Parjanen, Satu Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Lahti School of Innovation HAMMASPEIKKO ETÄISYYKSIÄ YLITTÄMÄSSÄ Hammaspeikon taustaa Miksi osa yläkoululaisista jättää tulematta hammaslääkäriin tai suuhygienistille? Miten nuorten suun terveydenhuollon palvelukokonaisuutta voidaan kehittää entistä ehommaksi nuorten ja henkilöstön näkökulmasta? Näiden kysymysten johdattelemana lähti käyntiin Lahden sosiaalija terveydenhuollon sekä LUT Lahti School of Innovationin Hammaspeikko-projektin I-vaihe vaihe syksyllä 2008. Siinä keskityttiin yläkoululaisten suun terveydenhuollon kehittämiseen käyttäjälähtöisesti. Nuorten ajatuksia käynneistään hammaslääkärillä ja suuhygienistillä kartoitettiin kolmen lahtelaisen koulun oppilailta ainekirjoituksin ja työpajatyöskentelyin. Tässä kirjoitelmassa keskitytään erityisesti yläkoululaisten kirjoittamien aineiden analysoimiseen etäisyyksiä ja läheisyyksiä hyödyntämällä. Ainekirjoituksissa yläkoululaiset kertoivat viimeisimmästä hammaslääkärillä käynnistään sekä visioivat parhaimman mahdollisimman sekä hirveimmän hammaslääkärissä käyntinsä. Aineiston keruun sekä analysoinnin toteuttivat LUT Lahti School of Innovationin tutkijat. Etäisyydet ja läheisyydet innovaatio- ja kehittämistoiminnassa Etäisyyden ja läheisyyden muotojen tarkastelussa on perinteisesti kiinnitetty huomiota toimijoiden väliseen maantieteelliseen välimatkaan ja siitä innovaatio- tai kehittämistoiminnalle aiheutuviin etuihin tai ongelmiin. Lyhyen maantieteellisen etäisyyden on katsottu johtavan esimerkiksi kasautumishyötyihin ja tiedon ylivuotoihin. Maantieteellisesti lähellä olevat toimijat pystyvät vaihtamaan tietoa ja erityisesti hiljaista tietoa helpommin kuin kauempana toisistaan olevat toimijat. Maantieteellinen läheisyys ei kuitenkaan välttämättä johda innovaatioihin, koska toimijoiden välillä saattaa olla muita etäisyyksiä, jotka estävät innovaatiotoiminnan. Maantieteellisen etäisyyden lisäksi voidaan puhua kognitiivisesta, kommunikatiivisesta, organisatorisesta, sosiaalisesta, kulttuurisesta, funktionaalisesta sekä temporaalisesta etäisyydestä (Harmaakorpi, Tura & Artima, 2006; Parjanen, Harmaakorpi & Frantsi, 2010; Parjanen, Melkas, & Uotila, 2011). Toimijoiden välisen etäisyyden ja vastaavasti läheisyyden merkitys tiedon ja uusien innovaatioiden synnyssä vaihtelee. Innovaatioprosessin alkuvaiheessa, jolloin synnytetään ideoita, erilaisten läheisyyden muotojen on katsottu korostuvan. Varsinkin hiljaisen tiedon, joka on kytköksissä toimijan osaamiseen ja taitoihin, siirtäminen edellyttää usein läheistä sosiaalista vuorovaikutusta. Läheisyyden eri muodot auttavat innovaatiotoimintaa ja vuorovaikutteista
2 oppimista, mutta voivat olla myös innovaatiopotentiaalin hyödyntämisen esteenä. Innovaatioiden rakentamiseen tarvitaan myös erilaisuutta: erilaisia tietoja, taitoja ja osaamista. Erilaisen tiedon ja osaamisen aiheuttama etäisyys toimijoiden välillä saattaa kuitenkin muodostua niin suureksi, että se estää vuorovaikutuksen toimijoiden välillä. Samankaltaisuuden ja erilaisuuden välille muodostuukin jännite, jolloin liiallinen tai liian vähäinen samankaltaisuus tai erilaisuus on ongelmallista. Taulukossa 1 kuvaillaan eri etäisyyksiä sekä niihin sisältyvää innovaatiopotentiaalia. (Parjanen, Harmaakorpi & Frantsi, 2010; Parjanen, 2012). Etäisyys Lähde Innovaatiopotentiaali Kognitiivinen Kommunikatiivinen Organisatorinen Funktionaalinen Kulttuurinen Sosiaalinen Maantieteellinen Erilaisuus ajattelutavoissa ja tietopohjissa Erilaiset käsitteet ja ammattikielet Erilaiset tavat koordinoida eri organisaatioiden ja yksiköiden hallussa olevaa tietoa. Erilaisuus toimialojen välisissä asiantuntijuuksissa. Organisaatiokulttuurien erilaisuus Ihmisten väliset suhteet ja luottamuksen määrä niissä. Fyysinen etäisyys toimijoiden välillä Tietyn asteinen kognitiivinen etäisyys mahdollistaa innovaatioiden synnyn. Uuden idean ymmärrettäväksi tekemisessä voidaan käyttää esim. muiden alojen tai tieteiden käsitteitä. Organisaatiolla pitäisi olla niin vahvoja kuin heikkojakin linkkejä verkostossaan. Uutta tietoa kannattaa hankkia myös oman toimialan ulkopuolelta. Tällöin tieto on usein sovellettava omalle toimialalle. Haasteena on saada eri organisaatiokulttuureissa toimivat työskentelemään yhdessä. Innovaatiot vaativat erilaisten toimijoiden välistä vuorovaikutusta. Luottamus auttaa radikaalien ideoiden synnyssä. Maantieteellinen läheisyys ei johda automaattisesti innovaatioihin, mutta se saattaa esim. helpottaa sosiaalisen läheisyyden syntymistä. Temporaalinen Erilaiset aikakäsitykset Proaktiivinen suhtautuminen tulevaisuuteen (erilaisten pitkän ja lyhyentähtäimen mahdollisuuksien näkeminen) Taulukko 1. Etäisyydet ja niihin sisältyvä innovaatiopotentiaali. Hammaspeikon löytämiä etäisyyksiä Hammaspeikko-projektissa etäisyyksiä ja läheisyyksiä hyödynnettiin useammalla tavalla. Ensinnäkin aineistoa kerättiin niin työntekijöiltä että hammashuollon asiakkailta eli peruskoulun yläkoulun oppilailta. Näiden ryhmien välillä on erilaisia tiedollisia ja kokemuksellisia etäisyyksiä, joita törmäyttämällä voidaan saada ideoita palvelukokonaisuuden kehittämiseen.
3 Hammaspeikko-projektissa yläkoululaisen äänen kuulemisella haluttiin välttää lukkiutumia, jotka aiheutuvat liiallisesta läheisyydestä. Toimijoiden liiallinen läheisyys johtaa kognitiivisiin lukkiutumiin, mikä tarkoittaa pitäytymistä vallitsevissa, rutiininomaisissa ajattelumalleissa. Asiat esitetään aina samalla tavalla ja ne perustuvat samaan ajattelumalliin ja toimintatapaan. Näkemyksen kapeus, vanhat ajattelumallit ja toimintatavat saattavat estää uusien mahdollisuuksien havaitsemisen (Sotarauta & Viljamaa, 2003). Lisäksi Hammaspeikko-aineistoa analysoitiin etäisyyksien avulla. Tarkoitus oli löytää niitä etäisyyksiä, jotka mahdollisesti olivat muodostuneet niin suuriksi, ettei palvelukokonaisuus enää vastannut käyttäjien tarpeita tai toiveita. Selkeästi aineistossa painottui kognitiivinen ja sosiaalinen etäisyys. Yläkoululaiset kokivat, että hammaslääkärit ja -hoitajat ovat kaukaisia ja vieraita ja puhuvat käsitteillä, joita he eivät ymmärrä. Yläkoululaiset eivät uskaltaneet kysyä hammaslääkäreiltä heitä askarruttavista asioista tai eivät tohtineet kertoa hammaslääkäripeloistaan. Eräskin yläkoululainen kirjoitti, että hän käy kysymässä terveydenhoitajalta, mitä hänelle hammaslääkärissä puhuttiin. Niissä aineissa, jossa hammaslääkärikäyntiä kuvailtiin mukavana kokemuksena, yläkoululaisella oli juteltu hänelle tutuista asioista, hymyilty tai kehuttu hänen hampaitaan. Aineistosta paljastui myös, ettei hammashoitola välttämättä jaa tietoa hammashuollosta oppilaiden perheille. Tiedonkulku on paljolti sen varassa, mitä yläkoululainen itse kertoo vanhemmilleen. Tarvetta oli myös lähentää hammashuoltoa kouluun päin varsinkin niissä tapauksissa, joissa hammashoitola ei sijaitse koulun välittömässä yhteydessä. Koulun yhteydessä oleva hammashoitola koettiin tutuksi ja sinne oli vaivattomampi mennä, kuin jos joutuisi menemään hammashoitolaan linja-autolla. Toki oli niitäkin, jotka kokivat hammaslääkärikäynnin pienemmäksi pahaksi kuin istumisen esimerkiksi ikävällä tunnilla. Taulukkoon 2 on kerätty otteita yläkoululaisten aineista, joissa kuvastuu etäisyys tai läheisyys. Etäisyys Miten ilmeni aineistossa? Kehittämiskysymyksiä Sosiaalinen En oikein uskalla puhua vieraiden kanssa Ei ole mitään tunnelmaa Miten rakentaa luottamuksellinen suhde? Miten tutustuttaa teini hammaslääkäreihin ja - hoitajiin? Miten ylläpitää suhdetta hammashoitojen välillä? Miten kertoa, että jännittäminen ja pelko on sallittua? Miten ottaa tämä esille jo ennen kuin teini saapuu hammashoitoon? Miten pienentää vieraan ihmisen kammoa?
4 Kognitiivinen ja kommunikatiivinen Organisatorinen He alkoivat tutkia hampaitani ja käyttivät erikoisia nimityksiä Alkoi hieman pelottaa, kun postissa tulleessa kutsussa luki: RISKI 2. se oli aika monimutkaista Ajattelin mennä kysymään terveydenhoitajalta tarkalleen, mitä mulle tehää (Kutsussa) lukee aika ja päivä sekä yhteystiedot ja koulun/hammashoitolan numero Sain kutsun kotiin kirjekuoressa. Puhuin hämmaslääkäristä äitille ja isille. Miten selittää niin, että teini ymmärtää? Miten tuoda esille oma ammattitaito? Miten tutustuttaa teini hammashuollon tehtäviin, tavoitteisiin ja toimenkuviin? Miten puhua ymmärrettävästi? Mistä teini voi hankkia etukäteistietoa paikkauksesta, puudutuksesta, juurihoidosta? Miten jakaa tietoa koulun, kodin ja hammashuollon välillä? Mikä rooli teinillä on tiedonkulussa? Miten hammashuolto viestittää tai kertoo asioista? Kenelle se välittää tietoa? Miten teini osallistuu tiedonkulkuun? Onko hän vain tiedon objekti? Maantieteellinen Temporaalinen Kutsu on samanlainen kuin aina. Vastaanotto on koulullani ja siksi ennestään tuttu Ei ole tullut kutsua noin kahteen vuoteen Ajattelin, että pitäisiköhän alkaa hoitamaan hampaitani paremmin Miten se vaikuttaa, kun hammaslääkäri ei ole koulun yhteydessä? Lisääkö esim. jännitystä? Onko helpompi jättää menemättä? Millä keinoin lähentää hammashuoltoa osaksi koulua tai kotia, vaikka se ei fyysisesti olekaan nurkan takana? Miten teini voi seurata omaa hampaidensa tilaa hoitojen välillä? Miten olla yhteydessä teiniin, vaikka ei voi kutsua tarkastukseen? Millä keinoin motivoida teiniä hoitojen välillä? Miten vastata teinikulttuurin muutoksiin? Miten pysyä kärryillä teinin maailmassa? Miten olla ajan hermolla? Taulukko 2. Hammaspeikon oppilaiden aineista löytämiä etäisyyksiä sekä niistä johdettuja kehittämiskysymyksiä. Löytyneitä etäisyyksiä hyödynnettiin kehittämistoiminnassa muotoilemalle niistä kysymyksiä yhteistoimintasessioon [linkki] ideoinnin tueksi (Taulukko 2). Kyseiseen sessioon osallistui hammaslääkäreitä, -hoitajia sekä suuhygienistejä Lahden kaupungin eri hammashoitoloista. Session tarkoituksena oli tuottaa konkreettisia ideoita kehittämistyön pohjaksi. Sessio toteutettiin Learning Cafe tekniikalla, jossa osallistujat olivat jaettu ryhmiin ja ryhmät kiersivät eri rasteilla tuottaen ideoita kyseisen rastin tehtävään. Ideat kirjoitettiin näkyville niin, että ne olivat myös seuraavan ryhmän luettavissa tai jatkokehitettävänä. Session yksi rasti oli nimetty Miten lyhentää välimatkoja. Rastin tavoitteena oli tuottaa ideoita, miten hammashoitolan ja
5 koulun sekä yläkoululaisen perheen yhteisellä toiminnalla voitaisiin tukea yläkoululaisen hampaiden hoitoa. Ideoissa mm. kiinnitettiin huomiota hammashoitolan esillä olemiseen koulun arjessa kuten erilaisissa koulun tapahtumissa. Yhdeksi nivelkohdaksi nostettiin uuteen kouluun siirtyminen, jolloin kouluun perehdyttämiseen olisi hyvä sisältyä myös uuteen hammashoitolaan tutustuminen. Myös tiedottamiseen niin vanhemmille kuin yläkoululaisille itselleen syntyi uusia ideoita kuten kutsun ajanmukaistaminen ja yläkoululaisten itsensä käyttämien viestintäkanavien hyödyntäminen. Kuva 1 hahmottaa rastin kysymyksen asettelua ja syntyneitä ideoita. Sessiossa syntyneen ideamassan arviointi ja jatkokehittäminen tapahtui Hammaspeikko-projektin myöhemmissä vaiheissa. Koulu Perhe Syntyneitä ideoita: Opettajien muistuttaminen hammasterveydenhuollon tärkeydestä Hammasvalistuksen ujuttaminen kouluopetukseen Oleminen mukana koulun tapahtumissa Hammashuollon sisällyttäminen uuteen kouluun perehdyttämiseen Hammashoitola Syntyneitä ideoita: Vanhempia voidaan lähestyä tiedotteilla, olemalla mukana vanhempainilloissa tai Wilman kautta. Syntyneitä ideoita: Kutsujen, opasteiden ja tiedotteiden nykyaikaistaminen ja yhdenmukaistaminen Otettava huomioon kenelle tiedotetaan (esim. vaikeaselkoiset termit avattava tai poistettava kutsuista) Yläkoululaisten ominen kanavien käyttäminen (netti, keskustelupalstat) Kuva 1. Kehittämissessiossa syntyneitä ideoita, joilla lähentää hammashoitolaa kouluun ja oppilaiden perheisiin.
6 Lisätietoja Erikoistutkija Satu Parjanen Lappeenrannan teknillinen yliopisto Lahti School of Innovation satu.parjanen@lut.fi, 040 077 9894 Lähteet Harmaakorpi, V., Tura, T. & Artima, Essi (2006). Balancing Regional Innovation Policy between Proximity and Distance. Fifth Proximity Congress, 28.- 30.6.2006, Bordeaux, Ranska. Parjanen, S. (2012) Creating Possibilities for Collective Creativity. Brokerege Functions in Practice-Based Innovation. Acta Universitatis Lappeenrantaensis 474. Väitöskirja. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Parjanen, S., Harmaakorpi, V. & Frantsi, T. (2010). Collective Creativity and Brokerage Functions in Heavily Cross- Disciplined Innovation Processes. Interdisciplinary Journal of Information, Knowledge and Management, Vol. 5, 1-21. Parjanen, S., Melkas, H. & Uotila, T. (2011). Distances, knowledge brokerage and absorptive capacity in enhancing regional innovativeness: A qualitative case study of Lahti region, Finland. European Planning Studies. Vol. 19, No. 6, 921-948. Sotarauta, M. & Viljamaa, K. (2003). Mitkä tekijät jarruttavat alueellista kehitysdynamiikkaa? Teoksessa Sotarauta, M. & Viljamaa, K. (toim.) Tulkintoja kaupunkiseutujen kehityksestä ja kehittämisestä. Kooste usean tutkimuksen tuloksista, s. 65-67. Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry. Tampere.