Selviytymisen voimavarojen edistäminen työuran siirtymissä Jukka Vuori Työ ja hyvinvointi yhteisseminaari, 27-28.8.2009, Oulu
Työuran siirtymävaiheet ja riskit Perustaidot Ammattiopinnot Työelämä Senioriteetti YKSILÖ Sosiaaliset taidot Opiskelumotivaatio Ammatinvalinta Työn merkitys Työhön kiinnittyminen Työuupumus Heikkolaatuiset työt Masennus Irtisanominen Työttömyys Työkyvyttömyys Työtehtävien muutos, työssä jatkaminen Uudelleentyöllistyminen Ylikuormitus Epävakaa työsuhde Työelämätaidot Työyhteisön tuki Aikuisten tuki YMPÄRISTÖ
Selviytyminen muutoksissa riittävätkö voimavarat? Ihmiset pyrkivät menestykseen ja hyvään oloon Sosiaalisen oppimisen teoriassa ihmiset pyrkivät lisäämään positiivisen palautteen määrää vuorovaikutuksella ympäristönsä kanssa (Bandura). Voimavarojen säilyttämisen teoriassa ihminen pyrkii tähän ylläpitämällä yhtäältä persoonallisuuden ominaisuuksia, esimerkiksi hallintaa ja toisaalta sosiaalisia olosuhteita, esimerkiksi hyvää asemaa työuralla (Hobfoll).
Selviytymisen osatekijät Muutostilanteissa selviytymiseen liittyvät voimavaratekijät on jaettu kolmeen osa-alueeseen: 1) tiedolliseen osaan, 2) hallintaosaan ja 3) motivaatio-osaan. Koherenssin tunteessa: 1) ymmärrettävyys, 2) hallittavuuden tunne ja 3) mielekkyyden tunne (Antonovsky). Suunnitellun käyttäytymisen teoriassa (Ajzen) ihmisen valmiuteen aloittaa toiminta vaikuttaa kolme tekijää: 1) myönteinen asenne toimintaa kohtaan, mitä määrittää toimintaa ja sen seurauksia koskevat arviot, 2) arvio toiminnan suorittamisen hallitsemisesta, 3) myönteinen koettu normi toimintaa kohtaan, mitä määrittää toisten odotukset ja oma motivaatio noudattaa niitä.
Selviytymisen voimavarojen vahvistaminen koettu pystyvyys Tutkimuksissa on osoitettu, että koettu toiminnan hallinta (tai koettu pystyvyys) ennustaa parhaiten tulevaa käyttäytymistä (Ajzen, 1991, Bandura, 1977). Käytännössä hallinnan tunteen vahvistumiseen tulee liittyä myös tiedollinen valmius ja motivaatio, jotta toiminta merkittävästi lisääntyy.
Selviytymisen voimavarojen vahvistaminen valmistautuneisuus vastoinkäymisiin Pitkäkestoisessa haasteellisessa tilanteessa voi lisäksi esiintyä vastoinkäymisiä ja yllättäviä esteitä, jotka voivat johtaa toiminnan lannistumiseen. Vastoinkäymisiin varautumisen prosessissa henkilölle kehittyy "opittua neuvokkuutta" (engl. learned resourcefulness), mikä motivoi jatkamaan vaativaa toimintaa vaikeuksista huolimatta (Meichenbaum). Sweeny, Carroll ja Shepperd (2006) määrittävät valmiuden toimia epävarmoissa olosuhteissa valmistautuneisuudeksi (engl. preparedness).
Valmistautuneisuutta muutostilanteissa voidaan vahvistaa koska sekä koettua pystyvyyttä että vastoinkäymisiin varautumista voidaan lisätä interventioilla, myös valmistautuneisuutta muutostilanteeseen, esimerkiksi organisaatiossa, voidaan vahvistaa ja näin vaikutetaan myönteisesti ihmisten käyttäytymiseen, työuraan ja terveyteen.
Preventiotutkimusprosessi (muunnettu Price et al., 1985) Ongelman määritys Ongelman analysointi Vaikuttavuus Riskitutkimus Kuvaileva tutkimus Muuntelevat ja selittävät tekijät Vaikutusteoria Intervention suunnittelu Muutostekijät Intervention tekniikka Yleinen käyttö Julkaistu menetelmä Intervention prototyyppi Laaja levittäminen Menetelmän levittäminen Verkostotuki Käyttäjäkunnan koulutus Evaluointi Kenttäkoe Käyttöönotto ja muokkaus Toiminnallinen yhteys
Työuran hallintaa ja mielenterveyttä edistävät ryhmäinterventiot Julkaistu 2006, toiminta leviää Ammatillinen koulutus Peruskoulutus Koulutuksesta työhön Kohti - työelämää siirtyminen koulutuksesta hyvälaatuisiin - aktiivisen töihin ja masennusoireiden opintouran edistäminen ja ehkäisy masennusoireiden ehkäisy Julkaistu 2002 toiminta maanlaajuista Irtisanotut ja työttömät Työhön - uudelleentyöllistyminen ja masennusoireiden ehkäisy Toiminta ollut maanlaajuista vuodesta 1997 Muuttuva työelämä Työuran uurtaja -työuran hallintavalmiuden edistäminen ja masennusoireiden ehkäisy Julkaistu 2008
Menetelmien yhteiset erityispiirteet Ryhmät soveltuvat opinto- ja työuran siirtymävaiheisiin Perusajatuksena siirtymään liittyvien toimijoiden yhteistyön edistäminen Myönteiset opinto- ja työuravaikutukset perustuvat urahallintavalmistautuneisuuden vahvistamiseen
Valmistautuneisuus työurasiirtymiin työurataitojen oppiminen ja vastoinkäymisiin varautuminen (Vinokur, 1996; Vuori & Vinokur, 2005) Tarvittavien toimien määrittely 2 Työelämätavoitteiden tunnistaminen 1 3 Taitojen harjoittelu Esteiden ja vastoinkäymisten tunnistaminen 4 5 6 Ratkaisukeinojen määrittely esteiden varalle Esteiden voittamisen harjoittelu
Kenttäkokeellinen asetelma T1: alkumittaus Tutkimukseen osallistuvien satunnaistaminen Koeryhmä osallistuu interventioryhmään Kontrolliryhmälle perinteinen palvelu T2: välittömänä vaikutuksena urahallintavalmistautuneisuuden vahvistuminen: pystyvyysuskomusten vahvistuminen vastoinkäymisiin varautumisen vahvistuminen tavoitteiden työurasuuntautuminen T3+: pidemmällä aikavälillä oletetaan myönteisiä vaikutuksia työuran hallintaan, työuraan sekä hyvinvointiin ja mielenterveyteen, erityisesti masennusriskiryhmässä.
Työhön ryhmämenetelmä (1997)
Työhön menetelmän levinneisyys vuonna 2006 Koulutetut ohjaajat 305 (vuosi 2000) Menetelmäpaketit 3574 Työkirjat 37028 Ohjaajaverkostot 131 3416 12 37 1021 76 653 10981 12 48 27 1235 183 20 1063 16 649 209 1515 806 12 81 4 279 242 852 65 1086 5266 39 75 7859 8 221 1262 60 55 16 28 1416 30 2
Koulutuksesta työhön (2002) ja Kohti työelämää (2006) -ryhmämenetelmät
Koulutuksesta työhön työkirjat vuonna 2007 Yhteensä 11 778 kpl (26.9.02-31.12.07) 15 1270 1207 653 391 220 2451 876 41 1282 311 2889 172
Työuran uurtaja ryhmämenetelmä (2008)
Työuran uurtaja ryhmämenetelmän tavoitteet Tavoitteena edistää työntekijöiden hyvinvointia ja uranhallintaa muuttuvassa työelämässä vahvistamalla valmistautuneisuutta työuran hallintaan. Tarkoitettu organisaatioiden sisäiseksi työkaluksi, joka vahvistaa työterveyshuollon ja henkilöstöhallinnon yhteistyötä. Menetelmässä yhdistyvät ennaltaehkäisyn, työkyvyn edistämisen ja henkilöstökoulutuksen tavoitteet.
Työuran uurtaja muuttuvassa työelämässä Henkilöstön valmistautuneisuus Tiedot ja taidot Tunnistaa oman työuran haasteet ja ratkaisut x Toiminnan hallinta ja motivaatio Uskoo pystyvänsä ratkaisemaan ongelmansa Urahallinta muutoksessa Työelämätavoitteiden proaktiivisuus Työn imu Henkinen hyvinvointi Masennuksen vähentyminen Poissaolojen vähentyminen Työssä jatkaminen Työuran uurtaja -ryhmämenetelmä Organisaation valmius Työterveyshuollon ja henkilöstöhallinnon yhteistyö Henkilöstön tarpeiden ennakointi muutoksissa
Ryhmäohjelma 1 puolipäivä 2 puolipäivä 3 puolipäivä 4 puolipäivä Ohjaajien ja ohjelman esittely Työelämätavoite - haastattelu Omien taitojen ja osaamisen tunnistaminen Elinikäinen oppiminen ja omassa työssä kehittyminen Muutosten hallinta ja mahdollisuus oppimiseen muutoksessa Työorganisaation sosiaalinen rakenne ja tuen muodot, mahdollisuudet oman sosiaalisen tuen lisäämiseen Stressinhallinta ja henkinen hyvinvointi Suunnitelma oman työn ja työuran hallinnan lisäämiseksi Työ/elämä tasapaino ja odotukset työelämältä Informaatiohaastattelu Keinoja työn määrän ja sosiaalisten ristiriitojen hallintaan Vapaaehtoiset esittävät suunnitelmansa ryhmälle Ohjelman päättäminen
Interventiotutkimus vuosina 2006-2010 17 osallistuvaa organisaatiota Interventioryhmä Alkukysely 2006-2008 2006-08 2007-8 2009-10 N=302 N=324 N=369 Osallistujat N=718 Satunnaistaminen N=349 2. kysely välittömät vaikutukset 3. kysely 7-kk seuranta 4. kysely 1.5 - vuoden seuranta Rekisteritieto 2005-2009 N=258 N=292 Vertailuryhmä
Osallistuvat organisaatiot Kunnallinen sektori 9 kaupunkia Yksityiset yritykset Sampo pankki Diacor Oy ISS Valtion organisaatiot Tilastokeskus työministeriö (TEM) Espoon työvoimatoimisto ulkoasiainministeriö Åbo Akademi Osallistujat -34 ryhmää 17 organisaatiosta -N=711-369 Interventioryhmä -342 Vertailuryhmä -88% naisia -keski-ikä 50,2 (kh 6,3) vuotta -23% yliopistotutkinto
Kyselymittarit (T1: ennen koetta, T2: heti ryhmän jälkeen, T3: 7 kuukauden seuranta) Valmistautuneisuus työuran hallintaan: 12 osion mittari (Meichenbaum, 1985; Vuori &Vinokur, 2005) Työhön liittyvät tavoitteet: (Little, 1983; Nurmi & Salmela-Aro, 2002) Proaktiivisuus työssä; 9-osioinen summa-asteikko (Ashfordin ja Black, 1996), reliabiliteetti 0.76 Työn imu; 9-osioinen summa-asteikko (Schaufeli ym. 2002), reliabiliteetti 0.93 Masennusoireet; 13-osioinen summa-asteikko (Beck & Beck, 1972), reliabiliteetti 0.86; masennusriski: masennusoiremittarista yli 20 pistemäärä Työuupumus; MBI-GS (Kalimo ym. 2006; Maslach ym. 1996). reliabiliteetti 0.89 Alkoholin käyttö; 4 kysymystä sisältävä CAGE -kysely (Ewing 1998); reliabiliteetti 0.79 Eläkkeen harkitseminen;"oletko harkinnut työkyvyttömyys-eläkkeen, yksilöllisen varhaiseläkkeen tai jonkun muun eläkkeen hakemista?" (1 = en ole harkinnut eläkkeen hakemista, 2 = eläkkeen hakeminen on käväissyt mielessäni, 3 = olen harkinnut vakavasti eläkkeen hakemista, 4 = olen hakenut eläkettä)
Ryhmän välitön vaikutus (T1 T2) työuran hallintaan valmistautuneisuuteen (F(1, 558) = 12.3; p < 0.001)
Ryhmän välitön vaikutus työhön liittyvien tavoitteiden määrään (F(1, 547) = 23.1; p < 0.001)
Työuran uurtaja -ryhmän päävaikutukset 7 kk. seurannassa; MANOVA, kontrolloitu ikä, sukupuoli, masennusriski ja työn imu. MUUTTUJAT F(df1,df2) p-value Proaktiivisuus työssä 2.09(1,596) 0.149 Työn imu 2.09(1,598) 0.149 (ikä, sukup. ja dep.riski kontrolloitu) 4.84(1,599) 0.028 * Masennusoireet 5.00(1,596) 0.026 * Työuupumus 0.68(1,594) 0.409 Alkoholin käyttö 1.70(1,580) 0.193 Aikomus jäädä eläkkeelle 3.24(1,589) 0.072 o * p < 0.05, o p < 0.10
Ryhmän yhdysvaikukset masennusriskin kanssa; MANOVA, kontrolloitu ikä, sukupuoli, masennusriski ja työn imu. MUUTTUJAT F(df1,df2) p-value Proaktiivisuus työssä 0.53(1,595) 0.467 Työn imu 0.10(1,597) 0.758 (ikä, sukup. ja dep.riski kontrolloitu) 0.00(1,598) 0.984 Työuupumus 0.05(1,593) 0.816 Masennusoireet 9.18(1,595) 0.003 ** Alkoholin käyttö 1.35(1,579) 0.246 Aikomus jäädä eläkkeelle 0.03(1,588) 0.860 * p < 0.05
Päätelmät tuloksista Työntekijöiden ja esimiesten selviytymisen voimavaroja voidaan vahvistaa organisaatioissa tapahtuvalla ryhmätoiminnalla niin, että sillä on pitkäaikaisia myönteisiä vaikutuksia mielenterveyteen ja työn imuun. Erityisesti hyötyvät masennusriskissä olevat. Näyttää mahdolliselta, että parantamalla organisaatioiden valmiuksia hyödyntää tällaista ryhmätoimintaa ja tukea sen lyhytaikaisia vaikutuksia voitaisiin vielä vahvistaa menetelmän myönteisiä vaikutuksia työuraan ja terveyteen. Pienten yritysten osalta voisi olla mahdollista soveltaa alueellista mallia. Alueellisessa verkostotukimallissa ohjaajina olisivat alueelliset terveys- ja työvoimatoimijat.
Kiitos jukka.vuori@ttl.fi p. 030-474-2206