Lapin sosiaalityön kehittämisyksikkö Raportti kehittämistyöstä ajalta 1.8.2006 30.11.2007 Marraskuu 2007 Kati Aikio-Mustonen Tarja Kemppainen Raija Kumpula Sanna Kuusela Kaisi Peltoniemi Kaisa-Maria Rantajärvi Virve Simonen Kerttu Vesterinen
Sisällys 1. Kehittämisyksikön tausta, lähtökohdat ja kohderyhmä 3 2. Kehittämisyksikön toiminnan tarkastelu tavoitteiden kautta 5 Saamenkielisen sosiaalityön kehittäminen / Enontekiön tiimi 5 Kittilän tiimi 5 Rovaniemen tiimit 8 2.3.1 Aikuissosiaalityö ja vastaanottoyksikkö 2.3.2 Lastensuojelu ja perhetyö Sodankylän tiimi 13 Länsi-Pohjan Sateenkaari 17 2.5.1 Erityissosiaalityö 2.5.2 Tornion tiimi 2.5.3 Ylitornion tiimi Nuorten ystävien tiimit 20 2.6.1 Koivu ja Koivulehto 2.6.2 Miepä 2.6.3 Hiekkarinne Posken tiimi 20 Tutkijatiimi 23 3. Kehittämisyksikön määrällisten ja laadullisten tulosten sekä toteuttamisen arviointi 25 4. Tiedotus ja julkisuus 26 5. Kehittämisyksikkötoiminnan jatkaminen ja kehittämisehdotukset tulevaisuus 26 Lähteet 26 2
1. Kehittämisyksikön tausta, lähtökohdat ja kohderyhmä (Kerttu Vesterinen 28.11.2007) Lappiin perustettiin sosiaalityön kehittämisyksikkö 1.8.2006. Yksikön työtä johtaa ja koordinoi Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Ensimmäiset kaksi vuotta toiminnan turvaa sosiaali- ja terveysministeriön kehittämishankerahoitus (75%). Kehittämisyksikön tavoitteena on asiakastyön prosessien kehittäminen sekä sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnin käynnistäminen sosiaalitoimistojen työkäytäntöjä uudistavalla kehittämis-, konsultaatio-, tutkimus- ja koulutusrakenteella. Pitemmällä tähtäyksellä on tarkoitus luoda Lappiin kattava sosiaalityön kehittämisyksikkörakenne, jossa Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Lapin kunnat, järjestöt, Lapin yliopisto ja ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneita toimijoita ja kuntien sosiaalityön tiimit toimivat seudullisina kehittäjätiimeinä sovitun ajan. Kehittämisyksikköön kuuluvat tällä hetkellä seuraavat yhteistyötahot: - Enontekiön sosiaalitoimisto, Saamelaisten kotiseutualue - Kittilän sosiaalitoimisto, Tunturi-Lapin seutukunta - Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos - Länsi-Pohjan sateenkaari hanke, Länsi-Pohjan kunnat - Nuorten Ystävät järjestö; Hiekkarinteen lastensuojelulaitos Rovaniemellä ja Koivun ja Koivulehdon palvelulaitokset Muhoksella - Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Lapin toimintayksikkö - Rovaniemen kaupungin aikuissosiaalityön, lastensuojelun, perhesosiaalityön ja vastaanottoyksikön tiimit - Sodankylän sosiaalitoimisto, Itä- ja Pohjois-Lapin seutukunta Lapin sosiaalityön kehittämisen lähtökohtana ovat olleet Pohjois-Suomen sosiaalityöstä nousevat tarpeet ja keskeisenä tukirakenteena kehittämiselle on ollut sosiaalialan kansallinen kehittämisohjelma. Vuoden 2003 lopussa julkaistiin Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen sosiaalityön ja varhaiskasvatuksen linjaukset (Puroila & Niskala 2003). Ohjelma viritti keskusteluja sosiaalityön tilanteesta ja julkitoi pitemmän aikavälin konkreettiset toimenpiteet kehittämisen linjauksista. Sosiaalityön kehittäminen kytkettiin tiiviisti osaksi arkikäytäntöjä. Sosiaalityön kehittämisen ensimmäinen aalto keskittyi Pohjois-Pohjanmaalla sosiaalityön maisterikoulutusten totuttamiseen. Lapissa sosiaalityötä kehitettiin kuntien, osaamiskeskuksen, Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen ja täydennyskoulutuskeskuksen yhteistyönä sekä kuntien perustyössä että hankeyhteistyönä. Kehittämistyön pohjana on ollut kuntouttavan sosiaalityön näkökulma ja selkeä tarve sosiaalityön erityisosaamisen lisäämiselle. Vertais- ja verkkokonsultaatiotoiminnan avulla lisäosaamista on saatu kuntien sosiaalityöntekijöiden tueksi. Sosiaalityön kehittämisyksikön muotoutumisen l vaiheessa Rovaniemen lastensuojelun kehittämiskeskus- ja Sodankylän Yhdessä voimistuen - hankkeissa on kehitetty moniammatillista sosiaalialan työtä, vaikkakin sosiaalityö on ollut keskiössä. Osaamiskeskuksen, kuntien, Kolpeneen palvelukeskuksen, Lapin sairaanhoitopiirin ja järjestöjen yhteistyönä on mallinnettu sosiaalityön ja moniammatillisten tiimien työprosesseja. Sosiaalityön prosessien mallinnuksissa ei tyydytty kuvaamaan vain nykyisiä käytäntöjä vaan myös kehittämään niitä. Kehittämistyöhön osallistuneilla on ollut vahvistunut käsitys siitä, että tarvitaan 1) kokonaisvaltaisen ja valtaistavan sosiaalityön näkemyksen vahvistamista, 2) ikä- ja väestöryhmäperusteisesti organisoidun sosiaalitoimiston sosiaalityön osaamisen syventämistä, 3) sosiaalitoimistojen tiimien keskinäistä asiakkaan kokonaisvaltaisesti huomioivaa yhteistyötä ja ilmiöpohjaisesti organisoidun erityisyksikköjen sosiaalityön välisten siirtymäkohtien tutkivaa ja kehittävää tarkastelua, 4) sosiaalityön vaikuttavuuden arviointia, 5) sosiaalityön organisointia asiakkaiden tarpeita vastaavaksi ja 6) erityisosaamisen välittämistä. Mahdol- 3
lisuutena on nähty tutkimuksen ja opetuksen sekä käytännön työntekijöiden ja asiakkaiden yhteisen asiantuntijuuden hyödyntäminen sosiaalityön prosessien ja organisoitumismallien kehitystyössä. Valtioneuvoston asettaman Sosiaalityön neuvottelukunnan Sosiaalityö 2015 jaosto on päätynyt ehdottamaan samansisältöisiä toimenpiteitä, kuten kuntouttavan sosiaalityön ammattikäytäntöjen ja työmenetelmien kehittämistä sekä interventioiden vaikuttavuuden arviointia. Jaoston toimenpide-ehdotuksissa suositellaan myös seudullisten ja alueellisten palvelumallien kehittämistä, asiakkaiden osallisuuden ja sosiaalityön eettisyyden vahvistamista sekä tutkimus- ja kehittämiskumppanuuden edistämistä. Näihin sosiaalityön kehittämisen haasteisiin vastattiin perustamalla Lapin sosiaalityön kehittämisyksikkö. Se toteutettiin organisoitumismallilla, jossa kehittämisyksikkö koostuu Kittilän, Rovaniemen ja Sodankylän kuntien sosiaalitoimistoista ja Nuorten Ystävien lastensuojelulaitoksista Muhoksella ja Rovaniemellä. Hanke- ja koulutusyhteistyön kautta kehittämisyksikköön kuuluvat myös Enontekiön, Posion, Tornion ja Ylitornion kuntien sosiaalitoimistot. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus johtaa ja koordinoi kehittämistoimintaa ja Lapin yliopisto yksikköön liittyvää tutkimusta. Kehittämisyksikkö toimii kehittämis- ja asiakaskeskeisesti sekä sitoutuu vastaamaan verkostomaisesti seutukuntien tutkimus-, kehittämis-, konsultaatio- ja koulutustoiminnan koordinoinnista tiettyjen sovittujen sosiaalityön sisältöalueiden osalta ja yksikkö välittää alueellisia ja seudullisia erityispalveluja. Yksikön eri puolilla Pohjois-Suomea sijaitsevat sosiaalityön tiimit kehittävät alueensa tarpeista lähteviä sisältöalueita. Tutkimus, opetus ja koordinointi sekä tietotekniikan hyödyntäminen tukevat ydintehtävien toiminnallista kehittämistä. Lapin sosiaalityön kehittämisyksikössä edetään sosiaalityön prosessien mallinnuksesta sosiaalityön vaikuttavuuden arviointiin. Kehittämisyksikön henkilöstö koostuu kuntien kehittäjä-sosiaalityöntekijöistä (4) ja kehittäjä-sosiaaliohjaajasta (1) sekä heidän taustatiimeistään. Lisäksi yksikössä työskentelevät Posken kehittäjä-sosiaalityöntekijät (2) ja Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen tutkija-sosiaalityöntekijä (1) ja heidän taustatiimit. Hankeyhteistyön kautta yksikköön liittyvät kiinteästi seudullinen erityissosiaalityöntekijä (1) ja seudun sosiaalityön tiimit sekä saamenkielinen sosiaalityöntekijä (1) ja kyseisen kunnan sosiaalityön tiimi. Pohjois-Suomen sosiaalialan toimintaohjelmassa sosiaalityön kehittämisyksikkö hyväksyttiin yhdeksi alueelliseksi kehittämisyksiköksi ja se aloitti toimintansa kesällä 2006. Lapin sosiaalityön kehittämisyksikössä erityispalvelujen kehittämistyötä pyritään edistämään sosiaalitoimistojen sosiaalityön kehittämisen yhteydessä. Erityistä huomiota kiinnitetään palveluketjujen siirtymäkohtiin. Palvelujärjestelmän suuntautumista entistä kokonaisvaltaisempaan ja valtaistavampaan työotteeseen tuetaan monitieteisen ja moniammatillisen kehittämistyön avulla. Sosiaalihuollon palvelujärjestelmä ei pysty vastaamaan saamelaisten tarpeisiin, joten saamelaisten omakielisten ja omaan kulttuuriin pohjautuvien sosiaalityön palvelujen kehittäminen liitettiin Lapin sosiaalityön kehittämisyksikön kehittämistyöhön hankeyhteistyön avulla. Sosiaalitoimistojen asiakastyön kehittämisellä tavoitellaan seuraavia vaikutuksia: - sosiaalityön prosessi on asiakkaan kannalta kokonaisvaltainen ja kumppanuutta korostava - käytäntötutkimuksen tuella toteutetaan sosiaalityön vaikuttavuuden arviointia - sosiaalityön rakenteita ja organisaatioita muutetaan asiakkaiden tarpeita vastaaviksi - sosiaalityön tutkimus ja sosiaalityön käytännön opetus liittyvät kehittämistoimintaan ja käytännön asiakastyöhön - kehittämisyksikön toiminta ulottuu kaikkiin Lapin kuntiin ja osaaminen välittyy asiakkaiden ja ammattilaisten saataville myös teknologiaa hyödyntämällä 4
2. Kehittämisyksikön toiminnan tarkastelu tavoitteiden kautta (Kerttu Vesterinen) Jokapäiväisessä sosiaalitoimistojen ja NY:n laitoksien asiakastyössä panostetaan tietoisesti työn kehittämiseen. Mukana olevat sosiaalitoimistot ja NY lastensuojelulaitokset ovat toisaalta sitoutuneet yhteisiin kehittämistehtäviin ja toisaalta jokainen on muotoillut omien ajankohtaisten haasteidensa pohjalta yksikkökohtaiset kehittämistehtävät. Tässä luvussa kukin yksikön tiimeistä kuvaa yksikkökohtaisia kehittämistehtäviään ja niissä etenemistä. 2.1 Saamenkielisen sosiaalityön kehittäminen / Enontekiön tiimi (Anne-Maria Näkkäläjärvi) 2.2 Kittilän tiimi (Sanna Kuusela 21.11.2007) Kittilän tiimin kehittämistehtävä Kittilän tiimin yhtenä kehittämistehtävänä on sosiaalityöntekijä-sosiaaliohjaajan työparityöskentelyn kehittäminen. Työparityöskentelyn kehittämisen tavoitteena on pyrkiä kahden erillisen tutkinnon mukanaan tuomien erityisosaamisalueiden yhdistämiseen siten että sosiaalityöstä itsestään tulisi tuloksellisempaa ja asiakaslähtöisempää. Yhtenä tiimin suurena tavoitteena on tehdä sosiaalityöstä yksilökohtaisempaa, suunnitelmallista ja tavoitteellista. Jokaiselle aikuissosiaalityöhön tulevalle asiakkaalle laaditaan kirjallinen suunnitelma, jossa käsitellään asiakkaan nykytilanne, tavoitteet ja keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelmaa on tarkoituksena käyttää työvälineenä myöhemmin asiakkaan tilannetta selviteltäessä. Työntekijän tulee jatkuvasti kehittää omaa ammattitaitoaan (tietojaan yms.), jotta suunnitelman laatiminen tapahtuisi asiakkaan huomioiden. Suunnitelmaa laatiessa työntekijän tulee antaa asiakkaalle tila tuoda esille oma käsityksensä tilanteestaan sekä tavoitteestaan. Kittilän kunnan alueella ei ole aikaisemmin ollut eriytettynä aikuissosiaalityötä. Tämän vuoksi kehittämistiimin tehtävänä on myös yhteistyöverkostojen luominen jo olemassa olevien verkostojen tueksi ja lisäksi. Työllistymis-/ työllistämiskuvioiden selvittäminen ja mahdollistaminen on ensimmäinen suuri askel kohti käytännön työn toteuttamista. Ensimmäisenä olemmekin ryhtyneet selvittämään nuorten työpajatoiminnan kehittämistä yhteistyössä työvoimatoimiston sekä sivistystoimen kanssa. Toiminnan toteutus Aluksi Kittilässä lähdimme liikkeelle toimintamallista, jossa sosiaaliohjaaja ottaa vastaan uudet asiakkaat. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että sosiaaliohjaaja työskentelee aikuissosiaalityössä ja sosiaalityöntekijöiden vastuulla on lastensuojelullisten palveluiden ohella myös muut sosiaalityöntekijälle kuuluvat tehtävät. Ensimmäisen asiakaskäynnin tarkoituksena on määrittää asiakkaan palvelutarve ja käsitellä hänen mahdollinen taloudellisen tuen tarve. Sosiaaliohjaaja ei voi Kittilässä päättää esimerkiksi lastensuojelullisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta. Tämän vuoksi katsoimme välttämättömäksi, että uusien asiakkaiden kohdalla alkukartoituksen tekee sosiaalityöntekijä. Kittilässä sosiaalityötä tehdään kokonaisvaltaisesti eli sosiaalityötä ei ole eriytetty eri osa-alueisiin. Asiakaslähtöisyyden vuoksi katsoimme olevan tärkeää, että sosiaalityöntekijän asiakkuutta tarvitseva asiakas pääsee heti tarpeellisen avun ja tuen piiriin. Tällöin pystymme välttämään tarpeetonta asiakkuuksien siirtoa. Asiakkaan ei tarvitse usealle työntekijälle kertoa tilanteestaan. Tämä on ennen kaikkea palvelumuoto, jota kriisiytyneet asiakkaat tarvitsevat. Ensimmäisellä asiakaskäynnillä sosiaalityöntekijä laatii alkukartoituksen, jossa määritellään asiakkaan perustietojen lisäksi myös palveluntarve, jonka selviämisen myötä so- 5
siaalityöntekijälle avautuu asiakkaan tilanteesta riippuen oikea väylä avun tarpeen määrittymiseen. Asiakkuuden siirtyessä aikuissosiaalityöhön alkukartoituksen jälkeen sosiaalityöntekijä lähtee asiakkaan luokse kotikäynnille yhdessä sen työntekijän kanssa kuka asiakkaan kanssa tulee jatkossa toimimaan. Lastensuojeluperheiden osalta oikea yhteistyökumppani on esim. perhetyöntekijä. Aikuissosiaalityön asiakkaiden kohdalla kotikäynnille lähtee työpariksi aikuissosiaalityön sosiaaliohjaaja. Vammaispalveluun liittyvissä asiakasprosesseissa työparina toimii vammaispalvelun työntekijä. Ensisijaisesti toimeentulotukeen liittyvissä asiakkuuksissa kotikäynnille mukaan lähtee etuuskäsittelijä. Huoliseula Alkukartoitukseen asiakkaat tulevat osittain etuuskäsittelijöiden työvälineenä käyttämän huoliseulan kautta. Huoliseulan käyttöön otto on Kittilässä ollut hieman problemaattista. Kittilän kunnan etuuskäsittelijä on toiminut tehtävässään toistakymmentä vuotta, jolloin asiakkaat ovat käyneet tutuiksi. Etuuskäsittelijä on kokenut turhauttavana huoliseulan laatimisen asiakkaiden kohdalla, jotka ovat ns. pitkäaikaisasiakkaita ja sitä myöten toimistolla tuttuja. Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet huoliseulan erittäin positiivisena työvälineellä. Työntekijällä on jo olemassa olevaa tietoa asiakkaan problematiikasta ennen varsinaisen sosiaalityön asiakkuuden alkamista. Lisäksi asiakkuus konkreettisesti siirtyy kirjallisen paperin muodossa sosiaalityöntekijälle, jolloin sosiaalityöntekijän on toimittava asiakkaan tilanteen kartoittamiseksi. Asiakkuuden siirtymisen myötä sekä asiakkaalle että henkilökunnalle tulee tieto siitä, kuka hänen asiaansa hoitaa. Alkuarviointi Kittilän kunnassa aikuissosiaalityön asiakkaille tehdään kattava tilannearviointi asiakkuuden alkaessa. Sosiaalityöntekijän tekemät alkuarvioinnin kysymykset ovat suppeat, koska alkuarvioinnin tarkoituksena on selvittää asiakkuuden suunta. Kuuluuko asiakkuus aikuissosiaalityöhön, lastensuojeluun vai vammaispalveluun. Alkuarvioinnin jälkeen sosiaalityöntekijä ja sosionomi lähtevät yhdessä kotikäynnille, mikäli alkuarvioinnin yhteydessä sosiaalityöntekijä arvioi asiakkuuden kuuluvan aikuissosiaalityöhön. Kotikäynnin yhteydessä tehdään laajempi aikuissosiaalityön suunnitelma. Suunnitelman ensimmäinen askel on nykytilanteen kartoitus, johon sisältyy asuminen, koulutus, työllisyys, sosiaalinen verkosto, arki ja harrastukset, terveydentila, päihteiden käyttö ja taloudellinen tilanne. Nykytilanteen kartoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle kattava kuvaus asiakkaan lähtö tilanteesta. Nykytilanteen kartoitus voi avata myös asiakkaan ajatuksia omasta tilanteestaan. Seuraavana askeleena suunnitelman laatimisessa on asiakkaan tavoitteiden selvittäminen sekä keinot ja mahdolliset toimenpiteet asiakkaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikki edellä mainitut osa-alueet toteutetaan kirjallisen kysymyspohjan mukaisesti ja tiedot kirjataan asiakkaan omiin tietoihin asiakastietojärjestelmään. Suunnitelma Suunnitelman laatiminen on pitkäkestoinen prosessi, joka on vaativa sekä asiakkaalle että työntekijälle. Asiakkaalle on vaativaa avautua työntekijälle ajatuksistaan koskien omaa elämäänsä sekä mahdollisia ongelmiaan. Työntekijälle on haastavaa asettua asemaan, jossa asiakas voi kertoa elämästään sellaisia seikkoja, joita tiedossa ei ole vielä ollut. Varsin haastavaa tällainen kokonaisvaltainen asiakkaan kanssa tehtävä työ on oletettavasti työntekijöille, joilla on jo ollut tai on asiakassuhde kyseessä olevaan asiakkaaseen. Tämän oletetaan johtuvan siitä, että työntekijän voi olla vaikea ns. luopua aikaisemmin saadusta 6
käsityksestä asiakkaan tilanteesta. Suunnitelman laatimisen onnistuminen edellyttää sitä, että asiakkaalle annetaan tila tuoda esiin oma totuus omasta elämästään. Työntekijän ja asiakkaan käsitys asiakkaan elämäntilanteesta voi olla poikkeava toisistaan, jolloin on hyvin tärkeää, että työntekijä malttaa kuunnella asiakasta, jotta asiakkaan käsitys omasta elämäntilanteestaan selviytyisi. Katsotaan, että tuloksellinen ja asiakaslähtöinen sosiaalityö edellyttää juuri sen, että asiakkaan ja työntekijän tavoitteet ja näkemykset kohtaavat. Tosi asia on, että asiakkaan elämäntilanteessa ei tule tapahtumaan muutosta, mikäli asiakas ei itse tiedosta ja hyväksy omia ongelmiaan. Tiedostaminen katsotaan olevan muutoksen aloittamisen ensimmäinen edellytys. Kun asiakas on tiedostanut problematiikkansa, voidaan aloittaa työskentelyn seuraava vaihe eli motivointi muutokseen. Kohderyhmä Asiakkaaksi aikuissosiaalityön prosessiin valikoituu syrjäytyneet, päihdeongelmaiset, pitkäaikaistyöttömät ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden ulkopuolella olevat. Useilla aikuissosiaalityön asiakkailla on vakava päihdeongelma, syrjäytymistä sekä muita sosiaalisia tekijöitä, jotka vaikeuttavat työmarkkinoille sijoittumista. Useimmat sosiaalitoimen asiakkuudet alkavat taloudellisten syiden vuoksi. Työssäkäyviä asiakkaita aikuissosiaalityössä ei ole. Kittilässä oli hankkeen alkuaikana ennätyksellisen pieni työttömyysprosentti (alle 10 %), jonka perusteella jo voi sanoa, että sosiaalitoimessa asiakkuudessa olevat asiakkaat ovat moniongelmaisia pitkäaikaisasiakkaita. Arvostettuna ja suosittuna matkailukeskuksena Levillä on tarjolla paljon erityyppisiä etenkin sesonkiluonteisia työtehtäviä. Tämä näkyy positiivisena seikkana myös sosiaalitoimiston asiakkuuksia kartoittaessa. Monet kuntalaiset työllistyvät suhteellisen helposti Levin yrityksiin ja sitä kautta turvaavat elantonsa varsinkin sesongin aikana. Kittilässä sesonkiaika on sen verran pitkä, että oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan syntyy kauden aikana useimmille kuntalaisille, jolloin sesonki työläiset eivät välttämättä ole missään vaiheessa sosiaalitoimen asiakkuudessa. Työparityöskentely Ensi alkuun sosionomi teki asiakkaan tapaamisen yhteydessä yhdessä asiakkaan kanssa kirjallisen suunnitelman, jossa määritellään asiakkaan nykytilanne, tavoitteet ja keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Asiakkaiden antama palaute sosiaalityön suunnitelman laatimisesta on ollut positiivinen. Pääasiassa asiakkaat ovat kokeneet positiiviseksi sen, että heidän tilanteeseensa on paneuduttu kokonaisvaltaisesti ja he itse ovat voineet kertoa oman elämänsä asiantuntijoina oman tilanteensa. Toisaalta tilanne on asiakkaalle todella vaativa, koska suunnitelman laatiminen vie aikaa kahdesta kolmeen tuntiin asiakasta kohden. Lisäksi suunnitelmaa laatiessa uppoudutaan perinpohjin asiakkaan elämään. Asiakas voi kokea paneutumisen tungettelevana etenkin niiden kysymysten kohdalla, joissa paneudutaan henkilökohtaisiin asioihin (mm. terveydentila, sosiaaliset suhteet). Vaarana on, että asiakas ei vielä ole valmis käsittelemään kaikki asioita, joita suunnitelmassa käsitellään. Riskinä on, että asiakas sulkeutuu asioiden mennessä henkilökohtaisuuksiin. Kuitenkin kokonaisvaltaisen kuvan muodostuminen on ensiarvoisen tärkeää työntekijälle ja myös asiakkaalle itselleen, jotta voidaan lähteä määrittelemään tavoitteita. Sosiaalitoimistossa koettiin ongelmalliseksi se, että edellä mainitun mallin mukaan sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan työnkuvat eivät poikkea liiemmin toisistaan. Tosi asia on, että kyseessä on kaksi sosiaalialan ammattiryhmää, joilla on eri koulutus ja eri palkka. Tämän vuoksi työnkuvien täytyy jollakin tavalla eriytyä toisistaan. Alusta lähtien pyrimme välttämään työnkuvien keinotekoista rajaamista. Näkökannaksi työnkuvien kehittämiseen otimme asiakkaan tarpeet ja sen miten voisimme rakentaa työparityöskentelyä enemmän asiakkaiden tarpeita vastaavaksi. Tärkeää on, että sosiaalialantyöstä tulisi 7
mahdollisimman tuloksellista, näkyvää ja arvioitavaa. Tarkoituksenmukaista olisi sekä hallinnollisesti että asiakaslähtöisesti, että asiakkuudet olisivat mahdollisimman lyhyitä ja sillä tavalla työ tehokasta. Näemme työparityöskentelyn mahdollisuutena toteuttaa tehokasta sosiaalialantyötä, kunhan vain saisimme työparityöskentelyn muokattua sellaiseksi, jossa molempien ammattikuntien vahvuudet tulisi parhaiten esille. Asiakaspalaute Toiminnasta on saatu positiivista palautetta asiakkailta koskien aikuissosiaalityön suunnitelman laatimista sekä prosessin etenemistä. Asiakkaat ovat nostaneet merkittäväksi seikaksi oman työntekijän merkityksen. Lisäksi hyväksi on koettu ja tunnettu työntekijän asiakkaalle antama aika tilanteen selvittämiseen. Asiakkaat ovat nähneet hyväksi työntekijän kiireettömyyden ja paneutumisen asiakkaan tilanteeseen. Asiakkaat ovat kokeneet tiiviit ja useat tapaamisen välttämättömiksi ja positiivisiksi tekijöiksi oman elämäntilanteen kartoittamisessa. Asiakkaan oman motivaation syntyminen muutokseen on pitkäaikainen prosessi, joka vaatii useita tapaamiskertoja. 2.3 Rovaniemen tiimit 2.3.1 Aikuissosiaalityö ja vastaanottoyksikkö (Virve Simonen pvm) Toteutus ja tiimien kuvaukset Rovaniemen kaupungin aikuissosiaalityön ja vastaanottoyksikön tiimien kehittämiskohteena on sosiaalityön rakenteiden ja organisoinnin muuttaminen sosiaalityön osaamista ja asiakkaiden tarpeita vastaaviksi. Tiimit aloittivat kehittämisyksikössä 1.10.2006. Kehittämisyksikössä on koko ajan työskennellyt yksi kehittäjä-sosiaalityöntekijä 50%:na, toiset 50% on käytetty oman tehtävän hoitamiseen kaupungilla johtavana sosiaalityöntekijänä aikuissosiaalityössä ja sosiaaliturvatyössä ja 1.11.2007 alkaen vastaavana sosiaalityöntekijänä vastaanottoyksikössä. Kehittämistyössä ovat lisäksi olleet mukana koko aikuissosiaalityön tiimi (kolme sosiaalityöntekijää ja kolme sosiaaliohjaajaa) ja vastaanottoyksikön koko tiimi (4-5 työntekijää). Aikuissosiaalityön prosessia on mallinnettu jo entisen Rovaniemen kaupungin aikana ja nyt tarkoituksena on ollut tarkentaa mallinnusta ja tarkastella työprosessia syvemmin. Aikuissosiaalityön tiimi on kokoontunut kuukausittain säännöllisesti kuvaamaan työtään mallintamalla. Vastaanottoyksikön tiimi on aloittanut toimintansa kuntien yhdistyessä 1.1.2006, eikä sen toimintaa ollut aikaisemmin mallinnettu. Sen toimintaa ei myöskään uutena tiiminä ole aikaisemmin kehitetty. Kehittämistoiminnan tavoitteet Tavoitteena kehittämistoiminnassa on ollut kehittää alkuarviointimenetelmä, jonka avulla saadaan välineitä asiakkaan avun ja tuen tarpeen selvittämiseksi sekä asiakkuuden määrittelemiseksi. Tavoitteena on myös aikuissosiaalityön ja vastaanottoyksikön toiminnan työprosessien jäsentäminen ja työskentelyn arvioiminen sekä työprosessin mallinnuksen kautta saatavan tiedon esiintuominen. Kehittämistoiminnan sisällön kuvausta Aikuissosiaalityön tiimi jatkoi työprosessin mallinnusta, jota oli aiemmin tehty jo vuonna 2004. Työprosessin mallia syvennettiin ja tarkennettiin. Aikuissosiaalityöntekijät kokosivat 8
tukkimiehen kirjanpitoa hyväksi käyttäen tilastotietoa siitä, mitä kautta asiakkuus siirtyy aikuissosiaalityöhön. Saadun tiedon mukaan suuri osa asiakkaista ohjautui etuuskäsittelystä, vaikka ennakkoajatuksena pidettiin asiakkaan ohjautumista vastaanottoyksiköstä. Mallinnuksen aikana työtä tarkastellessa havaittiin, että asiakasprosessien pituutta ei ollut määritelty ja siten asiakkuudet kestivät usein vuosia. Tämän vuoksi aikuissosiaalityön tiimissä erityiseksi kehittämiskohteeksi valittiin alkuarvioinnin kehittäminen. Ajateltiin, että hyvällä, tiiviillä alkuarvioinnilla asiakkaat ohjautuvat varmemmin oikeaan palveluun ja siten asiakkuuden kesto lyhenee. Lisäksi hyvän alkuarvioinnin pohjalta voidaan laatia yhdessä asiakkaan kanssa palvelusuunnitelma, joka erityisesti tarkentaa työprosessia ja määrittelee asiakkaan saamaa palvelua. Alkuarviointia on kehitetty yhdessä Rovaniemen kaupungin lastensuojelun kehittäjäsosiaalityöntekijän ja hänen tiiminsä kanssa, koska on ajateltu, että sosiaalityössä asiakkaan elämäntilannetta voidaan arvioida riippumatta siitä, missä asiakkuus on (lastensuojelu, aikuissosiaalityö, perhesosiaalityö jne.) Kontekstista riippuen arvioinnin kohteena on ns. perusrungon lisäksi jokin syventävä tai erityinen sisältö. Alkuarviointia testattiin loka-marraskuussa 2006 ns. perustietolomakkeen avulla. Koekäytön aikana sosiaalityöntekijät antoivat palautetta lomakkeen toimivuudesta ja sen avulla saatavasta tiedosta, jonka jälkeen pystyttiin kehittämään tällä hetkellä käytössä olevasta alkuarvioinnista mahdollisimman toimiva. Tällä hetkellä alkuarvioinnissa ei käytetä mitään tarkkaan kysymyksillä rajattua lomaketta, vaan on määritelty ne teemat, joihin alkuarvioinnin tulisi antaa vastauksia. Teemat liittyvät asiakkaan omaan elämäntilanteeseen vahvuuksineen ja heikkouksineen. Erityispiirteenä Rovaniemen kaupungin aikuissosiaalityössä ja lastensuojelussa käytössä olevassa alkuarviointimallissa on teemojen minä muoto. Ajatuksena on asiakkaan osallisuuden paraneminen ja se, että emme voi tehdä sosiaalityötä asiakkaan puolesta. Teemoista käsin lähtevä, minä muodossa oleva keskustelu asiakkaan kanssa tuo mukanaan nimenomaan asiakkaan omia näkökantoja ja voi osaltaan määritellä asiakkaan sitoutumista työskentelyyn ja oman elämänhallintansa paranemiseen. Alkuarvioinnin avulla tuotetun tiedon avulla on aikuissosiaalityön tiimissä päätetty rakentaa asiakkaan kanssa yhdessä palvelusuunnitelma. Palvelusuunnitelmaan kirjataan asiakkaan elämäntilanne alkuarvioinnin pohjalta, työskentelyn tavoitteet, toteutus ja arviointisuunnitelma aikatauluineen. Palvelusuunnitelman allekirjoittavat sekä sosiaalityöntekijä että asiakas. Allekirjoituksellaan molemmat sitoutuvat tehtyyn suunnitelmaan. Palvelusuunnitelma toimii jatkotyöskentelyn pohjana myös silloin, kun asiakkuus siirtyy sosiaaliohjaukseen tai etuuskäsittelyyn. Vastaanottoyksikön tiimi on aloittanut myös työprosessin mallintamisen jo syksyllä 2006. Keväästä 2007 alkaen vastaanottoyksikössä kehittämistyö ei ole toteutunut lukuisten työntekijävaihdosten vuoksi. 1.11.2007 vastaanottoyksikköön on saatu 50% vastaava sosiaalityöntekijä, joka samalla työskentelee kehittämisyksikön kehittäjäsosiaalityöntekijänä. Tarkoituksena on jatkaa työprosessin mallintamista viimeistään joulukuussa. Lisäarvo / tuloksia Arvokkaan panoksensa kehittämistyöhön ovat tiimien ohella antaneet asiakkaat. Aikuissosiaalityön asiakkaista koottiin asiakasryhmä talvella 2007. Ryhmä kokoontui kevään aikana yhteensä kolme kertaa. Alun perin asiakasryhmien kanssa työskentely ei ole kuulunut suunnitelmiin kehittämistyössä. Ryhmästä saatua tietoa on jaettu aikuissosiaalityön tiimissä ja sen pohjalta on ollut hyvä kehittää toimintaa edelleen. Näin ollen tuntuisi kummalliselta, mikäli ryhmätyöskentelyä ei edelleen jatkettaisi. 9
Alkuarvioinnin myötä aikuissosiaalityön tiimissä on korostunut asiakaskertomusten dokumentoiminen. Aikaisemmin sosiaalityöntekijät tai sosiaaliohjaajatkaan eivät suunnitelmallisesti ole kirjanneet asiakaskertomuksia. Puutteellinen dokumentointi on vaikeuttanut asiakasprosessien arviointia ja työskentelyn etenevyyttä. Dokumentoinnin puuttuminen on ollut erityisen ongelmallista työntekijöiden vaihtuessa, koska asiakkaan polkua tavoitteineen on ollut vaikea hahmottaa. Dokumentointiin on alettu nyt kiinnittää huomiota niin työntekijät itse kuin esimiestahokin. Dokumentoinnin ja palvelusuunnitelmien puuttuminen on nostanut esiin myös sen, että sosiaalityön tavoitteet on joissakin tilanteissa jäänyt määrittelemättä. Kuten asiakasryhmässä nousi esiin, aina edes asiakas ei ole ollut tietoinen, minkä ammattiryhmän edustajan vastaanotolla hän asioi. Alkuarviointia teemoittain on toteutettu uusien asiakkaiden kohdalla, osa sosiaalityöntekijöistä suunnitelmallisemmin, osa vähemmän. Ne työntekijät, jotka alkuarviointia toteuttavat, ovat kertoneet yksinomaan hyviä kokemuksia myös asiakkailta. Minä - muodossa olevien teemojen tarkastelu auttaa asiakasta analysoimaan elämäntilannettaan ja havaitsemaan siinä olevia kehittämiskohteita. Työntekijät kertovat myös asiakkaiden sitoutuvan työskentelyyn paremmin ollessaan tietoisempia työskentelyn tavoitteista ja keinoista. Koska alkuarviointia ei toteuteta erillisellä, tarkkaan rajatulla kysymyslomakkeella, joutuu työntekijä laittamaan itsensä likoon toteuttaessaan alkuarviointia. Eräs sosiaalityöntekijä onkin alkanut toteuttaa narratiivista lähestymistapaa asiakastyössään. Kehittämistyön yhtenä tärkeänä tavoitteena on oman työn tarkastelu ja analysointi. Tiimit ovat saaneet koko kehittämistoiminnan ajan palautetta työstään ja palautteen antoa tullaan myös jatkamaan. Ilman tiimin antamaa työpanosta ei aikuissosiaalityön sisältöä pystyttäisi kehittämäänkään. Kuten lastensuojelussa ja perhesosiaalityössä, myös aikuissosiaalityön ja vastaanottoyksikön tiimin suurena haasteena on työntekijöiden sitoutuminen kehittämistyöhön, sitoutuminen alkuarviointien ja palvelusuunnitelmien toteuttamiseen sekä jatkuvan arvioinnin kehittämiseen. 2.3.2 Lastensuojelu ja perhesosiaalityö (Kaisa-Maria Rantajärvi pvm) Toteutus Rovaniemellä sosiaalityön kehittämisyksikössä on toiminnan kehittämisen kohteena olleet lastensuojelun alkuarviointi ja perhesosiaalityön sisällön määrittely alun perin. Molemmat tulivat kehittämisyksikköön mukaan 1.10.2006 alkaen. Kehittämisyksikössä on työskennellyt koko ajan yksi kehittäjä-sosiaalityöntekijä 50%:na, toiset 50% on käytetty oman tehtävän hoitamiseen kaupungilla johtavana sosiaalityöntekijänä lastensuojelussa. Kehittämistoiminnassa ovat olleet mukana lastensuojelun puolelta 9-10 alueen sosiaalityöntekijää (myös sijaiset) ja perhesosiaalityöstä 2-3 sosiaalityöntekijää. Yhteistyötä on tehty perhesosiaalityön ryhmässä varsinkin Napero-hankkeen kanssa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat kokoontuneet marraskuusta 2006 lähtien säännöllisesti kuukausittain pohtimaan alkuarvioinnin sisältöä ja käytäntöön saattamista. Lisäksi kehittäjä-sosiaalityöntekijä lupautui olemaan mukana lastensuojelutarpeen arvioinneissa. Lähes samanaikaisesti lastensuojelun alkuarvioinnin kehittämisen kanssa Rovaniemen sosiaalipalvelukeskuksessa käynnistyi keväällä 2006 lastensuojelun tuotteistaminen, jossa lähdettiin määrittelemään lastensuojelun tuotteita. Tähän työryhmään osallistui vain kaksi mallinnuksessa mukana ollutta sosiaalityöntekijää. Tuotteistamisen yhteydessä alettiin keräämään tarkempaa tietoa esim. asiakastyöhön käytettävästä ajasta (välillinen ja 10
välitön asiakastyö). Lastensuojelun alkuarviointi nostettiin yhdeksi tuotteeksi ja samalla alettiin puhua lastensuojelutarpeen selvittämisestä/arvioinnista. Termin muutos aiheutti joksikin aikaa hämmennystä: osa sosiaalityöntekijöistä ymmärsi, että alkuarviointi ja lastensuojelutarpeen selvittäminen ovat kaksi eri asiaa. Perhesosiaalityö määrittyi Rovaniemellä uudeksi toimintamuodoksi Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyessä 1.1.2006. Perhesosiaalityötä terminä ei juurikaan oltu määritelty missään päin valtakuntaa/suomea aikaisemmin, joten lähtökohtana perhesosiaalityön mallinnuksissa otettiin sen sisällön tarkempi määrittely. Jonkin verran perhesosiaalityön sisältöä oli ehditty pohtia edellisen hankkeen aikana (2004-2005), kun tieto kuntien yhdistymisestä tuli kesken kehittämishankkeen. Yhdistymisen myötä kaupungin palveluiden järjestäminen sosiaalitoimessa muodostui entisen kaupungin sektorikohtaisen jaottelun mukaiseksi, maalaiskunnassa oli aikaisemmin tehty yhdennettyä sosiaalityötä alueilla. Perhesosiaalityö haluttiin erottaa varsinaisesta lastensuojelutyöstä ja se miellettiin alun perin ennalta ehkäiseväksi lastensuojelutyöksi. Pääpaino perhesosiaalityössä tosin säilyi perinteisessä lastenvalvojan työssä eli isyysselvityksissä ja huolto-tapaamis- ja elatussopimusten teossa. Kehittämistoiminnan tavoitteet Lastensuojelussa kehittämistoiminnan tavoitteena on ollut alun perin siis jo osittain muokatun mallin sisällön syventäminen ja lastensuojelutarpeen arvioinnin käytäntöön saattaminen. Em. lisäksi jo alkuvaiheessa nousi esiin työkalupakin muokkaaminen sosiaalityöntekijöiden käyttöön sekä tilannearvion merkityksen korostaminen osana suunnitelmallista sosiaalityön prosessia. Perhesosiaalityössä tavoitteena on ollut perhesosiaalityön sisällön määrittäminen ja varsinkin erotilanteisiin liittyvän työskentelyn pohtiminen: mikä siinä toimii ja mitä voidaan tehdä toisin, jotta lapsen osallisuus ja asema tulee paremmin esille. Kehittämistoiminnan tavoitteena laajemmin kehittämisyksikössä on ollut arviointitiedon hankkiminen. Kehittämistehtävien sisältö ja toiminnan kuvausta Lastensuojelun osalta kehittämistoiminta pääsi alkamaan vasta marraskuun 2006 loppupuolella, jolloin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tiimi kokoontui ensimmäistä kertaa. Kehittäjä sosiaalityöntekijä tosin valmisteli lastensuojelun alkuarvioinnin eteenpäin viemistä keräämällä materiaalia sosiaalityöntekijöiden käyttöön. Ensimmäisen tapaamisen tai mallinnuksen aikana käytiin pitkälti läpi edellisen lastensuojelun kehittämishankkeen aikana tehtyä mallia lastensuojelun alkuarvioinnin prosessista ja pohdittiin sen toimivuutta käytännössä. Lastensuojelun alkuarviointi ei ollut juurtunut käytännön työhön vielä. Hankkeiden välillä oli lähes vuoden tauko, joten juurruttamista käytäntöön ei suunnitelmallisesti väliaikana ollut kukaan viemässä eteenpäin. Ensimmäisen mallinnuksen aikana sovittiin, että mallia muokataan vielä jonkin verran, mutta lähdetään samalla viemään käytäntöön, jotta voidaan arvioida sen toimivuutta paremmin ja tehdä tarpeellisia muutoksia myöhemmin. Eri mallinnuskerroilla sosiaalityöntekijöille on annettu tehtäväksi kokeilla mallin toimivuutta, kerätä siitä kokemuksia ja kirjat ylös miten mallin arvioi toimivan käytännössä sekä mitä ajatuksia se herättää itsessä. Lisäksi mallinnuskerroilla on aina palattu edellisen kerran tehtäväksi antoon ja kirjattu QPR-ohjelmalla erilaisia asiakaspolkuja. Perhesosiaalityön ryhmässä sisällön tarkempi määrittely lähti alkukankeuksien jälkeen hyvin käyntiin ja pian todettiinkin, että resurssikysymykset (työntekijöihin) liittyen ovat muodostumassa suurimmaksi esteeksi sille, että työtä voitaisiin lähteä tekemään laajemmin. Perhesosiaalityöntekijöiden aika meni käytännössä 80-90%:sti sopimusten tekoon ja isyysselvityksiin. Kevään 2007 aikana perhesosiaalityön ryhmässä nousi esiin enemmän 11
sopimusten tekoon liittyvä oman työn kehittäminen. Ohjelmateorian työstämisen avulla työn kehittämisen painopistealueeksi nostettiin lapsen kuuleminen. Niin lastensuojelussa kuin perhesosiaalityössäkin ovat sosiaalityöntekijöiden lisäksi arvokkaan panoksensa kehittämistoimintaan antaneet asiakkaat. Molempiin perustettiin asiakasryhmät kevään 2007 aikana. Lastensuojelun asiakasryhmään päädyttiin kutsumaan 7 nuorta, iältään 15-21 v. Nämä nuoret olivat kaikki parhaillaan ns. aktiivitoimenpiteiden piirissä (avohuollon ohjauksessa) ja osa jälkihuollon piirissä. Osallistujat ryhmiin valikoituivat pääasiassa sosiaaliohjaajien kautta. Perhesosiaalityön asiakasryhmään kutsuttiin 5 aikuista, jotka olivat asioineet perhesosiaalityöntekijöiden luona. Molemmat ryhmät kokoontuivat kolme kertaa: kaksi kertaa huhti-toukokuun aikana 2007 ja yhden kerran elokuussa 2007. Näiden ryhmien osalta ei ole sovittu jatkoja vaan ne loppuvat. Sen sijaan uusia asiakasryhmiä on suunnitteilla. Lisäarvoja ja omia pohdintoja Tilannearviointiin syventyminen lastensuojelussa on nostanut esiin kysymyksiä suunnitelmallisesta sosiaalityöstä ja dokumentoinnin tärkeydestä. Tilannearvioinnin käytäntöön saattaminen on muodostunut melko vaikeaksi: käytännössä ei mallin mukaisia tilannearvioita ole tehty vielä syksyyn 2007 mennessä laisinkaan. Loppukeväästä 2007 sosiaalityöntekijöiden mallinnuksissa nousi esiin toive siitä, että kehittäjä-sosiaalityöntekijä antaa toisessa roolissaan lastensuojelun esimiehenä määräyksen tehdä alkuarviointeja. Pitkällisen pohdinnan jälkeen sitten määräys annettiinkin kesällä 2007. Tilannearvioiden tekeminen on kuitenkin hieman liikahtanut eteenpäin syys-lokakuun 2007 aikana. Liekö sitten vaikuttamassa ollut se, että tuotteistuksen kautta asioita seurataan tarkemmin vai se, että uuden lastensuojelulain velvoitteet aletaan paremmin mieltää? Alun perin ei suunnitelmissa ollut asiakasryhmien hyödyntäminen, mutta nyt ilman niitä on vaikea ajatella sosiaalityön kehittämistä eteenpäin. Osa asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden näkemyksistä ja käsityksistä ovat melko lähellä toisiaan, mutta osa on edelleen kovin kaukana. Kysymyksenä on itselle noussut mieleen oivaltavatko sosiaalityöntekijät sen, kuinka tärkeitä ja merkityksellisiä he voivat olla työntekijöinä jollekin asiakkaalle? Lastensuojelutarpeen arvioinnin kautta on saatu myös ideoita lastensuojelun perhetyön kehittämiseen. Lastensuojelun perhetyö eriytyi niinikään yhdistymisvaiheessa omaksi erilliseksi kokonaisuudeksi, jonka sisältöä on myös pohdittu koko yhdistymisen jälkeisen ajan. Perhetyön ongelmana on nähty ja nähdään vieläkin se, ettei perhetyöntekijä aina tiedä miksi hän perheeseen menee. Resurssien ollessa muutenkin vähäiset ei tällaista tilannetta saisi eteen enää tulla. Tavoitteena perhetyössä onkin nyt jatkossa, että perhetyöntekijä ja sosiaalityöntekijä toimisivat entistä kiinteämmin työparina sen jälkeen kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä on ensin tilannearvion tehnyt. Kehittämistoiminnan aikana esiin nousseita asioita on pyritty tuomaan sosiaalityöntekijöiden tietoisuuteen mahdollisimman paljon ja sitä tehdään jatkossakin. Suurimpana haasteena koko hankkeen olemassa olon aikana on ollut sosiaalityöntekijöiden motivointi uudenlaiseen ajatteluun. Haasteena on ollut myöskin se, miten nostaa esille entistä enemmän sosiaalityön näkyvyyttä ja korostaa sosiaalityöntekijöiden osaamista sekä merkitystä asiakasprosesseissa. Hankkeessa mukana olo on antanut hyvinkin paljon eväitä toimimiseen esimiehenä. Kaikkein antoisinta on ollut se, että talossa on toinen kehittäjä-sosiaalityöntekijä, jonka kanssa on voinut pohtia asiakkuuteen liittyviä rajapintoja ja nostaa esiin sektorikohtaisessa jaossa kokonaisvaltaisen työotteen merkityksen. 12
2.4 Sodankylän tiimi (Kati Aikio-Mustonen ja Raija Kumpula 22.10.2007) Omalla sosiaalityöntekijällä vaikuttavuutta nuoren elämäntilanteen paranemiseen Nuorten valinta Sosiaalityön kehittämisyksikön II vaiheessa keskeinen tavoite on tutkia sosiaalityön vaikuttavuutta. Vaikuttavuutta arvioidaan Sodankylässä yhdeksän alle 25-vuotiaan nuoren kannalta. Toukokuussa 2007 sosiaalityöntekijät listasivat kaikki alle 25-vuotiaat nuoret (47 nuorta), jotka saivat työmarkkinatukea tai toimeentulotukea. Sovittiin, että osalta heistä (9 nuorelta) kysytään halukkuutta osallistua hankkeeseen. Osan nuorista arvioitiin valikoituvan kohderyhmään syksyllä, jolloin koulujen keskeyttämisiä tapahtuu. Näin onkin tapahtunut. Suurin osa nuorista on työllistynyt, mennyt töihin tai työharjoitteluun tai muuttanut paikkakunnalta. Toisaalta tilalle on tullut muutama uusi nuori. Tarkoituksena oli, että hankkeeseen valitut nuoret ovat eniten syrjäytymisvaarassa ja eniten tuen tarpeessa. Sosiaalityöntekijöillä oli intuitiivinen, aukikirjoittamaton käsitys siitä, mitä em. ryhmään kuuluminen tarkoittaa. Keskusteluissa tämä hiljainen tieto konkretisoitui seuraaviksi kriteereiksi: ikä alle 25 vuotta, nuorella ei ole ammatillista koulutusta tai koulutuksesta huolimatta työllistyminen on heikkoa, nuoren elämää leimaavat mielenterveys- ja päihdeongelmat, nuorella ei ole tukiverkostoja, nuori on toimeentulotukiasiakas, nuorella on ongelmia asumisessa ja nuori itse kokee, että hänen elämänhallintansa on puutteellista. Verrattaessa kevään ja syksyn kohderyhmää, arviomme eniten tukea tarvitsevista on osunut oikeaan. Elämänhallinnan puutteellisuus ja tuen tarpeen tiedostaminen ovat tässä vaiheessa nousseet tärkeimmiksi kriteereiksi. Ilman omaa motivaatiota tuen vastaanottaminen on näennäistä. Hankkeeseen lupautuneille nuorille on perusteltu erityisesti sitä, että heillä on tilaisuus paitsi saada tehostettua sosiaalityön tukea myös olla mukana kehittämässä sosiaalityötä. Tehostetun sosiaalityön tarjoaminen tietylle asiakasryhmälle on tuntunut sosiaalityöntekijöistä myös ristiriitaiselta. Nyt tehostetuksi määritelty sosiaalityö on kuitenkin pohjimmiltaan juuri sitä aitoa ja alkuperäistä sosiaalityötä, jota haluaisimme toteuttaa kaikessa sosiaalityössä. Sosiaalityön ydinajatus toteutuu siinä, että nyt nostamme asiakashierarkian ykköstasolle asiakkaat, jotka sosiaalisen statuksensa ja yhteiskunnallisen osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien puolesta ovat hyvin heikossa asemassa. Käytännön työntekijöiden puheessa on alkanut kuulua viime aikoina entistä enemmän huolta siitä, että ihmiset eivät pääse sosiaalityöntekijän puheille halutessaan. Resurssipulan vuoksi on jouduttu luomaan kriteerejä sille, ketkä pääsevät sosiaalityöntekijän vastaanotolle ja ketkä ohjataan kirjalliseen etuuskäsittelyyn. Laatuvaatimukset täyttävän sosiaalityön asiakkuuden pohjana pitäisi olla aina sosiaalityöntekijän tekemä edes suppea alkuarviointi, minkä perusteella määräytyy tuleva sosiaalityön sisältö. Nuoren tulo kehittäjä-asiakkaaksi Tällä hetkellä nuoria on mukana 7/9. Se, ettemme tässä vaiheessa ole päässeet täyteen lukumäärään, kertoo nuorten motivoinnin haasteellisuudesta. Kun olemme tekemisissä heikoimmassa asemassa olevien nuorten kanssa, jo keskustelu tilanteesta eteenpäin pääsemisestä voi olla vaikeaa. Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet nuoren pyytämisen kehittämistyöhön pääosin luontevana. Sosiaalityöntekijät ovat pohtineet keskenään sitä, miten nuorille kerrotaan hankkeesta. Nuorille on kerrottu, mitä asiakkuus hankkeessa käytännössä tarkoittaa: mm. alkuarviointia, suunnitelmallisuutta ja vaikuttavuuden arviointia sekä tavanomaista parempaa oman sosiaalityöntekijän saavutettavuutta. Suullinen ohje sosiaalityöntekijöille oli, että asian erityisyyttä ei silti ole syytä korostaa, jotta asiasta ei tule liian juhlallinen ja nuoren osallistumisen rima nouse liian korkealle. Olemme pohtineet myös 13
sitä, että oma tapamme tehdä työtä ja ammatilliset osaamisalueemme ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, keitä tuntemiamme nuoria olemme pyytäneet hankkeeseen. Nuorten rekrytointi hankkeeseen on merkinnyt sosiaalityöntekijältä erityistä panostamista ja erilaista työotetta. Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet, että eri tavalla kuin normaalissa asiakassuhteessa, olennaista hankkeessa on sosiaalityöntekijänkin tunne siitä, että yhteistyö asiakkaan kanssa sujuu ja työntekijä uskoo työnsä vaikuttavan nuoren elämään. Kyse on aidosta vuorovaikutuksesta, jossa on kaksi osapuolta. Vaikka yhtenä kriteerinä oli tukea kaikista haastavimmissa tilanteissa olevia nuoria, olemme joutuneet käymään keskustelua myös liian vaikeista, jopa toivottomista nuorista. Näiden muutaman nuoren kohdalla erityiset haasteet liittyvät päihdeongelmaan ja rikollisuuteen. Olennaista on kuitenkin se, että myös näillä nuorilla on mahdollisuus sosiaalityön tehostettuun tukeen, vaikka heidän oma motivaationsa tuen vastaanottamiseen olisi heikkoa. Miten sitten nuoret ovat suhtautuneet tarjouksiimme? Oman sosiaalityöntekijän merkitys konkretisoitui yhdelle nuorelle sen kautta, että hänellä oli aktivointisuunnitelmatilanteessa toinen sosiaalityöntekijä, joka ei tiennyt nuoren tilanteesta. Nuori koki tilanteessa tulleensa väärin ymmärretyksi ja sai uutta motivaatiota osallistua hankkeeseen. Kaksi nuorta on kieltäytynyt osallistumisesta ja toisen kohdalla sosiaalityöntekijä on myöhemmin tullut tulokseen, että nuori arvioi tilanteensa oikein sanomalla, että hän ei tällä hetkellä tarvitse erityistä tukea. Nuori on käynyt koulua säännöllisesti ja ollut tyytyväinen elämäänsä. Toisen kieltäytyjän kohdalla iloitsimme, että hän uskalsi sanoa rehellisesti mielipiteensä, kun nuori koki yhdeksi ongelmakseen juuri kiltteyden. Emme tosin voi olla varmoja, ettei juuri tämä nuori olisi hyötynyt hankkeesta. Nuorten tilanteet ovat muuttuvaisia ja tällä hetkellä on vielä kysymysmerkki, ovatko kaksi mukana ollutta nuorta muuttamassa paikkakunnalta ja onko kenties sosiaalityö ollut muutosta käynnistävä tekijä. Laaja tilannearvio 10/07 alkutilanteen laaja tilannearviointi on tehty 7 nuorelle. Jokainen tilannearviointi on tuottanut nuoresta uutta, erittäin olennaista tietoa. Sosiaalityöntekijä on voinut yllättyä siitä, miten jopa vuosia kestäneestä asiakassuhteesta huolimatta, vasta järjestelmällistä laajaa tilannearviointia tehtäessä nuori ottaa puheeksi jonkin olennaisen, kipeän asian omasta elämästään. Tuen tarpeen kannalta olennainen asia on voinut olla jokin traumaattinen tapahtuma nuoren elämässä tai lapsuudessa koettu huolenpidon puute. Asian tiedostaminen asettaa haasteita sosiaalityölle ja on saanut sosiaalityöntekijöitä kriittisesti pohtimaan sitä, miten nuori voi joutua esim. aktivointisuunnitelmatilanteessa jälleen samankaltaisen tilanteen eteen kuin monta kertaa aiemminkin: nuorelle tarjotaan eri vaihtoehtoja, joihin tämä ei voi aidosti sitoutua. Nuoren kokemus tilanteesta voi olla turhautuminen, väärin ymmärretyksi tuleminen tai tunne siitä, että on taas tuottanut pettymyksen. Nuorten tarinat ovat saaneet sosiaalityöntekijät pysähtymään tarinoiden äärelle. Alkutilanteen arviointi on laittanut sosiaalityöntekijöitä pohtimaan sitä, miten nuorten aidosti haastaviin tilanteisiin voidaan sosiaalityön keinoin vaikuttaa. Olemme joutuneet arvioimaan omaa rooliamme moniammatillisessa verkostossa, esim. mielenterveysongelmista kärsivien nuorten kohdalla joudumme puntaroimaan, missä kulkee sosiaalityön ja mielenterveystoimiston välinen raja. Ammattitaidon ja mielenkiinnon mukaan sosiaalityöntekijän venyminen myös terapeuttiseen suuntaan voi hyödyttää asiakasta enemmän kuin ohjaaminen uudelle työntekijälle. Tilannearvioinnit ovat osoittaneet, että kohderyhmä on valittu kriteerien mukaisesti: nuorten tilanteet ovat jopa haastavampia mitä olimme osanneet arvioida. Useamman nuoren kohdalla erityisiä haasteita asettavat vastavoimat: nuoren kaveripiiri ja usein siihen liittyvä päihteiden käyttö. Kontekstitekijöiden merkitys on noussut selkeämmin esiin kuin tavanomaisessa työskentelyssä. Jokainen sosiaalityöntekijä on omalla tyylillään toteuttanut tilannearvion tekemisen. Ihannetila olisi, että arvion toteuttaminen lähtisi nuoren edellytyk- 14
sistä. Jollekin nuorelle sopii paremmin asioiden käyminen läpi kohta kohdalta ja toinen nuori tuottaa tietoa paremmin vapaamuotoisessa keskustelussa. Alkutilanteen arviointiin on kuulunut myös kotikäynti, joita on tehty 5 nuoren kotiin. 2/5 nuori on kysynyt kriittisesti kotikäynnin tarkoitusta. Sosiaalityöntekijä on kertonut, että se voi tuottaa sosiaalityölle tarpeellista tietoa siitä, miten nuorta voidaan tukea vielä paremmin. Yhden nuoren kohdalla kotikäynti ei ole onnistunut, koska nuori perui sovitun käynnin tekstiviestillä. Kotikäynnit ovat olleet positiivisia kokemuksia sekä nuorelle että sosiaalityöntekijälle. Kotikäynnillä konkretisoituu eri tavalla esim. se, ketkä kuuluvat nuoren tukiverkostoon. Nuoren näkeminen omassa arjessaan omassa asunnossaan voi antaa olennaista tietoa esim. nuoren ajankäytöstä, arjenhallintakyvystä ja mielenkiinnon kohteista. Osalle nuorista laaja tilannearviointi on tehty juuri kotikäynnillä. Kotikäynnillä nuorelle avautuu mahdollisuus osoittaa vastavuoroista luottamusta, hyväksyntää ja välittämistä ensiksikin päästämällä vieras ihminen kotiinsa ja vieläpä tarjoamalla hänelle kahvit. Joillekin nuorille on ollut helpompaa puhua asioistaan tutussa kotiympäristössään kuin toimistossa. Myös sosiaalityöntekijä joutuu miettimään omaa rooliaan tarkemmin kotikäynnillä. Kotikäynnillä ollaan asiakkaan reviirillä, jolloin sosiaalityöntekijän kunnioittava käytös ja luottamuksen merkitys korostuvat. Alkutilanteen arvioinnista ollaan vähitellen siirtymässä sosiaalityön suunnitelmavaiheeseen. Perusteellinen alkutyöskentely on antanut oleellista tietoa realistisen suunnitelman luomiselle. Perinpohjainen paneutuminen nuoren elämäntilanteeseen, taustaan, kykyihin ja mahdollisuuksiin edesauttaa myös hyvän sosiaalityön elementtien toteutumista. Luottamus edellyttää rehellisyyttä. Jos asiakas jää kiinni valehtelusta, on syytä pysähtyä miettimään nuoren kanssa, mitä epärehellisen käytöksen taakse kätkeytyy. Pahimmillaan vastaus voi olla, että asiakas ei ole uskaltanut olla rehellinen. Sellaista tilannetta ei saisi tulla, että vaadimme asiakkaalta jotain, mihin hänellä ei ole resursseja. Mikäli nuori tapaa sosiaalityöntekijää kerran kuukaudessa tai harvemmin, on suuri todennäköisyys, että nuoren aito elämäntilanne ei selviä puolen tunnin aikana. Yhteistyössä tehdyt suunnitelmat voivat olla täysin epärealistisia. Yhteydenpito nuoreen useita kertoja kuukaudessa on havainnollistanut jo nyt aiempaan työkäytäntöön liittyviä heikkouksia. Sosiaalityö itse on mukana tuottamassa kierrettä, joka synnyttää nuorelle uusia pettymyksiä ja syrjäytymistä. Toisaalta nuori itse voi suunnitella liian haastavia asioita ja liian nopealla aikataululla sosiaalityöntekijän mielestä. Tällöin sosiaalityöntekijä joutuu miettimään, missä kulkee kannustamisen ja realisoimisen raja ja oikeutus. Nuoren voimavarojen avoin arviointi yhdessä nuoren kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Kaikki laajat tilannearviot on kirjattu sähköiseen asiakasdokumenttiin. Ajallisesti tämä on vienyt 1-2 tuntia / nuori. Lisäksi sosiaalityöntekijöitä on pyydetty kirjaamaan kaikki yhteydenotot asiakasdokumenttiin. Ovatko hyvän asiakastyön elementit toteutuneet? Ovatko sosiaalityöntekijät pystyneet toimimaan hyvän asiakastyön elementtien mukaisesti? Hankkeen tavoitteena oli, että sosiaalityöntekijä sitoutuu toiminnassaan noudattamaan tiettyjä hyvän asiakassuhteen elementtejä. Aikaisempien mallinnusten, sosiaalityöntekijöiden oman kokemusten ja teoreettisen tiedon perusteella hyvän asiakassuhteen elementeiksi nousivat seuraavat tekijät: hyväksyminen, luottamus, välittäminen, jämäkkyys sekä konkreettisuus ja selkeys (Ks. myös Särkelä 2001, 21 31). Nuoret asiakkaat ovat arvioineet 8/07 alkaen hyvän asiakassuhteen elementtien toteutumista. Nuorilla ei ole ollut vaikeuksia täyttää lomaketta. Lomake on täytetty tapaamisen jälkeen sosiaalitoimiston käytävällä tai sosiaalityöntekijän työhuoneessa.. 15
Sosiaalityöntekijät saavat hankkeessa erityisen tilaisuuden arvioida sitä, miten he itse kohtaavat asiakkaan. Sosiaalityöntekijät ovat keskustelleet siitä, mitä asiakkaan hyväksyminen merkitsee. Yksikin huono kohtaaminen, jossa nuorta ei kohdata kunnioittavasti voi olla vuorovaikutuksen kannalta olennainen asia. Usein sosiaalityöntekijä itse tietää, milloin ei ole kohdellut asiakasta kunnioittavasti. Kyse on siis asiasta, jota voidaan arvioida. Varsinkin jos nuorella on vaikeaa yleensä luottaa ihmisiin, on aiempi luottamuksellinen suhde sosiaalityöntekijään edesauttanut sitoutumista hankkeeseen. Tällöin hankkeeseen osallistuminen on ollut luonteva työn jatko aikaisempaan asiakassuhteeseen. Hankkeen alkuvaiheessa sosiaalityöntekijät pohtivat erityisesti sitä, mitä on nuoren välittäminen, joka kuitenkin on virka-aikaista. Hankkeen käynnistyttyä sosiaalityöntekijöille on selvinnyt se, mitä välittäminen konkreettisesti on ja mitä se työntekijältä vaatii. Välittäminen on näkynyt siinä, että nuorelle soitetaan, mikäli hän ei tule sovittuun tapaamiseen. Välittämistä on se, että kun nuori tulee vastaanotolle, sosiaalityöntekijällä on varattuna aikaa juuri häntä varten riittävästi ja että sosiaalityöntekijä löytää ajan nuorelle riittävän pian. Vastavuoroisesti esim. nuoren tekstiviesti, ettei pääse tulemaan, osoittaa paitsi hyvää käytöstä myös tässä kontekstissa välittämistä sosiaalityöntekijästä. Nuorelle on voinut olla uusi asia se, että sosiaalityöntekijä yrittää tavoittaa häntä useamman kerran ja että seuraavassa kohtaamisessa sosiaalityöntekijä kohtelee häntä edelleen asiallisesti ja kunnioittavasti. Asiakkaan näkeminen kumppanina kehittämistyössä on uusi asia meille sosiaalityöntekijöille. Nuoren velvollisuus osallistua kuntouttavaan työtoimintaan ja toimeentulotuen perusosan alennus sanktiona ovat haasteena taustalla, kun me sosiaalityöntekijät opettelemme uudenlaista nuorta osallistavaa työotetta. On mielenkiintoista nähdä jatkossa, miten onnistumme luomaan lainsäädännöstä nousevien sosiaalityön käytäntöä ohjaavien pakotteiden ja nuoren subjektiivisen tahdon ja mielenkiinnon summasta positiivisen yhtälön, joka oikeasti auttaa nuorta eteenpäin elämässään. Todennäköistä on, että joku nuori voi hyötyä sosiaalityöntekijän aktiivisemmasta työotteesta palveluiden tarjoajana ja toinen nuori hyötyy enemmän sosiaalityöntekijästä terapeuttisessa roolissa. Tässä vaiheessa hanketta aiemmin sosiaalityöntekijöiden työssä useasti painottunut jämäkkyys ei ole noussut keskeisimmäksi tekijäksi. Luonnollisesti tärkeää on, että sosiaalityöntekijä huolehtii ja kontrolloi, että nuori hoitaa velvoitteensa työvoimatoimistossa, Kelassa, koulussa ym., mutta olennaisinta tässä vaiheessa on ollut aidon kontaktin luominen. Jämäkkyys edellyttää luottamusta ja jämäkkyys ilman välittämistä ei hyödytä nuorta. Työskentelyn konkreettisuus ja selkeys merkitsee tietyssä tilanteessa selkeitä ja konkreettisia neuvoja. Vaihtoehtoisista palveluista tiedottaminen voi korostua siirryttäessä laatimaan sosiaalityön suunnitelmia. Mielenkiintoista on tarkastella myöhemmin sitä, rakentuvatko sosiaalityön elementit hierarkkisesti ja ajallisesti. Ne sosiaalityöntekijät, jotka ovat valinneet omat nuoret asiakkaansa, ovat pystyneet noudattamaan oman sosiaalityöntekijän ulkoisia kriteereitä. Asiakkaalla on ollut mahdollisuus henkilökohtaisiin tapaamisiin 1-4 x/kk, nuoren kotiin on tehty kotikäynti ja nuorelle on tehty laaja tilannearviointi. Asiakkaat ovat saaneet sosiaalityöntekijän työkännykän numeron ja he ovat jättäneet niihin useita kertoja soittopyyntöjä ja tekstiviestejä. Oma sosiaalityöntekijän on vastannut yhteydenottopyyntöön joko samana päivänä tai parin päivän kuluessa ja antanut kriisitilanteessa ajan välittömästi. Asiakkaalle on ollut merkittävä asia myös se, että jos hän peruuttaa ajan (esim. ei saa lähdettyä kotoa), omalle sosiaalityöntekijälle on voinut laittaa asiasta viestin ja hän on antanut uuden ajan. Tässä vaiheessa hanketta ei ole tarvittu erityisiä sosiaalityön menetelmiä tai apuvälineitä. Kehittäjä-sosiaalityöntekijät ovat osallistuneet Tarinallisuus arkipäivässä 16
koulutukseen ja saatuja oppeja on tarkoitus kertoa muillekin ja soveltaa asiakastyössä nuorten kanssa. Sosiaalityöntekijät ovat aloittaneet oman työskentelynsä arvioinnin ja sitoutuneet toimimaan hyvän asiakastyön kriteerien mukaisesti. Hankkeeseen sitoutuminen on vaatinut sosiaalityöntekijältä erityistä panostamista nuoriin asiakkaisiin ja omien työkäytäntöjen reflektointia. Sosiaalityöntekijät ovat olleet innostuneita asiasta, vaikka ongelmia on aiheutunut siitä, mistä löytää aikaa nuorten tapaamiseen. Vielä on liian aikaista sanoa, onko oman sosiaalityöntekijän työllä vaikutusta sosiaalityön tuloksellisuuteen; missä tilanteissa omasta sosiaalityöntekijästä on nuoren tilanteen edistymiselle hyötyä. Nuorten tilanteiden on huomattu muuttuvan niin nopeasti, että vielä on liian aikaista sanoa, tuottavatko ehkä sosiaalityönkin aikaansaamat mekanismit positiivisia muutoksia. Menetelmät ja tietojen keruu Vaikuttavuuden arvioinnissa kertyy sekä laadullista että määrällistä aineistoa. Kehittäjäsosiaalityöntekijät ovat poimineet lomakkeelle olennaisimmat nuoren elämäntilannetta kuvaavat muuttuvat (työ, opiskelu, asuminen ym.) laajasta tilannearviolomakkeesta alkutilanteessa. Samat tiedot kootaan hankkeen päätösvaiheessa. Nuoret ja sosiaalityöntekijät ovat tehneet vaikuttavuuskyselyn asiakaskäynnin jälkeen 8/07 alkaen. Laajat tilannearvioinnit on dokumentoitu sähköiseen asiakastietojärjestelmään. Vähitellen siirrytään sosiaalityön suunnitelmien tekemiseen. Sosiaalityöntekijöiden palavereista on tehty muistiinpanoja, joita käytetään raporttien kirjoittamiseen. Analyysi ja johtopäätökset Vielä on liian aikaista sanoa, onko oma sosiaalityöntekijä -työkäytännöllä voitu vaikuttaa mekanismeihin, joiden olisi pitänyt tuottaa nuoren elämäntilanteen kohentumista tai mitkä asiat nuoren toimintaympäristössä edistävät/estävät sosiaalityön vaikuttavuutta. Nähtäväksi jää, miten nuorten tilanteet edistyvät. Nuoren tilanteen paranemisella tarkoitetaan yleensä vastuuntumista omien asioiden hoitoon ja sitoutumista työskentelyyn tavoitteiden saavuttamiseksi. Käytännössä tilanteen paraneminen voi tarkoittaa ammatillisten suunnitelmien selkiintymistä ja koulutukseen hakeutumista, kuntouttavan työtoiminnan tai työharjoittelun aloittamista, työllistymistä, itsenäiseen asumiseen liittyvien taitojen ja velvollisuuksien parantumista, päihdeongelmien hallintaan saamista ja tärkeimpänä nuoren omaa arviota siitä, että elämä on omissa käsissä. 2.5 Länsi-Pohjan Sateenkaari 2.5.1 Erityissosiaalityö (Kaisi Peltoniemi 3.1.2008) Sateenkaari hankkeen Seudullisen erityissosiaalityön vahvistamisen ja vakiinnuttamisen osion tavoitteena on jatkaa alueen palvelurakenteiden ja toimintojen kehittämistä kokonaistaloudellisesti edullisesti lastensuojelun laatua parantamalla. Pitkällä aikavälillä odotetaan lastensuojelun ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten alenevan, kun resursseja siirretään perheiden tukemiseen ja mahdollisimman varhaiseen puuttumiseen. Seudullisen erityissosiaalityön tavoitteet ovat seuraavat: 1. lasten ja nuorten psykososiaalisten palvelujen seudullisen kehittämisen jatkaminen ja koordinointi 2. taata lapsilähtöisyyden ja lapsilähtöisten työmenetelmien ja työotteen juurtuminen seudulle 3. sosiaalipäivystyksen joustava sisäänajo seutukunnalle 17
4. lasten edunvalvonnan kehittäminen 5. arvioiva kehittäminen osana sosiaalityön kehittämisyksikön toimintaa 6. valmistelee työryhmän esitykset sosiaali- ja terveyspiirihanketta varten. Seudullisesti tuotetut lasten ja nuorten psykososiaaliset palvelut Alueella toimivat seudulliset asiantuntijatiimit ovat keskeisiä seudullisen lastensuojelutyön ja erityissosiaalityön yhteistoiminnan kehittämisessä. Tiimit ovat monitoimijaisia ja moniammatillisia ja niissä on edustus kuntien sosiaali- terveys- ja koulutoimesta, oikeustoimesta, perheasiainneuvottelukeskuksesta, poliisista sekä seudulla toimivista lastensuojelujärjestöistä. Tällä hetkellä toimivia tiimejä ovat sijais- ja tukiperhetyön tiimit, seksuaalisen riiston tiimi, lapsilähtöinen erotyö, perheväkivallan ehkäisy, lapsilähtöinen perhetyö, läheisneuvonpito, työnohjaus, edunvalvonta ja sosiaalipäivystys. Tiimit ovat iältään hyvin eri-ikäisiä, joten tiimityöskentely on jokaisessa omanlainen. Myös erityissosiaalityöntekijän rooli on jokaisessa tiimissä erilainen. Lapsilähtöisten työmenetelmien juurtuminen seudulle Seudullinen erityissosiaalityöntekijä toimii kuntien sosiaalityöntekijöiden työparina. Vuoden 2006 lopusta alkaen erityissosiaalityöntekijä on osallistunut lastensuojelun alkuarvioinnin mallintamiseen Ylitorniolla ja Torniossa. Tavoitteena on myös erityissosiaalityön vaikuttavuuden arviointi. Alueella toimii sijais- ja tukiperhetyön erityissosiaalityöntekijä. Erityissosiaalityöntekijöiden työparityöskentely jatkuu. Lapsilähtöisten menetelmien juurruttaminen ja lastensuojelun kehittämistyö tarjoaa isoja haasteita molemmille erityistyöntekijöille. Erityissosiaalityöntekijät käyvät seudun kunnissa konsultaatiokäynneillä Ylitorniolla ja Simossa noin kerran kuukaudessa ja muissa kunnissa harvemmin tarpeen mukaan. Lapsilähtöisten työvälineiden levittäminen tapahtuu myös työparityöskentelyssä kunnan sosiaalityöntekijöiden kanssa. Erityissosiaalityöntekijä toimii erialaisten verkostokokousten vetäjänä kuntien tarpeen mukaan. Lasten edunvalvonnan kehittäminen Seudullinen erityissosiaalityöntekijä lähti vuonna 2006 mukaan yhdessä Tornion sosiaaliviraston sosiaalityöntekijä Pirjo Pöyhösen kanssa valtakunnalliseen lastensuojelun edunvalvonta hankkeeseen, jota koordinoi Pelastakaa Lapset ry. Lastensuojelun edunvalvojahankkeen tavoitteena on lapsen osallisuuden ja aseman vahvistaminen mm. luomalla maahamme pätevien, lapsen näkökulmaan ja etuun perehtyneiden edunvalvojien verkosto, heille koulutusjärjestelmä, sekä opas lastensuojelun edunvalvonnasta. Hankkeen avulla pyritään myös siihen, että edunvalvojien palkkioihin ja kulujen korvaamiseen luodaan säännökset. Edunvalvonta tiimin tehtävänä on organisoida edunvalvontatyö Länsi-Pohjaan; luoda pelisäännöt, puitteet ja saada rekrytoitua alueelle edunvalvojia. Seudullinen erityissosiaalityöntekijä on toiminut lastensuojelun edunvalvojana kuudelle lapselle ja toimii edelleen viidelle. Seudullinen sosiaalipäivystys Länsi-Pohjassa Vaikuttavuuden arvioinnin kohteeksi Sateenkaarihankkeen Seudullisen erityissosiaalityön vahvistamisen ja vakiinnuttamisen osiossa on valittu sosiaalipäivystys. Seudun sosiaalityöstä vastaavat henkilöt laativat vuoden 2005 aikana seutukunnalle sopimusluonnoksen sosiaalipäivystyksen järjestämisestä. Sosiaalityöntekijät olivat kokeneet, ettei heitä kuultu sopimuksen laatimisessa. Seudullinen palvelutiimi, jossa on 18
edustettuna Kemin, Tornion, Keminmaan, Ylitornion, Simon ja Tervolan sosiaali- ja terveysjohtajat, nimesi asiantuntijatyöryhmän valmistelemaan uutta sopimusluonnosta. Työryhmään kuului jokaisen kuuden kunnan sosiaalityöntekijä + seutukoordinaattori ja seudullinen erityissosiaalityöntekijä. Työryhmän tehtävänä oli laatia sopimusluonnos sosiaalipäivystyksen järjestämisestä ja luovuttaa esitys palvelutiimille maaliskuun - 06 loppuun mennessä. Pidettiin tärkeänä, että mallissa kyetään rajaamaan sen ulkopuolelle toisaalta ne sosiaalipuolen asiat, jotka eivät ole päivystysasioita ja toisaalta ne asiat, jotka kuuluvat esim. poliisille tai terveydenhuollolle. Työryhmän työskentely: Asiantuntijatyöryhmä kokoontui ensimmäinen kerran marraskuussa 2005 järjestäytymiskokoukseensa. Vuoden 2006 aikana työryhmä kokoontui yhteensä seitsemän kertaa ja vuonna 2007 kuusi kertaa. Kemin, Tornion ja Ylitornion poliisista tuli edustus ryhmään mukaan vuoden 2007 alusta. Työryhmä työsti sopimusluonnoksen. Selvitettiin käytäntöjä muualla Suomessa ja haettiin Länsi-Pohjan oloihin sopivaa ratkaisua. Luonnos saatiin valmiiksi määräajassa ja se meni palvelutiimille hyväksyttäväksi. Asiantuntijatyöryhmän tehtävänä on myös suunnitella ja kehittää sosiaalipäivystystoiminnasta toimiva ja lapsilähtöinen käytäntö seudulle. Koulutuksen ja työnohjauksen suunnitteleminen oli osa tätä toimivaa käytäntöä. Sopimuksen sisältö: Toiminnan tarkoituksena on turvata sosiaalityöntekijän antama asiantuntija-apu niissä tilanteissa, joissa kysymys on kiireellisestä lastensuojeluasiasta, välitöntä selvittämistä vaativasta perheväkivaltatilanteesta tai muusta kiireellistä sosiaalityöntekijän asiantuntija-apua vaativasta tilanteesta. Nämä tilanteet on määritelty Lapin hätäkeskuksen kanssa tehdyssä ns. hälytysvasteiden luokittelussa, jolla ohjeistetaan hätäkeskuksen työntekijöitä. Kiireellinen sosiaalipalvelu tai ns. sosiaalipäivystys on toimipisteen aukioloajan jälkeen järjestettävää sosiaalihuollon ammattilaisen antamaa asiantuntijaapua. Sitä on annettava kaikille kunnassa oleskeleville. Yhteydenotto päivystävään sosiaalityöntekijään tulee ensisijaisesti hätäkeskukselta tai niiltä tahoilta, joille on luovutettu päivystyspuhelimen numero. Sosiaalityöntekijällä on myös valmius mennä paikan päälle selvittämään tilannetta ja lähtövalmius on viimeistään tunnin kuluttua yhteydenotosta. Toimintaperiaatteet: Päivystysmalli perustuu sosiaalityöntekijöiden vapaamuotoiseen varallaoloon. Vapaamuotoisessa varallaolossa päivystäjän tavoitettavuus turvataan mukana pidettävällä päivystyspuhelimella, jonka numero tiedotetaan Kemin, Tornion ja Ylitornion poliisille, Lapin hätäkeskukseen, kriisikeskus Turvapoijuun, Kemin lapsi- ja nuorisokodille, terveyskeskusten päivystyksiin, LPKS:n päivystykseen, Keroputaan kriisipäivystykseen, kuntien sosiaalityöntekijöille ja kuntien sosiaalihuollosta vastaaville viranomaisille. Puhelinnumerossa on hyödynnetty edistyksellistä puhelinteknologiaa, sillä käytössä on ryhmänumero, joka on kaikille kuudelle kunnalle yhteinen. Sosiaalityön päivystys järjestetään arkisin maanantaista torstaihin klo 16.00 08.00 ja viikonloppuisin perjantaista klo 16.00 maanantaihin klo 08.00. Näitä aikarajoja soveltaen hoidetaan myös juhlapyhien sosiaalipäivystys. Kerrallaan päivystää yksi sosiaalityöntekijä. Mahdollisia kotikäyntejä ei pääsääntöisesti tehdä yksin. Kemin, Keminmaan, Simon, Tervolan, Tornion ja Ylitornion kunnan palveluksessa työskentelevät sosiaalityöntekijät toimivat päivystysrenkaana. Päivystysrenkaassa työskentelevistä sosiaalityöntekijöistä laativat listan kunkin kuntien sosiaalihuollosta vastaavat viranhaltijat. Näiden listojen perusteella seudullinen erityissosiaalityöntekijä jakaa päivystysvuorot oikeudenmukaisesti eri kuntien ja työntekijöiden kesken kunnan asukasluvun perusteella. Sopimuksen osapuolet oikeuttavat asianomaisen kunnan lautakunnan erillisen päätöksen mukaisesti päivystävän sosiaalityöntekijän valmistelemaan ja päättämään kunnan puolesta ne kiireelliset toimenpiteet, joita ei voida siirtää virka-aikana toteutettavaksi. Sosiaalityöntekijä voi tarvittaessa päättää 19
kiireellisestä huostaanotosta ja lapsen sijoittamisesta sijaishuoltoon tai kiireellisestä ja välttämättömästä toimeentulotuesta erikseen määriteltävissä tilanteissa. Erityissosiaalityöntekijän rooli: Erityissosiaalityöntekijä toimii sosiaalipäivystyksen asiantuntijatyöryhmässä jäsenenä. Palvelutiimi delegoi sosiaalipäivystyksen organisoinnin hänelle. Koulutusten suunnittelu yhdessä työryhmän kanssa ja koulutusten järjestäminen ja organisointi kuuluu hänen tehtäviinsä. Koulutuksia on pidetty seuraavista aiheista: kiireellinen huostaanotto ja huolto- ja tapaamissopimusasiat, lapsiperhe kriisissä, yhteydenotto hätäkeskukseen ja hälytysvasteet. Päivystykseen osallistuvien on tärkeää kokoontua aika ajoin yhteen jakamaan kokemuksiaan ja oppimaan toisiltaan. Nämä vertaisryhmät kokoontuisivat kerran kuukaudessa työnohjaukseen, jota erityissosiaalityöntekijä antaa. Katsottiin tärkeäksi laatia sosiaalipäivystäjille päivystyskansio, joka sisältää mm. seuraavia asioita: ohjeistus seudullinen sosiaalipäivystys Länsi-Pohjassa, tärkeiden puhelinnumeroiden luettelo (auttavat tahot), keskeistä lainsäädäntöä koskeva liite, sosiaalipäivystyksen tapahtumalomake, varallaolo/sosiaalityö koontilomake, virka-apupyyntö. Erityissosiaalityöntekijä keräsi tiedot yhteen. Seudullisen erityissosiaalityöntekijän tehtävän on tiedotustoiminta sosiaalipäivystyksestä: sosiaalipäivystyksestä on järjestetty tiedotustilaisuus alueen lehdille ja paikallisradioon. Sosiaalipäivystäjät ja erityissosiaalityöntekijä ovat käyneet poliisilaitoksilla kertomassa päivystyksestä, Turvapoijun kanssa on ollut yhteisneuvotteluita, samoin yleispäivystyksessä Länsi-Pohjan keskussairaalassa ja Keroputaalla. Ennen sosiaalipäivystyksen aloittamisesta seutukunnan sosiaalityöntekijät, hätäkeskus ja poliisi kokoontuivat yhteiseen tilaisuuteen. Erityissosiaalityöntekijän tehtävänä on päivystysvuorolistojen teko, varallaololomakkeiden ja tapahtumalomakkeiden vastaanotto ja niistä tilastojen laatiminen sekä lomakkeiden uusiminen ja parantaminen vastaamaan käytännön tarpeita. Erityissosiaalityöntekijä raportoi säännöllisesti päivystystoiminnasta palvelutiimille ja hyvinvointipalvelujen neuvottelukunnalle. 2.5.2 Tornion tiimi 2.5.3 Ylitornion tiimi 2.6 Nuorten ystävien tiimit (Juha Fränti, Tomi Pitkäniemi, Mirja Korkiakangas, Erkki Vartiainen ja kumppanit) 2.6.1 Koivu ja Koivulehto 2.6.2 Miepä 2.6.3 Hiekkarinne 2.7 Posken tiimi (Kerttu Vesterinen 29.11.2007) Kehittämisyksikkö organisoitiin verkostomaisesti. Yksikössä on yhteensä kahdeksan sopijaosapuolta. Poske on koordinoinut ja johtanut kehittämisyksikön yhteistyötä ja kehittämistoimia. Asiakastyön ohjaamisen osalta Poskella ei sen sijaan ole ollut mitään roolia työyksiköissä. Posken hallinto- ja tukitiimin ydinryhmään kuuluvat kehitysjohtaja Kaisa Kostamo-Pääkkö, kehittämispäällikkö Asta Niskala, suunnittelija Maarit Pirttijärvi, tutkijasosiaalityöntekijä Tarja Kemppainen sekä kehittäjä-sosiaalityöntekijät Pekka Ojaniemi ja Kerttu Vesterinen. Kehittämisyksikölle ei nimetty johtajaa, vaan operatiivinen johto sovittiin olevan Posken hallinto- ja tukitiimin ydinryhmällä. Laajasti ottaen yksikön johtamiseen ovat 20
vaikuttaneet kaikki kehittämisyksikössä työskentelevät henkilöt. Posken hallinto- ja tukitiimin laajaan ryhmään kuuluvat myös kehittäjä-sosiaalityöntekijät Kati Aikio-Mustonen, Raija Kumpula, Kaisa-Maria Rantajärvi ja Virve Simonen sekä kehittäjä-sosiaaliohjaaja Sanna Kuusela. Edelleen yhteistyösopimuksin kehittämisyksikön hallinto- ja tukitiimin laajaan ryhmään liittyvät saamenkielinen kehittäjä-sosiaalityöntekijä Anne-Maria Näkkäläjärvi, seudullinen erityissosiaalityöntekijä Kaisi Peltoniemi ja Nuorten Ystävät palveluyksiköistä Juha Fränti. Yksikön johtaminen ryhmän toimesta on haastavaa, välillä vaikeakin ja hankalissa tilanteissa viimeisen sanan on sanonut kehitysjohtaja Kaisa Kostamo-Pääkkö. Kehittämistoiminnan koordinointivastuu on ollut kehittäjä-sosiaalityöntekijä Pekka Ojaniemellä ja Kerttu Vesterisellä sekä tutkija-sosiaalityöntekijä Tarja Kemppaisella. Toiminnan linjauksista on keskusteltu muutaman kerran Posken ohjausryhmässä. Asiakastyön prosessien kehittämiseen panostettiin aluksi kaikissa sosiaalityön kehittämistiimeissä. Useimmissa sosiaalitoimistoissa oli jo valmiiksi mallinnettu yksi tai useampia työprosesseja ja tarkastelu kiinnitettiin aluksi niiden kehittämiseen tai aloitettiin jonkun toisen / toisien työprosessien mallintaminen. Erityisesti työtiimeissä pyrittiin nimeämään jokin heille erityisen ajankohtainen tai tärkeä kehittämistehtävä. Näitä löytyikin heti alkuvaiheessa. Esimerkiksi lastensuojelun alkutilanteen arviointivaiheen työskentely on ollut esillä ja sama asia aikuissosiaalityön osalta. Perhesosiaalityössä on mietitty lapsen osallisuutta elatus-, huolto- ja tapaamissopimuksista neuvoteltaessa. Suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten ja toisaalta vaikeista päihdeongelmista kärsivien henkilöiden auttamisprosessit ovat myös olleet kehittämistyön keskiössä sekä työprosessien mallintamisen että vaikuttavuuden osoittamisen osalta. Saamenkielisen asiakkaan palvelupolkuja on mallinnettu. Nuoren sijoittamisprosessia lastensuojelulaitokseen on myös tutkittu. Jo varhain kehittämisyksikön alkutaipaleella huomattiin, että prosessimallinnukset eivät sinällään johda työtapojen kehittymiseen riittävässä määrin. Jokainen työprosessimallinnus kyllä tarkentaa työntekijöiden omaa työorientaatiota ja menettelyitä, mutta mallinnuksilla ei päästä arvioimaan kuinka työtilanteet todellisuudessa hoidetaan kaikkien sosiaalityön asiakkaiden osalta. Työn vaikuttavuuden arvioinnin kehittämiseen aloimmekin panostaa jo yksikön alkuvaiheessa. Pyrimme ensinnäkin selvittämään mitä kaikkea Suomessa on tehty tässä asiassa ja huomasimme, että FinSoc on tutkinut ja selvittänyt asiaa 10 vuoden ajan. FinSocin tutkimusjulkaisuista ja kokeiluista, mitä asian suhteen on tehty pääkaupunkiseudulla, saimme asiaa koskevaa taustatietoa ja samalla ymmärryksen, että vaikuttavuuden arviointia pidetään erittäin vaikeana (tai mahdottomana) tehtävänä eikä sitä olla systemaattisesti ja pitkäkestoisesti tehty vielä missään päin Suomea. Päätimme kouluttautua vaikuttavuuden arvioinnin asiantuntijoiksi ja koska emme päässeet Palmenian järjestämään arviointikoulutukseen, päätimme rakentaa koulutusohjelman yhdessä Lapin yliopiston ja työministeriön Tykes-ohjelman kanssa. Työelämän kehittämisohjelma Tykes (2004-2009) tukee suomalaisten työpaikkojen toimintatapojen kehittymistä. Tavoitteena on tuottavuuden ja työelämän laadun samanaikainen parantuminen. Kehittämisyksikön tiimit saivat tehtäväkseen laatia omaan kehittämistehtäväänsä liittyen oman ohjelmateoriansa, jossa he kuvaavat ohjelmateoriaa jostakin interventiosta, jota käyttävät asiakastyössä. Tämä tehtävä osoittautui vaikeaksi, mutta samalla erittäin kiehtovaksi ja oleellisen tärkeäksi vaiheeksi vaikuttavuuden arviointiin edetäksemme. Peter Dahler-Larsenin kirja Vaikuttavuuden arviointi tuli joillekin tiimeille tutuksi ohjelmateorioiden teon aikana. Ohjelmateorioista edettiin arviointikriteerien valintaan ja mittareihin. Tässä vaiheessa huomasimme, että kaikki tiimit tekevät erilaisia osasia, yleensä johonkin työskentelyvaiheeseen tai interventioon liittyvää mittarointia. Sosiaalitoimistoista ei ole olemassa mitään yhtenäisellä käytännöllä kerättävää tietoa asiakkaista; keitä sosi- 21
aalityöntekijöiden asiakkaat ovat, kuinka paljon heitä on, millä tavalla heihin pidetään yllä kontaktia ja miten heidän tilanteensa selkiytyvät, paranevat tai pahenevat. Pohdimme rakentaisimmeko jokaiselle kehittämisyksikön työtiimille oman vaikuttavuuden arvioinnin mittaamisen välineet. Lopulta tulimme siihen johtopäätökseen, että kaikilla yksiköillä tulee olla samoihin perusargumentteihin liittyvät vaikuttavuuden arvioinnin peruselementit samalla tavalla kerättävinä ja sen lisäksi jokainen työtiimi voi arvioida jotakin omaan erityistehtäväänsä liittyvää vaikuttavuuden ilmiötä. Poskessa tehtiin keväällä 2007 päätös hankkia BSC- tasapainotettu mittaristo ohjelma apuvälineeksi sosiaalityön konteksti- ja vaikuttavuustiedon keräämiseen. Ohjelman käyttöönottoa ja sen myötä käynnistyvää tiedon keruuta prosessoitiin Posken hallinto- ja tukitiimissä, laajemmassa tiimissä ja kaikissa kehittämistiimeissä. Lopulta päädyttiin Posken kehittäjien laatiman strategiakartan mukaiseen menettelyyn ja lokakuussa 2007 tiedonkeruu aloitettiin. Kehittämisyksikön tekemä vaikuttavuuden arviointityö kytkeytyy realistiseen arviointitutkimukseen, joka pyrkii vastaamaan kysymykseen miksi interventio vaikutti. Interventioiden vaikutuksien analysointia lähestytään teorialähtöisesti ns. generatiivisen kausaalisuuden näkökulmasta (erotuksena empiristisestä peräkkäisyyteen perustuvasta syysuhteen käsittämisestä). Tutkimuksen tulee osoittaa ne interventioon sisältyvät generoivat mekanismit, jotka vaikuttavat taustalla, sekä ne olosuhteet ja ihmiset, joiden osalta mekanismit toimivat. Arvioinnin onnistumisen edellytyksenä arvelemme olevan kattavan perustiedon hankkiminen sosiaalitoimistoista. On tärkeä tietää, kuinka paljon ihmisiä ja minkä vuoksi asioi sosiaalitoimistoissa. Vaikuttavuuden näkökulmasta olennaista on, että sekä työntekijät että asiakkaat arvioivat palveluiden onnistumista suhteessa työn tavoitteisiin. Tämän vuoksi päädyimme keräämään määrällistä tietoa kaikilta sosiaalitoimiston ammattilaisilta (sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja, perhetyöntekijä, etuuskäsittelijä) ja heidän asiakkailtaan. Tietoa kerätään samanlaisilla lomakkeilla 1.10.2007 alkaen. Työntekijä täyttää jokaisen asiakaskontaktin jälkeen asiakasta koskevat tiedot lomakkeelle ja pyytää asiakasta täyttämään oman lomakkeen ja palauttamaan sen työntekijän työhuoneessa olevaan laatikkoon. Tiedot kerätään Enontekiön, Kittilän, Posion, Rovaniemen, Sodankylän, Tornion ja Ylitornion kuntien sosiaalitoimistoissa sekä Nuorten Ystävien kolmessa toimipisteessä. Jokaiselle sosiaalitoimistolle tai toimipisteelle rakennetaan oma tuloskortti vaikuttavuuden näkökulmasta. Aineiston tallentamisesta (BalancedScoreCard) ja säilyttämisestä vastaa Poske. Kertynyttä aineistoa hyödynnetään myös Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksella jatko- ja perusopiskelijoiden tutkimusaineistona. Kertynyt tieto ei ole palautettavissa yksittäiseen työntekijään eikä asiakkaaseen. Tämän kaltaisia aineistoja ei ole kerätty aikaisemmin. Jokaisen työntekijän sitoutuminen tiedonkeruuseen on ollut kehittämistiimeille erityinen voimainponnistus, mutta ilolla olemme voineet todeta, että useimmat toimipisteet aloittivat tiedonkeruun lokakuun - 07 alusta ja muissakin mukaan tulevissa toimipisteissä asiaan suhtaudutaan pääosin myönteisesti. Poske ja kehittämisyksikön työntekijät ovat sitoutuneet puolestaan kokoamaan ja analysoimaan kerättävät tiedot ja palauttamaan tiedot takaisin toimipisteisiin, takaisin tiedon tuottajille. Näin jokainen mukana oleva saa tietää enemmän omasta ja ammattiryhmänsä työstä sekä asiakkaistaan. Samanaikaisesti Posken taholta painotetaan sitä, että jokainen työntekijä ja jokainen työtiimi liittää tiedonkeruuseen oman työn tutkimisen. Vaikuttavuuden näkökulmasta on erittäin tärkeää, että palveluita käyttävät asiakkaat arvioivat palveluiden onnistumista suhteessa työn tavoitteisiin sekä tuovat esiin omia kokemuksiaan palveluiden käyttäjinä. Siksi tiedonkeruuseen on kytketty jatkuva asiakaspalaute, jota pyydetään joka kerta kun asiakas asioi sosiaalialan työntekijän luona. 22
Säännöllisesti toistuvat kehittämisseminaarit ovat luoneet rakenteen, jossa kehittämisyksikön kahdeksan yksikön työntekijät ovat tutustuneet toisiinsa ja toistensa kehittämistehtäviin ja etenemiseen. Kehittämisseminaareja on pidetty noin 2 kuukauden välein ja ensimmäistä lukuun ottamatta ne ovat olleet kaksipäiväisiä tapaamisia. Kesäkuusta -07 lähtien seminaarien toinen päivä on ollut arviointikoulutusta. Seminaarien ajankohdat, paikkakunnat ja teemat ovat olleet seuraavat: 1. 17.8.2006 Rovaniemi Lapin yliopisto Orientaatio ja odotukset / Vaikuttavuuden arviointi (Antti Koski) 2. 24.-25.10.2006 Rovaniemi Lapin yliopisto ja Vaattunkiköngäs Sosiaalityön käsitteet, prosessit ja arviointi / Tiimien kehittämiskohteet / Asiakkaiden mukaan ottaminen / Vaikuttavuuden arviointi (Marja Vaarama) 3. 23.-24.1.2007 Sirkka Mikä omassa työssä on vaikuttavaa, tuloksellista / Alkuarvioinnin (tilannearvioinnin) merkitys / Ohjelmateoriat (Ilse Julkunen) 4. 28.-29.3.2007 Muhos Nuorten Ystävät ja Oulu Miten malleista päästään arvioimaan sosiaalityön vaikuttavuutta / Ohjelmateoriat, arviointikriteerit, mittarit / Vaikuttavuuden mittaaminen (Marja Vaarama) 5. 5.-6.6.2007 Luosto Sosiaalityön vaikuttavuus; asiakasprosessien arvioinnin kautta kohti tuloksellisempaa asiakaspalvelua / Arviointikoulutusluennot (Tuija Kotiranta ja Antti Koski) 6. 17.-18.9.2007 Pohtimolampi - Miten sosiaalityöllä tulisi vastata asiakkaiden tarpeisiin? / Tulinko kuulluksi? Asiakasryhmien palautetta / Sosiaalityön etiikka (Simo Koskinen) Asiakas ensimmäistä kertaa kehittämisseminaarissa mukana. 7. 31.10.-1.11.2007 Rovaniemen Ounasvaara - Tarinallisuus sosiaalityön menetelmänä (Matti Keränen, Kari Valtanen) Olemme Lapissa sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnin edellä kulkijoita ja otaksumme että teemme paraikaa läpimurtoa asiakastyön vaikuttavuuden arvioimiseksi (knowledge based practices). Asiakastyötä tekevät sosiaalitoimistot ovat sitoutuneet työkäytäntöjensä tutkimiseen (case -analyysit) että työnsä vaikuttavuuden arvioimiseen. 1.10. alkaen sosiaalitoimistojen (7) kaikki asiakkaat ja heidän asiakastyötä tekevät työntekijänsä (noin 80) keräävät tietoa vaikuttavuudesta systemaattisen strategian mukaisesti. Olemme rakentaneet yhteistyönä vaikuttavuuden arviointikehikon; ohjelmateoriat, arviointikriteerit, kriittiset tekijät, mittarit jne. Systemaattisen ja pitkäkestoisen tiedonkeruun ja analyysien kautta (oman työn tutkiminen) saamme asiakastyössä muutoksia liikkeelle. Kansalaisten / asiakkaiden tiedot ja tarpeet ovat ensisijaisia. Heidän kanssaan keskustelu ja työskentely sekä asiakasryhmien palautteen hyödyntäminen ovat osoittautuneet merkittäviksi avauksiksi. Vaikuttavuuden arvioinnilla pyritään edistämään asiakaslähtöistä ja vaikuttavaa sosiaalityötä sekä korostamaan kumppanuutta. Vaikuttavaan työhön arvelemme keskeisesti vaikuttavan 3 asiaa: suunnitelmallinen sosiaalityö, asiakkaiden osallisuuden tukeminen sekä oman työn tutkiminen. Toiminnalla pyrimme löytämään ne mekanismit, joilla sosiaalityö olisi vaikuttavaa ja asiakaslähtöistä. Ratkaiseviksi menestystekijöiksi olemme tiedostaneet tähän mennessä seuraavat: asiakas on osallinen omassa asiassaan, asiakkaan elämäntilanne paranee (tavoite), on olemassa riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa, työntekijät tekevät suunnitelmallista (sosiaali)työtä ja käyttävät vuorovaikutuksellista työotetta sekä työntekijät ovat tietoisia käytettävistä resursseista ja reunaehdoista (talous) 2. 8 Tutkijatiimi (Tarja Kemppainen 28.11.2007) Tutkijatiimi on Lapin yliopiston sosiaalityön laitokselle perustettu tiimi, jonka tehtävänä on tuoda tutkimuksellista ja teoreettista osaamista Lapin sosiaalityön kehittämisyksikköön. Kehittämisyksikön ja Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen välisessä sopimuksessa on sovittu, että laitos on mukana 1) työprosessien mallinnuksessa, 2) sosiaalityön prosessien vaikuttavuuden arvioinnissa, 3) tutkimusyhteistyössä ja 4) käytännönopetuksen kehittämi- 23
sessä. Tutkijatiimin tavoitteena on omalta osaltaan edistää teorian ja käytännön vuoropuhelua. Tutkijatiimin työskentely on lähtenyt liikkeelle melko verkkaisesti monestakin syystä. Sosiaalityön kehittämisyksikön tavoitteista ja käytännön asiakastyön tiimeistä on informoitu laitoksen henkilökuntaa syksystä 2006 alkaen. Kutsuimme laitoksen henkilökuntaa päiväkahviseuraksi kehittämisyksikköön, ihan tosi tarkoituksella. Konkreettisen yhteistyöfoorumin laitoksen työntekijöiden ja kehittämisyksikön välille ajateltiin rakentuvan Sosiaalityön vaikuttavuuden arviointi -koulutushankkeen puitteissa. Ajatuksena oli, että yhteiset koulutuspäivät olisivat mahdollistaneet käytännön asiakastyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden, kehittäjien, opettajien ja tutkijoiden aidon vuoropuhelun sosiaalityön käytännön ja teorian välillä. Tämän ajatuksen innoittamana 13 laitoksen henkilökuntaan kuuluvaa tutkijaa ja opettajaa ilmoittautui koulutushankkeeseen tavoitteenaan oppia yhdessä muiden sosiaalityön toimijoiden kanssa sosiaalityön vaikuttavuuden arviointia. Kehittämisyksikön rinnalle rakennettu Sosiaalityön vaikuttavuuden arviointi - koulutushankeen käynnistymisen viivästyminen lähes vuodella vaikutti myös laitoksen tutkijatiimin tyhjäkäyntiin. Koulutukseen kohdistuneet odotukset olivat laitoksella suuret. Kun koulutuksen rahoituspäätös viimein saatiin, niin yliopiston henkilökunta rajautui koulutuksen ulkopuolelle, jonka seurauksena heidän kiinnittyminen ja motivoituminen koulutukseen heikkeni. Laitoksen henkilökunta ei oikein löytänyt omaa paikkaa ja roolia koulutuksessa. Kritiikkiä esitettiin myös koulutuksen organisoinnista, sisällöistä ja valtakunnallisen asiantuntijan puuttumisesta. Tutkijatiimin jäsenet ovat mukana koulutushankkeessa ja tiimien ohjelmateoriatyössä omien tutkimusintressien ja aikaresurssiensa mukaan. Sosiaalityön laitoksen tutkijatiimin perustamiskokous pidettiin 29.10.2007. Kutsu lähetettiin kaikille niille, jotka olivat ilmoittautuneet Vaikuttavuuden arviointi - koulutushankkeeseen. Tutkijatiimin puheenjohtajana toimii laitoksen johtaja, sosiaalityön professori Anneli Pohjola. Käytännön asioiden koordinoijana ja sekä yhteistyölinkkinä kehittämisyksikön, Posken ja sosiaalityön laitoksen välillä toimii kehittämisyksikköön palkattu tutkija-sosiaalityöntekijä Tarja Kemppainen. Muut tutkijatiimiin kuuluvat laitoksen työntekijät ovat: päihdekoordinaattori Virpi Filppa, professori Liisa Hokkanen, tutkija Arja Kilpeläinen, prfessori Merja Laitinen, tutkija Marjatta Martin, tutkija Heli Niemi, yliassistentti Tarja Orjasniemi, lehtori Marjo Peltomaa, lehtori Ulla-Maija Rantalaiho, lehtori Marjo Salo-Laaka, lehtori Jukka Sankala, tutkija Suvi Tuomikoski-Koukkula ja tutkija Sanna Väyrynen. Ensimmäisessä kokouksessa yhteisesti todettiin, että Lapin yliopiston sosiaalityön laitos haluaa ehdottomasti olla mukana Sosiaalityön kehittämisyksikön toiminnassa. Sillä on suuri merkitys käytäntöyhteyden säilymisessä ja vahvistumisessa sekä sosiaalityön tiedontuotannon lisäämisessä. Ajallisesti kehittämisyksikön toimintaan oltiin sitoutumassa pitkällä aikajänteellä, mikäli pysyvä rahoitusmalli saadaan rakenteen tueksi. Muutamat haluavat sitoutua myös käytännön asiakastyön tiimeihin, mikäli se tiimeille sopii. Kaikille tiimeihin osallistuminen ei ole mahdollista yksinkertaisesti ajan puutteen vuoksi. Tutkijatiimi päätti käynnistää yhteisen kirjoittamisprosessin Sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnista". Osa tutkijoista lähestyy vaikuttavuuden arviointia teoreettisesti. Erityisesti käsitteiden käyttöön ja kehittelyyn nähtiin suurta tarvetta. Ohjelmateoriat ja muut vaikeat käsitteet koettiin jopa estävän vaikuttuvuuden arvioinnin kehittymistä sosiaalityössä. Osa tutkijatiimin jäsenistä päätti kokeilla ja arvioida joitakin sosiaalityön menetelmiä käytännössä. Tähän kokeilu- ja laboratoriotyöhön he toivoivat saavansa mukaan ainakin yhden tai useamman kehittämisyksikön tiimin ja sosiaalityön käytännön opetuksessa olevia opiskelijoita. Julkaisun työstäminen on aloitettu ja sen valmistumisen ajankohdaksi on määritelty vuosi 2008. Artikkelin kirjoittajat ovat valmiita testaamaa, keskusteluttamaan ja jakamaan tietojaan myös kehittämisyksikön tulevissa seminaareissa. 24
Tutkijatiimi toivoi, että kehittämisyksikön tiimit voisivat kohdentaa omia toiveitaan ja esimerkiksi luennointi- tai opetuspyyntöjä suoraan laitoksen henkilökunnalle. He ovat valmiita osallistumaan myös tiimien työskentelyyn, mikäli tarvetta heidän asiantuntemukselleen on. Tutkijatiimin lisäksi myös opiskelijoiden tutkimuksia pyritään suuntaamaan Sosiaalityön kehittämisyksikköön. Aloittaville graduntekijöille on pidetty mainoskatkoja kiinnostavista tutkimusaiheista ja tutkija-sosiaalityöntekijä päivittää gradu -listaa. Tällä hetkellä ainakin kolme opiskelijaa on tekemässä tutkimusta, jotka ainakin osittain liittyy kehittämisyksikköön. Käytännön opetus Sosiaalityön käytännön opetuksen kehittäminen on yksi keskeisistä kehittämisyksikön tavoitteista. Posken ja sosiaalityön laitoksen työkokouksessa 2.10.2007 perustettiin työryhmä, jonka vie asiaa eteenpäin. 3. Kehittämisyksikön määrällisten ja laadullisten tulosten sekä toteuttamisen arviointi (Kerttu Vesterinen 29.11.2007) Kehittämisyksiköllä on viisi tavoitetta: 1. Kokonaisvaltainen asiakkaan kanssa kumppanuuteen pyrkivän sosiaalityön prosessin kehittäminen, mallintaminen ja toteuttaminen 2. Käytäntötutkimuksen tuella toteutettu sosiaalityön vaikuttavuuden arviointi 3. Sosiaalityön rakenteiden ja organisoinnin muuttaminen asiakkaiden tarpeita vastaavaksi 4. Tutkimuskumppanuus ja sosiaalityön käytännön opetuksen nivominen osaksi kehittämistoimintaa 5. Sosiaalityön kehittämisyksikön toiminnan ulottaminen kaikkiin Lapin kuntiin ja osaamisen välittäminen erityisesti teknologiaa hyödyntämällä Tavoitteista tulee käynnistää kaikkia kehittämisyksikön osapuolia aktivoiva arviointikeskustelu. Vaikuttavuuden arviointitulosten myötä voidaan vastata osaan tavoitekysymyksistä. Tarpeellista on kirjata ylös myös ne tulokset, jotka hankkeen myötä syntyivät, vaikkei niitä erikseen ole tavoiteltu. On tarpeellista vastata kysymyksiin: missä onnistuttiin, missä epäonnistuttiin, mitä opittiin, mitä jatkossa voidaan tehdä toisin ja mitkä toimintamallit ovat hyviä ja suositeltavia muillekin. Toivoa sopisi että arviointi kuitenkin kiinnitettäisiin työn sisältöjen ja vaikuttavuuden tutkimuksiin eikä hankearviointiin, vaikka kehittämisyksikköhankettakin tulisi arviointi. Olimme kaavailleet että elokuussa 2007 hankearviointia tehtäisiin ensi kerran ryhmähaastatteluilla tai tulevaisuuden muistelulla tai jollakin muulla uudella menetelmällä. Sitä ei kuitenkaan ole toteutettu. Seuraavaksi hankearvioinnin ajankohdaksi on suunniteltu toukokuuta 2008. Lapin sosiaalityön kehittämisyksikkö on mukana kaikkia Posken alueen kehittämisyksikköjä kokoavassa arviointikehittämisen työryhmässä (Viirkorpi). Luultavasti Viirkorven ohjelmaan kytketään myös Lapin sosiaalityön kehittämisyksikön arviointi. Lapin sosiaalityön kehittämisyksikkö on edennyt hyvin tavoitteiden saavuttamisen suunnassa. Kaikissa toimipisteissä asiakastyön tekemisen tapoihin kiinnitetään jatkuvasti ja intensiivisesti huomiota ja opetellaan työmenetelmiä ja tapoja, joilla ennakoidaan olevan merkitystä auttamistyössä onnistumiselle. Vaikuttavuuden arvioimisessa olemme tekemässä koko Suomen mittakaavassa merkittävää läpimurtoa. Sosiaalityön rakenteissa olemme saaneet pientä liikettä aikaiseksi. Tämä rakenteisiin liittyvä haaste on kuitenkin niin mittava ja välttämätön, että siihen tulisi voida vastata. Kehittämisyksikön tavoitteissa 25
on sosiaalitoimistojen työkäytäntöjä uudistava kehittämis-, konsultaatio-, tutkimus- ja koulutusrakenne. Kehittämisyksikön työntekijöitä on haastettu mukaan verkkokonsultaatiotyöhön ja muutamat ovat siihen sitoutuneet. Konsultaatiotehtävä tulisi kuitenkin sisältyä automaattisesti kehittämisyksikön työntekijöiden työhön. Erityinen haaste ovat kuitenkin asiakastyön käytäntöjen rakenteet. Sosiaalitoimistojen asiakastyö tehdään kuntien sosiaalitoimistoissa vakituisissa tai määräaikaisissa viroissa. Vaikka työntekijät saattavat vaihtua tehtävissä, niin itse virkatehtävät ovat hyvin liikkumattomia, suljettuja ja kankeita asemia. Julkinen valta liittyy kuntien virkavastuulla tehtävään asiakastyöhön. Tähän asetelmaan tarvitaan liikkuvuutta ja asiakastyön tekemisen tapoihin vaihtoehtoja. Asiakkaan auttaminen ei pitäisi olla kiinni siitä missä kunnassa hän sattuu asumaan tai apua tarvitsemaan. Tietenkin lähipalveluista olisi ihanteellista löytää myös sosiaalityön apu, mutta siinä tulisi olla laajempi laatutakuu kuin 1-2 työntekijää, jotka meillä useimmissa kunnissa tätä julkista valtaa käyttävät. Jokaisen, joka tekee työtä kehittämisyksikössä, tulisi myös tehdä asiakastyötä virkavastuulla. Asiakastyön vastuuta tulisi lisäksi olla laajemmalle kuin vain omaan kuntaan (seutukunnallinen tehtävä). Palvelurakenteisiin tarvitaan iso remontti. Sosiaalialan palvelujärjestelmä tulee uudistaa kansalaisten tarpeita vastaavaksi. Paras hankkeen kautta tähän avautuu mahdollisuus, mutta kuntakenttä ei ilman tukea ja ohjausta pysty sitä yksin tekemään. Asiakastyön arvostus ja sosiaalialan parhaiden asiantuntijoiden käytännön kenttätyö tulee tehdä mahdolliseksi ja halutuksi ammatilliseksi uraksi sosiaalialalla. Sosiaali- ja terveysministeriön tai Stakesin suunnalta ei olla oltu erityisen aloitteellisia palvelurakenteen uudistumisen ohjaamiselle. Tällöin pohdittavaksi tulee se asettuuko asiakastyön kehittämisyksiköille ja osaamiskeskuksille myös rakenteiden uudistamisen tehtävä? 4. Tiedotus ja julkisuus - kehittämisyksikön sisäisen ja ulkoisen tiedotuksen kuvaukset; miten ja millä laajuudella hankkeesta on tiedotettu hankkeen toteuttajatahoille, kohderyhmälle ja muille sidosryhmille - miten kehittämisyksikön kokemuksia ja malleja on levitetty muiden hyödynnettäväksi - loppuraportin ja hankkeen tuottamien muiden materiaalien jakelu 5. Kehittämisyksikkötoiminnan jatkaminen ja kehittämisehdotukset tulevaisuus (Kaikki tiimit, Asta, Kaisa, Kerttu, Tarja ja Pekka kirjoittavat tätä ) - - toiminnan ja toimintojen jatko, miten saavutettuja tuloksia hyödynnetään jatkossa - syntyneet uudet ideat, kehittämis- ja hankesuunnitelmat, kehittämistoimenpiteet jatkossa Lähteet Dahler-Larsen Peter Vaikuttavuuden arviointi 2005. FinSoc, Hyvät käytännöt menetelmäkäsikirja, Stakes julkaisu 3/2005 Puroila Anna-Maija & Niskala Asta Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen varhaiskasvatuksen ja sosiaalityön kehittämisen linjaukset 2003. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 10. 26