KASVATUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA

KASVATUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA

Kasvatustieteiden tiedekunta Tiivistelmä opinnäytetyöstä Kasvatustieteen koulutus Tekijä Huumonen Henri Työn nimi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun koulutoimen suunta tunnuslukujen valossa. - Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen tunnusluvut 200-2010. Pääaine Kasvatuspsykologia Tiivistelmä Työn laji (KM) pro gradu - tutkielma Aika marraskuu 2012 Sivumäärä 70+28 Tämä on kasvatustieteen pro gradu tutkielma aiheesta Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun koulutoimen suunta tunnuslukujen valossa. -Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen tunnusluvut 200-2010. Työ on sivuainegradu. Sen tarkoituksena on kertoa, mikä oli alueen koulutoimen suunta tunnuslukujen valossa ajanjaksona 200 2010. Työn aineistona ovat Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kunnilta keräämät tunnuslukutiedot. Työn tarkoituksena on keskittyä ajanjaksona tapahtuneisiin muutoksiin ja yleisesti asioihin, joista keskustellaan koulumaailmassa. Päätutkimusongelma on seuraava: Mikä oli Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun koulutoimen suunta tunnuslukujen valossa vuosina 200 2010 perusopetuksen ja lukiokoulutuksen osalta? Päätutkimusongelmaa lähestytään useamman alatutkimusongelman avulla: Mikä oli esiopetuksen suunta tunnuslukujen valossa? mikä oli perusopetuksen suunta oppilaiden ja opettajien näkökulmasta ja talouden tunnuslukujen perusteella? Mikä oli erityisopetuksen suunta? Mikä oli lukiokoulutuksen suunta opiskelijoiden ja opettajien näkökulmasta ja talouden tunnuslukujen perusteella? Lisäksi yhdeksi alatutkimusongelmaksi määritellään se, miten koulutuksen alueellinen tasa-arvo toteutuu Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Työ alkaa johdantoluvulla, jossa kerrotaan tunnuslukutietojen keräämiseen ja hyödyntämiseen sekä aineiston analysointiin liittyvistä asioista. Lisäksi siinä kerrotaan, miten koulutusta voidaan arvioida Suomessa. Toinen pääluku keskittyy esiopetukseen, kolmas perusopetukseen ja neljäs erityisopetukseen. Viidennessä pääluvussa tarkastellaan lukiokoulutusta. Kuudennessa pääluvussa tarkastellaan, miten koulutuksen alueellinen tasa-arvo toteutuu Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Seitsemännessä luvussa esitellään alueen keskiarvokunnat vuosilta 200 ja 2010 perusopetuksen ja lukiokoulutuksen osalta. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että oppilas/opiskelijamäärät pienenivät Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa perusopetuksen ja lukiokoulutuksen osalta ajanjaksona 200 2010. Alueelta lakkautettiin kyseisenä ajanjaksona 83 perusopetuksen koulua ja kahdeksan erityiskoulua. Vailla muodollista kelpoisuutta olleiden päätoimisten opettajien määrä pieneni, varsinkin peruskouluissa. Esi- ja perusopetuksen kokonaiskustannukset nousivat indeksikorotus huomioiden, mutta lukiokoulutuksen kokonaiskustannukset pienenivät hiukan. Koulutuksen alueellinen tasa-arvo ei toteudu Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa täydellisesti, vaan maaseutumaiset kunnat ovat yleensä heikommassa asemassa. Työssä esitellään, mikä oli alueen koulutoimen suunta tunnuslukujen valossa. Esimerkiksi kuntien päättäjien on hyvä tietää oppilasmäärien muutoksista, opettajien muodollisista kelpoisuuksista tai koulutoimen kustannuksista. Näitä tietoja voidaan hyödyntää koulutoimen suunnittelussa. Lisäksi työssä on esitelty erikseen jokaisen kunnan tiedot ajanjaksolta 200 2010. Samantyyppiset kunnat voivat vertailla tietoja keskenään ja tämän perusteella kehittää toimintaansa. Asiasanat Erityisopetus, esiopetus, koulutoimi, koulutusmenot, lukio, opettajat, oppilaat, perusopetus

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 1.1 Tunnuslukuselvityksen historiaa... 6 1.2 Tunnuslukutietojen käytettävyys... 7 1.3 Koulutuksen arviointi... 8 1.4 Aineiston analysointi ja tutkimuskysymykset... 10 2. ESIOPETUS... 12 2.1 Taustaa... 12 2.2 Esiopetuksen tunnuslukuja... 13 3. PERUSOPETUS... 17 3.1 Oppilaan näkökulma... 17 3.2 Henkilökunnan näkökulma... 23 3.3 Talouden näkökulma... 26 4. ERITYISOPETUS... 33 4.1 Taustaa... 33 4.2 Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan näkökulma... 3. LUKIOKOULUTUS... 40.1 Opiskelijan näkökulma... 41.2 Opettajien näkökulma... 4.3 Talouden näkökulma... 47 6. KOULUTUKSEN ALUEELLINEN TASA-ARVO... 2 6.1 Koulutuksen tasa-arvon käsite... 2 6.2 Koulutuksen alueellinen tasa-arvo tunnuslukujen valossa... 3 6.2.1 Koulutuksen alueellinen tasa-arvo verrattuna muuhun Suomeen... 4 6.2.2 Koulutuksen alueellinen tasa-arvo Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa... 7. YHTEENVETO... 9 7.1 Laskennallinen keskiarvokunta perusopetuksen osalta... 9 7.2 Laskennallinen keskiarvokunta lukiokoulutuksen osalta... 61 7.3 Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun koulutoimen suunta tunnuslukujen valossa... 62 8. LÄHTEET... 66 9. LIITTEET... 69

1. JOHDANTO Tämä on kasvatustieteiden pro gradu tutkielma aiheesta Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun koulutoimen suunta tunnuslukujen valossa. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen tunnusluvut 200 2010. Olin kesällä 2012 maisterivaiheen harjoittelussa Pohjois- Suomen aluehallintovirastossa, jossa kirjoitin laajan raportin edellä mainitusta aiheesta. Aihe kiinnostaa minua, joten päätin laajentaa sen kasvatustieteiden sivuainegraduksi. Työ on kvantitatiivinen tutkimus. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto kerää vuosittain Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnilta oleellista tietoa kuntien järjestämästä perusopetuksesta, lukiokoulutuksesta ja niiden toimintaedellytyksistä. Tietoja kerätään esimerkiksi koulu- ja oppilasmääristä, koulujen oppilaista ja henkilökunnasta sekä talouden tunnusluvuista. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto kokoaa vuosittain kyseiset tiedot yhtenäiseksi raportiksi, josta voi tarkastella kaikkien Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella olevien, kuntien ylläpitämien, peruskoulujen ja lukioiden tunnuslukutietoja. Gradussa on yhdistetty vuosien 200 2010 tunnuslukutiedot. Sen tarkoitus on esitellä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kuntien koulutoimen kehitystä tunnuslukujen valossa edellä mainittujen vuosien ajalta ja keskittyä erityisesti kyseisenä ajanjaksona tapahtuneisiin muutoksiin. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun vuosien 200 2010 tunnuslukutietoja tarkasteltaessa täytyy ottaa huomioon kyseisenä ajanjaksona tapahtuneet kuntaliitokset. Vuonna 200 alueella oli 0 kuntaa, kun taas vuonna 2010 kuntia oli 43. Vuonna 2007 Kuivaniemi liittyi Iihin, Vuolijoki Kajaaniin ja Ruukki Siikajokeen. Vuonna 2009 Piippola, Kestilä, Pulkkila ja Rantsila liittyivät yhteen ja muodostivat Siikalatvan kunnan. Lisäksi vuonna 2009 Ylikiiminki liittyi Ouluun. Yhdistyneiden kuntien tunnuslukutiedot ovat työssä liitetty yhteen yhdistymisvuonna. Työssä puhutaan pääsääntöisesti Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnista, vaikka vuoteen 2010 asti kyseessä olivat Oulun läänin kunnat. Entisen lääninhallituksen tilalla 1.1.2010 aloittivat toimintansa valtion aluehallinnon uudet virastot, aluehallintovirasto (avi) ja elinkeino- liikenne ja ympäristökeskukset (ely). Kyseisestä päivämäärästä lähtien Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on vastan-

6 nut esimerkiksi peruspalvelujen arvioinnista ja opetustoimen tehtävistä, jotka ennen kuuluivat Oulun lääninhallitukselle. Yleissivistävän koulutuksen tehtäviä hoidetaan Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa ja ammatillisen koulutuksen tehtäviä Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa. Johdannon jälkeen, toisessa pääluvussa, esitellään esiopetuksen tunnuslukutietoja vuosilta 200 2010. Kolmannessa pääluvussa tarkastellaan perusopetuksen tunnuslukuja. Tässä luvussa on eroteltu oppilaan, koulujen henkilökunnan ja talouden näkökulmat. Neljäs pääluku käsittelee erityisopetusta ja viides pääluku keskittyy lukiokoulutukseen. Tässä luvussa alalukuina ovat opiskelijoiden näkökulma, opettajien näkökulma ja talouden näkökulma. Kuudennessa luvussa käsitellään koulutuksen tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä, erityisesti koulutuksen alueelliseen tasa-arvoon liittyen. Luvussa seitsemän esitellään, miltä näyttää Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun laskennallinen keskiarvokunta vuoden 200 ja 2010 osalta perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Lisäksi tässä luvussa esitellään tiivistetysti työn tulokset. Työssä on tarkoituksella eritelty esiopetus, perusopetus, erityisopetus ja lukiokoulutus omiksi pääluvuikseen, jotta lukijoiden olisi helpompi löytää haluamansa tiedot. Verrattuna työn pohjana olevaan tunnuslukuraporttiin, tähän työhön on lisätty tiettyjä asioita. Johdantoon on esimerkiksi kirjoitettu aineiston analysointiprosessista ja muista samantyylisistä tutkimuksista ja siihen on myös määritelty tarkat tutkimusongelmat. Työn jokaiseen päälukuun on kirjoitettu pohdintaa ja lisäksi työhön on kirjoitettu kaksi uutta päälukua, luvut kuusi ja seitsemän. 1.1 Tunnuslukuselvityksen historiaa 1990-luvun loppupuolella Oulun läänin kuntien eräät sivistystoimen johtajat pyysivät Oulun lääninhallituksen sivistysosastoa keräämään ajantasaista tietoa kuntien koulutoimen tilasta ja koulutoimeen käytettävistä taloudellisista resursseista. Kunnat olivat huolissaan siitä, että ajantasaista vertailutietoa kuntien koulutoimen tilasta ja taloudesta ei ollut saatavilla. Tilastokeskus kerää kunnilta tietoja vuosittain, mutta kuntien näkökul-

7 masta nämä tiedot tulevat heille liian myöhään. Kaksi tai kolme vuotta vanhoilla tiedoilla ei ole suurta merkitystä kunnille esimerkiksi uuden talousarvion valmistelussa. 1 Oulun lääninhallituksen sivistysosasto otti tunnuslukutietojen keräämisen vastuulleen. Lääninhallitus perusti työryhmän, johon kuului koulutoimen asiantuntijoita eri puolilta lääniä, kuten sivistystoimen johtajia, koulunjohtajia, rehtoreita ja talouspäälliköitä. Vuonna 2000 toteutettiin ensimmäinen tunnuslukukysely, jossa kerättiin vuoden 1999 perusopetuksen tunnuslukutietoja. Tunnuslukukyselyyn suhtauduttiin kunnissa positiivisesti ja vastausprosentiksi saatiin lähes sata. Ensimmäinen tunnuslukuraportti ilmestyi syksyllä 2000 ja tämän jälkeen tunnuslukuraportti on ilmestynyt vuosittain. Tunnuslukutietojen keräämisestä saatujen kokemusten perusteella kyselyä on kehitetty säilyttäen kuitenkin tulosten vertailtavuus. 1 Tunnuslukutietojen keräämisessä ja raportoinnissa on noudatettu alusta lähtien tiettyjä periaatteita. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto haluaa tukea kuntien koulupalvelujen järjestämistä. Tarkoituksena ei ole syyllistää kuntia, vaikka tunnuslukujen valossa jokin asia saattaakin näyttää olevan jossakin kunnassa huonosti. Tunnuslukutyön tarkoituksena on tuottaa vertaistietoa kuntien virkamiehille ja luottamushenkilöille. Lähtökohtana on pyrkimys avoimuuteen. Tunnusluvut ovat osa koulutoimen arviointia. 1 1.2 Tunnuslukutietojen käytettävyys Tunnuslukuraporttien on tarkoitus antaa tietoa koulutuksen nykytilasta ja kehityssuunnista kuntien päättäjille, koulujen ylläpitäjille, oppilaitoksille, koulutusorganisaatioille ja opetusministeriölle. Eri päättäjät näkevät tunnuslukuraporteista esimerkiksi sen, mikä on kunnan palvelutuotannon hinta. Tunnuslukuja hyödynnetään kunnissa esimerkiksi koulutuksen talouden suunnittelussa. Tunnuslukuraporttien perusteella päättäjien on helpompi ohjata resursseja ja kohdentaa niitä uudelleen. Monet kunnat haluavat myös vertailla samantyyppisiä kuntia keskenään ja tätä kautta oppia toisiltaan. Kunnat tarvitsevat ajantasaista vertailutietoa koulutoimen tilasta ja taloudesta. 1 Tunnuslukuraportit kertovat esimerkiksi sen, kuinka suuret ovat opetuksen kokonaiskustannukset jossakin tietyssä kunnassa tai kuinka monta tukiopetustuntia kunnassa 1) Oulun läänin koulutoimen suunta tunnuslukujen valossa, tunnusluvut 2000 2004, 2006, s. -9

8 järjestetään oppilasta kohden. Nämä tunnusluvut kertovat numeroina sen, mikä on jonkin tietyn kunnan tilanne. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseisiä tunnuslukuja täytyy tulkita ja miettiä, mitkä eri tekijät vaikuttavat niihin. Jos esimerkiksi jossakin kunnassa järjestetään vuodessa 0,30 tukiopetustuntia/oppilas, se ei välttämättä kerro siitä, että kunnassa ei huolehdita tukiopetuksen järjestämisestä kunnolla. Se voi kertoa myös siitä että tukiopetukselle ei ole enempää tarvetta. Sama täytyy muistaa myös talouden tunnuslukuja tarkasteltaessa. Esimerkiksi opetuksen kokonaiskustannuksiin vaikuttavat monet eri tekijät. Tunnuslukuraportit kertovat, mikä kunnissa on tilanne tunnuslukujen valossa. Kunnissa voidaan analysoida raportin tuloksia ja miettiä, mitkä tekijät vaikuttavat tunnuslukujen taustalla. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnat vastaavat vuosittain Pohjois-Suomen aluehallintoviraston tunnuslukukyselyyn. Arvioitaessa työn luotettavuutta, lähtökohtana on se, että kuntien antamat tunnuslukutiedot ovat oikeita. Jos esimerkiksi jonkin kunnan tunnusluvuissa tapahtuu suuria muutoksia vuoden sisällä, voidaan tunnuslukujen paikkansapitävyys varmistaa kyseiseltä kunnalta. Esimerkiksi kustannusten arviointi ja erittely voi joissakin kunnissa olla vaikeaa, koska menoja voidaan käsitellä sisäisinä kuluina ja joitakin palveluja saatetaan ostaa. Muun muassa nämä asiat täytyy ottaa huomioon työn luotettavuutta arvioitaessa. Tässä raportissa on tarkoitus esitellä ajanjaksolla 200 2010 esiintyneitä kehitystrendejä. Raportissa tarkastellaan, millaisia muutoksia kustannuksissa ja muissa tunnusluvuissa tapahtui pidemmällä aikavälillä. Tarkoituksena on kuvata, mikä oli Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun koulutoimen suunta tunnuslukujen valossa aikavälillä 200 2010. 1.3 Koulutuksen arviointi Tämän alaluvun tarkoituksena on johdattaa lukijaa aiheeseen, kertomalla, miten koulutusta arvioidaan Suomessa. Tarkoituksena on selventää, missä aihepiirissä tässä työssä liikutaan. Tässä luvussa esitellään, millaisia erilaisia arviointeja Suomessa tehdään. Nämä arvioinnit ovat monesti Opetushallituksen julkaisemia.

9 Yleensä opetuksen/koulutuksen järjestäjänä on kunta tai kuntayhtymä. Koululainsäädännön mukaan opetuksen tai koulutuksen järjestäjän on arvioitava antamaansa opetusta/koulutusta ja sen vaikuttavuutta. Opetuksen/koulutuksen järjestäjien täytyy myös osallistua toimintaansa koskeviin ulkopuolisiin arviointeihin. Arvioinnit tarjoavat koulutuksen järjestäjille tärkeää tietoa, jonka avulla he voivat kehittää toimintaansa. Arviointijärjestelmät tuottavat hyödyllistä tietoa, jonka avulla voidaan kehittää suunnittelua ja opetusta. Lisäksi arviointien avulla voidaan seurata, toteutuvatko asetetut tavoitteet. Koulutuksen järjestäjät ovat vastuussa siitä, että heidän järjestämänsä opetus/koulutus on koulutuspoliittisten linjausten mukaista. Paikallista arviointitietoa käytetään myös valtakunnallisissa arvioinneissa. 2 Yksi tunnetuista koulutuksen arviointijärjestelmistä on maailmanlaajuinen arviointijärjestelmä PISA. Se on OECD:n jäsenmaiden yhteinen tutkimusohjelma. Sen tarkoituksena on tuottaa tietoa esimerkiksi koulutuksen tilasta ja tuloksista. PISA:n avulla selvitetään 1-vuotiaiden nuorten tasoa matematiikassa, lukemisessa, luonnontieteessä ja ongelmanratkaisussa. Siinä testataan sellaisia tietoja ja taitoja, joita nuoret tarvitsevat tulevaisuuden yhteiskunnassa ja työelämässä. Tuloksia tarkasteltaessa täytyy ottaa huomioon, että osallistujamaiden koulutuspolitiikoissa on eroja. PISA:n avulla valtiot voivat hahmottaa koulutuspolitiikkaansa, seurata oppilaidensa kehitystä ja vertailla oppilaidensa osaamista suhteessa muihin osallistujamaihin. Tulokset mahdollistavat myös maan sisäisen vertailun. Esimerkiksi Suomi on jaettu viiteen alueeseen: Uusimaa, Etelä- Suomi, Itä-Suomi, Väli-Suomi ja Pohjois-Suomi. Tulosten perusteella voidaan tarkastella, esiintyykö Suomessa alueiden välisiä eroja esimerkiksi luonnontieteellisessä osaamisessa tai lukemisessa. Esimerkiksi lukemisessa on havaittavissa alueellisia eroja. Taajama-alueiden kouluissa luetaan keskimäärin paremmin kuin maaseutukouluissa. Suomalaisten koulujen väliset erot ovat kuitenkin kansainvälisesti hyvin pieniä. 3 Suomessa on tehty tutkimuksia, joissa vertaillaan esimerkiksi sukupuolen tai asuinpaikan vaikutusta koulumenestykseen. Hyvän esimerkin tällaisesta tutkimuksesta tarjoaa Ritva Jakku-Sihvosen ja Erkki Komulaisen tutkimus Perusopetuksen oppimistulosten meta-arviointi. Tässä vuonna 2004 ilmestyneessä tutkimuksessa selvitetään, ilmeneekö perusopetuksen päättövaiheessa olevien poikien ja tyttöjen oppimistuloksissa eroja eri- 2) Niemi, 2006, s., 12. 3) Arinen & Karjalainen, 2007, s. 9-11, 1 3.

10 laisissa koulujen toimintaympäristöissä. Tutkimuksessa tarkastellaan sekä poikien ja tyttöjen välisiä eroja että kuntatyyppien välisiä eroja oppimistuloksissa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että tytöt menestyvät hieman poikia paremmin koulussa, kun kaikki aineet otetaan huomioon. Tarkasteltaessa kuntatyypin yhteyttä oppimistuloksiin, huomataan, että kaupunkimaisissa kunnissa on suhteellisesti eniten hyviä oppilaita, kun taas maaseutumaisissa kunnissa on suhteellisesti eniten heikkoja oppilaita. 4 Esimerkiksi tällaisia tutkimuksia on tehty Suomessa monia. Nämä tutkimukset ovat osa koulutuksen arviointia. Koulutuksen järjestäjät saavat niistä tärkeää tietoa, jonka avulla he voivat myös kehittää toimintaansa. 1.4 Aineiston analysointi ja tutkimuskysymykset Pohjois-Suomen aluehallintovirasto kerää vuosittain kaikilta alueen kunnilta tietoja esimerkiksi kuntien oppilasmääristä, kouluista, opettajista ja opetustoimen kustannuksista. Projektin alussa minulle annettiin vuosien 200 2010 tunnuslukutiedot. Jokaisen vuoden tiedot olivat erikseen. Ensimmäiseksi aloin perehtyä näihin kuuden eri vuoden tilastoihin ja yritin löytää tilastoista asioita, joissa oli tapahtunut selvää muutosta tai jotka muuten olivat merkittäviä. Sain itse suunnitella koko projektin ja päättää, mitä asioita halusin nostaa aineistosta esiin. Tarkoitukseni oli keskittyä merkittävimpiin muutoksiin ja yleisesti asioihin, joista keskustellaan koulumaailmassa tänä päivänä. Kun olin perehtynyt huolellisesti annettuihin aineistoihin, minun täytyi päättää, mitä asioita esittelen työssäni. Tämän jälkeen yhdistin aina kyseisen tunnusluvun eri vuosien tiedot yhdeksi taulukoksi, jotta niitä olisi helpompi tarkastella. Kokoamani taulukot löytyvät työn lopusta liitteinä. Taulukoissa on eroteltu jokaisen kunnan tiedot erikseen, mutta niistä näkee myös esimerkiksi koko alueen keskiarvot. Laskin myös joihinkin taulukoihin kuntakohtaisesti esimerkiksi sen, kuinka iso muutos jonkin tunnusluvun kohdalla tapahtui prosentuaalisesti ajanjaksona 200 2010. Kun taulukot olivat valmiina, raportoin siitä, mitä mistäkin taulukosta ilmeni. Lisäsin tekstiin myös useita kuvia, joiden on tarkoitus havainnollistaa tunnuslukutietoja ja auttaa lukijaa ymmärtämään asiaa paremmin. 4) Jakku-Sihvonen &Komulainen, 2004, s. 8, 19, 27-28.

11 Päätutkimusongelmaksi määrittelen seuraavan: Mikä oli Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun koulutoimen suunta tunnuslukujen valossa vuosina 200 2010 perusopetuksen ja lukiokoulutuksen osalta? Alatutkimusongelmia ovat seuraavat: Mikä oli esiopetuksen suunta tunnuslukujen valossa? Mikä oli perusopetuksen suunta oppilaiden ja opettajien näkökulmasta ja talouden tunnuslukujen perusteella? Mikä oli erityisopetuksen suunta? Mikä oli lukiokoulutuksen suunta opiskelijoiden ja opettajien näkökulmasta ja talouden tunnuslukujen perusteella? Lisäksi yhdeksi alatutkimusongelmaksi määrittelen sen, miten koulutuksen alueellinen tasa-arvo toteutuu Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Työn tekeminen on ollut haastava ja mielenkiintoinen projekti. Tunnuslukuraportin teossa sain hyvää ohjausta. Erityiskiitos kuuluu opetustoimen ylitarkastajalle, Veijo Kosolalle, joka antoi hyviä neuvoja ja kehittävää palautetta työhön liittyen. Kiitos kuuluu myös kasvatustieteiden professori Pauli Siljanderille, joka ohjasi minua tunnuslukuraportin laajentamisessa pro gradu tutkielmaksi.

12 2. ESIOPETUS Tässä luvussa tarkastellaan esiopetusta ja sen kehitystä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa tunnuslukujen valossa vuosien 200 2010 ajalta. Ennen siirtymistä varsinaisiin tunnuslukuihin kerrotaan taustatietoja varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta ja siitä, millaisia muutoksia on tapahtumassa. 2.1 Taustaa Varhaiskasvatuksen tavoitteena on luoda perusta lapsen tasapainoiselle kasvulle ja kehitykselle sekä terveydelle ja hyvinvoinnille. Lisäksi sillä luodaan perusta elinikäiselle oppimiselle. Varhaiskasvatukseen kuuluu hoitoa, kasvatusta ja opetusta. Siinä tarvitaan monitieteistä tietoa ja pedagogisten menetelmien hallintaa. Varhaiskasvatuksessa luodaan perustaa lapsen persoonallisuuden, taitojen ja arvopohjan tasapainoiselle kehitykselle ja kasvatetaan lasta sosiaalisuuteen. Lisäksi varhaiskasvatuksessa pyritään puuttumaan lasten oppimisvaikeuksiin ja oppimisvaikeusriskeihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Suomessa taataan laadukas ja saavutettavissa oleva varhaiskasvatus ja esiopetus koko ikäluokalle. 1 Varhaiskasvatusta ollaan yhdistämässä muuhun kasvatus- ja koulutusjärjestelmään. Vuoden 2013 alussa varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirretään sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Tavoitteena on kehittyä kohti yhtenäistä kasvatus- ja koulutusjärjestelmää, jossa päivähoito ja kouluopetus muodostavat eheän kokonaisuuden. Näiden uudistusten lisäksi tullaan säätämään varhaiskasvatuslaki. Tavoitteena on, että hallituksen esitys annetaan eduskunnalle kevätistuntokaudella 2014. 1 Kaikilla lapsilla on oikeus esiopetukseen. Esiopetuksen tarkoituksena on varmistaa jatkumo päivähoidosta perusopetukseen. Esiopetukseen osallistuminen on vapaaehtoista ja siihen osallistuu tällä hetkellä noin 98 prosenttia ikäluokasta. Kuntien velvollisuutena on järjestää esiopetusta kaikille alueella asuville lapsille oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna. Haasteina esiopetuksessa on harvaan asuttujen seutujen lasten ja

13 esimerkiksi maahanmuuttajalasten osallistuminen. Vuoden 2012 loppuun mennessä on tarkoitus selvittää mahdollisuutta muuttaa esiopetus velvoittavaksi koko ikäluokalle. 1 Esiopetuksen tavoitteena on tukea ja edistää lapsen kehittymistä, oppimisedellytyksiä, sosiaalisia taitoja ja tervettä itsetuntoa. Tämä tapahtuu leikin ja myönteisten oppimiskokemusten avulla. Esiopetuksessa pyritään myös tunnistamaan oppimisvaikeuksia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Paikalliset esiopetuksen opetussuunnitelmat laaditaan opetushallituksen hyväksymän opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. 2 2.2 Esiopetuksen tunnuslukuja Vuonna 200 Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun, silloisen Oulun läänin, kunnissa esiopetuksessa oli 778 oppilasta. Vuonna 2007 oppilaita oli 863 ja vuonna 2010 oppilaita oli 6 074. Prosentuaalisesti kasvua vuodesta 200 vuoteen 2010 on tapahtunut noin,1 prosenttia. Oppilasmäärät ovat painotettuja. Tästä eteenpäin raportissa puhutaan vain Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnista, vaikka vuoteen 2010 asti kyseessä olivat Oulun läänin kunnat. (Liite 1.) Tarkasteltaessa esiopetuksen kokonaiskustannuksia, huomataan niissä tapahtuneen kasvua. Vuonna 200 Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnissa esiopetuksen kokonaiskustannukset olivat 26 772 342 euroa. Vuonna 2007 kokonaiskustannukset olivat 28 066 90 euroa. Vuonna 2010 esiopetuksen kokonaiskustannukset olivat 32 461 17 euroa. (Taulukko 1., Liite 2.) Talouden tunnuslukuja tarkasteltaessa täytyy ottaa huomioon hintaindeksin muutos. Vuoden 200 kustannuksista saadaan vertailukelpoisia vuoden 2010 kustannuksiin nähden kertomalla vuoden 200 kustannukset indeksikertoimella 1,173. 3 Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 200 kustannukset muutettuna vuoden 2010 hintatasoa vastaavaksi olisivat 31 403 97 euroa. Kun tätä summaa vertaa vuoden 2010 kokonaiskustannuksiin, eroa on noin -1 07 000 euroa. Indeksikorotus huomioituna esiopetuksen kokonaiskustannukset kasvoivat vuodesta 200 vuoteen 2010 noin 3,4 prosenttia. (Kuva 1.) 1) Koulutus ja tutkimus vuosina 2011 2016, s. 21 22. 2) Esiopetus, 2011. 3) Tilastokeskus, 2012.

14 Vuonna 200 Esiopetuksen kokonaiskustannukset/esioppilas olivat 4 633 euroa ja vuonna 2010 kustannukset olivat 344 euroa. Kun vuoden 200 kokonaiskustannukset/esioppilas kertoo indeksikertoimella, saadaan vuoden 200 kokonaiskustannuksiksi/esioppilas noin 43 euroa eli suurta muutosta kustannuksissa ajanjaksona 200 2010 ei tapahtunut. Vuonna 2010 pienimmät esiopetuksen kokonaiskustannukset/esioppilas olivat Ristijärvellä (2 947 e), Lumijoella (3 089 e) ja Hailuodossa (3 237 e). Näissä kaikissa kunnissa esioppilaiden määrä on pieni. Suurimmat kustannukset/esioppilas olivat Yli-Iissä (9 17 e), Pyhännällä (8 738 e) ja Puolangalla (8 34 e). Myös esiopetuksen kokonaiskustannuksia asukasta kohden on syytä tarkastella. Vuonna 200 esiopetuksen kokonaiskustannus/asukas oli 8,06 euroa ja vuonna 2010 se oli 68,38 euroa. Kun vuoden 200 esiopetuksen kokonaiskustannukset/asukas kertoo indeksikertoimella, saadaan vuoden 200 kustannuksiksi 68,10 euroa. Kasvua kokonaiskustannuksissa/asukas ei juuri tapahtunut. Taulukko 1. Esiopetuksen kokonaiskustannukset vuosina 200 2010 (ei indeksikorotusta) Esiopetuksen kokonaiskustannukset vuosina 200 2010 200 2006 2007 2008 2009 2010 26 772 342 27 18 64 28 066 90 30 166 186 30 72 721 32 461 17 Vuosien 200 2010 aikana esiopetuksen oppilasmäärä kasvoi selvästi. Oppilasmäärä kasvoi 296 oppilaalla. Kokonaiskustannukset ja kustannukset oppilasta ja asukasta kohti eivät juuri kasvaneet, kun ottaa huomioon indeksikorotuksen. Suurin vuosittainen muutos kokonaiskustannuksissa (ilman indeksikorotusta) tapahtui vuodesta 2007 vuoteen 2008, jolloin esiopetuksen kokonaiskustannukset kasvoivat vuodessa 2 099 281 euroa. Kokonaiskustannuksia on kuitenkin hyödyllisintä tarkastella indeksikorotuksen jälkeen. Seuraavasta kuvasta näkee, millaiselta kustannukset näyttävät, kun ne on kerrottu indeksikertoimilla. Kustannukset eivät todellisuudessa kasvaneet niin paljoa, kuin ennen indeksikorotusta näytti.

1 Kuva 1. Esiopetuksen kokonaiskustannusten muutos vuodesta 200 vuoteen 2010 (indeksikorotus huomioitu) Esiopetuksen kokonaiskustannukset vuosina 200-2010 3 000 000 34 000 000 33 000 000 32 000 000 31 000 000 30 000 000 29 000 000 28 000 000 27 000 000 26 000 000 2 000 000 200 2006 2007 2008 2009 2010 Esiopetuksen oppilasmäärä nousi noin,1 prosenttia. Tämä on mielenkiintoinen tulos, sillä sekä perusopetuksen että lukiokoulutuksen oppilasmäärät vähenivät selvästi. Yksi syy esioppilaiden määrän nousuun voisi olla se, että yhä useammat vanhemmat ovat ymmärtäneet esiopetuksen tärkeyden ja haluavat lapsensa menevän esiopetukseen. Esiopetus ei ole pakollista, mutta sen muuttamista velvoittavaksi koko ikäluokalle on tarkoitus selvittää. Tähän liittyy varmasti monenlaisia haasteita, mutta myös paljon hyviä asioita. Haasteena on varmasti esimerkiksi esioppilaiden kuljetus esiopetukseen ja yleisesti ottaen vastustusta voi herättää se, että oppivelvollisuusikää lasketaan. Positiivisena asiana olisi esimerkiksi se, että kaikilla lapsilla olisi samanlaiset perustaidot alakouluun mentäessä. Lisäksi Suomessa oppivelvollisuus alkaa kansainvälisesti ottaen myöhään ja sen alkamista voisi olla hyvä aikaistaa, jotta pysymme tulevaisuudessakin maailman kärjessä kouluosaamisessa. Huomion arvoista on myös se, miten esiopetuksen kustannukset vaihtelevat kunnittain noin 3000 eurosta noin 9000 euroon esioppilasta kohden. Osittain näitä eroja selittävät esimerkiksi kuljetuskustannukset. Kuitenkin nämä luvut herättävät paljon kysymyksiä esimerkiksi siitä, saavatko kaikki esioppilaat yhtä laadukasta opetusta ja toisaalta siitä,

16 voisiko joissakin kunnissa esiopetusta järjestää myös hieman pienemmällä rahamäärällä. Yhteenveto - Esiopetuksen oppilasmäärä nousi noin,1 prosenttia. - Esiopetuksen kokonaiskustannukset nousivat indeksikorotus huomioiden noin 1 000 000 euroa. Kokonaiskustannukset/esioppilas eivät muuttuneet. - Onko realistista tavoitella ikäluokan 100-prosenttista osallistumista esiopetukseen? - Mitä päivähoito ja varhaiskasvatuspalvelujen siirto merkitsee kunnissa?

17 3. PERUSOPETUS Tässä luvussa tarkastellaan perusopetusta ja siinä tapahtuneita muutoksia vuosilta 200 2010. Perusopetuksesta on kerätty paljon erilaisia tunnuslukuja, joten tämä pääluku on jaettu kolmeen alalukuun. Ensimmäinen käsittelee oppilaan näkökulmaa, toinen koulujen henkilökuntaa ja kolmas talouden näkökulmaa. Perusopetukseen kuuluu sekä kasvatusta että opetusta. Tavoitteena on opettaa oppilaille tärkeitä tietoja ja taitoja ja tukea oppilaiden kasvua sekä ihmisinä että yhteiskunnan jäseninä. Perusopetus on Suomessa maksutonta. Tämän lisäksi oppimateriaalit, tarvittavat työvälineet, kouluruokailu ja tietyin edellytyksin koulukuljetus ovat maksuttomia. Suomessa on lakiin perustuva oppivelvollisuus ja se koskee kaikkia täällä vakituisesti asuvia lapsia. Jokaisella näistä lapsista on velvollisuus hankkia perusopetuslaissa ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritelty perusopetuksen oppimäärä. Yleensä oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jolloin lapsi täyttää seitsemän ja loppuu, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta. Oppivelvollisuus voi alkaa myös jo 6-vuotiaana ja se kestää tällöin 11 vuotta. Puhutaan niin sanotusta pidennetystä oppivelvollisuudesta. Tällaiseen ratkaisuun päädytään, jos katsotaan, että lapsi ei vamman tai sairauden vuoksi todennäköisesti saavuta perusopetuksen tavoitteita yhdeksässä vuodessa. Tänä päivänä 99,7 prosenttia lapsista suorittaa perusopetuksen oppimäärän ja saa perusopetuksen päättötodistuksen. Kuntien tehtävänä on järjestää perusopetusta kaikille kunnan alueella asuville oppivelvollisille. 1 3.1 Oppilaan näkökulma Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kuntien perusopetuksen oppilasmäärä pieneni aikavälillä 200 2010. Vuonna 200 perusopetuksen painotettu oppilasmäärä oli 6 70 oppilasta. Tähän lukuun on laskettu mukaan myös koulu- ja luokkamuotoisen erityisopetuksen oppilaat. Vuonna 2010 perusopetuksessa oli 3 40 oppilasta. Alueen oppilas- 1) Perusopetus, 2012.

18 määrä pieneni vuodesta 200 vuoteen 2010 noin,7 prosenttia. Kaupunkimaisissa kunnissa oppilasmäärä kasvoi hiukan, noin yhden prosentin. Taajaan asutuissa kunnissa oppilasmäärä pieneni noin, prosenttia ja maaseutumaisissa kunnissa noin 16, prosenttia. (Liite 3, Kuva 2.) Kuva 2. Perusopetuksen oppilasmäärän muutos vuosina 200 2010 30 000 Perusopetuksen oppilasmäärän muutos vuosina 200-2010 2 000 20 000 1 000 Kaupunkimaiset kunnat Taajaan asutut kunnat Maaseutumaiset kunnat 10 000 000 200 2006 2007 2008 2009 2010 Alakoulujen (1-6 luokkien koulujen) lukumäärässä on tapahtunut selvä muutos vuodesta 200 vuoteen 2010. Vuonna 200 alakouluja oli Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa yhteensä 297 ja vuonna 2010 niitä oli 20. Ajanjaksolla 200 2010 alakoulujen lukumäärä väheni 92 koululla. Myös yläkoulujen (7-9 luokkien koulujen) lukumäärä on vähentynyt. Vuonna 200 yläkouluja oli 49, kun taas vuonna 2010 yläkouluja oli enää 3 kappaletta. Yhtenäiskoulujen (1-9 luokkien koulujen) määrä on päinvastoin kasvanut. Vuonna 200 yhtenäiskouluja oli 21 ja vuonna 2010 niitä oli 44. Yhtenäiskoulujen lukumäärä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 200 vuoteen 2010. (Liite 4.) Kaikkien perusopetuksen koulujen lukumäärä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa väheni vuodesta 200 vuoteen 2010 yhteensä 83 koululla. (Kuva 3.) Kaupunkimaisissa kunnissa koulujen määrä väheni 10 koululla, taajaan asutuissa kunnissa 19 koululla ja maaseutumaisissa kunnissa 4 koululla. Koulujen määrä väheni vuodesta 200 vuoteen

19 2010 22,6 prosentilla. Eniten koulujen määrä väheni Pudasjärvellä (kuudella koululla) ja Kuusamossa (viidellä koululla). (Liite 4.) Kuva 3. Perusopetuksen koulujen lukumäärän muutos vuodesta 200 vuoteen 2010 Perusopetuksen koulujen lkm. muutos vuosina 200-2010 390 370 30 330 310 290 270 20 367 347 334 321 304 200 2006 2007 2008 2009 2010 284 Koulujen lkm. Myös koulujen keskikoossa on tapahtunut selvä muutos vuodesta 200 vuoteen 2010. Alakoulujen keskikoko kasvoi kyseisenä ajanjaksona noin 20,4 prosenttia. Toisenlainen muutos tapahtui yläkoulujen ja yhtenäiskoulujen keskikoossa samana ajanjaksona, sillä ylä- ja yhtenäiskoulujen keskikoko pieneni noin 16,1 prosenttia. (Liite, Kuvat 4 &.) Koulujen keskikoon lisäksi on tärkeää tarkastella perusopetuksen ryhmäkokojen kehittymistä. Hallitusohjelmaan on kirjattu seuraava tavoite: Jatketaan perusopetuksen laadun parantamista ja ryhmäkokojen pienentämistä. 2 Ryhmäkoot ovat kuitenkin kasvaneet Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa vuodesta 200 vuoteen 2010. Vuonna 200 keskimääräinen perusopetusryhmän keskikoko ylä- ja yhtenäiskouluissa oli 18,7 oppilasta, kun vuonna 2010 keskikoko oli 19,3 oppilasta. Perusopetusryhmien ryhmäkoko kasvoi 0,6 oppilaalla. Alakoulujen opetusryhmien keskikoossa ei juuri tapahtunut muutoksia, sillä vuonna 200 se oli 19,1 ja vuonna 2010 19,0. (Liite 6.) On otettava huomioon, että opetusryhmien keskikoko kuvaa perusopetusryhmien kokoa. Todellisuudessa opetusryhmät ovat jakotuntien ansiosta pienempiä. 2) Hallitusohjelma. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma, 2011.

20 Kuvat 4 &. Alakoulujen keskikoko vuosina 200 2010 ja ylä- ja yhtenäiskoulujen keskikoko vuosina 200 2010 (oppilasmäärät painotettuja) Alakoulujen keskikoko vuosina 200-2010 160 10 140 130 120 110 100 90 80 Vuosi 200 Vuosi 2007 Vuosi 2010 Koulujen keskikoko 113 119 136 Ylä- ja yhtenäiskoulujen keskikoko vuosina 200-2010 280 270 260 20 240 230 220 210 200 Vuosi 200 Vuosi 2007 Vuosi 2010 Koulujen keskikoko 267 21 224 Entinen Oulun lääninhallitus, nykyään Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, on julkaissut Oulun läänin peruspalvelujen arviointiraportteja. Näissä raporteissa tarkastellaan esimerkiksi koulutuksen alueellista saavutettavuutta. Koulujen lakkauttamiset ovat yhteydessä perusopetuksen saavutettavuuteen. Perusopetuslaissa sanotaan, että kunnilla on velvollisuus järjestää perusopetusta kaikille kunnan alueella asuville oppivelvollisille. Kunnat voivat järjestää palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Lisäksi kunnat voivat hankkia perusopetusta muulta opetusluvan saaneelta koulutuksen järjestäjältä.

21 Opetus tulee järjestää kunnassa niin, että oppilaiden koulumatkat ovat mahdollisimman lyhyitä ja turvallisia. Perusopetuksen oppilailla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen, jos koulumatka on yli viisi kilometriä tai koulumatka on muuten liian rasittava, vaikea tai vaarallinen. Perusopetuksen oppilaan koulumatka edestakaisin saa kestää korkeintaan kaksi ja puoli tuntia, yli 13-vuotiailla oppilailla korkeintaan kolme tuntia. 3 Kuva 6. Kuljetusoppilaiden osuus % perusopetuksen oppilaista vuosina 200 2010 30,0 % Kuljetusoppilaiden osuus % perusopetuksen oppilaista vuosina 200-2010 28,0 % 26,0 % 24,0 % 22,0 % 20,0 % 200 2006 2007 2008 2009 2010 Syksyllä 200 alakouluissa oli Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa kuljetusoppilaita 6 09 (painotettu oppilasmäärä). Tämä tarkoittaa sitä, että 18,2 prosenttia alakoulujen oppilaista kuului kuljetusoppilaisiin eli oppilaisiin, joiden koulumatka on yli viisi kilometriä tai kuljetus on perusteltu erityisperustein. Yläkouluissa kuljetusoppilaita oli 6 603, mikä tarkoittaa noin 3,3 prosenttia oppilaista. Yli 0 kilometrin koulumatka oli 16 oppilaalla. 2010 syksyllä alakouluissa oli 6 666 kuljetusoppilasta. Tämä tarkoittaa 19,8 prosenttia oppilaista. Yli 0 kilometrin koulumatka oli yhdeksällä oppilaalla. Yläkouluissa oli 96 kuljetusoppilasta, mikä tarkoittaa 33,6 prosenttia oppilaista. Yli 0 kilometrin koulumatka oli 107 oppilaalla. Vuonna 200 alakoulujen oppilaista oli kuljetusoppilaita 18,2 prosenttia, kun vuonna 2010 kuljetusoppilaita 19,8 prosenttia oppilaista. Yläkouluissa kuljetusoppilaiden määrä on vähentynyt ja niin on myös yli 0 kilometrin koulumatkalaisten osuus. Kun yhdistetään kaikki perusopetuksen kuljetusoppilaat, 3)Oulun läänin peruspalvelujen arviointiraportti 2008, s. 91

22 myös erityisluokkien ja koulujen kuljetusoppilaat, vuonna 200 kuljetusoppilaita oli yhteensä 2,2 prosenttia oppilaista ja vuonna 2010 2,8 prosenttia. Vaikka koulujen määrä on vähentynyt Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa vuosien 200 2010 välillä 83 perusopetuksen koululla ja 8 erityiskoululla, kuljetusoppilaiden määrä koko oppilasmäärästä ei ole noussut kuin 0,6 prosenttiyksikköä. Yksi mahdollinen selitys tälle voisi olla se, että alueilta, joista kouluja on lakkautettu, on myös perusopetusikäisten lasten ja nuorten määrä vähentynyt. Lisäksi tässä täytyy huomioida kaupunkimaisten kuntien painoarvo, koska niiden alueella asuu yli puolet koko alueen perusopetuksen oppilaista ja kuljetusoppilaiden prosentuaalinen osuus on pieni. (Liite 7, Kuva 6.) Kuten jo aiemmin todettiin, kuljetusoppilaiden osuus Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnissa kasvoi prosentuaalisesti hyvin vähän vuosien 200 2010 aikana (vain 0,6 prosenttiyksikköä). Koulujen määrä on kyseisenä ajanjaksona vähentynyt selvästi, mutta se ei näy kuljetusoppilaiden osuuden kasvuna. Eniten kuljetusoppilaita vuonna 2010 oli maaseutumaisissa kunnissa. Esimerkiksi Sotkamossa kuljetusoppilaita oli 4,2 % perusopetuksen oppilaista, Vaalassa 3,9 % ja Utajärvellä 3,8 %. (Liite 7.) Kuva 7. Perusopetustunnit/oppilas vuosina 200 2010 2,10 2,0 2,00 1,9 1,90 1,8 1,80 1,7 1,70 1,6 1,60 Perusopetustunnit/oppilas vuosina 200-2010 200 2006 2007 2008 2009 2010 Kaupunkimaiset kunnat Taajaan asutut kunnat Maaseutumaiset kunnat

23 Tunnusluku tunnit/oppilas kertoo sen, kuinka paljon yksittäinen oppilas saa perusopetusta. Se saadaan jakamalla kyseisen vuoden viikkotuntimäärä kyseisen vuoden oppilasmäärällä. Vuonna 200 Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, silloisessa Oulun läänissä, yksittäinen oppilas sai keskimäärin 1,84 tuntia perusopetusta. Kaupunkimaisissa kunnissa yksittäinen oppilas sai tilastojen mukaan vähemmän perusopetusta kuin taajaan asutuissa tai maaseutumaisissa kunnissa. Vuonna 2010 Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa yksittäinen oppilas sai keskimäärin 1,88 tuntia perusopetusta. Tarkasteltaessa vuotta 2010, huomataan, että sekä eri kuntamuotojen että yksittäisten kuntien välillä esiintyy eroja. Kaupunkimaisissa kunnissa yksittäinen oppilas sai kyseisenä vuonna 1,78 tuntia perusopetusta, kun maaseutumaisissa kunnissa vastaava luku oli 2,06. Kaupunkimaisissa kunnissa luku vaihtelee 1,67 tunnista/oppilas 1,83 tuntiin/oppilas ja maaseutumaisissa kunnissa 1,64 tunnista/oppilas 2,9 tuntiin/oppilas. (Liite 8, Kuva 7.) Tunnusluvulla tunnit/oppilas voidaan esimerkiksi tarkastella, toteutuuko koulutuksellinen tasa-arvo kuntien välillä. Maaseutumaisten kuntien suurempi tuntimäärä oppilasta kohden selittyy esimerkiksi sillä, että maaseutumaisten kuntien kouluissa on keskimäärin vähemmän oppilaita ja luokkakoot ovat pienempiä. 3.2 Henkilökunnan näkökulma Tässä luvussa tarkastellaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun perusopetuksen henkilökuntaa tunnuslukujen valossa vuodesta 200 vuoteen 2010. Ensimmäiseksi tarkastellaan opettajien kelpoisuutta ja sitä, onko muodollisesti kelpoisten opettajien osuus päätoimisista opettajista kasvanut. Tämän lisäksi tässä luvussa tarkastellaan sitä, miten koulunkäyntiavustajien ja kouluavustajien määrä on muuttunut. Alakoulujen eli 1-6 luokan koulujen opettajilta vaaditaan luokanopettajan koulutus. Luokanopetusta on muodollisesti kelpoinen antamaan henkilö, joka on suorittanut kasvatustieteen maisterin tutkinnon, vähintään 60 opintopisteen laajuiset, perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot, sekä 60 opintopisteen laajuiset opettajan pedagogiset opinnot. Lisäksi luokanopetusta on kelpoinen antamaan henkilö, jolla on muodollinen kelpoisuus antaa aineenopetusta perusopetuksessa ja hän on myös suorittanut edellä mainitut perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot. Perusopetuksen aineenopettajan muodolli-

24 seen kelpoisuuteen kuuluu ylempi korkeakoulututkinto, 60 opintopisteen laajuiset opettajan pedagogiset opinnot sekä 60 opintopisteen laajuiset opinnot jokaisesta opetettavasta aineesta. 4 Vuonna 200 Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa oli yhteensä 4 298 päätoimista opettajaa, joista 229 oli vailla muodollista kelpoisuutta. Tämä tarkoittaa, että,3 prosenttia opettajista oli vailla muodollista kelpoisuutta. Vuoteen 2007 mennessä tilanne oli hieman parantunut. Tuolloin päätoimisia opettajia oli 4 26, joista vailla muodollista kelpoisuutta oli 198 eli 4,7 prosenttia. Vuonna 2010 päätoimisten opettajien määrä oli 4 328, joka on 72 päätoimista opettajaa enemmän kuin vuonna 2007. Vuonna 2010 päätoimisista opettajista vailla muodollista kelpoisuutta oli 14 opettajaa eli 3,3 prosenttia kaikista päätoimisista opettajista. Tilastojen perusteella voidaan myös todeta, että kaupunkimaisissa kunnissa on vähemmän vailla muodollista kelpoisuutta olevia opettajia kuin taajaan asutuissa tai maaseutumaisissa kunnissa. Vuonna 200 kaupunkimaisissa kunnissa vailla muodollista kelpoisuutta oli 2,7 prosenttia opettajista, kun taas maaseutumaisissa kunnissa näiden opettajien osuus oli 7,9 prosenttia. Vuonna 2010 kaupunkimaisissa kunnissa vailla muodollista kelpoisuutta olevien opettajien lukumäärä oli laskenut entisestään ollen 1,9 prosenttia opettajista. Maaseutumaisissa kunnissa määrä on myös vähentynyt, sillä vuonna 2010 vailla muodollista kelpoisuutta oli,43 prosenttia opettajista. Vailla muodollista kelpoisuutta olevien opettajien määrä on vähentynyt kaikissa kuntamuodoissa. (Kuva 8.) Kuntien välillä on kuitenkin selviä eroja sen suhteen, kuinka monta prosenttia päätoimisista opettajista on vailla muodollista kelpoisuutta. Vuonna 2010 kaupunkimaisista kunnista Raahessa oli eniten vailla muodollista kelpoisuutta olevia päätoimisia opettajia (4,33 %). Kaupunkimaisista kunnista Oulunsalo oli ainoa kunta, jossa kaikki päätoimiset opettajat olivat muodollisesti kelpoisia. Taajaan asutuista kunnista Haapavedellä oli eniten vailla muodollista kelpoisuutta olevia päätoimisia opettajia (8,64 %) ja Muhoksella vähiten (1,02 %). Maaseutumaisissa kunnissa esiintyi prosentuaalisesti suurimmat erot. Taivalkoskella oli vuonna 2010 vailla muodollista kelpoisuutta olevia opettajia 16,13 % ja Puolangalla 14,81 %, kun taas esimerkiksi Pyhännällä, Hailuodossa ja Limingassa kaikilla opettajilla oli muodollinen kelpoisuus. (Liite 9.) 4) Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista, 1998.

2 Kuva 8. Vailla muodollista kelpoisuutta olleiden opettajien määrä vuosina 200 2010 120 100 80 60 40 20 3 70 Vailla muodollista kelpoisuutta olleiden päätoimisten opettajien määrä vuosina 200-2010 106 106 60 8 47 48 92 80 4 43 43 4 64 64 4140 Kaupunkimaiset kunnat Taajaan asutut kunnat Maaseutumaiset kunnat 0 v.m.k olevat pt. opettajat 200 v.m.k olevat pt. opettajat 2006 v.m.k olevat pt. opettajat 2007 v.m.k olevat pt. opettajat 2008 v.m.k olevat pt. opettajat 2009 v.m.k olevat pt. opettajat 2010 Vuodesta 200 vuoteen 2009 koulunkäyntiavustajien ja kouluavustajien määrissä on tapahtunut myös muutoksia, varsinkin vakinaisten koulunkäyntiavustajien suhteen. Vuonna 200 koulunkäyntiavustajia (koulunkäynninohjaajia) oli yhteensä 821, joista vakinaisia oli 31. Vuonna 2007 koulunkäyntiavustajia oli 949, joista vakinaisia oli 403 ja vuonna 2009 koulunkäyntiavustajia oli 876, joista vakinaisia oli 28. Tilastojen perusteella voidaan todeta, että vakinaisten koulunkäyntiavustajien määrä on kasvanut selvästi kyseisenä ajanjaksona. Vuodesta 200 vuoteen 2009 vakinaisten koulunkäyntiavustajien määrä kasvoi 177 henkilöllä. Oppilaiden kannalta on tärkeää, että koulunkäyntiavustajat eivät vaihdu jatkuvasti, vaan he ovat vakinaisia. Kouluavustajien määrä on sen sijaan vähentynyt. Kouluavustajia oli vuonna 200 yhteensä 14, joista vakituisia oli 10. Vuonna 2009 kouluavustajia oli 106, joista vakituisia oli 11. Vuonna 2010 perusopetuksen kouluissa työskenteli päätoimisia opettajia, koulunkäyntiavustajia ja kouluavustajia yhteensä 130. Avustajien osuus koulun henkilökunnasta on noin 18, prosenttia. Avustajien osuudessa ei tapahtunut muutosta vuodesta 200. (Liite 10.)

26 3.3 Talouden näkökulma Tässä luvussa tarkastellaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun perusopetuksen talouden tunnuslukuja vuosien 200 2010 ajalta. Tarkastelun kohteina ovat muun muassa perusopetuksen kokonaiskustannukset ja opetuksen prosentuaalinen osuus perusopetuksen kokonaiskustannuksista. Lisäksi tässä luvussa tarkastellaan kuntia, joissa on lakkautettu/yhdistetty kouluja ja lasketaan, onko koulujen lakkauttaminen/yhdistäminen tuonut säästöjä perusopetuksen kokonaiskustannuksiin. Toinen mielenkiintoinen kysymys on, pienentääkö kuntien yhdistyminen perusopetuksen kokonaiskustannuksia tai opetuksen kustannuksia. Kuva 9. Perusopetuksen kokonaiskustannukset vuosina 200 2010 (indeksikorotus huomioitu) Perusopetuksen kokonaiskustannukset yhteensä vuosina 200-2010 40 000 000 440 000 000 430 000 000 420 000 000 410 000 000 400 000 000 390 000 000 380 000 000 370 000 000 360 000 000 30 000 000 200 2006 2007 2008 2009 2010 Kainuu ja P-Pohj. yht. 387 38 8 387 96 1 38 643 8 386 421 94 386 083 19 404 49 19 Perusopetuksen kokonaiskustannukset Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnissa olivat yhteensä vuonna 200 330 21 992 euroa ja vuonna 2010 404 49 194 euroa. Kokonaiskustannusten vertailussa täytyy kuitenkin ottaa huomioon indeksikorotus, jolloin vuoden 200 kokonaiskustannuksiksi saadaan noin 387 386 000 euroa. Kokonaiskustannukset kasvoivat indeksikorotus huomioiden noin 4,4 prosenttia. Kokonaiskustannuksiin ei ole laskettu mukaan esiopetuksen kustannuksia. (Liite 11, Kuva 9.)

27 Perusopetuksen kokonaiskustannusten tarkastelemisen lisäksi on tärkeää selvittää, paljonko olivat perusopetuksen kokonaiskustannukset oppilasta kohden. Vuonna 200 perusopetuksen kokonaiskustannukset/oppilas olivat 824 euroa. Vuonna 2010 kokonaiskustannukset oppilasta kohden olivat nousseet 7 69 euroon. Kun indeksikorotus otetaan huomioon, vuoden 200 kokonaiskustannukset oppilasta kohden ovat noin 6 832 euroa, eli kustannukset kasvoivat vuodesta 200 vuoteen 2010 noin 737 euroa. (Liite 12.) Yleisesti ottaen perusopetuksen kokonaiskustannukset/oppilas olivat pienemmät kaupunkimaisissa tai taajaan asutuissa kunnissa kuin maaseutumaisissa kunnissa, kuten seuraavista esimerkeistä huomaa. Pienimmät kokonaiskustannukset/oppilas vuonna 2010 olivat Oulunsalossa ( 831 e/oppilas), Limingassa ( 88 e/oppilas) ja Kiimingissä (6 162 e/oppilas). Suurimmat kokonaiskustannukset/oppilas olivat Hyrynsalmella (11 908 e/oppilas), Kuhmossa (10 493 e/oppilas) ja Suomussalmella (10 107 e/oppilas). Kokonaiskustannuksiin kuuluvat opetuksen kustannukset, opetustarvikkeet, kiinteistökustannukset, oppilashuolto ja muut kustannukset. (Liite 12.) Suurimpia kokonaiskustannuksia selittävät osittain korkeat oppilaskuljetuskustannukset. Seuraavan taulukon on tarkoitus havainnollistaa, miten kokonaiskustannukset tasoittuvat, kun kuljetuskustannukset vähennetään kokonaiskustannuksista. (Taulukko 2.) Taulukko 2. Perusopetuksen kokonaiskustannukset /oppilas vuonna 2010 Kunta Perusopetuksen kokonaiskustannukset /oppilas vuonna 2010 Kokonaiskustannukset /oppilas Oppilaskuljetus /kulj. Oppilas Kokonaiskustannukset /oppilas (ilman oppilaskuljetusta) Oulunsalo 831 673 18 Liminka 88 880 4 978 Kiiminki 6 162 1 316 4 846 Suomussalmi 10 107 2 227 7 880 Kuhmo 10 493 2 77 7 718 Hyrynsalmi 11 908 3 276 8 632 Opetuksen osuus perusopetuksen kokonaiskustannuksista on selvästi suurin. Euroina opetuksen kokonaiskustannukset Pohjois-Pohjanmaalla vuonna 2010 olivat noin 224 90 000 euroa. Opetuksen jälkeen suurimmat kustannukset aiheutuvat

28 oppilashuollosta ja kiinteistökustannuksista. Oppilashuollon kustannukset olivat samana vuonna noin 9 790 000 euroa. Oppilashuoltoon kuuluu oppilasruokailu, koulukuljetukset ja muut kustannukset, kuten terveydenhoito. Kiinteistökustannukset vuonna 2010 olivat noin 48 290 000 euroa. (Liite 13.) Kuvat 10 & 11. Opetuksen osuus perusopetuksen kokonaiskustannuksista vuosina 2000 ja 2010. Opetuksen osuus kokonaiskustannuksista vuonna 2000 Opetuksen osuus kokonaiskustannuksista vuonna 2010 38, % 61, % Opetuksen osuus(%) kokonaiskustan nuksista Muut kustannukset 44,4 %,6 % Opetuksen osuus (%) kokonaiskustan nuksista Muut kustannukset Opetuksen prosentuaalinen osuus kokonaiskustannuksista on laskenut vuodesta 200 vuoteen 2010. Vuonna 200 opetuksen osuus perusopetuksen kokonaiskustannuksista oli 9,6 %. Vuonna 2007 opetuksen osuus kokonaiskustannuksista oli 9,7 %, eli melkein sama kuin vuonna 200. Vuoteen 2010 mennessä tapahtui kuitenkin selvä muutos, sillä vuonna 2010 opetuksen osuus kokonaiskustannuksista oli enää,6 %. Vuonna 2000 opetuksen osuus kokonaiskustannuksista oli vielä 61, %, joten opetuksen osuus kokonaiskustannuksista on tippunut kymmenessä vuodessa,9 prosenttiyksikköä ja vastaavasti muiden kustannusten osuus, kuten oppilashuollon, opetustarvikkeiden, kiinteistökustannusten ja muiden kustannusten osuus on kasvanut yhteensä,9 prosenttiyksikköä. (Kuvat 10,11.) Luvussa 3.1 tarkasteltiin perusopetuksen koulujen määrää. Eniten koulujen määrä väheni Pudasjärvellä (kuudella koululla) ja Kuusamossa (viidellä koululla). Seuraavaksi esitellään kaksi esimerkkitapausta kunnista, joissa on lakkautettu/yhdistetty kouluja vuosien 200-2010 aikana. Miten koulujen määrän väheneminen vaikutti näissä kunnissa perusopetuksen kokonaiskustannuksiin?

29 Vuonna 200 Pudasjärvellä oli 14 koulua; 13 alakoulua ja yksi yläkoulu. Perusopetuksen kokonaiskustannukset olivat tuolloin 9 10 000 euroa. Vuonna 2010 Pudasjärvellä oli enää kahdeksan koulua; seitsemän alakoulua ja yksi yläkoulu. Perusopetuksen kokonaiskustannukset olivat tuolloin 9 836 000 euroa. Tässä tarkastelussa täytyy kuitenkin ottaa indeksikorotus huomioon. Indeksikorotus huomioiden vuoden 200 kokonaiskustannukset olivat 10 732 90 euroa. Tämän tuloksen mukaan voidaan todeta, että perusopetuksen kokonaiskustannukset ovat pienentyneet vuodesta 200 vuoteen 2010. Vuoden 2010 perusopetuksen kokonaiskustannukset ovat noin 900 000 euroa pienemmät verrattuna vuoteen 200. Talouden tunnuslukujen lisäksi näiden esimerkkitapausten kohdalla on hyvä tarkastella paria muutakin tunnuslukua ja niiden kehitystä. Vuodesta 200 vuoteen 2010 perusopetuksen oppilasmäärä pienentyi Pudasjärvellä 16 prosentilla. Alakoulujen keskikoko kasvoi 33 oppilaalla, mutta ylä- ja yhtenäiskoulujen keskikoko pienentyi 92 oppilaalla. Kuljetusoppilaiden osuus koko oppilasmäärästä nousi hieman, noin 3,2 prosenttiyksikköä. (Liitteet 3,,7, Taulukko 3.) Taulukko 3. Pudasjärvi: oppilasmäärä ja perusopetuksen kustannukset vuosina 200-2010 (indeksikorotus huomioitu) Pudasjärvi: oppilasmäärä ja kustannukset Vuosi Painotettu oppilas- Kok.kust. Kok.kust. määrä yhteensä perusopetus perusopetus (perusopet+ erit) /oppilas 200 1 210 10 732 90 8 871 2006 1 174 10 168 273 8 663 2007 1 129 9 342 497 8 272 2008 1 079 9 390 212 8 706 2009 1 037 9 12 88 9 173 2010 1 017 9 836 000 9 668 Kuusamossa oli vuonna 200 yhteensä 19 koulua; 16 alakoulua, kaksi yläkoulua ja yksi yhtenäiskoulu. Vuonna 2010 Kuusamossa oli enää 14 koulua; 11 alakoulua, yksi yläkoulu ja kaksi yhtenäiskoulua. Perusopetuksen kustannukset pienenivät kyseisenä ajanjaksona. Vuonna 200 perusopetuksen kokonaiskustannukset olivat 13 96 000 euroa ja vuonna 2010 kokonaiskustannukset olivat 13 647 000 euroa. Indeksikorotus huomioiden vuoden 200 kokonaiskustannukset olivat noin 16 370 000 euroa. Vuoden

30 2010 kokonaiskustannukset olivat noin 2 723 000 euroa pienemmät kuin vuonna 200. Kuusamossa oppilasmäärä pienentyi kyseisenä ajanjaksona 20,8 prosenttia. Alakoulujen keskikoko kasvoi kahdella oppilaalla ja ylä- ja yhtenäiskoulujen keskikoko pienentyi 9 oppilaalla. Lisäksi kuljetusoppilaiden määrä on vähentynyt,3 prosenttiyksikköä. (Liitteet 3,,7, Taulukko 4.) Taulukko 4: Kuusamo: oppilasmäärät ja kustannukset vuosina 200 2010 (indeksikorotus huomioitu) Kuusamo: oppilasmäärä ja kustannukset Vuosi Painotettu oppilas- Kok.kust. Kok.kust. määrä yhteensä perusopetus perusopetus (perusopet+ erit) /oppilas 200 2 316 16 370 388 7 070 2006 2 232 1 846 866 7 101 2007 2 143 14 789 193 6 901 2008 2 03 14 64 664 7 18 2009 1 942 13 93 813 7 18 2010 1 83 13 647 000 7 438 Kolmannessa esimerkkitapauksessa tarkastellaan sitä, pienentääkö kuntaliitos perusopetuksen kustannuksia. 1.1.2009 Kestilä, Piippola, Pulkkila ja Rantsila liittyivät yhteen ja muodostivat Siikalatvan kunnan. Tarkoituksena on tarkastella Kestilän, Piippolan, Pulkkilan ja Rantsilan perusopetuksen kokonaiskustannuksia vuodelta 2008 ja verrata niitä vuoden 2010 Siikalatvan kunnan tilastoihin. Jotta vuoden 2008 kustannukset saadaan vastaamaan vuoden 2010 hintatasoa, täytyy ottaa huomioon indeksikorotus. Vuonna 2008 opetustoimen hintaindeksi oli 113,3 ja vuonna 2010 117,3 (200=100). Kun vuoden 2008 kustannukset halutaan saada vuoden 2010 hintatasoa vastaavaksi, täytyy vuoden 2008 hinnat kertoa vuosien 2010 ja 2008 hintaindeksien osamäärällä: 117,3/113,3=1,03304 Seuraavasta taulukosta näkee vuoden 2008 Kestilän, Piippolan, Pulkkilan ja Rantsilan kuntien yhteenlasketut perusopetuksen koko naiskustannukset ja opetuksen kustannukset ja vuoden 2010 Siikalatvan perusopetuksen kokonaiskustannukset ja opetuksen kustannukset. Vuoden 2008 kustannukset on kerrottu indeksikertoimella 1,03304 ) Tilastokeskus, 2012.

31 Taulukko. Kuntaliitoksen vaikutukset perusopetuksen kustannuksiin Kunta Opetuksen Kok. kust. Kok. kust./ Opetuksen Kok. kust. kustannukset* perusopetus* oppilas* kustannukset* perusopetus* Vuosi 2008 Vuosi 2008 vuosi 2008 yhteensä vuonna 2008 yht. vuosi 2008 Kestilä 843 400 1 1 921 7 98 3 16 692 780 269 Piippola 383 739 679 160 8 966 Pulkkila 903 248 1 73 827 6 916 Rantsila 1 03 30 1 97 361 8 169 Kunta Opetuksen Kok. kust. Kok. kust./ Muutos opetuksen Muutos kok. kustannukset perusopetus oppilas kustannuksissa kust. yhteensä vuonna 2010 yht. vuosi 2010 vuosi 2010 2008 2010 2008 2010 Siikalatva 2 984 000 6 269 000 8 822-181 692 488 731 *indeksikorotus huomioitu Tämän laskelman mukaan opetuksen kustannukset ovat pienentyneet noin 182000 euroa, mutta kokonaiskustannukset ovat kasvaneet noin 489000 euroa. Kustannuksiin ei sisälly esiopetuksen kustannuksia. Vuoden 2010 alusta esi- ja perusopetuksessa siirryttiin niin sanotusta ylläpitäjäjärjestelmästä kotikunnan mukaisiin ikäluokan perusteella määräytyviin valtionosuuksiin. Aikaisemmin valtio maksoi valtionosuuksia kunnille sen mukaan, kuinka paljon oppilaita osallistui kunnan järjestämään opetukseen. Vuoden 2010 alusta lähtien valtio maksaa jokaiselle kunnalle valtionosuuksia sen mukaan, kuinka monta 6-1-vuotiasta asukasta kunnassa on. Valtionosuus lasketaan seuraavasti: 0,77 x perushinta x oppilasmäärä painotettuna (6-vuotiaat luvulla 0,91 painotettuna). Saatava summa voidaan kertoa vielä korkeintaan kuudella korotuskertoimella. 6 Perusopetuksen oppilasmäärä pieneni selvästi ajanjaksona 200-2010. Osittain tästä syystä myös koulujen määrää vähennettiin. Koulujen määrä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa väheni yhteensä 83 perusopetuksen koululla ja kahdeksalla erityiskoululla. Yllättävää oli se, että kuljetusoppilaiden määrä ei kuitenkaan noussut juurikaan. Koulujen lakkauttamiset aiheuttavat monessa kunnassa huolta koulutuksen saavutettavuudesta ja työpaikkojen menettämisestä. Toisaalta lakkautukset/yhdistämiset 6) Kunnat.net, 2012.

32 ovat ymmärrettäviä ratkaisuja, sillä oppilaita ei riitä kaikkiin pienten kuntien kouluihin. Koulujen lakkauttamisia ei voi perustella saavutettavilla säästöillä, ainakaan tutkittujen kuntien osalta. Kokonaiskustannukset pienenivät, mutta oppilaskohtaiset kustannukset nousivat, mikä on tässä olennainen asia, sillä oppilasmäärä pieneni selvästi molemmissa kunnissa. Kokonaiskustannukset eivät tästä syystä kerro koko totuutta. Edellä tutkituissa kunnissa koulujen lakkauttamiset/yhdistämiset johtuvat oppilasmäärän pienenemisestä. Myöskään kuntaliitos ei laskelmien mukaan tuottanut säästöjä. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, sillä kustannuksiin vaikuttavat monet eri tekijät ja kustannuksissa voi muutosvaiheen aikaan tapahtua vuosittaisia muutoksia. Yhteenveto - Perusopetuksen oppilasmäärä pieneni taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa. - Perusopetuksen koulujen määrä väheni 83 koululla. - Kuljetusoppilaiden osuus koko oppilasmäärästä pysyi ennallaan. - Vailla muodollista kelpoisuutta olevien opettajien määrä väheni kaikissa kuntamuodoissa. - Opetuksen osuus perusopetuksen kokonaiskustannuksista pieneni. Miten opetukseen käytettyjen resurssien pieneneminen näkyy koulujen arjessa? - Miten Kajaanin opettajankoulutusyksikön lakkauttaminen vaikuttaa Kainuun opettajatilanteeseen? - Koulujen lakkauttamisella näytti olevan vaikutusta kokonaiskustannuksiin, mutta oppilaskohtaista kustannusta lakkauttamiset eivät pienentäneet.

33 4. ERITYISOPETUS Tässä luvussa käsitellään erityisopetuksen tunnuslukuja ja tarkastellaan, millaisia muutoksia erityisopetuksessa on tapahtunut Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa vuosien 200 2010 aikana. Pääluku on jaettu kahteen alalukuun, joista ensimmäisessä kerrotaan taustatietoa erityisopetuksesta ja toinen alaluku käsittelee oppilaan näkökulmaa. Tässä pääluvussa ei tarkastella talouden tunnuslukuja, eikä opettajien pätevyyksiä, sillä nämä tiedot kuuluvat perusopetuksen tunnuslukuihin. Erityisopetus esitellään kuitenkin omana päälukuna, koska koulumaailmassa on paljon erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Tänä päivänä oppilaita ei mielellään luokitella niin sanottuihin normaaleihin oppilaisiin ja erityisoppilaisiin, mutta tässä raportissa erityisopetus on esitelty erikseen, jotta siinä tapahtuneet muutokset saadaan nostettua selkeämmin esille. 4.1 Taustaa Perusopetuslain mukaan oppilaalla on oikeus saada tukea oppimisessaan ja koulunkäynnissään heti, kun oppilas sitä tarvitsee. Tuki voi olla joko tilapäistä tai pidempiaikaista. Oppilaalle järjestetään tukea hänen vaikeuksien laajuudesta ja laadusta riippuen. Oppilaan tuen tarve voi vaihdella ja osa oppilaista tarvitsee monenlaista tukea yhtä aikaa. Erilaisia oppilaiden tukimuotoja ovat esimerkiksi tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus, oppilashuollollinen tuki sekä erilaiset avustajapalvelut. Tänä päivänä korostetaan varhaisen tuen merkitystä. Oppimisvaikeudet ja oppimisvaikeusriskit pyritään tunnistamaan jo varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. On erittäin tärkeää, että oppilaan vaikeuksiin puututaan mahdollisimman varhain, jotta ongelmat eivät kasaudu. Oppilaan tuen saumaton jatkuminen täytyy myös turvata, erityisesti koulunkäynnin nivelvaiheissa, kuten siirryttäessä uuteen kouluun tai luokka-asteelta toiselle. 1 Oppilaalle annetaan tukea niin kauan kuin se on tarpeellista. Tuki jaetaan kolmeen osaan, yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Puhutaan kolmiportaisesta tuesta. Yleisellä tuella tarkoitetaan jokaiselle oppilaalle annettavaa tukea ja sen tarkoitukseni on tukea oppilasta tavoitteiden saavuttamisessa. Opettajan täytyy arvioida oppilaidensa kehitystä ja tuen tarpeita ja suunnitella toiminta niiden mukaan. Kun tuen tarve kasvaa,

34 oppilaan täytyy saada tehostettua tukea. Tehostetulla tuella tarkoitetaan oppilaan yksilöllisempää tukemista. Tehostettu tuki on jatkuvampaa ja voimakkaampaa kuin yleinen tuki ja oppilas voi tarvita useampaa eri tukimuotoa. Opettaja, oppilaan huoltaja ja oppilashuollon henkilöstö tekevät yhteisen tilannearvion ja suunnitelman, jonka pohjalta tehostettua tukea toteutetaan. Tehostettu tuki ei aina riitä ja silloin oppilas tarvitsee erityistä tukea. Tässä vaiheessa oppilaalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), josta käy ilmi opetuksen ja muun tuen antaminen. Erityisopetuksen lisäksi oppilas voi tarvita esimerkiksi vahvaa oppilashuollollista tai hoidollista tukea. Erityisen tuen yhteydessä korostuu moniammatillinen yhteistyö. 1 Kolmiportaisesta tuesta puhuttaessa, täytyy ottaa huomioon, että se ei koskenut vielä ajanjaksoa 200 2010, sillä se otettiin kunnissa käyttöön vasta perusopetuksen lakimuutoksen (1.1.2011) ja opetussuunnitelmamuutoksen (1.8.2011) myötä. 2 Kouluintegraatioajattelu on lähtöisin 1960-luvulta. Tavoitteena integraatioajattelussa on se, että erityistä tukea tarvitsevan oppilaan opetus pyritään järjestämään normaaliluokassa ja oppilaan siirtoa erilliseen erityisluokkaopetukseen pyritään välttämään. Tavoitteena on myös, että erityisopetukseen siirretty oppilas pystyisi mahdollisimman paljon osallistumaan yleisopetukseen. Integraatio on kuitenkin edennyt koulumaailmassa hitaasti ja meillä on edelleen paljon erityiskouluja ja erityisluokkia. Inkluusio on kehittynyt integraatioajattelun pohjalta pari vuosikymmentä integraatioajattelua myöhemmin. Inkluusio tarkoittaa sitä, että kaikki oppilaat käyvät yhdessä samaa lähikoulua ja opetus on järjestetty huomioiden oppilaiden yksilölliset edellytykset. Lisäksi tavoitteena on, että jokainen oppilas ja henkilökunnan jäsen tuntisi itsensä hyväksytyksi ja arvostetuksi kouluyhteisössä. Inkluusioajattelu on kehittynyt kouluintegraation pohjalta, eli siitä, kun erityistä tukea tarvitsevia oppilaita alettiin integroida normaaliluokkiin". Inkluusion ero integraatioon on se, että inkluusiossa on yksi yhteinen koulu kaikille oppilaille ja oppilaat ovat koulu-uran alusta asti samassa, yhdistyneessä koulutusjärjestelmässä, eikä erityiskouluja tai luokkia ole olemassa. 3 Yhteinen, kaikille avoin koulu, on sellainen, jossa kaikki lapset voivat käydä koulua tavallisilla luokilla ikätovereidensa kanssa. Tällaisessa koulussa kaikkia oppilaita koh- 1) Oppimisen ja koulunkäynnin tuki, 2012. 2) Peda.net, 2011. 3) Edu.fi, 2010.

3 dellaan tasa-arvoisesti. Tarvittavat tukitoimet on liitetty normaaliin opetukseen. Koulun henkilökunta tekee paljon yhteistyötä keskenään ja vanhempien kanssa. Tarkoituksena on edistää kaikkien oppilaiden osallistumista yhteisön elämään. 4 4.2 Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan näkökulma Integraatio- ja inkluusioajattelusta huolimatta erityisopetuksen oppilasmäärät ovat kasvaneet Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnissa vuodesta 200 vuoteen 2010. Vuonna 200 erityisopetuksessa oli Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun (Oulun läänin) kunnissa yhteensä 3 181 oppilasta, joka tarkoittaa,6 prosenttia koko oppilasmäärästä. Kyseiseen lukuun eivät kuulu osa-aikaisessa erityisopetuksessa olleet, eivätkä esiopetuksen oppilaat. Oppilasmäärä on painotettu. (Kuva 12, Liite 14.) Vuonna 2010 erityisopetuksessa oli Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnissa yhteensä 3 420 oppilasta eli 6,4 prosenttia koko oppilasmäärästä. Kasvua vuodesta 200 on tapahtunut 0,8 prosenttiyksikköä. (Kuva 12, Liite 14.) Kuva 12. Erityisopetuksen oppilasmäärät (ei osa-aikaiset) vuosina 200 2010 1 600 Erityisopetuksen oppilasmäärät vuosina 200-2010 1 400 1 200 1 000 800 600 Kaupunkimaiset kunnat Taajaan asutut kunnat Maaseutumaiset kunnat 400 200 0 200 2006 2007 2008 2009 2010 4) Saloviita, 1999, s. 1.

36 Erityisopetuksen oppilaiden osuus koko oppilasmäärästä vaihtelee kuntamuodosta riippuen. Kuva 13 havainnollistaa sitä, kuinka erityisopetuksen oppilaiden osuus koko oppilasmäärästä on kasvanut kaikissa kuntamuodoissa Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa vuodesta 200 vuoteen 2010. Prosentuaalisesti eniten erityisoppilaita oli kyseisenä ajanjaksona maaseutumaisissa kunnissa. (Kuva 13.) Kuva 13. Erityisopetuksen oppilaiden osuus % koko oppilasmäärästä kuntamuodoittain vuosina 200 2010 9,0 8,0 7,0 6,0,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0,0 Erityisopetuksen oppilaiden osuus % koko oppilasmäärästä vuosina 200-2010 200 2006 2007 2008 2009 2010 Kaupunkimaiset kunnat Taajaan asutut kunnat Maaseutumaiset kunnat Erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrissä ja prosenttiosuuksissa suhteessa koko oppilasmäärään on myös kuntakohtaisia eroja. Esimerkiksi Kiimingissä erityisopetuksessa oli vuonna 2010 3,9 prosenttia koko oppilasmäärästä, Oulunsalossa 4,0 prosenttia ja Limingassa 4,3 prosenttia. Pienimmillään erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrä oli Hailuodossa. Hyrynsalmella 14,9 prosenttia oppilaista oli erityisopetuksessa, Taivalkoskella 12,1 prosenttia ja Siikajoella 11,6 prosenttia. (Liite 14.) Yleisopetukseen integroitujen erityisoppilaiden määrä on selvästi kasvanut vuodesta 200 vuoteen 2010. Kasvua on tapahtunut kaikissa kuntamuodoissa. Vuonna 200 Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa oli integroituja oppilaita yhteensä 906, kun vuonna

37 2010 niitä oli jo 1 439. Integroitujen oppilaiden määrä on kasvanut kyseisenä ajanjaksona noin 9 prosenttia. Integraatioajattelu on selvästi voimistunut vuodesta 200. Tarkasteltaessa kaupunkimaisia kuntia, vuonna 200 integroituja oppilaita oli 326. Taajaan asutuissa kunnissa oli samana vuonna 192 integroitua oppilasta ja maaseutumaisissa kunnissa integroituja oppilaita oli 387. Vuonna 2010 kaupunkimaisissa kunnissa integroituja oppilaita oli 40, taajaan asutuissa kunnissa 332 ja maaseutumaisissa kunnissa 66. Maaseutumaisissa kunnissa oli molempina vuosina enemmän integroituja oppilaita kuin kaupunkimaisissa kunnissa, vaikka kaupunkimaisissa kunnissa oli selvästi enemmän perusopetuksen oppilaita. (Liite 3, 1, Kuva 14.) Kuva 14. Yleisopetukseen integroidut oppilaat vuosina 200-2010 60 600 0 00 40 400 30 300 20 200 10 100 0 0 Yleisopetukseen integroidut oppilaat vuosina 200-2010 200 2006 2007 2008 2009 2010 Kaupunkimaiset kunnat Taajaan asutut kunnat Maaseutumaiset kunnat Erityiskoulujen määrä on puolestaan vähentynyt vuodesta 200 vuoteen 2010 yhteensä kahdeksalla koululla Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Vuonna 200 erityiskouluja oli yhteensä 16, joista kahdeksan toimi kaupunkimaisissa kunnissa ja neljä sekä taajaan asutuissa että maaseutumaisissa kunnissa. Vuonna 2010 erityiskoulujen määrä oli enää kahdeksan, eli määrä oli vähentynyt puoleen verrattuna vuoteen 200. Kaupunkimaisissa kunnissa toimi vuonna 2010 3 erityiskoulua, joista 2 oli Oulussa ja yksi Kempeleessä. Taajaan asutuissa kunnissa oli 2 erityiskoulua, joista molemmat olivat Haapavedellä. Maaseutumaisissa kunnissa oli vuonna 2010 toiminnassa 3 erityiskoulua, yksi Taivalkoskella, yksi Sievissä ja yksi Reisjärvellä. (Liite 16.) Erityiskoulujen lukumäärä

38 on selvästi vähentynyt. Vastaavasti integroitujen oppilaiden määrä on kasvanut. Näistä tuloksista voisi päätellä, että inkluusioajattelu, jossa kaikki käyvät samaa lähikoulua, on lisääntynyt. Toisaalta erityiskoulujen määrän vähentyminen voi johtua samoista syistä kuin perusopetuksen koulujen määrän väheneminen eli esimerkiksi oppilasmäärien vähenemisestä tai taloudellisista tekijöistä. Kuva 1. Tukiopetustunnit/oppilas vuosina 200 2010 Tukiopetustunnit/oppilas vuosina 200-2010 0,90 0,80 0,70 0,60 0,0 0,40 0,30 0,20 0,10 0,00 Lukuvuosi 200-06 Lukuvuosi 2006-07 Lukuvuosi 2007-08 Lukuvuosi 2008-09 Lukuvuosi 2009-10 Kaupunkimaiset kunnat 0,79 0,73 0,70 0,76 0,7 Taajaan asutut kunnat 0,9 0,70 0,6 0,74 0,7 Maaseutumaiset kunnat 0,71 0,70 0,71 0,69 0,66 Myös tukiopetustunneissa ja tukiopetustunneissa/oppilas on tapahtunut muutosta vuosina 200 2010. Vuonna 200 tukiopetusta järjestettiin yhteensä 40 608 tuntia, silloisessa Oulun läänissä. Vuonna 2010 Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa tukiopetustunteja järjestettiin yhteensä 34 171 tuntia. Parempi vertailuluku tukiopetusta tarkasteltaessa on tukiopetustunnit/oppilas. Vuonna 200 tukiopetustunteja oppilasta kohden oli 0,72. Tämä luku saadaan jakamalla kyseisen vuoden tukiopetustunnit kyseisen vuoden perusopetuksen oppilasmäärällä. Oppilasmäärät ovat painotettuja. Vuonna 2010 tukiopetustunteja oppilasta kohden järjestettiin Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa yhteensä 0,64 tuntia. Tukiopetustuntien määrä oppilasta kohden on vähentynyt noin 11 prosenttia. Tukiopetustunneissa/oppilas esiintyy eroavuuksia riippuen kuntamuodosta. Kaupunkimaisissa ja maaseutumaisissa kunnissa tukiopetustuntien määrät oppilasta kohden ovat

39 vähentyneet vuodesta 200 vuoteen 2010, mutta taajaan asutuissa kunnissa tukiopetustuntien määrä oppilasta kohden on kasvanut. (Kuva 1, Liite 17.) Erityisoppilaiden integroiminen normaaliluokkiin yleistyi selvästi Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa ajanjaksona 200 2010. Trendi oli nouseva kaikissa kuntamuodoissa. Eniten integroituja oppilaita oli maaseutumaisissa kunnissa, mikä herättää kysymyksiä, sillä yleensä uudet kehityssuunnat koulumaailmassa leviävät kaupungeista maaseudulle. Erityistä tukea tarvitsevien integroiminen normaaliluokkiin on hieno ajatus. Kaikilla täytyy olla mahdollisuus opiskella perusopetuksen ryhmissä. Integraatio- ja inkluusioajattelussa täytyy kuitenkin miettiä sitä, kuinka pitkälle sitä kannattaa/voidaan käytännössä toteuttaa. Tämän ajattelun toteuttaminen vaatii aina lisäresursseja esimerkiksi erityisopettajien ja avustajien muodossa, mutta aina lisäresursseja ei ole saatavissa. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden integroimisessa täytyy aina miettiä, mikä on oppilaan kannalta paras ratkaisu, eikä toteuttaa väkisin vallitsevaa ajattelumallia, pohtimatta seurauksia. Yhteenveto - Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden integroiminen yleisopetuksen ryhmiin on yleistynyt. - Erityiskoulujen määrä pieneni. Mikä on erityiskoulujen tulevaisuus? - Saavatko oppilaat kaikissa kunnissa tarvitsemansa tuen? - Miten kolmiportaisen tuen käyttöönotto vaikuttaa koulussa tuen järjestämiseen? - Onko inkluusioajattelun toteuttaminen mahdollista?

40. LUKIOKOULUTUS Lukiokoulutus rakentuu perusopetuksen oppimäärälle ja koulutusta järjestetään lukioissa, aikuislukioissa ja myös muissa oppilaitoksissa, joilla on lukiokoulutuksen järjestämislupa. Lukion oppimäärä on laajuudeltaan kolmivuotinen, mutta sen voi suorittaa myös lyhyemmässä tai pidemmässä ajassa. Opiskelut täytyy kuitenkin suorittaa neljässä vuodessa, jollei opiskelijalle perustellusta syystä myönnetä lisäaikaa opinnoille. Opiskelijan täytyy suorittaa vähintään 7 kurssia hyväksytysti, jolloin hän on suorittanut lukion oppimäärän. Aikuislukioissa oppimäärä on 44 kurssia. Ylioppilastutkinto järjestetään lukioissa syksyllä ja keväällä ja tutkinnon voi suorittaa hajautetusti, mutta se on kuitenkin suoritettava kolmen peräkkäisen tutkintokerran aikana. Opiskelijan täytyy suorittaa vähintään neljä ylioppilastutkintoon kuuluvaa koetta. Opiskelijan täytyy suorittaa koe äidinkielestä ja kirjallisuudesta ja lisäksi hänen täytyy valita kolme muuta kirjoitettavaa ainetta ryhmästä toinen kotimainen kieli, vieras kieli, matematiikka ja reaaliaine. Kun opiskelija on suorittanut pakolliset kokeet hyväksytysti, hän saa ylioppilastutkintotodistuksen. 1 Koulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvua sivistyneiksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi. Lisäksi tavoitteena on antaa opiskelijoille tietoja ja taitoja, joita he voivat hyödyntää jatko-opinnoissaan, työelämässään ja harrastuksissaan ja joiden avulla he voivat monipuolisesti kehittää persoonallisuuttaan. Lukiokoulutuksen tavoitteena on myös antaa valmiuksia elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Lukiokoulutuksen suoritettuaan opiskelijalla on valmiudet aloittaa opiskelu yliopistossa, ammattikorkeakoulussa tai lukion oppimäärään perustuvassa ammatillisessa koulutuksessa. 2 Tässä pääluvussa on tarkoitus käsitellä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen lukiokoulutusta ja siinä tapahtuneita muutoksia vuodesta 200 vuoteen 2010. Tämä pääluku on jaettu kolmeen alalukuun, joista ensimmäinen käsittelee opiskelijan näkökulmaa, toinen opettajien näkökulmaa ja kolmas talouden näkökulmaa. Vuonna 2010 alueella toimi 46 lukiota, joiden sijainnit näkyvät seuraavan sivun kartasta. (Kartta 1.) 1) Lukiokoulutus, 2012. 2) Lukiolaki, 1998.

41 Kartta 1. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun lukiot vuonna 2010.1 Opiskelijan näkökulma Lukiokoulutuksen opiskelijamäärät ovat vähentyneet kaikissa kuntamuodoissa vuodesta 200 vuoteen 2010. Vuonna 200, entisessä Oulun läänissä, lukiokoulutuksessa oli yhteensä 10 601 opiskelijaa. Vuonna 2010 opiskelijoita oli 9 28. Lukiokoulutuksen opiskelijamäärä väheni Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa yhteensä 1 073 opiskelijalla, mikä tarkoittaa 11,1 prosenttia opiskelijoista. Eniten opiskelijamäärä väheni taajaan asutuissa kunnissa. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa ei ollut kuin muutama kunta, jossa opiskelijamäärä kasvoi. Vuodesta 200 vuoteen 2010 opiskelijamäärä kasvoi Sotkamossa 62 opiskelijalla ja Oulussa ja Haukiputaalla 13 opiskelijalla. Kyseiset opiskelijamäärät ovat keskiarvoja, jotka on laskettu aina kyseisen lukuvuoden syyskuun ja tammikuun opiskelijamääristä. Mukana ovat sekä alle 18-vuotiaina että yli 18-vuotiaina lukion aloittaneet. (Liite 18, Kuva 16.)