Ympäristöministeriö, Ulkoasiainministeriö MINVA YM2015-00236 EU Mattila Mervi(YM) 15.07.2015 Viite Asia Epävirallinen ympäristöministerikokous 22.-23.7.2015 Luxemburgissa Epävirallisessa ympäristöministerikokouksessa keskustellaan kahdesta teemasta: post 2015 agendan globaalien kestävän kehityksen tavoitteiden (SDGs) ympäristöulottuvuudesta sekä kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista. Post 2015 agenda on tarkoitus hyväksyä YK:n huippukokouksessa 25. 27.9.2015. Agendan keskiössä tulee Suomen mielestä olla köyhyyden poistaminen ja kestävä kehitys huomioiden sen kolme ulottuvuutta. Suomi on tyytyväinen, että ympäristön kannalta keskeiset tavoitteet muodostavat uudessa agendaluonnoksessa tasapainoisen kokonaisuuden kehitys-, hyvinvointi-, talous-, ihmisoikeus- ja turvallisuustavoitteiden kanssa. Suomi pitää tärkeänä, että toimeenpano kansallisella tasolla käynnistyy mahdollisimman pian agendan hyväksymisen jälkeen. Kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista käydään kaksi eri keskustelua, joista ensimmäinen koskee ilmastorahoitusta ja toinen valmistautumista Pariisin ilmastokokoukseen. Suomi pitää tärkeänä, että tavoitteesta päättää neuvottelut uudesta maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta vuonna 2015 Pariisissa ja saattaa sopimus voimaan vuonna 2020 pidetään tiukasti kiinni. Suomi voi alustavasti tukea komission tiedonannossa esitettyä täsmentynyttä pitkän aikavälin tavoitetta uuteen sopimukseen, jonka mukaan maailmanlaajuisia kokonaispäästöjä tulisi vähentää 60 prosenttia vuoden 2010 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Suomi pitää tärkeänä, että vähiten kehittyneet ja erityisen haavoittuvat maat jatkossakin saavat tukea hyviin ja hyvin toteutettuihin ilmastotoimiin. Suomi toteaa yksityisen rahoituksen olevan avainasemassa ilmastorahoituksen kasvattamisessa ja ilmastoystävällisten investointien aikaansaamisessa. Kokouksen asiakirjat eivät olleet saatavilla muistioita laadittaessa.
Asialista: 22.7. Työistunto 1: Ympäristö ja kestävän kehityksen tavoitteet s. 3 Työistunto 2: Ilmastorahoitus s. 8 23.7. Työistunto 3: Kansainväliset ilmastoneuvottelut s. 8 2(16)
Ympäristöministeriö, Ulkoasiainministeriö PERUSMUISTIO YM2015-00230 3(16) KVY Lindblom Annika(YM), Riitta Resch (UM), Sari Sironen (UM), Juha Pyykko (UM) 15.07.2015 Asia EU; ympäristöministereiden epävirallinen kokous; keskustelu globaalien kestävän kehityksen tavoitteiden (SDGt) ympäristöulottuvuudesta; 22.-23.7.2015 Kokous 22.07.2015-23.07.2015 U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Neuvoston Post-2015-päätelmät A Transformative Post-2015 Agenda (doc. 16827/14) hyväksyttiin Italian puheenjohtajakaudella 16.12.2014. Ne laadittiin kehitystyöryhmän (CODEV), ympäristötyöryhmän (WPIEI-Global) sekä YK-asioiden työryhmän (CONUN) yhteistyönä komission kesällä 2014 antaman tiedonannon A Decent Life for All: From Vision to Collective Action (COM (2014) 335 final ja annex 1) pohjalta. Päätelmät toimivat EU:n peruskantoina hallitustenvälisissä Post-2015-neuvotteluissa, jotka käydään kevään ja kesän 2015 aikana New Yorkissa. Post-2015 agenda on määrä hyväksyä 25. 27.9.2015 New Yorkissa pidettävässä huippukokouksessa. Neuvoston Post-2015 agendan toimeenpanon keinoihin ja globaaliin kumppanuuteen liittyvät päätelmät "A New Global Partnership for Poverty Eradication and Sustainable Development after 2015" (doc. 9241/15) hyväksyttiin Latvian puheenjohtajakaudella 26.5.2015. Ne laadittiin samoin kolmen työryhmän yhteistyönä komission helmikuussa 2015 antamaan tiedonantoon A Global Partnership for Poverty Eradication and Sustainable Development After 2015 (COM(2015) 44 final ja annex). Päätelmät ovat toimineet EU:n peruskantoina kestävän kehityksen rahoitusneuvotteluissa, joita on käyty kevään 2015 aikana New Yorkissa. Neuvotteluissa on valmisteltu 13. 16.7.2015 Addis Abebassa pidettävän kehitysrahoituskonferenssin loppuasiakirjaa. EU:n kannanmuodostusta jatketaan kolmen työryhmän yhteiskokouksissa Brysselissä sekä New Yorkissa tapahtuvissa EU-koordinaatioissa. On keskeistä huomioida, että Post-2015 -neuvottelut ja kehitysrahoitusprosessi (Financing for Development, FfD) tukevat toinen toisiaan ja prosessien välillä on tiivis yhteys. EU:n tavoitteena on, että lopputuloksena Post-2015 huippukokouksessa syyskuussa saadaan yhtenäinen kestävän kehityksen agenda ja seurantajärjestelmä, joka yhdistää uudet kestävän kehityksen tavoitteet sekä niiden toimeenpanon keinot, mukaan lukien rahoituksen. Kehitysmaat näkevät prosessit ja seurannan erillisinä mutta toisiaan tukevina.
4(16) Vuosi 2015 on isojen YK-kokousten ja päätösten vuosi. Kehitysrahoitus, Post-2015 agenda ja globaali ilmastosopimus kytkeytyvät toisiinsa. Laajasti ennakoidaan, että kaikkia maita tyydyttävät tulokset Addis Abeban kehitysrahoituskokouksesta ja New Yorkin Post-2015 huippukokouksesta mahdollistavat hyvän lopputuloksen myös Pariisista. Vaikeat ja pitkittyneet rahoitusneuvottelut ennakoivat vaikeita neuvotteluja myös muissa prosesseissa. Post-2015 Agendan menestys punnitaan lopulta siinä, miten kansalliset hallitukset ryhtyvät sitä toimeenpanemaan syyskuun 2015 jälkeen. Toimeenpanon aikajänne on 2016-2030. Suomen kanta Agendan keskiössä tulee olla köyhyyden poistaminen ja kestävä kehitys huomioiden sen kolme ulottuvuutta (taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus). Lisäksi Suomen näkemyksen mukaan neljä periaatetta tulee näkyä koko agendalla: universaalisuus, ihmisoikeusperustaisuus, naisten ja tyttöjen aseman vahvistaminen sekä luonnon kantokyvyn turvaaminen planetaarisia raja-arvoja kunnioittaen. YK:n avoimen työryhmän (Open Working Group; OWG) heinäkuussa 2014 antama ja YK:n yleiskokouksen pääasialliseksi pohjaksi hyväksymä ehdotus globaaleiksi kestävän kehityksen tavoitteiksi (Sustainable Development Goals, SDGs) toimii Suomen näkemyksen mukaan keskeisenä pohjana tavoitteiden sisällyttämiseksi osaksi Post-2015 agendaa. Suomen näkemyksen mukaan on tärkeää varmistaa, että tavoitteissa ja alatavoitteissa ei hyväksytä kansainvälisen oikeuden standardeja tai aiemmin tehtyjen kansainvälisten sitoumusten ja sopimusten, ml. kansainväliset ilmasto- ja ympäristösopimukset sekä ihmisoikeussopimukset, alittavia tavoitteita. Suomi tukee tavoitteita ja on toiminut aktiivisesti sen eteen, että niihin on sisällytetty kansallisesti tärkeitä asioita. Näitä ovat mm. ihmisoikeudet, sukupuolten välinen tasa-arvo, naisten ja tyttöjen aseman vahvistaminen, luonnonvarojen kestävä hoito ja käyttö sekä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden turvaaminen, kestävä kulutus ja tuotanto, vakaiden ja toimivien demokratioiden vahvistaminen, energia, vesi ja ruoka osana kestävää kehitystä ml. ilmastonmuutokseen vastaaminen, luonnon kantokyvyn turvaaminen planetaarisia raja-arvoja kunnioittaen sekä kehitysmaiden oman yksityissektorin edistäminen ja vastuullisen yritystoiminnan ja yritysten toimintaympäristön vahvistaminen sekä ihmisarvoinen työ. Näitä tullaan edelleen painottamaan neuvottelujen jatkuessa. Suomi on tyytyväinen, että ympäristön kannalta keskeiset tavoitteet muodostavat uudessa agendaluonnoksessa tasapainoisen kokonaisuuden kehitys-, hyvinvointi-, talous-, ihmisoikeus- ja turvallisuustavoitteiden kanssa. Neuvotteluprosessin lopputuloksena tulee olla yksi politiikkasisällöt ja rahoituksen yhdistävä globaali kestävän kehityksen agenda ja sitä tukeva kansallinen, alueellinen ja globaali seurantajärjestelmä. Neuvotteluprosessiin liittyvät sekä kehitysrahoituskonferenssi että vuoden 2015 jälkeisestä kestävän kehityksen agendasta sopiminen. Rahoitusta ja toimeenpanon keinoja katsotaan kokonaisvaltaisesti koko agendan, ei yksittäisten tavoitteiden tai teemojen, toteutuksen näkökulmasta. Painotukset agendan toimeenpanon ja resurssien kohdennuksen osalta tehdään kussakin maassa, paikallisen tilanteen ja analyysin pohjalta sekä osana kansainvälisten organisaatioiden työtä. Suomi tukee toimia, jotka edistävät luonnonvarojen kestävää hallintaa ja käyttöä sekä ympäristölle haitallisten tukien poistamista tai uudelleen suuntaamista. Suomi pitää tärkeänä, että otetaan käyttöön vihreää kasvua sekä resurssi- ja energiatehokkuutta edistäviä
taloudellisia kannustimia, jotka myötävaikuttavat myös globaalien ilmasto- ja köyhyydenpoistotavoitteiden saavuttamiseen. 5(16) Suomi pitää tärkeänä, että toimeenpano kansallisella tasolla käynnistyy mahdollisimman pian Post-2015 agendan hyväksymisen jälkeen. Suomessa tämä edellyttää työn käynnistämistä kansallisen toimeenpanosuunnitelman laatimiseksi ja kansallisen kestävän kehityksen hallintajärjestelmän päivittämiseksi syksyn 2015 aikana vastaamaan Post-2015 agendan laaja-alaisuutta. Post-2015 Agendan menestys punnitaan lopulta siinä, miten kansalliset hallitukset ryhtyvät sitä toimeenpanemaan syyskuun 2015 jälkeen. Toimeenpanon aikajänne on 2016-2030. YK:n korkean tason poliittisella foorumilla (High Level Political Forum; HLPF) tulee olla keskeinen rooli toimeenpanon seurannassa globaalitasolla, ja EU:n tulee edistää asiaa aktiivisesti. Myös kansainvälisen ympäristöhallinnon kehittäminen on tärkeä osa Post-2015 agendan onnistunutta toimeenpanoa ja seurantaa globaalisti. Pääasiallinen sisältö YK:ssa valmistellaan parhaillaan vuoden 2015 jälkeistä kestävän kehityksen agendaa. Prosessia vetävien rinnakkaisfasilitattoreiden pohjateksti (ns. zero draft) Post-2015 agendasta on jaettu toukokuussa ja se toimii hallitustenvälisten neuvottelujen pohjana. Ensimmäisen keskustelukierroksen perusteella laadittua luonnoksen uutta versiota odotetaan heinäkuun puoliväliin mennessä. Agenda muodostuu neljästä osasta: (1) visionäärinen johdantojulistus, (2) kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals, SDGs) ja alatavoitteet (targets), (3) toimeenpanoon tarvittavat resurssit ja keinot sekä globaali kumppanuus, sekä (4) toimeenpanoa koskeva seuranta- ja arviointimekanismi. Neuvottelut toivotaan saatavan päätökseen heinäkuun loppuun mennessä. Kaikkia maita koskevassa Post-2015 agendassa tähdätään toimintaohjelmaan, jonka tavoitteena on poistaa köyhyys ja saavuttaa kestävä kehitys vuoteen 2030 mennessä perustuen 17 tavoitteeseen ja 169 alatavoitteeseen. Kestävässä kehityksessä tulee tasapainoisesti huomioida sen sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöllinen ulottuvuus. Uusi agenda on tarkoitus hyväksyä 25. 27.9. 2015 YK:n huippukokouksessa. Uudet kestävän kehityksen tavoitteet on valmisteltu laajojen konsultaatioiden ja sidosryhmäkuulemisten kautta ja niillä on jäsenmaiden yksimielinen tuki. Kattava 17 tavoitteen kokonaisuus on kompromissi, johon jäsenmaat sitoutuvat poliittisella tasolla. Kokonaisuus huomioi kiitettävästi kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta sekä tavoitekohtaisesti, että läpileikkaavasti. Keskeisimmät avoimet kysymykset liittyvät toimeenpanon keinoihin, joiden osalta keskeinen rooli on myös Addis Abebassa järjestettävällä kehitysrahoituskonferenssilla ja sen lopputuloksella. Erilaisia kantoja esitetään myös sen suteen, miten agendan toimeenpanon edistymistä tullaan seuraamaan. Kunnianhimoisen Post-2015-agendan toimeenpano vaatii vahvoja toimeenpanon keinoja ml. rahoitus, joista sovitaan ensisijaisesti Addis Abebassa 13. 16.7. järjestettävässä kolmannessa kehitysrahoituskonferenssissa. Suomi työskentelee aktiivisesti osana EU:ta sen eteen, että kehitysrahoituskonferenssin lopputulos siirrettäisiin sellaisenaan toimeenpanon keinoja käsitteleväksi osaksi Post-2015-agendaan, jolloin prosesseilla olisi yksi, yhteinen seurantajärjestelmä. Perinteisen julkisen kehitysrahoituksen lisäksi toimeenpanon keinoihin katsotaan kuuluvan kansallisia ja kansainvälisiä rahoituslähteitä julkisella ja yksityisellä sektorilla, sekä muita keinoja, kuten kansainvälinen kauppa, tiede, innovaatiot ja teknologia, ulkomainen velka, sekä kansanvälisten järjestelmien yhtenäisyys ja
6(16) koherenssi. Lisäksi keskustellaan suotuisasta toimintaympäristöstä, jonka keskiössä ovat mm. hyvä hallinto ja vastuullisuus. Yhteisesti hyväksytty lähtökohta on, että Post-2015-agendan pääasiallinen toimeenpano tapahtuu kansallisella tasolla ja jokainen maa on vastuussa kansallisesta toteutuksesta. Myös Suomen tulee laatia kansallinen toimeenpanosuunnitelma ja päivittää kansallinen kestävän kehityksen hallintajärjestelmä vastaamaan Post-2015 agendan laaja-alaisuutta. Toimeenpano EU-tasolla tulee myös ajankohtaiseksi huippukokouksen jälkeen, jolloin tulisi keskustella ja päättää, miten kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttaminen unionissa parhaiten järjestetään. Teollisuusmaiden ja kehitysmaiden näkemykset toimeenpanon seurantajärjestelmästä ja sen kattavuudesta eroavat vielä toisistaan. Globaalin seurannan foorumina tulee toimimaan kestävän kehityksen tarkoituksiin perustettu YK:n korkean tason poliittinen foorumi (HLPF). Foorumin toiminnan yksityiskohdista seurannassa ei ole vielä päätetty ja niistä vallitsee erilaisia näkemyksiä. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely - Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu - Ympäristöjaoston kirjallinen menettely 9. - 13.7.2015 EU-ministerivaliokunta, kirjallinen menettely 15. - 17.7.2015 Eduskuntakäsittely Suuri valiokunta, kirjallinen menettely 17.7.2015 Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset - - Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat - Perusmuistio on laadittu aikaisempien aihetta käsittelevien perus- ja tavoitemuistioiden pohjalta. Kokouksen asiakirjat eivät olleet saatavilla muistiota laadittaessa. Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot
7(16) EUTORI-tunnus Annika Lindblom, YM/KVE, 0295 250 163 Riitta Resch, UM/KEO-01, 0295 351712 Sari Sironen, UM/KEO-01, 0295 351777 Juha Pyykkö, UM/KEO-60, 0295 351 441 Liitteet Viite
Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM2015-00233 YSO Perälä Paula(YM) 09.07.2015 8(16) Asia EU; Epävirallinen ympäristöministerikokous, 22.-23.7.2015, Luxembourg; kansainväliset ilmastoneuvottelut Kokous 22.07.2015-23.07.2015 U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Epävirallisessa ympäristöministerikokouksessa 22.-23.7.2015 Luxembourgissa keskustellaan kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista ja erityisesti ilmastorahoituksesta sekä valmistautumisesta Pariisin neuvottelukokoukseen. Kokousasiakirjoja ei ollut saatavilla muistiota laadittaessa. Epävirallisessa ministerikokouksessa ei tehdä päätöksiä. Suomen kanta Sopimuksesta yleisesti Suomi pitää tärkeänä, että tavoitteesta päättää neuvottelut uudesta maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta vuonna 2015 Pariisissa ja saattaa sopimus voimaan vuonna 2020 pidetään tiukasti kiinni. Uudella sopimuksella on tavoiteltava maksimaalista vaikuttavuutta maailmanlaajuisten päästöjen vähentämiseksi, jotta ns. kahden asteen tavoite pysyy saavutettavissa. Päästöjen riittävän vähentämisen ja hiilivuotoriskin minimoinnin kannalta kunnianhimoiset kansalliset päästövähennystavoitteet, sopimuksen maantieteellinen ja sektorikohtainen kattavuus sekä suurten päästäjien sitoutuminen sopimukseen ovat tärkeitä tekijöitä. Tavoitteiden toteutumiseen taas vaikuttaa myös sopimuksen oikeudellinen sitovuus. Suomi korostaa, että kaikilla edellä mainituilla tekijöillä on merkitystä sopimuksen vaikuttavuuden suhteen. Suomi katsoo, että päästöjä tulee vähentää kaikilta sektoreilta, mutta korostaa samalla, että yksittäisten, yksityiskohtaisten päästövähennyskeinojen sääntely uudessa sopimuksessa ei ole toivottavaa. Osapuolilla tulisi olla tavoitteensa puitteissa mahdollisuus määrittää parhaat päästövähennyskeinot yksin tai yhteistyössä muiden kanssa. Lisäksi Suomi katsoo, että uuden sopimuksen toimeenpanossa tulisi ensisijaisesti hyödyntää jo olemassa olevia instituutioita ja prosesseja.
Kattava globaali sopimusjärjestelmä turvaisi ja parantaisi suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä globaaleilla markkinoilla. Lisäksi se edesauttaisi vihreän teknologian markkinoiden syntymistä, kehittämistä ja käyttöönottoa. 9(16) Sopimuksen yleisperiaatteet Suomi näkee, että ilmastonmuutoksen puitesopimuksen artiklan 3 periaatteet, ilmastotoimien sukupuolisensitiivisyys, ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä oikeudenmukaisen siirtymä ja säällinen työ ovat tärkeitä uuden sopimuksen ohjaavia yleisperiaatteita, joihin olisi hyvä viitata itse sopimuksessa. Suomi voi kuitenkin hyväksyä, että joitakin periaatteita käsitellään sopimukseen liittyvässä poliittisessa julistuksessa tai sopimuksen toimeenpanoa tarkemmin ohjaavissa osapuolikokouksen päätöksissä. Sopimuksen pitkän aikavälin tavoite ja sen saavuttaminen Suomi voi alustavasti tukea komission tiedonannossa esitettyä täsmentynyttä pitkän aikavälin tavoitetta uuteen sopimukseen, jonka mukaan maailmanlaajuisia kokonaispäästöjä tulisi vähentää 60 prosenttia vuoden 2010 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Suomi katsoo, että maiden päästövähennysten tulee perustua todellisiin ja todennettaviin toimiin ja niiden luonteen, tavoitetason ja kattavuuden osalta tulee pyrkiä oikeuden- ja tarkoituksenmukaisuuteen. Osapuolten vastuut ja toimintakyky ovat erilaisia ja toimintakyvyssä tapahtuvat muutokset tulee ottaa huomioon. Suomi pitää tärkeänä, että uusi sopimus mahdollistaa päästöjen hillintää koskevan kunnianhimontason nostamisen myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi Suomi korostaa, että kansallisten päästövähennystavoitteiden riittävyyttä suhteessa pitkän aikavälin tavoitteeseen tulee seurata ja niiden mahdollisen kiristämisen on oltava yksinkertaista. Siten Suomi suhtautuu positiivisesti komission näkemykseen maiden hillintätavoitteiden viisivuotisista uudelleentarkasteluista alkaen vuodesta 2020. Suomi ei kuitenkaan katso, että EU:n tulisi harkita erillisen sitovan 2025 tavoitteen asettamista. EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä muiden maiden aiotut kontribuutiot Suomi on tyytyväinen siitä, että EU toimitti oman nk. aiotun kontribuutionsa (intended nationally determined contribution, INDC) uuteen sopimukseen ilmastosopimuksen sihteeristölle maaliskuussa 2015. On tärkeää, että osapuolet esittävät läpinäkyvästi ja selkeästi aiotut kontribuutionsa mahdollisimman varhain vuoden 2015 kuluessa. Mikäli muut maat esittävät uuteen sopimukseen kansallisiin vastuisiin, valmiuksiin ja olosuhteisiin nähden vastaavantasoisia tai kunnianhimoisempia päästövähennystavoitteita kuin EU, tulee EU:n olla valmis tarkastelemaan omaa päästövähennystavoitettaan. Suomen näkemyksen mukaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden hyväksymä INDC ei ennakoi EU:n uuteen sopimukseen tehtävän päästövähennyksen lopullista tasoa eikä sitä miten siihen päästäisiin, mukaan lukien mahdollinen kansainvälisten yksiköiden käyttö. Samalla Suomi tukee sitä, että maankäyttösektorin liittäminen 2030 energia- ja ilmastoviitekehykseen ei heikennä EU:n päästövähennystavoitteen kunnianhimon tasoa. Suomi voi tukea näkemystä, jonka mukaan EU:n 2030 päästövähennyksen lopullinen taso määritetään osana Pariisin sopimusta tai mikäli tämä ei ole mahdollista, EU:n sisäisessä prosessissa Pariisin kokouksen jälkeen. Ilmastorahoitus Suomen näkemyksen mukaan suotuisan toimintaympäristön luominen kansallisen ilmastopolitiikan kautta sekä ilmastotavoitteiden valtavirtaistaminen julkisiin ja yksityisiin investointi- ja kehityssuunnitelmiin on välttämätöntä matalahiilikehityksen saavuttamiseksi. Suomi pitää tärkeänä, että vähiten kehittyneet ja erityisen haavoittuvat maat jatkossakin saavat tukea hyviin ja hyvin toteutettuihin ilmastotoimiin.
10(16) Suomi toteaa yksityisen rahoituksen olevan avainasemassa ilmastorahoituksen kasvattamisessa ja ilmastoystävällisten investointien aikaansaamisessa. Suomi katsoo, että uuden ilmastosopimuksen avulla tulisi pyrkiä laajentamaan rahoituspohjaa sekä laajentamalla rahoitukseen osallistuvien maiden joukkoa että vaikuttamalla myös yksityisen rahoituksen ohjautumiseen vähähiilisen ja ilmastokestävän yhteiskunnan kehittämiseen. Suomen näkemyksen mukaan ilmastosopimuksen olemassa olevat instituutiot ja elimet ovat sopimuksen toimeenpanon tukemisen kannalta riittävät. Uudessa sopimuksessa ja sitä ympäröivissä rakenteissa tulisi pyrkiä vähentämään rahoituksen pirstoutuminen moniin eri järjestelmiin ja sen sijaan luomaan kattavat ja virtaviivaistetut rahoitusrakenteet. Pääasiallinen sisältö Komission tiedonanto Pariisin pöytäkirja Osana EU:n sisäistä valmistautumista Pariisin kokoukseen komissio antoi tiedonannon Pariisin pöytäkirja suunnitelma ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuoden 2020 jälkeen 25.2.2015. Tiedonannosta on valmisteltu perusmuistio (YM2015-00108), joka on toimitettu eduskunnalle E- kirjeenä. Ympäristöneuvostossa 15.6 ministerit keskustelivat EU:n valmistautumisesta kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin. Ministerit nostivat esiin etenkin pitkän aikavälin tavoitteen, ilmastorahoituksen ja mahdollisuuden sopimuksen kunnianhimon tason tarkasteluun ja nostamiseen asioina joista tarvitaan tarkempia kantoja syksyn kansainvälisiin ilmastokokouksiin. Ministerit myös korostivat tarvetta vauhdittaa kansainvälisiä neuvotteluita ja saada mahdollisimman monet maat ja etenkin kaikki suuret päästäjät esittämään kansalliset päästövähennystavoitteensa mahdollisimman pikaisesti. Ympäristöneuvosto kokoontuu seuraavan kerran 18.9. Neuvoston on tarkoitus antaa päätelmät koskien Pariisin ilmastokokousta. Ilmastoneuvottelut Bonnissa 1.-11.6.2015 YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen osapuolikokouksessa Pariisissa 30.11. 11.12.2015 pyritään sopimaan YK:n ilmastosopimuksen alaisuudessa uusi maailmanlaajuinen ilmastosopimus vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Neuvottelut kaikkia maita koskevasta uudesta laillisesti sitovasta sopimuksesta käynnistettiin Durbanissa vuonna 2011. Virkamiestason neuvottelukokouksessa Bonnissa 1. 11.6.2015 tavoite oli muokata helmikuussa sovitusta vaikealukuisesta ja 90-sivuisesta Geneven neuvottelutekstistä selkeytetty, tiiviimpi ja luettavampi versio sekä myös ensimmäinen luonnos sopimusta täydentäviksi osapuolikokouksen päätöksiksi Pariisissa. Tavoitteet jäivät saavuttamatta. Tekstin varsinaisesta sisällöstä ei juurikaan päästy neuvottelemaan. Puheenjohtajat pyrkivät kokouksen tulosten pohjalta tekemään tiivistetyn tekstin 24.7. mennessä. Tämä teksti olisi selkeytetty ja siinä tunnistettaisiin, mitkä osuudet kuuluvat varsinaiseen sopimukseen ja mitkä osapuolikokouksen päätökseen. Bonnissa saavutettiin merkittävä sopu trooppisen metsäkadon pysäyttämiseen ja metsien kestävään käyttöön tähtäävästä REDD+ -mekanismista. Bonnissa saatiin vuosien työn jälkeen viimeisteltyä kansainväliset säännöt, mikä mahdollistaa mekanismin ottamisen osaksi Pariisin sopimusta. Ranska esitteli kokouksessa suunnitelmiaan etenemisestä kohti Pariisia. Ranska painotti luottamustaan puheenjohtajiin ja läpinäkyvyyttä ja kaikkien osapuolten huomiointia omissa toimissaan. Seuraavana vuorossa on 20.7. ministeritason epävirallinen tapaaminen, jossa ei käsitellä itse neuvottelutekstiä. Lisää tapaamisia on ajateltu syksylle Bonnissa järjestettävien kokousten yhteyteen. Päämiehille suunnitellaan syksylle Pariisin kokousta käsittelevää illallista sopivassa yhteydessä. Pariisin kokouksen osalta ensisijaisena vaihtoehtona tutkitaan mahdollisuutta, jossa päämiehet tulisivat
11(16) paikalle kokouksen ensimmäisenä päivänä (30.11.). Uuden sopimuksen tulisi olla valmis jo 9.12. jotta se ehditään kääntää kaikille YK:n virallisille kielille. Tällä voi olla vaikutuksia korkean tason osuuden ajoitukseen toisella viikolla. Ylimääräiset ilmastoneuvottelukokoukset Bonnissa 31.8.-4.9 ja 19.-23.10.2015 Bonnissa järjestetään 31.8.-4.9.2015 ja 19.-23.10.2015 Durbanin työohjelmaa käsittelevät ylimääräiset ilmastoneuvottelukokoukset, joissa valmistellaan Pariisin osapuolikokousta. Elo-syyskuun kokouksessa tullaan käsittelemään puheenjohtajan uutta tekstiä. Lima-Paris Action Agenda Lima-Pariisi toiminta agenda on Perun ja Ranskan puheenjohtajamaiden yhteinen aloite, joka pyrkii tukemaan neuvotteluja ja vahvistamaan ilmastotoimia Pariisissa ja sen jälkeen, mobilisoimalla globaaleja toimia eri sektoreilla edistämään vähähiilisiä yhteiskuntia. Pariisissa järjestetään asiaa koskeva korkean tason tilaisuus 5. joulukuuta. Aiottujen kansallisten kontribuutioiden (INDC) tilannekatsaus Uutta ilmastosopimusta rakennetaan maiden omista lähtökohdista käsin. Tämä tarkoittaa, että kukin maa ilmoittaa millaisiin päästövähennyksiin se sitoutuu vuoden 2020 jälkeen. Tähän mennessä panoksensa antaneiden 18 osapuolen (yhteensä 45 maan) yhteenlasketut päästöt kattavat yli 54 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä. YK:n ilmastosopimuksen sihteeristön tietokannasta löytyvät nyt Sveitsin (27.2.), EU:n ja sen jäsenvaltioiden (6.3.), Norjan (27.3.), Meksikon (28.3.), Venäjän (31.3.), Yhdysvaltojen (31.3.), Gabonin (1.4.), Liechtensteinin (23.4.), Andorran (30.4.), Kanadan (15.5.), Marokon (6.5.), Etiopian (10.6.), Serbian (30.6), Islannin (30.6), Kiinan (30.6.), Etelä-Korean (30.6.), Singaporen (3.7) ja Uuden-Seelannin (7.7) panokset. Ilmastodiplomatia Komission tiedonantoa täydentää ulkoasiainneuvoston 19.1. hyväksymä Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission yhteistyössä laatima vuoden 2015 ilmastodiplomatian toimintasuunnitelman, jonka avulla pyritään tehostamaan EU:n vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa neuvottelusessioiden välillä. Ilmastodiplomatian toimintasuunnitelma korostaa, että neuvottelusessioiden välissä on tärkeää käydä jatkuvaa vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa, jotta saavutettaisiin parempi ymmärrys muiden osapuolien neuvottelukannoista, saataisiin tukea EU:n neuvottelukannoille ja löydettäisiin koalitioita omien tavoitteiden edistämiseksi. Rahoitusta koskevien näkemystensä lisäksi EU:n tulisi saada tukea näkemykselleen monenkeskisestä järjestelmästä, joka edistää ja helpottaa sopimusmääräysten oikeaaikaista ja tehokasta toimeenpanoa ja kunnianhimon tason nostamista ajan kuluessa. Vuoden 2015 aikana on useita korkean tason kokouksia, joissa käsitellään kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita. Ilmastorahoitus Yksi keskeisimmistä neuvottelukysymyksistä on ilmastotoimien rahoitus. Ilmastorahoituksen tarkoituksena on tukea kehitysmaita sopimuksen toimeenpanossa sekä yhteiskunnallista kehitystä kohti vähähiilistä ja ilmastokestävää taloutta. Neuvotteluissa uudesta ilmastosopimuksesta riittävä taloudellinen tuki päästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on kehittyvien maiden keskeinen vaatimus. Asian taustalla on erityisesti Cancúnin osapuolikokouksen (2010) päätös, jonka mukaan teollisuusmaiden tavoitteena on saada aikaan teollisuus- ja kehitysmaiden yksityisestä ja julkisesta rahoituksesta sekä ns. innovatiivisista rahoituslähteistä 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin vuotuinen rahoitusvirta vuoteen 2020 mennessä kehitysmaiden ilmastotoimiin. Rahoittajamaiden osalta kansalliset budjettisäännöt
12(16) rajoittavat mahdollisuuksia sitoutua kansainvälisessä sopimuksessa pitkän tai keskipitkän aikavälin määrällisiin rahoitustavoitteisiin. Pelkkä julkinen rahoitus ei riitä ilmaston muutoksen torjumiseen ja siihen sopeutumiseen tarvittaviin toimiin. Tarvitaan sekä merkittäviä ilmastoystävällisiä yksityisiä investointeja että hyvin kohdennettuja julkisia panoksia. Julkisella ilmastorahoituksella on merkittävä rooli myös tulevaisuudessa, mutta sitä tulisi käyttää kustannustehokkaammalla ja tuloksellisemmalla tavalla muuttamaan investointimalleja ilmastokestäviksi sekä mobilisoimaan yksityisen sektorin rahoitusta. Mobilisoidulla yksityisellä ilmastorahoituksella tarkoitetaan rahoitusta, joka on 1) julkisen rahoituksen tai toimien aikaansaamaa, ja 2) kansainvälisen järjestön kuten OECD:n tai kehitysrahoituslaitoksen käyttämien kriteerien mukaan ilmaston kannalta merkittävää. Ilmastoneuvotteluissa asian käsittelyä hankaloittaa se, että yksityisen sektorin rahoitusta on vaikea todentaa ja neuvotteluosapuolilla on erilaisia näkemyksiä yksityisten rahoituslähteiden roolista osana ilmastorahoitusta. Monet selvitykset osoittavat yksityisen sektorin rahoittavan jo merkittävän osan kehitysmaiden ilmastonmuutoksen sopeutumis- ja hillitsemistoimista virallisen kehitysavun (ODA) ja ilmastosopimuksen alaisten rahastojen kautta ohjautuvan rahoituksen muodostaessa vain murto-osan kokonaisrahoituksesta. Osana uuden sopimuksen neuvotteluja keskustellaan myös siitä, kuinka vaurastuvat kehittyvät maat voisivat ottaa enemmän vastuuta omista ilmastotoimistaan sekä kapasiteettinsa mukaan rahoittaa kaikkein köyhimpiä kehittyviä maita näiden ilmastotoimissa. Keskustelu ilmastorahoituksen rahoituspohjan laajentamisesta koskee siten paitsi rahoituslähteiden ulottamista julkiselta yksityiselle sektorille myös rahoitukseen osallistuvien maiden joukon laajentamista. Jatkossakin on kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että vähiten kehittyneet ja erityisen haavoittuvat maat saavat tukea ilmaston muutokseen sopeutumiseen sekä päästövähennyssitoumustensa toimeenpanoon. Kaikkien maiden tulisi osallistua ilmastotoimien tukemiseen luomalla suotuisa kansallinen toimintaympäristö ilmastorahoitukselle ja ilmastokestävien investointien mahdollistamiseksi. Ilmastokestävän kehityksen saavuttamiseksi kunnianhimoiset kansalliset ilmastostrategiat ja politiikat sekä ilmastotavoitteiden valtavirtaistaminen julkisiin ja yksityisiin investointi- ja kehityssuunnitelmiin on välttämätöntä. Siitä, kuinka velvoitteet matalahiilikehityksen mahdollistavien toimintaympäristöjen osalta voitaisiin kirjata uuteen ilmastosopimukseen, keskustellaan osana ilmastorahoitusneuvotteluja. Ilmastosopimuksen puitteissa on rahoitusta ja sopimuksen toimeenpanoa varten perustettu viime vuosina uusia instituutioita ja elimiä, joita voidaan hyödyntää Pariisin sopimuksen toimeenpanon tukemisessa. Uuden sopimuksen alle ei siten ole tarvetta luoda uusia mekanismeja rahoitukseen tai toimeenpanon tukeen liittyen vaan painopiste tulisi olla olemassa olevien instituutioiden toiminnan kehittämisessä ja rahoituksen toimeenpanon edistämisessä. Suomi on osana EU:ta sitoutunut lisäämään toimiaan ilmastorahoituksen mobilisoimiseksi vastineena kehitysmaiden merkittäville päästövähennystoimille ja niiden läpinäkyvälle toimeenpanolle. Ilmastorahoitusvelvoitteiden tulee jakaantua oikeudenmukaisesti ja nopeasti kasvavien talouksien tulisi osallistua ilmastorahoitustalkoisiin mahdollisuuksiensa mukaan. Ilmastorahoituksen kasvattaminen on iteratiivinen prosessi, joka etenee käsi kädessä kehitysmaiden tehokkaiden päästövähennystoimien valmistelun ja toimintaympäristön parantamisen kanssa. Ecofin neuvosto kokoontuu 10.11. Neuvoston on tarkoitus antaa päätelmät ilmastorahoituksesta. Suomen kansainvälinen ilmastorahoitus toteutetaan kehitysyhteistyövaroista. Pitkän aikavälin julkisen ilmastorahoituksen volyymista tai taakanjaosta ei ole vielä kansainvälisellä tasolla sovittu. Arvioiden mukaan Suomen vuotuinen budjettirahoitteinen maksuosuus on 70-200 miljoonan euron välillä. Lyhyellä tähtäimellä Suomen ilmastorahoituksen tason tulisi pysyä vähintään lyhyen aikavälin
13(16) ilmastorahoituskauden kokonaisrahoituksen keskimääräisellä tasolla. Vihreän ilmastorahaston osalta Suomi on ilmoittanut 80 miljoonan euron rahoitustavoitteesta. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely - Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu - Ilmastoneuvotteluryhmän (YM, UM, TEM, VM, MMM, LVM, VNEUS) kirjallisilla kommenteilla 6.7.2015 Ympäristöjaosto, kirjallinen menettely, 10.-13.7.2015 EU-ministerivaliokunta, kirjallinen menettely, 15.-17.7.2015 Eduskuntakäsittely Suuri valiokunta, kirjallinen menettely, 17.7.2015 Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Mikäli Pariisissa solmitaan sopimus, joka sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, kuten oikeudellisesti sitovan päästövähennysvelvoitteen, tulee sopimuksen määräykset saattaa voimaan lailla. Sopimuksen kansallinen hyväksyminen vaatii tällöin myös eduskunnan suostumuksen. Sopimuksen voimaansaattaminen Ahvenanmaalla vaatisi Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksynnän. Taloudelliset vaikutukset Globaalin ilmastosopimusjärjestelmän taloudelliset vaikutukset riippuvat EU:n päästövähennystavoitteesta, päästövähennysten kohdentumisesta päästökauppa ja eipäästökauppasektorille, joustomekanismien käyttömahdollisuuksista, hiilinielujen asemasta, EU:n sisäisestä taakanjaosta päästökauppasektorin ulkopuolella, ilmastosopimusjärjestelmään sisältyvistä mahdollisista uusista rahoitusvelvoitteista sekä päästöjen laskenta- ja raportointijärjestelmästä. Ilmastotavoitteiden taloudellisia vaikutuksia Suomen kannalta on pyritty arvioimaan mm. VTT:n ja VATT:n selvityksessä EU:n 2030-ilmasto- ja energiapaketin vaikutukset Suomen energiajärjestelmään ja kansantalouteen (toukokuu 2014). Cancunin ilmastokokouksen (2010) päätösten mukaisesti teollisuusmaiden tavoitteena on saada aikaan USD 100 miljardin vuotuinen rahoitusvirta kehitysmaiden ilmastotoimiin vuoteen 2020 mennessä. Tämä summa koostuu teollisuus- ja kehitysmaiden yksityisestä ja julkisesta rahoituksesta sekä ns. innovatiivisista rahoituslähteistä. Ilmastorahoitusta koskevasta taakanjaosta ei ole sovittu maiden välillä, joten Suomen maksuosuutta ei tiedetä. Vuoden 2015 UM/KYT-talousarvioesitykseen sisältyvä ilmastorahoitus on suuruudeltaan noin 88 miljoonaa euroa. Vuoden 2020 jälkeisistä rahoitusvelvoitteista ei uuden sopimuksen neuvotteluissa ole toistaiseksi sovittu mitään.
14(16) Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen vaikutukset ympäristöön olisivat hyvin laajakantoisia, eikä niitä ole tässä vaiheessa mahdollista arvioida tarkasti. Ympäristövaikutukset riippuvat sopimuksen maantieteellisestä kattavuudesta (mitkä maat tulevat mukaan sopimukseen), sektoraalisesta kattavuudesta (millä sektoreilla politiikkatoimista tai jatkotoimista sovitaan) sekä sopimuksessa määritellyistä tavoitteista (esim. mihin maapallon keskilämpötilan nousutasoon pyritään ja miten painotetaan ilmastonmuutokseen sopeutumista ja päästöjen vähentämistä) ja tarkemmista toimista. Sopimuksella pyritään tukemaan YK:n ilmastosopimuksen tavoitteita ja siinä pyritään sopimaan sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä että ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Mikäli kasvihuonekaasupäästöjen merkittävästä vähentämisestä myös pitkällä aikavälillä saadaan sovittua, sopimus tuottaa IPCC:n arvioiden mukaan hyötyä vältetyistä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisellä voidaan yleensä pienentää myös muiden haitallisten päästöjen, kuten happamoittavien päästöjen vaikutuksia. Lisäksi sopimuksella voi olla merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi metsä- ja maatalouden harjoittamiseen sekä ruuan tuotantoon ja biodiversiteettiin riippuen sen tarkemmasta sisällöstä. IPCC:n viidennen arviointiraportin ensimmäisessä osassa (syyskuu 2013) todetaan, että maapallon lämpeneminen on tosiasia. Maapallon keskilämpötila on kohonnut 0,85 astetta vuosina 1880 2012. Myös merenpinnan on havaittu nousseen ja jää- sekä lumipeitteen pienentyneen. Lämpeneminen johtuu hyvin todennäköisesti pääosin maapallon kasvihuoneilmiön voimistumisesta. Kasvihuoneilmiö on voimistunut, koska ihmisen toiminta on IPCC:n arvion mukaan yli 95 % todennäköisyydellä lisännyt hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Vaikka kasvihuoneilmiön voimistuminen on ilmeinen fysikaalinen tosiasia, ei ole täyttä varmuutta siitä, kuinka paljon se lopulta vaikuttaa ilmastoon eri puolilla maapalloa. Lämpötilan nousun lisäksi sadanta muuttuu; se kasvaa napojen lähettyvillä ja pienenee monilla alueilla, joilla kuivuus on jo nyt ongelma. Ilmastonmuutoksen puitesopimuksen osapuolet ovat Cancúnissa 2010 sopineet yhteiseksi maailmanlaajuiseksi lämpenemistavoitteeksi kaksi astetta yli esiteollisen ajan. Viimeisimpien arvioiden mukaan osapuolten vuosina 2009 2012 ilmoittamat toimet päästöjen vähentämiseksi eivät riitä kahden asteen maailmanlaajuisen lämpenemistavoitteen saavuttamiseksi. Osapuolten ilmastosopimuksen alla toistaiseksi ilmoittamilla toimilla pitkän aikavälin lämpenemisen arvioidaan saavuttavan 3 5 astetta yli esiteollisen ajan (UNEP 2012 1, Climate Analytics 2013, IEA 2013 1, Maailmanpankki 2012 1 ) Suomi sijaitsee alueella, jossa lämpenemisen arvioidaan olevan selvästi voimakkaampaa kuin koko maapallon keskimääräinen lämpeneminen. Lisäksi muutokset tulevat olemaan suurempia talvella kuin kesällä. Lämpenemisen ohella sademäärien arvioidaan kasvavan. Ilmastonmuutoksen hillinnän rinnalla IPCC:n viidennen arviointiraportin vaikutuksia, sopeutumista ja haavoittuvuutta koskeva osa (maaliskuu 2014) tuo esille ilmastomuutoksen sopeutumisen tärkeyden. Raportin mukaan huono valmistautuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin voi johtaa vielä suuremmalle haitoille altistumiselle ja haavoittuvaisuudelle. IPCC:n raportti tuo esille hillinnän ja sopeutumisen väliset hyödyt ja synergiat sekä myös yhtymäkohdat muiden ympäristöongelmien, kuten ilmansaasteiden, hallintaan. Raportin mukaan sopeutuminen on aina paikka- ja asiayhteysriippuvaista, tehokkaassa ilmastonmuutoksen riskienhallinnassa otetaan huomioon haavoittuvuus ilmastonmuutokselle ja sen yhteydet sosioekonomisiin prosesseihin sekä kestävään kehitykseen. 1 UNEP 2012, Emissions gap 2012 report.
15(16) Suomessa uusi kansainvälinen ilmastosopimus voisi mahdollisesti vaatia muutoksia lainsäädäntöön. Muutoksista aiheutuvia ympäristövaikutuksia arvioitaisiin lainsäädännön käsittelyn yhteydessä. Asiakirjat Kokousasiakirjoja ei ollut saatavilla muistiota laadittaessa. Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Paula Perälä, YM paula.perala@ymparisto.fi, 0295 250 224 Maria Vuorelma, YM, maria.vuorelma@ymparisto.fi, 0295 250 342 Tuulia Toikka, YM, tuulia.toikka@ymparisto.fi, 0295 250 297 Harri Laurikka, YM, harri.laurikka@ymparisto.fi, 0295 250 156 EUTORI-tunnus Liitteet Viite
16(16) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi ympäristöneuvosto, EU-ministerivaliokunta YM ALR, EUE, LVM, MMM, OKM, OM, PLM, SM, STM, TEM, TPK, TULLI, UM, VM, VNK, VTV