MAAKUNTAKAAVAN ALUEVARAUK- SEN NATURA-ARVIOINTI: ROVAJÄRVEN AMPUMA- JA HAR- JOITUSALUEEN LAAJENNUS NATURA-ARVIOINNIN PÄIVITYS

Vastaanottaja Lapin liitto Päivämäärä 8.4.2016 Viite 1510025921 MAAKUNTAKAAVAN ALUEVARAUK- SEN NATURA-ARVIOINTI: ROVAJÄRVEN AMPUMA- JA HAR- JOITUSALUEEN LAAJENNUS NATURA-ARVIOINNIN PÄIVITYS VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN

Päivämäärä 8.4.2016 Laatijat Tarkastaja Kuvaus Jussi Mäkinen Tarja Ojala Luonnonsuojelulain 65 mukainen arviointi Itä-Lapin ja Rovaniemen maakuntakaavassa esitetystä aluevarauksesta: Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen laajennus. Kaavamerkinnän Haikara-aapa Vitsikkoaavan Naturaalueeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi. Kansikuva Tämän arvioinnin luku 6 sisältää tietoja Puolustusvoimien toiminnasta Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueelta ja on tarkoitettu vain viranomaiskäyttöön. Ote Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavaehdotuksesta Viite 1510025921

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 4 2. NATURA-ALUEIDEN SUOJELU JA ARVIOINNIN PERUSTEET 5 2.1 Arviointivelvollisuuden määräytyminen 5 2.2 Arvioitavan kohteen herkkyys 6 2.3 Vaikutusten suuruus 6 2.4 Vaikutuksen kesto 6 2.5 Vaikutusten merkittävyys 6 2.6 Vaikutukset arvioitavan kohteen eheyteen 7 2.7 Lieventävien toimenpiteiden vaikutusten arviointi 8 3. NATURA-ARVIOINNIN TOTEUTUS JA KÄYTETTY AINEISTO 9 3.1 Arvioinnissa käytetty aineisto 9 3.2 Arvioinnin epävarmuustekijät 9 4. HAIKARA-AAPA VITSIKKO-AAVAN NATURA-ALUE (FI1300401) 10 4.1 Natura-alueen nykytila ja suojeluarvot 10 4.2 Suojelutilanne 10 4.3 Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit 12 4.4 Luontodirektiivin liitteen II lajit 14 4.5 Lintudirektiivin liitteen I lajit 14 4.6 Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut 14 4.7 Muut tärkeät kasvi- tai eläinlajit 14 5. ARVIOITAVA MAAKUNTAKAAVAN ALUEVARAUS 15 5.1 Maakuntakaavan aluevaraus 15 5.2 Arvioinnin kohdentaminen 18 6. MAHDOLLISTEN VAIKUTUSTEN MUODOSTUMINEN 19 6.1 Vaikutustyypit 19 6.2 Pintavesiyhteyksien kautta välittyvät vaikutukset 19 6.3 Maaston kuluminen 20 6.4 Melun vaikutukset Natura-alueella pesiviin lajeihin 21 6.5 Visuaalisen häiriön vaikutus eläimiin 25 6.6 Maankäytön muutosten vaikutus eläinlajeihin 25 7. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 26 7.1 Vaikutukset direktiiviluontotyyppeihin 26 7.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin 27 7.3 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin 28 7.3.1 Muutokset elinympäristöissä 28 7.3.2 Melu 28 7.3.3 Visuaalisen häiriön vaikutus 29 7.4 Vaikutukset alueella säännöllisesti esiintyviin muuttolintuihin 30 7.5 Vaikutukset uhanalaisiin ja muihin huomionarvoisiin lajeihin 30 8. VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN EHEYTEEN 31 9. YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA 31 10. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN 31 11. VAIKUTUKSET MUIHIN NATURA-ALUEISIIN 31 12. VAIKUTUSTEN SEURANTA 32 13. JOHTOPÄÄTÖKSET 32 14. KIRJALLISUUS 33 LIITTEET Liite 1: Natura-tietolomake: Haikara-aapa - Vitsikkoaapa

4 1. JOHDANTO Rovaniemen ja Itä-lapin maakuntakaavassa on esitetty aluevaraus, joka mahdollistaa Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen laajennuksen alueen koillisosassa Pelkosenniemen kunnan alueella. Lisäksi ampuma- ja harjoitusalueen rajaan esitetään tarkennuksia länsi- ja eteläosassa aluetta. Maavoimien esikunnan määrittelemän Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen tavoitetilan 2020+ mukaan alueella on mahdollistettava mm. nykyisen ja tulevien asejärjestelmien ammunnat ja kaksipuolisen taistelun harjoittelu. Puolustusvoimien toimintaedellytysten turvaamiseksi tulee selvittää mahdollisuus laajentaa Rovajärven ampuma- ja harjoitusaluetta pohjoisosasta Raudanjoki VT4 Vuojärvi Javarus -välisen alueen osalta. Laajennuksella mahdollistettaisiin taistelutapa 2015:n mukaiset harjoitukset ja ammunnat kaksipuoliseen harjoitukseen merkittävästi nykyistä paremmin. Siirtämällä toimintoja pohjoiseen pienennetään myös toiminnan tarvetta kantatien 82 alueella. Arvioitavat laajennusalueet sijoittuvat Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alueen läheisyyteen (kuva 1-1). Osana Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavan lisäselvityksiä tästä aluevarauksesta on laadittu Natura-arviointi. Natura-arviointi on laadittu Ramboll Oy:ssä Lapin liiton toimeksiannosta. Natura-arvioinnin laatimisesta vastasi FM ympäristöekologi Jussi Mäkinen ja työtä ohjasi FM biologi Tarja Ojala. Aiempaa 30.10.2015 laadittua Natura-arviointia on nyt täydennetty Lapin ELY-keskuksen 9.2.2016 antaman lausunnon mukaisesti. Tässä päivitetyssä versiossa on täydennetty melun vaikutusarviointia ja aluevarauksen kokonaisvaikutusten analysointia ja vastattu ELY-keskuksen kysymykseen EAH-aluevarauksen rajautumisesta Natura-alueeseen. Kuva 1-1 Aluevarauksen sijoittuminen suhteessa Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alueeseen.

5 2. NATURA-ALUEIDEN SUOJELU JA ARVIOINNIN PE- RUSTEET Natura 2000 -verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (2009/147/EY) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura 2000 -verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Suojeluarvoja merkittävästi heikentävä toiminta on kiellettyä sekä alueella että sen rajojen ulkopuolella. Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu. Suomessa suojelua toteutetaan alueesta riippuen muun muassa luonnonsuojelulain, erämaalain, maa-aineslain, koskiensuojelulain ja metsälain mukaan. Toteutuskeino vaikuttaa muun muassa siihen, millaiset toimet kullakin Natura-alueella ovat mahdollisia. Luonnonsuojelulailla on toteutettu niiden Natura-alueiden suojelu, joilla on voimakkaimmin rajoitettu tavanomaista maankäyttöä. Näillä alueilla suurin osa ympäristöä muokkaavista toimenpiteistä on kielletty. Vastaavasti metsä- tai maa-aineslakien kautta suojelluilla alueilla kiellot ovat yleensä lievempiä ja mm. pienimuotoiset metsätaloustoimet sekä maa-ainesten ottotoimenpiteet voivat alueen luontoarvot säilyttävällä tavalla olla sallittuja. 2.1 Arviointivelvollisuuden määräytyminen Luonnonsuojelulain 66 :n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa tai hyväksyä suunnitelmaa, jonka voidaan arvioida merkittävällä tavalla heikentävän niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon. Lain 65 :ssä on hankkeiden ja suunnitelmien Natura-vaikutusten arvioinnista todettu: Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset (Luonnonsuojelulaki 65.1 ). Em. perusteella Natura-vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy, mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä, sekä d) ennalta arvioiden todennäköisiä. Arvioinnin perusteena tarkastellaan ensisijaisesti niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Naturasuojelualueverkostoon. Näitä ovat aluekohtaisesti joko: luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (SAC-alueet) ja luontodirektiivin liitteen II lajit (SAC-alueet), tai lintudirektiivin liitteen I lintulajit (SPA-alueet) ja lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut muuttolintulajit (SPA-alueet) Arvioinnin lähtökohtana ovat luontodirektiivin mukaisilla erityisten suojelutoimien alueilla (SACalueet) siten pääsääntöisesti luontodirektiivin mukaiset suojeluarvot (luontotyypit ja lajit), lintudirektiivin mukaisilla erityisillä suojelualueilla (SPA-alueet) lintudirektiivin mukaiset lajit ja muuttolintulajit sekä SAC/SPA-alueilla molemmat. Yksittäisiin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten lisäksi on arvioitava hankkeen vaikutukset Natura-alueen eheyteen. Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alue on sisällytetty osaksi Suomen Natura verkostoa luonto- ja lintudirektiivin perusteella (SAC/SPA). Arvioitaviksi tulevat siten hankkeen vaikutukset luontodirektiivin mukaisiin luontotyyppeihin, luontodirektiivin liitteen II lajeihin, lintudirektiivin I liitteen lajeihin ja lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuihin muuttolintulajeihin.

6 2.2 Arvioitavan kohteen herkkyys Natura verkostoon sisällytettyjen alueiden tavoitteena on ylläpitää luontotyyppien ja lajien suojelutason säilymistä suotuisana. Mikäli suojelutaso ei ole verkostoon liittämisen ajankohtana ole ollut suotuisa, sitä pyritään parantamaan lajistoon ja luontotyyppeihin kohdistuvin hoitotoimin. Näistä periaatteista ja Natura-alueiden kansainvälisestä suojelustatuksesta (Byron 2000) johtuen kaikkia Natura-alueiden sisällä olevia luontodirektiivissä mainittuja luontotyyppejä ja lajeja pidetään lähtökohtaisesti herkkyydeltään suurina. 2.3 Vaikutusten suuruus Natura-alueiden luontotyyppeihin ja lajistoon kohdistuvien vaikutusten suuruudelle on vaikea määrittää selkeitä rajoja, sillä lajin tai luontotyypin suojelutason säilyminen suotuisana riippuu luontotyypin/lajin yleisyydestä/harvinaisuudesta, Natura-alueen koosta ja sen luontotyyppi- /lajijakaumasta sekä luontotyypin/lajin yleisyydestä/harvinaisuudesta koko verkostossa. Tämän vuoksi vaikutuksen suuruudelle ei esitetä erillistä kriteeristöä. 2.4 Vaikutuksen kesto Byron (2000) jaottelee vaikutukset pysyviksi, väliaikaisiksi, pitkäkestoisiksi ja lyhytaikaisiksi seuraavasti: Pysyvä vaikutukset, jotka jatkuvat yli yhden ihmissukupolven (>25 vuotta). Väliaikainen vaikutuksen kesto vähemmän kuin 25 vuotta. Pitkäaikainen - vaikutuksen kesto 15-25 vuotta. Keskipitkä vaikutuksen kesto 5-15 vuotta. Lyhytaikainen vaikutuksen kesto alle 5 vuotta. 2.5 Vaikutusten merkittävyys Vaikutusten merkittävyyttä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty luonto- tai lintudirektiiveissä. Yleisesti luontotyypin voidaan arvioida heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja sen toimivuus heikentyvät muutosten seurauksena. Vastaavasti lajitasolla vaikutukset voidaan arvioida heikentäviksi, jos lajin elinympäristö supistuu eikä laji tästä tai jostain muusta syystä johtuen ole enää elinkykyinen tarkastellulla alueella. Vaikutusten merkittävyyteen vaikuttavat tässä yhteydessä erityisesti muutoksen laaja-alaisuus. Kokonaisuudessaan vaikutukset on kuitenkin aina suhteutettava alueen kokoon sekä kohteen luontoarvojen merkittävyyteen alueellisella ja valtakunnan tasolla. Joissakin tapauksissa pienikin muutos voi olla luonteeltaan merkittävä, jos se kohdistuu alueellisella tai valtakunnan tasolla poikkeuksellisen arvokkaalle alueelle tai vaikutuksen kohteena olevan luontotyypin tai lajin säilyminen Naturaalueella voidaan arvioida ominaispiirteiltään tavanomaista herkemmäksi jo pienille elinympäristömuutoksille. Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos joku seuraavista ehdoista toteutuu: 1) suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa 2) olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista 3) hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta 4) luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta tai 5) ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan.

7 Taulukko 2-1 Byronin (2000) esimerkki merkittävyyden arvioimiseksi. Byron (2000) on esittänyt merkittävyyden arvioimiseksi mm. seuraavanlaisen esimerkkikriteeristön: Merkittävä vaikutus Kohtuullinen vaikutus Pieni vaikutus Elinympäristön kyky Kansallisesti merkittävän Paikallisesti arvok- ylläpitää kansainvälisesti lajin pysyvä menekaan alueen luonto- arvokasta luontotyyppiä tys elinympäristön, hävittämisen tyyppien toiminnan ja sen lajistoa menetetään pysyvästi. tai häirintyyppien nän myötä. heikkeneminen tai lajien menetys, palautuu Haitallinen vaikutus Kansainvälisesti tai nopeasti vaiku- alueen eheyteen, missä kansallisesti tärkeän tuksen päätyttyä. alueen eheydellä Vaikutus kohdistuu tarkoitetaan sitä ekologista ainoastaan pieneen rakennetta ja osaan paikallisesti toimintaa, joka ylläpitää alueen luontotyyp- arvokkaasta alueesta ja sellaisella voimak- pejä, luontotyyppien muodostamia kokonaisuuksia sekä lajien populaatioita. Suojellun tai kansallisesti tärkeän harvinaisen lajin pysyvä menetys sen kasvupaikan menettämisen, hävittämisen tai häirinnän myötä. Luonto- tai lintudirektiivissä mainitun luontotyypin tai lajin pysyvä menetys. Kansallisesti merkittävän alueen niiden resurssien menetys, joiden perusteella alue on suojeltu. alueen haavoittuminen siten, että se vaarantaa alueen kyvyn ylläpitää niitä luontotyyppejä ja lajeja, joiden perusteella alue on suojeltu. Palautuu osittain tai kokonaan kun vaikutus lakkaa. Vaikutus kohdistuu ainoastaan pieneen osaan kansallisesti arvokkaasta alueesta ja sellaisella voimakkuudella, että ekosysteemien toiminnalle ominaiset avaintoiminnot säilyvät. Pysyvä luontoarvojen menetys muulla alueella, jolla on merkitystä luonnonsuojelun kannalta. kuudella, että ekosysteemien avaintoiminnot säilyvät. 2.6 Vaikutukset arvioitavan kohteen eheyteen Luontoarvojen heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura -verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen. Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura -verkostoon. Alueen eheyden korostaminen voi tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että vaikka vaikutukset eivät olisi mihinkään luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaisen suuret vaikutukset moneen lajiin ja luontotyyppiin saattavat heikentää alueen ekologista rakennetta tai toimintaa merkittävästi. Niin ikään vaikutusten ei tarvitse kohdistua suoraan arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, vaan ne voivat kohdistua esimerkiksi maaperään tai hydrologiaan, tavanomaiseen tai tyypilliseen lajistoon, mikä voi myöhemmin vaikuttaa luontotyyppeihin ja lajeihin. Tässä luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain sanamuotojen on tulkittu eroavan toisistaan. Luonnonsuojelulain mukaan Natura-arviointi tulee tehdä vain luontotyyppien ja lajien näkökulmasta, kun taas luontodirektiivi korostaa Natura-alueen merkitystä kokonaisuutena ja sen ekologisten ominaisuuksien merkitystä siellä oleville luontotyypeille ja lajeille (Söderman 2003). Oheisessa taulukossa on esitetty esimerkki vaikutusten arvioinnin kriteereistä eheyden kannalta.

8 Taulukko 2-2 Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden (integrity) kannalta, suomennos Söderman (2003) Byronin (2000) mukaan. Vaikutuksen merkittävyys Merkittävä kielteinen Kohtalaisen kielteinen Vähäinen kielteinen Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Kriteerit Hanke tai suunnitelma (joko yksistään tai muiden kanssa) vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää luontotyyppejä/elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma (joko yksistään tai muiden kanssa) ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin luontotyyppeihin/ elinympäristöihin/ lajeihin. Jos ei voida selvästi osoittaa, että hankkeella tai suunnitelmalla ei ole haitallista vaikutusta alueen eheyteen, vaikutukset on luokiteltava merkittävästi kielteisiksi. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset alueeseen ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi lieventävillä toimenpiteillä luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välille, liikenne- tai virkistyskäyttöpainetta ohjataan pois alueelta tai alueita ennallistetaan. Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai myönteiseen suuntaan. 2.7 Lieventävien toimenpiteiden vaikutusten arviointi Byron (2000) on tarkastellut lieventävien toimenpiteiden hyödyntämistä YVA-menettelyssä ja tähän tarpeeseen luotua kriteeristöä voidaan soveltaa myös Natura-arviointiin. Byronin käyttämä luokittelu lieventävien toimenpiteiden tehokkuuden määrittelemiseksi ja toimenpiteiden onnistumiseksi on seuraava: Huono vähäinen vaikutusten vähentäminen, ei suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta. Rajoitettu lieventämistoimenpiteillä saadaan rajoitettua vaikutusta jonkin verran. Kohtuullinen lieventämistoimenpiteillä saadaan rajoitettua vaikutusta, mutta alkuperäinen vaikutus säilyy silti merkittävällä tasolla. Huomattava vaikutusten lähes täydellinen lieventäminen.

9 3. NATURA-ARVIOINNIN TOTEUTUS JA KÄYTETTY AI- NEISTO 3.1 Arvioinnissa käytetty aineisto Arviointia varten on kerätty sekä Rovajärven ampuma-aluetta että Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-aluetta koskevat tiedot sekä julkisista lähteistä että viranomaisrekistereistä. Arvioitavaa aluevarausta koskevat tiedot on saatu Lapin liitolta ja Puolustusvoimien toimintaa Rovajärven alueella on arvioitu julkisten lähteiden ja Puolustusvoimien toimittamien meluselvitysten perusteella. Keskeisimmät tässä arvioinnissa käytetyt aineistot ovat: Arvioitava aluevaraus: Arvioitava aluevaraus ja osa-aluemerkintä paikkatietomuodossa (Lapin liitto) 55 db keskiäänitason vyöhyke, nykytila ja laajennuksen jälkeinen tilanne (Lapin liitto) Puolustusvoimien toiminta ampuma- ja harjoitusalueella: Rovajärven ampuma-alueen ympäristöselvitys (Ramboll 2013) Rovajärven kehittämistyöryhmän loppuraportti Rovajärven ampuma-alue, ympäristömeluselvityksen päivitys 2015 (Akukon 2016) Luonnonympäristöä koskevat tiedot: Haikara-aapa Vitsikkoaavan virallinen Natura-tietolomake (Lapin ELY-keskus) Uhanalaisten lajien tiedot, rekisteripoiminta (Suomen ympäristökeskus) Tiedot alueella pesivistä kotkista, muuttohaukasta ja sääksestä (Metsähallitus 14.9.2015) Natura-alueen luontotyyppitiedot (Metsähallitus 25.6.2015) 3.2 Arvioinnin epävarmuustekijät Arvioinnin kohteena oleva maakuntakaavan aluevaraus on yleispiirteinen, eikä se määrittele Puolustusvoimien toimintojen sijoittumista aluevarauksen sisällä. Vaikutusten osalta tämä tuo arviointiin epävarmuutta. Epävarmuustekijöistä johtuen vaikutukset on arvioitu varovaisuusperiaatetta noudattaen. Arviointi on laadittu olemassa olevien tietojen perusteella, eikä arviointia varten ole tehty luontoselvityksiä alueella. Alueelta aikaisemmissa selvityksissä tehdyt lajihavainnot on huomioitu arvioinnissa. Vaikutusten arvioinnin kannalta epävarmuutta liittyy myös ampuma-alueiden melun lajikohtaiseen arviointiin, sillä monet eläinten meluvaikutuksia käsittelevät tutkimukset saattavat liittyä toisen tyyppiseen meluun tai kohdistua suojeluperusteina mainittujen lajien sukulaislajeihin.

10 4. HAIKARA-AAPA VITSIKKOAAVAN NATURA-ALUE (FI1300401) 4.1 Natura-alueen nykytila ja suojeluarvot Haikara-aapa Vitsikkoaapa on monipuolinen, laaja suokokonaisuus, josta löytyy edustavasti erilaisia suotyyppejä. Natura-alueen pinta-ala on 1866 hehtaaria. Alueen metsäsaarekkeet ja korvet ovat pääosin täysin luonnontilaisia. Alueen nevat ovat pääsoin luonnontilaisia, mutta joidenkin soiden reunaosissa on pienialaisesti vanhoja ojituksia. Pohjoisosassa Haikara-aavalla on pääosin karuja rahkaisia ja lyhytkortisia soita. Haikara-aavalta kaakkoon laskevan Katosojan varsi on rehevää ja alueella on runsaasti laho- ja maapuita, mistä johtuen alueella pesii myös paljon kolopesijöitä. Eteläisempi Vitsikkoaapa (peruskartalla Vittikkoaapa ) on keskimäärin rehevämpi ja aavan länsilaidalla pesii runsaasti kahlaajia. Vitsikkoaavan kaakkoiskulmalla on tehty ojituksia, joiden vaikutus on ollut vähäinen. Korteaapa sijaitsee Haikara-aavan ja Vitsikkoaavan välisellä alueella. Alue on erittäin märkä ja siellä liikkuminen on hankalaa. Korteaavan pesimälinnustoon kuuluu soiden kahlaajalajeja, kuten jänkäsirriäinen, jänkäkurppa ja runsaasti liroja (Jokimäki & Kaisanlahti-Jokimäki 2015). Haikara-aapa-Vitsikkoaapa on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi linnustoalueeksi (FINIBA) alueella pesivien lintulajien vuoksi. 4.2 Suojelutilanne Natura-alue sisältyy pieniä reunaosia lukuun ottamatta kokonaan valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan (Haikara-aapa-Vitsikkoaapa, SSO120524) (kuva 4-1). Suuri osa alueesta on toteutettu muodostamalla siitä luonnonsuojelulain mukainen suojelualue. Alue toteutetaan muiltakin osin luonnonsuojelulain keinoin perustamalla suojelualueeksi.

11 Kuva 4-1 Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alue, soidensuojeluohjelman rajaus ja perustettu luonnonsuojelualue.

12 4.3 Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit Voimassa olevalla Natura-tietolomakkeella (1996) mainitut luontotyypit on esitetty taulukossa 4-1. Metsähallituksen luontotyyppi-inventoinnin perusteella alueella esiintyy myös luontotyyppiä puustoiset suot ensisijaisena luontotyyppinä 85 hehtaarin alalla ja aapasuot luontotyypin kanssa päällekkäisenä luontotyyppinä 564 hehtaarin alalla. Lisäksi aapasuot luontotyypin kanssa päällekkäisenä luontotyyppinä esiintyy lettoja 4 hehtaarin alalla. Inventoinnin mukaan noin 40 hehtaaria on luontotyypeiltään sellaisia, jotka eivät täytä Natura luontotyyppien kriteerejä. Metsähallituksen luontotyyppi-inventointi ei kattanut aivan kaikkia Natura-alueen reunaosia. Metsähallituksen luontotyyppi-inventoinnin perusteella aapasuot luontotyypin peittävyys on 85 %, luonnonmetsien 8 %, puustoisten soiden (ensisijaisena luontotyyppinä) 5 %, humusjärvien 1 % ja pikkujokien ja purojen 0,1 %. Osa inventoiduista kuvioista on hieman Natura-alueen rajausta laajempia, mikä aiheuttaa pientä epätarkkuutta peittävyysosuuksiin. Kuva 4-2 Haikara-aapa Vitsikkoaavan luontotyypit Metsähallituksen luontotyyppi-inventoinnin perusteella. Pikkujoet ja purot luontotyyppiä on luode-kaakkois suuntaisesti Natura-alueen keskiosassa luonnonmetsän sisällä (erottuu kuvassa heikosti mittakaavan vuoksi).

13 Taulukko 4-1 Direktiiviluontotyypit Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alueella tietolomakkeen (1996) tietojen mukaan. Priorisoidut eli ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit on merkitty tähdellä *. Luontotyyppi Koodi Peittävyys, % Edustavuus Aapasuot* 7310 93 Hyvä Luonnonmetsät* 9010 5 Hyvä Pikkujoet ja purot 3260 1 Hyvä Humuspitoiset lammet ja järvet 3160 1 Hyvä Aapasuot Aapasuot ovat yleensä laajoja soita, joiden vesistä keskeinen osa tulee lumensulamisvesistä, jotka keväisin seisovat suolla. Suoaltaan valuma-alue on yleensä huomattavasti suurempi kuin varsinainen suoallas. Aapasuot ovat keski- ja pohjoisboreaalisten vyöhykkeiden suoyhdistymätyyppi, jota luonnehtii minerotrofinen nevakasvillisuus yhdistymän keskiosissa (minerotrofinen suo on ravinteikas, sillä se saa vetensä ympäröivältä kivennäismaalta). Aapasoiden reunoilla on erilaisia räme- ja korpityyppejä. Pohjanmaan aapasuot ovat suhteellisen kuivia, laajalti välipintaisia. Soiden keskustan luonteenomaisia kasviyhdyskuntia ovat S. papillosum (S. compactum) kalvakkanevat, joilla voidaan tavata matalia jänteitä tai mättäitä. Myös suursara- ja rahkasammalrimpinevat ovat yleisiä, soiden reunaosissa esiintyy yleisesti tupasvilla-, pallosara- ja nevarämeitä; alueella on myös runsaasti eksentrisiä keidassoita. Aapasoiden luonnontilan rakennetta arvioidaan vesitalouden ja puuston luonnontilan perusteella; myös vanhat ojitukset, jotka eivät ole pysyvästi muuttaneet suon vesitaloutta, puustorakenne, polut, talvitienpohjat yms. kuluminen vaikuttavat luonnontilan rakenteeseen. Luonnonmetsät Boreaaliset luonnonmetsät jaetaan kolmeen osaan syntytavan perusteella: vanhoihin luonnontilaisiin tai niiden kaltaisiin metsiin, nuoriin palon jälkeen luontaisesti kehittyneisiin lehtipuumetsiin sekä tuoreisiin metsäpaloaloihin. Vanhoista luonnontilaisista tai niiden kaltaisista metsistä erotetaan lisäksi viisi alatyyppiä puulajien mukaan. Vanhat luonnonmetsät ovat metsien kliimaksi- tai myöhäisiä sukkessiovaiheita, joihin ihmistoiminta on vaikuttanut vain vähän tai ei lainkaan. Nykyiset vanhat luonnonmetsät ovat vain pieniä jäänteitä Fennoskandian alkuperäisistä luonnonmetsistä. Luonnonmetsät ovat monien uhanalaisten lajien, erityisesti sienten, jäkälien, sammalien ja hyönteisten (etenkin kovakuoriaisten) elinympäristöjä. Luonnontilaisten tai niiden kaltaisten vanhojen metsien olennaisin tunnusmerkki on niiden nykyisen puuston luonnontilaisuus, jota ilmentävät seuraavat piirteet: puuston satunnainen alueellinen jakautuminen ja vaihteleva- tai jatkuvakorkeuksinen kerroksellisuus. Kuolleen pystypuuston ja maapuuston suuri määrä, elävän puuston vaihteleva kokorakenne, siellä täällä esiintyvät nykyistä puusukupolvea vanhemmat puut. Pikkujoet ja purot Tähän luontotyyppiin kuuluvat luonnontilaiset virtaavat pikkujoet ja pienvedet, kuten purot ja lähteiset purot. Tämä luontotyyppi on yleisesti muuttunut suuresti viime vuosikymmeninä. Vain muutama prosentti alkuperäisistä virtaavista pienvesistä on edelleen luonnontilassa. Ympäristöltään ja vesitaloudeltaan luonnontilaiset virtaavat vedet ovat tärkeitä monille kasvi- ja eläinryhmille. Lajiston, erityisesti sammalien, monipuolisuus ja harvinaisten lajien esiintyminen vaikuttaa edustavuuteen. Myös rantavyöhykkeen kasvillisuuden ja lajiston monipuolisuus tulee ottaa huomioon. Edustavuutta lisää, jos rantavyöhykkeessä on sekä suo- että metsäkasvillisuutta. Haikara-aavalta kaakkoon laskeva Katosoja luetaan pikkujoet ja purot luontotyyppiin. Humuspitoiset lammet ja järvet Luontotyyppiin määritelmän mukaan luettavat vesistöt ovat runsashumuksisia ja niukkaravinteisia järviä ja lampia, joiden vesi on humuspitoisten aineiden ruskeaksi värjäämää. Suurin osa Suomen järvistä on humuspitoisia, etenkin runsassoisilla seuduilla. Joskus näissä vesissä on lähdevaikutusta ja sen seurauksena kirkkaampaa ja ravinteikkaampaa vettä. Humuspitoiset vedet

14 ovat happamia, niiden ph on 4,5-6. Kasvillisuus on harvaa ja kelluslehtisen kasvillisuuden määrä vaihtelee, mutta vesisammalet voivat olla runsaita. Rantavyöhyke on usein soistunut ja siinä on kelluvia rahkasammalkasvustoja. Ilmaversoisia kasveja kuten järviruokoa ja järvikortetta (Equisetum, Phragmites) on yleensä hyvin niukasti. Tämä luontotyyppi on ollut hyvin yleinen, mutta nykyisin luonnontilaiset edustavat vedet ovat harvinaistuneet lähinnä metsätaloudellisista ojituksista johtuen. Humusjärviksi on Metsähallituksen luontotyyppi-inventoinnin perusteella luokiteltu Haikaraaavan pohjoispuolella Natura-alueen rajalla sijaitsevat kaksi lampea ja Natura-alueen eteläosassa sijaitseva Vähä Liittolampi. 4.4 Luontodirektiivin liitteen II lajit Natura-tietolomakkeella on liitteen II lajeista suojeluperusteina mainittu saukko. Saukko on uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym. 2010) arvioitu koko maassa silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi. Saukko on vesiympäristöön sopeutunut näätäeläin, joka saalistaa ravinnokseen kaloja. Kalojen lisäksi saukon tiedetään syövän myös muita nisäkkäitä, hyönteisiä, kasveja, vesikovakuoriaisia, rapuja, sammakoita, simpukoita, linnun munia sekä lintuja. Saukolla on laaja saalistusalue, saukon elinpiiri kattaa tyypillisesti jopa 20 40 km vesistöreittejä. Saukkokannan koko Suomessa on nykyisin noin 3 000-5 000 yksilöä. Saukkokannan nykyisiä uhkatekijöitä ovat tieliikenne, kalanpyydykset ja vesirakentaminen. Aiemmin saukko on kärsinyt myös ympäristömyrkyistä. Myös karhu kuuluu liitteen II lajeihin, mutta se on mainittu tietolomakkeella kohdassa Muut tärkeät kasvi- tai eläinlajit. Karhu on Suomen EU:n jäsenyysneuvottelujen yhteydessä tehdyssä erillissopimuksessa jätetty varsinaisen Natura-arviointivelvollisuuden ulkopuolelle (Ympäristöhallinto, Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita). Vaikutuksia karhuihin käsitellään tässä Natura-arvioinnissa lyhyesti. 4.5 Lintudirektiivin liitteen I lajit Natura-alueen voimassaolevalla tietolomakkeella (1996) on mainittu suojeluperusteena 13 alueella esiintyvää lintudirektiivin liitteen I lajia (taulukko 4-2). Taulukko 4-2. Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alueella esiintyvät lintudirektiivin liitteen I lajit tietolomakkeen tietojen mukaan. Laji Tieteellinen nimi Kannan koko (paria) Laulujoutsen Cygnus cygnus ei mainittu Ampuhaukka Falco columbarius 1-5 Pyy Bonasa bonasia 1-5 Metso Tetrao urogallus 1-5 Kurki Grus grus ei mainittu Kapustarinta Pluvialis apricaria 1-5 Suokukko Philmachus pugnax 11-50 Liro Tringa glareola 11-50 Varpuspöllö Glaucidium passerinum 1-5 Helmipöllö Aegolius funereus 1-5 Palokärki Dryocopus martius 1-5 Pohjantikka Picoides tridactylus 1-5 Hiiripöllö Surnia ulula 1-5 4.6 Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Natura-tietolomakkeella on säännöllisesti esiintyvistä muuttolinnuista mainittu metsähanhi, tuulihaukka, jänkäkurppa ja mustaviklo. 4.7 Muut tärkeät kasvi- tai eläinlajit Natura-tietolomakkeella on mainittu nisäkkäistä karhu ja linnuista rantasipi, tilhi, pikkukäpylintu, isokäpylintu ja kuukkeli.

15 5. ARVIOITAVA MAAKUNTAKAAVAN ALUEVARAUS 5.1 Maakuntakaavan aluevaraus Arvioitavana hankkeena Natura-arvioinnissa on Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavaehdotuksessa (30.11.2015) esitetty Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen laajennus ja tähän liittyvä Puolustusvoimien tukialue (kuva 5-1). Varsinainen ampuma- ja harjoitusalue, jolle Puolustusvoimien toiminta keskittyy, on esitetty aluevarauksella EAH (ampuma- ja harjoitusalue). Ehdotettu aluevaraus on pinta-alaltaan 104 537 hehtaaria ja se sijoittuu kokonaisuudessaan Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alueen ulkopuolelle. Ammuntojen varoalueena toimiva tukialue on osoitettu osa-aluemerkinnällä eah. Tukialueen päämaankäyttöluokkana säilyy M, eli maa- ja metsätalousalue. Myös tukialue sijoittuu kokonaan Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alueen ulkopuolelle. EAH-aluevaraus rajautuu noin 2 km matkalla aluevaraukseen SL 4285 (Haikara-aapa Vitsikkoaapa). Maakuntakaavan SL-aluevaraus on muodostettu soidensuojeluohjelman rajauksen mukaisesti ja se on lounaisosastaan hieman laajempi kuin Haikara-aapa Vitsikkoaavan Naturaalueen rajaus. EAH-alueen ja Natura-alueen väliin jää 50 700 metriä leveä vyöhyke osittain ojitettua ja luonnontilaltaan heikentynyttä suon reunavyöhykettä (kuva 5-1). Kuva 5-1 Arvioitava maakuntakaavaehdotuksessa esitettävä aluevaraus ampuma- ja harjoitusalueelle ja osa-aluemerkinnällä eah osoitettava tukialue.

16 Rajaus poikkeaa sekä alueeltaan että merkinnän ja määräysten osalta osin voimassa olevassa Itä-Lapin maakuntakaavassa esitetystä ampuma-alueen aluevarauksesta (kuva 5-2). Naturaalueen läheisyydessä merkittävimmät muutokset aluevarauksen rajaukseen ovat Natura-alueen luoteispuolelle esitettävä 2050 hehtaarin aluelaajennus ja Natura-alueen lounaispuolella EAHaluevarauksen supistaminen noin 125 hehtaarin alalta. Natura-alueen lounaispuolella poistuva EAH-aluevaraus korvataan SL-aluevarauksella. Kyseinen muutosalue kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan, mutta ei Natura 2000 verkostoon (kuva 5-3). Kuva 5-2 Voimassa olevan Itä-lapin maakuntakaavan aluevaraus Rovajärven ampuma-alueen osalta. Kuva 5-3. Ote Itä-Lapin lainvoimaisesta maakuntakaavasta (YM vahvistanut 26.10.2004) (vasen kuva) ja Itä-Lapin maakuntakaavan ehdotuksesta (30.11.2015) (oikea kuva).

17 Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-aluetta ympäröivä kahden kilometrin levyinen lähivyöhyke on laajuudeltaan noin 7000 hehtaaria. Tällä alueella voi arvioida tapahtuvan suurimman osan Natura-alueella pesivän linnuston liikkumisista (kuvattu tarkemmin lajikohtaisesti luvussa 7.3). EAH-aluevarausta sijoittuu tälle vyöhykkeelle noin 850 hehtaaria maakuntakaavan ehdotuksessa (kuva 5-4). Lähes kaikki em. 850 hehtaarista sisältyvät voimassa olevan maakuntakaavan EPaluevaraukseen eikä uudella maakuntakaavalla olla siis osoittamassa uutta maankäyttöä tälle Natura-alueen lähivyöhykkeelle. Voimassa olevassa maakuntakaavassa EP-aluevarauksen osuus tästä lähivyöhykkeestä on 975 ha eli noin 14 % pinta-alasta. Maakuntakaavaehdotuksen EAHaluevarauksen osuus on noin 12 %. Kuva 5-4. Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alue ja sitä ympäröivä kahden kilometrin vyöhyke. Nykyisen aluevarauksen kuvaus maakuntakaavassa EP-merkinnällä osoitetaan sellaiset Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevat tai sellaiseksi suunnitellut varuskunta-, harjoitus- ja vastaavat alueet, joilla liikkuminen on rajoitettua. Arvioitavien merkintöjen kuvaukset maakuntakaavaselostuksessa EAH-merkinnällä osoitetaan sellaiset Puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen pysyvässä käytössä olevat tai sellaiseksi suunnitellut ampuma-, harjoitus- ja vastaavat alueet, joilla liikkuminen on rajoitettua. Kaavamääräyksen mukaisesti alueen käyttöä suunniteltaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota turvallisuuteen, meluntorjuntaan, pohjavesien suojeluun, luonnon- ja ympäristöarvoihin sekä kulttuuriperintöön. Alueen käyttöä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon poronhoidon edellytykset alueella.

18 Tukialue osoitetaan osa-aluemerkinnällä eah 2818. Kuvauksen mukaisesti merkinnällä osoitetaan sellaiset Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevat harjoitusalueet, joilla liikkuminen on osittain rajoitettua. Kaavamääräyksen mukaisesti alueen käyttöä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon alueen päämaankäyttö. 5.2 Arvioinnin kohdentaminen Maakuntakaavakartalla esitetty aluevaraus on yleispiirteinen ja mahdollistaa hyvin erilaisia toteutustapoja ja toimintoja alueelle. Tuli- ja taisteluasemien tai maalialueiden sijaintia tai ampumasuuntia ei esitetä maakuntakaavassa, ei myöskään alueelle rakennettavien majoitus- ym. tilojen sijainteja tai tarvittavia kulkuyhteyksiä. Varovaisuusperiaatetta noudattaen tämä arviointi on laadittu siitä lähtökohdasta käsin, että aluevarauksen pinta-ala hyödynnetään ampuma- ja harjoitusaluetoiminnassa täysimääräisesti. Tässä arvioinnissa arvioidaan maakuntakaavassa esitettävän aluevarauksen ja osaaluemerkinnän vaikutuksia koko siltä alueelta, jolta toiminnasta voi aiheutua Natura-alueeseen kohdistuvia vaikutuksia. Nykyiset ja muuttuvat aluevaraukset Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alueen ympäristössä noin 10 km etäisyydellä on esitetty kuvassa 5-1. EAH-aluevaraukseen Natura-alueen läheisyydessä esitettävistä muutoksista merkittävin on noin 2050 hehtaarin laajuinen laajennusalue Javaruksentien länsipuolella. Maakuntakaavan ehdotuksessa esitetään laajennuksia myös aluevarauksen länsiosaan Sodankyläntien (tie nro 4) itäpuolelle, mutta nämä alueet sijaitsevat lähimmillään noin 28 km etäisyydellä Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alueesta. Välimatkasta johtuen näille laajennusalueille mahdollisesti sijoittuvista uusista toiminnoista ei aiheudu Natura-alueeseen kohdistuvia vaikutuksia, joten niitä ei arvioida tässä yhteydessä tarkemmin. Aluevarauksen laajentaminen voi mahdollistaa sellaisten Puolustusvoimien toimintojen harjoittamisen alueella, jotka eivät olisi mahdollista suppeammalla alueella. Maavoimien esikunnan määrittelemän Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen tavoitetilan 2020+ mukaan alueella on mahdollistettava mm. nykyisen ja tulevien asejärjestelmien ammunnat ja kaksipuolisen taistelun harjoittelu. Aluelaajennukset mahdollistavat uusien ampumasuuntien käyttämisen ja mahdollisesti pitemmälle kantavien aseiden testaamisen. Natura-arvioinnin kannalta Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen nykyinen käyttö kuvaa kuitenkin harjoitusjaksojen aikana intensiteetiltään ja esimerkiksi laukausmääriltään hyvin tulevaisuudessa todennäköistä toimintaa, sillä alueella ammutaan jo nyt raskailla aseilla, esimerkiksi kanuunoilla, raketinheittimillä ja raskailla kranaatinheittimillä.

19 6. MAHDOLLISTEN VAIKUTUSTEN MUODOSTUMINEN 6.1 Vaikutustyypit Vaikutusarvioinnissa mahdolliset vaikutukset voidaan jakaa suoriin, epäsuoriin, kertyviin ja kasautuviin vaikutuksiin. Suorilla vaikutuksilla tarkoitetaan suoria elinympäristöihin kohdistuvia toimenpiteitä, jotka aiheuttavat näiden elinympäristöjen muuttumisen. Epäsuoria ovat vaikutukset, jotka aiheutuvat esim. vesistöön pääsevien haitta-aineiden seurauksena. Kertyvällä vaikutuksella tarkoitetaan esimerkiksi petokaloihin usean vuoden aikana kertyviä haitta-aineita. Kasautuvia vaikutuksia aiheutuu usean eri hankkeen aiheuttamista yhteisvaikutuksista, jotka yksin tarkasteltuina saattavat olla vähäisiä tai merkityksettömiä. Toissijaisilla vaikutuksilla tarkoitetaan ympäristön vuorovaikutussuhteista aiheutuvia vaikutuksia, jotka ilmenevät suoran tai epäsuoran vaikutuksen seurauksena. Ampuma- ja harjoitusalueella sijaitsevista toiminnoista ei aiheudu Natura-alueen luontotyyppeihin kohdistuvia suoria vaikutuksia, sillä ampuma- ja harjoitusalue ei sijoitu Natura-alueelle. Alueen laajentumisen myötä melutaso Natura-alueella voi kasvaa, millä voi olla suoria heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen lajistoon. Melun vaikutus voi ilmetä myös epäsuorina vaikutuksina, mikäli se muuttaa esimerkiksi saaliseläinten käyttäytymistä tai saaliseläinten runsautta alueella. Arvioitavien vaikutusten muodostuminen on kuvattu tarkemmin luvuissa 6.2 6.6. 6.2 Pintavesiyhteyksien kautta välittyvät vaikutukset Puolustusvoimien ampuma- ja harjoitustoimintaan liittyy voimakasta maaperän muokkaamista ja kulumista maalialueiden ja ampuma-alueiden raivaamisen, maastoajoneuvoilla liikkumisen ja erilaisten räjähdysten vuoksi. Näiden seurauksena kiintoainesta saattaa kulkeutua pintavesiin, mikä voi aiheuttaa alapuolisessa vesistössä tilapäistä samentumista tai liettymistä. Taisteluammunnoista voi maaperään jäädä ruudeista ja räjähdeaineista jäämiä sekä ampumapaikoille että maalialueelle. Maalialueille jää lisäksi ammuksista, kranaateista ja ohjuksista sirpaleita ja muita metallikappaleita. Eniten jäämiä jää maalialueille vajaasti räjähtäneistä ammuksista. Maaperään päätyneet räjähdeaineet ja liuenneet metallit voivat periaatteessa kulkeutua pintavalunnan mukana vesistöihin. Kulkeutumiseen vaikuttavat räjähdeainejäämien kokonaismäärän lisäksi niiden pidättyminen maaperään sekä hajoamisnopeus luonnossa. Merkittävimpien räjähdeainejäämien voidaan arvioida kertyvän maalialueille. Nykyisin noin kolmannes koko ampuma- ja harjoitusalueesta on maalialuetta ja maalialueet jakautuvat melko tasaisesti koko ampuma- ja harjoitusalueen alueelle. Rovajärven ampuma-alueelta otetuista pintavesinäytteistä ei ole todettu kohonneita raskasmetallipitoisuuksia tai räjähdeainejäämiä, vaan pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä luontaisella tasolla. Pintavesinäytteissä ei ole todettu merkkejä räjähdeaineista tai niiden hajoamistuotteista. Joissain Rovajärven alueen lähteissä havaittiin merkkejä räjähdeaineista alhaisina pitoisuuksina (esim. Ramboll 2013b). Saatujen tulosten perusteella harjoittelutoiminnasta peräisin olevia aineita (raskasmetallit ja räjähteet) ei esiinny merkittävinä pitoisuuksina harjoitusalueen läheisyydessä sijaitsevissa pintavesissä. Ampuma- ja harjoitusalueella on myös majoitusalueina toimivia leirialueita. Näistä ei arvioida aiheutuvan sellaista kuormitusta, joka näkyisi alueen pintavesissä. Ampuma- ja harjoitusalueen aluevarauksen itäosa sijaitsee samalla valuma-alueella Haikaraaapa Vitsikkoaavan Natura-alueen kanssa, Javarusjoen valuma-alueen keskiosalla (valumaaluetunnus 65.352). Valuma-alueen rajat on esitetty kuvassa 6.1. Natura-alueeseen kuuluvan Korteaavan halki virtaava Vähän-Löysäkän oja saa alkunsa arvioitavan EAH-aluevarauksen itäosasta, ja se on ainoa luontainen vesistöyhteys ampuma- ja harjoitusalueelta Natura-alueelle. Sen lisäksi vain muutamat kaivetut ojat johtavat EAH-alueelta Natura-alueen rajalla sijaitseviin ojiin. Ampuma- ja harjoitusalueen laajennusalueen pinta-alasta (2050 ha) vain noin 40 ha sijaitsee samalla valuma-alueella Natura-alueen kanssa.

20 Kuva 6-1 Valuma-aluejako Natura-alueen ympäristössä. Valuma-alueiden tunnuksen on merkitty kartalle sinisin numeroin. 6.3 Maaston kuluminen Ampuma- ja harjoitusalueella liikutaan sekä pyörä- että tela-ajoneuvoilla, sekä metsäautoteillä että maastossa. Moottoriajoneuvoin liikkuminen voi aiheuttaa merkittävää maaston kulumista, etenkin jos liikkuminen tapahtuu suoalueilla. Ampuma- ja harjoitusalueelta ei johda metsäautotieyhteyksiä Natura-alueelle. Suurin osa ampuma- ja harjoitusalueen aluevarauksesta sijoittuu Javaruksentien länsipuolelle, kun taas Natura-alue on tien itäpuolella. Natura-alueen ja harjoitusalueen luontotyyppien selvästä erilaisuudesta ja harjoitusalueen sijoittumisesta Javaruksentien toiselle puolelle johtuen on epätodennäköistä, että harjoitusten yhteydessä harhauduttaisiin ajamaan Natura-alueelle. Ampuma- ja harjoitusalueen laajennus sijoittuu lähimmillään noin kahden kilometrin etäisyydelle Naturaalueesta, joten tälle uudelle alueelle sijoittuvat toiminnot eivät aiheuta maaston kulumista Natura-alueella tai sen välittömässä lähiympäristössä.

21 6.4 Melun vaikutukset Natura-alueella pesiviin lajeihin Ampuma- ja harjoitusalueen laajennuksen keskeisin häiriötekijä Natura-alueelle on todennäköisesti lisääntyvä melu. Melulla voi olla vaikutuksia suojeluperusteina mainittuihin lintulajeihin ja nisäkkäisiin. Useissa linnustoon ja muihin eläimiin kohdistuvissa melututkimuksissa nostetaan esiin myös melua aiheuttavan toiminnon visuaalisen häiriön vaikutus lajistoon, eikä näitä tekijöitä ole aina helppo erottaa toisistaan. Sekä pelkällä äänellä että visuaalisella häiriöllä on kuitenkin omat vaikutusmekanisminsa lajeihin, joten niiden vaikutukset on syytä tarkastella toisista erillään. Melun häiriövaikutus ilmenee lähinnä muutoksina eläinten käyttäytymisessä. Seuraavaksi käsitellään pääosin lintuihin kohdistuvia vaikutuksia, mutta samat mekanismit pätevät osin myös nisäkkäisiin. Linnut voivat lisääntyneen melun vuoksi käyttää enemmän aikaa esimerkiksi ympäristön tarkkailuun, varoitteluun, paikoillaan olemiseen, lentoonlähtöön valmistautumiseen tai pakenemiseen (esim. Brown ym. 1999, Goudie 2006). Tällöin jää vähemmän aikaa muihin tärkeisiin toimintoihin, kuten ruokailuun, haudontaan, poikasten lämmittämiseen tai saalistajien havainnointiin. Melu voi myös heikentää lintujen pesintämenestystä sen vuoksi, että se peittää alleen lintujen ääntelyä. Monet lintulajit puolustavat ja kuuluttavat reviiriään laulamalla tai muuten lajityypillisesti ääntelemällä. Laulavien lintujen on havaittu muuttavan lauluaan meluisissa ympäristöissä, joko nostamalla sävelkorkeutta, laulamalla lujempaa tai siirtämällä laulamista sellaiseen hetkeen, kun melua on vähemmän (esim. Parris & Schneider 2009). Muutos laulutavassa tai laulun ajoituksessa ei kuitenkaan riitä kompensoimaan melun aiheuttamaa haittaa, minkä seurauksena esimerkiksi maanteiden varsien lintukantojen on todettu kärsivän melusta (Rejnen & Foppen 2006). Ammuntojen melu vaikuttaa eri lailla eri lintulajeihin, lisäksi häiriön suuruuteen vaikuttaa mm. lintujen pesinnän vaihe ja se, ovatko linnut esimerkiksi lepäämässä vai ruokailemassa. Tutkimuksissa on havaittu erityisesti lepäilevien kahlaajalintujen pelästyvän raskaiden aseiden ääntä usean kilometrin etäisyydellä ampumapaikasta ammunnan alkaessa, mutta ruokaileviin kahlaajalintuihin ammunnan äänillä ei ole ollut yleensä havaittavaa vaikutusta (taulukko 6-1). Voimakkaan ääni-impulssin vaikutus lintuihin on suurempi, jos se yhdistyy visuaaliseen ärsykkeeseen (lentokoneen ylilento, räjähdys tms.) (Smit & Visser 1993). Lepäilevien kahlaajien on todettu pelästyvän lentoon 84 100 db(a) melutason kohdalla ammuntojen alkaessa (Smit & Visser 1993). Toisaalta päiväpetolintujen ei ole havaittu muuttavan käytöstään suurienkaan hetkellisten melutasojen aikana (Brown 1999, Grupp ym. 2010). Myös pöllöjen on havaittu sietävän melko hyvin melua ja muuta ihmisperäistä häiriötä ja suositukset pesien varoetäisyyksiksi ovat korkeintaan muutamia satoja metrejä (Delaney ym. 1999, Ruddock & Whitfield 2007). Taulukko 6-1. Lintujen reagointi erilaisiin ampumamelulähteisiin ja voimakkuuksiin Smit & Visser 1993 mukaan. Alue Melun tyyppi Voimakkuus Vaikutus lintuihin Sylt, Saksa Hävittäjien pommitus ja ammunnat 120 db(a) Linnut reagoivat voimakkaasti Vlieland, Alankomaat Tankkien ammunta 84 100 db(a) Merkittävä osa lepäilevistä kahlaajista pelästyy lentoon ammunnan alkaessa. Osa palaa takaisin, osa siirtyy rauhallisemmille alueille. Marnewaard, Alankomaat Groningen, Alankomaat Ei vaikutusta ruokailevien kahlaajien käytökseen, ravinnon saannin määrään tai ravintokohteiden valintaan. Ampumamelu 43 87 db(a) Ei vaikutusta tulva-alueiden lintujen lajirunsauteen. Ampumamelu 55 db(a) Ei vaikutusta lepäileviin kahlaajiin

22 Raskaiden aseiden ja räjähteiden ääni on suurienergistä ja impulssimaista ja merkittävin taajuussisältö on usein välillä 10 300 Hz (Ramboll 2013a). Siten ammuntojen melun vaikutukset eivät ole suoraan verrattavissa esimerkiksi tieliikenteen meluun, joka on luonteeltaan tasaisempaa ja jonka merkittävin taajuussisältö on yleensä välillä 1000 4000 Hz (Davy ym. 2010, Reijnen & Foppen 2006). Lintujen laulun taajuudet painottuvat noin 1000 2000 Hz taajuuksille (Björk 2013) ja lintujen kuuloalue on noin 400 12000 hertsiä (Grubb ym. 2010). Sen vuoksi tieliikenteen melun voi olettaa häiritsevän lintuja paljon enemmän kuin matalataajuisemman ampumamelun. Tieliikenteen melun on havaittu alkavan vaikuttaa negatiivisesti lintukantoihin metsäisillä alueilla jo 42-52dB(A) ja avoimilla alueilla 47dB(A) melutason kohdalla (Reijnen ym. 1996, Reijnen & Foppen 2006). Rovajärven ampuma-alueen nykyisten toimintojen mukaisesta melutasosta on laadittu tuore mallinnus (Akukon Oy 2016). Mallinnus perustuu maavoimien vuosien 2013 2015 vaikuttamisharjoitusten toukokuun loppuun sijoittuvan harjoitusjakson todellisille laukausmäärille. Kyseinen harjoitusjakso on Rovajärven harjoituksista vilkkain ja vuosittaiset laukausmäärät raskailla aseilla ovat vaihdelleet noin 1600 2000 laukauksen välillä jakautuen 7-8 vuorokauden ajalle kahteen erilliseen harjoitusjaksoon (T- ja J-vaihe, taulukko 6-2). Tämän harjoitusjakson ajalle laskettu keskimääräisen kokonaismelun (LAeq,r) taso Haikara-aapa Vitsikkoaavan Naturaalueella on vaihdellut välillä 45-50 db (kuva 6-3). Samalla jaksolla enimmäismelutaso (L CE ) on vaihdellut Natura-alueella välillä 85 95 db (kuva 6-4). Sekä keskimääräinen kokonaismelu että enimmäismelu on nykytilanteessa voimakkainta Natura-alueen eteläosassa Vitsikkoaavalla. Taulukko 6-2. Rovajärven toukokuun lopun maavoimien vaikuttamisharjoitusten laukausmäärätiedot 2013 2015, laukauksia per harjoitus. *Laukausten yhteismäärä on alkuperäisen raportin (Akukon Oy 2016) mukainen, yhteismäärissä on epätarkkuuksia aselajikohtaisiin määriin verrattuna. 2013 2013 2014 2015 2015 T-vaihe J-vaihe J-vaihe T-vaihe J-vaihe Kanuuna 130 K 360 542 587 185 462 Panssarihaupitsi 122 PSH 0 110 105 122 94 Kranaatinheitinpanssariajoneuvo 0 90 113 0 57 Amos Raskas kranaatinheitin 120 KRH 180 461 638 213 368 Kranaatinheitin 81 KRH 0 80 84 57 60 Raketinheitin 298 RAKH 0 50 24 0 24 Yhteensä* 540 1604 1526 580 1040 Harjoituksen kesto, vrk 3 5 4 3 4

23 Kuva 6-3. Rovajärven ampuma-alueen vuosien 2013-2015 toukokuun lopun harjoitusjakson ammuntojen ajalle lasketut keskimääräisen kokonaismelun (LAeq,r) vyöhykkeet. Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alue on osoitettu kuvassa mustalla ristiviivoituksella. Lähde: Akukon Oy 2016. Kuva 6-4. Rovajärven ampuma-alueen vuosien 2013 2015 toukokuun lopun harjoitusjakson ammuntojen ajalle lasketut enimmäismelun C-altistustasot (L CE) vyöhykkeet. Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alue on osoitettu kuvassa mustalla ristiviivoituksella. Lähde: Akukon Oy 2016. Laajennusalueen käyttöön oton ja sinne suunniteltujen uusien tuliasemien sijoittelun myötä keskiäänitasot ja enimmäismelutasot Natura-alueella nousevat. Melun mallinnuksessa laajennusalueelle sijoitettiin Puolustusvoimien suunnitelmien mukaiset viisi tuliasemaa. Näiden melupäästö mallinnettiin 155 mm tykin pamausten perusteella. Mallinnuksen perusteella näiden tykkien suupamausten melu on hallitseva tekijä laajennusalueen meluarviossa nykyisen toiminnan meluun verrattuna (Akukon Oy 2016). Mallinnus tehtiin oletuksella, että aktiivisen harjoituspäivän

24 aikana kustakin tuliasemasta ammutaan 100 laukausta, jolloin laukausmäärä olisi samaa luokkaa kuin nykyisissä suurimmissa harjoituksissa. Tällaisessa tilanteessa harjoitusjakson ajalle laskettu keskimääräisen kokonaismelun (LAeq,r) taso Haikara-aapa Vitsikkoaavan Naturaalueella vaihtelisi välillä 45-60 db (kuva 6-5). Mallinnuksen mukaan enimmäismelutaso (L CE ) Natura-alueella vaihtelisi välillä 85 100 db (kuva 6-6). Toiminnan siirtyessä laajennusalueelle sekä keskimääräinen kokonaismelu että enimmäismelu on voimakkainta Natura-alueen länsiosassa, erityisesti Haikara-aavan länsiosassa. Kuva 6-5. Rovajärven ampuma-alueen laajennukselle suunniteltujen tuliasemien mukaan mallinnetut keskimääräisen kokonaismelun (LAeq,r) vyöhykkeet. Laukausmäärät ovat nykytilanteen toukokuun lopun harjoitusjakson toimintaa vastaavat. Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alue on osoitettu kuvassa mustalla ristiviivoituksella. Lähde: Akukon Oy 2016. Kuva 6-6. Rovajärven ampuma-alueen laajennukselle suunniteltujen tuliasemien mukaan mallinnetut enimmäismelun C-altistustasot (L CE) vyöhykkeet. Laukausmäärät ovat nykytilanteen toukokuun lopun harjoitusjakson toimintaa vastaavat. Haikara-aapa Vitsikkoaavan Natura-alue on osoitettu kuvassa mustalla ristiviivoituksella. Lähde: Akukon Oy 2016.

25 Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueen käyttöaste on vuosien 1992 2012 aikana ollut n. 135 220 vuorokautta vuodessa (Rovajärven kehittämistyöryhmä 2013). Kuukausitasolla tarkasteluna ampuma- ja harjoitusalueella toteutetaan ammuntoja suhteessa eniten toukokuussa ja marraskuussa, jolloin on vuosittaiset varusmiesten saapumiserien loppusodat. Tuolloin ammutaan noin 30 % kaikista alueen ammunnoista. Vähiten ammuntoja on tammikuussa ja heinäkuussa. Natura-alueelle kantautuvaan meluun vaikuttaa pääasiassa vain lähimpien tuliasemien laukausmäärät. Puolustusvoimien arvion mukaan edellä kuvatun mallinnuksen mukaisia ammuntapäiviä on laajennusalueella tulevaisuudessa noin 10 kpl vuodessa (Puolustusvoimien meluasiantuntija Asko Parri, sähköposti 4.4.2016). Tällöin valtaosan ajasta vuodessa keskimääräinen melutaso ja enimmäismelutaso Natura-alueella vastaavat ympäristön taustamelutasoa. Laajennusalueen mallinnusten mukaista ammuntojen aikaista melutasoa Natura-alueella voi pitää suuntaa antavana enimmäistasona myös siinä tilanteessa, että tuliasemien sijoittelu muuttuu tai niiden määrä lisääntyy tai jos käytettävien aseiden tyyppi muuttuu. Mikäli ammuntojen määrä lisääntyy vuositasolla, hetkelliset melutasot pysyvät edellisen kaltaisina, mutta melualtistuksen kesto vain kasvaa. Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että mallinnetun kaltainen ampuminen muuttuisi yhtäjaksoiseksi alueella, sillä harjoitusten välillä on tarpeen pitää ammunnasta vapaita jaksoja. 6.5 Visuaalisen häiriön vaikutus eläimiin Visuaalisella häiriöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä eläinten reagoimista esimerkiksi jalankulkijaan tai liikkuvaan ajoneuvoon. Tutkimuksissa lintujen on todettu pelästyvän lentoon herkimmin havaittuaan kävellen tai muuten lihasvoimalla liikkuvan ihmisen, mikäli ihmisen profiili on tunnistettavissa. Sen sijaan linnut päästävät veneellä tai autolla liikkuvan ihmisen lähemmäksi ennen lentoon lähtöä (Ruddock & Whitfield 2007, Smit & Visser 1993). Sama havainto pätee myös nisäkkäiden kohdalla. Visuaalisen häiriön vaikutus riippuu lajista, pesinnän vaiheesta ja maaston peitteisyydestä. Avoimilla alueilla esimerkiksi kuovien on todettu pelästyvän ihmistä jopa 500 m etäisyydeltä (Smit & Visser 1993). Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan todettu yli kilometrin etäisyydellä liikkuvista ihmisistä tai ajoneuvoista juurikaan aiheutuvan vaikutuksia lintuihin (Ruddock & Whitfield 2007, Smit & Visser 1993). Saukko sietää melko hyvin ihmisperäistä häiriötä, mikäli elinympäristönä olevan joen tai puron rannat tarjoavat suojaa yksilöille (Prenda ym. 2001). Monin paikoin Suomessa saukkoja tavataan aivan kaupunkien ja taajamien keskusta-alueilla virtaavissa vesissä, kunhan veden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ovat saukolle ja saukon saaliseläimille sopivat. Karhun suhtautuminen ihmisiin on erittäin monimuotoista ja yksilöriippuvaista. Karhut pitävät usein ihmistä riskinä ja välttelevät tapaamisia (Ordiz ym. 2011). Tämä tapahtuu sekä pakenemalla (Moen ym. 2012) ja pysyttelemällä huomaamattomissa, paikoillaan ja vaikeakulkuisessa maastossa silloin, kun häiriöt ovat voimakkaimmillaan (Ordiz ym. 2011, Martin et al. 2010, Kaczensky 2005). Ihmisvaikutteisessa maastossa karhut liikkuvatkin öisin ja eri tavoin kuin luonnontilaisessa maastossa. Talvipesä voi sijaita jopa 100 metrin päässä vilkkaasti liikennöidystä tiestä, mutta etäisyys esimerkiksi asutukseen on keskimäärin suurempi, jopa noin 6 kilometriä (Linnell ym. 2000). Karhujen on havaittu välttelevän teitä päivisin ja liikkuvan niiden läheisyydessä lähinnä öisin ja välttelevän erityisesti raskaasti liikennöityjä teitä (Northrup ym. 2012). 6.6 Maankäytön muutosten vaikutus eläinlajeihin Tuli- ja taisteluasemien, majoitusalueiden ja näihin liittyvien rakennusten rakentaminen sekä huoltotiestö peittävät alleen alueen alkuperäistä luontoa. Myös raskaiden aseiden ammuntojen maalialueen luonto muuttuu räjähdysten vaikutuksesta. Osa Natura-alueella pesivästä linnustosta voi käyttää ruokailu- ja levähdysalueinaan myös Natura-alueiden ulkopuolisia alueita, jolloin em. maankäytön muutoksilla voi olla vaikutuksia näiden lajien elinolosuhteisiin. Vaikutus voi olla suora lajin yksilöön kohdistuva vaikutus tai heijastua epäsuorasti saaliseläinten muuttuneiden elinympäristöjen kautta. Maankäytön muutoksilla Natura-alueen läheisyydessä voi olla vaikutuksia myös suojeluperusteina mainittujen karhun ja saukon ruokailualueisiin, sillä ne voivat liikkua kymmenien kilometrien alueella.