LONKKAMURTUMASTA KUNTOUTUVAN IKÄÄNTYNEEN HENKILÖN SOSIAALINEN TOIMINTAKYKY Näöntarkkuuden yhteys sosiaaliseen osallistumiseen Hoitotyön tutkimuspäivä 31.10.2016 Minna Kinnunen, oh, TtM Johdanto: Ikääntyneiden henkilöiden osuus väestöstä on kasvava, jonka vuoksi myös näkökyvyn heikentyminen ikääntymisen myötä yleistyy Heikentynyt näkökyky on yksi merkittävimmistä lonkkamurtuman riskitekijöistä Näkökyvyn heikentymisen on todettu vaikuttavan negatiivisesti ikääntyneiden henkilöiden sosiaaliseen osallistumiseen. Myös lonkkamurtuma vähentää usein sosiaalista kanssakäymistä sekä harrastustoimintaan osallistumista 1
Sosiaalinen toimintakyky: Käsitteenä moniulotteinen Käsite sisältää ainakin kaksi eri ulottuvuutta: 1. Sosiaalinen vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa (esimerkiksi perhe-, ystävä- ja naapuripiirissä sekä työssä) 2. Ihminen aktiivinen sosiaalinen toimija eri yhteisöissä ja yhteiskunnan jäsenenä (Heikkinen 2013) Sosiaalista toimintakykyä voidaan arvioida sosiaalisten suhteiden, sosiaalisen osallistumisen sekä sosiaalisen tuen näkökulmasta (Malm 2004) Tässä tutkimuksessa sosiaalista toimintakykyä tarkasteltiin kollektiivisen sosiaalisen osallistumisen näkökulmasta Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielman tarkoituksena oli selvittää lonkkamurtumasta kuntoutuvien ikääntyneiden henkilöiden näöntarkkuuden yhteyttä sosiaaliseen toimintakykyyn vuoden seurantaaikana. Sosiaalista toimintakykyä tarkasteltiin sosiaalisen osallistumisen, eli liikuntaharrastuksiin ja muihin vapaa-ajan toimintoihin, kuten järjestöjen, yhdistyksien sekä kerhojen toimintaan osallistumisen näkökulmasta. 2
Tutkimuskysymykset: 1. Onko näöntarkkuudella yhteyttä lonkkamurtumasta kuntoutuvien ikääntyneiden henkilöiden liikuntaharrastuksiin osallistumiseen vuoden seurantaaikana? 2. Onko näöntarkkuudella yhteyttä lonkkamurtumasta kuntoutuvien ikääntyneiden henkilöiden muuhun vapaaajan toimintoihin osallistumiseen vuoden seuranta-aikana? Tutkimusaineisto: Prospektiivisessa seurantatutkimuksessa käytettiin ProMohankkeen (Promotion mobility after hip fracture) tutkimusaineistoa (n=81) Tutkittavat olivat vuosina 2008 2009 Keski-Suomen keskussairaalassa lonkkamurtuman vuoksi hoidettuina olleita yli 60-vuotiaita itsenäisesti kotona asuvia henkilöitä Poissulkukriteereinä tutkimuksessa olivat vakava sydän-, verisuoni- tai keuhkosairaus, etenevä sairaus (esim. ALS), masennus (BDI-II >29), alkoholismi tai heikko kognitiivinen toimintakyky (MMSE <18). 3
Tutkimusmenetelmät 1/2: Tutkittavien näöntarkkuutta arvioitiin E- näkötaulututkimuksen avulla. Näöntarkkuuden visusarvoksi valittiin paras, molempien silmien yhteismitattu arvo Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään näöntarkkuusmittauksen visusarvojen mukaisesti. Heikentyneen näöntarkkuuden ryhmän (n=27) visusarvo oli 0.5. Normaalin näöntarkkuuden tutkimus-ryhmässä (n=54) visusarvot olivat yli 0.5. Tutkimusmenetelmät 2/2: Sosiaalista toimintakykyä selvitettiin kyselylomakkeen kysymyksillä liittyen liikuntaharrastuksiin sekä järjestö-, yhdistys ja kerhotoimintaan osallistumiseen Tutkimusryhmien välisiä eroja tarkasteltiin ristiintaulukoinnin, riippumattomien otosten t-testin, χ²-testin ja Mann- Whitneyn U-testin avulla. Näöntarkkuuden yhteyttä sosiaaliseen osallistumiseen tutkittiin logistisella regressioanalyysilla ( GEE (Generalized Estimating Equations) menetelmällä) 4
Heikentyneen ja normaalin näöntarkkuuden ryhmiin kuuluvien tutkittavien perustiedot alkumittaustilanteessa (ka, kh): Sukupuoli, naiset, n (%) Ikä (v) Siviilisääty, n (%) naimisissa/avoliitossa naimaton/eronnut leski Yksin asuvat, n (%) Kokonaislääkemäärä (reseptilääkkeet) Päivittäisistä toiminnoista koettu hyvä selviytyminen, n (%) Paras yhteisnäöntarkkuus (laseilla/ilman, visusarvo) Silmälasien käyttö, n (%) Koettu näkökyvyn aiheuttama liikuntarajoite, n (%) MMSE pistemäärä SPPB pistemäärä Heikentynyt Normaali p-arvoª näkökyky (n=27) näkökyky (n=54) 23 (85) 83.4 ± 6.4 10 (37) 4 (15) 13 (48) 17 (63) 6.3 ± 3.2 15 (56).37 ±.15 25 (93) 10 (37) 24.8 ± 2.86 5.07 ± 2.10 40 (75) 78.3 ± 6.8 20 (37) 11 (20) 23 (43) 31 (57) 4.8 ± 3.5 38 (70).81 ±.17 52 (96) 12 (22) 26.4 ± 2.71 6.80 ± 2.32.257.007ᵇ.493.631.061.186 <.001.468.158.018.002ᵇ Tutkimuksen päätulokset: Tutkimuskysymys 1: Alkutilanteessa, keskimäärin yhdeksän viikkoa murtuman jälkeen, heikentyneen näöntarkkuuden ryhmästä 38 % osallistui liikuntaharrastuksiin, normaalin näöntarkkuuden ryhmässä vastaava luku oli 52 %. Loppumittauksissa, noin vuosi alkumittausten jälkeen, molempien ryhmien liikuntaharrastuksiin osallistuminen oli lisääntynyt alkutilanteesta, ollen 54 % heikentyneen näöntarkkuuden ryhmässä ja 79 % verrokkiryhmässä. Ryhmien välinen ero osallistumisaktiivisuudessa säilyi samansuuntaisena koko seuranta-ajan, sekä näöntarkkuus (p=0.003) että aika (p=0.005) olivat tilastollisesti merkitseviä. 5
Lonkkamurtumasta kuntoutuvan ikääntyneen henkilön osallistuminen liikuntaharrastuksiin vuoden seuranta-aikana: Tutkimuksen päätulokset: Tutkimuskysymys 2: Osallistumisessa järjestö-, yhdistys- ja kerhotoimintaan ei näöntarkkuusryhmien välillä todettu eroja. Myöskään ajan vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä tekijä sosiaaliselle osallistumiselle. Loppumittauksessa osallistumisaktiivisuus järjestö-, yhdistysja kerhotoimintaan väheni alkutilanteeseen verrattuna molemmissa näöntarkkuuden ryhmissä, mutta väheneminen ei ollut tilastollisesti merkitsevää. 6
Lonkkamurtumasta kuntoutuvan ikääntyneen henkilön osallistuminen järjestö, yhdistys- ja kerhotoimintaan vuoden seuranta-aikana: Johtopäätökset: Heikentynyt näöntarkkuus on yhteydessä vähäisempään liikuntaharrastuksiin osallistumiseen lonkkamurtumasta kuntoutuvilla ikääntyneillä henkilöillä, mutta muuhun sosiaaliseen osallistumiseen näöntarkkuudella ei tässä tutkimuksessa todettu olevan yhteyttä 7
Tutkimustulosten pohdintaa: Normaalin näöntarkkuuden ryhmä oli koko seuranta-ajan aktiivisempia liikuntaharrastustoimintaan osallistujia. Lisäksi heidän liikuntaharrastustoiminta oli monipuolisempaa ja he harrastivat useampia eri liikuntamuotoja verrattuna heikentyneen näöntarkkuuden ryhmään. Liikuntaharrastustoimintaan osallistuminen kasvoi vuoden seurantaaikana molemmissa ryhmissä Sosiaalinen osallistuminen järjestö-, yhdistys- ja kerhotoimintaan ei eronnut merkitsevästi näöntarkkuuden osalta. Vuoden seurantaaikana lonkkamurtuman jälkeen osallistuminen erilaisiin järjestö-, yhdistys- ja kerhotoimintaan väheni molemmissa tutkimusryhmissä Syitä sosiaalisen osallistumisen vähenemiseen esimerkiksi kipu (Ekström ym. 2008; Maxwell ym. 2013), depressiiviset oireet (Alma ym. 2011), toistuvat kaatumiset (Miller ym. 2009), yksin asuminen (Bukov ym. 2002). Pohdinta jatkuu: Painopiste ennaltaehkäisyssä; ikääntyneiden näöntarkastukset, kotikäynnit (kaatumisriskiä lisäävien tekijöiden huomiointi), sosiaalisen osallistumisen mahdollistaminen Jatkossa tutkimusta myös asuinympäristön, erilaisten kuljetuspalveluiden ja elinpiirin laajuuden mahdollisesta yhteydestä sosiaaliseen toimintakykyyn Erityisesti tulisi huomioida ikäihmiset, joilla on depressiivisiä oireita sekä muistiongelmia, sillä he tarvitsevat eniten tukea sosiaalisiin toimintoihin osallistumisessa (Pynnönen ym. 2012) https://jykdok.linneanet.fi/vwebv/holdingsinfo?searchid =133&recCount=25&recPointer=11&bibId=1542821 8
Kiitos! 9