PEREHDYTYSOPAS TIKKURILAN TERVEYSASEMALLE

PEREHDYTYSOPAS TIKKURILAN TERVEYSASEMALLE Noora Tiilimaa ja Susanna Virta Opinnäytetyö, kevät 2010 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Tiilimaa, Noora & Virta, Susanna. Perehdytysopas Tikkurilan terveysasemalle. Helsinki, kevät 2010, 95 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa perehdytysopas ja perehdytyksen seurantalomake uusille työntekijöille, työhön palaajille, opiskelijoille ja nykyisille työntekijöille. Opinnäytetyön yhteistyötahona oli Tikkurilan terveysasema. Perehdytysoppaan ja perehdytyksen seurantalomakkeen tarkoituksena oli helpottaa työntekijän perehdytystä ja antaa perustiedot terveysaseman työskentelystä. Perehdytysoppaan ja perehdytyksen seurantalomakkeen tieto pohjautui suurimmaksi osaksi terveysaseman omiin tietoihin sekä luotettavaan Internet lähteeseen koottuihin tietoihin. Opinnäytetyön raporttiosuudessa käsitellään perehdyttämistä sekä terveysaseman avoterveydenhuoltoa. Perehdytysoppaassa kerrotaan Tikkurilan terveysasemasta, työsuhdeasioista, tärkeimmistä yhteystiedoista ja puhelinnumeroista, solutoimistosta ja ajanvarauksesta, sairaan- ja terveydenhoitajien vastaanotoista, tarkkailu- ja toimenpide huoneista, toiminnasta hätä- ja ongelmatilanteista sekä käytännön ohjeita. Perehdytyksen seurantalomakkeessa on näiden lisäksi yksityiskohtaisemmin käytännön asioita, joiden avulla perehdytettävä voi seurata perehdytystä. Osastonhoitaja antoi palautetta perehdytysoppaan kehittelyn aikana. Palautteen perusteella perehdytysopasta muokattiin. Perehdytyksen seurantalomaketta esitestattiin uudella työntekijällä, jonka antaman palautteen avulla seurantalomaketta paranneltiin. Yhteisessä tapaamisessa perehdytysoppaan kirjoittamisen aikana terveysaseman työntekijöiltä kysyttiin palautetta. Palautteen perusteella perehdytysoppaan sisältö muotoutui tavoitteita vastaavaksi. Terveysaseman työntekijät arvioivat perehdytysoppaan ja perehdytyksen seurantalomakkeen kirjallisesti sekä suullisesti esittelytilanteessa. Kirjallisesta arvioinnista saatujen tulosten mukaan perehdytysoppaassa oli hyödyllistä tietoa kattavasti ja seurantalomakkeen sisältö jäsentää perehdytyksen seurantaa. Asiasanat: terveyskeskukset, perehdyttäminen, produktit, oppaat

ABSTRACT Tiilimaa, Noora and Virta, Susanna Orientation manual for Tikkurila health centre employees. 95 p., 3 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2010. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Health Care: Public Health Nurse. The purpose of this project was to produce a new orientation manual and follow-up form for health centre employees of Tikkurila. The idea of this project emerged from health center s head nurse and the project was carried out in coordination with them. The purpose was to create a new improved orientation manual to replace the previous one. The information contained in the thesis, orientation manual and follow-up form was based on reliable scientific research, sources and knowledge of Tikkurila health centre employees. The orientation manual provides multidimensional support and information for the employees. The content of follow-up form was intended to provide tools for work follow-up. The collected evaluation feedback from the health centre employees assessing the production was used to improve the content. Evaluation showed that the content of orientation manual and follow-up form was accomplished and easy to approach after improvements. Keywords: health centre, orientation, production, manual

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 6 2 PEREHDYTTÄMINEN... 7 2.1 Perehdyttäminen käsitteenä... 7 2.2 Perehdyttämisen tavoitteet... 8 2.3 Perehdyttämisen sisältö... 9 2.4 Perehdyttämisen hyödyt... 10 2.5 Perehdyttämisen seuranta... 12 2.6 Ohjaajan osa perehdytyksessä... 13 3 AVOTERVEYDENHUOLTO TERVEYSASEMALLA... 14 3.1 Terveydenhuoltoa ohjaavat lait... 14 3.2 Perusterveydenhuolto... 15 3.3 Terveysasemalla työskentelevät ammattiryhmät... 16 3.4 Avoterveydenhuollon asiakaskunta ja käynnit... 17 3.5 Tulevaisuuden haasteet perusterveydenhuollossa... 18 4 TIKKURILAN TERVEYSASEMA TOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ... 20 5 PRODUKTION TARKOITUS JA TAVOITTEET... 21 6 PRODUKTION TOTEUTUS... 22 6.1 Prosessin kuvaus... 22 6.2 Oppaan ja seurantalomakkeen suunnittelu... 23 6.3 Oppaan ja seurantalomakkeen työstäminen... 25 6.4 Oppaan ja seurantalomakkeen sisältö... 26 6.5 Arvioinnin suunnittelu ja toteutus... 27 7 PRODUKTION ARVIOINTI... 29 7.1 Kirjallinen arviointi oppaasta... 29 7.1.1 Oppaan ulkonäkö, käytännöllisyys ja kokonaissisältö... 29 7.1.2 Arviointi sisältöalueittain... 30 7.2 Kirjallinen arviointi seurantalomakkeesta... 32 7.3 Suullinen arviointi oppaasta ja seurantalomakkeesta... 33

8 POHDINTA... 34 8.1 Eettisyyden pohdinta... 34 8.2 Luotettavuuden pohdinta... 35 8.3 Palautteen pohdinta... 36 8.4 Oma arvio produktiosta... 36 8.5 Jatkokehitysideat... 37 8.6 Opinnäytetyöprosessin ja ammatillisen kasvun pohdinta... 38 LIITE 1: Tikkurilan terveysaseman perehdytysopas 2009 LIITE 2: Perehdytyksen seurantalomake LIITE 3: Arviointilomake

1 JOHDANTO Muuttuva hoitotyö on haaste ammatilliselle osaamiselle. Hoitotyö on muuttunut vastuullisemmaksi, itsenäisemmäksi, laaja-alaisemmaksi, haasteellisemmaksi ja monipuolisemmaksi. Potilas- ja asiakaslähtöisyys on lisääntynyt. Samalla on kasvanut suunnittelun, kehittämisen ja arvioinnin tarve sekä ohjauksen ja yhteistyön tarve. Laatutietoisuus, hoitotyöntekijöiden asiantuntijuuden merkitys sekä moniammatillinen yhteistyö on lisääntynyt ja hoitotyön tekijöiden arvostus on kasvanut. (Hildén 2002, 30.) Hyvin hoidettu perehdyttäminen kattaa työn taitovaatimusten, tuotteen tai palvelun laatuvaatimusten lisäksi aina myös työntekijän turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat sekä omatoimisuuteen kannustamisen (Penttinen & Mäntynen 2009, 3). Perehdyttäminen uuteen työpaikkaan ja työhön on tärkeätä jatkuvasti muuttuvassa hoitotyössä. Idea opinnäytetyöhömme syntyi, kun Tikkurilan terveysaseman osastonhoitaja toivoi perehdytysopasta sekä perehdytyksen seurantalomaketta terveysaseman työyhteisöön. Terveysasemalla oli käytössä vanha perehdytysopas, joka toivottiin päivitettävän ja uudistettavan. Perehdytyksen seurantalomaketta toivottiin perehdytyksen tueksi. Työmme tavoitteena oli tehdä selkeä, monipuolinen ja työntekijöitä palveleva perehdytysopas ja perehdytyksen seurantalomake, jotka ovat työntekijöiden saatavilla sekä helposti päivitettävissä. Perehdytysoppaan ja perehdytyksen seurantalomakkeen tavoitteena oli myös tukea perehdyttämistä, olla työn tukena ja sisältää työssä tarvittavaa materiaalia. Perehdytysoppaan ja seurantalomakkeen avulla uusien työntekijöiden, työstä palaajien ja opiskelijoiden perehdyttäminen onnistuu paremmin. Valmistuvina terveydenhoitajina tulemme tarvitsemaan perehdytystä työssämme. Toimimme myöhemmin perehdyttäjinä, jolloin ajankohtaista tietoa asiasta tarvitaan. Opinnäytetyön teoreettisessa osassa käsitellään perehdyttämisprosessiin sisältyviä vaiheita, joista hyvä perehdyttäminen muodostuu, sekä terveysaseman avovastaanottotoimintaa. Työn loppupuolella on kerrottu produktion toteutuksesta ja arvioinnista. Raportissa kutsumme perehdytysopasta oppaaksi ja perehdytyksen seurantalomaketta seurantalomakkeeksi.

7 2 PEREHDYTTÄMINEN Seuraavassa kerromme ihanteellisen perehdyttämisen teoriaa ja sen toteutumista. 2.1 Perehdyttäminen käsitteenä Työturvallisuuslaissa (14 ) työntekijälle tulee antaa riittävästi perehdyttämistä työhön, työpaikan työolosuhteisiin, työ- ja tuotantomenetelmiin, työssä käytettäviin työvälineisiin ja niiden oikeaan käyttöön sekä turvallisiin työtapoihin erityisesti ennen uuden työn tai tehtävän aloittamista tai työtehtävien muuttuessa. Perehdyttäminen pitää muistaa myös ennen uusien työvälineiden ja työ- tai tuotantomenetelmien käyttöön ottamista. Työntekijälle annettua perehdytystä tulee täydentää tarvittaessa. Työntekijää perehdytetään työn haittojen ja vaarojen estämiseksi sekä työstä aiheutuvan turvallisuutta tai terveyttä uhkaavan haitan tai vaaran välttämiseksi. (Työturvallisuuslaki 2002/738.) Perehdyttämisellä tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joiden avulla uusi työntekijä oppii tuntemaan työpaikkansa, sen tavat ja toiminta-ajatuksen, liikeidean tai palveluidean, työpaikkansa ihmiset, työtoverit ja asiakkaat, oppii työtehtävänsä sekä tietää työhönsä kohdistuvat odotukset ja oman vastuunsa koko työyhteisön toiminnassa. Perehdyttäminen luo perustan työn tekemiselle ja yhteistyölle. (Kangas 2003, 4 5.) Perehdyttäminen koskettaa kaikkia organisaatioita ja jokaista työntekijää, joka vaihtaa työpaikkaa, työtä tai yksikköä. Perehtymisellä autetaan uusia työntekijöitä tulemaan yhteisön toimiviksi jäseniksi. (Kjelin & Kuusisto 2003, 9.) Työhön perehdyttäminen eli työnopastus on suunniteltava ja toteutettava tarpeen, tilanteen ja perehdytettävän mukaan. Perehdytettäviä sekä perehdyttämistilanteita on monenlaisia. Perehdyttämistä järjestetään uuden tulokkaan lisäksi työhön palaajalle, joka on ollut välillä esimerkiksi hoitovapaalla tällöin voi olla kyseessä perusteellinen perehdytys. Tilapäisille työntekijöille tai lyhytaikai-

8 sille sijaisille järjestetään perehdytystä, jolloin yleensä käydään läpi tärkeimmät asiat. Lisäksi perehdytystä järjestetään yrityksen työntekijöille, jos esimerkiksi työtehtävät, työmenetelmät, laitteet tai välineet muuttuvat. Työpaikassa oleville opiskelijoille perehdyttämisen periaatteet ovat samat kuin muidenkin työntekijöiden. (Kangas 2003, 4 5.) Hyvä perehdyttäminen voi olla vähäeleistä ja normaalin työtoiminnan sisälle rakennettua. Laadukkaan perehdyttämisen asenne ilmenee siinä, miten erilaiset tilanteet osataan nähdä tulokkaan kannalta ja hyödyntää yhteisen oppimisen näkökulmasta. (Kjelin & Kuusisto 2003, 52 53.) 2.2 Perehdyttämisen tavoitteet Tavoitteena perehdyttämisessä on luoda uudelle työntekijälle perusta työn tekemiselle ja yhteistyölle työyhteisössä. Hyvin hoidettu perehdyttäminen kattaa työn taitovaatimusten, tuotteen tai palvelun laatuvaatimusten lisäksi aina myös työntekijän turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat sekä omatoimisuuteen kannustamisen. (Penttinen & Mäntynen 2009, 3.) Työhön perehdyttämisen tarkoituksena on perehdyttää henkilö tehtäväänsä, tutustuttaa hänet työympäristöön, työoloihin, koko organisaatioon, oman työyhteisönsä tavoitteisiin ja toimintaan sekä niitä koskeviin muutoksiin. Perehdytyksen tavoitteina on antaa tulokkaalle perustiedot työpaikasta ja tehtäväkohtainen työnopastus, joka mahdollistaa tulokkaan myönteinen asennoitumisen työyhteisöön sekä luoda hyvä yhteistyö uuden henkilön ja hänen esimiehensä ja työtovereidensa välille. Perehdyttäminen lyhentää oppimisaikaa, poistaa epävarmuutta sekä vähentää virheitä, tapaturmia ja muista työstä johtuvia haittoja, jotka voivat aiheutua työympäristön ja työtehtävien huonosta tuntemisesta. (Lepistö 2000, 65.) Yksilön oppimisen lisäksi tavoitteena tulisi lisäksi olla organisaation osaamisen jakaminen ja työyhteisön kehittyminen (Frisk 2003, 42). Kjelinin ja Kuusiston (2003, 46 47) mukaan perehdyttämisellä tavoitellaan työn oppimisen nopeutumista sekä työsuorituksen ja tuottavuuden parantamista.

9 Perehdyttämisellä voidaan vaikuttaa työssä viihtymiseen sekä vähentää vaihtuvuutta. Perehdyttämisellä ei tavoitella työn syvällistä hallintaa, vaan ammattilaiseksi kehitytään kokemuksen ja jatkokoulutuksen avulla. 2.3 Perehdyttämisen sisältö Perehdyttäminen alkaa rekrytoinnista (Kjelin & Kuusisto 2003, 53). Työhön perehdyttämisen pääkohtiin kuuluu työhönotto. Työnantaja kertoo muun muassa työn sisällöstä, palvelusuhteen ehdoista ja työyhteisöstä. Silloin voidaan antaa tulokkaalle kirjallista esittely- ja muuta aineistoa. (Kangas 2003, 9.) Perehdyttämisprosessissa työhönoton jälkeen seuraavana on työntekijän vastaanottaminen sekä perehdytyksen käynnistäminen. Esimies varaa aikaa työntekijän vastaanottamiseen (Lepistö 2000, 67). Valmistautumiseen sisältyy tulokkaasta tiedottaminen etukäteen työyhteisölle. Esimies on sopinut työyhteisön kanssa työnjaosta. Valmistautumiseen käytetty aika säästää paljon aikaa myöhemmin perehdyttämisvaiheessa. (Kangas 2003, 9.) Tulokkaan esimies on aina vastuussa perehdyttämisen toteuttamisesta ja käytännön organisoinnista (Kjelin & Kuusisto 2003, 186). Jos työyhteisö ja uusi työ ovat tulijalle vieraita, kannattaa miettiä, miten paljon asiaa ensimmäiseen päivään kannattaa sisällyttää. Jos uusia asioita tulee kerralla kovin paljon, ne eivät jää mieleen. (Kangas 2003, 9.) Esimiehen lisäksi alkukeskusteluun osallistuvat mahdollisesti perehdyttämisestä vastaavat henkilöt. Ennalta laadittu, yksilölliset tarpeet huomioon ottava henkilökohtainen perehdyttämisohjelma käydään läpi ja siitä keskustellaan uuden työntekijän kanssa. (Lepistö 2000, 67.) Perehdyttämisen lopulliseen sisältöön vaikuttavat organisaation arvot, strategia ja tavoitteet sekä tulokkaan tehtävä ja aikaisempi osaaminen. (Kjelin & Kuusisto 2003, 198 199.) Jokainen työyksikkö on erilainen ja perehdytyksessä tulisi korostaa työyksikön ominaisia piirteitä, työn luonnetta ja työtehtäviä sekä kertoa mahdollisista työyksikön sisällä sovituista arvoista, sopimuksista ja säännöistä (Lahti 2007, 58). Alkukeskustelun jälkeen alkaa tehtäväkohtainen työnopastus, jonka suorittaa esimies tai työnopastaja. Perehdyttämistä jatketaan rinnan töiden kanssa niin

10 kauan, että talo ja työt ovat tulleet tutuiksi. Viimeisenä prosessina on työhön perehdyttämisen arviointi, jossa selvitetään mitä perehdyttämisellä on saatu aikaan ja millaisia kehittämistoimia tarvitaan. Perehdyttämisen kehittäminen edellyttää keskusteluja, kyselyjä, yhteistyötä ja käytännön toimia. (Lepistö 2000, 67 68.) Yleensä työn hallinnan saavuttaminen ja asettuminen uuteen organisaatioon kestää tietotyössä vähintään puoli vuotta. Perehdyttäminen loppuu, kun perehdyttämisen tavoitteet on saavutettu. (Kjelin & Kuusisto 2003, 205.) Lahden (2007, 54, 58) tutkimuksen mukaan perehdytettävä kaipaa nimettyä perehdyttäjää. Perehdytykseen tulisi siis nimetä yksi perehdyttäjä, kehittää yksilöllistä perehdytystä, arvioida tulotilannetta ja ottaa käyttöön urakehitysohjelma. Perehdytettävälle ja perehdyttäjälle pitäisi suunnitella yhteiset työvuorot ja välttyä tilanteilta, joissa perehtyjä joutuu työvuorovahvuuteen. Perehdyttäjällä on suuri merkitys perehdytettävälle hänen motivoinnissaan, työtapojen ja työyksikön opastamisessa. Perehdyttäjällä tulee olla taitoa ja tietoa perehdyttämisestä, ja hän saattaa tarvita koulutusta perehdytystä varten. Kokenut perehdyttäjä siirtää niin sanottua hiljaista tietoa perehdytettävälle. Perehdytyksen tulee olla yksilöllistä, jolloin saadaan työntekijästä sitoutunut ja motivoitunut työntekijä pidemmäksi aikaa. 2.4 Perehdyttämisen hyödyt Työhön perehdyttäminen on sekä perehdytettävän että koko työyhteisön etu. Perehdyttäminen auttaa työntekijää pääsemään helpommin kiinni omaan työhönsä, näkemään itsensä osana työyhteisöä ja koko organisaation toimintaa sekä asettamaan oman työnsä ja itsensä paikalleen työyhteisössä ja koko yrityksessä. Lisäksi se antaa työntekijälle valmiuksia oman työnsä kehittämiseen ja lisää kykyä toimia epätavallisissa tai uusissa tilanteissa. (Elovainio 1992, 8 9.) Perehdyttämisellä helpotetaan uuden työntekijän tai työtä vaihtavan sopeutumista ja oppimista sekä lisätään työn sujuvuutta ja palvelun laatua. Lisäksi tapaturmariskit ja työn psyykkinen kuormitus vähenevät, kun työympäristö ja - tehtävät ovat tuttuja ja työntekijä kokee hallitsevansa työn vaatimukset. (Penttinen & Mäntynen 2009, 2.)

11 Lepistön (2000, 63 64) mukaan perehdytyksellä tulokkaan epävarmuus ja sen aiheuttama jännitys vähenevät, sopeutuminen työyhteisöön helpottuu ja työ on alusta lähtien sujuvampaa, kun työt opitaan heti tekemään oikein. Perehdytettävän kyvyt ja osaaminen tulevat paremmin esille, mielenkiinto ja vastuuntunto työtä kohtaan kasvavat, ammattitaidon kehittyminen ja työssä eteneminen helpottuvat ja nopeutuvat, laatutavoitteet saavutaan nopeammin ja normaali ansiotaso nopeammin. Laadukkaalla perehdyttämisellä tulokkaan aktiivisuutta hyödynnetään alusta alkaen. (Kjelin & Kuusisto 2003, 53). Hyvin hoidettu perehdyttäminen vie aikaa, mutta siihen käytetty aika tulee monin verroin takaisin (Kangas 2003, 5). Työpaikka hyötyy tulokkaan perehdyttämisestä, sillä työn tulos ja laatu paranevat, tulokkaan asenne työpaikkaa ja työtä kohtaan muodostuu myönteiseksi, virheitä, tapaturmia ja onnettomuuksia sattuu vähemmän, hävikin määrä on vähäisempi, poissaolot vähenevät, vaihtuvuus pienenee, työvälineiden ja kalustojen huolto helpottuu ja syntyy kustannussäästöjä, raaka-aineita ja tarvikkeita käytetään järkevästi sekä hyvin hoidettu perehdyttäminen parantaa yrityskuvaa (Lepistö 2000, 64). Uusien jäsenten tulo merkitsee organisaatiolle panostusta tulevaisuuteen sekä se luo mahdollisuuden vahvistaa organisaation muutos- ja kehittämispyrkimyksiä. Organisaation kannalta perehdyttämisessä on kyse kannattavuudesta ja organisaation strategian toteuttamisesta. Perehdyttäminen luo koko pohjan, jonka avulla tulokas suuntaa organisaatiossa, ja antaa myös sen tavoitteen ja vision, jota kohden hän pyrkii kulkemaan. (Kjelin & Kuusisto 2003, 14, 16.) Perehdytyksen hyötynä on lisäksi ammatillisen kasvun tukeminen. Ammatillisen kasvun käsitteellä tarkoitetaan kaikkia niitä kehittämistoimia, jotka kohdistuvat ammatillisen osaamisen ylläpitämiseen ja lisääminen, ja se on nähtävä jatkuvana, koko elämänkaaren kattavana prosessina. Tavoitteena on parantaa suoritusta ja osaamista. Ammatillinen osaaminen on yksi keskeinen osa työkykyä ja henkistä työssä jaksamista. Työkykyä ylläpitävä toiminta kohdistuu henkilöstön terveyteen, toimintakykyyn, motivaatioon ja ammattitaitoon sekä työn, työympäristön ja työyhteisöjen kehittämiseen. (Hildén 2002, 33, 85.)

12 2.5 Perehdyttämisen seuranta Tulokkaan perehdytyksen toteutumista on seurattava samalla kun sitä toteutetaan. Perehdyttämisen arvioinnissa tarkastellaan sekä organisaation vastuuhenkilöiden toimintaa että tulokkaan omaa toimintaa. Seurannan pitää olla yksinkertaista ja luottamuksellista. Seurannan on annettava sellaista tietoa, jonka avulla voidaan arvioida sekä perehdyttämisen toteutumista että siitä saatavaa hyötyä. (Kjelin & Kuusisto 2003, 245.) Arvioinnissa mietitään muun muassa tavoitteiden saavuttamista, suunnitelman toteutumista sekä perehdytyksen mahdollisia puutteita ja kehittämisehdotuksia. Perehdytystä kehitettäessä otetaan huomioon aikaisempien perehdytettyjen mielipiteet ja kokemukset. Perehdytyksen arvioinnin tärkeys tulee sisäistää, jolloin pystytään kehittämään perehdytys paremmin tarpeita vastaavaksi. (Penttinen & Mäntynen 2009, 7.) Perehdytyksessä on hyvä käyttää apumateriaaleja, joita ovat muun muassa perehdyttämisohjelmat, perehdyttämisen tarkistus- ja muistilistat, perehdytyskansio, Tervetuloa taloon -oppaat ja henkilöstölehdet. Näiden tarkoituksena on tukea mielenpainamista ja asioiden muistamista. Tulokas voi myös myöhemmin tarkistaa asioita, kun apumateriaalit ovat hänen käytettävissään. (Kangas 2003, 10.) Perehdyttämisen tarkistuslistat ovat hyvä seurannan apuväline, joka voidaan antaa tulokkaalle. Perehdytettävä voi itse seurata perehdytyksensä etenemistä esimerkiksi rastittamalla asiat sitä mukaa kuin ne on hänelle opastettu (Kangas 2003, 16). Perehdytysoppaat ja -ohjeet eivät ole hyvän perehdytyksen tae, vaan niiden käyttöä tulee opettaa ja perehtyjällä tulee olla aikaa niihin tutustumiseen (Lahti 2007, 58). Perehdyttämisen kehittämishaasteina ovat perehdytyssuunnitelman jatkuva päivittäminen, perehdyttävien henkilöiden jaksamisesta huolehtiminen sekä perehdytettävien erilaisuuden kääntäminen voimavaraksi (Liski, Horn & Villanen 2007, 21).

13 2.6 Ohjaajan osa perehdytyksessä Ohjaus on työmenetelmä, jota käytetään ammatillisen keskustelun muotona. Ohjaus on ajan, huomion ja kunnioituksen antamista. Parhaimmillaan se on ohjaajan ja ohjattavan neuvottelua, kykyä edistää itseään ja toimintaansa. (Onnismaa 2007, 7.) Ohjaajan katsotaan olevan asiantuntija prosessissa, jossa ohjattava oppii käsittelemään kokemuksiaan, käyttämään resursseja, ratkaisemaan ongelmia ja suuntaamaan oppimistaan. Ohjauksessa ohjaaja osallistuu ohjattavan ajattelu- tai toimintaprosessiin ja pyrkii edistämään sen toteutumista erilaisin toimin. Ohjausta jäsentää ajatus ohjattavan prosessista, jota ohjaaja pyrkii edistämään ja jonka muokkaamiseen hän osallistuu. (Vehviläinen 2001, 13, 17 18.) Ohjausvalmiuksia opetetaan sairaanhoitajakoulutuksen aikana. Sairaanhoitajan täytyy kyetä ohjaamaan potilaita, ja perehdyttämisen katsotaan kuuluvan samaan kategoriaan. Sairaanhoitajuuteen kuuluu opettaminen ja ohjaaminen. Sairaanhoitajista osa kokevat, ettei heillä ole lisäkoulutukseen tarvetta. Ohjausvalmiuksia heikentää muun muassa sairaanhoitajien koulutuksen eriaikaisuus. Pitkään työelämässä olleet sairaanhoitajat kokevat herkästi teoriatietonsa puutteelliseksi, elleivät he ole saaneet lisäkoulutusta. (Jääskeläinen 2009, 44, 45.) Sairaanhoitajat kokevat valmiuden ohjaukseen pitkään ja monipuoliseen työkokemukseen perustuvaksi, mikä takaa muun muassa hoitotyön taidot, ammatillisuuden sekä kokonaisnäkemyksen sairaanhoitajan työstä ja sen sijoittamisesta hoitojärjestelmään. Yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat sairaanhoitajien kokemuksiin omista valmiuksiaan ohjaamiseen. Valmiuksiin kuuluvat muun muassa oman persoonan käyttö, vuorovaikutustaidot, sitoutuminen ja oma motivaatio, jotka helpottavat ohjaustyötä. Sairaanhoitajien tiedot ohjauksen sisällöstä vaihtelevat. (Jääskeläinen 2009, 39, 43, 45.)

14 3 AVOTERVEYDENHUOLTO TERVEYSASEMALLA Kerromme seuraavassa avoterveydenhuollon toiminnasta, terveysasematyöskentelystä ja asiakasryhmistä terveysasemalla. Terveydenhuollon tarjoamia palveluita määräävät lait, muun muassa kansanterveyslaki. 3.1 Terveydenhuoltoa ohjaavat lait Kunnan on huolehdittava asukkaiden sairaanhoidosta, johon luetaan lääkärin suorittama tutkimus ja hänen antamansa tai valvomansa hoito ja lääkinnällinen kuntoutus sekä mielenterveystyötä järjestämällä kunnan asukkaille ehkäisevää mielenterveystyötä ja mielenterveyspalvelut, joita voidaan antaa terveysasemalla. (Kansanterveyslaki 28.1.1972/66.) Laissa (14 ) määritetään, että kansanterveystyöhön kuuluvina tehtävinä kunnan tulee huolehtia asukkaiden terveysneuvonnasta ja terveystarkastuksista, sisältäen muun muassa ehkäisyneuvonnan, raskaana olevien naisten ja lasta odottavien perheiden ja alle kouluikäisten lasten sekä heidän perheidensä neuvolapalvelut. Kunnan tehtävänä on myös seurata kunnan asukkaiden terveydentilan ja siihen vaikuttavien tekijöiden kehitystä, huolehtia terveysnäkökohtien huomioon ottamisesta kunnan kaikissa toiminnoissa sekä tehdä yhteistyötä terveyden edistämiseksi muiden kunnassa toimivien julkisten ja yksityisten tahojen kanssa. (Kansanterveyslaki 28.1.1972/66.) Kansanterveyslain (15 ) mukaan terveysaseman tulee järjestää toimintansa siten, että potilas saa arkipäivisin virka-aikana välittömästi yhteyden terveysasemalle. Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tehdä hoidon tarpeen arviointi viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun potilas on ottanut yhteyden terveysasemaan, jollei arviota ole voitu tehdä ensimmäisen yhteydenoton aikana. Kiireelliseen hoitoon on kuitenkin päästävä välittömästi. (Kansanterveyslaki 28.1.1972/66.)

15 Terveydenhuoltoa ohjaa muun muassa laki potilaan asemasta ja oikeuksista (2 ) tarkoitetaan terveyden- ja sairaanhoitopalveluja käyttävää tai muuten niiden kohteena olevaa henkilöä, jonka oikeuksia on määritelty oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan. Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. Potilaan äidinkieli ja hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa on mahdollisuuksien mukaan otettava hänen hoidossaan ja kohtelussaan huomioon. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785.) 3.2 Perusterveydenhuolto Vuodesta 1986 osa terveysasemista on toiminut väestövastuullisella toimintatavalla. Järjestelmällä on ollut tarkoitus korjata epäkohtia, joita ovat esimerkiksi kaupungeissa palvelujen saatavuus, hoidon jatkuvuus ja potilastyytyväisyys. Vuoden 2003 lopussa kaksi kolmasosaa väestöstä oli väestövastuun piirissä. Väestövastuuta kannattavista tutkimustuloksista huolimatta joissain kunnissa vastustetaan voimakkaasti omalääkäritoimintaa ja väestövastuuseen siirtymistä. (Mattila 2005.) Terveysasemissa tarjotaan perusterveydenhuollon palveluita, jotka ovat yleisesti kaikkien saatavilla. Lääkärin vastaanotolle saapuvista potilaista noin 95 % hoidetaan perusterveydenhuollossa ja 5 % ohjataan erikoissairaanhoitoon. Terveydenhuollon toimivuuden kannalta yhteistyö perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on hyvin tärkeää. Yhteistyötä on pyritty kohentamaan rakentamalla juostavia, organisaatioiden rajoja ylittäviä hoitoketjuja sekä parantamalla tiedonkulkua. (Mattila 2005.) Terveysaseman vastaanottotoiminnan tavoitteena on tarjota asiakkaille yhteydensaanti, palveluiden saatavuus ja toimivuus sekä potilaiden hoidon jatkuvuus.

16 Terveysaseman henkilökunta yhdessä johtajan kanssa määrittelee tavoitteet, toimintaprosessin, toimintamallit ja -käytännöt. Hoitajien ja lääkäreiden tehtävänä on asiakkaiden hoito, asiakastyö ja oman ammattitaidon ylläpitäminen. (Peltonen 2009, 160.) Tutkimuksen mukaan vuonna 2002 potilastyytyväisyys Helsingin avovastaanotolla oli arvioitu arvosanalla 4,1 asteikolla yhdestä viiteen (Turtiainen 2002, 6). Vuonna 2004 asiakkaat olivat tyytyväisempiä hoidon laatuun kuin edellisillä mittauskerroilla 1999 ja 2002. Vuonna 2004 keskiarvo oli 4,29 asteikolla yhdestä viiteen. (Helsingin terveyskeskus 2005, 39.) 3.3 Terveysasemalla työskentelevät ammattiryhmät Terveydenhuollon ammattihenkilölaissa (559/1994) ja -asetuksessa (559/94) määritellään ne henkilöt, jotka ovat oikeutettuja toimimaan kyseisessä ammatissa ja käyttämään kyseistä ammattinimikettä. Lain tarkoituksena on edistää potilasturvallisuutta ja sekä terveydenhuollon palveluiden laatua. (Uotila 2004, 25.) Terveyskeskuslääkäreitä vuonna 2005 oli 3 400 ja heistä kolmasosa on erikoistunut yleislääketieteeseen. Suurimmat ammattiryhmät terveysasemalla ovat eriasteiset sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja lähihoitajat avohoidossa ja vuodeosastoilla. Terveydenhoitajien työ ehkäisevässä ja terveyttä edistävässä työssä on turvannut toiminnan ja hyvän laadun kohtuullisin kustannuksin perusterveydenhuollossa. (Mattila 2005.) Perusterveydenhuollossa sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan vastaanottotoiminnan työnkuvaan kuuluu äkillisten terveysongelmien hoidon tarpeen arviointi, hoito ja hoidon ohjaaminen, potilaan ohjaus lääkärin vastaanotolle tarpeen mukaan, lievien terveysongelmien hoito ja pitkäaikaisesti sairaiden potilaiden seuranta sekä hoitajien puhelinpäivystys ja -neuvonta (Hukkanen & Vallimies- Patomäki 2005, 31 32; Ammattinetti 2008a.)

17 Terveydenhoitajan työ terveysasemalla on väestövastuullista. Työnkuvaan voivat kuulua äitiyshuolto, lasten ja koululaisten terveydenhuolto ja aikuisten vastaanottotoiminta. Työhön voi kuulua lisäksi erikoisvastaanottotoimintaa kuten esimerkiksi diabetes- tai astmapotilaiden hoidon ohjaus ja seuranta. Terveydenhoitaja voi myös tehdä kotikäyntejä. (Ammattinetti 2008b.) Lähihoitajan työhön kuuluvat terveydenhuollon asiakaspalvelussa ja tietohallinnassa ajanvarauksista huolehtiminen, potilaiden ja omaisten vastaanottaminen, neuvominen ja opastaminen, hoidon tarpeen arvioiminen, lääkärien avustaminen pienissä toimenpiteissä, puhelinneuvonta ja erilaiset toimistotehtävät (Ammattinetti 2008c). 3.4 Avoterveydenhuollon asiakaskunta ja käynnit Asukkaiden sairaanhoito on näkyvin osa terveysaseman toimintaa. Siihen sisältyvät lääkärin ja sairaanhoitajan vastaanotto ja päivystys, kuntoutus, kotisairaanhoito sekä hoito terveysaseman sairaalassa. Sairaanhoito on suurimmassa osassa terveysasemista yleislääkärijohtoista. (Mattila 2005.) Jaatinen, Vanhatalo ja Tasanko (2002, 2797 2798) kirjoittavat, että asiointisyistä terveysasemalle yleisimmät olivat laboratoriokokeisiin liittyvät asiat, verenpaine ja reseptiasiat. Diagnoosiperusteisista syistä verenpaineen lisäksi olivat tuki- ja liikuntaelinvaivat, hengitystieinfektio, virtsatieinfektio ja diabetes. Sairauslomatodistuksen tarve ja diabetekseen ja verenpaineeseen liittyvät asiat olivat yleisimpiä asiointisyitä hoitajan käyntiä varten. Vuonna 2008 oli noin 25,5 miljoonaa terveysasemakäyntiä. Kaikista käynneistä lääkärikäyntien osuus oli 34,1 % ja muun ammattihenkilökunnan 65,9 %. Asukasta kohden avohoitokäyntejä tehtiin 4,8 %. Avohoidon käynnit lisääntyivät 1,8 % vuoteen 2007 verrattuna. Käynneiksi laskettiin asiakkaiden käynnit vastaanotolla sekä terveydenhuollon ammattilaisten käynnit asiakkaan luona. Vastaavasti käynnit muun ammattihenkilökunnan luona ovat lisääntyneet. Asukasta kohden lääkärikäyntejä oli 1,6 ja muun ammattihenkilökunnan käyntejä 3,2. Muun kuin lääkärin luokse tehtiin vuonna 2008 asukasta kohden 3,2 ja vuonna

18 2000, jolloin vastaava luku oli 2,9. (Vuorio & Saukkonen 2009, 1 2.) Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan vuonna 2006 terveyden- tai sairaanhoitajan vastaanotolla käynneistä noin kolmasosa tapahtui työterveyshuollossa ja kaksi kolmasosaa muualla, pääosin terveysasemilla. Hoitajakäyntejä oli eniten 55 84- vuotiailla naisilla. Työterveyshoitajalla naiset ja miehet kävivät tutkimuksen mukaan yhtä usein, mutta alle 45-vuotiaat naiset kävivät muiden hoitajien luona selvästi useammin kuin samanikäiset miehet. 75 vuotta täyttäneet, naimattomat, eronneet tai lesket, alimpaan koulutusasteeseen ja alimpaan tuloluokkaan kuuluvat tapasivat useimmiten hoitajaa kotona. Vastaajat olivat olleet puhelimitse yhteydessä hoitajaan 0,4 kertaa. (Häkkinen & Alha 2006, 37 38.) Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan runsas kolmannes eli noin 35 % vastanneista ilmoitti, että heillä on tietty hoitaja, johon he ottavat yhteyttä tarvitessaan apua ja neuvoja. Sama vastaajajoukko käytti myös työterveyshoitajan palveluja. Terveysaseman hoitajan vastaanotolla käyvät yleisimmin yli 65-vuotiaat ja pienissä kunnissa asuvat. Terveysaseman hoitajalle hakeutui vastaajista 9,5 %, työterveyshoitajalle 19,5 % ja muulle hoitajalle 5 %. (Häkkinen & Alha 2006, 32 33.) 3.5 Tulevaisuuden haasteet perusterveydenhuollossa Ammatilliselle osaamiselle on haasteena nykypäivänä muuttuva hoitotyö. Hoitotyössä potilas- ja asiakaslähtöisyys on lisääntynyt. Hoitotyö on muuttunut vastuullisemmaksi, itsenäisemmäksi, laaja-alaisemmaksi sekä haasteellisemmaksi ja monipuolisemmaksi. Suunnittelun, kehittämisen ja arvioinnin tarve sekä ohjauksen ja yhteistyön tarve on kasvanut. Laatutietoisuus, hoitotyöntekijöiden asiantuntijuuden merkitys sekä moniammatillinen yhteistyö on lisääntynyt. Hoitotyön tekijöiden arvostus on kasvanut. (Hildén 2002, 30.) Perusterveydenhuollossa tulevaisuuden suurimpia haasteita on mielenterveystyön liittäminen osaksi terveysasemien toimintaa. Haasteena on myös lisätä nuorten terveystietoa ja edistää myönteistä terveyskäyttäytymistä. Tähän liitty-

19 vät henkilöstön kouluttaminen sekä tarkoin mietitty yhteistyö psykiatrisen erikoissairaanhoidon kanssa. Terveydenhuoltoa voidaan osittain kehittää toimintatapoja muuttamalla, mutta merkittävin osin voidaan hallita lisäämällä voimavaroja ja resursseja perusterveydenhuoltoon. Väestövastuullinen toimintatapa antaa mahdollisuuden kehittää työtä sisällöllisesti. (Mattila 2005.) Kaikille väestöryhmille on turvattava mahdollisuus terveytensä edistämiseen ja osallisuus yhteiskunnan toimintaan. Tämä tuo haasteita hoitotyöhön. (Sosiaalija terveysministeriö 2001, 13.) Vanhusikäluokkien kasvu asettaa perusterveydenhuollolle sekä määrällisiä että laadullisia vaatimuksia. Kotona asumisen turvaamiseen ja kotihoidon saatavuuteen sekä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon saumattomaan yhteistyöhön liittyvä kehitystyö vaatii erityistä panostusta. (Mattila 2005.) Tutkimuksen mukaan sairaanhoitajan kvalifikaatiovaatimukset, työssä tarvittavat tai edellytettävät suoriutumisvaatimukset, korostuvat asiakastyössä. Näitä ovat vuorovaikutusvalmiudet, empaattisuus, ystävällisyys, vastuullisuus, huolenpito, ihmisten ongelmien kokonaisvaltainen kohtaaminen ja kyky toimia asiakkaan parhaaksi. (Pelttari 1997, 234.) Haasteena hoitajien itsenäisessä työssä hallinnon jäsenet kokivat rekrytoinnin sekä vähäisen kokemuksen omaavien sijaisten käytön. Itsenäinen vastaanotto vaatii hoitajalta hyvät, monipuoliset tiedot ja taidot. Hoitajien mielestä tehtäväalueiden muuttuessa vastuuseen, työnjakoon ja osaamiseen liittyvät vaatimukset ovat nousseet. (Peltonen 2009, 156 158.) Sairaanhoitajien työssä tapahtuneet muutokset edellyttävät sairaanhoitajalta uudenlaista tai nykyistä parempaa osaamista, muun muassa vastuunotossa ja itsenäisessä työskentelyssä. Ohjaus-, yhteistyö-, auttamis- ja muutoksenhallintataidot ovat nousseet tärkeiksi. Sairaanhoitaja tarvitsee aikaisempaa enemmän paineen sietokykyä ja teknisiä taitoja. (Hildén 1999, 174.)

20 4 TIKKURILAN TERVEYSASEMA TOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ Vantaan kaupunki on jaettu terveydenhuoltoalueisiin, jotka ovat Länsi-, Pohjoisja Keski-Vantaa. Vantaalla on yhteensä kahdeksan terveysasemaa, joista Keski-Vantaan alueeseen kuuluvat Tikkurila, Hakunila ja Länsimäki. Terveysasemien asiakkaat ovat jaettu asuinosoitteen mukaan pienempiin soluihin. Tikkurilan terveysasemalla on käytössä väestövastuullinen järjestelmä. (Vantaa 2009, 25.) Tikkurilan terveysasema sijaitsee keskeisellä paikalla keskellä Tikkurilaa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Samassa rakennuksessa toimivat Tikkurilan sosiaaliasema, fysioterapia, kotihoito, hammashoito, työterveyshuolto, puheterapeutit ja HUS:n röntgen. Vantaan kaupunki tarjoaa myös äitiys- ja lastenneuvola ja ravitsemusterapeutin palvelut sekä maahanmuuttajien yhteispalvelutoimiston. (Lindqvist, 2009.) Tikkurilan terveysaseman piiriin kuuluu yhteensä yli 50 000 asiakasta ja heidät on jaettu neljään soluun A, B, C ja D. Terveysasema tarjoaa asiakkaille perusterveydenhuollon. Jokaisessa solussa työskentelee eri ammattiryhmiä: terveyden- ja sairaanhoitajia, perus- ja lähihoitajia sekä lääkäreitä. Terveysasemalla on neljä solutoimistoa, joissa toimii ajanvaraus. Solutoimistossa on usein kaksi perus- tai lähihoitajaa sekä yksi sairaanhoitaja. Yhteensä lääkäreitä terveysasemalla on noin 24 ja hoitajia 35. (Lindqvist, 2009.) Tavallisen vastaanottotoiminnan lisäksi Tikkurilassa on reumalääkärin vastaanotto, lastenlääkärin ja hoitajan vastaanotto, perhesuunnitteluneuvola sekä depressiohoitajan, astmahoitajan, päihdehoitajan ja diabeteshoitajan vastaanotto. Lisäksi terveysasemalla on tarkkailu- ja toimenpidehuoneet. Terveysasemalla on myös tartuntatautiyksikkö, jossa hoidetaan matkailijoiden rokotukset sekä tautiepidemiat. (Vantaan kaupunki 2009, 30.) Tartuntatautiyksikössä työskentelevät myös Vantaan hygieniahoitajat (Lindqvist, 2009).