UPM OYJ Kuhmon Niskanselän ranta-asemakaava Lentiiran Niskanselän etelä- ja pohjoisranta ja Huosiusniemen- Riihilahden alueet sekä Tuulilampi Luontoselvitys EOTONI KY KIMMOKAAVA
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS 3.4 MAISEMA 3.5 LINNUSTO 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Jari Hietaranta Kansikuva: Näkymä kohti Huosiusniemen kärkialuetta EKOTONI KY LY tunnus 1016290-0 Jari Hietaranta Vitikkalantie 4 21570 SAUVO jari.hietarantapp.inet.fi 0400 479740
3 1. TAUSTA Suunnittelualue sijaitsee Kuhmon kaupungin alueella. Ranta-asemakaava-alue jakaantuu neljään erilliseen alueeseen: Niskanselän etelä- ja pohjoisranta, Huosiusniemi-Riihilahti ja Tuulilampi. Luontoselvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristöä tulevan maankäytön suunnittelua varten. Kaavoitettavalla alueella ei ole olemassa olevaa rakennuskantaa. Kaikki ranta-alueet ovat siis asumattomia. Niiden läheisyydessä on kuitenkin pysyvää ja lomaasutusta, kuten Niskanselän alueilla ja Huosiusniemen pohjoispuolella. Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta 14.-15.6.2015 ja linnuston osalta 26.6.2015. Lintuja koskeva erillinen raportti on liitteenä. Sen on laatinut Ari Parviainen. Maastoinventoinnissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia tulevan rantarakentamisen sijoitteluun. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että kaikki kaavoitettavat alueet käveltiin rantoja pitkin. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria ja karttaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Kuviorajoja tarkennettiin maastotöiden yhteydessä ilmakuvilta ja UPM:n metsäkuviotiedoilla. Inventoinnin perusteella on esitetty alueluokitus ja arvio vaikutuksista ja mahdollisia suosituksia rakentamiseen soveltuvista ja soveltumattomista alueista. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. 3. LUONTOSELVITYS 3.1 Niskanselkä eteläinen Topografia ja geomorfologia Relatiiviset korkeuserot ovat Niskanselän eteläisellä osa-alueella verraten vähäiset. Aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi tai loivaksi mäkimaaksi. Relatiiviset korkeuserot jäävät alle 15 m, Ainoastaan Lokinkankaan Kauppisenniemen alueella relatiiviset korkeuserot ylittävät 20 m. Erityisiä moreenimuodostumia ei ole ja paikka paikoin sitä peittää turve. Luonnontilaisia soitakaan
4 ei ole vaan suot ovat ojikkoa tai turvekangasta. Paksuimmillaan turve lienee Hautasuon alueella. Pienialaisia turvekerroksia on mm Kauppisenniemen ja Lokinkankaan välissä ja niillä on muusta ympäristöstä poikkeava kenttä- ja puukerros. Huutokallion alueella on hieman avokalliota. Lajittuneen aineksen kerrostumia tai muodostumia ei esiinny. Kuva 1. Alueen topografian on verraten tasaista moreenimaastoa. Vesistöt ja vesialueet Niskanselkä on Lentiiran osajärvi. Lentiiran vesi on humuspitoista. Väriluku on ollut noin 66 vaihdellen välillä 47-100. Lentiiraa on yhä pidettävä karuna järvenä. Kokonaisfosripitoisuus on vaihdellut 3-28 ug/l. Lentiiran kokonaispinta-ala on 1842 ha ja suurin syvyys on 27 m. Niskanselkään laskee 6-7 suo-ojaa. Niitä ei voida pitää luonnontilaisina. Mutta usean uoman lähiympäristöt eroavat rehevyydeltään huomattavasti, mm. Kaivosoja itäreunassa ja Kauppisenniemen Lokinkannaksen välisen alueet uomat. Kauppisenniemen länsipuolella on myös aika runsaasti ylös rinnettä kohoaa soistumaa, mikä saattaa viitata myös pohjaveden läheisyyteen. Lähteitä ei kuitenkaan maastokäynnillä tavattu. Kasvillisuus Inventointi aloitettiin Huutokallion ympäristöstä osa-alueen itäreunasta. Rannan tausta-alueet ovat hakkuualuetta aina alueen itärajaan asti. Rannassa on kapea sekapuustoa kasvava vyöhyke. Se on lähinnä tuoretta kuusi-mäntysekapuustoa. Kenttäkerroksen lajisto on tyypillinen tuoreelle kankaalle: mustikka, variksenmarja, puolukka, metsälauha jne. Pohja- ja kenttäkerros: Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Trientalis europaea,metsätähti 2 Luzula pilosa kevätpiippo 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1-2 Solidago virgaurea, kultapiisku 1-2
5 Agrostis capillaris nurmirölli 1 Pteridium aquilinum, sananjalka 2 Pensas- ja latvuskerros: Pinus sylvestris, mänty 2 Betula pendua, rauduskoivu 2 Juniperus communis, kataja 1 Picea abies, kuusi 3 Populus tremula, haapa 1-2 Sorbus aucuparia, pihlaja 1-2 Huutokallion kohdalla on puusto aika järeää ja mänty vallitsee. Puolukka ja mustikka muodostavat lähes kokonaisuudessaan kenttäkerroksen lajiston. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kun. siirrytään em. laajan hakkuualueen länsipuolelle, topografia laskee ja metsäkasvillisuus saa kuusikorpimaisia piirteitä; erityisesti kahden suo-ojan välisellä alueella on maaperä kostea ja veden vaivaama. Puustossa on kuusen ohella koivua, harmaaleppää ja pajua. erityisesti nuorta lehtipuustoa on runsaasti. pystypökkelöitä on jonkin verran. Kuvat 2ab. Uomien läheisyydessä on kasvillisuus kuusi-koivu korpea. Lehtipuuta on runsaasti. Pohja- ja kenttäkerros Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Maianthemum bifolium,oravanmarja 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Thelypteris phegopteris, korpi-imarre 3 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Dryopteris carthusiana, metsäalvejuuri 2 Cornus suecica, ruohokanukka 1 Deschampsia flexuosa,metsälauha 3 Trientalis europaea,metsätähti 3 Rubus idaeus, vadelma 1-2 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Fragaria vesca, ahomansikka 2 Rubus saxatilis, lillukka 2 Epilobium angustifolium, maitohorsma 1 Edelleen kohti länttä siirryttäessä, maasto kohoaa ja puusto on tasaikäistä mäntyvaltaista kangasta, jossa mänty dominoi. Sekapuuna esiintyy jonkin verran kuusta, paikoin melko puhtaanakin. Mustikka on ehdoton valtalaji. Lisäksi mm metsätähteä, metsäalvejuurta, vanamoa ja maitikkaa (sp.) Kun saavutaan itärajalta laskien kolmannelle uomalle, on uoma kuiva, mutta sen reunoilla on melko monipuolinen mänty-koivu sekapuusto. Puusto on eri-ikäistä. Kauppisen niemen itäpuolella on maaperä soistuvaa, myös rinnettä ylöspäin. Puusto on tuoretta kuusi-mänty-koivu sekapuustoa;
6 juolukkaa, suopursua, puolukkaa on melko runsaasti. Kauppisenniemen tyvellä ja niemessä puusto on melko järeää. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny juuri lainkaan. Kenttäkerroksen lajisto on tavanomaista; mustikka, puolukka, variksenmarja, suopursu, metsäalvejuuri, kosteimmilla paikoilla lisäksi suolajistoa. Vaccinum myrtillus mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Rubus chanaemorus, lakka 1(rannan tuntumassa) Trientalis europaea metsätähti 1 Potentilla erecta rätvänä 2 Viola palustris suo-orvokki 1 Pyrola sp., talvikki 1 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Linnaea borealis vanamo 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 1 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Carex echinata tähtisara 1 Thelypteris connectilis korpi-imarre 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Kuva 3. Rehevä painanne. Puusto kuusi-koivusekapuustoa. Kauppisenniemen länsipuolella on rannan maaperä lievästi soistuvaa ja kuusi ja mänty muodostavat valtapuuston. Koivua on jonkin verran enemmän kun siirrytään länteen. Puusto alkaa myös Kauppisenniemen länsipuolella olla enenevässä määrin kaksilatvuksista; puusto on eri-ikäistä.
7 Kuva 4. Suunnittelualueen länsiosan rannan tuoretta kuusikangasta. Kun tullaan laajan rannan suuntaisen hakkuualueen itäreunaan (se jatkuu polveilevana aina suunnittelualueen länsirajaan asti), laskee Niskanselkään neljäs uoma (idästä lukien). Myös sen ympärillä voidaan havaita lievää soistumisesta johtuvaa korpimaisuutta. Uoma ei ole luonnontilainen. Rannan ja hakkuualueen väliin jäävä kapeahko suojavyöhyke on kuusi-mänty sekapuustoa. Puusto on verraten järeää: paikka paikoin vyöhykkeellä on tuulenkaatoja. Reunavyöhykkeen kasvillisuus jatkuu samanlaisena aika osa-alueen länsirajalle asti. Poikkeuksen muodostaa Lokinkannaksen alue, jossa puusto on suo-ojan ympärillä kosteaa ja kuusikorpimaista. Edellistä korpipainannetta huomionarvoisempi alue sijaitsee Lokinkannaksesta itään: painanteessa on runsaasti maapuita ja lahopuuta. Kuva 5. Lokikannaksen korpimaista rantaa. Maisema Maisemakuva on ranta-alueilla taustan hakkuiden myötä varsin avoin. Vesialueelta käsin tarkasteltuna Kauppisenniemi muodostaa oikeastaan ainoan selvästi erottuvat elementin muuten
8 hyvin tasaisessa ja peitteisessä rantaviivassa, sillä laaja avohakkuuvyöhyke ei vesialueelta käsin erotu. Linnusto Niskanselän etelärannan suunnittelualueen tyypillistä lajistoa ovat muun muassa metsien yleislajit pajulintu ja peippo sekä myös alueelle tyypilliseksi luettava punarinta. Huutokallion itäpuolella uiskenteli laulujoutsen pari. Kauppisenniemen länsipuolella oli 4-5 koirastelkän uiskenteleva parvi. Muusta vesilinnustosta mainittakoon tavi ja isokoskelo (Kauppisenniemen ja Lokinkannaksen välisellä alueella). Alueen ranta-alueen pesimälinnustoon kuuluvat ainakin peukaloinen, punarinta, laulurastas, lehtokerttu, harmaasieppo, peippo, vihervarpunen ja punatulkku. Linnustosta laaditun erillisen raportin mukaan etelärannan salueella tavattiin 28 lintulajia, joista pesivinä tai mahdollisesti pesivinä 26. 3.2 Niskanselkä pohjoinen Topografia ja geomorfologia Niskanselän pohjoisrannan ranta-alueet ovat tasaiset: relatiiviset korkeuserot ovat enimmillään noin 15m, yleisemmin noin 8-12 m luokkaa. Topografiansa puolesta aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi. Varsinaisia geomorfologisia muodostumia ei esiinny: pääosa suunnittelualueesta on pohjamoreenia. Selvä ablaatiomoreenikumpare on Niskasuon eteläpuolella. Soistuminen on verraten vähäistä. Muutamia kapeita suojuotteja ulottuu rantaan asti. Alueen länsiosassa on rannasta luhtareunusta. Kasvillisuus Inventointi aloitettiin osa-alueen länsiosasta kohti itää. Raja-alueen läheisyydessä on metsäkasvillisuus kuusi-koivu tuoretta sekametsää. Puusto on tasaikäistä; koivu on nuorempaa kuin kuusi. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Etäämpänä rannasta on laajahko hakkuualue rajoittuen Niskasuohon. Kenttäkerroksessa esiintyy mustikka ja puolukkaa. Lisäksi mm karhunputkea, vanamoa, metsätähteä jne. Vähitellen puusto alkaa muuntua harvennetuksi mäntyvaltaiseksi tuoreeksi kankaaksi. Niskansuo-Pyörykästä laskeva uomat on rakennettuja, mutta paikoin jo muuttumassa luonnontilaiseen suuntaan, ainakin rannan läheisyydessä. Lajistossa on mm suo-orvokkia, sudenmarjaa, metsälauhaa, lillukkaa, oravanmarjaa. Puustoon ilmaantuu myös tuomi ja harmaaleppä.
9 Kuva 6. Osa-alueen länsiosan tuoretta kuusikangasta. Kuvat 7ab. Pyörykästä laskevan suo-ojan rehevää reunaa. Nuorta lehtipuuta on runsaasti. Kun siirrytään itään, on puusto tasaikäistä männikköä. Jonkin verran on koivua ja katajaa sekapuuna. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kun siirrytään edelleen kohti Talaskankaan aluetta. säilyy puusto mänty koivu sekakankaana. Puusto on selvästi talousmetsäkäytössä ja maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Talaskankaan itäosassa on pieni avohakkuualue. Sen ja rannan välissä on edellä kuvatun kaltaista mänty-koivu sekapuustoa. Tämä metsätyyppi jatkuu aina suunnittelualueen itärajalle asti Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Ledum palustre, suopursu 2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 1
10 Kuva 8. Talaskankaan alueen kuusivaltaista kangasta. Maisema Niskanselän pohjoisrannan rantaviiva on tasainen ja vain vähän polveileva. Niemiä tai lahtia ei ole. Taustamaisemasta ei nouse esiin mitään maisemallisia kiintopiste- tai solmukohtia. Yleisvaikutelma on kuitenkin tyypillistä metsäluonnon luonnonmaisemaa. Ranta-alueella maisemakuva on pääosin kasvatusmetsän näkymäsuunniltaan rajoittunutta sulkeutunutta maisemakuvaa. Kuva 9. Vasemmalla Talaskankaan alueen itäosan hakkuualuetta ja oikealla rannan ja hakkuualueen välistä aluetta. Linnusto Niskanselän pohjoisranta vaikuttaa vesilinnustoltaan vaatimattomalta. Telkkä ja tavi olivat ainoat lajit, jotka havaittiin ja ne voivat olla samoja yksilöitä kuin eteläpuolen alueelta havaitut. Pääasiassa alueen linnusto on tavanomaista havupuuvaltaisten metsien yleislajistoa, josta mainittakoon ainakin metsäkirvinen, punarinta, hippiäinen, harmaasieppo, sinitiainen, hömötiainen, pajulintu ja laulurastas. Tarkemmin erillisessä linturaportissa, jonka mukaan alueella tavattiin 18 lintulajia. Ne kaikki ehkä tervapääskyä lukuun ottamatta kuuluvat pesimälajistoon, joka koostuu valtaosin tavallisesta havumetsien lajistosta ja metsien yleislinnuista. 3.3 Huosiusniemi-Riihilahti Topografia ja geomorfologia
11 Huosiusniemen - Riihilahden osa-alueen relatiiviset korkeuserot ovat verraten vähäiset; ne jäävät alle 7,5 m ja aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi. Laajat alueet ovat eloperäisen aineksen peittämiä. On oletettavaa, että turvekerros on verraten paksu ainakin Heinilahteen laskevan joen ympärillä, samoin niemen etelärannalla sijaitsevan luhdan alueilla. Riihilahden alueella sen sijaan turvekerrokset ovat ohuita. Turpeen alla on vaihtelevan paksuista ablaatiomoreenia. Moreeni ei ole kovin suuntautunutta; ainoastaan Huosiusniemen tyvellä lähellä jokea on lievää drumlinisoitumista havaittavissa. Samoin Riihilahden keskiosassa voidaan havaita lievää drumliinimuotoa. Lajittuneita maalajeja on niukalti. Huosiusniemen etelärannalla on muutama suppakuoppa ja topografia kettle and hole viittaa glasifluviaaliseen syntyyn. Voidaan olettaa, että nykyinen fluviaalitoiminta on lajitellut jokisedimenttejä nykyisen uoman ympäristöön, mutta niiden havaitseminen on hankalaa koska ne ovat pääosin turpeen alla. Kuva 10. Huosiusniemen vaihtelevaa topofgrafiaa. Vesistöt ja vesialueet Jysmänselkä on Lentiiran osajärvi. Lentiiran vesi on humuspitoista. Väriluku on ollut noin 66 vaihdellen välillä 47-100. Lentiiran on yhä pidettävä karuna järvenä. Kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut 3-28 ug/l. Lentiiran kokonaispinta-ala 1842 ha ja suurin syvyys on 27 m. Kasvillisuus Huosiusniemi on lähes kauttaaltaan avohakattu rantavyöhykettä lukuun ottamatta. Lisäksi niemen kärkialueella on hieman laajempi hakkaamaton alue. Myös Mikonlahden pohjukassa on hieman laajempi metsälö. Mänty ja koivu muodostavat puukerroksen, paikoin puhdas männikkö. Kenttäkerroksessa on mustikkaa, puolukkaa, suopursu jne. Aivan rantaviivan tuntumassa on lievästi soistuvaa. Niemen reuna-alueita reunustaa verrattain kookasta mäntyä kasvava kapea vyöhyke. Kärkialue on puustoinen; mänty, koivu ja kuusi. Jonkin verran on myös koivun ohella muuta lehtipuuta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Niemenä reunustava suojapuusto on edellä kuvatun kaltainen. Etelärannan rämereunainen luhta on huomionarvoinen. Se on etupäässä saraluhtaa.
12 Vaccinum myrtillus mustikka 4 Ledun palustre, suopursu 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Calluna vulgaris, kanerva 1 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 1-2 Linnaea borealis,vanamo 1-2 Oxalis acetosella, käenkaali 1-2 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Rubus saxatilis, lillukka 1 Potentilla erecta rätvänä 1 Solidago virgaurea kultapiisku 1 Trientalis europaea metsätähti 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 1 Kuvat 11ab. Vasemmalla näkymä kohti Mikonlahtea. Oikealla aivan suunnittelualueen itäreunan jokea. Kuva 12. Huosiusniemen etelärannan laaja luhtalahti.
13 Kuva 13. Huosiusniemen sisäosat ovat laajalti hakatut. Rannat ovat hakkaamattomat Riihilahden alue on tuoreehkoa mänty-koivuvaltaista sekapuustoa. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny: Riihilahden pohjukassa on puusto mäntyvaltaista ojikkoa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Lehtipuuston sekä kelopuun määrä on vähäinen. Puusto säilyy melko samanlaisena kun siirrytään kohti länttä ja maasto nousee. Suo-ojien läheisyydessä on nuorta säären vahvuista harmaaleppää, pihlajaa ja koivua hieman muuta aluetta runsaammin. Kuva 14. Riihilahden alueen tyypillistä sekapuustoa.topografia on melko tasainen. Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Ledum palustre, suopursu 1 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1
14 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 1 Menyathes trifoliata, raate 2 Carex dioca, äimäsara 3 Carex canescens, harmaasara 2 Maisema Huosiusniemen kärkialue muodostaa vesialueelta käsin kauniin luonnonmaisemakokonaisuuden; luhtaisia lahdelmia. Myös etelärannan luhtasuo on maisemallisesti kaunis kokonaisuus ja samoin itäosan jokivarsialue. Muilta osin hakkuut hallitsevat maisemakuvaa. Kuva 15ab. Huosiusniemen kärjen puustoisella osalla on vaihteleva, maisemakuvaltaan kaunis topografia. Riihilahden ranta-alue on vesialueelta käsin peitteinen ja vailla erityisiä maisemallisia kiintopisteitä. Ranta-alueen maisemakuva on suljettu ja rajoittunut. Linnusto Riihilahden osan metsälajisto oli pääosin tavallista metsälinnustoa. Pesiviin kuuluvat ainakin pajulintu, punarinta, laulurastas, sinitiainen sekä peippo. Vesilinnustoon kuuluvat tavi ja telkkä. Myös Huosiusniemen linnusto oli tavanomaista metsälajistoa. Lajistosta mainittakoon peippo, pajulintu, laulurastas, tali- ja töyhtötiainen, metsäkirvinen ja punarinta sekä puukiipijä. 3.4 Tuulilampi Topografia ja geomorfologia Tuulilammen ympäristössä vallitsee korkokuvassa selvä luode-kaakko suuntaututuneisuus. Tämä ilmenee erityisen selvästi Lamminahon, Myllypuron pohjoispuolen ja Venginsuon itäpuolen drumliiniselänteissä. Selänteiden välialueet ovat soistuneet ja laajasti myös ojitettuja. Moreeni peittää suunnittelualuetta ja se on osaksi suuntautunutta. Lajittuneiden maalajien muodostumia ei alueella esiinny, mutta Tuulilammn niittyalueet on raivattu ainakin osaksi lajittuneelle ainekselle. Vesistöt ja vesialueet Tuulilampeen laskee lukuisia metsä- ja suo-ojia. Ne ovat pääosin suo-ojia tai runko-ojia. Ainakin aivan eteläpohjukkaan laskevaa uomaa voitaneen pitää jossain määrin jo luonnontilaisen kaltaisena. Tuulilammen vesi on ruskeaa ja humuspitoista.
15 Kasvillisuus Tuulilammen alue koostuu kokonaan metsätalouskäytössä olevista, eri kehitysvaiheen talousmetsistä ja aukkohakkuualueista. Suunnittelualueen metsät ovat pääosin nuorehkoa mäntyvaltaisia kuivahkoja kangasmetsiä, mutta tuoreita kankaita esiintyy. Paikoitellen metsät ovat myös soistuneet ojituksien myötä ja muodostavat ojikkoja. Luhtaisuutta esiintyy erityisesti järven eteläosan lahdella. Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Vaccinium uliginosum, juolukka 2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Ledum palustre, suopursu 1 Luzula pilosa, kevätiippo 1 Linnea borealis, vanamo 1 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Poa pratensis, niittynurmikka 1 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 1 Kuva 16. Tuulilammen pohjoisrantaa. Topografia on tasainen.
16 Kuva 17 Rantavyöhykettä luoteisrannalla. Kuva 18. Länsirannan umpeenkasvavaa laidunniittyä.
17 Kuva 19. Itärannan puustoa Lamminahon ympäristössä. Tuoreilla puolukka-mustikkatyypin kankailla kenttäkerroksen varvusto on melko rehevää. Päälajien puolukan ja mustikan ohella esiintyy kanervaa ja kosteammilla osilla suopursua ja juolukkaa. Sammallajistossa tavataan seinä- ja kerrossammalta sekä karhunsammalia. Tuulijärven tilan pohjoispuolella on hieman kookkaampaa sekapuustoa: mänty ja koivu ovat pääpuulajit. Puusto on nuorta; maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Pohja- ja kenttäkerros Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 4 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Calluna vulgaris, kanerva, 1-2 Equisetum sylvaticum, metsäkorte1-2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Linnea borealis, vanamo 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Vaccinium uliginosum, juolukka Pensas- ja latvuskerros: Juniperus communis, kataja 1 Picea abies, kuusi 4 Populus tremula, haapa 1 Pinus sylvestris, mänty 3 Betula pendua, rauduskoivu 2 Myös Tuulilammen eteläosan lahden pohjukan ympäristössä on hieman kookkaampaa talousmetsää; maasto laskee kohti pohjukkaa ja kenttäkerroksen lajistossa esiintyy suopursu, metsätähti, variksenmarja mustikka, puolukka, metsäalvejuuri, kangasmaitikka jne. Eteläosan pohjukassa ja erityisesti lahden länsirannalla on luhtavyöhyke. Empetrum nigrum, variksenmarja 4 Potentilla erecta, rätvänä 2 Rubus arcticus, lakka 1 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 (rannassa) Linnea borealis, vanamo 2 Agrostiscapillaris, nurmirölli 2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2
18 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 1 Menyanthes trifoliata, raate 1(aivan rannassa) Calluna vulgaris, kanerva 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Calamagrostis canescens, hietakastikka 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Scirpus trichophorum villapääluikka 2 Geum rivale, ojakellukka 1 Menyathes trifoliata, raate 2 Cornus sueciac, ruohokanukka 2 Carex dioca, äimäsara 3 Carex canescens, harmaasara 2 Eriphorum vaginatum, tupasvilla 2 Carex nigra, jokapaikansara 1 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Trientalis europaea,metsätähti 2 Solidago virgaurea, kultapiisku 2 Pteridium aquilinum, sananjalka 2 Kuva 20. Laajat avohakkuut näkyvät maisemakuvassa selvästi. Tosin rannassa on suojapuusto Maisema Tuulilampi muodostaa pitkän ja laajan L muotoisen kokonaisuuden. Ranta-alueet ovat länsirannan Tuulijärven tilaa lukuun ottamatta asumattomia ja täten sitä voidaan maisemakuvaltaan luonnehtia luonnonmaisemaksi. Vesialueelta käsin tarkasteltuna rantamaisema vaikuttaa ehyeltä lukuun ottamatta Lamminahon laajaa lakialueen hakkuualuetta. Erityisiä maisemallisia kiintopisteitä ei ole. Eteläosan kapea lahti muodostaa maisemallisesti kauniin kokonaisuuden, kun sitä tarkastellaan pohjoisesta käsin. Myös länsirannan luhtareunus erottuu komeasti. Ranta-alueiden sisäinen maisemakuva ja näkymäalueet vaihtelevat suljetusta avoimeen. Linnusto Varpuslinnut olivat lajistoltaan alueella tavanomaisia. Havaitut lajit olivat metsäkirvinen, västäräkki, punarinta, pajulintu, kirjosieppo, sini- ja talitiainen, peippo ja vihervarpunen. Vesilinnustoa ei havaittu lainkaan lukuun ottamatta yli lentävää sinisorsaa
19 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita, suojeluohjelmiin kuuluvia alueita tai Natura 2000 verkostoon kuuluvia alueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäynnin perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Metsäkortekorvet Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella on purojen (ojien) lähiympäristöjä, joita voidaan ehkä pitää ML mukaisina kohteina. Niitä on erityisesti Niskanselän molemmilla osa-alueilla. Huosiusniemen etelärannan rantaluhta on ML; n mukainen kohde. Tuulilammen etelärannan luhtaranta on myös ML kohde. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään 20 hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena.
20 Suunnittelualueella ei ole vesilain mukaisia kohteita. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueella ei ole METSO-kohteita. Muita metsäluonnon arvokkaita ja huomioonotettavia elinympäristöjä ovat esittäneet mm Meriluoto ja Soininen (1998): vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei ole edellä mainittuja muita huomionarvoisia metsäluonnon kohteita. 6. UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota uhanalaisluokituksen (UHEX), direktiivilajiston (DIR) ja Suomen erityisvastuulajiston (EVA) esiintymiseen suunnittelualueella. Maastokäynnillä ei tavattu direktiivilajistoa. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (EVA) Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (UHEX) Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (DIR) Linnusto maastopäivinä oli vähäinen. Vesilintuja havaittiin kaiken kaikkiaan niukalti. Alueen kasvillisuus antaa aiheen olettaa, että lajisto on kutakuinkin tavanomaista niin lajimäärältään että tiheydeltäänkin. Aikaisemmin kesällä suoritettu maastokäynti olisi ehkä tuonut lajistoon joitakin kesäkuun lopulla jo hiljenneitä tai elintavoiltaan piileskelevämpiä lajeja, mutta tuskin se olisi tuloksiin kovin merkittävää eroa tehnyt. Yhteenvetona voidaan todeta että huomionarvoisia linnustokohteita ei alueilta löytynyt. Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen (UH) mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät
21 Taulukko 1 Niskaselkä eteläinen: Maastossa havaitut suojelullisesti merkittävät lajit. DIR = Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, UHEX = Suomen uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji (NT: silmälläpidettävä), EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji, (*=ei pesine alueella) Pyy Bonasa bonasia X DIR UHEX EVA Metso Tetrao urogallus X NT X Kuikka Gavia arctica X Rantasipi Actitis hypoleucos NT X Valkoviklo Tringa nebularia X *(Pohjantikka) Picoides tridactylus X X Leppälintu Phoenicurus phoenicurus X Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT Yhteensä 4 3 NT 5 Taulukko 2 (Niskaselkä pohjoinen): Maastossa havaitut suojelullisesti merkittävät lajit. DIR = Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, UHEX = Suomen uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji (NT: silmälläpidettävä), EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji, RT = alueellisesti uhanalainen DIR UHEX EVA RT Metso Tetrao urogallus X NT X Rantasipi Actitis hypoleucos NT X Tiltaltti Phylloscopus collybita X Yhteensä 1 2 NT 2 1 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUS Suunnittelualueiden ja -kohteiden luokittelussa olemme käyttäneet jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen ja linnuston perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa, linnustoa ja näiden yhteisvaikutusta. Rajausten ulkopuoliset alueet ovat tavanomaista luonnonympäristöä (arvoluokka 1). Kaikki rajatut kohteet ovat arvoluokkaa 2 eli niillä on korkeintaan paikallista merkitystä. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen - seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) rajatut kohteet (suluissa osa-alue, numerointi viittaa karttaan): 1. ojanvarsisoistumat ja korvet (Niskanselän eteläinen osa-alue) 2 (muu) 2. ojanvarsisoistuma (Niskanselän pohjoinen osa-alue) 2 (muu) 3. rantaluhta (Huosiusniemen osa-alue) 2 (ML) 4. jokivarsiluhta (Huosiusniemen osa-alue) 2 (ML) 5. Mikonlahden pohjukan korpipainanne (Huosiusniemen osa-alue) 2 (muu) 6. Huosiusniemen maisema-alue (Huosiusniemen osa-alue) 2 (maisema) 7. Tuulilammen pohjukka (Tuulilammen osa-alue) 2 (ML) 8. Kauppisenniemi (Niskanselän eteläinen osa-alue) 2 (maisema)
22 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI Ranta-asemakaava-alueen rakentaminen ei aiheuta lisävaikutuksia eri osa-alueiden nykyisiin luontoarvoihin, jos rakentaminen sijoitetaan tekstissä mainittujen alueiden ulkopuolelle ja rakentamisessa noudatetaan siitä annettuja ohjeita. Maastotyöskentelyssä ei löydetty sellaisia elinympäristöjä tai lajeja, jotka tulisi huomioida suojelumerkinnällä. Maastossa löydettiin kuitenkin kohteita ja aluetta, jotka tulisi ottaa huomioon alueen rakentamista suunniteltaessa. Niskanselkä eteläinen Suunnittelualueella on toteutettu laajasti hakkuita. Luontoarvojen kannalta merkityksellisimmät alueet sijoittuvat suo-ojien välittömään läheisyyteen ja sekä maiseman kannalta Kauppisenniemeen. Linnuston kannalta on tavanomainen alue. Havaittuja lajeja 28 ja mikään erityinen ranta-alue ei noussut linnuston kannalta merkitykselliseksi. Seitsemän on mainittu uhanalaisluokituksissa Niskanselkä pohjoinen Metsät ovat talousmetsäkäytössä ja verraten nuorta tavanomaista mänty-koivumetsää. Vaikutukset alueen luontoarvoihin jäävät vähäisiksi. Pohjoisrannan alueella tavattiin 18 lintulajia, joista 3 eri uhanalaisluokituksissa mainittuja. Huosiusniemi Huosiusniemi on laajasti sisäosiltaan avohakattu. Nimen kärkialue, jossa on hieman runsaammin peittävää puustoa muodostaa maisemallisesti kauniin kokonaisuuden ja tulisi jättää rakentamisen ulkopuolelle. Ulkopuolelle tulisi jättää myös etelärannan luhtasuo ja itäosan joenvarsiluhta. Mikonlahden korpipainanne tulisi myös jättää rakentamisen ulkopuolelle. Tuulilampi Tuulilampi on lähes kauttaaltaan hakkuualueiden tai taimikoiden ympäröimä järvi. Erityistä estettä rakentamiselle ei ole. Ainoastaan eteläosan kapea lahti tulisi jättää rakentamisen ulkopuolelle. 12. toukokuuta 2016 Jari Hietaranta EKOTONI KY
23
24