa asetettiin suojaetäisyydet tapauskohtaisesti sekä asuin- että loma-asuinrakennuksiin. Suojelualueet ja maisemaltaan tai kulttuuriympäristöltään valtakunnallisesti arvokkaat alueet suljettiin tarkastelun ulkopuolelle, mutta näihin ei määritetty etäisyysvyöhykettä paikkatietoanalyysin ensimmäisessä vaiheessa. Työn aikana tehtiin myös vaihtoehtotarkasteluja siten, että valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt olivat tuulivoimarakentamiseen tarkasteltavissa kohteissa mukana. Samoin laadittiin vaihtoehtotarkastelu siten, että puolustusvoimien alueita oli tarkastelussa mukana. Vaihtoehtotarkastelut eivät tuoneet merkittäviä lisiä analyysiin.

2.3 Lähtöaineistot 8 2.3.1 Paikkatietoaineistot Tuulivoimaselvityksen paikkatieto- eli GIS-analyysit pohjautuvat eri lähteistä hankittuihin aineistoihin, joita on tarkasteltu paikkatieto-ohjelmassa (ESRI ArcGIS ArcMap 9.3). Kymenlaakson liitto on toimittanut paikkatietoanalyysia varten seuraavat aineistot: Tieverkosto (Digiroad ESRI Shapefile) Esterajoituspinnat, Kymin lentokenttä (ESRI Shapefile) Maakuntakaavojen aluevaraukset (Taajamat ja niiden ympäristöt; Maaseutu ja luonto ESRI FileGeodatabase) YKR-aineisto (väestö 2009, loma-asutus 2008 sekä taajamat, kylät ja pienkylät 2008 MS Access, ESRI Shapefile) Muinaismuistot (Aluemaiset kohteet, merkintä SM, maakuntakaavat. Pistemäiset kohteet, Museoviraston muinaisjäännösrekisteri) (Taajamat ja niiden ympäristöt; Maaseutu ja luonto ESRI FileGeodatabase) Sähköverkko (muuntamot ja sähkölinjat, Fingrid Oy MapInfo TAB) Rakennettu kulttuuriympäristö (RKY 2009 ESRI Shapefile) Iitin kunnan kaavoitustietoja (MapInfo TAB) E18-moottoritien linjaus (ESRI Shapefile) Lisäksi käytössä ovat olleet seuraavat aineistot: 25 m korkeusmalli (MML Erdas IMAGINE) IBA- ja FINIBA-alueet (BirdLife Suomi ry ESRI Shapefile ja MapInfo TAB) Esterajoituspinnat, Utin lentokenttä (TraFi MicroStation DGN) Esterajoituspinnat, FINAVIA (ESRI Shapefile) Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) paikkatietoaineistot, mm. luonnonsuojelualueet (sisältäen kosket), Natura 2000-alueet, suojeluohjelmaalueet (sisältäen valtakunnalliset maisema-alueet, harjut, lehdot, rannat, suot, lintuvedet ja vanhat metsät) (Logica, Mapstream-suorakäyttö, ESRI Shapefile) Tuuliatlas, 250 m ja 2500 m ruutudata, mittausdataa 50, 100 ja 150 m korkeuksilta (Ilmatieteen laitos ESRI Shapefile ja GeoTIFF). Tarkempi kuvaus tuuliatlaksesta on tämän raportin luvussa 2.3.1.1. Kymenlaakson kuntien kaavoitustiedot (kuntien internet-sivut) Muut selvityksessä käytetyt kirjalliset ja sähköiset lähteet on kuvattu tämän raportin lähdeluettelossa (ks. luku 9). Kymenlaakson maakuntakaavoja on kuvattu tämän raportin luvuissa 4.2.1 ja 4.2.2. 2.3.1.1 Suomen tuuliatlas Suomen tuuliatlas on tuulienergiakartasto, jonka avulla voidaan arvioida mahdollisuuksia tuottaa tuulen avulla sähköä. Tuuliatlas perustuu tietokonemallinnukseen. Mallinnuksen laatimisessa on hyödynnetty sääennustusmalleja (HIRLAM ja AROME) sekä tuuliatlassovellutuksissa yleisesti käytettyä laskentaohjelmaa. Säämalleilla on laskettu yhteensä 72 toteutuneen kuukauden säätilanteet, jotka on valittu edustamaan tilastollisesti viimeisen 50 vuoden jaksoa. Näin simuloidun keskimääräistä tuulisuutta edustavan perusaineiston säätilanteista on

laskettu tuulen keskinopeudet sekä muut tuulen ominaisuuksiin liittyvät arvot 2,5 x 2,5 km 2 hilaruutuihin. Nämä ruudut kattavat koko Suomen. Lisäksi etukäteen määritellyiltä alueilta on mallinnettu tuuliolosuhteet 250 x 250 m 2 hilakoolla. Tämä tarkempi aineisto kattaa mm. rannikko-, tunturi-, vaara- ja järvialueita, joilla voidaan olettaa vallitsevan tuulivoimatuotannon kannalta keskimääräistä paremmat olosuhteet. Tuuliatlaksesta löytyvät kuukausittaiset tuulitiedot ja kolmelle teholtaan eri voimalatyypille (1, 3 ja 5 MW) lasketut tuotantoarviot (MWh) korkeuksilla 50-400 m. 9 Kuva 2 Suomen tuuliatlas. Tuulen keskinopeuden jakauma 100 m korkeudella 2,5 x 2,5 neliökilometrin tarkkuudella (www.tuuliatlas.fi). Huomioitavaa on, että Tuuliatlaksen tuulitiedot kuvaavat 50 viimeisimmän vuoden keskimääräisiä kuukausittaisia ja vuotuisia tuulioloja. Näin ollen yksittäisten vuosien tuuliolot voivat poiketa huomattavasti keskimääräisistä oloista. Myös rakennettavan tuulivoimalan käyttöiän aikana tuuliolot voivat poiketa tuuliatlaksella kuvatuista. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös tuuliin. Sen mahdollista vaikutusta ei ole otettu huomioon tuuliatlaksen arvoissa. (Suomen tuuliatlas 2010) 2.3.2 Tuulivoimaselvitys 2005 Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson maakuntakaavojen laatimista varten laadittiin tuulivoimatuotannolle soveltuvien alueiden selvitys 2004 2005. Kymenlaakson rannikkoalueiden osalta vuoden 2005 tuulivoimaselvitys toimii nyt laadittavan selvityksen yhtenä lähtöaineistona. Osalla alueista lähtötiedot ovat tarkentuneet, ja tuulienergia-alan nopea tekninen kehitys mahdollistaa uusien kohteiden tarkastelun myös sellaisilla alueilla, jotka vuonna 2005 eivät olleet teknisesti toteutuskelpoisia. Vuosina 2004 2005 laaditun työn tavoitteena oli löytää perustamisolosuhteiden, rakennetun infrastruktuurin, sähköverkoston, tuuliolosuhteiden sekä muiden

teknistaloudellisten tekijöiden suhteen tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita. Työ tehtiin kolmivaiheisesti siten, että selvityksen ohjausryhmässä määriteltyjen esivalintakriteerien perusteella tunnistetuista 33 kohteesta karsittiin soveltumattomina 18. Jäljelle jääneistä 15 kohteesta tehtiin paikkakohtainen vaikutusselvitys. Selvitystyö aloitettiin aineiston hankinnalla ja esikarsintaan sopivien kriteereiden valinnalla. Kriteereistä käytiin laajaa keskustelua ohjausryhmässä työn eri vaiheissa. Selvitystä laadittaessa todettiin, että valittujen alueiden tulee soveltua useamman suurikokoisen tuulivoimalayksikön sijoituspaikaksi siten, että teknistaloudelliset edellytykset täyttyvät ja ympäristön ja maiseman arvot voidaan ottaa huomioon. Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson liittojen alueilla toimiville luonto- ja ympäristöjärjestöille sekä -yhdistyksille, lintutieteellisille yhdistyksille, energiayhtiöille, satamille, rannikkokunnille, maakuntamuseoille, Merenkulkulaitokselle, Museovirastolle sekä monille muille liittojen alueilla toimiville yhteisöille tehtiin kysely, johon saatuja vastauksia käytettiin hyväksi aluekuvausten tarkennuksissa. Esikarsintavaiheessa alueiden valintakriteereitä tarkennettiin ja maankäyttöön sekä ympäristöön liittyvät edellytykset tarkistettiin tekemällä kohdekohtainen vaikutusten arviointi. Edellytysten tarkentamisessa ja vaikutusten arvioinnissa otettiin aiemmin saadut kirjalliset mielipiteet ja kyselyn tulokset soveltuvin osin huomioon. Karsintaprosessin loppuvaiheessa ohjausryhmä hyväksyi eri alueita koskevat arvioinnit ja suositukset. Tämän perusteella selvityksessä esitettiin erikseen teknistaloudellinen ja ympäristövaikutuksiin perustuva luokittelu. Teknistaloudellisessa arvioinnissa käytettiin jakoa tuulivoimatuotantoon hyvin/kohtalaisesti soveltuviin alueisiin, ja ympäristövaikutusten osalta käytettiin jakoa tuulivoimarakentamiseen soveltuviin/tietyin reunaehdoin soveltuviin/huonosti soveltuviin tai erityisiä lisäselvityksiä vaativiin alueisiin. Jatkosuunnittelusuositusten antamisen yhteydessä havainnollistettiin maisemallisesti herkille alueille sijoittuvien kohteiden maisemavaikutuksia leikkauskuvin sekä maastovalokuviin tehdyin havainnollistuksin. Tuulivoimaselvityksessä 2005 tarkasteltiin myös merialueita. Syvyysaineistona käytettiin VTT:n laatimaa vedensyvyysmallia, jonka avulla paikallistettiin karkealla tarkkuudella laajoja yhtenäisiä syvyydeltään soveltuvia alueita. Merialueiden osalta todettiin, että 20 m syvyisille alueille olisi tulevaisuudessa teknisesti mahdollista rakentaa tuulipuistoja. Lisäksi arvioitiin karttatarkastelujen perusteella muita rakennusteknisiä tekijöitä: Alueen hajanaisuus, suuret syvyysvaihtelut ja vaikeiksi arvioidut pohjaolosuhteet sekä altistuminen erittäin suurille jää- ja aaltokuormille pudottivat monia offshore-kohteita pois jatkotarkasteluista. Merialueiden kohteet ovat toteutuskelpoisia vain, mikäli niihin voidaan rakentaa useita kymmeniä tuulivoimalaitoksia. Tällöin sähkönsiirto mantereelle tulee järjestää vähintään 110 kv jännitteellä. Sähköverkkoinvestointi ei rasita suuren hankkeen kokonaistaloutta kohtuuttomasti. Siirtoetäisyys ei ole määräävä kustannustekijä, ja korkean jännitteen vuoksi siirtohäviöt ovat pitkilläkin etäisyyksillä kohtuulliset. Näin ollen etäisyyttä nykyisistä sähköasemista ei merituulivoiman kohdalla pidetty määräävänä kriteerinä. Selvityksessä 2005 tunnistettiin neljä kohdetta Kymenlaakson merialueilta, joista jatkotarkasteluun ehdotettiin kahta: Kotkan Rankin matalikkoja sekä Kirkonmaanselän Virluodon Haapasaaren pohjoispuolen matalikkoja. 10

11 Kuva 3 Rankin matalikon tarkastelualue tuulivoimaselvityksessä 2005. Kuva 4 Alueleikkaus, tuulivoiman tarkastelualue Pyhtään Munapirtin Labbölen kohdalla. Kuva tuulivoimaselvitykestä 2005.

12 3 SELVITYKSEN VAIHEET 3.1 Selvityksen kulku ja aikataulu Aloitusvaihe Maakunnallinen tuulivoimaselvitys käynnistyi Kymenlaakson maa- ja rannikkoalueilla kesäkuussa 2010 lähtötietojen keruulla ja analysoinnilla sekä alustavien kriteerien määrittelyllä paikkatietoanalyysiä varten. Selvityksen tavoitteena on kartoittaa tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvia alueita koko Kymenlaakson alueella. Kriteerien tarkoitus on osoittaa, mitä alueita alustavassa vaiheessa rajataan pois tai otetaan mukaan tietyin varauksin, esimerkiksi määrittelemällä suojaetäisyyksiä. Kriteerejä on tarkistettu työn edetessä liiton kanssa käytyjen keskustelujen sekä ohjausryhmän päätösten perusteella. Alustavia kriteerejä ja työn tavoitteita esiteltiin ohjausryhmän 1. kokouksessa 29.6.2010. Paikkatietoanalyysi Ohjausryhmän määrittelemien kriteerien pohjalta käynnistettiin paikkatietoanalyysi, josta esiteltiin alustavia tuloksia ohjausryhmän 2. kokouksessa 27.9.2010. Kriteereinä analyysissä käytettiin mm. tuulisuutta, paikan suhteellista korkeusasemaa sekä etäisyyttä sähköverkkoon ja sähköasemiin. Erityisesti pohdittiin eri etäisyyksiä asutukseen sekä tuulivoima-alueiden suhdetta suojelualueisiin ja arvokkaisiin alueisiin, asumattomiin alueisiin ja inhimillisen toiminnan vyöhykkeisiin sekä erityistoimintoihin (mm. puolustusvoimien alueisiin). Ohjausryhmä päätti 27.9. kokouksessa kriteerien tarkennuksista. Sovittiin, että laaditaan vaihtoehtotarkastelu siten, että etäisyyttä asutukseen lasketaan 800 metristä 500 metriin. Analyysissä otettiin poissulkevaksi tekijäksi myös loma-asutus, ja vähimmäisetäisyydeksi loma-asutukseen määriteltiin 500 m. Yksittäisiä lomaasuinrakennuksia ei alustavassa analyysissä otettu huomioon. Näiden päätösten perusteella laadittiin päivitetty paikkatietoanalyysi ja ohjelmoitiin alustavat teknistaloudelliset analyysit sekä vaikutusten arvioinnin työvaiheet. Lisäksi ohjausryhmän päätösten perusteella päädyttiin viemään sekä vaikutusten arviointia että teknistä tarkastelua samanaikaisesti yhtä suurella painoarvolla eteenpäin. Paikkatietoanalyysin työvaiheen aikana laadittiin vaihtoehtotarkasteluja, joissa ei suljettu analyysin soveltuvista alueista pois puolustusvoimien alueita tai valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ja rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Perusteena oli, että näillä alueilla oli tarpeen tarkastella sellaisia tuulivoimatuotannon kannalta potentiaalisia osa-alueita, joissa tuulivoimarakentaminen ei olisi ristiriidassa päämaankäyttömuodon kanssa. Lisäksi taustalla oli tieto valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden inventoinnin päivityksestä, joka valmistuu vuonna 2015. Vaihtoehtotarkastelut eivät tuoneet merkittäviä lisiä analyysiin.

13 Kuva 5 Paikkatietoanalyysin osa-alueita Kymenlaakson tuulivoimaselvityksessä Alustava teknis-taloudellinen tarkastelu ja vaikutusten arviointi Alustavassa teknisessä tarkastelussa karsittiin, rajattiin ja yhdisteltiin paikkatietoanalyysissä tunnistettuja alustavia alueita painotusten ja ympäristövaikutusten perusteella. Tavoitteena oli rajata jatkotarkastelukohteet noin 20 30 kohteeseen sekä käynnistää vaikutusten arvioinnit teknisen tarkastelun rinnalla. Alustavia alueita käytiin yksitellen läpi aluksi hyvin karkealla tasolla ja työvaiheen edetessä vähitellen tarkentaen. Karsintaa tehtiin käsityönä siten, että paikkatietoanalyysin parametreja (erityisesti tuulisuutta ja suhteellista korkeusasemaa) painotettiin. Tietoja koottiin taulukkoon, jossa kuvattiin mm. maaston korkeusvaihtelu, tuulen minimi- ja maksiminopeus eri korkeuksilla (100 ja 150 m), etäisyys sähköasemasta, alueen koko sekä havaintoja teknisestä ja ympäristöllisestä toteutettavuudesta. Varsinaista kokorajaa alueille ei asetettu, mutta maakunnallisen mittakaavan perusteella todettiin, että realistinen toteutuskelpoinen tuulipuisto olisi vähintään 5-7 voimalan kokonaisuus. Kohteet jaettiin alustavasti teknisen ja ympäristöllisen toteutettavuuden perusteella kolmeen luokkaan: mukaan jatkotarkasteluun / tietyin reunaehdoin jatkotarkasteluun / ei jatkotarkasteluun. Alustavassa kohdetaulukossa esitettiin 29 aluekokonaisuutta rannikkovyöhykkeellä ja 10 aluekokonaisuutta sisämaassa. Tässä työvaiheessa selvitysalueen kunnilta hankittiin lisätietoa analyysiin, esimerkiksi suunnitteilla olevaan maankäyttöön ja asutukseen sekä paikallisiin ympäristöarvoihin liittyen.

Alustavan teknisen tarkastelun tuloksia esiteltiin ohjausryhmän 3. kokouksessa 29.11.2010, jolloin käytiin aineistoa läpi kohteittain sekä sovittiin alueiden edelleen rajaamisesta. Tarkentava suunnittelukokous kohdealueiden valintaan ja rajaamiseen liittyen pidettiin 26.1.2011, ja kokoukseen osallistuivat maakuntaliiton, ELY-keskuksen sekä konsultin edustajat. Tarkennettu vaikutusten arviointi ja kohdekuvaukset Valittujen alueiden osalta teknis-taloudellista tarkastelua ja vaikutusten arviointia vietiin eteenpäin ja tarkennettiin. Lisätietoja hankittiin erityisesti luontoarvojen osalta, sisältäen mm. kalasääsken pesätiedot sekä erillisen selvityksen (Parkko 2011) perusteella laaditun analysoinnin arktisten hanhien, joutsenien, kurkien ja lokkilintujen muuttoreiteistä, lepäilyalueista ja reiteistä ruokailu- sekä yöpymispaikkojen välillä Kymenlaakson alueella. Kustakin kohteesta laadittiin alustava kohdekuvaus, jota täydennettiin suosituksilla jatkosuunnitteluun. Kohteet esitettiin teemakartoilla, joilla tuotiin näkyviin myös luonnon ja maiseman arvokohteiden rajaukset sekä asutus ja tiestö. Kohdekuvaukset, jotka sisältävät vaikutusten arvioinnin, ovat tämän raportin luvussa 6. Kartat ovat tämän raportin liitteenä. Valittujen kohteiden teknis-taloudellinen arviointi ja alustava tuulipuistosuunnittelu Tarkentavassa suunnittelukokouksessa 26.1.2011 sovittiin laadittavaksi teknistaloudelliset analyysit aluksi viidestä esimerkkikohteesta, jotta saataisiin realistinen käsitys muutamien eriluonteisten alueiden potentiaalista maaston ja tuulisuuden perusteella. Tarkasteltaviksi kohteiksi valittiin rannikolta alueet 12, 15 ja 20, ja sisämaasta alueet B4 ja B7. Alueille tehtiin tuulimallinnus, jossa lähtötietona olivat Ilmatieteen laitoksen tuuliatlas sekä Maanmittauslaitoksen maastonkuvausaineisto (korkeuskäyrät 5 m välein). Mallinnus toteutettiin WAsP-ohjelmalla, joka on tuulivoimasovelluksiin yleisesti käytetty lineaarinen virtausmalli. Mallinnuksen tuloksena saatiin kunkin alueen tuuliresurssikartta, joka kuvaa tuulennopeutta rajatun alueen kussakin hilaruudussa. Resurssikartat laskettiin napakorkeudelle 100 m. Tämän työvaiheen perusteella kullekin mallinnetulle alueelle tehtiin alustava sijoitussuunnittelu, joka toteutettiin WindFarmer-ohjelmalla. Tuulivoimaloiden sijoittelussa otettiin huomioon mm. paikan ympäristöllinen soveltuvuus, mallinnettu tuulennopeus (ensisijainen kriteeri vähimmäisehtojen täyttyessä), etäisyys asuinrakennuksiin ja loma-asuntoihin, alueella kulkevat julkiset tiet, rautatiet ja sähkölinjat, suojelualueet, maastonmuodot ja maaperä karkealla tasolla sekä turbiinien vaikutukset toisiinsa, eli nk. varjostushäviöt. Varjostushäviöiden enimmäisarvoksi esitettiin noin 7 % koko tuulipuiston osalta. Viidestä kohteesta saatujen tulosten perusteella voitiin todeta, että tuuliatlas odotetusti yliarvioi tuulisuuden verrattuna mallinnettuihin arvoihin erityisesti rannikolla. Sisämaaalueilla arvojen ero oli jonkin verran pienempi. Mallinnus toi esille pienemmän mittakaavan vaihtelun tuulennopeudessa, mikä on olennainen tieto teknisesti toteutuskelpoisen tuulipuiston sijoitussuunnittelun laatimiselle. Erityisesti sisämaan kohteissa potentiaaliset alueet saadaan parhaiten esille erikseen laaditun tuulimallinnuksen avulla. 14

Valittujen kohteiden teknis-taloudellisia analyysejä sekä kaikkien alueiden vaikutusten arviointia esiteltiin ohjausryhmälle 4. kokouksessa 7.3.2011. Tässä kokouksessa sovittiin myös muiden kohteiden tarkennetuista tuulimallinnuksista. Yhdentoista kohteen tuulimallinnus ja sijoitussuunnittelu laadittiin huhtikuussa 2011, ja tulokset esiteltiin ohjausryhmälle lopullisen raporttiluonnoksen yhteydessä ohjausryhmän 5. kokouksessa 9.5.2011. Yhteenveto ja johtopäätökset Työn loppuvaiheessa kohdekuvaukset, suositukset ja karttaesitykset täydennettiin ja viimeisteltiin sekä laadittiin yhteenveto ja johtopäätökset selvityksen tuloksista. Työ valmistui aikataulun mukaan toukokuun 2011 loppuun mennessä. Johtopäätökset on kuvattu raportin luvussa 8. 15 Kuva 6 Selvityksen kulku ja työvaiheet

3.2 Ohjausryhmä Kymenlaakson liitto kutsui selvityksen käynnistyttyä työtä varten ohjausryhmän, johon kuuluneet jäsenet on kuvattu alla. Lisäksi tarpeen mukaan ohjausryhmän kokouksiin osallistui varajäseniä sekä asiantuntijoita mm. Kymenlaakson liitosta sekä selvitystä laativalta konsultilta. 16 Kunnat: Iitin kunta Kouvolan kaupunki Pyhtään kunta Kotkan kaupunki Haminan kaupunki Virolahden / Miehikkälän kunta Edustaja Veikko Haimila Hannu Luotonen Pirjo Kopra Markku Hannonen Matti Filppu Sami Suoknuuti Markku Uski Energiayhtiöt: Kotkan Energia Haminan Energia KSS Energia Vesa Pirtilä Timo Toikka Markku Tommiska Luonnonsuojelujärjestöt: Kotkan ympäristöseura Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri Ympäristöpoliittinen neuvottelukunta Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys Pentti Tiusanen Pekka Raukko Risto Hamari Jukka Rokkonen Selvityksen koordinointi: Kymenlaakson Liitto Kymenlaakson Liitto Pöyry Finland Oy Ari Pietarinen (puheenjohtaja) Lotta Vuorinen Elina Kataja (sihteeri) Muut tahot: Ilmailuhallinto Puolustusvoimat TraFi Winwind Ltd. Cursor Petteri Lehti Pekka Tynkkynen Jari Nurmi Heikki Peltomaa Teemu Loikkanen

Kinno Kouvola Innovation Oy Kaakkois-Suomen ELY-keskus Metsäkeskus Metsähallitus Raili Pallonen Antti Puhalainen Seppo Repo Tuomo Häyrinen, Jaakko Savolahti 17

18 4 TUULIVOIMARAKENTAMISEN LÄHTÖKOHTIA 4.1 Teknis-taloudelliset lähtökohdat 4.1.1 Perustietoa tuulivoimasta Tuulivoima on uusiutuvaa, päästötöntä energiaa. Tuulivoima on tuulen liike-energian muuntamista pyörimisliikkeeksi sekä edelleen sähköksi tuulivoimalan generaattorissa. Auringon säteilyn aiheuttamat ilman lämpötila- ja ilmanpaine-erot synnyttävät tuulta, ja tuuli puolestaan synnyttää paine-eron tuulivoimalan lapojen etu- ja takaosan välillä. Tämä saa lavat ja roottorin akselin pyörimään ja roottorin akseliin liitetyn generaattorin edelleen tuottamaan sähköä. (Motiva 2010, Vattenfall 2011) Kuva 7 Tuulivoimalan periaatekuva (Pöyry) Sähkötehon perusyksikkö on watti. Tuulivoimalan tehontuotantokykyä kuvataan yleensä megawatteina (MW), joka on miljoona wattia. Tällä hetkellä rakennettavien voimaloiden keskimääräinen laitoskoko on 2 MW ja suurimpien markkinoilla olevien voimaloiden puolestaan 6 MW. Jopa 8-10 MW:n voimaloita on kehitteillä. Vertailukohtana voidaan mainita, että 1 MW:n voimalan vuoden sähköntuotto hyvissä olosuhteissa vastaa noin 100 150 sähkölämmitteisen omakotitalon vuodessa käyttämää energiaa (Holttinen & Peltola 2009; Motiva 2009). Tuulivoimalan rakenne koostuu perustuksista, tornista sekä roottorista, johon kuuluvat lavat ja konehuone. Teollisen tuotannon käyttöön on vakiintunut 3-lapainen, vaakaakseloitu voimala, mutta useita erilaisiakin ratkaisuja on kehitetty. Maalle

rakennettaessa tuulivoimala voidaan pystyttää joko maanvaraiselle laattaperustukselle (paalutettava pehmeässä maassa) tai kallioperustukselle, joka edellyttää lähellä pintaa olevaa ehjää peruskalliota. Jälkimmäinen on onnistuessaan edullisempi ratkaisu. Merelle tai järveen perustettaessa käytetään erilaisia perustusratkaisuja riippuen veden syvyydestä ja pohjaolosuhteista. Riippuen koosta ja sijainnista voi tuulivoimalan tornin korkeus vaihdella 50 130 m välillä ja roottorin halkaisijat välillä 40 120 m. Kokonaiskorkeudet voivat näin ollen olla jopa 150 200 m (Holttinen & Peltola 2009; Motiva 2010; Boverket 2009; Tuulivoimatieto 2010a). Tulevaisuudessa hyödynnetään yhä korkeampia voimalatorneja, jotta tarkastelua voidaan tehdä yhä laajemmilla alueilla, ja tornin korkeus voi olla näissä tarkasteluissa esimerkiksi 150 m. Tällöin tuulivoimalan kokonaiskorkeus voi olla jopa 220 m. Tuulivoimaloiden nimellistehojen ja tämän myötä myös dimensioiden kehitys on ollut voimakasta viimeisten vuosikymmenten aikana. Nykyiset voimalat ovat karkeasti arvioituna tuotantotehoiltaan noin 100-kertaisia ja samalla laitoskooltaan noin kymmenkertaisia verrattuna voimaloihin 80-luvulla. Teknisesti tuulivoimalan käyttöikä on noin 20 25 vuotta, mutta useimmiten voimalat ovat käytössä 10 15 vuoden ajan (Boverket 20097; Holttinen & Peltola 2009). Tuulivoimaloiden perustusten käyttöikä mitoitetaan yleensä väljemmäksi, jopa noin 50 vuodeksi, jolloin tulevaisuudessa on periaatteessa mahdollista hyödyntää vanhoja perustusrakenteita uusia voimaloita varten. 19 4.1.2 Tuulivoima maailmalla Vuonna 2009 tuulivoiman maailmanlaajuinen tuotantokapasiteetti oli lähes 160 000 MW. Koko maailman voimaloiden tuotto vastasi noin 2 % maailman vuotuisesta sähkönkulutuksesta. Maakohtaisesti suurin tuulivoiman tuotantokapasiteetti oli USA:ssa, Kiinassa ja Saksassa. Vuoteen 2009 mennessä EU:n sisällä asennettua tuulivoimakapasiteettia oli lähes 75 000 MW. Sekä vuonna 2008 että vuonna 2009 tuulivoimaa on asennettu Euroopassa enemmän kuin mitään muuta uutta sähköntuotantomuotoa. Eniten tuulivoimakapasiteettia oli Saksassa ja Espanjassa ja näissä maissa asennettiin myös vuoden 2009 aikana eniten uutta tuulivoimaa. Kehittyvistä maista Kiinan merkitys on tällä hetkellä suurin. (mm. EWEA 2010; WWEA 2010). Ennusteiden mukaan tuulivoiman tuotantokapasiteetti vuonna 2020 tulee olemaan noin 1 900 000 MW. Yleisiä trendejä maailmalla ovat edelleen voimaloiden kasvu sekä myös tuulipuistojen koon kasvu (Holttinen & Peltola 2009). Maailmalla ajankohtaista on suurten merituulivoimapuistojen (offshore-tuulipuistot) suosion lisääntyminen, erityisesti Euroopassa (WWEA 2010). Kansainvälisesti tuulivoimalat rakennetaan kuitenkin lähivuosina edelleen pääasiassa maalle, mm. merituulivoimaa pienempien riskien ja vähäisempien kustannusten takia. 4.1.3 Tuulivoima Suomessa Vuoden 2011 toukokuussa Suomessa on yhteensä 130 tuulivoimalaa, joiden yhteenlaskettu tuotantokapasiteetti on 197 MW. Tuulivoimalla tuotetaan noin 0,3 % Suomen sähkönkulutuksesta, vuonna 2010 tuotanto oli noin 292 GWh. (VTT 2011). Verrattuna maailmalla tapahtuneeseen kehitykseen Suomen tuulivoimakapasiteetin kehitys on viime vuosina ollut melko vaatimatonta, mutta tulevina vuosina tuotannon ennustetaan kuitenkin lisääntyvän merkittävästi. Taustalla ovat EU:n ilmasto- ja energiapoliittiset linjaukset, joiden myötä Valtioneuvosto hyväksyi 6.11.2008 myös

Suomen kansallisen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian. Sen mukaan Suomen tulee lisätä uusiutuvan energian osuutta sähköntuotannossaan 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2020 vuotuisen sähköntuotannon tuulivoimalla tulisi olla noin 6 TWh, mikä merkitsee tuotantokapasiteetin nostamista noin 2500 MW:iin (HE 152/2010 vp). Suomen Tuulivoimayhdistyksen ja VTT:n mukaan tammikuun 2011 loppuun mennessä Suomessa oli julkaistu tuulivoimahankkeita noin 6000 MW, joista merituulivoimahankkeiden osuus on noin puolet. Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tuulivoimatuotannon lisäämistä pyritään tukemaan erilaisin toimenpitein. Esimerkiksi uudet taloudelliset tukijärjestelmät sekä kaavoitus- ja lupamenettelyä koskevat uudistukset tähtäävät tuulivoimatuotannon voimakkaaseen kasvattamiseen. Tuotantotukea tuulivoimalle pyritään antamaan mm. syöttötariffin muodossa. Tällä hetkellä uusiutuvat energialähteet ovat usein kilpailukyvyltään heikompia fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna, ja uuden lain tarkoituksena on tukea tuulivoimaan, biokaasuun ja puupolttoaineeseen perustuvaa sähköntuotantoa ja taattaisiin tuottajille takuuhinta. Uusiutuvan energian tuotantotukea koskevan lain mukaan syöttötariffijärjestelmän avulla sähkön tuottajalle maksettaisiin 12 vuoden ajan tukea sähkön tuotantokustannusten ja kyseessä olevan energialähteen markkinahinnan tai vaihtoehtoisen polttoaineen kustannusten välisen eron kattamiseksi. Tuulivoiman takuuhinta takaa tuottajalle varmuuden saada tuottamastaan sähköstä 12 vuoden ajan 83,5 euroa/mwh. Nopea investoija saa lisäksi enintään kolmen vuoden ajaksi korotetun tuen, jolloin takuuhinta nousee 105,3 euroon/mwh. Käytännössä hankkeet, jotka käynnistyvät 2013 mennessä, voivat saada suurimman mahdollisen määrän korotettua tariffia. Eduskunta hyväksyi lain joulukuussa 2010, ja uusiutuvan sähköntuotannon tukien notifikaatio Euroopan komissiossa hyväksyttiin maaliskuussa 2011, joten syöttötariffi on tullut voimaan. Vanhat tuet ovat poistuneet käytöstä vuoden 2010 lopussa. (HE 152/2010 vp; Suomen tuulivoimayhdistys ry, TEM 03/2011). Suomessa muutoksia on tulevaisuudessa odotettavissa myös esimerkiksi tuulivoimatuotannon sijainnin suhteen. Suomessa tuulivoima on perinteisesti mielletty lähinnä rannikkoalueiden energiantuotantomuodoksi, mutta jatkossa myös meri- ja sisämaa-alueiden tuotantoa kasvatetaan. Sisämaa-alueiden käyttöön ottoa tukee vuoden 2009 marraskuussa valmistunut Tuuliatlas, joka paljasti runsaasti hyviä tuuliolosuhteita sisämaa-alueilta (TEM 2009). Tilastojen mukaan vuoden 2010 syyskuun puoliväliin mennessä Suomessa oli julkaistu tuulivoimahankkeita yli 10 000 MW edestä, näistä merelle suunniteltujen hankkeiden osuus oli yli 6000 MW (VTT 2010b). 20 4.1.4 Tuotanto Tuulivoimalan tuotanto on voimakkaasti riippuvaista sijoituspaikan tuulioloista. Tuottoa arvioitaessa käytetään yleensä voimalan napakorkeudella vallitsevaa keskituulennopeutta haluttuna ajankohtana. Voimaloiden toiminta-alue ulottuu tuulennopeuksien suhteen välille 5-25 m/s. Sitä heikommilla tai voimakkaammilla tuulilla voimalat eivät tuota energiaa. Nimellistehonsa voimalat saavuttavat noin 10-15 m/s tuulen nopeuksilla. 2 MW voimalan vuosituottoa eri tuulennopeuksilla tutkittaessa voidaan havaita, että voimalan

tuotto nelinkertaistuu kun tuulen nopeus kasvaa tuulennopeudesta 5 m/s kaksinkertaiseksi eli 10 m/s. (Tuulivoimatieto 2010b & 2010c). Tuulisuus ja siten tuulivoimalan tuotanto vaihtelee alueittain mutta myös kausittain. Tuulisuudeltaan parhaita alueita ovat meri-, rannikko ja tunturialueet. Suomessa tuulisuus on toisin kuin usein oletetaan selvästi voimakkaampaa talvikuukausina kuin kesällä. Näin ollen tuulivoimankin tuotanto painottuu talveen, loka-maaliskuulle, jolloin tuotetaan keskimäärin 60 % vuosittaisesta tuulisähköstä. Myös vuosittaisella tasolla tapahtuu vaihtelua tuulen nopeuksissa (Tuulivoimatieto 2010d & 2010e). Tuulisähkötuotanto vaihtelee, ja sitä on vaikeampi ennustaa kuin sähkön kulutuksen vaihteluita. Suurien tuulisähkömäärien lisääminen sähköjärjestelmään on sen vuoksi haasteellista. VTT:n koordinoimassa kansainvälisessä yhteistyössä selvitettiin tuulivoiman sähköjärjestelmävaikutuksia. Sen mukaan paikkaansa ei pidä väite, että tuulivoima vaatisi tuekseen yhtä paljon varavoimaa. Sähköjärjestelmässämme on runsaasti jo sisäänrakennettua säätövaraa, ja tuulivoimavaihteluiden vaikutuksia voidaan erilaisin toimenpitein tasapainottaa lisää. (VTT 2007) Suomi kuuluu pohjoismaiseen sähkömarkkina-alueeseen (Nord Pool). VTT:n tutkimustulosten perusteella 10 % tuulivoimaosuus pohjoismaisessa sähköjärjestelmässä ei aiheuta lisäsäädön rakentamistarvetta säätösähkömarkkinoille. Tuulivoiman lisäys vaikuttaa Suomen sähköjärjestelmässä eniten ns. lyhytaikaiseen säätöön, jonka järjestelmävastaavat hankkivat pohjoismaisilta säätösähkömarkkinoilta. Tätä 10-15 minuutissa käyttöönotettavaa säätöä kaikki tuottajat voivat tarjota säätösähkömarkkinoille joka tunti mahdollisuuksiensa mukaan, joko alas- tai ylössäätöä tai kumpaakin. Suurin osa säädöstä toteutetaan vesivoimaloissa, joissa se on edullisinta tehdä, mutta myös kaasu- ja kivihiilivoimalat tarjoavat ja tuottavat säätöä. VTT:n erikoistutkija Hannele Holttisen mukaan Suomessa suunnitellut vesivoiman tehonnostot riittävät kattamaan vuoteen 2020 mennessä kaavaillun tuulivoimarakentamisen tuoman säätövoiman tarpeen. (Tuulivoimatieto 2010g) 21 4.1.5 Tilantarve Yksi tuulivoimala perustuksineen vie suhteellisen pienen alan maata. Nykyinen suuntaus on keskittää voimalat useiden voimaloiden tuulipuistoiksi ja ne vaativat siten rakentuakseen laajojakin alueita. Voimaloiden väliin jäävää tilaa voidaan kuitenkin hyödyntää. Maalla tila voi toimia esimerkiksi maatalous- tai varastokäytössä, ja usein tuulipuistot rakennetaankin jo valmiiksi esimerkiksi satamien tai teollisuusalueiden yhteyteen. Merellä puolestaan esimerkiksi ammattikalastusta ja purjehdusta voidaan tuulipuiston alueella yleensä jatkaa ongelmitta myös rakentamisen jälkeen (mm. Tuulivoimatieto 2010f). Tuulipuistot tarvitsevat tilaa, sillä voimaloita ei tule sijoittaa liian lähelle toisiaan. Tuulivoimala aiheuttaa ilman virtaukseen häiriön, joka ulottuu kauas roottorin alapuolelle. Jotta voimalat eivät vaikuttaisi toistensa tuotantoon, on niiden välille jäätävä tarpeeksi suuri etäisyys (Tuulivoimatieto 2010f). Maalla voimaloiden välillä tulee olla noin 4-6 roottorin halkaisijan mitta. Tuulipuiston vaatima pinta-ala voidaan karkeasti määritellä varaamalla 0,1 0,2 km 2 maata yhtä megawattia kohden, riippuen maaston luonteesta. Näin ollen 200 MW tuulipuisto vaatii noin 20 40 km 2 maa-alaa. Merellä voimaloiden välille tulee varata suurempi välimatka johtuen suuremmasta tuulen turbulenssista (Boverket 2009). Kyseiset arviot ovat kuitenkin hyvin yleispiirteisiä ja soveltuvat vain tasaisille maastoille.

4.2 Maankäyttö, lainsäädäntö ja luvitus 22 4.2.1 Maakuntakaavoitus Maakuntakaava on osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista maankäytön suunnittelujärjestelmää. Maakuntakaavan tehtävänä on ratkaista valtakunnalliset, maakunnalliset ja seudulliset alueidenkäytön kysymykset. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet välittyvät kunnan kaavoitukseen pääosin maakuntakaavoituksen kautta ja maakuntakaava toimii ohjeena muutettaessa tai laadittaessa yleis- ja asemakaavoja. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on osoitettu maakuntien liittojen tehtäväksi osallistuminen uusiutuvien energialähteiden lisäämiseen mm. kartoittamalla soveliaita alueita tuulivoiman tuotantoa varten. Tuulivoimarakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet tulisi osoittaa mahdollisimman laajasti maakuntakaavatasolla. Tämä perustuu edellä kuvattuihin, tarkistettuihin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Tavoitteena on tunnistaa parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita, joilla ympäristö ei aseta merkittäviä reunaehtoja toteuttamiselle ja tuulivoiman tuotantopotentiaali on mahdollisimman edullinen. Perustellusta syystä tuulivoimaa voidaan tarkastella myös muilla alueilla, ympäröivän alueen asutus ja muu maankäyttö sekä erityisesti luontoon, maisemaan ja kulttuuriympäristöön liittyvät arvot huomioon ottaen. 4.2.2 Maakuntakaavat Kymenlaakson alueella Kymenlaakson maakuntakaava on laadittu vaiheittain. Kymenlaakson maakuntakaava, taajamat ja niiden ympäristöt Ensimmäinen maakuntakaavan vaihe eli taajamia ja niiden ympäristöjä koskeva maakuntakaava on vahvistettu ja se on osittain korvannut 19.6.2001 vahvistetun Kymenlaakson kokonaisseutukaavan. Maakuntakaava on vahvistettu Ympäristöministeriön päätöksillä 28.5.2008 ja 18.1.2010. Kaava määrättiin tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Kaava on alueellisesti rajattu, se käsittää maakunnan kuntakeskukset lähialueineen. Tässä Kymenlaakson vaihemaakuntakaavan ensimmäisessä osassa on käsitelty pääasiassa yhdyskuntien ja elinympäristöjen kehittämistä erityisesti palvelurakenteen ja laadun kannalta. Varsinaisen käsiteltävän alueen, keskustaajamien ja niiden lähiympäristöjen lisäksi kaavaan on sisällytetty myös alueita, joilla kaavan laadintavaiheessa oli käynnissä akuutteja liikenteen kehittämishankkeita. Näitä hankkeita olivat Iitissä vt 12 Kausalasta länteen, Anjalankosken Kaipiainen, Jaalassa Kimolan kanava ja Pyhtäällä vt 7 liittymineen Ahvenkoskelta itään. Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto Maaseutua ja luontoa koskeva maakuntakaava on hyväksytty Kymenlaakson maakuntavaltuustossa 8.6.2009. Ympäristöministeriö on päätöksellään 14.12.2010 vahvistanut kaavan. Ympäristöministeriö on päätöksessään maankäyttö- ja rakennuslain 201 :n nojalla määrännyt, että maakuntakaava tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Vahvistamispäätös on kuulutettu vireille alueen kunnissa. Päätös ja vahvistetut kaava-asiakirjat ovat nähtävillä 10.2. 15.3.2011 Kymenlaakson liiton virastossa sekä liiton jäsenkunnissa. Kymenlaakson maakuntakaava tulee

lainvoimaiseksi, kun ympäristöministeriön vahvistamispäätös maakuntakaavasta on kuulutettu (MRA 93 ). Maaseutua ja luontoa koskevan maakuntakaavan yhteydessä hyväksyttiin joitakin muutoksia taajamia ja niiden ympäristöjä koskevaan maakuntakaavaan. Tällöin koko maakuntakaava-aluetta koskevat kaavamääräykset hyväksyttiin koskemaan myös taajamakaavan alueita. Maaseutua ja luontoa koskeva maakuntakaava korvaa Kymenlaakson kokonaisseutukaavan suunnittelualueella. Keskeisiä asiakokonaisuuksia tässä toisen vaiheen maakuntakaavassa ovat alue- ja yhdyskuntarakenne erityisesti taajamien ulkopuolisen asumis-, tuotanto- työssäkäynti- ja palvelutoimintojen kannalta, yhteysverkon kehittämistarpeet, kulttuuri- ja luonnonperintöarvojen edellyttämät kaavaratkaisut, luonnonvarojen käytön ohjaus, virkistys-, loma-asutus- ja matkailurakenne sekä puolustusvoimien aluetarpeiden vaatimat kaavaratkaisut. Ympäristöministeriön 14.12.2010 vahvistamassa maakuntakaavassa on osoitettu tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita merkinnällä tv. Merkinnällä osoitetaan maakunnallisesti merkittävät tuulivoimapuistojen sijoituspaikaksi soveltuvat alueet. Alueita koskee suunnittelumääräys: Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee yksittäiset voimalat mitoittaa ja sijoittaa siten, että tuulivoimatuotannon aiheuttama melu ei ylistä valtioneuvoston 1992 hyväksymiä ohjearvoja asumiseen käytettävillä alueilla tai virkistysalueilla. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on minimoitava tuulivoimatuotannon aiheuttamat kielteiset vaikutukset alueen maisemaan, luonnonympäristöön, virkistyskäyttöön ja asumiseen. Voimassaolevassa maakuntakaavassa on viisi tuulivoimatuotannolle osoitettua aluetta. Niihin olisi mahdollista sijoittaa noin 50 tuulivoimalaa. Mikään kohteista ei ole toistaiseksi edennyt hankesuunnitteluun. Taustalla ovat tekniset syyt sekä taloudelliset rajoitteet, esimerkiksi osa maa-alueiden kohteista on kooltaan kohtalaisen pieniä ja verkkoonliittyminen on kaukana. Alueiden laajentaminen usean tuulipuiston kokonaisuuksiksi voisi mahdollistaa myös pienehköjen kohteiden toteutumisen. Jatkossa myös mm. syöttötariffin hyväksyminen parantaa tilannetta. Itä-Uudenmaan maakuntakaava Kymenlaakson maakuntaan kuuluu 7 kuntaa: Hamina, Iitti, Kotka, Kouvola, Miehikkälä, Pyhtää ja Virolahti. Vuoden 2010 alusta lähtien Pyhtään kuntaan on liitetty entisestä Ruotsinpyhtään kunnasta ns. Vastilan mutkan alue. Tätä aluetta koskee Itä- Uudenmaan maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö vahvisti 15.2.2010. (www.kymenlaakso.fi) 23 4.2.3 Maakunnalliset tuulivoimaselvitykset Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksen (2009) myötä on koko maassa laadittu maakunnallisia tuulivoimaselvityksiä parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvien alueiden kartoittamiseksi. Osaa selvityksistä rahoittaa ympäristöministeriö, joka on asettanut selvityksiä varten valtakunnallisen ohjausryhmän. Valtaosa selvityksistä valmistuu elokuuhun 2011 mennessä. Kymenlaakson maakunnan länsipuolella on laadittu tuulivoimaselvitys Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueelle neljän maakunnan välisenä yhteistyönä. Uudenmaan liitto on toiminut työn koordinaattorina. Työn paikkatieto-osiot on tehty Uudenmaan ja Itä- Uudenmaan liitoissa. Lähtötietojen keruuseen ovat osallistuneet selvitysalueen

maakunnat kukin oman alueensa osalta. Selvityksen työryhmässä on ollut edustus kaikista selvitysalueen liitoista. (Päijät-Hämeen liitto 2010) Etelä-Suomen selvityksessä on Päijät-Hämeen liiton alueelta tunnistettu kohteita, jotka sijoittuvat lähelle Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson rajaa. Tällaisia kohteita on erityisesti Heinolan ja Jaalan välisellä alueella. Eräs kohteista sijaitsee Heinolasta noin 15 km kaakkoon, Taipaleen kylän eteläpuolella, jossa on pienehköjä ympäristöstään kohoavia kumpareita ja mäkistä maastoa järvenlahtien ja salmien rytmittämässä maisemassa. Kymenlaakson tuulivoimaselvityksen alustavassa paikkatietoanalyysissä tunnistettiin kooltaan hyvin pienialaisia alue-ehdokkaita läheltä kyseistä aluetta. Näitä kohteita ei Kymenlaakson osalta tarkasteltu tarkemmin mm. pienen koon, ympäristön runsaan loma-asutuksen sekä maisema- ja luontovaikutusten vuoksi. Mikäli Päijät-Hämeen alueella sijaitsevan kohteen kohdalla kehitetään tuulivoimahanketta, on tarkoituksenmukaista selvittää alueen edellytyksiä laajempana kokonaisuutena myös maakunnan rajan ylitse, ympäristön ja asutuksen reunaehdot huomioon ottaen. 24 4.2.4 YVA-menettely Tuulivoimarakentamisen ympäristövaikutuksia selvitetään ja arvioidaan useissa eri prosesseissa: YVA-menettelyjen, kaavoituksen sekä lupamenettelyjen yhteydessä. Arviointien laajuuteen ja tarkkuuteen sekä hankkeen edellyttämiin kaavoihin ja lupiin vaikuttavat mm. tarkasteltavan alueen ominaispiirteet ja arvot, alueen nykyinen ja suunniteltu maankäyttö ja yhteensovittamisen tarpeet hankkeen suhteen sekä suunnitteilla olevan hankkeen koko. Valtioneuvosto hyväksyi 14.4.2011 YVA-asetuksen (713/2006 6, hankeluettelo) muutoksen, jolla suuriin tuulivoimalahankkeisiin ryhdytään säännönmukaisesti soveltamaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA). Suurten hankkeiden kokorajaksi on määritelty vähintään kymmenen yksittäistä tuulivoimalaitosta tai vähintään 30 megawatin kokonaisteho. Asetusmuutos vakiinnuttaa nykyisen käytännön, sillä yli kymmenen laitoksen tuulivoimalahankkeisiin on tähänkin saakka lähes poikkeuksetta sovellettu YVAmenettelyä erillisellä ELY-keskuksen päätöksellä. YVA-menettelyä on kuitenkin jatkossa mahdollista soveltaa myös pienempiin tuulivoimahankkeisiin. Muutos selkeyttää YVA-menettelyn soveltamisalan määrittelyä ja nopeuttaa hankkeiden alkuvaiheen suunnittelua. Tuulivoimaloiden mukaan ottamista asetuksen hankeluetteloon on pidetty tärkeänä, koska tuulivoimaloita on viime vuosina suunniteltu yhä kiivaampaa tahtia. Asetusmuutos tulee voimaan 1.6.2011. (www.ymparisto.fi) Varsinainen YVA-menettely on aina kaksivaiheinen: Ensimmäinen vaihe eli YVAohjelma on suunnitelma siitä, mitä vaikutuksia arvioidaan ja miten arviointi tehdään. Toisessa vaiheessa eli YVA-selostusvaiheessa laaditaan YVA-ohjelmassa kuvatut ympäristöselvitykset. YVA-ohjelman ja siitä annettujen mielipiteiden ja lausuntojen sekä laadittujen ympäristöselvitysten perusteella laaditaan raportti hankkeen ympäristövaikutuksista. Selvitykset ja YVA-menettelyssä laaditut arvioinnit toimivat myös hankkeisiin mahdollisesti edellytettyjen asema- ja yleiskaavojen lähtötietoina. Ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ole päätöksenteko- tai lupamenettely, joten YVA-menettelyn aikana ei tehdä päätöstä tuulipuistojen toteuttamisesta. Menettelyn