RAPORTTI 101000039 16.9.2016 LIIKENNEVIRASTO OULUN SATAMA OY 2016
2
1 COPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa. Pohjakartat Maanmittauslaitos. Kannen kuva: Harri Taavetti Copyright Pöyry Finland Oy
2
Sisältö Liikennevirasto 1 JOHDANTO... 4 2 LINNUSTOSELVITYSTEN MENETELMÄT... 4 2.1 MUUTONAIKAISET LEPÄILIJÄLASKENNAT... 4 2.2 PESIMÄAIKAISET RUOKAILULENTOSELVITYKSET JA SULKASADON AIKAISTEN KERÄÄNTYMIEN LASKENNAT... 6 2.3 OLEMASSA OLEVAN AINEISTON LÄPIKÄYNTI JA KALASTAJIEN HAASTATTELUT... 7 3 LINNUSTOSELVITYKSEN TULOKSET... 8 3.1 MUUTONAIKAISET LEPÄILIJÄLASKENNAT... 8 3.1.1 Kevätmuutto... 8 3.1.2 Syysmuutto... 9 3.2 PESIMÄAIKAISET RUOKAILULENTOSELVITYKSET JA SULKASADON AIKAISTEN KERÄÄNTYMIEN LASKENNAT... 10 3.2.1 Äijänkumpeleen merimetsot... 10 3.2.2 Kattilankalla... 12 3.2.3 Hoikanriisi sekä Pikku- ja Santos-Hoikka... 13 3.2.4 Sataman edusta... 14 3.2.5 Väylän varrella kalastavat linnut... 14 3.2.6 Suojelullisesti huomionarvoiset lajit... 14 4 VAIKUTUSARVIOINNIN TULOKSET... 15 5 YHTEENVETO... 18 6 LÄHTEET... 19 3 Copyright Pöyry Finland Oy
1 JOHDANTO Liikennevirasto Liikennevirasto suunnittelee Oulun meriväylän syventämistä nykyisestä 10,0 metristä 12,0 12,5 metrin kulkusyvyyteen. Väylältä ruopattavat massat on tarkoitus läjittää vesiläjityksenä väyläalueelle muutamiin syvännekohtiin. Hankevaihtoehtoja ovat VE1: nykyisen väylän syventäminen, ja VE2: osittain uusi väylälinjaus. Myös Oritkarin satamassa tehdään tuloväylän syventämistöiden yhteydessä ruoppauksia. Satamasta ruopattavat massat läjitetään Oritkarin satamaan rakennettaviin uusiin läjitys- ja selkeytysaltaisiin. Uuden meriväylän ja satama-alueen toimenpiteiden muodostama hankekokonaisuus edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA) ennen vesilain mukaisen luvan hakemista. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus antoi ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta lausuntonsa 3.3.2016. Lausunnon mukaan linnuston osalta hankesuunnittelun yhteydessä on tunnistettava hankkeen vaikutuspiirissä olevat lintujen tärkeät pesimäalueet ja tärkeät levähdys-, ruokailu- ja kerääntymisalueet sekä arvioitava hankkeen vaikutukset niihin. Lajiston lisäksi tulee arvioida hankkeen vaikutuksia alueella pesiviin lintupopulaatioihin, jolloin keskeisiä arvioitavia kohteita ovat uhanalaiset lajit ja muut lajit, joiden populaatioille alue on merkittävä. Alueelta olemassa oleva linnustoaineisto on niukkaa ja vanhentunutta, joten erillisselvitysten laatiminen katsottiin tarpeelliseksi. toteutettiin vuonna 2016 ja tässä raportissa on kuvattu selvitysten tulokset sekä vaikutusten arviointi. Raportti on laadittu ympäristövaikutusten arviointiselostuksen liitteeksi. 2 LINNUSTOSELVITYSTEN MENETELMÄT koostuivat kahdesta osasta: muutonaikaisista lepäilijälaskennoista sekä pesimäaikaisten ruokailulentojen ja sulkasatokerääntymien tarkkailusta. Lisäksi vaikutusarvioinnin tukena käytettiin jo olemassa olevaa lintuhavaintoaineistoa. 2.1 Muutonaikaiset lepäilijälaskennat Kevätmuutonaikaisia lepäilijälaskentoja suoritettiin 27.4. 26.5.2016 välisenä aikana yhteensä kahdeksana päivänä. Tarkkailutunteja kertyi kaikkiaan noin 64 ja veneellä ajettuja kilometrejä noin 365. Syysmuuton aikaisia lepäilijälaskentoja suoritettiin 20.8. 26.8.2016 välisenä aikana yhteensä kolmena päivänä. Tarkkailutunteja kertyi kaikkiaan noin 24 ja veneellä ajettuja kilometrejä noin 120. YVA-selostuksen aikataulun vuoksi syysmuuton aikaiset lepäilijälaskennat kattoivat vain alkusyksyn. Selvitykset ulottuivat satamasta nykyistä väylää Pohjanmatalaan saakka sekä uutta, VE2 mukaista linjausta noin Oulun ja Iin kunnanrajalle saakka. Lisäksi Kattilankallasta käsin kaukoputkea käyttäen tehdyt lepäilijälaskennat kattoivat ympäröivän merialueen reilun viiden kilometrin säteeltä. Käytännössä tämä tarkoitti sädettä, joka kattaa karkeasti ympyrän Luodeletto Länsiletto Hanhikari Santoshoikka Oulu 5 (nykyisellä väylällä). Kookkaita lintuja ja isoja lepäilijäparvia pystyi hyvissä olosuhteissa havaitsemaan tämän säteen ulkopuoleltakin. Selvitysten yhteydessä havaitut lepäilevät lintuyksilöt merkittiin kartalle. 4
Lepäilijälaskentojen lisäksi tarkkailtiin alueen kautta muuttavaa linnustoa. Näin pystyttiin arvioimaan, että missä määrin muuttavat linnut pysähtyvät väylää ympäröivällä vesialueella ja missä määrin vain lentävät alueen kautta. Kevätmuuton aikaiset selvitykset aloitettiin jokisuiston ja sataman edustan vapauduttua jäistä 27.4.2016. Jäätöntä aluetta oli tuolloin väylän ympärillä noin Hietakariin saakka sekä Oulunselkää noin Hermanniin saakka. Länteen-lounaaseen jäätön alue ulottui noin Hailuodon lauttaväylälle. Myös sulalla alueella ajelehti irtojäitä siellä täällä. Sulaa aluetta ajeltiin veneellä hitaasti lepäileviä lintuyksilöitä kiikareilla tarkkaillen. Varhaiset tarkkailut keskittyivät läheisen kansainvälisesti merkittävän lintualueen (IBA) Oulun seudun kerääntymisalueen kriteerilajeihin, joita ovat mm. jouhisorsa, tavi, haapana, telkkä ja tukkasotka. Näiden lajien päämuutto ajoittuu juuri jäiden lähdön aikaan. Myöhemmin, toukokuun puolivälistä eteenpäin tehdyissä tarkkailussa, keskityttiin arktisten vesilintujen ja kuikkalintujen muuttoon ja niiden mahdollisten lepäilyalueiden selvittämiseen. Tarkkailuja suoritettiin seuraavasti: 27.4. ajettiin veneellä satamasta Hietakariin saakka ja takaisin. Reitti kierteli väylän molemmin puolin matalikoiden ja saarten edustojen kautta. Jäät rajoittivat vielä liikkumista. 2.5. ajettiin veneellä satamasta Kattilankallaan saakka ja takaisin. Reitti kierteli hitaasti väylän molemmin puolin matalikoiden ja saarten edustojen kautta. Kattilankallan länsija pohjoispuolella meri oli vielä suurelta osin jäässä. Kattilankallasta käsin tarkkailtiin ympäröivää vesialuetta noin kahden tunnin ajan. 9.5. iltapäivällä ajettiin veneellä Haukiputaan Kiviniemestä Kattilankallaan. Väylää seurattiin Hietakarista eteenpäin. Kattilankallasta käsin laskettiin lepäilevää linnustoa sekä seurattiin vesilintujen iltamuuttoa. 18.5. veneellä väylää seuraten Hermannista Hietakarin edustalle saakka. Yltyneen tuulen vuoksi ajettiin Löyhänmutkan kautta Kiviniemeen. Tuulen taas heikettyä ajettiin illaksi Kattilankallaan, väylää seurattiin Hietakarista eteenpäin. 19.5. aamulla-aamupäivällä lepäilijälaskentaa ja muutonseurantaa Kattilankallassa. Kattilankallasta ajettiin VE2 mukaista linjausta seuraten noin Oulun ja Iin kunnanrajalle saakka. Sieltä takaisin ajettiin väylää seuraten Hietakariin saakka, mistä Löyhänmutkan kautta Kiviniemeen. 23.5. ajettiin veneellä Kiviniemestä Hietakarin edustalle ja sieltä nykyistä väylää (ja VE1:a) seuraten Pohjanmatalaan saakka. Pohjanmatalalta ajettiin väylää seuraten takaisin aina satamaan saakka. 25.5. iltapäivällä ajettiin veneellä Haukiputaan Kiviniemestä Kattilankallaan. Väylää seurattiin Hietakarista eteenpäin. Kattilankallasta käsin laskettiin lepäilevää linnustoa sekä seurattiin vesilintujen iltamuuttoa. 26.5. aamulla-aamupäivällä lepäilijälaskentaa ja muutonseurantaa Kattilankallassa. Osa pesivistä linnuista oli jo tuolloin saapunut, joten myös ruokailulentoja tarkkailtiin samalla. 5 Copyright Pöyry Finland Oy
Syysmuuton aikaiset selvitykset aloitettiin 20.8. aamulla, eli juuri ennen sorsastuksen aloittamista. Aamulla kierreltiin väylää sekä sitä ympäröiviä matalikoita ja saarten edustoja Kyrönkarilta Hietakariin saakka. Klo 12 jälkeen mahdollista sorsastuksen aloituksen aiheuttamaa vesilintujen liikehdintää seurattiin Hietakarin kohdalta noin tunnin ajan. Tämän jälkeen ajettiin Kattilankallaan, mistä seurattiin lepäilevää linnustoa sekä alueella liikkuvia vesilintuja kahden tunnin ajan. Samoin menetelmin tehdyt (pl. Hietakarin edustan tarkkailu) selvitykset toistettiin 24.8. ja 26.8. 2.2 Pesimäaikaiset ruokailulentoselvitykset ja sulkasadon aikaisten kerääntymien laskennat Kaikkiaan ruokailulentoselvityksiä tehtiin 10 päivänä välillä 29.6. 22.7. Tarkkailutunteja kertyi kaikkiaan noin 85 ja veneellä ajettuja kilometrejä noin 210. Ruokailulentoselvitykset aloitettiin 29.6. Tuolloin kierrettiin väylää ympäröivien saarten ja luotojen edustoja satamasta Kattilankallaan saakka ja arvioitiin, mitkä saaret ovat pesimälinnustoltaan merkittävimpiä. Havaintojen perusteella ruokailulentoselvitykset päätettiin kohdistaa Kattilankallaan, Santos- ja Pikku-Hoikkaan, Hoikanriisiin ja Äijänkumpeleeseen (Kuva 2-1). Muut pesimäsaaret ja -luodot ovat merkitykseltään vähäisiä tai niiden arvioitiin olevan niin kaukana arvioidulta ruoppauksen vaikutusalueelta, että niiden pesimälinnustolle ei arvioitu aiheutuvan vaikutuksia. Tarkkailu keskitettiin ympäröiviä vesialueita ravinnonhankintaan käyttäviin lajeihin, eli merimetsoon ja muihin vesilintuihin, tiiroihin ja lokkeihin. Kattilankallassa tarkkailtiin kolmena päivänä, muiden saarten ja luotojen edustalla kahtena päivänä. Kattilankallassa tarkkailu tehtiin kaukoputkea käyttäen, muilla paikoilla veneestä käsin kiikareiden avulla. Muille saarille ja luodoille ei siis rantauduttu ollenkaan. Lisäksi kahtena päivänä käytiin VE2 mukaista linjausta seuraten Oulun ja Iin kunnanrajalla sekä yhtenä päivänä Pohjanmatalalla. Sataman edustan ruokailulentoja tarkkailtiin Vihreäsaaren kärjestä käsin kahtena päivänä. Sulkasadon aikaisia vesilintukerääntymiä havainnoitiin sekä ruokailulentotarkkailujen yhteydessä että siirryttäessä tarkkailupaikoille ja sieltä pois. Kattilankallan tarkkailuissa ympäröivä merialue jaettiin kolmeen sektoriin. Yksi sektoreista oli käytännössä väylän ympärillä oleva laaja vesialue. Toinen sektori kattoi Kattilankallan pohjois- ja koillispuolisen merialueen väylän itäpuolella. Kolmas sektori kattoi Kattilankallan itä- ja eteläpuolisen merialueen. Näitä sektoreita tarkkailtiin 15 minuutin jaksoissa laskien kaikki näkyvät lintuyksilöt. Kolmen sektorin laskentaan käytettiin siis siirtymisineen noin yksi tunti kerrallaan. Kaikkiaan kolmen tarkkailupäivän aikana kukin sektori laskettiin 15 kertaa. Näin pystyttiin arvioimaan väylän ja sitä ympäröivän merialueen merkitystä ravinnonhankinta-alueena suhteessa muihin ympäröiviin merialueisiin, joihin ruoppaushankkeen vaikutukset eivät ulotu. Vihreäsaaren kärjestä käsin tehtyjen sataman edustan tarkkailujen yhteydessä merialue jaettiin vastaavalla tavalla kolmeen alueeseen: väylää ympäröivään merialueeseen, 6
Kempeleenlahteen (näkyviltä osin) sekä Oulunselkään. Kukin sektori laskettiin kaikkiaan 10 kertaa. 7 Kuva 2-1 Pesimäaikaisten ruokailulentojen seurantapaikat Muiden pesimäsaarten ja -luotojen tarkkailuissa merkittiin ylös kaikki tarkkailun aikana havaitut pesimäkolonioihin saapuvat ja niistä lähtevät lennot sekä ilmansuunnat mihin / mistä ne suuntautuivat. Näin pystyttiin selvittämään, missä suhteessa pesivät linnut suuntaavat ravinnonhankintaan väylää ympäröivälle merialueelle ja missä suhteessa muualle. Lisäksi kiinnitettiin huomiota alueisiin, joilla esiintyi ympäröivää vesialuetta enemmän saalistavia lintuyksilöitä. Kuljettaessa veneellä tarkkailupaikoille ja sieltä pois sekä Kattilankallan länsipuolisilla alueilla käyntien yhteydessä merkittiin ylös väylän ympärillä havaitut lintuyksilöt. 2.3 Olemassa olevan aineiston läpikäynti ja kalastajien haastattelut Raportoinnin yhteydessä kerättiin alueelta olemassa oleva linnustoaineisto, jota oli kuitenkin varsin niukasti. Alueen saarten ja luotojen pesimälinnustoa on kartoitettu vuosina 2005 (Tuohimaa 2005) ja 2009 (Suomen Luontotieto 2010). Myös kirjoittajalla on alueen linnustosta varsin laaja ja kattava havaintoarkisto, mitä hyödynnettiin raportoinnissa. Copyright Pöyry Finland Oy
Lisäksi haastateltiin alueella vuosikymmenet troolanneita kalastajia ja heidän havaintojaan kyseisellä merialueella esiintyvästä linnustosta. 8 3 LINNUSTOSELVITYKSEN TULOKSET 3.1 Muutonaikaiset lepäilijälaskennat 3.1.1 Kevätmuutto Väylä kulkee kansainvälisesti arvokkaan lintualueen (IBA), Oulun seudun kerääntymisalue, kautta. Aluerajaus on hyvin laaja ulottuen Muhoksen ja Tyrnävän peltoaukeilta Liminganlahden kautta Oulunsalon ja mantereen väliselle merialueelle sekä Kempeleenlahden - Haukiputaan eteläosan rannikolle. Väylä kulkee tämän aluerajauksen itäosan kautta. Rannikon osalta aluerajauksen merkittävimmät kohteet sijaitsevat matalilla rannoilla ja matalikoilla mukaan lukien Limingan- ja Kempeleenlahti sekä Hailuodon ja mantereen välinen vesialue. Väylää ympäröivän syvän veden alue on lepäilyalueena merkitykseltään vähäisempi. Poikkeuksena voi olla alkukevät ja muuttokauden alku, jolloin meri alkaa vapautua jäistä. Tällöin jokisuiston ja sataman edusta väylän kohdalta vapautuu jäistä ensimmäisenä, jolloin alueelle ajoittain kerääntyy enemmän vesilintuja. Alkukeväästä, meren alkaessa vapautua jäistä, suurimmat lintumäärät havaittiin jokisuistossa aivan sataman edustalla, missä lepäili enimmillään 20 merimetsoa, 15 sinisorsaa, sekä pieniä määriä telkkiä, tukkasotkia ja koskeloita. Myös muutamia harmaalokkeja istuskeli Vihreäsaaren puolen hiekkasärkillä. Särkillä havaittiin säännöllisesti myös yksittäisiä räyskiä. Ulommas mentäessä saarten ja luotojen (mm. (Oulunsalon) Kraaseli, Riitankari, Pensaskari ja Kotakari) vierustoilla lepäili saman vesilintulajiston lisäksi pikkuparvina ja yksittäin haapanoita, jouhisorsia, uiveloita, kuikkia ja merihanhia. Missään ei kuitenkaan todettu merkittäviä vesilintukeskittymiä. Havaitut vesilintumäärät ovat hyvin vähäiset verrattuna esimerkiksi Liminganlahden, Kempeleenlahden tai Hailuodon ja mantereen välisen vesialueen muuton aikaisiin vesilintukerääntymiin. Olemassa olevan aineiston perusteella Kempeleenlahdelle kerääntyy keväisin suuriakin määriä esimerkiksi taveja, haapanoita, sinisorsia, tukkasotkia, telkkiä ja isokoskeloita, joiden kaikkien yksilömäärät kohoavat useisiin satoihin yksilöihin (kirjoittajan oma havaintoarkisto). Yksilömäärät kasvavat yleensä lahden pohjukkaa kohti. Loppukeväästä Hailuodon molemmin puolin kulkevat vilkkaat arktisten vesilintujen (mustalintu, pilkkasiipi, alli) ja kuikkalintujen (kuikka ja kaakkuri) muuttoreitit. Läpimuuttavista lintumääristä ja reiteistä on runsaasti havaintoaineistoa (mm. Eskelin ym. 2009), mutta alueella mahdollisesti lepäilevien lintujen lukumääristä ja niiden käyttämistä alueista ei juuri ole aiempaa julkaistua aineistoa. Myös loppukevään osalta lepäilevien lintujen määrät olivat vähäiset. Yksittäisiä, enimmäkseen pieniä mustalintu- ja pilkkasiipiparvia havaittiin väylän varrella. Suurin havaittu mustalintuparvi oli suuruudeltaan 42 yksilöä ja pilkkasiipiparvi 16 yksilöä. Kuikkia havaittiin lepäilevinä vain muutama, kaakkuria ei ollenkaan.
Sen sijaan 9.5. illalla Kattilankallasta havaittiin kohtuullisen runsasta vesilintumuuttoa. Illan aikana laskettiin noin 2800 muuttavaa vesilintua. Kaikki havaitut parvet muuttivat hyvin korkealla, eli ne olivat lähteneet kaukaa eteläpuolelta ja suuntasivat määrätietoisesti kohti pesimäalueitaan. Noin 1800 yksilöä muutti Hailuodon itäpuolelta ja jatkoivat rannikkoa seuraten pohjoiseen. Loput ohittivat Hailuodon länsipuolelta. Havaittu käyttäytyminen on täysin linjassa raportin kirjoittajan kattavaan aiempaan kokemukseen ja havaintoihin arktisten vesilintujen muutosta alueen kautta. Havaintojen perusteella on siis ilmeistä, että arktisten vesilintujen merkittävimmät muutonaikaiset lepäilyalueet sijaitsevat Oulun alueen ja Hailuodon eteläpuolella, mistä ne jatkavat muuttoa kohti Perämeren pohjukkaa ja osittain mantereen yli kohti koillista. Alueen kalastajien mukaan yksi alue, missä useina keväinä on havaittu suuria mustalintujen lauttoja uimassa, on Luodeleton ja Santapankin välinen merialue, lähimmillään yli viiden kilometrin etäisyydellä väylän itä- ja koillispuolella (Manninen, T. 2016, henk. koht. tiedonanto). Kattilankallassa tavattujen muiden kalastajien mukaan kyseisellä alueella oli ollut iso, satojen yksilöiden suuruinen mustalintuparvi myös toukokuussa 2016. Kukaan haastatelluista kalastajista ei ollut havainnut vastaavia parvia väylän lähialueella, eikä sellaisia havaittu myöskään tehdyssä selvityksessä. Aamulla meren yllä muuttavat vesilintuparvet muuttavat illasta poiketen pääsääntöisesti matalalla lähellä veden pintaa. Todennäköisesti ne yön yli muutettuaan hakevat laskeutumispaikkaa, missä ne lepäilevät päivän. On mahdollista, että tällaisia parvia pysähtyy toisinaan myös väylän alueella, mutta havaintojen perusteella se ei ole keskeinen ja merkittävä muuttavien arktisten vesilintujen lepäilyalue. 3.1.2 Syysmuutto Väylä kulkee valtakunnallisesti tärkeäksi luokitellun lintualueen (FINIBA) Haukiputaan letot Santapankki kautta. Linnuston kannalta merkittäviä ovat nimenomaan alueen matalikot ja saaret. Alueen kriteerilajeina on seitsemän alueelle muuton tai sulkasadon aikana kerääntyvää lajia: merihanhi, ristisorsa, tukka- ja isokoskelo, selkälokki, räyskä ja pikkutiira. Kaikkien lajien osalta kerääntymät ovat merkittäviä juuri syksyllä. Väylän ympäristössä tehdyn selvityksen tulosten perusteella minkään mainitun lajin syksyiset kerääntymät eivät ole merkittäviä. Lajeista ylipäätään havaittiin vain tukka- ja isokoskelo sekä merihanhi. Merihanhia havaittiin kahdeksan linnun parvi, koskeloita havaittiin yksittäin ja pikkuparvissa lähinnä Kattilankallan ympärillä ja sen itäpuolisilla matalikoilla. Havaituista vesilinnuista runsaslukuisin oli telkkä, joita havaittiin kaikkiaan noin 50 yksilöä koko selvitetyllä alueella. Kaikki vesilintuhavainnot painottuivat selkeästi Kattilankallan pohjois- ja itäpuoliselle laajalle matalikolle ja saarten tuntumaan. Olemassa olevan aineiston perusteella Kempeleenlahdelle kerääntyy loppukesästä alkaen varsin merkittäviä määriä vesilintuja. Esimerkiksi taveja, haapanoita, sinisorsia, tukkasotkia, telkkiä ja isokoskeloita on kaikkia enimmillään useita satoja yksilöitä. Silkkiuikkuja on lahdella enimmillään yli sata yksilöä (kirjoittajan oma havaintoarkisto). Määrät vähenevät loppusyksyä kohden, mutta viimeiset lähtevät vasta lahden jäätyessä. 9 Copyright Pöyry Finland Oy
10 3.2 Pesimäaikaiset ruokailulentoselvitykset ja sulkasadon aikaisten kerääntymien laskennat 3.2.1 Äijänkumpeleen merimetsot Linnustollisesti merkittävin väylän vaikutuspiirissä oleva lintujen pesimäluoto on väylän länsipuolella sijaitseva Äijänkumpele, missä pesii reilun sadan parin suuruinen merimetsoyhdyskunta. Yleisesti tiedetään, että merimetsot hankkivat ravintonsa varsin laajalta alueelta. Tämä todettiin myös tehdyissä selvityksissä. Kuva 3-1 Ruokailulentoseurantaa Äijänkumpeleen vieressä Kaikkiaan selvitysten aikana havaittiin 264 luodolta lähtevää ja 315 luodolle saapuvaa ruokailulentoa. Luodolta lähtevät ruokailulennot suuntautuivat pääasiassa pohjoisiin ja läntisiin ilmansuuntiin (Kuva 3-2). Luoteeseen lennoista suuntautui 40,6 %, pohjoiseen 25,0 % ja länteen 9,9 %. Koillisen ja kaakon välisiin ilmansuuntiin, eli väylän suuntaisesti, lennoista suuntautui yhteensä noin 16 %. Sinnekin lentäneistä merimetsoista osan havaittiin jatkavan väylän yli Hietakarin ja Hiukeiden välistä kohti rannikkoa. Eteläisiin ilmansuuntiin, eli Hailuodon lauttaväylää kohti, lentoja havaittiin vähän. Tosin osa lennoista saattoi jäädä veneestä tehdyissä tarkkailuissa luodon katveeseen. Takaisin luodolle merimetsot saapuivat myös lähinnä pohjoisen ja lännen väliltä. Luoteesta saapui 29,8 % ja pohjoisesta 27,0 % yksilöistä. Väylän suunnasta koillisen ja kaakon väliseltä sektorilta saapui yhteensä noin 13,5 % merimetsoista.
Väylän ympäristössä kalastavia merimetsoja havaittiin yksittäin ja pikkuparvissa siellä täällä pitkin kesää. Mitään merkittäviä keskittymiä ei todettu. Suurin havaittu ruokailuparvi oli kuuden yksilön parvi Oulu 5:n läheisyydessä, noin 200 metrin etäisyydellä väylästä. Kattilankallan tarkkailuissa merimetsoja havaittiin säännöllisesti lentävän kauemmas länteen avomerelle ja takaisin. Siellä ne ilmeisesti hajaantuvat laajalle alueelle eri matalikoille ja niiden läheisyyteen. 11 Kuva 3-2. Äijänkumpeleella pesivien merimetsojen lentosuunnat (%). Copyright Pöyry Finland Oy
3.2.2 Kattilankalla Kattilankallan tarkkailuissa havaittujen kalastavien lajien jakaantuminen alueittain on esitetty Taulukko 3-1. Taulukko 3-1. Kattilankallan tarkkailuissa havaitut saalistavat lajit sektoreittain (%) sekä kerrallaan havaittujen yksilöiden maksimimäärät. Kattilankalla SW-N N-SE SE-SW Max yks. (=väylän suunta) Merimetso 50,1 24,8 25,1 28 Tiiralaji 45,7 26,7 27,6 70 Kalalokki 13,5 32,4 54,1 12 Räyskä 21,7 52,2 26,1 1 Naurulokki 31,7 40,1 28,2 22 Telkkä 43,9 51,0 5,1 30 Selkälokki 0,0 50,0 50,0 1 Harmaalokki 29,4 0,0 70,6 8 Merihanhi 0,0 100,0 0,0 48 Vesilintulaji 15,6 84,4 0,0 30 Pilkkasiipi 0,0 100,0 0,0 4 Ruokki 0,0 100,0 0,0 4 Pikkulokki 64,5 25,8 9,7 35 Merilokki 0,0 0,0 100,0 2 Pikkutiira 66,7 33,3 0,0 2 12 Kattilankallassa ja sitä ympäröivillä saarilla pesivistä tiirayksilöistä (kala- ja lapintiira käsitellään yhdessä, mutta Kattilankallan tiiroista valtaosa oli lapintiiroja) vajaa puolet havaittiin kalastamassa väylää ympäröivällä vesialueella (= sektori SW-N). Hieman yli puolet jakaantui tasaisesti kahdelle muulle sektorille väylän itäpuolelle, Kattilankallan pohjois-, itä- ja eteläpuolelle. Tiiroja havaittiin yhteensä kaikilla sektoreilla enimmillään noin 70 yksilöä kerrallaan. Merimetsojen kohdalla jakauma oli lähes identtinen tiirojen kanssa. Tosin väylän alueella havaituista merimetsoista valtaosa oli todennäköisesti matkalla kauempana lännessä sijaitseville kalastuspaikoille. Enimmillään havaittiin yhteensä 28 merimetsoa kerrallaan. Merihanhia havaittiin heinäkuun alussa 48 yksilön suuruinen sulkasatoparvi Välileton ympäristössä Kattilankallan itäpuolella. Väylää ympäröivällä vesialueella sulkivia merihanhia ei havaittu. Telkkiä havaittiin 30 yksilön suuruinen sulkasatoparvi Luodematalan edustalla, Kattilankallan pohjoispuolella. 25 yksilön parvi sukelteli Kattilankallan luoteispuolella, väylän itäpuolella. Pikkuparvia iso- ja tukkakoskeloita sekä tukkasotkia havaittiin Kattilankallan ympärillä, mutta niitä ei havaittu ulompana merellä tai väylän alueella (eikä ne näin ollen ole mukana taulukossa). Muita määrittämättömiä vesilintuja havaittiin enimmillään myös noin 30 yksilöä kerrallaan. Enimmäkseen vesilinnut olivat yksittäin tai pikkuparvis-
sa ja havainnot painottuivat selkeästi Kattilankallan pohjois- ja itäpuoliselle laajalle matalikolle ja saarten tuntumaan. Myös vuonna 2009 tehdyssä, Hoikkahiue-Luodeletto tuulivoimapuistoon liittyvässä sulkasatoselvityksessä todettiin, että alue ei ole merkittävä lintujen sulkasatoalue tai muu kerääntymäalue. Alueen läpi kesäisin liikkuvat lintumäärät ovat pieniä verrattuna muuttoaikaiseen liikehdintään. Alueella viettää kesäänsä pieniä määriä kuikkalintuja ja koirastelkkiä sekä iso- ja tukkakoskeloita. Vesilintujen määrät ovat kuitenkin hyvin pieniä. (Suomen Luontotieto 2010). Muut hankkeen kannalta merkittävät lajit on käsitelty kappaleessa 3.2.6. 3.2.3 Hoikanriisi sekä Pikku- ja Santos-Hoikka Hoikanriisin ja Hoikkien tarkkailuissa saarilla pesivien tiirojen (kala- ja lapintiira käsitellään yhdessä) ruokailulentoja havaittiin hyvin vähän. Ilmeisesti pesinnät olivat epäonnistuneet kesällä riehuneen myrskyn seurauksena. Lentopoikasaikana havaittiin vain yksittäisiä lentopoikasia, vaikka emolintuja oli paikalla n. 20 30 yksilöä kummassakin. Koska tarkkailut aloitettiin vasta pesintöjen tuhoutumisen jälkeen, saarten parimääräarvioita ei voitu tehdä tämän vuoden osalta. Molempien tarkkailupäivien aikana saarten länsipuolella Hailuodon suunnalla havaittiin huomattavasti enemmän saalistavia tiiroja kuin väylää ympäröivällä vesialueella. Keskimäärin länsipuolella havaittiin noin 20 kalastavaa tiiraa kerrallaan, kun taas väylän ympärillä noin viisi. Todennäköisesti länsipuolella mukana oli myös Ulkolaidanmatalan tiirayhdyskunnan yksilöitä. Luoto sijaitsee noin 7 km etäisyydellä lähimmältä ruopattavalta kohteelta (Hietakarin edusta). Väylän suunnalta kalan kanssa saariin saapuvia tiiroja havaittiin keskimäärin 2,5 yks. / tunti, eli hyvin vähän. Muita merkittäviä Pikkuhoikan pesimälajeja ovat pikkulokki ja kalalokki. Molempia havaittiin noin 30 emolintua kerrallaan saaren ympärillä. Pikkulokit saalistivat hyönteisiä saarten ympäriltä ja pinnasta läheiseltä vesialueelta, eivätkä ne lentäneet kauemmas merelle ravinnonhankintaan. Pikkulokit ilmeisesti pesivät korkeammalla saaressa, sillä niiden lentopoikasia havaittiin noin 25 yksilöä. Kalalokkien kohdalla ei havaittu erityistä suuntaa, minne ruokailulennot suuntautuivat. Väylän ympärillä havaittiin vain yksittäisiä kalalokkeja kerrallaan. 13 Copyright Pöyry Finland Oy
3.2.4 Sataman edusta Sataman edustan kalastavien lajien jakaantuminen alueittain on esitetty Taulukko 3-2. Taulukko 3-2. Vihreäsaaren tarkkailussa havaittujen kalastavien lajien jakaantuminen alueittain (%) sekä kerrallaan havaittujen yksilöiden maksimimäärät. Vihreäsaari Väylä Kempeleenlahti Oulunselkä Max yks. Tiiralaji 42,7 36,5 20,8 46 Naurulokki 24,7 47,1 28,2 19 Kalalokki 53,3 33,3 13,3 12 Merilokki 75,0 0,0 25,0 2 Harmaalokki 67,6 26,5 5,9 8 Havaitut yksilömäärät olivat vähäiset, koska tiirojen ja lokkien pesinnät satama-alueen kentillä epäonnistuivat pahoin. Ilmeisesti pedot, supit ja minkit, tuhosivat käytännössä lähes kaikki pesät. Lisäksi alkukesän myrskyn jälkeen Oritkarin tiirakolonia oli tyhjentynyt (Pakanen, V-M 2016, henk. koht. tiedonanto). Näin ollen säännöllistä ruokailulentoaktiviteettia oli havaittavissa niukasti. Runsaimpia olivat tiirat (kala- ja lapintiira käsitellään yhdessä). Tiiroja havaittiin kaikilla alueilla yhteensä enimmillään 46 yksilöä kerrallaan, mitä voidaan pitää varsin vähäisenä määränä. Lokkilajeja esiintyi selvästi vähemmän. Runsain oli naurulokki. Merilokkeja havaittiin vain enintään 2 yksilöä kerrallaan. Pesintöjen epäonnistumisen aiheuttamista epävarmuustekijöistä huolimatta tuloksista voidaan päätellä, että lintujen liikkuminen painottuu varsin tasaisesti koko sataman edustan merialueelle. Useimmilla lajeilla väylän muita alueita suuremmat osuudet voivat osittain johtua siitä, että lentäessään väylän yllä linnut saattoivat olla vain matkalla toisille alueille (selkeästi matkalennossa olleet yksilöt jätettiin kirjaamatta tai kirjattiin alueelle, jonka suuntaan ne olivat menossa). Lisäksi Kempeleenlahden etäisyys muihin tarkkailtaviin alueisiin nähden on suurempi, minkä vuoksi kaikki lintuyksilöt eivät välttämättä tulleet havaituiksi. 3.2.5 Väylän varrella kalastavat linnut Väylän varrella (noin kilometrin leveydeltä molempiin suuntiin) Kattilankallan ja sataman välisellä 25 km osuudella kalastavia tiiroja havaittiin keskimäärin 1,1 yks / km. Yksilöt jakaantuivat varsin tasaisesti koko matkalle, eikä merkittäviä keskittymiä todettu. Muita lajeja havaittiin selvästi vähemmän. Saalistavien lintuyksilöiden määrissä ei havaittu merkittävää eroa väylän ja sitä ympäröivän merialueen välillä. Kattilankallan länsipuolisella avomerialueella, mukaan lukien molempien väylävaihtoehtojen alueet, havaittiin vain yksittäisiä kalastavia tiiroja, harmaalokkeja ja merimetsoja. Käytännössä laaja ulappa oli kaikilla käyntikerroilla lähes linnuton. 3.2.6 Suojelullisesti huomionarvoiset lajit Kattilankallassa pesivän erittäin uhanalaisen (EN) (Tiainen ym. 2016) pikkutiiraparin todettiin kahteen kertaan kalastavan väylällä. Lisäksi kerran pikkutiiran havaittiin tulevan 14
saareen pidemmältä koillisesta. Pääasiassa niiden kuitenkin havaittiin lentelevän saaren välittömässä läheisyydessä. Selkälokkeja (EN) ei todettu pesivänä väylää ympäröivillä saarilla tai luodoilla, eikä lajia havaittu väylän varrella. Neljä yksittäistä yksilöä havaittiin kiertelemässä Kattilankallan koillis- ja itäpuolella. Alueen parimäärä on pieni, yhteensä 9 21 paria. Lähimmät pesivät parit pesivät tai ovat pesineet Länsi-, Luode-, Pikku-, Kintas ja Väliletossa sekä Pallosessa (Suomen Luontotieto 2010, Tuohimaa 2005), jotka kaikki sijaitsevat väylän itäpuolella. Niin ikään erittäin uhanalaisia (EN) pilkkasiipiä havaittiin pesimäaikana enimmillään neljä yksilöä, kaikki Kattilankallan koillispuolisella vesialueella. Väylän itäpuolisilla letoilla pesii yhteensä alle kymmenen paria pilkkasiipiä (Suomen Luontotieto 2010, Tuohimaa 2005). Alueella pesivä uhanalainen (VU) petolintulaji havaittiin kahteen kertaan lennossa pesimäsaarensa yläpuolella, eikä sitä havaittu väylän alueella. Räyskiä (DIR) havaittiin Kattilankallasta koko tarkkailun aikana kolme yksilöä, joista kaikki olivat määrätietoisessa matkalennossa kohti rannikkoa. Linnuista yksi lensi väylää seuraten, kaksi havaittiin Kattilankallan itäpuolella. Alueen ainoa räyskien pesimäkolonia sijaitsee Astekarin saarella lähimmillään noin viiden kilometrin etäisyydellä VE2 mukaisesta väylävaihtoehdosta. Havaintojen perusteella niiden ruokailulennot suuntautuvat muualle kuin väylälle tai sitä ympäröivälle merialueelle. Myös vuonna 2008 tehdyn, Suurhiekan merituulipuistoon liittyvän tarkkailun perusteella, räyskien ruokailulennot painottuvat muualle kuin Astekarin länsipuolisille alueille (Eskelin ym. 2009). Valkoposkihanhien (DIR) poikueparvi havaittiin loppukesästä Kattilankallassa. Parvessa oli 28 emolintua ja 20 vielä lentokyvytöntä poikasta. Todennäköisesti hanhet olivat pesineet joillakin Kattilankallan itäpuolisilla letoilla. Aiemmin kesällä havaittiin kuusi valkoposkihanhea Väliletossa. 4 VAIKUTUSARVIOINNIN TULOKSET Ruoppauksista aiheutuva veden samentuminen saattaa tilapäisesti haitata lokkien, tiirojen ja vesilintujen ravinnonetsintää alueella, jossa samentumista esiintyy. Samentuneen alueen suunta ja laajuus riippuvat lähinnä kulloinkin vallitsevista tuuliolosuhteista sekä ruoppauspaikan sijainnista ja ruopattavan sedimentin hienoaineksen määrästä. Tuuliolosuhteilla on merkittävä vaikutus merialueen virtauksiin ja sitä kautta samentumien leviämiseen ja laimentumiseen. Osana YVA-prosessia on laadittu veden laadun mallinnus, jossa on arvioitu vesistömallinnustulosten perusteella ruoppausten ja läjityksen aiheuttamaa samentumista eli kiintoainepitoisuuden nousua ja kiintoaineen kulkeutumista Oulun edustan merialueella (Pöyry Finland 2016). Mallinnuksissa on huomioitu sekä satamassa tehtävät imuruoppaustyöt että molempien väylän linjausvaihtoehtojen työkohteet. Mallinnuksen mukaan sataman ja tuloväylän imuruoppauksessa samentumista syntyy selkeytysaltaan yliteveden vaikutuksesta Kempeleenlahdelle. Selkeät samennusvaikutukset painottuvat selkeytysaltaan lähelle Kempeleenlahden pohjoisrannalle. Lievää samennusta voi esiintyä ajoittain lähes koko Kempeleenlahden alueella. 15 Copyright Pöyry Finland Oy
Laaditussa vesistömallinnuksessa on käytetty silminnähtävän samentumisen rajana kiintoainepitoisuutta 10 mg/l. Kempeleenlahden pohjoisrannalla esiintyy kiintoainepitoisuuden 10 mg/l ylityksiä noin 10 50 % ruoppausajasta. Laajemmin Kempeleenlahdella yli 10 mg/l olevia pitoisuuksia esiintyy kuitenkin alle 10 % laskenta-ajasta. Silminnähtävän samentumisen ei kuitenkaan arvioida vaikuttavan merkittävästi lintujen ravinnonhankintaan. Esimerkiksi kovat tuulet aiheuttavat hetkellisesti jopa kyseistä arvoa suurempaa veden samentumista, eli veden samentumista esiintyy siis myös luontaisesti ja linnut ovat siihen sopeutuneet. Myöskään lintujen ravintonaan käyttämät kalat eivät karkotu alueelta luontaisen kaltaisen samentumisen seurauksena. Ruoppauksista aiheutuvat samentumat välittömän yliteveden purkualueen ulkopuolella ovat hetkellisiä. Lisäksi tuulet ja virtaukset ohjaavat samentumat tiettyihin suuntiin, jolloin muiden alueiden vedet pysyvät luontaisessa kirkkaudessaan. Satamaa ympäröivillä kentillä pesivälle linnustolle samentumisen aiheuttama häiriö ravinnonhankinnassa voi kuitenkin olla tilapäisesti jopa merkittävä, jos samentuminen on laajaa ja voimakasta ja tapahtuu lintujen pesimäaikaan. Pesimäaikaan ravinnontarve on suuri, kun emojen on pysyteltävä hyvässä kunnossa ja poikasten ruokinta edelleen lisää ravinnontarvetta. Poikasten ruokintavaiheessa aikuiset linnut lentävät saalistus- ja pesäpaikkojen välillä kymmeniä kertoja päivässä. Jos emot joutuvat samentumisen seurauksena etsimään vaihtoehtoisia saalistus- tai ruokailualueita ja ravinnonhakumatkat pidentyvät, voivat vaikutukset kumuloitua. Siinäkin tapauksessa vaikutusten arvioidaan aiheuttavan korkeintaan vähäistä pesimämenestyksen heikentymistä, eikä koko pesinnän epäonnistumista. Lisäksi vaikutukset ajoittuvat vain yhteen pesimäkauteen. Tehtyjen selvitysten perusteella esimerkiksi tiirat käyttävät ravinnonhankintaan varsin laajaa aluetta sataman edustalla. Tuulten ja virtausten mukana samentumat kulkeutuvat pääsääntöisesti tietyille alueille muun vesialueen säilyessä luontaisessa kirkkaudessaan. Näin ollen osan satamaa ympäröivää vesialuetta ollessa samentunutta ne voivat siirtyä saalistamaan muille kohteille ilman, että niiden käyttämä lentomatka merkittävästi pitenee. Satamakentällä pesivien lintujen osalta suora melu- tai visuaalinen häiriö saattaa pesimäaikaan aiheuttaa linnuille merkittävää haittaa. Itse ruoppauksen melun ei arvioida karkottavan pesiviä lintuja, mutta mahdolliset satamakentällä tapahtuvat toimet voivat aiheuttaa häiriötä. Linnut saattavat paeta pesimäkentältä, jos voimakasta melua syntyy tai liikehdintää tapahtuu liian lähellä. Mikäli pakeneminen tapahtuu pesältä, jossa on munia tai pieniä poikasia, saattaa pesintä tuhoutua yhden ainoan häiriötapahtuman johdosta. Haudonta-aikaan keväällä-alkukesällä on yleisesti vielä viileitä säitä, jolloin haudonnan keskeyttäminen saattaa kylmettää ja tuhota kehittyvät munat tai pienet poikaset. Emon poistuessa paikalta munat ja poikaset saattavat myös joutua pesärosvojen, kuten minkin, lokkien tai varislintujen, suuhun. Poikasaikaan tapahtuva häirintä saattaa aiheuttaa poikueiden hajaantumista, jolloin ne ovat alttiita saalistajille. Oikein toteutettuna läjitysmassoista syntyvät kentät toimivat tulevaisuudessa uusina pesimäkenttinä tiiroille ja lokeille. Tälläkin hetkellä merkittävimmät pesimäyhdyskunnat sijaitsevat vanhoilla ruoppausmassojen läjityskentillä. Ne kuitenkin kasvavat pikkuhiljaa 16
umpeen, jolloin niiden soveltuvuus pesimäkentäksi heikkenee. Näin ollen olisi lintujen kannalta eduksi, jos uusia läjityskenttiä syntyisi. Näiden seikkojen vuoksi on tärkeää, että satama-alueella tapahtuvat toimet suunnitellaan huolellisesti yhteistyössä Rantakenttätyöryhmän kanssa, kuten on tähänkin saakka toimittu. Ruoppauksesta ja läjitystoiminnasta johtuva veden samentuminen saattaa häiritä myös vesilintujen ravinnonsaantia (Ympäristöministeriö 2004) ja täten välillisesti jopa alentaa niiden pesimämenestystä. Esimerkiksi puolisukeltajasorsat ovat suurelta osin kasvinsyöjiä, mutta niiden poikaset käyttävät ravintonaan kasvun kannalta tärkeitä, runsaasti proteiineja sisältäviä vesiselkärangattomia ja pohjaeläimiä (Nummi ym. 2010). Vesilinnut etsivät ravintoa näköaistinsa perusteella, ja täten veden samentuminen häiritsee niiden ruokailua ja vaikuttaa niiden esiintymiseen (Paszkowski & Tonn 2006). Esimerkiksi ensisijaisesti kaloja syövien koskeloiden on todettu esiintyvän runsaampina vesistöillä, joissa kalojen havaittavuus on korkea (Eriksson 1985). Havaintojen ja olemassa olevan aineiston perusteella merkittävimmät vesilintujen esiintymisalueet sijaitsevat Kempeleenlahden pohjukassa sekä lahden keskiosissa. Vesistömallinnuksen mukaan (Pöyry Finland 2016, kappale 3.1.2.) ylitevesien aiheuttama samentuma on näillä alueilla vähäistä (keskimäärin <10 mg/l). Tämä arvo voi hetkellisesti ylittyä lahden pohjoisrannan ja pohjukan alueella. Tämä samentumatason nousu ei poikkea biologisesti normaalista, esimerkiksi kovan tuulen tai voimakkaiden lämpötilavaihteluiden aikaansaamasta vedenlaadun vaihtelusta. Näin ollen vesilintujen ravinnonhankintaan ja sitä kautta pesimämenestykseen kohdistuvat vaikutukset arvioidaan korkeintaan vähäisiksi. Samoin sulkasadon ja muuton aikana alueella lepäileviin vesilintuihin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan korkeintaan vähäisiksi. Ulompana väylällä ruoppauksen ja läjityksen aiheuttama samentuminen kohdistuu pääasiallisesti syvempiin vesikerroksiin. Silminnähtävää samentumaa esiintyy pinnassa vain lievänä ruoppauskohteiden välittömässä läheisyydessä. Ruoppauskohteilla ja niiden ympäristössä havaitut lintumäärät olivat hyvin vähäiset niin pesimäaikaisten ruokailulentojen kuin muutonaikaisten lepäilijöidenkin osalta. Näin ollen aluetta ravinnonhankintaan käyttäville linnuille vaikutukset jäävät korkeintaan vähäisiksi. Väylän ja mallinnettujen samentumien alueilla ei todettu merkittäviä vesilintujen kerääntymis- tai lepäilyalueita, joten vaikutukset niihin jäävät hyvin vähäisiksi tai olemattomiksi. Väyläkohteista voimakkaimmat samennusvaikutukset ja laajin vaikutusalue ulottuen Hailuodon pohjoisrannalle saakka, ovat väylälinjausvaihtoehdossa VE1, jossa ruoppausmäärät ja kaivuteho ovat suurimmat. Samentuminen ruoppaus- ja läjityskohteiden välittömien lähialueiden ulkopuolella on kuitenkin vähäistä, eikä ylitä veden luonnollisia väliaikaisia samentumia. Siten myös vaikutukset aluetta käyttäviin lintuihin jäävät korkeintaan vähäisiksi. Mahdollisten vähäistenkin vaikutusten merkittävyyttä lisää se, että ruoppaukset kestävät kaksi avovesikautta. Vaihtoehdon VE2 osalta, jossa ruoppausmäärät ovat merkittävästi vähäisemmät ja sijoittuvat kauemmas lintujen pesimäalueista, vaikutukset linnustoon arvioidaan olemattomiksi. 17 Copyright Pöyry Finland Oy
5 YHTEENVETO Vuonna 2016 tehdyssä linnustoselvityksessä väylää ympäröivien merialueen ja saarten linnustoa tarkkailtiin kaikkiaan 21 päivän ajan. koostuivat kahdesta osasta: muutonaikaisista lepäilijälaskennoista sekä pesimäaikaisten ruokailulentojen ja sulkasatokerääntymien tarkkailusta. Lisäksi tukena käytettiin jo olemassa olevaa lintuhavaintoaineistoa. Kevätmuuton aikaisten lepäilijälaskentojen aikana väylällä ja sen ympäristössä havaitut lepäilevät vesilintumäärät ovat hyvin vähäiset verrattuna esimerkiksi Liminganlahden, Kempeleenlahden tai Hailuodon ja mantereen välisen vesialueen muuton aikaisiin vesilintukerääntymiin. Myös arktisten vesilintujen lepäilijämäärät olivat vähäiset huolimatta alueen kautta kulkevasta vilkkaasta muuttoreitistä. Syysmuuton osalta alueen merkitys muuttoreittinä ja lepäilyalueena on vielä kevättäkin vähäisempi. Alueen kautta ei kulje merkittäviä vesilintujen muuttoreittejä ja näin ollen lepäileviä vesilintuja havaittiin niukasti. Kaikki vesilintuhavainnot painottuivat selkeästi Kattilankallan pohjois- ja itäpuoliselle laajalle matalikolle ja saarten tuntumaan. Linnustollisesti merkittävin väylän vaikutuspiirissä oleva lintujen pesimäluoto on Äijänkumpele, missä pesii reilun sadan parin suuruinen merimetsoyhdyskunta. Merimetsojen ruokailulennot painottuivat selkeästi pohjoisen ja lännen välisiin ilmansuuntiin. Havaintojen perusteella niiden kalastusalue on hyvin laaja. Kalastavia merimetsoja havaittiin yksittäin ja pikkuparvissa siellä täällä, eikä merkittäviä keskittymiä todettu. Väylän ympärillä sijaitsevien saarten ja luotojen tiirojen pesinnät epäonnistuivat pahoin alkukesästä riehuneen myrskyn seurauksena. Näin ollen ruokailulentoja kalastusalueiden ja pesimäluotojen välillä oli tavallista vähemmän. Tarkkailun aikana pystyttiin kuitenkin toteamaan, että väylän alue ei ole keskeinen ravinnonhankinta-alue. Havaitut kalastavat yksilöt jakautuivat varsin tasaisesti laajalle alueelle. Ainoa alue, missä todettiin selvästi muuta merialuetta enemmän kalastavia tiirayksilöitä, oli Santos-Hoikan ja Hailuodon välinen merialue yli viiden kilometrin etäisyydellä väylän länsipuolella. Myös satamaa ympäröivien kenttien tiirayhdyskuntien pesinnät epäonnistuivat kesän aikana. Myrskyn lisäksi ilmeisesti pedot tuhosivat lähes kaikki alueen pesät. Pesintöjen epäonnistumisen aiheuttamista epävarmuustekijöistä huolimatta tuloksista voidaan päätellä, että lintujen liikkuminen painottuu varsin tasaisesti koko sataman edustan merialueelle Oulunselältä Kempeleenlahdelle. Suojelullisesti huomionarvoisia lajeja ei juuri havaittu väylän alueella. Havaintojen perusteella väylää ympäröivillä saarilla ja luodoilla pesivät lajit hankkivat ravintonsa pääosin muilta alueilta. Olemassa olevan linnustoaineiston perusteella ruoppaustoimien vaikutusalueen merkittävin lintujen kerääntymisalue on Kempeleenlahti, jonne kerääntyy keväästä syksyyn merkittäviä määriä taveja, haapanoita, sinisorsia, tukkasotkia, telkkiä ja isokoskeloita, joita kaikkia on lahdella enimmillään useita satoja yksilöitä. Niiden määrät lisääntyvät lahden pohjukkaa kohden edettäessä. 18
Ruoppauksista aiheutuva veden samentuminen saattaa tilapäisesti haitata lokkien, tiirojen ja vesilintujen ravinnonetsintää alueella, jossa samentumista esiintyy. Laaditun vesistömallinnuksen mukaan sataman ja tuloväylän imuruoppauksessa samentumista syntyy selkeytysaltaan yliteveden vaikutuksesta Kempeleenlahdelle. Selkeät samennusvaikutukset painottuvat selkeytysaltaan lähelle Kempeleenlahden pohjoisrannalle. Lievää samennusta voi esiintyä ajoittain lähes koko Kempeleenlahden alueella. Laajemmin Kempeleenlahdella silminnähtävän samentumisen rajana pidetyn 10 mg/l ylittäviä pitoisuuksia esiintyy kuitenkin alle 10 % laskenta-ajasta. Silminnähtävän samentumisen ei kuitenkaan arvioida vaikuttavan merkittävästi lintujen ravinnonhankintaan. Esimerkiksi kovat tuulet aiheuttavat hetkellisesti jopa kyseistä arvoa suurempaa veden samentumista, eli veden samentumista esiintyy siis myös luontaisesti ja linnut ovat siihen sopeutuneet. Mikäli veden samentuminen sataman edustalla ja Kempeleenlahdella on laajaa ja voimakasta ja tapahtuu lintujen pesimäaikaan, vaikutukset pesimälinnustolle voivat olla hetkellisesti jopa merkittävät. Siinäkin tapauksessa vaikutusten arvioidaan aiheuttavan korkeintaan vähäistä pesimämenestyksen heikentymistä, eikä koko pesinnän epäonnistumista. Lisäksi vaikutukset ajoittuvat vain yhteen pesimäkauteen. Satamakentällä pesivien lintujen osalta suora melu- tai visuaalinen häiriö saattaa pesimäaikaan aiheuttaa linnuille merkittävää haittaa. Toisaalta oikein toteutettuna läjitysmassoista syntyvät kentät toimivat tulevaisuudessa uusina pesimäkenttinä tiiroille ja lokeille. Satamakentän läjitysalueen ja selkeytysaltaan toteuttaminen ja muut satamakentällä tapahtuvat toimenpiteet tulee suunnitella yhteistyössä Rantakenttätyöryhmän kanssa. Näin pystytään maksimoimaan alueen luontoarvojen säilymisen ja hankkeen toteuttamisen yhteensovittaminen. Ulompana väylällä ruoppauksen ja läjityksen aiheuttama samentuminen kohdistuu pääasiallisesti syvempiin vesikerroksiin. Silminnähtävää samentumaa esiintyy pinnassa vain lievänä ruoppauskohteiden välittömässä läheisyydessä. Näin ollen aluetta ravinnonhankintaan käyttäville linnuille vaikutukset jäävät korkeintaan vähäisiksi. Väylän ja mallinnettujen samentumien alueilla ei todettu merkittäviä vesilintujen kerääntymis- tai lepäilyalueita, joten vaikutukset niihin jäävät hyvin vähäisiksi tai olemattomiksi. 6 LÄHTEET Eskelin, T., Markkola, J., Tuohimaa, H., Suorsa, V., Luukkonen, A., Ruhanen, H-R., Tapio, T. ja Väyrynen, T. 2009. Suurhiekan linnusto ja arvio suunnitellun tuulipuiston linnustovaikutuksista. Osaraportti Suurhiekan YVA selostusta varten. WPD Finland Oy ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Pöyry Finland Oy 2016. Liikennevirasto, OulunSatama Oy.. Vesistömallinnus. Suomen Luontotieto Oy 2010. Hoikka-Hiue-Luodeletto tuulivoimapuiston suunnittelualueen pesimälinnustoselvitykset ja sulkasatokerääntymien havainnointi 2009. 19 Copyright Pöyry Finland Oy
Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s. Tuohimaa, H. 2005. Perämeren saarten Natura-alueen pesimälinnustoselvitys Oulun läänin puoleiset osat. Metsähallitus. 20