KOULUTERVEYDENHOITAJIEN KOKEMUS LASTEN PÄÄNSÄRYISTÄ JA PÄÄNSÄRKYMATERIAALIN TARVE - Kyselytutkimus helsinkiläisten peruskoulujen alaasteiden kouluterveydenhoitajille Janica Juvonen-Leivo-Lemström Jenny Kirsilä Opinnäytetyö, kevät 2007 Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Terveydenhoitaja (AMK)
TIIVISTELMÄ Juvonen-Leivo-Lemström, Janica & Kirsilä, Jenny. Kouluterveydenhoitajien kokemus lasten päänsäryistä ja päänsärkymateriaalin tarve Kyselytutkimus helsinkiläisten peruskoulujen ala-asteiden kouluterveydenhoitajille. Helsinki, kevät 2007, s. 49, 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma, Terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyö on osa Suomen Migreeniyhdistyksen Lasten päänsärky -projektia (2004 2007), jonka tavoitteena on edistää varhaista puuttumista lasten päänsärkyihin ja siten ennaltaehkäistä päänsäryn kroonistumista. Projektin tarkoituksena on myös kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisia lasten päänsärystä, ja tuottaa heille uutta materiaalia. Opinnäytetyö liittyy hankkeeseen kartoittamalla kouluterveydenhoitajien materiaalintarvetta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää helsinkiläisten peruskoulujen ala-asteiden kouluterveydenhoitajien kokemusta lasten päänsäryistä sekä minkälaista materiaalia he toivovat oman työnsä tueksi. Materiaalitoiveita tarkasteltiin toivottujen aiheiden sekä materiaalin muodon (esimerkiksi kirjallinen tai sähköinen) suhteen. Tutkimus oli kvantitatiivinen tutkimus, joka toteutettiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselylomake lähetettiin kaikille helsinkiläisillä ala-asteilla toimiville kouluterveydenhoitajille. Tutkimuksen vastausprosentti oli 60,3, mitä voidaan pitää hyvänä kvantitatiiviselle tutkimukselle. Aineisto analysoitiin SPSS- ja Excel-ohjelmilla ja siitä tehtiin kuvailevia frekvenssi- ja prosenttijakaumia. Kyselytutkimuksessa selvisi, että kouluterveydenhoitajat toivovat kirjallista materiaalia lasten päänsäryistä. Aiheiden suhteen oli hajontaa, mutta eniten mainintoja saivat muun muassa uudet tutkimustulokset, päänsäryn ennaltaehkäisy ja lääkkeetön hoito. Tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa terveydenedistämismateriaalia kouluterveydenhuoltoon. Asiasanat: kouluterveydenhoitaja; päänsärky; terveydenedistämismateriaali; lapset; kvantitatiivinen tutkimus.
ABSTRACT Juvonen-Leivo-Lemström, Janica & Kirsilä, Jenny. The School Nurses Need for Health Education Material about Children s Headache. Helsinki, spring 2007. Language: Finnish, 37 p., 3 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Helsinki unit, Degree programme in nursing, Option in Health Care. This thesis is a part of the Children s Headache project (2004-2007) by Finnish Migraine Organization. The project s purpose is to promote early detection on children s headache and to prevent children s headaches becoming chronic later in life. One of the project s main goals is also to educate health professionals about children s headache and to produce new health education material for them. This thesis takes part in the project by surveying the school nurses need for new material about children s headache. The purpose of this study was to survey what kind of headache related material the school nurses need in their day to day work. The wishes were studied in two aspects: what were the wished topics and what was the wished form of the material (for example literal or electronic). A part goal of the survey was also to study the school nurses work related experience about children s headache. The methods used in this study were quantitative research and structured questionnaires. The questionnaire was sent to all school nurses working in Helsinki based junior schools. The response percent was 60,3 which is considered good in a quantative study. The material was analysed by using SPSS- and Excel programmes. The result of this study is that the school nurses want literal material about children s headache. The wished topics varied, but the most mentioned topics were new research results, preventive care and non-medical care. The results can be utilised in planning new health education material for school health care. Keywords: school nurse; headache; health education material; children; quantitative research
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO...5 1 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS...6 2 TUTKIMUSYMPÄRISTÖ...6 3 TERVEYSNEUVONTA KOULUTERVEYDENHUOLLOSSA...7 3.1 Terveysneuvonta kouluterveydenhoitajan vastaanotolla...8 3.2 Terveydenedistämismateriaali neuvontatyön tukena...9 4 KOULUIKÄISTEN LASTEN PÄÄNSÄRKYMUODOT...11 4.1 Jännitystyyppinen päänsärky...11 4.2 Migreeni...12 4.3 Elämäntavoista johtuva päänsärky...14 4.4 Lasten päänsäryn muut syyt...14 5 LASTEN PÄÄNSÄRKY KOULUTERVEYDENHUOLLOSSA...16 5.1 Päänsäryn syyn selvittäminen kouluterveydenhuollossa...17 5.3 Päänsäryn ennaltaehkäisy kouluterveydenhuollossa...21 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN...22 6.1 Tutkimuksen tavoitteet...22 6.2 Tutkimuksen kohderyhmä...22 6.3 Tutkimusmenetelmä...23 6.4 Tutkimuslomake...24 6.5 Aineiston keruu...25 6.6 Aineiston analysointi...26 7 TUTKIMUSTULOKSET...27 7.1 Vastaajien kokemus lasten päänsäryistä kouluterveydenhuollossa...28 7.2 Vastaajat ja päänsärkymateriaalin tarve...33 8 TUTKIMUKSEN JA TULOSTEN ARVIOINTI...36 8.1 Tutkimuksen pätevyys ja luotettavuus...36 8.2 Tutkimuksen eettisyys...37 8.3 Pohdinta...38 8.4 Jatkotutkimusaiheet...41 8.5 Ammatillinen kasvu...41 8.6 Ammatillinen kasvu opinnäytetyön prosessissa...42 9 LÄHTEET...45 LIITE 1 Saatekirje...50 LIITE 2. Kyselylomake...51
JOHDANTO Lapsen päänsärky on usein monen muuttajan summa, jonka syyn tai syiden selvittäminen on kouluterveydenhuollossa haastavaa resurssien niukkuuden ja ajanpuutteen vuoksi. Kouluterveydenhoitajan työpäivä täyttyy usein jokaiselle vuosiluokalle suunnattujen määräaikaistarkastusten toteuttamisesta. Käytännössä päänsärystä kärsivän lapsen kuunteluun voi terveystarkastuksessa tai päivystysvastaanotolla jäädä liian vähän aikaa. Päänsärkyä ei voi hoitaa vain hoitamalla oiretta kipulääkkeellä, vaan myös säryn aiheuttajaan on puututtava. Kipu voi aiheuttaa lapselle fyysistä stressiä ja edesauttaa päänsäryn kroonistumista. Lapsen päänsäryn hyvään hoitoon kuuluu aina ennaltaehkäisevä näkökulma. Painettu materiaali on tärkeä kouluterveydenhoitajan apuväline asioiden havainnollistamisessa lapselle. Kouluikäisen lapsen kohdalla mukaan annettava, kotiin vietävä, kirjallinen materiaali tuo tärkeää tietoa myös koululaisen vanhemmille. Kirjallinen materiaali voi olla vanhemmille konkreettinen terveydenhuollon hoito-ohje (esimerkiksi Käypähoito -suositukset), jonka pohjalta vanhempien on tarvittaessa helppo ottaa yhteyttä kouluterveydenhoitajaan. Kouluterveydenhoitaja on terveyden edistämisen asiantuntija, jonka ammatillisuutta on terveyden ylläpitäminen ja sairauksien ennaltaehkäiseminen. Lasten kokemat päänsäryt ovat viime vuosina lisääntyneet merkittävästi. Ja siksi kouluterveydenhuollon olisikin resurssien puitteissa toimittava terveellisten elämäntapojen puolesta jo ennen kuin lapset ilmaantuvat päänsärkyoireen kanssa vastaanotolle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa kouluterveydenhoitajien kokemuksia lasten päänsäryistä, ja sitä minkälaista uutta materiaalia he toivoisivat itsellensä työnsä tueksi.
6 1 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS Opinnäytetyö on osa Suomen Migreeniyhdistyksen kolmivuotista (2005 2007) Lasten päänsärky -hanketta, jonka tavoitteena on lisätä ammattilaisten, lasten ja nuorten sekä heidän omaistensa tietoa lasten päänsäryistä, niiden ennaltaehkäisystä ja hoidosta. Tavoitteena on myös estää lasten päänsärkyjen kroonistuminen ja vähentää niistä aiheutuvia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja. Projektin painopistealueita ovat tiedotus, koulutus, materiaalin tuottaminen ja vertaisryhmien perustaminen (Suomen Migreeniyhdistys 2006.) Opinnäytetyössä kartoitetaan Helsingin ala-asteilla toimivien kouluterveydenhoitajien kokemuksia lasten päänsäryistä sekä päänsärkyyn liittyvän materiaalin tarvetta. Laajemmin opinnäytetyön voidaan nähdä sivuavan myös Sosiaali- ja terveysministeriön Terveyttä kaikille 2015-kansanterveysohjelmaa, jonka yhtenä tavoitteena on lasten hyvinvoinnin ja terveyden parantaminen sekä turvattomuuteen liittyvien oireiden ja sairauksien merkittävä vähentäminen. 2 TUTKIMUSYMPÄRISTÖ Kouluterveydenhoitajan työtä määrittävät Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet ja suositukset, joiden asettamiin tavoitteisiin kouluterveydenhoitajan tulisi käytännön työssä pyrkiä. Lasten pahoinvoinnin ja oireilun viimeaikainen lisääntyminen nykyyhteiskunnassa vaatii kouluterveydenhuollolle selkeitä toimintaohjeita ja käytäntöjä, joilla puuttua lapsen terveyttä ja hyvinvointia uhkaaviin tekijöihin. Päänsärky on
7 yksi lasten yleisin oire, ja siihen tulisi puuttua erityisesti kouluterveydenhuollossa. (Tilus 2004, 54; Rajantie & Perheentupa 1999, 114.) Tutkimusajankohtana keväällä 2006, Helsingissä oli 127 ala-asteen koulua, joilla työskenteli 73 kouluterveydenhoitajaa. Terveydenhuoltopalvelujen järjestämiseen vaikuttaa koulun oppilasmäärä ja Helsingin terveysviraston suosituksen mukaan yksi terveydenhoitaja huolehtii korkeintaan 800 koululaisesta. Sosiaali- ja terveysministeriön kouluterveydenhuollon laatusuositukset suosittavat kuitenkin yhdelle kouluterveydenhoitajalle korkeintaan 600 oppilaan määrää (Helsingin kaupungin opetusvirasto 2006; Sosiaali- ja terveysministeriö 2006; Laaksonen 2006.) 3 TERVEYSNEUVONTA KOULUTERVEYDENHUOLLOSSA Kouluterveydenhuollon järjestäminen ja tavoitteet pohjaavat Perusopetuslakiin ja Kansanterveyslakiin. Kouluterveydenhuollon ja terveysneuvonnan tavoitteena on turvata ja mahdollistaa koululaisen terve kasvu ja kehitys sekä luoda perusta aikuisiän terveydelle. Kouluterveydenhuolto on osa perusterveydenhuoltoa, joka liittää yhteen kaikki yhteiskunnalliset toiminnot, jotka vaikuttavat väestön terveyteen ja terveydenhuollon järjestämiseen (Lehto 2001, 114; Kauhanen, Myllykangas, Salonen & Nissinen 1998, 285.) Lasten tasa-arvoinen pääsy kouluterveydenhuollon piiriin, sosiaalisesta asemasta tai asuinpaikasta riippumatta, takaa yhdenvertaisen mahdollisuuden parempaan terveyteen ja sitä kautta toimintakykyisyyden elämässä ja yhteiskunnassa (Terho 2002, 11.)
8 Terveysneuvonnassa painotetaan terveellisten elämäntapojen omaksumista, päihteidenkäytön ehkäisyä ja riittävää liikuntaa (Pietilä, Hakulinen, Tuovi, Hirvonen, Koponen & Salminen 2002, 101.) Lapsen on saatava tarpeellista ja riittävää tietoa ihmisruumiin rakenteesta ja toiminnasta, häiriöistä ja niiden ehkäisystä, jotta hänellä olisi asialliset motiivit terveydestään huolehtimiseen. Omaksuakseen terveelliset elämäntavat, tarvitsee peruskouluikäinen opastusta ja tukea kehitykselleen ja kysymyksilleen (Kantero, Seppänen, Vähäkainu & Österlund 1993, 87; Andrews 2003, 137) Koululaisen terveyteen ja hyvinvointiin panostaminen on tuottava investointi myös kansanterveydelle. Se on kuitenkin prosessi, jonka tulokset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä lasten kasvaessa ja kehittyessä. Lapsen terveyden edistäminen kouluiässä tuottaa myös parempaa terveyttä aikuisuudessa (Mittler 2002, 15 16.) 3.1 Terveysneuvonta kouluterveydenhoitajan vastaanotolla Kouluterveydenhoitajan antama terveysneuvonta kuuluu olennaisena osana kaikkeen kouluterveydenhoitajan vastaanottotoimintaan. Terveysneuvonnan tavoitteena on, että oppilaat ymmärtäisivät terveellisten elämäntapojen merkityksen omalle elämälleen ja hyvinvoinnilleen ja ottaisivat siitä itse vastuuta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, 100.) Terveysneuvonta toteutuu enimmäkseen yksilökohtaisissa terveystapaamisissa, joko oppilaiden sairaskäyntien tai määräaikaistarkastusten yhteydessä. Oppilaiden yksilölliset terveystapaamiset ovat tärkeitä ja luontevia tilaisuuksia kohdata oppilaiden henkilökohtaiset tarpeet ja ongelmat ja päästä luottamukselliseen keskusteluyhteyteen. Säännöllisissä kouluterveydenhoitajan ja oppilaan välisissä terveystapaamisissa on mahdollisuus vahvistaa lapsen ja nuoren tervettä kasvua sekä havaita merkkejä terveyttä vahingoittavasta käyttäytymisestä ja alkavasta syrjäytymisestä sekä samalla tarjota
9 apua ja tukea. Oppilaat voivat tulla terveydenhoitajan luokse somaattisten syiden vuoksi, mutta myös keskusteleman mieltään askarruttavista asioista. Onnistuneen vuorovaikutuksen edellytyksenä on, että kouluterveydenhoitajalla on ihmissuhdeja vuorovaikutustaitoja sekä herkkyyttä ymmärtää lapsen tilanne ja kykyä havaita piiloviestejä (Jakonen, Ruoranen & Heljälä 2003; Lempiäinen 2004, 113; Kunnamo 2000, 76 77; Pietilä ym. 2002, 159 161.) Terveydenhoitajan työn tukena ja terveyden edistämisen työvälineenä terveysneuvonnassa toimii terveyskasvatusmateriaali. Kouluterveydenhuollossa toimivat terveydenhoitajat käyttävät Kouluterveydenhuolto 2000 -selvityksen mukaan terveysneuvonnan muotona useimmiten henkilökohtaista keskustelua ja kirjallista terveyskasvatusmateriaalia (Pietilä ym.2002, 160.) 3.2 Terveydenedistämismateriaali neuvontatyön tukena Terveydenedistämismateriaalia on monenlaista; muun muassa esitteitä, julisteita ja video- tai dvd-nauhoitteita. Tiedon lisääntyessä jatkuvasti myös materiaalia on nykyään saatavilla valtava määrä. Määrä ei kuitenkaan ole aina tae laadusta tai uusimman tutkitun tiedon hyödyntämisestä, ja terveydenhoitaja joutuu valitsemaan tarvitsemansa materiaalin huolella. Kaupallisista yrityksistä erityisesti lääkeyhtiöt tuottavat runsaasti tutkimuksiin perustuvaa tietoa terveydenhuollon ammattilaisille, mutta se voi olla markkinoinnin värittämää. Terveydenhuollon työntekijän tulee olla objektiivisen luotettavan terveysinformaation lähde, ja mainoksen omaiset esitteet voivat vahingoittaa asiakkaan kuvaa työntekijän puolueettomuudesta. Kouluterveydenhoitaja voi joutua näkemään paljon vaivaa löytääkseen objektiivista ja mainoksista vapaata terveydenedistämismateriaalia, jota voisi vastaanotolla
10 käydä yhdessä läpi asiakkaan kanssa. Materiaalin tulisi sopia terveysneuvonnan sisältöihin ja auttaa neuvonnan tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi olisi huomioitava että materiaali ei saa olla rasistista tai seksististä, ja sen on oltava sopusoinnussa asiakkaan kulttuurin ja iän kanssa (Ewles & Simnett 1995, 226 228.) Terveysneuvonnan apuna voi kouluterveydenhuollossa käyttää myös Suomalainen lääkäriseura Duodecimin ylläpitämiä ja julkaisemia Käypä hoito - suosituksia, joita voi tulostaa internetistä (Kanerva, Pasanen, Riekkinen & Tuhkanen 1998, 38.) Painetun tai kirjallisen terveydenedistämismateriaalin etuina voidaan nähdä sen luontevuus neuvontatyön tukena terveydenhoitajan vastaanotolla. Kirjallinen materiaali on helppo antaa asiakkaalle puhutun tiedon tueksi, ja asiakas voi palata siihen myöhemmin kotona. Kirjallisessa materiaalissa voi esittää myös yksityiskohtaista tietoa, muun muassa graafisten tilastojen muodossa, joita on vaikea selittää yksinomaan suullisessa viestinnässä. Erilaiset julisteet ja kaaviot herättävät ihmisten huomion ja saattavat saada heidät kiinnostumaan terveyskysymyksistä. Toisaalta erilaiset esitteet ja monisteet eivät ole kovin pitkäikäisiä, ja niiden sisältämä tieto saattaa vanhentua nopeasti. Massatuotantomateriaali on myös aina tehty keskivertoihmiselle, eikä se välttämättä sovellu kaikille kohderyhmille. Kirjallinen materiaali ei voi yksinomaan korvata asiakkaan kontaktia terveydenhuollon ammattilaiseen, vaan se toimii neuvonnan apuna. Materiaali on aina käytävä yhdessä läpi asiakkaan kanssa, varsinkin silloin kun asiakas on lapsi tai nuori. (Ewless & Simnett 1995, 229 230.)
11 4 KOULUIKÄISTEN LASTEN PÄÄNSÄRKYMUODOT Lasten ja nuorten päänsäryt ovat lisääntyneet huolestuttavassa määrin. Koulunsa aloittavista lapsista jopa 10 prosentilla on toistuvia päänsärkyjä. Migreeniä sairastaa lapsista noin 6 prosenttia ja etenkin nuorilla tytöillä sairastavuusprosentti on vieläkin suurempi. Tyttöjen päänsäryn esiintyvyys ylittää poikien esiintyvyyden esipuberteetti-iässä, 10 12 -vuotiaana. Sen jälkeen tyttöjen ja naisten päänsärky ja migreeni ovat selvästi yleisempiä kuin poikien ja miesten. Eroon vaikuttavat ennen kaikkea hormonaaliset tekijät (Sillanpää & Metsähonkala 2004, 536 537.) Hoitamaton tai alihoidettu päänsärky voi helposti pitkittyä, ja päänsäryn oikea hoito vaatii kouluikäisen lapsen kohdalla aikaa: henkilökohtaista ja lapsen tilanteeseen perehtynyttä terveysneuvontaa. Kouluikäisen lapsen päänsäryn hoidossa tärkein askel on säryn oikean syyn selvittäminen, jotta hoito olisi asianmukaista ja tehokasta. Lasten päänsärkyjen yleisimmät aiheuttajat ovat migreeni ja jännityspäänsärky (Suomen Migreeniyhdistys 2006; Hämäläinen 2005, 675; Sillanpää & Metsähonkala 2004, 536 537.) 4.1 Jännitystyyppinen päänsärky Jännitystyyppinen päänsärky voi johtua niskan, hartioiden tai päänahan lihasten jännittymisestä. Lihasjännitykseen voivat viitata otsan rypistäminen, leukojen yhteen pureminen ja hartioiden vetäminen sisäänpäin. Toisaalta niskahartialihasten jännitys tai aristus ei ole ainoana kriteerinä minkään päänsäryn luokittelussa: se voi esiintyä löydöksenä, jolla on tai ei ole mitään vaikutusta
12 päänsäryn esiintymiseen (Nissilä 2005, 682; Hämäläinen 2005, 676; Sillanpää & Metsähonkala 2004, 542; Partinen 1992, 76 77.) Jännitystyyppinen päänsärky alkaa hiipien, usein iltapäivällä tai koulupäivän jälkeen. Tavallisesti jännityspäänsärky toistuu usein ja on luonteeltaan pahenematon. Se tuntuu tyypillisesti molemmilla puolilla päätä jomottavana, puristavana tai vannemaisena kipuna. Siihen ei yleensä liity oksentelua, pahoinvointia, eikä valon- tai äänenarkuutta. Jännityspäänsärky on lievää tai kohtalaista, mutta se ei estä jokapäiväisiä toimintoja. Kohtuullinen ruumiillinen rasitus ei yleensä lisää särkyä. Jännityspäänsärkyyn voi liittyä heikotusta, väsymystä, huimauksen tunnetta, vatsavaivoja ja näön hämärtymistä, mutta ei siinä määrin kuin migreeniin (Nissilä 2005, 682; Anttila 2002, 294 295.) Tärkein jännitystyyppistä päänsärkyä aiheuttava tekijä on toiminnan yksipuolisuus - kuten kouluikäisillä ahkera lukeminen tai näyttöpäätteen runsas käyttö. Yksimielisyyttä ei ole saavutettu siitä, missä määrin jännityspäänsärky johtuu pelkästään lihasten jännityksestä, ja kuinka paljon mukana on aivoperäisiä tai psyykkisiä tekijöitä. Raja jännityspäänsäryn ja migreenin välillä ei ole aina välttämättä selvä: päänsärystä kärsivä, kivulias lapsi, voi olla pahoinvoiva ja oksenteleva ilman että kyseessä on migreeni (Partinen 1992, 76 77; Suomen Lastenneurologinen Yhdistys 2003, 2 3.) 4.2 Migreeni Migreeni on Suomen yleisin neurologinen sairaus. Migreeniä esiintyy 3-10 prosentilla lapsista ja tavallisemmin se puhkeaa jo esikouluiässä (Koistinen, Ruuskanen & Surakka 2004, 161; Rantala 2000, 386.) Migreeni on aivorungon tumakkeista alkava hermosto- ja verisuoniperäinen, kohtauksellinen sairaus, joka laajentaa pintaverisuonia. Pintaverisuonten laajentumista seuraa päänsärky.
13 Tarkkaa syytä migreeniin ei kuitenkaan tiedetä eikä myöskään sitä, miksi vain osa ihmisistä sairastuu migreeniin. Migreenioireiden arvellaan laukeavan monen mekanismin, perintö- ja ympäristötekijöiden kautta (Saarinen 2002, 52.) Migreeniä on useita alatyyppejä, mutta käytännössä puhutaan esioireellisesta (aurallinen) migreenistä ja esioireettomasta (auraton) migreenistä. Aura on monimuotoinen oireisto, joka edeltää päänsärkyä. Sen katsotaan olevan aivoperäinen ja liittyvän aivokuoren tai aivorungon paikallisen verenkierron häiriöihin. Sen sijaan migreeniin ilman auraa ei näytä liittyvän vastaavanlaisia muutoksia tai ne ovat niin vähäisiä, ettei niitä ole voitu havaita. Aurattomassa migreenissä todetaan sen sijaan biokemiallisia muutoksia, jotka saavat alkunsa sisäsyntyisten mekanismien tai ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta. Laukaisevia tekijöitä migreenikohtauksessa voivat olla stressi tai sen laukeaminen, syömättömyys, voimakas fyysinen rasitus, kirkkaat valot, kuumuus, hajut, eräät ruoka-aineet, vuorokausirytmin muutokset ja sään muutokset (Partinen 1992, 53.) Lapsilla migreenikohtaukset alkavat yleensä äkillisesti ilman auraoireita. Migreeni voi ilmetä myös ilman päänsärkyä, jolloin oireina ovat ohimenevä näköhäiriö tai sekavuustila. Lapsilla voi ilmetä myös harvinaisia syvien aivo-osien oireilua, näköhäiriöitä, huimausta, tajunnan laskua ja ataksiaa eli kyvyttömyyttä suorittaa tiettyjä liikkeitä harkitusti. Joillakin lapsilla voi esiintyä vatsakipua silloin kuin aikuisilla vastaavasti on auraoireita. Lapsilla migreenikohtaukset ovat normaalisti hieman lyhytkestoisempia kuin aikuisten, mutta kohtauksilla on taipumus olla usein toistuvia ja voimakkaita. Epätäydelliset kohtaukset ovat tavallisia, voi esiintyä paljon yleisoireita, kuten pahoinvointia, hikoilua ja tihentynyttä virtsaamistarvetta. Usein migreeni on yhteydessä matkapahoinvointiin ja huimaukseen. Selittämättömät oksennuskohtaukset voivatkin olla yksi migreenin muodoista (Lockley 1996, 46 47.)
14 4.3 Elämäntavoista johtuva päänsärky Päänsärkyä voi lapselle aiheuttaa myös arkipäivän stressi, kuten vaikeudet kotona tai koulussa. Lapsen toistuvan päänsäryn taustalta löytyvät useimmiten valvominen ja epäsäännölliset ruokailuajat. Lisäksi osalle lapsista näyttää jo esikouluiässä tulleen ongelmaksi liian monet harrastukset. Kiireisen elämän vuoksi lapsi ei ehdi levätä tarpeeksi tai menee nukkumaan kovan fyysisen rasituksen jälkeen, jolloin uni on hyvin pinnallista (Rantala 2000, 386; Sillanpää ym.1996, 409 410; Lockley 1996, 304.) Unen riittämätön kesto tai vastaavasti liian pitkään nukkuminen, valvominen tai huono unen laatu altistavat päänsärylle (Färkkilä & Salonen 1993, 1849.) Huonot ruokailutottumukset kuten aamupalan väliin jättäminen ja liian pitkät ruokailuvälit laskevat verensokerin nopeasti liian alhaiseksi, joka aiheuttaa päänsärkyä. Liiallinen makeisten syönti puolestaan aiheuttaa päänsärkyä nostamalla alhaisen verensokerin korkealle nopeasti ja hetkellisesti (Duodecim 2005.) Yhteiskunnan kehityksen ja tekniikan myötä ovat yleistyneet lasten ja nuorten keskuudessa myös videopelien pelaaminen ja ajan vietto erilaisilla internetin tarjoamilla keskustelupalstoilla. Tällöin ulkoilu ja liikkuminen jäävät helposti väliin ja tunteja kestävä näyttöpäätteen katselu on omiaan aiheuttamaan päänsärkyä (Katajamäki 2004, 74 75.) 4.4 Lasten päänsäryn muut syyt Lasten päänsäryt voivat johtua myös infektiotaudeista, purentavirheestä, silmän taittovirheestä, allergisesta nuhasta, suurista nielu- tai kitarisoista, kylmän jäätelön syömisestä tai esimerkiksi liian kireästä kampauksesta (Anttila 2002, 292 293; Lockley 1996, 299; Partinen 1992, 204.) Päänsärky-tuntemus syntyy kun pään
15 alueella kipua tunteviin kudoksiin kohdistuu venytys, paine, tulehdus tai lämpövamma. Kipua tuntevia kudoksia ovat pään alueella pään iho ja verisuonet, kalloa peittävä luukalvo, kallonpohjan duura, laskimosinukset ja läheiset laskimot sekä duuran ja kallonpohjan suuret valtimot ja sensorisia säikeitä sisältävät aivohermot (Sillanpää 1996, 403.) Lasten päänsärkyjen syyt poikkeavat aikuisten päänsäryistä siksi, että lapset sairastavat erilaisia tauteja ja sairauksia enemmän kuin aikuiset ja heillä on erilaisia anatomisia tai fysiologisia syitä kuin aikuisilla. Lapsilla on esimerkiksi enemmän erilaista kuumeilua ja jonkin verran kasvaimia, mutta vähemmän niskavammoja ja tuskin lainkaan aivohalvauksia (Lockley 1996, 299 300.) Migreenin ohella lapsilla esiintyy myös vatsamigreeniä. Vatsamigreenin aiheuttajasta ei ole selkeää yksimielisyyttä, eikä edes siitä, tuntuuko kohtauksittainen kipu todella lapsen päässä vai vatsassa vai molemmissa. Joidenkin lähteiden mukaan vatsamigreenissä kipu paikallistuu vatsaan siksi, että lapsi paikallistaa usein kivun lähteen vatsaan, vaikka kipu olisikin pään alueella(sillanpää & Metsähonkala 2004, 538.) Toisten lähteiden mukaan vatsamigreeni johtuu suoliston lihasten häiriintyneistä liikkeistä ja kouristeluista (Grönlund 2006; Lockley 1996, 35, 43), mutta on kuitenkin selkeässä yhteydessä tyypilliseen päänsärky-migreeniin ja saattaa ennakoida päänsärky-oiretta (Lockley 1996, 46 47.) Lapsen päänsäryn harvinainen, mutta vaarallinen ja pelätty syy on aivokasvain. Aivokasvaimet ovat lasten yleisimpiä kasvaimia, joten sen mahdollisuus on aina pidettävä mielessä päänsärystä kärsivän lapsen kohdalla. Aivokasvaimen oireita ovat yölliset tai aamuiset päänsäryt ja niihin liittyvä pahoinvointi tai oksentelu. Lisäksi kipu yleensä pahenee ja lisääntyy nopeasti viikkojen tai muutamien kuukausien aikana. Aivokasvaimeen liittyvä päänsärky on usein toispuolista ja
16 siihen voi liittyä muitakin neurologisia oireita. Kouluikäisellä lapsella voi olla aivokasvaimen oireena havaittavissa käytösmuutoksia, ärtyneisyyttä, haluttomuutta, aloitekyvyttömyyttä, apaattisuutta, käsialan huononemista ja koulusuoritusten heikkenemistä. Laihtuminen on usein vasta myöhäisvaiheen oire. Lapsen paheneva päänsärky on aina syytä ottaa vakavissaan ja tietokonetomografia tai magneettikuvaus on välttämätön syytä etsittäessä (Anttila 2002, 292 293; Rantala 2000, 386; Partinen 1992, 207.) 5 LASTEN PÄÄNSÄRKY KOULUTERVEYDENHUOLLOSSA Päänsärky on yksi yleisimmistä koululaisten poissaoloja aiheuttavista oireista. Suomalaisissa epidemiologisissa tutkimuksissa päänsäryn on todettu lisääntyneen viimeisten vuosikymmenten aikana merkitsevästi. Kouluiän kynnyksellä 20 35 % lapsista kärsii toistuvasta päänsärystä, ja se lisääntyy tasaisesti iän myötä (Sillanpää 1983; Sillanpää & Anttila 1996.) Kouluterveydenhuollossa lasten päänsärkyyn kiinnitetään huomiota erityisesti vuosittaisissa terveystarkastuksissa, joissa kartoitetaan lapsen kokemia oireita kyselylomakkeella ja suullisesti. Toistuvasta päänsärystä kärsivälle lapselle kouluterveydenhoitajan tulisi antaa neuvoja päänsärkyä ehkäisevistä elämäntavoista sekä kertoa päänsäryn omahoidosta. Koulussa akuutin päänsäryn hoito kuuluu ensisijaisesti kouluterveydenhuoltoon, perustellusta syystä lapsen voi lähettää jatkotutkimuksiin omalle terveysasemalle (Hämäläinen 2005, 677.)
17 5.1 Päänsäryn syyn selvittäminen kouluterveydenhuollossa Lapsen päänsärkyongelmaa lähestyttäessä on lähtökohtana alusta alkaen pidettävä koko perhetilanteen kartoittamista. Päänsärky saattaa heijastaa perheen ääneen sanomatonta ongelmatilannetta. Muiden perheenjäsenten jokapäiväistä elämää häiritsevä päänsärky tai muut psykosomaattiset oireet kertovat peritystä alttiudesta reagoida päänsäryllä ongelmiin. Päänsäryn tiheä esiintyminen ei suoraan kerro sen vaarallisuutta, vaan päinvastoin, se on usein merkki vaarattomasta toiminnallisesta jännityspäänsärystä. Myöskään säryn voimakkuus ei sinänsä ole suhteessa säryn vaarallisuuteen. Vuosia tiheästi esiintyneet, toisinaan voimakkaiksikin koetut päänsäryt eivät merkitse pahenevaa aivosairautta tai kasvainta vaan puhuvat toiminnallisen säryn puolesta (Partinen 1992, 201; Sillanpää 1996; Tamminen 2000, 281.) Kouluikäisen lapsen toistuvaa päänsärkyä tulee seurata kouluterveydenhuollossa, jotta elimelliset syyt voidaan pois sulkea ja toisaalta ohjata lasta ennaltaehkäisemään elintavoista johtuvaa päänsärkyä. Määräaikaistarkastuksissa, käytännössä kerran vuodessa, on hyvä tiedustella lapsen erilaisista toistuvista säryistä ja oireista, jotta niiden syihin voitaisiin puuttua ja vaivoja hoitaa tarkoituksenmukaisesti. Koska elämäntavat aiheuttavat nykyaikana paljon toiminnallisia oireita, olisi lapsia hyvä valistaa ja neuvoa koulussa terveellisten elämäntapojen merkityksestä (Terho & Strid 2000, 134.) Lasten päänsärky on yleistä, ja säryn syy selviää usein lasta kiireettömästi kuuntelemalla. Lapsen kuunteleminen ja säryn vakavasti ottaminen ovat jo osa lapsen päänsäryn hoitoa ja syyn selvittämistä. Päänsäryn aiheuttaja selviää yleensä huolellisen anamneesin perusteella, joten esitietojen selvittämiseen on varattava riittävästi aikaa. Esitiedoista lapsen päänsärkyä voivat selittää muun muassa lapsen muut sairaudet ja päänsärkyhistoria, lääkehoidot, mahdolliseen
18 masennukseen viittaavat oireet, stressitilanteisiin reagoiminen, ruokailuun ja lepoon ja nukkumiseen liittyvät seikat, kouluun ja ystäviin liittyvät tekijät sekä mahdolliset perheolosuhteiden muutokset (Hämäläinen 2005, 675; Anttila 2002, 291; Färkkilä 2005, 681; Sillanpää 1996, 410 411.) Lapsen päänsäryn syytä tutkittaessa on hyvä selvittää päänsäryn esiintymistiheys, kesto, sijainti, alkamistapa, luonne, ajallinen esiintyminen, alkamiseen ja pahenemiseen vaikuttavat tekijät, käytetty lääkitys ja säryn haitta-aste (Anttila 2002,292; Sillanpää 1996, 405.) Toistuva, voimakas päänsärky on yleensä migreeniä. Hoitoon reagoimaton päänsärky vaatii aina jatkoselvittelyjä, huolimatta siitä vaikuttaako päänsärky enemmän psyykkistä vai fyysistä alkuperää olevalta (Hämäläinen 2005, 677.) Päänsärystä kärsivää lasta ja hänen perhettään helpottaa usein kuitenkin jo tieto siitä, että lapsen päänsäryn taustalla ei ole vakavaa sairautta (Lockley 1996, 37.) Päänsärkymuotojen esiintyvyys väestössä ei ole sama kuin terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolla. Lapset tulevat joidenkin tutkimusten mukaan kaksi kertaa todennäköisemmin vastaanotolle migreenin kuin jännityspäänsäryn vuoksi. Migreenikohtaus on yleensä voimakas ja kivulias ja häiritsee selkeästi koulutyötä. Jännityspäänsärky ei ole yhtä invalidisoiva, eivätkä lapset välttämättä hae lievään tai kohtalaiseen särkyyn apua yhtä helposti. Toisaalta persoonalliset erot avun hakemisessa ovat suuria, ja vastaanotolle tuleva päänsärystä kärsivien joukko saattaa olla valikoitunutta (Nissilä 2005, 681.) Mikäli päänsärystä kärsivä lapsi hakee koulupäivän aikana apua särkyynsä, hän useimmiten hakeutuu kouluterveydenhoitajan vastaanotolle (Hämäläinen 2005, 675.) Kouluterveydenhoitajan tehtävänä voidaan nähdä huolellinen esitietojen selvittäminen ja kivun akuutti hoito. Jos usein toistuvan lievän päänsäryn syy ei
19 selviä kouluterveydenhoitajan vastaanotolla tai se ei reagoi hoitoon, on lapselle varattava koululääkärin vastaanottoaika. Kohtalainen tai kova, toistuva päänsärky vaatii aina lääkärin mielipiteen ja suorittaman tarkastuksen. Mikäli koululääkärille on vaikea saada aikaa, voidaan lapsi perheineen ohjata terveyskeskus- tai yksityislääkärin vastaanotolle, josta lapselle voidaan myös tarvittaessa antaa lähete erikoissairaanhoidon piiriin. Mikäli kipu on akuutti, paheneva ja hoitoon reagoimaton, voi perheen ohjata suoraan lastensairaalan päivystyspoliklinikalle. Lapsen päänsäryn syy on aina diagnosoitava, jotta hoito voi olla adekvaattia (Hämäläinen 2005, 675 676; Nissilä 2005, 684.) 5.2 Päänsäryn akuuttihoito kouluterveydenhuollossa Lapsen kivunhoidossa on haastavaa kivun arviointi, sillä lapsi ei osaa ilmaista kipua yhtä selkeästi kuin aikuinen. Lapsen kokeman kivun pääasiallista paikkaa, ja voimakkuutta voidaan selvittää haastattelemalla ja keskustelemalla lapsen kanssa. Apuna voidaan käyttää myös erilaisia kipuja havainnollistavia mittareita. Lapsen kipua on aina hoidettava yhtä tehokkaasti kuin aikuisen, vaikka lapsi ei pystyisi ilmaisemaan kipua selkeästi kehitystasostaan, vammastaan tai muusta seikasta johtuen. (Kantero, Levo & Österlund 1996, 113; Kunnamo 2000, 74.) Kouluterveydenhuollossa on käytössä päänsärkypäiväkirja ja kipumittari, joiden avulla voidaan kartoittaa lapsen kokeman päänsäryn laatua. Lievän päänsärkykohtauksen hoitokeinona toimii usein lepo rauhallisessa ja hämärässä huoneessa, toisinaan lievä päänsärky menee ohi ilman varsinaisia hoitotoimenpiteitä (Korpela 2004, 4839.)
20 Lapsen kivunlievitys on ensiarvoisen tärkeää lapsen hoitotyössä, joten lievempäänkin kipuun voi antaa mietoa särkylääkettä, mikäli lapsi tuntuu sitä tarvitsevan (Piiparinen & Rauhala 2004, 157.) Kohtalaiseen tai voimakkaaseen päänsärkyyn tarvitaan lääkehoitoa. Jännityspäänsäryn hoidossa käytetään ensisijaisesti lieviä kipulääkkeitä, kuten parasetamolia. Jännityspäänsäryn hoidossa tulisi aina pyrkiä selvittämään altistavat tekijät, jotta päänsärystä ei kehittyisi pysyvää tapaa reagoida elämän ongelmatilanteisiin. Usein toistuva päänsärky ja sen vuoksi liiallinen särkylääkkeiden käyttö altistaa lapsen helposti päänsärkykierteeseen ja jopa päänsärkylääkepäänsärkyyn. (Korpela 1999, 170; Färkkilä 2005, 165.) Migreenikohtauksessa kipu on usein hyvin voimakas, joten lääkitys tulisi aloittaa heti kohtauksen alkuvaiheessa ja lääkettä täytyisi ottaa riittävän suuri annos. Migreenikohtauksen lääkehoidossa käytetään parasetamolia, ibufrofeenia, ketoprofeenia tai naprokseenia (Anttila 2002, 295, 314.) Tarvittaessa seuraavan annoksen voi antaa kahden tunnin kuluttua, mutta suositeltuja vuorokausiannoksia ei tulisi ylittää. Pahoinvoinnista kärsivälle migreenipotilaalle lääkäri voi määrätä suun kautta tai peräpuikkoina annosteltavaa metoklopramidia tai prokloosiperatsinia (Korpela 2004, 4839.) Migreenikohtauksen aikana tulisi välttää pahentavia tekijöitä, kuten fyysistä rasitusta, kirkkaita valoja ja kovia ääniä. Päänsärystä kärsivä lapsi voidaan laittaa lepäämään rauhalliseen tilaan ja odottaa kohtauksen loppumista, jotta lapsi voi lähteä turvallisesti kotiin tai mahdollisesti jatkamaan koulupäiväänsä (Hämäläinen 2005, 678.) Migreenikohtauksesta kärsivälle henkilölle suositellaan vähintään tunnin lepoa, vaikka kohtaus tuntuisi helpottavan lääkityksellä jo aikaisemmin (Korpela 2004, 4839.) Kouluterveydenhoitaja on avainasemassa koululaisen päänsäryn hoidossa ja ehkäisyssä. Toistuvista päänsäryistä kärsivä lapsi tarvitsee lähelleen aikuisen, jolla on aikaa ja halua paneutua lapsen kokonaistilanteeseen ja seurannan järjestämiseen. Lapsen päänsäryn luonteen äkilliseen muuttumiseen ja neurologisiin puutosoireisiin tulisi reagoida nopeasti ja järjestää jatkoselvitykset.
21 Koululainen tulee vanhempansa kanssa lähettää koululääkärille, oman terveysaseman lääkärivastaanotolle tai yksityiselle lääkäriasemalle, josta lääkäri voi lähettää lapsen tarvittaessa erikoissairaanhoidon tutkimuksiin ja seurantaan. Erikoissairaanhoitoon lähetetään myös silloin, kun lapsella on paljon elämää haittaavia oireita asianmukaisista selvittelyistä, hoidoista ja lääkityksistä huolimatta (Korpela 2004, 4840.) 5.3 Päänsäryn ennaltaehkäisy kouluterveydenhuollossa Lapsen päänsäryn ennaltaehkäisyn ja hoidon kannalta kouluterveydenhoitajan olisi tärkeä keskustella lapsen kanssa päänsärkyyn vaikuttavista tekijöistä. Päänsäryn ehkäisemiseksi on olennaista selvittää altistavat tekijät, ja sen jälkeen välttää niitä. Haitalliset elämäntavat, kuten toistuva valvominen ja epäsäännöllinen ruokailu voivat laukaista päänsäryn. Osalla lapsista esimerkiksi harrastusten vähentäminen on auttanut päänsäryn vähenemiseen. Lapsen oireita voi vähentää myös turvallisuudentunteen lisääntyminen kotona, koulussa ja koulumatkalla. Oikeaan lukuasentoon sekä lihasten rentoutukseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota koulussa ja kotona. Myös lääkehoitoa voidaan harkita lapsen vaikean päänsäryn ennaltaehkäisyssä (Anttila ym. 2002, 295.) Terveysneuvonnassa kouluterveydenhoitajan tulisi huomioida lapsen konkreettiset mahdollisuudet vaikuttaa arkeensa. Kouluterveydenhoitaja voi kertoa lapselle terveellisten elämäntapojen, riittävän levon ja unen, säännöllisen syömisen ja juomisen sekä liikunnan ennaltaehkäisevästä ja osittain hoitavastakin vaikutuksesta. Kouluikäisen lapsen arki on kuitenkin pääsääntöisesti aikuisten, erityisesti vanhempien, määrittämää. Toistuvan päänsäryn ennaltaehkäisyssä
22 kouluterveydenhoitajan tulisi olla yhteydessä myös lapsen vanhempiin ja antaa heillekin soveltuvaa neuvontaa ja terveyskasvatusmateriaalia lapsen päänsäryn hoidosta ja ennaltaehkäisystä. Terveydenhoitajan olisi myös hyvä tiedostaa päänsäryn erilaiset hoitomenetelmät, jotta hän voi ohjata lasta ja tämän perhettä kokeilemaan myös esimerkiksi fysioterapiaa, akupunktiota tai biopalautehoitoa päänsäryn ennaltaehkäisyyn (Hämäläinen 2005, 675 677.) 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 6.1 Tutkimuksen tavoitteet Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää kouluterveydenhoitajien työn kautta välittynyt kokemus lasten päänsäryistä sekä minkälaista materiaalia he toivovat lasten päänsäryistä itselleen. 6.2 Tutkimuksen kohderyhmä Tutkimuksen tavoitteena on olla kokonaistutkimus, jolloin otantana on koko perusjoukko. Kohdejoukkona olivat siis kaikki Helsingin peruskoulujen ala-asteiden kouluterveydenhoitajat, joita kyselyn toteuttamishetkellä keväällä 2006 oli 73 (Laaksonen 2006.)
23 6.3 Tutkimusmenetelmä Tutkimus on kvantitatiivinen kyselytutkimus. Kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusta voidaan nimittää myös tilastolliseksi tutkimukseksi. Sen avulla selvitetään lukumääriin ja prosenttiosuuksiin liittyviä kysymyksiä sekä eri asioiden välisiä riippuvuuksia tai tutkittavassa ilmiössä tapahtuneita muutoksia. Se edellyttää riittävän suurta ja edustavaa otosta. Aineiston keruussa käytetään yleensä tutkimuslomakkeita valmiine vastausvaihtoehtoineen. Asioita kuvataan numeeristen suureiden avulla ja tuloksia voidaan havainnollistaa taulukoin ja kuvioin. Yleensä saadaan kartoitettua olemassa oleva tilanne, mutta ei pystytä riittävästi selvittämään asioiden syitä. Kvantitatiivista tutkimusta arvostellaan usein pinnallisuudesta, koska tutkija ei siinä pääse riittävän syvälle tutkittavan maailmaan. Tällöin on vaara, että hän tekee vääriä tulkintoja tuloksistaan, varsinkin jos tutkimuskohde on tutkijalle outo (Heikkilä 2001, 16.) Tutkimusaineisto on kerätty juuri tätä tutkimusta varten. Tutkimus on kuvaileva eli deskriptiivinen. Kuvailevassa tutkimuksessa on tärkeää tulosten luotettavuus, tarkkuus ja yleistettävyys, minkä vuoksi tässä tutkimuksessa otantana on ollut koko perusjoukko (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 131; Heikkilä 1998, 14 15.)
24 6.4 Tutkimuslomake Kyselytutkimus toteutettiin sekamuotoisella kyselylomakkeella (LIITE 2). Lomakkeessa oli 28 kysymystä, jotka oli jaoteltu kolmeen aihealueeseen. Nämä aihe alueet olivat vastaajan taustatiedot, lapset ja päänsärky sekä päänsärkymateriaali. Lomake saatekirjeineen (LIITE 1) lähetettiin yhteyshenkilön välityksellä kohderyhmälle sähköpostitse liitetiedostona, ja kyselyvastaukset pyydettiin täytettyinä postitse kahden viikon sisällä. Saatekirjeessä ilmoitettiin tutkimuksen tekijät, tutkimuksen liittyminen hankkeeseen, tutkimuksen tavoite, vastaus- ja palautusohjeet sekä kiitettiin vastaajia etukäteen vastaamisesta. Sähköpostitse lähetetty saatekirje ja kyselylomake olivat taloudellisia ja ekologisia, sillä ne säästivät tutkijoiden aikaa ja rahaa sekä paperia. Sähköpostitse ja postitse toteutetun kyselytutkimuksen voinee rinnastaa postikyselyyn, jonka ominaispiirteinä suhteessa henkilökohtaiseen haastatteluun tai puhelinhaastatteluun voidaan Heikkilän (1998, 19, 65) mukaan nähdä: vastausprosentti on usein alhainen, vastausten saaminen on usein hidasta, pitkät lomakkeet lisäävät vastaajien katoa, arkaluontoisten kysymysten käyttömahdollisuus on hyvä, avointen kysymysten käyttömahdollisuus on huono, vastausten tarkkuus on kyseenalainen, väärinkäsitysmahdollisuus on suuri, oheismateriaalin käyttömahdollisuus on hyvä, lisähavaintojen tekomahdollisuutta ei ole, vastaajan henkilöllisyydestä ei voi olla täyttä varmuutta. Kyselytutkimusten vastausprosentti vaihtelee 20 80 välillä, usein se jää alle 60 prosentin. Tässä tutkimuksessa sähköpostitse ja postitse toteutettava kyselylomake koettiin kuitenkin hyväksi, koska se on helppo ja nopea toteuttaa isolle määrälle vastaajia eikä se vaadi haastattelijan henkilökohtaista läsnäoloa. Lisäksi postikyselyn eduksi
25 koettiin tietynlainen anonymiteetti: vastaaja voi vastata kysymyksiin totuudenmukaisesti kokematta kaunistelun tai ujouden tunnetta haastattelijan edessä. Strukturoidulla rakenteella haluttiin myös pois sulkea vastaajista johtuvia virhelähteitä, kuten vastaajien liiallista kaunopuheisuutta, ylipitkiä tai toisaalta liian suppeita vastauksia tai vaikeaselkoista käsialaa, ja saamaan täsmällisiä vastauksia myös niiltä henkilöiltä, jotka eivät olisi pystyneet tai jaksaneet antaa vastauksia suureen määrään avoimia kysymyksiä. Suljetuilla kysymyksillä on haluttu tehdä vastaaminen selkeäksi ja jouhevaksi kohderyhmälle sekä yksinkertaistaa tulosten käsittelyä. Sekamuotoisilla ja avoimilla kysymyksillä on pyritty kartoittamaan vastaajien todellisia mielipiteitä ja antamaan tilaa vastausvaihtoehdoille, joita tutkimuksen toteuttavat eivät ole tulleet ajatelleiksi. 6.5 Aineiston keruu Aineiston keruun valmistelu aloitettiin suunnittelemalla kyselylomake. Lomakkeen kysymysten laatimisessa käytettiin apuna lasten päänsärkyyn liittyvää teoriatietoa. Tieteellisen kyselylomakkeen tekoon tarkoitetun teoreettisen tiedon käyttö oli vähäistä ajan puutteen vuoksi. Kysely oli lähetettävä kohdejoukolle ennen koulujen kevätlukukauden loppumista, ja lomakkeen laatimisessa tuli kiire. Emme ehtineet esitestata kyselylomaketta tai odottaa opinnäytetyötä ohjaavien opettajien palautetta kyselylomakkeesta ennen sen lähettämistä. Kysely saatekirjeineen lähetettiin vastaajille sähköpostitse yhdyshenkilön, Helsingin kaupungin koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ylihoitaja Seija Laaksosen, kautta toukokuun kolmannella viikolla 2006.
26 Vastaajat palauttivat lomakkeen paperiversiona kirjekuoressa ennalta annettuun postiosoitteeseen. Kyselylomakkeesta ei aiheutunut taloudellisia kustannuksia henkilökohtaisesti vastaajille tai tutkijoille sillä vastaajat palauttivat kyselyn työpaikkansa postin kautta kirjekuorissa, joiden postimaksun oli Helsingin kaupungin terveyskeskus valmiiksi maksanut. Saatekirjeessä vastaajia oli pyydetty palauttamaan kysely postitse viimeistään kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Määräaikaan mennessä 73 kouluterveydenhoitajasta 31 (42 %) oli palauttanut lomakkeen. Kyselystä lähetettiin uusi täyttöpyyntö vastaajille 21.6.2006, minkä jälkeen vielä 13 vastaajaa palautti kyselyn. Elokuussa 2006 tuli vielä yksi kyselyvastaus, mutta sitä ei hyväksytty enää tutkimukseen mukaan, koska tuloksia oli ryhdytty jo analysoimaan. 6.6 Aineiston analysointi Aineisto analysoitiin Statistical Package for Social Sciences- ja Excel-ohjelmilla. Tulosten analysointi aloitettiin laskemalla frekvenssit, prosenttiosuudet ja korrelaatiot kyselylomakkeen muuttujista. Avoimista kysymyksistä etsittiin toistuvat aiheet, jotka oli mahdollista yhdistää temaattisesti samaan kategoriaan, jotta vastauksia voitiin yhtenevästi käsitellä SPSS-ohjelmalla. Kyselyvastauksista ristiintaulukoitiin SPSS-ohjelmalla vastaajien taustamuuttujia ja päänsärkyyn sekä materiaaliin liittyviä vastauksia. Tuloksista ilmeni kuitenkin, että taustamuuttujien ja vastausten välillä ei ollut selkeää yhteyttä. Tämän vuoksi opinnäytetyön tulosten analysointiin ei ole otettu mukaan kyseisiä
27 ristiintaulukointeja ja vastaajien taustatietoja. Koimme, että opinnäytetyöhön mukaan otettu aineisto oli helpompi käsitellä Excel- kuin SPSS-ohjelmalla, minkä vuoksi opinnäytetyössä esitetyt tulokset on käsitelty Excel-ohjelmalla. Koko aineiston analysointimenetelmäksi valittiin kuvailevat frekvenssi- ja prosenttijakaumat. 7 TUTKIMUSTULOKSET Kouluterveydenhoitajien mielipiteitä ja kokemuksia lasten päänsäryistä kartoittavissa kysymyksissä on runsaasti hajontaa. Kyselytutkimuksessa on vaikea jälkeenpäin tietää missä määrin vastaaja on vastannut teoriatiedon, oman kokemuksensa tai mielipiteensä pohjalta (Heikkilä 1998, 65). Hajonta voi selittyä sillä, että osa vastaajista vastasi teoreettisen tietämyksensä pohjalta ja osa oman työpaikkansa eli mahdollisesti yhteen kouluun liittyen. Yhdessä kouluyhteisössä kouluterveydenhoitajan tietoon tulevien päänsärkytapausten esiintyvyys ja etiologia voivat olla vaihtelevista syistä yli- tai aliedustettuja koko väestöön nähden. Tutkimustulokset ovat selkeät ja yksisuuntaiset päänsärkymateriaalin suhteen. Materiaalin konkreettista muotoa koskeva kysymys, numero 25 (LIITE 2), oli epäselvästi aseteltu ja aiheutti 31 prosentin kadon. Kysymykseen hyväksytysti vastanneet olivat kuitenkin selkeästi sitä mieltä, että haluaisivat päänsärkymateriaalia kirjallisessa muodossa. Kyselylomakkeessa materiaalin muotoa kartoittavassa kysymyksessä puhutaan yhtenä vaihtoehtona kirjallisesta muodosta, mutta suhteessa muihin vaihtoehtoihin
28 sen ymmärtää tarkoittavan paremmin kuvaavaa ilmaisua painettu materiaali. Kirjallinen materiaali voi periaatteessa tarkoittaa mitä tahansa kirjoitettua tekstiä paperilla tai tietokoneen ruudulla. Kirjallinen materiaali tarkoittaa tässä yhteydessä painettua esitettä tai ohjetta tai tiedostosta paperille tulostettua tekstiä. Yksi vastausvaihtoehdoista oli digitaalinen muoto (internetsivu, tiedosto, cd-rom tms.), jonka valitsemalla vastaaja ilmoitti haluavansa materiaalin muodossa, jota voi käsitellä tietokoneella. Kuitenkin vain 10 prosenttia hyväksytysti vastanneista ilmoitti haluavansa digitaalista materiaalia. Näin ollen voidaan tulkita vastaajien toivovan nimenomaan heille valmiiksi tulostettua tai painettua materiaalia. 7.1 Vastaajien kokemus lasten päänsäryistä kouluterveydenhuollossa Kyselylomakkeen osio II kartoitti kouluterveydenhoitajien kokemusta lasten päänsäryistä. Tässä osiossa kysymyksiä oli 16, joista 11 oli suljettuja kysymyksiä ja 3 sekamuotoisia ja 2 avointa kysymystä. Sekamuotoinen kysymys tässä osiossa tarkoitti kysymystä, jossa yksi vastausvaihtoehto oli avoin. Kaikki vastaajat olivat vastanneet hyväksytysti tässä osiossa. Vastaajia oli 44, joista 43 ilmoitti tapaavansa jokaisen oppilaan kerran vuodessa. Päänsäryn vuoksi seurannassa käy koululaisia 24:lla (54,5 %) vastaajalla. Vastaajien (59,1 %) mielestä koululaisten yleisin päänsärkymuoto oli jännityspäänsärky.
29 Päänsärkyyn liittyvää yleistä tai luokkakohtaista terveysvalistusta vastasi antavansa 40 kouluterveydenhoitajaa. Luultavasti vastaajat olivat käsittäneet kysymyksen sisältävän myös terveystarkastuksissa ja vastaanotolla annettavan henkilökohtaisen terveysneuvonnan. Kysymyksellä tarkoitettiin kuitenkin luokassa isommalle ryhmälle annettavaa neuvontaa. Ala-asteella terveystieto oppiaineena on sisällytetty muuhun opetukseen (Opetushallitus 2004, 200), joten luokassa annettava terveyskasvatus on luokanopettajan tehtävä. Kouluterveydenhoitajien työaika kuluu suurimmaksi osaksi terveystarkastusten suorittamiseen (Strid & Terho 2000, 139), joten on oletettavaa, että heillä ei olisi aikaa pitää luokkakohtaista terveysneuvontaa päänsäryistä. Vastaajilla ei ollut selkeää yhteistä mielipidettä siitä, onko koululaisten päänsäryn esiintyvyys noussut 2000-luvulla, vaikka kirjallisuuden mukaan näin on tapahtunut (Anttila, Matsähonkala & Sillanpää 2006; Färkkilä 2005; Hämäläinen 2003; Hämäläinen 2005; Korpela 2004; Sillanpää 1996; Sillanpää & Metsähonkala 2004 & Käypähoito 2005). Kouluterveydenhoitajista 38 prosentin mielestä lasten päänsäryt olivat lisääntyneet, 23 prosenttia oli sitä mieltä, että päänsäryt eivät ole lisääntyneet tai esiintyvyys oli pysynyt lähes samana. Suurin osa, 39 prosenttia, ei kuitenkaan osannut vastata kysymykseen. Taustamuuttujilla ei ollut selkeää merkitystä kysymyksen vastauksiin, ja epäselväksi jääkin minkä vuoksi vastaukset eriävät niin paljon toisistaan. Taulukosta 1. ilmenee, että kouluterveydenhoitajilla ei ollut yhtenäistä mielipidettä lasten päänsäryn alidiagnosoinnista. Sen sijaan vastaajien mielestä kouluikäisten lasten päänsärky ei ollut alihoidettua ja lapset vanhempineen osasivat hoitaa lapsen päänsärkyä tarkoituksenmukaisesti. Taulukossa 1. esitetään myös vastaajien kokemus siitä, että vanhemmat eivät osanneet riittävästi puuttua lapsen elämäntavoista johtuvaan päänsärkyyn.
30 TAULUKKO 1. Vastaajien kokemus kouluikäisten lasten päänsäryn alidiagnosoinnista ja hoidosta n % Onko kouluikäisten lasten päänsärky alidiagnosoitua? Kyllä 17 38,6 Ei 15 34,1 Ei osaa sanoa 12 27,3 Yhteensä 44 100 Onko kouluikäisten lasten päänsärky alihoidettua? Ei 22 50,0 Kyllä 12 27,3 Ei osaa sanoa 9 20,5 Ei vastausta 1 2,3 Yhteensä 44 100 Osaavatko lapset vanhempineen hoitaa lapsen päänsärkyä tarkoituksenmukaisesti? Kyllä 21 47,7 Ei 12 27,3 Ei osaa sanoa 11 25,0 Yhteensä 44 100 Osaavatko lapset vanhempineen puuttua tarkoituksenmukaisesti lapsen päänsäryn mahdollisiin elämäntapoihin liittyviin syihin? Ei 27 61,4 Kyllä 11 25,0 Ei osaa sanoa 5 11,4 Ei vastausta 1 2,3 Yhteensä 44 100 Enemmistö, 84 prosenttia, oli sitä mieltä, että enintään 20 prosentilla kouluikäisistä lapsista oli päänsärkyä useammin kuin kerran kuukaudessa. Vain 9 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että 21 40 % koululaisista kärsi päänsärystä useammin kuin kerran kuukaudessa. Vastaajista 7 % ei osannut vastata kysymykseen. Eri tutkimusten perusteella 7-vuotiaista koululaisista jopa 37 52 % kärsii päänsärystä ja toistuvia päänsärkyjä on alle 10-vuotiailla koululaisilla 10 20 prosentilla sekä yli 10-vuotiailla koululaisilla kuitenkin toistuvaa päänsärkyä esiintyy 20 35 prosentilla (Anttila 2002, 291.) Kirjallisuuden ja muiden tutkimusten mukaan ala-asteikäisten lasten päänsärky on siis yleisempää kuin tähän opinnäytetyöhön liittyvään kyselyyn vastanneiden mielestä.
31 Taulukosta 2. ilmenee, että vastanneista kouluterveydenhoitajista haastavinta päänsärystä kärsivän koululaisen hoitotyössä oli lapsen ja hänen vanhempiensa motivointi päänsäryn hoitoon. Myös päänsäryn syyn selvittäminen koettiin haastavaksi. TAULUKKO 2. Vastaajien mukaan päänsärystä kärsivän kouluikäisen lapsen hoidossa on haastavinta n % Lapsen ja vanhempien motivointi 15 34,1 Päänsäryn syyn selvittäminen 12 27,3 Hoitosuhde 6 13,6 Lapsen oireiden monimuotoisuus 3 6,8 Yhteistyö vanhempien kanssa 3 6,8 Muu 3 6,8 Yhteensä 44 100 Taulukosta 3. ilmenee, että vastaajien mielestä päänsärkyä esiintyi enemmän tytöillä, mikä on yhtenevä kirjallisuuden kanssa (Anttila 2002; Anttila, Metsähonkala & Sillanpää 2006 & Tiitinen 2002). Mutta melkein yhtä moni oli sitä mieltä, ettei sukupuolella ollut merkitystä päänsäryn esiintyvyyteen. Tärkeimmäksi päänsärkyä aiheuttavaksi tekijäksi kouluikäisillä lapsilla koettiin elämäntavat ja psykososiaaliset syyt. Kolmannes vastaajista oli sitä mieltä, että päänsärystä kärsivillä lapsilla ei ole havaittavissa yhteistä piirrettä, melkein yhtä suuri osa tosin ei osannut vastata kysymykseen (TAULUKKO 3.). Noin puolet kouluterveydenhoitajista oli sitä mieltä, että toistuvaa päänsärkyä kokevilla lapsilla on havaittavissa yhtäläisyyksiä persoonassa, elämäntavoissa ja elämäntilanteessa tai oppimiseen liittyvissä asioissa. Tutkimusten mukaan jopa 43 75 prosentilla migreeniä sairastavilla