1 LUPAPÄÄTÖS Nro 70/05/1 Dnro Psy-2002-y-43 Annettu julkipanon jälkeen 4.7.2005 ASIA LUVAN HAKIJA Kupsussuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Yli-Ii Vapo Oy PL 22 40101 JYVÄSKYLÄ
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, YVA, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Tuotteet ja tuotantomäärä... 6 Polttoaineet... 6 Kuivatus- ja valumavesien käsittely... 7 Liikenne... 8 Toiminnan lopettaminen... 8 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 8 Ympäristöjohtamisjärjestelmä... 9 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 9 Päästöt pintavesiin... 9 Päästöt maaperään ja pohjaveteen... 9 Päästöt ilmaan... 10 Melu... 10 Jätteet... 10 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 11 Alueen hydrologia...11 Alueen luonto ja suojelukohteet... 11 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 11 Vesistön tila ja käyttö... 12 Veden laatu... 12 Vesistön käyttökelpoisuus... 12 Kalatalous... 13 Muu vesistön käyttö... 13 Maaperä ja pohjavesiolot... 14 Muut elinkeinot ja toiminnot... 14 Muut kuormittavat toiminnat... 14 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 15 Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin sekä rakennetun ympäristön kulttuuriarvoihin... 15 Vaikutus Kupsussuon pohjoisosan vesitalouteen, luonnonmukaisuuteen ja kasvillisuuteen... 15 Vaikutus linnustoon... 17 Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen... 18 Vaikutus muinaismuistoihin... 19 Vaikutus alueen muuhun käyttöön... 19 Vaikutus pintavesiin... 20 Vaikutus kalastoon ja kalastukseen... 20 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 21 Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus... 21 Melun vaikutukset...21 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 22 Käyttötarkkailu... 22 Päästötarkkailu... 23 Vaikutustarkkailu... 23 Raportointi... 23 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 23 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 24 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 24 Lupahakemuksen täydennykset... 24 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 24 Lausunnot... 24
Muistutukset ja mielipiteet... 26 Hakijan kuuleminen ja vastine... 28 Lausunto... 31 Hakijan toinen kuuleminen ja vastine... 34 Neuvottelu... 35 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 35 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 35 LUPAMÄÄRÄYKSET... 36 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 36 Päästöt pintavesiin... 36 Päästöt ilmaan... 37 Melu ja tärinä... 37 Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen... 37 Varastointi... 37 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet... 37 Toiminnan lopettaminen... 37 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 38 Kalatalousmääräys... 38 OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE... 38 RATKAISUN PERUSTELUT... 38 Ympäristöluvan harkinnan perusteet... 38 Luvan myöntämisen edellytykset... 39 Lupamääräysten perustelut... 39 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 39 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 40 Kalatalousmääräys... 41 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 41 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 43 Päätöksen voimassaolo... 43 Lupamääräysten tarkistaminen... 43 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 43 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 44 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 44 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 44 KÄSITTELYMAKSU... 44 Ratkaisu... 44 Perustelut... 44 Oikeusohje... 44 MUUTOKSENHAKU... 45 3
4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Vapo Oy on 28.3.2002 ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa hakenut Kupsussuon turvetuotantoalueelle toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakija on toimittanut ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukaisen Kupsussuon ympäristövaikutusten arviointiselostuksen liitteineen ympäristölupahakemukseksi. Kupsussuon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta käyvät ilmi ympäristönsuojeluasetuksen 8 13 :n mukaiset hakemustiedot. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Suunniteltu turvetuotantoalue sijaitsee Yli-Iin kunnan Karjalan kylässä noin 3 km kuntakeskuksesta itään. Tuotantokelpoista suota auma-alueet mukaan lukien on alkuperäisen hakemuksen mukaan 173,7 ha. Suunnitelmaa on 24.3.2003 muutettu siten, että tuotantoala on 160,5 ha. Vedet johdetaan laskuojaa pitkin Iijokeen Kierikin voimalaitoksen alapuolella olevaan tulvauomaan. Tuotantoalueen ulkopuoliset vedet johdetaan eristysojista Iijokeen ja Siuruanjokeen. Kupsussuo sijaitsee Iijoen vesistöalueella Maalismaan Haapakosken alueella (61.12), tarkemmin Maalismaan vesivoimalaitoksen alueella (61.121). Kupsussuon alueen vedet laskevat nykyisin Iijokeen. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan turvetuotannolla ja siihen liittyvällä ojituksella on oltava ympäristölupa, jos tuotantoalue on yli 10 ha. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirasto ratkaisee turvetuotantoa ja siihen liittyvää ojitusta koskevan ympäristölupa-asian, jos tuotantoalue on yli 10 ha. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, YVA, SOPIMUKSET JA ALU- EEN KAAVOITUSTILANNE Vapo Oy jätti Kupsussuota koskevan vesienjohtamislupahakemuksen Pohjois-Suomen vesioikeudelle 17.2.1999. Pohjois-Suomen vesioikeus kehotti kirjeellään 23.4.1999 Vapo Oy:tä selvittämään ensin hankkeen vaikutukset ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) annetun lain ja asetuksen mukaisella menettelyllä. Vapo Oy toimitti 1.11.2001 yhteysviranomaisena toimineelle Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskukselle arviointiselostuksen hankkeesta. Poh-
jois-pohjanmaan ympäristökeskus toimitti hankevastaavalle 27.2.2002 päivätyn lausuntonsa ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Mainitut asiakirjat ovat tämän hakemuksen liitteinä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on tarkasteltu tuotantovaihtoehtoina tuotantoa auma-alueet mukaan lukien 198 ha:n alueella ja 174 ha:n alueella sekä lisäksi 0-vaihtoehtoa ja 0+ -vaihtoehtoa, jossa suo ennallistettaisiin. Vaihtoehtoisina vesien johtamisreitteinä on tarkasteltu Pitkäperässä Siuruanjoen ja Iijoen yhtymäkohtaan laskevaa Purkajasuon valtaojaa ja toisaalta Kierikin voimalaitoksen tulvauomaan laskevaa laskuojaa. Hankkeesta vastaava on päättänyt hakea lupaa 174 ha:n alueelle siten, että vedet johdetaan Kierikin voimalaitoksen tulvauomaan. Koska Kupsussuon hankesuunnitelma oli sekä alueen pinta-alan että vesienjohtamisen osalta muuttunut merkittävästi lupahakemuksen jättämisen jälkeen ja ympäristövaikutusten arviointi oli suoritettu uuden hankesuunnitelman mukaisesti, hakija peruutti aikaisemman lupahakemuksensa vesienjohtamisluvan saamiseksi Kupsussuolle hakien samalla ympäristönsuojelulain mukaista lupaa muutetulle toiminnalle. Pohjois-Suomen vesioikeuden tilalle tullut Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 18.11.2002 antamallaan päätöksellä nro 76/02/1 jättänyt vesien johtamista koskevan lupahakemuksen käsittelyn sillensä. Puutteisiin, joita yhteysviranomainen, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, on arviointiselostuksesta antamassaan lausunnossa todennut, hakija on ottanut kantaa ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuskirjelmässä ja sen liitteissä. Nämä täydennykset on otettu huomioon jäljempänä tässä päätöksessä. Kupsussuolla hakijan omistuksessa on 231 ha:n alue. Suunnitellun pintavalutuskentän alue, 9 ha on vuokrattu. Vapo Oy on tehnyt oja-aluesopimuksen tilan Lisä-Välitalo RN:o 80 alueella kulkevasta laskuojasta. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavassa vuodelta 1993 Kupsussuo on merkitty turvetuotantoalueeksi (EO-T). Maakuntavaltuuston 11.6.2003 hyväksymässä ja ympäristöministeriön 17.2.2005 vahvistamassa maakuntakaavassa Kupsussuo on merkitty alueeksi, jolla mikä tahansa sallittu maankäyttömuoto on sallittu. Kierikkikeskuksen ja Kivikaudenkylän, joihin on matkaa noin 1,8 km suunnitellun tuotantoalueen reunasta, alueelle on laadittu Esihistoriallispainotteinen Kierikin osayleiskaava (Yli-Iin kunta et al. 1999). Osayleiskaava-alue käsittää Iijoen välittömän ympäristön Pahkakosken ja Yli-Iin kirkonkylän välisellä alueella. Osayleiskaava ei ulotu Kupsussuon hankealueelle. 5 TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Suunniteltu turvetuotantoalue sijaitsee Yli-Iin kunnan Karjalan kylässä noin 3 km kuntakeskuksesta itään. Tuotantokelpoista suota auma-alueet mukaan lukien on alkuperäisen hakemussuunnitelman mukaan 173,7 ha, ja hyödynnettävä turvemäärä noin 1,35 milj. m 3. Muutetun suunnitelman 24.3.2003 mukaan tuotantoala on 160,5 ha, jolloin hyödynnettävä turve-
määrä vastaavasti pienenee. Kupsussuon arvioitu tuotantoaika on noin 25 vuotta. Kupsussuolta tuotetaan pääasiassa jyrsinpolttoturvetta Oulun voimalaitoksia varten. Lisäksi tuotetaan palaturvetta lähialueen kunnallisille laitoksille. Kupsussuolta voidaan tarvittaessa toimittaa turvetta kannattavasti myös Kemin metsäteollisuuden energiantuotantoon. Polttoturvetuotteiden lisäksi Kupsussuon pintakerroksista saadaan jonkin verran vaaleaa rahkaturvetta ympäristönhoitotarkoituksiin, kuten karjan kuivikkeeksi, lietteiden imeytykseen ja kompostointiin. Kupsussuolta tuotetun ympäristöturpeen käyttö keskittyy Yli-Iihin ja sen lähikuntiin. Vuotuinen tuotanto, pääosin jyrsinturvetta haku-menetelmällä ja käyttäen apuna mekaanisia kokoojavaunuja tai imuvaunuja, olisi 160,5 ha tuotantoalalta keskimäärin 80 000 m 3. Palaturvetuotannossa käytetään palaturpeen nostomenetelmää ja kokoamisessa haku-menetelmää. Kupsussuolle on tieyhteys suon eteläosasta Yli-Ii Kipinä-maantieltä nro 854. Kupsussuon hankealueella turvetuotannon kunnostukseen liittyvistä valmistelutöistä on tehty esiojitus vuosina 1981 1982. Kunnostuksen jatkuessa Kupsussuolle kaivetaan eristysojat, joilla turvetuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden ohi. Eristysojiin kaivetaan lietetaskut purkukohtien yläpuolelle. Pintavalutuskenttä ja pumppaamo rakennetaan valmistelutöiden alkuvaiheessa ja vesien johtaminen pintavalutuskentälle aloitetaan heti kun penkereet ovat riittävästi tiivistyneet, todennäköisesti ensimmäisen valmisteluvuoden heinä elokuussa. Valmistelutöiden ensimmäisenä vuotena Kupsussuon tuotantolohkot sarkaojitetaan suon kuivaamiseksi. Sarkaojitus toteutetaan todennäköisimmin kevättalvella, jolloin myös pehmeiköt on mahdollista ojittaa. Sarkaojat varustetaan kokoojaojiin johtavilla päisteputkilla ja lietteenpidättimillä. Kaikkiin niihin sarkaojiin, joissa altaiden kaivaminen turpeeseen on mahdollista, tehdään sarkaojien allassyvennykset. Sarkaojituksen jälkeen kaivetaan reunaojat ja rakennetaan alueelle tarvittava tiestö. Vedet johdetaan laskuojaa pitkin Iijokeen Kierikin voimalaitoksen alapuolella olevaan tulvauomaan. Tuotantoalueen ulkopuoliset vedet johdetaan eristysojista Iijokeen ja Siuruanjokeen. Laskennallisten arvioiden perusteella tuotannolla ei ole vesistövaikutuksia Iijoessa eikä myöskään Siuruanjoen suualueella. Pieniä vedenlaadun pitoisuusmuutoksia voi ilmetä tulvauomassa. Vaikutuksia kalastoon ei ole arvioitu olevan. 6 Tuotteet ja tuotantomäärä Vuotuinen tuotanto, pääosin jyrsinturvetta haku-menetelmällä ja käyttäen apuna mekaanisia kokoojavaunuja tai imuvaunuja, on 160,5 ha tuotantoalalta (muutos 24.3.2003) keskimäärin 80 000 m 3. Polttoaineet Kupsussuolla tuotannossa käytetään keskimäärin kuutta traktoria ja aumauskonetta. Näiden yhteenlaskettu kevyen polttoöljyn kulutus tuotantokauden aikana on noin 43 500 litraa. Lisäksi käytetään voiteluöljyjä yhteensä noin 350 litraa sekä muita voiteluaineita yhteensä noin 40 kg. Tur-
vetuotannossa käytettäviä vetokoneita varten tuotantourakoitsijoilla on tuotantoalueella polttoaineita 1 000 5 000 litran säiliöissä. Polttoöljy varastoidaan säiliöissä työmaan tukikohta-alueella tai muualla säiliöille varatulla alueella. Voiteluaineet varastoidaan tukikohta-alueella niille varatuilla paikoilla. Polttoainesäiliöiden sijainti esitetään vuosittain päivitettävissä työmaan paloturvallisuussuunnitelmassa sekä jätehuoltosuunnitelmassa. Tuotantoalueen paloturvallisuussuunnitelma toimitetaan kunnan palopäällikölle. Pumppaamo toteutetaan (muutos 24.3.2003) sähköllä toimivaksi. 7 Kuivatus- ja valumavesien käsittely Kupsussuon tuotantolohkot sarkaojitetaan tuotantosuunnitelman mukaan suon kuivattamiseksi. Sarkaojat varustetaan kokoojaojiin johtavilla päisteputkilla ja lietteenpidättimillä. Kaikkiin niihin sarkaojiin, joissa altaiden kaivaminen turpeeseen on mahdollista, tehdään sarkaojien allassyvennykset. Sarkaojasyvennykset padottavat vettä ja laskeuttavat kiintoainetta mahdollisimman paljon jo sarkaojastoon. Samalla menetelmä tasaa esimerkiksi rankkasateiden aiheuttamia huippuvirtaamia. Sarkaojista vedet johdetaan kokoojaojia pitkin pumppaamoaltaaseen ja pumpataan siitä edelleen 24.3.2003 muutetun suunnitelman mukaisesti ympärivuotisesti pintavalutuskentälle. Pintavalutuskenttä sijaitsee Kupsussuon lounaispuolella Hillaperukka-nimisellä suolla. Pintavalutuskentän pinta-ala on 8,7 hehtaaria. Kentän kaltevuus on 0,1 %. Pintavalutuskentällä vesille tulee valuntamatkaa 200 300 metriä. Pintavalutuskentän reunat pengerretään luoteisreunaa lukuun ottamatta. Suuremmilla valumilla pumppaamo padottaa vettä ja pumppaamoaltaan sekä ojastojen toimiessa kiintoaineen laskeutustilana estetään suurten valumien aikaisten kuormituspiikkien syntymistä. Pumppaamoallas toimii normaalivirtaamillakin kiintoaineen laskeuttajana ja veden varastotilana, jolloin pumpun käyntiaika voidaan säätää optimaaliseksi. Pumppaamoallas puhdistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä. Pumppaamoallas varustetaan pintapuomilla, jolla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turvepölyn pääsy pumppaamolle ja edelleen alapuoliseen vesistöön. Kupsussuolle kaivetaan koko tuotantoalueen ympärille eristysojat, joilla tuotantoalueen ulkopuoliset vedet johdetaan tuotantoalueen ja vesiensuojelurakenteiden ohitse. Kupsussuon eristysojien vedet laskevat kahta reittiä alapuoliseen vesistöön. Tuotantoalueen itä- ja eteläpuolelta ulkopuoliset vedet johdetaan Kierikin voimalaitoksen alapuolelle johtavaan laskuojaan. Muu osa ulkopuolisista vesistä laskee tuotantoalueen luoteisosasta metsäojia pitkin Kupsusojaan, josta edelleen Ala-Mättäisojan kautta Siuruanjokeen. Eristysojiin kaivetaan lietetaskut kaivunaikaisen kiintoainekuormituksen estämiseksi. Lietetaskut toimivat myös palovesialtaina ja ne voidaan tarvittaessa puhdistaa lietetilan täytyttyä, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Eristysojan ja tuotantoalueen väliin jätetään suojavyöhyke, joka estää turpeen pääsyn eristysojaan tuotannon, aumauksen ja turpeen kuormauksen yhteydessä.
8 Liikenne Kupsussuon käyttöönoton vuoksi alueen ympäristöön ei tulla rakentamaan uusia tieyhteyksiä vaan työmaaliikenteessä ja turvekuljetuksissa tullaan käyttämään jo olemassa olevia teitä. Suon eteläpuolen peltoalueille johtaa nykyisin tie, jota tullaan käyttämään kulkureittinä myös turvetuotantoalueelle. Turvetuotannon käyttöä varten tien kantavuutta on todennäköisesti tarvetta parantaa. Turvetuotantoalueelle tehdään tarpeelliset tieyhteydet tuotannon ja vesiensuojelurakenteiden hoitamista varten. Turve toimitetaan asiakkaille kuorma-autoilla kulutustilanteen mukaan. Kasvu- ja ympäristöturpeiden toimitusten painopiste on kevät syyskaudella ja energiaturpeen talvikuukausina. Tuotantotoiminnan aiheuttama työmaaliikenne keskittyy touko syyskuun ajalle. Työmaaliikenne on pääasiassa urakoitsijoiden ja heidän työntekijöidensä henkilöautoliikennettä. Tuotantotoiminnassa käytettävät vetokoneet (traktorit) tuodaan työmaalle keväällä ja viedään syksyllä pois. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääosin ympäri vuoden, joten niitä ei juurikaan kuljeteta lukuun ottamatta satunnaisia siirtoja. Kunnostus- ja ympäristönsuojelutoiminnassa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimäärin 2 3 kertaa tuotantokauden aikana. Tuotantoaikana asiaton liikkuminen turvetyömaalla on kiellettyä paloturvallisuuden vuoksi. Tämä edellyttää tuotantoalueelle johtavan tien sulkemista tuotantoaikana puomilla. Toiminnan lopettaminen Kupsussuon kunnostus- ja tuotantoajan on arvioitu olevan noin 25 vuotta, eikä alueen jälkikäytöstä ole vielä suunnitelmia. Alueen mahdollisena jälkikäyttömuotona voisivat olla metsätalouskäyttö tai alueen ennallistaminen suoksi tuotannon päätyttyä. Alue siistitään tuotantovaiheen päätyttyä. Tarpeettomiksi käyneet rakennelmat ja rakennukset puretaan. Turvekasat, koneet ja kantokasat viedään pois. Jos aluetta on muuten kaivettu tai siellä on tehty massansiirtotöitä, kaivannot tasoitetaan ja varmistetaan, että ojien penkkoihin jääneet massamaat eivät aiheuta vettymistä lähialueella. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kupsussuolle on suunniteltu mitoitusohjeet täyttävä pintavalutuskenttä, jolle johdetaan koko tuotantoalueen vedet. Pintavalutus on tällä hetkellä tiedossa ja käytettävissä olevista turvetuotantoalueiden vesiensuojeluratkaisuista Kupsussuon olosuhteisiin parhaiten soveltuva ja toteuttaa hakijan käsityksen mukaan parhaan käytettävissä olevan tekniikan periaatteen (BAT). YVA-selostuksessa on esitetty arviot suunnitellun tuotantoalueen päästöistä ilmaan (pöly), melusta, liikenteestä ja jätteistä. Turvetuotanto perustuu näiden osalta hakijan käsityksen mukaan tuotantoteknisesti käyttökelpoisimpaan tai useassa tapauksessa myös ainoaan tekniikkaan.
9 Ympäristöjohtamisjärjestelmä Vapo Oy:n energiatoimialalla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Laatu- ja ympäristökäsikirja ja työohjeet ovat vuodesta 2002 lähtien olleet yhteiset koko toimialalla. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS-ISO 14001 ja SFS-ISO 9001:2000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifikaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna 2001. Sertifioinnista vastannut ulkoinen arvioija tekee järjestelmän määräaikaistarkastuksen puolen vuoden välein. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Kupsussuon Ahvenniemen uimarantaan kohdistuvien mahdollisten vaikutusten selvittämiseksi YVA-selostuksen kuormitusarviota on täydennetty arvioimalla tuotantoalueen kuormituksen vaikutusta Siuruanjoen vedenlaatuun. Yhteysviranomaisen lausunnossa todetaan myös, ettei selostuksessa ole arvioitu Kupsussuon ja alueen muun kuormituksen yhteisvaikutusta alapuolisessa vesistössä. Tämän vuoksi YVA-selostuksen kuormitustarkastelua on täydennetty arvioimalla Kupsussuon kuormituksen osuutta Siuruanjoen turvetuotannon kokonaiskuormituksesta, ihmistoiminnan aiheuttamasta kuormituksesta sekä koko Siuruanjoen ravinnehuuhtoumasta. Tarkastelun lähtötiedot on esitetty YVA-selostuksen taulukoissa 7.14 ja 7.25. Laskelmien pohjana on alkuperäisen suunnitelman mukainen tuotantoala 174 ha. Fosforin vuosittainen kokonaishuuhtouma Siuruanjokeen on 27 734 kg ja typen huuhtouma 550 798 kg. Ihmistoiminnasta ilman laskeumaa aiheutuva vuosittainen kuormitus on fosforilla 13 347 kg ja typellä 181 101 kg. Tästä turvetuotannon fosforikuormituksen osuus on 2 240 kg ja typen 38 053 kg. Laskelmissa lukuihin on lisätty Kupsussuon vuosittainen tuotantovaiheen bruttofosforikuormitus 23 kg ja typpikuormitus 876 kg. Kupsussuon osuus turvetuotannon fosforikuormituksesta on 1 % ja typpikuormituksesta 2 %. Ihmistoiminnan aiheuttamaa fosforikuormitusta Siuruanjoen suulla Kupsussuo lisää 0,2 % ja typpikuormitusta 0,5 %. Kokonaisravinnehuuhtoumasta Kupsussuon osuus on 0,1 0,2 %. Kupsussuon turvetuotanto ei lisää rehevöitymistä Siuruanjoen suulla. Kuormitusosuus on niin pieni, ettei Kupsussuon turvetuotannolla ole myöskään vaikutusta Siuruanjoen ja Iijoen yhtymäkohdan alapuoliseen Iijoen vedenlaatuun. Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Onnettomuuksien välttämiseksi polttoaineiden, öljyjen ja ongelmajätteiden varastointiin ja käsittelyyn on kiinnitetty erityishuomiota ja toimintoja on ohjeistettu ympäristöhallintajärjestelmään sisältyvissä ympäristöohjeissa. Turvekentillä toimittaessa konerikkojen yhteydessä tapahtuvat polttoaine- ja öljyvuodot imeytyvät turpeeseen ja ovat helposti kerättävissä pois.
Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjavesiin. Kupsussuon läheisyydessä ei myöskään ole luokiteltuja pohjavesialueita eikä välittömässä läheisyydessä kaivoja. 10 Päästöt ilmaan Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Turpeen laatu vaikuttaa pölyävyyteen: mitä kuivempaa ja maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus ja suunta vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s, tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin ja pölyhaittojen vuoksi. Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Kupsussuon läheisyydessä ei ole sellaisia avolampia, joiden pinnalle voisi merkittävässä määrin kerääntyä pölyä. Liikenne voi aiheuttaa satunnaisesti pölyämistä. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Melu Jyrsinturpeen haku-menetelmässä melua syntyy yhdestä nostavasta traktorista ja turvetta aumoihin ajavista traktoreista. Kokonaismelutaso on 5 7 db suurempi kuin kääntämisessä ja karheamisessa. Näiden tuotantovaiheiden aiheuttamat merkittävät melutasot (55 db) eivät laskennallisen arvion mukaan ulotu turvekentän ulkopuolelle. Turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja 300 400 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Tuotantopäiviä on keskimäärin 40 vuodessa. Puuston on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Kupsussuolta tuotetun turpeen toimitukset kestävät keskimäärin noin 1,5 kuukautta vuodessa. Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa, ja luonteeltaan se on samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta (lähinnä traktorit) ja liikenteestä lähtevä melu. Kupsussuo sijaitsee niin kaukana asutuksesta, ettei tuotantotoimien aiheuttama melu ulotu asutukseen saakka. Jätteet Tuotantotoiminnassa syntyy talous-, muovi- ja öljyisiä jätteitä. Jäteöljy, ongelmajätteet sekä sekajätteet kerätään Kupsussuolle rakennettavaan keräilypisteeseen, jossa ne tarpeen mukaan pakataan ja merkitään siten, että niistä ei aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Työmaalle vuosittain laadittavasta jätehuoltosuunnitelmasta käy ilmi keräilypisteen sijainti, laatu, jätteen poiskuljettaja yhteystietoineen sekä tyhjennysjaksot. Työmaalla syntyneiden jätteiden määrä ja laatu kirjataan ylös. Aumojen peitteenä käytettävä muovi kerätään kasoihin ja varastoidaan tuotantoalueella sille osoitetulla paikalla. Muovi voidaan esim. paalata ja käyttää myöhemmin energiantuotantoon. Turvekenttä sisältää jonkin verran kantoja ja muuta puuainesta. Tarvittaessa puuaines erotellaan turpeesta tuotantotoiminnoissa. Kanto- ym. puuaines varastoidaan kasoihin auma-alueille ja tuotantoalueen reunoille ja käytetään hakeraaka-aineena.
11 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen hydrologia Kupsussuon luonnontilaista hydrologiaa selvitettiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä. Selvityksen mukaan suolle on tullut luontaisesti vettä varsin laajalta alalta suon itäpuolelta. Vesi on tullut suurelta osin pintavaluntana ja jossain määrin ilmeisesti pohjavesitihkuntana. Suolla vedet ovat virrannet märkiä rimpinevoja ja rimpilettoja myöten leveällä rintamalla länteen, pohjoiseen ja etelään. Etenkin pohjois- ja länsinurkissa suota veden tulo suolle jatkuu reunaojituksista huolimatta. Kupsussuon hankealueella on tehty esiojitus 172 hehtaarin alueella vuosina 1981 1982. Myös hankealueen itä-, kaakkois- ja eteläpuolella sijaitsevat alueet on metsäojitettu. Ojituksen vaikutuksesta pääosa alueen vesistä virtaa nykyisin ojia pitkin etelään. Hankealueen pohjoisosissa virtausta on jonkin verran myös pohjoiseen ja länteen. Alueen luonto ja suojelukohteet Kupsussuo edustaa harvinaisia lettosoita. Letot ovat voimakkaasti vähentyneet ja harvinaistuneet harjoitetun maanviljelyksen tai metsätalouden vuoksi. Natura 2000 -luontotyyppioppaan mukaan enää enintään noin yksi prosentti alkuperäisistä letoista on luonnontilassa. Kaikki lettotyypit ovat Suomessa uhanalaisia. Pohjois-Pohjanmaalla niitä on jäljellä vähän. Lettolajiston edustavuuden puolesta Kupsussuo voidaan rinnastaa Natura 2000 -suojeluverkostossa olevaan Kiimingin lettoalueeseen. Kupsussuon pohjoisosassa on laaja, monimuotoinen lettoalue, joka on suurelta osin edelleen luonnontilainen. Suuri alue märintä rimpilettoa on aikanaan jätetty käsittelemättä. Vanhat navero-ojat ovat lisäksi lähes hävinneet. Kupsussuon pohjoisosan luontoarvot perustuvat kalkkivaikutteisuuteen. Alueella esiintyy muun muassa rimpi- ja koivulettoja sekä lettorämeitä. Alueen arvolajeihin kuuluvat lettosara, velttosara, suovalkku, kiiltosirppisammal, käyrälehtirahkasammal, kairasammal, matosammal ja luhtakilpisammal. Näistä uhanalaisimpia ovat lettosara ja kiiltosirppisammal. Jälkimmäinen on myös luontodirektiivin liitteen II mukainen laji. Suomen erityisvastuulajeja ovat letto- ja velttosara sekä kiiltosirppi- ja luhtakilpisammal. Kupsussuo on myös hyvä lintusuo. Linnustollisesti parhaat alueet ovat suon pohjoisosassa kuten kasvillisuuskin. Vedet virtaavat pohjoisosasta pohjoiseen ja länteen. Kupsussuon etelä- ja keskiosat ovat ojitusten vuoksi menettäneet luonnontilansa. Tältä alueelta vedet virtaavat pääasiassa etelään. Yhteysviranomainen on katsonut, että Kupsussuon etelä- ja keskiosat ovat ojitusten vuoksi menettäneet luonnontilansa siinä määrin, ettei turvetuotannolle ole luonnonarvojen puolesta esteitä. Tuotanto on kuitenkin etelä- ja keskiosalla suunniteltava ja toteutettava niin, että pohjoisosan merkittävät luonnonarvot säilyvät. Keskeisintä on turvata pohjoisosan vesitalouden luonnonmukaisuus. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Lähin asutus sijaitsee maantien nro 854 varressa, noin 1,7 kilometrin etäisyydellä suunnitellun tuotantoalueen eteläreunasta. Yli-Iin kuntakeskukseen on matkaa noin kolme kilometriä.
Kupsussuon hankealueen läheisyydessä ei ole loma-asutusta. Kierikin osayleiskaavassa on varattu loma-asuntoalueita lähimmillään Nauriskantaan sekä Kierikkikeskuksen itäpuolelle. Kummatkin alueet sijaitsevat yli 2 kilometrin etäisyydellä suunnitellusta tuotantoalueesta. Kierikkikeskukseen ja Kivikaudenkylään on matkaa noin 1,8 kilometriä suunnitellun tuotantoalueen reunasta. Alueelle on laadittu Esihistoriallispainotteinen Kierikin osayleiskaava. Osayleiskaava-alue käsittää Iijoen välittömän ympäristön Pahkakosken ja Yli-Iin kirkonkylän välisellä alueella. Osayleiskaava ei ulotu Kupsussuon hankealueelle. Hakijan käsityksenä on muun muassa käytettyjen lähteiden perusteella ollut, että Kierikin alueen esihistorialliseen rakenneselvitykseen ja sen liitekarttaan on kerätty viimeinen olemassa oleva tieto (vuoteen 1998 mennessä) Kierikin alueen kaivauksista ja muinaismuistolailla (295/1963) suojelluista kohteista. Lähimmät muinaisjäännösalueet sijaitsevat noin kilometrin päässä Kupsussuolta lounaaseen. Purkajasuon, Purkajasuo/Korvalan ja Voima-Kuuselan muinaisjäännösalueet kuuluvat Museoviraston luokituksen mukaan tärkeimpään rauhoitusluokkaan I. 12 Vesistön tila ja käyttö Veden laatu Vuosien 1997 2001 näytteiden perusteella Iijoen vesi on kokonaisfosforipitoisuuden mukaan lievästi rehevää (keskiarvo 19 µg/l) Pahkakoskella, noin 9,5 km Kupsussuon laskuojan yläpuolella ja 1,2 km laskukohdan alapuolella Yli-Iin sillan kohdalla rehevää (31 µg/l). Siuruanjoen alajuoksulla vesi on erittäin rehevää (52 µg/l). Kokonaistyppipitoisuus vaihtelee saman suuntaisesti. Pahkakosken vettä voidaan typpipitoisuuden mukaan luonnehtia jopa karuksi (keskiarvo 368 µg/l), Yli-Iin sillan aluetta lievästi reheväksi (456 µg/l) ja Siuruanjokea reheväksi (631 µg/l). Levätuotantoa ja rehevyystasoa ilmentävä a-klorofyllin pitoisuus on ollut Pahkakoskella 3,0 12 (keskiarvo 7,6), Yli-Iin sillan kohdalla 3,4 15,3 (8,7) ja Siuruanjoella 2,6 50,0 (13,4). A-klorofyllin pitoisuus 7 40 µg/l vastaa rehevän veden tasoa. Veden humuspitoisuutta osoittava väriluku on ollut Pahkakoskella 50 150, Yli-Iin sillalla 50 350 ja Siuruanjoella 50 400. Kupsussuon vesi on ruskeaa, ja ruskeuteen vaikuttavia humusta (COD Mn ) ja rautaa on runsaasti. Enimmillään rautaa on ollut suon valumavesissä yli 15 mg/l. Kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella vesi voidaan luokitella eutrofiseksi. Suon valumavedessä ammoniumtypen (143 µg/l) pitoisuus on 15 % veden kokonaistypen pitoisuudesta (923 µg/l). Fosfaattifosforia (25 µg/l) on keskimäärin 56 % kokonaisfosforista (43 µg/l). Vesistön käyttökelpoisuus Veden laadun yleiskäyttökelpoisuusluokka oli 1990-luvun puolivälissä Iijoella "hyvä" ja Siuruanjoella "tyydyttävä". Tarkkailupisteiden vedenlaadussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Selvimmät muutokset ovat Iijoen alemman pisteen (maantien 849 silta) kokonaisfosfori- ja Siuruanjoen kokonaistyppipitoisuuden lievä kasvu. Pahkakoskella typpi-, fosfori- ja kiintoainepitoisuus ovat jonkin verran pienentyneet. Siuruanjoella kiintoainepitoisuus on laskenut, ja typpi- ja fosforipitoisuus ovat kasvaneet. Siuruanjoen vaikutuksesta ravinteiden ja raudan pitoisuus sekä väri ja kemiallinen hapenkulutus ovat Iijoen alemmalla pisteellä suuremmat kuin Pahkakoskella.
Jokivesille tyypillinen vedenlaadun vaihtelu on suurinta Siuruanjoella ja pienintä Iijoen Pahkakoskella. 13 Kalatalous Alapuolisen vesialueen kalastoa ja kalastusta on selvitetty paikallisille asukkaille suunnatulla tiedustelulla sekä Iijoen velvoitetarkkailuista saaduilla tiedoilla. Kyselyssä kalastusta koskeva alue rajattiin koskemaan Kierikin voimalaitoksen alapuoleista tulvauomaa sekä Siuruanjoen ja Iijoen yhtymäkohtaa. Alue käsitti siten Kupsussuon kuivatusvesien vaihtoehtoiset purkureitit vesistöön. Tiedustelu lähetettiin 300 talouteen, joista vastaus saatiin 73:lta (24 %). Vastanneista Iijoella kalasti 36 ja Siuruanjoella 32 taloutta. Saalistiedot saatiin Iijoelta 30 ja Siuruanjoelta 29 kalastaneelta taloudelta. Vastausten mukaan kalastusmerkitystä Iijoella pidettiin yleensä suurena tai erittäin suurena. Siuruanjoella kalastusmerkitys vaihteli suuresta pieneen. Iijoella saaliskaloina olivat erityisesti hauki, ahven ja kirjolohi. Lisäksi kalastettiin taimenta sekä jonkin verran lahnaa ja madetta. Vuonna 2000 talouksien kokonaissaalis oli 657 kg. Keskimääräinen talouskohtainen saalis oli Iijoella 22 kg vuodessa. Tiedusteluun vastanneiden kokonaissaalis tiedustelualueelta oli 1 307 kg. Talouskohtaiseksi kokonaissaaliiksi tuli yhteensä 33,5 kg/vuosi (39 taloutta). Hankkeen vaikutusalueella suon alapuolinen vesialue Iijoessa kuuluu Suomen valtiolle ja PVO-Vesivoima Oy:lle. Kupsussuo laskee vetensä Kierikin tulvauoman kautta Iijoen Maalismaan patoaltaaseen. Maalismaan patoaltaan yläosa Siuruanjoen laskukohdasta ylävirtaan on voimakkaan virtauksen aluetta. Maalismaan altaan pinta-ala on 2,2 km 2 ja pituus 11 km. Patoaltaan kalastusta ja kalastoa on seurattu Voimalohen ja Metsähallituksen kirjanpitokalastuksen avulla. Kirjanpitokalastajien määrä on ollut 1 5. Kirjanpitokalastuksen yhteissaaliista (1 191 kg) saatiin verkoilla 78 %. Tärkein saaliskala oli kirjolohi, jota kalastajien saaliista oli yli kolmannes. Toiseksi eniten saatiin haukea ja kolmanneksi eniten ahventa. Verkoilla, joiden solmuväli oli 34 40 mm, saatiin runsaasti myös taimenta. Tämän verkkokoon yksikkösaalis oli yksi kilo koentakertaa kohti. Vapapyynnin saalis oli peräti 3 300 g kalassakäyntikertaa kohti. Kalassakäyntikertoja oli kuitenkin vain 7. Vetouistelu oli selvästi yleisempää (n=77). Uistelemalla saalis oli 773 g uistelukertaa kohti. Talviaikaan altaalla on kalastettu runsaasti madekoukuilla (n=1 521). Madesaalis oli 42 g/pkk, eli kilon mateen saamiseksi piti kokea noin 24 madekoukkua. Kalakantojen hoito Maalismaan patoaltaassa on nykyisin kirjolohien istuttamista 2 3 kertaa kesässä. Ylemmäksi Iijokeen tehdyistä istutuksista saadaan saalista myös Maalismaan altaalla. Muu vesistön käyttö Kupsussuon alapuolisen vesistön ja rantojen käyttömuotoja selvitettiin Kupsussuon ympäristön talouksiin tehdyssä kyselyssä. Kyselyssä alue rajattiin koskemaan Kierikin voimalaitoksen alapuolista tulvauomaa sekä Siuruanjoen ja Iijoen yhtymäkohtaa. Vastausten mukaan yleisimpiä vesistön ja rantojen käyttömuotoja olivat uiminen, virkistäytyminen yleensä ja kalastus. Kukaan vastanneista ei käyttänyt alapuolisen vesistön vettä ruokavetenä,
mutta muutama käytti sitä saunavetenä. Muina käyttömuotoina mainittiin asunto/mökki, pihakastelu, veneily, ravustus sekä ympäristön kauneus ja luonnonmukaisuus. Lähin virkistysalue, Ahvenniemen leirintäalue ja uimaranta, sijaitsee Siuruanjoen alajuoksulla, lähellä Siuruanjoen yhtymäkohtaa Iijokeen (Pitkäperän pohjoispuolella). Ahvenniemen leirintäaluetta ja uimarantaa on kunnostettu viime vuosien aikana alueen käytön lisäämiseksi. 14 Maaperä ja pohjavesiolot Maaperäkartan 1:400 000 (N:o 35 Pudasjärvi) mukaan Kupsussuon ympäristössä maalaji on moreenia. Iijoen välittömässä läheisyydessä esiintyy soraa ja hiekkaa. Kierikin alueen esihistoriallisen rakenneselvityksen mukaan Purkajasuon ja sen välittömän lähiympäristön maalaji on yleisesti hiekkaa ja jonkin verran hietaa. Kupsussuon läheisyydessä ei ole luokan I (vedenhankintaa varten tärkeä) tai luokan II (vedenhankintaan soveltuva) pohjavesialueita. Oulun vesi- ja ympäristöpiirin vuonna 1992 tekemän inventoinnin mukaan Kupsussuon hankealueella tai välittömässä läheisyydessä ei ole arvokkaiksi luokiteltavia pienvesiä. Muut elinkeinot ja toiminnot Kupsussuon alue kuuluu Kollajan paliskuntaan. Muut kuormittavat toiminnat Iijoen suurimmat kuormituksen lähteet ovat maatalous ja metsätalous. Suurin yksittäinen fosforikuormittaja on maatalous (37 %) ja suurin typpikuormituksen lähde on laskeuma (43 %). Turvetuotannon osuus Iijoen fosforikuormituksesta on 2,6 % ja typpikuormituksesta 5,2 %. Hankealueen lähiympäristössä harjoitetaan lähinnä metsätaloutta. Tuotantoalueen ympäristö on länsi- ja itäpuolelta metsäojitettu. Turveruukki Oy:n Latvasuon turvetuotantoalue sijaitsee noin 0,5 km Kupsussuolta itään ja Latvasuon pintavalutuskenttä Kupsussuon hankealueen eteläpuolella. Koutuansuon tuotantoalue sijaitsee noin 2,5 km Kupsussuolta itään. Noin 0,8 km hankealueen kaakkoispuolella sijaitsee Korkiamaan kaatopaikka, jonka sulkeminen on vireillä. Siuruanjokeen kohdistuu kuormitusta maa- ja metsätaloudesta, turvetuotannosta, haja- ja loma-asutuksesta (hajakuormitus) sekä Ranuan taajaman jätevesistä ja Tervasalmen Lohi Oy:n kalankasvattamosta (pistekuormitus). Jokea kuormittavat myös yläosan rehevöityneet järvet, luonnonhuuhtouma ja ilmaperäinen laskeuma. Fosforin kokonaiskuormituksen on laskettu olevan 28 tn/v ja typen 551 tn/v. Hajakuormituksesta aiheutuva kokonaistyppikuormitus on yhteensä noin 150 tn/vuosi ja kokonaisfosforikuormitus 10 tn/vuosi. Hajakuormitusta aiheuttavat kuormittajat vaihtelevat osa-alueista riippuen. Suurimmat hajakuormituksen lähteet ovat maa- ja metsätalous. Luonnonhuuhtouman osuus kokonaiskuormituksesta on noin 50 65 %.
15 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin sekä rakennetun ympäristön kulttuuriarvoihin Vaikutus Kupsussuon pohjoisosan vesitalouteen, luonnonmukaisuuteen ja kasvillisuuteen Kupsussuon hankealueelta on tehty kasvillisuuskartoitus kesällä 1999 (Rehell 1999). Inventoinneissa selvitettiin suunnitellun tuotantoalueen kasvillisuuden lisäksi myös suon reuna-alueet ja muu luonnontilainen alue sekä pintavalutuskentän alue (Hillaperukka). Kasvillisuusinventoinnissa selvitettiin alueella vallitsevat kasvillisuustyypit (suotyypit), niiden kasvilajisto sekä mahdolliset uhanalaiset ja harvinaiset kasvilajit. Kartoituksessa arvioitiin suon nykytila ja luonnontilassa tapahtuneet muutokset (ojitukset) sekä veden virtaussuunnat. Maastotarkastelun lisäksi apuna käytettiin vääräväriilmakuvaa. Kupsussuo on laajahko, rimpinen aapasuo. Sen etelä- ja keskiosat on laajasti ojitettu vuosina 1981 82 turvetuotantoa varten. Reunoilla on jäljellä luonnontilaisia soita, laajimmin pohjoisosissa. Yhteysviranomaisen lausunnon mukaan luonnonmukainen vedenvirtaus estyisi hankealueen pohjoisosan lettoalueille, mikäli osa suon pohjoisosasta otettaisiin tuotantoon. Lausunnon mukaan pohjoisosan vesitalouden ja luonnonarvojen säilyminen edellyttäisi luonnonmukaista veden virtausta koko Kupsussuon pohjoisosassa. Yhteysviranomainen on lausunnossaan katsonut, että tuotannon ulkopuolelle olisi jätettävä lohko 4 sekä huomattava osa lohkosta 2 ja pohjoisosa lohkosta 3. Kasvillisuusselvityksessä on esitetty kartalla Kupsussuon veden virtaus luonnontilassa. Tämän karttaliitteen tietoja myös yhteysviranomainen on lainannut vedotessaan pohjoisosan luonnonarvojen säilyttämiseen. Hakija on kuitenkin huomauttanut, että kyseisessä karttaliitteessä esitetään nimenomaan luonnontilaisen Kupsussuon veden virtaus. Kupsussuon pohjoisella alueella veden virtaus ei enää nykyisin ole luonnonmukaista, vaan alueella on jo ojitusta, joka on katkaissut veden luonnolliset virtaukset. Kupsussuon pohjoisosan itäosassa kulkee kaksi pohjois eteläsuuntaista ojaa ja yksi itä länsisuuntainen oja. Myös Kupsussuon itäpuoleiset metsäalueet on ojitettu. Kupsussuon pohjoisosan alue saa vesiä nykyisin ojia pitkin pohjoisesta. Suon pohjoisosan keskelle tulee idästä iso oja, jota myöten vedet koillisnurkan reunaojista tulevat suolle. Ne tulvivat tämän ojan päästä reheville luhtaisille soille. Näin siellä lajistoltaan arvokkaimpien lettojuottien vesitalous näyttää säilyneen jokseenkin luonnontilaisena vaikka idempänä ojan varret ovatkin kuivuneet. Kupsussuon kasvillisuusselvityksen mukaan koko sillä hankealueen osalla, joka on YVA-selostuksessa valittu toteutettavaksi tuotantoalueeksi (173,7 ha), on tapahtunut suotyyppien kuivumista. Rehellin mukaan Kupsussuon pohjoispuoliskon itä- ja eteläosissa suot ovat yleensä jossain määrin ojituksen muuttamia. Kasvillisuuskartoituksen mukaan lohkojen 2, 3 ja 4 alueiden luonnontila on jo muuttunut. Vähimmilläänkin toteutettavaksi valitulla tuotantoalueella on havaittavissa lievää kuivumista, jolloin kasvillisuuden herkkä lajisto on kärsinyt selvästi. Myös lohkon 4 itä- ja länsipuolel-
le jäävät alueet ovat vähintään lievästi kuivuneita ja kasvillisuuden herkkä lajisto on selvästi kärsinyt. Suon pohjoisosassa tavatut luonnontilaiset lettotyypit (lettoräme, varsinainen letto, koivuletto ja rimpiletto) kuuluvat uhanalaisiin suotyyppeihin. Nämä luonnontilaiset alueet, joilla esiintyy myös uhanalaisia kasvilajeja, on rajattu toteutettavaksi suunnitellun tuotantoalueen ulkopuolelle siten, että hakijan käsityksen mukaan myöskään niiden nykyinen vesitalous ei tule vaarantumaan turvetuotannon vuoksi. Kupsussuolla tavatuista kasvilajeista luonnonsuojeluasetuksella (160/1997) rauhoitettuja ovat kiiltosirppisammal (Hamatocaulis vernicosus), joka on myös EU:n direktiivilaji sekä suovalkku (Hammarbya paludosa). Lettosara (Carex heleonastes) on erityisesti suojeltu kasvilaji. Kaitakämmekkä (Dactylorhiza traunsteinerii) on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella. Kaitakämmekästä ei vuoden 1999 kasvillisuuskartoituksessa saatu varmaa tunnistusta. Kupsussuolla vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukaisia vaarantuneita kasvilajeja olivat lettosara ja kiiltosirppisammal. Silmälläpidettäviä lajeja olivat velttosara (Carex laxa) ja käyrälehtisammal (Sphagnum contortum). Erityisesti suojeltua lettosaraa tavattiin Kupsussuon pohjois- ja länsinurkasta. Lettosaran esiintymisalueet sijaitsevat suunnitellun tuotantoalueen ulkopuolella. Kaikki esiintymät olivat pieniä, vain muutamia versoja käsittäviä. Pohjoisnurkan esiintymät ovat hydrologialtaan jokseenkin luonnontilaisella suolla. Länsinurkan esiintymät sijaitsevat reunavaikutteisella lettokuviolla, jossa ympäröivät ojitukset ovat todennäköisesti hiukan vaikuttaneet suohon. Näyttää todennäköiseltä, että ainakin suon länsinurkassa laji on voimakkaasti taantunut ojituksen vuoksi. Rauhoitettua suovalkkua tavattiin Kupsussuolta vain niukasti suon pohjoispuoliskon itäosasta. Kasvupaikka on aiotun tuotantokentän itäpuolella, todennäköisesti tämän suoran vaikutuspiirin ulkopuolella. Itäpuoleiset metsäojitukset saattavat kuitenkin hitaasti muuttaa suota suovalkulle sopimattomaksi. Kiiltosirppisammalta löydettiin Kupsussuon pohjoispuoliskolta useista kohdista, paikoin melko runsaanakin. Kiiltosirppisammalta esiintyy myös Vapo Oy:n omistamalla alueella. YVA-selostuksessa toteutettavaksi valittu tuotantoalue on rajattu siten, että kaikki rauhoitetun kiiltosirppisammaleen esiintymät jäävät tuotantoalueen ulkopuolelle. Lähimmät esiintymät jäävät noin 100 600 metrin etäisyydelle 174 ha tuotantoalan eristysojasta. Tuotantoalueen ulkopuolelle jäävät myös kasvillisuuskartoituksessa havaitut uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvilajit, eikä Kupsussuon tuotantoon ottaminen siten aiheuta näiden lajien häviämistä alueelta. Suoritettua tuotantoalueen rajausta voidaan hakijan käsityksen mukaan pitää ympäristön kannalta parhaan käytännön mukaisena toimintana. Kupsussuon eteläpuoliskon keskeisen osan suotyypit ovat voimakkaasti muuttuneet ojituksesta johtuen. Alueen vedet virtaavat ojia myöten etelään. Vallitsevina kasvillisuustyyppeinä ovat erilaiset muuttumat, erityisesti rimpinevojen ja rimpilettojen paikalle syntyneet karhunsammalmuuttumat. Alueet ovat kuivapintaisia ja kasvavat harvakseltaan kituliasta koivua. Lähempänä suon keskiosaa kuivuminen on ollut hieman lievempää. Kupsussuon etelä- ja kaakkoisreunalla on lähinnä oligotrofisia nevoja, joita alueella sijaitsevan pintavalutuskentän järjestelyt ovat muuttaneet. Suon 16
itäreunassa on luonnontilaisia tai heikosti kuivahtaneita mesotrofisia rimpija kalvakkanevoja. Hillaperukassa (suunniteltu pintavalutuskenttäalue) suot ovat luonnontilaisia karuja nevoja ja nevarämeitä. Kupsussuolla ja sen ympäristössä on tehty paljon erilaisia ojituksia eri vaiheissa. Reunojen metsäojitus on kuivattanut Kupsussuon länsireunan keskiosissa reheviä letto-soita. Kuivahtaminen näkyy paikoin noin sadan metrin päähän. Voimakkaimmin suotyyppeihin on vaikuttanut turvetuotantoa varten tehty ojitus. Pääosa turvetuotantoon varatusta alueesta on tiheästi esiojitettu. Erityisesti suon etelä- ja keskiosassa ojitus on kuivattanut ja muuttanut suotyyppiä lähes täysin. Suunnitellun tuotantoalueen pohjoisosassa ojien kuivattava vaikutus on jäänyt heikommaksi. Suon pohjoisosan keskelle idästä tuleva oja tuo vettä luhtaisille letoille, joiden vesitalous näyttää säilyneen jokseenkin luonnontilaisena. Kupsussuon etelä- ja keskiosat ovat menettäneet luonnontilaisuutensa jokseenkin peruuttamattomasti. Kupsussuon pohjoisosassa on laaja, osin luonnontilainen lettoalue, jota voidaan pitää arvokkaana. Pohjoisosassa tavatut luonnontilaiset lettotyypit (lettoräme, varsinainen letto, koivuletto ja rimpiletto) kuuluvat uhanalaisiin suotyyppeihin. Tuotantoon suunnitellun alueen pohjoisosassa esiintyy rimpilettoa ja lettorämettä. Alueen itäosassa lettosuotyypit ovat ojituksen vuoksi kuivuneet selvästi tai lievästi. Alueen länsiosassa suotyypit ovat luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia. Tuotantokentän alue muuttuu paljaaksi pintakasvittomaksi alueeksi. Kupsussuolla hakemuksen jättöajankohtana toteutettavaksi valitun 174 hehtaarin tuotantoalueen ulkopuolelle on rajattu 24,5 hehtaaria Vapon hallinnassa olevan tuotantokelpoisen alueen pohjoisosasta. Kyseisellä rajauksella luonnonsuojeluasetuksella rauhoitetut ja erityisesti suojellut kasvilajit (suovalkku, kiiltosirppisammal ja lettosara) jäävät tuotantoalueen ja sen eristysojien ulkopuolelle. Ulkopuolelle jäävät myös uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvilajit sekä luonnontilaiset ja lähes luonnontilaiset lettoalueet. Turvetuotantoalueen eristysojien kuivattavan vaikutuksen arvioidaan olevan noin 50 100 metriä. Tuotantoalueen tai sen eristysojien vesien johtaminen tuotannon ulkopuolelle jäävälle pohjoiselle alueelle ei ole mahdollista. Maastotutkimuksen mukaan suon pinta alueella viettää etelään. 17 Vaikutus linnustoon Kupsussuolla tehtiin pesimälinnustokartoitukset vuosina 1999 ja 2000. Kartoitusten tekijänä oli Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky. Kesällä 1999 suon pesimälinnusto kartoitettiin kahdella kartoituslaskentakerralla. Ensimmäinen laskenta suoritettiin 25 26.5. ja toinen 20.6. Laskenta-alueeseen kuului myös tuotantosuunnitelman ulkopuolinen Kupsussuon pohjoisin osa. Kesällä 2000 Kupsussuolla tehtiin yksi kartoituslaskentaohjeiden mukainen pesimälintulaskenta 3.6. ja 5.6.2000. Laskennassa keskityttiin hankealueen pohjoisessa sijaitseviin ojittamattomiin alueisiin. Kesällä 1999 noin 300 hehtaarin kartoitusalueella laskennoissa havaittiin kaikkiaan 20 soille ja kosteikoille tyypillistä lintulajia. Näistä pesiviksi tulkittiin 17 lajia. Pesimälintujen yhteisparimäärä oli 75. Avosoille tyypillinen pesimälajisto käsitti 7 lajia kahlaajia, 3 lajia varpuslintuja, 3 lajia vesilintuja, suopöllön ja kurjen. Alueella pesimättömiksi tulkitut lajit olivat laulujoutsen, sinisuohaukka ja ruskohaukka. Kesän 2000 laskennassa havaittiin 28 lintu-
lajia, joista suolajeiksi katsotaan 19 lajia. Suunnitellulla tuotantoalueella tavattiin 12 lajia. Suolintujen parimäärä oli 35. Laskennoissa alueella tavattiin viisi uusimman uhanalaisluokituksen mukaista silmälläpidettävää, mutta ei uhanalaista lajia. Lajeista suunnitellulla turvetuotantoalueella pesi kumpanakin vuotena pensastasku. Metsähanhi ja suokukko pesivät turvetuotantoalueella kesällä 1999. Silmälläpidettävistä lajeista ruskosuohaukka ja sinisuohaukka pesinevät Kupsussuon ulkopuolella. EU:n lintudirektiivin I liitteessä mainituista lajeista alueella tavattiin kahdeksan lajia, joista pesivinä kurki, kapustarinta, suokukko, liro ja suopöllö. Vuoden 2000 kartoituksessa havaittu mahdollinen kurjen pesä (pesintä alueella epävarma) sijaitsi havaintojen perusteella Kupsussuon pohjoisosassa, suunnitellun tuotantoaluerajauksen ulkopuolella. Näiden lisäksi tavatut laulujoutsen, ruskosuohaukka ja sinisuohaukka pesivät Kupsussuon ulkopuolella. Suomen erityisvastuulajeihin kuuluvat alueella havaitut metsähanhi, tavi, pikkukuovi, isokuovi, valkoviklo ja liro sekä vuoden 1999 laskennassa havaittu laulujoutsen. Pesiviksi lajeiksi tulkittiin viisi. Lajisto oli kumpanakin laskentavuotena samanlainen. Soidensuojelun perusohjelmassa (1977) hyviksi luokiteltiin suot, joissa suolintuja pesi 15 21 lajia. Suolta vuonna 2000 tavatuilla 19 suolintulajilla (v. 1999 20 lajia) Kupsussuo sijoittuu hyvien lintusoiden luokkaan. Lajisto sinänsä on Pohjois-Pohjanmaan Peräpohjolan alueelle tyypillistä. Tärkeimpiä suon linnustoarvoja kahden kesän laskentojen perusteella on sen merkitys ravinnonhaku- ja osin myös pesimäalueena suohaukoille, suopöllölle ja metsähanhille. Linnustollisesti parhaaksi alueeksi osoittautui molempina laskentavuosina suon lähes luonnontilainen pohjoisosa sekä keskeisen itäosan kivennäismaasaaren länsipuolinen alue, joilla esiintyi molempina vuosina paljon kahlaajia. Kupsussuon linnusto on edustava näyte Peräpohjolan suolinnustosta. Lajiston alueellisen tavanomaisuuden sekä uhanalaisten lajien ja tiheiden suolintukeskittymien (esim. lokkiyhteisö) puuttuessa Kupsussuo on kuitenkin luokiteltava lähinnä paikallisesti merkittäväksi lintusuoksi. Metsähallituksella ei ole tiedossa isojen petolintujen pesiä Kupsussuon hankealueen läheisyydessä. Kupsussuon pohjoisosa jää toteutettavaksi valitun tuotantoaluesuunnitelman ulkopuolelle. Turvetuotannolla ei ole vaikutusta Kupsussuon pohjoisimpien alueiden linnustoon. Toteutettavan tuotantokentän alueelta pesimälinnusto siirtyy muualle. Turvetuotantoalue voi jatkossakin toimia muutonaikaisena levähdysalueena, mutta kasvipeitteen häviäminen merkitsee lintujen ruokailumahdollisuuksien heikkenemistä itse tuotantoalueella. 18 Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen Kupsussuolla toteutettavalla supistetulla tuotantoalueella rauhoitetut ja erityisesti suojellut kasvilajit jäävät tuotantoalueen ja kentän eristysojien ulkopuolelle. Myös uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvilajit sekä luonnontilaiset ja lähes luonnontilaiset lettoalueet jäävät ulkopuolelle. Natura 2000 -verkostoon kuuluu Yli-Iissä ja lähialueilla alueita, joilla tavataan vastaavaa kasvillisuutta ja lettotyyppejä kuin Kupsussuolla.
Turvetuotantokentän alueella linnuston pesimämahdollisuudet häviävät. Suon luonnontilainen pohjoisosa jää tuotantoalueen ulkopuolelle. Natura 2000 -verkostoon kuuluu Yli-Iissä ja sen lähialueilla useita alueita, joilla tavataan vastaavaa linnustoa kuin Kupsussuolla. Turvetuotannon aloittaminen Kupsussuolla ei vaaranna Yli-Iin ja sen lähialueiden luonnon monimuotoisuutta. 19 Vaikutus muinaismuistoihin Kierikin alueen esihistoriallinen rakenneselvityksen mukaan noin 5 800 vuotta sitten Kupsussuon alue on ollut vielä merenlahtena. Noin 5 400 vuotta sitten merenranta oli jo perääntynyt länteen. Kupsussuon ja Hillaperukan alue oli kuroutunut merestä erilliseksi lammeksi, joka alkoi vähitellen soistua. Nykyisin tiedossa olevat muinaisjäännösalueet sijoittuvat verraten lähelle Iijoen rantoja. Mahdollista kuitenkin on, että myös Kupsussuon alueella on muinaisjäännöksiä. Mikäli tällaisia löytöjä havaitaan kunnostustoimenpiteiden tai tuotannon yhteydessä on niistä välittömästi tiedotettava Museovirastolle. Vaikutus alueen muuhun käyttöön Kupsussuon käyttöä marjastukseen ja virkistykseen selvitettiin kyselyllä maaliskuussa 2001. Kysely jaettiin osoitteettomana jakeluna Kupsussuon ympäristön talouksiin, kaikkiaan 300 talouteen. Kyselyyn saatiin vastauksia 73 eli vastausprosentti oli 24,3 %. Kyselyyn vastanneista talouksista 90 % ilmoitti poimineensa luonnonmarjoja vuosina 1998 2000 ja 55 % ilmoitti poimineensa marjoja Kupsussuolta. Kasvillisuuskartoituksen mukaan marjastuksen kannalta merkittävimmät alueet ovat suon luonnontilaisimmat nurkat, jotka jäävät tuotantoalueen ulkopuolelle. Hillaperukan karuilla rahkaisilla osilla on jonkin verran hillaa ja pohjoisosan saraisilla lettojuotteilla karpaloa. Pintavalutuskenttä sijoittuu alueen eteläosaan. Kyselyssä 24,7 % vastaajista piti Kupsussuon metsästysmerkitystä suurena tai erittäin suurena,16,4 % katsoi, että sillä ei ole merkitystä ja 16,4 % piti merkitystä pienenä. Kupsussuolta metsästettiin pääasiassa jäniksiä, hirviä ja metsäkanalintuja. Vapo Oy on edelleen valmis vuokraamaan alueen metsästysoikeuden. Turvetuotantoalueiden pintavalutuskenttien on todettu olevan vesilintujen suosimia paikkoja. Hankealuetta ilmoitti käyttävänsä ulkoiluun muuten kuin marjastamalla 42,5 % vastanneista. Kupsussuon alueella ei sijaitse retkeily- ja kelkkailureittejä. Turvetuotantoalueella ei ole paloturvallisuuden takia lupa liikkua kesällä. Poroille alueella on huomattava merkitys kesälaitumena. Kasvillisuuskartoituksen mukaan merkittävintä osaa porojen laidunalueena ovat luonnontilaisimmat luhtaiset lettosuot suon pohjoisosalla, jotka jäävät tuotantoalueen ulkopuolelle. Porojen ja niiden vasojen joutumista ojiin ja eläinten pääsyä niistä pois voidaan helpottaa luiskaamalla ojien ja altaiden reunoja loivemmiksi porojen luontaisilla kulkureiteillä.