Pääministeri Jyrki Katainen Pääministerin ilmoitus Eduskunnassa 16.5.2013 Pääministerin ilmoitus sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen etenemisestä Vaikka Suomi on monilla mittareilla terveydenhuollon kärkimaa, niin silti sosiaali- ja terveyspalveluiden nykytila Suomessa jättää toivomisen varaa. Liian moni apua ongelmiinsa ja vaivoihinsa etsivä suomalainen kokee, että häntä pompotellaan jonosta toiseen, eikä palvelu pelaa. Yli 60 prosenttia potilaista joutuu jonottamaan 2 4 viikkoa päästäkseen terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Tämä on potilaan kannalta kohtuuttoman pitkä aika. Kun suuntaamme katseen tulevaisuuteen, niin tiedämme, että nykymallilla palvelut vain heikkenevät, ellei mitään tehdä. Ongelmat voidaan tiivistää kahteen kärkeen: Ensinnäkin, sosiaali- tai terveyspalveluja tarvitsevaa nuorta tai vanhaa ihmistä ei tällä hetkellä hoideta kokonaisuutena. Ihmisen tarpeet voivat olla hyvinkin monimuotoisia
ja käsittää palveluja niin sosiaalipalveluista, perusterveydenhuollosta kuin myös erikoissairaanhoidosta. Terveydenhoitajat, lääkärit, lähihoitajat ja muut alan ammattilaiset osaavat asiansa. Ammattitaito on korkeaa luokkaa. Mutta huonosti järjestetty hallinto aiheuttaa harmaita hiuksia asiakkaalle ja lisäkustannuksia veronmaksajille. Palvelujen laadun parantaminen edellyttää nimenomaan asiakkaan, kuntalaisen, näkemistä kokonaisuutena. Tämä edellyttää sitä, että alan ammattilaiset voivat keskittyä oman työnsä tekemiseen, eikä potilasta pompoteta paikasta toiseen. Tämä edellyttää, että eri palvelut sovitetaan yhteen. Kun suurin osa palveluista löytyy saman katon alta, saamme asiakkaan kannalta tarpeelliset hoitoketjut kuntoon. Toiseksi, kuntalaiset veronmaksajina ja kunnat palveluiden ylläpitäjinä eivät kykene kantamaan nykyisen mallin kustannuksia. Suuri osa kunnista on jo nyt joutunut vähentämään palveluja ja ottamaan reilusti velkaa. Lähipalveluja on karsittu, eikä mahdollisuuksia kunnan palvelujen aitoon kehittämiseen ole. Eriarvoisuus uhkaa lisääntyä. Tämän vuoksi rahoitus on saatava vahvemmille hartioille ja ihmisille tärkeimmät palvelut on kyettävä turvaamaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistuksen päälinjaukset löytyvät hallitusohjelmasta ja maaliskuun kehysriihen päätöksistä. Näiden linjausten yhdistämistä kuntarakenneuudistukseen hioi pyynnöstäni Petteri Orpon johtama työryhmä. Tuloksena on tarvittavat täsmennykset uudistuksen eteenpäin viemiseksi.
Työryhmä hyödynsi asiantuntijaselvityksiä ja kuuli kuntakentän ääntä. Olen erityisen tyytyväinen, että kaikkia kuntakentän toimijoita edustava Kuntaliitto on yksimielisesti samoilla linjoilla hallituksen kanssa. Kuntaliitto totesi, että kuntarakennelakia ja sote-uudistusta kannattaa viedä yhdessä eteenpäin. Kuntien edustajien mielestä uudistusta ei voi tehdä vain terveydenhuollon näkökulmasta, vaan siinä on oltava rinnalla yhtä vahvasti sosiaalipalveluiden kokonaisuus sekä muut kunnan palvelut. Kuntalaisille tarjottavat palvelut toimivat parhaiten sektorirajat ylittäviä toimintatapoja hyödyntäen. Kuntaliitto on myös korostanut peruspalvelujen vahvistamista ja sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä perusja erityispalvelujen integraatiota. Liitto painotti, että keskeisten hyvinvointipalvelujen järjestäminen on hoidettava kuntaperusteisesti myös jatkossa. Hallituksen linjaukset ovat pääpiirteiltään samat. sosiaali- ja terveydenhuolto rakennetaan vahvojen peruskuntien varaan, jotka muodostuvat luontaisista työssäkäynti- ja asiointialueista. Elinvoimainen vahva kunta pystyy järjestämään mahdollisimman pitkälle itse laadukkaat terveys- ja sosiaalipalvelut. Kunnalla pitää olla riittävät voimavarat sekä osaaminen ohjata ja kehittää palvelujärjestelmää. Vain siten voidaan varmistaa, että suomalaiset saavat kaikkialla yhtä laadukkaat peruspalvelut ja etteivät yksittäiset kalliit hoito- ja palvelupäätökset horjuta koko kunnan taloutta.
Täytyy muistaa, että perustuslaki velvoittaa meitä turvaamaan sekä kuntalaisten oikeuden riittäviin peruspalveluihin että alueen asukkaiden vaikutusmahdollisuudet. Pidämme siis samalla huolta kuntademokratiasta ja kuntien kyvystä järjestää riittävän laadukkaat palvelut. Jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu määräytyy kunnan asukasluvun mukaan. Uudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja voivat järjestää kunnat ja sosiaali- ja terveydenhuolto-alueet. Kunta voi vastata perustason palveluista tai laajan perus- ja erityistason palveluista, silloin kun se on sote-alueen vastuukunta. Kaikki kunnat rahoittavat omien kuntalaistensa sote-palveluja. Palveluja voivat tuottaa kunnalliset ja yksityiset toimijat kuten nykyisinkin. On myös muistettava, että sote -palveluiden lisäksi kunnat päättävät muistakin ihmisten hyvinvointiin vaikuttavista asioista - esimerkiksi rakentamisesta, liikennejärjestelyistä, kulttuurista ja sivistyspalveluista. Nämä kaikki nivoutuvat vastuukunnassa kokonaisuudeksi, arjen hyvinvointipalveluiksi. Palveluista pitää päättää lähellä palveluiden käyttäjää, kunnassa. Tämä on jokaisen kuntalaisen etu. Tällä tavoin kunta voi vastata mahdollisimman laajasta palvelukokonaisuudesta, palveluketjut ovat selkeitä ja avun saa kun sitä tarvitsee. Järjestelmän on toimittava palveluiden käyttäjän, ei hallinnon ehdoilla. Tämä on tärkeää ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä rahojen riittävyyden kannalta. Vastuukunta järjestää palvelut yhdenvertaisesti kaikissa perustason alueeseen ja sotealueeseen kuuluvissa kunnissa hyödyntäen olemassa olevaa sosiaali- ja
terveyspalveluverkostoa. Perustason alueiden ja sote-alueiden on laadittava suunnitelma lähipalvelujen toteuttamisesta. Näin turvataan lähipalvelut. Kunnalla, jossa on vähintään noin 20 000 asukasta, on oikeus järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalvelut. Niiden osalta kunta voi myös toimia oman toiminnallisen alueensa vastuukuntana. Työssäkäynti- ja asiointialueella on pääsääntöisesti vain yksi sote-alue. Tästä poiketen suurten kaupunkiseutujen yli 20 000 asukkaan kehyskunnat voivat saada perustason järjestämisoikeuden. Edellytyksenä on, että kuntarakennelain 4d pykälässä mainitulla alueella tehdään kaikki kunnat kattava kokonaistarkastelu valtion erityisellä kuntajakoselvityksellä. Näin perustason järjestämisoikeuden saavat kunnat voivat olla vain nykyisin yli 20 000 asukkaan kuntia ja niihin perustuvia uusia kuntia. Näissä tapauksissa kunnan ja sote-alueen on sovittava palveluiden integraatiosta, eikä kunta voi toimia perustason vastuukuntana alueen muille kunnille. Palvelut järjestetään pääsääntöisesti vastuukuntamallilla. Vastuukunta voi saada oikeuden järjestää joitakin jo nykyisinkin järjestämiään peruserikoissairaanhoidon palveluja. Laajan perustason palvelujen järjestämisvastuun toteuttamiseksi kunnan on kuuluttava sote-alueeseen. Laajalla perus- ja erityistasolla tarkoitetaan kaikkia lakisääteisiä sosiaali- ja terveyspalveluja mukaan lukien erikoissairaanhoitoa. Maakunnan keskuskaupunki ja
vähintään noin 50 000 asukkaan kunta voi järjestää laajan perustason sosiaali- ja terveyspalveluja. Jälkimmäisten osalta edellytyksenä on lisäksi, että kunnalla on laissa määritelty riittävä kantokyky. Kantokyvyn arvioinnissa huomioidaan talous, osaaminen, infrastruktuuri ja muut palvelujen järjestämisen edellytykset. Maakunnan keskuskaupungin on toimittava sote-alueen vastuukuntana. Vähintään noin 50 000 asukkaan työssäkäyntialueen keskuskunnat voivat toimia sote-alueen vastuukuntana, jos niillä on riittävä kantokyky. Muodostettavien sote-alueiden on oltava riittävän vahvoja ja niiden määrän sellainen, etteivät erikoissairaanhoidon palvelut hajaannu liiaksi. Sote-alueita vahvistettaessa huolehditaan edellä mainittujen tavoitteiden toteutumisesta. Uudistuksessa lähtökohtana on, että sote-alue vastaa nykyisin sairaanhoitopiireille kuuluvista tehtävistä ja erityisen vaativista, keskitettävistä sosiaalihuollon palveluista. Sairaanhoitopiirit lakkautetaan vuoden 2016 loppuun mennessä ja järjestämisvastuu siirtyy sote-alueille. Alle 20 000 asukkaan kunnilla ei ole nykylain mukaisesti oikeutta järjestää itse sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tämä kunta saa asukkailleen soten perustason palvelut siten, että se tukeutuu lähimmän työssäkäyntialueen tai muun toiminnallisen kokonaisuuden yli 20 000 asukkaan keskuskuntaan. Ihmisten palvelut siis turvataan jatkossakin kaiken kokoisissa kunnissa. Jokainen sote-alue kuuluu erityisvastuualueeseen, joita on viisi. Uuden ervan keskeisenä tehtävänä on turvata yhdenvertaisuus keskitettävissä palveluissa ja ohjata
voimavaroja tarkoituksenmukaisesti niin, että vältetään palvelujen päällekkäisyydet ja kilpavarustelu. Yliopistolliset sairaalat toimivat myös jatkossa alueillaan erikoissairaanhoidon palveluja väestölle antavina sairaaloina. Kunnat sopivat yliopistollisen sairaalan omistu sote-alueen omistukseen. nyt sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen päälinjat on päätetty ja näiden linjausten pohjalta jatkuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelu. Lakia valmistelee työryhmä ja laki tulee voimaan vuonna 2015. Kunnilla on mahdollisuus ottaa kantaa näihin kriteereihin nyt syksyllä niiden ilmoittaessa kuntaliitosselvitysalueensa. Tämän uudistuksen osalla täytyy jatkuvasti muistaa, että tämä on hallinnon rakenteiden uudistamista. Siis sitä, että hallintorakenteet olisivat kestävämmällä pohjalla palvelujen rahoituksen ja laadun turvaamisen osalta. Nyt luodaan paremmat puitteet palvelujen turvaamiseen ja kehittämiseen. Siis paremmat puitteet sille, että lääkäreitä ja hoitajia riittää ja palvelut ovat kunnossa. Työ ei lopu hallinnon rakenteiden uudistamiseen. Palvelujen kehittäminen tulee jatkumaan niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla. Työtä riittää monella saralla.
Uudistuksen etenemisessä painopiste siirtyy nyt paikallistasolle. Eri alueilla tehdään selvitykset oman alueen palvelujen turvaamisesta, oman alueen näkökulmasta, parasta asiantuntemusta käyttäen. Tässä työssä toivon paikallispäättäjille rohkeutta katsoa riittävän kauas ja kantaa huolta myös tulevien sukupolvien peruspalveluista.